”Aina on jotain: jos eivät ris­ti­retket, niin sitten pi­lakuvat…”

hitchens-on-islamophobia

Tämä on osa kirjoitelmasarjaa, jossa käsitellään Muslimiveljeskunnan historiaa ja toimintastrate­gioita. Vuonna 1928 Egyptissä perustettu Mus­li­mi­veljeskunta on ny­ky­­päi­vän jihadistijärjestöistä petol­lisin ja vaa­ral­­lisin. Sillä on sa­ma tavoite kuin kai­killa muillakin jihadisti­jär­jestöillä: valtio­vallan anas­ta­­mi­nen, shari’a-lain voi­­maan­­­saat­ta­mi­nen, islami­­laisen val­tion pe­rusta­minen, kali­faa­tin pa­laut­ta­mi­nen en­ti­seen suu­ruu­­teen­sa ja laajen­­taminen lopulta kaik­kial­le maail­­maan. Mutta se eroaa muista ji­ha­dis­ti­jär­jes­töis­tä pit­kä­jän­tei­seltä toimintastrategialtaan ja me­ne­tel­mil­tään. Se kut­­suu Län­nes­sä käyt­­tä­­mään­­sä lä­­hes­­­ty­­mis­­­ta­­­paa ”si­­vi­­li­­saa­tio­ji­ha­dis­ti­sek­si prosessiksi”, mil­lä se tar­koit­taa ”suu­ren mit­ta­luo­kan ji­ha­dia län­si­mai­sen si­vi­li­saa­tion eli­mi­noi­mi­sek­si ja tu­hoa­mi­seksi si­säl­tä kä­sin ja ’sa­bo­toi­mal­la’ sen mi­tä­tön ko­ti­paik­ka hei­dän omien kä­sien­sä ja mus­­li­mien kä­sien kaut­ta niin, et­tä se eli­mi­noit­uu.” Kirjoitelmasarjan yleinen johdanto on luettavissa tästä.

Johdanto

Kun tunnet vastustajasi ja tunnet itsesi, et ole vaarassa sadassakaan taistelussa. Jos et tunne vastustajaasi, mutta tunnet itsesi, mah­doll­i­suu­te­si voittoon tai tappioon ovat samat. Jos et tunne vastustajaasi etkä itseäsi, olet jokaisessa taistelussa vaarassa. – Sunzi, So­dan­käyn­nin taito

Lännessä, jossa Muslimiveljeskunta käy sivilisaatiojihadia, sen tavoitteena on estää ka­fi­rei­ta (kafir ”uskoton”) ymmärtämästä, mitä maail­mas­sa on ta­pah­tu­mas­sa ja mikä heitä uh­kaa, jotta he eivät ryhtyisi vastatoimiin uhan torjumiseksi. Käynnissä on Mu­ham­ma­din 1 400 vuotta sitten käynnistämä sota kafireita vas­taan, ja vaa­kalaudalla on ko­­ko län­si­mai­nen sivilisaatio ja sen vapaus. Jos vel­jes­kun­ta tai jokin toi­nen ji­ha­dis­ti­jär­jes­­tö on­nistuu tavoitteessaan syrjäyttää vapaa demokraattinen yh­teis­kun­tajärjestys ja kor­­va­ta se sha­ri’a-lakia noudattavalla islamilaisella valtiolla, se mer­kit­see yk­si­lön­va­pauk­­sien lop­pua, eikä kenelläkään enää ole mahdollisuutta etsiä onnea va­paasti, omista läh­­­tö­koh­dis­taan käsin, vaan kaikkien, niin muslimien kuin muidenkin, on alistuttava sha­ri’an to­ta­li­taa­ri­siin mää­räyk­siin.

Niinpä Muslimiveljeskunnalle on olennaisen tärkeää, että kafirit eivät tunne sha­ri’aa, sen jihad-doktriinia ja islamin vaatimusta muiden kansakuntien alis­tu­mi­ses­ta sen yli­val­taan. Näin ollen he eivät saa tuntea myöskään jihadin us­kon­nol­li­sia pe­rus­teita, motiiveja ja ta­voitteita eivätkä jihadistien käyttämiä stra­te­gioi­ta ja hyb­ri­di­so­dan­käyn­nin me­ne­tel­miä. Kirjoitelmasarjan tässä osassa kä­si­tel­lään eräitä Muslimiveljeskunnan ja va­sem­mis­ton yh­teisiä nar­ratiiveja ja tak­tii­koita, joilla ihmiset pyritään pitämään pi­men­nossa is­la­min todellisesta luon­tees­ta ja sen muodostamasta uhasta länsimaiselle yh­teis­kun­nal­le ja yk­si­lön­va­paudel­le.

Uhrinarratiivi

Yksi islamin kulttuuris-psykologisista ominaispiirteistä on uhrimentaliteetti. Tun­ne olo­suh­tei­den ja muiden ihmisten uhrina olemisesta johtaa helposti sii­hen, että ihminen ei ota vastuuta omista teoistaan vaan syyttää niistä ulkoisia olo­suh­tei­ta ja muita ihmisiä, mikä lujittaa kielteisiä ajattelutottumuksia ja siten edel­leen vah­vistaa uhrimentaliteettia. Näkemystä muslimien uhriudesta ruokkivat islamin us­kon­nolliset lähteet, joissa mus­li­mien ongelmista syyllistetään eri­tyi­ses­ti juutalaisia, ji­ha­dis­ti­järjestöjen, kuten Mus­li­mi­vel­jes­kun­nan ja al-Qa’i­dan, propaganda, ja myös Lännen kult­tuu­ri­mar­xis­tiset narratiivit, jois­sa tietyt ih­mis­ryh­mät, kuten seksuaalivähemmistöt, al­ku­pe­räis­kan­sat, mustat ja mus­li­mit, on ennalta mää­ri­tel­ty ”sortajaryhmien” sortamiksi ”uhriryhmiksi”. Niiden edus­ta­jiin sovelletaan sitten alen­­net­tuja mo­raa­lisia standardeja, ikään kuin he olisivat alen­tu­neesti syyn­ta­kei­sia sää­lit­tä­viä hol­hok­ke­ja, jotka eivät kykene ottamaan vastuuta omis­ta teois­taan vaan jotka pystyvät ai­noas­taan reagoimaan ulkoisiin olo­suh­tei­siin, kuten hei­hin koh­dis­tet­tuun ”syr­jintään” tai ”ra­ken­teel­liseen ra­sis­miin”. Näi­tä uhriryhmien edus­ta­jia näyt­­tä­­väs­­ti su­vait­semalla so­si­aa­li­sen oi­keu­den­mu­kai­suu­den puolustajat pää­­­se­vät sit­ten osoit­tamaan omaa tie­dos­ta­vuut­taan, moraalista ylemmyyttään ja kuu­­lu­­mis­­­taan hy­vien ih­mis­ten jouk­koon – ero­tuk­sek­si ”äärioikeistolaisista”, ”ra­sisteista”, ”fasisteista”, ”is­la­­mo­­foo­bikoista”, ”kse­­no­­foo­­bi­­kois­­ta” ja muista pahoista ih­mi­sis­tä.

Jos uhriryhmän edustaja käyttäytyy negatiivisesti, esimerkiksi va­leh­te­lee, v­aras­taa, rais­kaa tai tappaa, hänen ei katsota olevan itse vastuussa teostaan, vaan sen katsotaan joh­tuvan tekijän kokemasta ”syrjinnästä”, ”sorrosta”, ”rakenteellisesta rasismista”, ”työ- ja har­­rastusmahdollisuuksien puuttumisesta” tai vaikkapa jon­kun muun hänelle tuot­ta­mis­ta traumoista, ja näin sitä katsotaan läpi sormien. Tekoja voidaan katsoa läpi sor­mien myös nihilistisen kulttuuri- ja mo­raa­li­re­la­ti­vis­min nimissä, sillä keitäpä me oli­simme tuo­mitsemaan toisten kulttuurien pe­rin­tei­tä, kuten vaikkapa naisten alistamista, kun­nia­mur­hia, hap­po­hyök­käyk­siä, raa­jojen katkomisia, eläinten kiduttamista tai lasten su­ku­elin­­ten silpomista? Pelataanhan Suomessakin pesäpalloa, käydään saunassa, syödään muik­ku­kuk­koa ja tehdään muita omituisia asioita. Sitä paitsi monikulttuurisuushan on vain rik­kaus ja voimavara, eikö niin?

Sitä vastoin sortajaryhmien edustajia ei arvioida tuol­lai­sin kriteerein, vaan hei­dän te­ko­jen­sa ja puheidensa katsotaan heijastavan yksinomaan hei­dän pa­han­tah­toi­sia in­ten­tioi­taan, ennakkoluulojaan ja asenteitaan uhriryhmien edus­ta­jia kohtaan. Heidän kat­so­­taan olevan pahoja yksinkertaisesti siksi, että he kuu­lu­vat pahaan sortajaryhmään, täysin riip­pumatta siitä, kuinka he pe­rus­te­levat nä­ke­myk­siään faktojen pohjalta, tai siitä, mikä näiden ihmisten todellinen intentio on. Lähes poikkeuksetta islamiin kriittisesti suh­tau­tu­vat henkilöt läh­te­vät al­tru­is­­ti­­ses­ta pyr­ki­myk­ses­tä suojella län­si­mais­ta si­vi­li­saa­tiota ja ar­­vo­­maailmaa koko ihmiskunnan hy­­väksi ja ha­lus­ta aut­taa kaikkia is­la­min ja mui­den to­ta­li­taaristen järjestelmien uhreja, olivatpa nä­mä ei-mus­li­meja tai mus­li­me­ja, mutta va­sem­mis­­to­fa­sisteille nämä ihmiset ovat yk­sin­ker­tai­ses­ti pa­ho­ja, ja sellaisina he an­­sait­se­vat tul­­la vain tu­ho­tuik­si – vähintään maineensa osalta ja, jos mah­­dol­lis­ta, myös ta­lou­del­li­­ses­­ti ja fyy­si­sesti varoitukseksi muille toisinajattelijoille.

Vasemmiston uhrinarratiivissa uhriryhmät on luo­ki­tel­tu eri ta­soi­hin uh­riu­den as­teen mu­kaisesti. Mitä korkeampi ryhmän uhristatus on, sitä etu­oi­keu­tetum­man aseman ryh­mä saa, sitä enemmän sen edustajien kyseenalaisia tekoja katsotaan läpi sormien ja si­­tä enem­män siihen kuuluvien ihmisten mielipiteitä arvostetaan. Esimerkiksi vii­­me vuosina ko­vas­sa nosteessa on ollut trans­su­ku­puo­lis­ten uh­­ri­ryhmä. Yksilö voi kui­ten­­kin sa­man­ai­kai­sesti, ”in­ter­sek­tio­naa­li­ses­ti” edustaa useaa uh­­­ri­ryh­mää, mikä nostaa hä­­nen su­hteel­lis­ta uhristatustaan. Kulttuurimarxistisessa identiteettipolitiikassa yksilöä ei arvioida hä­nen te­ko­­jen­sa ja luonteensa perusteella, mis­tä Martin Luther King ai­koi­naan haaveili, vaan päinvastoin sil­lä pe­rus­teel­la, mikä on hänen ryh­mä­iden­ti­teettinsä, ku­ten hänen ro­tun­sa tai su­ku­puo­li­nen suun­tau­tu­misensa.

Ben Shapiro selittää, mistä nykyvasemmiston keskeisiin kä­sit­tei­siin kuu­lu­vas­sa in­ter­sek­tio­naalisuudessa on kysymys.

Intersektionaalisuuden idea on se, että eri uhriryhmillä on yhteinen sortaja, val­koi­nen heteromies ja hänen kulttuurinsa, jonka tuhoamiseksi uhriryhmien tu­li­si yh­distää voi­­­mansa, aivan kuten Marx oli aikoinaan kuvitellut kaik­kien mai­den proletariaattien yh­­distävän voimansa kukistaakseen kapitalismin. To­del­li­suu­des­sa kui­­ten­­kin uh­ri­ryh­mien vä­lillä on  paljon suurempia ris­ti­rii­to­ja kuin väi­tet­ty­jen uh­ri- ja sortajaryhmien välillä. Käy­­­­täntö on osoittanut, että tällaisissa ti­lan­teissa yli­voi­maisesti korkein uh­ristatus on mus­­­­limeilla ja erityisesti – mus­li­mi­mie­hil­lä. (Mus­li­mi­naisista tai -lapsista tuskin kukaan vä­­­lit­tää.)

Jos muslimimies ahdistelee trans­su­ku­puo­li­sia, hakkaa naisia, lapsia tai orjiaan, heittää ho­mo­sek­su­aa­leja katolta tai haukkuu mus­taihoisia ”ru­si­na­päiksi” (Sahih Bukhari 1:11:664, 1:11:662, 9:89:256), niin ainakaan vi­her­va­­sem­­mis­tolta on turha odottaa myö­tä­tun­toa näitä uh­ri­­hier­­arkias­­sa alempaa statusta edustavia ih­­mi­siä kohtaan. Viherva­sem­mis­to­lai­set tie­tä­vät hyvin, et­tä mil­­lään muil­la hei­dän hyö­dyn­tä­mil­­lään ryhmillä ei ole samanlaista tu­ho­voimaa län­­si­maista si­vi­li­saa­tio­­ta vas­taan kuin nuorilla mus­­­li­­­mi­­­mie­­­hil­lä, jotka juuri sik­si ovat heidän eri­­tyis­suo­­je­lus­saan. Nuo­ret mus­li­mi­mie­het ovat heille kuin yllättäen kä­teen työn­netty, uu­tuut­­taan kiiltävä ladattu ase, jota pelon, kun­nioi­tuk­sen, kiih­kon ja kii­man se­kai­sin tuntein ihail­less­aan he me­ne­vät täysin sanattomiksi unoh­­taen kai­ken muun.

”Miksi feministit eivät taistele musliminaisten puolesta?”, ky­syy Ayaan Hir­si Ali, jo­ta on syy­tet­ty muun muassa is­la­mo­foo­bi­kok­si ja val­koi­sen yli­val­lan kan­nat­ta­jak­si.

Identiteettipolitiikkaan kuuluu olennaisena osana se, että jos joku uh­ri­ryh­mään kuu­lu­va­ksi las­ket­tu henkilö ei suostukaan pysymään kiltisti hänelle määrätyssä ste­reo­tyyp­pi­sis­sä uhrin roo­­lis­­saan ja syyttämään ongelmistaan sortajia, vaan alkaa kapinoida iden­ti­­teet­ti­po­li­tii­­kan ideo­­lo­­giaa vastaan ja ottaa itse vastuun omasta elämästään, hän lakkaa vä­­lit­tö­mästi ole­­mas­ta uhriryhmän jäsen, olipa hän muslimi, musta, nainen tai vaik­ka­pa jon­kin al­ku­­pe­räiskansan tai sek­su­aa­li­vä­hem­mis­tön edustaja, ja hänet lei­ma­taan siinä sa­­mas­­­­­sa ”ää­ri­oi­keis­to­lai­sek­si”, ”vaihtoehto-oikeistolaiseksi”, ”rasistiksi”, ”fa­sis­tik­si”, ”sek­sis­­ti­k­­si”, ”nais­vi­haa­jak­si”, ”is­la­mo­foo­bikoksi” tai jonkin muun pahan sor­ta­ja­ryh­­män edus­­­­ta­­jak­si. Näin pal­jas­tuu se, että vasemmisto ei ol­e kos­kaan ollut aidosti kiin­nos­­­tu­nut uh­ri­­ryhmien edustajien hyvinvoinnista tai sii­tä, et­tä he ko­hentaisivat elä­mään­­sä it­se­näi­ses­ti omalla käyttäytymisellään, vaan ai­noas­taan siitä, et­tä nämä pysyvät nöy­­räs­ti ideo­­lo­gian mukaisessa uhrin roolissaan, ovat kiitollisia heistä ”huo­lehtivalla” va­­sem­mis­tol­­le ja jat­ka­vat vasemmiston äänestämistä myös seu­raa­viss­a vaa­­leis­sa.

Suvaitsevaiston edustajille uh­riryhmät ovat vain välineitä, joi­den avul­la he pää­se­vät nar­­sis­tisesti osoit­ta­maan omaa tär­keyt­tään ja kuu­lu­mis­taan lau­maan. He tar­vitse­vat uh­riryhmiä, sillä ilman niitä heillä ei olisi mitä suvaita, eikä heillä näin ollen olisi keinoa vies­tittää ympäristölle omaa hy­veel­lisyyttään ja kuu­lu­mistaan hyvien ihmisten jouk­koon. He tietävät, että jos he eivät pysy ruodussa, heidät suljetaan pois hyvien ihmisten ryh­­mästä, joka ei voi sietää aja­tus­ten ja mielipiteiden moninaisuutta ja sananvapautta vaan vaatii fasismin periaatteiden mu­kai­sesti yksi­löä uhraa­maan itsensä kol­­­­lek­­­tii­­vin hy­väk­si niin, että yh­te­näi­­­s­e­nä tuo kol­lek­­tii­­vi on sitten mah­­dol­­li­sim­man vah­va vitsa, jolla is­keä sor­­ta­jia vastaan.

Uhrinarratiivin ja identiteettipolitiikan suoman etuoikeutetun ja suo­jel­lun ase­man­sa tur­vin muslimit ovatkin sitten voi­neet tehdä Lännessä jok­seen­kin, mitä lystäävät, ku­ten perustaa shari’a-tuomioistuimia, järjestää juutalaisten kan­­­san­mur­haa lietsovia mie­len­osoi­tuk­­sia, pyörittää vuosikymmenten ajan groo­ming-jen­gejä, joi­den harjoit­taman sek­suaa­­lisen hyväksikäytön, orjuutuksen ja huu­mei­siin ad­diktoinnin uhreiksi on joutunut tu­han­­sia ei-muslimityttöjä, silpoa omien lastensa sukuelimiä ja vaatia itsellensä milloin mi­tä­­kin etuoi­keuksia il­man, että heidän tekemisiinsä puutu­taan, koska se olisi ”syrjin­tää”, ”rasismia” ja ”islamofobiaa”.

”Islam on rauhan uskonto”

Syyskuun 11. päivän iskun jälkeen Yhdysvaltain presidentti George W. Bush piti kuu­lui­san puheen, jos­sa hän korosti islamin merkitsevän ”rau­haa”. Puheen aikana Bushin takana sei­soi Hamasin, Mus­li­mi­vel­jes­kun­nan Gazan siiven, etu­jär­jes­tö­nä tun­­ne­­tun CAIR:n toi­­­mi­­tus­joh­taja Ni­had Awad

Narratiivi, jonka mukaan ”islam on rau­han us­kon­to”, on yksi tärkeimmistä in­for­maa­tio­so­dan­käynnin aseista, joita Mus­li­mi­vel­jes­kun­ta käyttää es­tääk­seen län­si­mais­ta yleisöä tun­­temasta islamin todel­lis­ta luon­net­ta ja sen tavoitetta voi­maan­saattaa jihadin avulla sha­ri’a-laki kaik­kial­la maail­massa ja pakottaa kaikki, niin mus­­limit kuin muutkin, nou­dat­­ta­maan sitä. Tä­mä var­sin tuore narratiivi on alkanut yleistyä vasta vii­mei­­­­sen pa­­rin­ vuo­sikym­me­nen aikana. Siitä ei ole jäl­keä­kään vanhemmissa historian kir­jois­­­sa eikä muslimien omissa kirjoituksissa – puhumattakaan Muhammadin elä­män­ker­ras­­ta (sirat), joka on täynnä kuvauksia hänen käymistään taisteluista kafireita vastaan. Tä­män nar­ra­tii­vin val­heel­li­suu­des­ta on helppo vakuuttua, jos vain vaivautuu edes pin­ta­puo­li­sesti sil­mäi­­le­mään Koraania tai haditheja, jotka on helposti löydettävissä in­ter­ne­tis­tä, tai vai­vau­­tuu edes joskus käymään MEMRI:n verkkosivuilla katsomassa, mitä mus­li­mit itse pu­hu­­vat ara­biaksi omissa tiedotusvälineissään.

Propa­goidessaan narra­tiivia ”maltilli­ses­­ta isla­mista”, ”rau­han ja su­­­­­­vait­se­vai­suu­den us­konnosta”, Muslimiveljes­kunta antaa ymmärtää, että val­ta­osa maail­­­­­­­man mus­li­meis­­­ta edus­taa sitä, ja se itse pyrkii esiintymään nimenomaan tuon ”mal­til­­­li­sen enem­mis­­tön” asian­aja­ja­na. Se kieltää sys­te­maatti­sesti, että vä­ki­­valtainen ji­had ka­fi­rei­­den alis­ta­­mi­sek­­si ja shari’a-lain toi­meen­pa­­nemiseksi kaik­kial­la maa­il­massa on is­la­min keskeisiä opin­­­­kap­pa­­leita, ja väit­tää it­se­pin­tai­sesti, että ji­ha­dis­tien terrori-is­kuil­la ”ei ole mitään te­ke­­mistä is­­la­min kanssa”, pyr­kien tällä tavoin oh­jaa­man kes­kus­te­lun epä­olen­­naiseen ky­sy­­myk­seen ”Mikä on oikeaa is­la­mia?” Se levittää ta­ri­naa, jonka mu­­kaan ”vain pieni jouk­ko eks­tre­mistejä” on ”kaa­pan­nut islamin”, ”kä­sit­tä­nyt väärin” tai ”vää­ris­tä­­­nyt” sen ”rau­han­­omai­­sen sa­no­­man” ja ”tah­ran­nut islamin mai­neen” suo­rit­ta­mal­la vä­ki­­valtaisia tekoja sen ni­missä. Näin se haluaa tuudittaa ihmiset sii­hen uskoon, että ei täs­sä ole mitään hä­tää eikä mitään pelättävää. Samalla se viestittää, et­tä ji­ha­dis­tien to­del­lisia uh­re­ja ovat juu­­­ri mal­tilli­set mus­li­mit, jotka ovat nyt erityissuojelun tar­pees­sa hei­hin koh­distuvien vas­ta­iskujen johdosta, ja antaa ym­mär­tää, että se itse, jos ku­ka, on paras asian­tuntija ter­ro­ris­min torjunnassa.

Todellisuudessa kuitenkin on täysin epäolennaista, onko ter­ro­ri­te­ko­ja suo­rit­ta­vien jiha­dis­tien toiminta ”oikeaa is­lamia” vai ei, onko Koraani oikeasti Al­lahin omaa, ikuisesti ole­mas­sa ol­lutta ara­bi­ankielistä puhetta vai ei, onko oikeasti jokaisen hurskaan muslimin vel­vollisuus noudattaa Mu­ham­madin esikuvaa (sun­na) vai ei, viettääkö Saatanaa oikeasti yön­sä muslimien nenässä, kuten Mu­ham­mad väitti (Sahih Bukhari 4:54:516, Sahih Mus­lim 2:462), vai ei tai onko Mu­­hammadia oikeasti edes ollut ole­massa vai ei. Olen­naista on, että islamissa on Ko­raa­niin ja sun­­naan (haditheihin ja Muhammadin elä­mä­nkertaan) pe­rus­tuva, väkivaltaiseen ji­­ha­diin vel­voit­tava dokt­riini, mikä on hyvin hel­pos­ti to­den­net­tavissa Koraanista ja ha­di­theis­ta ja shari’a-oppaista (esim. ’Umdat al-Salik), ja on ole­mas­sa it­seään har­taina pitäviä mus­­limeja, jotka us­ko­vat siihen ja katsovat vel­vol­li­suu­dek­seen nou­dat­taa sitä ja levittää sitä eteenpäin, ja näi­den mus­li­mien joukko ei suin­kaan ole niin pieni kuin Mus­li­mi­vel­jes­kun­ta antaa ym­mär­tää.

Pew Researchin kysely vuodelta 2013.
Pew Researchin kysely vuodelta 2013

Joka ta­­pauksessa vain sha­ri’aa noudattavat mus­limit muodos­ta­vat suoranaisen uhan va­paalle Län­nelle. Mus­li­mien jou­kossa on myös niitä, jotka eivät ha­lua noudattaa sitä, mut­ta joi­den on pakko esiin­tyä muslimeina vält­tääkseen syytteet us­konhylkäämisestä, jo­hon syyl­­lis­tyneelle on sha­ri’a-lain mu­kaan lan­getettava kuo­le­man­rangais­tus. Suurin osa mus­li­­meis­ta tietää yleen­säkin hyvin vähän is­la­mista. Huo­les­tut­tavaa kuitenkin on, et­tä mo­net islamista tietämättömätkin ovat si­säis­tä­neet sen is­la­min ydin­­aja­tuk­sen, että pro­fee­tan kunniaa on puolustettava, mistä voi koitua ongelmia siinä vaiheessa, kun muslimit ja kafirit ottavat vä­ki­val­tai­ses­ti yhteen. Esimerkiksi, kun Islamilainen valtio otti uusia aluei­­ta kont­rol­liin­sa Ira­kissa, ei ollut harvinaista, että muslimit, jotka olivat koko ikänsä tul­­leet hyvin toimeen kristittyjen naapuriensa kanssa, liittyivät ISIS:n riveihin, pet­tivät kristityt naapurinsa ja jättivät nä­mä pulaan (Ray­mond Ib­ra­him 8.7.2015) – usein var­maan­kin py­syäk­seen it­se hen­gis­sä. Pienikin määrä jihadisteja voi val­jas­taa suuren mus­li­­mi­väes­tön käsikassarakseen, aivan kuten pieni määrä kan­­sal­­lis­­so­­sia­­lis­­te­­ja Saksassa ja pie­­ni mää­rä kommunisteja Neuvostoliitossa, Kiinassa ja Kam­­bod­­zhas­sa sai aikaan mil­joo­nien ih­­mi­sen kuoleman tai pää­ty­misen van­ki­lei­reil­le.

Brigitte Gabriel tekee selväksi, että ”rau­han­omai­nen enem­mis­tö” on mer­ki­tyk­se­tön lop­pu­tu­lok­sen kan­nal­ta.

Islamofobia

Entä jos joku rohkenee kyseenalaistaa narratiivin ”maltillisesta is­lamista” ja is­la­mis­ta ”rau­han us­kon­to­na” ja sen sijaan raportoi rehellisesti sii­tä, mi­tä Ko­raa­nis­sa, haditheissa, Mu­­ham­ma­­din elämänkerrassa, muslimioppineiden fat­wois­sa ja sha­ri’a-o­ppaissa sa­no­taan, siitä, kuin­ka jihadistit itse omin sanoin perustelevat tekojaan vedoten shari’an oi­keus­­läh­tei­siin, ja siitä, mi­tä islamin yli­val­taa ajavat tahot itse puhuvat keskenään omissa me­­diois­saan olettaen, et­tä kafirit eivät saa sitä tietää?

Shari’a-lain mukaan sellaisten asioiden paljastamisessa, jois­ta muslimit, esi­mer­kik­si is­­la­min ylivaltaa ajavat ta­hot, eivät pi­dä (ghi­ba) tai jotka saattavat heidät huo­noon va­loon (namima) ja haittaavat si­ten shari’an voi­maan­saat­ta­mis­ta, on kyse ”uskonnon her­jaa­mi­ses­ta” (’Um­dat al-Sa­lik: r2.2–r2.3). Muslimien ta­pauk­ses­sa tämä mer­kit­see ”us­kon­non hyl­­kää­mis­tä” (ridda, o8.0–7) ja kris­tit­tyjen, juu­ta­lais­ten ja za­rat­­hus­tra­lais­­ten ta­­pauk­sessa dhim­ma-so­pimuksen hyl­kää­mis­tä (o11.9–10). Joka ta­­pauk­­ses­sa, kuka siihen syyl­­listyykin, voi odot­­­­taa saa­­vansa osak­seen kuo­le­man­tuomion (dhim­ma-so­pimuksen rik­kojien ta­pauk­­ses­sa ka­lifi voi tosin päättää myös muis­ta ran­gais­tuk­sis­ta, kuten or­juut­ta­mi­sesta ja/tai omai­­­suu­­den riistämisestä). Län­si­mais­sa, jois­sa sha­ri’a-tuo­­mio­is­tui­met ei­vät vie­lä täs­sä vai­­heessa pys­ty lan­get­ta­maan näi­tä hudud-ran­gais­­tuk­­sia, tällainen hen­ki­lö luon­­ne­mur­­ha­taan (cha­racter as­­sa­si­nation) lei­maa­malla hänet ”ra­­sis­­tiksi”, ”fa­sis­tik­si”, ”muu­­­ka­­lais­­vas­­tai­­sek­si”, ”mu­slimivastaiseksi”, ”mus­­­­li­­­­mi­­­vi­­­ha­­­mie­­­li­­­sek­si”, ”vi­ha­pu­hu­jak­si” tai joksikin muuksi pa­han­­tah­toi­sek­­si hen­ki­lök­si, joka kam­­mok­suu ja vi­haa kaik­kia mus­li­meja, väittää, että ”kaik­ki mus­li­mit ovat ter­ro­ris­­te­ja” ja yli­­pää­tään liet­soo vihaa kaik­­kia mus­limeja kohtaan. Luon­nemur­ha toimii erit­täin hyvin ny­ky­päi­vän Län­­nessä, jossa va­sem­­misto­fa­sis­ti­set kult­tuu­­ri­marxistit käyt­tä­vät muu­ten­kin samaa me­ne­­tel­mää toi­sin­ajat­te­­li­­joi­ta vas­taan kat­kais­tak­seen he­ti al­kuun­­sa kaiken sellaisen kes­kus­te­lun, joka kyseen­alais­­taa hei­dän ideo­­lo­­gian­­sa ja uskonkappaleensa.

Yksi termi, jonka Muslimiveljeskunta on varta vasten lan­see­ran­nut lyö­mä­aseek­si, jolla voi leimata ja vaientaa islamiin kriittisesti suhtautuvat henkilöt ja siten edistää vel­jes­kunnan agendaa, on ”islamofobia”. Tämä laajaan käyttöön syyskuun 11. päi­vän terrori-iskujen jälkeen levinnyt sana ei suinkaan ole ilmestynyt tyhjästä, vaan sen suunnitteli 1980-luvun loppupuolella Pohjois-Vir­giniassa pää­ma­jaan­sa pitävä, Mus­li­mi­vel­jes­kun­taan kytköksissä oleva In­ter­na­tio­nal Ins­ti­tu­te for Is­lamic Thought (IIIT). IIIT:n en­ti­nen jä­sen Abdur-Rahman Muhammad, joka oli läsnä, kun termiä “is­lamofobia” luo­tiin, on sit­tem­min luonnehtinut sitä nyt seuraavasti: ”Tämä vastenmielinen termi ei ole mi­­tään muu­ta kuin ajattelun lopettava klisee, joka on pistetty alulle mus­li­mi­aja­tus­hau­to­moi­den uu­menissa kriiti­koiden nujertamiseksi.” (Horowitz & Spencer 2011: 15; The Cla­rion Pro­ject, 12.6.2013.)

Maailman johtava ”islamofoobikko” Robert Spencer selittää is­la­mo­fo­bian pe­rus­tei­ta.

Muslimiveljeskunta hyödyntää näin vasemmiston vaalimaa kulttuuri- ja mo­raa­li­re­la­ti­vis­mia, po­liit­tis­ta korrek­tiutta ja vasemmiston muslimeille myöntämää uh­ri­sta­tusta kaik­­ki­ne siihen liittyvine etuoikeuksineen antamalla ymmärtää, että kaik­ki­nai­nen sha­ri’a-lain ja islamin poliittisen ideo­logian, mukaan lu­kien jihad-doktriinin, vähäi­nen­kin kri­­tisointi on ilmausta vihasta kaikkia muslimeja koh­taan, leimaa aiheetto­masti kaik­ki mus­li­mit tai ”muslimien valtavan enem­mis­tön”, pitää yllä vahingollisia ste­reo­ty­pioita mus­limeista, vah­vistaa heitä kohtaan tun­nettuja kiel­teisiä ennakkoluuloja, louk­kaa mus­li­meja ja on siten ”rasis­mia” ja ”is­lamofobiaa”. Tämän tarkoitus on loata vas­ta­puoli, vie­dä tämän uskotta­vuus ja siten katkai­sta heti alkuunsa to­siasioihin ja is­lamin omiin läh­tei­­siin perus­tuva keskus­telu, joka paljas­taisi vel­jeskun­nan tietoisen va­­leh­telun ja pii­lo­agen­­­dan. Ihmis­ten älyllisen laiskuuden johdosta tämä on va­litetta­vasti hy­vin tehokas me­­ne­telmä ja vetoaa emo­tionaalisuudellaan ja ka­tegorisuu­dellaan suu­riin ih­mismassoi­hin yleensä paremmin kuin kohte­lias, tosiasioita arvostava ja nii­hin poh­jautuva ar­gu­men­­­tointi.

Mainittakoon, että Muslimiveljeskunta on julkaissut jihadistien ja va­sem­mis­to­fa­sis­tien käyt­töön listan ”is­la­mo­fo­bi­sik­si” julistamistaan or­ganisaatiosta ja hen­kilöistä, jotka se pyr­­kii vaimentamaan ja tuhoamaan, ja Muslimiveljeskunnan Turkin haara on alkanut jul­kais­ta vuosittaisia ”Eu­roo­pan is­la­mo­­fo­bia -ra­port­te­ja”. Samanlaisia listoja ”mus­li­mi­vas­tai­sista eks­tre­mis­teis­­tä” julkaisee su­per­roisto George Sorosin ra­hoit­ta­ma, va­­sem­mis­to­­ra­­di­kaa­lien ja ji­ha­dis­­tien yhteinen ää­ni­tor­vi SPLC. Kaikki nuo listat ovat käytännössä tap­polis­toja – ka­ta­lo­ge­ja, jois­ta ji­­ha­­­dis­tit ja va­sem­misto­fa­sisti­set kiih­koili­jat voivat käydä poi­­mi­massa seu­raa­van uh­rin­sa.

Kun samaan aikaan OIC kampanjoi aggressii­visesti is­la­min kri­ti­soi­mi­sen kri­mi­na­lisoin­nin puolesta, ji­ha­dis­tit suorittavat is­lam-kriitikoita vas­taan ter­­ro­­ri-is­ku­ja ja mur­­ha­­yri­tyksiä ja mediayhtiöt sensuroivat kiihtyvälä vauhdilla is­lam-kriittistä ma­te­­riaa­lia alus­toil­­­taan, niin seurauksena tästä kaikesta sa­nan­va­pau­den ra­joittamisesta voi olla ti­lan­teen kärjistyminen kan­san­ryh­mien väliseksi vä­ki­val­tai­seksi yh­­teen­otok­si – en­nakoitua aiem­min. Länsimaisen yhteiskunnan demoralisointiin ja desta­bi­li­soin­tiin tie­toi­ses­ti täh­tää­vien kult­tuu­rimarxistien toi­vee­­­na on, että tuossa ti­lan­­teessa valtion vä­­ki­val­ta­koneisto ”nor­­ma­­li­soi” ti­lan­teen ja pa­kot­­taa voi­ma­l­la kaikki ih­mi­­set mu­kau­tu­maan uu­teen mo­ni­kult­­tuu­­ri­­seen ja so­sia­­lis­­ti­seen yh­­teis­kun­taan, elleivät he halua päätyä van­­ki­lei­reil­le tai tul­la tapetuiksi. Ji­ha­dis­teilla sitä vas­toin on mielessään toi­nen utopia: is­­la­­mi­lai­nen valtio, josta ISIS on jo an­ta­nut esimakua, ja jossa muslimit ovat yli­her­ro­ja ja muut toi­sen luo­kan kan­­sa­­lai­­sia tai orjia, mikäli yli­päätään halua­vat elää.

Robert Spencer kommentoi Muslimiveljeskun­nan islamofobiaraporttia.

Ranskassa Muslimiveljeskunta on perustanut ”isla­mo­fo­biaa” vas­taan agg­res­sii­vis­ta ji­had-law­farea käy­­vän CCIF-jär­jes­tön, jon­ka yh­teis­työ­kump­pa­nei­den lis­tal­ta löy­tyy muun muassa sellaisia ”ih­mis­oikeuk­sien puo­lustajia”, kuten Amnesty In­ter­na­tio­nal ja Human Rights Watch.

”Vapaustaistelua sortajia vastaan”

No niin, nyt kun meidän oletetaan uskovan, että ”islam on rauhan us­kon­to”, jon­ka vain ”pie­ni jouk­ko ekstremistejä” on pyrkinyt ”kaappaamaan omiin nimiinsä”, herää kysymys, ”Kei­­tä nämä ekstremistit sitten oikein ovat?” Tähän Mus­li­mi­vel­jes­kun­nalla on vastaus, jo­­ka varmasti miellyttää jo­kais­ta sosiaalisen oi­keu­den­mu­kai­suu­den puolustajaa. Sen mu­­­kaan nämä ekstremistit ovat oikeas­taan ”va­paus­tais­te­li­joi­ta”, joiden väkivalta on vain ”oi­keu­denmukaista” vastareaktiota ”sortajia” vastaan tai muussa mielessä ym­mär­ret­­tävää reaktiota joihinkin olo­suh­tei­siin, joista vastuussa ovat jotkut muut kuin muslimit. Niinpä sen väi­te­­tään vain ilmentävän si­tä kau­­naa, suut­tu­musta ja tur­hau­tu­mista, jota muslimien ko­ke­­ma ”sorto”, ”su­vait­­se­­­mat­to­­muus”, ”ra­sismi”, ”kse­no­­fo­bia”, ”is­­­la­mo­fobia”, ”epä­­oi­­keu­den­­mu­­­­­kai­­nen koh­telu”, ”köy­hyys”, ”työ- ja opiskelu­mah­dol­li­suuk­­sien puuttu­minen”, ”syr­jäy­ty­­­­­mi­nen”, ”vie­raan­tu­nei­suus”, ”osattomuus”, ”toi­vot­to­muus”, ”mar­­gi­­na­­li­soin­­ti”, ”tunne yh­­­teiskunnan epä­oi­keu­den­mu­kai­suu­des­ta” tai ”us­­kon­non pilkkaaminen”, ”Mu­­ham­mad-pi­lakuvat”, ”muslimivastainen vi­ha­pu­he”, ”ris­ti­ret­ket”, ”his­torialliset vää­ryy­det”, ”Yh­­­dys­­­­val­tain ulkopoli­tiik­­ka”, ”Is­­ra­e­lin sor­topolitiikka pa­les­tii­na­­­­lai­sia vastaan”, ”Pa­­­les­­­tii­nan epä­toivo”, ”rau­­han­­­neu­vot­te­lui­den pit­kittyminen”, ”ter­ro­ris­­min vas­tai­nen sota”, ”ter­ro­ris­min vas­tai­set toimet”, ”us­kon­nollinen profilointi”, ”mus­­li­mi­väestöön ja/tai mos­­kei­­joi­­hin kohdistuvat tie­dus­te­lu­toi­met” tai jokin muu ”vää­ryys” on heissä he­­rät­­tä­nyt.

Muhammadilla oli tapana murhauttaa häntä ja hänen uutta uskontoaan kritisoi­neita ru­noi­­li­joita (lue: Profeetan kosto). Koraani velvoittaa mus­limit pitämään Mu­­ham­­ma­din ”esi­­­­merkillistä elämää” (sunna) ikuisena esikuvanaan, ja niinpä Muhammadin esimerkki suo­­­ras­taan velvoittaa mus­limit louk­kaantumaan, ”puo­lus­ta­maan profeetan kunniaa”, rie­­hu­maan ja kos­tamaan väkivaltaisesti aina, jos joku vähänkin ar­vostelee islamia, sha­ri’aa tai Muhammadia. Musli­meilla on yleen­säkin tapana loukkaantua her­kästi ja tuntea kau­naa milloin mis­tä­kin, kos­ka sen an­sios­ta he pää­se­vät toteut­tamaan ara­bi­hei­mo­kult­tuu­rista periyty­vää hä­päi­syn­kos­toriittiä (lue: Uh­ri­men­ta­li­teetti ja vaa­timus toisten mu­kau­­tu­misesta). Yh­dys­val­tain entinen presi­dent­­ti George W. Bush on kiteyttänyt tä­män herk­kä­hi­piäi­syy­den osu­vasti: ”Aina on jo­­tain: jos eivät ris­ti­retket, niin sitten pi­la­ku­vat.”

Muslimiveljeskunta ha­­­luaa kaikkien si­­säis­­tävän sen mus­li­mien uh­­ri­sta­tusta pön­­kit­tä­vän periaatteen, et­­­tä aina kun mus­li­mit riehu­vat ja käyt­­täy­tyvät vä­ki­val­taisesti, se on osoi­tusta siitä, että hei­­­tä on lou­kat­tu tai koh­deltu muulla tavoin kal­toin tai epäoikeudenmu­kaisesti, ja vas­tuus­­­sa siitä ovat siten jot­kut muut kuin he itse. Tämän narratiivin mukaan mus­­li­mi­eks­tre­mis­tit ovat siis vain viat­­to­mia uh­reja, jotka rea­­goivat kokemiinsa vää­ryyk­siin ja/tai tais­te­levat ”oi­keu­den­mu­kai­suuden” ja ”va­­pau­den” puolesta ”sortajia” vastaan, ei­kä hei­dän väkivaltansa liity mil­lään tavalla is­la­miin. On muistettava, että kun Mus­li­mi­vel­­jes­­kun­ta käyt­tää sel­laisia sa­no­ja, kuten ”sor­to”, ”va­paus”, ”epäoikeudenmukaisuus”, ”oi­­keu­­den­mu­kaisuus”, se käyt­tää nii­t­ä Sayyid Qut­bin määrittelemässä is­la­­­mi­­lai­sessa vii­te­­ke­­hyk­ses­sä, jossa ne tar­koit­tavat jo­tain ai­van muuta kuin, mi­­tä va­sem­mis­­­­to­laiset kafirit olet­­ta­vat. (Lue: ”Jäl­jelle jää vain jo­­ko islam tai jahi­liyyah”.)

Kui­tenkin silloin kun jonkin jihadistiryh­män väkivalta on niin brutaalia ja niin laa­jan ylei­sön tiedossa, että sitä ei millään pysty kau­nistelemaan ”va­­paus­tais­te­luk­si” tai ”tais­­te­luk­si sosiaalista epäoikeu­denmu­kai­suutta vastaan”, ja kun liian avoin sym­patian osoit­­ta­mi­­nen tällaisia jihadisteja koh­taan vahin­goit­taisi heitä puolustelevien henkilöiden ima­goa, edellä mai­nitusta narratiivista otetaan käyt­töön toinen versio. Siinä mus­li­mit ku­­va­taan edel­leen yllä mainitun kaltais­ten sortotoi­mien tai sosioekonomisten olo­suh­­tei­­den viatto­miksi uhreiksi, mutta nyt niiden synnyttämää suut­tu­mus­ta, vi­­haa, turhautumista ja kau­naa käy­te­tään seli­tyksenä sille, miksi muslimit yli­päätään ”ra­di­ka­li­soi­tuvat” ja liit­ty­vät ”ääriryh­miin”. Keskustelu käännetään siis jihadistien veriteoista ja niiden uhreista sii­hen, kuin­ka muslimien kokemat vää­ryy­det, hei­dän epätoivonsa, vie­r­aan­tu­nei­­suu­tensa ja katke­ruu­­tensa ”altista­vat heidät ää­ri­­ryh­­mien ideo­logi­alle”, jolloin heistä tulee help­po­ja uh­reja hei­tä saalista­ville ”ra­dikaa­leil­le ää­­­ri­­liik­­keil­­le”. Nämä ”ää­ri­liik­keet” värväävät hei­tä sitten ri­­vei­hinsä käyt­tääkseen heitä omiin kataliin tar­koi­­tus­­pe­riinsä, joil­­la – tieten­kään – ei ole ”mi­­tään teke­mistä islamin kanssa”.

Ja jälleen kerran Muslimiveljeskunta ja sitä myötäilevät vi­ran­omai­set, po­liit­ti­nen eliit­ti ja valtamedia nostavat suurimmaksi huolenaiheeksi ”muslimeihin kohdistuvat vastaiskut”.  Sen sijaan, että viranomaiset ja media raportoisivat yk­sin­ker­tai­ses­ti sen, mitä jihadistit itse kertovat tekojensa motiiveiksi ja ta­voit­teik­si kaikkine täs­mäl­li­si­ne viittauksine Ko­raa­niin, haditheihin ja fat­woihin, joiden paik­kansa­pi­tä­vyy­den yleisö voisi sit­ten käy­dä tarkistamassa is­la­min lähteistä, he te­ke­vät terroristeista uhreja ja vierittävät vai­vih­kaa vas­tuun heidän teois­taan kafireille tai olosuhteille, joista kafirit ovat vas­tuus­sa. Uusin vil­litys on syyttää il­mas­ton­muutosta terroris­min lisääntymisestä, jol­loin ji­ha­­dis­tien ter­ro­ritoi­minta näh­dään lä­hin­nä vain ilmastonmuutoksen si­vu­vai­ku­tuk­se­na, jon­­ka ole­tetaan haihtuvan kyllä itses­tään, kun­han vain tuo ilmastonmuutos pi­ru­lai­nen en­sin saa­daan kuriin (RT, 7.3.2014, Breit­bart, 14.11.2015).

Jotta tosiasiat eivät unohtuisi, libanonilaissyntyinen Brigitte Gabriel tii­vis­tää isla­min 1 400 vuot­ta kes­tä­neen his­to­rian 15 minuuttiin.

Mielenterveysongelmien räjähdys

Jihadistit pystyvät perustelemaan hyvin seikkaperäisesti sha­ri’an oi­keus­läh­tei­siin vii­­ta­ten, miksi jokaisen muslimin henkilökohtaisena velvollisuutena (fard al-ain) on nyt heidän mielestään puolustavan ji­ha­din (ji­­had al-daf) nimissä suorittaa terrori-iskuja ka­fi­rei­ta, mukaan lukien kafirisiviileitä, vastaan oma­toi­misesti ja ilman erityistä valtuutusta mil­tään auktoriteetilta, kuten ji­ha­dis­ti­jär­jes­töl­­tä, ja miksi joukkotuhoaseiden käyt­tä­mi­nen ja muslimien tappaminen sivullisina uh­rei­na on jihad-iskujen yhteydessä shari’an mu­kaan sallittua. (Lue: Jihad ja sen eri muo­dot ja Jihadin säännöt.) Tällaisia yksinäisten toi­mijoiden suorittamia terrori-iskuja Muslimiveljeskunta, sitä myötäilevä val­­tamedia ja po­liittisesti korrektit turvallisuusviranomaiset vä­hät­te­le­vät kut­sumalla te­ki­­­jöi­tä ”yk­sinäi­sik­si su­siksi”, ”inter­ne­tissä ra­dikali­soitu­neiksi”, ”äs­ket­täin radika­lisoi­tu­neik­si”, ”hen­ki­ses­­ti ta­sa­­pai­­not­­to­­miksi”, ”mielenterveysongelmista kärsineiksi” tai ”häiriin­ty­neik­si yk­si­löik­­si” an­­taen ymmärtää, et­tä teot johtuvat lähinnä yksi­löiden ”henkisestä epäva­kau­des­ta”, ”mie­­len­häi­riös­tä” tai liial­lisesta roikkumisesta ne­tissä eikä niillä ole ai­nakaan mi­tään us­kon­­­nol­lista motiivia riip­pumatta siitä, kuinka tekijät itse pe­rustelevat teko­jaan (ks. esim. Ga­­te­way Pun­dit, 2.12.2015). (Mainittakoon, että monet jiha­distijär­jestöt ovat sit­tem­min kovastikin mieltyneet ”yksinäinen susi”-termiin ja käyttävät sitä myös omassa pro­pa­gan­das­saan yllyttäessään ”yk­si­näi­siä susia”, ”kaupunkisusia” ja ”susilaumoja” ter­ro­ri-is­kui­hin.)

Robert Spencer kertoo esimerkkien valossa globaalin ”mie­­li­­sai­­raus­­epi­­de­­mian” puh­­­kea­mi­ses­ta mus­li­mi­yh­tei­sös­sä.

Iskuja saatetaan myös kutsua esimerkiksi ”työpaik­kaväkivallaksi”, ”jär­jet­tö­mäk­si vä­­ki­val­­­­laksi”, ”sil­mittö­mäksi väkival­laksi” tai ”joukkoampumiseksi”, millä py­ri­tään peittele­mään niiden uskonnollisia motiiveja ja sitä, että niiden uhrit on va­li­koitu näi­den us­kon­non tai shari’aa vastustavien mielipiteiden pe­rus­teella.

Jos jihadistien uhrien jou­­kosta sat­tuu löy­ty­mään yksikin muslimi, alkaa sam­p­pan­ja­pul­lo­jen pok­sau­ttelu valtamediassa ja vasemmistoeliitin piireissä, sillä sen vii­meistään väi­te­tään todistavan, että teol­la ei ole ”mi­tään teke­mis­tä is­lamin kanssa”, koska yleisen ho­ke­man mu­kaan ”islam kiel­tää tap­­pa­mas­ta viat­to­mia ihmisiä”. Yleensäkin aina kun maa­il­mal­ta kantautuu uutisia terrori-iskuista, va­sem­miston hartain toive on, että uhrit olisivat mus­limeja ja heitä olisi mah­dol­li­sim­man paljon ja että syylliseksi paljastuisi joku ”val­kois­ta ylivaltaa” kannattava ”äärioikeistolainen kiihkoilija”. Jos tekijäksi paljastuu sit­ten hen­kilö, jonka nimi viittaa siihen, että hän on muslimi, alkaa teon vähättely, selittely ja peit­­tely, ja koko asia hautautuu alta aikayksikön tärkeämpien asioiden alle, jollaisia median mielestä ovat julk­­­kisten ko­hel­lusten raportoiminen tai vaikkapa Donald Trum­pin ja hänen kan­­nat­­­ta­­jien­­­sa rie­­naa­mi­nen.

”Viat­­tomilla ih­mi­sil­lä” ei is­la­min terminologiassa kui­ten­kaan vii­tata keihin ta­­han­sa viat­to­­­miin si­vii­lei­hin, sillä is­la­min mu­kaan vain muslimit voi­­vat ol­la ”viat­to­mia”. Lisäksi on usei­ta ta­pauk­sia, joissa sha­ri’an mu­kaan muslimien on lu­val­lis­­ta ja oi­keu­tettua tap­paa toisia mus­li­me­ja (esim. muslimit saavat surmata us­­kon­luo­pion, ”oikeudettomaan tap­poon” syyllistyneen, oman lapsen tai lapsenlapsen, maan­tierosvon tai jonkun muun ”pa­haa maalla” tekevän), kuten is­la­min läh­teitä mur­ha­vi­deois­saan huo­lel­lisesti si­teeraava Is­­la­­milai­nen valtio jat­­kuvasti muis­­­tut­taa, ja shari’a sallii tarpeen vaa­tiessa tap­paa myös ih­­mis­­­kilpinä pi­det­tä­viä mus­li­me­­ja, kun päätarkoituksena on tap­paa ka­fi­­­reita (Azzam 1979; Is­lam­­web: Fat­wa 170403). Sitäkin lu­val­lisempaa on tappaa mus­­li­me­ja, jotka va­paa­eh­toi­sesti oles­­ke­le­vat täl­­laisten ka­fireiden jou­­kossa.

”Ei yhteyttä terrorismiin”

Syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen presidentti George W. Bush käyn­nis­ti ”so­dan ter­ro­ris­mia vastaan” (War on Terrorism) tai ”sodan terroria vastaan” (War on Terror). Yleensä te­rro­rismilla tar­koi­te­taan sellaista väkivaltaa tai väkivallalla uh­kai­le­mis­ta, jossa pyr­­kimyk­senä on vai­kut­taa välittömiä uhreja laajempaan määrään ihmisiä ja muuttaa näi­den käyttäytymistä ta­val­la, joka ajaa joitakin poliittisia tai uskonnollisia tar­koi­tus­periä (Malkki, HS 27.3.2016). ”Ter­ro­rismin vastaisen so­dan” perusongelma on se, että ter­ro­ris­mi on vain yksi väline, jolla tavoitellaan tiettyä päämäärää, joka voi olla saavutettavissa myös muilla keinoin. Olennaista onkin selvittää, mitä täsmälleen ottaen terrorismilla ta­voi­tel­laan ja mitä kaik­kia mui­ta keinoja sen saavuttamiseksi käytetään. Niinpä Bushin olisi oikeastaan pitänyt ju­li­staa ”glo­baali sota shari’an voimaansaattamista, islamilaisen valtion perustamista ja ka­li­faa­tin palauttamista vastaan”, sillä se ilmaisee täsmällisesti sen, mihin vihollinen ter­ro­rismilla ja muilla keinoin omien sanojensa mukaan tähtää. Toinen vaihtoehto olisi voi­nut olla esimerkiksi ”globaali sota islamin ylivaltaa (ajavia tahoja) vastaan”.

Ilmaisulla ”sota terrorismia vastaan” haluttiin luoda mielikuva siitä, että toi­men­pi­teet ei­vät suinkaan kohdistu islamiin tai muslimeihin vaan ainoastaan epä­­mää­­räiseen jouk­koon ”terroristeja”, jotka toimivat erityisen ”terroristisen ideo­lo­gian” mo­ti­voimina – ideo­lo­gian, jolla ”ei ole mitään tekemistä islamin kanssa”. Koska ji­ha­dis­tien suorittamien lu­kuis­ten terrori-iskujen ja heidän itsensä jul­kai­se­mien manifestien joh­dosta sana ”terro­ris­mi” joka tapauksessa yhdistyy ih­mis­ten mie­lissä väistämättä isla­miin, yk­si keino, jolla yk­sinäis­ten susien ja ter­roristisolujen suo­rittamien is­ku­jen yh­teyttä is­la­­miin on yritetty hä­­märtää, on ollut ter­rorismin käsit­teen uudelleen­mää­rit­tely. Terroris­miksi onkin kat­sottu nyt vain sellaiset teot, joi­den tekijä on to­den­ne­tus­ti ollut yhteydessä johonkin en­nal­ta tun­nettuun, viranomaisten terroris­ti­järjes­töksi luo­ki­t­te­le­maan organi­saatioon ja saa­­nut siltä ohjeensa. Tekijän pelkkä ideo­lo­gi­nen yh­teys ter­ro­ris­ti­järjes­töön ja iskun po­liit­­tinen motiivi eivät siis enää ole riittäneet. Tällä ta­voin monet ji­ha­­­dis­tien is­kut on voitu ni­metä ”yk­sittäisiksi ta­pah­tu­miksi”, joilla ”ei ole yhteyttä ter­­­ro­ris­­­miin” tai ”ei tie­de­tä ole­van yh­teyttä terro­ris­miin”. Vas­taavasti te­ki­jöi­tä ei tällöin ole kut­suttu ”terroristeiksi”, pu­hu­mat­ta­kaan sii­­tä, et­tä hei­tä oltaisiin kut­sut­­tu ”jihadisteiksi” tai ”mu­ja­hidi­neik­si”, vaan esi­mer­kiksi ”pom­­­mi­miehiksi”, ”ase­­mie­­hik­­­si” tai ”puuk­komie­hiksi”. Täl­lä ta­voin huo­mio on suun­­nat­tu pois ter­rori­teon us­kon­nol­­­lis-ideo­lo­gi­sesta ja poliittisesta mo­­tii­vis­ta ja ta­voit­­teis­ta sii­hen vä­li­nee­seen, jolla teko on suo­­ri­tet­tu.

Koska sillä, onko jokin järjestö virallisesti luokiteltu ter­­ro­ris­ti­­jär­­jes­­tök­­si, on mer­kit­tä­viä seu­­rauk­sia, Musli­miveljes­kunta luonnollisesti tekee kaik­kensa, ettei si­tä itseään luo­ki­tel­taisi terroristijärjestöksi, ja on ilmei­sestä, että se harjoittaa ak­­tii­vista lob­­bausta es­tääk­seen hallituk­sia luokit­telemasta muitakaan jiha­dis­ti­jär­­jestöjä ter­ro­ris­ti­jär­­jestöiksi. Se an­taa ymmärtää, että jos veljeskunta julistetaan terroristijärjestöksi, ”maltilliset mus­limit” ym­päri maailman tulkitsevat sen so­dan­ju­lis­tuk­sek­si islamia ja kaikkia muslimeja vas­taan. Samantyyppisellä ar­gu­men­toin­nil­la veljeskunta pyr­kii te­ke­mään tyh­jik­si yli­pää­tään kaikki terrorismin vas­tai­set toimenpiteet. Tällä hetkellä Muslimiveljeskunta on luo­ki­­tel­­tu ter­­ro­­ris­­ti­jär­jes­tök­si ainakin Ve­nä­jäl­lä, Syy­riassa, Egyptissä, Sau­di-Ara­bias­sa, Bah­rai­nis­sa ja Yh­­dis­tyneis­sä ara­­­bi­emi­raa­teis­sa.

Majuri Stephen Coughlinin luentosarja jihadis­tien muo­dostamasta uhasta Yh­dys­val­­loille ja lännelle. Cough­lin, joka on tie­dus­te­lun am­mat­ti­lai­nen, pe­rus­taa analyysinsa toivea­jat­­telun si­jaan tosi­asioi­hin ja mus­li­mien it­sen­­sä käyt­tä­mään ma­teriaa­liin, ja niin­pä hän on­kin tul­lut tunne­­tuksi en­nus­­­tus­­ten­sa to­teutu­mi­sesta.

Väkivaltainen ekstremismi

Joka ta­pauksessa muslimien viime vuosikymmeninä suorittamien kymmenien tuhansien ter­­rori-is­kujen joh­dosta syys­tä ”terro­rismi” assosioituu voi­mak­kaasti islamiin niin, että käy­tännössä kaikki asioi­hin pintaa syvem­mältä perehtyneet mieltävät sen olevan kau­nis­te­leva kiertoilmaus ”is­la­mil­le”, vaikka eivät uskaltaisi sanoa sitä ääneen. Niinpä vuon­na 2010 Obaman hal­linto lan­see­rasi Mus­li­mi­vel­jes­kun­nan suosituk­sesta sen tilalle uu­den ter­min ”väkivaltai­nen eks­t­re­mismi” vä­hätelläkseen islamilaisen terro­rismin mer­kitystä ja is­la­min yhteyttä ter­ro­ris­miin sekä hyödyntääkseen laaja-alaisempaa ekstremismin kä­si­tettä aseena niitä vas­taan, jotka kritisoivat isla­mia ja vastustavat shari’aa. Merkille pan­tavaa on, että tätä Yh­dysvaltain turvallisuuden kannalta keskeistä asiaa käsi­telleen DHS:n neuvoston jäse­nistä yli puolet oli islamisteja, pro-islamisteja tai suurten mus­li­mi­yh­tei­­sö­jen edustajia (Swier, 1.12.2012).

Mus­limiveljes­kunnan propa­gandan, so­lut­tautumi­sen ja subver­sion onnistu­mi­sesta ker­too se, että vasem­miston kontrolloiman valtame­dian lisäksi myös län­si­mai­set turvalli­suus­­viran­omaiset ovat huolestut­tavasti omaksu­neet ji­ha­distien ter­rori-is­kuja vä­hät­tele­vän ja jiha­distien us­konnollisia mo­tiiveja ja agendaa tahalli­sesti hä­märtä­vän ter­mino­lo­gian ja tiedo­tus­politiikan. Yksi ääriesimerkki täs­tä on se, kuinka ”terrorismista” puhumisen si­jaan Yhdysvaltain entinen kotimaan turvallisuudesta vastan­nut ministeri Janet Na­po­li­ta­no puhui ”ih­mi­sen ai­heut­ta­mis­ta tu­hois­ta” korostaakseen ha­lua ”siirtyä pois pelon po­li­tii­kas­ta kohti po­li­tiik­kaa, jossa varaudutaan kaikkiin uhkiin, joita voi ta­pahtua” (Spiegel, 16.3.2009).

Entinen Pentagonin kouluttuja, majuri Stephen Coug­hlin ker­too ”vä­ki­val­­tai­­sen eks­­tre­­mis­min vas­­tus­­ta­­mi­­sen” (CVE) nar­­­ra­­tii­­vis­­ta ja sen a­lku­pe­räs­tä (hel­mi­kuu 2016). Ks. myös osa II.

Muslimiveljeskunnan lanseeraama, uhkakuvaa tarkoituksellisesti hämärtävä vä­­­ki­­­val­­tai­sen ekstremismin käsite on huo­les­tut­ta­vas­ti ilmaantunut myös Suo­je­lu­po­liisin sa­nas­toon. Esimerkiksi Suojelupoliisin ti­lan­ne­kat­sauksessa (2/2013) to­de­taan: ”Väkivaltaisista ää­riliikkeistä johtuva laajamittaisen vä­ki­val­lan riski Suo­mes­sa on pieni eikä tilanteessa ole tarkastelujakson aikana tapahtunut muu­tok­sia. Väkivaltaista ekstremismiä ilmenee pai­kal­lisesti ja yksilötasolla lähinnä ää­ri­oi­keiston käyttämänä väkivaltana. (…) Vä­ki­val­tai­nen eks­tre­mis­mi voi ilmetä ra­sis­ti­se­na tai muuna vi­harikollisuu­tena.” Toivoa sopii, et­tä tämän sanahelinän takaa ei paljastu soluttautumista tai ideologista subversiota, vaan kyse on vain pr-tarkoituksiin käytettävästä retoriikasta, jolla poliitikot ja lehdistö saa­daan pi­det­tyä tyy­ty­väi­si­nä.

Muslimiveljet ekstremismin vastustamisen asiantuntijoina

Muslimiveljet te­key­tyvät mielellään asi­an­tun­tijoiksi väkival­taisen ekst­remis­min vas­tus­­­ta­­mi­sessa, ja ”ekstremisteillä” he tällöin viittaavat ensi sijassa ”ää­ri­oi­keis­to­lai­siin kiih­­koi­­li­­joihin” ja ”mus­limivastaisiin ekstremisteihin” eli jo­ta­kuin­kin kaikkiin muihin kuin mus­li­­mei­hin. Mitä sitten tulee musliminuorten ”radi­ka­li­soi­tu­mi­sen” ehkäisemiseen län­si­mais­­sa, vel­jes­­kun­ta tar­­joaa rat­­­­kaisuksi lisää is­la­mia, lisää mos­­kei­joi­ta, li­sää ko­­raa­ni­­kou­lu­ja, lisää is­­la­­min­­ope­­tu­sta, lisää imaa­meja, lisää shari’aa – ja mie­lel­­lään län­simais­ten ve­ron­­­mak­sa­jien ra­hoi­tuk­­sella. Toisin sanoen sen mukaan ratkaisuna ”eks­tre­mis­min” on­gel­maan on edistää juu­ri nii­tä tavoitteita, joihin jihadistit pyr­ki­­vät, ja ravita niitä juuria, jois­ta jihadismi pohjimmiltaan kumpuaa. Esi­mer­kiksi kolme toisistaan riip­pu­matonta tut­­ki­mus­ta on osoit­ta­nut, että 80 % Yhdys­val­tain mos­keijoista opet­taa ääri-ideo­lo­giaa, is­la­min yli­vallan aa­tetta ja shari’an toimeenpa­ne­misen välttämät­tömyyttä, liet­soo vihaa juu­­ta­­­lai­­sia ja kris­tit­tyjä kohtaan ja tarjoaa vä­ki­valtaiseen jihadiin yl­­lyt­tä­vää materiaalia (Ji­­had Watch, 7.6.2011, 11.12.2011), ja kä­vi­jä­mää­riltään yli­voi­mai­ses­ti suosi­tuimpia ovat mos­­kei­jat, jois­sa edelly­tetään sha­ri’an tiuk­kaa nou­dat­ta­mis­ta ja joissa on tarjolla ”an­ka­ras­ti väki­val­taan lietso­vaa” ma­teri­aalia (Ke­­dar & Jerus­hal­mi 2011). Mus­li­mi­­val­tioiden osal­ta vel­jes­kun­ta puolestaan pro­pa­goi ideaa, jon­ka mu­kaan ai­noa tapa eh­käistä ”ra­di­ka­lis­mia” ja viedä kasvu­alusta ”ää­ri­liik­keiden nou­­sulta” on se, että Länsi tu­kee aseellisesti, ta­­lou­del­lisesti ja muilla tavoin ”mal­til­listen mus­limi­ryh­mien” val­taan­nou­sua nois­sa mais­sa – ja sil­lä se tarkoittaa nimenomaan ”maltilli­sta” Mus­­­li­mi­vel­­jes­­kun­taa.

Build a Wall of Resistance
CAIR:n tilaisuuden mainosjuliste vuodelta 2011

Ai­na muslimien suo­ritta­mien terrori-iskujen jäl­keen Mus­li­­mi­­vel­jes­kun­ta rien­tää julki­suu­­teen tuo­mit­se­maan ”kaiken terrorismin” täs­men­tä­mät­tä, että se viit­taa ”terrorismilla” vain muslimeihin kohdistuvaan vä­ki­­val­taan, ei jihadiin. Samalla se lietso­o ra­sismi-, is­la­mo­­­fobia- ja äärioikeistohyste­riaa ja pel­koa mus­li­mei­hin koh­dis­tu­vista vas­tais­kuista, vaik­­­­kei sel­­lai­sista ole mi­­­tään näyttöä, julis­taen, että iskun to­dellisia uh­reja ovat ta­val­li­set, mal­til­liset mus­li­mit. Se myös val­men­taa ji­ha­distien omaisia esiintymään median edes­­­sä ja tuot­taa näille valmiita lausuntoja, joilla hämärretään teon yh­tey­det islamiin ja sha­ri’aan. Se pe­laa taitavasti ”mus­li­mien maltillisen enemmistön” kortilla niin, ettei ku­kaan uskaltaisi sanoa tai tehdä mitään, mikä voisi saat­taa muslimit us­kon­toi­neen huo­noon valoon, koska se va­hin­goittaisi ”yhteisöllistä yhteenkuulu­vuutta” tai lietsoisi ”yh­teis­­­kun­nallisia” tai ”us­kon­nol­lisia jännitteitä” eri ryhmien välille. Se tor­juu ”syrjivinä”, ”ra­­­sis­­ti­sina” ja ”is­la­mo­fo­­bi­­si­na” kaikki ai­keet suo­rit­taa uskon­nollista profiloin­tia ja koh­den­­­­taa ter­rorismin ­vas­tais­ta tie­dus­telua mos­kei­joihin ja musli­miyh­teisöön (IPT News, 24.12.2012, Jihad Watch 7.9.2012) eikä tee käytän­nössä mi­tään, mistä olisi to­della hyö­tyä ji­­ha­distien harjoittaman ter­­rorismin tor­junnassa ja tutkinnassa, vaan päinvas­toin kehot­taa mus­limeja ole­maan te­­ke­­mästä yh­teistyötä tur­vallisuusviran­omaisten kanssa (IPT News, 12.1.2011, IPT News 21.1.2011, Geller 6.12.2012).

Faisal Hussein suoritti 22.7.2018 Torontossa Islamilainen val­tion vas­tuul­leen ot­ta­man terrori-iskun, jossa hän ehti surmata kak­si ja haa­voit­taa 13 ihmistä, ennen kuin tuli itse surmatuksi ”marttyyrina”. Se, kuinka viran­omai­set is­kus­ta tie­­dot­­ti­vat, kuin­ka ta­pausta käsiteltiin val­tamediassa, kuinka Muslimiveljeskunta osal­lis­tui damage controliin sepittämällä ta­ri­nan tekijän ”mie­lenterveysongelmista” ja kuin­ka kaikesta päätellen tämä kaik­ki vie­lä­pä suoritettiin koordinoidusti, on kou­lu­esi­merk­ki siitä, kuin­ka vi­ran­omaiset, valtamedia ja Mus­limi­veljeskunta pyrkivät hä­mär­tä­­mään ter­rori­tekojen us­konnollisia motiiveja, kun ne liittyvät islamiin ja sha­­ri’aan.

Mitä tulee George W. Bushin käynnistämään sotaan terrorismia vastaan, Mus­li­mi­vel­jes­kunta pyrki systemaattisesti sabotoimaan sitä toistamalla al-Qa’idan salaliittoteoriaa, jon­ka mu­kaan siinä on itse asiassa kyse ”sodasta islamia ja mus­limeja vas­taan”, niin kovasti kuin po­liit­­tisesti korrektit poliitikot ja viranomaiset yrit­tivätkään vakuut­taa, että siitä ni­men­­­omaan siinä ei ole kyse (ks. IPT: War on Islam). Tällaisten väitteiden ta­voit­­­teena on he­­rät­tää suuttumusta mus­li­mi­yh­tei­sös­sä ja viedä pohjaa terro­rismin vas­tai­­sil­­ta toi­milta. Se antaa ym­mär­tää, että sa­moin kuin kaikkinainen islamin po­liit­ti­­sen ideo­lo­­gian ja sha­ri’an kriti­sointi myös ter­ro­rismin vas­tai­sen tie­duste­lutoimin­nan koh­dis­ta­mi­nen mus­li­meihin ”loukkaa musli­meja”, ja kaikki, mikä loukkaa muslimeja, al­tis­­taa nä­mä ”ää­ri­liik­kei­den ideo­logi­oille” ja ”radi­kalisoi­tumi­selle”. Se ha­luaa kaikkien si­säis­tävän sen pe­ri­aat­teen, että jos joku loukkaa mus­li­meja, tuo loukkaaja on vas­tuussa sii­tä seu­­raa­­vis­ta mus­li­mien väki­valtai­sista reaktioista ja nii­den mahdol­lisesti ai­heut­ta­­mis­ta kuo­lon­uh­reis­ta.

”Ekstremismin vastustajat” vierailevat Suomessa

Mohamed Elsanousi
Mohamed Elsanousi, terrorismin tukemiseen syyllistyneen ISNA:n puheenjohtaja

Suomessa maaliskuussa 2015 vieraillut Mo­ha­med El­sa­nou­­si, Mus­li­mi­vel­jes­kun­nan etu­­jär­­jes­­töi­­hin kuu­lu­van ISNA:n joh­ta­ja, jol­la YLE:n mu­kaan ”on vuo­sien ko­ke­mus ter­ro­ri-is­ku­jen eh­­käi­­sys­tä”, an­taa seu­raa­vat seit­se­män oh­jet­ta ter­ro­ris­min tor­jumisek­si:

  1. Lakkaa käyttämästä termiä ”ra­dikaali islam”.
  2. Ymmär­rä, mistä islamissa on kysymys (ts. edellä pu­heena ol­leen ”islam on rau­han us­kon­to”-nar­ra­tii­vin mukaisesti).
  3. Muista, että suuren osan terrorismista estävät mus­­li­mit itse.
  4. Vir­kavallan on luotava luottamus us­kon­­nol­li­siin yh­tei­­söi­hin.
  5. Jos va­koilet, kerro siitä imaamille.
  6. Älä kes­kity konfliktiin – huomioi myös posi­tii­vi­nen kehitys.
  7. Pa­pit, rab­bit ja imaamit: Lyökää hynttyyt yhteen.

Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka monta terrori-iskua Elsanousi on ehkäissyt noilla oh­jeillaan, jotka edistävät Muslimiveljeskunnan sivilisaatiojihadistista stra­te­giaa ja joi­ta po­liisi- ja tiedusteluviranomaisten ei tietenkään missään ta­pauk­ses­sa tule noudattaa (paitsi kor­kein­taan tiedustelu- ja hä­mäys­ta­r­koi­tuk­sissa). Sen sijaan viranomaisten kannattaa pe­reh­tyä erittäin toimiviksi osoit­tau­tu­nei­siin NYPD:n ohjeisiin Radicalization in the West: The Homegrown Threat, jotka New Yorkin vasemmistoradikaalinen pormestari Bill de Blasio pois­ti käy­tös­tä tammikuussa 2016 ACLU:n ja muslimijärjestöjen eli käy­tän­nös­sä Mus­li­mi­vel­jes­kunnan käskytyksestä. Muslimiveljeskunnan strategiana on väittää, että kaikki tehokkaat terrorismin vastaiset toimet ovat jotain, mikä ei estä vaan päin­vas­toin aiheuttaa terrorismia.

ISNA, jonka puheenjohtaja edellä mainittu Elsanousi on ja jonka Mus­li­mi­vel­jes­kun­ta omien sa­nojensa mukaan perusti ”islamilaisen liikkeen ytimeksi” Yh­dys­val­lois­sa, on ni­met­ty ”syytteen ul­ko­puo­lel­le rajatuksi salaliittolaiseksi” (un­indi­ct­ed co-con­spi­ra­tor) Yh­dys­­­valtain suurimmissa ter­ro­ris­min tukemiseen liittyvässä Holy Land Foundation -oi­keu­­den­käynnissä vuonna 2008 (IPT: Co-conspritors). Kun ISNA jälkikäteen yrit­ti saa­­da nimensä pois tuosta listasta, tuo­mio­is­tuin tyr­mä­si ha­­k­e­muk­sen tylysti todeten ISNA:n olevan olemassa ter­ro­ris­ti­jär­jes­tö Hamasin rahallista tu­ke­mista varten. (Jihad Watch 7.9.2012.) Suomessa Elsanousi toimii Ylen mukaan ”Kirkon Ul­ko­maanavun koor­di­noi­man Us­kon­nol­lis­ten ja pe­rinteisten johtajien verkoston pal­ve­luk­sessa”. Kirkon Ul­ko­maan­avun veljeily jihadistijärjestöjen ja OIC:n kanssa on vä­hin­tään­kin huo­les­tut­ta­vaa. Vuon­­na 2015 se oli isännöimässä Muslimiveljeskuntaa edus­ta­vaa saar­naa­jaa Abdullah bin Mahfudh ibn Bayyahia, jonka vierailu Valkoisessa ta­lossa synnytti kohun vuonna 2013. Ibn Bayyah on muun muassa vuonna 2004 hy­väk­sy­nyt fatwan, joka oikeuttaa ame­rik­ka­lais­ten tap­pa­mi­sen Irakissa, ja hän on ju­lis­ta­nut avoi­­mes­­ti verk­kosivuillaan, että ”kris­ti­tyt ovat me­nos­sa hel­vet­tiin”.

Esimerkkejä verbaalisesta jihadista

Lännessä Muslimiveljeskunta pyrkii brändäämään islamin positiiviseksi, mo­der­nia yh­teis­­kun­taa hyö­dyttäväksi uskonnoksi, joka on täysin yh­teen­so­vi­tet­ta­vis­sa länsimaiden pe­rus­tuslakien kanssa, ja is­lamistit puolestaan jonkinlaisiksi muslimien us­kon­non­va­pau­den ja kansalaisoikeuksien puolustajiksi. Tätä tar­koitusta varten se pyrkii kontrolloi­maan sitä sanastoa, jota länsimaisten po­lii­tik­kojen, viran­omais­ten, tutkijoiden, oppima­te­riaa­lien laatijoiden ja median edus­ta­jien on sen mukaan islamista pu­huessaan so­ve­liasta käyt­tää ja mitä ei, jotta he eivät ”leimaisi”, ”louk­kaisi” tai ”suututtaisi” mus­li­mien ”mal­til­lista valtavirtaa”, mikä vain ”lisäisi vastakkainasettelua” ja saattaisi ”altistaa” nä­mä ”maltilliset muslimit” ”ääri-ideologioille” ja ”radikalisoitumiselle”.

arabic-english

MEMRI:n verk­ko­sivuilta voi seurata, mitä mus­li­mijohtavat pu­hu­vat ara­biak­si omil­le kan­nat­ta­jil­leen: Memri.org, Memri TV.

Tämän li­säksi länsimaiselle ylei­sölle suun­natussa propa­gandas­saan se pyrkii sys­te­­maat­ti­­ses­ti salailemaan ja kau­nistelemaan niitä merkityksiä ja tulkin­toja, joita isla­min omissa läh­­teissä, kuten Koraanissa ja sen selitysteoksissa (taf­sir), hadit­heissa, eri laki­kou­lu­kun­tien shari’a-op­paissa ja Muham­madin elä­mä­­ker­rassa (sirat), eri asi­oille an­netaan. Usein siteeratun hadithin (Sunan Abu-Dawud 008:2631) mukaan aina sotaret­kille läh­ties­sään Mu­ham­madilla oli tapana koros­taa: ”Sota on petosta.” Tämä pätee myös ver­baali­seen ji­ha­­diin, jossa shari’a sallii muslimien käyttää kafireita vastaan erilai­sia har­hau­tusme­ne­tel­miä muslimien suo­jelemiseksi, omien ai­keiden kätke­miseksi, shari’an voi­maan­saat­ta­mi­sen edis­tä­mi­sek­si ja kafirei­den tappa­miseksi tai houkuttelemiseksi islamiin. Näitä me­ne­tel­miä ovat muun muassa ys­tävällisyyden teeskentely, va­leh­te­lu (ta­qiyya), harhaan­joh­ta­vien puo­li­totuuksien kerto­minen (kit­man) ja sanojen ja il­maus­­ten käyttä­minen siten, et­tä pu­huja tahallaan viittaa niillä harhaanjoh­ta­vasti jo­hon­kin toi­seen asi­aan kuin vas­taan­ot­taja olettaa (taw­riya).

Sanaston kontrollointi

Muslimiveljeskunta tuomit­see jyrkästi ne, jotka julkeavat ”yhdistää islamin ter­ro­ris­miin”. Se ei kui­tenkaan tuomitse niitä konkreettisia jiha­disteja, jotka omilla teoil­­laan ja pu­­heillaan to­si­asias­sa yhdistävät islamin terrorismiin ja perustelevat toimin­taansa si­tee­raa­­­mal­la huo­lel­li­sesti Ko­raanin jakeita ja ha­dit­heja, vaan ai­noas­­taan ne, jotka raportoi­vat sii­tä. Niinpä se myös vaatii, että termejä ”islam”, ”muslimi”, ”islamisti”, ”shari’a” tai ”ji­­­had” ei saa mil­lään tavalla yhdistää ter­ro­ris­miin tai ”väkivaltaiseen ekst­remis­miin”. ”Is­­lamista” pu­hu­mi­sen sijaan tulisi sen mukaan puhua ”ekstremismistä”, ”ääri-ideologi­as­­ta”, ”al-Qa’idan ideo­lo­­gias­ta”, ”Boko Haramin ideologiasta”, ”Al-Shabaabin ideo­lo­gias­ta”, ”Isisin ideologi­as­ta” ja niin edelleen, ikään kuin nuo ideologiat eivät perustuisi is­la­miin, ja ”is­la­mi­lai­sen ter­­rorismin” sijaan tulisi puhua ”al-Qa’idan inspiroimasta ter­ro­ris­mis­­ta”, ”Isisin ins­pi­roi­mas­ta terroris­mista” ja niin edelleen, ikään kuin juuri Koraani ja ha­­dithit eivät inspiroisi ji­ha­dis­teja terrorismiin. Kuten tunnettua, Barack Obama kiel­täy­tyi sys­te­maat­tisesti käyt­tä­mäs­tä il­maus­ta ”is­la­mi­lai­nen terrorismi”, vaik­ka Mu­ham­mad it­se to­tesi kuolinvuotellaan: ”Minut on tehty voittoisaksi ter­ro­ril­la.” (Sa­­hih Buk­­hari 4.52.220).

Mitä tulee ongelmalliseen ter­miin ”islamismi”, se on puhtaasti länsimainen, aka­tee­mi­nen luomus, jota islam itse ei tunne ja jota monet muslimit siksi vie­rok­su­vat. Se poh­jau­tuu ajatukseen, jonka mukaan on olemassa yhtäältä ”is­lam” jon­kin­lai­se­na kristinuskon kal­taisena, rauhanomai­sena uskon­tona ja hyvänä, puh­taa­na ytimenä ja toi­saalta siitä ir­ral­linen ”islamismi”, poliittinen ideologia ja ak­tivismi, joka tähtää shari’a-lain voimaan­saat­tamiseen joko demokraattisin tai väkivaltaisin mene­tel­min. Vii­meksi mainittua, vä­ki­val­­­tais­ta ”is­­la­mis­­mia” kut­su­taan usein ”radikaaliksi islamismiksi”. Näillä jaotte­luilla on ha­lut­tu pitää yllä poliitti­sesti korrektia myyttiä islamista ”rauhan uskontona”, jota ta­val­li­­sista, ”hy­vis­tä” muslimeista erillään pi­dettävien ”islamistien” sitten väitetään hyö­dyn­tä­vän omiin poliittisiin tarkoitusperiinsä. Tämä jaottelu ei vastaa lainkaan ji­ha­dis­tien omaa kä­si­tys­tä ”islamista”, joka heidän puheissaan viittaa ennen kaikkea shari’aan, sen määrittämään elämäntapaan ja sitä noudattavaan islamin yh­tei­söön. Se voi to­ki vii­tata myös us­koon, mutta vain vähem­­män tär­­keänä si­vu­seik­ka­na. ”Islam ei ole pelk­kä ’us­ko’”, pai­not­taa Sayyid Qutb­ (MS: 70), m­o­dernin ji­ha­dismin pääideologi, ja jatkaa: ”… joka pai­kassa, missä on olemassa isla­mi­lai­nen yh­tei­sö, joka on konkreettinen esimerkki ju­ma­lal­li­ses­ti sää­detystä elä­män­jär­jes­tel­mästä, sillä on Allahin antama oikeus astua esiin ja ottaa poliittinen järjes­telmä hal­lin­­taansa niin, et­tä se voi perustaa sha­ri’an­ Maan päälle, kun taas uskon asian se jättää hen­kilö­koh­­taisen oman­tunnon varaan (MS: 86).” Us­kol­la on siis islamis­sa varsin mar­gi­naa­linen asema.

Edellä mainitun ja­ot­telun seurauksena ”islamismi”- ja ”is­lamis­ti”-sa­noille lan­keaa au­to­maat­ti­ses­­ti enem­män tai vä­hemmän kiel­tei­nen si­vu­mer­kitys, mikä ei tieten­kään tyydytä Mus­li­mi­­vel­jeskuntaa, joka harjoit­taa nimen­omaan po­liit­­tis­ta islamia. Niinpä veljeskun­taa edus­­­ta­va CAIR vaati 3.1.2013 mediaa lopet­ta­maan ko­ko­naan ”is­la­misti”-sanan käytön sen jäl­­­keen, kun uutis­toimisto AP oli jul­kais­sut uu­den tyy­li­op­­paan, jossa ”isla­misteiksi” oli mää­­ri­telty kaikki ”isla­min lain mukaisen hallinnon kan­nat­tajat” – ”aina valta­vir­ta­po­lii­­tikois­ta ji­hadisteina tun­net­tui­hin mi­litanttei­hin” (The Bla­ze, 6.1.2013). Musli­mi­veljes­kun­­nan painos­tus sai aikaan sen, että AP lisäsi seu­raavaan tyy­liop­paa­seensa täs­men­nyk­sen, jol­la on tarkoitus rajoittaa ”is­la­misti”-sa­nan käyttöä: ”Äl­­kää käyt­täkö synonyy­minä is­­la­­mi­­lai­­sille taiste­lijoille, militanteille, ekst­remisteille tai ra­di­kaa­leille, jotka saat­tavat ol­la tai saat­tavat olla olematta islamisteja. Aina kun mah­dol­lis­ta, olkaa täs­mäl­li­siä ja käyt­tä­­kää mili­tantti­kytkök­sen nimeä: al-Qa’idaan kytköksissä ole­va, Hiz­­bollah, Taliban, jne.” (US News, 4.4.2013).

Negatiivisten konnotaatioiden häivyttäminen

Kun jokin kielteisiä mielleyhtymiä ei-muslimeissa herättävä käsite tai sana, ku­ten ”ji­had”, esiintyy toistuvasti medi­assa tai on hyvin keskeisessä asemassa is­la­mi­ssa, Muslimi­vel­­jeskunta väittää, että ”maltillisten mus­limien valtavalle enem­mis­töl­le” sillä on itse asias­sa jokin myönteinen tai neutraali mer­kitys ja kieltei­sessä merkityksessä sitä käyt­tävät vain ”islamin omiin nimiinsä kaapanneet eks­t­re­mis­­tit” ja – ”isla­mofoobikot”.

my-jihad

Esi­merk­­kinä tästä voi mainita Muslimiveljeskun­nan joulu­kuussa 2012 käyn­nis­tä­män My Ji­­had ‑propaganda­kam­panjan (myjihad.org, ei enää ole käytössä), jolla se pyrki mar­gi­na­li­soi­­maan ja häi­vyttä­mään ”jihad”-ter­­­miin liittyvät kielteiset mielleyhtymät hyö­dyn­tä­mäl­lä sitä tosiasiaa, että ara­bian kie­len sana ji­had sellaisenaan tar­koittaa yleensä ottaen mi­tä tahansa ’taistelua’ tai ’kamp­pai­­­lua’. Niinpä se väitti, että ”maltillisille valtavirran mus­limeille” jihad on ”jokapäi­väi­seen elä­mään kuu­luva po­sitii­vinen, rauhanomainen ja ra­kentava harjoitus”. Esimerkiksi yh­dessä sen kam­pan­jaju­lis­teessa oli mus­liminainen, joka toteaa: ”Minun jihadiani on pi­tää kun­nos­tani huolta kiirei­sestä ai­ka­taulustani huo­li­mat­ta. Mikä on sinun jihadiasi?” Ko­­raa­nissa, hadit­heissa ja eri­tyi­ses­ti shari’a-oppaissa ter­mi ”jihad” esiin­tyy kuitenkin lähes poik­keuk­setta kontekstissa, joka tavalla tai toisella liit­­tyy sodan­käyn­tiin ka­fireita vas­­taan sha­­ri’a-lain voi­­maan­saat­ta­­mi­sek­si. Tämä pätee myös kiis­­tan­alai­­seen ”suu­rem­man ji­ha­din” (ji­had ak­bar) käsittee­seen, jolla vii­tataan ”sisäiseen kamppailuun itseä vas­taan” – fyy­­­sis­tä jihadia kohtaan tunnetun vas­ten­mie­li­syy­­den tukah­dutta­miseksi (Islam Q&A: 10455). ’Um­­­dat al-Sa­lik, joka on Kairon al-Azhar-yliopiston, sunnalaisuu­den kor­keim­­man us­­kon­­nollisen auktori­teetin, ja myös Mus­li­mi­vel­jes­kun­nan omien or­ga­ni­saa­tioi­den FCNA:n ja IIIT:n, hy­väk­sy­mä shari’a-opas, antaa sel­keän mää­ritelmän ”jiha­dille”:

o9.0 Jihad tarkoittaa sotaa ei-muslimeja vastaan, ja se on ety­mo­lo­gi­ses­ti johdettu sa­nasta mujahada, joka merkitsee sodankäyntiä uskonnon perustamiseksi…

My jihad -kam­panjasivus­tolla todettiin aivan oikein, että ”jihad on islamin uskon kes­kei­nen opin­kappale, joka tarkoittaa ’taiste­lua Jumalan tiellä’”. Sivustolla ei kui­ten­­kaan täsmennetty, että tämä ”kamppailu Jumalan tiellä” on käännös jihadistien vil­je­le­mäs­­tä arabi­ankielisestä il­mauk­sesta ”al-ji­had fi sabil Allah”, jolla tar­koitetaan ni­men­omaan fyysiseksi, aseel­liseksi kulmi­noitu­vaa taistelua uskottomien alis­tamiseksi ja sha­ri’an voi­maansaattamiseksi kaikkialla Maassa (Jihad Watch, 6.6.2003, Spencer 2007: 74–75). Ko­raa­nissa (4:95–96) varta vasten korostetaan, että ne, jotka ”taistelevat Allahin tiel­­lä omai­suu­tensa ja henkensä uhalla” eli fyysisesti, saavat Allahilta paljon suuremman palk­­­kion kuin ne, jotka pelkästään tukevat jihadia materiaalisesti. ’Umdat al-Salikissa to­detaan:

o9.1 Jihad on yhteisöllinen velvollisuus. Kun riittävä määrä ih­misiä suorittaa sitä me­­nes­tyksek­­käästi, toteuttaa sitä, se ei ole enää pakollista toisille (mis­tä todis­teena ovat pro­feetan sanat): ”Se, joka antaa varus­teita ji­hadia käy­vällä soti­laalle, on itse suoritta­nut jiha­dia”. Ja Al­lah Korkein on sanonut: ”Eivät taiste­lusta pois jää­vät usko­vaiset – paitsi ne, joilla on jokin vam­ma – ole saman­veroisia kuin ne, jotka kilvoit­televat Alla­hin tiellä omai­suutensa ja hen­kensä uhalla. Allah suosii omai­suutensa ja hen­kensä uhalla kil­voit­televia enem­män kuin taiste­luista pois jääviä. Hän on luvan­nut molem­mille par­haan palkkion, mutta kil­­voitte­leville Hän antaa suurem­man palkan kuin taiste­lusta pois jää­ville. (Koraani 4:95)

Pam­fletissaan ”Liity karavaaniin” sheikki Abdullah Azzam, Mus­li­mi­vel­jes­kun­nan kas­vat­ti ja ”globaa­lin jihadin isä”, tähdentää, että ilmauksella ”fi sabil Allah” eli ”Allahin tiellä” tai ”Allahin asian puo­lesta” tarkoitetaan jihadia (päätösluvun kohta 9) ja sana ”jihad” puo­lestaan viittaa yksinomaan aseelliseen taisteluun, mistä neljä imaamia (eli sunna­lai­suu­den neljä lakikoulukuntaa) ovat yhtä mieltä (päätösluvun kohta 8).

Heinäkuussa 2016 Muslimiveljeskuntaa edustavan CAIR:n johtaja Nihad Awad vaati twii­teis­sään (15.7.2016, 28.7.2016), että jihad-sanaa ei tulisi käyttää terrori-iskujen yh­tey­des­sä, väittäen, että ”terrorismilla ei ole mitään tekemistä jihadin kanssa”. Tässä yh­tey­des­sä on muistettava, että Musli­miveljeskunnan omassa sanastossa sana ”terrorismi” on ra­joi­tet­tu vain muiden kuin muslimien te­kemiin terrori-iskuihin. Jihad ei sen terminologiassa ole lainkaan terrorismia.

My Jihad ‑sivustolla ”jihadia” pyrittiin brändäämään myös ”kamppailuksi oikeu­den­mu­kai­­suu­den puo­lesta”, joka voi olla ”fyysistä”, ”jos muita keinoja ei enää ole käytettä­vissä”. Tä­­mä muotoilu oli tarkoi­tettu herättämään vastakaikua erityisesti vasem­misto­­laisis­sa, mutta jälleen sivustolla ”unohdettiin” mainita yksi olen­nai­nen seikka: Muslimiveljes­kunnan omassa sa­nastossa ”oikeudenmu­kaisuus” ja ”oi­keus” ovat kier­toilmauk­sia ja koo­di­sanoja ”sha­ri’alle”. Nimen­omaan shari’aan viittaa esi­mer­kik­si Egyptin Mus­li­mi­vel­jes­kunnan vuonna 2011 perustaman puo­lu­een nimi ”Vapaus ja oi­keus”. Myös siinä oleva sa­na ”vapaus” viittaa johonkin täy­sin muuhun kuin asiaan vih­kiy­tymätön kuulija olet­taa. Sayyid Qutbin mu­kaan ”vapaus” on tila, joka koittaa, kun kaik­­ki Allahin kanssa kil­pai­levat pal­von­nan kohteet ja kaikki sha­ri’a-lain kanssa kilpaile­vat, ihmisten luomat ja si­ten jahi­liyyahia (”tietämät­tömyyttä”) edus­tavat laki-, valta- ja yh­­­teis­kunta- ja us­ko­mus­jär­jes­tel­mät on saatu täysin tuhottua (MS: 34, 70–71, 81, 106–107). Tällöin kaikki ovat myös ”tasa-arvoisia”, lukuun ottamatta tietysti naisia, orjia ja dhim­mejä eli muslimeille nöy­rästi suojelura­haa (ji­zya) mak­savia juutalaisia ja kris­tit­tyjä. Turkin val­ta­puolueen AKP:n nimi ”Va­paus ja kehitys” on samalla tavalla har­haanjoh­tava. Siinä oleva sa­na ”ke­hitys” viit­taa fyysistä jihadia edeltävään da’wa-vai­hee­seen ja shari’an asteittai­seen voi­maan­­saat­ta­miseen.

Muslimiveljes­kunta käyt­tää mie­lel­lään ter­mejä, joilla jihad naa­mioi­daan oi­keutetuksi va­paus- tai kansalaisoikeustaiste­luksi sorretun ihmis­ryh­män puo­lesta mut­ta joilla on ji­ha­diin liittyvä piilo­merkitys, jonka toiset muslimiveljet ja muut tä­hän sa­lakoodiin pe­reh­dy­te­­tyt ymmärtä­vät (lue: ”Virstanpylväät” uuden sa­nas­ton lähteenä). Myös väit­tee­seen ”is­lam on rauhan uskonto”, jota voi pi­tää vel­­jes­kun­nan suu­rim­pana valheena, kätkeytyy pii­­­lo­­merkitys, jota ul­ko­puo­li­sen on vai­kea oivaltaa: sana ”rauha” viittaa siinä uto­pis­ti­seen tilaan, joka koittaa sitten, kun ko­ko ihmiskunta on jihadin avulla saatu alistettua nou­dattamaan shari’aa, eikä ku­kaan enää kapinoi ”Allahin suvereniteettia” ja muslimien yli­her­ruutta vas­taan. Täl­lainen har­­haan­­joh­tava kielenkäyttö (kit­man ja taw­riya) ei sha­ri’a-lain mukaan ole varsi­naista va­­leh­­te­lua, ja se on tarpeen vaatiessa sallit­tua myös mus­li­mien keskinäisessä kommuni­kaa­­ti­os­sa (’Um­dat al-Salik r10.02–03).

My Ji­had ‑kam­panjan toinen kärki oli kohdistettu islamiin ja shari’aan kriittisesti suh­tau­tu­viin hen­kilöihin. Muslimiveljeskunta väitti, että ”jihadia” ”terroris­min” syno­nyy­mina pi­tä­­vät muslimiekst­remistien lisäksi vain ”muslimivastaiset ekst­remistit”, näiden cheer­lea­derit ja ros­kanpuhujat, jotka ovat ”liian pitkäksi aikaa tehokkaasti päässeet kaap­paa­maan ja yk­sinkertaista­maan keskustelun is­lamista ja muslimeista”. Sen mukaan nämä ”ää­­ri­oikeistolaiset, isla­mofobiset kiihkoilijat” ha­luavat väittää, että ”ekstremistit ovat oi­keas­­sa” ja ”me kaikki muut, maltilliset muslimit vää­rässä”. Näin Mus­li­mi­vel­jeskunta ohjasi keskustelun islamin dog­mien asiasisällöstä jälleen epä­olen­nai­seen ky­­sy­­­mykseen ”Mi­kä on oikeaa islamia ja mikä väärää?” ja antoi ymmärtää, että se ”is­la­mo­foo­bi­koi­den” toteamus, että jiha­distien väki­valta pohjautuu islamin opin­kap­pa­lei­siin, lei­­­maa ”mus­li­mien maltilli­sen enemmis­tön” tai ”kaikki muslimit” ”ter­ro­ris­teik­si”, vah­vis­taa ”va­hin­gollisia stereotypioita” ja luo ”perus­teet­to­mia uh­kaku­via”, ja juuri si­tä ”is­la­mo­foo­­bi­kot” muka haluavatkin: liet­soa pelkoa, vihaa ja vä­ki­val­taa kaikkia musli­meja koh­taan. Sik­si nämä ”islamofobiset kiihkoili­jat” tai ”muslimivastaiset eks­tre­mistit” ovat sen mu­kaan vä­hintään yhtä vaarallisia ”eks­­t­remis­tejä” kuin mus­li­miekst­remistit, ja hei­dät an­­sait­sevat olla ensisijai­sina koh­teina ”vä­­ki­­valtaisen ekstremismin vas­tus­ta­mis­sa”. Täl­lai­sen ad ho­mi­nem ‑syytevyöryn voi saa­da ni­s­kaan­­sa, jos pelkäs­tään rapor­toi, mi­tä sha­ri’an keskeiset oi­keusläh­teet – Koraani, ha­dithit ja Mu­hammadin elämäkerta – pi­tävät si­säl­lään, kuinka jihadistien toi­met vas­taa­­vat shari’an mää­räyksiä ja kuinka ji­ha­dis­tit itse pe­rus­te­le­vat te­ko­jaan siteeraten ky­sei­siä läh­teitä.

”Pysykää vain hiljaa, niin teillä ei ole mitään hätää…”

Syyskuun 11. päivänä [Mohammed] Atta nousi American Airlinesin lennolle 11 Bostonista Los Angelesiin. Kun hän ja muut jihadistit olivat kaapanneet koneen, Atta kertoi matkustajille: ”Pysykää vain hiljaa, niin teillä ei ole hätää… Älkää kukaan liikkuko. Kaikki tulee me­ne­mään hyvin. Jos yritätte liikkua, vaarannatte itsenne ja koneen. Py­sy­kää vain hiljaa. – The Complete Infidel’s Guide to Free Speech (and Its Enemies)

Va­litetta­vasti valtaeliitti ja valtamedia ovat sisäistäneet erittäin hyvin sen Mus­li­mi­vel­jes­kun­nan pro­pa­goiman narra­tiivin, jonka mukaan jihadistien us­kon­nol­lis­ten motiivien ja ta­voit­tei­den to­tuu­den­mu­kainen rapor­tointi antaisi jiha­disteille ja heidän ”ääri-ideo­lo­gial­leen” juuri sen le­gi­ti­mitee­tin ja julkisuuden, jota he haluavat, voi­maannuttaisi heitä ja sen myötä va­hin­goit­taisi ”maltillisten mus­limien” asemaa, ”louk­kaisi” näitä ja ”al­tis­tai­si” nämä ”ää­­ri­­ryh­­mien ideo­lo­gioil­le” – ja, mikä pahinta, vain lisäisi ben­­sii­­niä ”is­­la­­mo­­fo­bis­­ten kiih­koi­li­joi­­den” liet­­so­miin liek­­kei­hin.

nine-eleven

Tämän syötin ahnaasti nielaisseet poliit­ti­ses­ti korrektit vi­ran­omai­set ja media pyrkivät viimei­seen asti välttä­mään jihadistien us­kon­nol­listen mo­tii­vien ja sha­ri’an oikeus­läh­teiden tarkastelemista, vaikka ne ovat va­paasti saa­­ta­­villa In­ter­ne­tistä ja kirjastoista, tai te­keytyvät autuaalli­sen tie­­tä­mät­tö­­mik­si niistä, vaik­ka jiha­distit itse ilmoit­taisivat ne hy­vin selkeäsanai­sesti. Ääri-esimerkkejä tästä ovat niin kut­suttu ”Fort Hoodin ammuskelu”, jos­sa Nidal Hassan 5.11.2009 sur­ma­si 13 hen­ki­löä Fort Hoodin so­­ti­las­tukikoh­dassa Tek­sa­sis­sa ja jonka Oba­man hal­lin­to määritteli ”työ­paik­­ka­vä­ki­val­lak­si”, ja Tsarna­jevin veljes­ten 15.4.2013 suorittama Bostonin maratonin pom­mi-isku, jon­ka motiiveista va­sem­mis­to­media teeskentelee vieläkin ole­vansa au­tuaal­li­sen tie­tä­mä­tön. Viranomaisten, po­lii­tik­ko­jen ja valtamedian edustajien har­joit­tama ta­hal­linen to­tuu­den peittely tekee heistä osa­syyl­lisiä jihadistien tu­leviin iskuihin. Se vahin­goit­­taa ih­mi­siä, myös heidän omia lä­him­mäi­siään, estämällä heitä ymmär­tämästä asioiden syy-seu­raus­­suh­­teita ja va­rau­tumasta tu­le­vaan ja an­taa Muslimiveljeskunnalle ja muil­le ji­ha­dis­tiryh­mille mah­dolli­suuden jat­kaa rauhassa shari’an voi­maan­saat­ta­mi­seen tähtäävän agen­­dansa to­teutta­mista.

KGB-loikkari Juri Bezmenov (Tomas Schuman) kertoo KGB:n käyttämästä ideo­lo­gi­ses­ta sub­ver­siosta. Katso myös Bezmenovin silmiä avaa­va haas­tat­te­lu vuodelta 1984.

Muslimiveljeskunta näyttää omaksuneen KGB:ltä ideologisen subversion me­ne­tel­män. Ideo­­lo­gisella subversiolla tähdätään siihen, että ihmi­set muut­ta­vat ta­paansa ha­vain­noi­da to­del­lisuut­ta aina siihen pis­teeseen asti, että kaikesta saa­ta­vil­la olevasta in­for­maa­tios­ta huo­li­mat­ta kukaan ei ole enää järjis­sään puo­lus­taak­seen itseään, perhet­tään, yh­tei­söään ja maa­taan ja subversion kohteena olevat hy­väuskoiset, hyödylliset idiootit on saa­tu hui­jat­tua toimi­maan itse­näisesti omaa etuaan vastaan (Schuman 1984).

Kuten ai­koi­naan Neu­vos­toliiton tapauksessa Musli­miveljeskunnankin ta­pauk­ses­sa hyö­dyl­li­sen idi­oo­tin roolia näyt­telee ensi sijassa vasemmisto, jonka kanssa Mus­li­mi­vel­jes­kun­nal­la on yh­teinen vi­hol­linen: länsimainen sivilisaatio ja sen juutalaiskristilli­seen mo­raa­liin ja va­lis­tuk­sen ihan­teisiin pohjautuva, yk­si­lön­va­pauk­sia kunnioittava arvomaa­il­ma. Niinpä va­­sem­mis­to­eliitti ja valtamedia sa­moin kuin kansalais- ja ih­mis­oi­keuk­sien puo­lustajina esiinty­vät järjestöt ajavat itsenäisesti ja täy­sin oma-aloitteisesti Mus­li­mi­vel­jes­­kun­nan agen­daa ja yh­den­mu­kais­ta­vat ja synkronoivat omat kulttuu­rimarxistiset nar­ra­tii­vin­sa Mus­­li­­­mi­vel­jes­kun­nan narratiivien kanssa niin, että on mahdotonta sanoa, kum­­malta ne ovat alun perin lähtöisin. Lisäksi noita nar­ra­tii­veja eivät levitä ainoastaan mus­limiveljet vaan myös sellaiset musli­mit ja ei-muslimit, joilla ei ole mi­tään te­ke­mis­tä Mus­li­mi­vel­jes­kun­nan kanssa mutta jotka ovat ha­vainneet ne toi­­mi­vik­si. Vas­emmiston kont­rolloiman Hol­ly­woo­din, uu­tis- ja viihde­teollisuu­den, yli­opis­to­maail­man ja pop­kult­tuu­riin kautta ne ovat voineet is­kos­tua myös sinun oman lähim­mäisesi, puo­li­sosi, lapsesi tai työtoveriesi aja­tus­maail­­maan.

Mainokset

”Jäl­jelle jää vain jo­ko islam tai jahi­liyyah­”

Tämä on osa kirjoitelmasarjaa, jossa käsitellään Muslimiveljeskunnan historiaa ja toimintastrate­gioita. Vuonna 1928 Egyptissä perustettu Mus­li­mi­veljeskunta on ny­ky­­päi­vän jihadistijärjestöistä petol­lisin ja vaa­ral­­lisin. Sillä on sa­ma tavoite kuin kai­killa muillakin jihadisti­jär­jestöillä: valtio­vallan anas­ta­­mi­nen, shari’a-lain voi­­maan­­­saat­ta­mi­nen, islami­­laisen val­tion pe­rusta­minen, kali­faa­tin pa­laut­ta­mi­nen en­ti­seen suu­ruu­­teen­sa ja laajen­­taminen lopulta kaik­kial­le maail­­maan. Mutta se eroaa muista ji­ha­dis­ti­jär­jes­töis­tä pit­kä­jän­tei­seltä toimintastrategialtaan ja me­ne­tel­mil­tään. Se kut­­suu Län­nes­sä käyt­­tä­­mään­­sä lä­­hes­­­ty­­mis­­­ta­­­paa ”si­­vi­­li­­saa­tio­ji­ha­dis­ti­sek­si prosessiksi”, mil­lä se tar­koit­taa ”suu­ren mit­ta­luo­kan ji­ha­dia län­si­mai­sen si­vi­li­saa­tion eli­mi­noi­mi­sek­si ja tu­hoa­mi­seksi si­säl­tä kä­sin ja ’sa­bo­toi­mal­la’ sen mi­tä­tön ko­ti­paik­ka hei­dän omien kä­sien­sä ja mus­­li­mien kä­sien kaut­ta niin, et­tä se eli­mi­noit­uu.” Kirjoitelmasarjan yleinen johdanto on luettavissa tästä.

Sayyid Qutb
Sayyid Qutb

Kirjoitelmasarjan edellisessä osassa käsiteltiin Mus­­­­­li­­­­­mi­­­­­vel­jes­­­­kun­­nan syn­tyä ja myö­hem­piä vai­hei­ta Egyp­tis­sä, sen ta­voit­­tei­ta  ja eri­tyi­ses­ti sen kyt­­kök­­siä ja suh­det­ta kan­­­sal­lis­so­­sia­­lis­­miin. Tässä o­sas­sa kä­sitel­lään vel­­jes­­kun­nan pää­ideo­logik­si 1950-luvul­la nous­seen Sayyid Qutbin (1906–1966) teos­ta Ma’alim fi al-Ta­riq (”Virs­­tan­­­pyl­väät”, engl. ”Mile­sto­nes”), j­o­hon hän on kiteyt­tä­nyt nä­ke­myk­­sensä siitä, mikä on is­­la­min uni­­ver­­saa­li sa­­­no­ma ja pää­­­määrä, miksi is­­lam tulisi elä­vöit­tää ja kuin­ka se tulisi to­teuttaa pro­feetta Mu­ham­­ma­din asetta­man mal­lin mukai­sesti. Se on moder­nin poliit­ti­sen isla­min ja ji­hadis­min­ pe­rus­­­teos, joka on toimi­nut lu­kuis­ten isla­mi­lais­ten liik­kei­den, ji­­ha­­disti­jär­jes­­töjen ja ‑yksi­löi­den in­s­piraa­­tion läh­­teenä. Sen kes­­keisiin aja­tuk­siin tu­­tus­­tu­­mi­­nen on vält­tämä­töntä, mi­­käli ha­luaa ym­­mär­­tää nyky­­päi­vän ji­ha­distien­ to­ta­­li­­ta­ris­tis­ta maa­i­l­­­­­man­­ku­vaa, ajat­­­te­lu­­ta­­poja, re­to­riik­kaa ja toi­­­min­­ta­stra­­te­gioi­ta.

Islamin elvyttämisen virstanpylväät

Salafismia kommunistisella retoriikalla höystettynä

Täydelli­senä ihanteena ja esikuvana Ma’alim fi al-Tariq ‑teoksessaan Qutb pitää Mu­ham­ma­din ja hä­nen seu­ralais­tensa sukupol­vea, ja hän kutsuu muslimeja palaamaan samalle puh­taalle, saas­­tu­­mat­to­malle läh­teel­le, jos­ta tä­män is­­la­­min ensim­mäi­sen suku­polven edus­­tajat (arab. al-salaf al-salih, ’hartaat esi-isät’) saivat opas­tuk­sen­sa, ja am­­menta­maan sieltä käsi­tyksensä univer­su­mista, ihmi­sen olemassa­olon luonnosta ja näiden kah­den suh­­­­teesta, sa­moin kuin periaat­teet, jotka sää­­te­levät hallintoa, politiik­kaa, taloutta ja yleen­säkin elä­män kaik­kia puolia. Qutb­ koros­taa, että tä­män pa­luun alkuläh­teille ei tule suinkaan jäädä pelkäs­tään teo­reetti­sen, aka­­tee­misen kes­kus­telun tasolle, vaan noita alku­lähteitä – Ko­raania ja sun­naa – on pidet­tävä velvoittavina toi­minta­ohjeina, joita on to­teltava ja jotka on pan­tava täy­tän­töön. (MS: 29–34.) Qutbin lähtökohta on täten hyvin sala­fis­tinen.

Sa­malla kun Qutb am­mentaa näkemyksensä suoraan Koraanista ja sun­nasta, hän operoi monilla va­sem­­misto­val­lanku­mouk­sellisilla käsit­teillä, ku­ten ”sorto”, ”epä­oikeu­den­­mu­kai­suus”, ”o­r­juus”, ”ty­ran­nia”, ”oikeuden­­mu­kai­suus”, ”va­­paus” ja ”etu­joukko”, joille kai­kil­le hän antaa kui­tenkin omalaatui­sen, is­lami­laisen tulkin­nan. Tämän marxi­­lai­sel­ta kals­kahtavan ter­­mi­no­logian Qutb oli omak­sunut ni­menomaan Maududin­ kirjoituksista (Brackman 2011:8). On ilmeistä, että Qutb, joka itse paheksui ja soimasi kommu­nismia var­sin ko­va­sa­­nai­sesti ja tark­ka­nä­köi­sesti (MS: 23, 27, 60–61, 91), pyrki houkuttelemaan II maail­man­so­dan jäl­­­keen aiem­min fa­sis­mia ihan­noi­nut­ta ja nyt sen sisar­ideo­lo­gias­ta, kom­­mu­­­nis­­mis­ta, kiin­nos­­tu­­­nut­­­ta ara­bi­­nuo­risoa is­la­min pariin an­ta­malla ym­mär­tää, että shari’a-lakia nou­­dat­ta­van islami­lai­sen val­tion perustaminen, jos mi­kä, on val­lan­­ku­mouk­­­sel­lisen etu­­jou­kon joh­ta­­maa va­paus­­­tais­te­lua sor­­ta­jia ja or­juut­ta vastaan. Mau­du­dil­ta Qutb omak­sui myös monia mui­ta aja­tuksia ja käsit­­teitä, joita hän kehit­teli edel­leen ja jois­­ta tun­netuin on ”jahiliyyah” so­vel­let­­tuna ny­ky-yh­teis­kun­nan ti­lantee­seen.

Kaikki nyky-yhteiskunnat, mukaan lukien musli­mi­yhteis­kunnat, ovat ja­­hil­iyya­­hin val­las­sa, koska ne ovat omineet itselleen lain­sää­dän­tä­val­lan, jonka tulisi kuulua yk­sin­omaan Al­la­hille, eivätkä ne siten tunnusta Alla­­hin su­­ve­­re­­ni­­teet­­tia is­la­min us­kon­tun­nus­tuk­sen edel­lyt­tä­mäl­lä ta­val­la.

Yksi keskeinen käsite Qutbin kirjoi­tuksissa on ”jahiliyyah”, jolla Koraa­nissa vii­tataan isla­mia edeltä­nee­seen ”tietämättömyyden” tai ”pakanuuden” aikaan. Qutb­ analysoi eri us­kon­toihin, talousjärjes­tel­miin ja poliittisiin aatesuun­tiin pe­rus­tu­via yhteiskuntia ja pää­tyy näkemykseen, jonka mukaan ”tie­tämättömiin”, jahili-yhteis­­kuntiin lukeutuvat itse asiassa kaik­ki nyky­­maailman yhteis­kunnat, mu­kaan lukien maallis­tu­­neet mus­limi­yh­teis­kun­nat, joissa Alla­­hille kuuluva lain­­sää­­dän­tö­­valta on siir­retty jollekin toi­sel­le auk­tori­teetille, jolle ihmiset sitten alis­tu­vat, tai joissa us­kontoa kunnioi­tetaan vain puheen tasol­la, mutta ei so­si­aalisessa elämässä ja elä­män­tavassa. (MS: 91–95.) Qutb toteaa: ”Myös ny­kyään meitä ym­päröi jahiliyyah, jo­ka on luon­nol­taan saman­­laista kuin isla­­min ensim­mäi­­sen vai­heen aika­na, ken­ties hie­­man syvem­pääkin. Koko ym­pä­ris­tömme, ih­misten usko­muk­set ja ideat, ta­vat ja tai­dot, säännöt ja lait ovat jahiliyyahia – jopa siinä määrin, että asiat, joita pidämme islami­lai­sena kult­­tuu­rina, islami­lai­sina lähteinä, islamilaisena filo­­sofiana ja islami­lai­sena ajat­teluna, ovat kaikki jahi­liyyahin raken­nel­mia.” (MS: 34.) Niin­pä Qutb vaatiikin, että islam on elävöitettävä ja ”muslimiyhteisön on palattava al­ku­peräiseen muo­­toonsa” niin, että islam voi jälleen toimia ”ihmis­kunnan johtajan roo­lissa” (MS: 25).

Qutb selit­tää, kuinka jahi­liyyah, jonka valtaan muslimiyhteiskunnatkin ovat taantuneet, on jyr­kässä risti­riidassa isla­min perus­sanoman ja us­kon­­tun­­nus­tuk­sen (shahada) kanssa, joka on julistus Allahin ykseydestä (tawhid) ja suve­reni­teetista (ha­kimiyyah) Maan pääl­­lä ja ko­ko uni­­ver­su­missa. Kuten tun­net­tua, is­la­min us­kon­­tun­nus­tuk­sen en­sim­mäi­ses­­sä osas­­­­sa sa­notaan La ilaha illa Allah ’Al­lah on ainoa jumala’, toisin sanoen Allah on ai­­noa asia, jota on so­ve­lias­ta tai lu­val­lista palvoa. Siitä, että Allahin tilalle tai rinnalle asetetaan muita palvon­nan kohteita, kuten vaik­ka­pa kiviä, tai­vaan­­kappaleita, pat­saita, esi­­neitä, ih­mi­siä, insti­­tuu­­tioita tai mitä tahansa muita konk­reet­tisia tai abst­rakteja epä­­jumalia tai ido­­leita, käytetään isla­missa nimitys­tä shirk. Sitä pide­­tään anteeksi­anta­mat­to­mana rik­ko­­­­­muk­­sena Alla­hia kohtaan (‘Umdat al-Salik p1.0), ja Ko­raa­ni määrää mus­li­mit yksi­se­lit­tei­sesti tais­te­lemaan sitä har­­joitta­via mushrikeja (mon. mushrikun) – moni­juma­laisia, ku­van­­palvo­jia ja paka­noita – vas­taan, kun­nes koko maail­massa palvotaan yksin Allahia:

Allah ei anna anteeksi sitä, että Hänen rinnalleen asetetaan muita jumalia, mutta kaiken muun Hän antaa anteeksi, kenelle tahtoo. Joka asettaa vertaisia Allahille, on tehnyt hirveän synnin. (Koraani 4:48)

Taistelkaa heitä vastaan, kunnes epäjumalia ei enää palvota, vaan yksin Al­lahia, mut­ta jos he herkeävät, tietää Allah, mitä he tekevät. (Koraani 8:39)

Hän (Allah) on lähettänyt lähettiläänsä (Muhammadin) tuomaan johda­tuk­sen ja to­tuu­den uskonnon saattaakseen sen voittamaan kaikki muut us­konnot, vaik­ka se on vas­toin monijuma­laisten tah­toa. (Koraani 9:33)

Qutb toteaa: ”Ihmisten tulisi tietää, että islam tarkoittaa La ilaha illa Allah ‑us­kon­tun­nus­tuk­sen hy­väksymistä sen syvimmässä merkityksessä, joka on se, että elämän joka osa-alu­een tulisi olla Allahin suve­reni­teetin alla ja niitä, jotka ka­pinoi­vat Alla­hin su­ve­re­ni­teet­­tia vastaan ja anastavat sen itsel­leen, tulisi vas­tus­taa, ja ihmisten tulisi ottaa tämä us­ko­­mus sydämeensä ja mieleensä ja to­teuttaa se elä­män­ta­vas­saan ja käytännön toimis­saan (MS: 48).” Ihmisten tulisi näin ollen lainsää­dännös­sään, us­kon­nol­lisissa palvonta­rii­teis­sään, arvomaailmassaan, mo­raa­li­sis­sa periaatteissaan, käyttäy­tymi­sessään, usko­muk­­­­sis­saan, ideoissaan, elä­män­ta­vas­saan, yh­teis­kun­nal­li­ses­sa jär­jes­­täy­­ty­mi­­ses­­sään ja yli­­­pää­­tään elämän kaikilla osa-alueilla alistua yksinomaan Allahin mää­räys­val­taan ja nou­­­­dat­­taa vain Allahin shari’a­-lakia. Qutb ko­rostaa, ettei ihmisiä tarvitse taivu­tella hy­väk­­sy­mään shari’aa­ ve­toa­mal­la sen ylem­myy­­teen tai kau­neu­teen, vaan ”rak­kau­den ju­ma­lal­lista lakia, shari’aa­, koh­taan tuli­si olla seu­raus­ta puh­­taasta alis­tu­mises­ta Alla­hil­le”. Sha­ri’a­ ei siis ole tarkoi­tettu älyllis­ten tai esteettisten spe­ku­laatioi­den koh­teeksi vaan yksin­­ker­taisesti nou­da­tettavaksi. Qutb­ pai­not­taa: ”Vies­­tin perustana on, että ­shari’a­ tu­lisi hy­väk­­syä ky­seen­­alais­tamat­­ta ja kaikki muut lait tulisi hy­­lätä niiden kai­kissa muodoissa. Tä­mä on islamia. Is­la­mil­la ei ole muuta merkitystä.” (MS: 49.)

Ihmisen on tunnustettava Alla­hin ykseys (ts. se, et­tei ih­mi­nen saa pal­voa mi­tään muu­­ta kuin Alla­hia) ja su­ve­re­ni­teet­ti ja siten alis­tut­tava kyseen­alaista­mat­to­mal­la an­tau­muk­sel­la nou­­­dat­­­tamaan yk­sin­omaan Al­­la­­hin sha­ri’aa. Sen myö­tä hä­nen on hy­lät­tä­vä kaikki ih­mis­ten sää­tä­mät lait sa­moin kuin omat hen­ki­lö­kohtai­set usko­muk­sen­sa, ha­lun­­sa, tai­pu­muk­sensa, intres­sinsä ja elä­män­ta­pan­sa. Vain näin hän voi va­­pau­tua niin ”tois­ten ihmis­ten orjuu­desta” kuin ”ha­lu­jen­kin or­juu­­des­ta” ja siir­tyä si­ten ”sor­ron”, ”ty­ran­nian” ja ”epä­oikeu­den­mu­kai­suu­den” ti­las­ta ”va­pau­den” ja ”oi­­keu­­den­­mu­­kai­suu­­den” ti­laan.

Maududilta omaksumaansa näkemystä mukaillen Qutb maalaa mielenkiintoisen kuvan Alla­hille alis­tumisen univer­saalista luonteesta ja merkitykses­tä: Islamin mukaan Allah on luonut koko uni­versu­min, joka on kuu­­liai­nen ja alis­tu­vainen Alla­hin tah­­dolle, voimal­le ja auk­toriteetille ja jatkaa sen an­siosta olemassa­­oloaan har­mo­ni­sel­la ta­valla (MS: 100). Niinpä Qutb painot­taa: ”On (…) tarpeen, että tämä sama auktori­teetti tunnus­te­taan ih­mis­­elä­män lains­äätäjäksi. Ihmi­sen ei tulisi irtautua tästä auktoriteetista ja kehittää eril­listä järjes­telmää ja eril­listä elämäntapaa.” (MS: 56–57.) Edelleen Qutb kirjoittaa: ”Tä­män kä­sityksen mukaan kuuliai­suus Allahin shari’aa kohtaan seuraa itse asiassa tar­peesta har­­­­moni­soida ihmiselämä ihmi­sessä it­ses­sään ja muussa universumissa toimivan lain kanssa. Tämä tarve edellyttää, että ihmisten sosi­aa­lisia asioita säätelevän lain on ol­ta­va so­pu­­soin­nus­sa uni­ver­sumin yleisen lain kanssa; se vaa­tii, että yh­dessä muun uni­ver­sumin kanssa ihminen alistuu yk­sin­omaan Allahille, eikä kenenkään ih­misen tulisi nous­ta toisten hallitsijaksi (MS: 105).” Qutb siis ko­ros­taa, että shari’a on osa Allahin uni­ver­saa­­­lia lakia, ja sitä tulisi noudattaa saman­laisella tahdot­tomalla ja ky­seen­alais­ta­mat­to­­mal­­la antaumuk­sella, jolla fyy­sinen maailma alis­tuu noudat­ta­maan Allahin luo­­mia luon­non­­la­ke­­ja.

qutb-hands

Ajatus siitä, että ihmisellä itsellään olisi oikeus muodostaa omia uskomuksia, ideoita, arvoja, sää­tää lakeja ja valita oma elämäntapa on jahiliyyahia, kuten Qutb tähdentää, ja ”kapinointia Allahin suve­reniteettia vastaan Maan päällä” (MS: 27, 34, 48). Yksi Qutbin kes­keisistä väitteistä on, että jahiliyyah­ ja siihen olennaisesti liittyvä ”Allahin suve­re­ni­teetin anastaminen ihmisen haltuun” joh­taa väistä­mättä epäoikeudenmukaiseen ti­lan­tee­­seen, jossa yh­destä ihmisestä tulee toisen herra, jon­ka orjuuteen tämä jälkimmäinen jou­tuu alistumaan ja jota tämä joutuu pal­vomaan. Tämän näkemyk­sen mu­kaan esi­mer­kiksi demokratia on ­jahiliyyahia­, koska siinä joukko ihmisiä harjoittaa Allahilta anastet­tua su­ve­reniteettia pakottaes­saan toiset ihmiset alistu­maan säädöksiinsä – keino­te­koi­siin, ihmisen laati­miin lakeihin. ”Maailmassa on vain yksi Allahin puolue; kaikki muut puo­lueet ovat Saa­tanasta ja kapinointia”, painottaa Qutb­ (MS: 130). Jahiliyyahia ja or­juut­ta Qutbin­ mu­kaan on myös se, että ihmi­nen toimii omien henki­lökohtaisten halu­jensa, in­tres­siensä, taipumus­tensa ja tavoit­teidensa poh­jalta, koska tällöin ihmi­nen on omien ”ha­lu­­jensa orja” (MS: 43–44, 67, 70). Qutb toteaa, että tais­te­leminen omia haluja, tai­pu­muk­sia, tavoitteita, henkilökohtaisia etuja ja omaan perhee­seen ja kan­sa­kun­taan liit­ty­viä intressejä vastaan on ”sisäistä suurta taistelua Saatanaa vastaan”, ja se on jotain, mi­kä jokaisen musli­min on täy­tynyt käydä ennen astumista taistelukentälle (MS: 82). Qutb viittaa tässä nk. suuremman jihadin (jihad ak­bar) käsitteeseen.

Islamin tärkein velvollisuus on jihadin avulla syöstä val­las­ta ihmis­joh­toi­nen jahi­liy­yah, anastaa po­liit­ti­nen val­ta, toimeen­pan­­na pa­­kol­la Al­lahin sha­­ri’aan pe­­rus­­tu­­va elä­­män­­­tapa ja va­paut­taa ih­mi­set si­­ten ja­­hi­li-val­­lan­­pitä­­jis­tä, -oi­keus- ja -yh­teis­­kun­­ta­jär­jes­tyk­ses­tä, -kä­sit­teis­tä ja -pe­rin­teis­tä. Vasta tämän jäl­keen ih­­mi­sil­­le koit­taa ”täy­del­linen va­­paus” päät­tää, omaksuako islamin usko vai ei, tosin il­man mah­dol­li­suut­ta pa­la­ta enää sha­ri’aa edel­tä­nee­seen ja­hili-jär­jestel­­mään ja -elä­­män­­ta­paan.

Qutbin mukaan ”vain islam on todellinen sivilisaatio” ja kaikki jahili-yh­teis­kun­nat eri muo­doissaan ovat taan­tu­muk­sel­li­sia tyrannioita, joissa ihmiset joutuvat alistumaan tois­­ten ihmisten tai omien halujensa orjuuteen ja jotka siten estävät ihmisiä saavutta­mas­ta ”to­dellista vapautta”. Tämä to­dellinen, ”täy­del­li­nen va­paus” koittaa vasta sitten, kun ­ja­hi­liyya­hin­ tyrannia on saatu tuhottua täy­sin ja ihmiset ovat vapautuneet ”jahili-yhteis­kun­tien, jahili-käsitteiden, jahili-pe­rin­tei­den ja jahili­-johta­­juuden kynsis­tä”. (MS: 34, 71, 81, 106–107.) Vasta tällöin ihmisillä on hänen mukaansa ”va­paa ym­päristö” valita, mitä us­koa, ja päättää, omaksuako islamin usko vai ei (MS: 65). Qutb kui­tenkin ko­rostaa, että tä­mä vapaus ei suinkaan tarkoi­ta sitä, että ihmiset voisivat tässä tilan­teessa päättää palata ta­kai­sin ”omien halujensa orjiksi” tai ”pysytellä toisten ihmisten or­­juu­dessa” jahili­-jär­jes­tel­­män mukaisesti. Ideana on pikem­minkin se, että islam ei suoranaisesti voi pakottaa ih­mi­siä usko­maan sen käsityk­siä, mutta islami­laisessa valtiossa elävien on joka tapauk­ses­sa alistuttava noudat­tamaan Allahin ­shari’aa­, olipa heil­lä minkälaisia us­ko­muk­sia ta­han­sa. (MS: 70–71.) Kuten tunnettua, isla­miin kään­ty­misen lisäksi sha­ri’a antaa kafireille va­pau­den tulla muslimien tappa­miksi tai orjuut­ta­miksi, ja, mi­käli he kuulu­vat nk. Kirjan kan­soihin eli juu­talaisiin tai kristittyihin, lisävaihtoehtona on maksaa suoje­lu­rahaa (jizya) ja alistua elämään nöy­ryyttävässä dhimmin ase­massa muslimien yli­her­ruu­den alla. Mainit­takoon, että yksi keskeinen menetelmä, jolla islam pyrkii vapauttamaan ih­­mi­set ”halu­jen orjuu­desta”, on nimenomaan kafireiden­ alis­ta­mi­nen ja nöy­­ryyt­tä­­mi­nen niin, että hei­dän ase­mansa näyttää mah­dollisimman halvek­suttavalta ja vasten­mieliseltä ver­­rattuna musli­mien etu­oi­keutet­tuun ja hal­litse­vaan ase­maan yh­teis­kunnassa (lue: Dhimmiys).

”Vapaudella” Qutb tarkoittaa näin ollen tilannetta, jossa mi­kään ei estä ihmis­tä kään­ty­mäs­tä mus­­li­miksi, pal­vomasta yk­sin Al­lahia ja noudattamasta yk­sin­omaan shari’aa elä­män kaikilla osa-alu­eilla. Qutb yl­tyy­kin ylis­tä­mään islamia to­delliseksi ihmiskunnan va­pau­­den julistukseksi: ”Tämä us­konto todella on uni­versaali julis­tus ihmi­sen va­pau­desta tois­ten ihmisten orjuudesta ja hänen omien halu­jensa orjuu­desta, joka myös on ih­mis­orjuuden muoto; se on julis­tus siitä, että suvereni­­teetti kuuluu yksin­omaan Allahille ja että Hän on kaikkien maail­mojen Herra. (…) Tämä julistus tarkoittaa, että Allahilta anas­tettu auk­tori­teetti palau­tetaan Hänelle ja anastajat – ne, jotka säätä­vät lakeja toisille ko­hottaen siten itsensä herran ase­maan ja alistaen toiset orjan asemaan – heite­tään ulos.” (MS: 67.) Qutb jatkaa: ”Islamin tärkein velvollisuus tässä maail­massa on syöstä val­las­ta ihmis­johtoinen jahi­liyyah ja ot­taa johtoasema omiin käsiin ja toteut­taa pa­kolla tiet­ty elämän­tapa, joka on sen pysyvä piirre (MS: 148).”

Qutb korostaa voimakkaasti jihadin merkitystä tuon velvollisuuden täyt­tä­mi­ses­sä eli kai­ken ”sor­ron”, ”epäoikeu­denmukaisuuden”, kaikkien ”saatanallisten voi­mien” ja ”saa­ta­nal­listen elämän­­jär­jestelmien” hävittämisessä ja ihmisten tuo­mi­ses­sa ”islamin oikeuden­mu­­kaisuu­teen”: ”Tämä liike käyttää saar­naamis- ja tai­vuttelu­menetelmiä ideoiden ja us­ko­­mus­ten uudistamiseksi, ja se käyttää fyysistä voimaa ja jihadia­ ideoi­den ja usko­mus­ten uudista­mista estä­vän jahili-järjes­telmän organi­saatioiden ja auktoriteet­tien lak­kaut­ta­miseksi.” (MS: 65, 81.) Qutb huo­maut­taa, että länsi­maissa ”us­konnolla” tarkoi­te­taan pel­käs­tään sydämessä vaalittavaa uskoa, jolla ei ole yh­teyttä käytännön elämään, ja siksi uskonnollisen sodankin ajatellaan olevan sotaa uskon pakotta­miseksi ihmissydä­miin, mutta tämä ei päde isla­miin, ”sillä islam on Al­lahin Kaikkivaltiaan koko ih­miskun­nal­le mää­räämä elämän­tapa, ja se perustuu yksin Al­lahin val­tiuteen eli Allahin ha­ki­miyyahiin (su­vere­niteet­tiin) ja määrää käytännön elämästä sen kai­kkine yksi­tyis­kohti­neen”. Qutb painottaa: ”Jihad isla­missa on yksinkertai­sesti nimitys pyr­ki­myk­sel­le tehdä täs­tä elämän­jär­jestel­­mästä hallit­seva maail­massa.” (MS: 86.) Onkin tärkeä pitää mielessä, että kun mus­­limit puhuvat ”islamista” tai ”us­kon­nos­ta” ja sen perustamisesta, he viit­taa­vat sillä sha­­ri’a­-lakia noudattavaan totalitaariseen yhteis­kuntajärjestel­mään, islamin yh­tei­söön ja elämäntapaan eivätkä niinkään hen­kilökohtaiseen uskoon. ”Islam ei ole pelk­kä ’us­ko’”, pai­not­taa Qutb­ (MS: 70) ja jatkaa: ”… joka pai­kassa, missä on olemassa isla­mi­lai­nen yh­teisö, joka on konkreettinen esimerkki jumalallisesti sää­detystä elä­män­jär­jes­tel­mästä, sillä on Ju­malan antama oikeus astua esiin ja ottaa poliittinen järjes­telmä hal­lin­­taansa niin, että se voi perustaa shari’an­ Maan päälle, kun taas uskon asian se jättää hen­kilö­koh­­taisen omantunnon varaan (MS: 86).”

Jihadin on oltava myös hyök­käävää. Jos joku asettaa esteitä islamin levittämiselle ja shari’an toi­­meen­panemiselle ja pyrkii siten ra­joit­ta­maan ”ih­­mi­­sen va­­paut­­ta”, is­­la­­min vel­vol­­li­­suu­te­na on ”va­pau­den puo­lus­ta­misen” ni­mis­sä tais­tella hän­tä vas­taan ja sur­ma­ta hä­net, mi­käli hän ei ilmoi­ta alistu­van­sa.

Qutb soimaa defaitismista ja tietämättömyydestä niitä muslimiajattelijoita, jotka ”olo­suh­tei­den pai­neen alaisina” ja ”petol­listen orientalistien viek­kaiden hyök­käys­ten lan­nis­ta­mina” ovat vääristäneet islamilaisen jihadin mer­ki­tyk­sen puo­lus­tavaksi sodankäynniksi, ja toteaa, että jos jihadin yhteydessä välttämättä halutaan puhua puo­lus­ta­mi­ses­ta, se tu­lee ym­märtää ”ihmisen puo­lusta­miseksi niitä ele­menttejä vastaan, jotka rajoittavat hä­nen vapauttaan” yllä mainitussa merkityksessä, ja tällaiset ele­mentit voivat ilmetä esi­mer­kiksi uskomuksina, käsi­tyksinä ja poliittisina järjestelminä (MS: 71). Ideana siis on, että muslimeilla on Al­lahin antama oikeus anastaa poliittinen valta haltuunsa ja pa­kot­taa kaikki kansakunnat Maan päällä noudattamaan shari’aa, ja jos joku pyrkii estämään tätä, muslimeilla on velvollisuus ihmiskunnan vapauden puolustamisen nimissä taistella hän­tä vastaan ja tarvittaessa alistaa ja tappaa hänet. Qutb toteaa: ”Minkään poliittisen jär­­jestelmän tai materiaalisen voiman ei tulisi asettaa esteitä islamin saarnaamiselle. Sen tulisi antaa jokaiselle yksilölle vapaus hyväksyä tai hylätä se, ja jos joku haluaa hyväksyä sen, sen ei tulisi estää häntä tai taistella häntä vastaan. Jos joku tekee niin, silloin on islamin velvollisuus taistella häntä vastaan, joko kunnes hänet on tapettu tai kunnes hän il­moittaa alistuvansa (MS: 66).”

Is­la­min yh­tei­sön pe­rus­ta­mi­nen ja­hi­li-yh­teis­kun­taan joh­taa väis­tämät­tä konflik­tiin sha­­ri’aa nou­­dat­ta­van, Al­la­hin uni­versaa­lia her­ruut­ta ju­lis­ta­van is­la­­min yh­tei­sön ja it­sen­sä säi­lyt­tä­mään pyr­ki­vän ja­hi­li-yh­tei­sön vä­lil­­lä, sil­lä nä­mä kak­si jär­jes­tel­mää ei­vät voi pit­kään elää rinnan. Täl­löin is­­la­mil­la ei ole muuta mah­dol­li­suut­ta kuin ”puo­lus­tau­tua hyök­käys­tä vas­taan” ja hä­vit­tää täysin kaikki sel­laiset jahili-järjes­tel­mät, kos­­ka ne ovat ”es­tei­tä uni­ver­saa­lin vapau­den tiellä”.

Qutb painottaa, että islamin saapuminen ja islamilaisen yhteisön perustaminen uuteen yhteiskun­taan johtaa aina väistämättä konfliktiin, koska ympäröivä jahili­-yhteiskunta haluaa luonnollisesti säi­lyttää itsensä. Qutb­ kuvaa islamia ja sen osaksi langetettua kamp­pailua seuraavasti: ”Sen [isla­min] pelkkä olemassa­olo ylei­senä julis­tuksena Allahin universaalista herruu­desta ja julistuksena ihmisen va­paudesta kaik­kien muiden kuin Allahin orjuudesta ja sen järjestäy­tyminen liikkeeksi uu­den johdon alle, joka on eri kuin olemassa oleva jahili­-johto, sekä se, että se luo jumalalliseen auk­toriteettiin ja Yhdelle Ju­ma­lalle alis­tumiseen perustuvan erillisen ja pysyvän yhteiskunnan, on riit­tävä syy ym­pä­röivälle, ih­misauktoriteettiin muodossa tai toisessa perustuvalle ja­hi­li­-yh­teis­kun­nal­le nousta sitä vastaan säi­lyttääkseen itsensä ja tukahduttaakseen islamin. (…) Tämä on luonnollista kamp­pailua kahden jär­jestelmän välillä, jotka eivät voi elää rinnan pitkään. Tämä on tosiasia, jota ei voi kieltää, ja näin ollen isla­milla ei ole muuta mahdollisuutta kuin puolus­tautua hyökkäystä vas­­taan.” (MS: 83.) Näin ollen kaikki yhteiskunnat ja yk­si­löt, jotka eivät halua alistua muslimien yliher­ruuden alle ja nou­­dattaa Allahin sha­ri’aa­, vaan pyrkivät säilyt­tämään oman yhteis­kuntajärjestyk­sensä, kulttuu­rinsa, pe­rin­teen­sä ja elä­­mäntapansa, ovat tä­män näkemyksen mukaan ”hyökkääjiä”, joita vastaan mus­li­mien on puolus­tauduttava ja jotka on alistettava ja tarvittaessa tapettava, sillä, kuten Qutb­ asian ilmaisee: ”Islamin velvollisuus on hävittää täysin kaikki sellaiset järjes­tel­mät, kos­ka ne ovat esteitä universaalin vapau­den tiellä (MS: 85).”

Mus­li­min ainoa kansallisuus on hänen uskonsa, ainoa ko­timaa Dar al-is­lam (sha­ri’a-lakia nou­­dat­­ta­va is­la­min alue), ai­noa hal­lit­sija Al­lah, ai­noa pe­rus­tus­la­ki Ko­raani, ja hänen ai­noita su­ku­­lai­siaan ovat ne, jot­ka ja­ka­vat us­kon Alla­hiin. Muslimi voi olla lo­jaali vain Dar al-is­lamille, jon­ka on le­vitt­äy­dyt­tä­vä kaik­kial­le maail­­maan. Is­lam ei voi sal­lia mi­­­tään se­­koit­­tu­mista ja­hiliyya­hin­ kans­sa eikä suos­tua mihin­kään komp­ro­­mis­­seihin ja­hili-yh­teiskun­nan käy­tän­tö­jen kans­sa. Jäl­­jel­le jää vain joko is­lam tai ja­hi­­liyyah­: is­­lam ei voi suos­­­tua tilan­tee­­seen, joka on puo­liksi is­la­mia ja puo­liksi jahi­liyyahia­.

Qutb korostaa voimakkaasti jihadin universaalia, globaalia luonnetta ja sitä, että mus­li­min ainoa kansallisuus on hänen uskonsa, ainoa kotimaa Dar al-islam (shari’a-lakia nou­dat­tava islamin alue), ainoa hallitsija Allah, ainoa perustusla­ki Koraani, ja hänen ainoita suku­laisiaan ovat ne, jotka jakavat uskon Allahiin (MS: 132–133), ja näin ollen muslimin tulisi eliminoida tästä käsityksestä kaikki vähäi­simmätkin jahiliyyahin elemen­tit, ku­ten shirkin suhteessa kotimaahan, rotuun, kansaan, sukujuuriin tai materiaalisiin intres­sei­hin (MS: 143). Qutb painottaa erityisesti, että islamin sanoma ei rajoitu arabeihin eikä se ole pelkäs­tään ara­bien vapauden julistus, vaan se on suunnattu koko ihmiskunnalle ja sen toi­min­ta­pii­ri­nä on koko Maa: ”Tämä uskonto haluaa tuoda koko maailman takaisin Yllä­­pitä­jälleen ja vapauttaa sen kaik­kien muiden paitsi Allahin orjuudesta (MS: 60).” Monet jihadistit, erityi­sesti al-Qa’idan ideologit, ovat tulkinneet tämän Qutbin nä­ke­myk­sen kan­­nanotoksi sen puo­lesta, että muslimien, erityisesti ara­bien, ei tulisi jihadissaan ra­joittua kansalliseen taiste­luun mus­li­­mi­mai­­den maal­lis­tu­nei­ta val­lan­pi­tä­jiä vas­­taan, vaan jihadia tulisi käydä globaalilla rin­tamal­la – islamin maail­man­laajuisen yhteisön eli um­man puo­­lus­tamiseksi hyökkääjää vastaan, isla­milai­sen valtion pe­rus­ta­­mi­sek­si ja kali­faa­tin palautta­miseksi ja sit­ten lo­pul­ta shari’an­ voimaan­­saat­ta­miseksi kaik­kialla maail­mas­­sa.

Kuten Qutb siis toteaa, muslimin ainoa kotimaa, jota kohtaan hän voi olla lojaali, on Dar al-islam, mus­limien hallitsema ”islamin alue”, jossa noudatetaan shari’aa ja islami­laista elä­­mäntapaa, ja koko muu maailma on Dar al-harbia eli ”sodan aluetta”. Qutb pai­nottaa, että muslimi on valmiina taiste­lemaan Dar al-harbia­ vastaan, vaikka se olisi hänen syn­ty­­­mä­paik­kansa, hänen sukulaistensa asuin­paikka tai hänen omaisuutensa tai muiden ma­te­riaa­listen intres­siensä si­jaintipaikka (MS: 131, 140). Niinpä tästä näkökulmasta kat­sot­tuna ajatus mus­li­mien integ­roitumi­sesta länsi­maisiin yhteiskuntiin on täysin pois­sul­jet­tu vaih­to­eh­to. Qutb­ korostaa: ”Tehtä­vänämme on olla tekemättä komp­romis­seja ja­hi­li-yh­teiskunnan käytäntöjen kanssa, emmekä voi olla lojaaleja sitä kohtaan. Jahili­-omi­nai­­suuksiensa johdosta jahili-yhteiskunta ei ole kompromissien arvoinen. (…) Ta­voit­tee­nam­me on muuttaa perustavassa ristiriidassa islamin kanssa oleva ­jahili­-jär­jestelmä juu­riaan myöten… (…) Ensi as­ke­lee­nam­me on nousta jahili­-yhteiskunnan ja kaikkien sen kä­si­­tysten ja arvojen yläpuolelle. Emme tingi omista arvoistamme ja käsityksis­tämme mis­sään määrin tämän ­jahili­-yh­teis­kun­nan hyväksi. Emme koskaan! (MS: 35)” Hän jat­kaa: ”Islam ei voi sallia mi­­tään se­koit­tumista jahiliyyahin­ kanssa, ei käsityksissään eikä niistä joh­de­tuis­sa elä­män­ta­­vois­saan. Jäl­jelle jää vain jo­ko islam tai jahi­liyyah­: is­lam ei voi suos­­tua tilan­tee­seen, joka on puo­liksi is­la­mia ja puo­liksi jahi­liyyahia­. Tässä suh­teessa is­la­­min nä­kö­kanta on hyvin selkeä. Se sa­noo, että to­tuus on yksi eikä sitä voi jakaa (MS: 146).”

Qutbin näkemys sillanrakennuksesta islamin ja muiden uskontojen ja yh­teis­kun­ta­jär­jes­tel­mien vä­lille on tuttu nykyisestä monikulturismin­ ideologiasta, jo­ka sallii tällaisen sil­lan ylit­tämisen vain yh­teen suuntaan: ”Kuilu islamin ja jah­i­liy­ya­hin välillä on suuri, eikä sen yli pidä rakentaa siltaa niin, että ih­miset kahdella puolella voivat sekoittua kes­ke­nään, vaan ainoastaan siten, että ja­hi­liy­ya­hin ihmi­set voivat tulla yli isla­miin, elivätpä he niin kut­sutussa ’islamilaisessa’ maassa ja pitivätpä he itseään muslimeina tai olivatpa he ’is­la­­­milaisten’ mai­den ulkopuolella…” (MS: 156).

Islam tulee elvyttää asteittain, aivan kuten pro­feet­ta Mu­ham­mad ai­koi­naan pe­rus­ti is­la­min. Ensin tulee muodostaa etujoukko, joka irtautuu ja­hili-yhteiskunnasta ja tu­lee sii­tä riip­pu­mat­to­maksi ja jonka kes­kuk­se­na toi­­mii uu­si johto. Sen jälkeen islamin yh­tei­sön tu­lee vah­vis­tua jo­ka ta­sol­la en­nen ja­hili-yhteiskun­nan avoin­ta haas­­ta­mista.

Kuinka islamin elvyttäminen sitten Qutbin mukaan tulisi toteuttaa käy­tän­nös­sä? Qutb täh­­dentää, että tässäkin asiassa olennaista on seurata profeetta Mu­ham­ma­din esi­merk­kiä. Ensin tulee muo­dos­taa etu­joukko, joka tuntee tämän pitkän matkan varrelle si­joit­tuvat virstanpyl­väät, ja juuri tä­män etujoukon opastukseksi Qutb­ laatikin teoksensa Ma’alim fi al-Tariq (”Virstanpyl­väät”) (MS: 27–28). Pelkkä abstrakti teo­reetti­nen tietämys ei siis riitä, vaan uskon kanssa samanai­kaisesti on perustet­tava siihen poh­jau­tuva yh­tei­sö ja liike (MS: 51). Qutb toteaa: ”On tarpeen, että tämä ryhmä irtautuu jahili-yhteis­kun­nasta siten että, siitä tulee riippumaton ja erillinen aktiivisesta ja järjestäytyneestä jahili-yh­­teis­kun­nasta, joka pyrkii torjumaan islamin. Tämän uuden ryhmän kes­kuksena tulisi olla uusi johto – johto, joka ensin henkilöityi itse profeetassa ja joka hänen jälkeensä siir­tyi niille, jotka pyrki­vät tuomaan ihmi­set takaisin Allahin Kaik­ki­val­tiaan suvereniteetin, Hä­nen auktoriteettinsa ja Hänen la­kiensa pii­riin (MS: 58).” Qutb varoittaa, että heti kun täl­lainen etujoukko on perustettu, on syytä varautua siihen, että jahili­-yhteiskunta päät­tää hyökätä sen kimppuun, joten muslimiyhteisön on syytä ensin vahvistua joka tasolla tar­peeksi ennen jahili­-yhteiskun­nan avointa haastamista (MS: 90).

Qutb korostaa, että matka islamin elvyttämisestä ja islamilaisen yhteisön pe­rus­ta­mi­ses­ta sen maa­ilmanherruu­teen on pitkä (MS: 25–26, 50), ja siinä tulisi edetä asteittaisesti ja vakaasti soveltamal­la samaa menetelmää, jolla profeetta Mu­ham­mad aikoinaan perusti islamin. Qutb­ tii­vistää siihen liit­tyvät keskeiset vaiheet seuraavasti siteeraten imaami ibn Qayyimia­ (1292–1350): ”Ensin musli­meja pidäteltiin taistele­masta, sitten heidän sallittiin tais­tella, sitten heidät määrättiin taistele­maan hyök­kääjiä vastaan ja lopulta heidät mää­rät­tiin tais­telemaan kaikkia monijumalaisia vas­taan.” (MS: 74.) Ibn Qayyim täsmentää: “Täten 13 vuoden ajan lähettiläisyytensä alkamisesta hän [Mu­hammad] kut­sui ih­mi­siä Al­la­­hin luo saarnaamalla, taistelematta ja kantamatta jizyaa [suo­je­lu­ve­roa/‑ra­haa], ja hän­­tä käs­kettiin hillitse­mään itsensä ja harjoittamaan kär­si­väl­li­syyt­tä ja malttia. Sitten hä­net mää­rättiin muut­tamaan, ja myöhemmin annettiin lupa taistella. Sitten hänet käs­kettiin taistelemaan niitä vastaan, jotka taiste­livat häntä vastaan, ja olemaan tais­te­le­mat­ta niitä vastaan, jotka eivät so­tineet häntä vastaan. Myö­hemmin hänet määrättiin tais­te­le­maan polyteistejä vastaan, kun­nes Alla­hin uskonto on täysin val­lassa.” (MS: 63.)

Edellä mainittu ensimmäi­nen vaihe, jolloin muslimeja pidäteltiin väliaikaisesti taiste­le­mas­ta, tunne­taan Mekan vaiheena. Qutb­ painot­taa, että taistelu mus­li­mien ja ”Allahin auk­­to­riteetin anastajien” välillä on ikuista ja jatkuu, ”kunnes uskonto on puhdistettu Alla­­hia Kaikkivaltiasta varten”, ja niinpä ­Mekan­ vai­heen rauhanomaisuus selittyykin puh­taas­ti strategisilla syillä, jotka liit­tyvät mus­li­mi­yh­­tei­­sön pe­rustamiseen (MS: 75). Qutb luettelee useita tällaisia mah­dollisia syitä: Taisteleminen olisi hel­posti voinut sekoittua heimo­sodankäyntiin, jonka pyör­tei­siin islam olisi voinut hävitä. Mekan ­val­mentautumis­- ja va­rus­tau­tu­mis­vai­hees­sa olennais­ta oli vahvistaa uskoa Al­lahin ykseyteen ja ke­hit­tää kär­si­väl­lisyyttä ja hermojen hallintaa. Taistele­minen olisi luonut nega­tiivisen mie­li­ku­van isla­mista, mikä olisi voinut kääntyä muslimeja itseään vastaan. Muslimien ima­gon kan­nalta oli hyödyl­lisempää esiin­tyä sorrettuina mutta sellaisina, jotka eivät myönnä tappiotaan, sillä perin­teisesti se vetoaa arabien kunnian­tuntoon ja he­rättää näiden aut­ta­mis­halun erityisesti, jos sorret­tua kunni­oi­tetaan, kuten Qutb toteaa. Qutb myös pai­not­taa, että muslimien lukumäärä Mekan­ vaiheessa oli hyvin pieni: ”Jos taiste­lu näissä olo­suh­teissa olisi sallittu, tämä ra­jallinen sodankäynti olisi johtanut muslimien täy­delli­seen tu­hoon; vaikka he olisivat tappa­neet suuren lukumää­rän vastustajiaan, hei­dät olisi silti hä­vitet­ty täysin.” (MS: 76–77.)

Kuten tunnettua, salamurhaa pelännyt Muhammad joutui vuonna 622 vä­hä­lu­kui­si­ne seu­­raa­jineen muuttamaan (hijra) Mekasta Medinaan, jossa hänen on­nis­tui manipu­loin­ti­ky­kyjensä ansi­osta ko­hota vahvaksi poliittiseksi ja so­ti­laal­li­sek­si johtajaksi. Huomion­ar­vois­ta on, että juuri hijra, siir­tymi­nen Medinaan ja sotilaspoliit­tisen val­ta­kes­kuk­sen pe­rus­­­taminen sinne, on hetki, josta islamin ajan­lasku alkaa, ja nimenomaan tuossa vai­hees­sa Muham­madin saa­mat ilmes­tykset alkoi­vat muut­­tua yhä sotai­sem­miksi ja hyök­kää­vämmiksi:

Profeetta sanoi: “Minut on mää­rätty taistele­maan ihmi­siä vastaan, kunnes he todis­ta­vat, että ei ole muuta juma­laa kuin Al­lah ja että Mu­ham­mad on Hä­nen palvelijansa ja Hänen lähetti­läänsä, suuntaavat kas­vonsa qib­laam­me­ (ru­kous­suun­­taam­me) koh­ti, syö­­vät mitä teu­­ras­­tam­me ja ru­koilevat taval­lamme.” (Sunan Abu-Dawud, Ki­tab Al-Ji­had, 14: 2635)

Taistelkaa heitä vastaan, kunnes epäjumalia ei enää palvota, vaan yksin Allahia (koko maailmassa), mutta jos he herkeävät (palvomasta muita Allahin lisäksi), tietää Allah, mitä he tekevät. (Koraani 8:39)

Hän (Allah) on lä­hettänyt lä­hetti­läänsä (Muham­madin) tuomaan johda­tuk­sen ja to­tuu­den us­kon­non (islamin) saattaakseen sen voittamaan kaikki muut us­konnot, vaik­ka se on vastoin vää­rä­­uskoisten (moni­juma­laisten, pa­kanoi­den, epä­­ju­ma­­lan­­pal­­vojien ja ateistien) tah­toa. (Koraani 9:33)

Kun rauhoitetut kuukaudet ovat kuluneet, tappa­kaa us­kot­tomat missä heitä ta­paat­te­kin, van­gitkaa ja saarta­kaa heidät ja väi­jykää heitä kaik­ki­alla, mutta jos he katuvat, pi­tä­vät ru­kouksensa ja antavat al­muja, an­takaa heidän mennä rauhassa. Allah on An­teeksi­an­tava. (9:5)

Koraanin (2:106, 13:39, 16:101, 17:85–86, 87:6-7) itsensä säätämän ku­moa­mis­pe­ri­aat­teen (naskh) mukaisesti myöhäisemmät, Medi­nan vai­heen sotaisat jakeet (esim. 8:39, 9:5) ku­moa­vat varhaisem­mat, Mekan vai­heen suh­teellisen rauhan­omaiset ja­keet (esim. 2:256). (On huomattava, että Koraa­nia ei ole järjestetty kronolo­gi­sesti, joten Koraanin suurien ai­ka­järjestys on tarkistettava erikseen.) Qutbin oivallus siis oli, että tilanteessa, jossa jahi­liyyahia edustavat voimat ovat vallassa ja muslimit ovat selvästi altavastaa­jan ase­massa, olisi virhe nou­dat­taa Medinan vaiheen lopullisia, sotaisia il­moituksia, sillä tällöin avoin aseel­linen jihad johtaisi mus­­li­mi­­yh­­tei­­sön tu­hoon. Sen sijaan tällaisessa tilan­teessa on stra­­te­gisesti järkevämpää noudattaa Mekan vai­heen mu­kaista va­ro­vaista lä­hes­tymis­­ta­paa, aivan ku­ten pro­feetta Muhammad oli ai­koi­naan me­netel­lyt Alla­hilta saamiensa il­moi­­­tusten pohjalta.

Sayyid Qutbia käsittelevä katkelma elokuvasta ”Jihad: The Men and Ideas behind Al Qaeda” (2007).

”Virstanpylväät” uuden sanaston lähteenä

Ma’alim fi al-Ta­riq tarjosi jihadistien käyttöön uuden sanaston, joka aikoinaan oli mitä il­mei­sim­min tar­koi­tet­tu kommunismista kiinnostuneen arabinuorison hou­­­kut­­­te­­le­­mi­­sek­­si Mus­­­li­mi­­vel­jes­kun­­taan mutta joka sittemmin on osoit­­tau­tu­nut erittäin te­hok­kaak­si pro­pa­gan­da-aseek­si ny­ky-Län­nen kom­mu­nis­mia ihan­noi­vas­sa kult­tuu­ri­mar­xis­ti­ses­sa valta­kult­­tuu­ris­sa. Nimittäin, kun ”so­si­aa­li­sen oikeu­den­mu­kai­suu­den puo­lus­ta­jat” Län­nes­sä kuu­­levat mus­li­mien haluavan va­pau­tua ”sor­ros­ta” ja ”epäoikeudenmukaisuudesta”, jo­hon syyllisiä ovat musli­mi­maiden itse­val­tai­set tyran­nit (taghut), Is­rael, Yhdysvallat ja muut länsimaat, ja saavuttaa ”vapauden” ja luoda ”oi­keu­den­mu­kai­sen” yhteis­kunnan, se vah­vistaa näi­den ”hyvien”, ”tiedostavien” ja ”vastuul­listen” ihmis­ten kult­tuuri­marxis­tisia nar­­ra­tii­ve­ja ja saa heidät fanaattisesti ja mitään kyseenalaistamatta vaatimaan noiden sortajien ku­kis­tamista ja tuhoamista. Koska heidän ideo­­lo­­gian­­sa ei kestä min­­kään­­laista kriit­tistä tar­kas­telua, vaan siihen on vain us­kot­­ta­va so­keas­­ti, he janoavat in­for­maa­tio­ta, joka pön­kit­tää sitä, ja valtamedia vastaa tähän tar­pee­seen suoltamalla heille va­­le­­uu­ti­sia ja sen­su­roi­mal­la to­del­li­set uutiset – kos­­ka se on osoittautunut erittäin tuottoisaksi lii­ke­toi­minnaksi ja koska enemmistö toimittajista on samanlaisia ”maailmanparantajia” kuin he itse. He tor­juvat noi­den sor­to­väit­teiden kriit­­tisen tarkastelun myös sik­si, että he pel­kää­­vät tu­le­van­­sa lei­ma­tuiksi ”rasisteiksi”, ”is­la­­­mo­foo­bi­koiksi” ja ”muu­ka­lais­­kam­­moi­sik­si” ja sul­je­tuik­­si siten hal­­veksittuina ulos omas­ta ”hy­vien ih­mis­ten” ryh­mäs­­tään. Tä­mä pel­ko pe­rus­tuu hei­dän omaan ko­­­ke­muk­­seensa siitä, että heidän ryhmänsä ei hy­väk­sy min­­kään­laista toi­­sin­ajat­te­lua vaan vaa­tii fa­sis­min pe­­­riaat­tei­den mukaisesti yksi­löä uhraaman itsensä kol­­­lek­­tii­­vin hy­väk­si niin, että yhte­näi­­s­enä tuo kol­lek­tii­vi olisi mah­dol­li­simman vah­va voi­ma ”sor­tajien” ja ”sor­­to­ra­ken­tei­den” tu­hoa­mi­sek­si ja uto­pis­ti­sen mo­ni­­kult­tuu­ri­sen, kom­­­mu­nis­ti­­sen yh­teis­­kun­­nan ra­­ken­­­ta­mi­­seksi tuhotun yh­­teis­­­kun­nan rau­nioil­le. Sitä pait­si, kukapa haluaisi julkisesti ilmoittaa vastustavansa ”oi­keu­den­mu­kai­suut­ta” ja ”va­paut­ta”?

Monien kult­tuuri­marxis­tien fa­naat­­tiset nä­ke­myk­set ovat niin sa­man­kal­taisia Qutbin fa­sis­­tis­­ten ajatusten kanssa, että kään­­tyminen is­la­miin on heille luon­nol­linen seuraava as­kel, mutta jotkut va­sem­mis­to­lai­­sis­ta voi­vat tulla toisiin aa­tok­siin, jos he rohke­­ne­vat tut­kia tar­­kem­­min, mitä sellaiset käsitteet, ku­­ten ”epä­­oi­keu­den­mu­kai­suus”, ”oi­keu­den­mu­kai­suus” ja ”vapaus”, to­del­lisuudessa tar­koit­ta­vat is­la­­min yli­val­taa aja­vien tahojen re­to­rii­kassa.

  • Kun Qutbin näkemyksiin viittaavat muslimit puhuvat ”oikeudesta”, se viittaa sha­ri’a-la­kiin. Kun he puhuvat ”oi­keu­­den­mu­kaisuudesta”, se viittaa shari’a-lain ky­seen­alais­­ta­mat­to­maan noudattamiseen.
  • Kun he puhuvat ”epäoikeudenmukaisuudesta”, ”sorrosta” tai ”ty­­ranniasta”, se viit­taa tilanteeseen, jossa sha­ri’a ei toimi ihmiselämän kaikkien osa-aluei­den pe­rus­tana vaan sen sijaan tai sen rinnalla noudatetaan ihmisten säätämiä la­ke­ja tai vaa­li­­­taan muita kuin islamiin perustuvia perinteitä.
  • Kun he puhuvat ”vapaudesta”, se viittaa tilanteeseen, jossa shari’a-laki on saatettu voi­­maan, kaikki jahili-järjestelmät on tuhottu ja ihmisillä on ”va­paus” omaksua is­lam us­kok­seen tai tulla tapetuiksi tai orjiksi tai, jos he ovat krisittyjä, juutalaisia tai za­­rat­hustralaisia, alistua suojelurahaa maksaviksi dhimmeiksi – toisen luokan kan­sa­­lai­sik­si, joil­la on rajalliset kan­sa­lais­oi­keu­det. ”Vapaus” viittaa myös vapauteen ”ha­lujen or­juu­des­ta”, jossa yksilö on luopunut täysin omista hen­ki­lö­kohtai­sista us­ko­­muk­sistaan, ha­luis­taan, tai­pu­muk­sistaan, intres­seisttään ja elä­män­ta­vastaan. Tä­mä näkemys voi olla hyvin­kin lähellä nykypäivän vasem­misto­radi­kaa­lien kä­si­tys­tä va­pau­desta mutta kovin kau­ka­na 60-luvun hippien käsitystä vapaudesta
  • Kun he pu­hu­vat ”vapauden puo­lustamisesta”, se viittaa tilanteseen, jossa kafirit, us­kot­­to­mat, pyr­­ki­vät es­tä­mään shari’a-lain toimeenpanemisen säi­lyt­tääk­seen oman elä­­män­ta­pan­sa ja va­pau­tensa ja jossa muslimit ”uni­­­ver­saa­lin vapauden puo­lus­ta­mi­sen” nimissä tais­­te­­le­vat hei­tä vastaan ja surmavat heidät, mikäli he eivät alistu.
  • Kun he puhuvat ”islamista”, he viit­taavat mus­limi­yhteisöön, joka palvoo yksin Al­la­hia eikä mi­tään muu­ta ja nou­dattaa yk­sin­omaan shari’a-lakia elämän ja yh­teis­kun­nan kai­killa osa-alueil­la, tai he viittaavat sha­ri’a-la­kiin tai siihen perustuvaan is­la­min elämäntapaan (din). Siihen voi sisältyä myös ajatus ”uskosta” kris­tin­us­kon mer­ki­­tyk­sessä, mutta vain toissijaisena element­ti­nä. Ku­ten Qut­bin Ma’alim fi al-Ta­riq ‑teok­ses­ta­kin il­me­nee, olen­nais­ta islamisssa ei ole se, mi­hin ku­kin us­koo sy­dä­mes­sään, vaan alis­tu­mi­nen ”Al­la­­hin orjuu­teen” ja shari’-a-lain nou­dat­ta­mi­nen.

erdoagn

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdo­ğan näyt­tää mo­lem­min käm­me­nin ara­bi­ke­vään myö­tä Mus­li­mi­vel­jes­kun­nan tun­nuk­sek­si muo­dos­tu­nut­ta R4BIA-ele­ttä.

Muslimiveljeskunta viljelee mie­­lel­lään edellä mai­nit­tuja termejä järjestöjensä ja puo­luei­den­sa nimissä. Esi­mer­kik­si Egyp­tissä Mus­li­mi­vel­­jes­­kun­nan puo­lueen ni­mi on ”Va­paus- ja oi­keus­puo­lue” ja Turkissa ”Oi­keus- ja ke­hi­tys­­puo­lue” (AKP), missä ”kehitys” viit­taa sha­ri’an as­teit­tai­seen täy­tän­töön­­­pa­noon vel­jes­kun­­nan pe­ri­aat­tei­den mu­kai­sesti. Lännessä Mus­limiveljeskunta käyt­tää ylipäätään erit­täin paljon tietoisesti termistöä, jonka he tie­tä­vät ka­firei­den ym­mär­tä­vän väärin (esim. ”ter­rorismi”, ”rauha”, ”us­kon­to”, ”ih­­mis­­oi­keu­det”, ”ta­sa-ar­vo”, ”ra­sis­mi”, ”so­­pi­mus”, ”to­tuus”, ”sa­nan­va­paus”, ”ju­ma­lan­pilk­ka”) ja jonka to­­del­­li­sen mer­­­ki­tyk­sen tuntevat vain asiaan vihkiytyneet ja in­dok­tri­noi­dut muslimit. Idea­na on saada kafirit hyväksymään asioita, joiden todellista merkitystä he eivät tiedä, ja sitten vaivihkaa syrjäyttää kafireiden sanoille antama merkitys islamin yli­valtaa aja­vien muslimien niille antamalla merkityksellä, mikä ta­pah­tuu pikku hiljaa mus­li­mi­väes­tön lisääntymisen myötä. Tä­män­­­­­­kal­tai­nen tietoinen har­haut­ta­mi­nen (ta­qiy­ya ja taw­ri­ya) on sha­ri’an mukaan sal­lit­tua ja jopa pa­kollista, mi­kä­li sen avulla ta­voi­tel­ta­va päämäärä on pa­kol­linen (‘Umdat al-Salik o9.0–o9.1). Yksi täl­­lai­­nen mus­­­li­­meil­le pa­kol­li­nen pää­mää­rä on ji­had Allahin sha­ri’an voimaan­­saat­­tamiseksi kaik­­­kial­­la maail­mas­­­sa.

”Virstanpylväät” jihadistien inspiraation lähteenä

Sayyid Qutbin Ma’alim fi al-Ta­riq pysyttelee varsin abstraktilla tasolla. Qutb toteaa, että is­lamin elvyttämisen liike tulisi käynnistää jossain muslimimaassa (MS: 27), mutta teos jättää paljon tulkinnan varaa sen suh­teen, mihin kon­kreet­ti­siin toimenpiteisiin mus­li­mien tu­li­si ryh­tyä tietyssä ti­lan­tees­sa ja olo­suh­teis­sa ta­voit­tei­densa saavut­tamisek­si. Niin­­pä se antaa ai­nek­­sia ja tukea hy­­vin­­­kin erilaisille tulkinnoille ja lä­hes­ty­mis­ta­voil­le.

  • Qutb painottaa, et­tä matka is­­la­­min maail­man­her­ruu­teen on pitkä, mi­kä ajatus so­pii yhteen sen Hasan al-Ban­nan idean kans­­sa, että kan­sa on vä­hi­tel­len indoktrinoitava is­lamiin ruohonjuuritasolta käsin al­kaen yksi­lös­tä ja edeten aina suu­rem­piin yh­teis­­kun­nal­lis-so­silaa­lisiin yksik­köihin. Tämä on edelleen Mus­­­li­mi­vel­jes­kun­nan joh­to­aja­tus, sa­maan aikaan kun se kui­ten­kin op­por­tu­ni­sesti tukee eri aseellisia ji­ha­dis­ti­­ryhmiä aina, kun se kat­soo niil­lä olevan rea­­lis­tisia mah­­­­­dol­­­­l­i­­suuk­­sia on­nis­tua ta­voit­teis­saan.
  • Qutbin vaa­timus siitä, että islamin pe­rus­ta­mi­sek­si etujoukon on ir­tau­dut­ta­va jahili-yh­­teis­kun­nas­ta voidaan tulkita siten, että tämä ir­taan­tu­mi­nen ei tapahdu pel­käs­tään henkisellä vaan myös fyysisellä tasolla, ai­­van ku­ten Mu­ham­mad toi­mi siirtyes­sään (arab. hijra) Mekasta Me­dinaan pe­rus­taak­seen is­lamilaisen valtion sin­ne.
  • Qutbin ajatukset siitä, että islamin yhteisön on ir­taan­nut­ta­va jahili-yh­teis­kun­nasta, koska islam ei voi sallia mi­­tään se­koit­tumista jahiliyyahin­ kanssa ja lopulta vain toi­nen näistä järjestelmistä voi jäädä jäljelle, ovat ins­pi­roi­neet erityisesti nykypäivän sa­la­fisteja, jotka kieltäytyvät osallistumasta millään tavalla ja­hi­li-ins­ti­tuu­tioi­den toi­min­­­taan ja suorasanaisesti vaativat shari’a-lain toimeenpanemista sen lopullisessa, Me­­­di­­­nan muo­dos­sa kaik­kine brutaa­leine ran­gais­­tuk­sineen.
  • Qutbin tekemä erittäin jyrkkä ja ehdoton kahtiajako islamin ja ja­hi­­liy­yahin välille on vedonnut moniin mus­limeihin, jotka ovat halunneet saa­da ul­koi­sen auk­to­ri­tee­tin antamia valmiita ja yksinkertaisia joko–tai-vas­tauk­sia elä­män­ky­sy­myk­siin­­sä. Koraani ja hadithit ovat tavalliselle rivimuslimille vaikeaselkoisia lähteitä, mutta Qutb selittää islamin ytimen helposti ym­mär­ret­tä­väl­lä tavalla niin, että islam vai­kut­taa jok­seen­kin ko­he­ren­tilta ja joh­don­mu­kai­sel­ta jär­jes­tel­mäl­tä, jos vain hy­väk­syy sen si­nän­sä järjettömät, ris­ti­rii­tai­set ja kes­tä­mät­tö­mät läh­tö­olet­ta­muk­set.
  • Se Qutbin näkemys, että myös kaikki nykyiset mus­li­mi­yh­teis­kun­nat ovat itse asias­sa jahilliyahin vallassa ja että islamin velvollisuutena on syöstä jahili-vallanpitäjät val­­lasta ja tuhota kaikki jahili-järjestelmät, on saanut monet jihadistit muuttamaan vi­holliskuvaansa. Vihollisia eivät olekaan pelkästään juu­ta­lai­set ja im­­pe­­ria­­lis­­ti­set ”ris­ti­retkeläiset”, kuten aiemmin oli ollut tapana ajatella, vaan myös toiset mus­li­mit, mikäli nämä eivät luovu jahiliyyahin saas­tut­tamasta elämäntavastaan ja ”pa­laa” nou­dattamaan sha­ri’a-lakia sen sa­la­fis­ti­ses­sa, Koraaniin ja sunnaan pe­rus­tu­vas­sa muo­­­dossa. Tämä on johtanut syytöksiin us­kon­hyl­kää­mi­ses­tä (takfir) ja ää­rim­mil­leen siihen, että jokin jiha­disti­ryhmä julistaa us­kon­luo­pioik­si (mur­tadd) tai tees­ken­te­li­jöik­si (mu­na­fiq) kaik­ki muut muslimit, jotka ei­vät suostu liit­ty­mään sen rivei­hin. Seu­­rauk­sena tästä kaikesta on ollut levotto­muuksien ja ter­ro­ris­min li­sään­ty­mis­tä mus­limi­maissa, kun jihadistit ovat pyrkineet vä­ki­val­tai­ses­ti syök­se­mään val­lasta maal­­lis­tu­neita ”us­kon­­luo­pio­hal­lit­si­joi­ta” tai puhdistamaan muslimiväestöä ”tees­­­ken­­­te­lijöis­tä” isla­mi­­lai­sen val­tion pe­rus­ta­miseksi. Toiset jihadistiryhmät, kuten al-Qa’ida, sen si­jaan vas­­tus­tavat tä­tä lä­hes­tymis­ta­paa, koska se luo mus­limien kes­kuu­­teen epä­so­pua (fit­na), ja ne pitävät­ sen sijaan en­si­si­jai­se­na vi­hol­lise­naan ”us­kon­­luo­pio­­hal­lit­si­joi­ta” ”sät­ky­nuk­kei­naan” käyt­tä­vää ”juu­ta­lais-ris­ti­ret­keläis­tä liit­tou­­­maa” – sillä periaatteella, että on parempi hankkiutua eroon ensin suu­rem­mas­ta pa­hasta ja sitten vasta myö­hem­min pienemmästä pahasta.

Vuonna 2013 valmistunut erinomainen ranskalaisdokumentti ”The Brot­her­­hood”, joka kattaa Mus­li­mi­vel­jes­kun­nan historian sen syntyvaiheista aina arabi­kevään jälki­mai­nin­­keihin asti. Ks. Sayyid Qutbia käsittelevä osuus 14:39–20:54 käyn­nis­tä­mäl­lä yl­lä ole­va vi­deo.

***

Kirjoitelmasarjan seuraavassa osassa tarkastellaan joitakin keskeisiä sun­ni­ji­ha­dis­ti­ryhmiä, jotka ovat saaneet alkunsa tai inspi­roi­tuneet Mus­li­mi­vel­jes­kun­nasta tai sen ideo­lo­­gias­ta, erityisesti Sayyid Qutbin nä­ke­myksis­tä.


MS = Qutb, Sayyid. Milestones (Ma’alim fi’l-tareeq). Ed. by A.B. al-Mehri. Maktabah Book­sellers and Pub­lish­ers. Bir­ming­ham, England, 2006.

”Hmm, pitäisiköhän nuo ryöstää, koska se miellyttäisi Allahia?”

Arabiaa hyvin osaava ukrainalaisnainen kertoo jär­kyt­tä­väs­tä ko­ke­muk­ses­taan mus­li­mi­siir­to­lais­ten valtaamassa junassa Un­karis­sa: ”Ti­­lan­­ne hui­pentui siihen, kun he alkoivat jutella keskenään rentoon sävyyn, pi­täi­si­kö heidän ryöstää meidät, kos­ka se miellyttäisi Allahia, koska olemme us­kot­to­mia. He puhuivat minusta, että kan­­­nattaisi todellakin raiskata minut, koska en ole pukeutunut kunnon naisen ta­voin. Minulla ei ole hijabia päässäni, enkä siis ole muslimi, joten olen paha.” – Tä­män asian raportointi ”rikkoo YouTuben vihapuhetta koskevaa käytäntöä”, mistä syys­­tä Youtube on sensoroinut kyseisen videon.

Mistä ihmeestä yllä olevassa videossa mainitut muslimimiehet ovat saa­neet sel­lai­sen kä­si­tyk­sen, että us­kot­tomien ryöstäminen ja rais­kaa­mi­nen miel­lyt­täi­si Allahia? Vastauksen tä­­hän löydät kirjoituksesta Allahin kosto, erityisesti osiosta Al­la­hin armeliaisuus ja sen ra­jat.

Saksan kriittinen tilanne

Saksasta kantautuu huolestuttavia uutisia siitä, kuinka turva­paikan­haki­jat ovat al­ka­neet panna shari’aa täy­tän­töön pakolaiskeskuksissa. Kärsijöinä ovat kristityt ja jesidi­pako­lai­set – ja naiset. Koska vasemmiston kult­tuuri-marxistisen ideo­lo­gian mukaan muslimit ovat aina uhreja ja kaikki muut, erityisesti juutalaiset ja kristityt, ovat heidän sortajiaan, valtamedia pyrkii peittelemään ja vä­hät­te­le­mään näitä monikulturistisen narratiivin kans­sa ristiiriidassa olevia tapauksia:

  • Muslimien hyökkäykset kristittyä, kurdeja ja jesidejä vastaan pakolaiskeskuksissa lisääntyvät ja raaistuvat.
  • ”Pakenin Iranin salaista palvelua, koska luulin, että Saksassa voisin elää uskoni kanssa ilman sortoa. Mutta pakolaiskeskuksessa en voi myöntää olevani kristitty, koska minua alettaisiin uhkailla… He kohtelevat minua kuin eläintä. He uhkaavat tappaa minut.” – Iranilainen kristitty saksalaisessa pakolaiskeskuksessa
  • ”Meidän on luovuttava siitä harhakuvitelmasta, että tänne saapuvat ovat ihmisoikeusaktivisteja… Saamme raportteja siitä, että sunnit uhkailevat shiioja väkivallalla, mukaan lukien mestaamisella, mutta suurimman paineen alla ovat jesidit ja kristityt. Ne kristityt käännynnäiset, jotka eivät kätke uskoaan, joutuvat 100 %:n varmuudella hyökkäyksen ja ahdistelun kohteiksi. – Max Klinberg, Frankfurtissa toimivan kansainvälisen ihmisoikeusjärjestön johtaja
  • ”Havaitsemme, että salafistit ilmaantuvat pakolaiskeskuksiin teeskennellen olevansa vapaaehtoisia avustajia ja yrittävät varta vasten luoda kontakteja pakolaisiin kutsuakseen heidät moskeijoihinsa ja värvätäkseen heidät ajamaan asiaansa.” – Hans-Georg Maaßen, Saksan tiedustelujohtaja
  • Poliisi vaatii pikaisesti eriuskoisten siirtolaisten asuttamista erillisiin tiloihin. Jotkut poliitikot vastustavat tätä sanomalla, että sellainen erottelu olisi Saksan monikulttuuristen arvojen vastaista.
  • ”Tänne saapuvaa siirtolaismassaa on mahdotonta integroida.” – Heinz Buschkowsky, Berliinin Neuköllnin alueen entinen pormestari.

Lue lisää Soeren Kernin artikkelista Germany’s Sharia Refugee Shelters (Ga­te­sto­ne Institute, 1.10.2015). Lue myös Soeren Kernin uu­dem­pi ar­tik­ke­li Germany: Migrant Crime Wave, Police Capitulate (Gatestone Institute, 11.10.2015): ”Näiden hyvin rikollisten nuorten käyttäytymistä poliisia kohtaan voi luonnehtia aggres­sii­vi­sek­si, epä­kun­nioit­ta­vak­si ja alentuvaiseksi… Kun heidät pidätetään, he vastustavat ja käyvät kimppuun. Näil­lä nuorilla ei ole kunnioitusta valtion ins­ti­tuu­tio­ta kohtaan (Die Weltille vuodettu luot­ta­muksellinen raportti).”

Kauppojen ryöstely, joukkotappelut pakolaiskeskuksissa, pako­lais­ten vä­li­nen rikol­lisuus ja mas­sii­vi­nen väkivalta, mukaan lukien toisten pa­ko­laisten ryös­tä­minen, riistäminen ja jopa orjuuttaminen, nais­ten ja lasten raiskaukset, uskonnollisten ryhmien välinen valtataistelu, hyökkäykset pa­ko­lais­kes­kuk­sia vastaan… Saksan poliisiliiton puheenjohtaja Rainer Wendt kertoo muslimi-invaasion syn­nyt­tä­mistä val­tavista paineista po­lii­sin nä­kö­kul­mas­ta ja painottaa, että muslimeille tulisi teh­dä he­ti sel­väk­si, että Saksassa ei päde shari’a-laki vaan Saksan rikoslaki.

Saksan poliisiliitto ja naisten oikeuksia puolustavat järjestöt ovat syyt­tä­neet viran­omai­sia siitä, että nämä vähättelevät raportteja pakolaiskeskuksissa ta­pah­tu­vas­ta naisten sek­suaalisesta häirinästä ja raiskauksista peläten tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­hin kohdistuvia vasta­isku­ja (Reuters, 6.10.2015). Viranomaisten käyt­täy­ty­mi­nen lä­het­tää muslimi­mie­hille sel­keän viestin: viranomaiset ovat heikkoja ja on vain järkevää käyttää hyväksi sitä. Tämä on juuri päinvastainen kuin se viesti, joka auk­toritatiivisen kasvatuksen saa­neil­le, voi­maa kunnioittaville mus­li­mi­mie­hille tulisi välittää. Seksuaalisen häirinnän ja rais­kaus­ten uhrit saavat myös selkeän viestin: turha valittaa, teistä ei välitetä, olette — Jari Ter­von sa­noin – ”paskasakkia”.

Katso myös alla oleva tärkeä dokumentti Saksan tilanteesta – jo ennen nykyistä siirtolaisaaltoa. Kuten do­ku­­men­tista selviää, edes Saksassa syntyneet ja koko ikänsä eläneet muslimit eivät halua integroitua isän­tä­yh­teis­kun­taan­sa vaan muo­dos­taa enk­laa­veja, joissa noudatetaan Saksan perustuslain kanssa ris­ti­rii­dassa olevaa total­i­taa­rista sha­ri’a-lakia ja heimokulttuurista periytyvyää hieark­kis­ta kontrollijärjestelmää, jossa oman kun­nian­sa säilyttämisestä huolta pitävän ylempiarvoisen yksilön velvollisuutena on huolehtia, että hänen omassa käsky- ja omistus­vallassaan olevat alempi­arvoiset ihmi­set noudattavat nisku­roimatta yhteisön perin­teitä ja alistuvat shari’an määräyksiin.

Peruslähtökohtana muslimeille on käsitys islamin ylivallasta ja isla­min yhteisön etu­oikeu­te­tusta asemasta: ylin määräysvalta kuuluu Allahille, ja niinpä ei-mus­li­mit ”ih­mis­ten säätämine”, keinotekoisine lakeineen, va­pauk­si­neen ja de­mo­kra­tioi­neen saa­vat alis­tua shari’an määräyksiä toimeenpanevien muslimien edessä. Lue: Mitä islam todella on?

Kuinka vasemmistomedia manipuloi ja vahingoittaa tietoisesti ihmisiä?

”Minä, joka olen aina uskonut sananvapauteen ja siihen, että journalismin keinoin voi ja pitää yrittää parantaa maailmaa, olen hämmentynyt.” – Merja Ylä-Anttila, MTV3:n päätoimittaja

MTV3:n päätoimittaja valitti kolumnissaan 1.9.2015, että ”ihmi­syys on krii­sis­sä”, ha­vah­dut­tuaan huomaamaan, että kaikki eivät olekaan samaa miel­tä hänen vasemmistolaisen po­liittisen agendansa kanssa. Kriisissä ei kui­ten­kaan ole ”ih­mis­yys” vaan media, joka ”jour­nalismin keinoin … yrittää pa­ran­taa maailmaa”. Median teh­tä­vä­nä ei suinkaan ole ”pa­ran­taa maail­maa” kuvaamalla, millainen maailman pitäisi vasemmistolaisen, moni­kul­turisten utopian mukaan olla, ja manipuloimalla ihmisiä tavoittelemaan tuota uto­piaa, vaan median tehtävänä on välittää mah­dollisimman totuudenmukaista infor­maa­tio­ta siitä, mitä maail­mas­sa todel­la tapahtuu, niin että ihmiset voivat sen pohjalta tehdä omat johto­päätöksensä. Yk­si va­sem­miston kes­kei­sis­tä periaatteista on, että totuudella ei ole väliä ja myös kaikki likaiset ja väkivaltaiset keinot ovat hyväk­syttäviä, jos ne edesauttavat ”so­si­aa­li­sen oikeu­den­mukai­suu­den” toteutumista. Niinpä va­sem­­mis­to­­me­dian näkökulmasta on oikeutettua valehdella, vääristellä, liioi­tella, yleis­­tää, musta­maala­ta ja demonisoida, jos se edes­auttaa ”rasisteiksi”, ”fa­sis­teik­si” ja ”is­la­mo­foo­bi­koik­si” lei­mat­­tu­jen toisin­ajat­telijoiden eliminoi­mista ja vai­men­­ta­mis­ta, utopistisen tavoit­teen saa­vut­­­tamista ja ennen kaikkea – oman ”hy­vän ih­mis­en” ima­gon yllä­pi­tä­mis­tä.

Esimerkkejä valtamedian harjoittamasta manipulaatiosta. Valheiden pal­jas­tu­mi­nen johtaa siihen, että yleisö yksin­ker­tai­ses­ti menettää luot­ta­muk­sen­sa mediaan. Huom! Vi­deon alussa olevas­sa tilan­teessa ei to­del­li­suu­des­sa tapahdu kamp­paust­a, vaan terroristijärjestö al-Qaidan kan­­nat­ta­­jak­si sittem­min paljastunut Osama al Abd al Mohsen kom­­pastuu riuh­­tau­dut­tuaan irti polii­sin ot­teesta. MTV3 (21.10.2015) kui­tenkin it­se­pin­tai­ses­ti jatkaa valheellisen informaation levittämístä tästä ”väli­koh­tauk­ses­ta”.

Valtamedian harjoittama tosiasioiden tietoinen peitteleminen, vä­hät­tely ja vää­ris­te­le­mi­nen utopistisen ideologian nimissä ei todellisuudessa auta ketään, vaan se vahingoittaa ihmisiä pitämällä heidät pimennossa tapahtumista ja niiden syy-seuraussuhteista, es­tä­mällä ihmisiä valmis­tau­tumasta tulevaan ja suojelemasta siten itseään ja lähim­mäisi­ään. Manipulointitarkoituksissa – peitelläkseen agen­daan­sa ja välttääk­seen menettämästä lo­pul­li­ses­ti suuren yleisön luot­ta­musta ja sen myötä mai­no­s­tuloja – valta­media päästää kui­tenkin silloin tällöin oman ideo­lo­gian­sa vastaisia uuti­sia tiukan sen­suurinsa läpi. Nä­mä armo­paloina rah­vaal­le an­netut jutut kuitenkin vesitetään niitä vähättelevillä toisilla uu­ti­silla. Esimerk­­kinä voi mai­nita MTV3:n 30.9.2015 julkai­seman uuti­sen ”Pa­hoin­pi­te­lyi­tä ja teinityttöjen ahdistelua – turvapaikanhakijoita epäillään lu­kuisista rikoksista”.

Keitä ihmeessä ”pakolaiset” ovat?

EU:n tilastojan mukaan vain viidesosa EU:hun saapuneista tur­va­pai­­kan­­ha­­ki­joista on Syy­rian sota-alueelta tulleita pakolaisia (Express, 19.9.2015), ja eräiden havaintojen mu­kaan aitojen syyrialaisten osuus on tuotakin lukua huo­mat­ta­vas­ti pienempi (Eu­ro­pe­News, 6.10.2015). On myös huo­mattava, että lähes kuka tahansa voi hankkia vää­ren­ne­tyn Syy­rian passin (Business Insider, 15.9.2015, Project Veritas, 19.11.2015). Aitojen pa­ko­lais­­ten li­­säksi jou­kossa on paljon pelkkää talou­dellista hyötyä havittelevia on­nen­on­ki­joi­ta ja rin­ta­makarkureita ja myös Islami­laisen valtion lähet­tämiä jihadisteja (Jihad Watch, 1.9.2015). (Ks. #EU MILITIA WATCH.) Pariisin terrori-iskujen (13.11.2015) tekijöistä ai­na­kin kaksi tai kolme saapui Eurooppaan pakolaisvirran mukana.

Median yleisesti levittämä mielikuva traumatisoituneista, ”matkalla mur­tuneista” tu­r­va­­pai­kan­ha­ki­jois­ta ei oikein näytä pätevän ainakaan näihin ”nuorukaisiin”.

Helmikuussa 2015 paljastui Islamilaisen valtion (Isis) suunnitelma laukaista ”psy­­ko­­lo­­gi­se­na aseena” Länttä vastaan valtava muslimi­siirto­laistulva luomaan kaaosta ja kauhua Eu­­roop­­paan ja kuljettamaan muka­naan pakolaisiksi te­key­ty­viä jihadisteja. Suun­ni­tel­mas­sa puhutaan 500 000 pakolaisen samanaikaisesta vyö­ryt­tä­mi­ses­tä Libyan kautta Väli­me­ren yli Eurooppaan. (Mail Online, 18.2.2015, Independent, 18.2.2015). Tällä hetkellä saatavilla olevan tiedon valossa on vaikea arvioida, missä määrin nyt käynnissä olevassa siirto­laistulvassa on kysymys tämän suunnitelman toimeenpanemisesta ja Islamilaisen valtion tie­toi­se­sta strategisesta siirrosta. Joka tapauksessa uusimpien arvioiden mukaan pel­kästään Sak­saan olisi vuonna 2015 tulemassa 1,5 miljoonaa muslimi­siir­tolaista (Te­le­graph, 5.10.2015), ja syyskuun alussa Islamilainen valtio kerskui lähettäneensä pa­ko­lais­ten joukossa 4 000 taistelijaa Län­teen (Express, 10.0.2015). Libanonin opetus­ministeri Elias Bou Saab on arvioinut, että Liba­nonin pakolaisleireilrien 1,1 miljoonasta, Eu­roop­paan halajavasta asu­kista peräti joka vii­des­kym­menes on Islamilaista valtiota kan­nat­ta­va mili­tanttijihadisti (Express, 15.9.2015).

Al-Qaidan parikymmentä vuotta sitten laatima 7-vaiheinen toi­min­ta­­suun­ni­tel­ma maail­man­laa­jui­sen kalifaatin perus­ta­mi­sek­si on varsin mie­len­kiintoista luettavaa (Spiegel 12.4.2005). Kalifaattia ei lopulta perus­ta­nut al-Qai­da, jonka johto pelkäsi Yhdysvaltain murs­kaavaan sen väliin­tulollaan, vaan al-Qaidasta Abu Musab al-Zar­qawin johdolla ver­son­nut Irakin al-Qaida. Joka tapauksessa tuon ajallisesti häm­mästyttävän tarkasti toteutuneen suunnitelman ja muiden dokumenttien (Bar 2006) perus­teella on näh­tävis­sä, että Mus­limi­vel­jes­kun­nan ma­si­noi­man nk. ”arabi­­­kevään” tapahtumat ja Islamilaisen valtion perus­taminen Syyriaan ja Irakiin ovat kaikki erittäin pitkä­jänteisen ja mää­rä­tie­toi­sen toi­min­nan seurausta, vaikka tapahtumissa mukana olevat yksittäiset rivi­muslimit eivät olisi siitä millään ta­valla tietoisia. Kyseisessä suunnitelmasssa tähdätään siihen, että 2016 alkaa ”totaalisen konfrontaation vaihe” – ”tais­telu uskovien ja us­kot­tomien vä­lil­lä”. Kun tämä konfron­taatio alkaa, tapahtuipa se vuonna 2016 tai myö­hem­min, länteen nyt saa­pu­­nut musli­mi­­siir­­to­­lais­­ten mas­sa voi nousta mer­kittävään, yh­teis­kun­tarauhaa hor­jut­tavaan asemaan: pro­vo­kaa­tioi­den avulla maallistuneetkin, islamista tus­kin mitään tietävät muslimit on var­sin help­po mo­bi­li­soi­­da ka­duille ”puo­lus­tamaan profeetan kun­niaa” ja sitä kautta edis­tä­mään shari’an täytäntöön­panemista (lue: Mitä islam todella on?).

Ayed.jpg

Palestiinalaisen” sheikki Muhammad Ayedin raikas näkemys ”pako­lais­kriisistä”, josta hän vyöryt­tää syyn Län­nen nis­koille. Ayed epäilee, että länsimaat haa­livat muslimeja vain voidakseen nöyryyttää ja piina­ta näi­tä pistä­mäl­lä nä­mä työs­ken­te­­­le­mään teh­­taisiinsa: ”Emme koskaan tule seu­raamaan heidän us­kon­to­aan… Pian tallomme heidät jalkoi­himme, jos Allah suo… Sii­tämme heille lapsia, koska tulem­me valtaa­maan heidän maan­­sa, piditte siitä tai ette, oi saksalaiset, ame­rikkalaiset, rans­kalaiset, ita­lia­lai­set ja kaikki kal­­tai­sen­­ne. Ottakaa vain vas­taan pakolaisia! Tu­lem­me keräämään heidät ta­kai­sin tu­le­van kali­faatin nimissä.” (Al-Aqsan mos­­kei­ja, Je­ru­salem, 11.9.2015, ks. Memri TV)

Robert Spencer korostaa, että nyt käynnissä olevassa ”pakolaiskriisissä” on to­si­asias­sa ky­­se hijrasta ja Eu­roopan kolo­ni­saatiosta. Termi ”hijra” tar­­koit­taa siir­to­lai­suus­ji­ha­dia, muut­­tamista toiselle alueelle islamilaisen val­­tion perustamiseksi (Frontpage, 4.9.2015). Ko­raanissa (4:100–104) Allah ylistää suuresti tätä jihadin muotoa ja antaa muslimeille luvan ru­koilla hijran aikana vain lyhyesti, jos he pelkäävät uskottomien hyök­kää­vään hei­dän kimppuunsa:

Joka pakenee kodistaan Allahin tielle, löytää kyllä turvapaikan ja asuinsijan. Joka pakenee kodistaan Allahin ja hänen lähettiläänsä luo, mutta kuolee matkalla, saa palkkansa Allahilta. Allah on Anteeksiantava, Armelias. Kun lähdette kiertämään maata, ei teille lasketa sitä synniksi, että rukoilette lyhyesti pelätessänne uskottomien hyökkäävään kimppuunne. Uskottomat ovat teidän selviä vihollisianne. Kun olet heidän kanssaan ja johdat heidän rukouksiaan, olkoon yksi osa heistä sinun kanssasi aseet mukanaan. Kun rukoilijat kumartavat rukouksen lopussa, vetäytykööt he taaksenne, ja toinen ryhmä, joka ei vielä ole rukoillut, käyköön esiin ja rukoilkoon kanssasi. Olkoon sekin varuillaan aseet mukanaan. Uskottomat haluaisivat, ettette te pitäisi huolta aseistanne ja tavaroistanne, että he voisivat yhtäkkiä käydä kimppuunne. Teille ei lasketa synniksi sitä, että laskette aseenne, jos sade vaivaa teitä tai olette sairaita, mutta olkaa varuillanne. Allah on valmistanut uskottomille nöyryyttävän rangaistuksen. Kun olette päättäneet rukouksenne, muistakaa Allahia, kun seisotte, istutte tai makaatte. Kun sitten olette päässeet turvaan, pitäkää rukouksenne. Uskovia käsketään rukoilemaan määräaikoina. Käykää väsymättä vihollistenne kimppuun. (Koraani 4:100–104)

Irakilalaispakolaiset

Suomessa asuva irakilaismies arvelee, että noin 70 % Suomeen saa­­pu­neis­ta ira­ki­lai­sis­ta tur­va­pai­kan­ha­ki­jois­ta on ”turisteja”, jotka ovat saa­pu­neet Suomeen helpon ra­han perässä. Voit katsoa yllä ole­­van vi­deo­­klipin tästä (MTV3 21.10.2015).

On selvää, että hijra Euroopan islamisoimiseksi on harvan musli­mi­siirtolaisen pää­mo­ti­vaationa, mutta heidän mukanaan tuomansa maail­man­katsomus ja ajat­te­lu- ja käyt­täy­tymis­tottumukset johta­vat siitä huoli­mat­ta väis­tä­mät­tä Eu­roo­pan isla­mi­soitu­miseen. Yk­silönvapauksia arvostava, naisia kunnioittava ja demokratiaan perustuva sivilisaatio tu­lee romahtamaan, kun sen syrjäyttää shari’aan perustuva totalitaarinen yh­teis­kun­ta­jär­jestelmä, jos­sa mus­limit ovat etu­oikeutetussa ja määrää­vässä ase­massa. Tilannetta voi ver­rata muu­ra­hais­yhteiskunnan muo­­dos­tu­mi­seen: yksittäisen muu­ra­hai­sen ta­voit­teena ei ole rakentaa pesää, vaan muura­haisen käyttäy­ty­mistä ohjaa var­sin yk­sin­ker­tai­nen sään­­nös­tö. Silti mo­nen muurahaisen käyttäytymisen yhteis­vai­ku­tuk­sesta il­maan­tuu ko­­ko­nainen mo­ni­mut­­kai­nen muu­ra­hais­yh­teis­kunta. Euroopan is­la­­mi­soi­­tu­mi­nen tulee ta­pah­tu­maan osittain tä­män­kaltaisen periaatteen mukai­sesti, osit­tain taas mää­rä­tie­­toi­sen, suun­ni­tel­mal­li­sen toiminnan poh­jalta, jota oh­ja­taan mos­kei­jois­ta, mad­rasoista ja niiden liepeillä vai­­vih­­kaa toi­mi­vista Mus­­li­mi­vel­jes­­kun­­nan soluista käsin.

Syyrialaisnaiset pakolaisleirillä antavat huutia Euroopan mu­ka­vuuk­sista ja so­si­aa­li­avustuksista naut­ti­maan lähteneille miehille, joita kai­vat­tai­siin kipeästi takaisin käymään jihadia, puolustamaan isän­­maa­taan ja kun­­niaansa – eli vah­ti­maan, että hei­dän omistus­vallas­saan olevat naiset eivät hairahdu rietastelemaan vie­raiden mies­ten kanssa. Yksi kiperä käy­tän­nön pulma on se, että kuka nyt huo­leh­tii veri­kos­tojen toi­meen­­pa­ne­mi­ses­ta, kun se yleensä on perheen mies­puolisten jä­senten vel­vol­li­suus? (Ve­ri­kos­to ja yleensäkin kostaminen on shari’an mukaan pakollista. Lue: Kostakaa sen mukaan, mitä teille on tehty.) Ky­sei­nen video pal­jas­taa myös sen ikävän tosiasian, että alistettuun asemaansa pie­nes­tä asti aivo­pestyt, islamin pant­ti­vankeina olevat muslimi­naiset eivät funda­men­ta­lis­mis­saan yleen­sä jää jälkeen mus­­limi­miehistä (Brown, 10.10.2015). Alis­­tu­­mi­nen ja mu­kau­tuminen islamin barba­riaan on näille pelon kah­litse­mille ihmisille psyko­loginen, tiedos­tamaton hen­gis­sä­py­­sy­mis­­stra­te­gia.

On myös selvää, että Turkilla on merkittävä rooli pakolais­kriisin mahdol­lista­misessa. Tässä tilan­teessa olisi erit­täin paha virhe suostua Turkin kiris­tys­­yri­tyk­siin ja luvata turk­ki­laisille viisumivapautta tai EU-jäsenyys­­neu­vot­te­lu­jen jou­dut­ta­mis­ta. Turkkia tulisi sen si­jaan ran­kaista ankarasti Islamilaisen valtion tuke­misesta ja pa­ko­lais­krii­sin ta­hal­li­ses­ta pa­hen­­ta­misesta.

2015-11-29

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan, jota Barack Obama on kutsu­nut luo­te­tuk­si ystäväkseen, on aktiivisesti tukenut Islamilaista val­tiota ja sallinut sen harjoittaa lii­ke­toimintaa Turkin maaperällä. Erdoğanin per­he on mukana Islamilaisen val­tion öljy­­busineksessä, ku­ten yllä ole­vasta uutisraportista selviää (Liveleak, Gates of Vienna 28.11.2015). Ks. myös Russia Todayn raportti aiheesta.

Turkin EU-jäsenyysasiaan on mah­dol­lista palata esimer­kiksi 50 tai 100 vuoden kuluttua, jos Turkki on siihen mennessä omaehtoisesti kit­kenyt islamo­fasistisen ideo­logian maa­perältään ja muut­tunut länsi­maisia ihmis­oikeuksia kunnioitta­vaksi demo­­kratiaksi.

Miksi rikkaat Persianlahden valtiot eivät vastaanota ”pakolaisia”?

Samaan aikaan kun Eurooppa tuskailee pakolaiskriisin keskellä, Syyrian ja Irakin pakolaisia ei huolita rikkaisiin Qatariin, Arabiemiraatteihin, Saudi-Arabiaan tai Omaniin. ”Mailla ei ole minkään­näköistä halua ottaa pako­laisia vastaan. Muita arabeja pidetään turvallisuusuhkana, ja heihin suhtaudutaan negatiivisesti”, sanoo professori Hannu Juusola Helsingin yliopistosta. Maissa pelätään erityisesti sitä, että pakolais­ten mukana tulee voimia, jotka yhdistyvät vastaanottaja­maiden omaan oppositioon. ”Ennen kaikkea pelätään Muslimiveljeskuntaa ja šiioja.” (Suomen Kuvalehti 37/2015, 4.9.2015)

Saudi-Arabia on kieltäytynyt ottamasta vastaan yhtään pakolaista Syy­riasta, mut­ta ei hä­tää: Saudi-Arabia on luvannut rakentaa heille 200 mos­­kei­jaa Sak­saan! (Frontpage 10.9.2015.) Toisin kuin kirkot ja synagogat, moskeijat eivät ole pelkkiä ko­koon­­tu­mis­­paik­ko­­ja har­­tau­den harjoittami­sta varten vaan ennen kaik­kea musli­mien ylivaltaa symboli­soi­via voiton­merk­kejä, sotilas­po­liit­tisia ko­men­to­­kes­kuk­sia (Solomon & Ala­maq­disi 2006) ja usein myös ase- ja ammusvarastoja (IDF Blog, 1.8.2014, Jihad Watch, 7.10.2015). Olisi tär­keää, että Länteen nyt tulleet muslimisiirtolaiset saataisiin pysymään mah­dol­li­sim­man kaukana niistä.

Kuwaitilainen tutkija Fahd Al-Shelaimi selittää, miksi Persianlahden maat eivät vas­­taanota Syyrian pa­ko­laisia: ”Kuwait ja Persian­­lahden valtiot ovat kal­lii­ta, ei­vät­kä ne ole sopivia pakolaisille. Ne sopivat työläisille. Liikenne on kal­lista. Elin­kus­­tan­­nuk­set Kuwaitissa ovat korkeat, kun taas elin­­kus­tan­nuk­set Li­ba­­nonissa tai Tur­kis­sa ovat ken­ties alemmat. Siksi on paljon hel­pompaa maksaa pakolaisille (niin et­tä he pysyvät siellä). Lop­pu­jen lo­puk­si et voi vastaanottaa toisia ihmisiä, jotka tu­le­vat toisesta il­ma­pii­ris­tä, toisesta paikasta… Nämä ovat ihmisiä, jotka kär­sivät psy­ko­­­lo­gi­sis­ta ongelmista, trau­mas­ta, ja heidät pitäisi sijoittaa tuosta noin vain (Per­sian­lah­den) yhteiskuntiin…” (France 24 Arabic TV, 17.3.2015.)

Moskeija, pysäköintijihad… – What the Waqf?!

Shariavapaa vyöhykeYksi shari’aan liittyvä olennainen käsite, joka on jäänyt suh­teel­li­sen vä­hälle huo­miol­le is­la­mi­saa­tio­ta käsittelevissä analyyseissa, on ”waqf”. Sil­lä viitataan jo­hon­kin, minkä muslimit ovat ”py­hit­tä­neet” islamille ”tuo­mio­päi­vään” asti. Tämän ar­tik­kelin alussa kerrataan waqfin perusidea, jota on aiemmin käsitelty artikkelissa Is­rae­lin–Palestiinan konflikti, ja sen jälkeen tarkastellaan, kuinka mus­li­mit py­hit­tä­vät islamille yhä uusia aluei­ta julkisesta tilasta Dar al-harbissa.

”Muslimisukupolville tuomiopäivään asti pyhitetty”

Tietyssä yhteydessä termillä ”waqf” viita­taan islamilaiseen sää­tiöön, tar­kemmin sanot­tuna hyvän­tekeväi­syys­lah­joi­­tukseen, kuten raha­summaan, kiinteistöön tai maa-alu­ee­seen, jonka tuotot, tulot ja käyt­töoi­keus on säätiön kaltaisella jär­­jes­te­lyl­lä ikuisiksi ajoiksi py­hi­tetty ja rajattu yksinomaan jo­honkin ”oikea­mieliseen”, musli­mien ja islamin etua hyö­­dyttä­vään tarkoituk­seen ja jota on hallinnoi­tava shari’an tarkoin mää­räämällä ta­val­la. Waqfin perusidea on, että se on jotain, mikä on pyhitet­ty yksinomaan islamille ja mus­limeille aina aikojen loppuun asti.

Waqfeja eivät kui­tenkaan ole ainoastaan hyvän­teke­väisyyteen annetut lahjoi­tukset vaan ylipäätään kaikki sel­lai­set tilat, alu­eet ja rakennukset, jotka musli­mit ovat joskus sota- ja ryöstöret­kiensä aikana onnistuneet val­loittamaan tai saa­maan muulla ta­voin haltuunsa. Shari’a edel­lyttää, että tällaista vallattua ti­laa ei saa enää koskaan luo­vut­taa kafireiden eli ”uskottomien” hal­tuun. Jos se kuiten­kin menetetään, musli­mien velvolli­suutena on val­loit­taa se takaisin, tarvittaessa väki­valloin, ja pakottaa hallittavaksi jälleen shari’an mää­räysten mu­kai­sesti. Kuten sun­nimuslimien vaikutusvaltaisim­piin us­konoppineisiin kuu­luva sheikki Yusuf al-Qaradawi on to­dennut: ”Tuu­maakaan isla­min maasta ei saa jäädä uskottomien ja val­loitta­jien haltuun” (Al-Aqsa Voi­ce, 12.10.2010). Jihadin muotoa, joka tähtää waqfin puolustamiseen kafireita vastaan tai waqfin ta­kai­sin­val­tauk­seen ka­fi­reilta, kutsu­taan ”ribatiksi”. ”Waqf-alue” eli yksinomaan muslimeille ikuisiksi ajoiksi pyhitetty alue ja ”ribat-alue” (Ard al-Ribat) eli islamin alue, jonka puolesta muslimit ovat vel­vollisia taistele­maan kafireita vastaan, ovat näin ollen termejä, jotka viittaavat käy­tän­nössä yhteen ja samaan asiaan. Mainittakoon, että siinä missä jihadistista yleisellä ta­sol­la käytetään arabiankielistä termiä ”mujahid” (tai mon. mujahidin, joka on suomessa va­kiintunut yksikkömuodoksi), ribatia käyvästä jihadistista voidaan käyttää termiä ”mu­ra­bit” (mon. murabitun).

Israelin–Palestiinan konflikti. Klikkaa ja lue uusi artikkeli!Esimerkkejä muslimien menettämistä ja nyt kafireiden hallitsemista waqf-alueista ovat Tšetšenia, Ibe­rian niemimaa, Intian niemimaa ja Israel. Israelin valtio perustettiin vuonna 1948 alueelle, joka oli toimi­nut vuosituhansien ajan juutalaisten kotimaana jo siinä vaiheessa, kun muslimi­joukkiot ensi kerran val­loittivat sen kalifi Uma­rin johdolla 630-luvun jälki­puolis­kolla. Heti perustamispäivästään 14.5.1948 läh­tien Israel on ollut muslimien toistuvien sotatoimien ja tuhoa­misyritysten kohteena. Muslimit eivät tunnusta Israelin valtion olemassaoloa vaan kutsuvat sitä ”sionistiseksi läsnäoloksi” tai ”miehitykseksi” Palestii­nassa, vaikka alueella ei koskaan ole ollut mi­tään ”Palestii­naa”, puhumatta­kaan ”palestiinalaisista” (lue: Israelin–Palestiinan konflikti).

Joka tapauksessa Hamasin peruskir­jan artik­lassa 11 selite­tään: ”Pales­tiina on islamilai­nen waqf-maa, joka on pyhitetty muslimisu­kupolville tuomio­päi­vään asti. (…) Tämä on Pa­lestiinan maan asema is­la­milaisen sha­ri’a-lain mukaan, ja sama pätee kaik­kiin mui­hin­­kin muslimien voi­makeinoin val­loittamiin mai­hin, koska (isla­milaisten) val­loitusten ai­kana muslimit pyhitti­vät nämä maat mus­li­mi­su­ku­­pol­­vil­le tuomiopäi­vään asti.” Waqfin ja ribatin merkitystä pa­les­tii­na­lais­ten ja israelilaisten välisessä konfliktis­sa käsitellään tar­kemmin ar­tik­ke­lis­sa Is­rae­lin–Palestiinan konflikti.

Yusuf Abu Snina, Palestiinalaishallinnon hengenmies, tähdentää, että ”mus­li­mi-Pa­les­tiina” (ts. koko Is­rae­lin valtio) on islamilainen maa ja se, jo­ka luo­puu siitä, pää­tyy helvettiin (PATV, 8.9.2000). Ei siis ihme, että Is­rae­lin val­tion tun­nus­ta­mista edel­lyt­­­tä­vä kah­den val­tion mal­li ei ole mus­li­mien mie­leen.

”Maa kuulu niille, jotka asettivat sinne Allahin lain”

Itse asiassa muslimit katsovat, että koko Maa alun alkaenkin kuu­luu yksin­omaan vain heille ja että Allahin heille määräämänä velvollisuute­na on tais­tel­la kaik­kia muita ih­mi­siä vastaan, kunnes nämä alistuvat muslimien yli­val­lan alle ja tottelevat shari’an mää­räyk­­siä (RoT o9.0-9.3). (Tämä ei kui­ten­kaan tarkoita, että kaikkien olisi käännyttävä is­la­miin, sillä toimiakseen islamin yhteisö tarvitsee myös työtä tekeviä orjia ja dhimmejä eli kris­­tit­ty­jä ja juu­ta­laisia toisen luokan kansalaisia, joilla on lähes olemattomat kan­sa­lais­oikeu­det ja jotka joutuvat maksamaan nöyryyttävää jizya-suojelurahaa välttyäkseen tu­le­masta tapetuiksi tai orjuutetuiksi.) Hadithin mu­kaan (Sahih Buk­hari 5:53:392) ”…maa kuu­luu Allahille ja hä­nen lähettiläälleen…” ja Koraanin jae 7:128 ju­lis­taa: ”… maa kuu­luu Alla­hille, ja Hän an­taa sen perinnöksi, kenelle palvelijois­taan tahtoo. Lopulta hurskaat me­nestyvät.” Sheikki Mu­hammed Salih Al-Munajjid selittää (Islam QA:7726): ”Maa ei kuulu ihmi­sille, jotka asui­vat siellä ensin, vaan niille, jotka asettivat sinne Allahin lain. Allah loi Maan ja Hän loi ihmiset palvomaan Alla­hia Maassa ja perusta­maan sinne Alla­hin uskonnon, lain ja määräykset.”

The World is not only for Muslims

”Maailma ei kuulu ainoastaan muslimeille”, protestoivat bur­ma­lais­mun­kit. Mus­li­mien Allahin nimissä toimeenpanemat brutaalit mur­hat, jouk­ko­sur­mat, tuhopoltot ja joukko­raiskaukset Thaimaassa, Myan­marissa, Sri Lankassa, Intiassa ja Bang­la­de­shis­sa ovat saaneet muiden uskontokuntien edus­ta­jat nou­semaan ajoit­tain jämäk­­kään vastarintaan puolus­taak­seen nai­siaan ja lap­siaan, ihmis­oikeuksiaan ja va­pauk­­siaan, mistä syystä län­si­­mai­­nen va­sem­misto­media on lei­mannut hei­dät mus­li­me­­ja sor­ta­vik­si eks­tre­­mis­teik­si ja rasis­teiksi.

Edellä mainittu käsitys ilmenee myös siinä, kuinka islam jakaa Maan kah­teen vaikutuspiiriin: islamin alueeseen (Dar al-islam) ja sodan alueeseen (Dar al-harb). Dar al-islam tarkoittaa muslimien kontrolloimaa aluetta, jossa noudatetaan shari’aa, Dar al-harb puolestaan aluetta, jota hallitaan ihmisten laatimien lakien mukaisesti ja jonka siten katsotaan olevan sota­tilassa Al­lahin tahtoa vastaan. Dar al-islamin velvollisuutena on käydä sotaa Dar al-harbia vastaan, kunnes kaikki kansakunnat ovat alistuneet shari’an määräyksiin.

Profeetta sanoi: “Minut on mää­rätty taistele­maan ihmi­siä vastaan, kunnes he todis­tavat, että ei ole muuta juma­laa kuin Al­lah ja että Mu­ham­mad on Hä­nen palvelijansa ja Hänen lähetti­läänsä, suuntaa­vat kasvonsa qiblaamme (ru­koussuun­taamme) kohti, syö­vät mitä teu­ras­tamme ja ru­koilevat taval­lamme.” (Sunan Abu-Dawud, Ki­tab Al-Jihad, 14: 2635)

Hän (Allah) on lä­hettänyt lä­hetti­läänsä (Muham­madin) tuomaan johda­tuk­sen ja to­tuuden us­kon­non (islamin) saattaakseen sen voittamaan kaikki muut us­konnot, vaikka se on vastoin vää­rä­uskoisten (moni­juma­laisten, pa­kanoi­den, epä­ju­ma­lan­palvojien ja ateistien) tah­toa. (Koraani 9:33)

Taistelkaa heitä vastaan, kun­nes epäjumalia ei enää pal­vota, vaan yksin Al­la­hia (koko maail­massa), mutta jos he herkeävät (palvomasta muita Allahin li­säksi), tietää Al­lah, mitä he teke­vät. (Koraani 8:39)

Muham­madin kuolemaa (v. 632) seu­rannei­den vuosikym­menten aik­ana islam levittäytyi nopeasti Bysan­tin, Per­sian ja Länsi-Euroopan alueille. Ara­­bi­mus­li­miar­meijat hyök­kä­si­vät Lähi-idän maihin, valloittivat nykyisen Irakin ja Iranin alueet, viilettivät sitten Poh­jois-Afrikan yli Es­panjaan ja Rans­kaan asti. Mus­limien hyökkäys saa­tiin lopulta py­säy­tet­tyä Poitiers’n/Toursin taistelussa lähellä Pa­riisia vuonna 732. Idässä jihad levisi sy­välle Kes­ki-Aasiaan.

Jihadin ensimmäinen suuri aalto: arabit, v. 622–750Jihadin ensimmäinen suuri aalto: arabit, v. 622–750

Jihadin toinen suuri aalto (1071–1683), josta vastasivat ottomaanit, ete­ni Eu­roo­passa pi­sim­mil­lään Wienin epä­­on­nis­tu­­nei­siin val­­tausyrityksiin vuosina 1529 ja 1683. Idässä mus­limit tunkeutuivat Intian niemimaan läpi Kaak­kois-Aa­siaan.

Jihadin toinen suuri aalto: turkkilaiset, v. 1071–1683Jihadin toinen suuri aalto: turkkilaiset, v. 1071–1683

Muhammadin aloittama jihad Allahin asian puolesta eli koko ihmiskunnan alistamiseksi shari’an määräyksiin on nyt jatkunut jo lähes 1 400 vuotta, eivätkä musli­mit ole koskaan tulleet ajatelleeksi, että heidän tulisi val­loi­tus­his­to­rian­sa joh­dosta tuntea pienintäkään syyllisyyttä tai olla vel­vollisia jotenkin hy­vit­tä­mään tekemänsä vää­ryydet, kan­san­mur­hat, ryöstöt, raiskaukset, orjuutukset, puhumattakaan siitä, että he tuntisivat syyllisyyttä Af­ri­kas­sa yhä har­joit­ta­mas­taan orjakaupasta, (ks. myös aihetta käsittelevä saksalainen do­ku­ment­tifilmi) vaan päinvas­toin he ovat yl­peitä historias­taan ja haluavat mah­dol­li­sim­­­man pian vallata menettä­mänsä waqf-alu­eet takaisin, mistä osoituksena ovat rajat, joi­ta uudelle kali­faatille on ensi vai­heessa eri suun­nitel­missa hah­­moteltu (Mail Online, 1.7.2014):

Kalifaatti-suunnitelma

Kalifaatiksi julistautuneen Islamilaisen valtion (IS, ent. ISIS) kun­nian­hi­moi­nen suun­ni­tel­ma kalifaatin laajenemisesta vuoteen 2020 mennessä. Sen jälkeen ka­li­faa­tin on määrä jatkaa laajenemistaan.

Jihadia voidaan käydä monin eri menetelmin, kuten verbaalisesti, taloudellisesti, median välityksellä ja aseel­li­sesti. Sitä voidaan käy­dä niin avoi­mesti kuin kät­ke­tystikin – käyt­tämäl­lä ove­luutta, har­hau­tusta ja valeh­telua, hyöd­yntä­mällä kafi­rei­den hy­vä­us­koi­­suut­ta, vapauksia ja yhteis­kunnal­lisia insti­tuu­­tiota hei­dän puo­lus­tuk­sen­sa heikentä­miseksi ja shari’an levit­tä­miseksi. Joka tapauksessa lähes poik­keuksetta alueilla, joissa muslimit ko­ke­vat ole­vansa tar­­peek­si vahvoilla suh­tees­sa kafirei­hin, kuten esimerkiksi Malissa, Ni­ge­rias­­sa, Kamerunissa, Kes­ki-Af­ri­kan tasavallassa, Sudanissa, Keniassa, Keski-Aasian mais­sa, Kiinassa, Af­ga­nis­ta­nis­sa, Pa­kis­ta­nis­sa, Kash­mi­ris­sa, Sri Lankassa, Bang­la­deshis­sa, Myan­marissa, Thai­maas­sa, Ma­le­sias­sa, Filip­piineillä, Indo­nesias­sa ja tie­ten­kin Lähi-idän mais­sa, käynnissä on aseel­linen jihad (qitaal) kafi­­reita – mukaan luet­­tuna kafireiksi ju­­lis­tet­tuja muita mus­limeja – vastaan. Ks. Bill Warnerin Youtube-esi­telmä is­la­min val­­­loitus­­histo­ri­asta, jon­­ka uhreina on tähän mennessä kuol­lut yhteensä noin 270 miljoonaa ihmistä: 60 miljoo­naa kristit­­tyä, 80 miljoo­naa hindua, 10 miljoo­naa buddha­laista ja 120 mil­joo­naa afrikka­laista kristittyä tai animistia. Mie­len­kiin­toi­nen yksi­tyis­koh­ta on, että vuo­desta 2005 läh­tien jiha­distit ovat tap­­paneet selvästi enem­­män ”us­kon­hylkääjiksi” (mur­tadd), ”teesken­telijöiksi” (munafiq) tai ”poik­kea­viksi” syytettyjä muslimeja kuin ei-muslimeja (ks. kohdasta 37:20 eteenpäin). Ks. iranilaisen PressTV:n sivulla oleva brutaali video, jossa ISIL-ryhmän uskonsoturit teloittavat ”poikkeavia” eli shiiamuslimiteinejä.

”Ensimmäinen vaihe on pysäköintijihad”

Pysäköintijihad

Muslimien jihad uusien alueiden valtaamiseksi ja pyhittämiseksi islamille on jatkuvaa toimintaa, joka ei ilmene ainoastaan globaalilla vaan myös paikallisella tasolla ja hyvin arkisessa kanssakäymi­sessä muslimien kanssa. Yleensä ka­fi­rei­den asuinalueille muut­ta­vat muslimit ovat aluksi varsin maltillisia ja pi­dät­ty­väi­siä teeskennellen ystävällisyyttä ka­fireiden pettä­miseksi ja islamin asian edistä­miseksi (3:28, 16:106, Islam QA:59879). Tässä vaiheessa mus­li­mi­mies­ten on lu­val­lis­ta ja jopa pakollista pukeutua kafireiden ta­pa­na, jos se palvelee islamiin kut­su­mis­ta tai kafireiden salaisuuksien selville saamista:

Mitä tulee siihen vaa­ti­muk­seen siitä, että mus­li­mien on käy­tet­tävä vaat­teita, jotka eroa­vat kuffa­rien (us­kotto­mien) vaat­teista, niin op­pi­neet ovat sal­li­neet poik­keuk­sen, kun musli­mit elävät dar al-har­bissa (”so­dan alu­eella”, ts. ei-mus­limi­maissa) tai kun tarkoi­tuk­sena on hyö­dyttää musli­meja. Sheikki al-Islam Ibn Taymiyah on sano­nut: “Kun mus­limi elää ei-musli­mi­maassa (olipa maa isla­mille viha­mieli­nen tai ei), hänen ei odo­teta eroa­van heistä (kuffa­reista) ul­koi­selta ole­muk­sel­taan, koska siitä voi koi­tua hait­taa. On suosi­telta­vaa ja jopa pakol­lista, että mies näyt­tää toi­si­naan heiltä, jos se palve­lee jo­tain us­kon­nol­lista tar­koi­tusta, kuten isla­miin kut­su­mista tai hei­dän salai­suuk­siensa sel­ville saa­mista, jotta niis­tä voi ker­toa musli­meille, hei­dän mus­li­meille ai­he­utta­mansa va­hin­gon tor­ju­mista, ja muita hyö­dylli­siä tarkoi­tuksia. Mutta musli­mi­maissa, joissa Allah on ai­heut­tanut Hä­nen us­kon­tonsa olla val­lassa ja joissa kuffa­rit ovat alem­piar­voi­sessa ase­massa ja mak­savat jizyaa (ei-mus­li­mien mak­sa­maa suojelurahaa, ”veroa”), mus­li­mien on pa­kol­lista näyt­tää erilai­silta kuin kuffa­rit.” (Iqti­daa’ al-Si­raat al-Musta­qeem, 1/418) (Islam Q&A:2322)

Tyypillisesti muslimimaa­hanmuut­ta­jat ja ‑kään­nyn­näi­set pyhittävät islamille ensin omat kotinsa ja moskeijansa. Vähitellen kuitenkin he ja heitä seuraavat sukupolvet alkavat suuntautua yhä enemmän ulospäin ja vaatia itselleen yhä laajempaa osuutta julkisesta tilasta. Pitäen itseään muita ylempiarvoisempina ihmisinä, joille Allah on antanut etuoikeutetun aseman palkkioksi alistumisesta hänen määräyksiinsä ja jihadista hänen asiansa puolesta (al-jihad fi sabil Al­lah), muslimit edellyttävät myös muiden, alem­pi­ar­vois­ten ihmisten alistumista sha­ri’an määräyksiin ja vaativat uskon­non­va­pau­teen vedo­ten itselleen erivapauksia ja etuoikeu­tettua kohtelua, olipa kyse sit­ten shari’an ja jihadin kritisoin­nin kiel­tämisestä, rukoilemisesta työaikana, nais­ten pu­keutumisesta ja työ­asuista, naisten ja opas­koi­rien kuljettamisesta takseissa, vaimo­jen luku­määrästä ja pak­ko­avioliitoista, uimahal­li­vuoroista, pank­kilainois­ta, halal-ruoasta, tyttöjen kou­lu­lii­kun­nasta, lasten su­kuelinten silpomisesta ja niin edelleen (lue: Mitä islam todella on?). Eri­tyi­­sen selvästi tämä ilmenee alueilla, joihin on syystä tai toisesta kerääntynyt paljon mus­­­limiasukkaita. Yhtenä yllykkeenä muslimien kes­kit­ty­mi­sel­le tietylle alueelle on sinne pe­­rustettu moskeija.

Sam Solomon, ex-muslimi ja tunnettu shari’a-lain asiantuntija, ker­too mos­keijan mer­kityksestä isla­missa (Ot­tawa, 7.6.2010). Lue myös hänen kirjansta The Mosque Exposed.

On huomattava, että toisin kuin kirkot ja synagogat moskeijat eivät ole pelkkiä kokoontumispaikkoja hartauden harjoittami­sta varten vaan ennen kaikkea mus­li­­mien ylivaltaa symboli­soivia voitonmerk­kejä, sotilas­po­liit­tisia ko­men­to­kes­kuk­sia (Solomon & Alamaqdisi 2006) ja usein myös ase- ja ammusvarastoja (IDF Blog, 1.8.2014). Kuten Tur­kin pääministeri Erdogan vuonna 1998 totesi: ”Mos­kei­jat ovat parakkejamme, kupolit ky­pä­­riämme, minareetit pistimiämme ja uskovat so­ti­lai­tam­me.” Moskeijan merkitys is­la­min ylivallan symbolina ilmenee muun muassa arabiöljyrahoitteisten mega­mos­kei­joiden ra­kennus­buumissa ympäri Eu­roop­­paa ja siinä, kuinka mus­li­­meil­la on ta­pa­na pys­tyttää moskeijoita ja is­la­mi­lai­sia kes­­kuk­sia suoraan toisten uskontojen pyhien paikkojen päälle. Tun­nettuja esimerkkejä tästä ovat Hagia Sophia ‑moskeija Istanbulissa, al-Aqsa- ja Kal­lio­mos­keija Je­­ru­sa­le­min Temp­pelivuorella ja Córdoban moskeija­komp­leksi. (Sharia the Threat to America, s. 91–93.)

Vuonna 2011 jul­kaistun tutki­muksen mukaan 100 sa­tunnai­sesti vali­tusta yh­dysvalta­laismos­keijasta 51 %:ssa oli tar­jolla ”an­karasti väkival­taa liet­sovia” teks­te­jä, 30 %:ssa oli tar­­jolla ”maltilli­sesti vä­kivaltaa lietsovia” tekstejä ja 19 %:ssa ei ollut lain­kaan tar­jolla vä­ki­­valtaisia tekstejä. Ensiksi maini­tuista moskei­joista 98 %:ssa oli tarjolla terroris­min ra­hoittami­seen yl­lyttävvää materi­aalia, toiseksi maini­tuista moskei­joista 97 %:ssa oli tarjolla tällaista materi­aalia, kun taas vii­meksi maini­tuista moskei­joista vain 5 %:ssa oli tällaista materi­aalia. Moskei­joissa, joissa imaa­mien ja uskon­harjoitta­jien käy­tös ja ul­koi­nen olemus ilmensi shari’an tiukkaa noudat­tamista, oli muita todennä­köisem­min esillä vä­kivalta­myöntei­siä teks­tejä. 85 %:ssa näistä moskei­joista imaami suositteli sellaisten tekstien opiske­lua, ja sitä to­dennä­köisem­pää tämä oli, mitä sel­­vem­min mos­kei­ja il­men­si shari’an tiukkaa noudat­tamista. Väkival­taisten tekstien opiskelua suo­si­tel­­tiin 93 % niistä moskei­joista, joiden imaa­milla oli perintei­nen täys­parta, ja 96 %:ssa niistä moskei­joista, joissa ru­kousrivit olivat suorassa. 51 % moskei­joista kutsui vieraile­via imaa­meja, joi­den tie­dettiin julistavan väkival­taista ji­hadia, ja todennä­köisintä tämä oli niissä moskei­joissa, joissa oli tarjolla väkivalta­myön­teistä materi­aalia. Li­säksi nii­den mos­keijoiden kä­vi­jä­keskiarvot, joissa oli ”anka­rasti väki­valtaan lietso­vaa” ma­teriaalia, olivat sel­västi kor­keim­mat (kävi­jäkes­kiarvo 118). Toiseksi suosi­tuimpia olivat ”maltilli­sesti vä­kival­taista” ma­teri­aalia tar­jonnet moskei­jat (kävi­jäkes­kiarvo 60), ja vähiten kävijöitä oli mos­kei­joissa, joissa ei ollut lainkaan tar­jolla väki­valtaan yllyttävää materi­aalia (kä­vijäkes­kiarvo 15). (Kedar & Jerus­halmi 2011.) Kuuntele myös so­ma­lialais­syn­tyi­sen Mona Walterin huoles­tuttavia koke­muksia Ruot­­sin mos­kei­joista ja imaa­meista, jotka saarnaavat vihaa ruot­­sa­lais­ta yhteis­kun­taa koh­taan ja yllyttävät musli­meja ji­hadiin ka­fireita vas­taan (Dis­patch Int 29.6.2014). Jat­kuvien tap­pouh­kausten koh­teeksi joutu­nut ja henkilöl­lisyyttään vaihta­maan joutunut Walter us­koo, että Ruot­silla voi olla edes­sään sisäl­lis­sota. Miksi ti­lan­ne olisi toisenlainen Suomen mos­kei­jois­sa?

Dispatches: Undercover Mosque on do­kumentti­elokuva, joka paljastaa ji­ha­dis­tien kak­­si­naa­mai­­suu­den: se, mitä mus­li­­mi­saar­naa­jat puhuvat moskei­jois­sa, on jotain aivan muu­ta kuin se, mitä he puhu­vat jul­ki­­ses­ti län­­si­mai­ses­sa me­dias­sa. ­Ks. myös Dispatches: Undercover Mosque – The Return.

Mitä sitten tapahtuu, kun moskeija perustetaan uudelle alueelle? Län­si-Eu­roo­pan ja Poh­jois­­maiden kokemusten perusteella moskeija toimii sil­lan­pää­ase­ma­na, josta käsin is­la­min vaikutuspiiri laajenee ympäristöön siten, että muslimit ottavat vähitellen haltuunsa mos­keijan lähitienoot katu kadulta, asun­to asun­nol­ta, kerrostalo ke­rros­ta­lol­ta, kortteli kort­telilta. Tällaisilla laajenevilla mus­li­mi­alueil­la on taipumus rappeutua ghetoiksi, jois­sa sosiaaliset ongelmat ja rikokset lisään­tyvät, kiinteistöjen arvo romahtaa, ei-mus­li­mi­lap­sia ja myös opettajia kiu­sa­taan, ha­ka­taan ja ryös­te­tään kou­luissa ja kaduilla, kaupat jou­tuvat lo­pet­ta­maan toimintansa ja joista kantaväestö lopulta pakenee (nk. white flight). Isän­tä­yhteis­­kun­­taan so­peutu­masta kieltäy­tyvät, län­si­mai­sia arvoja ja koulutusta hal­vek­sivat mus­li­mit pyhittävät ne islamin alueiksi, joissa noudatetaan maan lain­sää­dännön kans­sa risti­riidas­sa ole­vaa ja sen syrjäyttävää shari’a-lakia. Silloin kun pahaa aavis­ta­mat­­tomat ei-mus­li­mit ek­syvät tällaiselle alueelle, muslimit osoittavat omaa yli­val­taansa vaa­­ti­malla heitä käyttäytymään siellä shari’a-lain mukaisesti. Niinpä alkoholia alueella naut­tivat tai koiria ulkoiluttavat henkilöt, puhumat­takaan sek­su­aa­li­vä­hem­mis­tö­jen edustajista, voivat tulla piestyiksi ja hun­nut­tau­tu­mat­tomat, normaaliin ke­sä­vaa­te­tuk­seen pukeutuneet naiset voivat odottaa joutuvansa jatkuvan seksuaalisen häirinnän kohteiksi. Ku­ten Köö­pen­­ha­mi­nan muf­ti Sha­hid Mehdi ko­rosti vuonna 2004, naiset, jotka kiel­täy­tyvät käyttämästä hun­tua, ”ker­jäävät raiskausta”. Aus­t­ra­lian joh­ta­va mus­­li­mi­­op­­pi­nut sheik­ki Taj el-Din al-Hi­lali puo­les­taan to­­tesi vuon­na 2006, että nai­set, jotka eivät käytä hijabia, ovat kuin sek­suaa­lista hyök­­käys­tä ker­­­­jää­vää ”peit­tä­­mä­tön­tä li­­haa”. (Lue: Huntu vai huora?)

Mikä pahinta, yhä useammissa tapauksissa muslimeja pelkäävät poliisi- ja muut vi­ran­omai­set ovat Länsi-Euroopassa yksinkertaisesti lakanneet ylläpitämästä yleistä jär­jes­tys­tä ja turvallisuutta tällaisilla alueilla ja siten käytännössä luo­vut­ta­neet niiden hallinnan mus­limijengeille ja shari’a-lain mukaisia fatwoja ja tuomioita jakaville imaameille: tur­val­lisuus- ja pelas­tusviran­omai­set välttelevät viimeiseen asti menemästä näihin enk­laa­vei­hin, joissa heitä usein odottaa kivisade, eivätkä poliisiviran­omai­set tutki niissä ta­pah­tuvia ei-muslimeihin kohdistuvia rikoksia peläten rasistiksi leimautumista ja potkuja. Pi­sim­mälle tämä kehitys, jossa valtiovalta on luopunut omas­ta su­ve­reni­tee­tistaan shari’a-kontrolloiduilla muslimialueilla, on eden­nyt Rans­kassa, mutta ainakin Iso-Bri­tan­nia, Sak­sa, Ruot­si ja Belgia seu­raa­vat ko­vaa vauh­tia perässä.

Dokumentti Ranskan no go -alueista, joiden ongelmilta is­la­mo­fii­li­nen vasem­mis­to­eliit­ti, -media ja mus­­li­me­ja pelkäävät viranomaiset um­mis­ta­vat tietoisesti sil­män­sä, ja rans­ka­lais­­nuor­ten shari’aa va­stus­ta­vasta Géné­ra­tion Iden­titaire -liikkeestä (CBN News, 11.4.2014).

Law and Freedom ‑säätiötä edustava Gavin Boby on kertonut mus­li­mi­aluei­den muo­dos­tu­mis­proses­sista Isossa-Britanniassa ja siitä, kuinka valtava tragedia mos­keijan il­mes­ty­mi­nen on erityisesti työväenluokan asuinalueelle, jossa ih­mi­set ovat syntyneet, kas­va­neet ja raataneet koko elämänsä pitäen sitä omana kotiseutunaan. Sitten yhtäkkiä he huo­maavatkin sen muuttuneen joksikin aivan muuksi. Moskeijan perustamisen jälkeen lähiseudun kiinteistöjen arvo tippuu yhdessä yössä 10 %:ia ja sen jälkeen vuosittain aina 10 %:ia, kunnes muu­ta­man vuo­den ku­lut­tua niiden arvo on laskenut puoleen. Omaisuus, jonka pienituloiset ihmiset ovat vaivalla elä­mänsä aikana hank­kineet ja sijoit­taneet asun­toonsa, häviää kuin tuhka tuuleen. Lukuisten kertomusten pohjalta Boby toteaa, että moskeijaa ympäröivän alueen muuntuminen shari’a-kontrolloiduksi mus­li­mi­alueeksi tapahtuu yleen­sä nel­jässä vaiheessa. Seuraava kuvaus mukailee pää­koh­dil­taan hä­nen havaintojaan (keskeiset lähteet: alla mai­ni­tut Bobyn esitelmät ja En­za Fer­reri 29.4.2013, David Solway 9.2.2014):

  • Ensimmäinen vaihe on pysäköintijihad. Erityisesti perjantai-iltapäivisin ja muslimien juhla­pyhien aikana mus­limit eivät ainoastaan valtaa moskeijan lähistöllä olevia laillisia pysäköintipaikkoja vaan pysäköivät autonsa myös ajoteille, yksityisille parkkipaikoille ja pihoille es­täen alueen asukkaita pysäköimästä omia autojaan ja liikkumasta omilla autoillaan. Uhrin rooliin heittäytyvät muslimit valittavat, että pysäköintivirhemaksut ovat ”ra­sis­ti­sia” ja ”syr­ji­viä”, koska ne es­tä­vät heitä har­joit­ta­mas­ta hei­dän us­kon­toaan, eivätkä viranomaiset ja py­sä­köin­nin­val­vojat uskalla puuttua vir­he­py­sä­köin­tiin mos­kei­jan ympäristössä. Kaikkien mui­den kuin mus­li­mien on jär­ke­vää muut­taa alueelta pois jo heti tässä vai­hees­sa.
  • Toinen vaihe on dominointivaihe eli ”Haista vittu, ämmä, tämä on mei­dän alue!”-vai­he, jossa moskeijassa käy­vät ja alueelle muuttaneet mus­limit ju­lis­ta­vat entistä uh­makkaammin, että alue on nyt heidän alueensa, jolla he tekevät mitä lystäävät eivätkä muut voi heitä pysäyttää. Koirien ul­koi­lut­ta­mi­nen, hameen käyt­tä­mi­nen tai alkoholin naut­timinen alueella muodostuu turvallisuusris­kiksi, ja erityisesti alueel­la asuvat ja yksin liikkuvat ei-mus­li­mi­nai­set tuntevat olon­sa turvattomiksi ja ah­dis­tu­vat kohtaamastaan sek­su­aa­li­ses­ta häi­rin­näs­tä.
  • Kolmas vaihe on muovikassivaihe eli ”Painu helvettiin täältä!”-vaihe. Sen aikana erityisesti alueen se­nio­ri­väes­töä painostetaan hellittämättä myy­mään kiinteistönsä. Etuovelle ilmaantuu kaksi muslimimiestä, joilla on muo­vi­kassi täynnä seteleitä, joi­ta he tarjoavat maksuksi kiinteistöstä, ja myös tuntemattomat, pelottavan oloiset hen­kilöt, joilla ei todellisuu­dessa ole aikomus­takaan ostaa kiinteistöä, alkavat eh­do­tella sen myy­mis­tä. Tar­jot­tu summa on mark­­kina-arvoa selvästi alhaisempi, yleensä nel­jäs­osa–puolet markkina-arvosta, ja miesten viesti on, että ”kukaan valkoinen hen­kilö” ei ainakaan osta sitä, joten on vain paljon parempi myydä se heille. (He ovat oikeassa siinä, että kukaan muu kuin muslimi ei sitä ainakaan osta, sillä kiin­teis­tön arvo tulee vain laskemaan ja se olisi huono sijoitus.) Painostus ja pelottelu saavat suuren osan ihmisistä myy­mään kiinteistönsä tässä vaiheessa ja muut­ta­maan pois alueelta, ja se onkin käy­tän­nössä ainoa jär­ke­vä ratkaisu, sillä asiat eivät voi mennä kuin huonom­paan suuntaan.
  • Ne, jotka eivät lähde, joutuvat kohtaamaan neljännen vaiheen, jo­ka on ahdis­telu­vaihe. Heidän ikkunoitaan rikotaan, tv-kaape­leitaan katko­taan, autojaan van­dali­soi­daan, postiluuk­kuihin tungetaan roskia, ja kun ahdis­telun koh­teeksi jou­tu­nut hen­kilö kääntyy hädissään poliisin puoleen, hänelle vas­tataan: ”Anteeksi vain, rou­va, mutta mielestämme tähän ri­kok­seen ei liity mi­tään rasistista.” Yleensä tässä vai­hees­sa näiden se­nio­ri­asuk­kai­den omat lapset pa­kot­tavat heidät muuttamaan pois alueelta, koska siellä on yksin­­kertaisesti mah­dotonta enää asua. (Ks. eräs esimerkki täl­laisesta häirinnästä.)

Gavin Boby kertoo, kuinka muslimit valtaavat mos­keijoita ympäröi­vät alueet ja kuinka moskeijoiden perustamista on mahdollista torjua (Q Society of Australia, Mel­bourne, 12.9.2012). Ks. myös Bobyn esitelmä vuodelta 2014 (Q Society of Aus­tra­lia, Melbourne, 9.3.2014) sekä Bobyn esitelmä Mont­rea­lissa 5.2.2013 (osa 1, osa 2).

Law and Free­dom ‑säätiö on onnistu­nut me­nestyk­sek­käästi torju­maan moskei­joita hyö­dyn­tä­­mällä ole­massa ole­vaa lainsää­dän­töä, in­for­moimalla asuk­kaita suunnit­teilla ole­vista moskeijoista ja niiden vaikutuk­sista alueen lii­kentee­seen ja ym­pä­ris­töön, avus­tamalla heitä kaa­voitus­asi­oissa, kaavoi­tus­pää­töksiin vai­kut­ta­mi­­ses­sa, kaa­­vo­jen nou­dat­ta­mi­sen val­von­nassa ja ve­too­mus­kirjei­den laatimi­sessa po­lii­tikoille. Polii­tik­koja muistu­te­taan, että kansalaiset tie­tä­vät hy­vin, mitä he ovat päät­tämässä, ja että he kan­tavat vas­tuun omista päätöksis­tään. Ne tullaan muis­tamaan tule­vissa vaa­leissa, ja kun poliitti­sen korrek­tiu­den huuma on men­nyt ohi, he voivat joutua edesvastuu­seen pää­töksistään, sillä on ilmeistä, että islamin ideologian julkinen levittäminen on rikos­lain vas­­tais­ta niin Isos­sa-Bri­tan­niassa kuin Suomessakin (lue myös juutalaisvihan levit­tä­mi­sestä: Is­rae­lin–Pa­les­tiinan konflikti).

Moskeijat toi­mi­vat isla­misaa­tion väli­neinä, is­lamin läs­nä­olon il­mentä­jinä, mus­limien voi­ton­merk­­kei­nä ja islamin ylival­lan symbo­leina, pro­pagoi­vat pe­rustus­lain ja ih­misoi­keuk­sien vastaista shari’a-la­kia, vah­­vis­ta­vat ei-musli­mien alis­tamiseen ja de­­mo­kratian syr­jäyttä­miseen täh­täävää po­­liit­­tista is­la­mia, es­tävät maa­han­muut­ta­ja­­­taus­­tais­­ten mus­li­mien in­teg­roitu­­mista yh­teis­kun­taan, edis­tävät mus­li­­mi­en­klaa­­vien syn­tyä, ki­ris­tä­vät mus­limien ja ei-musli­mien vä­lejä, liet­sovat ris­tiriitoja toisi­aan vää­rä­­us­­koi­­si­­na pitä­vien eri muslimi­ryhmit­ty­mien vä­lille ja tuovat nii­den vuo­si­­­sa­to­ja jat­ku­neet konflik­tit länteen ja toimi­vat väy­länä ul­ko­mailta kä­sin joh­de­­tun ”ra­­di­kaa­lin” is­­la­min le­­viä­mi­selle län­teen.

Menestyk­­selli­sen mos­kei­jan­tor­jun­nan A ja O on kui­ten­kin tie­dus­telu: tällä het­kellä mos­keijoiden lupa­ha­ke­muksissa Isossa-Bri­tanni­assa ei käy­tän­­nössä kos­kaan ole mainit­tuna sanaa ”mos­keija”, ja niistä on tarkoin häi­vytetty kai­ken­laiset viit­tauk­set is­la­miin. Sen si­jaan lupa­hakemuksista löytyy moskeijoille sellaisia nimityksiä, ku­ten ”yh­dyskun­takes­kus” (Com­munity Centre), ”us­konto­jen vä­li­nen keskus” (In­ter­faith Centre), ”moni­kult­tuu­ri­­nen yhteisökes­kus” (Multicul­tural Com­munity centre), ”moniuskontoi­nen tila” (Multi-Faith Facility), ”mo­ni­us­kon­toi­­nen ru­kous­­huo­ne” (Multi-Faith Prayer Room) tai vaik­kapa ”uskonto­jen vä­li­nen yh­teisötila kaik­kien uskontojen ja kansallisuuk­sien hyväksi” (Inter­faith Community Fa­cility for the Be­nefit of All Reli­gions and Ethni­cities). Tämä hei­jas­taa sitä, että isla­milla ja muslimeilla on tosi­asi­assa var­sin huono maine kan­ta­vä­estön kes­kuu­­­dessa, ja siksi niin muslimit kuin hei­dän asiamiehi­nään toimi­vat poliiti­kotkin pyr­ki­vät hoita­maan mos­keijoi­den pe­rus­ta­mi­­sen mieluiten niin vaivih­kaa kuin mahdollista. Tu­­levai­suu­dessa sama il­miö tullaan epäile­mättä ha­vaitse­­maan myös Suo­messa, kun yhä useammat kan­tasuo­ma­laiset saavat oma­koh­taista koke­musta omien asuinaluei­densa is­la­­misoi­tumi­sesta. Nyt Suomessa vallitsee vielä monikulturistinen kiima, ja islamofiiliset va­­­sem­mis­to­po­lii­ti­kot, median edustajat ja jopa luterilaisen kirkon edustajat hi­moit­se­vat ulkoisesti nä­yt­täv­iä mos­keijoita ka­tu­ku­vaa värit­tä­mään – pääs­täk­seen sit­ten ak­tiivi­ses­ti su­vait­se­maan niitä. On myös varsin irvokasta ja suorastaan per­vers­­siä, että Euroo­pan rasismin ja suvaitsemat­­tomuu­den vas­tainen komis­sio ECRI ”ke­hottaa Suo­mea toi­miin, jot­ta Hel­sin­gin seu­­dul­le saa­tai­siin maa­han­­muuttaja­taus­taisille mus­­­li­­­­meil­­le… mos­keija”, jos­­­ta sitten pro­pa­­­goi­tai­siin nai­sia, mui­ta uskonto­kuntia ja us­kon­­nottomia alis­tavaa, juu­­ta­­laisten kansan­murhaan kiihot­tavaa, ho­mo­sek­suaalien tap­pamiseen yllyttävää, ter­ro­ris­­min rahoit­ta­miseen kan­nus­ta­vaa, so­dan­käyn­tiin kafireita vastaan vel­voit­ta­vaa maa­il­man ”rasis­tisinta” ja su­vait­se­mat­­to­­min­ta uskon­toa! (HS 10.7.2013.)

Tilojen, alu­eiden ja rakennusten pyhittäminen islamille ei tieten­kään nou­da­ta yhtä ai­noaa kaavaa, vaan se ta­pah­tuu kun­kin maan paikallisten olojen mu­kai­ses­ti. Esimerkiksi Yh­dys­valloissa merkittävä rooli on mus­li­mi­­kiin­­teis­tö­vä­lit­täj­il­lä, jot­ka varmistavat, että mus­li­mikodeiksi pyhi­tettyjä asun­toja asuttavat aina mus­li­mi­perheet (Sha­ria the Threat to America, s. 91–93).

Vaikuttava näkemys ja dokumentti islamisaation etenemisestä nel­jäs­sä vaiheessa, joi­ta tä­män näke­myk­sen mu­kaan ovat: so­­lut­­tau­­tu­­mi­­nen, val­lan lujittaminen, avoin so­dankäynti ja globaali is­la­mi­lai­nen kalifaatti.

Lähteitä ja kirjallisuutta

Paskantakoon Saatana heidän haudalleen!

Tutustu toiseuteen ja vapaudu ennakkoluuloistasi!

Mikäs tätä palestiinalaisneitiä niin naurattaa? No, Ahlam Tamimi arveli mur­han­neen­sa vain kolme lasta pitseriaan tehdyn terrori-iskun yh­tey­des­sä 9.8.2001 mutta yllättyy iloi­ses­ti kuullessaan toimittajalta, että sur­mat­tu­ja lapsia olikin peräti kahdeksan! Ahlam ker­too, että hän ei missään ta­pauk­sessa kadu tekoaan, sillä hän on omistautunut jihadille Allahin asian puo­lesta (al-jihad fi sabil Allah) ja ni­men­omaan Allahin ansiosta terrori-is­kun uhreja oli niin paljon. Hän tekisi saman uudelleen ja samalla tavalla:

Sillä lailla. Pääsääntöisesti muslimeja opastetaan jättämään vää­rä­us­kois­ten nai­set ja lap­set henkiin, sillä Allah on luvannut nämä lailliseksi so­ta­saa­liik­si mu­jahidineille, ”kil­voit­te­li­joille”, jotka taistelevat koko ihmiskunnan alistamiseksi Allahin shari’an käs­ky­val­taan. Jos seurataan Allahin toisinaan perin erikoista ajatuksenkulkua, niin mikä oli­si­kaan oivallisempi palkkio vääräuskoisten tap­pa­mi­ses­ta kuin päästä raiskaamaan näiden nai­set ja otta­maan näiden lapset or­jik­si? Ja Allah tietää parhaiten.

Profeettamme on käskenyt meitä taistelemaan kafireita [ts. saastaisia uskottomia] vastaan, kun kykenemme siihen, ja hyök­käämään heitä vastaan heidän kotimaissaan ja antamaan heille kolme vaihtoehtoa ennen kuin tun­keudumme heidän mai­hinsa: joko heistä on tultava muslimeja ja heidän on oltava kaltaisiamme jakaen oikeutemme ja vel­vol­lisuu­temme; tai heidän on maksettava jizyaa (veroa) ja tunnettava it­sensä alistuneiksi; tai he taistelevat, jolloin hei­dän omai­suutensa, vaimonsa, lapsensa ja kotinsa tu­levat sallituiksi sotasaaliiksi muslimeille. (Islam Q&A:13759)

Vankien joukossa oli Safiya. Ensin hänet annettiin Dihya Al-Kalbille ja sitten profeetalle. (Sahih Bukhari 3:34:431)

o9.13 Kun lapsi tai nainen otetaan vangiksi, hänestä tulee vangitsemisen myötä orja ja naisen aiempi avioliitto mitätöityy välittömästi. (’Umdat al-Salik, auktorisoitu shari’a-opas)

On vääräuskoisille toki muutakin käyttöä elävinä: Al­lah mää­rää Ko­raanis­sa, että mus­limit voi­vat ot­­taa näi­tä pantti­vangeik­si lun­naita vastaan ja kiris­tää sillä ta­voin halua­miaan asioi­ta:

Kun kohtaatte taistelussa uskottomia, sivaltakaa heitä niskaan! Kun olette alistaneet heidät, sitokaa heidät köy­siin vapaut­taaksenne heidät joko suosionosoituksena tai lunnaita vastaan. (Koraani 47:4)

Nige­rialai­nen ruohon­juuritason muslimi­aktivisti­liike Bo­ko Ha­ram, jonka nimi suo­mek­si on vapaasti käännettynä ”länsimainen sivistys on kiellettyä” (kir­jai­mel­li­ses­ti ”petos on kiel­lettyä”, missä ”petoksella” tarkoitetaan kaikkea muuta kuin islamia), on keksinyt jän­nän lun­­nas­vaa­ti­­muk­sen:

Boko Haramin tiedottaja 6.3.2012: ”Aiomme toimeenpanna lisäponnisteluja iskeäksemme kristittyihin pelon islamin voimasta kidnaappamalla heidän naisiaan. (…) vaadimme lunnaina, että perheet poistuvat islamilaisilta alueiltamme.” (Bikya Masr, 6.3.2012)

Boko Haramin johtaja Imam Abubakar Shekau kertoo myyvänsä so­ta­saa­liik­si ottamansa lähes 300 kristittyä koulutyttöä orjiksi. Us­kot­to­mien nais­ten ja lasten siep­paaminen seksiorjiksi ja ylipäätään orjien pitäminen on islamin lain mukaan sallittua (halal), ja merkittävä osa islamin laista käsitteleekin orjien koh­te­lua. Af­ri­kas­sa ja Arabian niemimaalla on laajat markkinat orjakaupalle, ja Englannissa mus­­­li­mi­­mie­­het ovat islamin ni­mis­sä ja viranomaisten hiljaisella suostumuksella pyö­rittäneet vuo­si­kym­me­niä grooming-toi­min­taa, jossa vääräuskoisia tyttölapsia hou­kutel­laan salakavalasti sek­suaaliseen kans­sa­käy­miseen luo­tet­taval­ta vaikut­ta­van hen­­ki­lön kans­sa, ad­­dik­toi­­­daan huu­­­mei­­siin ja kiris­te­tään seksi­orjuu­teen. (Lue Law and Free­dom Foun­da­tio­nin perusteellinen raportti “Easy Meat”: Mul­ti­cul­tu­ra­lism, Islam and Child Sex Slavery.) ­

Jos kuitenkin terrori- ja ryöstöretkien yhteydessä muslimeille koituisi koh­tuu­tonta vai­vaa vääräuskoisten naisten ja lasten hengen sääs­tä­mi­ses­tä, niin ei hätiä mitiä! Kä­sit­tä­mät­tö­mäs­sä armeliaisuudessaan Allah on näet luvannut, että nai­set ja lap­set saa kyllä tarvittaessa listiä samaan syssyyn, sillä lop­pu­jen lo­puk­si­han nämä kuuluvat samaan saas­taiseen pakanaliutaan.

As-Sab bin Jaththama on kertonut: Profeetta ohitti paikan nimeltä A-Abwa tai Waddan, ja häneltä kysyttiin, onko luvallista hyökätä pakanasotureiden kimppuun yöllä siinäkin tapauksessa, että näiden naiset ja lapset to­dennäköisesti joutuvat vaaralle alttiiksi. Profeetta vastasi: “He (ts. naiset ja lapset) ovat samaa joukkoa (ts. pa­kanoita).” (Sahih Bukhari 4:52:256)

Mitä tulee omien lasten tappamiseen, Allah on yksiselitteisempi ja su­vait­se­vam­pi mus­li­meja kohtaan: kuten tunnettua, shari’a sallii oman lap­sen ja lap­sen­lap­sen tap­pa­mi­sen il­man rangaistusta (’Umdat al-Salik: o1.2; lue: Oman lapsen saa tappaa), mikä on osal­taan mah­­dol­lis­ta­nut ri­kkaan kunnia­murha­kult­tuu­rin ku­kois­­ta­­misen ympäri is­la­mi­lais­ta maail­maa.

Paskantakoon Saatana heidän haudalleen!

”Paskantakoon paholainen heidän haudalleen! Tällainenko tyttären pitäisi olla? Pitäisikö tyttären olla sellainen huora?” totesi Mohammad Shafia, 58, joka tuo­mit­tiin yh­dessä vai­mon­sa Tooba Mohammad Yahyan ja poikansa Hamedin, 21, kanssa omien teini-ikäisten ty­tärtensä Zainabin, 19, Saharin, 17, ja Geetin, 13, murhasta. Vanhempien mielestä hei­dän tyttärensä olivat syyllistyneet si­ka­mai­seen käytökseen, sillä nämä olivat tapailleet ei-mus­limipoikia, lähetelleet teks­ti­vies­te­jä ja pukeutuneet länsimaisiin vaatteisiin. (The Week, 30.1.2012.)

Mohammad Safia: ”Sanon itselleni: Teit oikein. Vaikka he palaisivat hen­kiin sata kertaa, sinun pitäisi tehdä sama uudelleen.”

”He pettivät islamin. He pettivät uskontomme ja uskomme. He pettivät pe­rin­teem­me. He pet­tivät kaiken”, kertoi Mohammad Shafia vaimolleeen po­lii­sin nau­hoit­ta­mas­sa pu­he­lin­kes­kus­telussa. ”Allah kirotkoon heidän suku­polvensa. He olivat saastaisia ja mätiä lap­sia… Painukoot he helvettiin poika­kavereineen. Paskantakoon paho­lai­nen heidän hau­dal­leen!”, Mohammad jatkoi. (CBC News 14.11.2011.) Kunnia­murha palautti tytärten hä­päi­­­semän perheen kunnian, minkä Mohammadin sukulaiset taatusti panivat tyy­ty­väi­syy­­dellä merkille. Kana­dalais­viran­omaiset eivät kuiten­kaan katso­neet asiaa yhtä hyvällä sil­mällä vaan pas­sit­ti­vat Mohammadin vaimoineen ja poikineen rikastuttamaan lop­pu­elä­­mäk­seen Kanadan vankilakulttuuria.

Uskottomien murhaaminen on yksi keskeisiä islamin harjoittamisen muotoja islamin omien lähteiden perusteella (tutustu shari’an oikeuslähteisiin, Ko­raa­niin, haditheihin ja Mu­hammadin elämäkertaan). Ainoa tapa, jolla mus­li­meille taataan varma pääsy pa­ra­tii­siin, on tulla surmatuksi samalla, kun tappaa us­kot­to­mia Allahin asian puo­lesta eli sha­ri’an levittämiseksi kaikkialle maailmaan. Lue Jake Neumanin ansiokas analyysi islamin sallimista eri mur­hakategorioista.

Haudalle paskantaminen islamissa

Haudalle paskantaminen on jännittävä ja eksoottiselta lemahtava us­kon­nol­li­nen tapa, jon­ka Allah on sallinut muslimeille, jos näiden on tarpeen loukata vainajia:

Pissaaminen taikka ulostaminen seuraavissa neljässä paikassa on kielletty:
– umpikujissa, paitsi kadun varrella asuvien luvalla
– alueella, jonka omistaja ei ole siihen suostunut
– moskeijan ja oppilaitosten alueilla
uskovaisten haudoilla, paitsi jos haluaa heitä loukata
(Ajatollah Khomeini 1980, s. 40)

Tämä muslimien harjoittama paskantamisrituaali on rinnastettavissa seu­raa­vaan sha­ri’an määräykseen väärä­uskoisten ruumii­den hä­päi­se­mi­ses­tä: ”Jos muslimin uskoton su­ku­lainen kuolee, hän pesee ruumiin jollain saastaisella materiaalilla, sitten kietoo sen kan­gas­palaan ja heittää kaivantoon tai luovuttaa sen kuolleen uskontoon kuuluvien ih­mis­ten hal­tuun.” Kauniina ajatuk­sena näiden traditioiden taustalla on korostaa sitä is­la­min peruslähtökohtaa, että vain muslimit ovat puhtaita ja viattomia uhreja ja kaikki muut ovat saastaisia ja syyl­lisiä rikol­lisia (ks. myös Anjem Choudaryn haas­tat­te­lu). Mitä yli­päätään tulee ulos­tami­seen islamissa, Allah on antanut hyvin yksityiskohtaisia mää­räyk­siä siitä, min­kä­­lai­nen ulostaminen on laillista (halal) ja minkälainen kiellettyä (ha­ram). Niinpä jos leikitellään ajatuk­sella, että edellä maini­tun Moham­mad Shafian esille ma­­naa­ma paholainen haluaisi nou­dattaa shari’aa tunnon­tarkasti, hänen olisi syytä huo­mi­oi­­­da mm. seuraavat seikat:

Kolmessa tapauksessa on peräaukko ehdottomasti puhdistettava vedellä:
– kun ulostuksen mukana tulee muita epäpuhtauksia, esimerkiksi verta
– kun jotakin epäpuhdasta ainetta on joutunut peräaukkoon
– kun peräaukko on ryvettynyt tavallista enemmän
Näiden kolmen tapauksen ohella peräaukon voi huuhtoa vedellä tai kuivata kankaalla tai piikivellä. (Khomeini 1980, s. 40)

Ei ole välttämätöntä pyyhkiä peräaukkoa kolmella piikivellä tai kolmella kankaan palasella, yksi ainoa kivi tai tilkku riittää; mutta jos sen pyyhkii luulla tai pyhällä esineellä, esimerkiksi paperilla, jossa on Allahin nimi, ei voi suorittaa rukouksiaan tässä tilassa. (Khomeini 1980, s. 41)

On suositeltavaa pissata tai ulostaa kyyristyneenä eristetyssä paikassa; on myös suositeltavaa astua tähän paikkaan vasemmalla jalalla ja poistua oikealla. Samoin on suositeltavaa peittää päänsä toimituksen aikana ja kannatella ruumistaan vasemman jalan varassa. (Khomeini 1980, s. 41)

Pissatessa taikka ulostaessa ei sovi kyyristyä sellaisella tavalla, että joutuu kääntämään kasvonsa taikka selkänsä Mekkaan päin. (Khomeini 1980, s. 39)

Pissaamisen tai ulostamisen aikana ei pidä kyyristyä kasvot aurinkoon tai kuuhun päin, paitsi kun peittää sukuelimensä. Ulostettaessa on vältettävä kyyristymästä niin, että on alttiina tuulelle tai julkisella paikalla tai talon portilla tai hedelmäpuun alla. Ulostettaessa on samoin vältettävä syömästä tai unohtumasta puuhaan pitkäksi aikaa, ja peräaukko on huuhdeltava oikella kädellä. On myös vältettävä puhumista, paitsi jos siihen on pakko tai jos kääntyy rukouksella Allahin puoleen. (Khomeini 1980, s. 41)

Jos kakkaamisen yhteydessä paholaiselta pääsee lorahtamaan tippa virtsaa hau­dal­le, hä­nen on nou­da­tettava seuraavaa proseduuria välttyäkseen Allahin vi­­hal­ta:

Pissattua täytyy ensin huuhdella peräaukko, jos se on tahriintunut pissasta; sen jälkeen on painettava vasemman käden keskisormella peräaukon ja siittimen välistä kohtaa; sitten painetaan peukalo siittimen yläosaa ja keskisormi alaosaa vasten, kohotetaan esinahkaa kolme kertaa ympärileikkausrenkaaseen saakka; ja sitten puristetaan kolme kertaa siittimen kärkeä. (Khomeini 1980, s. 42)

Ei se ole helppoa Saatanallakaan, jos yrittää noudattaa shari’aa sän­til­li­sesti! Ran­kan työ­päi­vän jälkeen Saatana vetäytyy ansaitusti yöpuulle, arvaa minne?

Mohammed’s Believe It or Else! http://islamcomicbook.com/

Profeetta Muhammadin mukaan Saatana pysyttelee läpi yön nenän ylä­osas­sa, ja sen vuok­si muslimien on aina aamupesun yhteydessä niistettävä nenänsä kol­mas­ti (Sahih Bukhari 4:54:516, Sahih Muslim 2:462). Saa­ta­nan metkut hyvin tunteva Mu­ham­mad tie­tää, että muina aikoina paholaiset ja henkiolennot viih­ty­vät hyvin käymälöissä, joten sen vuok­si muslimien tulee WC:ssa asi­oi­des­saan sanoa: ”Etsin turvaa Allahista mies- ja nais­puo­lisia paholaisia vastaan.” Sa­no­mat­ta­kin on selvää, että tämä loitsu tulee sanoa ara­biak­­si, joka on ainoa kieli, jolla lausutut rukoukset Allah hyväksyy.

Allahin lähettiläs sanoi: Näissä käymälöissä on usein henkiä ja paholaisia. Niinpä kun joku teistä käy niissä, hänen tulisi sanoa: ”Etsin turvaa Allahista mies- ja nais­puolisia paholaisia vastaan.” (Sunan Abu-Dawud 1:6)

Haluatko nauttia islamin kulttuurisesta lahjasta ihmiskunnalle? Tee vai­ku­tus ys­tä­vii­si ja opettele pyyhkimään perseesi islami­laisittain! Kuten yllä olevasta vi­deos­ta­kin ilmenee, persereikä on pestävä kunnolla noudat­taen tarkasti Allahin siitä an­ta­mia määräyksiä. Muussa tapauk­ses­sa muslimin rukous mitätöityy. Tosin se menee pi­lalle yhtä lailla, jos rukoi­le­vien edit­se alle kivenheiton päässä sattuu kul­kemaan ”koira, aasi tai nai­nen” (Sahih Bukhari 9:1:490) tai ”sika, juutalainen tai maa­gia­lai­nen” (Su­nan Abu-Dawud 2:704).

Lähde: Ajatollahin ajatuksia: poliittisia, filosofisisia, yhteiskunnallisia ja uskonnollisia kannanottoja. Valikoima ajatollah Khomeinin teoksista. Hämeenlinna: Karisto, 1980.

Islamonausea

“Islam on minulle hirvittävin asia, jonka olen ikinä koke­nut elä­mäs­säni”, kertoo Nazanin, nuori irani­laisnainen. Vastoin Koraanin käskyä (24:31 ja 33:59) ja imaamin vaatimusta Nazanin kieltäytyi hun­nut­tau­­tu­mas­ta, mistä häntä rangaistiin järkyttävällä tavalla…

Kun Koraania lukee tai pelkästään silmäilee ensi kerran elämässään, kokemus on tyrmistyttävä: kuinka on mah­dollista, että jonkin uskonnon pyhä kirja voi si­sä­ltää mää­räyk­siä naisten alistamisesta ja lyömisestä, sota­saaliiden jakamisesta, orjien kohtelusta, käs­kyjä olla armottomia, petollisia ja vä­ki­val­tai­sia ”likaisia uskottomia” kohtaan ja ki­dut­taa ja tappaa näitä brutaalein keskiaikaisin me­ne­tel­­min?

Sitäkin järkyttävämpää on tutustua profeetta Muhammadin elämäkertaan ja ha­dithei­hin, jotka ovat perimä­tietona välitettyjä lyhyitä kertomuksia siitä, mitä Muham­mad kussakin tilan­teessa teki ja sanoi. Mikä pahinta, tämän jouk­ko­mur­hia, kidutuksia ja jul­mia rangaistuksia toimeen­panneen, ryöstö- ja sota­retkiä har­joit­ta­neen, vas­tus­ta­jiaan mur­­haut­­taneen, orjanaisia rais­kanneen, 9-vuotiaan, tuol­loin vie­lä nu­keilla leik­ki­neen ty­tön kans­­sa sek­­si­­­suh­tees­sa ol­leen ja eläi­nten rituaa­lises­ta uh­raa­mi­sesta nau­t­ti­neen her­ras­miehen käyttäytyminen on tar­koi­tet­tu esikuvaksi kaikille muslimeille ja kaikkina aikoina!

Allahin lähettiläs määräsi murskaaman miehen pään kahden kiven väliin. (Sahih Bukhari 8:82:816)

Allahin lähettiläs sanoi: “Jos joku vaihtaa islamin uskonsa, teloittakaa hänet.” (Sahih Bukhari 9:84:57)

Hän (pyhä profeetta) katkaisutti heidän kätensä ja raajansa, poltatti heidän silmänsä ja heitätti heidät kiviselle maaperälle, kunnes he kuolivat. (Sahih Muslim 16:4130)

Profeetta sa­noi: “Kuka on valmis tappamaan Ka’b bin al-Ashrafin, joka on to­della lou­kannut Al­lahia ja Hänen lä­hettilästään?” Muhammad bin Maslama sa­noi: “Oi, Allahin lä­hettiläs! Ha­luatko minun tappavan hänet?” Hän vas­tasi myöntävästi. (Sahih Bukhari 4:52:270)

Koraani, hadithit ja Muhammadin elämäkerta muodostavat perustan islamin laille eli shari’alle, joka määrä pienintäkin yksityiskohtaa myöten, kuinka muslimin on harjoitettava uskontoaan. Näiden lähteiden mukaan mus­limien us­kon­nol­li­se­na vel­vol­li­suu­te­na on taistella eri menetemin – aseellisesti, ta­lou­del­li­ses­ti ja verbaalisesti (kät­ke­mäl­lä todelliset inten­tionsa taqiyya-doktrii­nin mukaisesti) – maailman kaikkia mui­ta kan­sakuntia vastaan, kunnes nämä alis­tuvat Allahin shari’an totalitaristiseen pakko­jär­jes­telmään. Vaikka suu­rin osa musli­meista on autuaa­lisen tietämät­tömiä us­kon­ton­sa pe­rus­toista ja tavoitteista, voimme päivästä toiseen kyllästymiseen asti seurata sen­su­roi­mat­tomista me­diois­ta (esim. Europenews, Jihad Watch, MemriTV, Palestinian Media Watch, Pamela Geller), kuinka islamin lähteisiin perehtyneet muslimit pyrkivät to­teut­tamaan uskonnollisia velvol­li­suuk­siaan ja kuinka islamo­fiilit, poliittisesti kor­rek­tit toi­mit­tajat ja poliitikot tekevät hyödyllisen idi­oo­tin roo­lis­sa kaik­kensa puo­lustellakseen hei­tä.

Mitä tuntemuksia tämä kaikki herättää yksilönvapauksiin tottuneessa län­si­maa­lai­ses­sa, joka pitää ajattelun-, sanan-, uskonnon- ja uskon­not­to­muu­den­vapauk­sia, ihmis­oikeuk­sia, suku­puolten tasa-arvoa ja vähem­mistöjen suo­jelua niin itses­tään selvinä asioina, että hänelle ei välttä­mättä ole edes juolah­tanut mieleen, että nuo kaikki ovat vaa­rassa kadota lähi­vuosi­kym­me­ninä ja -vuosi­satoina? Vasten­­mieli­syyt­tä, kuvo­tusta ja pahoin­­vointia: is­la­monauseaa!

”Isamofobia” on sana, jota muslimit käyttävät aseena verbaalisessa jihadissa niitä ei-muslimeja vastaan, jotka raportoivat, mitä shari’an oikeuslähteet – Koraani, hadithit ja Muhammadin elämäkerta – sisältävät, mitä muslimi­mais­sa tapahtuu ja mitä tavalliset muslimit ja islaminoppineet puhuvat omissa olois­saan. Alla oleva Nicolai Sen­nelsin ar­tik­keli selventää, miksi on syytä lakata käyttämästä järjetöntä termiä ”islamofobia” ja ot­taa sen sijaan käyttöön sana ”islamonausea”. Islamonausea ei synny ennakkoluuloista islamia kohtaan vaan päinvastoin tutus­tu­misesta islamiin ja islamia koskevien en­nak­ko­luu­lo­jen häl­ve­ne­mi­ses­tä.

Islamonausea, ei islamofobia

Meidän tulisi lakata käyttämästä muslimien itsensä valitsemaa sanaa ”islamofobia”, jolla he karsinoivat itsensä joksikin pelätyksi: se katkaisee keskusteluyhteyden. Tällaisen vas­tak­kain­aset­te­lua luovan termin sijaan meidän tulisi lanseerata helpom­min lähestyttävä ja tosiasioita paremmin vastaava sana, joka säilyttää mahdol­lisuuden sillanrakentamiseen ja oppimiseen: islamonausea, islampahoinvointi. Se ei tee kom­mu­ni­kaatiosta mahdo­tonta vaan mah­dol­listaa län­si­­mai­­sis­sa kult­tuu­­reis­sam­me vie­rai­le­vien huomata omassa käyt­täy­ty­mi­ses­sään puolia, jotka saavat meidät voimaan pahoin.

Ei ole ihme, että muslimit käyttävät niin usein sanaa ”islamofobia”. Ilman va­kuut­­ta­via argu­mentteja, viehä­tysvoimaa tai raken­tavaa panosta ympäristöön pelät­tynä ole­minen on ainoa tapa saada edes jonkinlaista kun­nioitusta. Termi ”islamofobia”, islamin pelko, viittaa siihen, mitä mus­li­mit ha­lua­vat, ei siihen, mitä ei-muslimit tun­tevat. Sitä paitsi kuka yleensä­kään pelkää islamia?

”Ksenofobia”, epärationaalinen pelko vierasta tai tuntematonta kohtaan, ei sekään ole osuva termi. Vastenmielisyys islamia kohtaan ei synny perehtymättömyydestä uskon­­toon, vaan juuri päinvastoin: perehtymisestä siihen. Ei ole myöskään järkeä pelätä tulevansa kutsutuksi rasistiksi, sillä islam ja muslimit eivät ole rotu.

Kielemme tarvitsee termin, joka kuvaa sitä, mitä monet kriittisesti ajattelevat ihmiset tuntevat islamia kohtaan omakohtaisesti, eikä sitä, mitä muslimit haluavat meidän kokevan, tai sitä, mitä poliittisesti korrektit vallanpitäjät diagnosoivat pelästyttääkseen meidät pääs­tä­mään lisää va­sem­mis­ton äänestäjiä maihimme. Tarvitsemme termin, joka samalla kutsuu muslimeja oi­val­ta­maan, mitä heidän täytyy muuttaa omas­sa käyttäytymisessään ja uskonnossaan, jos he toivovat edisty­vänsä nolostut­tavalta viimei­sel­tä sijaltaan kan­sa­kun­tien kehi­tykses­sä ja an­sait­se­van­sa to­del­lista kun­­nioi­­tus­ta maa­il­man­­yhteisön kes­kuu­dessa.

Luonnollinen reaktio

Monien muiden pahoinvointitilojen tavoin islamonausea on normaali ja luonnollinen reaktio jotain epänormaalia kohtaan, ei päinvastoin.

Pahoinvointirefleksi on synnynnäinen, ja on biologisesti luonnollista ja terveellistä kokea emo­tionaalisia ja ruumiillisia epämukavuuden tun­te­muksia kaikkea epä­miel­lyt­tä­vää, epä­terveel­listä tai vahingollista kohtaan.

Siinä ei ole mitään foobista eikä rasistista, että tuntee pahoinvointia, kun kuulee joukkomurhista, joita Muhammad ja hänen monet antaumukselliset jäljittelijänsä ovat suorit­taneet läpi historian ja joita nyt tapahtuu ympäri maailmaa. Sama pätee Mu­ham­madin sek­si­suh­tee­seen 9-vuotiaan tytön kanssa ja Allahin ja hänen shari’a-lakinsa nimis­sä tehtyihin raajojen katkomisiin ja kivityksiin.

Epämiellyttäviä tuntemuksia vatsanpohjassa voi kokea myös, jos ajattelee mus­li­mien laajasti harjoittamia ja usein monen sukupolven yli jatkuvia pak­ko­sukusiitoksia (jotka vahingoittavat älyk­kyyttä ja lisäävät psy­kiatristen sai­rauk­sien riskiä). Ei ole myöskään mitään hävettävää tuntea pahoinvointia, kun kuulee ää­rim­mäi­ses­tä sosiaa­lisesta kontrollista, väkivallasta ja va­roit­ta­vina esi­merk­kei­nä teh­dyis­tä murhista, joilla satoja miljoonia musliminaisia pelotel­laan ja estetään nauttimasta ihmis­oikeuk­sistaan: oikeu­desta valita omat seksi­k­ump­pa­nin­sa, vaat­teensa ja elämäntyylinsä.

Virheettömän Koraanin sisältämät lukuisat käskyt vihata, harjoittaa väkivaltaa ja tappaa ei-muslimeja ovat täysin kuvottavia. Ajatus siitä, että kehityksen huipen­tumana olisi planeetan kokoinen kalifaatti, ei ainoastaan ole häpeäksi ihmis­kunnalle; se voi myös saada ka­dot­ta­maan ruo­kah­alun.

Esimerkkejä

Sanaa ”islamonausea” voidaan käyttää kuvaamaan pahoinvoinnin, inhon, är­ty­myk­sen, epämukavuuden tai vastenmielisyyden tun­te­mus­ta, joka syntyy luonnostaan, kun kohtaa islamin tai islamilaisen kulttuurin tai mitä tahansa tai kenet tahansa, joka edustaa sitä. Esimerkkejä sanan käytöstä:

  • ”En pelkää islamia, vaan minulla on islamonausea.”
  • ”En halua minareetteja kaupunkiini. Ne aiheuttavat minulle islamo­nau­seaa.”
  • ”He saivat islamo­nausean kaikista niistä muslimimaahanmuuttajista ja päättivät muuttaa toiselle seudulle.”
  • ”Koraanin lukeminen aiheuttaa minulle islamo­nauseaa.”
  • ”Hänellä alkoi esiin­tyä isla­mo­nauseaa, ja hän päätti lopet­taa työnsä van­ki­las­sa.”
  • ”Saan is­la­mo­nausean, kun ajatte­len ha­lal-ruoan syö­mis­tä.”
  • ”Minulle tulee islamonausea aina, kun näen, kuinka musli­mit hyppivät ylös alas ja ampu­vat ilmaan yrittäen sillä tavoin pelo­tella meitä kun­nioit­tamaan heidän lapsellista käyttäytymistään.”

Sanan alkuperä

Havaintojeni perusteella tämä sana esiintyi ensi kerran Jihad­Watch.org-verk­ko­sivulle kirjoitetussa kommentissa 7.7.2005. Siinä itseään Sheik Canuckiksi kutsuva henkilö kommentoi artikkelia muslimien positiivi­sesta reaktiosta samana päivänä Lontoos­sa tehtyihin itse­murhapommi-iskuihin: ”Minulla ei ole islamofobiaa. Minulla on islamo­nau­sea. Olen kurkkuani myöten täynnä ni­itä kaik­kia.”

Tanskalaisessa sanomalehdessä tämä sana esiintyi ensi kerran 30.12.2011 alle­kirjoittaneen Nordjyske Stiftstinde ‑lehteen lä­het­tä­mäs­sä mielipidekirjoitukses­sa ”Meil­lä on nausea”.

Termi sai jonkin verran huomiota, kun koomikko, ateisti ja islam­kriitikko Pat Condell käytti sitä vuon­na 2009 Youtube-videossa nimeltä ”Pahan puolustelijat”.

Islamonausea ansaitsee oman artik­kelinsa Wikipediassa. Auta saa­maan sana ”is­la­mo­nau­sea” sanakirjoihimme käyttämällä sitä blo­geissa, mielipide­kirjoituksissa ja joka­­päiväisessä puheessa.

Nicolai Sennels

Julkaistu Jihad Watchissa 29.1.2012

Ilta-Lehdessä julkaistiin 1.2.2012 uutinen ”Jenkki­kou­lussa paljastui okset­tava hy­väk­si­käyt­tö. Peruskoulun opet­taja syyllistyi iljet­tä­vään t­ekoon.” On aika alkaa kirjoit­taa samaan selkeään ja re­hel­li­seen sävyyn niistä vasten­miel­i­syyksistä, joita ympäri maail­maa tehdään joka päivä islamin nimissä.

Norjan tilanne

 

”Tappouhkauksia, veitsien käyttöä, kuristamista, nyrkin­iskuja ja pot­­ki­­mis­ta…” Mo­ni­­kult­­tu­­ris­ti­nen rais­kaus­aalto on tuo­nut aivan uut­ta vä­r­i­nää ja jän­niä pi­kant­­teja sä­vy­­jä Norjan aiem­min niin vai­suun ja värit­tö­mään raiskaus­kult­tuuriin. Ks. Nor­jan television raportti (4.10.2010).

Stavangerissa, Norjan neljänneksi suu­rim­massa kau­pungissa, 90 % rais­kaa­jista on ”vä­hem­mistön edus­ta­jia” (Docu­ment.no 9.1.2012). Musliminaisia raiskataan, koska nämä eivät uskalla ilmoittaa asiasta poliisille peläten perheensä kunnian­menetysreaktiota. Lisäksi islamin lain mukaan raiskauksen todistajaksi tar­vi­taan neljä miestä (Koraani 24:13); muussa tapauksessa uhri itse voi joutua syy­te­tyk­si aviorikoksesta tai esi­aviol­li­ses­ta seksistä. Ei-mus­li­mi­­naisia  puoles­taan rais­­ka­­taan, kos­ka se on us­kon­nol­linen oi­­keus, jon­ka Allah on suonut jihadia eli ”us­kon­­kil­voit­te­lua” harjoittaville muslimimiehille.

Poliisin laatiman raportin mukaan vuonna 2010 Oslossa tapahtui 186 raikausta, joista 86 on luokitel­tu väkivaltaisten raiskaus­ten kate­goriaan. Näistä 83 tapauksessa uhri kykeni tun­nistamaan raiskaajan ulkonäöltä ja joka ainoassa näistä tapauksista uhri kuvasi rais­kaajan olleen ”ulkonäöltään ei-län­si­maa­lai­nen”. Kuten Gil Ronen Israel National New­sis­tä (23.6.2011) toteaa, tällä kierto­­ilmauksella viitataan Afrikasta, Lähi-idästä ja Aasiasta pe­räisin oleviin muslimi­maahanmuuttajiin.

Yhdeksän kymmenestä raiskauksen uhrista on syn­ty­pe­räl­tään nor­­ja­lai­nen, ja monet nor­jalaisnaiset ovatkin alkaneet värjätä hiuk­­siaan mustiksi ja kulkemaan ryhmissä, kuten yllä olevassa CBN:n ra­portissa vuo­den 2011 kesältä todetaan. Luon­nollisesti paras suoja olisi kääntyä islamiin ja hun­nuttautua. Islam antaa länsi­maisille nai­sille aivan uutta va­lin­­­nan­­va­paut­ta (lue lisää: Huntu vai huora?).