RSS

Aihearkisto: terrorismi

Moskeija, pysäköintijihad… – What the Waqf?!

Shariavapaa vyöhyke

Yksi shari’aan liittyvä olennainen käsite, joka on jäänyt suhteellisen vähälle huomiolle is­la­mi­saa­tio­ta käsittelevissä analyyseissa, on ”waqf”. Sillä viitataan johonkin, minkä muslimit ovat ”py­hit­tä­neet” islamille ”tuomiopäivään” asti. Tämän artikkelin alussa kerrataan waqfin perusidea, jota on aiemmin käsitelty artikkelissa Israelin–Palestiinan konflikti, ja sen jälkeen tarkastellaan, kuinka mus­li­mit pyhittävät islamille yhä uusia alueita julkisesta tilasta Dar al-harbissa.

”Muslimisukupolville tuomiopäivään asti pyhitetty”

Tietyssä yhteydessä termillä ”waqf” viita­taan islamilaiseen säätiöön, tarkemmin sanot­tuna hyvän­tekeväi­syys­lah­joi­­tukseen, kuten raha­summaan, kiinteistöön tai maa-alueeseen, jonka tuotot, tulot ja käyt­töoi­keus on säätiön kaltaisella jär­jestelyllä ikuisiksi ajoiksi pyhi­tetty ja rajattu yksinomaan jo­honkin ”oikea­mieliseen”, musli­mien ja islamin etua hyö­dyttä­vään tarkoituk­seen ja jota on hallinnoi­tava shari’an tarkoin mää­räämällä tavalla. Waqfin perusidea on, että se on jotain, mikä on pyhitet­ty yksinomaan islamille ja muslimeille aina aikojen loppuun asti.

Waqfeja eivät kui­tenkaan ole ainoastaan hyvän­teke­väisyyteen annetut lahjoi­tukset vaan ylipäätään kaikki sel­lai­set tilat, alu­eet ja rakennukset, jotka musli­mit ovat joskus sota- ja ryöstöret­kiensä aikana onnistuneet val­loittamaan tai saamaan muulla ta­voin haltuunsa. Shari’a edel­lyttää, että tällaista vallattua ti­laa ei saa enää koskaan luo­vut­taa kafireiden eli ”uskottomien” hal­tuun. Jos se kuiten­kin menetetään, musli­mien velvolli­suutena on valloit­taa se takaisin, tarvittaessa väki­valloin, ja pakottaa hallittavaksi jälleen shari’an määräysten mu­kai­sesti. Kuten sun­nimuslimien vaikutusvaltaisim­piin us­konoppineisiin kuu­luva sheikki Yusuf al-Qaradawi on to­dennut: ”Tuu­maakaan isla­min maasta ei saa jäädä uskottomien ja val­loitta­jien haltuun” (Al-Aqsa Voi­ce, 12.10.2010). Jihadin muotoa, joka tähtää waqfin puolustamiseen kafireita vastaan tai waqfin takaisinvaltaukseen kafireilta, kutsu­taan ”ribatiksi”. ”Waqf-alue” eli yksinomaan muslimeille ikuisiksi ajoiksi pyhitetty alue ja ”ribat-alue” (Ard al-Ribat) eli islamin alue, jonka puolesta muslimit ovat velvollisia taistele­maan kafireita vastaan, ovat näin ollen termejä, jotka viittaavat käytännössä yhteen ja samaan asiaan. Mainittakoon, että siinä missä jihadistista yleisellä tasolla käytetään arabiankielistä termiä ”mujahid” (tai mon. mujahidin, joka on suomessa vakiintunut yksikkömuodoksi), ribatia käyvästä jihadistista voidaan käyttää termiä ”murabit” (mon. murabitun).

Israelin–Palestiinan konflikti. Klikkaa ja lue uusi artikkeli!Esimerkkejä muslimien menettämistä ja nyt kafireiden hallitsemista waqf-alueista ovat Tšetšenia, Ibe­rian niemimaa, Intian niemimaa ja Israel. Israelin valtio perustettiin vuonna 1948 alueelle, joka oli toimi­nut vuosituhansien ajan juutalaisten kotimaana jo siinä vaiheessa, kun muslimi­joukkiot ensi kerran val­loittivat sen kalifi Uma­rin johdolla 630-luvun jälki­puolis­kolla. Heti perustamispäivästään 14.5.1948 läh­tien Israel on ollut muslimien toistuvien sotatoimien ja tuhoa­misyritysten kohteena. Muslimit eivät tunnusta Israelin valtion olemassaoloa vaan kutsuvat sitä ”sionistiseksi läsnäoloksi” tai ”miehitykseksi” Palestii­nassa, vaikka alueella ei koskaan ole ollut mi­tään ”Palestii­naa”, puhumatta­kaan ”palestiinalaisista” (lue: Israelin–Palestiinan konflikti).

Joka tapauksessa Hamasin peruskir­jan artik­lassa 11 selite­tään: ”Pales­tiina on islamilai­nen waqf-maa, joka on pyhitetty muslimisu­kupolville tuomio­päi­vään asti. (…) Tämä on Palestiinan maan asema is­la­milaisen sha­ri’a-lain mukaan, ja sama pätee kaik­kiin muihin­kin muslimien voi­makeinoin val­loittamiin mai­hin, koska (isla­milaisten) val­loitusten ai­kana muslimit pyhitti­vät nämä maat muslimisuku­pol­ville tuomiopäi­vään asti.” Waqfin ja ribatin merkitystä palestiinalaisten ja israelilaisten välisessä konfliktis­sa käsitellään tarkemmin artikkelissa Israelin–Palestiinan konflikti.

Yusuf Abu Snina, Palestiinalaishallinnon hengenmies, tähdentää, että ”muslimi-Palestiina” (ts. koko Is­rae­lin valtio) on islamilainen maa ja se, joka luopuu siitä, päätyy helvettiin (PATV, 8.9.2000). Ei siis ihme, että Is­rae­lin val­tion tun­nus­ta­mista edel­lyt­tä­vä kah­den val­tion mal­li ei ole mus­li­mien mie­leen.

”Maa kuulu niille, jotka asettivat sinne Allahin lain”

Itse asiassa muslimit katsovat, että koko Maa alun alkaenkin kuuluu yksinomaan vain heille ja että Allahin heille määräämänä velvollisuute­na on taistella kaikkia muita ihmisiä vastaan, kunnes nämä alistuvat muslimien ylivallan alle ja tottelevat shari’an määräyk­siä (RoT o9.0-9.3). (Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikkien olisi käännyttävä islamiin, sillä toimiakseen islamin yhteisö tarvitsee myös työtä tekeviä orjia ja dhimmejä eli kris­tit­ty­jä ja juu­ta­laisia toisen luokan kansalaisia, joilla on lähes olemattomat kansalaisoikeudet ja jotka joutuvat maksamaan nöyryyttävää jizya-suojelurahaa välttyäkseen tulemasta tapetuiksi tai orjuutetuiksi.) Hadithin mu­kaan (Sahih Buk­hari 5:53:392) ”…maa kuuluu Allahille ja hä­nen lähettiläälleen…” ja Koraanin jae 7:128 ju­lis­taa: ”… maa kuu­luu Alla­hille, ja Hän an­taa sen perinnöksi, kenelle palvelijois­taan tahtoo. Lopulta hurskaat me­nestyvät.” Sheikki Mu­hammed Salih Al-Munajjid selittää (Islam QA:7726): ”Maa ei kuulu ihmi­sille, jotka asui­vat siellä ensin, vaan niille, jotka asettivat sinne Allahin lain. Allah loi Maan ja Hän loi ihmiset palvomaan Alla­hia Maassa ja perusta­maan sinne Allahin uskonnon, lain ja määräykset.”

The World is not only for Muslims

”Maailma ei kuulu ainoastaan muslimeille”, protestoivat burmalaismunkit. Muslimien Allahin nimissä toimeenpanemat brutaalit murhat, joukkosurmat, tuhopoltot ja joukko­raiskaukset Thaimaassa, Myan­marissa, Sri Lankassa, Intiassa ja Bangladeshissa ovat saaneet muiden uskontokuntien edus­ta­jat nou­semaan ajoit­tain jämäk­­kään vastarintaan puolus­taak­seen nai­siaan ja lap­siaan, ihmis­oikeuksiaan ja vapauk­siaan, mistä syystä länsi­mai­nen va­sem­misto­media on lei­mannut hei­dät mus­li­me­ja sor­ta­vik­si ekstre­misteiksi ja rasis­teiksi.

Edellä mainittu käsitys ilmenee myös siinä, kuinka islam jakaa Maan kah­teen vaikutuspiiriin: islamin alueeseen (Dar al-islam) ja sodan alueeseen (Dar al-harb). Dar al-islam tarkoittaa muslimien kontrolloimaa aluetta, jossa noudatetaan shari’aa, Dar al-harb puolestaan aluetta, jota hallitaan ihmisten laatimien lakien mukaisesti ja jonka siten katsotaan olevan sota­tilassa Al­lahin tahtoa vastaan. Dar al-islamin velvollisuutena on käydä sotaa Dar al-harbia vastaan, kunnes kaikki kansakunnat ovat alistuneet shari’an määräyksiin.

Profeetta sanoi: “Minut on mää­rätty taistele­maan ihmi­siä vastaan, kunnes he todis­tavat, että ei ole muuta juma­laa kuin Al­lah ja että Mu­ham­mad on Hä­nen palvelijansa ja Hänen lähetti­läänsä, suuntaa­vat kasvonsa qiblaamme (ru­koussuun­taamme) kohti, syö­vät mitä teu­ras­tamme ja ru­koilevat taval­lamme.” (Sunan Abu-Dawud, Ki­tab Al-Jihad, 14: 2635)

Hän (Allah) on lä­hettänyt lä­hetti­läänsä (Muham­madin) tuomaan johda­tuk­sen ja to­tuuden us­kon­non (islamin) saattaakseen sen voittamaan kaikki muut us­konnot, vaikka se on vastoin vää­rä­uskoisten (moni­juma­laisten, pa­kanoi­den, epä­ju­ma­lan­palvojien ja ateistien) tah­toa. (Koraani 9:33)

Taistelkaa heitä vastaan, kun­nes epäjumalia ei enää pal­vota, vaan yksin Al­la­hia (koko maail­massa), mutta jos he herkeävät (palvomasta muita Allahin li­säksi), tietää Al­lah, mitä he teke­vät. (Koraani 8:39)

Muham­madin kuolemaa (v. 632) seu­rannei­den vuosikym­menten aikana islam levittäytyi nopeasti Bysan­tin, Per­sian ja Länsi-Euroopan alueille. Ara­bimusli­miar­meijat hyökkäsivät Lähi-idän maihin, valloittivat nykyisen Irakin ja Iranin alueet, viilettivät sitten Pohjois-Afrikan yli Es­panjaan ja Rans­kaan asti. Mus­limien hyökkäys saa­tiin lopulta pysäytettyä Poitiers’n/Toursin taistelussa lähellä Pa­riisia vuonna 732. Idässä jihad levisi sy­välle Keski-Aasiaan.

Jihadin ensimmäinen suuri aalto: arabit, v. 622–750Jihadin ensimmäinen suuri aalto: arabit, v. 622–750

Jihadin toinen suuri aalto (1071–1683), josta vastasivat ottomaanit, eteni Euroopassa pisimmillään Wienin epä­­on­nis­tu­­nei­siin val­­tausyrityksiin vuosina 1529 ja 1683. Idässä muslimit tunkeutuivat Intian niemimaan läpi Kaak­kois-Aa­siaan.

Jihadin toinen suuri aalto: turkkilaiset, v. 1071–1683Jihadin toinen suuri aalto: turkkilaiset, v. 1071–1683

Muhammadin aloittama jihad Allahin asian puolesta eli koko ihmiskunnan alistamiseksi shari’an määräyksiin on nyt jatkunut jo lähes 1 400 vuotta, eivätkä musli­mit ole koskaan tulleet ajatelleeksi, että heidän tulisi val­loi­tus­his­to­rian­sa joh­dosta tuntea pienintäkään syyllisyyttä tai olla vel­vollisia jotenkin hyvittämään tekemänsä vää­ryydet, kansanmurhat, ryöstöt, raiskaukset, orjuutukset, puhumattakaan siitä, että he tuntisivat syyllisyyttä Afrikassa yhä harjoittamastaan orjakaupasta, (ks. myös aihetta käsittelevä saksalainen dokumenttifilmi) vaan päinvas­toin he ovat yl­peitä historias­taan ja haluavat mah­dol­li­sim­man pian vallata menettä­mänsä waqf-alu­eet takaisin, mistä osoituksena ovat rajat, joita uudelle kali­faatille on ensi vai­heessa eri suun­nitel­missa hah­­moteltu (Mail Online, 1.7.2014):

Kalifaatti-suunnitelma

Kalifaatiksi julistautuneen Islamilaisen valtion (IS, ent. ISIS) kunnianhimoinen suunnitelma kalifaatin laajenemisesta vuoteen 2020 mennessä. Sen jälkeen kalifaatin on määrä jatkaa laajenemistaan.

Jihadia voidaan käydä monin eri menetelmin, kuten verbaalisesti, taloudellisesti, median välityksellä ja aseel­li­sesti. Sitä voidaan käy­dä niin avoi­mesti kuin kät­ke­tystikin – käyt­tämäl­lä ove­luutta, har­hau­tusta ja valeh­telua, hyöd­yntä­mällä kafi­rei­den hy­vä­us­koi­­suut­ta, vapauksia ja yhteis­kunnal­lisia insti­tuu­­tiota hei­dän puolustuksensa heikentä­miseksi ja shari’an levit­tä­miseksi. Joka tapauksessa lähes poik­keuksetta alueilla, joissa muslimit ko­ke­vat ole­vansa tar­­peek­si vahvoilla suh­tees­sa kafirei­hin, kuten esimerkiksi Malissa, Nigerias­sa, Kamerunissa, Keski-Afrikan tasavallassa, Sudanissa, Keniassa, Keski-Aasian mais­sa, Kiinassa, Afganistanissa, Pa­kis­ta­nis­sa, Kash­mi­ris­sa, Sri Lankassa, Bang­la­deshissa, Myanmarissa, Thai­maas­sa, Ma­le­sias­sa, Filip­piineillä, Indo­nesias­sa ja tie­ten­kin Lähi-idän mais­sa, käynnissä on aseel­linen jihad (qitaal) kafi­­reita – mukaan luet­­tuna kafireiksi ju­lis­tet­tuja muita mus­limeja – vastaan. Ks. Bill Warnerin Youtube-esi­telmä is­la­min val­­­loitus­­histo­ri­asta, jon­­ka uhreina on tähän mennessä kuol­lut yhteensä noin 270 miljoonaa ihmistä: 60 miljoo­naa kristit­­tyä, 80 miljoo­naa hindua, 10 miljoo­naa buddha­laista ja 120 mil­joo­naa afrikka­laista kristittyä tai animistia. Mie­len­kiin­toi­nen yksi­tyis­koh­ta on, että vuodesta 2005 läh­tien jiha­distit ovat tap­­paneet selvästi enem­­män ”us­kon­hylkääjiksi” (murtad), ”teesken­telijöiksi” (munafiq) tai ”poik­kea­viksi” syytettyjä muslimeja kuin ei-muslimeja (ks. kohdasta 37:20 eteenpäin). Ks. iranilaisen PressTV:n sivulla oleva brutaali video, jossa ISIL-ryhmän uskonsoturit teloittavat ”poikkeavia” eli shiiamuslimiteinejä.

”Ensimmäinen vaihe on pysäköintijihad”

Pysäköintijihad

Muslimien jihad uusien alueiden valtaamiseksi ja pyhittämiseksi islamille on jatkuvaa toimintaa, joka ei ilmene ainoastaan globaalilla vaan myös paikallisella tasolla ja hyvin arkisessa kanssakäymi­sessä muslimien kanssa. Yleensä kafireiden asuinalueille muuttavat muslimit ovat aluksi varsin maltillisia ja pidättyväisiä teeskennellen ystävällisyyttä kafireiden pettä­miseksi ja islamin asian edistä­miseksi (3:28, 16:106, Islam QA:59879). Tässä vaiheessa muslimimiesten on luvallista ja jopa pakollista pukeutua kafireiden tapana, jos se palvelee islamiin kutsumista tai kafireiden salaisuuksien selville saamista:

Mitä tulee siihen vaa­ti­muk­seen siitä, että mus­li­mien on käy­tet­tävä vaat­teita, jotka eroa­vat kuffa­rien (us­kotto­mien) vaat­teista, niin op­pi­neet ovat sal­li­neet poik­keuk­sen, kun musli­mit elävät dar al-har­bissa (”so­dan alu­eella”, ts. ei-mus­limi­maissa) tai kun tarkoi­tuk­sena on hyö­dyttää musli­meja. Sheikki al-Islam Ibn Taymiyah on sano­nut: “Kun mus­limi elää ei-musli­mi­maassa (olipa maa isla­mille viha­mieli­nen tai ei), hänen ei odo­teta eroa­van heistä (kuffa­reista) ul­koi­selta ole­muk­sel­taan, koska siitä voi koi­tua hait­taa. On suosi­telta­vaa ja jopa pakol­lista, että mies näyt­tää toi­si­naan heiltä, jos se palve­lee jo­tain us­kon­nol­lista tar­koi­tusta, kuten isla­miin kut­su­mista tai hei­dän salai­suuk­siensa sel­ville saa­mista, jotta niis­tä voi ker­toa musli­meille, hei­dän mus­li­meille ai­he­utta­mansa va­hin­gon tor­ju­mista, ja muita hyö­dylli­siä tarkoi­tuksia. Mutta musli­mi­maissa, joissa Allah on ai­heut­tanut Hä­nen us­kon­tonsa olla val­lassa ja joissa kuffa­rit ovat alem­piar­voi­sessa ase­massa ja mak­savat jizyaa (ei-mus­li­mien mak­sa­maa suojelurahaa, ”veroa”), mus­li­mien on pa­kol­lista näyt­tää erilai­silta kuin kuffa­rit.” (Iqti­daa’ al-Si­raat al-Musta­qeem, 1/418) (Islam Q&A:2322)

Tyypillisesti muslimimaa­hanmuut­ta­jat ja ‑kään­nyn­näi­set pyhittävät islamille ensin omat kotinsa ja moskeijansa. Vähitellen kuitenkin he ja heitä seuraavat sukupolvet alkavat suuntautua yhä enemmän ulospäin ja vaatia itselleen yhä laajempaa osuutta julkisesta tilasta. Pitäen itseään muita ylempiarvoisempina ihmisinä, joille Allah on antanut etuoikeutetun aseman palkkioksi alistumisesta hänen määräyksiinsä ja jihadista hänen asiansa puolesta (al-jihad fi sabil Al­lah), muslimit edellyttävät myös muiden, alempiarvoisten ihmisten alistumista shari’an määräyksiin ja vaativat uskon­non­vapauteen vedo­ten itselleen erivapauksia ja etuoikeu­tettua kohtelua, olipa kyse sit­ten shari’an ja jihadin kritisoin­nin kiel­tämisestä, rukoilemisesta työaikana, naisten pu­keutumisesta ja työasuista, naisten ja opaskoirien kuljettamisesta takseissa, vaimo­jen luku­määrästä ja pakkoavioliitoista, uimahal­li­vuoroista, pank­kilainois­ta, halal-ruoasta, tyttöjen koululiikunnasta, lasten su­kuelinten silpomisesta ja niin edelleen (lue: Mitä islam todella on?). Erityisen selvästi tämä ilmenee alueilla, joihin on syystä tai toisesta kerääntynyt paljon muslimiasukkaita. Yhtenä yllykkeenä muslimien keskittymiselle tietylle alueelle on sinne perustettu moskeija.

Sam Solomon, ex-muslimi ja tunnettu shari’a-lain asiantuntija, kertoo moskeijan merkityksestä isla­missa (Ot­tawa, 7.6.2010).

On huomattava, että toisin kuin kirkot ja synagogat moskeijat eivät ole pelkkiä kokoontumispaikkoja hartauden harjoittami­sta varten vaan ennen kaikkea musli­mien ylivaltaa symboli­soivia voitonmerk­kejä, sotilas­po­liit­tisia komentokeskuksia (Solomon & Alamaqdisi 2006) ja usein myös ase- ja ammusvarastoja (IDF Blog, 1.8.2014). Kuten Turkin pääministeri Erdogan vuonna 1998 totesi: ”Mos­kei­jat ovat parakkejamme, kupolit kypä­riämme, minareetit pistimiämme ja uskovat so­ti­lai­tam­me.” Moskeijan merkitys islamin ylivallan symbolina ilmenee muun muassa arabiöljyrahoitteisten mega­mos­kei­joiden rakennus­buumissa ympäri Euroop­paa ja siinä, kuinka mus­li­­meil­la on ta­pa­na pys­tyttää moskeijoita ja islamilaisia kes­kuksia suoraan toisten uskontojen pyhien paikkojen päälle. Tunnettuja esimerkkejä tästä ovat Hagia Sophia ‑moskeija Istanbulissa, al-Aqsa- ja Kalliomoskeija Je­­ru­sa­le­min Temp­pelivuorella ja Córdoban moskeija­komp­leksi. (Sharia the Threat to America, s. 91–93.)

Vuonna 2011 jul­kaistun tutki­muksen mukaan 100 sa­tunnai­sesti vali­tusta yh­dysvalta­laismos­keijasta 51 %:ssa oli tar­jolla ”an­karasti väkival­taa liet­sovia” tekstejä, 30 %:ssa oli tar­jolla ”maltilli­sesti vä­kivaltaa lietsovia” tekstejä ja 19 %:ssa ei ollut lain­kaan tar­jolla väki­valtaisia tekstejä. Ensiksi maini­tuista moskei­joista 98 %:ssa oli tarjolla terroris­min ra­hoittami­seen yl­lyttävvää materi­aalia, toiseksi maini­tuista moskei­joista 97 %:ssa oli tarjolla tällaista materi­aalia, kun taas vii­meksi maini­tuista moskei­joista vain 5 %:ssa oli tällaista materi­aalia. Moskei­joissa, joissa imaa­mien ja uskon­harjoitta­jien käy­tös ja ul­koinen olemus ilmensi shari’an tiukkaa noudat­tamista, oli muita todennä­köisem­min esillä väkivalta­myöntei­siä teks­tejä. 85 %:ssa näistä moskei­joista imaami suositteli sellaisten tekstien opiske­lua, ja sitä to­dennä­köisem­pää tämä oli, mitä sel­­vem­min mos­kei­ja il­men­si shari’an tiukkaa noudat­tamista. Väkival­taisten tekstien opiskelua suositel­tiin 93 % niistä moskei­joista, joiden imaa­milla oli perintei­nen täys­parta, ja 96 %:ssa niistä moskei­joista, joissa ru­kousrivit olivat suorassa. 51 % moskei­joista kutsui vieraile­via imaa­meja, joi­den tie­dettiin julistavan väkival­taista ji­hadia, ja todennä­köisintä tämä oli niissä moskei­joissa, joissa oli tarjolla väkivalta­myön­teistä materi­aalia. Li­säksi nii­den mos­keijoiden kävijäkeskiarvot, joissa oli ”anka­rasti väki­valtaan lietso­vaa” ma­teriaalia, olivat sel­västi kor­keimmat (kävi­jäkes­kiarvo 118). Toiseksi suosi­tuimpia olivat ”maltilli­sesti vä­kival­taista” materi­aalia tar­jonnet moskei­jat (kävi­jäkes­kiarvo 60), ja vähiten kävijöitä oli mos­keijoissa, joissa ei ollut lainkaan tar­jolla väki­valtaan yllyttävää materi­aalia (kä­vijäkes­kiarvo 15). (Kedar & Jerus­halmi 2011.) Kuuntele myös so­ma­lialais­syn­tyi­sen Mona Walterin huoles­tuttavia koke­muksia Ruot­­sin mos­kei­joista ja imaa­meista, jotka saarnaavat vihaa ruot­sa­lais­ta yhteis­kun­taa koh­taan ja yllyttävät musli­meja ji­hadiin ka­fireita vas­taan (Dispatch Int 29.6.2014). Jat­kuvien tap­pouh­kausten koh­teeksi joutu­nut ja henkilöl­lisyyttään vaihta­maan joutunut Walter us­koo, että Ruot­silla voi olla edes­sään sisäl­lis­sota. Miksi tilanne olisi toisenlainen Suomen mos­kei­jois­sa?

Dispatches: Undercover Mosque on do­kumentti­elokuva, joka paljastaa musli­mien kak­si­naa­mai­­suu­den: se, mitä musli­mit puhuvat moskei­jois­sa, on jotain aivan muu­ta kuin se, mitä he puhu­vat jul­ki­­ses­ti län­­si­mai­ses­sa me­dias­sa. ­Ks. myös Dispatches: Undercover Mosque – The Return.

Mitä sitten tapahtuu, kun moskeija perustetaan uudelle alueelle? Länsi-Euroopan ja Pohjois­maiden kokemusten perusteella moskeija toimii sillanpääasemana, josta käsin islamin vaikutuspiiri laajenee ympäristöön siten, että muslimit ottavat vähitellen haltuunsa moskeijan lähitienoot katu kadulta, asunto asunnolta, kerrostalo ke­rros­ta­lol­ta, kortteli korttelilta. Tällaisilla laajenevilla muslimialueilla on taipumus rappeutua ghetoiksi, joissa sosiaaliset ongelmat ja rikokset lisään­tyvät, kiinteistöjen arvo romahtaa, ei-muslimilapsia ja myös opettajia kiu­sa­taan, ha­ka­taan ja ryös­te­tään kou­luissa ja kaduilla, kaupat joutuvat lopettamaan toimintansa ja joista kantaväestö lopulta pakenee (nk. white flight). Isäntä­yhteis­­kun­­taan so­peutu­masta kieltäy­tyvät, län­si­mai­sia arvoja ja koulutusta halveksivat mus­li­mit pyhittävät ne islamin alueiksi, joissa noudatetaan maan lain­sää­dännön kanssa risti­riidas­sa ole­vaa ja sen syrjäyttävää shari’a-lakia. Silloin kun pahaa aavis­tamat­tomat ei-mus­li­mit ek­syvät tällaiselle alueelle, muslimit osoittavat omaa yli­val­taansa vaa­ti­malla heitä käyttäytymään siellä shari’a-lain mukaisesti. Niinpä alkoholia alueella nauttivat tai koiria ulkoiluttavat henkilöt, puhumat­takaan sek­su­aa­li­vä­hem­mis­tö­jen edustajista, voivat tulla piestyiksi ja hun­nut­tau­tu­mat­tomat, normaaliin ke­sä­vaa­te­tuk­seen pukeutuneet naiset voivat odottaa joutuvansa jatkuvan seksuaalisen häirinnän kohteiksi. Kuten Köö­pen­­ha­mi­nan muf­ti Sha­hid Mehdi ko­rosti vuonna 2004, naiset, jotka kieltäytyvät käyttämästä hun­tua, ”ker­jäävät raiskausta”. Aus­t­ra­lian joh­ta­va mus­­li­mi­­op­­pi­nut sheik­ki Taj el-Din al-Hi­lali puo­les­taan to­­tesi vuon­na 2006, että nai­set, jotka eivät käytä hijabia, ovat kuin sek­suaa­lista hyök­­käys­tä ker­­­­jää­vää ”peit­tä­­mä­tön­tä li­­haa”. (Lue: Huntu vai huora?)

Mikä pahinta, yhä useammissa tapauksissa muslimeja pelkäävät poliisi- ja muut viranomaiset ovat Länsi-Euroopassa yksinkertaisesti lakanneet ylläpitämästä yleistä järjestystä ja turvallisuutta tällaisilla alueilla ja siten käytännössä luovuttaneet niiden hallinnan muslimijengeille ja shari’a-lain mukaisia fatwoja ja tuomioita jakaville imaameille: turvallisuus- ja pelas­tusviran­omai­set välttelevät viimeiseen asti menemästä näihin enklaaveihin, joissa heitä usein odottaa kivisade, eivätkä poliisiviran­omai­set tutki niissä tapahtuvia ei-muslimeihin kohdistuvia rikoksia peläten rasistiksi leimautumista ja potkuja. Pisimmälle tämä kehitys, jossa valtiovalta on luopunut omas­ta su­ve­reni­tee­tistaan shari’a-kontrolloiduilla muslimialueilla, on eden­nyt Rans­kassa, mutta ainakin Iso-Bri­tan­nia, Sak­sa, Ruot­si ja Belgia seu­raa­vat ko­vaa vauh­tia perässä.

Dokumentti Ranskan no go -alueista, joiden ongelmilta islamofiilinen vasem­mistoeliitti, -media ja mus­­li­me­ja pelkäävät viranomaiset ummistavat tietoisesti silmänsä, ja rans­ka­lais­­nuor­ten shari’aa vastustavasta Géné­ra­tion Iden­titaire -liikkeestä (CBN News, 11.4.2014).

Law and Freedom ‑säätiötä edustava Gavin Boby on kertonut muslimialueiden muodostumisproses­sista Isossa-Britanniassa ja siitä, kuinka valtava tragedia moskeijan ilmestyminen on erityisesti työväenluokan asuinalueelle, jossa ihmiset ovat syntyneet, kasvaneet ja raataneet koko elämänsä pitäen sitä omana kotiseutunaan. Sitten yhtäkkiä he huomaavatkin sen muuttuneen joksikin aivan muuksi. Moskeijan perustamisen jälkeen lähiseudun kiinteistöjen arvo tippuu yhdessä yössä 10 %:ia ja sen jälkeen vuosittain aina 10 %:ia, kunnes muu­ta­man vuo­den ku­lut­tua niiden arvo on laskenut puoleen. Omaisuus, jonka pienituloiset ihmiset ovat vaivalla elä­mänsä aikana hank­kineet ja sijoit­taneet asun­toonsa, häviää kuin tuhka tuuleen. Lukuisten kertomusten pohjalta Boby toteaa, että moskeijaa ympäröivän alueen muuntuminen shari’a-kontrolloiduksi muslimialueeksi tapahtuu yleen­sä nel­jässä vaiheessa. Seuraava kuvaus mukailee pääkohdiltaan hänen havaintojaan (keskeiset lähteet: alla mai­ni­tut Bobyn esitelmät ja En­za Fer­reri 29.4.2013, David Solway 9.2.2014):

  • Ensimmäinen vaihe on pysäköintijihad. Erityisesti perjantai-iltapäivisin ja muslimien juhla­pyhien aikana mus­limit eivät ainoastaan valtaa moskeijan lähistöllä olevia laillisia pysäköintipaikkoja vaan pysäköivät autonsa myös ajoteille, yksityisille parkkipaikoille ja pihoille es­täen alueen asukkaita pysäköimästä omia autojaan ja liikkumasta omilla autoillaan. Uhrin rooliin heittäytyvät muslimit valittavat, että pysäköintivirhemaksut ovat ”rasistisia” ja ”syrjiviä”, koska ne estävät heitä har­joit­ta­mas­ta hei­dän us­kon­toaan, eivätkä viranomaiset ja pysäköinninvalvojat uskalla puuttua virhepysäköintiin mos­kei­jan ympäristössä. Kaikkien mui­den kuin mus­li­mien on järkevää muut­taa alueelta pois jo heti tässä vai­hees­sa.
  • Toinen vaihe on dominointivaihe eli ”Haista vittu, ämmä, tämä on meidän alue!”-vaihe, jossa moskeijassa käy­vät ja alueelle muuttaneet muslimit julistavat entistä uhmakkaammin, että alue on nyt heidän alueensa, jolla he tekevät mitä lystäävät eivätkä muut voi heitä pysäyttää. Koirien ulkoiluttaminen, hameen käyt­tä­mi­nen tai alkoholin naut­timinen alueella muodostuu turvallisuusris­kiksi, ja erityisesti alueella asuvat ja yksin liikkuvat ei-musliminaiset tuntevat olon­sa turvattomiksi ja ahdistuvat kohtaamastaan seksuaalisesta häi­rin­näs­tä.
  • Kolmas vaihe on muovikassivaihe eli ”Painu helvettiin täältä!”-vaihe. Sen aikana erityisesti alueen se­nio­ri­väes­töä painostetaan hellittämättä myymään kiinteistönsä. Etuovelle ilmaantuu kaksi muslimimiestä, joilla on muovikassi täynnä seteleitä, joita he tarjoavat maksuksi kiinteistöstä, ja myös tuntemattomat, pelottavan oloiset henkilöt, joilla ei todellisuu­dessa ole aikomus­takaan ostaa kiinteistöä, alkavat ehdotella sen myy­mis­tä. Tarjottu summa on mark­­kina-arvoa selvästi alhaisempi, yleensä neljäs­osa–puolet markkina-arvosta, ja miesten viesti on, että ”kukaan valkoinen henkilö” ei ainakaan osta sitä, joten on vain paljon parempi myydä se heille. (He ovat oikeassa siinä, että kukaan muu kuin muslimi ei sitä ainakaan osta, sillä kiinteistön arvo tulee vain laskemaan ja se olisi huono sijoitus.) Painostus ja pelottelu saavat suuren osan ihmisistä myy­mään kiinteistönsä tässä vaiheessa ja muut­ta­maan pois alueelta, ja se onkin käy­tän­nössä ainoa jär­ke­vä ratkaisu, sillä asiat eivät voi mennä kuin huonom­paan suuntaan.
  • Ne, jotka eivät lähde, joutuvat kohtaamaan neljännen vaiheen, joka on ahdisteluvaihe. Heidän ikkunoitaan rikotaan, tv-kaape­leitaan katko­taan, autojaan vandalisoidaan, postiluuk­kuihin tungetaan roskia, ja kun ahdis­telun koh­teeksi jou­tu­nut henkilö kääntyy hädissään poliisin puoleen, hänelle vas­tataan: ”Anteeksi vain, rou­va, mutta mielestämme tähän rikokseen ei liity mi­tään rasistista.” Yleensä tässä vaiheessa näiden se­nio­ri­asuk­kai­den omat lapset pa­kot­tavat heidät muuttamaan pois alueelta, koska siellä on yksin­­kertaisesti mah­dotonta enää asua. (Ks. eräs esimerkki tällaisesta häirinnästä.)

Gavin Boby kertoo, kuinka muslimit valtaavat mos­keijoita ympäröi­vät alueet ja kuinka moskeijoiden perustamista on mahdollista torjua (Q Society of Australia, Melbourne, 12.9.2012). Ks. myös Bobyn esitelmä vuodelta 2014 (Q Society of Australia, Melbourne, 9.3.2014) sekä Bobyn esitelmä Mont­rea­lissa 5.2.2013 (osa 1, osa 2).

Law and Free­dom ‑säätiö on onnistu­nut me­nestyk­sek­käästi torju­maan moskei­joita hyö­dyn­tä­­mällä ole­massa ole­vaa lainsää­dän­töä, in­for­moimalla asuk­kaita suunnit­teilla olevista moskeijoista ja niiden vaikutuk­sista alueen lii­kentee­seen ja ym­pä­ris­töön, avustamalla heitä kaa­voitus­asi­oissa, kaavoi­tus­pää­töksiin vaikuttami­sessa, kaa­­vo­jen nou­dat­ta­mi­sen val­von­nassa ja ve­too­mus­kirjei­den laatimi­sessa po­lii­tikoille. Polii­tik­koja muistu­te­taan, että kansalaiset tie­tä­vät hy­vin, mitä he ovat päät­tämässä, ja että he kan­tavat vas­tuun omista päätöksis­tään. Ne tullaan muis­tamaan tule­vissa vaa­leissa, ja kun poliitti­sen korrek­tiu­den huuma on mennyt ohi, he voivat joutua edesvastuu­seen pää­töksistään, sillä on ilmeistä, että islamin ideologian julkinen levittäminen on rikos­lain vas­tais­ta niin Isossa-Britanniassa kuin Suomessakin (lue myös juutalaisvihan levittämisestä: Israelin–Palestiinan konflikti).

Moskeijat toi­mi­vat isla­misaa­tion väli­neinä, is­lamin läs­nä­olon il­mentä­jinä, mus­limien voi­ton­merk­­kei­nä ja islamin ylival­lan symbo­leina, pro­pagoi­vat pe­rustus­lain ja ih­misoi­keuk­sien vastaista shari’a-la­kia, vah­vistavat ei-musli­mien alis­tamiseen ja de­mo­kratian syr­jäyttä­miseen tähtäävää po­­liit­­tista is­la­mia, es­tävät maa­han­muuttaja­taus­tais­ten musli­mien in­tegroitu­mista yh­teis­kun­taan, edis­tävät mus­li­­mi­en­klaa­­vien syn­tyä, ki­ris­tä­vät mus­limien ja ei-musli­mien vä­lejä, liet­sovat ris­tiriitoja toisi­aan vää­rä­­us­­koi­­si­­na pitä­vien eri muslimi­ryhmit­ty­mien vä­lille ja tuovat nii­den vuo­si­­sa­to­ja jat­ku­neet konflik­tit länteen ja toimi­vat väy­länä ul­ko­mailta kä­sin johde­tun ”radi­kaa­lin” is­­la­min le­­viä­mi­selle län­teen.

Menestyk­­selli­sen mos­kei­jan­tor­jun­nan A ja O on kui­ten­kin tie­dus­telu: tällä het­kellä mos­keijoiden lupa­ha­ke­muksissa Isossa-Bri­tanni­assa ei käy­tän­­nössä koskaan ole mainit­tuna sanaa ”mos­keija”, ja niistä on tarkoin häi­vytetty kai­ken­laiset viit­tauk­set is­la­miin. Sen si­jaan lupa­hakemuksista löytyy moskeijoille sellaisia nimityksiä, ku­ten ”yh­dyskun­takes­kus” (Com­munity Centre), ”us­konto­jenvälinen keskus” (In­ter­faith Centre), ”monikulttuuri­nen yhteisökes­kus” (Multicul­tural Com­munity centre), ”moniuskontoi­nen tila” (Multi-Faith Facility), ”mo­ni­us­kon­toi­­nen ru­kous­­huo­ne” (Multi-Faith Prayer Room) tai vaik­kapa ”uskonto­jen välinen yh­teisötila kaik­kien uskontojen ja kansallisuuk­sien hyväksi” (Interfaith Community Fa­cility for the Be­nefit of All Reli­gions and Ethni­cities). Tämä hei­jas­taa sitä, että isla­milla ja muslimeilla on tosi­asi­assa var­sin huono maine kan­ta­vä­estön keskuu­dessa, ja siksi niin muslimit kuin hei­dän asiamiehi­nään toimi­vat poliiti­kotkin pyr­kivät hoita­maan mos­keijoi­den pe­rus­ta­mi­­sen mieluiten niin vaivih­kaa kuin mahdollista. Tulevai­suu­dessa sama il­miö tullaan epäile­mättä ha­vaitse­­maan myös Suo­messa, kun yhä useammat kan­tasuo­ma­laiset saavat oma­koh­taista koke­musta omien asuinaluei­densa isla­misoi­tumi­sesta. Nyt Suomessa vallitsee vielä monikulturistinen kiima, ja islamofiiliset va­­sem­mis­to­po­lii­ti­kot, median edustajat ja jopa luterilaisen kirkon edustajat hi­moit­se­vat ulkoisesti nä­yt­täv­iä mos­keijoita ka­tu­ku­vaa värit­tä­mään – päästäkseen sit­ten ak­tiivi­ses­ti suvaitsemaan niitä. On myös varsin irvokasta ja suorastaan per­vers­siä, että Euroo­pan rasismin ja suvaitsemat­­tomuu­den vas­tainen komis­sio ECRI ”kehottaa Suo­mea toi­miin, jotta Hel­sin­gin seu­­dul­le saa­tai­siin maa­han­­muuttaja­taus­taisille musli­­meille… mos­keija”, josta sitten pro­pa­­­goi­tai­siin nai­sia, mui­ta uskonto­kuntia ja uskon­­nottomia alis­tavaa, juu­­ta­laisten kansan­murhaan kiihot­tavaa, ho­mo­sek­suaalien tap­pamiseen yllyttävää, ter­rorimin rahoit­ta­miseen kan­nus­ta­vaa, so­dan­käyn­tiin kafireita vastaan vel­voit­ta­vaa maai­lman ”rasis­tisinta” ja suvaitsemat­to­minta uskon­toa! (HS 10.7.2013.)

Sheikki Abu Bilal Ismail rukoilee muslimien perjantairukouksessa Al-Nur-moskeijassa Berliinissä: ”Oi, Allah, tuhoa kaikki sionistijuutalaiset… Laske heidät ja tapa heidät viimeiseen asti! Älä säästä heistä yhtään! Järisytä maata heidän jalkojensa alla! Pistä heidät kärsimään hirvittävästi! …” (Inte­rnet, 18.7.2014). Ks. myös sheikki Abd Al-Barr Al-Raw­dhin saman­sävyi­nen perjantaisaarna (Al-Rah­ma-mos­keija, San Donà di Piave, Italia, 29.7.2014). Nämä ja eräiden muiden muslimisaarnaajien puheet ovat herättäneet kohua, eivät poik­keuksellisen sisältönsä johdosta, vaan siksi, että MEMRI on kääntänyt nämä Internetissä julkaistut saarnat englanniksi niin, että län­si­maa­lai­set voi­vat ym­mär­tää ne. Ei ihme, että juuri perjantai on kaikkialla islamilai­sessa maail­­mas­sa vii­kon levot­­tomin päi­vä.

Tilojen, alu­eiden ja rakennusten pyhittäminen islamille ei tieten­kään noudata yhtä ainoaa kaavaa, vaan se ta­pah­tuu kun­kin maan paikallisten olojen mukaisesti. Esimerkiksi Yhdysvalloissa merkittävä rooli on mus­li­mi­kiin­teis­tö­vä­lit­täj­il­lä, jot­ka varmistavat, että muslimikodeiksi pyhi­tettyjä asun­toja asuttavat aina mus­li­mi­perheet (Sha­ria the Threat to America, s. 91–93).

Vaikuttava näkemys ja dokumentti islamisaation etenemisestä neljässä vaiheessa, joi­ta tä­män näke­myk­sen mu­kaan ovat: so­lut­tau­tu­mi­nen, vallan lujittaminen, avoin sodankäynti ja globaali is­la­mi­lai­nen kalifaatti.

Lähteitä ja kirjallisuutta

Mainokset
 

Avainsanat: , , , , , , , ,

Islamonausea

“Islam on minulle hirvittävin asia, jonka olen ikinä koke­nut elä­mäs­säni”, kertoo Nazanin, nuori irani­laisnainen. Vastoin Koraanin käskyä (24:31 ja 33:59) ja imaamin vaatimusta Nazanin kieltäytyi hun­nut­tau­­tu­mas­ta, mistä häntä rangaistiin järkyttävällä tavalla…

Kun Koraania lukee tai pelkästään silmäilee ensi kerran elämässään, kokemus on tyrmistyttävä: kuinka on mah­dollista, että jonkin uskonnon pyhä kirja voi sisältää määräyksiä naisten alistamisesta ja lyömisestä, sota­saaliiden jakamisesta, orjien kohtelusta, käskyjä olla armottomia, petollisia ja väkivaltaisia ”likaisia uskottomia” kohtaan ja kiduttaa ja tappaa näitä brutaalein keskiaikaisin menetel­min?

Sitäkin järkyttävämpää on tutustua profeetta Muhammadin elämäkertaan ja ha­dithei­hin, jotka ovat perimä­tietona välitettyjä lyhyitä kertomuksia siitä, mitä Muham­mad kussakin tilan­teessa teki ja sanoi. Mikä pahinta, tämän joukkomurhia, kidutuksia ja julmia rangaistuksia toimeen­panneen, ryöstö- ja sota­retkiä har­joit­ta­neen, vas­tus­ta­jiaan mur­haut­­taneen, orjanaisia rais­kanneen, 9-vuotiaan, tuol­loin vie­lä nu­keilla leik­ki­neen ty­tön kans­­sa sek­­si­­­suh­tees­sa ol­leen ja eläi­nten rituaa­lises­ta uh­raa­mi­sesta nau­t­ti­neen herrasmiehen käyttäytyminen on tar­koi­tet­tu esikuvaksi kaikille muslimeille ja kaikkina aikoina!

Allahin lähettiläs määräsi murskaaman miehen pään kahden kiven väliin. (Sahih Bukhari 8:82:816)

Allahin lähettiläs sanoi: “Jos joku vaihtaa islamin uskonsa, teloittakaa hänet.” (Sahih Bukhari 9:84:57)

Hän (pyhä profeetta) katkaisutti heidän kätensä ja raajansa, poltatti heidän silmänsä ja heitätti heidät kiviselle maaperälle, kunnes he kuolivat. (Sahih Muslim 16:4130)

Profeetta sa­noi: “Kuka on valmis tappamaan Ka’b bin al-Ashrafin, joka on to­della lou­kannut Al­lahia ja Hänen lä­hettilästään?” Muhammad bin Maslama sa­noi: “Oi, Allahin lä­hettiläs! Ha­luatko minun tappavan hänet?” Hän vas­tasi myöntävästi. (Sahih Bukhari 4:52:270)

Koraani, hadithit ja Muhammadin elämäkerta muodostavat perustan islamin laille eli shari’alle, joka määrä pienintäkin yksityiskohtaa myöten, kuinka muslimin on harjoitettava uskontoaan. Näiden lähteiden mukaan mus­limien uskonnollisena vel­vol­li­suu­te­na on taistella eri menetemin – aseellisesti, taloudellisesti ja verbaalisesti (kät­ke­mäl­lä todelliset inten­tionsa taqiyya-doktrii­nin mukaisesti) – maailman kaikkia mui­ta kansakuntia vastaan, kunnes nämä alis­tuvat Allahin shari’an totalitaristiseen pakko­järjestelmään. Vaikka suu­rin osa musli­meista on autuaa­lisen tietämät­tömiä us­kon­ton­sa perustoista ja tavoitteista, voimme päivästä toiseen kyllästymiseen asti seurata sensuroimattomista medioista (esim. Europenews, Jihad Watch, MemriTV, Palestinian Media Watch, Pamela Geller), kuinka islamin lähteisiin perehtyneet muslimit pyrkivät toteuttamaan uskonnollisia velvol­li­suuk­siaan ja kuinka islamo­fiilit, poliittisesti korrektit toimittajat ja poliitikot tekevät hyödyllisen idi­oo­tin roo­lis­sa kaik­kensa puolustellakseen heitä.

Mitä tuntemuksia tämä kaikki herättää yksilönvapauksiin tottuneessa län­si­maa­lai­ses­sa, joka pitää ajattelun-, sanan-, uskonnon- ja uskon­not­to­muu­den­vapauk­sia, ihmis­oikeuk­sia, suku­puolten tasa-arvoa ja vähem­mistöjen suo­jelua niin itses­tään selvinä asioina, että hänelle ei välttä­mättä ole edes juolah­tanut mieleen, että nuo kaikki ovat vaa­rassa kadota lähi­vuosi­kym­me­ninä ja -vuosi­satoina? Vasten­­mieli­syyt­tä, kuvo­tusta ja pahoin­­vointia: islamonauseaa!

”Isamofobia” on sana, jota muslimit käyttävät aseena verbaalisessa jihadissa niitä ei-muslimeja vastaan, jotka raportoivat, mitä shari’an oikeuslähteet – Koraani, hadithit ja Muhammadin elämäkerta – sisältävät, mitä muslimi­mais­sa tapahtuu ja mitä tavalliset muslimit ja islaminoppineet puhuvat omissa oloissaan. Alla oleva Nicolai Sen­nelsin artikkeli selventää, miksi on syytä lakata käyttämästä järjetöntä termiä ”islamofobia” ja ottaa sen sijaan käyttöön sana ”islamonausea”. Islamonausea ei synny ennakkoluuloista islamia kohtaan vaan päinvastoin tutus­tu­misesta islamiin ja islamia koskevien ennakkoluulojen hälvenemisestä.

Islamonausea, ei islamofobia

Meidän tulisi lakata käyttämästä muslimien itsensä valitsemaa sanaa ”islamofobia”, jolla he karsinoivat itsensä joksikin pelätyksi: se katkaisee keskusteluyhteyden. Tällaisen vas­tak­kain­aset­te­lua luovan termin sijaan meidän tulisi lanseerata helpom­min lähestyttävä ja tosiasioita paremmin vastaava sana, joka säilyttää mahdol­lisuuden sillanrakentamiseen ja oppimiseen: islamonausea, islampahoinvointi. Se ei tee kom­mu­ni­kaatiosta mahdo­tonta vaan mah­dol­listaa län­si­­mai­­sis­sa kult­tuu­­reis­sam­me vie­rai­le­vien huomata omassa käyt­täy­ty­mi­ses­sään puolia, jotka saavat meidät voimaan pahoin.

Ei ole ihme, että muslimit käyttävät niin usein sanaa ”islamofobia”. Ilman va­kuut­­ta­via argu­mentteja, viehä­tysvoimaa tai raken­tavaa panosta ympäristöön pelät­tynä ole­minen on ainoa tapa saada edes jonkinlaista kun­nioitusta. Termi ”islamofobia”, islamin pelko, viittaa siihen, mitä mus­li­mit ha­lua­vat, ei siihen, mitä ei-muslimit tun­tevat. Sitä paitsi kuka yleensä­kään pelkää islamia?

”Ksenofobia”, epärationaalinen pelko vierasta tai tuntematonta kohtaan, ei sekään ole osuva termi. Vastenmielisyys islamia kohtaan ei synny perehtymättömyydestä uskon­­toon, vaan juuri päinvastoin: perehtymisestä siihen. Ei ole myöskään järkeä pelätä tulevansa kutsutuksi rasistiksi, sillä islam ja muslimit eivät ole rotu.

Kielemme tarvitsee termin, joka kuvaa sitä, mitä monet kriittisesti ajattelevat ihmiset tuntevat islamia kohtaan omakohtaisesti, eikä sitä, mitä muslimit haluavat meidän kokevan, tai sitä, mitä poliittisesti korrektit vallanpitäjät diagnosoivat pelästyttääkseen meidät pääs­tä­mään lisää va­sem­mis­ton äänestäjiä maihimme. Tarvitsemme termin, joka samalla kutsuu muslimeja oi­val­ta­maan, mitä heidän täytyy muuttaa omas­sa käyttäytymisessään ja uskonnossaan, jos he toivovat edisty­vänsä nolostut­tavalta viimei­sel­tä sijaltaan kan­sa­kun­tien kehi­tykses­sä ja an­sait­se­van­sa to­del­lista kun­­nioi­­tus­ta maa­il­man­­yhteisön kes­kuu­dessa.

Luonnollinen reaktio

Monien muiden pahoinvointitilojen tavoin islamonausea on normaali ja luonnollinen reaktio jotain epänormaalia kohtaan, ei päinvastoin.

Pahoinvointirefleksi on synnynnäinen, ja on biologisesti luonnollista ja terveellistä kokea emo­tionaalisia ja ruumiillisia epämukavuuden tun­te­muksia kaikkea epä­miel­lyt­tä­vää, epä­terveel­listä tai vahingollista kohtaan.

Siinä ei ole mitään foobista eikä rasistista, että tuntee pahoinvointia, kun kuulee joukkomurhista, joita Muhammad ja hänen monet antaumukselliset jäljittelijänsä ovat suorit­taneet läpi historian ja joita nyt tapahtuu ympäri maailmaa. Sama pätee Mu­ham­madin sek­si­suh­tee­seen 9-vuotiaan tytön kanssa ja Allahin ja hänen shari’a-lakinsa nimis­sä tehtyihin raajojen katkomisiin ja kivityksiin.

Epämiellyttäviä tuntemuksia vatsanpohjassa voi kokea myös, jos ajattelee mus­li­mien laajasti harjoittamia ja usein monen sukupolven yli jatkuvia pak­ko­sukusiitoksia (jotka vahingoittavat älyk­kyyttä ja lisäävät psy­kiatristen sai­rauk­sien riskiä). Ei ole myöskään mitään hävettävää tuntea pahoinvointia, kun kuulee ää­rim­mäi­ses­tä sosiaa­lisesta kontrollista, väkivallasta ja va­roit­ta­vina esi­merk­kei­nä teh­dyis­tä murhista, joilla satoja miljoonia musliminaisia pelotel­laan ja estetään nauttimasta ihmis­oikeuk­sistaan: oikeu­desta valita omat seksi­k­ump­pa­nin­sa, vaat­teensa ja elämäntyylinsä.

Virheettömän Koraanin sisältämät lukuisat käskyt vihata, harjoittaa väkivaltaa ja tappaa ei-muslimeja ovat täysin kuvottavia. Ajatus siitä, että kehityksen huipen­tumana olisi planeetan kokoinen kalifaatti, ei ainoastaan ole häpeäksi ihmis­kunnalle; se voi myös saada ka­dot­ta­maan ruo­kah­alun.

Esimerkkejä

Sanaa ”islamonausea” voidaan käyttää kuvaamaan pahoinvoinnin, inhon, är­ty­myk­sen, epämukavuuden tai vastenmielisyyden tun­te­mus­ta, joka syntyy luonnostaan, kun kohtaa islamin tai islamilaisen kulttuurin tai mitä tahansa tai kenet tahansa, joka edustaa sitä. Esimerkkejä sanan käytöstä:

  • ”En pelkää islamia, vaan minulla on islamonausea.”
  • ”En halua minareetteja kaupunkiini. Ne aiheuttavat minulle islamo­nau­seaa.”
  • ”He saivat islamo­nausean kaikista niistä muslimimaahanmuuttajista ja päättivät muuttaa toiselle seudulle.”
  • ”Koraanin lukeminen aiheuttaa minulle islamo­nauseaa.”
  • ”Hänellä alkoi esiin­tyä isla­mo­nauseaa, ja hän päätti lopet­taa työnsä van­ki­las­sa.”
  • ”Saan is­la­mo­nausean, kun ajatte­len ha­lal-ruoan syö­mis­tä.”
  • ”Minulle tulee islamonausea aina, kun näen, kuinka musli­mit hyppivät ylös alas ja ampu­vat ilmaan yrittäen sillä tavoin pelo­tella meitä kun­nioit­tamaan heidän lapsellista käyttäytymistään.”

Sanan alkuperä

Havaintojeni perusteella tämä sana esiintyi ensi kerran Jihad­Watch.org-verk­ko­sivulle kirjoitetussa kommentissa 7.7.2005. Siinä itseään Sheik Canuckiksi kutsuva henkilö kommentoi artikkelia muslimien positiivi­sesta reaktiosta samana päivänä Lontoos­sa tehtyihin itse­murhapommi-iskuihin: ”Minulla ei ole islamofobiaa. Minulla on islamo­nau­sea. Olen kurkkuani myöten täynnä ni­itä kaik­kia.”

Tanskalaisessa sanomalehdessä tämä sana esiintyi ensi kerran 30.12.2011 alle­kirjoittaneen Nordjyske Stiftstinde ‑lehteen lä­het­tä­mäs­sä mielipidekirjoitukses­sa ”Meil­lä on nausea”.

Termi sai jonkin verran huomiota, kun koomikko, ateisti ja islam­kriitikko Pat Condell käytti sitä vuon­na 2009 Youtube-videossa nimeltä ”Pahan puolustelijat”.

Islamonausea ansaitsee oman artik­kelinsa Wikipediassa. Auta saa­maan sana ”is­la­mo­nau­sea” sanakirjoihimme käyttämällä sitä blo­geissa, mielipide­kirjoituksissa ja joka­­päiväisessä puheessa.

Nicolai Sennels

Julkaistu Jihad Watchissa 29.1.2012

Ilta-Lehdessä julkaistiin 1.2.2012 uutinen ”Jenkki­kou­lussa paljastui okset­tava hy­väk­si­käyt­tö. Peruskoulun opet­taja syyllistyi iljet­tä­vään t­ekoon.” On aika alkaa kirjoit­taa samaan selkeään ja re­hel­li­seen sävyyn niistä vasten­miel­i­syyksistä, joita ympäri maail­maa tehdään joka päivä islamin nimissä.

 

Avainsanat:

Islam ja homoseksualismi

Ajankohtainen kakkonen

Suomessa on keskus­teltu kii­vaasti siitä, tuli­siko kir­kon siu­nata sa­maa su­kupuolta olevien parisuh­teita, ja taan­noin rekisteröidyssä pa­ri­­suh­tees­sa elä­vä hen­­kilö sai 37,4 % ää­niä presi­den­tin­vaa­leis­sa, joista keh­key­tyivät ”su­vaitse­vai­suus­vaalit”. Osal­le ää­nes­tä­jis­tä eh­dok­kaan suku­puo­li­nen suun­tau­tu­mi­nen muo­dos­tui kyn­nys­kysy­myk­sek­si. Toisille taas vaa­lit tar­jo­si­vat mah­­dol­lisuu­den pääs­tä näyttä­väs­ti il­mai­­se­maan kuu­lu­vansa ”hy­vien ih­misten” eli ”suvaitsevaiston” eliit­tiin. Ovatko nyt niin su­vait­se­vai­set suo­ma­lai­set aiempaa suvaitsevaisempia myös sha­ri’aa koh­taan? Entä mitä mus­li­mi­maail­ma eli umma mah­taa tuu­mia asias­ta?

“Samaa suku­puolta ole­vien avioliitto tar­koit­taa sitä, että mies nai mie­hen tai nai­nen naisen… Tämä on hirvit­tävä katas­trofi, jon­ka islam kieltää täysin! Hänet pitäisi tappaa – se, joka avioituu. Heidät molem­mat täytyy tappaa niin pian kuin mah­dol­lista ja polttaa.” – “Jos saat kiinni mie­hen, joka suorittaa homo­sek­su­aalista te­koa, tapa sekä hänet että hänen kumppaninsa!” – ”Me muslimit emme koskaan hyväksy elämän­tyyliän­ne. Pyy­däm­me Alla­hia tuhoa­maan tei­dät. Pyydäm­me Alla­hia polt­ta­maan teidät helve­tissä!” (Katkel­ma eloku­vasta The Third Jihad, ks. YouTube.)

Myös is­lamissa on eriäviä näke­myk­­siä suh­tautumi­sessa sa­teenkaari-ihmisiin. Kuten BBC:n Panorama-ohjelman (Youtube: osa I, osa II) taan­noin te­kemästä tut­ki­­muk­sesta kävi ilmi, isla­milaisissa viikonlop­pukou­luissa Bri­tanniassa käytetään Saudi-Arabian opetus­ministe­riön kus­tantamia op­pikir­joja, joissa todetaan, että ho­moseksu­aalit on teloitet­tava, mutta erimieli­syyttä on siitä, tuli­siko se tehdä ki­vittämällä, polt­ta­­malla vai heittä­mällä alas kalliojyrkänteeltä (StarOnline 26.11.2010).

Saudi­sheikki ’Abd Al-Qader Shiba Al-Ha­mad (Chan­nel 1, Saudi TV 27.1.2005) ker­too anek­dootin ta­pah­­tu­­mas­ta, josta homo­seksu­aalien teloi­tusme­netel­mää kos­keva teologinen pulma osittain juon­tuu.

Kuwaiti­lainen us­konoppi­nut Dr. Sa’d Al-’Inzi (Al-Rai TV, Kuwait, 10.12.2007) huo­mauttaa, että homo- tai lesbosek­sin har­joittami­nen on itse asi­assa ”pa­han levittämistä maalla”, millä hän viittaa Ko­raanin ja­keeseen 5:33:

Ne jotka taistelevat Allahia ja Hänen lä­hettiläs­tään vas­taan ja kii­rehtivät tekemään pahaa, saavat palkkansa: heidät surma­taan, naulitaan ristiin tai heidän kätensä ja jalkansa hakataan poikki ris­tikkäin tai heidät karkote­taan maasta. Tämä on heidän häpeänsä tässä maail­massa, ja tuonpuo­leisessa heitä odottaa ankara ran­gais­tus. (Koraani 5:33)

Niinpä tästä nä­kökul­masta myös ris­tiinnaulit­seminen ja raajo­jen kat­kominen poikki ris­tikkäin voisivat olla osu­via teloi­tusmene­telmiä homosek­suaaleille. Al-’Inzi kuitenkin kiirehtii korosta­maan, että edes kuolema ei ole riit­tävä ran­gaistus tästä syn­nistä, vaan ho­moseksu­aalit tulisi kerätä yh­teen ja teloitusta tulisi edel­tää julki­nen piek­sentä tai kidutus (4:48–5:33):

Homosek­suaalisuus on siis kiistan­aihe myös islamissa. Tulkintoja ja suhtau­tumista­poja löytyy kaikissa sa­teen­kaa­rin vä­reis­sä: jotkut kannatta­vat kivit­tämistä, jotkut poltta­mista, jot­kut tiput­tamista pää edellä kaupungin korkeim­malta pai­kalta (esim. Isis on käyttänyt tätä menetelmää, Bild 19.1.2015) ja kivittä­mistä sen jälkeen, jotkut mestaa­mista (ja sen jäl­keen polt­ta­mis­ta arkus­sa), jot­kut hirt­tämistä, joidenkin mukaan taas ho­moseksu­aali voi­daan yk­sinkertai­sesti tel­jetä saas­taiseen vankilaan kuole­maan. Erään nä­kemyksen mukaan oikea te­loitusme­netelmä on seinän kaatami­nen ho­moseksu­aalin päälle.

Isisin suosimassa menetelmässä homoseksuaali tiputetaan korkean rakennuksen katolta, minkä jälkeen väkijoukko kivittää hänet kuoliaaksi.

Sheikki Muham­med Salih Al-Munaj­jidin yllä­pitämä Islam Q&A -fat­wasivusto analysoi perus­teellisesti tämän teologisen kysymyk­sen taus­toja ja selvittää uskonnol­lisia pe­rusteita eri te­loi­tus­me­ne­­tel­mil­le. Fatwassa 38622 todetaan: ”Homo­sek­sua­lis­min ri­kos on yksi suu­rim­mista rikok­sista, syn­neistä pa­hin ja teoista inhot­tavin, ja Al­lah ran­kaisee sii­hen syyl­lis­ty­nei­tä ta­valla, jolla Hän ei ole rangais­sut muita kan­soja. Se on ilmausta sen rikko­misesta, mikä on luon­nol­lista, merkki täydel­lises­tä harhau­tumi­sesta, hei­kosta älystä ja uskon­nol­lisen vel­voit­teen lai­min­lyömises­tä…” Sheikki Al-Munaj­jid itse painottaa, että is­la­min lain mu­kaan mes­taus on kor­rek­tein tapa suhtautua homoseksuaaleihin:

Shari’a-rangaistus homoseksualismin ri­kok­ses­ta on te­loi­tus  mie­kal­la kor­rek­teim­man nä­ke­myk­sen mu­kaan… (Islam QA:5177)

Yksi Ahmed bin ’Adhaib bin ’Askar al-shamlani al-’Anzin ri­kok­sista oli ho­mo­sek­su­aali­suus. Hä­net mes­tat­tiin ja sen jälkeen vielä ris­tiin­nau­lit­tiin Saudi-Arabian pääkaupungissa Riadissa 29.5.2009.

Iranissa sitä vastoin suositaan hirttämistä:

Mahmoud Asgari, 16, ja Ayaz Marhoni, 18, homo­seksu­alismin ri­kokseen syyl­lis­ty­neet ira­nilaiset teinipojat Khuzesta­nin maa­kunnasta, hirtettiin julkisesti Oi­keu­den aukiolla Mashha­dissa 19.7.2005.

Ympäri islamilaista maailmaa hyvin suosittu ja helppo­lukui­nen shari’a-opas Minhaj Al-Muslim (Vol. 2, s. 511) täh­den­tää: ”Hadd (rangaistus) homo­­seksuaali­suudes­ta on kivit­tä­mi­nen kuo­li­aaksi riip­pu­matta siitä, onko kysees­sä avioi­tunut vai avioi­ma­ton hen­ki­lö… [Muham­madin] seuralaiset antoivat vaihtelevia todistaja­­lausuntoja niistä me­ne­tel­mis­tä, joilla ho­mosek­suaali­sen teon suo­rit­ta­neet tulisi tappaa. Toiset heistä tapettiin kivit­tämällä. Ibn ’Abbas sanoi: ’Tulisi etsiä kylän korkein raken­nus. Sitten heidät tulisi tiput­taa pää alaspäin, ja sen jäl­keen heidät pi­täisi kivittää.'”memriexecutegays1

Lue ja katso merkittävien muslimioppineiden perusteluja homoseksuaalien eri teloitusmentelmistä: Leading Islamic Scholars Justify Executing, Stoning, and Shooting Gays.

Pienen inttämisen jäl­keen haasta­telta­vana oleva mus­limi­mies vastaa toh­keis­saan myöntä­västi, kun hä­neltä kysy­tään, tulisiko homo­seksuaalit tap­paa, jos shari’a, musli­mien oma perus­tus­laki, otet­taisiin käyt­töön USA:ssa.

Euroopassa muslimien hyök­käykset niin sek­su­aali­­vähem­­mistö­jä kuin juu­­ta­lai­sia­kin kohtaan ovat li­sään­ty­neet hä­lyt­tä­väs­­ti (lue esim: The Jerusalem Post 19.8.2010; Google-haku). Mitä tu­lee al­la mai­nit­tui­hin kol­meen musli­mi­her­ras­mie­heen, he toimivat vil­pit­tö­mäs­tä us­kos­ta Al­la­hiin ja pyy­teet­tö­mäs­tä ha­lusta infor­moi­da ihmi­siä siitä, kuin­ka ”Al­lah inhoaa homoja”:

Kolme Britannian muslimia tuomittiin homofobiasta

Britanniassa tuomioistuin on todennut kolme muslimimiestä syyl­lisiksi viha­rikok­seen homo­seksu­aaleja vastaan. Mie­het olivat ensimmäisiä, jotka tuomittiin maaliskuussa 2010 voimaantulleen lain nojalla. Miehet levittivät homoseksuaali­suuden tuo­mit­se­via lentolehtisiä moskeijan ulkopuolella Derbyssä, Keski-Englan­nissa. Lehtisissä vaadittiin, että homoseksuaalisuuden harjoittajat ”tulisi teloittaa”. Oikeus katsoi, että miehet ovat syyl­listyneet uhkaavan kirjoitetun materiaalin le­vit­tä­mi­seen. Materiaalilla pyrittiin vihan lietso­miseen seksuaa­lisen suun­­tau­­tu­mi­­sen perus­teella. Miehille luetaan tuomiot 10. helmikuuta.

AFP, Reuters, Yle 20.1.2012

Miesten levittämässä lehtisessä nimeltä ”Kuolemanrangaistus” sanotaan, että Allah sallii homoseksuaalien tuhoamisen ja että ”ainoa kysymys on, kuinka se tulisi suorittaa”. Lehtisessä nimeltä ”Käänny tai pala” on kuvattuna roihuavassa liek­ki­me­res­sä palava hahmo, ja siinä todetaan, että homoseksualismin laillistaminen oli ”kaikkien ongelmien juuri”. Kolmas lehtinen ”GAY  God Abhors You” (Homo – Jumala inhoaa sinua) kertoo ankarista rangaistuksista homoseksuaaleille. Yksi miehistä Kabir Ahmed, 28, totesi: ”Tarkoituksenani oli tehdä velvollisuuteni muslimina, infor­moida ihmisiä Allahin sanasta ja välittää Allahin viestiä homo­seksuaalisuudesta”. (Daily Mail 11.1.2012, BBC 20.1.2012)

Ja kauniiksi lopuksi: isla­minoppi­nut Maulana A. K. Hoo­sem ker­too ho­moseksu­aalille, että hä­net tulisi tappaa. Kuten Hoosem toteaa, ainoa asia, mistä lain­op­pi­­neilla on erimieli­syyttä, koskee sitä, kuinka teloitta­minen tu­li­si pan­na toimeen. Iha­naa, kuinka ih­­mi­set tulevat näin si­visty­nees­ti yhteen ja te­ke­vät sel­vik­si omat nä­kö­kan­tan­sa, ja näin kaikki voivat alistua Al­la­hin shari’an määryksiin eikä ole tarvetta tappaa ketään! Täs­tä­hän uskon­nollisessa dialogissa on par­haim­mil­laan kysymys!

Kakkonen on sittenkin ykkönen! Allah sallii kyllä anaaliseksin aina, kun jihad sitä vaatii!

Koska jihad on islamin huippu ja muslimin korkein velvollisuus, se, mikä on yleensä kiellettyä (haram), tulee sallituksi (halal), mikäli jihad Allahin asian puolesta sitä edellyttää, kuten sunnisheikki Abu Dimaa Al-Qassab on fatwassaan korrektisti todennut. Niinpä kanssamujahidinin suorittamat anaa­li­pe­ne­traa­tiot eivät ole pel­käs­tään sallittuja vaan peräti pakollisia aina silloin, kun marttyyri-isku edellyttää pe­rä­au­kon­laa­jen­tamis­tree­ne­jä niin, että perseeseen saadaan survot­tua tar­peeksi räj­äh­tei­tä vää­rä­us­kois­ten tap­­pa­mi­seksi. Ja Allah olkoon ylistetty!

Egyptiläinen hengenmies Mazhar Shahih käy kuumana erään sheikin antamasta fatwasta, joka sallii anaalijihadin Muslimiveljeskunnan jäsenille ilmeisesti pelkästään sillä perusteella, että he ovat pit­källä matkalla käymässä jihadia (Al-Tahrir TV, 26.6.2014). Kas siinäpä teologinen pulma kerrakseen!

Lisämate­riaalia

 

Maahanmuuton myytit

Maahanmuuttajat monikultturismissa

Maahan­muut­toon liittyy mo­nia vahin­gollisia myyt­tejä. Yksi kes­keisim­mistä on se moni­kulttu­rismin vaa­lima myytti, jonka mu­kaan maa­hanmuutta­jien välillä ei ole eroja. Tämä näke­mys ei aino­astaan ig­noroi maa­han­muutta­jien kulttuurista kirjoa, vaan myös ylipäätään mitätöi hei­dän kult­tuuritaus­tansa teki­jänä, jolla olisi mer­kitystä maa­han­muuttajille itsel­leen ja heidän käyt­täyty­misel­leen.

Maahanmuut­ta­jien kulttuu­ri­taus­tojen tar­kempaa erittelyä kartetaan, sillä se voisi pal­jastaa kiusalli­sia to­siasioita, jotka ovat ris­ti­riidassa sen moni­kulttu­rismin lähtökohdan kanssa, jonka mukaan kaikki, mikä on ei-län­si­maalaista, juu­talaisvas­taista, ”mus­taa” kult­tuu­ria, edustaa hyvää ja kaikki, mikä on länsi­maa­laista, ei-juu­ta­lais­vas­­tais­ta, ”val­koista” kult­tuuria, edustaa pa­haa. Jos tällai­sia – ideologian vastaisia – tosi­asi­oita paljas­tuu, moni­kult­tu­ristit pyr­kivät poliitti­sen kor­rek­tiu­den ni­­mis­sä vaikenemaan niistä ja tu­kahdut­tamaan niitä kos­ke­van kes­kus­te­lun leimaa­mal­la fak­to­jen esiin­­tuo­jat ra­sis­teik­si tai kse­no­fo­beik­si. Mo­ni­kult­tu­ris­­missa maa­hanmuut­ta­jiin suhtau­dutaan rodul­listettuina, uh­riu­tet­tui­na ja syyntakeet­to­miksi infan­tili­soituina hol­hok­­keina, kulttuuri­sesti homogeeni­sena biomas­sana, joka soveltuu lä­hin­nä rasistien pyl­ly­jen pyyh­kimi­seen ja lyö­mä­aseek­si, jolla maa­­han­muut­to­po­li­­tiik­kaan kriit­ti­sesti suh­tau­tu­ville kansa­lais­ak­ti­vis­teille  opetetaan su­vait­­sevai­­suutta.

On kuitenkin ilmeistä, että todellisuudessa maahanmuuttajat eivät ole pelkkiä ”ka­tu­ku­vaa ja kult­tuu­ria ri­kas­tut­ta­via vä­ri­läis­kiä”, jollaisiksi heidät alennetaan mo­ni­kult­tu­ris­tien ra­sis­ti­sia en­nak­koa­sen­teita huo­ku­vis­sa puheissa, vaan maahanmuuttajien välillä on eroja ja heidän kulttuuritaustallaan on suu­ri merki­tys heil­le it­sel­leen ja hei­dän käyt­täytymiselleen, ku­ten Mal­mön ko­ke­muk­set osoit­ta­vat:

Haastatel­tu­aan Sønder­bron nuorisovankilaan jou­tuneita nuo­ria rö­tösepäil­tyjä, joista 70 % on muslimi­taus­tai­sia, mikä vas­taa suurin piirtein tä­män ryh­män osuutta kai­kista nuori­so­ri­kok­sista Köö­pen­hami­nassa, tanska­lai­nen psy­ko­logi Ni­co­lai Sen­nels on tullut sii­hen tu­lok­seen, että kult­tuu­rilla on mer­ki­tystä: ”Kun kes­kus­telee musli­mi­taus­tais­ten nuor­ten kanssa, sil­miin­pistä­vää on se, että heillä on vai­ke­uksia ym­mär­tää ja kun­nioit­taa tans­kalaista yh­teiskun­taa ja Kööpen­hami­nan kaupungin so­velta­maa peh­meää koulutus­käy­tän­töä.” Sen­nel­sin mu­kaan sosi­aali­työssä on lii­kaa kes­ki­tytty yksilön uh­riutta­miseen sen si­jaan, että kiin­nitet­täi­siin huo­miota kult­tuuri­siin on­gel­miin. ”Val­ta­osa tuntee vä­hän Koraa­nia, ei­vätkä he elä is­lamin käs­ky­jen mu­kai­sesti. Sa­maan ai­kaan kui­ten­kin he ovat omaksu­neet jou­kon asen­teita isla­mista”, sanoo psy­kologi, joka on kir­joitta­nut ko­ke­muksis­taan kir­jan ”Blandt kri­mi­nelle mus­limer: En psy­kologs er­faringer fra Køben­havns Kommune”. (Lähde: Kristeligt Dag­blad 18.2.2009; lue myös Sen­nel­sin haas­tat­te­lu “Integration of Muslims in Western Societies is not possible” EuropeNewsissä 31.3.2009). Alla on kään­nös Jyllands-Pos­tenissa 3.3.2009 jul­kais­tusta Sen­nelsin ar­tik­ke­lista ”Maa­hanmuu­ton vahin­golliset myytit”

Maahanmuuton vahingolliset myytit

Nicolai Sen­nels, laillis­tettu psyko­logi, Kööpen­hamina

Maahan­muuttoon liittyvät monet myytit toimi­vat vakavana esteenä sosi­aali­työlle. Maahan­muuton on­gelmat voivat joh­taa hyvin­vointiyhteis­kuntamme tuhoon. Osa­rat­kai­suna on saada lisää tietämystä; hyvä sosi­aali­työ on riippu­vaista riittä­västä tiedosta, kirjoittaa Ni­colai Sennels.

Psykologin työssäni Köö­pen­haminan kaupun­gissa mi­nulla on ollut hoi­detta­vana yli 150 muslimi­taus­taista maahan­muuttajaa, pa­kolaista tai heidän jälke­läis­tään. Tässä on yleiskat­saus maa­han­muut­toon liit­ty­vistä ongel­mista sellai­sina, miltä ne näyttävät, kun – maa­han­muutta­jista puhumi­seen sijaan – kes­kus­tellaan maahan­muut­tajien it­sensä kanssa.

Samaan ai­kaan kun maahan­muuttajien ri­kollisuu­den, mus­limien rin­nakkaisyh­teis­kuntien ja islamilai­sen ekstre­mismin ne­gatiiviset yhteiskun­nalli­set vai­kutukset jatku­vasti li­säänty­vät, kuntien toi­mintastra­tegiat tällä alueella ovat yhä ju­mittuneet jouk­koon myyttejä, jotka kos­kevat maa­han­muutta­jien rikolli­suutta, ää­rimieli­syyttä ja so­siaalista pa­nosta.

Ensim­mäi­nen myytti on se, että maa­han­muutta­jien välillä ei ole eroja. Mutta tieten­kin on eroja: Eri kulttuu­reista tule­vat ihmiset tarvit­sevat erilaista tu­kea kohda­tessaan vai­ke­uksia. On val­tava ero siinä, millaista apua esim. japani­lai­nen, somali tai amerik­ka­lainen tarvit­see, jos hä­nellä on on­gel­mia tai hän luo niitä. Mei­dän on tarpeen olla kulttuuri­sesti sensi­tiivi­siä maahan­muuttajien mukanaan tuomia kult­tuurisia eroja koh­taan.

Kokemuk­seni tera­piatyöstä musli­minuor­ten parissa osoittaa, että heidän on ää­rim­mäi­sen vai­kea ym­märtää tans­kalaista kas­vatus‑ ja hoi­tope­rinnettä. Tanskalais­nuoret on pal­jon sel­keäm­min kasvatettu siihen, että asioista pu­hu­taan suo­raan ja käymällä läpi nuoren henki­lö­kohtaisia tuntemuk­sia niistä. Musli­mit puolestaan ovat kasva­neet kult­tuurissa, jossa on sel­keät ul­koiset auk­toritee­tit (ennen kaik­kea isät, pe­rin­teet ja is­lam) ja jossa pa­laute on rankkaa ja vä­litöntä, jos perheen odo­tukset ei­vät to­teudu. Hei­dät on kas­vatettu tiu­koissa raa­meissa, eikä tans­kalainen pedago­giapuhe he­rätä heissä vastakaikua.

Toinen myytti on se, että maa­han­muutta­jien rikolli­suu­den syynä ovat sosi­aali­set on­gel­mat ja että maa­hanmuutta­jien kult­tuu­ritaus­talla ei ole siihen vai­ku­tusta. Täs­säkään tapauk­sessa ennak­ko­luulo ei vastaa to­delli­suutta: satojen muslimi­maa­han­muuttajien psykolo­gisten haastatte­luiden pe­rusteella voi tehdä sen joh­to­pää­telmän, että musli­mi­kulttuuri pitää ag­gressiivi­suutta mitä suurim­missa mää­rin hy­väk­syttä­vänä.

Siinä missä tanskalai­sessa kult­tuurissa hallitsema­tonta rai­vonil­maisua pi­detään no­peimpana ta­pana me­nettää kas­vonsa, muslimi­kult­tuurissa asia on päinvas­toin. Kos­ton­halua pidetään muslimi­kult­tuurissa voi­man il­mai­suna, ja viha on muslimien kes­kuu­dessa sosi­aalisesti selvästi hy­väksytym­pää. Ag­gressiivista käyttäyty­mistä pide­tään sosi­aalisena työ­kaluna, jolla han­kitaan kun­nioitusta ja statusta.

Palestiina­lais­ten dramaatti­set ja tuhoi­sat tavat osoittaa turhautu­mis­taan Gazan tilan­teen joh­dosta, imaa­mien ”pyhään sotaan” yl­lyt­tävät pu­heet, per­heteloituk­set (nk. kun­niamur­hat) ja vä­kivaltaiset mielen­osoituk­set Muham­mad-pilaku­vien johdosta ovat kaikki esimerk­kejä siitä, kuinka ag­gressiivista käyttäyty­mistä pide­tään sosi­aali­sesti hy­väksyttä­vänä ilmai­sukei­nona muslimi­kulttuurissa.

Se, että mus­limi­maahan­muuttajat ja heidän jälke­läi­sensä suo­rittavat kaksi-kolme ker­taa enem­män vä­ki­valtarikok­sia kuin et­nisesti tanskalaiset johtuu osittain tästä. Jo­ten, kyllä: maa­hanmuutta­jien kult­tuurilla on tärkeä rooli maahan­muut­tajien rikolli­suu­dessa.

Kolmas myytti on se, että us­kon­nolli­nen ää­­ri­­mie­li­syys ra­joit­tuu pie­­niin pii­­­rei­­hin. Tämä on paha vää­rinkäsitys. Lähes joka ainoa mus­limi, joka on ollut te­rapias­sani, on ottanut us­konnolli­sen perin­teensä var­sin vaka­vasti. Vaikka useimmat ei­vät nou­data Koraa­nin sa­naa, heidän muslimi-iden­titeet­tinsä on ää­rim­mäisen vahva. Mu­hammad-pila­piirrok­set, pyrki­mykset is­tuttaa demo­kratia islamilai­seen maa­ilmaan ja vallanpi­tä­jien taholta tuleva paine integ­roida muslimit tanskalai­seen yh­teiskuntaan ovat luo­neet voi­makkaan kaunan län­si­maisia ar­voja koh­taan.

Erityisesti nuoret juu­ret­tomat musli­mit tuntevat vetoa ääri­pii­reihin, koska heille tar­jotaan tun­netta siitä, että he ovat tärkeitä ja että heidän elä­mällään ja kuole­mallaan on tarkoitus, jolle mi­kään ”sosi­aalinen projekti” ei vedä ver­taa. Lisäksi uskon­nolli­suus toi­mii statuksen lähteenä mus­limipii­reissä: mitä uskon­nolli­sempi on, sitä kor­ke­ampi on status. Har­ras uskon­nolli­suus ja kyky lan­seerata sa­laliittoteo­rioita län­nen syylli­syydestä mus­limien koti­maiden surkei­siin oloihin muodosta­vat te­hok­kaan so­si­aalisen tun­nustuksen lähteen yh­teis­kunnan musli­miosissa.

Saksassa vain n. 12 % mus­li­meista pi­tää itseään ”sak­salai­sina”, ja täydet 6 % on luo­ki­teltavissa ”äärimmäi­sen radi­kaaleiksi” – sellai­siksi, jotka ovat ”hyvin val­miita hy­väk­sy­mään us­konnollisen ja poliitti­sen vä­ki­vallan”. Lu­kuna 6 % ei ehkä kuulosta suu­relta, mutta jos otetaan huomioon, että Tans­kassa lie­nee 220 000 muslimia, mikä on koh­tuulli­sen tarkka arvio, se tarkoittaa n. 13 600 ääri­mielistä mus­limia.

Neljäs myytti on se, että kulttuu­ri­silla ja us­konnolli­silla teki­jöillä ei ole merki­tystä maa­han­muutta­jien usein heik­koon so­siaaliseen ja talou­delliseen tilantee­seen. Ylei­sen teo­rian mukaan maahan­muut­tajien köyhyys johtuu syistä, joi­hin he ei­vät voi itse vai­kuttaa, ja tämä köy­hyys toimii käyttäyty­mis­häiriöi­den syynä.

Korrelaatio köyhyyden ja sosiaa­listen on­gelmien vä­lillä on todel­linen, mutta asiat ei­vät ole läheskään niin musta­valkoisia kuin esimer­kiksi Kööpen­haminan sosi­aali­sista asi­oista vas­taava por­mestari Mikkel War­ming (ääriva­semmis­tolai­nen Enheds­lis­ten‑ puo­lue) väittää. Sillä: mikä tulee en­sin, kana vai muna? Johtu­vatko sosiaali­set ongel­mat köyhyy­destä vai köyhyys sosiaali­sista on­gelmista?

Kuten Jyl­lands-Pos­ten 19.12.2008 raportoi, kun tarkas­tellaan, mistä maista ri­kolli­suu­teen syyl­listyneet maahan­muut­tajat ja heidän jälkeläi­sensä ovat kotoisin, osoit­tautuu, että 8 kär­kisi­jaa on musli­mi­maiden hallussa, sen jälkeen kun ikä- ja sosiaa­lis­ten tekijöi­den vaikutus on huomioitu laskuissa. Tä­mänkal­taiset luvut saattavat War­mingin ja hänen vertai­sensa häpe­ään.

Mutta mikä nimen­omaan is­lamilai­sessa kult­tuurissa on sellaista, että se saa tämän­taus­taiset ihmi­set pär­jää­mään ta­loudelli­sesti niin huonosti? Satojen mus­limi­perheiden elämää kä­sit­televien psy­kolo­gisten haastatte­lujen jäl­keen on sel­vää, että pää­syynä köy­hyyteen näissä pii­reissä on se, että niissä ei anneta koulu­tuk­selle tar­peeksi pai­no­arvoa.

Maahan­muut­taja­vanhem­mat voisivat tu­kea lapsi­aan perus­koulussa ja sen jälkei­sissä opin­noissa ny­kyistä pal­jon aktiivi­semmin. Lisäksi oma ja kolle­goideni ko­kemus on, että musli­mi­maa­hanmuut­tajien lap­silta puut­tuu ym­mär­rystä tans­kalaisesta pe­dagogii­kasta koulu- ja muissa opin­noissa, mikä muo­dostaa va­kavan es­teen heidän jatkoural­leen. On­neton lop­putulos on, että 64 % ara­bitaus­taisista lap­sista ei osaa lukea ja kir­joittaa riittä­vän hyvin (9-vuotisen) pe­ruskou­lun jäl­keen ja että kol­mannes heistä ei kos­kaan saa mi­tään toisen as­teen koulu­tusta. Tans­kan kaltai­sessa tieto­yhteis­kun­nassa, jossa koulutus on edellytyk­senä tyy­dyttä­välle toimeen­tu­lolle, per­heen talo­usti­lanne tiukke­nee, ellei kou­lutusta oteta vaka­vasti. Se, että jopa yksi nel­jästä 20-29-vuoti­aasta mus­limimaa­hanmuutta­jien jälkeläi­sestä sai ri­kostuo­mion yh­tenä ai­noana vuonna 2008, ei ole omiaan pa­rantamaan työl­listy­mistä.  Jos luo sosiaa­lisia on­gelmia ja kieltäytyy sopeutu­masta yh­teiskunnan sosi­aalisiin vaatimuk­siin, tulee köyhäksi. Ei päin­vastoin.

Monet maa­han­muuttoon liittyvät myytit muodosta­vat vaka­van es­teen sosiaali­työlle tällä sektorilla. Kun Sønderbron nuorisovankilassa Köö­pen­hami­nassa 70 % asiakkaista on muslimi­taustaisia ja LO (Tans­kan työvä­en­jär­jestö) varoittaa ghettojen li­säänty­mi­sestä ja Kansallis­pankki ar­vioi, että länsimai­den ulko­puo­lelta tulevat maa­han­muut­tajat maksavat Tanskan yh­teiskun­nalle 23 mil­jardia kruunua (4 miljardia dol­laria) vuo­dessa, niin ei ole liioiteltua kutsua integ­roi­tu­mison­gel­mia sosiaali­sen yhteiskun­tamme alla lymyi­le­väksi aika­pommiksi. Osarat­kai­suna on hankkia li­sää tietoa kentältä; hyvä sosi­aalinen työ riippuu riittä­vän infor­maa­tion saami­sesta. Tar­vit­semme käy­tännön tutki­muksia eri maa­hanmuut­taja­ryh­mien asen­teista ää­rimielisyy­teen, de­mokratiaan ja integroitu­miseen, kou­lutuk­seen ja osal­lis­tumi­seen työ­mark­ki­noille. Vali­tettavasti oma koke­mukseni satojen haas­tatte­lujen pe­rusteella on, että meillä on suuri joukko maahan­muut­tajia, jotka ei­vät halua integ­roi­tua ja jotka ovat de­mo­kraattisten ja huma­nistis­ten arvojen vankku­matto­mia vas­tusta­jia.

Kiistely epä­onnistu­neen integ­raation syistä on jo käynnissä. Sekä väit­teet siitä, että val­tio ei anna riittävästi va­roja ko­toutta­mi­seen ja että kunnallista­solla rahoja ei käy­tetä oikein, ovat – pelkkiä väit­teitä. Työs­ken­neltyäni vuosia Tans­kan suurim­massa julki­sessa so­siaali­jär­jestössä olen lu­jasti vakuuttu­nut jälkim­mäisestä: nimen­omaan pai­kallispo­lii­tikot ovat vastuussa käytännön in­tegraa­tiotoi­mien toteutta­mi­sesta ym­päri maata.

Monissa kun­nissa on me­ne­telty siten, että on tar­jottu tukea ja uusia mah­dolli­suuk­sia, samaan ai­kaan kun ainoastaan po­liisi ja oikeus­jär­jestelmä ovat olleet asettamassa ra­joja ja näyt­tä­mässä, mitä huonosta käyttäytymi­sestä seu­raa. Tätä työn­jakoa voisi säätää tarkoituk­sen­mukai­sem­maksi.

Ongelmaa koskevan avoimuu­tensa joh­dosta Sennels, joka on kehittänyt menetelmää, jolla nuoria kannustetaan ottamaan vastuu omista teoistaan,  joutui jättä­mään työnsä psykolo­gina Kööpenhaminan kaupungin ylläpitämässä Sønderbron nuorisovankilassa.

Lähteet

 

Terrorismi elämäntapana

­muslimiterroristit.jpg

Herrasi antoi enkeleille ilmoituksen: ”Minä olen teidän kanssanne. Vah­vis­ta­kaa niitä, jotka uskovat. Mi­nä asetan pelon uskottomien sydämeen. Ha­kat­kaa poikki heidän kaulansa ja raa­jan­sa!” (Ko­raa­ni 8:12)

On vaikea kuvitella, että minkään uskonnon perustaja lausuisi kuolinvuoteellaan jotain sellaista, mitä profeetta Muham­mad sanoi: ”Minut on tehty voittoisaksi terro­rilla” (Sahih Bukhari 4.52.220). Länsimaalai­silla ihmisillä on tapana olettaa naii­visti, et­tä – us­kon­to­jen ta­voin – is­la­mil­la täy­tyy ol­la rau­­han­o­mai­­nen ydin ja et­tä koska Mu­hammad oli suuren uskon­non perustaja, hänen on täy­tynyt puhua yleisen hyvän­tahtoi­suuden puo­lesta pai­not­taen kaik­kien ihmisten ih­mis- ja tasa-arvoa sekä tarvetta rakas­taa lä­him­mäistä. Mi­kään ei kui­ten­kaan voi­si ol­la kauem­pa­na to­del­lisuu­des­ta! Ko­raani (48:29) tekee jyrkän eron ylempiarvoi­sina pidetty­jen musli­mien ja alempiarvoi­sina pidetty­jen ei-mus­limien vä­lille. Vain mus­li­meja ja mus­limeiksi kään­tyviä kohtaan ke­hotetaan olemaan ar­me­liaita; kaikkia muita koh­taan Allah käskee ole­maan an­kara:

Muhammad on Allahin lä­het­tiläs ja ne, jotka seuraa­vat häntä, ovat an­karia uskotto­mille, mutta arme­liaita toi­sil­leen. (Koraani 48:29)

Kaikista elä­vistä huo­noim­pia ovat Allahin mie­lestä ne, jotka ovat kiit­tämättö­miä eivätkä usko (Koraani 9:55). (–) Milloin koh­taatte­kin heitä taiste­lussa, tee heistä pelot­tava esi­merkki niille, jotka tulevat heidän jäl­keensä, jotta he ot­taisivat va­roituksen vas­taan (Koraani 9:57).

Uskovaiset, taistelkaa niitä uskot­tomia vas­taan, jotka asuvat lä­hellä teitä, ja huo­mat­koot he tei­dät lujiksi. Tietäkää, että Allah on hurs­kaiden kanssa. (Koraani 9:123)

Ne jotka tais­televat Alla­hia ja Hänen lä­hettiläs­tään vas­taan ja kii­rehtivät te­ke­mään pa­haa, saa­vat palk­kansa: hei­dät sur­ma­taan, nauli­taan ris­tiin tai hei­dän kätensä ja jal­kansa hakataan poikki ris­tik­käin tai hei­dät kar­kote­taan maasta. Tämä on hei­dän hä­pe­änsä tässä maa­ilmassa, ja tuonpuo­leisessa heitä odot­taa an­kara ran­gais­tus. (Koraani 5:33)

Kuten Robert Spencer tähdentää, tämä periaate yksistään se­littää isla­min vihan länt­tä kohtaan ja muslimien vä­kivallan ei-muslimeja koh­taan kaikki­al­la maail­­mas­sa aina Muhammadin ajoista asti. Köyhyydellä, muslimimaiden so­siaa­lisilla oloilla tai sillä, mitä USA:n halli­tus, juutalai­set, ”ristiret­keilijät” ja ylipäätään ”uskotto­mat” teke­vät tai jät­tävät te­ke­mät­tä, ei ole käy­tän­nös­sä mitään te­ke­mistä asian kans­sa. Syy muslimien vi­haan ei pii­le meis­sä län­simaa­lai­siss­a, vaan Allah käs­kee yk­si­se­lit­tei­ses­ti musli­meja vi­haa­maan ”uskot­to­mia” (Islam Q&A:59879) ja taistele­maan heitä vastaan, kunnes he alistuvat (Islam Q&A:34830; Ko­raa­ni 8:39; Koraani 9:33).

viha.jpg

Taistelkaa heitä vas­taan, kun­nes epäju­malia ei enää pal­vota, vaan yk­sin Al­la­hia (koko maail­massa), mutta jos he herkeä­vät (pal­­vomas­ta muita Alla­hin li­säksi), tie­tää Al­lah, mitä he teke­vät. (Ko­raani 8:39)

Hän (Allah) on lähettä­nyt lä­het­tiläänsä (Muhamma­din) tuo­maan joh­da­tuk­sen ja to­tuuden us­kon­non (islamin) saat­taak­seen sen voitta­maan kaikki muut us­kon­­not, vaikka se on vastoin vääräus­kois­ten (moni­ju­ma­laisten, pa­ka­noi­den, epä­ju­ma­lan­pal­vojien ja ateis­tien) tah­toa. (Koraani 9:33)

Uskottomien väkivaltainen pelottelu ja kau­hun kylväminen näiden keskuuteen oli yk­si keskeisistä menetelmistä, joiden avul­la Mu­ham­­mad pyrki toteuttamaan Al­lahilta saa­­maansa käskyä taistella ihmisiä vas­taan, kunnes kaikki alistuvat Al­lahin ja hänen shari’ansa määräysvaltaan ja tun­­nus­tavat Mu­ham­madin pro­fee­tal­lisen ase­man. Kun kalifaattia, islamilaista maa­il­­man­valtaa, tavoittelevat muslimit ny­ky­päi­vä­nä tur­vau­tu­vat ter­ro­ris­miin, mielenosoituksiin, islam-krii­­tikoi­den uh­kai­luun ja mur­hiiin sekä valheellisen in­for­maa­­tion levittämiseen (ta­qiyya), he nou­dat­ta­vat yk­sin­ker­tai­ses­ti sunnaa, pro­feet­ta Mu­ham­­­­madin elämäntapaa, jo­ka on tar­koi­tet­tu ikui­­sek­si esi­­ku­vak­si kai­kille mus­­­li­meil­le.

Anas ibn Malik on kertonut: Profeetta sanoi: ”Minut on määrätty taistelemaan ihmisiä vastaan, kunnes he to­distavat, että ei ole muuta jumalaa kuin Allah ja että Muhammad on Hänen palvelijansa ja Hänen lähetti­läänsä, suuntaavat kasvonsa qiblaamme (ru­kous­suun­taam­me) kohti, syövät mitä teurastamme ja rukoilevat ta­val­lam­me.” (Sunan Abu-Dawud, Kitab Al-Jihad, 14: 2635)

Muhammadin elämäntapa

Silmiinpistävää on se, kuinka suuri osa Ibn Ishaqin (k. 766) koostamasta Muhammadin auktoritaarisesta elämäkerrasta käsittelee Muhammadin ja hänen seuraajiensa suo­rit­tamia ryöstöretkiä, taisteluita, sotasaaliin anastukseen ja jakoon liit­ty­viä ongel­mia, Muhammadin määräämiä vastustajiensa sala­mur­hia ja uskottomien jouk­ko­mur­hia.

sirat-kansi-eng.jpg sirat-kansi-fin.jpg

Tässä sivustossa siteerataan A. Guillaumen englanninkielistä käännöstä “The Life of Muhammad” Ibn Hishamin (k. 833) toimittamasta Muhammadin elämäkerrasta, joka on lyhennetty versio Ibn Ishaqin (k. 766) laatimasta Muhammadin auktoritatiivisesta elämäkerrasta. Ibn Hisham (s. 691) sanoo pois­ta­neen­sa Ibn Ishaqin teoksesta mm. kohtia, “jotka ovat häpeällisiä pu­hut­tavak­si; asioita, jotka voivat ah­dis­taa tiettyjä ihmisiä.” Ibn Hishamin laitoksen Muhammadin elämäker­rasta on suomentanut Jaakko Hä­meen-Anttila (Basam Books, 1999), joka on edelleen lyhentänyt merkittävästi Ibn Hishsamin ver­siota. Kun tässä sivus­tossa käytetään em. englan­ninkielistä lähdettä, siihen viitataan mer­kin­nällä Ibn Ishaq ja Hä­meen-Anttilan koos­ta­maan kar­sit­tuun käännökseen vii­ta­taan merkin­nällä Ibn Hisham. Yllä olevia kuvia klik­kaamal­la pääset tutus­tumaan teosten sisäl­lys­­luet­te­loi­­hin.

Profeetan elä­mäkerran mu­kaan Muhammad itse osallistui 27 taisteluun, minkä lisäksi hän määräsi pantavaksi täytäntöön 46 ryöstöretkeä (Ibn Ishaq, s. 659–660). Pel­käs­tään Banu Quraiza -heimon joukkomur­han yhteydessä Muham­mad tappoi 600–900 vangitse­maan­­sa qurai­zalaismiestä katkai­semalla näiden kaulat (Ibn Hisham: 320–321). Kuten on ilmeistä, Muhammadille sota- ja ryöstöretket olivat yksinkertaisesti elä­män­ta­pa. Yhdessä terro­ristijoukkionsa kans­sa hän ryöväsi ja tuhosi uskottomien ka­ra­vaa­ne­ja, keitaita ja kyliä sekä raiskasi heidän naisensa ja otti orjiksi kaikki, joi­ta ei surmattu suoralta kädeltä, ja kaikki tämä tapahtui Allahin nimissä. Kuten seuraava hadith kuitenkin antaa ym­mär­tää, jopa islamiin kutsu­minen (da’wa) oli Mu­ham­ma­dil­le loppujen lopuksi toissijaista, vaikka yleensä ajatellaan, että muslimien vel­vol­li­suu­te­na on esittää ”us­kot­tomille” en­sin kutsu kään­tyä is­la­miin ja hyö­kätä hei­dän kimp­puunsa vas­ta sen jäl­keen, jos he ei­vät suostu alis­­tu­maan:

Ibn ‘Aun repor­ted on kerto­nut: Kir­joitin Nafi’lle ja ky­syin hä­neltä, onko tarpeel­lista kutsua (uskotto­mia) kään­ty­mään islamiin ennen heidän kohtaa­mistaan tais­te­lussa. Hän kir­joitti vasta­uk­seksi, että se oli tar­peen [vain] is­­lamin varhaisvai­heessa. Alla­hin lähettiläs suo­ritti yllätys­hyökkäyk­sen karjaansa juot­tamassa ol­leita pa­haa aa­vis­­ta­mat­to­mia Banu Musta­­liq -heimolaisia vastaan. Hän tappoi ne, jotka panivat vastaan ja van­gitsi loput. Juuri tuo­na päi­vänä hän sieppasi Ju­wairiya bint al-Ha­rithin [jal­ka­vaimok­seen]. Nafi’ sa­noi, että tämä perimätieto on pe­räisin Ab­dullah b. Uma­rilta, joka oli itse mukana ryöstö­retkei­lijöiden jou­kossa. (Sahih Muslim 19:4292)

”Terrorismi on osa is­lamin elä­mäntapaa, kyllä totisesti!”

Abu Iz­zadeen, sittem­min Bri­tanni­assa kielletyn Al Ghu­rabaa -muslimi­järjestön johtaja, korostaa, että terro­rismi on kiinteä osa isla­mia ja että ji­had on tä­nä päi­vä­nä jo­kai­sen mus­­li­­min henki­lö­koh­tai­nen vel­vol­li­­suus (fard al-ain):

Allah on antanut musli­meille, meille kai­kille, vel­vollisuu­deksi jiha­din. Näinä aikoina, rakkaat muslimi­veljet, ji­had on joka ai­noan yk­sittäisen muslimin henkilö­kohtainen velvolli­suus (fard al-ain). Ja kun puhun jihadista, en tarkoita kamppai­lua ylei­sessä mie­lessä. Tar­koitan jihadia! Meidän on tuettava jihadia fyysisesti, rahallisesti tai sanalli­sesti. Emme koskaan kuule imaamien julistavan tuolta saarnas­tuolista jihadia amerikka­laisia vas­taan, kos­ka he ovat pel­kureita. He pelkää­vät ame­rikkalaisia, he pelkää­vät brittejä. Kuinka monta kertaa olette näh­neet polii­sin mos­keijan ul­kopuolella tarkkaile­massa musli­miyhteisöä? He ha­luavat rau­hoittaa islamisteja. He ha­lua­vat islamin muuttu­van rak­kau­deksi ja rau­haksi. Ei, hyvät muslimi­veljet. Is­lam on tullut hal­litsemaan maail­maa, sillä kun Allah ku­vasi tätä uskontoa, hän kuvasi sitä totuu­den uskon­noksi. (–)

Tiedok­senne, rak­kaat mus­limi­veljet ja -sisaret: Terrorismi on erotta­maton osa islamia. Terrorismi on osa is­lamin elä­mäntapaa (din), kyllä totisesti! Allah sa­noi: ”Kau­histuttaak­semme Allahin vihollisia, meidän tulisi val­mis­tautua jihadiin.” Jihad on henkilö­kohtainen velvolli­suus, joka on lange­tettu mus­limimie­hille, sel­laisille kuin me täällä. Siksi sinun tulisi opet­taa pojal­lesi, kuinka ratsastaa ja kuinka ampua. Se on Mu­hammadin sunnan (esi­­kuval­­linen elä­mäntavan) mukaista, ja velvolli­suutesi isänä on opettaa häntä tule­maan mu­jahidiniksi (us­kon­so­­tu­rik­si). (–)

He halua­vat sanoa: ”Ei, ei, islam on vain itse­puolus­tusta, ei hyök­kää­vää jiha­dia.” Ei! Jihad on henki­lö­kohtai­nen vel­volli­suus. On kahta tyyppiä: hyökkää­vää jiha­dia (jihad-ta­lab), joka täh­tää val­loit­tami­seen ja shari’an mää­räys­vallan le­vittämi­seen; ja puo­lusta­vaa jiha­dia, musli­mi­mai­den suo­jele­mista. Tie­dok­senne: Muham­mad ot­ti osaa 27 taiste­luun! 27:ään! Ja ne kaikki olivat hyök­kää­viä jiha­deja! (–)

Siksi, kun kuulette uutisista, että muja­hidinit tap­poivat brittejä ja amerikka­laisia, äl­kää olko yllät­ty­neitä. Ei ole mikään uusi asia tappaa Al­lahin vi­hollisia. Saatatte sanoa: ”Ei, he ovat viat­tomia.” Yksikään kafir (uskoton) ei ole viaton! Viattomia ovat vain muslimit. Yksikään kafir ei ole viaton! (–)

Jokainen, joka aset­tuu kafirei­den puolelle uskovia vastaan, on yksi heistä! Jo­ten nuo nk. Al­lahin vi­holliset, jotka ovat pestautuneet britti­hallituk­sen … koska muistakaa, rakkaat muslimiveljeni, brittihalli­tus on liuta ris­ti­ret­kei­­lijöitä… ristiretkei­lijöitä, jotka tulevat tap­pamaan ja raiskaa­maan mus­li­meja. Jokainen, joka liittyy brittien ja ame­­rik­ka­lais­ten jouk­koi­hin, on uskonluopio (murtad kafir), ja ainoa rangaistus (hukum) hänelle on hänen kau­lansa katkaiseminen. Totisesti: joka muuttaa dininsä (mus­limielämän­tapansa), tappakaa hänet! Ottakaa heidän ra­han­sa ja omaisuu­­tensa ja tappakaa heidät, koska he ovat kafi­reita. Äl­kää siis ihme­telkö, että ame­­rikka­lais­ten mu­kana tul­leita sie­pataan ja heidän kaulansa katkais­taan. Pro­feetta kat­koi mo­nien us­kot­to­mien kauloja oma­na ai­kanaan. On merk­ki uskosta Allahiin, että rakas­taa mu­ja­hi­­dineja ja uskovia. Ja jos nä­ette kafi­rin, nöy­ryyttä­kää häntä.

Asioiden mittasuhteista

Tämä Islam – The Religion of Peace -sivustolla ole­va ver­tai­lu aut­taa aset­ta­maan asiat mit­ta­suh­tei­siin­sa:

Islamistit tappavat joka vuosi enemmän ihmisiä kuin Espanjan inkvisitio 350 vuoden aikana yhteensä. (Lähde)

Muslimiterroristit murhaavat joka päivä enemmän ihmisiä kuin Ku Klux Klan on murhannut yhteensä viimeisen 50 vuoden ai­kana. (Lähde)

Muslimiterroristit tappoivat kahdessa tunnissa (11.9.2001) sivii­lejä enemmän kuin Pohjois-Irlannin konflikti 36 vuoden aikana. (Lähde)

19 muslimikaappaajaa tappoi viattomia ihmisiä kahdessa tunnissa (11.9.2001) enemmän kuin USA on teloittanut rikollisia viimeisen 65 vuoden aikana. (Lähde)

 

Jihadia käsitteleviä haditheja, koraanin jakeita ja fatwoja…

 

Rasismi islamissa

­­­”Rasismi” islamin lähtökohtana

Ra­sismi tarkoi­ttaa rotuun perustuvaa syr­jintää (lue: Israelin–Palestiinan konflikti ja ks. esim. Why Muslims Must Hate Jews, Blaming the Jews; lue: Andrew G. Bostom: The First and Last Enemy: Jew-Hatred in Islam, ja suo­si­tel­ta­vaa ja selkeintä olisi käyttää rasismi-termiä vain tässä merkityksessä:

Allahin lähettiläs sanoi: “Jos saatte jonkun juutalaisten miehistä kiinni, surmatkaa hänet.” Silloin Muhayyisa ibn Mas’ud hyökkäsi Ibn Su­nainan kimppuun ja tappoi hänet. (Ibn Hisham: Profeetta Mu­ham­­ma­­din elämäkerta, s. 253)

Allah ke­rää juu­talaiset kaikkialta yhteen paikkaan, Israeliin, jossa hei­dät on helppo tappaa, vakuuttaa Al Shariqa -yliopiston professori Mustafa Muslim: ”Jos juu­ta­laiset olisi­vat levit­täyty­neet sinne tänne ym­päri maa­ilmaa, kuinka voisimme löytää hei­dät taistel­laksemme heitä vas­taan?” (Al-Majd TV, Saudi-Ara­bia/UAE, 19.6.2005)

Nykyään kuitenkin ra­sismi-sanaa käytetään usein viittaamaan ylipäätään syrjintään ja dis­kriminointiin, joka voi perustua esimerkiksi kieleen, kansallisuuteen, us­kontoon, ikään tai mihin tahansa muuhun seikkaan. Ku­ten artikkelissa Allahin kosto osoitetaan, arabi-imperialis­tinen uskonnol­lis-ideologinen ”rasismi” – tässä mielessä – on is­lamin koko läh­tökohta ja johto­ajatus (ks. Islam Q&A:13759).

Muslimin tulisi tun­tea sydämessään, että hän vihaa kuf­fareja (vää­räuskoi­sia) ja sitä, miltä nämä näyttävät ja miten nämä käyt­täytyvät. Tämä viha motivoi häntä vält­tämään sitä, että hän muistuttaisi vaatetukseltaan tai muulla tavoin lain­kaan heitä. Ettekö näe, että henkilö joka halvek­sii tiettyä kansaa tai heimoa tai tietyn­maa­laisia ihmisiä, vihaa pu­keutumista heidän tavallaan, erityisesti jos he ovat köyhiä? (Islam Q&A:2322)

Uskontomme määrää meidät karkottamaan heidät Arabian nie­mi­maal­ta sallimatta heidän jäädä sinne, koska Ara­bian niemimaa on Ilmestyksen maa, eikä ole luvallista, että epä­puh­taiden kafi­reiden läsnä­olo saas­tuttaa sitä. Alla­hin lähettiläs sanoi: “Karkottaa mushrikit (monijumalaiset, pakanat) Arabian niemimaalta.” (Islam Q&A:13759, ks. myös Sahih Bukhari 4:52:288 ja Sahih Muslim 19:4366)

al-fazwan

Islamin lain profes­sori tri Abd Al-Aziz Fawzan Al-Fawzan mukaan se, joka ei vi­haa us­kot­tomia ja heidän vää­räus­koi­suut­taan, ei ole mus­limi, ja hän ko­rostaa, että vihan­lietsomi­nen uskot­tomia koh­taan ei ole rasis­mia: ”Tämä ei ole ra­sis­mia. Emme vi­haa poly­teistejä heidän vä­rinsä, su­kupuo­lensa, ve­rensä tai kansal­lisuutensa takia. (–) Jos hen­kilö on epäus­koi­nen, vaikka hän olisi äitini tai isäni, poi­kani tai tyttäreni, minun on vihattava häntä, hä­nen har­ha­­op­pi­suut­­taan ja sitä, että hän uh­maa Al­lahia ja Hänen pro­­feet­­taan­sa.” (Al-Majd TV, UAE, 16.12.2005, MemriTV)

Rasismi moni­kultturismin lyömä­aseena

Mo­nikultturistisessa diskurssissa ra­sismi-sanaa käy­tetään leimaa­maan kaikkia pahoiksi tai vää­riksi koettuja (oletettuja) nä­kemyksiä ja käytäntöjä, joihin – ulkonäön, kan­sal­li­suu­den, uskonnon tai kulttuurin – perusteella ”län­simaalaisiksi” leimatut ihmiset katsotaan syylli­siksi. Lähtökoh­tana on siis isla­min vaalima ja pro­pagoima en­nak­ko­luulo, jonka mukaan ”länsimaalai­nen”, ts. ”uskoton”, on aina syylli­nen, ja hän an­saitsee Alla­hin ran­gais­tuksen, koska hän kapinoi Allahin tahtoa vastaan. Mo­ni­kult­tu­ris­­tit käyttävät näin ollen rasisti-leimaa aivan samoin kuin muslimit käyttävät ”kiit­tä­mät­tö­mis­tä us­kot­to­mista” ara­bian­kie­lis­tä hauk­­ku­­ma­­sa­­naa kafir (mo­nikossa kuffar), joka sä­vyl­tään vas­taa rasis­tisena pi­det­tyä sa­naa ”nek­ru”.

Perinteisestä näkökul­masta katsot­tuna tämä sheikki Ib­rahim Mu­deirisin per­jantaisaarna on juutalais­vastaisuu­dessaan ra­sisti­nen. Mo­ni­kulttu­ris­tit puolestaan kutsuvat täl­laisten vide­oiden julkai­semista is­laminvas­tai­seksi kiih­koiluksi ja vihanlietso­miseksi muslimeja kohtaan – kommentoi­matta itse videon sisäl­töä, koska kaikkinainen islamin ar­vostelu on ”ra­sis­mia”.

Rasisti-stereoty­piaansa nojautu­vat mo­nikulttu­ris­tit joutuvat han­ka­­luuk­siin diskri­­mi­noi­des­saan, kuka on rasisti ja kuka rasis­min uhri, sil­loin, kun kon­fliktin kum­pi­kaan osapuoli ei ulkonäkö­kritee­rien pe­rusteella ole selvästi län­si­maa­lai­nen. Täl­­löin rasis­teiksi leimataan ne, jotka arvo­maa­ilmaltaan muistutta­vat eni­ten län­si­maa­lai­­sia, ku­ten musli­mien ter­rori-is­kujen uhrit Kaakkois-Aasi­assa. Perus­lähtö­kohta mo­ni­kult­tu­ris­­mis­sa on se, että ulko­näön, us­konnon tai kult­tuurin pe­rusteella ”län­simaalaisiksi” luo­ki­tel­lut ovat aina rasisteja, muukalaisviha­mielisiä, kiih­koi­lijoita ja vi­han­lietsojia myös silloin, kun he ovat vähemmis­tö­asemassa, kun taas länsi­maissa olevat ei-länsi­maalai­set ja vä­hem­mistöryh­mien edustajat, syyl­listyivätpä he min­­kä­lai­seen syrjintään tai viharikok­siin hyvänsä, eivät koskaan ole rasisteja, vaan ainoas­taan rasis­min uhreja (ks. Delawaren yliopiston määritelmä rasistista).

Ku­ten on ilmeistä, monikultturismi itsessään on edellä kuvatun islamilai­sen rasismin kult­tuurinen rin­nak­kaisilmiö – ja kuin taivaan lahja globaalia jihadia käyville mus­li­meil­le. Siinä missä muslimit halveksivat ja alistavat toisia, mo­ni­kult­tu­ris­tit syrjivät ja syyllistävät omaa yhteisöään, mikä palvelee käsi­tystä muslimien ylem­­myy­des­­tä suhtees­sa muihin ih­mi­siin (Koraani 3:110) ja vai­­keut­­taa mer­kit­tävästi län­si­mai­sen arvo­maail­man – maal­lisen yh­teis­kunta­järjes­­tyk­sen, sanan-, us­kon­non- ja yk­si­­lön­­va­­pau­­den, nais­ten ja vä­hem­mistö­jen oikeuk­sien – suoje­le­mista shari’aaa vas­taan.

monikulttuurinen.jpg

Hadith Sahih Muslim 19:4294 pitää sisällään profeet­ta Mu­ham­ma­­din an­ta­mat seik­ka­pe­räi­set oh­jeet sii­tä, kuin­ka us­kot­to­mat tulee alistaa tarjoa­­mal­la heille armeli­aasti kolme vaihtoehtoa.

Allahin lähettiläs jatkoi: “Voi sinua, Abu Sufyan, eikö sinun olisi jo aika tietää, että minä ollen Al­lahin lähet­tiläs!” Abu Sufyan vastasi: “Kautta isäni ja äitini, kuinka lempeä, jalo ja ystävällinen sinä oletkaan! Mitä tähän tulee, on sielussani vieläkin epäilyä!” Al-Abbas huudahti hänelle: “Voi sinua, käänny islamiin, ennen kuin kaulasi katkaistaan, ja todista, ettei ole muuta jumalaa kuin Allah ja että Muhammad on Hänen lähettiläänsä!” Abu Sufyan lausui toden uskontunnustuksen ja kääntyi islamiin. (Ibn Hisham: Profeetta Mu­ham­ma­din elämäkerta, s. 385)

Monikultturismi on ulko­näkö-, etno-, uskonto- ja kulttuuriposi­tiivista syrjintää edus­tava ”rasis­min” muoto, jonka teh­tä­vä­nä on ro­­tu­­tietoi­­suutta yl­­pitä­mällä rasismi­soida, ksenofobi­soida ja ekstre­­misoida – ennen kaikkea – islamia kohtaan osoi­tettu kri­tiikki. Moni­kultturis­tien vaa­timus islamin kritiikin tukah­­dut­­tamista on peräisin itse pro­feet­ta Muham­madilta, jolla oli tapana murhauttaa häntä arvostel­leita vastustaji­aan:

Jabir bin ‘Abdullah on kertonut: Pro­feetta sa­noi: ”Kuka on valmis tappa­maan Ka’b bin al-Ashrafin, joka on to­della lou­kannut Al­lahia ja Hänen lä­hettilästään?” Mu­hammad bin Mas­lama sa­noi: ”Oi, Allahin lä­hettiläs! Ha­luatko minun tappavan hänet?” Hän vas­tasi myön­tävästi. Niinpä Mu­hammad bin Mas­lama lähti tap­pa­maan häntä (Ka’bia) ja sanoi: ”Tämä henkilö (ts. pro­feetta) rasittaa meitä ja pyytää meiltä almuveroa.” Ka’b vastasi: ”Alla­hin kautta, saatte siitä mie­hestä vielä tar­peeksenne.” Mu­hammad [bin Mas­lama] sa­noi hä­nelle: ”Olemme seuranneet häntä, jo­ten meidän ei tee mieli lähteä hänen luo­taan, en­nen kuin näemme, kuinka hänen käy.” Mu­ham­mad bin Mas­lama jut­teli hänen kanssaan tällä tavoin, kunnes sai ti­laisuuden tap­paa hänet. (Sahih Bukhari 4:52:270)

Kun Allahin lähetti­läs palasi Medinaan Ta’ifin piirityksen jälkeen, Bujair ibn Zuhair kirjoitti kir­jeen veljelleen Ka’bille (ibn Zu­hairille) ja kertoi, kuinka Allahin lä­hettiläs Me­kassa surmauttanut häntä kiu­sanneita ja ru­noil­laan pilkanneita ihmisiä. Hän kertoi myös, että loput Quraishin runoili­joista, kuten Ibn az-Ziba’ra ja Hubaira ibn Abi Wahb, olivat paenneet eri puolille maata. (Ibn Hisham: Profeetta Mu­ham­ma­din elämäkerta, s. 416)

Mo­nikultturistisen ennakkoluulon mukaan moni­kultturisti on aina ”län­si­maa­lai­nen”, eikä hän voi siis itse olla koskaan rasismin uhri. Rasismisoimalla islamin kritiikin mo­ni­kult­tu­ris­tit pitävät yllä virheellistä ste­­reo­ty­piaa islamin ro­tu­si­don­nai­suu­desta, sa­malla kun he kat­sovat it­se edustavansa ”ro­tu­hierar­kian” ylintä kastia toimiessaan vas­tuun­tun­toi­si­na tie­dos­ta­vi­na hol­hoojina, jotka yhtäältä opettavat rasisteja suvait­sevai­suu­teen ja toi­saal­ta kohtelevat muslimeja alen­tavasti säälit­tä­vi­nä lap­si­na, jotka kyllä oppivat vielä käyttäytymään, kunhan vain heille anne­taan siihen mah­dollisuus. Moni­kult­tu­ris­tien ”ro­dullinen” ylem­myydentunto lakkaa kuitenkin vii­meis­tään siinä vai­hees­sa, kun he itse joutuvat rasismin uhreiksi, ja olisikin hyö­­dyl­lis­tä, jos nä­mä hen­ki­löt tu­tustuivat moni­kultturismin ar­kitodellisuuteen lännen muslimi­ghetoissa. Silmiä avaavaa voisi olla myös pereh­­tyä us­­kon­­nol­lis­ten ja mui­den vä­­hem­mis­tö­jen koh­te­luun muslimi­maissa.

Raportti Mal­mön kriittisestä tilanteesta (Fox News, 26.11.2004). Muslimien no-go-alueet ovat viime vuo­sina yleistyneet hälyttävästi Eu­roo­pas­sa.

Lisää aiheesta

 

Islam ei ole uskonto

Apokalyptinen väkivallan, tappamisen ja kuoleman kultti

Israelin–Palestiinan konflikti. Klikkaa ja lue uusi artikkeli!

Islam ei ole ensisijai­sesti us­konto vaan fa­sismia muistut­tava totalitaristi­nen po­liitti­nen ideologia ja mi­litaristis-ekspan­­siivi­nen, apo­ka­lyp­ti­nen kuolemankult­ti­, joka tähtää koko maailmaan alis­tami­seen Al­lahin lain, shari’an, alai­­suu­teen. Shari’a säätää yksi­tyiskohtia myöten elä­­män kaikista osa-alueista aina lastenkas­vatuksesta, seksistä ja wc-käyttäy­tymi­sestä ta­lou­del­li­siin liike­toi­miin, rukoi­lemi­seen, rituaali­­teurastukseen ja sotilaspoli­tiik­kaan asti. Se mm. mää­rää verikos­ton pakolli­seksi (paitsi jos omaiset suostuvat ve­ri­ra­haan). Se mää­rää kivittä­mään avion­rikkojan kuo­liaaksi, alista­man naisia ja lyö­mään näitä, mikäli nämä ovat uppinis­kaisia tai käyttäyvät ”epäsiveellisesti”, kat­kaise­maan varkaalta käden, sur­maamaan ristiin­naulit­semalla tai raajat ristik­käin kat­kai­se­mal­la kai­kki, jotka ”tais­televat Alla­hia ja hänen lähettilästään vastaan ja kiirehtivät teke­mään pa­haa”, tappa­maan kaikki ne, jotka jättävät isla­minuskon tai kannustavat kään­tymään pois isla­mista, ole­maan ar­mottomia us­kot­to­mia kohtaan, otta­­maan näitä pantti­vangeiksi lunnaiden toivossa ja tarvitta­essa mes­taa­maan nämä, valehtele­maan (ta­qiyya, tawriya ja kit­man) väärä­uskoisille islamin ja mus­li­mien edun ajami­seksi… Nämä kaikki määrä­yk­set löytyvät Koraanista ja sunnasta, joka tarkoit­taa Muham­madin esiku­vallista käyt­täy­­ty­mis­tä. Samaan ai­kaan min­käänlaista kritiikkiä Mu­ham­madia ja isla­mia koh­taan ei saa esittää, ja tämän oletetaan koske­van kaik­kia ihmi­siä, ei aino­astaan mus­limeja.

raipparangaistus.jpg

Saeed Ghanbari, 25-vuotias iranilaismies, oli nauttinut alkoholia ja har­ras­ta­nut esiaviollista seksiä, minkä johdosta hän on saanut ran­gais­tuk­sek­si 80 raipaniskua. (Daily Mail, 22.8.2007)

Islam merkitsee ”alistumista” ja muslimi ”alistu­vaa” (lue: Mitä islam todella on?). Kaikkien muslimien yhtei­söllisenä velvol­lisuutena on käydä hyökkää­vää jihadia (jihad talab) us­kottomia kohtaan näiden omissa maissa shari’an käyttöönottami­seksi kaikkialla maail­massa. Tämä jättää kol­me vaihtoehtoa: 1) Ihmisten on kään­nyt­tä­vä islamiin ja todis­tet­tava ”Al­lah on ainoa jumala ja Muhammad Hä­nen profeet­tansa”. 2) Jos he ovat kristittyjä tai juutalaisia, hei­dän on musli­miksi kääntymi­sen sijaan mah­dollista alistua hal­vek­si­tuik­si toisen luo­kan ihmisiksi, dhim­meiksi, jotka maksavat musli­meille suojelura­haa, jizyaa, vält­tääkseen tule­masta tapetuiksi tai joutumasta mus­li­mien or­jiksi. 3) Muslimit taistelevat heitä vastaan ja hei­dät tapetaan ja hei­dän omaisuu­tensa, vaimonsa ja lapsensa tule­vat lailliseksi so­ta­saaliiksi musli­meille. Is­lam ei suin­kaan vaadi kaikkien ihmisten pakko­kääntymistä is­la­miin. Islamiin kääntymistä pi­de­tään henkilö­koh­tai­sena us­kon­asiana, eikä sellaisia ”tees­ken­te­li­jöi­tä” (munafiq) katsota hy­vällä, jotka kääntyvät isla­miin pelkästään pelosta tai muka­vuu­den­ha­lus­ta: ”Profeetta, kamppaile uskottomia ja tees­ken­te­li­jöi­tä vastaan ja ole heille anakra, sillä he saavat sijansa Hel­vetissä, ja se vasta on huono määränpää! (Koraani 9:66)”. Jo­kainen kristitty ja juutalainen saa va­paasti valita em. kolmen vaihto­ehdon vä­liltä; pa­ka­nat, ateistit, moniju­ma­laiset ja kaikki muut voi­vat va­lita vain vaihto­ehtojen (1) ja (3) väliltä. Tämä on islamin näkemys suvait­se­vai­suu­des­ta ja uskonnonvapaudesta.

Islamin harjoituksen korkein muoto on nimenomaan fyysi­nen taistelu uskot­tomia vastaan, ja koko islamin us­kon huipennus on se, kun muslimitaistelija tulee surmatuksi samalla kun hän tappaa uskottomia. Tämä takaa pääsyn paratiisiin, jossa marttyyri pääsee nauttimaan 72 neit­syen seksuaalisista palveluista ja muista aisti-iloista ja sa­malla hänellä on kunnia todistaa, että Allah on todella­kin ainoa jumala ja Muhammad Hänen profeettansa – hie­noin asia, mitä Mu­hammad pystyi ku­­vit­te­le­maan. Naiset joutuvat isla­missa pääasiassa helvettiin. Niillä, jotka pääsevät para­tiisiin, on ilo katsoa vierestä, kun heidän miehensä pitä­vät siellä haus­kaa.

Koraanin (2:106) itsensä asettaman ku­moamisperi­aatteen mukai­sesti Koraanin myöhäisemmät, Medinan kau­den jakeet, joissa liet­so­taan vihaa ja sotaa ja yllytetään käy­mään jihadia uskottomia vastaan ja tap­pamaan nämä, kumoavat var­haisemmat, Mekan kauden jakeet, joissa sanotaan, ettei ole pakkoa kääntyä isla­miin (Islam QA:34770; ks. myös Koraani kronologisessa järjestyksessä). Valeh­del­lak­seen (taqiyya) ja ajaakseen islamin asiaa muslimit ja is­lamin puolus­telijat ottavat lännen medi­assa kuitenkin esille vain Ko­raanin varhai­set rauhan­omaisemmat jakeet – ja ne­kin irrotettuina kontekstistaan.

Islam ei voi uudis­tua, sillä se olisi kapi­nointia Alla­hin tahtoa vastaan, ja shari’a mää­rää siitä kuole­manrangais­tuksen. Isla­min alkupe­räistä kes­keistä sisältöä ovat islamin ja Muham­madin kri­tisoijien mur­hat, sota- ja ryöstö­retket, orjanaisten raiskaukset ja so­tasaaliin anas­­ta­mi­nen, valehtelu vää­räuskoisille islamin ja muslimien edun ajami­seksi, vi­han lietsomi­nen uskotto­mia koh­taan, ei-mus­limien hal­vek­siminen, par­jaami­nen ja sortami­nen, raajojen ja kaulo­jen katkomi­nen, avionrik­kojien kivittäminen, raip­parangaistuk­set jne. (Ks. Ibn Hisham: Profeetta Mu­ham­­ma­­din elämäkerta.) Jos nämä ele­mentit karsi­taan pois, jäljelle jää vain yksittäi­siä katkelmia tarinoista, jotka eivät liity mihin­kään, eikä Allahilla ja Muham­ma­dilla – isla­min ytimellä – olisi enää mitään vir­kaa. Koko islamin idea on siinä, että mus­li­mit ovat muita ylem­piä ihmisiä, joiden velvol­lisuutena on alistaa kaikki muut ihmiset, ja jos tämä perus­lähtökohta ku­mo­taan, musli­mien identi­teetistä ei jää mitään jäljelle ja islam me­nettää täysin mer­ki­tyk­sen­sä uskontona.

amputaatio.jpg

”Ne jotka taistelevat Allahia ja Hänen lähettilästään vastaan ja kiirehtivät tekemään pahaa, saavat palkkansa: heidät sur­ma­taan, naulitaan ristiin tai heidän kätensä ja jalkansa hakataan poikki ris­tik­käin tai heidät karkote­taan maasta. Tämä on hei­dän häpeänsä tässä maailmassa, ja tuon­puo­lei­ses­sa heitä odottaa ankara ran­gais­tus.” (Koraani 5:33

Koska islam ei ole uskonto, sii­hen ei pidä so­veltaa uskon­non­vapautta koske­via säädöksiä ja periaatteita. Is­lam rikkoo pe­rus­tuslakia ja tähtää sen ku­moamiseen, ja niinpä pelkästään nykyistä lainsää­däntöä sovelta­malla islamin leviämistä ja shari’an käyt­töönot­toa olisi mahdollista estää tehokkaasti. Is­lamin kasvu­alustana lännessä toimii eri­tyisesti sosiaalidemo­kraat­­tien ja vih­reiden vaalima monikultu­rismin ideologia, joka edesauttaa shari’an käyt­töönot­tamista pyrkimäl­lä suo­simaan islamia länsimaisen kulttuurin kustannuksella ja pyrkimällä estä­mään kritiikin islamia kohtaan, kuten shari’a edel­lyttää. Monikulturismi on vihan kulttuuria voimakkaasti tukeva ja täten viharikoksiin yllyttävä ääriliike ja ideologia, joka ajaa etnopositiivista syr­jintää, ja se on ver­rattavissa ter­roris­min rahoit­tamiseen. Tyh­myys ja tietä­mättömyys ei­vät vapauta – edes poliitikkoja ja virka­miehiä – rikosoi­keu­del­li­ses­ta vastuusta.

monikulttuurisuus.jpg

Naisten ja vähemmistöjen oikeudet, sanan-, yksilön- ja uskonnonvapaus ­– näillä länsimaisilla arvoilla ei ole suurta pai­no­arvoa, kun monikultturistit opettavat suvaitsevaisuutta ja toteuttavat utopiaansa: Eura­biaa.