Tämä on osa kirjoitelmasarjaa, jossa käsitellään Muslimiveljeskunnan historiaa ja toimintastrategioita. Vuonna 1928 Egyptissä perustettu Muslimiveljeskunta on nykypäivän jihadistijärjestöistä petollisin ja vaarallisin. Sillä on sama tavoite kuin kaikilla muillakin jihadistijärjestöillä: valtiovallan anastaminen, shari’a-lain voimaansaattaminen, islamilaisen valtion perustaminen, kalifaatin palauttaminen entiseen suuruuteensa ja laajentaminen lopulta kaikkialle maailmaan. Mutta se eroaa muista jihadistijärjestöistä pitkäjänteiseltä toimintastrategialtaan ja menetelmiltään. Se kutsuu Lännessä käyttämäänsä lähestymistapaa ”sivilisaatiojihadistiseksi prosessiksi”, millä se tarkoittaa ”suuren mittaluokan jihadia länsimaisen sivilisaation eliminoimiseksi ja tuhoamiseksi sisältä käsin ja ’sabotoimalla’ sen mitätön kotipaikka heidän omien käsiensä ja muslimien käsien kautta niin, että se eliminoituu.” Kirjoitelmasarjan yleinen johdanto on luettavissa tästä.
- Johdanto
- Uhrinarratiivi ja identiteettipolitiikka
- ”Islam on rauhan uskonto”
- Islamofobia
- ”Vapaustaistelua sortajia vastaan”
- Mielenterveysongelmien räjähdys
- ”Ei yhteyttä terrorismiin”
- Väkivaltainen ekstremismi
- Esimerkkejä verbaalisesta jihadista
- ”Pysykää vain hiljaa, niin teillä ei ole mitään hätää…”
Johdanto
Kun tunnet vastustajasi ja tunnet itsesi, et ole vaarassa sadassakaan taistelussa. Jos et tunne vastustajaasi, mutta tunnet itsesi, mahdollisuutesi voittoon tai tappioon ovat samat. Jos et tunne vastustajaasi etkä itseäsi, olet jokaisessa taistelussa vaarassa. – Sunzi, Sodankäynnin taito
Lännessä, jossa Muslimiveljeskunta käy sivilisaatiojihadia, sen tavoitteena on estää kafireita (kafir ”uskoton”) ymmärtämästä, mitä maailmassa on tapahtumassa ja mikä heitä uhkaa, jotta he eivät ryhtyisi vastatoimiin uhan torjumiseksi. Käynnissä on Muhammadin 1 400 vuotta sitten käynnistämä sota kafireita vastaan, ja vaakalaudalla on koko länsimainen sivilisaatio ja sen vapaus. Jos veljeskunta tai jokin toinen jihadistijärjestö onnistuu tavoitteessaan syrjäyttää vapaa demokraattinen yhteiskuntajärjestys ja korvata se shari’a-lakia noudattavalla islamilaisella valtiolla, se merkitsee yksilönvapauksien loppua, eikä kenelläkään enää ole mahdollisuutta etsiä onnea vapaasti, omista lähtökohdistaan käsin, vaan kaikkien, niin muslimien kuin muidenkin, on alistuttava shari’an totalitaarisiin määräyksiin.
Niinpä Muslimiveljeskunnalle on olennaisen tärkeää, että kafirit eivät tunne shari’aa, sen jihad-doktriinia ja islamin vaatimusta muiden kansakuntien alistumisesta sen ylivaltaan. Näin ollen he eivät saa tuntea myöskään jihadin uskonnollisia perusteita, motiiveja ja tavoitteita eivätkä jihadistien käyttämiä strategioita ja hybridisodankäynnin menetelmiä. Kirjoitelmasarjan tässä osassa käsitellään eräitä Muslimiveljeskunnan ja vasemmiston yhteisiä narratiiveja ja taktiikoita, joilla ihmiset pyritään pitämään pimennossa islamin todellisesta luonteesta ja sen muodostamasta uhasta länsimaiselle yhteiskunnalle ja yksilönvapaudelle.
Uhrinarratiivi
Yksi islamin kulttuuris-psykologisista ominaispiirteistä on uhrimentaliteetti. Tunne olosuhteiden ja muiden ihmisten uhrina olemisesta johtaa helposti siihen, että ihminen ei ota vastuuta omista teoistaan vaan syyttää niistä ulkoisia olosuhteita ja muita ihmisiä, mikä lujittaa kielteisiä ajattelutottumuksia ja siten edelleen vahvistaa uhrimentaliteettia. Näkemystä muslimien uhriudesta ruokkivat islamin uskonnolliset lähteet, joissa muslimien ongelmista syyllistetään erityisesti juutalaisia, jihadistijärjestöjen, kuten Muslimiveljeskunnan ja al-Qa’idan, propaganda, ja myös Lännen kulttuurimarxistiset narratiivit, joissa tietyt ihmisryhmät, kuten seksuaalivähemmistöt, alkuperäiskansat, mustat ja muslimit, on ennalta määritelty ”sortajaryhmien” sortamiksi ”uhriryhmiksi”. Niiden edustajiin sovelletaan sitten alennettuja moraalisia standardeja, ikään kuin he olisivat alentuneesti syyntakeisia säälittäviä holhokkeja, jotka eivät kykene ottamaan vastuuta omista teoistaan vaan jotka pystyvät ainoastaan reagoimaan ulkoisiin olosuhteisiin, kuten heihin kohdistettuun ”syrjintään” tai ”rakenteelliseen rasismiin”. Näitä uhriryhmien edustajia näyttävästi suvaitsemalla sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolustajat pääsevät sitten osoittamaan omaa tiedostavuuttaan, moraalista ylemmyyttään ja kuulumistaan hyvien ihmisten joukkoon – erotukseksi ”äärioikeistolaisista”, ”rasisteista”, ”fasisteista”, ”islamofoobikoista”, ”ksenofoobikoista” ja muista pahoista ihmisistä.
Jos uhriryhmän edustaja käyttäytyy negatiivisesti, esimerkiksi valehtelee, varastaa, raiskaa tai tappaa, hänen ei katsota olevan itse vastuussa teostaan, vaan sen katsotaan johtuvan tekijän kokemasta ”syrjinnästä”, ”sorrosta”, ”rakenteellisesta rasismista”, ”työ- ja harrastusmahdollisuuksien puuttumisesta” tai vaikkapa jonkun muun hänelle tuottamista traumoista, ja näin sitä katsotaan läpi sormien. Tekoja voidaan katsoa läpi sormien myös nihilistisen kulttuuri- ja moraalirelativismin nimissä, sillä keitäpä me olisimme tuomitsemaan toisten kulttuurien perinteitä, kuten vaikkapa naisten alistamista, kunniamurhia, happohyökkäyksiä, raajojen katkomisia, eläinten kiduttamista tai lasten sukuelinten silpomista? Pelataanhan Suomessakin pesäpalloa, käydään saunassa, syödään muikkukukkoa ja tehdään muita omituisia asioita. Sitä paitsi monikulttuurisuushan on vain rikkaus ja voimavara, eikö niin?
Sitä vastoin sortajaryhmien edustajia ei arvioida tuollaisin kriteerein, vaan heidän tekojensa ja puheidensa katsotaan heijastavan yksinomaan heidän pahantahtoisia intentioitaan, ennakkoluulojaan ja asenteitaan uhriryhmien edustajia kohtaan. Heidän katsotaan olevan pahoja yksinkertaisesti siksi, että he kuuluvat pahaan sortajaryhmään, täysin riippumatta siitä, kuinka he perustelevat näkemyksiään faktojen pohjalta, tai siitä, mikä näiden ihmisten todellinen intentio on. Lähes poikkeuksetta islamiin kriittisesti suhtautuvat henkilöt lähtevät altruistisesta pyrkimyksestä suojella länsimaista sivilisaatiota ja arvomaailmaa koko ihmiskunnan hyväksi ja halusta auttaa kaikkia islamin ja muiden totalitaaristen järjestelmien uhreja, olivatpa nämä ei-muslimeja tai muslimeja, mutta vasemmistofasisteille nämä ihmiset ovat yksinkertaisesti pahoja, ja sellaisina he ansaitsevat tulla vain tuhotuiksi – vähintään maineensa osalta ja, jos mahdollista, myös taloudellisesti ja fyysisesti varoitukseksi muille toisinajattelijoille.
Vasemmiston uhrinarratiivissa uhriryhmät on luokiteltu eri tasoihin uhriuden asteen mukaisesti. Mitä korkeampi ryhmän uhristatus on, sitä etuoikeutetumman aseman ryhmä saa, sitä enemmän sen edustajien kyseenalaisia tekoja katsotaan läpi sormien ja sitä enemmän siihen kuuluvien ihmisten mielipiteitä arvostetaan. Esimerkiksi viime vuosina kovassa nosteessa on ollut transsukupuolisten uhriryhmä. Yksilö voi kuitenkin samanaikaisesti, ”intersektionaalisesti” edustaa useaa uhriryhmää, mikä nostaa hänen suhteellista uhristatustaan. Kulttuurimarxistisessa identiteettipolitiikassa yksilöä ei arvioida hänen tekojensa ja luonteensa perusteella, mistä Martin Luther King aikoinaan haaveili, vaan päinvastoin sillä perusteella, mikä on hänen ryhmäidentiteettinsä, kuten hänen rotunsa tai sukupuolinen suuntautumisensa.
Ben Shapiro selittää, mistä nykyvasemmiston keskeisiin käsitteisiin kuuluvassa intersektionaalisuudessa on kysymys.
Intersektionaalisuuden idea on se, että eri uhriryhmillä on yhteinen sortaja, valkoinen heteromies ja hänen kulttuurinsa, jonka tuhoamiseksi uhriryhmien tulisi yhdistää voimansa, aivan kuten Marx oli aikoinaan kuvitellut kaikkien maiden proletariaattien yhdistävän voimansa kukistaakseen kapitalismin. Todellisuudessa kuitenkin uhriryhmien välillä on paljon suurempia ristiriitoja kuin väitettyjen uhri- ja sortajaryhmien välillä. Käytäntö on osoittanut, että tällaisissa tilanteissa ylivoimaisesti korkein uhristatus on muslimeilla ja erityisesti – muslimimiehillä. (Musliminaisista tai -lapsista tuskin kukaan välittää.)
Jos muslimimies ahdistelee transsukupuolisia, hakkaa naisia, lapsia tai orjiaan, heittää homoseksuaaleja katolta tai haukkuu mustaihoisia ”rusinapäiksi” (Sahih Bukhari 1:11:664, 1:11:662, 9:89:256), niin ainakaan vihervasemmistolta on turha odottaa myötätuntoa näitä uhrihierarkiassa alempaa statusta edustavia ihmisiä kohtaan. Vihervasemmistolaiset tietävät hyvin, että millään muilla heidän hyödyntämillään ryhmillä ei ole samanlaista tuhovoimaa länsimaista sivilisaatiota vastaan kuin nuorilla muslimimiehillä, jotka juuri siksi ovat heidän erityissuojelussaan. Nuoret muslimimiehet ovat heille kuin yllättäen käteen työnnetty, uutuuttaan kiiltävä ladattu ase, jota pelon, kunnioituksen, kiihkon ja kiiman sekaisin tuntein ihaillessaan he menevät täysin sanattomiksi unohtaen kaiken muun.
”Miksi feministit eivät taistele musliminaisten puolesta?”, kysyy Ayaan Hirsi Ali, jota on syytetty muun muassa islamofoobikoksi ja valkoisen ylivallan kannattajaksi.
Identiteettipolitiikkaan kuuluu olennaisena osana se, että jos joku uhriryhmään kuuluvaksi laskettu henkilö ei suostukaan pysymään kiltisti hänelle määrätyssä stereotyyppisissä uhrin roolissaan ja syyttämään ongelmistaan sortajia, vaan alkaa kapinoida identiteettipolitiikan ideologiaa vastaan ja ottaa itse vastuun omasta elämästään, hän lakkaa välittömästi olemasta uhriryhmän jäsen, olipa hän muslimi, musta, nainen tai vaikkapa jonkin alkuperäiskansan tai seksuaalivähemmistön edustaja, ja hänet leimataan siinä samassa ”äärioikeistolaiseksi”, ”vaihtoehto-oikeistolaiseksi”, ”rasistiksi”, ”fasistiksi”, ”seksistiksi”, ”naisvihaajaksi”, ”islamofoobikoksi” tai jonkin muun pahan sortajaryhmän edustajaksi. Näin paljastuu se, että vasemmisto ei ole koskaan ollut aidosti kiinnostunut uhriryhmien edustajien hyvinvoinnista tai siitä, että he kohentaisivat elämäänsä itsenäisesti omalla käyttäytymisellään, vaan ainoastaan siitä, että nämä pysyvät nöyrästi ideologian mukaisessa uhrin roolissaan, ovat kiitollisia heistä ”huolehtivalla” vasemmistolle ja jatkavat vasemmiston äänestämistä myös seuraavissa vaaleissa.
Suvaitsevaiston edustajille uhriryhmät ovat vain välineitä, joiden avulla he pääsevät narsistisesti osoittamaan omaa tärkeyttään ja kuulumistaan laumaan. He tarvitsevat uhriryhmiä, sillä ilman niitä heillä ei olisi mitä suvaita, eikä heillä näin ollen olisi keinoa viestittää ympäristölle omaa hyveellisyyttään ja kuulumistaan hyvien ihmisten joukkoon. He tietävät, että jos he eivät pysy ruodussa, heidät suljetaan pois hyvien ihmisten ryhmästä, joka ei voi sietää ajatusten ja mielipiteiden moninaisuutta ja sananvapautta vaan vaatii fasismin periaatteiden mukaisesti yksilöä uhraamaan itsensä kollektiivin hyväksi niin, että yhtenäisenä tuo kollektiivi on sitten mahdollisimman vahva vitsa, jolla iskeä sortajia vastaan.
Uhrinarratiivin ja identiteettipolitiikan suoman etuoikeutetun ja suojellun asemansa turvin muslimit ovatkin sitten voineet tehdä Lännessä jokseenkin, mitä lystäävät, kuten perustaa shari’a-tuomioistuimia, järjestää juutalaisten kansanmurhaa lietsovia mielenosoituksia, pyörittää vuosikymmenten ajan grooming-jengejä, joiden harjoittaman seksuaalisen hyväksikäytön, orjuutuksen ja huumeisiin addiktoinnin uhreiksi on joutunut tuhansia ei-muslimityttöjä, silpoa omien lastensa sukuelimiä ja vaatia itsellensä milloin mitäkin etuoikeuksia ilman, että heidän tekemisiinsä puututaan, koska se olisi ”syrjintää”, ”rasismia” ja ”islamofobiaa”.
”Islam on rauhan uskonto”
Syyskuun 11. päivän iskun jälkeen Yhdysvaltain presidentti George W. Bush piti kuuluisan puheen, jossa hän korosti islamin merkitsevän ”rauhaa”. Puheen aikana Bushin takana seisoi Hamasin, Muslimiveljeskunnan Gazan siiven, etujärjestönä tunnetun CAIR:n toimitusjohtaja Nihad Awad.
Narratiivi, jonka mukaan ”islam on rauhan uskonto”, on yksi tärkeimmistä informaatiosodankäynnin aseista, joita Muslimiveljeskunta käyttää estääkseen länsimaista yleisöä tuntemasta islamin todellista luonnetta ja sen tavoitetta voimaansaattaa jihadin avulla shari’a-laki kaikkialla maailmassa ja pakottaa kaikki, niin muslimit kuin muutkin, noudattamaan sitä. Tämä varsin tuore narratiivi on alkanut yleistyä vasta viimeisen parin vuosikymmenen aikana. Siitä ei ole jälkeäkään vanhemmissa historian kirjoissa eikä muslimien omissa kirjoituksissa – puhumattakaan Muhammadin elämänkerrasta (sirat), joka on täynnä kuvauksia hänen käymistään taisteluista kafireita vastaan. Tämän narratiivin valheellisuudesta on helppo vakuuttua, jos vain vaivautuu edes pintapuolisesti silmäilemään Koraania tai haditheja, jotka on helposti löydettävissä internetistä, tai vaivautuu edes joskus käymään MEMRI:n verkkosivuilla katsomassa, mitä muslimit itse puhuvat arabiaksi omissa tiedotusvälineissään.
Propagoidessaan narratiivia ”maltillisesta islamista”, ”rauhan ja suvaitsevaisuuden uskonnosta”, Muslimiveljeskunta antaa ymmärtää, että valtaosa maailman muslimeista edustaa sitä, ja se itse pyrkii esiintymään nimenomaan tuon ”maltillisen enemmistön” asianajajana. Se kieltää systemaattisesti, että väkivaltainen jihad kafireiden alistamiseksi ja shari’a-lain toimeenpanemiseksi kaikkialla maailmassa on islamin keskeisiä opinkappaleita, ja väittää itsepintaisesti, että jihadistien terrori-iskuilla ”ei ole mitään tekemistä islamin kanssa”, pyrkien tällä tavoin ohjaaman keskustelun epäolennaiseen kysymykseen ”Mikä on oikeaa islamia?” Se levittää tarinaa, jonka mukaan ”vain pieni joukko ekstremistejä” on ”kaapannut islamin”, ”käsittänyt väärin” tai ”vääristänyt” sen ”rauhanomaisen sanoman” ja ”tahrannut islamin maineen” suorittamalla väkivaltaisia tekoja sen nimissä. Näin se haluaa tuudittaa ihmiset siihen uskoon, että ei tässä ole mitään hätää eikä mitään pelättävää. Samalla se viestittää, että jihadistien todellisia uhreja ovat juuri maltilliset muslimit, jotka ovat nyt erityissuojelun tarpeessa heihin kohdistuvien vastaiskujen johdosta, ja antaa ymmärtää, että se itse, jos kuka, on paras asiantuntija terrorismin torjunnassa.
Todellisuudessa kuitenkin on täysin epäolennaista, onko terroritekoja suorittavien jihadistien toiminta ”oikeaa islamia” vai ei, onko Koraani oikeasti Allahin omaa, ikuisesti olemassa ollutta arabiankielistä puhetta vai ei, onko oikeasti jokaisen hurskaan muslimin velvollisuus noudattaa Muhammadin esikuvaa (sunna) vai ei, viettääkö Saatanaa oikeasti yönsä muslimien nenässä, kuten Muhammad väitti (Sahih Bukhari 4:54:516, Sahih Muslim 2:462), vai ei tai onko Muhammadia oikeasti edes ollut olemassa vai ei. Olennaista on, että islamissa on Koraaniin ja sunnaan (haditheihin ja Muhammadin elämänkertaan) perustuva, väkivaltaiseen jihadiin velvoittava doktriini, mikä on hyvin helposti todennettavissa Koraanista ja haditheista ja shari’a-oppaista (esim. ’Umdat al-Salik), ja on olemassa itseään hartaina pitäviä muslimeja, jotka uskovat siihen ja katsovat velvollisuudekseen noudattaa sitä ja levittää sitä eteenpäin, ja näiden muslimien joukko ei suinkaan ole niin pieni kuin Muslimiveljeskunta antaa ymmärtää.
Joka tapauksessa vain shari’aa noudattavat muslimit muodostavat suoranaisen uhan vapaalle Lännelle. Muslimien joukossa on myös niitä, jotka eivät halua noudattaa sitä, mutta joiden on pakko esiintyä muslimeina välttääkseen syytteet uskonhylkäämisestä, johon syyllistyneelle on shari’a-lain mukaan langetettava kuolemanrangaistus. Suurin osa muslimeista tietää yleensäkin hyvin vähän islamista. Huolestuttavaa kuitenkin on, että monet islamista tietämättömätkin ovat sisäistäneet sen islamin ydinajatuksen, että profeetan kunniaa on puolustettava, mistä voi koitua ongelmia siinä vaiheessa, kun muslimit ja kafirit ottavat väkivaltaisesti yhteen. Esimerkiksi, kun Islamilainen valtio otti uusia alueita kontrolliinsa Irakissa, ei ollut harvinaista, että muslimit, jotka olivat koko ikänsä tulleet hyvin toimeen kristittyjen naapuriensa kanssa, liittyivät ISIS:n riveihin, pettivät kristityt naapurinsa ja jättivät nämä pulaan (Raymond Ibrahim 8.7.2015) – usein varmaankin pysyäkseen itse hengissä. Pienikin määrä jihadisteja voi valjastaa suuren muslimiväestön käsikassarakseen, aivan kuten pieni määrä kansallissosialisteja Saksassa ja pieni määrä kommunisteja Neuvostoliitossa, Kiinassa ja Kambodzhassa sai aikaan miljoonien ihmisen kuoleman tai päätymisen vankileireille.
Brigitte Gabriel tekee selväksi, että ”rauhanomainen enemmistö” on merkityksetön lopputuloksen kannalta.
Islamofobia
Entä jos joku rohkenee kyseenalaistaa narratiivin ”maltillisesta islamista” ja islamista ”rauhan uskontona” ja sen sijaan raportoi rehellisesti siitä, mitä Koraanissa, haditheissa, Muhammadin elämänkerrassa, muslimioppineiden fatwoissa ja shari’a-oppaissa sanotaan, siitä, kuinka jihadistit itse omin sanoin perustelevat tekojaan vedoten shari’an oikeuslähteisiin, ja siitä, mitä islamin ylivaltaa ajavat tahot itse puhuvat keskenään omissa medioissaan olettaen, että kafirit eivät saa sitä tietää?
Shari’a-lain mukaan sellaisten asioiden paljastamisessa, joista muslimit, esimerkiksi islamin ylivaltaa ajavat tahot, eivät pidä (ghiba) tai jotka saattavat heidät huonoon valoon (namima) ja haittaavat siten shari’an voimaansaattamista, on kyse ”uskonnon herjaamisesta” (’Umdat al-Salik: r2.2–r2.3). Muslimien tapauksessa tämä merkitsee ”uskonnon hylkäämistä” (ridda, o8.0–7) ja kristittyjen, juutalaisten ja zarathustralaisten tapauksessa dhimma-sopimuksen hylkäämistä (o11.9–10). Joka tapauksessa, kuka siihen syyllistyykin, voi odottaa saavansa osakseen kuolemantuomion (dhimma-sopimuksen rikkojien tapauksessa kalifi voi tosin päättää myös muista rangaistuksista, kuten orjuuttamisesta ja/tai omaisuuden riistämisestä). Länsimaissa, joissa shari’a-tuomioistuimet eivät vielä tässä vaiheessa pysty langettamaan näitä hudud-rangaistuksia, tällainen henkilö luonnemurhataan (character assasination) leimaamalla hänet ”rasistiksi”, ”fasistiksi”, ”muukalaisvastaiseksi”, ”muslimivastaiseksi”, ”muslimivihamieliseksi”, ”vihapuhujaksi” tai joksikin muuksi pahantahtoiseksi henkilöksi, joka kammoksuu ja vihaa kaikkia muslimeja, väittää, että ”kaikki muslimit ovat terroristeja” ja ylipäätään lietsoo vihaa kaikkia muslimeja kohtaan. Luonnemurha toimii erittäin hyvin nykypäivän Lännessä, jossa vasemmistofasistiset kulttuurimarxistit käyttävät muutenkin samaa menetelmää toisinajattelijoita vastaan katkaistakseen heti alkuunsa kaiken sellaisen keskustelun, joka kyseenalaistaa heidän ideologiansa ja uskonkappaleensa.
Yksi termi, jonka Muslimiveljeskunta on varta vasten lanseerannut lyömäaseeksi, jolla voi leimata ja vaientaa islamiin kriittisesti suhtautuvat henkilöt ja siten edistää veljeskunnan agendaa, on ”islamofobia”. Tämä laajaan käyttöön syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen levinnyt sana ei suinkaan ole ilmestynyt tyhjästä, vaan sen suunnitteli 1980-luvun loppupuolella Pohjois-Virginiassa päämajaansa pitävä, Muslimiveljeskuntaan kytköksissä oleva International Institute for Islamic Thought (IIIT). IIIT:n entinen jäsen Abdur-Rahman Muhammad, joka oli läsnä, kun termiä “islamofobia” luotiin, on sittemmin luonnehtinut sitä nyt seuraavasti: ”Tämä vastenmielinen termi ei ole mitään muuta kuin ajattelun lopettava klisee, joka on pistetty alulle muslimiajatushautomoiden uumenissa kriitikoiden nujertamiseksi.” (Horowitz & Spencer 2011: 15; The Clarion Project, 12.6.2013.)
Maailman johtava ”islamofoobikko” Robert Spencer selittää islamofobian perusteita.
Muslimiveljeskunta hyödyntää näin vasemmiston vaalimaa kulttuuri- ja moraalirelativismia, poliittista korrektiutta ja vasemmiston muslimeille myöntämää uhristatusta kaikkine siihen liittyvine etuoikeuksineen antamalla ymmärtää, että kaikkinainen shari’a-lain ja islamin poliittisen ideologian, mukaan lukien jihad-doktriinin, vähäinenkin kritisointi on ilmausta vihasta kaikkia muslimeja kohtaan, leimaa aiheettomasti kaikki muslimit tai ”muslimien valtavan enemmistön”, pitää yllä vahingollisia stereotypioita muslimeista, vahvistaa heitä kohtaan tunnettuja kielteisiä ennakkoluuloja, loukkaa muslimeja ja on siten ”rasismia” ja ”islamofobiaa”. Tämän tarkoitus on loata vastapuoli, viedä tämän uskottavuus ja siten katkaista heti alkuunsa tosiasioihin ja islamin omiin lähteisiin perustuva keskustelu, joka paljastaisi veljeskunnan tietoisen valehtelun ja piiloagendan. Ihmisten älyllisen laiskuuden johdosta tämä on valitettavasti hyvin tehokas menetelmä ja vetoaa emotionaalisuudellaan ja kategorisuudellaan suuriin ihmismassoihin yleensä paremmin kuin kohtelias, tosiasioita arvostava ja niihin pohjautuva argumentointi.
Mainittakoon, että Muslimiveljeskunta on julkaissut jihadistien ja vasemmistofasistien käyttöön listan ”islamofobisiksi” julistamistaan organisaatiosta ja henkilöistä, jotka se pyrkii vaimentamaan ja tuhoamaan, ja Muslimiveljeskunnan Turkin haara on alkanut julkaista vuosittaisia ”Euroopan islamofobia -raportteja”. Samanlaisia listoja ”muslimivastaisista ekstremisteistä” julkaisee superroisto George Sorosin rahoittama, vasemmistoradikaalien ja jihadistien yhteinen äänitorvi SPLC. Kaikki nuo listat ovat käytännössä tappolistoja – katalogeja, joista jihadistit ja vasemmistofasistiset kiihkoilijat voivat käydä poimimassa seuraavan uhrinsa.
Kun samaan aikaan OIC kampanjoi aggressiivisesti islamin kritisoimisen kriminalisoinnin puolesta, jihadistit suorittavat islam-kriitikoita vastaan terrori-iskuja ja murhayrityksiä ja mediayhtiöt sensuroivat kiihtyvälä vauhdilla islam-kriittistä materiaalia alustoiltaan, niin seurauksena tästä kaikesta sananvapauden rajoittamisesta voi olla tilanteen kärjistyminen kansanryhmien väliseksi väkivaltaiseksi yhteenotoksi – ennakoitua aiemmin. Länsimaisen yhteiskunnan demoralisointiin ja destabilisointiin tietoisesti tähtäävien kulttuurimarxistien toiveena on, että tuossa tilanteessa valtion väkivaltakoneisto ”normalisoi” tilanteen ja pakottaa voimalla kaikki ihmiset mukautumaan uuteen monikulttuuriseen ja sosialistiseen yhteiskuntaan, elleivät he halua päätyä vankileireille tai tulla tapetuiksi. Jihadisteilla sitä vastoin on mielessään toinen utopia: islamilainen valtio, josta ISIS on jo antanut esimakua, ja jossa muslimit ovat yliherroja ja muut toisen luokan kansalaisia tai orjia, mikäli ylipäätään haluavat elää.
Robert Spencer kommentoi Muslimiveljeskunnan islamofobiaraporttia.
Ranskassa Muslimiveljeskunta on perustanut ”islamofobiaa” vastaan aggressiivista jihad-lawfarea käyvän CCIF-järjestön, jonka yhteistyökumppaneiden listalta löytyy muun muassa sellaisia ”ihmisoikeuksien puolustajia”, kuten Amnesty International ja Human Rights Watch.
”Vapaustaistelua sortajia vastaan”
No niin, nyt kun meidän oletetaan uskovan, että ”islam on rauhan uskonto”, jonka vain ”pieni joukko ekstremistejä” on pyrkinyt ”kaappaamaan omiin nimiinsä”, herää kysymys, ”Keitä nämä ekstremistit sitten oikein ovat?” Tähän Muslimiveljeskunnalla on vastaus, joka varmasti miellyttää jokaista sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolustajaa. Sen mukaan nämä ekstremistit ovat oikeastaan ”vapaustaistelijoita”, joiden väkivalta on vain ”oikeudenmukaista” vastareaktiota ”sortajia” vastaan tai muussa mielessä ymmärrettävää reaktiota joihinkin olosuhteisiin, joista vastuussa ovat jotkut muut kuin muslimit. Niinpä sen väitetään vain ilmentävän sitä kaunaa, suuttumusta ja turhautumista, jota muslimien kokema ”sorto”, ”suvaitsemattomuus”, ”rasismi”, ”ksenofobia”, ”islamofobia”, ”epäoikeudenmukainen kohtelu”, ”köyhyys”, ”työ- ja opiskelumahdollisuuksien puuttuminen”, ”syrjäytyminen”, ”vieraantuneisuus”, ”osattomuus”, ”toivottomuus”, ”marginalisointi”, ”tunne yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuudesta” tai ”uskonnon pilkkaaminen”, ”Muhammad-pilakuvat”, ”muslimivastainen vihapuhe”, ”ristiretket”, ”historialliset vääryydet”, ”Yhdysvaltain ulkopolitiikka”, ”Israelin sortopolitiikka palestiinalaisia vastaan”, ”Palestiinan epätoivo”, ”rauhanneuvotteluiden pitkittyminen”, ”terrorismin vastainen sota”, ”terrorismin vastaiset toimet”, ”uskonnollinen profilointi”, ”muslimiväestöön ja/tai moskeijoihin kohdistuvat tiedustelutoimet” tai jokin muu ”vääryys” on heissä herättänyt.
Muhammadilla oli tapana murhauttaa häntä ja hänen uutta uskontoaan kritisoineita runoilijoita (lue: Profeetan kosto). Koraani velvoittaa muslimit pitämään Muhammadin ”esimerkillistä elämää” (sunna) ikuisena esikuvanaan, ja niinpä Muhammadin esimerkki suorastaan velvoittaa muslimit loukkaantumaan, ”puolustamaan profeetan kunniaa”, riehumaan ja kostamaan väkivaltaisesti aina, jos joku vähänkin arvostelee islamia, shari’aa tai Muhammadia. Muslimeilla on yleensäkin tapana loukkaantua herkästi ja tuntea kaunaa milloin mistäkin, koska sen ansiosta he pääsevät toteuttamaan arabiheimokulttuurista periytyvää häpäisynkostoriittiä (lue: Uhrimentaliteetti ja vaatimus toisten mukautumisesta). Yhdysvaltain entinen presidentti George W. Bush on kiteyttänyt tämän herkkähipiäisyyden osuvasti: ”Aina on jotain: jos eivät ristiretket, niin sitten pilakuvat.”
Muslimiveljeskunta haluaa kaikkien sisäistävän sen muslimien uhristatusta pönkittävän periaatteen, että aina kun muslimit riehuvat ja käyttäytyvät väkivaltaisesti, se on osoitusta siitä, että heitä on loukattu tai kohdeltu muulla tavoin kaltoin tai epäoikeudenmukaisesti, ja vastuussa siitä ovat siten jotkut muut kuin he itse. Tämän narratiivin mukaan muslimiekstremistit ovat siis vain viattomia uhreja, jotka reagoivat kokemiinsa vääryyksiin ja/tai taistelevat ”oikeudenmukaisuuden” ja ”vapauden” puolesta ”sortajia” vastaan, eikä heidän väkivaltansa liity millään tavalla islamiin. On muistettava, että kun Muslimiveljeskunta käyttää sellaisia sanoja, kuten ”sorto”, ”vapaus”, ”epäoikeudenmukaisuus”, ”oikeudenmukaisuus”, se käyttää niitä Sayyid Qutbin määrittelemässä islamilaisessa viitekehyksessä, jossa ne tarkoittavat jotain aivan muuta kuin, mitä vasemmistolaiset kafirit olettavat. (Lue: ”Jäljelle jää vain joko islam tai jahiliyyah”.)
Kuitenkin silloin kun jonkin jihadistiryhmän väkivalta on niin brutaalia ja niin laajan yleisön tiedossa, että sitä ei millään pysty kaunistelemaan ”vapaustaisteluksi” tai ”taisteluksi sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta vastaan”, ja kun liian avoin sympatian osoittaminen tällaisia jihadisteja kohtaan vahingoittaisi heitä puolustelevien henkilöiden imagoa, edellä mainitusta narratiivista otetaan käyttöön toinen versio. Siinä muslimit kuvataan edelleen yllä mainitun kaltaisten sortotoimien tai sosioekonomisten olosuhteiden viattomiksi uhreiksi, mutta nyt niiden synnyttämää suuttumusta, vihaa, turhautumista ja kaunaa käytetään selityksenä sille, miksi muslimit ylipäätään ”radikalisoituvat” ja liittyvät ”ääriryhmiin”. Keskustelu käännetään siis jihadistien veriteoista ja niiden uhreista siihen, kuinka muslimien kokemat vääryydet, heidän epätoivonsa, vieraantuneisuutensa ja katkeruutensa ”altistavat heidät ääriryhmien ideologialle”, jolloin heistä tulee helppoja uhreja heitä saalistaville ”radikaaleille ääriliikkeille”. Nämä ”ääriliikkeet” värväävät heitä sitten riveihinsä käyttääkseen heitä omiin kataliin tarkoitusperiinsä, joilla – tietenkään – ei ole ”mitään tekemistä islamin kanssa”.
Ja jälleen kerran Muslimiveljeskunta ja sitä myötäilevät viranomaiset, poliittinen eliitti ja valtamedia nostavat suurimmaksi huolenaiheeksi ”muslimeihin kohdistuvat vastaiskut”. Sen sijaan, että viranomaiset ja media raportoisivat yksinkertaisesti sen, mitä jihadistit itse kertovat tekojensa motiiveiksi ja tavoitteiksi kaikkine täsmällisine viittauksine Koraaniin, haditheihin ja fatwoihin, joiden paikkansapitävyyden yleisö voisi sitten käydä tarkistamassa islamin lähteistä, he tekevät terroristeista uhreja ja vierittävät vaivihkaa vastuun heidän teoistaan kafireille tai olosuhteille, joista kafirit ovat vastuussa. Uusin villitys on syyttää ilmastonmuutosta terrorismin lisääntymisestä, jolloin jihadistien terroritoiminta nähdään lähinnä vain ilmastonmuutoksen sivuvaikutuksena, jonka oletetaan haihtuvan kyllä itsestään, kunhan vain tuo ilmastonmuutos pirulainen ensin saadaan kuriin (RT, 7.3.2014, Breitbart, 14.11.2015).
Jotta tosiasiat eivät unohtuisi, libanonilaissyntyinen Brigitte Gabriel tiivistää islamin 1 400 vuotta kestäneen historian 15 minuuttiin.
Mielenterveysongelmien räjähdys
Jihadistit pystyvät perustelemaan hyvin seikkaperäisesti shari’an oikeuslähteisiin viitaten, miksi jokaisen muslimin henkilökohtaisena velvollisuutena (fard al-ain) on nyt heidän mielestään puolustavan jihadin (jihad al-daf) nimissä suorittaa terrori-iskuja kafireita, mukaan lukien kafirisiviileitä, vastaan omatoimisesti ja ilman erityistä valtuutusta miltään auktoriteetilta, kuten jihadistijärjestöltä, ja miksi joukkotuhoaseiden käyttäminen ja muslimien tappaminen sivullisina uhreina on jihad-iskujen yhteydessä shari’an mukaan sallittua. (Lue: Jihad ja sen eri muodot ja Jihadin säännöt.) Tällaisia yksinäisten toimijoiden suorittamia terrori-iskuja Muslimiveljeskunta, sitä myötäilevä valtamedia ja poliittisesti korrektit turvallisuusviranomaiset vähättelevät kutsumalla tekijöitä ”yksinäisiksi susiksi”, ”internetissä radikalisoituneiksi”, ”äskettäin radikalisoituneiksi”, ”henkisesti tasapainottomiksi”, ”mielenterveysongelmista kärsineiksi” tai ”häiriintyneiksi yksilöiksi” antaen ymmärtää, että teot johtuvat lähinnä yksilöiden ”henkisestä epävakaudesta”, ”mielenhäiriöstä” tai liiallisesta roikkumisesta netissä eikä niillä ole ainakaan mitään uskonnollista motiivia riippumatta siitä, kuinka tekijät itse perustelevat tekojaan (ks. esim. Gateway Pundit, 2.12.2015). (Mainittakoon, että monet jihadistijärjestöt ovat sittemmin kovastikin mieltyneet ”yksinäinen susi”-termiin ja käyttävät sitä myös omassa propagandassaan yllyttäessään ”yksinäisiä susia”, ”kaupunkisusia” ja ”susilaumoja” terrori-iskuihin.)
Robert Spencer kertoo esimerkkien valossa globaalin ”mielisairausepidemian” puhkeamisesta muslimiyhteisössä.
Iskuja saatetaan myös kutsua esimerkiksi ”työpaikkaväkivallaksi”, ”järjettömäksi väkivallaksi”, ”silmittömäksi väkivallaksi” tai ”joukkoampumiseksi”, millä pyritään peittelemään niiden uskonnollisia motiiveja ja sitä, että niiden uhrit on valikoitu näiden uskonnon tai shari’aa vastustavien mielipiteiden perusteella.
Jos jihadistien uhrien joukosta sattuu löytymään yksikin muslimi, alkaa samppanjapullojen poksauttelu valtamediassa ja vasemmistoeliitin piireissä, sillä sen viimeistään väitetään todistavan, että teolla ei ole ”mitään tekemistä islamin kanssa”, koska yleisen hokeman mukaan ”islam kieltää tappamasta viattomia ihmisiä”. Yleensäkin aina kun maailmalta kantautuu uutisia terrori-iskuista, vasemmiston hartain toive on, että uhrit olisivat muslimeja ja heitä olisi mahdollisimman paljon ja että syylliseksi paljastuisi joku ”valkoista ylivaltaa” kannattava ”äärioikeistolainen kiihkoilija”. Jos tekijäksi paljastuu sitten henkilö, jonka nimi viittaa siihen, että hän on muslimi, alkaa teon vähättely, selittely ja peittely, ja koko asia hautautuu alta aikayksikön tärkeämpien asioiden alle, jollaisia median mielestä ovat julkkisten kohellusten raportoiminen tai vaikkapa Donald Trumpin ja hänen kannattajiensa rienaaminen.
”Viattomilla ihmisillä” ei islamin terminologiassa kuitenkaan viitata keihin tahansa viattomiin siviileihin, sillä islamin mukaan vain muslimit voivat olla ”viattomia”. Lisäksi on useita tapauksia, joissa shari’an mukaan muslimien on luvallista ja oikeutettua tappaa toisia muslimeja (esim. muslimit saavat surmata uskonluopion, ”oikeudettomaan tappoon” syyllistyneen, oman lapsen tai lapsenlapsen, maantierosvon tai jonkun muun ”pahaa maalla” tekevän), kuten islamin lähteitä murhavideoissaan huolellisesti siteeraava Islamilainen valtio jatkuvasti muistuttaa, ja shari’a sallii tarpeen vaatiessa tappaa myös ihmiskilpinä pidettäviä muslimeja, kun päätarkoituksena on tappaa kafireita (Azzam 1979; Islamweb: Fatwa 170403). Sitäkin luvallisempaa on tappaa muslimeja, jotka vapaaehtoisesti oleskelevat tällaisten kafireiden joukossa.
”Ei yhteyttä terrorismiin”
Syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen presidentti George W. Bush käynnisti ”sodan terrorismia vastaan” (War on Terrorism) tai ”sodan terroria vastaan” (War on Terror). Yleensä terrorismilla tarkoitetaan sellaista väkivaltaa tai väkivallalla uhkailemista, jossa pyrkimyksenä on vaikuttaa välittömiä uhreja laajempaan määrään ihmisiä ja muuttaa näiden käyttäytymistä tavalla, joka ajaa joitakin poliittisia tai uskonnollisia tarkoitusperiä (Malkki, HS 27.3.2016). ”Terrorismin vastaisen sodan” perusongelma on se, että terrorismi on vain yksi väline, jolla tavoitellaan tiettyä päämäärää, joka voi olla saavutettavissa myös muilla keinoin. Olennaista onkin selvittää, mitä täsmälleen ottaen terrorismilla tavoitellaan ja mitä kaikkia muita keinoja sen saavuttamiseksi käytetään. Niinpä Bushin olisi oikeastaan pitänyt julistaa ”globaali sota shari’an voimaansaattamista, islamilaisen valtion perustamista ja kalifaatin palauttamista vastaan”, sillä se ilmaisee täsmällisesti sen, mihin vihollinen terrorismilla ja muilla keinoin omien sanojensa mukaan tähtää. Toinen vaihtoehto olisi voinut olla esimerkiksi ”globaali sota islamin ylivaltaa (ajavia tahoja) vastaan”.
Ilmaisulla ”sota terrorismia vastaan” haluttiin luoda mielikuva siitä, että toimenpiteet eivät suinkaan kohdistu islamiin tai muslimeihin vaan ainoastaan epämääräiseen joukkoon ”terroristeja”, jotka toimivat erityisen ”terroristisen ideologian” motivoimina – ideologian, jolla ”ei ole mitään tekemistä islamin kanssa”. Koska jihadistien suorittamien lukuisten terrori-iskujen ja heidän itsensä julkaisemien manifestien johdosta sana ”terrorismi” joka tapauksessa yhdistyy ihmisten mielissä väistämättä islamiin, yksi keino, jolla yksinäisten susien ja terroristisolujen suorittamien iskujen yhteyttä islamiin on yritetty hämärtää, on ollut terrorismin käsitteen uudelleenmäärittely. Terrorismiksi onkin katsottu nyt vain sellaiset teot, joiden tekijä on todennetusti ollut yhteydessä johonkin ennalta tunnettuun, viranomaisten terroristijärjestöksi luokittelemaan organisaatioon ja saanut siltä ohjeensa. Tekijän pelkkä ideologinen yhteys terroristijärjestöön ja iskun poliittinen motiivi eivät siis enää ole riittäneet. Tällä tavoin monet jihadistien iskut on voitu nimetä ”yksittäisiksi tapahtumiksi”, joilla ”ei ole yhteyttä terrorismiin” tai ”ei tiedetä olevan yhteyttä terrorismiin”. Vastaavasti tekijöitä ei tällöin ole kutsuttu ”terroristeiksi”, puhumattakaan siitä, että heitä oltaisiin kutsuttu ”jihadisteiksi” tai ”mujahidineiksi”, vaan esimerkiksi ”pommimiehiksi”, ”asemiehiksi” tai ”puukkomiehiksi”. Tällä tavoin huomio on suunnattu pois terroriteon uskonnollis-ideologisesta ja poliittisesta motiivista ja tavoitteista siihen välineeseen, jolla teko on suoritettu.
Koska sillä, onko jokin järjestö virallisesti luokiteltu terroristijärjestöksi, on merkittäviä seurauksia, Muslimiveljeskunta luonnollisesti tekee kaikkensa, ettei sitä itseään luokiteltaisi terroristijärjestöksi, ja on ilmeisestä, että se harjoittaa aktiivista lobbausta estääkseen hallituksia luokittelemasta muitakaan jihadistijärjestöjä terroristijärjestöiksi. Se antaa ymmärtää, että jos veljeskunta julistetaan terroristijärjestöksi, ”maltilliset muslimit” ympäri maailman tulkitsevat sen sodanjulistukseksi islamia ja kaikkia muslimeja vastaan. Samantyyppisellä argumentoinnilla veljeskunta pyrkii tekemään tyhjiksi ylipäätään kaikki terrorismin vastaiset toimenpiteet. Tällä hetkellä Muslimiveljeskunta on luokiteltu terroristijärjestöksi ainakin Venäjällä, Syyriassa, Egyptissä, Saudi-Arabiassa, Bahrainissa ja Yhdistyneissä arabiemiraateissa.
Majuri Stephen Coughlinin luentosarja jihadistien muodostamasta uhasta Yhdysvalloille ja lännelle. Coughlin, joka on tiedustelun ammattilainen, perustaa analyysinsa toiveajattelun sijaan tosiasioihin ja muslimien itsensä käyttämään materiaaliin, ja niinpä hän onkin tullut tunnetuksi ennustustensa toteutumisesta.
Väkivaltainen ekstremismi
Joka tapauksessa muslimien viime vuosikymmeninä suorittamien kymmenien tuhansien terrori-iskujen johdosta syystä ”terrorismi” assosioituu voimakkaasti islamiin niin, että käytännössä kaikki asioihin pintaa syvemmältä perehtyneet mieltävät sen olevan kaunisteleva kiertoilmaus ”islamille”, vaikka eivät uskaltaisi sanoa sitä ääneen. Niinpä vuonna 2010 Obaman hallinto lanseerasi Muslimiveljeskunnan suosituksesta sen tilalle uuden termin ”väkivaltainen ekstremismi” vähätelläkseen islamilaisen terrorismin merkitystä ja islamin yhteyttä terrorismiin sekä hyödyntääkseen laaja-alaisempaa ekstremismin käsitettä aseena niitä vastaan, jotka kritisoivat islamia ja vastustavat shari’aa. Merkille pantavaa on, että tätä Yhdysvaltain turvallisuuden kannalta keskeistä asiaa käsitelleen DHS:n neuvoston jäsenistä yli puolet oli islamisteja, pro-islamisteja tai suurten muslimiyhteisöjen edustajia (Swier, 1.12.2012).
Muslimiveljeskunnan propagandan, soluttautumisen ja subversion onnistumisesta kertoo se, että vasemmiston kontrolloiman valtamedian lisäksi myös länsimaiset turvallisuusviranomaiset ovat huolestuttavasti omaksuneet jihadistien terrori-iskuja vähättelevän ja jihadistien uskonnollisia motiiveja ja agendaa tahallisesti hämärtävän terminologian ja tiedotuspolitiikan. Yksi ääriesimerkki tästä on se, kuinka ”terrorismista” puhumisen sijaan Yhdysvaltain entinen kotimaan turvallisuudesta vastannut ministeri Janet Napolitano puhui ”ihmisen aiheuttamista tuhoista” korostaakseen halua ”siirtyä pois pelon politiikasta kohti politiikkaa, jossa varaudutaan kaikkiin uhkiin, joita voi tapahtua” (Spiegel, 16.3.2009).
Entinen Pentagonin kouluttuja, majuri Stephen Coughlin kertoo ”väkivaltaisen ekstremismin vastustamisen” (CVE) narratiivista ja sen alkuperästä (helmikuu 2016). Ks. myös osa II.
Muslimiveljeskunnan lanseeraama, uhkakuvaa tarkoituksellisesti hämärtävä väkivaltaisen ekstremismin käsite on huolestuttavasti ilmaantunut myös Suojelupoliisin sanastoon. Esimerkiksi Suojelupoliisin tilannekatsauksessa (2/2013) todetaan: ”Väkivaltaisista ääriliikkeistä johtuva laajamittaisen väkivallan riski Suomessa on pieni eikä tilanteessa ole tarkastelujakson aikana tapahtunut muutoksia. Väkivaltaista ekstremismiä ilmenee paikallisesti ja yksilötasolla lähinnä äärioikeiston käyttämänä väkivaltana. (…) Väkivaltainen ekstremismi voi ilmetä rasistisena tai muuna viharikollisuutena.” Toivoa sopii, että tämän sanahelinän takaa ei paljastu soluttautumista tai ideologista subversiota, vaan kyse on vain pr-tarkoituksiin käytettävästä retoriikasta, jolla poliitikot ja lehdistö saadaan pidettyä tyytyväisinä.
Muslimiveljet ekstremismin vastustamisen asiantuntijoina
Muslimiveljet tekeytyvät mielellään asiantuntijoiksi väkivaltaisen ekstremismin vastustamisessa, ja ”ekstremisteillä” he tällöin viittaavat ensi sijassa ”äärioikeistolaisiin kiihkoilijoihin” ja ”muslimivastaisiin ekstremisteihin” eli jotakuinkin kaikkiin muihin kuin muslimeihin. Mitä sitten tulee musliminuorten ”radikalisoitumisen” ehkäisemiseen länsimaissa, veljeskunta tarjoaa ratkaisuksi lisää islamia, lisää moskeijoita, lisää koraanikouluja, lisää islaminopetusta, lisää imaameja, lisää shari’aa – ja mielellään länsimaisten veronmaksajien rahoituksella. Toisin sanoen sen mukaan ratkaisuna ”ekstremismin” ongelmaan on edistää juuri niitä tavoitteita, joihin jihadistit pyrkivät, ja ravita niitä juuria, joista jihadismi pohjimmiltaan kumpuaa. Esimerkiksi kolme toisistaan riippumatonta tutkimusta on osoittanut, että 80 % Yhdysvaltain moskeijoista opettaa ääri-ideologiaa, islamin ylivallan aatetta ja shari’an toimeenpanemisen välttämättömyyttä, lietsoo vihaa juutalaisia ja kristittyjä kohtaan ja tarjoaa väkivaltaiseen jihadiin yllyttävää materiaalia (Jihad Watch, 7.6.2011, 11.12.2011), ja kävijämääriltään ylivoimaisesti suosituimpia ovat moskeijat, joissa edellytetään shari’an tiukkaa noudattamista ja joissa on tarjolla ”ankarasti väkivaltaan lietsovaa” materiaalia (Kedar & Jerushalmi 2011). Muslimivaltioiden osalta veljeskunta puolestaan propagoi ideaa, jonka mukaan ainoa tapa ehkäistä ”radikalismia” ja viedä kasvualusta ”ääriliikkeiden nousulta” on se, että Länsi tukee aseellisesti, taloudellisesti ja muilla tavoin ”maltillisten muslimiryhmien” valtaannousua noissa maissa – ja sillä se tarkoittaa nimenomaan ”maltillista” Muslimiveljeskuntaa.
Aina muslimien suorittamien terrori-iskujen jälkeen Muslimiveljeskunta rientää julkisuuteen tuomitsemaan ”kaiken terrorismin” täsmentämättä, että se viittaa ”terrorismilla” vain muslimeihin kohdistuvaan väkivaltaan, ei jihadiin. Samalla se lietsoo rasismi-, islamofobia- ja äärioikeistohysteriaa ja pelkoa muslimeihin kohdistuvista vastaiskuista, vaikkei sellaisista ole mitään näyttöä, julistaen, että iskun todellisia uhreja ovat tavalliset, maltilliset muslimit. Se myös valmentaa jihadistien omaisia esiintymään median edessä ja tuottaa näille valmiita lausuntoja, joilla hämärretään teon yhteydet islamiin ja shari’aan. Se pelaa taitavasti ”muslimien maltillisen enemmistön” kortilla niin, ettei kukaan uskaltaisi sanoa tai tehdä mitään, mikä voisi saattaa muslimit uskontoineen huonoon valoon, koska se vahingoittaisi ”yhteisöllistä yhteenkuuluvuutta” tai lietsoisi ”yhteiskunnallisia” tai ”uskonnollisia jännitteitä” eri ryhmien välille. Se torjuu ”syrjivinä”, ”rasistisina” ja ”islamofobisina” kaikki aikeet suorittaa uskonnollista profilointia ja kohdentaa terrorismin vastaista tiedustelua moskeijoihin ja muslimiyhteisöön (IPT News, 24.12.2012, Jihad Watch 7.9.2012) eikä tee käytännössä mitään, mistä olisi todella hyötyä jihadistien harjoittaman terrorismin torjunnassa ja tutkinnassa, vaan päinvastoin kehottaa muslimeja olemaan tekemästä yhteistyötä turvallisuusviranomaisten kanssa (IPT News, 12.1.2011, IPT News 21.1.2011, Geller 6.12.2012).
Faisal Hussein suoritti 22.7.2018 Torontossa Islamilainen valtion vastuulleen ottaman terrori-iskun, jossa hän ehti surmata kaksi ja haavoittaa 13 ihmistä, ennen kuin tuli itse surmatuksi ”marttyyrina”. Se, kuinka viranomaiset iskusta tiedottivat, kuinka tapausta käsiteltiin valtamediassa, kuinka Muslimiveljeskunta osallistui damage controliin sepittämällä tarinan tekijän ”mielenterveysongelmista” ja kuinka kaikesta päätellen tämä kaikki vieläpä suoritettiin koordinoidusti, on kouluesimerkki siitä, kuinka viranomaiset, valtamedia ja Muslimiveljeskunta pyrkivät hämärtämään terroritekojen uskonnollisia motiiveja, kun ne liittyvät islamiin ja shari’aan.
Mitä tulee George W. Bushin käynnistämään sotaan terrorismia vastaan, Muslimiveljeskunta pyrki systemaattisesti sabotoimaan sitä toistamalla al-Qa’idan salaliittoteoriaa, jonka mukaan siinä on itse asiassa kyse ”sodasta islamia ja muslimeja vastaan”, niin kovasti kuin poliittisesti korrektit poliitikot ja viranomaiset yrittivätkään vakuuttaa, että siitä nimenomaan siinä ei ole kyse (ks. IPT: War on Islam). Tällaisten väitteiden tavoitteena on herättää suuttumusta muslimiyhteisössä ja viedä pohjaa terrorismin vastaisilta toimilta. Se antaa ymmärtää, että samoin kuin kaikkinainen islamin poliittisen ideologian ja shari’an kritisointi myös terrorismin vastaisen tiedustelutoiminnan kohdistaminen muslimeihin ”loukkaa muslimeja”, ja kaikki, mikä loukkaa muslimeja, altistaa nämä ”ääriliikkeiden ideologioille” ja ”radikalisoitumiselle”. Se haluaa kaikkien sisäistävän sen periaatteen, että jos joku loukkaa muslimeja, tuo loukkaaja on vastuussa siitä seuraavista muslimien väkivaltaisista reaktioista ja niiden mahdollisesti aiheuttamista kuolonuhreista.
”Ekstremismin vastustajat” vierailevat Suomessa
Suomessa maaliskuussa 2015 vieraillut Mohamed Elsanousi, Muslimiveljeskunnan etujärjestöihin kuuluvan ISNA:n johtaja, jolla YLE:n mukaan ”on vuosien kokemus terrori-iskujen ehkäisystä”, antaa seuraavat seitsemän ohjetta terrorismin torjumiseksi:
- Lakkaa käyttämästä termiä ”radikaali islam”.
- Ymmärrä, mistä islamissa on kysymys (ts. edellä puheena olleen ”islam on rauhan uskonto”-narratiivin mukaisesti).
- Muista, että suuren osan terrorismista estävät muslimit itse.
- Virkavallan on luotava luottamus uskonnollisiin yhteisöihin.
- Jos vakoilet, kerro siitä imaamille.
- Älä keskity konfliktiin – huomioi myös positiivinen kehitys.
- Papit, rabbit ja imaamit: Lyökää hynttyyt yhteen.
Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka monta terrori-iskua Elsanousi on ehkäissyt noilla ohjeillaan, jotka edistävät Muslimiveljeskunnan sivilisaatiojihadistista strategiaa ja joita poliisi- ja tiedusteluviranomaisten ei tietenkään missään tapauksessa tule noudattaa (paitsi korkeintaan tiedustelu- ja hämäystarkoituksissa). Sen sijaan viranomaisten kannattaa perehtyä erittäin toimiviksi osoittautuneisiin NYPD:n ohjeisiin Radicalization in the West: The Homegrown Threat, jotka New Yorkin vasemmistoradikaalinen pormestari Bill de Blasio poisti käytöstä tammikuussa 2016 ACLU:n ja muslimijärjestöjen eli käytännössä Muslimiveljeskunnan käskytyksestä. Muslimiveljeskunnan strategiana on väittää, että kaikki tehokkaat terrorismin vastaiset toimet ovat jotain, mikä ei estä vaan päinvastoin aiheuttaa terrorismia.
ISNA, jonka puheenjohtaja edellä mainittu Elsanousi on ja jonka Muslimiveljeskunta omien sanojensa mukaan perusti ”islamilaisen liikkeen ytimeksi” Yhdysvalloissa, on nimetty ”syytteen ulkopuolelle rajatuksi salaliittolaiseksi” (unindicted co-conspirator) Yhdysvaltain suurimmissa terrorismin tukemiseen liittyvässä Holy Land Foundation -oikeudenkäynnissä vuonna 2008 (IPT: Co-conspritors). Kun ISNA jälkikäteen yritti saada nimensä pois tuosta listasta, tuomioistuin tyrmäsi hakemuksen tylysti todeten ISNA:n olevan olemassa terroristijärjestö Hamasin rahallista tukemista varten. (Jihad Watch 7.9.2012.) Suomessa Elsanousi toimii Ylen mukaan ”Kirkon Ulkomaanavun koordinoiman Uskonnollisten ja perinteisten johtajien verkoston palveluksessa”. Kirkon Ulkomaanavun veljeily jihadistijärjestöjen ja OIC:n kanssa on vähintäänkin huolestuttavaa. Vuonna 2015 se oli isännöimässä Muslimiveljeskuntaa edustavaa saarnaajaa Abdullah bin Mahfudh ibn Bayyahia, jonka vierailu Valkoisessa talossa synnytti kohun vuonna 2013. Ibn Bayyah on muun muassa vuonna 2004 hyväksynyt fatwan, joka oikeuttaa amerikkalaisten tappamisen Irakissa, ja hän on julistanut avoimesti verkkosivuillaan, että ”kristityt ovat menossa helvettiin”.
Esimerkkejä verbaalisesta jihadista
Lännessä Muslimiveljeskunta pyrkii brändäämään islamin positiiviseksi, modernia yhteiskuntaa hyödyttäväksi uskonnoksi, joka on täysin yhteensovitettavissa länsimaiden perustuslakien kanssa, ja islamistit puolestaan jonkinlaisiksi muslimien uskonnonvapauden ja kansalaisoikeuksien puolustajiksi. Tätä tarkoitusta varten se pyrkii kontrolloimaan sitä sanastoa, jota länsimaisten poliitikkojen, viranomaisten, tutkijoiden, oppimateriaalien laatijoiden ja median edustajien on sen mukaan islamista puhuessaan soveliasta käyttää ja mitä ei, jotta he eivät ”leimaisi”, ”loukkaisi” tai ”suututtaisi” muslimien ”maltillista valtavirtaa”, mikä vain ”lisäisi vastakkainasettelua” ja saattaisi ”altistaa” nämä ”maltilliset muslimit” ”ääri-ideologioille” ja ”radikalisoitumiselle”.
MEMRI:n verkkosivuilta voi seurata, mitä muslimijohtavat puhuvat arabiaksi omille kannattajilleen: Memri.org, Memri TV.
Tämän lisäksi länsimaiselle yleisölle suunnatussa propagandassaan se pyrkii systemaattisesti salailemaan ja kaunistelemaan niitä merkityksiä ja tulkintoja, joita islamin omissa lähteissä, kuten Koraanissa ja sen selitysteoksissa (tafsir), haditheissa, eri lakikoulukuntien shari’a-oppaissa ja Muhammadin elämäkerrassa (sirat), eri asioille annetaan. Usein siteeratun hadithin (Sunan Abu-Dawud 008:2631) mukaan aina sotaretkille lähtiessään Muhammadilla oli tapana korostaa: ”Sota on petosta.” Tämä pätee myös verbaaliseen jihadiin, jossa shari’a sallii muslimien käyttää kafireita vastaan erilaisia harhautusmenetelmiä muslimien suojelemiseksi, omien aikeiden kätkemiseksi, shari’an voimaansaattamisen edistämiseksi ja kafireiden tappamiseksi tai houkuttelemiseksi islamiin. Näitä menetelmiä ovat muun muassa ystävällisyyden teeskentely, valehtelu (taqiyya), harhaanjohtavien puolitotuuksien kertominen (kitman) ja sanojen ja ilmausten käyttäminen siten, että puhuja tahallaan viittaa niillä harhaanjohtavasti johonkin toiseen asiaan kuin vastaanottaja olettaa (tawriya).
Sanaston kontrollointi
Muslimiveljeskunta tuomitsee jyrkästi ne, jotka julkeavat ”yhdistää islamin terrorismiin”. Se ei kuitenkaan tuomitse niitä konkreettisia jihadisteja, jotka omilla teoillaan ja puheillaan tosiasiassa yhdistävät islamin terrorismiin ja perustelevat toimintaansa siteeraamalla huolellisesti Koraanin jakeita ja haditheja, vaan ainoastaan ne, jotka raportoivat siitä. Niinpä se myös vaatii, että termejä ”islam”, ”muslimi”, ”islamisti”, ”shari’a” tai ”jihad” ei saa millään tavalla yhdistää terrorismiin tai ”väkivaltaiseen ekstremismiin”. ”Islamista” puhumisen sijaan tulisi sen mukaan puhua ”ekstremismistä”, ”ääri-ideologiasta”, ”al-Qa’idan ideologiasta”, ”Boko Haramin ideologiasta”, ”Al-Shabaabin ideologiasta”, ”Isisin ideologiasta” ja niin edelleen, ikään kuin nuo ideologiat eivät perustuisi islamiin, ja ”islamilaisen terrorismin” sijaan tulisi puhua ”al-Qa’idan inspiroimasta terrorismista”, ”Isisin inspiroimasta terrorismista” ja niin edelleen, ikään kuin juuri Koraani ja hadithit eivät inspiroisi jihadisteja terrorismiin. Kuten tunnettua, Barack Obama kieltäytyi systemaattisesti käyttämästä ilmausta ”islamilainen terrorismi”, vaikka Muhammad itse totesi kuolinvuotellaan: ”Minut on tehty voittoisaksi terrorilla.” (Sahih Bukhari 4.52.220).
Mitä tulee ongelmalliseen termiin ”islamismi”, se on puhtaasti länsimainen, akateeminen luomus, jota islam itse ei tunne ja jota monet muslimit siksi vieroksuvat. Se pohjautuu ajatukseen, jonka mukaan on olemassa yhtäältä ”islam” jonkinlaisena kristinuskon kaltaisena, rauhanomaisena uskontona ja hyvänä, puhtaana ytimenä ja toisaalta siitä irrallinen ”islamismi”, poliittinen ideologia ja aktivismi, joka tähtää shari’a-lain voimaansaattamiseen joko demokraattisin tai väkivaltaisin menetelmin. Viimeksi mainittua, väkivaltaista ”islamismia” kutsutaan usein ”radikaaliksi islamismiksi”. Näillä jaotteluilla on haluttu pitää yllä poliittisesti korrektia myyttiä islamista ”rauhan uskontona”, jota tavallisista, ”hyvistä” muslimeista erillään pidettävien ”islamistien” sitten väitetään hyödyntävän omiin poliittisiin tarkoitusperiinsä. Tämä jaottelu ei vastaa lainkaan jihadistien omaa käsitystä ”islamista”, joka heidän puheissaan viittaa ennen kaikkea shari’aan, sen määrittämään elämäntapaan ja sitä noudattavaan islamin yhteisöön. Se voi toki viitata myös uskoon, mutta vain vähemmän tärkeänä sivuseikkana. ”Islam ei ole pelkkä ’usko’”, painottaa Sayyid Qutb (MS: 70), modernin jihadismin pääideologi, ja jatkaa: ”… joka paikassa, missä on olemassa islamilainen yhteisö, joka on konkreettinen esimerkki jumalallisesti säädetystä elämänjärjestelmästä, sillä on Allahin antama oikeus astua esiin ja ottaa poliittinen järjestelmä hallintaansa niin, että se voi perustaa shari’an Maan päälle, kun taas uskon asian se jättää henkilökohtaisen omantunnon varaan (MS: 86).” Uskolla on siis islamissa varsin marginaalinen asema.
Edellä mainitun jaottelun seurauksena ”islamismi”- ja ”islamisti”-sanoille lankeaa automaattisesti enemmän tai vähemmän kielteinen sivumerkitys, mikä ei tietenkään tyydytä Muslimiveljeskuntaa, joka harjoittaa nimenomaan poliittista islamia. Niinpä veljeskuntaa edustava CAIR vaati 3.1.2013 mediaa lopettamaan kokonaan ”islamisti”-sanan käytön sen jälkeen, kun uutistoimisto AP oli julkaissut uuden tyylioppaan, jossa ”islamisteiksi” oli määritelty kaikki ”islamin lain mukaisen hallinnon kannattajat” – ”aina valtavirtapoliitikoista jihadisteina tunnettuihin militantteihin” (The Blaze, 6.1.2013). Muslimiveljeskunnan painostus sai aikaan sen, että AP lisäsi seuraavaan tyylioppaaseensa täsmennyksen, jolla on tarkoitus rajoittaa ”islamisti”-sanan käyttöä: ”Älkää käyttäkö synonyyminä islamilaisille taistelijoille, militanteille, ekstremisteille tai radikaaleille, jotka saattavat olla tai saattavat olla olematta islamisteja. Aina kun mahdollista, olkaa täsmällisiä ja käyttäkää militanttikytköksen nimeä: al-Qa’idaan kytköksissä oleva, Hizbollah, Taliban, jne.” (US News, 4.4.2013).
Negatiivisten konnotaatioiden häivyttäminen
Kun jokin kielteisiä mielleyhtymiä ei-muslimeissa herättävä käsite tai sana, kuten ”jihad”, esiintyy toistuvasti mediassa tai on hyvin keskeisessä asemassa islamissa, Muslimiveljeskunta väittää, että ”maltillisten muslimien valtavalle enemmistölle” sillä on itse asiassa jokin myönteinen tai neutraali merkitys ja kielteisessä merkityksessä sitä käyttävät vain ”islamin omiin nimiinsä kaapanneet ekstremistit” ja – ”islamofoobikot”.
Esimerkkinä tästä voi mainita Muslimiveljeskunnan joulukuussa 2012 käynnistämän My Jihad ‑propagandakampanjan (myjihad.org, ei enää ole käytössä), jolla se pyrki marginalisoimaan ja häivyttämään ”jihad”-termiin liittyvät kielteiset mielleyhtymät hyödyntämällä sitä tosiasiaa, että arabian kielen sana jihad sellaisenaan tarkoittaa yleensä ottaen mitä tahansa ’taistelua’ tai ’kamppailua’. Niinpä se väitti, että ”maltillisille valtavirran muslimeille” jihad on ”jokapäiväiseen elämään kuuluva positiivinen, rauhanomainen ja rakentava harjoitus”. Esimerkiksi yhdessä sen kampanjajulisteessa oli musliminainen, joka toteaa: ”Minun jihadiani on pitää kunnostani huolta kiireisestä aikataulustani huolimatta. Mikä on sinun jihadiasi?” Koraanissa, haditheissa ja erityisesti shari’a-oppaissa termi ”jihad” esiintyy kuitenkin lähes poikkeuksetta kontekstissa, joka tavalla tai toisella liittyy sodankäyntiin kafireita vastaan shari’a-lain voimaansaattamiseksi. Tämä pätee myös kiistanalaiseen ”suuremman jihadin” (jihad akbar) käsitteeseen, jolla viitataan ”sisäiseen kamppailuun itseä vastaan” – fyysistä jihadia kohtaan tunnetun vastenmielisyyden tukahduttamiseksi (Islam Q&A: 10455). ’Umdat al-Salik, joka on Kairon al-Azhar-yliopiston, sunnalaisuuden korkeimman uskonnollisen auktoriteetin, ja myös Muslimiveljeskunnan omien organisaatioiden FCNA:n ja IIIT:n, hyväksymä shari’a-opas, antaa selkeän määritelmän ”jihadille”:
o9.0 Jihad tarkoittaa sotaa ei-muslimeja vastaan, ja se on etymologisesti johdettu sanasta mujahada, joka merkitsee sodankäyntiä uskonnon perustamiseksi…
My jihad -kampanjasivustolla todettiin aivan oikein, että ”jihad on islamin uskon keskeinen opinkappale, joka tarkoittaa ’taistelua Jumalan tiellä’”. Sivustolla ei kuitenkaan täsmennetty, että tämä ”kamppailu Jumalan tiellä” on käännös jihadistien viljelemästä arabiankielisestä ilmauksesta ”al-jihad fi sabil Allah”, jolla tarkoitetaan nimenomaan fyysiseksi, aseelliseksi kulminoituvaa taistelua uskottomien alistamiseksi ja shari’an voimaansaattamiseksi kaikkialla Maassa (Jihad Watch, 6.6.2003, Spencer 2007: 74–75). Koraanissa (4:95–96) varta vasten korostetaan, että ne, jotka ”taistelevat Allahin tiellä omaisuutensa ja henkensä uhalla” eli fyysisesti, saavat Allahilta paljon suuremman palkkion kuin ne, jotka pelkästään tukevat jihadia materiaalisesti. ’Umdat al-Salikissa todetaan:
o9.1 Jihad on yhteisöllinen velvollisuus. Kun riittävä määrä ihmisiä suorittaa sitä menestyksekkäästi, toteuttaa sitä, se ei ole enää pakollista toisille (mistä todisteena ovat profeetan sanat): ”Se, joka antaa varusteita jihadia käyvällä sotilaalle, on itse suorittanut jihadia”. Ja Allah Korkein on sanonut: ”Eivät taistelusta pois jäävät uskovaiset – paitsi ne, joilla on jokin vamma – ole samanveroisia kuin ne, jotka kilvoittelevat Allahin tiellä omaisuutensa ja henkensä uhalla. Allah suosii omaisuutensa ja henkensä uhalla kilvoittelevia enemmän kuin taisteluista pois jääviä. Hän on luvannut molemmille parhaan palkkion, mutta kilvoitteleville Hän antaa suuremman palkan kuin taistelusta pois jääville. (Koraani 4:95)
Pamfletissaan ”Liity karavaaniin” sheikki Abdullah Azzam, Muslimiveljeskunnan kasvatti ja ”globaalin jihadin isä”, tähdentää, että ilmauksella ”fi sabil Allah” eli ”Allahin tiellä” tai ”Allahin asian puolesta” tarkoitetaan jihadia (päätösluvun kohta 9) ja sana ”jihad” puolestaan viittaa yksinomaan aseelliseen taisteluun, mistä neljä imaamia (eli sunnalaisuuden neljä lakikoulukuntaa) ovat yhtä mieltä (päätösluvun kohta 8).
Heinäkuussa 2016 Muslimiveljeskuntaa edustavan CAIR:n johtaja Nihad Awad vaati twiiteissään (15.7.2016, 28.7.2016), että jihad-sanaa ei tulisi käyttää terrori-iskujen yhteydessä, väittäen, että ”terrorismilla ei ole mitään tekemistä jihadin kanssa”. Tässä yhteydessä on muistettava, että Muslimiveljeskunnan omassa sanastossa sana ”terrorismi” on rajoitettu vain muiden kuin muslimien tekemiin terrori-iskuihin. Jihad ei sen terminologiassa ole lainkaan terrorismia.
My Jihad ‑sivustolla ”jihadia” pyrittiin brändäämään myös ”kamppailuksi oikeudenmukaisuuden puolesta”, joka voi olla ”fyysistä”, ”jos muita keinoja ei enää ole käytettävissä”. Tämä muotoilu oli tarkoitettu herättämään vastakaikua erityisesti vasemmistolaisissa, mutta jälleen sivustolla ”unohdettiin” mainita yksi olennainen seikka: Muslimiveljeskunnan omassa sanastossa ”oikeudenmukaisuus” ja ”oikeus” ovat kiertoilmauksia ja koodisanoja ”shari’alle”. Nimenomaan shari’aan viittaa esimerkiksi Egyptin Muslimiveljeskunnan vuonna 2011 perustaman puolueen nimi ”Vapaus ja oikeus”. Myös siinä oleva sana ”vapaus” viittaa johonkin täysin muuhun kuin asiaan vihkiytymätön kuulija olettaa. Sayyid Qutbin mukaan ”vapaus” on tila, joka koittaa, kun kaikki Allahin kanssa kilpailevat palvonnan kohteet ja kaikki shari’a-lain kanssa kilpailevat, ihmisten luomat ja siten jahiliyyahia (”tietämättömyyttä”) edustavat laki-, valta- ja yhteiskunta- ja uskomusjärjestelmät on saatu täysin tuhottua (MS: 34, 70–71, 81, 106–107). Tällöin kaikki ovat myös ”tasa-arvoisia”, lukuun ottamatta tietysti naisia, orjia ja dhimmejä eli muslimeille nöyrästi suojelurahaa (jizya) maksavia juutalaisia ja kristittyjä. Turkin valtapuolueen AKP:n nimi ”Vapaus ja kehitys” on samalla tavalla harhaanjohtava. Siinä oleva sana ”kehitys” viittaa fyysistä jihadia edeltävään da’wa-vaiheeseen ja shari’an asteittaiseen voimaansaattamiseen.
Muslimiveljeskunta käyttää mielellään termejä, joilla jihad naamioidaan oikeutetuksi vapaus- tai kansalaisoikeustaisteluksi sorretun ihmisryhmän puolesta mutta joilla on jihadiin liittyvä piilomerkitys, jonka toiset muslimiveljet ja muut tähän salakoodiin perehdytetyt ymmärtävät (lue: ”Virstanpylväät” uuden sanaston lähteenä). Myös väitteeseen ”islam on rauhan uskonto”, jota voi pitää veljeskunnan suurimpana valheena, kätkeytyy piilomerkitys, jota ulkopuolisen on vaikea oivaltaa: sana ”rauha” viittaa siinä utopistiseen tilaan, joka koittaa sitten, kun koko ihmiskunta on jihadin avulla saatu alistettua noudattamaan shari’aa, eikä kukaan enää kapinoi ”Allahin suvereniteettia” ja muslimien yliherruutta vastaan. Tällainen harhaanjohtava kielenkäyttö (kitman ja tawriya) ei shari’a-lain mukaan ole varsinaista valehtelua, ja se on tarpeen vaatiessa sallittua myös muslimien keskinäisessä kommunikaatiossa (’Umdat al-Salik r10.02–03).
My Jihad ‑kampanjan toinen kärki oli kohdistettu islamiin ja shari’aan kriittisesti suhtautuviin henkilöihin. Muslimiveljeskunta väitti, että ”jihadia” ”terrorismin” synonyymina pitävät muslimiekstremistien lisäksi vain ”muslimivastaiset ekstremistit”, näiden cheerleaderit ja roskanpuhujat, jotka ovat ”liian pitkäksi aikaa tehokkaasti päässeet kaappaamaan ja yksinkertaistamaan keskustelun islamista ja muslimeista”. Sen mukaan nämä ”äärioikeistolaiset, islamofobiset kiihkoilijat” haluavat väittää, että ”ekstremistit ovat oikeassa” ja ”me kaikki muut, maltilliset muslimit väärässä”. Näin Muslimiveljeskunta ohjasi keskustelun islamin dogmien asiasisällöstä jälleen epäolennaiseen kysymykseen ”Mikä on oikeaa islamia ja mikä väärää?” ja antoi ymmärtää, että se ”islamofoobikoiden” toteamus, että jihadistien väkivalta pohjautuu islamin opinkappaleisiin, leimaa ”muslimien maltillisen enemmistön” tai ”kaikki muslimit” ”terroristeiksi”, vahvistaa ”vahingollisia stereotypioita” ja luo ”perusteettomia uhkakuvia”, ja juuri sitä ”islamofoobikot” muka haluavatkin: lietsoa pelkoa, vihaa ja väkivaltaa kaikkia muslimeja kohtaan. Siksi nämä ”islamofobiset kiihkoilijat” tai ”muslimivastaiset ekstremistit” ovat sen mukaan vähintään yhtä vaarallisia ”ekstremistejä” kuin muslimiekstremistit, ja heidät ansaitsevat olla ensisijaisina kohteina ”väkivaltaisen ekstremismin vastustamissa”. Tällaisen ad hominem ‑syytevyöryn voi saada niskaansa, jos pelkästään raportoi, mitä shari’an keskeiset oikeuslähteet – Koraani, hadithit ja Muhammadin elämäkerta – pitävät sisällään, kuinka jihadistien toimet vastaavat shari’an määräyksiä ja kuinka jihadistit itse perustelevat tekojaan siteeraten kyseisiä lähteitä.
”Pysykää vain hiljaa, niin teillä ei ole mitään hätää…”
Syyskuun 11. päivänä [Mohammed] Atta nousi American Airlinesin lennolle 11 Bostonista Los Angelesiin. Kun hän ja muut jihadistit olivat kaapanneet koneen, Atta kertoi matkustajille: ”Pysykää vain hiljaa, niin teillä ei ole hätää… Älkää kukaan liikkuko. Kaikki tulee menemään hyvin. Jos yritätte liikkua, vaarannatte itsenne ja koneen. Pysykää vain hiljaa. – The Complete Infidel’s Guide to Free Speech (and Its Enemies)
Valitettavasti valtaeliitti ja valtamedia ovat sisäistäneet erittäin hyvin sen Muslimiveljeskunnan propagoiman narratiivin, jonka mukaan jihadistien uskonnollisten motiivien ja tavoitteiden totuudenmukainen raportointi antaisi jihadisteille ja heidän ”ääri-ideologialleen” juuri sen legitimiteetin ja julkisuuden, jota he haluavat, voimaannuttaisi heitä ja sen myötä vahingoittaisi ”maltillisten muslimien” asemaa, ”loukkaisi” näitä ja ”altistaisi” nämä ”ääriryhmien ideologioille” – ja, mikä pahinta, vain lisäisi bensiiniä ”islamofobisten kiihkoilijoiden” lietsomiin liekkeihin.
Tämän syötin ahnaasti nielaisseet poliittisesti korrektit viranomaiset ja media pyrkivät viimeiseen asti välttämään jihadistien uskonnollisten motiivien ja shari’an oikeuslähteiden tarkastelemista, vaikka ne ovat vapaasti saatavilla Internetistä ja kirjastoista, tai tekeytyvät autuaallisen tietämättömiksi niistä, vaikka jihadistit itse ilmoittaisivat ne hyvin selkeäsanaisesti. Ääri-esimerkkejä tästä ovat niin kutsuttu ”Fort Hoodin ammuskelu”, jossa Nidal Hassan 5.11.2009 surmasi 13 henkilöä Fort Hoodin sotilastukikohdassa Teksasissa ja jonka Obaman hallinto määritteli ”työpaikkaväkivallaksi”, ja Tsarnajevin veljesten 15.4.2013 suorittama Bostonin maratonin pommi-isku, jonka motiiveista vasemmistomedia teeskentelee vieläkin olevansa autuaallisen tietämätön. Viranomaisten, poliitikkojen ja valtamedian edustajien harjoittama tahallinen totuuden peittely tekee heistä osasyyllisiä jihadistien tuleviin iskuihin. Se vahingoittaa ihmisiä, myös heidän omia lähimmäisiään, estämällä heitä ymmärtämästä asioiden syy-seuraussuhteita ja varautumasta tulevaan ja antaa Muslimiveljeskunnalle ja muille jihadistiryhmille mahdollisuuden jatkaa rauhassa shari’an voimaansaattamiseen tähtäävän agendansa toteuttamista.
KGB-loikkari Juri Bezmenov (Tomas Schuman) kertoo KGB:n käyttämästä ideologisesta subversiosta. Katso myös Bezmenovin silmiä avaava haastattelu vuodelta 1984.
Muslimiveljeskunta näyttää omaksuneen KGB:ltä ideologisen subversion menetelmän. Ideologisella subversiolla tähdätään siihen, että ihmiset muuttavat tapaansa havainnoida todellisuutta aina siihen pisteeseen asti, että kaikesta saatavilla olevasta informaatiosta huolimatta kukaan ei ole enää järjissään puolustaakseen itseään, perhettään, yhteisöään ja maataan ja subversion kohteena olevat hyväuskoiset, hyödylliset idiootit on saatu huijattua toimimaan itsenäisesti omaa etuaan vastaan (Schuman 1984).
Kuten aikoinaan Neuvostoliiton tapauksessa Muslimiveljeskunnankin tapauksessa hyödyllisen idiootin roolia näyttelee ensi sijassa vasemmisto, jonka kanssa Muslimiveljeskunnalla on yhteinen vihollinen: länsimainen sivilisaatio ja sen juutalaiskristilliseen moraaliin ja valistuksen ihanteisiin pohjautuva, yksilönvapauksia kunnioittava arvomaailma. Niinpä vasemmistoeliitti ja valtamedia samoin kuin kansalais- ja ihmisoikeuksien puolustajina esiintyvät järjestöt ajavat itsenäisesti ja täysin oma-aloitteisesti Muslimiveljeskunnan agendaa ja yhdenmukaistavat ja synkronoivat omat kulttuurimarxistiset narratiivinsa Muslimiveljeskunnan narratiivien kanssa niin, että on mahdotonta sanoa, kummalta ne ovat alun perin lähtöisin. Lisäksi noita narratiiveja eivät levitä ainoastaan muslimiveljet vaan myös sellaiset muslimit ja ei-muslimit, joilla ei ole mitään tekemistä Muslimiveljeskunnan kanssa mutta jotka ovat havainneet ne toimiviksi. Vasemmiston kontrolloiman Hollywoodin, uutis- ja viihdeteollisuuden, yliopistomaailman ja popkulttuuriin kautta ne ovat voineet iskostua myös sinun oman lähimmäisesi, puolisosi, lapsesi tai työtoveriesi ajatusmaailmaan.
Nykypäivän globaalin jihadin merkittävin taustajärjestö on Muslimiveljeskunta (Jamiat al-Ikhwan al-muslimun tai lyhyesti Ikhwan), jonka Hasan al-Banna (1906–1949) perusti Egyptissä vuonna 1928, neljä vuotta sen jälkeen, kun Kemal Atatürk oli lakkauttanut osmanien kalifaatin. Opettajana ja imaamina toimineen al-Bannan mielestä islamilainen sivilisaatio Egyptissä ja muualla oli rappioitunut ja maallistunut länsimaisen kulttuurin vaikutuksesta ja ainoa tapa, jolla muslimit voivat nousta sosiaalisesta ja moraalisesta alennustilastaan, oli puhdistaa islam kaikista vieraista vaikutteista ja palata takaisin siihen elämäntapaan, jota ”hartaat esi-isät” (arab. al-salaf al-salih), kolme ensimmäistä muslimisukupolvea, olivat Koraanin ja perimätiedon perusteella noudattaneet. Hänen lähtökohtanaan oli siis salafismi, jonka mukaan, että palaaminen islamin alkuaikojen yhteiskuntamalliin tarjoaa ratkaisun kaikkiin yhteiskunnan ongelmiin – myös nykyaikana.
Vuonna 1964 Qutb vapautettiin kahdeksaksi kuukaudeksi, minkä jälkeen hänet vangittiin uudelleen Nasseriin kohdistuneista salamurhajuonista syytettynä. Samassa yhteydessä pidätettiin tuhansia muslimiveljiä. Qutbille langetettiin kuolemantuomio, ja hänet hirtettiin 29.8.1966. ”Marttyyrikuolemansa” johdosta hän sai kulttimaineen jihadistien keskuudessa. Aiman al-Zawahiri (s. 1951), al-Qa’idan nykyinen johtaja, joka oli 14-vuotiaana liittynyt Muslimiveljeskuntaan, kertoo 
Merkille pantavaa on, että Hitler nauttii nykyäänkin suurta suosiota ympäri muslimimaailman, ja hänen teoksensa Mein Kampf on edelleen bestseller monissa muslimimaissa (
