Tämä on osa kirjoitelmasarjaa, jossa käsitellään Muslimiveljeskunnan historiaa ja toimintastrategioita. Vuonna 1928 Egyptissä perustettu Muslimiveljeskunta on nykypäivän jihadistijärjestöistä petollisin ja vaarallisin. Sillä on sama tavoite kuin kaikilla muillakin jihadistijärjestöillä: valtiovallan anastaminen, shari’a-lain voimaansaattaminen, islamilaisen valtion perustaminen, kalifaatin palauttaminen entiseen suuruuteensa ja laajentaminen lopulta kaikkialle maailmaan. Mutta se eroaa muista jihadistijärjestöistä pitkäjänteiseltä toimintastrategialtaan ja menetelmiltään. Se kutsuu Lännessä käyttämäänsä lähestymistapaa ”sivilisaatiojihadistiseksi prosessiksi”, millä se tarkoittaa ”suuren mittaluokan jihadia länsimaisen sivilisaation eliminoimiseksi ja tuhoamiseksi sisältä käsin ja ’sabotoimalla’ sen mitätön kotipaikka heidän omien käsiensä ja muslimien käsien kautta niin, että se eliminoituu.”
Kirjoitelmasarjan edellisessä osassa käsiteltiin Muslimiveljeskunnan syntyä ja myöhempiä vaiheita Egyptissä, sen tavoitteita ja erityisesti sen kytköksiä ja suhdetta kansallissosialismiin. Tässä osassa käsitellään veljeskunnan pääideologiksi 1950-luvulla kohonneen Sayyid Qutbin (1906–1966) teosta Ma’alim fi al-Tariq (”Virstanpylväät”, engl. ”Milestones”), johon hän on kiteyttänyt näkemyksensä siitä, mikä on islamin universaali sanoma ja päämäärä, miksi islam tulisi elävöittää ja kuinka se tulisi toteuttaa profeetta Muhammadin asettaman mallin mukaisesti. Se on modernin poliittisen islamin ja jihadismin perusteos, joka on toiminut lukuisten islamilaisten liikkeiden, jihadistijärjestöjen ja ‑yksilöiden inspiraation lähteenä. Sen keskeisiin ajatuksiin tutustuminen on välttämätöntä, mikäli haluaa ymmärtää nykypäivän jihadistien totalitaristista maailmankuvaa, ajattelutapoja, retoriikkaa ja toimintastrategioita.
- Islamin elvyttämisen virstanpylväät
- ”Virstanpylväät” uuden sanaston lähteenä
- ”Virstanpylväät” jihadistien inspiraation lähteenä
Islamin elvyttämisen virstanpylväät
Salafismia kommunistisella retoriikalla höystettynä
Täydellisenä ihanteena ja esikuvana Ma’alim fi al-Tariq ‑teoksessaan Qutb pitää Muhammadin ja hänen seuralaistensa sukupolvea, ja hän kutsuu muslimeja palaamaan samalle puhtaalle, saastumattomalle lähteelle, josta tämän islamin ensimmäisen sukupolven edustajat (arab. al-salaf al-salih, ’hartaat esi-isät’) saivat opastuksensa, ja ammentamaan sieltä käsityksensä universumista, ihmisen olemassaolon luonnosta ja näiden kahden suhteesta, samoin kuin periaatteet, jotka säätelevät hallintoa, politiikkaa, taloutta ja yleensäkin elämän kaikkia puolia. Qutb korostaa, että tämän paluun alkulähteille ei tule suinkaan jäädä pelkästään teoreettisen, akateemisen keskustelun tasolle, vaan noita alkulähteitä – Koraania ja sunnaa – on pidettävä velvoittavina toimintaohjeina, joita on toteltava ja jotka on pantava täytäntöön. (MS: 29–34.) Qutbin lähtökohta on täten hyvin salafistinen.
Samalla kun Qutb ammentaa näkemyksensä suoraan Koraanista ja sunnasta, hän operoi monilla vasemmistovallankumouksellisilla käsitteillä, kuten ”sorto”, ”epäoikeudenmukaisuus”, ”orjuus”, ”tyrannia”, ”oikeudenmukaisuus”, ”vapaus” ja ”etujoukko”, joille kaikille hän antaa kuitenkin omalaatuisen, islamilaisen tulkinnan. Tämän marxilaiselta kalskahtavan terminologian Qutb oli omaksunut nimenomaan Maududin kirjoituksista (Brackman 2011:8). On ilmeistä, että Qutb, joka itse paheksui ja soimasi kommunismia varsin kovasanaisesti ja tarkkanäköisesti (MS: 23, 27, 60–61, 91), pyrki houkuttelemaan II maailmansodan jälkeen aiemmin fasismia ihannoinutta ja nyt sen sisarideologiasta, kommunismista, kiinnostunutta arabinuorisoa islamin pariin antamalla ymmärtää, että shari’a-lakia noudattavan islamilaisen valtion perustaminen, jos mikä, on vallankumouksellisen etujoukon johtamaa vapaustaistelua sortajia ja orjuutta vastaan. Maududilta Qutb omaksui myös monia muita ajatuksia ja käsitteitä, joita hän kehitteli edelleen ja joista tunnetuin on ”jahiliyyah” sovellettuna nyky-yhteiskunnan tilanteeseen.
Kaikki nyky-yhteiskunnat, mukaan lukien muslimiyhteiskunnat, ovat jahiliyyahin vallassa, koska ne ovat omineet itselleen lainsäädäntävallan, jonka tulisi kuulua yksinomaan Allahille, eivätkä ne siten tunnusta Allahin suvereniteettia islamin uskontunnustuksen edellyttämällä tavalla.
Yksi keskeinen käsite Qutbin kirjoituksissa on ”jahiliyyah”, jolla Koraanissa viitataan islamia edeltäneeseen ”tietämättömyyden” tai ”pakanuuden” aikaan. Qutb analysoi eri uskontoihin, talousjärjestelmiin ja poliittisiin aatesuuntiin perustuvia yhteiskuntia ja päätyy näkemykseen, jonka mukaan ”tietämättömiin”, jahili-yhteiskuntiin lukeutuvat itse asiassa kaikki nykymaailman yhteiskunnat, mukaan lukien maallistuneet muslimiyhteiskunnat, joissa Allahille kuuluva lainsäädäntövalta on siirretty jollekin toiselle auktoriteetille, jolle ihmiset sitten alistuvat, tai joissa uskontoa kunnioitetaan vain puheen tasolla, mutta ei sosiaalisessa elämässä ja elämäntavassa. (MS: 91–95.) Qutb toteaa: ”Myös nykyään meitä ympäröi jahiliyyah, joka on luonnoltaan samanlaista kuin islamin ensimmäisen vaiheen aikana, kenties hieman syvempääkin. Koko ympäristömme, ihmisten uskomukset ja ideat, tavat ja taidot, säännöt ja lait ovat jahiliyyahia – jopa siinä määrin, että asiat, joita pidämme islamilaisena kulttuurina, islamilaisina lähteinä, islamilaisena filosofiana ja islamilaisena ajatteluna, ovat kaikki jahiliyyahin rakennelmia.” (MS: 34.) Niinpä Qutb vaatiikin, että islam on elävöitettävä ja ”muslimiyhteisön on palattava alkuperäiseen muotoonsa” niin, että islam voi jälleen toimia ”ihmiskunnan johtajan roolissa” (MS: 25).
Qutb selittää, kuinka jahiliyyah, jonka valtaan muslimiyhteiskunnatkin ovat taantuneet, on jyrkässä ristiriidassa islamin perussanoman ja uskontunnustuksen (shahada) kanssa, joka on julistus Allahin ykseydestä (tawhid) ja suvereniteetista (hakimiyyah) Maan päällä ja koko universumissa. Kuten tunnettua, islamin uskontunnustuksen ensimmäisessä osassa sanotaan La ilaha illa Allah ’Allah on ainoa jumala’, toisin sanoen Allah on ainoa asia, jota on soveliasta tai luvallista palvoa. Siitä, että Allahin tilalle tai rinnalle asetetaan muita palvonnan kohteita, kuten vaikkapa kiviä, taivaankappaleita, patsaita, esineitä, ihmisiä, instituutioita tai mitä tahansa muita konkreettisia tai abstrakteja epäjumalia tai idoleita, käytetään islamissa nimitystä shirk. Sitä pidetään anteeksiantamattomana rikkomuksena Allahia kohtaan (‘Umdat al-Salik p1.0), ja Koraani määrää muslimit yksiselitteisesti taistelemaan sitä harjoittavia mushrikeja (mon. mushrikun) – monijumalaisia, kuvanpalvojia ja pakanoita – vastaan, kunnes koko maailmassa palvotaan yksin Allahia:
Allah ei anna anteeksi sitä, että Hänen rinnalleen asetetaan muita jumalia, mutta kaiken muun Hän antaa anteeksi, kenelle tahtoo. Joka asettaa vertaisia Allahille, on tehnyt hirveän synnin. (Koraani 4:48)
Taistelkaa heitä vastaan, kunnes epäjumalia ei enää palvota, vaan yksin Allahia, mutta jos he herkeävät, tietää Allah, mitä he tekevät. (Koraani 8:39)
Hän (Allah) on lähettänyt lähettiläänsä (Muhammadin) tuomaan johdatuksen ja totuuden uskonnon saattaakseen sen voittamaan kaikki muut uskonnot, vaikka se on vastoin monijumalaisten tahtoa. (Koraani 9:33)
Qutb toteaa: ”Ihmisten tulisi tietää, että islam tarkoittaa La ilaha illa Allah ‑uskontunnustuksen hyväksymistä sen syvimmässä merkityksessä, joka on se, että elämän joka osa-alueen tulisi olla Allahin suvereniteetin alla ja niitä, jotka kapinoivat Allahin suvereniteettia vastaan ja anastavat sen itselleen, tulisi vastustaa, ja ihmisten tulisi ottaa tämä uskomus sydämeensä ja mieleensä ja toteuttaa se elämäntavassaan ja käytännön toimissaan (MS: 48).” Ihmisten tulisi näin ollen lainsäädännössään, uskonnollisissa palvontariiteissään, arvomaailmassaan, moraalisissa periaatteissaan, käyttäytymisessään, uskomuksissaan, ideoissaan, elämäntavassaan, yhteiskunnallisessa järjestäytymisessään ja ylipäätään elämän kaikilla osa-alueilla alistua yksinomaan Allahin määräysvaltaan ja noudattaa vain Allahin shari’a-lakia. Qutb korostaa, ettei ihmisiä tarvitse taivutella hyväksymään shari’aa vetoamalla sen ylemmyyteen tai kauneuteen, vaan ”rakkauden jumalallista lakia, shari’aa, kohtaan tulisi olla seurausta puhtaasta alistumisesta Allahille”. Shari’a ei siis ole tarkoitettu älyllisten tai esteettisten spekulaatioiden kohteeksi vaan yksinkertaisesti noudatettavaksi. Qutb painottaa: ”Viestin perustana on, että shari’a tulisi hyväksyä kyseenalaistamatta ja kaikki muut lait tulisi hylätä niiden kaikissa muodoissa. Tämä on islamia. Islamilla ei ole muuta merkitystä.” (MS: 49.)
Ihmisen on tunnustettava Allahin ykseys (ts. se, ettei ihminen saa palvoa mitään muuta kuin Allahia) ja suvereniteetti ja siten alistuttava kyseenalaistamattomalla antaumuksella noudattamaan yksinomaan Allahin shari’aa. Sen myötä hänen on hylättävä kaikki ihmisten säätämät lait samoin kuin omat henkilökohtaiset uskomuksensa, halunsa, taipumuksensa, intressinsä ja elämäntapansa. Vain näin hän voi vapautua niin ”toisten ihmisten orjuudesta” kuin ”halujenkin orjuudesta” ja siirtyä siten ”sorron”, ”tyrannian” ja ”epäoikeudenmukaisuuden” tilasta ”vapauden” ja ”oikeudenmukaisuuden” tilaan.
Maududilta omaksumaansa näkemystä mukaillen Qutb maalaa mielenkiintoisen kuvan Allahille alistumisen universaalista luonteesta ja merkityksestä: Islamin mukaan Allah on luonut koko universumin, joka on kuuliainen ja alistuvainen Allahin tahdolle, voimalle ja auktoriteetille ja jatkaa sen ansiosta olemassaoloaan harmonisella tavalla (MS: 100). Niinpä Qutb painottaa: ”On (…) tarpeen, että tämä sama auktoriteetti tunnustetaan ihmiselämän lainsäätäjäksi. Ihmisen ei tulisi irtautua tästä auktoriteetista ja kehittää erillistä järjestelmää ja erillistä elämäntapaa.” (MS: 56–57.) Edelleen Qutb kirjoittaa: ”Tämän käsityksen mukaan kuuliaisuus Allahin shari’aa kohtaan seuraa itse asiassa tarpeesta harmonisoida ihmiselämä ihmisessä itsessään ja muussa universumissa toimivan lain kanssa. Tämä tarve edellyttää, että ihmisten sosiaalisia asioita säätelevän lain on oltava sopusoinnussa universumin yleisen lain kanssa; se vaatii, että yhdessä muun universumin kanssa ihminen alistuu yksinomaan Allahille, eikä kenenkään ihmisen tulisi nousta toisten hallitsijaksi (MS: 105).” Qutb siis korostaa, että shari’a on osa Allahin universaalia lakia, ja sitä tulisi noudattaa samanlaisella tahdottomalla ja kyseenalaistamattomalla antaumuksella, jolla fyysinen maailma alistuu noudattamaan Allahin luomia luonnonlakeja.
Ajatus siitä, että ihmisellä itsellään olisi oikeus muodostaa omia uskomuksia, ideoita, arvoja, säätää lakeja ja valita oma elämäntapa on jahiliyyahia, kuten Qutb tähdentää, ja ”kapinointia Allahin suvereniteettia vastaan Maan päällä” (MS: 27, 34, 48). Yksi Qutbin keskeisistä väitteistä on, että jahiliyyah ja siihen olennaisesti liittyvä ”Allahin suvereniteetin anastaminen ihmisen haltuun” johtaa väistämättä epäoikeudenmukaiseen tilanteeseen, jossa yhdestä ihmisestä tulee toisen herra, jonka orjuuteen tämä jälkimmäinen joutuu alistumaan ja jota tämä joutuu palvomaan. Tämän näkemyksen mukaan esimerkiksi demokratia on jahiliyyahia, koska siinä joukko ihmisiä harjoittaa Allahilta anastettua suvereniteettia pakottaessaan toiset ihmiset alistumaan säädöksiinsä – keinotekoisiin, ihmisen laatimiin lakeihin. ”Maailmassa on vain yksi Allahin puolue; kaikki muut puolueet ovat Saatanasta ja kapinointia”, painottaa Qutb (MS: 130). Jahiliyyahia ja orjuutta Qutbin mukaan on myös se, että ihminen toimii omien henkilökohtaisten halujensa, intressiensä, taipumustensa ja tavoitteidensa pohjalta, koska tällöin ihminen on omien ”halujensa orja” (MS: 43–44, 67, 70). Qutb toteaa, että taisteleminen omia haluja, taipumuksia, tavoitteita, henkilökohtaisia etuja ja omaan perheeseen ja kansakuntaan liittyviä intressejä vastaan on ”sisäistä suurta taistelua Saatanaa vastaan”, ja se on jotain, mikä jokaisen muslimin on täytynyt käydä ennen astumista taistelukentälle (MS: 82). Qutb viittaa tässä nk. suuremman jihadin (jihad akbar) käsitteeseen.
Islamin tärkein velvollisuus on jihadin avulla syöstä vallasta ihmisjohtoinen jahiliyyah, anastaa poliittinen valta, toimeenpanna pakolla Allahin shari’aan perustuva elämäntapa ja vapauttaa ihmiset siten jahili-vallanpitäjistä, -oikeus- ja -yhteiskuntajärjestyksestä, -käsitteistä ja -perinteistä. Vasta tämän jälkeen ihmisille koittaa ”täydellinen vapaus” päättää, omaksuako islamin usko vai ei, tosin ilman mahdollisuutta palata enää shari’aa edeltäneeseen jahili-järjestelmään ja -elämäntapaan.
Qutbin mukaan ”vain islam on todellinen sivilisaatio” ja kaikki jahili-yhteiskunnat eri muodoissaan ovat taantumuksellisia tyrannioita, joissa ihmiset joutuvat alistumaan toisten ihmisten tai omien halujensa orjuuteen ja jotka siten estävät ihmisiä saavuttamasta ”todellista vapautta”. Tämä todellinen, ”täydellinen vapaus” koittaa vasta sitten, kun jahiliyyahin tyrannia on saatu tuhottua täysin ja ihmiset ovat vapautuneet ”jahili-yhteiskuntien, jahili-käsitteiden, jahili-perinteiden ja jahili-johtajuuden kynsistä”. (MS: 34, 71, 81, 106–107.) Vasta tällöin ihmisillä on hänen mukaansa ”vapaa ympäristö” valita, mitä uskoa, ja päättää, omaksuako islamin usko vai ei (MS: 65). Qutb kuitenkin korostaa, että tämä vapaus ei suinkaan tarkoita sitä, että ihmiset voisivat tässä tilanteessa päättää palata takaisin ”omien halujensa orjiksi” tai ”pysytellä toisten ihmisten orjuudessa” jahili-järjestelmän mukaisesti. Ideana on pikemminkin se, että islam ei suoranaisesti voi pakottaa ihmisiä uskomaan sen käsityksiä, mutta islamilaisessa valtiossa elävien on joka tapauksessa alistuttava noudattamaan Allahin shari’aa, olipa heillä minkälaisia uskomuksia tahansa. (MS: 70–71.) Kuten tunnettua, islamiin kääntymisen lisäksi shari’a antaa kafireille vapauden tulla muslimien tappamiksi tai orjuuttamiksi, ja, mikäli he kuuluvat nk. Kirjan kansoihin eli juutalaisiin tai kristittyihin, lisävaihtoehtona on maksaa suojelurahaa (jizya) ja alistua elämään nöyryyttävässä dhimmin asemassa muslimien yliherruuden alla. Mainittakoon, että yksi keskeinen menetelmä, jolla islam pyrkii vapauttamaan ihmiset ”halujen orjuudesta”, on nimenomaan kafireiden alistaminen ja nöyryyttäminen niin, että heidän asemansa näyttää mahdollisimman halveksuttavalta ja vastenmieliseltä verrattuna muslimien etuoikeutettuun ja hallitsevaan asemaan yhteiskunnassa (lue: Dhimmiys).
”Vapaudella” Qutb tarkoittaa näin ollen tilannetta, jossa mikään ei estä ihmistä kääntymästä muslimiksi, palvomasta yksin Allahia ja noudattamasta yksinomaan shari’aa elämän kaikilla osa-alueilla. Qutb yltyykin ylistämään islamia todelliseksi ihmiskunnan vapauden julistukseksi: ”Tämä uskonto todella on universaali julistus ihmisen vapaudesta toisten ihmisten orjuudesta ja hänen omien halujensa orjuudesta, joka myös on ihmisorjuuden muoto; se on julistus siitä, että suvereniteetti kuuluu yksinomaan Allahille ja että Hän on kaikkien maailmojen Herra. (…) Tämä julistus tarkoittaa, että Allahilta anastettu auktoriteetti palautetaan Hänelle ja anastajat – ne, jotka säätävät lakeja toisille kohottaen siten itsensä herran asemaan ja alistaen toiset orjan asemaan – heitetään ulos.” (MS: 67.) Qutb jatkaa: ”Islamin tärkein velvollisuus tässä maailmassa on syöstä vallasta ihmisjohtoinen jahiliyyah ja ottaa johtoasema omiin käsiin ja toteuttaa pakolla tietty elämäntapa, joka on sen pysyvä piirre (MS: 148).”
Qutb korostaa voimakkaasti jihadin merkitystä tuon velvollisuuden täyttämisessä eli kaiken ”sorron”, ”epäoikeudenmukaisuuden”, kaikkien ”saatanallisten voimien” ja ”saatanallisten elämänjärjestelmien” hävittämisessä ja ihmisten tuomisessa ”islamin oikeudenmukaisuuteen”: ”Tämä liike käyttää saarnaamis- ja taivuttelumenetelmiä ideoiden ja uskomusten uudistamiseksi, ja se käyttää fyysistä voimaa ja jihadia ideoiden ja uskomusten uudistamista estävän jahili-järjestelmän organisaatioiden ja auktoriteettien lakkauttamiseksi.” (MS: 65, 81.) Qutb huomauttaa, että länsimaissa ”uskonnolla” tarkoitetaan pelkästään sydämessä vaalittavaa uskoa, jolla ei ole yhteyttä käytännön elämään, ja siksi uskonnollisen sodankin ajatellaan olevan sotaa uskon pakottamiseksi ihmissydämiin, mutta tämä ei päde islamiin, ”sillä islam on Allahin Kaikkivaltiaan koko ihmiskunnalle määräämä elämäntapa, ja se perustuu yksin Allahin valtiuteen eli Allahin hakimiyyahiin (suvereniteettiin) ja määrää käytännön elämästä sen kaikkine yksityiskohtineen”. Qutb painottaa: ”Jihad islamissa on yksinkertaisesti nimitys pyrkimykselle tehdä tästä elämänjärjestelmästä hallitseva maailmassa.” (MS: 86.) Onkin tärkeä pitää mielessä, että kun muslimit puhuvat ”islamista” tai ”uskonnosta” ja sen perustamisesta, he viittaavat sillä shari’a-lakia noudattavaan totalitaariseen yhteiskuntajärjestelmään, islamin yhteisöön ja elämäntapaan eivätkä niinkään henkilökohtaiseen uskoon. ”Islam ei ole pelkkä ’usko’”, painottaa Qutb (MS: 70) ja jatkaa: ”… joka paikassa, missä on olemassa islamilainen yhteisö, joka on konkreettinen esimerkki jumalallisesti säädetystä elämänjärjestelmästä, sillä on Jumalan antama oikeus astua esiin ja ottaa poliittinen järjestelmä hallintaansa niin, että se voi perustaa shari’an Maan päälle, kun taas uskon asian se jättää henkilökohtaisen omantunnon varaan (MS: 86).”
Jihadin on oltava myös hyökkäävää. Jos joku asettaa esteitä islamin levittämiselle ja shari’an toimeenpanemiselle ja pyrkii siten rajoittamaan ”ihmisen vapautta”, islamin velvollisuutena on ”vapauden puolustamisen” nimissä taistella häntä vastaan ja surmata hänet, mikäli hän ei ilmoita alistuvansa.
Qutb soimaa defaitismista ja tietämättömyydestä niitä muslimiajattelijoita, jotka ”olosuhteiden paineen alaisina” ja ”petollisten orientalistien viekkaiden hyökkäysten lannistamina” ovat vääristäneet islamilaisen jihadin merkityksen puolustavaksi sodankäynniksi, ja toteaa, että jos jihadin yhteydessä välttämättä halutaan puhua puolustamisesta, se tulee ymmärtää ”ihmisen puolustamiseksi niitä elementtejä vastaan, jotka rajoittavat hänen vapauttaan” yllä mainitussa merkityksessä, ja tällaiset elementit voivat ilmetä esimerkiksi uskomuksina, käsityksinä ja poliittisina järjestelminä (MS: 71). Ideana siis on, että muslimeilla on Allahin antama oikeus anastaa poliittinen valta haltuunsa ja pakottaa kaikki kansakunnat Maan päällä noudattamaan shari’aa, ja jos joku pyrkii estämään tätä, muslimeilla on velvollisuus ihmiskunnan vapauden puolustamisen nimissä taistella häntä vastaan ja tarvittaessa alistaa ja tappaa hänet. Qutb toteaa: ”Minkään poliittisen järjestelmän tai materiaalisen voiman ei tulisi asettaa esteitä islamin saarnaamiselle. Sen tulisi antaa jokaiselle yksilölle vapaus hyväksyä tai hylätä se, ja jos joku haluaa hyväksyä sen, sen ei tulisi estää häntä tai taistella häntä vastaan. Jos joku tekee niin, silloin on islamin velvollisuus taistella häntä vastaan, joko kunnes hänet on tapettu tai kunnes hän ilmoittaa alistuvansa (MS: 66).”
Islamin yhteisön perustaminen jahili-yhteiskuntaan johtaa väistämättä konfliktiin shari’aa noudattavan, Allahin universaalia herruutta julistavan islamin yhteisön ja itsensä säilyttämään pyrkivän jahili-yhteisön välillä, sillä nämä kaksi järjestelmää eivät voi pitkään elää rinnan. Tällöin islamilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin ”puolustautua hyökkäystä vastaan” ja hävittää täysin kaikki sellaiset jahili-järjestelmät, koska ne ovat ”esteitä universaalin vapauden tiellä”.
Qutb painottaa, että islamin saapuminen ja islamilaisen yhteisön perustaminen uuteen yhteiskuntaan johtaa aina väistämättä konfliktiin, koska ympäröivä jahili-yhteiskunta haluaa luonnollisesti säilyttää itsensä. Qutb kuvaa islamia ja sen osaksi langetettua kamppailua seuraavasti: ”Sen [islamin] pelkkä olemassaolo yleisenä julistuksena Allahin universaalista herruudesta ja julistuksena ihmisen vapaudesta kaikkien muiden kuin Allahin orjuudesta ja sen järjestäytyminen liikkeeksi uuden johdon alle, joka on eri kuin olemassa oleva jahili-johto, sekä se, että se luo jumalalliseen auktoriteettiin ja Yhdelle Jumalalle alistumiseen perustuvan erillisen ja pysyvän yhteiskunnan, on riittävä syy ympäröivälle, ihmisauktoriteettiin muodossa tai toisessa perustuvalle jahili-yhteiskunnalle nousta sitä vastaan säilyttääkseen itsensä ja tukahduttaakseen islamin. (…) Tämä on luonnollista kamppailua kahden järjestelmän välillä, jotka eivät voi elää rinnan pitkään. Tämä on tosiasia, jota ei voi kieltää, ja näin ollen islamilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin puolustautua hyökkäystä vastaan.” (MS: 83.) Näin ollen kaikki yhteiskunnat ja yksilöt, jotka eivät halua alistua muslimien yliherruuden alle ja noudattaa Allahin shari’aa, vaan pyrkivät säilyttämään oman yhteiskuntajärjestyksensä, kulttuurinsa, perinteensä ja elämäntapansa, ovat tämän näkemyksen mukaan ”hyökkääjiä”, joita vastaan muslimien on puolustauduttava ja jotka on alistettava ja tarvittaessa tapettava, sillä, kuten Qutb asian ilmaisee: ”Islamin velvollisuus on hävittää täysin kaikki sellaiset järjestelmät, koska ne ovat esteitä universaalin vapauden tiellä (MS: 85).”
Muslimin ainoa kansallisuus on hänen uskonsa, ainoa kotimaa Dar al-islam (shari’a-lakia noudattava islamin alue), ainoa hallitsija Allah, ainoa perustuslaki Koraani, ja hänen ainoita sukulaisiaan ovat ne, jotka jakavat uskon Allahiin. Muslimi voi olla lojaali vain Dar al-islamille, jonka on levittäydyttävä kaikkialle maailmaan. Islam ei voi sallia mitään sekoittumista jahiliyyahin kanssa eikä suostua mihinkään kompromisseihin jahili-yhteiskunnan käytäntöjen kanssa. Jäljelle jää vain joko islam tai jahiliyyah: islam ei voi suostua tilanteeseen, joka on puoliksi islamia ja puoliksi jahiliyyahia.
Qutb korostaa voimakkaasti jihadin universaalia, globaalia luonnetta ja sitä, että muslimin ainoa kansallisuus on hänen uskonsa, ainoa kotimaa Dar al-islam (shari’a-lakia noudattava islamin alue), ainoa hallitsija Allah, ainoa perustuslaki Koraani, ja hänen ainoita sukulaisiaan ovat ne, jotka jakavat uskon Allahiin (MS: 132–133), ja näin ollen muslimin tulisi eliminoida tästä käsityksestä kaikki vähäisimmätkin jahiliyyahin elementit, kuten shirkin suhteessa kotimaahan, rotuun, kansaan, sukujuuriin tai materiaalisiin intresseihin (MS: 143). Qutb painottaa erityisesti, että islamin sanoma ei rajoitu arabeihin eikä se ole pelkästään arabien vapauden julistus, vaan se on suunnattu koko ihmiskunnalle ja sen toimintapiirinä on koko Maa: ”Tämä uskonto haluaa tuoda koko maailman takaisin Ylläpitäjälleen ja vapauttaa sen kaikkien muiden paitsi Allahin orjuudesta (MS: 60).” Monet jihadistit, erityisesti al-Qa’idan ideologit, ovat tulkinneet tämän Qutbin näkemyksen kannanotoksi sen puolesta, että muslimien, erityisesti arabien, ei tulisi jihadissaan rajoittua kansalliseen taisteluun muslimimaiden maallistuneita vallanpitäjiä vastaan, vaan jihadia tulisi käydä globaalilla rintamalla – islamin maailmanlaajuisen yhteisön eli umman puolustamiseksi hyökkääjää vastaan, islamilaisen valtion perustamiseksi ja kalifaatin palauttamiseksi ja sitten lopulta shari’an voimaansaattamiseksi kaikkialla maailmassa.
Kuten Qutb siis toteaa, muslimin ainoa kotimaa, jota kohtaan hän voi olla lojaali, on Dar al-islam, muslimien hallitsema ”islamin alue”, jossa noudatetaan shari’aa ja islamilaista elämäntapaa, ja koko muu maailma on Dar al-harbia eli ”sodan aluetta”. Qutb painottaa, että muslimi on valmiina taistelemaan Dar al-harbia vastaan, vaikka se olisi hänen syntymäpaikkansa, hänen sukulaistensa asuinpaikka tai hänen omaisuutensa tai muiden materiaalisten intressiensä sijaintipaikka (MS: 131, 140). Niinpä tästä näkökulmasta katsottuna ajatus muslimien integroitumisesta länsimaisiin yhteiskuntiin on täysin poissuljettu vaihtoehto. Qutb korostaa: ”Tehtävänämme on olla tekemättä kompromisseja jahili-yhteiskunnan käytäntöjen kanssa, emmekä voi olla lojaaleja sitä kohtaan. Jahili-ominaisuuksiensa johdosta jahili-yhteiskunta ei ole kompromissien arvoinen. (…) Tavoitteenamme on muuttaa perustavassa ristiriidassa islamin kanssa oleva jahili-järjestelmä juuriaan myöten… (…) Ensi askeleenamme on nousta jahili-yhteiskunnan ja kaikkien sen käsitysten ja arvojen yläpuolelle. Emme tingi omista arvoistamme ja käsityksistämme missään määrin tämän jahili-yhteiskunnan hyväksi. Emme koskaan! (MS: 35)” Hän jatkaa: ”Islam ei voi sallia mitään sekoittumista jahiliyyahin kanssa, ei käsityksissään eikä niistä johdetuissa elämäntavoissaan. Jäljelle jää vain joko islam tai jahiliyyah: islam ei voi suostua tilanteeseen, joka on puoliksi islamia ja puoliksi jahiliyyahia. Tässä suhteessa islamin näkökanta on hyvin selkeä. Se sanoo, että totuus on yksi eikä sitä voi jakaa (MS: 146).”
Qutbin näkemys sillanrakennuksesta islamin ja muiden uskontojen ja yhteiskuntajärjestelmien välille on tuttu nykyisestä monikulturismin ideologiasta, joka sallii tällaisen sillan ylittämisen vain yhteen suuntaan: ”Kuilu islamin ja jahiliyyahin välillä on suuri, eikä sen yli pidä rakentaa siltaa niin, että ihmiset kahdella puolella voivat sekoittua keskenään, vaan ainoastaan siten, että jahiliyyahin ihmiset voivat tulla yli islamiin, elivätpä he niin kutsutussa ’islamilaisessa’ maassa ja pitivätpä he itseään muslimeina tai olivatpa he ’islamilaisten’ maiden ulkopuolella…” (MS: 156).
Islam tulee elvyttää asteittain, aivan kuten profeetta Muhammad aikoinaan perusti islamin. Ensin tulee muodostaa etujoukko, joka irtautuu jahili-yhteiskunnasta ja tulee siitä riippumattomaksi ja jonka keskuksena toimii uusi johto. Sen jälkeen islamin yhteisön tulee vahvistua joka tasolla ennen jahili-yhteiskunnan avointa haastamista.
Kuinka islamin elvyttäminen sitten Qutbin mukaan tulisi toteuttaa käytännössä? Qutb tähdentää, että tässäkin asiassa olennaista on seurata profeetta Muhammadin esimerkkiä. Ensin tulee muodostaa etujoukko, joka tuntee tämän pitkän matkan varrelle sijoittuvat virstanpylväät, ja juuri tämän etujoukon opastukseksi Qutb laatikin teoksensa Ma’alim fi al-Tariq (”Virstanpylväät”) (MS: 27–28). Pelkkä abstrakti teoreettinen tietämys ei siis riitä, vaan uskon kanssa samanaikaisesti on perustettava siihen pohjautuva yhteisö ja liike (MS: 51). Qutb toteaa: ”On tarpeen, että tämä ryhmä irtautuu jahili-yhteiskunnasta siten että, siitä tulee riippumaton ja erillinen aktiivisesta ja järjestäytyneestä jahili-yhteiskunnasta, joka pyrkii torjumaan islamin. Tämän uuden ryhmän keskuksena tulisi olla uusi johto – johto, joka ensin henkilöityi itse profeetassa ja joka hänen jälkeensä siirtyi niille, jotka pyrkivät tuomaan ihmiset takaisin Allahin Kaikkivaltiaan suvereniteetin, Hänen auktoriteettinsa ja Hänen lakiensa piiriin (MS: 58).” Qutb varoittaa, että heti kun tällainen etujoukko on perustettu, on syytä varautua siihen, että jahili-yhteiskunta päättää hyökätä sen kimppuun, joten muslimiyhteisön on syytä ensin vahvistua joka tasolla tarpeeksi ennen jahili-yhteiskunnan avointa haastamista (MS: 90).
Qutb korostaa, että matka islamin elvyttämisestä ja islamilaisen yhteisön perustamisesta sen maailmanherruuteen on pitkä (MS: 25–26, 50), ja siinä tulisi edetä asteittaisesti ja vakaasti soveltamalla samaa menetelmää, jolla profeetta Muhammad aikoinaan perusti islamin. Qutb tiivistää siihen liittyvät keskeiset vaiheet seuraavasti siteeraten imaami ibn Qayyimia (1292–1350): ”Ensin muslimeja pidäteltiin taistelemasta, sitten heidän sallittiin taistella, sitten heidät määrättiin taistelemaan hyökkääjiä vastaan ja lopulta heidät määrättiin taistelemaan kaikkia monijumalaisia vastaan.” (MS: 74.) Ibn Qayyim täsmentää: “Täten 13 vuoden ajan lähettiläisyytensä alkamisesta hän [Muhammad] kutsui ihmisiä Allahin luo saarnaamalla, taistelematta ja kantamatta jizyaa [suojeluveroa/‑rahaa], ja häntä käskettiin hillitsemään itsensä ja harjoittamaan kärsivällisyyttä ja malttia. Sitten hänet määrättiin muuttamaan, ja myöhemmin annettiin lupa taistella. Sitten hänet käskettiin taistelemaan niitä vastaan, jotka taistelivat häntä vastaan, ja olemaan taistelematta niitä vastaan, jotka eivät sotineet häntä vastaan. Myöhemmin hänet määrättiin taistelemaan polyteistejä vastaan, kunnes Allahin uskonto on täysin vallassa.” (MS: 63.)
Edellä mainittu ensimmäinen vaihe, jolloin muslimeja pidäteltiin väliaikaisesti taistelemasta, tunnetaan Mekan vaiheena. Qutb painottaa, että taistelu muslimien ja ”Allahin auktoriteetin anastajien” välillä on ikuista ja jatkuu, ”kunnes uskonto on puhdistettu Allahia Kaikkivaltiasta varten”, ja niinpä Mekan vaiheen rauhanomaisuus selittyykin puhtaasti strategisilla syillä, jotka liittyvät muslimiyhteisön perustamiseen (MS: 75). Qutb luettelee useita tällaisia mahdollisia syitä: Taisteleminen olisi helposti voinut sekoittua heimosodankäyntiin, jonka pyörteisiin islam olisi voinut hävitä. Mekan valmentautumis- ja varustautumisvaiheessa olennaista oli vahvistaa uskoa Allahin ykseyteen ja kehittää kärsivällisyyttä ja hermojen hallintaa. Taisteleminen olisi luonut negatiivisen mielikuvan islamista, mikä olisi voinut kääntyä muslimeja itseään vastaan. Muslimien imagon kannalta oli hyödyllisempää esiintyä sorrettuina mutta sellaisina, jotka eivät myönnä tappiotaan, sillä perinteisesti se vetoaa arabien kunniantuntoon ja herättää näiden auttamishalun erityisesti, jos sorrettua kunnioitetaan, kuten Qutb toteaa. Qutb myös painottaa, että muslimien lukumäärä Mekan vaiheessa oli hyvin pieni: ”Jos taistelu näissä olosuhteissa olisi sallittu, tämä rajallinen sodankäynti olisi johtanut muslimien täydelliseen tuhoon; vaikka he olisivat tappaneet suuren lukumäärän vastustajiaan, heidät olisi silti hävitetty täysin.” (MS: 76–77.)
Kuten tunnettua, salamurhaa pelännyt Muhammad joutui vuonna 622 vähälukuisine seuraajineen muuttamaan (hijra) Mekasta Medinaan, jossa hänen onnistui manipulointikykyjensä ansiosta kohota vahvaksi poliittiseksi ja sotilaalliseksi johtajaksi. Huomionarvoista on, että juuri hijra, siirtyminen Medinaan ja sotilaspoliittisen valtakeskuksen perustaminen sinne, on hetki, josta islamin ajanlasku alkaa, ja nimenomaan tuossa vaiheessa Muhammadin saamat ilmestykset alkoivat muuttua yhä sotaisemmiksi ja hyökkäävämmiksi:
Profeetta sanoi: “Minut on määrätty taistelemaan ihmisiä vastaan, kunnes he todistavat, että ei ole muuta jumalaa kuin Allah ja että Muhammad on Hänen palvelijansa ja Hänen lähettiläänsä, suuntaavat kasvonsa qiblaamme (rukoussuuntaamme) kohti, syövät mitä teurastamme ja rukoilevat tavallamme.” (Sunan Abu-Dawud, Kitab Al-Jihad, 14: 2635)
Taistelkaa heitä vastaan, kunnes epäjumalia ei enää palvota, vaan yksin Allahia (koko maailmassa), mutta jos he herkeävät (palvomasta muita Allahin lisäksi), tietää Allah, mitä he tekevät. (Koraani 8:39)
Hän (Allah) on lähettänyt lähettiläänsä (Muhammadin) tuomaan johdatuksen ja totuuden uskonnon (islamin) saattaakseen sen voittamaan kaikki muut uskonnot, vaikka se on vastoin vääräuskoisten (monijumalaisten, pakanoiden, epäjumalanpalvojien ja ateistien) tahtoa. (Koraani 9:33)
Kun rauhoitetut kuukaudet ovat kuluneet, tappakaa uskottomat missä heitä tapaattekin, vangitkaa ja saartakaa heidät ja väijykää heitä kaikkialla, mutta jos he katuvat, pitävät rukouksensa ja antavat almuja, antakaa heidän mennä rauhassa. Allah on Anteeksiantava. (9:5)
Koraanin (2:106, 13:39, 16:101, 17:85–86, 87:6-7) itsensä säätämän kumoamisperiaatteen (naskh) mukaisesti myöhäisemmät, Medinan vaiheen sotaisat jakeet (esim. 8:39, 9:5) kumoavat varhaisemmat, Mekan vaiheen suhteellisen rauhanomaiset jakeet (esim. 2:256). (On huomattava, että Koraania ei ole järjestetty kronologisesti, joten Koraanin suurien aikajärjestys on tarkistettava erikseen.) Qutbin oivallus siis oli, että tilanteessa, jossa jahiliyyahia edustavat voimat ovat vallassa ja muslimit ovat selvästi altavastaajan asemassa, olisi virhe noudattaa Medinan vaiheen lopullisia, sotaisia ilmoituksia, sillä tällöin avoin aseellinen jihad johtaisi muslimiyhteisön tuhoon. Sen sijaan tällaisessa tilanteessa on strategisesti järkevämpää noudattaa Mekan vaiheen mukaista varovaista lähestymistapaa, aivan kuten profeetta Muhammad oli aikoinaan menetellyt Allahilta saamiensa ilmoitusten pohjalta.
Sayyid Qutbia käsittelevä katkelma elokuvasta ”Jihad: The Men and Ideas behind Al Qaeda” (2007).
”Virstanpylväät” uuden sanaston lähteenä
Ma’alim fi al-Tariq tarjosi jihadistien käyttöön uuden sanaston, joka aikoinaan oli mitä ilmeisimmin tarkoitettu kommunismista kiinnostuneen arabinuorison houkuttelemiseksi Muslimiveljeskuntaan mutta joka sittemmin on osoittautunut erittäin tehokkaaksi propaganda-aseeksi nyky-Lännen kommunismia ihannoivassa kulttuurimarxistisessa valtakulttuurissa. Nimittäin, kun ”sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolustajat” Lännessä kuulevat muslimien haluavan vapautua ”sorrosta” ja ”epäoikeudenmukaisuudesta”, johon syyllisiä ovat muslimimaiden itsevaltaiset tyrannit (taghut), Israel, Yhdysvallat ja muut länsimaat, ja saavuttaa ”vapauden” ja luoda ”oikeudenmukaisen” yhteiskunnan, se vahvistaa näiden ”hyvien”, ”tiedostavien” ja ”vastuullisten” ihmisten kulttuurimarxistisia narratiiveja ja saa heidät fanaattisesti ja mitään kyseenalaistamatta vaatimaan noiden sortajien kukistamista ja tuhoamista. Koska heidän ideologiansa ei kestä minkäänlaista kriittistä tarkastelua, vaan siihen on vain uskottava sokeasti, he janoavat informaatiota, joka pönkittää sitä, ja valtamedia vastaa tähän tarpeeseen suoltamalla heille valeuutisia ja sensuroimalla todelliset uutiset – koska se on osoittautunut erittäin tuottoisaksi liiketoiminnaksi ja koska enemmistö toimittajista on samanlaisia ”maailmanparantajia” kuin he itse. He torjuvat noiden sortoväitteiden kriittisen tarkastelun myös siksi, että he pelkäävät tulevansa leimatuiksi ”rasisteiksi”, ”islamofoobikoiksi” ja ”muukalaiskammoisiksi” ja suljetuiksi siten halveksittuina ulos omasta ”hyvien ihmisten” ryhmästään. Tämä pelko perustuu heidän omaan kokemukseensa siitä, että heidän ryhmänsä ei hyväksy minkäänlaista toisinajattelua vaan vaatii fasismin periaatteiden mukaisesti yksilöä uhraaman itsensä kollektiivin hyväksi niin, että yhtenäisenä tuo kollektiivi olisi mahdollisimman vahva voima ”sortajien” ja ”sortorakenteiden” tuhoamiseksi ja utopistisen monikulttuurisen, kommunistisen yhteiskunnan rakentamiseksi tuhotun yhteiskunnan raunioille. Sitä paitsi, kukapa haluaisi julkisesti ilmoittaa vastustavansa ”oikeudenmukaisuutta” ja ”vapautta”?
Monien kulttuurimarxistien fanaattiset näkemykset ovat niin samankaltaisia Qutbin fasististen ajatusten kanssa, että kääntyminen islamiin on heille luonnollinen seuraava askel, mutta jotkut vasemmistolaisista voivat tulla toisiin aatoksiin, jos he rohkenevat tutkia tarkemmin, mitä sellaiset käsitteet, kuten ”epäoikeudenmukaisuus”, ”oikeudenmukaisuus” ja ”vapaus”, todellisuudessa tarkoittavat islamin ylivaltaa ajavien tahojen retoriikassa.
- Kun Qutbin näkemyksiin viittaavat muslimit puhuvat ”oikeudesta”, se viittaa shari’a-lakiin. Kun he puhuvat ”oikeudenmukaisuudesta”, se viittaa shari’a-lain kyseenalaistamattomaan noudattamiseen.
- Kun he puhuvat ”epäoikeudenmukaisuudesta”, ”sorrosta” tai ”tyranniasta”, se viittaa tilanteeseen, jossa shari’a ei toimi ihmiselämän kaikkien osa-alueiden perustana vaan sen sijaan tai sen rinnalla noudatetaan ihmisten säätämiä lakeja tai vaalitaan muita kuin islamiin perustuvia perinteitä.
- Kun he puhuvat ”vapaudesta”, se viittaa tilanteeseen, jossa shari’a-laki on saatettu voimaan, kaikki jahili-järjestelmät on tuhottu ja ihmisillä on ”vapaus” omaksua islam uskokseen tai tulla tapetuiksi tai orjiksi tai, jos he ovat krisittyjä, juutalaisia tai zarathustralaisia, alistua suojelurahaa maksaviksi dhimmeiksi – toisen luokan kansalaisiksi, joilla on rajalliset kansalaisoikeudet. ”Vapaus” viittaa myös vapauteen ”halujen orjuudesta”, jossa yksilö on luopunut täysin omista henkilökohtaisista uskomuksistaan, haluistaan, taipumuksistaan, intresseisttään ja elämäntavastaan. Tämä näkemys voi olla hyvinkin lähellä nykypäivän vasemmistoradikaalien käsitystä vapaudesta mutta kovin kaukana 60-luvun hippien käsitystä vapaudesta
- Kun he puhuvat ”vapauden puolustamisesta”, se viittaa tilanteseen, jossa kafirit, uskottomat, pyrkivät estämään shari’a-lain toimeenpanemisen säilyttääkseen oman elämäntapansa ja vapautensa ja jossa muslimit ”universaalin vapauden puolustamisen” nimissä taistelevat heitä vastaan ja surmavat heidät, mikäli he eivät alistu.
- Kun he puhuvat ”islamista”, he viittaavat muslimiyhteisöön, joka palvoo yksin Allahia eikä mitään muuta ja noudattaa yksinomaan shari’a-lakia elämän ja yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla, tai he viittaavat shari’a-lakiin tai siihen perustuvaan islamin elämäntapaan (din). Siihen voi sisältyä myös ajatus ”uskosta” kristinuskon merkityksessä, mutta vain toissijaisena elementtinä. Kuten Qutbin Ma’alim fi al-Tariq ‑teoksestakin ilmenee, olennaista islamisssa ei ole se, mihin kukin uskoo sydämessään, vaan alistuminen ”Allahin orjuuteen” ja shari’-a-lain noudattaminen.
Muslimiveljeskunta viljelee mielellään edellä mainittuja termejä järjestöjensä ja puolueidensa nimissä. Esimerkiksi Egyptissä Muslimiveljeskunnan puolueen nimi on ”Vapaus- ja oikeuspuolue” ja Turkissa ”Oikeus- ja kehityspuolue” (AKP), missä ”kehitys” viittaa shari’an asteittaiseen täytäntöönpanoon veljeskunnan periaatteiden mukaisesti. Lännessä Muslimiveljeskunta käyttää ylipäätään erittäin paljon tietoisesti termistöä, jonka he tietävät kafireiden ymmärtävän väärin (esim. ”terrorismi”, ”rauha”, ”uskonto”, ”ihmisoikeudet”, ”tasa-arvo”, ”rasismi”, ”sopimus”, ”totuus”, ”sananvapaus”, ”jumalanpilkka”) ja jonka todellisen merkityksen tuntevat vain asiaan vihkiytyneet ja indoktrinoidut muslimit. Tämänkaltainen tietoinen harhauttaminen (taqiyaa ja tawriya) on shari’an mukaan sallittua ja jopa pakollista, mikäli sen avulla tavoiteltava päämäärä on pakollinen (‘Umdat al-Salik o9.0–o9.1). Yksi tällainen muslimeille pakollinen päämäärä on jihad Allahin shari’an voimaansaattamiseksi kaikkialla maailmassa.
”Virstanpylväät” jihadistien inspiraation lähteenä
Sayyid Qutbin Ma’alim fi al-Tariq pysyttelee varsin abstraktilla tasolla. Qutb toteaa, että islamin elvyttämisen liike tulisi käynnistää jossain muslimimaassa (MS: 27), mutta teos jättää paljon tulkinnan varaa sen suhteen, mihin konkreettisiin toimenpiteisiin muslimien tulisi ryhtyä tietyssä tilanteessa ja olosuhteissa tavoitteidensa saavuttamiseksi. Niinpä se antaa aineksia ja tukea hyvinkin erilaisille tulkinnoille ja lähestymistavoille.
- Qutb painottaa, että matka islamin maailmanherruuteen on pitkä, mikä ajatus sopii yhteen sen Hasan al-Bannan idean kanssa, että kansa on vähitellen indoktrinoitava islamiin ruohonjuuritasolta käsin alkaen yksilöstä ja edeten aina suurempiin yhteiskunnallis-sosilaalisiin yksikköihin. Tämä on edelleen Muslimiveljeskunnan johtoajatus, samaan aikaan kun se kuitenkin opportunisesti tukee eri aseellisia jihadistiryhmiä aina, kun se katsoo niillä olevan realistisia mahdollisuuksia onnistua tavoitteissaan.
- Qutbin vaatimus siitä, että islamin perustamiseksi etujoukon on irtauduttava jahili-yhteiskunnasta voidaan tulkita siten, että tämä irtaantuminen ei tapahdu pelkästään henkisellä vaan myös fyysisellä tasolla, aivan kuten Muhammad toimi siirtyessään (arab. hijra) Mekasta Medinaan perustaakseen islamilaisen valtion sinne.
- Qutbin ajatukset siitä, että islamin yhteisön on irtaannuttava jahili-yhteiskunnasta, koska islam ei voi sallia mitään sekoittumista jahiliyyahin kanssa ja lopulta vain toinen näistä järjestelmistä voi jäädä jäljelle, ovat inspiroineet erityisesti nykypäivän salafisteja, jotka kieltäytyvät osallistumasta millään tavalla jahili-instituutioiden toimintaan ja suorasanaisesti vaativat shari’a-lain toimeenpanemista sen lopullisessa, Medinan muodossa kaikkine brutaaleine rangaistuksineen.
- Qutbin tekemä erittäin jyrkkä ja ehdoton kahtiajako islamin ja jahiliyyahin välille on vedonnut moniin muslimeihin, jotka ovat halunneet saada ulkoisen auktoriteetin antamia valmiita ja yksinkertaisia joko–tai-vastauksia elämänkysymyksiinsä. Koraani ja hadithit ovat tavalliselle rivimuslimille vaikeaselkoisia lähteitä, mutta Qutb selittää islamin ytimen helposti ymmärrettävällä tavalla niin, että islam vaikuttaa jokseenkin koherentilta ja johdonmukaiselta järjestelmältä, jos vain hyväksyy sen sinänsä järjettömät ja kestämättömät lähtöolettamukset.
- Se Qutbin näkemys, että myös kaikki nykyiset muslimiyhteiskunnat ovat itse asiassa jahilliyahin vallassa ja että islamin velvollisuutena on syöstä jahili-vallanpitäjät vallasta ja tuhota kaikki jahili-järjestelmät, on saanut monet jihadistit muuttamaan viholliskuvaansa. Vihollisia eivät olekaan pelkästään juutalaiset ja imperialistiset ”ristiretkeläiset”, kuten aiemmin oli ollut tapana ajatella, vaan myös toiset muslimit, mikäli nämä eivät luovu jahiliyyahin saastuttamasta elämäntavastaan ja ”palaa” noudattamaan shari’a-lakia sen salafistisessa, Koraaniin ja sunnaan perustuvassa muodossa. Tämä on johtanut syytöksiin uskonhylkäämisestä (takfir) ja äärimmilleen siihen, että jokin jihadistiryhmä julistaa uskonluopioiksi (murtadd) tai teeskentelijöiksi (munafiq) kaikki muut muslimit, jotka eivät suostu liittymään sen riveihin. Seurauksena tästä kaikesta on ollut levottomuuksien ja terrorismin lisääntymistä muslimimaissa, kun jihadistit ovat pyrkineet väkivaltaisesti syöksemään vallasta maallistuneita ”uskonluopiohallitsijoita” tai puhdistamaan muslimiväestöä ”teeskentelijöistä” islamilaisen valtion perustamiseksi. Toiset jihadistiryhmät, kuten al-Qa’ida, sen sijaan vastustavat tätä lähestymistapaa, koska se luo muslimien keskuuteen epäsopua (fitna), ja ne pitävät sen sijaan ensisijaisena vihollisenaan ”uskonluopiohallitsijoita” ”sätkynukkeinaan” käyttävää ”juutalais-ristiretkeläistä liittoumaa” – sillä periaatteella, että on parempi hankkiutua eroon ensin suuremmasta pahasta ja sitten vasta myöhemmin pienemmästä pahasta.
Vuonna 2013 valmistunut erinomainen ranskalaisdokumentti ”The Brotherhood”, joka kattaa Muslimiveljeskunnan historian sen syntyvaiheista aina arabikevään jälkimaininkeihin asti. Ks. Sayyid Qutbia käsittelevä osuus 14:39–20:54 käynnistämällä yllä oleva video.
***
Kirjoitelmasarjan seuraavassa osassa tarkastellaan joitakin keskeisiä sunnijihadistiryhmiä, jotka ovat saaneet alkunsa tai inspiroituneet Muslimiveljeskunnasta tai sen ideologiasta, erityisesti Sayyid Qutbin näkemyksistä.
MS = Qutb, Sayyid. Milestones (Ma’alim fi’l-tareeq). Ed. by A.B. al-Mehri. Maktabah Booksellers and Publishers. Birmingham, England, 2006.
Nykypäivän globaalin jihadin merkittävin taustajärjestö on Muslimiveljeskunta (Jamiat al-Ikhwan al-muslimun tai lyhyesti Ikhwan), jonka Hasan al-Banna (1906–1949) perusti Egyptissä vuonna 1928, neljä vuotta sen jälkeen, kun Kemal Atatürk oli lakkauttanut osmanien kalifaatin. Opettajana ja imaamina toimineen al-Bannan mielestä islamilainen sivilisaatio Egyptissä ja muualla oli rappioitunut ja maallistunut länsimaisen kulttuurin vaikutuksesta ja ainoa tapa, jolla muslimit voivat nousta sosiaalisesta ja moraalisesta alennustilastaan, oli puhdistaa islam kaikista vieraista vaikutteista ja palata takaisin siihen elämäntapaan, jota ”hartaat esi-isät” (arab. al-salaf al-salih), kolme ensimmäistä muslimisukupolvea, olivat Koraanin ja perimätiedon perusteella noudattaneet. Hänen lähtökohtanaan oli siis salafismi, jonka mukaan, että palaaminen islamin alkuaikojen yhteiskuntamalliin tarjoaa ratkaisun kaikkiin yhteiskunnan ongelmiin – myös nykyaikana.
Vuonna 1964 Qutb vapautettiin kahdeksaksi kuukaudeksi, minkä jälkeen hänet vangittiin uudelleen Nasseriin kohdistuneista salamurhajuonista syytettynä. Samassa yhteydessä pidätettiin tuhansia muslimiveljiä. Qutbille langetettiin kuolemantuomio, ja hänet hirtettiin 29.8.1966. ”Marttyyrikuolemansa” johdosta hän sai kulttimaineen jihadistien keskuudessa. Aiman al-Zawahiri (s. 1951), al-Qa’idan nykyinen johtaja, joka oli 14-vuotiaana liittynyt Muslimiveljeskuntaan, kertoo 
Merkille pantavaa on, että Hitler nauttii nykyäänkin suurta suosiota ympäri muslimimaailman, ja hänen teoksensa Mein Kampf on edelleen bestseller monissa muslimimaissa (
