”Hmm, pitäisiköhän nuo ryöstää, koska se miellyttäisi Allahia?”

Arabiaa hyvin osaava ukrainalaisnainen kertoo jär­kyt­tä­väs­tä ko­ke­muk­ses­taan mus­li­mi­siir­to­lais­ten valtaamassa junassa Un­karis­sa: ”Ti­­lan­­ne hui­pentui siihen, kun he alkoivat jutella keskenään rentoon sävyyn, pi­täi­si­kö heidän ryöstää meidät, kos­ka se miellyttäisi Allahia, koska olemme us­kot­to­mia. He puhuivat minusta, että kan­­­nattaisi todellakin raiskata minut, koska en ole pukeutunut kunnon naisen ta­voin. Minulla ei ole hijabia päässäni, enkä siis ole muslimi, joten olen paha.” – Tä­män asian raportointi ”rikkoo YouTuben vihapuhetta koskevaa käytäntöä”, mistä syys­­tä Youtube on sensoroinut kyseisen videon.

Mistä ihmeestä yllä olevassa videossa mainitut muslimimiehet ovat saa­neet sel­lai­sen kä­si­tyk­sen, että us­kot­tomien ryöstäminen ja rais­kaa­mi­nen miel­lyt­täi­si Allahia? Vastauksen tä­­hän löydät kirjoituksesta Allahin kosto, erityisesti osiosta Al­la­hin armeliaisuus ja sen ra­jat.

Saksan kriittinen tilanne

Saksasta kantautuu huolestuttavia uutisia siitä, kuinka turva­paikan­haki­jat ovat al­ka­neet panna shari’aa täy­tän­töön pakolaiskeskuksissa. Kärsijöinä ovat kristityt ja jesidi­pako­lai­set – ja naiset. Koska vasemmiston kult­tuuri-marxistisen ideo­lo­gian mukaan muslimit ovat aina uhreja ja kaikki muut, erityisesti juutalaiset ja kristityt, ovat heidän sortajiaan, valtamedia pyrkii peittelemään ja vä­hät­te­le­mään näitä monikulturistisen narratiivin kans­sa ristiiriidassa olevia tapauksia:

• Muslimien hyökkäykset kristittyä, kurdeja ja jesidejä vastaan pakolaiskeskuksissa lisääntyvät ja raaistuvat.
• ”Pakenin Iranin salaista palvelua, koska luulin, että Saksassa voisin elää uskoni kanssa ilman sortoa. Mutta pakolaiskeskuksessa en voi myöntää olevani kristitty, koska minua alettaisiin uhkailla… He kohtelevat minua kuin eläintä. He uhkaavat tappaa minut.” – Iranilainen kristitty saksalaisessa pakolaiskeskuksessa
• ”Meidän on luovuttava siitä harhakuvitelmasta, että tänne saapuvat ovat ihmisoikeusaktivisteja… Saamme raportteja siitä, että sunnit uhkailevat shiioja väkivallalla, mukaan lukien mestaamisella, mutta suurimman paineen alla ovat jesidit ja kristityt. Ne kristityt käännynnäiset, jotka eivät kätke uskoaan, joutuvat 100 %:n varmuudella hyökkäyksen ja ahdistelun kohteiksi. – Max Klinberg, Frankfurtissa toimivan kansainvälisen ihmisoikeusjärjestön johtaja
• ”Havaitsemme, että salafistit ilmaantuvat pakolaiskeskuksiin teeskennellen olevansa vapaaehtoisia avustajia ja yrittävät varta vasten luoda kontakteja pakolaisiin kutsuakseen heidät moskeijoihinsa ja värvätäkseen heidät ajamaan asiaansa.” – Hans-Georg Maaßen, Saksan tiedustelujohtaja
• Poliisi vaatii pikaisesti eriuskoisten siirtolaisten asuttamista erillisiin tiloihin. Jotkut poliitikot vastustavat tätä sanomalla, että sellainen erottelu olisi Saksan monikulttuuristen arvojen vastaista.
• ”Tänne saapuvaa siirtolaismassaa on mahdotonta integroida.” – Heinz Buschkowsky, Berliinin Neuköllnin alueen entinen pormestari.

Lue lisää Soeren Kernin artikkelista Germany’s Sharia Refugee Shelters (Ga­te­sto­ne Institute, 1.10.2015). Lue myös Soeren Kernin uu­dem­pi ar­tik­ke­li Germany: Migrant Crime Wave, Police Capitulate (Gatestone Institute, 11.10.2015): ”Näiden hyvin rikollisten nuorten käyttäytymistä poliisia kohtaan voi luonnehtia aggres­sii­vi­sek­si, epä­kun­nioit­ta­vak­si ja alentuvaiseksi… Kun heidät pidätetään, he vastustavat ja käyvät kimppuun. Näil­lä nuorilla ei ole kunnioitusta valtion ins­ti­tuu­tio­ta kohtaan (Die Weltille vuodettu luot­ta­muksellinen raportti).”

Kauppojen ryöstely, joukkotappelut pakolaiskeskuksissa, pako­lais­ten vä­li­nen rikol­lisuus ja mas­sii­vi­nen väkivalta, mukaan lukien toisten pa­ko­laisten ryös­tä­minen, riistäminen ja jopa orjuuttaminen, nais­ten ja lasten raiskaukset, uskonnollisten ryhmien välinen valtataistelu, hyökkäykset pa­ko­lais­kes­kuk­sia vastaan… Saksan poliisiliiton puheenjohtaja Rainer Wendt kertoo muslimi-invaasion syn­nyt­tä­mistä val­tavista paineista po­lii­sin nä­kö­kul­mas­ta ja painottaa, että muslimeille tulisi teh­dä he­ti sel­väk­si, että Saksassa ei päde shari’a-laki vaan Saksan rikoslaki.

Saksan poliisiliitto ja naisten oikeuksia puolustavat järjestöt ovat syyt­tä­neet viran­omai­sia siitä, että nämä vähättelevät raportteja pakolaiskeskuksissa ta­pah­tu­vas­ta naisten sek­suaalisesta häirinästä ja raiskauksista peläten tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­hin kohdistuvia vasta­isku­ja (Reuters, 6.10.2015). Viranomaisten käyt­täy­ty­mi­nen lä­het­tää muslimi­mie­hille sel­keän viestin: viranomaiset ovat heikkoja ja on vain järkevää käyttää hyväksi sitä. Tämä on juuri päinvastainen kuin se viesti, joka auk­toritatiivisen kasvatuksen saa­neil­le, voi­maa kunnioittaville mus­li­mi­mie­hille tulisi välittää. Seksuaalisen häirinnän ja rais­kaus­ten uhrit saavat myös selkeän viestin: turha valittaa, teistä ei välitetä, olette — Jari Ter­von sa­noin – ”paskasakkia”.

Katso myös alla oleva tärkeä dokumentti Saksan tilanteesta – jo ennen nykyistä siirtolaisaaltoa. Kuten do­ku­­men­tista selviää, edes Saksassa syntyneet ja koko ikänsä eläneet muslimit eivät halua integroitua isän­tä­yh­teis­kun­taan­sa vaan muo­dos­taa enk­laa­veja, joissa noudatetaan Saksan perustuslain kanssa ris­ti­rii­dassa olevaa total­i­taa­rista sha­ri’a-lakia ja heimokulttuurista periytyvyää hieark­kis­ta kontrollijärjestelmää, jossa oman kun­nian­sa säilyttämisestä huolta pitävän ylempiarvoisen yksilön velvollisuutena on huolehtia, että hänen omassa käsky- ja omistus­vallassaan olevat alempi­arvoiset ihmi­set noudattavat nisku­roimatta yhteisön perin­teitä ja alistuvat shari’an määräyksiin.

Peruslähtökohtana muslimeille on käsitys islamin ylivallasta ja isla­min yhteisön etu­oikeu­te­tusta asemasta: ylin määräysvalta kuuluu Allahille, ja niinpä ei-mus­li­mit ”ih­mis­ten säätämine”, keinotekoisine lakeineen, va­pauk­si­neen ja de­mo­kra­tioi­neen saa­vat alis­tua shari’an määräyksiä toimeenpanevien muslimien edessä. Lue: Mitä islam todella on?

Kuinka vasemmistomedia manipuloi ja vahingoittaa tietoisesti ihmisiä?

”Minä, joka olen aina uskonut sananvapauteen ja siihen, että journalismin keinoin voi ja pitää yrittää parantaa maailmaa, olen hämmentynyt.” – Merja Ylä-Anttila, MTV3:n päätoimittaja

MTV3:n päätoimittaja valitti kolumnissaan 1.9.2015, että ”ihmi­syys on krii­sis­sä”, ha­vah­dut­tuaan huomaamaan, että kaikki eivät olekaan samaa miel­tä hänen vasemmistolaisen po­liittisen agendansa kanssa. Kriisissä ei kui­ten­kaan ole ”ih­mis­yys” vaan media, joka ”jour­nalismin keinoin … yrittää pa­ran­taa maailmaa”. Median teh­tä­vä­nä ei suinkaan ole ”pa­ran­taa maail­maa” kuvaamalla, millainen maailman pitäisi vasemmistolaisen, moni­kul­turisten utopian mukaan olla, ja manipuloimalla ihmisiä tavoittelemaan tuota uto­piaa, vaan median tehtävänä on välittää mah­dollisimman totuudenmukaista infor­maa­tio­ta siitä, mitä maail­mas­sa todel­la tapahtuu, niin että ihmiset voivat sen pohjalta tehdä omat johto­päätöksensä. Yk­si va­sem­miston kes­kei­sis­tä periaatteista on, että totuudella ei ole väliä ja myös kaikki likaiset ja väkivaltaiset keinot ovat hyväk­syttäviä, jos ne edesauttavat ”so­si­aa­li­sen oikeu­den­mukai­suu­den” toteutumista. Niinpä va­sem­­mis­to­­me­dian näkökulmasta on oikeutettua valehdella, vääristellä, liioi­tella, yleis­­tää, musta­maala­ta ja demonisoida, jos se edes­auttaa ”rasisteiksi”, ”fa­sis­teik­si” ja ”is­la­mo­foo­bi­koik­si” lei­mat­­tu­jen toisin­ajat­telijoiden eliminoi­mista ja vai­men­­ta­mis­ta, utopistisen tavoit­teen saa­vut­­­tamista ja ennen kaikkea – oman ”hy­vän ih­mis­en” ima­gon yllä­pi­tä­mis­tä.

Esimerkkejä valtamedian harjoittamasta manipulaatiosta. Valheiden pal­jas­tu­mi­nen johtaa siihen, että yleisö yksin­ker­tai­ses­ti menettää luot­ta­muk­sen­sa mediaan. Huom! Vi­deon alussa olevas­sa tilan­teessa ei to­del­li­suu­des­sa tapahdu kamp­paust­a, vaan terroristijärjestö al-Qaidan kan­­nat­ta­­jak­si sittem­min paljastunut Osama al Abd al Mohsen kom­­pastuu riuh­­tau­dut­tuaan irti polii­sin ot­teesta. MTV3 (21.10.2015) kui­tenkin it­se­pin­tai­ses­ti jatkaa valheellisen informaation levittämístä tästä ”väli­koh­tauk­ses­ta”.

Valtamedian harjoittama tosiasioiden tietoinen peitteleminen, vä­hät­tely ja vää­ris­te­le­mi­nen utopistisen ideologian nimissä ei todellisuudessa auta ketään, vaan se vahingoittaa ihmisiä pitämällä heidät pimennossa tapahtumista ja niiden syy-seuraussuhteista, es­tä­mällä ihmisiä valmis­tau­tumasta tulevaan ja suojelemasta siten itseään ja lähim­mäisi­ään. Manipulointitarkoituksissa – peitelläkseen agen­daan­sa ja välttääk­seen menettämästä lo­pul­li­ses­ti suuren yleisön luot­ta­musta ja sen myötä mai­no­s­tuloja – valta­media päästää kui­tenkin silloin tällöin oman ideo­lo­gian­sa vastaisia uuti­sia tiukan sen­suurinsa läpi. Nä­mä armo­paloina rah­vaal­le an­netut jutut kuitenkin vesitetään niitä vähättelevillä toisilla uu­ti­silla. Esimerk­­kinä voi mai­nita MTV3:n 30.9.2015 julkai­seman uuti­sen ”Pa­hoin­pi­te­lyi­tä ja teinityttöjen ahdistelua – turvapaikanhakijoita epäillään lu­kuisista rikoksista”.

Keitä ihmeessä ”pakolaiset” ovat?

EU:n tilastojan mukaan vain viidesosa EU:hun saapuneista tur­va­pai­­kan­­ha­­ki­joista on Syy­rian sota-alueelta tulleita pakolaisia (Express, 19.9.2015), ja eräiden havaintojen mu­kaan aitojen syyrialaisten osuus on tuotakin lukua huo­mat­ta­vas­ti pienempi (Eu­ro­pe­News, 6.10.2015). On myös huo­mattava, että lähes kuka tahansa voi hankkia vää­ren­ne­tyn Syy­rian passin (Business Insider, 15.9.2015, Project Veritas, 19.11.2015). Aitojen pa­ko­lais­­ten li­­säksi jou­kossa on paljon pelkkää talou­dellista hyötyä havittelevia on­nen­on­ki­joi­ta ja rin­ta­makarkureita ja myös Islami­laisen valtion lähet­tämiä jihadisteja (Jihad Watch, 1.9.2015). (Ks. #EU MILITIA WATCH.) Pariisin terrori-iskujen (13.11.2015) tekijöistä ai­na­kin kaksi tai kolme saapui Eurooppaan pakolaisvirran mukana.

Median yleisesti levittämä mielikuva traumatisoituneista, ”matkalla mur­tuneista” tu­r­va­­pai­kan­ha­ki­jois­ta ei oikein näytä pätevän ainakaan näihin ”nuorukaisiin”.

Helmikuussa 2015 paljastui Islamilaisen valtion (Isis) suunnitelma laukaista ”psy­­ko­­lo­­gi­se­na aseena” Länttä vastaan valtava muslimi­siirto­laistulva luomaan kaaosta ja kauhua Eu­­roop­­paan ja kuljettamaan muka­naan pakolaisiksi te­key­ty­viä jihadisteja. Suun­ni­tel­mas­sa puhutaan 500 000 pakolaisen samanaikaisesta vyö­ryt­tä­mi­ses­tä Libyan kautta Väli­me­ren yli Eurooppaan. (Mail Online, 18.2.2015, Independent, 18.2.2015). Tällä hetkellä saatavilla olevan tiedon valossa on vaikea arvioida, missä määrin nyt käynnissä olevassa siirto­laistulvassa on kysymys tämän suunnitelman toimeenpanemisesta ja Islamilaisen valtion tie­toi­se­sta strategisesta siirrosta. Joka tapauksessa uusimpien arvioiden mukaan pel­kästään Sak­saan olisi vuonna 2015 tulemassa 1,5 miljoonaa muslimi­siir­tolaista (Te­le­graph, 5.10.2015), ja syyskuun alussa Islamilainen valtio kerskui lähettäneensä pa­ko­lais­ten joukossa 4 000 taistelijaa Län­teen (Express, 10.0.2015). Libanonin opetus­ministeri Elias Bou Saab on arvioinut, että Liba­nonin pakolaisleireilrien 1,1 miljoonasta, Eu­roop­paan halajavasta asu­kista peräti joka vii­des­kym­menes on Islamilaista valtiota kan­nat­ta­va mili­tanttijihadisti (Express, 15.9.2015).

Al-Qaidan parikymmentä vuotta sitten laatima 7-vaiheinen toi­min­ta­­suun­ni­tel­ma maail­man­laa­jui­sen kalifaatin perus­ta­mi­sek­si on varsin mie­len­kiintoista luettavaa (Spiegel 12.4.2005). Kalifaattia ei lopulta perus­ta­nut al-Qai­da, jonka johto pelkäsi Yhdysvaltain murs­kaavaan sen väliin­tulollaan, vaan al-Qaidasta Abu Musab al-Zar­qawin johdolla ver­son­nut Irakin al-Qaida. Joka tapauksessa tuon ajallisesti häm­mästyttävän tarkasti toteutuneen suunnitelman ja muiden dokumenttien (Bar 2006) perus­teella on näh­tävis­sä, että Mus­limi­vel­jes­kun­nan ma­si­noi­man nk. ”arabi­­­kevään” tapahtumat ja Islamilaisen valtion perus­taminen Syyriaan ja Irakiin ovat kaikki erittäin pitkä­jänteisen ja mää­rä­tie­toi­sen toi­min­nan seurausta, vaikka tapahtumissa mukana olevat yksittäiset rivi­muslimit eivät olisi siitä millään ta­valla tietoisia. Kyseisessä suunnitelmasssa tähdätään siihen, että 2016 alkaa ”totaalisen konfrontaation vaihe” – ”tais­telu uskovien ja us­kot­tomien vä­lil­lä”. Kun tämä konfron­taatio alkaa, tapahtuipa se vuonna 2016 tai myö­hem­min, länteen nyt saa­pu­­nut musli­mi­­siir­­to­­lais­­ten mas­sa voi nousta mer­kittävään, yh­teis­kun­tarauhaa hor­jut­tavaan asemaan: pro­vo­kaa­tioi­den avulla maallistuneetkin, islamista tus­kin mitään tietävät muslimit on var­sin help­po mo­bi­li­soi­­da ka­duille ”puo­lus­tamaan profeetan kun­niaa” ja sitä kautta edis­tä­mään shari’an täytäntöön­panemista (lue: Mitä islam todella on?).

”Palestiinalaisen” sheikki Muhammad Ayedin raikas näkemys ”pako­lais­kriisistä”, josta hän vyöryt­tää syyn Län­nen nis­koille. Ayed epäilee, että länsimaat haa­livat muslimeja vain voidakseen nöyryyttää ja piina­ta näi­tä pistä­mäl­lä nä­mä työs­ken­te­­­le­mään teh­­taisiinsa: ”Emme koskaan tule seu­raamaan heidän us­kon­to­aan… Pian tallomme heidät jalkoi­himme, jos Allah suo… Sii­tämme heille lapsia, koska tulem­me valtaa­maan heidän maan­­sa, piditte siitä tai ette, oi saksalaiset, ame­rikkalaiset, rans­kalaiset, ita­lia­lai­set ja kaikki kal­­tai­sen­­ne. Ottakaa vain vas­taan pakolaisia! Tu­lem­me keräämään heidät ta­kai­sin tu­le­van kali­faatin nimissä.” (Al-Aqsan mos­­kei­ja, Je­ru­salem, 11.9.2015, ks. Memri TV)

Robert Spencer korostaa, että nyt käynnissä olevassa ”pakolaiskriisissä” on to­si­asias­sa ky­­se hijrasta ja Eu­roopan kolo­ni­saatiosta. Termi ”hijra” tar­­koit­taa siir­to­lai­suus­ji­ha­dia, muut­­tamista toiselle alueelle islamilaisen val­­tion perustamiseksi (Frontpage, 4.9.2015). Ko­raanissa (4:100–104) Allah ylistää suuresti tätä jihadin muotoa ja antaa muslimeille luvan ru­koilla hijran aikana vain lyhyesti, jos he pelkäävät uskottomien hyök­kää­vään hei­dän kimppuunsa:

Joka pakenee kodistaan Allahin tielle, löytää kyllä turvapaikan ja asuinsijan. Joka pakenee kodistaan Allahin ja hänen lähettiläänsä luo, mutta kuolee matkalla, saa palkkansa Allahilta. Allah on Anteeksiantava, Armelias. Kun lähdette kiertämään maata, ei teille lasketa sitä synniksi, että rukoilette lyhyesti pelätessänne uskottomien hyökkäävään kimppuunne. Uskottomat ovat teidän selviä vihollisianne. Kun olet heidän kanssaan ja johdat heidän rukouksiaan, olkoon yksi osa heistä sinun kanssasi aseet mukanaan. Kun rukoilijat kumartavat rukouksen lopussa, vetäytykööt he taaksenne, ja toinen ryhmä, joka ei vielä ole rukoillut, käyköön esiin ja rukoilkoon kanssasi. Olkoon sekin varuillaan aseet mukanaan. Uskottomat haluaisivat, ettette te pitäisi huolta aseistanne ja tavaroistanne, että he voisivat yhtäkkiä käydä kimppuunne. Teille ei lasketa synniksi sitä, että laskette aseenne, jos sade vaivaa teitä tai olette sairaita, mutta olkaa varuillanne. Allah on valmistanut uskottomille nöyryyttävän rangaistuksen. Kun olette päättäneet rukouksenne, muistakaa Allahia, kun seisotte, istutte tai makaatte. Kun sitten olette päässeet turvaan, pitäkää rukouksenne. Uskovia käsketään rukoilemaan määräaikoina. Käykää väsymättä vihollistenne kimppuun. (Koraani 4:100–104)

Suomessa asuva irakilaismies arvelee, että noin 70 % Suomeen saa­­pu­neis­ta ira­ki­lai­sis­ta tur­va­pai­kan­ha­ki­jois­ta on ”turisteja”, jotka ovat saa­pu­neet Suomeen helpon ra­han perässä. Voit katsoa yllä ole­­van vi­deo­­klipin tästä (MTV3 21.10.2015).

On selvää, että hijra Euroopan islamisoimiseksi on harvan musli­mi­siirtolaisen pää­mo­ti­vaationa, mutta heidän mukanaan tuomansa maail­man­katsomus ja ajat­te­lu- ja käyt­täy­tymis­tottumukset johta­vat siitä huoli­mat­ta väis­tä­mät­tä Eu­roo­pan isla­mi­soitu­miseen. Yk­silönvapauksia arvostava, naisia kunnioittava ja demokratiaan perustuva sivilisaatio tu­lee romahtamaan, kun sen syrjäyttää shari’aan perustuva totalitaarinen yh­teis­kun­ta­jär­jestelmä, jos­sa mus­limit ovat etu­oikeutetussa ja määrää­vässä ase­massa. Tilannetta voi ver­rata muu­ra­hais­yhteiskunnan muo­­dos­tu­mi­seen: yksittäisen muu­ra­hai­sen ta­voit­teena ei ole rakentaa pesää, vaan muura­haisen käyttäy­ty­mistä ohjaa var­sin yk­sin­ker­tai­nen sään­­nös­tö. Silti mo­nen muurahaisen käyttäytymisen yhteis­vai­ku­tuk­sesta il­maan­tuu ko­­ko­nainen mo­ni­mut­­kai­nen muu­ra­hais­yh­teis­kunta. Euroopan is­la­­mi­soi­­tu­mi­nen tulee ta­pah­tu­maan osittain tä­män­kaltaisen periaatteen mukai­sesti, osit­tain taas mää­rä­tie­­toi­sen, suun­ni­tel­mal­li­sen toiminnan poh­jalta, jota oh­ja­taan mos­kei­jois­ta, mad­rasoista ja niiden liepeillä vai­­vih­­kaa toi­mi­vista Mus­­li­mi­vel­jes­­kun­­nan soluista käsin.

Syyrialaisnaiset pakolaisleirillä antavat huutia Euroopan mu­ka­vuuk­sista ja so­si­aa­li­avustuksista naut­ti­maan lähteneille miehille, joita kai­vat­tai­siin kipeästi takaisin käymään jihadia, puolustamaan isän­­maa­taan ja kun­­niaansa – eli vah­ti­maan, että hei­dän omistus­vallas­saan olevat naiset eivät hairahdu rietastelemaan vie­raiden mies­ten kanssa. Yksi kiperä käy­tän­nön pulma on se, että kuka nyt huo­leh­tii veri­kos­tojen toi­meen­­pa­ne­mi­ses­ta, kun se yleensä on perheen mies­puolisten jä­senten vel­vol­li­suus? (Ve­ri­kos­to ja yleensäkin kostaminen on shari’an mukaan pakollista. Lue: Kostakaa sen mukaan, mitä teille on tehty.) Ky­sei­nen video pal­jas­taa myös sen ikävän tosiasian, että alistettuun asemaansa pie­nes­tä asti aivo­pestyt, islamin pant­ti­vankeina olevat muslimi­naiset eivät funda­men­ta­lis­mis­saan yleen­sä jää jälkeen mus­­limi­miehistä (Brown, 10.10.2015). Alis­­tu­­mi­nen ja mu­kau­tuminen islamin barba­riaan on näille pelon kah­litse­mille ihmisille psyko­loginen, tiedos­tamaton hen­gis­sä­py­­sy­mis­­stra­te­gia.

On myös selvää, että Turkilla on merkittävä rooli pakolais­kriisin mahdol­lista­misessa. Tässä tilan­teessa olisi erit­täin paha virhe suostua Turkin kiris­tys­­yri­tyk­siin ja luvata turk­ki­laisille viisumivapautta tai EU-jäsenyys­­neu­vot­te­lu­jen jou­dut­ta­mis­ta. Turkkia tulisi sen si­jaan ran­kaista ankarasti Islamilaisen valtion tuke­misesta ja pa­ko­lais­krii­sin ta­hal­li­ses­ta pa­hen­­ta­misesta.

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan, jota Barack Obama on kutsu­nut luo­te­tuk­si ystäväkseen, on aktiivisesti tukenut Islamilaista val­tiota ja sallinut sen harjoittaa lii­ke­toimintaa Turkin maaperällä. Erdoğanin per­he on mukana Islamilaisen val­tion öljy­­busineksessä, ku­ten yllä ole­vasta uutisraportista selviää (Liveleak, Gates of Vienna 28.11.2015). Ks. myös Russia Todayn raportti aiheesta.

Turkin EU-jäsenyysasiaan on mah­dol­lista palata esimer­kiksi 50 tai 100 vuoden kuluttua, jos Turkki on siihen mennessä omaehtoisesti kit­kenyt islamo­fasistisen ideo­logian maa­perältään ja muut­tunut länsi­maisia ihmis­oikeuksia kunnioitta­vaksi demo­­kratiaksi.

Miksi rikkaat Persianlahden valtiot eivät vastaanota ”pakolaisia”?

Samaan aikaan kun Eurooppa tuskailee pakolaiskriisin keskellä, Syyrian ja Irakin pakolaisia ei huolita rikkaisiin Qatariin, Arabiemiraatteihin, Saudi-Arabiaan tai Omaniin. ”Mailla ei ole minkään­näköistä halua ottaa pako­laisia vastaan. Muita arabeja pidetään turvallisuusuhkana, ja heihin suhtaudutaan negatiivisesti”, sanoo professori Hannu Juusola Helsingin yliopistosta. Maissa pelätään erityisesti sitä, että pakolais­ten mukana tulee voimia, jotka yhdistyvät vastaanottaja­maiden omaan oppositioon. ”Ennen kaikkea pelätään Muslimiveljeskuntaa ja šiioja.” (Suomen Kuvalehti 37/2015, 4.9.2015)

Saudi-Arabia on kieltäytynyt ottamasta vastaan yhtään pakolaista Syy­riasta, mut­ta ei hä­tää: Saudi-Arabia on luvannut rakentaa heille 200 mos­­kei­jaa Sak­saan! (Frontpage 10.9.2015.) Toisin kuin kirkot ja synagogat, moskeijat eivät ole pelkkiä ko­koon­­tu­mis­­paik­ko­­ja har­­tau­den harjoittami­sta varten vaan ennen kaik­kea musli­mien ylivaltaa symboli­soi­via voiton­merk­kejä, sotilas­po­liit­tisia ko­men­to­­kes­kuk­sia (Solomon & Ala­maq­disi 2006) ja usein myös ase- ja ammusvarastoja (IDF Blog, 1.8.2014, Jihad Watch, 7.10.2015). Olisi tär­keää, että Länteen nyt tulleet muslimisiirtolaiset saataisiin pysymään mah­dol­li­sim­man kaukana niistä.

Kuwaitilainen tutkija Fahd Al-Shelaimi selittää, miksi Persianlahden maat eivät vas­­taanota Syyrian pa­ko­laisia: ”Kuwait ja Persian­­lahden valtiot ovat kal­lii­ta, ei­vät­kä ne ole sopivia pakolaisille. Ne sopivat työläisille. Liikenne on kal­lista. Elin­kus­­tan­­nuk­set Kuwaitissa ovat korkeat, kun taas elin­­kus­tan­nuk­set Li­ba­­nonissa tai Tur­kis­sa ovat ken­ties alemmat. Siksi on paljon hel­pompaa maksaa pakolaisille (niin et­tä he pysyvät siellä). Lop­pu­jen lo­puk­si et voi vastaanottaa toisia ihmisiä, jotka tu­le­vat toisesta il­ma­pii­ris­tä, toisesta paikasta… Nämä ovat ihmisiä, jotka kär­sivät psy­ko­­­lo­gi­sis­ta ongelmista, trau­mas­ta, ja heidät pitäisi sijoittaa tuosta noin vain (Per­sian­lah­den) yhteiskuntiin…” (France 24 Arabic TV, 17.3.2015.)

 

Moskeija, pysäköintijihad… – What the Waqf?!

Yksi shari’aan liittyvä olennainen käsite, joka on jäänyt suh­teel­li­sen vä­hälle huo­miol­le is­la­mi­saa­tio­ta käsittelevissä analyyseissa, on ”waqf”. Sil­lä viitataan jo­hon­kin, minkä muslimit ovat ”py­hit­tä­neet” islamille ”tuo­mio­päi­vään” asti. Tämän ar­tik­kelin alussa kerrataan waqfin perusidea, jota on aiemmin käsitelty artikkelissa Is­rae­lin–Palestiinan konflikti, ja sen jälkeen tarkastellaan, kuinka mus­li­mit py­hit­tä­vät islamille yhä uusia aluei­ta julkisesta tilasta Dar al-harbissa.

”Muslimisukupolville tuomiopäivään asti pyhitetty”

Tietyssä yhteydessä termillä ”waqf” viita­taan islamilaiseen sää­tiöön, tar­kemmin sanot­tuna hyvän­tekeväi­syys­lah­joi­­tukseen, kuten raha­summaan, kiinteistöön tai maa-alu­ee­seen, jonka tuotot, tulot ja käyt­töoi­keus on säätiön kaltaisella jär­­jes­te­lyl­lä ikuisiksi ajoiksi py­hi­tetty ja rajattu yksinomaan jo­honkin ”oikea­mieliseen”, musli­mien ja islamin etua hyö­­dyttä­vään tarkoituk­seen ja jota on hallinnoi­tava shari’an tarkoin mää­räämällä ta­val­la. Waqfin perusidea on, että se on jotain, mikä on pyhitet­ty yksinomaan islamille ja mus­limeille aina aikojen loppuun asti.

Waqfeja eivät kui­tenkaan ole ainoastaan hyvän­teke­väisyyteen annetut lahjoi­tukset vaan ylipäätään kaikki sel­lai­set tilat, alu­eet ja rakennukset, jotka musli­mit ovat joskus sota- ja ryöstöret­kiensä aikana onnistuneet val­loittamaan tai saa­maan muulla ta­voin haltuunsa. Shari’a edel­lyttää, että tällaista vallattua ti­laa ei saa enää koskaan luo­vut­taa kafireiden eli ”uskottomien” hal­tuun. Jos se kuiten­kin menetetään, musli­mien velvolli­suutena on val­loit­taa se takaisin, tarvittaessa väki­valloin, ja pakottaa hallittavaksi jälleen shari’an mää­räysten mu­kai­sesti. Kuten sun­nimuslimien vaikutusvaltaisim­piin us­konoppineisiin kuu­luva sheikki Yusuf al-Qaradawi on to­dennut: ”Tuu­maakaan isla­min maasta ei saa jäädä uskottomien ja val­loitta­jien haltuun” (Al-Aqsa Voi­ce, 12.10.2010). Jihadin muotoa, joka tähtää waqfin puolustamiseen kafireita vastaan tai waqfin ta­kai­sin­val­tauk­seen ka­fi­reilta, kutsu­taan ”ribatiksi”. ”Waqf-alue” eli yksinomaan muslimeille ikuisiksi ajoiksi pyhitetty alue ja ”ribat-alue” (Ard al-Ribat) eli islamin alue, jonka puolesta muslimit ovat vel­vollisia taistele­maan kafireita vastaan, ovat näin ollen termejä, jotka viittaavat käy­tän­nössä yhteen ja samaan asiaan. Mainittakoon, että siinä missä jihadistista yleisellä ta­sol­la käytetään arabiankielistä termiä ”mujahid” (tai mon. mujahidin, joka on suomessa va­kiintunut yksikkömuodoksi), ribatia käyvästä jihadistista voidaan käyttää termiä ”mu­ra­bit” (mon. murabitun).

Esimerkkejä muslimien menettämistä ja nyt kafireiden hallitsemista waqf-alueista ovat Tšetšenia, Ibe­rian niemimaa, Intian niemimaa ja Israel. Israelin valtio perustettiin vuonna 1948 alueelle, joka oli toimi­nut vuosituhansien ajan juutalaisten kotimaana jo siinä vaiheessa, kun muslimi­joukkiot ensi kerran val­loittivat sen kalifi Uma­rin johdolla 630-luvun jälki­puolis­kolla. Heti perustamispäivästään 14.5.1948 läh­tien Israel on ollut muslimien toistuvien sotatoimien ja tuhoa­misyritysten kohteena. Muslimit eivät tunnusta Israelin valtion olemassaoloa vaan kutsuvat sitä ”sionistiseksi läsnäoloksi” tai ”miehitykseksi” Palestii­nassa, vaikka alueella ei koskaan ole ollut mi­tään ”Palestii­naa”, puhumatta­kaan ”palestiinalaisista” (lue: Israelin–Palestiinan konflikti).

Joka tapauksessa Hamasin peruskir­jan artik­lassa 11 selite­tään: ”Pales­tiina on islamilai­nen waqf-maa, joka on pyhitetty muslimisu­kupolville tuomio­päi­vään asti. (…) Tämä on Pa­lestiinan maan asema is­la­milaisen sha­ri’a-lain mukaan, ja sama pätee kaik­kiin mui­hin­­kin muslimien voi­makeinoin val­loittamiin mai­hin, koska (isla­milaisten) val­loitusten ai­kana muslimit pyhitti­vät nämä maat mus­li­mi­su­ku­­pol­­vil­le tuomiopäi­vään asti.” Waqfin ja ribatin merkitystä pa­les­tii­na­lais­ten ja israelilaisten välisessä konfliktis­sa käsitellään tar­kemmin ar­tik­ke­lis­sa Is­rae­lin–Palestiinan konflikti.

Yusuf Abu Snina, Palestiinalaishallinnon hengenmies, tähdentää, että ”mus­li­mi-Pa­les­tiina” (ts. koko Is­rae­lin valtio) on islamilainen maa ja se, jo­ka luo­puu siitä, pää­tyy helvettiin (PATV, 8.9.2000). Ei siis ihme, että Is­rae­lin val­tion tun­nus­ta­mista edel­lyt­­­tä­vä kah­den val­tion mal­li ei ole mus­li­mien mie­leen.

”Maa kuulu niille, jotka asettivat sinne Allahin lain”

Itse asiassa muslimit katsovat, että koko Maa alun alkaenkin kuu­luu yksin­omaan vain heille ja että Allahin heille määräämänä velvollisuute­na on tais­tel­la kaik­kia muita ih­mi­siä vastaan, kunnes nämä alistuvat muslimien yli­val­lan alle ja tottelevat shari’an mää­räyk­­siä (RoT o9.0-9.3). (Tämä ei kui­ten­kaan tarkoita, että kaikkien olisi käännyttävä is­la­miin, sillä toimiakseen islamin yhteisö tarvitsee myös työtä tekeviä orjia ja dhimmejä eli kris­­tit­ty­jä ja juu­ta­laisia toisen luokan kansalaisia, joilla on lähes olemattomat kan­sa­lais­oikeu­det ja jotka joutuvat maksamaan nöyryyttävää jizya-suojelurahaa välttyäkseen tu­le­masta tapetuiksi tai orjuutetuiksi.) Hadithin mu­kaan (Sahih Buk­hari 5:53:392) ”…maa kuu­luu Allahille ja hä­nen lähettiläälleen…” ja Koraanin jae 7:128 ju­lis­taa: ”… maa kuu­luu Alla­hille, ja Hän an­taa sen perinnöksi, kenelle palvelijois­taan tahtoo. Lopulta hurskaat me­nestyvät.” Sheikki Mu­hammed Salih Al-Munajjid selittää (Islam QA:7726): ”Maa ei kuulu ihmi­sille, jotka asui­vat siellä ensin, vaan niille, jotka asettivat sinne Allahin lain. Allah loi Maan ja Hän loi ihmiset palvomaan Alla­hia Maassa ja perusta­maan sinne Alla­hin uskonnon, lain ja määräykset.”

”Maailma ei kuulu ainoastaan muslimeille”, protestoivat bur­ma­lais­mun­kit. Mus­li­mien Allahin nimissä toimeenpanemat brutaalit mur­hat, jouk­ko­sur­mat, tuhopoltot ja joukko­raiskaukset Thaimaassa, Myan­marissa, Sri Lankassa, Intiassa ja Bang­la­de­shis­sa ovat saaneet muiden uskontokuntien edus­ta­jat nou­semaan ajoit­tain jämäk­­kään vastarintaan puolus­taak­seen nai­siaan ja lap­siaan, ihmis­oikeuksiaan ja va­pauk­­siaan, mistä syystä län­si­­mai­­nen va­sem­misto­media on lei­mannut hei­dät mus­li­me­­ja sor­ta­vik­si eks­tre­­mis­teik­si ja rasis­teiksi.

Edellä mainittu käsitys ilmenee myös siinä, kuinka islam jakaa Maan kah­teen vaikutuspiiriin: islamin alueeseen (Dar al-islam) ja sodan alueeseen (Dar al-harb). Dar al-islam tarkoittaa muslimien kontrolloimaa aluetta, jossa noudatetaan shari’aa, Dar al-harb puolestaan aluetta, jota hallitaan ihmisten laatimien lakien mukaisesti ja jonka siten katsotaan olevan sota­tilassa Al­lahin tahtoa vastaan. Dar al-islamin velvollisuutena on käydä sotaa Dar al-harbia vastaan, kunnes kaikki kansakunnat ovat alistuneet shari’an määräyksiin.

Profeetta sanoi: “Minut on mää­rätty taistele­maan ihmi­siä vastaan, kunnes he todis­tavat, että ei ole muuta juma­laa kuin Al­lah ja että Mu­ham­mad on Hä­nen palvelijansa ja Hänen lähetti­läänsä, suuntaa­vat kasvonsa qiblaamme (ru­koussuun­taamme) kohti, syö­vät mitä teu­ras­tamme ja ru­koilevat taval­lamme.” (Sunan Abu-Dawud, Ki­tab Al-Jihad, 14: 2635)

Hän (Allah) on lä­hettänyt lä­hetti­läänsä (Muham­madin) tuomaan johda­tuk­sen ja to­tuuden us­kon­non (islamin) saattaakseen sen voittamaan kaikki muut us­konnot, vaikka se on vastoin vää­rä­uskoisten (moni­juma­laisten, pa­kanoi­den, epä­ju­ma­lan­palvojien ja ateistien) tah­toa. (Koraani 9:33)

Taistelkaa heitä vastaan, kun­nes epäjumalia ei enää pal­vota, vaan yksin Al­la­hia (koko maail­massa), mutta jos he herkeävät (palvomasta muita Allahin li­säksi), tietää Al­lah, mitä he teke­vät. (Koraani 8:39)

Muham­madin kuolemaa (v. 632) seu­rannei­den vuosikym­menten aik­ana islam levittäytyi nopeasti Bysan­tin, Per­sian ja Länsi-Euroopan alueille. Ara­­bi­mus­li­miar­meijat hyök­kä­si­vät Lähi-idän maihin, valloittivat nykyisen Irakin ja Iranin alueet, viilettivät sitten Poh­jois-Afrikan yli Es­panjaan ja Rans­kaan asti. Mus­limien hyökkäys saa­tiin lopulta py­säy­tet­tyä Poitiers’n/Toursin taistelussa lähellä Pa­riisia vuonna 732. Idässä jihad levisi sy­välle Kes­ki-Aasiaan.

Jihadin ensimmäinen suuri aalto: arabit, v. 622–750

Jihadin toinen suuri aalto (1071–1683), josta vastasivat ottomaanit, ete­ni Eu­roo­passa pi­sim­mil­lään Wienin epä­­on­nis­tu­­nei­siin val­­tausyrityksiin vuosina 1529 ja 1683. Idässä mus­limit tunkeutuivat Intian niemimaan läpi Kaak­kois-Aa­siaan.

Jihadin toinen suuri aalto: turkkilaiset, v. 1071–1683

Muhammadin aloittama jihad Allahin asian puolesta eli koko ihmiskunnan alistamiseksi shari’an määräyksiin on nyt jatkunut jo lähes 1 400 vuotta, eivätkä musli­mit ole koskaan tulleet ajatelleeksi, että heidän tulisi val­loi­tus­his­to­rian­sa joh­dosta tuntea pienintäkään syyllisyyttä tai olla vel­vollisia jotenkin hy­vit­tä­mään tekemänsä vää­ryydet, kan­san­mur­hat, ryöstöt, raiskaukset, orjuutukset, puhumattakaan siitä, että he tuntisivat syyllisyyttä Af­ri­kas­sa yhä har­joit­ta­mas­taan orjakaupasta, (ks. myös aihetta käsittelevä saksalainen do­ku­ment­tifilmi) vaan päinvas­toin he ovat yl­peitä historias­taan ja haluavat mah­dol­li­sim­­­man pian vallata menettä­mänsä waqf-alu­eet takaisin, mistä osoituksena ovat rajat, joi­ta uudelle kali­faatille on ensi vai­heessa eri suun­nitel­missa hah­­moteltu (Mail Online, 1.7.2014):

Kalifaatiksi julistautuneen Islamilaisen valtion (IS, ent. ISIS) kun­nian­hi­moi­nen suun­ni­tel­ma kalifaatin laajenemisesta vuoteen 2020 mennessä. Sen jälkeen ka­li­faa­tin on määrä jatkaa laajenemistaan.

Jihadia voidaan käydä monin eri menetelmin, kuten verbaalisesti, taloudellisesti, median välityksellä ja aseel­li­sesti. Sitä voidaan käy­dä niin avoi­mesti kuin kät­ke­tystikin – käyt­tämäl­lä ove­luutta, har­hau­tusta ja valeh­telua, hyöd­yntä­mällä kafi­rei­den hy­vä­us­koi­­suut­ta, vapauksia ja yhteis­kunnal­lisia insti­tuu­­tiota hei­dän puo­lus­tuk­sen­sa heikentä­miseksi ja shari’an levit­tä­miseksi. Joka tapauksessa lähes poik­keuksetta alueilla, joissa muslimit ko­ke­vat ole­vansa tar­­peek­si vahvoilla suh­tees­sa kafirei­hin, kuten esimerkiksi Malissa, Ni­ge­rias­­sa, Kamerunissa, Kes­ki-Af­ri­kan tasavallassa, Sudanissa, Keniassa, Keski-Aasian mais­sa, Kiinassa, Af­ga­nis­ta­nis­sa, Pa­kis­ta­nis­sa, Kash­mi­ris­sa, Sri Lankassa, Bang­la­deshis­sa, Myan­marissa, Thai­maas­sa, Ma­le­sias­sa, Filip­piineillä, Indo­nesias­sa ja tie­ten­kin Lähi-idän mais­sa, käynnissä on aseel­linen jihad (qitaal) kafi­­reita – mukaan luet­­tuna kafireiksi ju­­lis­tet­tuja muita mus­limeja – vastaan. Ks. Bill Warnerin Youtube-esi­telmä is­la­min val­­­loitus­­histo­ri­asta, jon­­ka uhreina on tähän mennessä kuol­lut yhteensä noin 270 miljoonaa ihmistä: 60 miljoo­naa kristit­­tyä, 80 miljoo­naa hindua, 10 miljoo­naa buddha­laista ja 120 mil­joo­naa afrikka­laista kristittyä tai animistia. Mie­len­kiin­toi­nen yksi­tyis­koh­ta on, että vuo­desta 2005 läh­tien jiha­distit ovat tap­­paneet selvästi enem­­män ”us­kon­hylkääjiksi” (mur­tadd), ”teesken­telijöiksi” (munafiq) tai ”poik­kea­viksi” syytettyjä muslimeja kuin ei-muslimeja (ks. kohdasta 37:20 eteenpäin). Ks. iranilaisen PressTV:n sivulla oleva brutaali video, jossa ISIL-ryhmän uskonsoturit teloittavat ”poikkeavia” eli shiiamuslimiteinejä.

”Ensimmäinen vaihe on pysäköintijihad”

Muslimien jihad uusien alueiden valtaamiseksi ja pyhittämiseksi islamille on jatkuvaa toimintaa, joka ei ilmene ainoastaan globaalilla vaan myös paikallisella tasolla ja hyvin arkisessa kanssakäymi­sessä muslimien kanssa. Yleensä ka­fi­rei­den asuinalueille muut­ta­vat muslimit ovat aluksi varsin maltillisia ja pi­dät­ty­väi­siä teeskennellen ystävällisyyttä ka­fireiden pettä­miseksi ja islamin asian edistä­miseksi (3:28, 16:106, Islam QA:59879). Tässä vaiheessa mus­li­mi­mies­ten on lu­val­lis­ta ja jopa pakollista pukeutua kafireiden ta­pa­na, jos se palvelee islamiin kut­su­mis­ta tai kafireiden salaisuuksien selville saamista:

Mitä tulee siihen vaa­ti­muk­seen siitä, että mus­li­mien on käy­tet­tävä vaat­teita, jotka eroa­vat kuffa­rien (us­kotto­mien) vaat­teista, niin op­pi­neet ovat sal­li­neet poik­keuk­sen, kun musli­mit elävät dar al-har­bissa (”so­dan alu­eella”, ts. ei-mus­limi­maissa) tai kun tarkoi­tuk­sena on hyö­dyttää musli­meja. Sheikki al-Islam Ibn Taymiyah on sano­nut: “Kun mus­limi elää ei-musli­mi­maassa (olipa maa isla­mille viha­mieli­nen tai ei), hänen ei odo­teta eroa­van heistä (kuffa­reista) ul­koi­selta ole­muk­sel­taan, koska siitä voi koi­tua hait­taa. On suosi­telta­vaa ja jopa pakol­lista, että mies näyt­tää toi­si­naan heiltä, jos se palve­lee jo­tain us­kon­nol­lista tar­koi­tusta, kuten isla­miin kut­su­mista tai hei­dän salai­suuk­siensa sel­ville saa­mista, jotta niis­tä voi ker­toa musli­meille, hei­dän mus­li­meille ai­he­utta­mansa va­hin­gon tor­ju­mista, ja muita hyö­dylli­siä tarkoi­tuksia. Mutta musli­mi­maissa, joissa Allah on ai­heut­tanut Hä­nen us­kon­tonsa olla val­lassa ja joissa kuffa­rit ovat alem­piar­voi­sessa ase­massa ja mak­savat jizyaa (ei-mus­li­mien mak­sa­maa suojelurahaa, ”veroa”), mus­li­mien on pa­kol­lista näyt­tää erilai­silta kuin kuffa­rit.” (Iqti­daa’ al-Si­raat al-Musta­qeem, 1/418) (Islam Q&A:2322)

Tyypillisesti muslimimaa­hanmuut­ta­jat ja ‑kään­nyn­näi­set pyhittävät islamille ensin omat kotinsa ja moskeijansa. Vähitellen kuitenkin he ja heitä seuraavat sukupolvet alkavat suuntautua yhä enemmän ulospäin ja vaatia itselleen yhä laajempaa osuutta julkisesta tilasta. Pitäen itseään muita ylempiarvoisempina ihmisinä, joille Allah on antanut etuoikeutetun aseman palkkioksi alistumisesta hänen määräyksiinsä ja jihadista hänen asiansa puolesta (al-jihad fi sabil Al­lah), muslimit edellyttävät myös muiden, alem­pi­ar­vois­ten ihmisten alistumista sha­ri’an määräyksiin ja vaativat uskon­non­va­pau­teen vedo­ten itselleen erivapauksia ja etuoikeu­tettua kohtelua, olipa kyse sit­ten shari’an ja jihadin kritisoin­nin kiel­tämisestä, rukoilemisesta työaikana, nais­ten pu­keutumisesta ja työ­asuista, naisten ja opas­koi­rien kuljettamisesta takseissa, vaimo­jen luku­määrästä ja pak­ko­avioliitoista, uimahal­li­vuoroista, pank­kilainois­ta, halal-ruoasta, tyttöjen kou­lu­lii­kun­nasta, lasten su­kuelinten silpomisesta ja niin edelleen (lue: Mitä islam todella on?). Eri­tyi­­sen selvästi tämä ilmenee alueilla, joihin on syystä tai toisesta kerääntynyt paljon mus­­­limiasukkaita. Yhtenä yllykkeenä muslimien kes­kit­ty­mi­sel­le tietylle alueelle on sinne pe­­rustettu moskeija.

Sam Solomon, ex-muslimi ja tunnettu shari’a-lain asiantuntija, ker­too mos­keijan mer­kityksestä isla­missa (Ot­tawa, 7.6.2010). Lue myös hänen kirjansta The Mosque Exposed.

On huomattava, että toisin kuin kirkot ja synagogat moskeijat eivät ole pelkkiä kokoontumispaikkoja hartauden harjoittami­sta varten vaan ennen kaikkea mus­li­­mien ylivaltaa symboli­soivia voitonmerk­kejä, sotilas­po­liit­tisia ko­men­to­kes­kuk­sia (Solomon & Alamaqdisi 2006) ja usein myös ase- ja ammusvarastoja (IDF Blog, 1.8.2014). Kuten Tur­kin pääministeri Erdogan vuonna 1998 totesi: ”Mos­kei­jat ovat parakkejamme, kupolit ky­pä­­riämme, minareetit pistimiämme ja uskovat so­ti­lai­tam­me.” Moskeijan merkitys is­la­min ylivallan symbolina ilmenee muun muassa arabiöljyrahoitteisten mega­mos­kei­joiden ra­kennus­buumissa ympäri Eu­roop­­paa ja siinä, kuinka mus­li­­meil­la on ta­pa­na pys­tyttää moskeijoita ja is­la­mi­lai­sia kes­­kuk­sia suoraan toisten uskontojen pyhien paikkojen päälle. Tun­nettuja esimerkkejä tästä ovat Hagia Sophia ‑moskeija Istanbulissa, al-Aqsa- ja Kal­lio­mos­keija Je­­ru­sa­le­min Temp­pelivuorella ja Córdoban moskeija­komp­leksi. (Sharia the Threat to America, s. 91–93.)

Vuonna 2011 jul­kaistun tutki­muksen mukaan 100 sa­tunnai­sesti vali­tusta yh­dysvalta­laismos­keijasta 51 %:ssa oli tar­jolla ”an­karasti väkival­taa liet­sovia” teks­te­jä, 30 %:ssa oli tar­­jolla ”maltilli­sesti vä­kivaltaa lietsovia” tekstejä ja 19 %:ssa ei ollut lain­kaan tar­jolla vä­ki­­valtaisia tekstejä. Ensiksi maini­tuista moskei­joista 98 %:ssa oli tarjolla terroris­min ra­hoittami­seen yl­lyttävvää materi­aalia, toiseksi maini­tuista moskei­joista 97 %:ssa oli tarjolla tällaista materi­aalia, kun taas vii­meksi maini­tuista moskei­joista vain 5 %:ssa oli tällaista materi­aalia. Moskei­joissa, joissa imaa­mien ja uskon­harjoitta­jien käy­tös ja ul­koi­nen olemus ilmensi shari’an tiukkaa noudat­tamista, oli muita todennä­köisem­min esillä vä­kivalta­myöntei­siä teks­tejä. 85 %:ssa näistä moskei­joista imaami suositteli sellaisten tekstien opiske­lua, ja sitä to­dennä­köisem­pää tämä oli, mitä sel­­vem­min mos­kei­ja il­men­si shari’an tiukkaa noudat­tamista. Väkival­taisten tekstien opiskelua suo­si­tel­­tiin 93 % niistä moskei­joista, joiden imaa­milla oli perintei­nen täys­parta, ja 96 %:ssa niistä moskei­joista, joissa ru­kousrivit olivat suorassa. 51 % moskei­joista kutsui vieraile­via imaa­meja, joi­den tie­dettiin julistavan väkival­taista ji­hadia, ja todennä­köisintä tämä oli niissä moskei­joissa, joissa oli tarjolla väkivalta­myön­teistä materi­aalia. Li­säksi nii­den mos­keijoiden kä­vi­jä­keskiarvot, joissa oli ”anka­rasti väki­valtaan lietso­vaa” ma­teriaalia, olivat sel­västi kor­keim­mat (kävi­jäkes­kiarvo 118). Toiseksi suosi­tuimpia olivat ”maltilli­sesti vä­kival­taista” ma­teri­aalia tar­jonnet moskei­jat (kävi­jäkes­kiarvo 60), ja vähiten kävijöitä oli mos­kei­joissa, joissa ei ollut lainkaan tar­jolla väki­valtaan yllyttävää materi­aalia (kä­vijäkes­kiarvo 15). (Kedar & Jerus­halmi 2011.) Kuuntele myös so­ma­lialais­syn­tyi­sen Mona Walterin huoles­tuttavia koke­muksia Ruot­­sin mos­kei­joista ja imaa­meista, jotka saarnaavat vihaa ruot­­sa­lais­ta yhteis­kun­taa koh­taan ja yllyttävät musli­meja ji­hadiin ka­fireita vas­taan (Dis­patch Int 29.6.2014). Jat­kuvien tap­pouh­kausten koh­teeksi joutu­nut ja henkilöl­lisyyttään vaihta­maan joutunut Walter us­koo, että Ruot­silla voi olla edes­sään sisäl­lis­sota. Miksi ti­lan­ne olisi toisenlainen Suomen mos­kei­jois­sa?

Dispatches: Undercover Mosque on do­kumentti­elokuva, joka paljastaa ji­ha­dis­tien kak­­si­naa­mai­­suu­den: se, mitä mus­li­­mi­saar­naa­jat puhuvat moskei­jois­sa, on jotain aivan muu­ta kuin se, mitä he puhu­vat jul­ki­­ses­ti län­­si­mai­ses­sa me­dias­sa. ­Ks. myös Dispatches: Undercover Mosque – The Return.

Mitä sitten tapahtuu, kun moskeija perustetaan uudelle alueelle? Län­si-Eu­roo­pan ja Poh­jois­­maiden kokemusten perusteella moskeija toimii sil­lan­pää­ase­ma­na, josta käsin is­la­min vaikutuspiiri laajenee ympäristöön siten, että muslimit ottavat vähitellen haltuunsa mos­keijan lähitienoot katu kadulta, asun­to asun­nol­ta, kerrostalo ke­rros­ta­lol­ta, kortteli kort­telilta. Tällaisilla laajenevilla mus­li­mi­alueil­la on taipumus rappeutua ghetoiksi, jois­sa sosiaaliset ongelmat ja rikokset lisään­tyvät, kiinteistöjen arvo romahtaa, ei-mus­li­mi­lap­sia ja myös opettajia kiu­sa­taan, ha­ka­taan ja ryös­te­tään kou­luissa ja kaduilla, kaupat jou­tuvat lo­pet­ta­maan toimintansa ja joista kantaväestö lopulta pakenee (nk. white flight). Isän­tä­yhteis­­kun­­taan so­peutu­masta kieltäy­tyvät, län­si­mai­sia arvoja ja koulutusta hal­vek­sivat mus­li­mit pyhittävät ne islamin alueiksi, joissa noudatetaan maan lain­sää­dännön kans­sa risti­riidas­sa ole­vaa ja sen syrjäyttävää shari’a-lakia. Silloin kun pahaa aavis­ta­mat­­tomat ei-mus­li­mit ek­syvät tällaiselle alueelle, muslimit osoittavat omaa yli­val­taansa vaa­­ti­malla heitä käyttäytymään siellä shari’a-lain mukaisesti. Niinpä alkoholia alueella naut­tivat tai koiria ulkoiluttavat henkilöt, puhumat­takaan sek­su­aa­li­vä­hem­mis­tö­jen edustajista, voivat tulla piestyiksi ja hun­nut­tau­tu­mat­tomat, normaaliin ke­sä­vaa­te­tuk­seen pukeutuneet naiset voivat odottaa joutuvansa jatkuvan seksuaalisen häirinnän kohteiksi. Ku­ten Köö­pen­­ha­mi­nan muf­ti Sha­hid Mehdi ko­rosti vuonna 2004, naiset, jotka kiel­täy­tyvät käyttämästä hun­tua, ”ker­jäävät raiskausta”. Aus­t­ra­lian joh­ta­va mus­­li­mi­­op­­pi­nut sheik­ki Taj el-Din al-Hi­lali puo­les­taan to­­tesi vuon­na 2006, että nai­set, jotka eivät käytä hijabia, ovat kuin sek­suaa­lista hyök­­käys­tä ker­­­­jää­vää ”peit­tä­­mä­tön­tä li­­haa”. (Lue: Huntu vai huora?)

Mikä pahinta, yhä useammissa tapauksissa muslimeja pelkäävät poliisi- ja muut vi­ran­omai­set ovat Länsi-Euroopassa yksinkertaisesti lakanneet ylläpitämästä yleistä jär­jes­tys­tä ja turvallisuutta tällaisilla alueilla ja siten käytännössä luo­vut­ta­neet niiden hallinnan mus­limijengeille ja shari’a-lain mukaisia fatwoja ja tuomioita jakaville imaameille: tur­val­lisuus- ja pelas­tusviran­omai­set välttelevät viimeiseen asti menemästä näihin enk­laa­vei­hin, joissa heitä usein odottaa kivisade, eivätkä poliisiviran­omai­set tutki niissä ta­pah­tuvia ei-muslimeihin kohdistuvia rikoksia peläten rasistiksi leimautumista ja potkuja. Pi­sim­mälle tämä kehitys, jossa valtiovalta on luopunut omas­ta su­ve­reni­tee­tistaan shari’a-kontrolloiduilla muslimialueilla, on eden­nyt Rans­kassa, mutta ainakin Iso-Bri­tan­nia, Sak­sa, Ruot­si ja Belgia seu­raa­vat ko­vaa vauh­tia perässä.

Dokumentti Ranskan no go -alueista, joiden ongelmilta is­la­mo­fii­li­nen vasem­mis­to­eliit­ti, -media ja mus­­li­me­ja pelkäävät viranomaiset um­mis­ta­vat tietoisesti sil­män­sä, ja rans­ka­lais­­nuor­ten shari’aa va­stus­ta­vasta Géné­ra­tion Iden­titaire -liikkeestä (CBN News, 11.4.2014).

Law and Freedom ‑säätiötä edustava Gavin Boby on kertonut mus­li­mi­aluei­den muo­dos­tu­mis­proses­sista Isossa-Britanniassa ja siitä, kuinka valtava tragedia mos­keijan il­mes­ty­mi­nen on erityisesti työväenluokan asuinalueelle, jossa ih­mi­set ovat syntyneet, kas­va­neet ja raataneet koko elämänsä pitäen sitä omana kotiseutunaan. Sitten yhtäkkiä he huo­maavatkin sen muuttuneen joksikin aivan muuksi. Moskeijan perustamisen jälkeen lähiseudun kiinteistöjen arvo tippuu yhdessä yössä 10 %:ia ja sen jälkeen vuosittain aina 10 %:ia, kunnes muu­ta­man vuo­den ku­lut­tua niiden arvo on laskenut puoleen. Omaisuus, jonka pienituloiset ihmiset ovat vaivalla elä­mänsä aikana hank­kineet ja sijoit­taneet asun­toonsa, häviää kuin tuhka tuuleen. Lukuisten kertomusten pohjalta Boby toteaa, että moskeijaa ympäröivän alueen muuntuminen shari’a-kontrolloiduksi mus­li­mi­alueeksi tapahtuu yleen­sä nel­jässä vaiheessa. Seuraava kuvaus mukailee pää­koh­dil­taan hä­nen havaintojaan (keskeiset lähteet: alla mai­ni­tut Bobyn esitelmät ja En­za Fer­reri 29.4.2013, David Solway 9.2.2014):

• Ensimmäinen vaihe on pysäköintijihad. Erityisesti perjantai-iltapäivisin ja muslimien juhla­pyhien aikana mus­limit eivät ainoastaan valtaa moskeijan lähistöllä olevia laillisia pysäköintipaikkoja vaan pysäköivät autonsa myös ajoteille, yksityisille parkkipaikoille ja pihoille es­täen alueen asukkaita pysäköimästä omia autojaan ja liikkumasta omilla autoillaan. Uhrin rooliin heittäytyvät muslimit valittavat, että pysäköintivirhemaksut ovat ”ra­sis­ti­sia” ja ”syr­ji­viä”, koska ne es­tä­vät heitä har­joit­ta­mas­ta hei­dän us­kon­toaan, eivätkä viranomaiset ja py­sä­köin­nin­val­vojat uskalla puuttua vir­he­py­sä­köin­tiin mos­kei­jan ympäristössä. Kaikkien mui­den kuin mus­li­mien on jär­ke­vää muut­taa alueelta pois jo heti tässä vai­hees­sa.
• Toinen vaihe on dominointivaihe eli ”Haista vittu, ämmä, tämä on mei­dän alue!”-vai­he, jossa moskeijassa käy­vät ja alueelle muuttaneet mus­limit ju­lis­ta­vat entistä uh­makkaammin, että alue on nyt heidän alueensa, jolla he tekevät mitä lystäävät eivätkä muut voi heitä pysäyttää. Koirien ul­koi­lut­ta­mi­nen, hameen käyt­tä­mi­nen tai alkoholin naut­timinen alueella muodostuu turvallisuusris­kiksi, ja erityisesti alueel­la asuvat ja yksin liikkuvat ei-mus­li­mi­nai­set tuntevat olon­sa turvattomiksi ja ah­dis­tu­vat kohtaamastaan sek­su­aa­li­ses­ta häi­rin­näs­tä.
• Kolmas vaihe on muovikassivaihe eli ”Painu helvettiin täältä!”-vaihe. Sen aikana erityisesti alueen se­nio­ri­väes­töä painostetaan hellittämättä myy­mään kiinteistönsä. Etuovelle ilmaantuu kaksi muslimimiestä, joilla on muo­vi­kassi täynnä seteleitä, joi­ta he tarjoavat maksuksi kiinteistöstä, ja myös tuntemattomat, pelottavan oloiset hen­kilöt, joilla ei todellisuu­dessa ole aikomus­takaan ostaa kiinteistöä, alkavat eh­do­tella sen myy­mis­tä. Tar­jot­tu summa on mark­­kina-arvoa selvästi alhaisempi, yleensä nel­jäs­osa–puolet markkina-arvosta, ja miesten viesti on, että ”kukaan valkoinen hen­kilö” ei ainakaan osta sitä, joten on vain paljon parempi myydä se heille. (He ovat oikeassa siinä, että kukaan muu kuin muslimi ei sitä ainakaan osta, sillä kiin­teis­tön arvo tulee vain laskemaan ja se olisi huono sijoitus.) Painostus ja pelottelu saavat suuren osan ihmisistä myy­mään kiinteistönsä tässä vaiheessa ja muut­ta­maan pois alueelta, ja se onkin käy­tän­nössä ainoa jär­ke­vä ratkaisu, sillä asiat eivät voi mennä kuin huonom­paan suuntaan.
• Ne, jotka eivät lähde, joutuvat kohtaamaan neljännen vaiheen, jo­ka on ahdis­telu­vaihe. Heidän ikkunoitaan rikotaan, tv-kaape­leitaan katko­taan, autojaan van­dali­soi­daan, postiluuk­kuihin tungetaan roskia, ja kun ahdis­telun koh­teeksi jou­tu­nut hen­kilö kääntyy hädissään poliisin puoleen, hänelle vas­tataan: ”Anteeksi vain, rou­va, mutta mielestämme tähän ri­kok­seen ei liity mi­tään rasistista.” Yleensä tässä vai­hees­sa näiden se­nio­ri­asuk­kai­den omat lapset pa­kot­tavat heidät muuttamaan pois alueelta, koska siellä on yksin­­kertaisesti mah­dotonta enää asua. (Ks. eräs esimerkki täl­laisesta häirinnästä.)

Gavin Boby kertoo, kuinka muslimit valtaavat mos­keijoita ympäröi­vät alueet ja kuinka moskeijoiden perustamista on mahdollista torjua (Q Society of Australia, Mel­bourne, 12.9.2012). Ks. myös Bobyn esitelmä vuodelta 2014 (Q Society of Aus­tra­lia, Melbourne, 9.3.2014) sekä Bobyn esitelmä Mont­rea­lissa 5.2.2013 (osa 1, osa 2).

Law and Free­dom ‑säätiö on onnistu­nut me­nestyk­sek­käästi torju­maan moskei­joita hyö­dyn­tä­­mällä ole­massa ole­vaa lainsää­dän­töä, in­for­moimalla asuk­kaita suunnit­teilla ole­vista moskeijoista ja niiden vaikutuk­sista alueen lii­kentee­seen ja ym­pä­ris­töön, avus­tamalla heitä kaa­voitus­asi­oissa, kaavoi­tus­pää­töksiin vai­kut­ta­mi­­ses­sa, kaa­­vo­jen nou­dat­ta­mi­sen val­von­nassa ja ve­too­mus­kirjei­den laatimi­sessa po­lii­tikoille. Polii­tik­koja muistu­te­taan, että kansalaiset tie­tä­vät hy­vin, mitä he ovat päät­tämässä, ja että he kan­tavat vas­tuun omista päätöksis­tään. Ne tullaan muis­tamaan tule­vissa vaa­leissa, ja kun poliitti­sen korrek­tiu­den huuma on men­nyt ohi, he voivat joutua edesvastuu­seen pää­töksistään, sillä on ilmeistä, että islamin ideologian julkinen levittäminen on rikos­lain vas­­tais­ta niin Isos­sa-Bri­tan­niassa kuin Suomessakin (lue myös juutalaisvihan levit­tä­mi­sestä: Is­rae­lin–Pa­les­tiinan konflikti).

Moskeijat toi­mi­vat isla­misaa­tion väli­neinä, is­lamin läs­nä­olon il­mentä­jinä, mus­limien voi­ton­merk­­kei­nä ja islamin ylival­lan symbo­leina, pro­pagoi­vat pe­rustus­lain ja ih­misoi­keuk­sien vastaista shari’a-la­kia, vah­­vis­ta­vat ei-musli­mien alis­tamiseen ja de­­mo­kratian syr­jäyttä­miseen täh­täävää po­­liit­­tista is­la­mia, es­tävät maa­han­muut­ta­ja­­­taus­­tais­­ten mus­li­mien in­teg­roitu­­mista yh­teis­kun­taan, edis­tävät mus­li­­mi­en­klaa­­vien syn­tyä, ki­ris­tä­vät mus­limien ja ei-musli­mien vä­lejä, liet­sovat ris­tiriitoja toisi­aan vää­rä­­us­­koi­­si­­na pitä­vien eri muslimi­ryhmit­ty­mien vä­lille ja tuovat nii­den vuo­si­­­sa­to­ja jat­ku­neet konflik­tit länteen ja toimi­vat väy­länä ul­ko­mailta kä­sin joh­de­­tun ”ra­­di­kaa­lin” is­­la­min le­­viä­mi­selle län­teen.

Menestyk­­selli­sen mos­kei­jan­tor­jun­nan A ja O on kui­ten­kin tie­dus­telu: tällä het­kellä mos­keijoiden lupa­ha­ke­muksissa Isossa-Bri­tanni­assa ei käy­tän­­nössä kos­kaan ole mainit­tuna sanaa ”mos­keija”, ja niistä on tarkoin häi­vytetty kai­ken­laiset viit­tauk­set is­la­miin. Sen si­jaan lupa­hakemuksista löytyy moskeijoille sellaisia nimityksiä, ku­ten ”yh­dyskun­takes­kus” (Com­munity Centre), ”us­konto­jen vä­li­nen keskus” (In­ter­faith Centre), ”moni­kult­tuu­ri­­nen yhteisökes­kus” (Multicul­tural Com­munity centre), ”moniuskontoi­nen tila” (Multi-Faith Facility), ”mo­ni­us­kon­toi­­nen ru­kous­­huo­ne” (Multi-Faith Prayer Room) tai vaik­kapa ”uskonto­jen vä­li­nen yh­teisötila kaik­kien uskontojen ja kansallisuuk­sien hyväksi” (Inter­faith Community Fa­cility for the Be­nefit of All Reli­gions and Ethni­cities). Tämä hei­jas­taa sitä, että isla­milla ja muslimeilla on tosi­asi­assa var­sin huono maine kan­ta­vä­estön kes­kuu­­­dessa, ja siksi niin muslimit kuin hei­dän asiamiehi­nään toimi­vat poliiti­kotkin pyr­ki­vät hoita­maan mos­keijoi­den pe­rus­ta­mi­­sen mieluiten niin vaivih­kaa kuin mahdollista. Tu­­levai­suu­dessa sama il­miö tullaan epäile­mättä ha­vaitse­­maan myös Suo­messa, kun yhä useammat kan­tasuo­ma­laiset saavat oma­koh­taista koke­musta omien asuinaluei­densa is­la­­misoi­tumi­sesta. Nyt Suomessa vallitsee vielä monikulturistinen kiima, ja islamofiiliset va­­­sem­mis­to­po­lii­ti­kot, median edustajat ja jopa luterilaisen kirkon edustajat hi­moit­se­vat ulkoisesti nä­yt­täv­iä mos­keijoita ka­tu­ku­vaa värit­tä­mään – pääs­täk­seen sit­ten ak­tiivi­ses­ti su­vait­se­maan niitä. On myös varsin irvokasta ja suorastaan per­vers­­siä, että Euroo­pan rasismin ja suvaitsemat­­tomuu­den vas­tainen komis­sio ECRI ”ke­hottaa Suo­mea toi­miin, jot­ta Hel­sin­gin seu­­dul­le saa­tai­siin maa­han­­muuttaja­taus­taisille mus­­­li­­­­meil­­le… mos­keija”, jos­­­ta sitten pro­pa­­­goi­tai­siin nai­sia, mui­ta uskonto­kuntia ja us­kon­­nottomia alis­tavaa, juu­­ta­­laisten kansan­murhaan kiihot­tavaa, ho­mo­sek­suaalien tap­pamiseen yllyttävää, ter­ro­ris­­min rahoit­ta­miseen kan­nus­ta­vaa, so­dan­käyn­tiin kafireita vastaan vel­voit­ta­vaa maa­il­man ”rasis­tisinta” ja su­vait­se­mat­­to­­min­ta uskon­toa! (HS 10.7.2013.)

Tilojen, alu­eiden ja rakennusten pyhittäminen islamille ei tieten­kään nou­da­ta yhtä ai­noaa kaavaa, vaan se ta­pah­tuu kun­kin maan paikallisten olojen mu­kai­ses­ti. Esimerkiksi Yh­dys­valloissa merkittävä rooli on mus­li­mi­­kiin­­teis­tö­vä­lit­täj­il­lä, jot­ka varmistavat, että mus­li­mikodeiksi pyhi­tettyjä asun­toja asuttavat aina mus­li­mi­perheet (Sha­ria the Threat to America, s. 91–93).

Vaikuttava näkemys ja dokumentti islamisaation etenemisestä nel­jäs­sä vaiheessa, joi­ta tä­män näke­myk­sen mu­kaan ovat: so­­lut­­tau­­tu­­mi­­nen, val­lan lujittaminen, avoin so­dankäynti ja globaali is­la­mi­lai­nen kalifaatti.

Lähteitä ja kirjallisuutta

• Aus­tralian Islamist Monitor: Sacred Spaces
• Enza Ferreri: Mosques Are the Battleground of the War between Islam and the West
• Hamasin perus­kirja (lue myös: IDN 1.4.2014)
• Kedar, Mordechai & Yerushalmi, David: ”Shari’a and Violence in American Mosques”. Middle East Quarterly, Summer 2011, pp. 59–72 (view PDF)
• Law and Freedom Foundation
• Melodious Ocean: Elderly Women Left Behind Enemy Lines
• Palestinian Media Watch: All Israel is Islamic holy land ja Jerusalem is ”Ribat”
• Shari’a and Violence in American Mosques (Middle East Quarterly,Summer 2011, pp. 59–72)
• Shari’a and Violence in American Mosques (Frontpage Magazine, Jamie Glazov, 11.6.2011)
• Solomon, S., Alamaqdisi, E. The Mosque Exposed. ANM Press: Charlottesville, 2006.
• The Six Words You Need to Know to Be a Successful Jihadi and Establish Your Own Caliphate
• What Goes on in a Mosque – Evidence from America

 

Norjan tilanne

 

”Tappouhkauksia, veitsien käyttöä, kuristamista, nyrkin­iskuja ja pot­­ki­­mis­ta…” Mo­ni­­kult­­tu­­ris­ti­nen rais­kaus­aalto on tuo­nut aivan uut­ta vä­r­i­nää ja jän­niä pi­kant­­teja sä­vy­­jä Norjan aiem­min niin vai­suun ja värit­tö­mään raiskaus­kult­tuuriin. Ks. Nor­jan television raportti (4.10.2010).

Stavangerissa, Norjan neljänneksi suu­rim­massa kau­pungissa, 90 % rais­kaa­jista on ”vä­hem­mistön edus­ta­jia” (Docu­ment.no 9.1.2012). Musliminaisia raiskataan, koska nämä eivät uskalla ilmoittaa asiasta poliisille peläten perheensä kunnian­menetysreaktiota. Lisäksi islamin lain mukaan raiskauksen todistajaksi tar­vi­taan neljä miestä (Koraani 24:13); muussa tapauksessa uhri itse voi joutua syy­te­tyk­si aviorikoksesta tai esi­aviol­li­ses­ta seksistä. Ei-mus­li­mi­­naisia  puoles­taan rais­­ka­­taan, kos­ka se on us­kon­nol­linen oi­­keus, jon­ka Allah on suonut jihadia eli ”us­kon­­kil­voit­te­lua” harjoittaville muslimimiehille.

Poliisin laatiman raportin mukaan vuonna 2010 Oslossa tapahtui 186 raikausta, joista 86 on luokitel­tu väkivaltaisten raiskaus­ten kate­goriaan. Näistä 83 tapauksessa uhri kykeni tun­nistamaan raiskaajan ulkonäöltä ja joka ainoassa näistä tapauksista uhri kuvasi rais­kaajan olleen ”ulkonäöltään ei-län­si­maa­lai­nen”. Kuten Gil Ronen Israel National New­sis­tä (23.6.2011) toteaa, tällä kierto­­ilmauksella viitataan Afrikasta, Lähi-idästä ja Aasiasta pe­räisin oleviin muslimi­maahanmuuttajiin.

Yhdeksän kymmenestä raiskauksen uhrista on syn­ty­pe­räl­tään nor­­ja­lai­nen, ja monet nor­jalaisnaiset ovatkin alkaneet värjätä hiuk­­siaan mustiksi ja kulkemaan ryhmissä, kuten yllä olevassa CBN:n ra­portissa vuo­den 2011 kesältä todetaan. Luon­nollisesti paras suoja olisi kääntyä islamiin ja hun­nuttautua. Islam antaa länsi­maisille nai­sille aivan uutta va­lin­­­nan­­va­paut­ta (lue lisää: Huntu vai huora?).

 

Islam ja homoseksualismi

Ajankohtainen kakkonen

Suomessa on keskus­teltu kii­vaasti siitä, tuli­siko kir­kon siu­nata sa­maa su­ku­puol­ta olevien parisuh­teita, ja taan­noin rekisteröidyssä pa­ri­­suh­tees­sa elä­vä hen­­kilö sai 37,4 % ää­niä presi­den­tin­vaa­leis­sa, joista keh­key­tyivät ”su­vaitse­vai­suus­vaalit”. Osal­le ää­nes­tä­jis­tä eh­dok­kaan suku­puo­li­nen suun­tau­tu­mi­nen muo­dos­tui kyn­nys­kysy­myk­sek­si. Toisille taas vaa­lit tar­jo­si­vat mah­­dol­lisuu­den pääs­tä näyttä­väs­ti il­mai­­se­maan kuu­lu­vansa ”hy­vien ih­misten” eli ”suvaitsevaiston” eliit­tiin. Ovatko nyt niin su­vait­se­vai­set suo­ma­lai­set aiempaa suvaitsevaisempia myös sha­ri’aa koh­taan? Entä mitä mus­li­mi­maail­ma eli umma mah­taa tuu­mia asias­ta?

“Samaa suku­puolta ole­vien avioliitto tar­koit­taa sitä, että mies nai mie­hen tai nai­nen naisen… Tämä on hirvit­tävä katas­trofi, jon­ka islam kieltää täysin! Hänet pitäisi tappaa – se, joka avioituu. Heidät molem­mat täytyy tappaa niin pian kuin mah­dol­lista ja polttaa.” – “Jos saat kiinni mie­hen, joka suorittaa homo­sek­su­aalista te­koa, tapa sekä hänet että hänen kumppaninsa!” – ”Me muslimit emme koskaan hyväksy elämän­tyyliän­ne. Pyy­däm­me Alla­hia tuhoa­maan tei­dät. Pyydäm­me Alla­hia polt­ta­maan teidät helve­tissä!” (Katkel­ma eloku­vasta The Third Jihad, ks. YouTube.)

Myös is­lamissa on eriäviä näke­myk­­siä suh­tautumi­sessa sa­teenkaari-ihmisiin. Kuten BBC:n Panorama-ohjelman (Youtube: osa I, osa II) taan­noin te­kemästä tut­ki­­muk­sesta kävi ilmi, isla­milaisissa viikonlop­pukou­luissa Bri­tanniassa käy­te­tään Saudi-Arabian ope­tus­­mi­nis­te­­riön kus­tantamia op­pikir­joja, joissa todetaan, että ho­moseksu­aalit on teloitet­tava, mutta erimieli­syyttä on siitä, tuli­siko se tehdä ki­vittämällä, polt­ta­­malla vai heittä­mäl­lä alas kalliojyrkänteeltä (Star­On­line 26.11.2010).

Saudi­sheikki ’Abd Al-Qader Shiba Al-Ha­mad (Chan­nel 1, Saudi TV 27.1.2005) ker­too anek­dootin ta­pah­­tu­­mas­ta, josta homo­seksu­aalien teloi­tusme­netel­mää kos­keva teologinen pulma osittain juon­tuu.

Kuwaiti­lainen us­konoppi­nut Dr. Sa’d Al-’Inzi (Al-Rai TV, Kuwait, 10.12.2007) huo­mauttaa, että homo- tai lesbosek­sin har­joittami­nen on itse asi­assa ”pa­han levittämistä maalla”, millä hän viittaa Ko­raanin ja­keeseen 5:33:

Ne jotka taistelevat Allahia ja Hänen lä­hettiläs­tään vas­taan ja kii­rehtivät tekemään pahaa, saavat palkkansa: heidät surma­taan, naulitaan ristiin tai heidän kätensä ja jalkansa hakataan poikki ris­tikkäin tai heidät karkote­taan maasta. Tämä on heidän häpeänsä tässä maail­massa, ja tuonpuo­leisessa heitä odottaa ankara ran­gais­tus. (Koraani 5:33)

Niinpä tästä nä­kökul­masta myös ris­tiinnaulit­seminen ja raajo­jen kat­kominen poikki ris­tikkäin voisivat olla osu­via teloi­tusmene­telmiä homosek­suaaleille. Al-’Inzi kuitenkin kiirehtii korosta­maan, että edes kuolema ei ole riit­tävä ran­gaistus tästä syn­nistä, vaan ho­moseksu­aalit tulisi kerätä yh­teen ja teloitusta tulisi edel­tää julki­nen piek­sentä tai kidutus (4:48–5:33):

Homosek­suaalisuus on siis kiistan­aihe myös islamissa. Tulkintoja ja suh­tau­­tu­mis­ta­­po­ja löytyy kaikissa sa­teen­kaa­rin vä­reis­sä: jotkut kannatta­vat kivit­tämistä, jotkut poltta­mista, jot­kut tiput­tamista pää edellä kaupungin korkeim­malta pai­kalta (esim. Isis on käyttänyt tätä menetelmää, Bild 19.1.2015) ja kivittä­mistä sen jälkeen, jotkut mestaa­mista (ja sen jäl­­keen polt­ta­mis­ta arkus­sa), jot­kut hirt­tämistä, joidenkin mukaan taas ho­moseksu­aali voi­­daan yk­sinkertai­sesti tel­jetä saas­taiseen vankilaan kuole­maan. Erään nä­kemyksen mu­kaan oikea te­loitusme­netelmä on seinän kaatami­nen ho­moseksu­aalin päälle.

Isisin suosimassa menetelmässä homoseksuaali tiputetaan korkean ra­ken­nuk­sen ka­tolta, minkä jälkeen väkijoukko kivittää hänet kuo­liaak­si.

Sheikki Muham­med Salih Al-Munaj­jidin yllä­pitämä Islam Q&A -fat­wa­si­vus­to ana­ly­soi pe­rus­­teellisesti tämän teologisen kysymyk­sen taus­toja ja selvittää u­skon­nol­­li­sia pe­rusteita eri te­loi­tus­me­ne­­tel­mil­le. Fatwassa 38622 todetaan: ”Ho­mo­­sek­­sua­­lis­­min ri­kos on yksi suu­rim­mista rikok­sista, syn­neistä pa­hin ja teoista inhot­tavin, ja Al­lah ran­kaisee sii­hen syyl­lis­ty­nei­tä ta­valla, jolla Hän ei ole ran­gais­­sut muita kan­soja. Se on ilmausta sen rikko­misesta, mikä on luon­nol­lista, merkki täydel­lises­tä harhau­tumi­sesta, hei­kosta älys­tä ja us­kon­nol­lisen vel­voit­teen lai­min­lyömises­tä…” Sheikki Al-Munaj­jid itse pai­not­taa, että is­la­min lain mu­kaan mes­taus on kor­rek­tein tapa suhtautua ho­mo­sek­suaaleihin:

Shari’a-rangaistus homoseksualismin ri­kok­ses­ta on te­loi­tus – mie­kal­la kor­rek­teim­man nä­ke­myk­sen mu­kaan… (Islam QA:5177)

Yksi Ahmed bin ’Adhaib bin ’Askar al-shamlani al-’Anzin ri­kok­sista oli ho­mo­sek­su­aali­suus. Hä­net mes­tat­tiin ja sen jälkeen vielä ris­tiin­nau­lit­tiin Saudi-Arabian pääkaupungissa Riadissa 29.5.2009.

Iranissa sitä vastoin suositaan hirttämistä:

Mahmoud Asgari, 16, ja Ayaz Marhoni, 18, homo­seksu­alismin ri­kokseen syyl­lis­ty­neet ira­nilaiset teinipojat Khuzesta­nin maa­kunnasta, hirtettiin julkisesti Oi­keu­den aukiolla Mashha­dissa 19.7.2005.

Ympäri islamilaista maailmaa hyvin suosittu ja helppo­lukui­nen shari’a-opas Minhaj Al-Muslim (Vol. 2, s. 511) täh­den­tää: ”Hadd (rangaistus) homo­­seksuaali­suudes­ta on kivit­tä­mi­nen kuo­li­aaksi riip­pu­matta siitä, onko kysees­sä avioi­tunut vai avioi­ma­ton hen­ki­lö… [Muham­madin] seuralaiset antoivat vaihtelevia to­dis­ta­ja­­­lau­sun­to­ja niistä me­ne­tel­mis­tä, joil­la ho­mosek­suaali­sen teon suo­rit­ta­neet tulisi tappaa. Toiset heistä tapettiin kivit­tä­mäl­lä. Ibn ’Abbas sanoi: ’Tulisi etsiä kylän korkein raken­nus. Sitten heidät tulisi tiput­taa pää alaspäin, ja sen jäl­keen heidät pi­täisi kivittää.'”

Lue ja katso merkittävien muslimioppineiden perusteluja ho­mo­sek­suaa­lien eri te­loi­tus­mene­tel­mis­tä: Leading Isla­mic Scho­lars Jus­tify Exe­cuting, Ston­ing, and Shoo­ting Gays.

Pienen inttämisen jäl­keen haasta­telta­vana oleva mus­limi­mies vastaa toh­­keis­saan myön­tä­västi, kun hä­neltä kysy­tään, tulisiko homo­seksuaalit tap­paa, jos shari’a otet­taisiin käyt­töön USA:ssa.

Euroopassa muslimien hyök­käykset niin sek­su­aali­­vähem­­mistö­jä kuin juu­­ta­lai­sia­kin koh­taan ovat li­sään­ty­neet hä­lyt­tä­väs­­ti (lue esim: The Jerusalem Post 19.8.2010; Google-haku). Mitä tu­lee al­la mai­nit­tui­hin kol­meen musli­mi­her­ras­mie­heen, he toimivat vil­pit­tö­mäs­tä us­­kos­ta Al­la­hiin ja pyy­teet­tö­mäs­tä ha­lusta infor­moi­da ihmi­siä siitä, kuin­ka ”Al­lah inhoaa homoja”:

Kolme Britannian muslimia tuomittiin homofobiasta

Britanniassa tuomioistuin on todennut kolme muslimimiestä syyl­lisiksi viha­rikok­seen homo­seksu­aaleja vastaan. Mie­het olivat ensimmäisiä, jotka tuomittiin maaliskuussa 2010 voimaantulleen lain nojalla. Miehet levittivät homoseksuaali­suuden tuo­mit­se­via len­to­leh­ti­siä moskeijan ulkopuolella Derbyssä, Keski-Englan­nissa. Lehtisissä vaadittiin, että homoseksuaalisuuden harjoittajat ”tulisi teloittaa”. Oikeus katsoi, että miehet ovat syyl­listyneet uhkaavan kirjoitetun materiaalin le­vit­tä­mi­seen. Materiaalilla pyrittiin vihan lietso­miseen seksuaa­lisen suun­­tau­­tu­mi­­sen perus­teella. Miehille luetaan tuomiot 10. helmikuuta.

AFP, Reuters, Yle 20.1.2012

Miesten levittämässä lehtisessä nimeltä ”Kuolemanrangaistus” sanotaan, että Allah sallii homoseksuaalien tuhoamisen ja että ”ainoa kysymys on, kuinka se tulisi suorittaa”. Leh­ti­sessä nimeltä ”Käänny tai pala” on kuvattuna roihuavassa liek­ki­me­res­sä palava hah­mo, ja siinä todetaan, että homoseksualismin lail­lis­ta­mi­nen oli ”kaikkien ongelmien juu­ri”. Kolmas lehtinen ”GAY – God Abhors You” (Homo – Jumala inhoaa sinua) kertoo an­karista rangaistuksista ho­mo­sek­suaa­leil­le. Yksi miehistä Kabir Ahmed, 28, totesi: ”Tar­koi­tuk­se­na­ni oli tehdä vel­vol­li­suu­teni muslimina, infor­moida ihmisiä Allahin sa­nas­ta ja vä­lit­tää Allahin viestiä homo­seksuaalisuudesta”. (Daily Mail 11.1.2012, BBC 20.1.2012)

Ja kauniiksi lopuksi: isla­minoppi­nut Maulana A. K. Hoo­sem ker­too ho­­mo­sek­su­aalille, että hä­net tulisi tappaa. Kuten Hoosem toteaa, ainoa asia, mistä lain­op­pi­­neilla on erimieli­syyttä, koskee sitä, kuinka teloitta­minen tu­li­si pan­na toimeen. Iha­naa, kuinka ih­­mi­set tulevat näin si­visty­nees­ti yhteen ja te­ke­vät sel­vik­si omat nä­kö­kan­tan­sa, ja näin kaikki voivat alistua shari’an määräyksiin eikä ole tarvetta tap­paa ketään! Täs­­tä­hän uskon­nollisessa dialogissa on par­haim­mil­laan kysymys!

Kakkonen on sittenkin ykkönen! Allah sallii kyllä anaaliseksin aina, kun jihad sitä vaatii!

Koska jihad on islamin huippu ja muslimin korkein velvollisuus, se, mikä on yleen­sä kiellettyä (haram), tulee sallituksi (halal), mikäli jihad Allahin asian puolesta sitä edellyttää, kuten sunnisheikki Abu Dimaa Al-Qassab on fatwassaan korrektisti to­dennut. Niinpä kanssamujahidinin suo­rit­ta­mat anaa­li­pe­ne­traa­tiot eivät ole pel­käs­tään sallittuja vaan peräti pa­kol­li­sia aina silloin, kun marttyyri-isku edellyttää pe­­­rä­­au­kon­laa­jen­tamis­tree­ne­jä niin, että perseeseen saadaan survot­tua tar­peeksi räj­äh­tei­tä vää­rä­us­kois­ten tap­­pa­mi­seksi. Ja Allah olkoon ylistetty!

Egyptiläinen hengenmies Mazhar Shahih käy kuumana erään sheikin antamasta fatwasta, joka sallii anaalijihadin Muslimiveljeskunnan ji­ha­dis­teil­le ilmeisesti pel­kästään sillä pe­rus­teel­la, että he ovat pit­källä mat­kal­la käy­mässä jihadia (Al-Tahrir TV, 26.6.2014). Kas siinäpä teologinen pulma kerrakseen!

Lisämate­riaalia

• [WATCH] Leading Islamic Scholars Justify Executing, Stoning, and Shooting Gays
• Anti-Gay Violence up in Europe due to Muslims (Livejournal 29.1.2008): http://mdehners.livejournal.com/99042.html
• First They Came for the Gays (PJ Media 29.1.2008): http://pjmedia.com/blog/first_they_came_for_the_gays/
• Islam QA: http://islamqa.com/en/ref/38622/homosexuality
• Islam QA: http://islamqa.info/en/search2/homosexuality/AllWords/t,q,a
• Islamon­line.net: http://www.islamonline.net/servlet/Satellite?pagename=IslamOnline-English-Ask_Scholar/FatwaE/FatwaE&cid=1119503545556
• MEMRITV.ORG: http://www.memritv.org/search/en/results/0/0/0/0/0/0/0/0/0.htm?k=homosexuality&bAdvSearch=false
• Youtube, kadunmiehen näkemys: http://www.youtube.com/watch?v=_qxjocm5fCc
• Qur’an, Hadith and Scholars:Homosexuality: http://wikiislam.net/wiki/Qur%27an,_Hadith_and_Scholars:Homosexuality
• Islam and Homosexuality: http://wikiislam.net/wiki/Islam_and_Homosexuality

Oman lapsen saa tappaa

Allahin pyhä laki, shari’a, tunne­taan var­sin edis­tykselli­sestä näkö­kulmas­taan nais­ten- ja las­tensuo­je­luun. Islamissa avioliiton solmimiselle ei ole mitään ala­ikä­ra­jaa, ja Allah sallii tyt­tö­lap­sen olla sek­suaali­sessa kanssa­käymi­sessä avio­mie­hensä kanssa jo vau­vaiästä (!) al­kaen, kun­han tytön holhoojan kanssa on sovittu asi­asta ja kun­han siitä ei koidu ruu­miil­lista va­hinkoa ty­tölle. Tyt­tö­vauvan on lail­lista an­taa avio­mie­hensä hinkata pe­nis­tä tytön rei­si­ä vasten (mu­fa’kha­tha­t). Varsi­nai­sia emätinyh­dyn­töjä avio­mies­tensä kanssa tytöt pääse­vätkin sit­ten har­ras­­ta­maan vii­meis­tään 9-vuotiai­na Mu­ham­ma­din lap­simor­siamen Ais­­han esi­mer­­kin mu­­­kai­­ses­ti (Buk­hari 7:62:88, Bukhari 7:62:64, Bukhari 7:62:65, Muslim 8:3310, Muslim 8:3311), minkä jälkeen heillä ei sitten olekaan mitään oikeutta kieltäytyä siitä. Tosin monien is­la­min­­op­pi­nei­den mukaan tytöltä ei kielletä yhdyntää sitä ennenkään, jos hän vain kykenee siihen. (Ks.Islam Q&A:22442.)

Mus­li­mien mu­kaan täl­lai­ses­sa toimin­nas­sa ei suin­kaan ole ky­sy­mys sek­suaa­li­ses­ta hy­väksi­käytös­tä eikä rais­kauk­sesta, koska vai­molla­han ei Alla­hin mu­kaan ole mitään oikeut­ta kieltäy­tyä seksu­aalises­ta kans­sakä­ymises­tä oman avio­mie­hen­sä kans­sa (Sheik­ki Mu­ham­mad Al-Munaj­jid). Näin ollen is­lam on länsi­mais­ta kult­tuu­ria ja lain­sää­dän­töä huomat­tavas­ti su­vaitse­vai­sem­pi, liberaalimpi ja progressiivisempi suh­tautu­mi­ses­saan pedo­fiilien sek­suaali­vähem­mistöön. Al­lah näet tar­joaa avio­liittoa laillisiksi (halal) puit­teiksi kai­kil­le niil­le, jotka ha­lua­vat käyt­tää tyt­töjä sek­suaa­lises­ti hy­väk­si vauva­iästä al­kaen ja raiskata hei­tä tois­tu­vasti ja rajoituksetta näiden täytettyä yhdeksän. Lue myös: Islam ja pedofilia.

Allah osoit­taa muil­lakin tavoin eri­tyistä huo­maa­vai­suutta tyttö­lapsia ja nai­sia koh­taan riip­pu­matta näiden uskon­nosta: arme­­liai­suu­­des­­saan hän tarjoaa käte­viä menetel­miä, ku­ten ym­pärileik­kauk­sen ja hun­­nuttau­tumi­sen, joilla ty­töt ja nai­set voivat varjella si­veyt­tään (Koraani 24:31; Koraani 33:59) niin, ett­eivät hä­päise per­heensä kun­niaa hairahtumal­la esi­aviol­li­siin suh­tei­siin tai tule­malla rais­ka­tuiksi, sillä ku­kapa halu­aisi olla huora, jolla ei ole mitään myyntiarvoa? Lue myös: Huntu vai huora?

Trivia: Tie­sitkö, että Al­la­hin sha­ri’an mu­­kaan oman lap­sen tai lap­­sen­lap­sen tap­pa­mi­ses­ta ei seu­raa ran­gais­tus­ta? (Auktorisoitu sha­ri’a-opas ’Umdat al-Salik: o1.2; lue myös: JihadWatch 9.12.2008.) Näin ol­len mus­li­mi­van­hem­mat voi­vat lail­lises­ti tap­paa rais­kauk­sen tai si­veet­tö­män käy­tök­sen myö­tä ar­vot­to­mak­si käy­neen tyt­tö­lap­sen­sa, jos­ta on perheelle enää pelk­kää ta­lou­del­lis­ta taak­kaa.

 

Islam ja pedofilia

Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö – profeetan esikuva

­Mohammed, 40, ja hänen morsiamensa Ghulam, 11, hää­päi­vä­­nään Af­­ga­nistanissa. Vuoden Uni­cef-kuva 2007.

Kun pro­feetta Mu­hammad oli 50-vuotias, hän pyysi pit­käaikaiselta us­kon­to­ve­ril­­taan Abu Bak­rilta tä­män 6-vuoti­aan tyttä­ren Aishan kättä (eräiden lähteiden mukaan Aisha saattoi olla tuolloin 7-vuotias). Abu Bakr oli ensin vasta­hakoinen, mutta avio­sopimus sol­mittiin, ja kolme vuotta myöhemmin 53-vuotias Mu­ham­mad oli ensi ker­taa emätinyh­dyn­nässä tuolloin 9-vuotiaan Aishan kanssa, joka leikki vielä nukeilla, kuten muslimien luo­tet­ta­vi­na pitämät hadit­hit ker­tovat:

Ursa on ker­tonut: Pro­feetta kir­joitti (avioso­pimuk­sen) Aishan kanssa tämän ollessa 6-vuo­tias ja pani avioliiton täytäntöön tämän ollessa 9-vuotias, ja Aisha oli hä­nen kanssaan yhdeksän vuotta (ts. hä­nen kuole­maansa asti). (Buk­hari 7:62:88; ks. myös Bukhari 7:62:64, Bukhari 7:62:65, Muslim 8:3310, Muslim 8:3311),

Aisha on kertonut: ”Minulla oli tapana leikkiä nukeilla profeetan ollessa läsnä, ja tyttöystävilläni oli tapana leikkiä kanssani.” (Bukhari 8:73:151.)

Aisha kertoi, että Allahin lähettiläs meni hänen kanssaan naimisiin, kun hän oli seit­semän vanha, ja hänet vietiin lähettilään taloon morsiamena, kun hän oli yh­deksän, ja hänellä oli hänen nukkensa mukanaan. (Muslim 8:3311)

Avioliiton­solmimisikä on vaihdellut eri aikoina ja eri kulttuu­reissa, ei­kä tä­tä taus­taa vas­ten edes Mu­hammadin ja Ais­han suuri ikäero si­nänsä ole niin hät­kähdyttä­vää. Tapauk­sen ikävä puoli on se, että sunna eli profeetan esikuvallinen elämä kaik­kine sen yk­sityiskohti­neen toimii shari’an, Al­lahin ikuisen ja muuttu­mattoman lain, eräänä kes­kei­sis­tä läh­teistä, kuten is­lam-tutki­ja Jaakko Hä­meen-Ant­tila (”Islamin kä­sikirja”, 2004: 37) kir­­joittaa: ”Pro­feetta ei eläes­sään ol­lut toi­minut yk­sinomaan senhetkisen tilanteen mu­kaan vaan pi­täen samalla silmällä myös tulevaisuutta. Profeetan elämän yksi­tyiskohdat oli tar­koitettu is­lamin yhtei­sön ikuisen jäljit­telyn kohteeksi.” Niinpä pro­feetta Mu­ham­ma­din esikuvan mu­kaisesti mo­nissa musli­mimaissa miehet otta­vat lapsimor­siamia tänä­kin päivänä ja yleisesti ottaen sopi­vana ikänä tyttö­jen emä­tinyhdyntö­jen aloittami­selle pi­de­tään yhdek­sää ikävuotta, kuten tohtori Ah­mad Al-Mu’bi (LBC TV, Li­banon, 19.6.2008) sel­ventää:

Hätkähdyttä­vää sitä vastoin on se, että itse asi­assa pro­feetta Mu­hammad al­koi käyttää Aishaa seksu­aalisesti hy­väkseen tä­män ollessa vasta 6-vuo­tias! Nimit­täin, kun Aisha oli 6–9-vuotias, ts. ennen avio­lii­ton varsi­naista ”täy­­tän­töön­panoa”, Mu­ham­ma­dil­la oli ta­pa­na hinkata pe­nistään ja ejakuloida Aishan rei­sien väliin:

Suur­mufti Abu Abdul­lah Muham­mad Al-She­mary lä­het­ty ky­sy­­mys (vii­te­­nu­mero 1809, 3/8/1481) ja tie­teel­­li­sen tut­ki­muk­­sen ja fat­wo­jen ko­­mitean vas­­taus

Kysyjä tiedusteli seuraavaa: Nykyään on tullut yleiseksi käy­tännöksi, eri­tyisesti häi­­den aikana, lasten mu­fa’kha­tha­ti­misen tapa (mu­fa’­kha­that kir­jaimelli­sesti kään­­net­­ty­nä tar­koit­taa ”pa­ne­mista reisien väliin”, mikä tarkoittaa miehen su­ku­­puo­lielimen asettamista lapsen reisien väliin). Mikä on oppinei­den mieli­pide, kun tie­detään täy­sin hyvin, että myös pro­feetta, rauha ja Allah ol­koot hänen kans­saan, harjoitti hink­kaamista Ais­han – kaikkien us­kovien äidin – reisien vä­liin? Tut­kittu­aan kysy­mystä komitea antoi seuraa­van vastauk­sen: (…) Mitä tu­lee siihen, että pro­feetta, rauha ja Alla­hin rukous ol­koot hänen kanssaan, hinkkasi mor­­­siamensa Ais­han rei­sien väliin, niin Aisha oli 6-vuotias, eikä pro­feetta ky­en­nyt ole­maan yhdynnässä hänen kans­saan hänen nuoren ikänsä joh­dosta. Sen tähden pro­­­feetta, rauha ja Allahin ru­kous olkoot hänen kans­saan, asetti sukupuolieli­mensä hä­­nen reisiensä vä­liin ja hieroi sitä pehme­ästi, sillä Al­lahin lähet­tiläs hallitsi eli­­­mensä ta­valla, johon muut uskovat eivät pysty.

(Arabiankieli­nen lähde ram-tiedostona)

Islamic Q&A Online with Mufti Ebrahim Desai; fatwa, joka on annettu ky­symykseen 6737

Shari’an mukaan, jos tyttö on alaikäinen (jos hän ei ole saavut­ta­nut mur­ros­ikää), hä­nen isän­sä voi an­taa hän­et avio­liit­toon. Kun tyttö saavut­taa mur­ros­iän, hä­nel­lä on oi­keus jat­kaa avio­liittoa tai pur­kaa se. Intii­mille kans­sak­äymi­sel­le vai­mon kans­sa ei ole ala­ikä­ra­jaa, vaik­ka hän olisi ala­ikäinen.

http://islam.tc/ask-imam/view.php?q=6737

Ajatolla Khomeini (Tahrirolvasyleh, fourth volume, Darol Elm, Gom, Iran, 1990):

Mies voi saada seksu­aalista mieli­­hy­vää niin­kin nuo­resta lap­­sesta kuin vau­­vas­ta. Hä­nen ei kuiten­kaan pitäisi suorittaa yh­dyntää. Jos hän tekee niin ja lapsi va­hin­goittuu, silloin hän on vas­tuussa tä­män elättämi­sestä koko tä­män elämän ajan. Tätä tyttöä ei kui­tenkaan tulisi laskea yh­deksi hänen neljästä py­syvästä vai­mostaan. Mies ei ole oikeutettu naimaan ty­tön sisarta. (Lä­hde: Dr. Homa Da­ra­bin ko­ti­si­vu) (…)

Reisien väliin paneminen tarkoittaa sitä, että aikuinen mies nauttii nuo­res­ta tytöstä, joka on yhä rinnasta vieroit­tami­sen iäs­sä, aset­tamal­la penik­sen­sä tä­män rei­sien vä­liin ja suu­­te­l­e­mal­la tätä. (Lähde: http://www.islamreview.com/articles/madinasuras.shtml)

Se, että on lu­val­lista naida nuori tyttö, ei mer­kitse sitä, että on lu­val­lista olla yh­dyn­nässä hä­nen kans­saan; sitä ei pi­täisi tehdä, en­nen kuin hän ky­kenee siihen. Siitä syystä pro­feetta vii­västytti avio­liittonsa täy­täntöönpa­noa Aishan ta­pa­uk­sessa. Al-Na­wawi sa­noi: Mitä tu­lee nuo­ren ty­tön hää­juh­laan aviolii­ton täy­tän­töön­panon aikana, jos avio­mies ja ty­tön hol­­hoo­ja pää­se­­vät yh­­teis­­ym­mär­­ryk­­seen jos­tain, mi­­kä ei va­hin­­goi­ta nuor­ta tyt­­töä, niin se voi­­daan teh­dä. Jos he ovat eri mieltä, niin Ah­mad ja Abu ’Ubayd sano­vat, että kun tyttö on täyt­tänyt yhdek­sän, niin avio­­liitto voidaan panna täytän­töön ilman hä­nen suos­tu­mus­taan, mutta se ei päde nuo­rem­pien ta­pauk­sessa. Maa­lik, al-Shaafa’ ja Abu Hanee­fah puoles­taan sa­no­vat: avio­liitto voi­daan panna täytän­töön, kun tyttö ky­kenee yh­dyn­tään, mikä vaih­telee ty­töstä toi­seen, joten mi­tään ikärajaa ei voida asettaa. Tämä on oi­kea näkemys. Aishaa kos­kevassa ha­dit­hissa ei aseteta mi­tään ikära­jaa; yh­dyn­tää ei kiel­le­tä sel­­­lai­­sen ty­tön ta­pa­uk­ses­sa, jo­ka ky­ke­­nee sii­hen en­nen yh­dek­sää ikä­­vuot­ta… (Sharh Mus­lim, 9/206 – Islam Q&A:22442)

Ei ole ole­massa tutki­mustietoa siitä, kuinka yleinen tämä Allahin pyhittämä reisien väliin hinkkaamisen käytäntö (engl. ”thighing”) on länsi­maiden mus­­li­mi­yh­tei­­söis­sä. Sitä paitsi tällai­sen tutkimus­tie­don saa­minen voi olla han­ka­laa, sillä is­lamin laki määrää mus­limit valehte­lemaan (ta­qiyya) ja ker­tomaan puo­­li­to­tuuk­sia (kitman) vää­räuskoisille, jos se ajaa is­lamin pää­määrää ja suojelee mus­limien etuja. Joka tapauk­sessa tämä mus­li­mi­kult­tuurin pi­kantti eri­tyis­piir­re on he­rät­tä­nyt jon­kin ver­­ran kes­kus­telua ja arvostelua ara­bi­mediassa:

Vääräuskoisuudesta syy­tetty nais­asia-akti­vis­ti Gha­da Jam­shir kri­ti­soi tyt­tö­vau­vo­jen ja -las­ten sek­suaali­sen hy­väksi­käy­tön insti­tuu­tio­ta (1:54–2:45, Al-Ara­bi­ya TV, Du­bai/Sau­di-Ara­bia, 21.12.2005).

Sitä vastoin Suomessa, jossa ”monikulttuurisuus on rikkaus ja voimavara”, kaik­kien mus­li­­mien ikuisena esi­ku­va­na toi­mi­­van pro­feet­ta Mu­ham­­ma­din har­­joit­ta­maa lap­sen sek­suaa­lis­ta hy­väksi­käyt­töä ei saisi arvostella. Sil­le löy­tyy jopa ha­na­koita puo­lesta­pu­hu­jia ai­na apu­­lais­­val­ta­kun­­nan­­syyt­täjä Jorma Kalsketta myöten, jol­le ”profeetta ja instituutiot ovat pyhiä”. Mistäköhän syystä?

Syy­rialais-yhdysvalta­lainen psy­kologi Wafa Sul­tan kriti­soi ankarasti pro­feetta Muhamma­dia ja nais­ten asemaa is­lamissa, mm. tyttö­lasten pak­koa­violiit­toja ja sek­suaalista hy­väksi­käyttöä, nais­ten hak­kaa­mista ja pi­tämistä van­keina ja seksior­jina (Al-Hayat TV, Kypros, 4.12.2008). Juuri tä­män­kaltai­set is­lamiin ja Mu­ham­ma­diin kriitti­sesti suh­tau­tuvat pu­­heen­vuo­rot moni­­kult­u­­ristit ha­lua­vat kiel­tää, sillä nais­ten oi­keudet ja vapau­det ovat asia, josta moni­­kult­u­ristit ovat kaik­kein vähi­ten kiin­nos­tu­neita to­­teut­taes­saan pro-islamis­tista, länsimaista kulttuuria hal­veksivaa agen­­daansa.

Monikultu­ristien ih­misarvoas­teikon poh­jalla ovat mus­limi­maahan­muut­taja­nai­set, joi­den kärsi­myk­sistä ei pii­tata ja joita hal­veksitaan, jos he ha­luavat hy­lätä is­lamin elääk­seen länsimaisen vapaan elä­män­tyylin mu­kaisesti. Niinpä mo­nikult­uris­missa kun­nia­mur­hia ja -vä­kival­taa pide­tään oi­keu­tettuina kult­tuurire­lativistisina ran­gais­tus­­käy­tän­­töi­nä tuol­laisille naisille, joi­den käyt­täytyminen ei vas­taa mo­ni­kultu­­ris­min ideo­lo­giaa.

Egyptiläissyntyinen Nonie Darwish ker­too sha­ri’as­ta: ”Voit nai­da vaik­ka yk­si­vuo­tiaan ty­tön ja – hä­peäl­lis­tä sa­noa – ol­la jon­kin­lais­sa sek­su­aali­ses­sa suh­tees­sa tuon tytön kanss­a, kun­nes tä­mä täyt­tää yh­dek­sän ja avio­lii­ton voi pan­na täy­tän­töön.” (5:30–6:02)

• A Complete Guide to Pedophilia in Islam by Amar Khan (editor)
• Pedophilia & Islam: Allowed by Allah; Practised & Patronized by Prophet Muhammad (by Ayesha Ahmed)
• Aisha – Ayesha the Child Wife of Muhammad
• The Pedophile Pirate
• http://www.islamweb.net/ver2/Fatwa/ShowFatwa.php?lang=A&Id=23672&Option=FatwaId&x=40&y=13
• The Jewel of Medina (Hardcover) by Sherry Jones (Au­thor)
• http://www.muhammadtube.com/video/32/muhammad-allah-and-pedophilia
• Paedophilia in Islam – tarkasteltavina islaminoppineiden näkemykset www:ssä
• http://www.islamreview.com/articles/madinasuras.shtml (mm. lasten hyväksikäyttö ja seksiorjanaiset islamissa)
• http://islamqa.info/en/12708 (Koraanin jae 65:4 sallii tyttöjen avioliitot ennen kuukautisten alkamista)
• http://islamqa.info/en/22442

Tutustu profeetta Muhammadin ”esikuvalliseen” sunnaan

• http://www.usc.edu/schools/college/crcc/engagement/resources/texts/muslim/hadith/
• The Truth About Muhammad: Founder of the World’s Most Intolerant Religion (by Robert Spencer)
• Muhammad “kauniina esikuvana”
• Profeetta Muhammadin elämäkerta – terrorismi elämäntapana

Maahanmuuton myytit

Maahanmuuttajat monikultturismissa

Maahan­muut­toon liittyy mo­nia vahin­gollisia myyt­tejä. Yksi kes­keisim­mistä on se moni­kulttu­rismin vaa­lima myytti, jonka mu­kaan maa­hanmuutta­jien välillä ei ole eroja. Tämä näke­mys ei aino­astaan ig­noroi maa­han­muutta­jien kulttuurista kirjoa, vaan myös yli­pää­tään mitätöi hei­dän kult­tuuritaus­tansa teki­jänä, jolla olisi mer­kitystä maa­han­muuttajille it­sel­­leen ja heidän käyt­täyty­misel­leen.

Maahanmuut­ta­jien kulttuu­ri­taus­tojen tar­kempaa erittelyä kartetaan, sillä se voisi pal­jastaa kiusalli­sia to­siasioita, jotka ovat ris­ti­riidassa sen moni­kulttu­rismin lähtökohdan kans­sa, jonka mukaan kaikki, mikä on ei-län­si­maalaista, juu­talaisvas­taista, ”mus­taa” kult­tuu­ria, edustaa hyvää ja kaikki, mikä on länsi­maa­laista, ei-juu­ta­lais­vas­­tais­ta, ”val­koista” kult­tuuria, edustaa pa­haa. Jos tällai­sia ideologian vastaisia tosi­asi­oita paljas­tuu, moni­kult­tu­ristit pyr­kivät poliitti­sen kor­rek­tiu­den ni­­mis­sä vaikenemaan niistä ja tu­kah­dut­tamaan niitä kos­ke­van kes­kus­te­lun leimaa­mal­la fak­to­jen esiin­­tuo­jat ra­sis­teik­si tai kse­no­fo­beik­si. Mo­ni­kult­tu­ris­­missa maa­hanmuut­ta­jiin suhtau­dutaan rodul­listettuina, uh­riu­tet­tui­na ja syyntakeet­to­miksi infan­tili­soituina hol­hok­­keina, kulttuuri­sesti ho­mo­gee­ni­sena biomas­sana, joka soveltuu lä­hin­nä rasistien pyl­ly­jen pyyh­kimi­seen ja lyö­mä­aseek­­si, jolla maa­­han­muut­to­po­li­­tiik­kaan kriit­ti­sesti suh­tau­tu­ville kansa­lais­ak­ti­vis­teille  opetetaan su­vait­­sevai­­suutta.

On kuitenkin ilmeistä, että todellisuudessa maahanmuuttajat eivät ole pelkkiä ”ka­tu­ku­vaa ja kult­tuu­ria ri­kas­tut­ta­via vä­ri­läis­kiä”, jollaisiksi heidät alennetaan mo­ni­kult­tu­ris­tien ra­sis­ti­sia en­nak­koa­sen­teita huo­ku­vis­sa puheissa, vaan maa­han­muut­ta­jien välillä on ero­ja ja heidän kulttuuritaustallaan on suu­ri merki­tys heil­le it­sel­leen ja hei­dän käyt­täy­ty­miselleen, ku­ten Mal­mön ko­ke­muk­set osoit­ta­vat:

Haastatel­tu­aan Sønder­bron nuorisovankilaan jou­tuneita nuo­ria rö­tösepäil­tyjä, joista 70 % on muslimi­taus­tai­sia, mikä vas­taa suurin piirtein tä­män ryh­män osuutta kai­kista nuo­ri­so­ri­kok­sista Köö­pen­hami­nassa, tanska­lai­nen psy­ko­logi Ni­co­lai Sen­nels on tullut sii­hen tu­lok­seen, että kult­tuu­rilla on mer­ki­tystä: ”Kun kes­kus­telee musli­mi­taus­tais­ten nuor­­ten kanssa, sil­miin­pistä­vää on se, että heillä on vai­ke­uksia ym­mär­tää ja kun­nioit­taa tans­kalaista yh­teiskun­taa ja Kööpen­hami­nan kaupungin so­velta­maa peh­meää koulutus­käy­tän­töä.” Sen­nel­sin mu­kaan sosi­aali­työssä on lii­kaa kes­ki­tytty yksilön uh­riutta­miseen sen si­jaan, että kiin­nitet­täi­siin huo­miota kult­tuuri­siin on­gel­miin. ”Val­ta­osa tuntee vä­hän Koraa­nia, ei­vätkä he elä is­lamin käs­ky­jen mu­kai­sesti. Sa­maan ai­kaan kui­ten­kin he ovat omaksu­neet jou­kon asen­teita isla­mista”, sanoo psy­kologi, joka on kir­joitta­nut ko­ke­muksis­taan kir­jan ”Blandt kri­mi­nelle mus­limer: En psy­kologs er­faringer fra Køben­havns Kommune”. (Lähde: Kristeligt Dag­blad 18.2.2009; lue myös Sen­nel­sin haas­tat­te­lu “Integration of Muslims in Western Societies is not possible” EuropeNewsissä 31.3.2009). Alla on kään­nös Jyllands-Pos­tenissa 3.3.2009 jul­kais­tusta Sen­nelsin ar­tik­ke­lista ”Maa­hanmuu­ton vahin­golliset myytit”

Maahanmuuton vahingolliset myytit

Nicolai Sen­nels, laillis­tettu psyko­logi, Kööpen­hamina

Maahan­muuttoon liittyvät monet myytit toimi­vat vakavana esteenä sosi­aali­työlle. Maahan­muuton on­gelmat voivat joh­taa hyvin­­vointiyhteis­kuntamme tuhoon. Osa­rat­kai­suna on saada lisää tietämystä; hyvä sosi­aali­työ on riippu­vaista riittä­västä tiedosta, kirjoittaa Ni­colai Sennels.

Psykologin työssäni Köö­pen­haminan kaupun­gissa mi­nulla on ollut hoi­detta­vana yli 150 muslimi­taus­taista maahan­muuttajaa, pa­kolaista tai heidän jälke­läis­tään. Tässä on yleiskat­saus maa­han­muut­toon liit­ty­vistä ongel­mista sellai­sina, miltä ne näyttävät, kun – maa­han­muutta­jista puhumi­seen sijaan – kes­kus­tellaan maahan­muut­tajien it­sensä kanssa.

Samaan ai­kaan kun maahan­muuttajien ri­kollisuu­den, mus­limien rin­nakkaisyh­teis­kuntien ja islamilai­sen ekstre­mismin ne­gatiiviset yhteiskun­nalli­set vai­­ku­tuk­set jatku­vasti li­säänty­vät, kuntien toi­mintastra­tegiat tällä alueella ovat yhä ju­mittuneet jouk­koon myyttejä, jotka kos­kevat maa­han­muutta­jien rikolli­suutta, ää­rimieli­syyttä ja so­siaalista pa­nosta.

Ensim­mäi­nen myytti on se, että maa­han­muutta­jien välillä ei ole eroja. Mutta tieten­kin on eroja: Eri kulttuu­reista tule­vat ihmiset tarvit­sevat erilaista tu­kea kohda­tessaan vai­ke­uksia. On val­tava ero siinä, millaista apua esim. japani­lai­nen, somali tai amerik­ka­lainen tarvit­see, jos hä­nellä on on­gel­mia tai hän luo niitä. Mei­dän on tarpeen olla kulttuuri­sesti sensi­tiivi­siä maahan­muuttajien mukanaan tuomia kult­tuurisia eroja koh­taan.

Kokemuk­seni tera­piatyöstä musli­minuor­ten parissa osoittaa, että heidän on ää­rim­mäi­sen vai­kea ym­märtää tans­kalaista kas­vatus‑ ja hoi­tope­rinnettä. Tanskalais­nuoret on pal­jon sel­keäm­min kasvatettu siihen, että asioista pu­hu­taan suo­raan ja käymällä läpi nuoren henki­lö­kohtaisia tuntemuk­sia niistä. Musli­mit puolestaan ovat kasva­neet kult­tuurissa, jossa on sel­keät ul­koiset auk­toritee­tit (ennen kaik­kea isät, pe­rin­teet ja is­lam) ja jossa pa­laute on rankkaa ja vä­litöntä, jos perheen odo­tukset ei­vät to­teudu. Hei­dät on kas­vatettu tiu­koissa raa­meissa, eikä tans­kalainen pedago­giapuhe he­rätä heissä vastakaikua.

Toinen myytti on se, että maa­han­muutta­jien rikolli­suu­den syynä ovat sosi­aali­set on­gel­mat ja että maa­hanmuutta­jien kult­tuu­ritaus­talla ei ole siihen vai­­ku­­tus­ta. Täs­säkään tapauk­sessa ennak­ko­luulo ei vastaa to­delli­suutta: satojen muslimi­maa­han­muuttajien psykolo­gisten haastatte­luiden pe­rusteella voi tehdä sen joh­to­pää­telmän, että musli­mi­kulttuuri pitää ag­gressiivi­suutta mitä suurim­missa mää­rin hy­väk­syttä­vänä.

Siinä missä tanskalai­sessa kult­tuurissa hallitsema­tonta rai­vonil­maisua pi­detään no­peimpana ta­pana me­nettää kas­vonsa, muslimi­kult­tuurissa asia on päinvas­toin. Kos­ton­halua pidetään muslimi­kult­tuurissa voi­man il­mai­suna, ja viha on muslimien kes­kuu­dessa sosi­aalisesti selvästi hy­väksytym­pää. Ag­gressiivista käyttäyty­mistä pide­tään sosi­aalisena työ­kaluna, jolla han­kitaan kun­nioitusta ja statusta.

Palestiina­lais­ten dramaatti­set ja tuhoi­sat tavat osoittaa turhautu­mis­taan Gazan tilan­teen joh­dosta, imaa­mien ”pyhään sotaan” yl­lyt­tävät pu­heet, per­heteloituk­set (nk. kun­niamur­hat) ja vä­kivaltaiset mielen­osoituk­set Muham­mad-pilaku­vien johdosta ovat kaikki esimerk­kejä siitä, kuinka ag­gressiivista käyttäyty­mistä pide­tään sosi­aali­sesti hy­väksyttä­vänä ilmai­sukei­nona muslimi­kulttuurissa.

Se, että mus­limi­maahan­muuttajat ja heidän jälke­läi­sensä suo­rittavat kaksi-kolme ker­taa enem­män vä­ki­valtarikok­sia kuin et­nisesti tans­ka­lai­set johtuu osittain tästä. Jo­ten, kyllä: maa­hanmuutta­jien kult­tuurilla on tärkeä rooli maahan­muut­tajien rikolli­suu­dessa.

Kolmas myytti on se, että us­kon­nolli­nen ää­­ri­­mie­li­syys ra­joit­tuu pie­­niin pii­­­rei­­hin. Tämä on paha vää­rinkäsitys. Lähes joka ainoa mus­limi, joka on ollut te­rapias­sani, on ottanut us­konnolli­sen perin­teensä var­sin vaka­vasti. Vaikka useimmat ei­vät nou­data Koraa­nin sa­naa, heidän muslimi-iden­titeet­tinsä on ää­rim­mäisen vahva. Mu­hammad-pila­piirrok­set, pyrki­mykset is­tuttaa demo­kratia is­la­mi­lai­­seen maa­ilmaan ja vallanpi­tä­jien taholta tuleva paine integ­roida muslimit tans­ka­lai­seen yh­teiskuntaan ovat luo­neet voi­makkaan kaunan län­si­maisia ar­voja koh­taan.

Erityisesti nuoret juu­ret­tomat musli­mit tuntevat vetoa ääri­pii­reihin, koska heille tar­jotaan tun­netta siitä, että he ovat tärkeitä ja että heidän elä­mällään ja kuole­mallaan on tarkoitus, jolle mi­kään ”sosi­aalinen projekti” ei vedä ver­taa. Lisäksi uskon­nolli­suus toi­mii sta­tuk­sen lähteenä mus­limipii­reissä: mitä uskon­nolli­sempi on, sitä kor­ke­ampi on status. Har­ras uskon­nolli­suus ja kyky lan­seerata sa­laliittoteo­rioita län­nen syylli­syydestä mus­limien koti­maiden surkei­siin oloihin muodosta­vat te­­hok­­kaan so­si­aalisen tun­nustuksen lähteen yh­teis­kunnan musli­miosissa.

Saksassa vain n. 12 % mus­li­meista pi­tää itseään ”sak­salai­sina”, ja täydet 6 % on luo­ki­teltavissa ”äärimmäi­sen radi­kaaleiksi” – sellai­siksi, jotka ovat ”hyvin val­miita hy­väk­sy­mään us­konnollisen ja poliitti­sen vä­ki­vallan”. Lu­kuna 6 % ei ehkä kuulosta suu­relta, mutta jos otetaan huomioon, että Tans­kassa lie­nee 220 000 muslimia, mikä on koh­tuulli­sen tarkka arvio, se tarkoittaa n. 13 600 ääri­mielistä mus­limia.

Neljäs myytti on se, että kulttuu­ri­silla ja us­konnolli­silla teki­jöillä ei ole merki­tystä maa­han­muutta­jien usein heik­koon so­siaaliseen ja talou­delliseen tilantee­seen. Ylei­sen teo­rian mu­kaan maahan­muut­tajien köyhyys johtuu syistä, joi­hin he ei­vät voi itse vai­kuttaa, ja tämä köy­hyys toimii käyttäyty­mis­häiriöi­den syynä.

Korrelaatio köyhyyden ja sosiaa­listen on­gelmien vä­lillä on todel­linen, mutta asiat ei­vät ole läheskään niin musta­valkoisia kuin esimer­kiksi Kööpen­haminan sosi­aali­sista asi­oista vas­taava por­mestari Mikkel War­ming (ääriva­semmis­tolai­nen Enheds­lis­ten‑ puo­lue) väittää. Sillä: mikä tulee en­sin, kana vai muna? Johtu­vatko sosiaali­set ongel­mat köyhyy­destä vai köyhyys sosiaali­sista on­gelmista?

Kuten Jyl­lands-Pos­ten 19.12.2008 raportoi, kun tarkas­tellaan, mistä maista ri­kolli­suu­teen syyl­listyneet maahan­muut­tajat ja heidän jälkeläi­sensä ovat kotoisin, osoit­tautuu, että 8 kär­kisi­jaa on musli­mi­maiden hallussa, sen jälkeen kun ikä- ja sosiaa­lis­ten tekijöi­den vai­ku­tus on huomioitu laskuissa. Tä­mänkal­taiset luvut saattavat War­­min­gin ja hänen vertai­sensa häpe­ään.

Mutta mikä nimen­omaan is­lamilai­sessa kult­tuurissa on sellaista, että se saa tämän­taus­taiset ihmi­set pär­jää­mään ta­loudelli­sesti niin huonosti? Satojen mus­limi­perheiden elämää kä­sit­televien psy­kolo­gisten haastatte­lujen jäl­keen on sel­vää, että pää­syynä köy­hyyteen näissä pii­reissä on se, että niissä ei anneta koulu­tuk­selle tar­peeksi pai­no­arvoa.

Maahan­muut­taja­vanhem­mat voisivat tu­kea lapsi­aan perus­koulussa ja sen jälkei­sissä opin­noissa ny­kyistä pal­jon aktiivi­semmin. Lisäksi oma ja kolle­goideni ko­kemus on, että musli­mi­maa­hanmuut­tajien lap­silta puut­tuu ym­mär­rystä tans­kalaisesta pe­dagogii­kasta koulu- ja muissa opin­noissa, mikä muo­dostaa va­kavan es­teen heidän jatkoural­leen. On­neton lop­putulos on, että 64 % ara­bitaus­taisista lap­sista ei osaa lukea ja kir­joittaa riittä­vän hyvin (9-vuotisen) pe­ruskou­lun jäl­keen ja että kol­mannes heistä ei kos­kaan saa mi­tään toisen as­teen koulu­tusta. Tans­kan kaltai­sessa tieto­yhteis­kun­nassa, jossa koulutus on edellytyk­senä tyy­dyttä­välle toimeen­tu­lolle, per­heen talo­usti­lanne tiukke­nee, ellei kou­lutusta oteta vaka­vasti. Se, että jopa yksi nel­jästä 20-29-vuoti­aasta mus­limimaa­hanmuutta­jien jälkeläi­sestä sai ri­kostuo­mion yh­tenä ai­noana vuonna 2008, ei ole omiaan pa­rantamaan työl­listy­mistä.  Jos luo sosiaa­lisia on­gelmia ja kieltäytyy sopeutu­masta yh­teiskunnan sosi­aalisiin vaatimuk­siin, tulee köyhäksi. Ei päin­vastoin.

Monet maa­han­muuttoon liittyvät myytit muodosta­vat vaka­van es­teen sosiaali­työlle tällä sektorilla. Kun Sønderbron nuorisovankilassa Köö­pen­hami­nassa 70 % asiakkaista on muslimi­taustaisia ja LO (Tans­kan työvä­en­jär­jestö) varoittaa ghettojen li­säänty­mi­sestä ja Kansallis­pankki ar­vioi, että länsimai­den ulko­puo­lelta tulevat maa­han­muut­tajat maksavat Tanskan yh­teiskun­nalle 23 mil­jardia kruunua (4 miljardia dol­laria) vuo­dessa, niin ei ole liioiteltua kutsua integ­roi­tu­mison­gel­mia sosiaali­sen yhteiskun­tamme alla lymyi­le­väksi aika­pommiksi. Osarat­kai­suna on hankkia li­sää tietoa kentältä; hyvä sosi­aalinen työ riippuu riittä­vän infor­maa­tion saami­sesta. Tar­vit­semme käy­tännön tutki­muksia eri maa­hanmuut­taja­ryh­mien asen­teista ää­rimielisyy­teen, de­mokratiaan ja integroitu­miseen, kou­lutuk­seen ja osal­lis­tumi­seen työ­mark­ki­noille. Vali­tettavasti oma koke­mukseni satojen haas­­tatte­lujen pe­rusteella on, että meillä on suuri joukko maahan­muut­tajia, jotka ei­vät halua integ­roi­tua ja jotka ovat de­mo­kraattisten ja huma­nistis­ten arvojen vankku­matto­mia vas­tusta­jia.

Kiistely epä­onnistu­neen integ­raation syistä on jo käynnissä. Sekä väit­teet siitä, että val­tio ei anna riittävästi va­roja ko­toutta­mi­seen ja että kunnallista­solla rahoja ei käy­tetä oikein, ovat – pelkkiä väit­teitä. Työs­ken­neltyäni vuosia Tans­kan suurim­massa julki­sessa so­siaali­jär­jestössä olen lu­jasti vakuuttu­nut jälkim­mäisestä: nimen­omaan pai­kallispo­lii­tikot ovat vastuussa käytännön in­tegraa­tiotoi­mien toteutta­mi­sesta ym­päri maata.

Monissa kun­nissa on me­ne­telty siten, että on tar­jottu tukea ja uusia mah­dolli­suuk­sia, samaan ai­kaan kun ainoastaan po­liisi ja oikeus­jär­jestelmä ovat olleet asettamassa ra­joja ja näyt­tä­mässä, mitä huonosta käyttäytymi­sestä seu­raa. Tätä työn­jakoa voisi säätää tarkoituk­sen­mukai­sem­maksi.

Ongelmaa koskevan avoimuu­tensa joh­dosta Sennels, joka on ke­hit­tä­nyt me­­ne­­tel­­mää, jolla nuoria kannustetaan ottamaan vastuu omis­ta teois­taan, jou­tui jät­tä­­mään työnsä psy­­kolo­gina Köö­pen­haminan kau­pun­gin yl­lä­­pi­tä­mäs­sä Søn­der­bron nuorisovankilassa.

Lähteet

• ”Maa­hanmuu­ton vahin­golliset myytit” (Jyllands-Pos­ten 3.3.2009)
• Blandt kri­mi­nelle mus­limer: En psy­kologs er­faringer fra Køben­havns Kommune
• Kristeligt Dag­blad 18.2.2009
• “Integration of Muslims in Western Societies is not possible” (EuropeNews 31.3.2009 )