Tämä on osa kirjoitelmasarjaa, jossa käsitellään Muslimiveljeskunnan historiaa ja toimintastrategioita. Vuonna 1928 Egyptissä perustettu Muslimiveljeskunta on nykypäivän jihadistijärjestöistä petollisin ja vaarallisin. Sillä on sama tavoite kuin kaikilla muillakin jihadistijärjestöillä: valtiovallan anastaminen, shari’a-lain voimaansaattaminen, islamilaisen valtion perustaminen, kalifaatin palauttaminen entiseen suuruuteensa ja laajentaminen lopulta kaikkialle maailmaan. Mutta se eroaa muista jihadistijärjestöistä pitkäjänteiseltä toimintastrategialtaan ja menetelmiltään. Se kutsuu Lännessä käyttämäänsä lähestymistapaa ”sivilisaatiojihadistiseksi prosessiksi”, millä se tarkoittaa ”suuren mittaluokan jihadia länsimaisen sivilisaation eliminoimiseksi ja tuhoamiseksi sisältä käsin ja ’sabotoimalla’ sen mitätön kotipaikka heidän omien käsiensä ja muslimien käsien kautta niin, että se eliminoituu.” Kirjoitelmasarjan yleinen johdanto on luettavissa tästä.
Kun tunnet vastustajasi ja tunnet itsesi, et ole vaarassa sadassakaan taistelussa. Jos et tunne vastustajaasi, mutta tunnet itsesi, mahdollisuutesi voittoon tai tappioon ovat samat. Jos et tunne vastustajaasi etkä itseäsi, olet jokaisessa taistelussa vaarassa. – Sunzi, Sodankäynnin taito
Lännessä, jossa Muslimiveljeskunta käy sivilisaatiojihadia, sen tavoitteena on estää kafireita (kafir ”uskoton”) ymmärtämästä, mitä maailmassa on tapahtumassa ja mikä heitä uhkaa, jotta he eivät ryhtyisi vastatoimiin uhan torjumiseksi. Käynnissä on Muhammadin 1 400 vuotta sitten käynnistämä sota kafireita vastaan, ja vaakalaudalla on koko länsimainen sivilisaatio ja sen vapaus. Jos veljeskunta tai jokin toinen jihadistijärjestö onnistuu tavoitteessaan syrjäyttää vapaa demokraattinen yhteiskuntajärjestys ja korvata se shari’a-lakia noudattavalla islamilaisella valtiolla, se merkitsee yksilönvapauksien loppua, eikä kenelläkään enää ole mahdollisuutta etsiä onnea vapaasti, omista lähtökohdistaan käsin, vaan kaikkien, niin muslimien kuin muidenkin, on alistuttava shari’an totalitaarisiin määräyksiin.
Niinpä Muslimiveljeskunnalle on olennaisen tärkeää, että kafirit eivät tunne shari’aa, sen jihad-doktriinia ja islamin vaatimusta muiden kansakuntien alistumisesta sen ylivaltaan. Näin ollen he eivät saa tuntea myöskään jihadin uskonnollisia perusteita, motiiveja ja tavoitteita eivätkä jihadistien käyttämiä strategioita ja hybridisodankäynnin menetelmiä. Kirjoitelmasarjan tässä osassa käsitellään eräitä Muslimiveljeskunnan ja vasemmiston yhteisiä narratiiveja ja taktiikoita, joilla ihmiset pyritään pitämään pimennossa islamin todellisesta luonteesta ja sen muodostamasta uhasta länsimaiselle yhteiskunnalle ja yksilönvapaudelle.
Uhrinarratiivi
Yksi islamin kulttuuris-psykologisista ominaispiirteistä on uhrimentaliteetti. Tunne olosuhteiden ja muiden ihmisten uhrina olemisesta johtaa helposti siihen, että ihminen ei ota vastuuta omista teoistaan vaan syyttää niistä ulkoisia olosuhteita ja muita ihmisiä, mikä lujittaa kielteisiä ajattelutottumuksia ja siten edelleen vahvistaa uhrimentaliteettia. Näkemystä muslimien uhriudesta ruokkivat islamin uskonnolliset lähteet, joissa muslimien ongelmista syyllistetään erityisesti juutalaisia, jihadistijärjestöjen, kuten Muslimiveljeskunnan ja al-Qa’idan, propaganda, ja myös Lännen kulttuurimarxistiset narratiivit, joissa tietyt ihmisryhmät, kuten seksuaalivähemmistöt, alkuperäiskansat, mustat ja muslimit, on ennalta määritelty ”sortajaryhmien” sortamiksi ”uhriryhmiksi”. Niiden edustajiin sovelletaan sitten alennettuja moraalisia standardeja, ikään kuin he olisivat alentuneesti syyntakeisia säälittäviä holhokkeja, jotka eivät kykene ottamaan vastuuta omista teoistaan vaan jotka pystyvät ainoastaan reagoimaan ulkoisiin olosuhteisiin, kuten heihin kohdistettuun ”syrjintään” tai ”rakenteelliseen rasismiin”. Näitä uhriryhmien edustajia näyttävästi suvaitsemalla sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolustajat pääsevät sitten osoittamaan omaa tiedostavuuttaan, moraalista ylemmyyttään ja kuulumistaan hyvien ihmisten joukkoon – erotukseksi ”äärioikeistolaisista”, ”rasisteista”, ”fasisteista”, ”islamofoobikoista”, ”ksenofoobikoista” ja muista pahoista ihmisistä.
Jos uhriryhmän edustaja käyttäytyy negatiivisesti, esimerkiksi valehtelee, varastaa, raiskaa tai tappaa, hänen ei katsota olevan itse vastuussa teostaan, vaan sen katsotaan johtuvan tekijän kokemasta ”syrjinnästä”, ”sorrosta”, ”rakenteellisesta rasismista”, ”työ- ja harrastusmahdollisuuksien puuttumisesta” tai vaikkapa jonkun muun hänelle tuottamista traumoista, ja näin sitä katsotaan läpi sormien. Tekoja voidaan katsoa läpi sormien myös nihilistisen kulttuuri- ja moraalirelativismin nimissä, sillä keitäpä me olisimme tuomitsemaan toisten kulttuurien perinteitä, kuten vaikkapa naisten alistamista, kunniamurhia, happohyökkäyksiä, raajojen katkomisia, eläinten kiduttamista tai lasten sukuelinten silpomista? Pelataanhan Suomessakin pesäpalloa, käydään saunassa, syödään muikkukukkoa ja tehdään muita omituisia asioita. Sitä paitsi monikulttuurisuushan on vain rikkaus ja voimavara, eikö niin?
Sitä vastoin sortajaryhmien edustajia ei arvioida tuollaisin kriteerein, vaan heidän tekojensa ja puheidensa katsotaan heijastavan yksinomaan heidän pahantahtoisia intentioitaan, ennakkoluulojaan ja asenteitaan uhriryhmien edustajia kohtaan. Heidän katsotaan olevan pahoja yksinkertaisesti siksi, että he kuuluvat pahaan sortajaryhmään, täysin riippumatta siitä, kuinka he perustelevat näkemyksiään faktojen pohjalta, tai siitä, mikä näiden ihmisten todellinen intentio on. Lähes poikkeuksetta islamiin kriittisesti suhtautuvat henkilöt lähtevät altruistisesta pyrkimyksestä suojella länsimaista sivilisaatiota ja arvomaailmaa koko ihmiskunnan hyväksi ja halusta auttaa kaikkia islamin ja muiden totalitaaristen järjestelmien uhreja, olivatpa nämä ei-muslimeja tai muslimeja, mutta vasemmistofasisteille nämä ihmiset ovat yksinkertaisesti pahoja, ja sellaisina he ansaitsevat tulla vain tuhotuiksi – vähintään maineensa osalta ja, jos mahdollista, myös taloudellisesti ja fyysisesti varoitukseksi muille toisinajattelijoille.
Vasemmiston uhrinarratiivissa uhriryhmät on luokiteltu eri tasoihin uhriuden asteen mukaisesti. Mitä korkeampi ryhmän uhristatus on, sitä etuoikeutetumman aseman ryhmä saa, sitä enemmän sen edustajien kyseenalaisia tekoja katsotaan läpi sormien ja sitä enemmän siihen kuuluvien ihmisten mielipiteitä arvostetaan. Esimerkiksi viime vuosina kovassa nosteessa on ollut transsukupuolisten uhriryhmä. Yksilö voi kuitenkin samanaikaisesti, ”intersektionaalisesti” edustaa useaa uhriryhmää, mikä nostaa hänen suhteellista uhristatustaan. Kulttuurimarxistisessa identiteettipolitiikassa yksilöä ei arvioida hänen tekojensa ja luonteensa perusteella, mistä Martin Luther King aikoinaan haaveili, vaan päinvastoin sillä perusteella, mikä on hänen ryhmäidentiteettinsä, kuten hänen rotunsa tai sukupuolinen suuntautumisensa.
Ben Shapiro selittää, mistä nykyvasemmiston keskeisiin käsitteisiin kuuluvassa intersektionaalisuudessa on kysymys.
Intersektionaalisuuden idea on se, että eri uhriryhmillä on yhteinen sortaja, valkoinen heteromies ja hänen kulttuurinsa, jonka tuhoamiseksi uhriryhmien tulisi yhdistää voimansa, aivan kuten Marx oli aikoinaan kuvitellut kaikkien maiden proletariaattien yhdistävän voimansa kukistaakseen kapitalismin. Todellisuudessa kuitenkin uhriryhmien välillä on paljon suurempia ristiriitoja kuin väitettyjen uhri- ja sortajaryhmien välillä. Käytäntö on osoittanut, että tällaisissa tilanteissa ylivoimaisesti korkein uhristatus on muslimeilla ja erityisesti – muslimimiehillä. (Musliminaisista tai -lapsista tuskin kukaan välittää.)
Jos muslimimies ahdistelee transsukupuolisia, hakkaa naisia, lapsia tai orjiaan, heittää homoseksuaaleja katolta tai haukkuu mustaihoisia ”rusinapäiksi” (Sahih Bukhari 1:11:664, 1:11:662, 9:89:256), niin ainakaan vihervasemmistolta on turha odottaa myötätuntoa näitä uhrihierarkiassa alempaa statusta edustavia ihmisiä kohtaan. Vihervasemmistolaiset tietävät hyvin, että millään muilla heidän hyödyntämillään ryhmillä ei ole samanlaista tuhovoimaa länsimaista sivilisaatiota vastaan kuin nuorilla muslimimiehillä, jotka juuri siksi ovat heidän erityissuojelussaan. Nuoret muslimimiehet ovat heille kuin yllättäen käteen työnnetty, uutuuttaan kiiltävä ladattu ase, jota pelon, kunnioituksen, kiihkon ja kiiman sekaisin tuntein ihaillessaan he menevät täysin sanattomiksi unohtaen kaiken muun.
”Miksi feministit eivät taistele musliminaisten puolesta?”, kysyy Ayaan Hirsi Ali, jota on syytetty muun muassa islamofoobikoksi ja valkoisen ylivallan kannattajaksi.
Identiteettipolitiikkaan kuuluu olennaisena osana se, että jos joku uhriryhmään kuuluvaksi laskettu henkilö ei suostukaan pysymään kiltisti hänelle määrätyssä stereotyyppisissä uhrin roolissaan ja syyttämään ongelmistaan sortajia, vaan alkaa kapinoida identiteettipolitiikan ideologiaa vastaan ja ottaa itse vastuun omasta elämästään, hän lakkaa välittömästi olemasta uhriryhmän jäsen, olipa hän muslimi, musta, nainen tai vaikkapa jonkin alkuperäiskansan tai seksuaalivähemmistön edustaja, ja hänet leimataan siinä samassa ”äärioikeistolaiseksi”, ”vaihtoehto-oikeistolaiseksi”, ”rasistiksi”, ”fasistiksi”, ”seksistiksi”, ”naisvihaajaksi”, ”islamofoobikoksi” tai jonkin muun pahan sortajaryhmän edustajaksi. Näin paljastuu se, että vasemmisto ei ole koskaan ollut aidosti kiinnostunut uhriryhmien edustajien hyvinvoinnista tai siitä, että he kohentaisivat elämäänsä itsenäisesti omalla käyttäytymisellään, vaan ainoastaan siitä, että nämä pysyvät nöyrästi ideologian mukaisessa uhrin roolissaan, ovat kiitollisia heistä ”huolehtivalla” vasemmistolle ja jatkavat vasemmiston äänestämistä myös seuraavissa vaaleissa.
Suvaitsevaiston edustajille uhriryhmät ovat vain välineitä, joiden avulla he pääsevät narsistisesti osoittamaan omaa tärkeyttään ja kuulumistaan laumaan. He tarvitsevat uhriryhmiä, sillä ilman niitä heillä ei olisi mitä suvaita, eikä heillä näin ollen olisi keinoa viestittää ympäristölle omaa hyveellisyyttään ja kuulumistaan hyvien ihmisten joukkoon. He tietävät, että jos he eivät pysy ruodussa, heidät suljetaan pois hyvien ihmisten ryhmästä, joka ei voi sietää ajatusten ja mielipiteiden moninaisuutta ja sananvapautta vaan vaatii fasismin periaatteiden mukaisesti yksilöä uhraamaan itsensä kollektiivin hyväksi niin, että yhtenäisenä tuo kollektiivi on sitten mahdollisimman vahva vitsa, jolla iskeä sortajia vastaan.
Uhrinarratiivin ja identiteettipolitiikan suoman etuoikeutetun ja suojellun asemansa turvin muslimit ovatkin sitten voineet tehdä Lännessä jokseenkin, mitä lystäävät, kuten perustaa shari’a-tuomioistuimia, järjestää juutalaisten kansanmurhaa lietsovia mielenosoituksia, pyörittää vuosikymmenten ajan grooming-jengejä, joiden harjoittaman seksuaalisen hyväksikäytön, orjuutuksen ja huumeisiin addiktoinnin uhreiksi on joutunut tuhansia ei-muslimityttöjä, silpoa omien lastensa sukuelimiä ja vaatia itsellensä milloin mitäkin etuoikeuksia ilman, että heidän tekemisiinsä puututaan, koska se olisi ”syrjintää”, ”rasismia” ja ”islamofobiaa”.
”Islam on rauhan uskonto”
Syyskuun 11. päivän iskun jälkeen Yhdysvaltain presidentti George W. Bush piti kuuluisan puheen, jossa hän korosti islamin merkitsevän ”rauhaa”. Puheen aikana Bushin takana seisoi Hamasin, Muslimiveljeskunnan Gazan siiven, etujärjestönä tunnetun CAIR:n toimitusjohtaja Nihad Awad.
Narratiivi, jonka mukaan ”islam on rauhan uskonto”, on yksi tärkeimmistä informaatiosodankäynnin aseista, joita Muslimiveljeskunta käyttää estääkseen länsimaista yleisöä tuntemasta islamin todellista luonnetta ja sen tavoitetta voimaansaattaa jihadin avulla shari’a-laki kaikkialla maailmassa ja pakottaa kaikki, niin muslimit kuin muutkin, noudattamaan sitä. Tämä varsin tuore narratiivi on alkanut yleistyä vasta viimeisen parin vuosikymmenen aikana. Siitä ei ole jälkeäkään vanhemmissa historian kirjoissa eikä muslimien omissa kirjoituksissa – puhumattakaan Muhammadin elämänkerrasta (sirat), joka on täynnä kuvauksia hänen käymistään taisteluista kafireita vastaan. Tämän narratiivin valheellisuudesta on helppo vakuuttua, jos vain vaivautuu edes pintapuolisesti silmäilemään Koraania tai haditheja, jotka on helposti löydettävissä internetistä, tai vaivautuu edes joskus käymään MEMRI:n verkkosivuilla katsomassa, mitä muslimit itse puhuvat arabiaksi omissa tiedotusvälineissään.
Propagoidessaan narratiivia ”maltillisesta islamista”, ”rauhan ja suvaitsevaisuuden uskonnosta”, Muslimiveljeskunta antaa ymmärtää, että valtaosa maailman muslimeista edustaa sitä, ja se itse pyrkii esiintymään nimenomaan tuon ”maltillisen enemmistön” asianajajana. Se kieltää systemaattisesti, että väkivaltainen jihad kafireiden alistamiseksi ja shari’a-lain toimeenpanemiseksi kaikkialla maailmassa on islamin keskeisiä opinkappaleita, ja väittää itsepintaisesti, että jihadistien terrori-iskuilla ”ei ole mitään tekemistä islamin kanssa”, pyrkien tällä tavoin ohjaaman keskustelun epäolennaiseen kysymykseen ”Mikä on oikeaa islamia?” Se levittää tarinaa, jonka mukaan ”vain pieni joukko ekstremistejä” on ”kaapannut islamin”, ”käsittänyt väärin” tai ”vääristänyt” sen ”rauhanomaisen sanoman” ja ”tahrannut islamin maineen” suorittamalla väkivaltaisia tekoja sen nimissä. Näin se haluaa tuudittaa ihmiset siihen uskoon, että ei tässä ole mitään hätää eikä mitään pelättävää. Samalla se viestittää, että jihadistien todellisia uhreja ovat juuri maltilliset muslimit, jotka ovat nyt erityissuojelun tarpeessa heihin kohdistuvien vastaiskujen johdosta, ja antaa ymmärtää, että se itse, jos kuka, on paras asiantuntija terrorismin torjunnassa.
Todellisuudessa kuitenkin on täysin epäolennaista, onko terroritekoja suorittavien jihadistien toiminta ”oikeaa islamia” vai ei, onko Koraani oikeasti Allahin omaa, ikuisesti olemassa ollutta arabiankielistä puhetta vai ei, onko oikeasti jokaisen hurskaan muslimin velvollisuus noudattaa Muhammadin esikuvaa (sunna) vai ei, viettääkö Saatanaa oikeasti yönsä muslimien nenässä, kuten Muhammad väitti (Sahih Bukhari 4:54:516, Sahih Muslim 2:462), vai ei, tai onko Muhammadia oikeasti edes ollut olemassa vai ei. Olennaista on, että islamissa on Koraaniin ja sunnaan (haditheihin ja Muhammadin elämänkertaan) perustuva, väkivaltaiseen jihadiin velvoittava doktriini, mikä on hyvin helposti todennettavissa Koraanista ja haditheista ja shari’a-oppaista (esim. ’Umdat al-Salik), ja on olemassa itseään hartaina pitäviä muslimeja, jotka uskovat siihen ja katsovat velvollisuudekseen noudattaa sitä ja levittää sitä eteenpäin, ja näiden muslimien joukko ei suinkaan ole niin pieni kuin Muslimiveljeskunta antaa ymmärtää.
Joka tapauksessa vain shari’aa noudattavat muslimit muodostavat suoranaisen uhan vapaalle Lännelle. Muslimien joukossa on myös niitä, jotka eivät halua noudattaa sitä, mutta joiden on pakko esiintyä muslimeina välttääkseen syytteet uskonhylkäämisestä, johon syyllistyneelle on shari’a-lain mukaan langetettava kuolemanrangaistus. Suurin osa muslimeista tietää yleensäkin hyvin vähän islamista. Huolestuttavaa kuitenkin on, että monet islamista tietämättömätkin ovat sisäistäneet sen islamin ydinajatuksen, että profeetan kunniaa on puolustettava, mistä voi koitua ongelmia siinä vaiheessa, kun muslimit ja kafirit ottavat väkivaltaisesti yhteen. Esimerkiksi, kun Islamilainen valtio otti uusia alueita kontrolliinsa Irakissa, ei ollut harvinaista, että muslimit, jotka olivat koko ikänsä tulleet hyvin toimeen kristittyjen naapuriensa kanssa, liittyivät ISIS:n riveihin, pettivät kristityt naapurinsa ja jättivät nämä pulaan (Raymond Ibrahim 8.7.2015) – usein varmaankin pysyäkseen itse hengissä. Pienikin määrä jihadisteja voi valjastaa suuren muslimiväestön käsikassarakseen, aivan kuten pieni määrä kansallissosialisteja Saksassa ja pieni määrä kommunisteja Neuvostoliitossa, Kiinassa ja Kambodzhassa sai aikaan miljoonien ihmisen kuoleman tai päätymisen vankileireille.
Brigitte Gabriel tekee selväksi, että ”rauhanomainen enemmistö” on merkityksetön lopputuloksen kannalta.
Islamofobia
Entä jos joku rohkenee kyseenalaistaa narratiivin ”maltillisesta islamista” ja islamista ”rauhan uskontona” ja sen sijaan raportoi rehellisesti siitä, mitä Koraanissa, haditheissa, Muhammadin elämänkerrassa, muslimioppineiden fatwoissa ja shari’a-oppaissa sanotaan, siitä, kuinka jihadistit itse omin sanoin perustelevat tekojaan vedoten shari’an oikeuslähteisiin, ja siitä, mitä islamin ylivaltaa ajavat tahot itse puhuvat keskenään omissa medioissaan olettaen, että kafirit eivät saa sitä tietää?
Shari’a-lain mukaan sellaisten asioiden paljastamisessa, joista muslimit, esimerkiksi islamin ylivaltaa ajavat tahot, eivät pidä (ghiba) tai jotka saattavat heidät huonoon valoon (namima) ja haittaavat siten shari’an voimaansaattamista, on kyse ”uskonnon herjaamisesta” (’Umdat al-Salik: r2.2–r2.3). Muslimien tapauksessa tämä merkitsee ”uskonnon hylkäämistä” (ridda, o8.0–7) ja kristittyjen, juutalaisten ja zarathustralaisten tapauksessa dhimma-sopimuksen hylkäämistä (o11.9–10). Joka tapauksessa, kuka siihen syyllistyykin, voi odottaa saavansa osakseen kuolemantuomion (dhimma-sopimuksen rikkojien tapauksessa kalifi voi tosin päättää myös muista rangaistuksista, kuten orjuuttamisesta ja/tai omaisuuden riistämisestä). Länsimaissa, joissa shari’a-tuomioistuimet eivät vielä tässä vaiheessa pysty langettamaan näitä hudud-rangaistuksia, tällainen henkilö luonnemurhataan (character assasination) leimaamalla hänet ”rasistiksi”, ”fasistiksi”, ”muukalaisvastaiseksi”, ”muslimivastaiseksi”, ”muslimivihamieliseksi”, ”vihapuhujaksi” tai joksikin muuksi pahantahtoiseksi henkilöksi, joka kammoksuu ja vihaa kaikkia muslimeja, väittää, että ”kaikki muslimit ovat terroristeja” ja ylipäätään lietsoo vihaa kaikkia muslimeja kohtaan. Luonnemurha toimii erittäin hyvin nykypäivän Lännessä, jossa vasemmistofasistiset kulttuurimarxistit käyttävät muutenkin samaa menetelmää toisinajattelijoita vastaan katkaistakseen heti alkuunsa kaiken sellaisen keskustelun, joka kyseenalaistaa heidän ideologiansa ja uskonkappaleensa.
Yksi termi, jonka Muslimiveljeskunta on varta vasten lanseerannut lyömäaseeksi, jolla voi leimata ja vaientaa islamiin kriittisesti suhtautuvat henkilöt ja siten edistää veljeskunnan agendaa, on ”islamofobia”. Tämä laajaan käyttöön syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen levinnyt sana ei suinkaan ole ilmestynyt tyhjästä, vaan sen suunnitteli 1980-luvun loppupuolella Pohjois-Virginiassa päämajaansa pitävä, Muslimiveljeskuntaan kytköksissä oleva International Institute for Islamic Thought (IIIT). IIIT:n entinen jäsen Abdur-Rahman Muhammad, joka oli läsnä, kun termiä “islamofobia” luotiin, on sittemmin luonnehtinut sitä nyt seuraavasti: ”Tämä vastenmielinen termi ei ole mitään muuta kuin ajattelun lopettava klisee, joka on pistetty alulle muslimiajatushautomoiden uumenissa kriitikoiden nujertamiseksi.” (Horowitz & Spencer 2011: 15; The Clarion Project, 12.6.2013.)
Maailman johtava ”islamofoobikko” Robert Spencer selittää islamofobian perusteita.
Muslimiveljeskunta hyödyntää näin vasemmiston vaalimaa kulttuuri- ja moraalirelativismia, poliittista korrektiutta ja vasemmiston muslimeille myöntämää uhristatusta kaikkine siihen liittyvine etuoikeuksineen antamalla ymmärtää, että kaikkinainen shari’a-lain ja islamin poliittisen ideologian, mukaan lukien jihad-doktriinin, vähäinenkin kritisointi on ilmausta vihasta kaikkia muslimeja kohtaan, leimaa aiheettomasti kaikki muslimit tai ”muslimien valtavan enemmistön”, pitää yllä vahingollisia stereotypioita muslimeista, vahvistaa heitä kohtaan tunnettuja kielteisiä ennakkoluuloja, loukkaa muslimeja ja on siten ”rasismia” ja ”islamofobiaa”. Tämän tarkoitus on loata vastapuoli, viedä tämän uskottavuus ja siten katkaista heti alkuunsa tosiasioihin ja islamin omiin lähteisiin perustuva keskustelu, joka paljastaisi veljeskunnan tietoisen valehtelun ja piiloagendan. Ihmisten älyllisen laiskuuden johdosta tämä on valitettavasti hyvin tehokas menetelmä ja vetoaa emotionaalisuudellaan ja kategorisuudellaan suuriin ihmismassoihin yleensä paremmin kuin kohtelias, tosiasioita arvostava ja niihin pohjautuva argumentointi.
Mainittakoon, että Muslimiveljeskunta on julkaissut jihadistien ja vasemmistofasistien käyttöön listan ”islamofobisiksi” julistamistaan organisaatiosta ja henkilöistä, jotka se pyrkii vaimentamaan ja tuhoamaan, ja Muslimiveljeskunnan Turkin haara on alkanut julkaista vuosittaisia ”Euroopan islamofobia -raportteja”. Samanlaisia listoja ”muslimivastaisista ekstremisteistä” julkaisee superroisto George Sorosin rahoittama, vasemmistoradikaalien ja jihadistien yhteinen äänitorvi SPLC. Kaikki nuo listat ovat käytännössä tappolistoja – katalogeja, joista jihadistit ja vasemmistofasistiset kiihkoilijat voivat käydä poimimassa seuraavan uhrinsa.
Kun samaan aikaan OIC kampanjoi aggressiivisesti islamin kritisoimisen kriminalisoinnin puolesta, jihadistit suorittavat islam-kriitikoita vastaan terrori-iskuja ja murhayrityksiä ja mediayhtiöt sensuroivat kiihtyvälä vauhdilla islam-kriittistä materiaalia alustoiltaan, niin seurauksena tästä kaikesta sananvapauden rajoittamisesta voi olla tilanteen kärjistyminen kansanryhmien väliseksi väkivaltaiseksi yhteenotoksi – ennakoitua aiemmin. Länsimaisen yhteiskunnan demoralisointiin ja destabilisointiin tietoisesti tähtäävien kulttuurimarxistien toiveena on, että tuossa tilanteessa valtion väkivaltakoneisto ”normalisoi” tilanteen ja pakottaa voimalla kaikki ihmiset mukautumaan uuteen monikulttuuriseen ja sosialistiseen yhteiskuntaan, elleivät he halua päätyä vankileireille tai tulla tapetuiksi. Jihadisteilla sitä vastoin on mielessään toinen utopia: islamilainen valtio, josta ISIS on jo antanut esimakua, ja jossa muslimit ovat yliherroja ja muut toisen luokan kansalaisia tai orjia, mikäli ylipäätään haluavat elää.
Robert Spencer kommentoi Muslimiveljeskunnan islamofobiaraporttia.
Ranskassa Muslimiveljeskunta on perustanut ”islamofobiaa” vastaan aggressiivista jihad-lawfarea käyvän CCIF-järjestön, jonka yhteistyökumppaneiden listalta löytyy muun muassa sellaisia ”ihmisoikeuksien puolustajia”, kuten Amnesty International ja Human Rights Watch.
”Vapaustaistelua sortajia vastaan”
No niin, nyt kun meidän oletetaan uskovan, että ”islam on rauhan uskonto”, jonka vain ”pieni joukko ekstremistejä” on pyrkinyt ”kaappaamaan omiin nimiinsä”, herää kysymys, ”Keitä nämä ekstremistit sitten oikein ovat?” Tähän Muslimiveljeskunnalla on vastaus, joka varmasti miellyttää jokaista sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolustajaa. Sen mukaan nämä ekstremistit ovat oikeastaan ”vapaustaistelijoita”, joiden väkivalta on vain ”oikeudenmukaista” vastareaktiota ”sortajia” vastaan tai muussa mielessä ymmärrettävää reaktiota joihinkin olosuhteisiin, joista vastuussa ovat jotkut muut kuin muslimit. Niinpä sen väitetään vain ilmentävän sitä kaunaa, suuttumusta ja turhautumista, jota muslimien kokema ”sorto”, ”suvaitsemattomuus”, ”rasismi”, ”ksenofobia”, ”islamofobia”, ”epäoikeudenmukainen kohtelu”, ”köyhyys”, ”työ- ja opiskelumahdollisuuksien puuttuminen”, ”syrjäytyminen”, ”vieraantuneisuus”, ”osattomuus”, ”toivottomuus”, ”marginalisointi”, ”tunne yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuudesta” tai ”uskonnon pilkkaaminen”, ”Muhammad-pilakuvat”, ”muslimivastainen vihapuhe”, ”ristiretket”, ”historialliset vääryydet”, ”Yhdysvaltain ulkopolitiikka”, ”Israelin sortopolitiikka palestiinalaisia vastaan”, ”Palestiinan epätoivo”, ”rauhanneuvotteluiden pitkittyminen”, ”terrorismin vastainen sota”, ”terrorismin vastaiset toimet”, ”uskonnollinen profilointi”, ”muslimiväestöön ja/tai moskeijoihin kohdistuvat tiedustelutoimet” tai jokin muu ”vääryys” on heissä herättänyt.
Muhammadilla oli tapana murhauttaa häntä ja hänen uutta uskontoaan kritisoineita runoilijoita (lue: Profeetan kosto). Koraani velvoittaa muslimit pitämään Muhammadin ”esimerkillistä elämää” (sunna) ikuisena esikuvanaan, ja niinpä Muhammadin esimerkki suorastaan velvoittaa muslimit loukkaantumaan, ”puolustamaan profeetan kunniaa”, riehumaan ja kostamaan väkivaltaisesti aina, jos joku vähänkin arvostelee islamia, shari’aa tai Muhammadia. Muslimeilla on yleensäkin tapana loukkaantua herkästi ja tuntea kaunaa milloin mistäkin, koska sen ansiosta he pääsevät toteuttamaan arabiheimokulttuurista periytyvää häpäisynkostoriittiä (lue: Uhrimentaliteetti ja vaatimus toisten mukautumisesta). Yhdysvaltain entinen presidentti George W. Bush on kiteyttänyt tämän herkkähipiäisyyden osuvasti: ”Aina on jotain: jos eivät ristiretket, niin sitten pilakuvat.”
Muslimiveljeskunta haluaa kaikkien sisäistävän sen muslimien uhristatusta pönkittävän periaatteen, että aina kun muslimit riehuvat ja käyttäytyvät väkivaltaisesti, se on osoitusta siitä, että heitä on loukattu tai kohdeltu muulla tavoin kaltoin tai epäoikeudenmukaisesti, ja vastuussa siitä ovat siten jotkut muut kuin he itse. Tämän narratiivin mukaan muslimiekstremistit ovat siis vain viattomia uhreja, jotka reagoivat kokemiinsa vääryyksiin ja/tai taistelevat ”oikeudenmukaisuuden” ja ”vapauden” puolesta ”sortajia” vastaan, eikä heidän väkivaltansa liity millään tavalla islamiin. On muistettava, että kun Muslimiveljeskunta käyttää sellaisia sanoja, kuten ”sorto”, ”vapaus”, ”epäoikeudenmukaisuus”, ”oikeudenmukaisuus”, se käyttää niitä Sayyid Qutbin määrittelemässä islamilaisessa viitekehyksessä, jossa ne tarkoittavat jotain aivan muuta kuin, mitä vasemmistolaiset kafirit olettavat. (Lue: ”Jäljelle jää vain joko islam tai jahiliyyah”.)
Kuitenkin silloin kun jonkin jihadistiryhmän väkivalta on niin brutaalia ja niin laajan yleisön tiedossa, että sitä ei millään pysty kaunistelemaan ”vapaustaisteluksi” tai ”taisteluksi sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta vastaan”, ja kun liian avoin sympatian osoittaminen tällaisia jihadisteja kohtaan vahingoittaisi heitä puolustelevien henkilöiden imagoa, edellä mainitusta narratiivista otetaan käyttöön toinen versio. Siinä muslimit kuvataan edelleen yllä mainitun kaltaisten sortotoimien tai sosioekonomisten olosuhteiden viattomiksi uhreiksi, mutta nyt niiden synnyttämää suuttumusta, vihaa, turhautumista ja kaunaa käytetään selityksenä sille, miksi muslimit ylipäätään ”radikalisoituvat” ja liittyvät ”ääriryhmiin”. Keskustelu käännetään siis jihadistien veriteoista ja niiden uhreista siihen, kuinka muslimien kokemat vääryydet, heidän epätoivonsa, vieraantuneisuutensa ja katkeruutensa ”altistavat heidät ääriryhmien ideologialle”, jolloin heistä tulee helppoja uhreja heitä saalistaville ”radikaaleille ääriliikkeille”. Nämä ”ääriliikkeet” värväävät heitä sitten riveihinsä käyttääkseen heitä omiin kataliin tarkoitusperiinsä, joilla – tietenkään – ei ole ”mitään tekemistä islamin kanssa”.
Ja jälleen kerran Muslimiveljeskunta ja sitä myötäilevät viranomaiset, poliittinen eliitti ja valtamedia nostavat suurimmaksi huolenaiheeksi ”muslimeihin kohdistuvat vastaiskut”. Sen sijaan, että viranomaiset ja media raportoisivat yksinkertaisesti sen, mitä jihadistit itse kertovat tekojensa motiiveiksi ja tavoitteiksi kaikkine täsmällisine viittauksine Koraaniin, haditheihin ja fatwoihin, joiden paikkansapitävyyden yleisö voisi sitten käydä tarkistamassa islamin lähteistä, he tekevät terroristeista uhreja ja vierittävät vaivihkaa vastuun heidän teoistaan kafireille tai olosuhteille, joista kafirit ovat vastuussa. Uusin villitys on syyttää ilmastonmuutosta terrorismin lisääntymisestä, jolloin jihadistien terroritoiminta nähdään lähinnä vain ilmastonmuutoksen sivuvaikutuksena, jonka oletetaan haihtuvan kyllä itsestään, kunhan vain tuo ilmastonmuutos pirulainen ensin saadaan kuriin (RT, 7.3.2014, Breitbart, 14.11.2015).
Jotta tosiasiat eivät unohtuisi, libanonilaissyntyinen Brigitte Gabriel tiivistää islamin 1 400 vuotta kestäneen historian 15 minuuttiin.
Mielenterveysongelmien räjähdys
Jihadistit pystyvät perustelemaan hyvin seikkaperäisesti shari’an oikeuslähteisiin viitaten, miksi jokaisen muslimin henkilökohtaisena velvollisuutena (fard al-ain) on nyt heidän mielestään puolustavan jihadin (jihad al-daf) nimissä suorittaa terrori-iskuja kafireita, mukaan lukien kafirisiviileitä, vastaan omatoimisesti ja ilman erityistä valtuutusta miltään auktoriteetilta, kuten jihadistijärjestöltä, ja miksi joukkotuhoaseiden käyttäminen ja muslimien tappaminen sivullisina uhreina on jihad-iskujen yhteydessä shari’an mukaan sallittua. (Lue: Jihad ja sen eri muodot ja Jihadin säännöt.) Tällaisia yksinäisten toimijoiden suorittamia terrori-iskuja Muslimiveljeskunta, sitä myötäilevä valtamedia ja poliittisesti korrektit turvallisuusviranomaiset vähättelevät kutsumalla tekijöitä ”yksinäisiksi susiksi”, ”internetissä radikalisoituneiksi”, ”äskettäin radikalisoituneiksi”, ”henkisesti tasapainottomiksi”, ”mielenterveysongelmista kärsineiksi” tai ”häiriintyneiksi yksilöiksi” antaen ymmärtää, että teot johtuvat lähinnä yksilöiden ”henkisestä epävakaudesta”, ”mielenhäiriöstä” tai liiallisesta roikkumisesta netissä eikä niillä ole ainakaan mitään uskonnollista motiivia riippumatta siitä, kuinka tekijät itse perustelevat tekojaan (ks. esim. Gateway Pundit, 2.12.2015). (Mainittakoon, että monet jihadistijärjestöt ovat sittemmin kovastikin mieltyneet ”yksinäinen susi”-termiin ja käyttävät sitä myös omassa propagandassaan yllyttäessään ”yksinäisiä susia”, ”kaupunkisusia” ja ”susilaumoja” terrori-iskuihin.)
Robert Spencer kertoo esimerkkien valossa globaalin ”mielisairausepidemian” puhkeamisesta muslimiyhteisössä.
Iskuja saatetaan myös kutsua esimerkiksi ”työpaikkaväkivallaksi”, ”järjettömäksi väkivallaksi”, ”silmittömäksi väkivallaksi”, ”joukkoampumiseksi” tai ”hulluuden hetkeksi”, millä pyritään peittelemään niiden uskonnollisia motiiveja ja sitä, että niiden uhrit on valikoitu näiden uskonnon tai shari’aa vastustavien mielipiteiden perusteella.
Jos jihadistien uhrien joukosta sattuu löytymään yksikin muslimi, alkaa samppanjapullojen poksauttelu valtamediassa ja vasemmistoeliitin piireissä, sillä sen viimeistään väitetään todistavan, että teolla ei ole ”mitään tekemistä islamin kanssa”, koska yleisen hokeman mukaan ”islam kieltää tappamasta viattomia ihmisiä”. Yleensäkin aina kun maailmalta kantautuu uutisia terrori-iskuista, vasemmiston hartain toive on, että uhrit olisivat muslimeja ja heitä olisi mahdollisimman paljon ja että syylliseksi paljastuisi joku ”valkoista ylivaltaa” kannattava ”äärioikeistolainen kiihkoilija”. Jos tekijäksi paljastuu sitten henkilö, jonka nimi viittaa siihen, että hän on muslimi, alkaa teon vähättely, selittely ja peittely, ja koko asia hautautuu alta aikayksikön tärkeämpien asioiden alle, jollaisia median mielestä ovat julkkisten kohellusten raportoiminen tai vaikkapa Donald Trumpin ja hänen kannattajiensa rienaaminen.
”Viattomilla ihmisillä” ei islamin terminologiassa kuitenkaan viitata keihin tahansa viattomiin siviileihin, sillä islamin mukaan vain muslimit voivat olla ”viattomia”. Lisäksi on useita tapauksia, joissa shari’an mukaan muslimien on luvallista ja oikeutettua tappaa toisia muslimeja (esim. muslimit saavat surmata uskonluopion, ”oikeudettomaan tappoon” syyllistyneen, oman lapsen tai lapsenlapsen, maantierosvon tai jonkun muun ”pahaa maalla” tekevän), kuten islamin lähteitä murhavideoissaan huolellisesti siteeraava Islamilainen valtio jatkuvasti muistuttaa, ja shari’a sallii tarpeen vaatiessa tappaa myös ihmiskilpinä pidettäviä muslimeja, kun päätarkoituksena on tappaa kafireita (Azzam 1979; Islamweb: Fatwa 170403). Sitäkin luvallisempaa on tappaa muslimeja, jotka vapaaehtoisesti oleskelevat tällaisten kafireiden joukossa.
”Ei yhteyttä terrorismiin”
Syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen presidentti George W. Bush käynnisti ”sodan terrorismia vastaan” (War on Terrorism) tai ”sodan terroria vastaan” (War on Terror). Yleensä terrorismilla tarkoitetaan sellaista väkivaltaa tai väkivallalla uhkailemista, jossa pyrkimyksenä on vaikuttaa välittömiä uhreja laajempaan määrään ihmisiä ja muuttaa näiden käyttäytymistä tavalla, joka ajaa joitakin poliittisia tai uskonnollisia tarkoitusperiä (Malkki, HS 27.3.2016). ”Terrorismin vastaisen sodan” perusongelma on se, että terrorismi on vain yksi väline, jolla tavoitellaan tiettyä päämäärää, joka voi olla saavutettavissa myös muilla keinoin. Olennaista onkin selvittää, mitä täsmälleen ottaen terrorismilla tavoitellaan ja mitä kaikkia muita keinoja sen saavuttamiseksi käytetään. Niinpä Bushin olisi oikeastaan pitänyt julistaa ”globaali sota shari’an voimaansaattamista, islamilaisen valtion perustamista ja kalifaatin palauttamista vastaan”, sillä se ilmaisee täsmällisesti sen, mihin vihollinen terrorismilla ja muilla keinoin omien sanojensa mukaan tähtää. Toinen vaihtoehto olisi voinut olla esimerkiksi ”globaali sota islamin ylivaltaa (ajavia tahoja) vastaan”.
Ilmaisulla ”sota terrorismia vastaan” haluttiin luoda mielikuva siitä, että toimenpiteet eivät suinkaan kohdistu islamiin tai muslimeihin vaan ainoastaan epämääräiseen joukkoon ”terroristeja”, jotka toimivat erityisen ”terroristisen ideologian” motivoimina – ideologian, jolla ”ei ole mitään tekemistä islamin kanssa”. Koska jihadistien suorittamien lukuisten terrori-iskujen ja heidän itsensä julkaisemien manifestien johdosta sana ”terrorismi” joka tapauksessa yhdistyy ihmisten mielissä väistämättä islamiin, yksi keino, jolla yksinäisten susien ja terroristisolujen suorittamien iskujen yhteyttä islamiin on yritetty hämärtää, on ollut terrorismin käsitteen uudelleenmäärittely. Terrorismiksi onkin katsottu nyt vain sellaiset teot, joiden tekijä on todennetusti ollut yhteydessä johonkin ennalta tunnettuun, viranomaisten terroristijärjestöksi luokittelemaan organisaatioon ja saanut siltä ohjeensa. Tekijän pelkkä ideologinen yhteys terroristijärjestöön ja iskun poliittinen motiivi eivät siis enää ole riittäneet. Tällä tavoin monet jihadistien iskut on voitu nimetä ”yksittäisiksi tapahtumiksi”, joilla ”ei ole yhteyttä terrorismiin” tai ”ei tiedetä olevan yhteyttä terrorismiin”. Vastaavasti tekijöitä ei tällöin ole kutsuttu ”terroristeiksi”, puhumattakaan siitä, että heitä oltaisiin kutsuttu ”jihadisteiksi” tai ”mujahidineiksi”, vaan esimerkiksi ”pommimiehiksi”, ”asemiehiksi” tai ”puukkomiehiksi”. Tällä tavoin huomio on suunnattu pois terroriteon uskonnollis-ideologisesta ja poliittisesta motiivista ja tavoitteista siihen välineeseen, jolla teko on suoritettu.
Koska sillä, onko jokin järjestö virallisesti luokiteltu terroristijärjestöksi, on merkittäviä seurauksia, Muslimiveljeskunta luonnollisesti tekee kaikkensa, ettei sitä itseään luokiteltaisi terroristijärjestöksi, ja on ilmeisestä, että se harjoittaa aktiivista lobbausta estääkseen hallituksia luokittelemasta muitakaan jihadistijärjestöjä terroristijärjestöiksi. Se antaa ymmärtää, että jos veljeskunta julistetaan terroristijärjestöksi, ”maltilliset muslimit” ympäri maailman tulkitsevat sen sodanjulistukseksi islamia ja kaikkia muslimeja vastaan. Samantyyppisellä argumentoinnilla veljeskunta pyrkii tekemään tyhjiksi ylipäätään kaikki terrorismin vastaiset toimenpiteet. Tällä hetkellä Muslimiveljeskunta on luokiteltu terroristijärjestöksi ainakin Venäjällä, Syyriassa, Egyptissä, Saudi-Arabiassa, Bahrainissa ja Yhdistyneissä arabiemiraateissa.
Majuri Stephen Coughlinin luentosarja jihadistien muodostamasta uhasta Yhdysvalloille ja lännelle. Coughlin, joka on tiedustelun ammattilainen, perustaa analyysinsa toiveajattelun sijaan tosiasioihin ja muslimien itsensä käyttämään materiaaliin, ja niinpä hän onkin tullut tunnetuksi ennustustensa toteutumisesta.
Väkivaltainen ekstremismi
Joka tapauksessa muslimien viime vuosikymmeninä suorittamien kymmenien tuhansien terrori-iskujen johdosta syystä ”terrorismi” assosioituu voimakkaasti islamiin niin, että käytännössä kaikki asioihin pintaa syvemmältä perehtyneet mieltävät sen olevan kaunisteleva kiertoilmaus ”islamille”, vaikka eivät uskaltaisi sanoa sitä ääneen. Niinpä vuonna 2010 Obaman hallinto lanseerasi Muslimiveljeskunnan suosituksesta sen tilalle uuden termin ”väkivaltainen ekstremismi” vähätelläkseen islamilaisen terrorismin merkitystä ja islamin yhteyttä terrorismiin sekä hyödyntääkseen laaja-alaisempaa ekstremismin käsitettä aseena niitä vastaan, jotka kritisoivat islamia ja vastustavat shari’aa. Merkille pantavaa on, että tätä Yhdysvaltain turvallisuuden kannalta keskeistä asiaa käsitelleen DHS:n neuvoston jäsenistä yli puolet oli islamisteja, pro-islamisteja tai suurten muslimiyhteisöjen edustajia (Swier, 1.12.2012).
Muslimiveljeskunnan propagandan, soluttautumisen ja subversion onnistumisesta kertoo se, että vasemmiston kontrolloiman valtamedian lisäksi myös länsimaiset turvallisuusviranomaiset ovat huolestuttavasti omaksuneet jihadistien terrori-iskuja vähättelevän ja jihadistien uskonnollisia motiiveja ja agendaa tahallisesti hämärtävän terminologian ja tiedotuspolitiikan. Yksi ääriesimerkki tästä on se, kuinka ”terrorismista” puhumisen sijaan Yhdysvaltain entinen kotimaan turvallisuudesta vastannut ministeri Janet Napolitano puhui ”ihmisen aiheuttamista tuhoista” korostaakseen halua ”siirtyä pois pelon politiikasta kohti politiikkaa, jossa varaudutaan kaikkiin uhkiin, joita voi tapahtua” (Spiegel, 16.3.2009).
Entinen Pentagonin kouluttuja, majuri Stephen Coughlin kertoo ”väkivaltaisen ekstremismin vastustamisen” (CVE) narratiivista ja sen alkuperästä (helmikuu 2016). Ks. myös osa II.
Muslimiveljeskunnan lanseeraama, uhkakuvaa tarkoituksellisesti hämärtävä väkivaltaisen ekstremismin käsite on huolestuttavasti ilmaantunut myös Suojelupoliisin sanastoon. Esimerkiksi Suojelupoliisin tilannekatsauksessa (2/2013) todetaan: ”Väkivaltaisista ääriliikkeistä johtuva laajamittaisen väkivallan riski Suomessa on pieni eikä tilanteessa ole tarkastelujakson aikana tapahtunut muutoksia. Väkivaltaista ekstremismiä ilmenee paikallisesti ja yksilötasolla lähinnä äärioikeiston käyttämänä väkivaltana. (…) Väkivaltainen ekstremismi voi ilmetä rasistisena tai muuna viharikollisuutena.” Toivoa sopii, että tämän sanahelinän takaa ei paljastu soluttautumista tai ideologista subversiota, vaan kyse on vain pr-tarkoituksiin käytettävästä retoriikasta, jolla poliitikot ja lehdistö saadaan pidettyä tyytyväisinä.
Muslimiveljet tekeytyvät mielellään asiantuntijoiksi väkivaltaisen ekstremismin vastustamisessa, ja ”ekstremisteillä” he tällöin viittaavat ensi sijassa ”äärioikeistolaisiin kiihkoilijoihin” ja ”muslimivastaisiin ekstremisteihin” eli jotakuinkin kaikkiin muihin kuin muslimeihin. Mitä sitten tulee musliminuorten ”radikalisoitumisen” ehkäisemiseen länsimaissa, veljeskunta tarjoaa ratkaisuksi lisää islamia, lisää moskeijoita, lisää koraanikouluja, lisää islaminopetusta, lisää imaameja, lisää shari’aa – ja mielellään länsimaisten veronmaksajien rahoituksella. Toisin sanoen sen mukaan ratkaisuna ”ekstremismin” ongelmaan on edistää juuri niitä tavoitteita, joihin jihadistit pyrkivät, ja ravita niitä juuria, joista jihadismi pohjimmiltaan kumpuaa. Esimerkiksi kolme toisistaan riippumatonta tutkimusta on osoittanut, että 80 % Yhdysvaltain moskeijoista opettaa ääri-ideologiaa, islamin ylivallan aatetta ja shari’an toimeenpanemisen välttämättömyyttä, lietsoo vihaa juutalaisia ja kristittyjä kohtaan ja tarjoaa väkivaltaiseen jihadiin yllyttävää materiaalia (Jihad Watch, 7.6.2011, 11.12.2011), ja kävijämääriltään ylivoimaisesti suosituimpia ovat moskeijat, joissa edellytetään shari’an tiukkaa noudattamista ja joissa on tarjolla ”ankarasti väkivaltaan lietsovaa” materiaalia (Kedar & Jerushalmi 2011). Muslimivaltioiden osalta veljeskunta puolestaan propagoi ideaa, jonka mukaan ainoa tapa ehkäistä ”radikalismia” ja viedä kasvualusta ”ääriliikkeiden nousulta” on se, että Länsi tukee aseellisesti, taloudellisesti ja muilla tavoin ”maltillisten muslimiryhmien” valtaannousua noissa maissa – ja sillä se tarkoittaa nimenomaan ”maltillista” Muslimiveljeskuntaa.
CAIR:n tilaisuuden mainosjuliste vuodelta 2011
Aina muslimien suorittamien terrori-iskujen jälkeen Muslimiveljeskunta rientää julkisuuteen tuomitsemaan ”kaiken terrorismin” täsmentämättä, että se viittaa ”terrorismilla” vain muslimeihin kohdistuvaan väkivaltaan, ei jihadiin. Samalla se lietsoo rasismi-, islamofobia- ja äärioikeistohysteriaa ja pelkoa muslimeihin kohdistuvista vastaiskuista, vaikkei sellaisista ole mitään näyttöä, julistaen, että iskun todellisia uhreja ovat tavalliset, maltilliset muslimit. Se myös valmentaa jihadistien omaisia esiintymään median edessä ja tuottaa näille valmiita lausuntoja, joilla hämärretään teon yhteydet islamiin ja shari’aan. Se pelaa taitavasti ”muslimien maltillisen enemmistön” kortilla niin, ettei kukaan uskaltaisi sanoa tai tehdä mitään, mikä voisi saattaa muslimit uskontoineen huonoon valoon, koska se vahingoittaisi ”yhteisöllistä yhteenkuuluvuutta” tai lietsoisi ”yhteiskunnallisia” tai ”uskonnollisia jännitteitä” eri ryhmien välille. Se torjuu ”syrjivinä”, ”rasistisina” ja ”islamofobisina” kaikki aikeet suorittaa uskonnollista profilointia ja kohdentaa terrorismin vastaista tiedustelua moskeijoihin ja muslimiyhteisöön (IPT News, 24.12.2012, Jihad Watch 7.9.2012) eikä tee käytännössä mitään, mistä olisi todella hyötyä jihadistien harjoittaman terrorismin torjunnassa ja tutkinnassa, vaan päinvastoin kehottaa muslimeja olemaan tekemästä yhteistyötä turvallisuusviranomaisten kanssa (IPT News, 12.1.2011, IPT News 21.1.2011, Geller 6.12.2012).
Faisal Hussein suoritti 22.7.2018 Torontossa Islamilainen valtion vastuulleen ottaman terrori-iskun, jossa hän ehti surmata kaksi ja haavoittaa 13 ihmistä, ennen kuin tuli itse surmatuksi ”marttyyrina”. Se, kuinka viranomaiset iskusta tiedottivat, kuinka tapausta käsiteltiin valtamediassa, kuinka Muslimiveljeskunta osallistui damage controliin sepittämällä tarinan tekijän ”mielenterveysongelmista” ja kuinka kaikesta päätellen tämä kaikki vieläpä suoritettiin koordinoidusti, on kouluesimerkki siitä, kuinka viranomaiset, valtamedia ja Muslimiveljeskunta pyrkivät hämärtämään terroritekojen uskonnollisia motiiveja, kun ne liittyvät islamiin ja shari’aan.
Mitä tulee George W. Bushin käynnistämään sotaan terrorismia vastaan, Muslimiveljeskunta pyrki systemaattisesti sabotoimaan sitä toistamalla al-Qa’idan salaliittoteoriaa, jonka mukaan siinä on itse asiassa kyse ”sodasta islamia ja muslimeja vastaan”, niin kovasti kuin poliittisesti korrektit poliitikot ja viranomaiset yrittivätkään vakuuttaa, että siitä nimenomaan siinä ei ole kyse (ks. IPT: War on Islam). Tällaisten väitteiden tavoitteena on herättää suuttumusta muslimiyhteisössä ja viedä pohjaa terrorismin vastaisilta toimilta. Se antaa ymmärtää, että samoin kuin kaikkinainen islamin poliittisen ideologian ja shari’an kritisointi myös terrorismin vastaisen tiedustelutoiminnan kohdistaminen muslimeihin ”loukkaa muslimeja”, ja kaikki, mikä loukkaa muslimeja, altistaa nämä ”ääriliikkeiden ideologioille” ja ”radikalisoitumiselle”. Se haluaa kaikkien sisäistävän sen periaatteen, että jos joku loukkaa muslimeja, tuo loukkaaja on vastuussa siitä seuraavista muslimien väkivaltaisista reaktioista ja niiden mahdollisesti aiheuttamista kuolonuhreista.
”Ekstremismin vastustajat” vierailevat Suomessa
Mohamed Elsanousi, terrorismin tukemiseen syyllistyneen ISNA:n puheenjohtaja
Suomessa maaliskuussa 2015 vieraillut Mohamed Elsanousi, Muslimiveljeskunnan etujärjestöihin kuuluvan ISNA:n johtaja, jolla YLE:n mukaan ”on vuosien kokemus terrori-iskujen ehkäisystä”, antaa seuraavat seitsemän ohjetta terrorismin torjumiseksi:
Lakkaa käyttämästä termiä ”radikaali islam”.
Ymmärrä, mistä islamissa on kysymys (ts. edellä puheena olleen ”islam on rauhan uskonto”-narratiivin mukaisesti).
Muista, että suuren osan terrorismista estävät muslimit itse.
Virkavallan on luotava luottamus uskonnollisiin yhteisöihin.
Jos vakoilet, kerro siitä imaamille.
Älä keskity konfliktiin – huomioi myös positiivinen kehitys.
Papit, rabbit ja imaamit: Lyökää hynttyyt yhteen.
Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka monta terrori-iskua Elsanousi on ehkäissyt noilla ohjeillaan, jotka edistävät Muslimiveljeskunnan sivilisaatiojihadistista strategiaa ja joita poliisi- ja tiedusteluviranomaisten ei tietenkään missään tapauksessa tule noudattaa (paitsi korkeintaan tiedustelu- ja hämäystarkoituksissa). Sen sijaan viranomaisten kannattaa perehtyä erittäin toimiviksi osoittautuneisiin NYPD:n ohjeisiin Radicalization in the West: The Homegrown Threat, jotka New Yorkin vasemmistoradikaalinen pormestari Bill de Blasio poisti käytöstä tammikuussa 2016 ACLU:n ja muslimijärjestöjen eli käytännössä Muslimiveljeskunnan käskytyksestä. Muslimiveljeskunnan strategiana on väittää, että kaikki tehokkaat terrorismin vastaiset toimet ovat jotain, mikä ei estä vaan päinvastoin aiheuttaa terrorismia.
ISNA, jonka puheenjohtaja edellä mainittu Elsanousi on ja jonka Muslimiveljeskunta omien sanojensa mukaan perusti ”islamilaisen liikkeen ytimeksi” Yhdysvalloissa, on nimetty ”syytteen ulkopuolelle rajatuksi salaliittolaiseksi” (unindicted co-conspirator) Yhdysvaltain suurimmissa terrorismin tukemiseen liittyvässä Holy Land Foundation -oikeudenkäynnissä vuonna 2008 (IPT: Co-conspritors). Kun ISNA jälkikäteen yritti saada nimensä pois tuosta listasta, tuomioistuin tyrmäsi hakemuksen tylysti todeten ISNA:n olevan olemassa terroristijärjestö Hamasin rahallista tukemista varten. (Jihad Watch 7.9.2012.) Suomessa Elsanousi toimii Ylen mukaan ”Kirkon Ulkomaanavun koordinoiman Uskonnollisten ja perinteisten johtajien verkoston palveluksessa”. Kirkon Ulkomaanavun veljeily jihadistijärjestöjen ja OIC:n kanssa on vähintäänkin huolestuttavaa. Vuonna 2015 se oli isännöimässä Muslimiveljeskuntaa edustavaa saarnaajaa Abdullah bin Mahfudh ibn Bayyahia, jonka vierailu Valkoisessa talossa synnytti kohun vuonna 2013. Ibn Bayyah on muun muassa vuonna 2004 hyväksynyt fatwan, joka oikeuttaa amerikkalaisten tappamisen Irakissa, ja hän on julistanut avoimesti verkkosivuillaan, että ”kristityt ovat menossa helvettiin”.
Esimerkkejä verbaalisesta jihadista
Lännessä Muslimiveljeskunta pyrkii brändäämään islamin positiiviseksi, modernia yhteiskuntaa hyödyttäväksi uskonnoksi, joka on täysin yhteensovitettavissa länsimaiden perustuslakien kanssa, ja islamistit puolestaan jonkinlaisiksi muslimien uskonnonvapauden ja kansalaisoikeuksien puolustajiksi. Tätä tarkoitusta varten se pyrkii kontrolloimaan sitä sanastoa, jota länsimaisten poliitikkojen, viranomaisten, tutkijoiden, oppimateriaalien laatijoiden ja median edustajien on sen mukaan islamista puhuessaan soveliasta käyttää ja mitä ei, jotta he eivät ”leimaisi”, ”loukkaisi” tai ”suututtaisi” muslimien ”maltillista valtavirtaa”, mikä vain ”lisäisi vastakkainasettelua” ja saattaisi ”altistaa” nämä ”maltilliset muslimit” ”ääri-ideologioille” ja ”radikalisoitumiselle”.
MEMRI:n verkkosivuilta voi seurata, mitä muslimijohtavat puhuvat arabiaksi omille kannattajilleen: Memri.org, Memri TV.
Tämän lisäksi länsimaiselle yleisölle suunnatussa propagandassaan se pyrkii systemaattisesti salailemaan ja kaunistelemaan niitä merkityksiä ja tulkintoja, joita islamin omissa lähteissä, kuten Koraanissa ja sen selitysteoksissa (tafsir), haditheissa, eri lakikoulukuntien shari’a-oppaissa ja Muhammadin elämäkerrassa (sirat), eri asioille annetaan. Usein siteeratun hadithin (Sunan Abu-Dawud 2631) mukaan aina sotaretkille lähtiessään Muhammadilla oli tapana korostaa: ”Sota on petosta.” Tämä pätee myös verbaaliseen jihadiin, jossa shari’a sallii muslimien käyttää kafireita vastaan erilaisia harhautusmenetelmiä muslimien suojelemiseksi, omien aikeiden kätkemiseksi, shari’an voimaansaattamisen edistämiseksi ja kafireiden tappamiseksi tai houkuttelemiseksi islamiin. Näitä menetelmiä ovat muun muassa ystävällisyyden teeskentely, valehtelu (taqiyya), harhaanjohtavien puolitotuuksien kertominen (kitman) ja sanojen ja ilmausten käyttäminen siten, että puhuja tahallaan viittaa niillä harhaanjohtavasti johonkin toiseen asiaan kuin vastaanottaja olettaa (tawriya).
Sanaston kontrollointi
Muslimiveljeskunta tuomitsee jyrkästi ne, jotka julkeavat ”yhdistää islamin terrorismiin”. Se ei kuitenkaan tuomitse niitä konkreettisia jihadisteja, jotka omilla teoillaan ja puheillaan tosiasiassa yhdistävät islamin terrorismiin ja perustelevat toimintaansa siteeraamalla huolellisesti Koraanin jakeita ja haditheja, vaan ainoastaan ne, jotka raportoivat siitä. Niinpä se myös vaatii, että termejä ”islam”, ”muslimi”, ”islamisti”, ”shari’a” tai ”jihad” ei saa millään tavalla yhdistää terrorismiin tai ”väkivaltaiseen ekstremismiin”. ”Islamista” puhumisen sijaan tulisi sen mukaan puhua ”ekstremismistä”, ”ääri-ideologiasta”, ”al-Qa’idan ideologiasta”, ”Boko Haramin ideologiasta”, ”Al-Shabaabin ideologiasta”, ”Isisin ideologiasta” ja niin edelleen, ikään kuin nuo ideologiat eivät perustuisi islamiin, ja ”islamilaisen terrorismin” sijaan tulisi puhua ”al-Qa’idan inspiroimasta terrorismista”, ”Isisin inspiroimasta terrorismista” ja niin edelleen, ikään kuin juuri Koraani ja hadithit eivät inspiroisi jihadisteja terrorismiin. Kuten tunnettua, Barack Obama kieltäytyi systemaattisesti käyttämästä ilmausta ”islamilainen terrorismi”, vaikka Muhammad itse totesi kuolinvuotellaan: ”Minut on tehty voittoisaksi terrorilla.” (Sahih Bukhari 4.52.220).
Mitä tulee ongelmalliseen termiin ”islamismi”, se on puhtaasti länsimainen, akateeminen luomus, jota islam itse ei tunne ja jota monet muslimit siksi vieroksuvat. Se pohjautuu ajatukseen, jonka mukaan on olemassa yhtäältä ”islam” jonkinlaisena kristinuskon kaltaisena, rauhanomaisena uskontona ja hyvänä, puhtaana ytimenä ja toisaalta siitä irrallinen ”islamismi”, poliittinen ideologia ja aktivismi, joka tähtää shari’a-lain voimaansaattamiseen joko demokraattisin tai väkivaltaisin menetelmin. Viimeksi mainittua, väkivaltaista ”islamismia” kutsutaan usein ”radikaaliksi islamismiksi”. Näillä jaotteluilla on haluttu pitää yllä poliittisesti korrektia myyttiä islamista ”rauhan uskontona”, jota tavallisista, ”hyvistä” muslimeista erillään pidettävien ”islamistien” sitten väitetään hyödyntävän omiin poliittisiin tarkoitusperiinsä. Tämä jaottelu ei vastaa lainkaan jihadistien omaa käsitystä ”islamista”, joka heidän puheissaan viittaa ennen kaikkea shari’aan, sen määrittämään elämäntapaan ja sitä noudattavaan islamin yhteisöön. Se voi toki viitata myös uskoon, mutta vain vähemmän tärkeänä sivuseikkana. ”Islam ei ole pelkkä ’usko’”, painottaa Sayyid Qutb (MS: 70), modernin jihadismin pääideologi, ja jatkaa: ”… joka paikassa, missä on olemassa islamilainen yhteisö, joka on konkreettinen esimerkki jumalallisesti säädetystä elämänjärjestelmästä, sillä on Allahin antama oikeus astua esiin ja ottaa poliittinen järjestelmä hallintaansa niin, että se voi perustaa shari’an Maan päälle, kun taas uskon asian se jättää henkilökohtaisen omantunnon varaan (MS: 86).” Uskolla on siis islamissa varsin marginaalinen asema.
Edellä mainitun jaottelun seurauksena ”islamismi”- ja ”islamisti”-sanoille lankeaa automaattisesti enemmän tai vähemmän kielteinen sivumerkitys, mikä ei tietenkään tyydytä Muslimiveljeskuntaa, joka harjoittaa nimenomaan poliittista islamia. Niinpä veljeskuntaa edustava CAIR vaati 3.1.2013 mediaa lopettamaan kokonaan ”islamisti”-sanan käytön sen jälkeen, kun uutistoimisto AP oli julkaissut uuden tyylioppaan, jossa ”islamisteiksi” oli määritelty kaikki ”islamin lain mukaisen hallinnon kannattajat” – ”aina valtavirtapoliitikoista jihadisteina tunnettuihin militantteihin” (The Blaze, 6.1.2013). Muslimiveljeskunnan painostus sai aikaan sen, että AP lisäsi seuraavaan tyylioppaaseensa täsmennyksen, jolla on tarkoitus rajoittaa ”islamisti”-sanan käyttöä: ”Älkää käyttäkö synonyyminä islamilaisille taistelijoille, militanteille, ekstremisteille tai radikaaleille, jotka saattavat olla tai saattavat olla olematta islamisteja. Aina kun mahdollista, olkaa täsmällisiä ja käyttäkää militanttikytköksen nimeä: al-Qa’idaan kytköksissä oleva, Hizbollah, Taliban, jne.” (US News, 4.4.2013).
Negatiivisten konnotaatioiden häivyttäminen
Kun jokin kielteisiä mielleyhtymiä ei-muslimeissa herättävä käsite tai sana, kuten ”jihad”, esiintyy toistuvasti mediassa tai on hyvin keskeisessä asemassa islamissa, Muslimiveljeskunta väittää, että ”maltillisten muslimien valtavalle enemmistölle” sillä on itse asiassa jokin myönteinen tai neutraali merkitys ja kielteisessä merkityksessä sitä käyttävät vain ”islamin omiin nimiinsä kaapanneet ekstremistit” ja – ”islamofoobikot”.
Esimerkkinä tästä voi mainita Muslimiveljeskunnan joulukuussa 2012 käynnistämän My Jihad ‑propagandakampanjan (myjihad.org, ei enää ole käytössä), jolla se pyrki marginalisoimaan ja häivyttämään ”jihad”-termiin liittyvät kielteiset mielleyhtymät hyödyntämällä sitä tosiasiaa, että arabian kielen sana jihad sellaisenaan tarkoittaa yleensä ottaen mitä tahansa ’taistelua’ tai ’kamppailua’. Niinpä se väitti, että ”maltillisille valtavirran muslimeille” jihad on ”jokapäiväiseen elämään kuuluva positiivinen, rauhanomainen ja rakentava harjoitus”. Esimerkiksi yhdessä sen kampanjajulisteessa oli musliminainen, joka toteaa: ”Minun jihadiani on pitää kunnostani huolta kiireisestä aikataulustani huolimatta. Mikä on sinun jihadiasi?” Koraanissa, haditheissa ja erityisesti shari’a-oppaissa termi ”jihad” esiintyy kuitenkin lähes poikkeuksetta kontekstissa, joka tavalla tai toisella liittyy sodankäyntiin kafireita vastaan shari’a-lain voimaansaattamiseksi. Tämä pätee myös kiistanalaiseen ”suuremman jihadin” (jihad akbar) käsitteeseen, jolla viitataan ”sisäiseen kamppailuun itseä vastaan” – fyysistä jihadia kohtaan tunnetun vastenmielisyyden tukahduttamiseksi (Islam Q&A: 10455). ’Umdat al-Salik, joka on Kairon al-Azhar-yliopiston, sunnalaisuuden korkeimman uskonnollisen auktoriteetin, ja myös Muslimiveljeskunnan omien organisaatioiden FCNA:n ja IIIT:n, hyväksymä shari’a-opas, antaa selkeän määritelmän ”jihadille”:
o9.0 Jihad tarkoittaa sotaa ei-muslimeja vastaan, ja se on etymologisesti johdettu sanasta mujahada, joka merkitsee sodankäyntiä uskonnon perustamiseksi…
My jihad -kampanjasivustolla todettiin aivan oikein, että ”jihad on islamin uskon keskeinen opinkappale, joka tarkoittaa ’taistelua Jumalan tiellä’”. Sivustolla ei kuitenkaan täsmennetty, että tämä ”kamppailu Jumalan tiellä” on käännös jihadistien viljelemästä arabiankielisestä ilmauksesta ”al-jihad fi sabil Allah”, jolla tarkoitetaan nimenomaan fyysiseksi, aseelliseksi kulminoituvaa taistelua uskottomien alistamiseksi ja shari’an voimaansaattamiseksi kaikkialla Maassa (Jihad Watch, 6.6.2003, Spencer 2007: 74–75). Koraanissa (4:95–96) varta vasten korostetaan, että ne, jotka ”taistelevat Allahin tiellä omaisuutensa ja henkensä uhalla” eli fyysisesti, saavat Allahilta paljon suuremman palkkion kuin ne, jotka pelkästään tukevat jihadia materiaalisesti. ’Umdat al-Salikissa todetaan:
o9.1 Jihad on yhteisöllinen velvollisuus. Kun riittävä määrä ihmisiä suorittaa sitä menestyksekkäästi, toteuttaa sitä, se ei ole enää pakollista toisille (mistä todisteena ovat profeetan sanat): ”Se, joka antaa varusteita jihadia käyvällä sotilaalle, on itse suorittanut jihadia”. Ja Allah Korkein on sanonut: ”Eivät taistelusta pois jäävät uskovaiset – paitsi ne, joilla on jokin vamma – ole samanveroisia kuin ne, jotka kilvoittelevat Allahin tiellä omaisuutensa ja henkensä uhalla. Allah suosii omaisuutensa ja henkensä uhalla kilvoittelevia enemmän kuin taisteluista pois jääviä. Hän on luvannut molemmille parhaan palkkion, mutta kilvoitteleville Hän antaa suuremman palkan kuin taistelusta pois jääville. (Koraani 4:95)
Pamfletissaan ”Liity karavaaniin” sheikki Abdullah Azzam, Muslimiveljeskunnan kasvatti ja ”globaalin jihadin isä”, tähdentää, että ilmauksella ”fi sabil Allah” eli ”Allahin tiellä” tai ”Allahin asian puolesta” tarkoitetaan jihadia (päätösluvun kohta 9) ja sana ”jihad” puolestaan viittaa yksinomaan aseelliseen taisteluun, mistä neljä imaamia (eli sunnalaisuuden neljä lakikoulukuntaa) ovat yhtä mieltä (päätösluvun kohta 8).
Heinäkuussa 2016 Muslimiveljeskuntaa edustavan CAIR:n johtaja Nihad Awad vaati twiiteissään (15.7.2016, 28.7.2016), että jihad-sanaa ei tulisi käyttää terrori-iskujen yhteydessä, väittäen, että ”terrorismilla ei ole mitään tekemistä jihadin kanssa”. Tässä yhteydessä on muistettava, että Muslimiveljeskunnan omassa sanastossa sana ”terrorismi” on rajoitettu vain muiden kuin muslimien tekemiin terrori-iskuihin. Jihad ei sen terminologiassa ole lainkaan terrorismia.
My Jihad ‑sivustolla ”jihadia” pyrittiin brändäämään myös ”kamppailuksi oikeudenmukaisuuden puolesta”, joka voi olla ”fyysistä”, ”jos muita keinoja ei enää ole käytettävissä”. Tämä muotoilu oli tarkoitettu herättämään vastakaikua erityisesti vasemmistolaisissa, mutta jälleen sivustolla ”unohdettiin” mainita yksi olennainen seikka: Muslimiveljeskunnan omassa sanastossa ”oikeudenmukaisuus” ja ”oikeus” ovat kiertoilmauksia ja koodisanoja ”shari’alle”. Nimenomaan shari’aan viittaa esimerkiksi Egyptin Muslimiveljeskunnan vuonna 2011 perustaman puolueen nimi ”Vapaus ja oikeus”. Myös siinä oleva sana ”vapaus” viittaa johonkin täysin muuhun kuin asiaan vihkiytymätön kuulija olettaa. Sayyid Qutbin mukaan ”vapaus” on tila, joka koittaa, kun kaikki Allahin kanssa kilpailevat palvonnan kohteet ja kaikki shari’a-lain kanssa kilpailevat, ihmisten luomat ja siten jahiliyyahia (”tietämättömyyttä”) edustavat laki-, valta- ja yhteiskunta- ja uskomusjärjestelmät on saatu täysin tuhottua (MS: 34, 70–71, 81, 106–107). Tällöin kaikki ovat myös ”tasa-arvoisia”, lukuun ottamatta tietysti naisia, orjia ja dhimmejä eli muslimeille nöyrästi suojelurahaa (jizya) maksavia juutalaisia ja kristittyjä. Turkin valtapuolueen AKP:n nimi ”Vapaus ja kehitys” on samalla tavalla harhaanjohtava. Siinä oleva sana ”kehitys” viittaa fyysistä jihadia edeltävään da’wa-vaiheeseen ja shari’an asteittaiseen voimaansaattamiseen.
Muslimiveljeskunta käyttää mielellään termejä, joilla jihad naamioidaan oikeutetuksi vapaus- tai kansalaisoikeustaisteluksi sorretun ihmisryhmän puolesta mutta joilla on jihadiin liittyvä piilomerkitys, jonka toiset muslimiveljet ja muut tähän salakoodiin perehdytetyt ymmärtävät (lue: ”Virstanpylväät” uuden sanaston lähteenä). Myös väitteeseen ”islam on rauhan uskonto”, jota voi pitää veljeskunnan suurimpana valheena, kätkeytyy piilomerkitys, jota ulkopuolisen on vaikea oivaltaa: sana ”rauha” viittaa siinä utopistiseen tilaan, joka koittaa sitten, kun koko ihmiskunta on jihadin avulla saatu alistettua noudattamaan shari’aa, eikä kukaan enää kapinoi ”Allahin suvereniteettia” ja muslimien yliherruutta vastaan. Tällainen harhaanjohtava kielenkäyttö (kitman ja tawriya) ei shari’a-lain mukaan ole varsinaista valehtelua, ja se on tarpeen vaatiessa sallittua myös muslimien keskinäisessä kommunikaatiossa (’Umdat al-Salik r10.02–03).
My Jihad ‑kampanjan toinen kärki oli kohdistettu islamiin ja shari’aan kriittisesti suhtautuviin henkilöihin. Muslimiveljeskunta väitti, että ”jihadia” ”terrorismin” synonyymina pitävät muslimiekstremistien lisäksi vain ”muslimivastaiset ekstremistit”, näiden cheerleaderit ja roskanpuhujat, jotka ovat ”liian pitkäksi aikaa tehokkaasti päässeet kaappaamaan ja yksinkertaistamaan keskustelun islamista ja muslimeista”. Sen mukaan nämä ”äärioikeistolaiset, islamofobiset kiihkoilijat” haluavat väittää, että ”ekstremistit ovat oikeassa” ja ”me kaikki muut, maltilliset muslimit väärässä”. Näin Muslimiveljeskunta ohjasi keskustelun islamin dogmien asiasisällöstä jälleen epäolennaiseen kysymykseen ”Mikä on oikeaa islamia ja mikä väärää?” ja antoi ymmärtää, että se ”islamofoobikoiden” toteamus, että jihadistien väkivalta pohjautuu islamin opinkappaleisiin, leimaa ”muslimien maltillisen enemmistön” tai ”kaikki muslimit” ”terroristeiksi”, vahvistaa ”vahingollisia stereotypioita” ja luo ”perusteettomia uhkakuvia”, ja juuri sitä ”islamofoobikot” muka haluavatkin: lietsoa pelkoa, vihaa ja väkivaltaa kaikkia muslimeja kohtaan. Siksi nämä ”islamofobiset kiihkoilijat” tai ”muslimivastaiset ekstremistit” ovat sen mukaan vähintään yhtä vaarallisia ”ekstremistejä” kuin muslimiekstremistit, ja heidät ansaitsevat olla ensisijaisina kohteina ”väkivaltaisen ekstremismin vastustamissa”. Tällaisen ad hominem ‑syytevyöryn voi saada niskaansa, jos pelkästään raportoi, mitä shari’an keskeiset oikeuslähteet – Koraani, hadithit ja Muhammadin elämäkerta – pitävät sisällään, kuinka jihadistien toimet vastaavat shari’an määräyksiä ja kuinka jihadistit itse perustelevat tekojaan siteeraten kyseisiä lähteitä.
”Pysykää vain hiljaa, niin teillä ei ole mitään hätää…”
Syyskuun 11. päivänä [Mohammed] Atta nousi American Airlinesin lennolle 11 Bostonista Los Angelesiin. Kun hän ja muut jihadistit olivat kaapanneet koneen, Atta kertoi matkustajille: ”Pysykää vain hiljaa, niin teillä ei ole hätää… Älkää kukaan liikkuko. Kaikki tulee menemään hyvin. Jos yritätte liikkua, vaarannatte itsenne ja koneen. Pysykää vain hiljaa. – The Complete Infidel’s Guide to Free Speech (and Its Enemies)
Valitettavasti valtaeliitti ja valtamedia ovat sisäistäneet erittäin hyvin sen Muslimiveljeskunnan propagoiman narratiivin, jonka mukaan jihadistien uskonnollisten motiivien ja tavoitteiden totuudenmukainen raportointi antaisi jihadisteille ja heidän ”ääri-ideologialleen” juuri sen legitimiteetin ja julkisuuden, jota he haluavat, voimaannuttaisi heitä ja sen myötä vahingoittaisi ”maltillisten muslimien” asemaa, ”loukkaisi” näitä ja ”altistaisi” nämä ”ääriryhmien ideologioille” – ja, mikä pahinta, vain lisäisi bensiiniä ”islamofobisten kiihkoilijoiden” lietsomiin liekkeihin.
Tämän syötin ahnaasti nielaisseet poliittisesti korrektit viranomaiset ja media pyrkivät viimeiseen asti välttämään jihadistien uskonnollisten motiivien ja shari’an oikeuslähteiden tarkastelemista, vaikka ne ovat vapaasti saatavilla Internetistä ja kirjastoista, tai tekeytyvät autuaallisen tietämättömiksi niistä, vaikka jihadistit itse ilmoittaisivat ne hyvin selkeäsanaisesti. Ääri-esimerkkejä tästä ovat niin kutsuttu ”Fort Hoodin ammuskelu”, jossa Nidal Hassan 5.11.2009 surmasi 13 henkilöä Fort Hoodin sotilastukikohdassa Teksasissa ja jonka Obaman hallinto määritteli ”työpaikkaväkivallaksi”, ja Tsarnajevin veljesten 15.4.2013 suorittama Bostonin maratonin pommi-isku, jonka motiiveista vasemmistomedia teeskentelee vieläkin olevansa autuaallisen tietämätön. Viranomaisten, poliitikkojen ja valtamedian edustajien harjoittama tahallinen totuuden peittely tekee heistä osasyyllisiä jihadistien tuleviin iskuihin. Se vahingoittaa ihmisiä, myös heidän omia lähimmäisiään, estämällä heitä ymmärtämästä asioiden syy-seuraussuhteita ja varautumasta tulevaan ja antaa Muslimiveljeskunnalle ja muille jihadistiryhmille mahdollisuuden jatkaa rauhassa shari’an voimaansaattamiseen tähtäävän agendansa toteuttamista.
KGB-loikkari Juri Bezmenov (Tomas Schuman) kertoo KGB:n käyttämästä ideologisesta subversiosta. Katso myös Bezmenovin silmiä avaava haastattelu vuodelta 1984.
Muslimiveljeskunta näyttää omaksuneen KGB:ltä ideologisen subversion menetelmän. Ideologisella subversiolla tähdätään siihen, että ihmiset muuttavat tapaansa havainnoida todellisuutta aina siihen pisteeseen asti, että kaikesta saatavilla olevasta informaatiosta huolimatta kukaan ei ole enää järjissään puolustaakseen itseään, perhettään, yhteisöään ja maataan ja subversion kohteena olevat hyväuskoiset, hyödylliset idiootit on saatu huijattua toimimaan itsenäisesti omaa etuaan vastaan (Schuman 1984).
Kuten aikoinaan Neuvostoliiton tapauksessa Muslimiveljeskunnankin tapauksessa hyödyllisen idiootin roolia näyttelee ensi sijassa vasemmisto, jonka kanssa Muslimiveljeskunnalla on yhteinen vihollinen: länsimainen sivilisaatio ja sen juutalaiskristilliseen moraaliin ja valistuksen ihanteisiin pohjautuva, yksilönvapauksia kunnioittava arvomaailma. Niinpä vasemmistoeliitti ja valtamedia samoin kuin kansalais- ja ihmisoikeuksien puolustajina esiintyvät järjestöt ajavat itsenäisesti ja täysin oma-aloitteisesti Muslimiveljeskunnan agendaa ja yhdenmukaistavat ja synkronoivat omat kulttuurimarxistiset narratiivinsa Muslimiveljeskunnan narratiivien kanssa niin, että on mahdotonta sanoa, kummalta ne ovat alun perin lähtöisin. Lisäksi noita narratiiveja eivät levitä ainoastaan muslimiveljet vaan myös sellaiset muslimit ja ei-muslimit, joilla ei ole mitään tekemistä Muslimiveljeskunnan kanssa mutta jotka ovat havainneet ne toimiviksi. Vasemmiston kontrolloiman Hollywoodin, uutis- ja viihdeteollisuuden, yliopistomaailman ja popkulttuuriin kautta ne ovat voineet iskostua myös sinun oman lähimmäisesi, puolisosi, lapsesi tai työtoveriesi ajatusmaailmaan.
Tämä on osa kirjoitelmasarjaa, jossa käsitellään Muslimiveljeskunnan historiaa ja toimintastrategioita. Vuonna 1928 Egyptissä perustettu Muslimiveljeskunta on nykypäivän jihadistijärjestöistä petollisin ja vaarallisin. Sillä on sama tavoite kuin kaikilla muillakin jihadistijärjestöillä: valtiovallan anastaminen, shari’a-lain voimaansaattaminen, islamilaisen valtion perustaminen, kalifaatin palauttaminen entiseen suuruuteensa ja laajentaminen lopulta kaikkialle maailmaan. Mutta se eroaa muista jihadistijärjestöistä pitkäjänteiseltä toimintastrategialtaan ja menetelmiltään. Se kutsuu Lännessä käyttämäänsä lähestymistapaa ”sivilisaatiojihadistiseksi prosessiksi”, millä se tarkoittaa ”suuren mittaluokan jihadia länsimaisen sivilisaation eliminoimiseksi ja tuhoamiseksi sisältä käsin ja ’sabotoimalla’ sen mitätön kotipaikka heidän omien käsiensä ja muslimien käsien kautta niin, että se eliminoituu.” Kirjoitelmasarjan yleinen johdanto on luettavissa tästä.
Lyhyt johdanto sivilisaatiojihadiin. Lue myös Counterjihadin artikkeli.
Yksi Muslimiveljeskunnan keskeisiä toimintaperiaatteita on salaisuus. Veljeskunnan jäsenet samoin kuin siihen kytköksissä olevat järjestöt pyrkivät pääsääntöisesti pitämään yhteytensä veljeskuntaan salassa, ja tarvittaessa tämä on voitu viedä niinkin pitkälle, että alemman tason toimijat eivät välttämättä tiedä, keitä hierarkiassa ylemmällä tasolla olevat johtohenkilöt ovat. (IPT: Ikhwan in America, 13–14; UTT: Summary.) Koska Muslimiveljeskunta on useissa maissa julistettu terroristijärjestöksi ja muuallakin sen maine on varsin kyseenalainen, usein sen jäsenet ja siihen kytköksissä olevat järjestöt kieltävät olevansa missään tekemisissä Muslimiveljeskunnan kanssa.
Veljeskunnan kaikki toiminta sinänsä ei kuitenkaan ole salaista, vaan osa siitä on hyvinkin julkista: monissa muslimimaissa veljeskunnan julkisivuna ja suojana toimii poliittinen puolue, ja etenkin Lännessä sitä edustavat järjestöt esiintyvät maltillisina, laillisuuden puitteissa toimivina hyväntekeväisyys- tai kansalaisoikeusjärjestöinä. Maltillisuuden kulissien takana, julkisuudelta piilossa, ne kuitenkin toteuttavat salaista jihadistista agendaa demokraattisten yhteiskuntien muuttamiseksi shari’aa noudattaviksi islamilaisiksi valtioiksi, eli niiden päämäärä on täsmälleen sama kuin näyttävillä terrori-iskuilla ylpeilevillä jihadistiliikkeillä. Robert Spencer on lanseerannut termin “piilojihad” tai ”häivejihad” (stealth jihad), jolla viitataan nimenomaan tällaiseen kulissien takana tapahtuvaan jihadistiseen toimintaan. Muslimiveljeskunnan harjoittamasta piilojihadin strategiasta tiedetään varsin paljon veljeskunnan omien salaisten dokumenttien pohjalta, joita on löydetty osaksi onnekkaiden sattumien ansiosta.
Muslimiveljeskunnan dokumentteja
”Projekti” (1.12.1982)
Sa’id Ramadan
7.11.2001, kaksi kuukautta syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen, Sveitsin viranomaiset tekivät Valkoisen talon pyynnöstä ratsian Luganon Al-Taqwa-pankin johtajan Youssef Nadan luksushuvilaan Campionessa tarkoituksenaan tutkia Al-Taqwan roolia rahanpesussa ja lukuisten islamilaisten terroristiryhmien, kuten al-Qa’idan, Hamasin, GIA:n ja al-Jama’a al-Islamiyyan, rahoituksessa. Nada, joka oli ollut yli 50 vuotta aktiivisesti mukana Muslimiveljeskunnan toiminnassa, myönsi olevansa yksi järjestön kansainvälisistä johtajista. Ratsiassa takavarikoitujen dokumenttien joukossa oli 1.12.1982 päivätty 14-sivuinen arabiankielinen, ”Projektiksi” nimetty huippusalaisen dokumentti, joka pitää sisällään Muslimiveljeskunnan 12-kohtaisen globaalin strategian ”islamilaisen hallinnon perustamiseksi Maan päälle”. (Patrick Poole 5.11.2006.) Sen on laatinut Sa’id Ramadan, Hasan al-Bannan vävy, ja siinä on hahmoteltuna totaalinen, pitkäjänteinen hybridisodankäynnin strategia paikallisten valtakeskusten haltuun ottamiseksi, shari’an toimeenpanemiseksi ja maailmanlaajuisen kalifaatin perustamiseksi. Kyseinen dokumentti on kokonaisuudessaan luettavissa tästä: IPT: The Project. Alla on tiivistettynä ja selkokielellä ilmaistuna joitakin sen ydinkohtia:
Tutkimustiedon ja rakentavan itsekritiikin hyödyntäminen Muslimiveljeskunta korostaa, että on tärkeä tuntea maailmassa vaikuttavat voimat, olivatpa ne islamilaisia, islamin vastaisia tai neutraaleja, hyödyntää moderneja koulutusmenetelmiä, luoda opinto- ja tutkimuskeskuksia, tutkia islamilaisten liikkeiden historiaa ja kokemuksia niiden tekemien virheiden välttämiseksi, tutkia jihadistiliikkeitä muslimimaailmassa samoin kuin muslimivähemmistöjen keskuudessa, harjoittaa rakentavaa itsekritiikkiä sudenkuoppien välttämiseksi, tutkia poliittisen vallan keskuksia ja mahdollisuuksia vaikuttaa niihin ja tehdä tieteellistä tutkimustyötä ”islamiin kutsumisen” (da’wa) edistämiseksi ja maailmanlaajuisen islamilaisen valtion perustamiseksi.
Tiedonkeruu-, tiedustelu- ja varoitusjärjestelmän luominen Veljeskunta pyrkii luomaan edistynyttä teknologiaa hyödyntävän modernin tarkkailujärjestelmän ja käyttämään erilaisia kattavia tiedustelujärjestelmiä informaation keräämiseksi. Se myös pyrkii ottamaan käyttöön tehokkaan varoitusjärjestelmän, joka palvelee maailmanlaajuisesti islamilaista liikettä ja varoittaa muslimeja heitä uhkaavista ”vaaroista” ja ”kansainvälisistä salaliitoista”.
Median hyödyntäminen Muslimiveljeskunta rakentaa tehokkaan ja vakavasti otettavan mediakeskuksen ja pyrkii propagoimaan islamilaista politiikkaa niin, että media käsittelee kattavasti ja tehokkaasti islamilaista perspektiiviä ajankohtaisiin kysymyksiin.
Henkilöstön värvääminen ja toiminnan rahoittaminen Muslimiveljeskunta pyrkii kartoittamaan ja värväämään eri tehtäviin sopivia, asialleen omistautuneita työntekijöitä, tukijoita ja toimihenkilöitä niin paljon kuin mahdollista ja hyödyntämään tehokkaasti näiden työpanosta da’wan hyväksi. Se pyrkii keräämään tehokkaasti rahaa, pitämään huolta taloudesta ja käyttämään sellaisten finanssilaitosten palveluja, jotka voivat tukea sen asiaa rahallisesti.
Joustavuus kansainvälisen ja paikallisen toiminnan yhteensovittamisessa Muslimiveljeskunta määrittää yleiset suuntaviivat, joita kaikkien muslimiveljien on maailmanlaajuisesti noudatettava, mutta samalla se jättää joustovaraa paikallisen tason toimijoille niin, että näillä on vapaus toimia poliittisesti kunkin maan paikallisten olosuhteiden mukaisesti shari’an ja veljeskunnan määrittämien globaalien poliittisten yleislinjojen puitteissa. Veljeskunnan globaalin johdon tehtävänä on huolehtia ”Palestiinan totaalisesta vapauttamisesta” eli Israelin valtion tuhoamisesta ja islamilaisen valtion perustamisesta.
Soluttautuminen ja osallistuminen yhteiskunnallisten instituutioiden toimintaan Paikallistason tehtäviin kuuluu muun muassa tutkia poliittista ympäristöä, arvioida menestymismahdollisuuksia, käydä dialogia niiden kanssa, jotka työskentelevät liikkeen globaalien poliittisten linjojen mukaisesti, ajaa liikkeen agendaa parlamentin, kunnan- ja kaupunginvaltuustojen, ammattiliittojen ja muiden vaaleilla valittavien instituutioiden kautta, luoda sosiaalisia ja terveydenhuoltopalveluja ja soluttautua sosiaalipalvelujen sektorille kontaktien luomiseksi ja islamilaisten instituutioiden palvelujen tarjoamiseksi.
Kalifaatin perustaminen ja paikallisten valtakeskusten haltuunotto Muslimiveljeskunnan globaalina tavoitteena on kalifaatin perustaminen Maan päälle, samaan aikaan kuin se pyrkii asteittain ottamaan haltuunsa paikalliset valtakeskukset ”institutionaalisen toiminnan” kautta. Se pyrkii soluttautumaan vaikutusvaltaisiin instituutioihin ja vaikuttamaan valtakeskuksiin niin paikallisella kuin globaalillakin tasolla valjastaakseen ne palvelemaan islamia. Se myös luonnostelee islamilaista perustuslakia ja muita shari’aan perustuvia islamilaisia lakeja.
Verkostoituminen ja toiminnan koordinointi Muslimiveljeskunta pyrkii luomaan yhteyksiä islamilaisten liikkeiden välille ja koordinoimaan niiden toimintaa yhdensuuntaiseksi. Se pyrkii välttämään uusien, kilpailevien islamilaisten liikkeiden perustamista maissa, joissa on jo islamilainen liike, ja ohjaamaan olemassa olevan toiminnan yhdeksi, yhtenäiseksi ja vakavasti otettavaksi liikkeeksi.
Yhteistoiminta nationalistien, vasemmistolaisten ym. kanssa Muslimiveljeskunta tutkii ja arvioi, missä asioissa islamilaiset liikkeet voivat harjoittaa väliaikaista yhteistyötä nationalististen ja muiden liikkeiden kanssa kuitenkaan muodostamatta liittoutumaa näiden kanssa, vannomatta näille uskollisuutta ja solmimatta luottamuksellisia välejä näiden kanssa. Yhteistoiminta rajoitetaan johtotasolle tai lukumäärältään hyvin rajallisten yksilöiden välille hyödyn maksimoimiseksi ja mahdollisten takaiskujen minimoimiseksi. Periaatteena on ”taistella suurempaa pahaa vastaan pienemmällä pahalla”.
Maltillisen julkisivun ylläpitäminen Veljeskunta pyrkii niin globaalilla kuin paikallisellakin tasolla välttämään suhteettoman suuria riitoja, selkkauksia ja yhteenottoja, jotka voivat vahingoittaa liikettä rohkaisemalla vastustajia hyökkäämään tai iskemään kohtalokkaasti sitä vastaan.
Da’wan ja jihadin tukeminen maailmanlaajuisesti Muslimiveljeskunta pyrkii perustamaan ”islamilaisen da’wan pysyvän voimajoukon” ja tukemaan jihadia käyviä liikkeitä ympäri muslimimaailman vaihtelevissa määrin ja niin paljon kuin mahdollista. Se pyrkii luomaan yhteyksiä muslimivähemmistöihin ja uusin jihadistiliikkeisiin kaikkialla maailmassa aloittaakseen tarvittaessa yhteistyön niiden kanssa ja niiden tukemisen. Se pyrkii myös rakentamaan siltoja jihadistiliikkeiden välille muslimimaailmassa ja muslimivähemmistöjen sisällä ja yhteistyön hengessä tukemaan niitä niin paljon kuin mahdollista.
Turvallisuusjoukkojen perustaminen Da’wa-toimintansa suojelemiseksi Muslimiveljeskunta käyttää tarvittavia voimakeinoja ja muodostaa itsenäisen turvallisuusjoukon suojelemaan liikettä niin paikallisesti kuin maailmanlaajuisestikin (tehtävältään nämä joukot vastaavat siis al-Bannan perustamaa ”Salaista koneistoa”, al-Jihaz al-Sirri; ks. MS 189).
Jihadistisen mielialan lietsominen ympäri maailmaa
Muslimiveljeskunta ”pitää yllä jihadia ja heräämistä kaikkialla läpi umman” eli kaikkialla islamin maailmanlaajuisessa uskontokunnassa.
Islamin ”renessanssin” ravitseminen lietsomalla jihadia Israelin tuhoamiseksi Muslimiveljeskunta ottaa Palestiinan asian ajamisen – niin politiikan kuin jihadinkin keinoin – osaksi maailmanlaajuista islamilaista suunnitelmaa, koska se ”toimii arabimaailman renessanssin kulmakivenä”. Veljeskunta istuttaa jihadin ytimen ”Palestiinaan”, luo sinne jihadistisoluja ja tukee niitä niin, että ne kattavat ”koko miehitetyn Palestiinan”, valmistaa uskovien yhteisöä jihadiin, kerää varoja jihadin jatkamista varten ja ylläpitää jihadin liekkiä aina ”Palestiinan vapautumiseen”, toisin sanoen Israelin tuhoamiseen, asti. Se luo yhteyksiä Palestiinan jihadistien ja muiden jihadistien välille ympäri islamilaista maailmaa. Se myös kehottaa taistelemaan tappiomielialaa vastaan umman keskuudessa ja kieltäytymään sovintoratkaisuista juutalaisten kanssa. Se pyrkii lietsomaan kaunaa juutalaisia kohtaan ja torjuu täysin ajatuksen minkäänlaisesta rinnakkaiselosta näiden kanssa, toisin sanoen se ei ikinä tule hyväksymään niin kutsuttua ”kahden valtion mallia” vaan ainoastaan Israelin täydellisen hävittämisen.
Kuten yllä mainitusta dokumentista ilmenee, Muslimiveljeskunta eroaa monista muista jihadistiryhmistä siltä osin, että se pyrkii asettamaan maltillisia välitavoitteita, tekemään väliaikaisia myönnytyksiä, hyödyntämään tieteellistä tietoa ja jopa harjoittamaan itsekritiikkiä toimintansa kehittämiseksi, mikä on varsin poikkeuksellista globaalissa muslimiyhteisössä, jossa myönnytysten tekemistä ja omien virheiden myöntämistä pidetään heikkouden osoituksina, joita yleensä pyritään välttämään viimeiseen asti (lue: Häpäisynkostokulttuureista).
”Selittävä muistio” (22.6.1991)
Chesapeakenlahden silta, Maryland
Toinen merkittävä löytö tehtiin elokuussa 2004 Yhdysvalloissa. Liikennepoliisi kiinnitti huomiota Marylandissa Chesapeakenlahden sillan tukirakenteita kaupunkimaasturista videoineeseen musliminaiseen ja pysäytti auton. Autoa ajoi etsintäkuulutetuksi julistettu Ismail Elbarasse, jonka asuntoon Virginiassa FBI suoritti kotietsinnän. Elbarassen kellarista löytyi sinne rakennettu salakellari, josta löytyi Pohjois-Amerikan Muslimiveljeskunnan arkisto. Löydetyistä dokumenteista yksi merkittävimpiä oli ”Selittävä muistio ryhmän yleisestä strategisesta tavoitteesta Pohjois-Amerikassa” (22.6.1991), joka vahvisti terrorismintutkijoiden epäilyt siitä, että lähes kaikki Pohjois-Amerikan keskeiset muslimijärjestöt ovat Muslimiveljeskunnan kontrollissa (IPT: Memorandum). (UTT 15.9.2016.) Muistiossa nimetään tällaisiksi seuraavat järjestöt:
Vuonna 2008 kyseinen muistio oli todistusaineistona Yhdysvaltain tähän asti suurimmassa terrorisminrahoitusta käsitelleessä oikeudenkäynnissä, jossa hyväntekeväisyyssäätiönä esiintynyttä Holy Land Foundationia (HLF) syytettiin Hamasin, Muslimiveljeskunnan Gazassa operoivan militanttisiiven, materiaalisesta avustamisesta. Oikeus langetti vankeustuomion viidelle HLF:n johtohenkilölle ja julkaisi luettelon kyseiseen rikokseen osallisista, syytteen ulkopuolelle rajatuista salaliittolaisista (”unindicted co-conspirators”). Niiden joukossa ovat muun muassa ISNA ja NAIT ja pahamaineinen CAIR. Kansalaisoikeusjärjestönä esiintyvän CAIR:n perustivat vuonna 1994 terroristijärjestö Hamasin etujärjestöön ”Islamic Association for Palestine” (IAP) läheisessä yhteydessä olleet Nihad Awad, Omar Ahmad ja Rafeeq Jaber HLF:ltä saadulla raha-avustuksella. CAIR:n perustaminen terroristijärjestö Hamasin poliittiseksi etujärjestöksi selviää FBI:n vuonna 1994 tekemistä salakuuntelunauhoitteista. (Lue lisää esim.: Discover the Networks, Anti-CAIR 6.10.2008, Anti-CAIR: Philadelphia Meeting, US District Court: USA vs. HLF, United West 22.2.2018.)
Nezar Hamze (CAIR, Florida), joka jää toistuvasti kiinni valheista, pyrkii hymyssä suin kääntämään keskustelun siihen, että faktoja luettelevalla ja oikeudenkäyntidokumentteja esittelevällä Ryan Maurolla ja hänen työnantajallaan Clarion Projectilla on ”pahantahtoinen agenda” ”mustamaalata muslimiyhteisöä”. – Keskustelun kääntäminen vastapuolen väitettyihin pahantahtoisiin intentioihin ja siihen, että ne kohdistuvat ”kaikkiin muslimeihin”, on yksi CAIR:n, aivan kuten vasemmistonkin, vakiostrategioista. (Newsmax TV: Mid Point, 5.11.2015)
”Selittävässä muistiossa” Muslimiveljeskunta kutsuu Amerikan islamisoimiseen tähtäävää piilojihadia ”sivilisaatiojihadistiseksi prosessiksi” ja kuvaa sitä seuraavasti:
Asettumisprosessi [Yhdysvaltoihin] on ”sivilisaatiojihadistinen” prosessi sanan koko merkityksessä. Veljeskunnan on ymmärrettävä, että heidän työnsä Amerikassa on eräänlaista suuren mittaluokan jihadia länsimaisen sivilisaation eliminoimiseksi ja tuhoamiseksi sisältä käsin ja sen viheliäisen kotipaikan ”sabotoimiseksi” heidän omien käsiensä kautta ja uskovien käsien kautta niin, että se tuhoutuu ja Allahin uskonto voittaa kaikki muut uskonnot.
Yllä oleva ilmaus ”heidän käsiensä kautta” viittaa siihen, että tarkoituksena on saada ideologisen subversion kautta kafirit (kafir ”uskoton) itse tuhoamaan oma sivilisaationsa, mikä nykyisessä kulttuurimarxismin läpikyllästämässä länsimaisessa yhteiskunnassa ei vaadi erityisiä manipulaatiokykyjä, sillä oman monikulttuurisen, sosialistisen utopiansa toteuttamiseksi vasemmisto haluaa muutenkin romahduttaa ”sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden”, ”sorron”, ”imperialismin” ja ”rakenteellisen rasismin” ilmentymänä pitämänsä, juutalaiskristilliseen arvomaailmaan perustuvan länsimaisen sivilisaation. Vasemmisto halveksii niin syvästi omaa länsimaista yhteiskuntaansa ja kulttuuriaan, että se on valmis hyväksikäyttämään muslimeja ja näiden massasiirtolaisuutta tavoitteensa saavuttamiseksi tietäen hyvin, että se merkitsee loppua monille sen itsensä ajamille asioille, kuten sukupuolten väliselle tasa-arvolle ja seksuaali- ja uskonnollisten ja muiden vähemmistöjen yhdenmukaiselle, sivistyneelle kohtelulle ja ihmisoikeuksille.
”Yhteenvetomuistio” (1990-luvun alkuvuodet)
Samassa yhteydessä Virginiassa takavarikoidussa päiväämättömässä ”Yhteenvetomuistiossa” (ilmeisesti 1990-luvun alkuvuosilta) luetellaan viisi vaihetta, jotka ”Maailmanlaajuisen maanalaisen liikkeen” on määrä suorittaa Yhdysvalloissa islamilaisen valtion perustamiseksi ja joiden asteittainen toteuttaminen voi muistion mukaan viedä vuosikymmeniä (UTT: Summary):
Eliittijohtajiston muodostaminen huomiota herättämättä ja salaa
Muistion mukaan tämä vaihe on jo toteutettu Yhdysvalloissa.
Astuminen vähitellen julkisuuteen ja erilaisten julkisten toimintojen harjoittaminen ja hyödyntäminen
Muistion mukaan ”Maailmanlaajuinen maanalainen liike” on erittäin hyvin onnistunut tämän vaiheen toteuttamisessa Yhdysvalloissa, samoin kuin se on onnistunut suuressa osassa keskeisistä tavoitteistaan: soluttautumisessa valtionhallinnon eri sektoreihin, julkisen tuen ja sympatian saamisessa ja salaisen varjohallituksen perustamisessa valtionhallinnon sisälle.
Eskalaatiovaihe, joka edeltää konfliktia ja yhteenottoa vallanpitäjien kanssa ja jossa hyödynnetään joukkomediaa
Muistion mukaan tämä vaihe on ”käynnissä parhaillaan” (eli muistion laatimisen hetkellä).
Avoin, julkinen yhteenotto hallituksen kanssa harjoittamalla poliittista painostusta
Muistion mukaan liike toteuttaa aggressiivisesti tätä lähestymistapaa, ja yksi sen merkittävistä aktiviteeteista on aseiden käytön harjoittelu h-hetkeä varten niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. (Muistion mukaan ”Maailmanlaajuisen maanalaisen liikkeen” jäsenet ovat hyötyneet Afganistanin sodasta, jossa he ovat harjoitelleet eri aseiden, räjähteiden ja sotataktiikoiden salamurhien suorittamista, ja Saudi-Arabiassa järjestetyillä leireillä on harjoiteltu yöllisiä hyökkäyksiä ja manööverejä, kidnappauksia ja hyökkäämistä vihollistukikohtiin.)
Vallan anastaminen ”Islamin kansakunnan” perustamiseksi
Muistion mukaan perustettavan islamilaisen valtion on määrä yhdistää kaikki puolueet ja islamilaiset liikkeet.
Center for Security Policyn vuonna 2012 tuottama perusteellinen 10-osainen videosarja Muslimiveljeskunnan sivilisaatiojihadista ja soluttautumisesta Yhdysvaltain hallintoon ja republikaanipuolueeseen. Sivilisaatiojihadia esitellään erityisesti osassa 2. Lue myös CSP:n julkaisema raportti Shariah – The Threat to America.
Veljeskunta Amerikassa -nauhoite (1980-luvun alkuvuodet)
Ratsiassa takavarikoitiin myös 1980-luvun alkuvuosilta peräisin oleva nauhoite, jossa veljeskunnan johtajistoon kuulunut Zaid Naman käy läpi muun muassa liikkeen historiaa Yhdysvalloissa 1960-luvulta 1980-luvun alkuvuosille, MSA:n keskeistä roolia veljeskunnan toiminnassa sekä liikkeen rakennetta ja senhetkisiä tavoitteita. Nauhoitteesta käy myös ilmi sellaisia mielenkiintoisia yksityiskohtia, että ”ryhmän turvaamiseksi” Muslimiveljeskunnalla on Yhdysvalloissa tiedustelu- ja vastavakoilutoimintaa, ja se järjestää eri puolella Yhdysvaltoja leirejä, joilla harjoitellaan aseidenkäyttöä. Aseelliseen jihadiin valmentavaa aseharjoittelua kutsutaan nauhoitteessa myös ”erityistyöksi” ja ”erityistoiminnaksi” (IPT: Ikhwan in America).
Sivilisaatiojihad käytännössä
Yllä maintitut dokumentit ja veljeskunnan operaatioiden lähempi tarkastelu paljastavat, että Muslimiveljeskunta harjoittaa sivilisaatiojihadissaan seuraavanlaisia menetelmiä (alla oleva luettelo pohjautuu tärkeään raporttiin Shariah – The Threat to America, s. 125–126, joka kannattaa ehdottomasti lukea):
islamin läsnäolon vahvistaminen syntyvyyden ja maahanmuuton avulla ja siten, että muslimit kieltäytyvät assimiloitumasta isäntäyhteiskuntaan
fyysisen tilan valtaaminen ja hallussa olevan tilan laajentaminen
sen varmistaminen, että muslimiyhteisö tuntee veljeskunnan doktriiniin ja noudattaa sitä
vihollisen kuvaamiseen käytettävän kielen kontrollointi niin, että veljeskunta pääsee määrittämään sen kielen, jolla vihollista kuvataan
sen varmistaminen, että kafirit eivät tutki eivätkä tunne veljeskunnan doktriinia (shari’aa) eivätkä siten tunne vihollista ja tämän menetelmiä ja tavoitteita
ihmisten painostaminen noudattamaan shari’aa paikallisella tasolla
taisteleminen kaikkia terrorisminvastaisia toimia vastaan
vaikuttaminen uskonnollisten järjestöjen toimintaan ”uskonnollisen dialogin” kautta ja toisten uskontojen johtohenkilöiden manipuloiminen toimimaan islamin hyväksi ja omaa uskontoaan vastaan
lawfaren käyttäminen – toistuva, aggressiivinen kanteiden nostaminen ja sillä uhkailu
väitteet olemisesta sorron kohteena – sen vaatiminen, että muslimit saavat haluamansa etuoikeudet ja että muut mukautuvat muslimien vaatimuksiin
Yllä mainittujen menetelmien käyttäminen onnistuu parhaiten, jos veljeskunnalla on ”ystäviä”, ”ymmärtäjiä” tai omia agentteja valtionhallinnossa, lainvalvonta- ja tiedusteluelimissä, sotilas- ja rangaistuslaitoksissa, mediassa, ajatushautomoissa, yliopistoissa, puolueissa ja ei-muslimien uskonnollisissa yhdistyksissä ja valtaeliitissä.
Asianajaja David Yerushalmi kertoo, kuinka Muslimiveljeskunta käyttää lawfarea osana sivilisaatiojihadiaan vaimentaakseen sen agenttien toiminnasta raportoivat tutkijat, islamiin ja shari’aan kriittisesti suhtautuvat turvallisuusviranomaiset ja yksityishenkilöt, erityisesti ex-muslimit, ja islamin uhrien hyväksi työskentelevät kansalaisaktivistit.
Vuosikymmeniä kestäneen soluttautumisen, propagandan ja ideologisen subversion ansiosta Muslimiveljeskunnasta on tullut merkittävä vallankäyttäjä erityisesti Yhdysvaltain sisä-, ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, ja veljeskunnan vaikutusvallan lisääntyminen on pitkään ollut havaittavissa myös Euroopan unionissa, erityisesti Länsi- ja Keski-Euroopan valtioissa. Jonkinlaisen käsityksen veljeskunnan soluttautumisen historiasta ja laajuudesta Yhdysvaltain valtionhallintoon voi saada Clare M. Lopezin vuonna 2013 kirjoittamasta erinomaisesta artikkelista History of the Muslim Brotherhood Penetration of the U.S. Government. Kuten Lopez kertoo, olennaista veljeskunnalle on ollut päästä kontrolloimaan niitä narratiiveja, sanastoa ja käsitteistöä, joiden kautta islamia kuvataan:
Muslimiveljeskunnan, kuten yleensäkin totalitaarisen järjestelmän, on mitä tärkeintä kontrolloida sitä informaatiota, jota Yhdysvaltain hallituksen sallitaan tietää islamin doktriinista, historiasta, laista ja kirjoituksista. Ikhwan tiesi, että onnistuakseen sabotaasioperaatioissaan sen tuli pitää kohteensa tietämättöminä jihadin ja shari’an todellisesta luonteesta. Tämän rinnakkaistavoitteena oli toimeenpanna shari’an herjaamis- ja jumalanpilkkalait, joiden mukaan ”herjaaminen (ghiba) merkitsee minkä tahansa sellaisen asian mainitsemista, josta henkilö [ts. muslimi] ei pidä”. Totuus islamin väkivaltaisesta historiasta, raa’asta rangaistusjärjestelmästä, islamiin olennaisena kuuluvasta epätasa-arvosta, islamin ylivaltapyrkimyksistä ja shari’an säätämästä velvoitteesta ”käydä sotaa uskonnon perustamiseksi” ei selvästikään auttaisi pahaa-aavistamattomien kafireiden (uskottomien) tuudittamisessa uneen.
”Selittävässä muistiossa” liitteenä oleva luettelo veljeskuntaan Yhdysvalloissa kytkeytyvistä muslimijärjestöistä on tehnyt mahdolliseksi tehdä havaintoja niistä konkreettisista taktiikoista, joita nuo järjestöt, CAIR ja ISNA etunenässä, käyttävät propaganda- ja soluttautumistoiminnassaan. Yksi Muslimiveljeskunnan keskeisistä toimintatavoista on ollut hyödyntää Lännessä valtakulttuurina olevia kulttuurimarxistisia narratiiveja ja tuottaa vasemmiston käyttöön veljeskunnan tavoitteita edistäviä uusia narratiiveja. Ideologisen subversion onnistumisen myötä veljeskunnan ja vasemmiston tuottamat narratiivit ovat niin yhdenmukaiset, että on mahdonta ja itse asiassa epärelevanttiakin yritää jäljittää, mistä jokin länsimaisen sivilisaation romahduttamiseen tähtäävä narratiivi on alun perin lähtöisin. Kirjoitelmasarjan seuraavassa osassa tarkastellaan eräitä näistä narratiiveista ja esitellään esimerkkien valossa verbaalisen jihadin taktiikoita.
Tämä on osa kirjoitelmasarjaa, jossa käsitellään Muslimiveljeskunnan historiaa ja toimintastrategioita. Vuonna 1928 Egyptissä perustettu Muslimiveljeskunta on nykypäivän jihadistijärjestöistä petollisin ja vaarallisin. Sillä on sama tavoite kuin kaikilla muillakin jihadistijärjestöillä: valtiovallan anastaminen, shari’a-lain voimaansaattaminen, islamilaisen valtion perustaminen, kalifaatin palauttaminen entiseen suuruuteensa ja laajentaminen lopulta kaikkialle maailmaan. Mutta se eroaa muista jihadistijärjestöistä pitkäjänteiseltä toimintastrategialtaan ja menetelmiltään. Se kutsuu Lännessä käyttämäänsä lähestymistapaa ”sivilisaatiojihadistiseksi prosessiksi”, millä se tarkoittaa ”suuren mittaluokan jihadia länsimaisen sivilisaation eliminoimiseksi ja tuhoamiseksi sisältä käsin ja ’sabotoimalla’ sen mitätön kotipaikka heidän omien käsiensä ja muslimien käsien kautta niin, että se eliminoituu.” Kirjoitelmasarjan yleinen johdanto on luettavissa tästä.
Kirjoitelmasarjan tässä osassa tarkastellaan eräitä tunnettuja sunnijihadistiryhmiä ja -yksilöitä, joiden juuret ovat tavalla tai toisella Muslimiveljeskunnassa tai sen ideologiassa. Kun hallituksen kovien vastatoimien kohteeksi 1950- ja 1960-luvulla joutunut Muslimiveljeskunta katsoi 1970-luvulla viisaammaksi luopua avoimesta väkivallasta Egyptin hallitusta kohtaan katsoen, että sen aika ei ollut vielä koittanut, alkoi ilmaantua suorempaa toimintaa ja väkivaltaista jihadia kannattavia ryhmiä, joille veljeskunnan lähestymistapa näyttäytyi riittämättömänä ja aivan liian hitaana. Erityisenä inspiraation lähteenä näille ryhmille toimivat veljeskunnan pääideologiksi 1950-luvulla kohonneen Sayyid Qutbin ajatukset islamin elvyttämisestä ja islamilaisen valtion perustamisesta. (Qutbin näkemyksiä tarkasteltiin kirjoitelmasarjan edellisessä osassa.)
On huomattava, että näillä kaikilla jihadistiryhmillä on sama tavoite kuin Muslimiveljeskunnallakin, ja ne perustelevat näkemyksensä huolellisesti vedoten shari’an oikeuslähteisiin, Koraaniin ja sunnaan, ja arvostettujen muslimioppineiden, kuten Ibn Taymiyyahin (1263–1328), Ibn Qudamahin (1147–1223) ja Ibn Qayyimin (1292–1350), fatwoihin. Sivilisaatiojihadia Lännessä käyvä Muslimiveljeskunta tekee kuitenkin kaikkensa pimittääkseen väkivaltaisen jihadin uskonnolliset perusteet, motivaatiot ja tavoitteet antamalla ymmärtää, että ”terrorismilla ei ole uskontoa” tai että sellaista asiaa kuin ”islamilainen terrorismi” ei ole olemassakaan, vaan kyse on vain pienestä joukosta ekstremistejä, jotka ovat ”kaapanneet islamin” omiin nimiinsä, tai että terrorismi on seurausta muslimeihin kohdistetusta ”sorrosta” ja ”syrjinnästä” ja niiden aiheuttamasta kaunasta ja sosiaalisista ongelmista. Sen mukaan keskeinen ongelma on ”islamofobia” – erittäin menestyksekkääksi osoittautunut termi, jonka Muslimiveljeskunnan ajatushautomo IIIT kehitti 1990-luvulla. Hämärtääkseen kokonaiskuvaa veljeskunta on lanseerannut myös epämääräisen käsitteen ”väkivaltainen ekstremismi”, jonka torjumiseen meidän kaikkien nyt pitäisi keskittyä – ja jonka keskeisiä edustajia eivät suinkaan ole muslimiterroristit vaan – yllätys, yllätys – ”äärioikeistolaiset ekstremistit” ja ”rasistiset”, ”islamofobiset” ja ”muukalaisvihamieliset” ääriryhmät.
Todellisuudessa ydinkysymys, johon meidän tulisi keskittyä, ei ole ”Kuinka torjua terrorismia?”, puhumattakaan siitä, kuinka torjua ”väkivaltaista ekstremismiä”, vaan pikemminkin ”Kuinka estää islamin ylivaltaa ajavia tahoja, olivatpa nämä muslimeja tai ei, saavuttamasta tavoitteittaan (joita ovat shari’an voimaansaattaminen, islamilaisen valtion perustaminen, kalifaatin palauttaminen ja siinä sivussa Israelin valtion tuhoaminen ja juutalaisten joukkotuho), joihin he pyrkivät hybridisodankäynnin eri menetelmin, kuten propagandan, disinformaation, ideologisen subversion, soluttautumisen ja terrori-iskujen avulla?” Jotta tämän uhan torjumisessa olisi mahdollista onnistua, on olennaista tietää, kuinka eri jihadistiryhmät itse perustelevat ja kuvaavat omia tavoitteitaan ja menetelmiään. Tietysti kaikkein tärkeintä on ylipäätään tiedostaa, että olemme sodassa, joka on aloitettu meitä vastaan jo 1 400 vuotta sitten, ja olemme juuri nyt Muslimiveljeskunnan ja muiden jihadistijärjestöjen meihin kohdistamien aktiivisten, herkeämättömien sotatoimien kohteena. Islamin mukaan alueet, jotka eivät ole ”islamin aluetta” (Dar al-islam), ovat ”sodan aluetta” (Dar al-harb), ja kun koko maailma on lopulta alistettu noudattamaan shari’aa eikä kukaan enää kapinoi vastaan, koittaa ”rauhan alueen” (Dar al-salam) aika. Juuri tähän utopistiseen ”rauhan” tilaan islamin ylivaltaa ajavat muslimit itse viittaavat puhuessaan islamista ”rauhan uskontona”, samaan aikaan kun he hykertelevät tyytyväisinä länsimaiden johtajien toistaessa hölmöyttään tuota samaa fraasia.
Profeetta sanoi: ”Minut on määrätty taistelemaan ihmisiä vastaan, kunnes he todistavat, että ei ole muuta jumalaa kuin Allah ja että Muhammad on Hänen palvelijansa ja Hänen lähettiläänsä, suuntaavat kasvonsa qiblaamme (rukoussuuntaamme) kohti, syövät, mitä teurastamme, ja rukoilevat tavallamme.” (Sunan Abu-Dawud 2635)
Jihad ja sen eri muodot
Ennen kuin käsittelemme lähemmin eräitä jihadistiryhmiä, on hyödyllistä tarkastella lyhyesti jihadin käsitettä ja jihadin eri muotoja, sillä niin tekevät myös jihadistit itse oikeuttaakseen toimintansa shari’an oikeuslähteillä ja värvätäkseen sillä tavoin lisää muslimeja järjestöihinsä. Auktorisoitu shari’a-opas ’Umdat al-Salik, jonka on hyväksynyt niin Al-Azharin yliopisto Kairossa kuin Muslimiveljeskuntakin, määrittelee jihadin seuraavasti:
o9.0 Jihad tarkoittaa sotaa ei-muslimeja vastaan, ja se on etymologisesti johdettu sanasta mujahada, joka merkitsee sodankäyntiä uskonnon perustamiseksi…
Jihadia on monta lajia, ja sitä voidaan luokitella eri tavoin (ks. Islam Q&A: 20214). Se voi esimerkiksi olla sanallista, taloudellista tai fyysistä, mutta Koraanin (9:41) mukaan nimenomaan fyysinen, aseellinen jihad (qitaal) uskottomia vastaan Allahin tiellä (al-jihad fi sabil Allah) on parasta, mitä muslimi voi tehdä, eikä profeetta Muhammadkaan tiennyt mitään, mikä palkkionsa puolesta vetäisi vertoja sille:
Eivät taistelusta pois jäävät uskovaiset – paitsi ne, joilla on jokin vamma – ole samanveroisia kuin ne, jotka kilvoittelevat Allahin tiellä omaisuutensa ja henkensä uhalla. Allah suosii omaisuutensa ja henkensä uhalla kilvoittelevia enemmän kuin taisteluista pois jääviä. Hän on luvannut molemmille parhaan palkkion, mutta kilvoitteleville Hän antaa suuremman palkan kuin taistelusta pois jääville. (Koraani 4:95)
Kiiruhtakaa kevein tai raskain mielin ja kamppailkaa Allahin tiellä omaisuutenne ja henkenne uhalla. Tämä on teille parasta. Kunpa vain tietäisitte. (Koraani 9:41)
Allah rakastaa niitä, jotka taistelevat Hänen tiellään vierekkäin, aivan kuin he olisivat vankka muuri. (Koraani 61:4)
Mies tuli Allahin lähettilään luo ja sanoi: ”Neuvo minulle, onko mitään sellaista tekoa, joka vetää vertoja jihadille?” Hän vastasi: ”En tiedä sellaista tekoa.” (Sahih Al-Bukhari 4:52:4)
Profeetta sanoi: ”Pienikin pyrkimys taistella Allahin tiellä aamupäivällä tai iltapäivällä on parempi kuin maailma ja kaikki mitä siinä on.” (Sahih Al-Bukhari 4:52:50)
‘Auf b. Harith sanoi: ”Oi, Allahin lähettiläs, mikä saa Herran nauramaan ilosta palvelijalleen?” Hän vastasi: ”Kun tämä syöksyy vihollisen keskelle ilman panssaria.” ‘Auf veti pois yllään olleen panssariliivinsä ja heitti sen syrjään; sitten hän tarttui miekkaansa ja taisteli vihollista vastaan, kunnes hänet surmattiin. (Ibn Ishaq: 300)
Tätä taustaa vasten ei ole ihme, että senkaltaisen da’wa-toiminnan ja sivilisaatiojihadin sijaan, johon Muslimiveljeskunta erityisesti panostaa, aktiivista toimintaa kaipaavat – ja usein varsin häiriintyneet – nuoret ja vähän vanhemmatkin muslimimiehet ovat tunteneet vetoa juuri fyysiseen jihadiin, jonka oikeuttamiseksi ja jatkamiseksi he ovat tarvittaessa turvautuneet mitä vainoharhaisimpiin ja villeimpiin salaliittoteorioihin.
Hyökkäävä jihad ja puolustava jihad
Aseellinen jihad (qitaal) voi olla puolustavaa (jihad al-daf) tai hyökkäävää (jihad talab). Näistä jälkimmäinen, jihad-talab, ”merkitsee hyökkäämistä kafireiden (kafir ”uskoton”, mon. kuffar) kimppuun näiden omissa maissa, kunnes näistä tulee muslimeja tai he maksavat jizyaa halukkaina alistumaan ja kunnes he tuntevat itsensä alistuneiksi” (Islam Q&A: 26125). Hyökkäävä jihad on muslimien niin kutsuttu yhteisöllinen velvollisuus (fard al-kifaya), mikä tarkoittaa sitä, että jokaisen muslimin ei tarvitse henkilökohtaisesti osallistua siihen, mikäli riittävä määrä muslimiyhteisön jäsenistä osallistuu siihen (’Umdat al-Salik: o9.0–1):
o9.1 Jihad on yhteisöllinen velvollisuus. Kun riittävä määrä ihmisiä suorittaa sitä menestyksekkäästi, toteuttaa sitä, se ei ole enää pakollista toisille (mistä todisteena ovat profeetan sanat): ”Se, joka antaa varusteita jihadia käyvällä sotilaalle, on itse suorittanut jihadia”. Ja Allah Korkein on sanonut: ”Eivät taistelusta pois jäävät uskovaiset – paitsi ne, joilla on jokin vamma – ole samanveroisia kuin ne, jotka kilvoittelevat Allahin tiellä omaisuutensa ja henkensä uhalla. Allah suosii omaisuutensa ja henkensä uhalla kilvoittelevia enemmän kuin taisteluista pois jääviä. Hän on luvannut molemmille parhaan palkkion, mutta kilvoitteleville Hän antaa suuremman palkan kuin taistelusta pois jääville. (Koraani 4:95 – J. Hämeen-Anttilan käännös)
Yhden tulkinnan mukaan islamin yhteisön eli umman velvollisuutena on hyökätä kafireita vastaan näiden omalla maaperällä vähintään kerran vuodessa, toisen tulkinnan mukaan hyökkäykseen on ryhdyttävä aina, kun se on mahdollista (Sheikki Yusuf al-Uyari). Sunnioppineiden keskuudessa yleisen näkemyksen mukaan kuitenkin vain kalifilla on oikeus julistaa hyökkäävä jihad ja johtaa sitä (Hämeen-Anttila 2004: 217). Tätä perustellaan sillä, että koordinoimattomat hyökkäykset ja muslimien ja kafireiden voimasuhteisiin liittyvät virhearvioinnit voivat johtaa kaaokseen ja muslimien kannalta epätoivottuun lopputulokseen: ”Mitä tulee jihadiin, joka tähtää valloitukseen ja kafireiden kutsumiseen islamiin, ja taisteluun niitä vastaan, jotka kieltäytyvät alistumasta Allahin komentoon, hallitsijan lupa on olennainen tässä tapauksessa niin, että asiat pysyvät hallinnassa” (Islam Q&A: 69746). Toisaalta esimerkiksi ’Umdat al-Salik (o9.0–1), shafi’iittisen lakikoulukunnan shari’a-opas, ei luokittele ilman kalifin lupaa suoritettuja valloitus- ja ryöstöretkiä suoranaisesti ”kielletyiksi” (haram) vaan pelkästään ”paheksuttaviksi” (makruh) – tai jopa sallituiksi, jos kalifia ei ole:
o9.6 On paheksuttavaa suorittaa sotaretki vihamielisiä ei-muslimeja vastaan ilman kalifin lupaa (A: tosin jos kalifia ei ole (o25), lupaa ei vaadita).
o9.8 Kalifi (o25) sotii juutalaisia, kristittyjä ja zarathustralaisia vastaan (N: sillä ehdolla, että hän on ensin kutsunut heitä islamin uskoon ja harjoittamiseen, ja jos he eivät ole suostuneet, kutsunut heitä noudattamaan islamin sosiaalista järjestystä maksamalla ei-muslimiveroa (jizyaa, o11.4), mikä on maksamisen merkitys, ei itse raha, samalla kun he säilyttävät esi-isiensä uskonnot) (O: ja sota jatkuu) kunnes heistä tulee muslimeja tai he maksavat ei-muslimiveroa (O: Allahin Korkeimman mukaisesti ”Taistelkaa niitä Kirjan ihmisiä vastaan, jotka eivät usko Allahiin ja viimeiseen päivään, eivät pidä kiellettynä sitä, mitä Allah ja Hänen profeettansa ovat kieltäneet, eivätkä ota uskonnokseen totuuden uskontoa (ts. islamia). Taistelkaa heitä vastaan, kunnes he maksavat nöyrinä veronsa” (Koraani 9:29)…).
o9.9 Kalifi taistelee kaikkia muita kansoja vastaan, kunnes heistä tulee muslimeja (O: koska he eivät ole Kirjan kansoja, eikä heitä kunnioiteta sellaisina, eikä heillä ole oikeutta tehdä sopimusta veron (jizyan) maksamisesta) (n: vaikka hanafiittisen koulukunnan mukaan kaikkien kansojen ihmiset, jopa kuvanpalvojat, saavat elää islamilaisen valtion suojelun alaisina, jos heistä joko tulee muslimeja tai he suostuvat maksamaan veroa, ainoana poikkeuksena islamin uskonhylkääjät ja arabikuvanpalvojat, joilla kummillakaan ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kääntyä muslimiksi)…
Hyökkäävää jihadia on harjoittanut Islamilainen valtio (ISIS) Irakissa ja Syyriassa kalifi Abu Bakr al-Baghdadin (s. 1971) johdolla (Memri-TV 4.10.2015). Monille voi tulla yllätyksenä, että lähes kaikki viimeisen vuosisadan aikana tapahtunut jihadistinen toiminta, mukaan lukien länsimaissa siviileihin kohdistetut terrori-iskut, kuten syyskuun 11. päivän isku, on jihadistien itsensä mukaan kuitenkin ollut ”puolustavaa jihadia” (jihad al-daf). Osaselityksenä tälle on ollut Ottomaanien kalifaatin lakkauttaminen vuonna 1924, minkä johdosta sunnimuslimien keskuudessa on ollut hämmennystä sen suhteen, onko hyökkäävän jihadin käynnistäminen ilman kalifia sallittua vai ei, ja niinpä fyysistä jihadia ylimpänä hartaudenharjoituksena ihannoivat muslimit ovat jihadinsa oikeuttaakseen joutuneet turvautumaan hyökkäävän jihadin käsitteen sijaan puolustavan jihadin käsitteeseen. Puolustavan jihadin tarpeeseen 1930–1940-luvun Egyptissä viittaa Muslimiveljeskunnan perustaja Hasan al-Banna (1906–1949) teoksessaan ”Jihadin kirja”:
Oppineet ovat yhtä mieltä tästä asiasta, kuten pitäisi olla ilmeistä, ja näin on riippumatta siitä, ovatko he mujtahidineja vai muqalidineja, salafeja (varhaisia) vai khalafeja (myöhempiä). He ovat kaikki yksimielisiä siitä, että jihad on fard-kifaya, joka on määrätty islamin ummalle islamin da’wan levittämiseksi, ja että jihad on fard-ain, jos vihollinen hyökkää muslimimaihin. Tämä päivänä, veljeni, kuten tiedätte, muslimit on pakotettu olemaan toisten alamaisina ja uskottomien määräiltävinä. Maamme on saarrettu ja hurruma’atimme (henkilökohtainen omaisuutemme, kunniamme, arvokkuutemme ja yksityisyytemme) häpäisty. Vihollisemme valvovat tekemisiämme, ja heidän oikeudenkäyttönsä säätelee islamilaista elämäntapaamme (din). Siitä huolimatta muslimit eivät onnistu täyttämään da’wa-velvollisuuttaan. Näin ollen tässä tilanteessa joka ainoan muslimin velvollisuutena on ryhtyä jihadiin. Jokaisen tulisi valmistautua mentaalisesti ja ruumiillisesti siten, että kun Allahin käsky tulee, hän on valmis. (al-Banna: teoksessa MS: 235)
Shari’an mukaan jokaisella muslimilla on henkilökohtainen velvollisuus (fard al-ain) ryhtyä puolustavaan jihadiin, jos jokin seuraavista neljästä ehdosta täyttyy: 1) vihollinen on hyökännyt muslimimaahan, 2) muslimi kohtaa vihollisen taistelutilanteessa, 3) hallitsija (kalifi, imaami) on antanut käskyn taistella tai 4) henkilöä tarvitaan tehtävään, jota kukaan muu ei kykene suorittamaan (Islam QA: 20214). Viimeksi mainitun ehdon sijaan neljäntenä ehtona mainitaan usein tilanne, jossa vihollinen on ottanut muslimeja vangiksi (Azzam 1979). Merkittävä sunnioppinut sheikki ibn Taimiyyah (1263–1328) toteaa:
Puolustavassa jihadissa on kyse hyökkääjän karkottamisesta, ja se on velvoittavin jihadin muoto. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että on pakollista puolustaa uskontoa ja sitä, mikä on pyhää. Heti imanin (uskon) jälkeen tärkein velvollisuus on karkottaa vihollinen, joka hyökkää uskontoamme ja maallisia asioitamme vastaan. Tälle jihadille ei ole vaatimuksia, kuten varusteita ja kulkuneuvoja, vaan jokainen kohtaa vihollisen kykyjensä mukaisesti. (Azzam 1979; Masood Azhar 2011.)
Yllä mainituissa tilanteissa, joissa jihad on jokaisen muslimin henkilökohtainen velvollisuus, jihadille ei tarvita vanhemman, aviomiehen, velkojan tai hallitsijan lupaa (Azzam 1979; Islam Q&A: 69746) – eikä näin ollen myöskään minkään jihadistijärjestön tai muun auktoriteetin lupaa. Lännessä viime aikoina yleistyneessä ”kotikutoisessa terrorismissa”, jossa niin kutsuttu ”yksinäinen toimija”, ”yksinäinen susi” tai ”kaupunkisusi”, joiksi al-Qa’ida näitä toimijoita myös kutsuu, suorittaa terrori-iskun itsenäisesti, usein netistä löytämiensä ohjeiden mukaan ja ilman suoraa kontaktia mihinkään jihadistijärjestöön, on kyse nimenomaan henkilökohtaiseksi velvollisuudeksi katsotusta puolustavasta jihadista, jossa ”jokainen kohtaa vihollisen kykyjensä mukaan”.
Mutta kuinka jihadistien terrori-iskut esimerkiksi New Yorkissa, Madridissa, Lontoossa, Glasgow’ssa, Mumbaissa, Tukholmassa, Kööpenhaminassa, Ottawassa ja muualla kaukana muslimimaista voivat mitenkään olla tulkittavissa puolustavaksi jihadiksi? Jos isku tapahtuu alueella, jonka jihadistit ovat joskus historian saatossa sota- ja ryöstöretkillään onnistuneet valtaamaan ja ”pyhittämään” siten islamille ”tuomiopäivään” asti, kuten vaikkapa Espanjassa, Intiassa tai Israelissa, silloin noiden niin kutsuttujen waqf-alueiden nykyisiä ei-muslimiasukkaita pidetään ”miehittäjinä”, ja taistelu heitä vastaan on puolustavaa jihadia, joka tähtää vallan anastamiseen ja shari’a-lain voimaansaattamiseen alueella niin, että se saadaan palautettua osaksi islamin aluetta (Dar al-islam). On myös toinen mahdollinen selitys, joka ei liity siihen, tapahtuuko isku entisen kalifaatin alueella vai ei. Sen taustalla olevan ajatuskulun avaaminen vaatii lyhyen katsauksen globaalin jihadin historiaan.
Puolustavan jihadin käsitteeseen shari’assa liittyy periaate, jonka Ibn Taimiyyah on muotoillut seuraavasti: ”Jos viholliset saapuvat muslimimaahan, ei ole epäilystä, että lähimpien ja sen jälkeen toiseksi lähimpien velvollisuutena on torjua heidät, koska muslimimaat ovat kuin yksi maa”. (Azzam 1979; Masood Azhar 2011.) Jos hyökkäyksen kohteena olevat muslimit eivät siis kykene itse nujertamaan ja karkottamaan hyökkääjiä, puolustavan jihadin velvollisuus laajenee naapurialueiden muslimien velvollisuudeksi ja tarvittaessa lopulta koko umman, maailmanlaajuisen muslimiyhteisön, velvollisuudeksi. Tämän idean pohjalta sheikki Abdullah Yusuf Azzam (1941–1989) synnytti 1980-luvun alussa globaalin jihadin liikkeen, joka kannusti maailman kaikkia kynnelle kykeneviä muslimeja ”liittymään karavaaniin” ja puolustamaan Afganistanin muslimeja Neuvostoliiton hyökkäystä vastaan. Näin puolustavasta jihadista tuli Azzamin ja hänen seuraajiensa mukaan maailman kaikkien muslimien henkilökohtainen velvollisuus. Tässä vaiheessa ideana oli vielä, että muslimit matkustavat (hijra) kotimaistaan Afganistaniin käydäkseen siellä puolustavaa jihadia ja perustaakseen sinne islamilaisen valtion, josta käsin kalifaatin palauttaminen oli sitten määrä aloittaa.
Neuvostoliiton vetäydyttyä Afganistanista paikalliset mujahidinit ryhtyivät taistelemaan keskenään, maa ajautui sekasortoon ja jihadistijohtajien oli tarpeen löytää uusi kohde ”puolustavalle jihadilleen”. Tällöin päädyttiin johtopäätelmään, jonka mukaan Yhdysvallat liittolaisineen eli ”sionistis-ristiretkeläinen liittouma” oli syypää siihen, että islamilaisen valtion perustaminen ei onnistunut Afganistanissa, eikä se tule onnistumaan muissakaan maallistuneissa muslimimaissa, ennen kuin niiden ”uskonluopiohallitsijoita” sätkynukkeinaan käyttävä ”sionistis-ristiretkeläinen liittouma” on saatu nujerrettua ja lamaannutettua – vähintäänkin moraalisesti ja/tai taloudellisesti niin, että se ei enää tunne houkutusta puuttua muslimimaiden asioihin vaan sallii jihadistien rauhassa saattaa voimaan shari’a-lain ja perustaa haluamansa islamilaisen valtion.
Näin Yhdysvalloista ja sen liittolaisista tuli jihadistien ykkösvihollisia, ja puolustavaa jihadia kannustettiin harjoittamaan suorittamalla terrori-iskuja suoraan näitä maita ja niiden kansalaisia vastaan, joiden selitettiin olevan omalta osaltaan vastuussa valitsemiensa johtajien päätöksistä. Terrori-iskujen kohdistaminen siviileihin oikeutettiin lisäksi vainoharhaisilla salaliittoteorioilla, uhrinarratiiveilla, Koraanin qisas- eli silmä silmästä -kostoperiaatteella ja shari’aan perustuvilla fatwoilla. Oman panoksensa jihadistien asiaan on antanut Muslimiveljeskunta, joka on koko ajan tukenut jihadisteja salaa kulissien takana, jos se on katsonut niillä olevan realistisia mahdollisuuksia edistää tavoitteitaan, ja samalla syöttänyt länsimaiselle yleisölle narratiiveja, joiden mukaan länsimaat itse ovat viime kädessä vastuussa muslimien suorittamista terroriteoista, joiden todellisia uhreja ovat muslimit. Tavoitteena on ollut lieventää jihadisteihin kohdistuvia vastatoimia niin, että nämä pystyvät perustamaan havittelemansa islamilaisen valtion, ja varmistaa, että veljeskunta itse saa rauhassa ja kenenkään estämättä jatkaa omaa sivilisaatiojihadiaan Länttä vastaan.
”Tilaisuutta ei voi järjestää suojelupoliisin antamien uhka-arvioiden takia…”
Kuten kirjoitelmasarjan edellisessä osassa todettiin, Sayyid Qutb painotti, että islamin saapuminen tai perustaminen uuteen yhteiskuntaan johtaa aina väistämättä konfliktiin, koska ympäröivä jahili-yhteiskunta haluaa säilyttää itsensä ja tukahduttaa Allahin suvereniteettia julistavan islamin. Tällöin ”islamilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin puolustautua hyökkäystä vastaan” (MS: 83) ja ”hävittää täysin kaikki sellaiset järjestelmät, koska ne ovat esteitä universaalin vapauden tiellä” (MS: 85). Toisin sanoen kaikki ei-muslimien pyrkimykset säilyttää omat ”jahili”-lakinsa, -yhteiskuntajärjestyksensä, -kulttuurinsa, -perinteensä ja -elämäntapansa ja estää niiden syrjäyttäminen shari’a-lailla ovat tämän näkemyksen mukaan ”hyökkäystä”, jonka torjumiseksi muslimien on velvollisuus ryhtyä puolustavaan jihadiin ”universaalin vapauden” puolustamisen nimissä. Niinpä esimerkiksi malilaiset, burkinafasolaiset, nigerialaiset, keskiafrikkalaiset, tansanialaiset, kenialaiset, venäläiset, kiinalaiset, intialaiset, bangladeshilaiset, srilankalaiset, thaimaalaiset, burmalaiset, filippiiniläiset, australialaiset, suomalaiset ja muut eurooppalaiset ei-muslimit, jotka pyrkivät puolustamaan itseään, läheisiään, omaa yhteiskuntaansa, kulttuuriaan, vapauksiaan, uskontoaan tai uskonnottomuuttaan islamin ylivaltaa ja shari’an toimeenpanemista ajavia muslimeja vastaan, ovat viimeksi mainittujen näkökulmasta ”hyökkääjiä”, joita vastaan on taisteltava ja joiden jahili-instituutiot on hävitettävä täysin.
Kuinka kafirit sitten pyrkivät säilyttämään omat lakinsa, yhteiskuntajärjestyksensä, kulttuurinsa ja elämäntapansa? Elämällä normaalisti ja käyttämällä ilmaisunvapauttaan – erityisesti informoidakseen muita siitä, mitä shari’a pitää sisällään ja mitä sen täytäntöönpanosta seuraa muille kuin muslimeille (yhtäältä juutalaisille, kristityille ja zarathustralaisille ja toisaalta kaikille muiden uskontojen ja maailmankatsomusten edustajille), varoittaakseen ihmisiä islamin jihad-doktriinista ja raportoidakseen, mitä islamin ylivaltaa ajavat muslimit itse kertovat omissa medioissaan ja omissa oloissaan tavoitteistaan ja motivaatioistaan. Harva esimerkiksi tietää, että shari’an keskeisistä oikeuslähteistä noin 60 % on omistettu ei-muslimien kohtelulle: Koraanista 64 %, haditheista 32 % ja Muhammadin elämäkerrasta 81 % (CSPI). Shari’a ei suinkaan ole jotain, mikä koskee vain muslimeja, vaan se koskee mitä suuremmissa määrin muita kuin muslimeja.
Mikään ei uhkaa shari’an toimeenpanemista enemmän kuin edellä mainitun kaltaisen informaation totuudenmukainen välittäminen yleisön tietoon. Siksi jihadistit ja eritoten Muslimiveljeskunta, OIC ja muut islamin ylivaltaa ajavat tahot ovat tehneet ja tekevät kaikkensa lopettaakseen ilmaisun- ja taiteen vapauden ja pakottaakseen maailman kaikki valtiot omaksumaan muodossa tai toisessa osaksi lainsäädäntöään shari’an jumalanpilkkalait, jotka kieltävät kuolemanrangaistuksen uhalla muun muassa kaikenlaisen islamin ja shari’an kritisoimisen ja satiirisen kommentoimisen, Allahin, enkeleiden ja jinnien olemassaolon kieltämisen, Allahin, Muhammadin ja ”uskonnon” (eli islamin) ”herjaamisen” ja sen kieltämisen, että ”Allah tarkoitti profeetan viestin olevan uskonto, jota koko maailma seuraa” (’Umdat al-Salik: o8.0–o8.7). On huomattava, että ”herjaamisen” käsite shari’assa ei tarkoita valheellisen tiedon levittämistä, kuten Lännessä on tapana ajatella, vaan sellaisen tiedon levittämistä, mistä kohteena oleva taho ei pidä (ghiba) tai mikä huonontaa tämän suhteita tiedon vastaanottajaan (namima) (’Umdat al-Salik: r2.2–r2.3). Lisäksi ”herjaaminen” ei shari’assa rajoitu tapauksiin, joissa kohteena on ihminen, vaan sen mukaan herjaus voi kohdistua myös ”uskontoon” eli islamiin. Näin ollen ”uskonnon herjaamista” on totuudenmukaisen informaation kertomisen islamista ja shari’asta, jos muslimit eivät pidä siitä tai jos se haittaa heidän asiaansa eli shari’an voimaansaattamista. Se on siis lähes identtinen ”vihapuheen” käsitteen kanssa, jolla tarkoitetaan käytännössä kaikkea sellaista puhetta, josta vasemmistofasistit eivät pidä tai joka kyseenalaistaa heidän ideologiansa. (Gates of Vienna, 3.12.2012.)
Deborah Weiss kertoo OIC:n 10-vuotissuunnitelmasta saada kriminalisoitua ”islamin herjaaminen” kaikkialla maailmassa.
Aiman al-Zawahiri, al-Qa’idan nykyinen johtaja, syytti 4.3.2006 julkaistussa videonauhoituksessa sananvapautta “loukkauksesta profeetta Muhammadia vastaan” ja kertoi sen olevan ”jatkoa ristiretkeilijöiden sodalle islamia vastaan” (CNN 5.3.2006). Yhdysvaltais-jemeniläinen sheikki Anwar al-Awlaki (1971–2011), jolle al-Zawahirin tavoin suurena inspiraation lähteenä toimivat Sayyid Qutbin ajatukset, on puolestaan todennut: “Jos teillä on oikeus solvata Allahin lähettilästä, meillä on oikeus puolustaa häntä. Jos sananvapauteenne kuuluu Muhammadin häpäiseminen, uskontoomme kuuluu taisteleminen teitä vastaan.” (Inspire 1, 2010, s. 26; NY Times 8.5.2010.) Mainittakoon, että Al-Awlaqi, joka oli yksi Arabian niemimaan al-Qa’idan (AQAP) johtohahmoista ja joka sai surmansa Yhdysvaltain ilmaiskussa 30.0.2011, inspiroi lukuisia jihadisteja terrori-iskuihin blogi- ja Facebook-päivityksillään sekä Inspire-online-lehden välityksellä, mistä syystä häntä on kutsuttu ”Internetin bin Ladeniksi”, ja hänellä tiedetään olleen yhteyksiä muun muassa syyskuun 11. päivän iskujen tekijöihin, Fort Hoodin (5.11.2009) ammuskelijaan Nidal Malik Hasaniin ja joulupäivänä 25.12.2009 matkustajakoneen räjäyttämistä yrittäneeseen ”alushousupommittaja” Umar Faruk Abdulmutallabiin.
Islamin ylivaltaa ajavat tahot, niin muslimit kuin vasemmistofasistitkin, ovat Lännessä onnistuneet edistämään hyvin tehokkaasti tavoitettaan sananvapauden eliminoimiseksi uhkailemalla väkivallalla ja mellakoilla ja suorittamalla terrori-iskuja, murhia ja murhayrityksiä muun muassa Kööpenhaminassa, Amsterdamissa, Pariisissa ja Garlandissa Teksasissa. Monissa länsimaissa viranomaiset ovat häpeällisesti ilmaisseet alistumistaan shari’an määräyksiin ja kuuliaisuuttaan jihadisteille peruuttamalla eri yleisötilaisuuksia vedoten ”turvallisuussyihin” tai turvajärjestelyjen suuriin kuluihin. Yhä useammin tulemme Suomessakin kuulemaan jo tutuksi tulleen ilmoituksen: ”Tilaisuutta ei voi järjestää suojelupoliisin antamien uhka-arvioiden takia…”
Jihadin säännöt
Islamissa, mukaan lukien jihadissa, kaikki perustuu shari’aan, pyhään lakiin, joka ei ole muutettavissa ihmisten päätöksillä (Hämeen-Anttila 2001: 26). Eräs asia, jota jihadistit usein käsittelevät kirjoituksissaan ja puheissaan, on shari’an sanelemat voimankäytön tai pikemminkin jihadin säännöt. Tämä aihepiiri on jihadistien kannalta tärkeä, sillä shari’an oikeuslähteistä löytyy tukea osittain ristiriitaisille tulkinnoille sen suhteen, saako esimerkiksi naisia, lapsia ja toisia muslimeja tappaa ja saako vihollisen omaisuutta tuhota silmittömästi jihad-iskujen yhteydessä. Jihadistien on olennaista saada vakuutettua muut muslimit siitä, että heidän toimensa todellakin ovat oikeutettuja eli shari’a-lain mukaisia. Alla on lueteltuna joukko tapauksia, jotka shari’an mukaan ovat sallittuja:
Taistelu on sallittua, vaikka sivullisina uhreina menehtyisi ihmiskilpinä pidettyjä muslimivankeja tai vihollisjoukkojen riveihin pakotettuja muslimeja. Muslimien on luvallista suorittaa yöllisiä yllätyshyökkäyksiä, soluttautua uskottomien joukkoihin, harhauttaa näitä ja valehdella näille. Muslimi saa sodassa teeskennellä aitoa ystävyyttä vihollisen kanssa, vaikka se menisi niin pitkälle, että hänen pitää teeskennellä kuvanpalvontaa ja uskottomuutta. (Faraj 1986: 207–230.) Pisimmälle vietynä tämä merkitsee sitä, että kafiriyhteiskuntaan soluttautuakseen ja kafireiden tiedustelua harhauttaakseen jihadisti voi tehdä mitä tahansa asioita, jotka yleensä ovat muslimeilta kiellettyjä, kuten pukeutua kafireiden tavoin, nauttia alkoholia, syödä sianlihaa, pitää ei-muslimiystäviä, tekeytyä kristityksi tai tekeytyä kääntyvänsä kristityksi, olla seksuaalisissa suhteissa ilman rajoitteita, rahoittaa toimintaansa huumekaupalla ja muulla rikollisella toiminnalla ja jopa tappaa toisia muslimeja, mikäli se on tarpeellista osana suurempaa suunnitelmaa ”taistelussa Allahin asian puolesta”. (Lue lisää: Sota on petosta ja ’Umdat al-Salik: r8.2.) Tähän liittyy myös shari’aan sisältyvä erivapausperiaate, jonka mukaan se, mikä on normaalisti kiellettyä, on sallittua, mikäli pakko tai tarve sitä edellyttää (lue lisää: ’Umdat al-Salik: c6.2, r32.1, c7.2). Käytännössä tämä merkitsee sitä, että koska jihad on tietyin edellytyksin muslimiyhteisön pakollinen velvollisuus ja erityisesti ”puolustava jihad” on jokaisen muslimin henkilökohtainen velvollisuus, sen nimissä voi tehdä jotakuinkin mitä tahansa. Mainittakoon, että Islamilainen valtio julkaisi vuonna 2015 ”Turvallisuusoppaan yksinäisinä susina toimiville jihadisteille ja pikku soluille”, jossa annetaan seikkaperäisiä soluttautumisohjeita ja ohjeita siitä, kuinka välttää joutumasta länsimaisten tiedusteluelinten haaviin, ja samanlaisia ohjeita on jo aiemmin julkaissut Arabian niemimaan al-Qa’ida omassa Inspire-lehdessään (lue lisää: IPT 9.11.2015, Geller 11.1.2016).
Se, että muslimi ei julkisesti rukoile, käy moskeijassa, käytä muslimivaatteita tai aja partaansa muslimityylisesti, ei siis suinkaan merkitse, että kyseinen muslimi ei olisi harras muslimi. Kyse saattaa olla taqiyyasta, kafireiden tietoisesta harhauttamisesta. Toisaalta aidosti maallistunut muslimi, joka sittemmin havahtuu pelkäämään joutumista helvettiin, saattaa tehdä äkkiarvaamatta jihad-iskun toivoen marttyyrikuolemaa, joka islamin mukaan on ainoa varma tae paratiisiin pääsystä.
Yksi vakiokysymys, jota islaminoppineet käsittelevät jihadia käsittelevissä fatwoissaan, on nimenomaan siviilien – naisten, lasten ja kafireiden joukossa vangittuina olevien, ihmiskilpinä pidettyjen tai vapaaehtoisesti oleskelevien toisten muslimien – tappaminen. Asiaa käsitellään perusteellisesti muun muassa Arabian niemimaan al-Qa’idan Inspire-lehden 8 (2011: 41–47) kansikuvajutussa, jonka on kirjoittanut yllä mainittu sheikki Anwar al-Awlaki. Yleisesti islaminoppineet ovat sitä mieltä, että naisia ja lapsia (joihin luetaan vain ne, joilla ei kasva vielä häpykarvoja) ei tulisi ilman perusteltua syytä surmata, mikäli nämä on otettu sotasaaliiksi eli orjiksi tai seksiorjiksi. Jihadistien on kuitenkin sallittua käyttää kafireita vastaan kaikkia sellaisia taistelumenetelmiä ja aseita, joiden käyttäminen voi johtaa siihen, että sivullisina uhreina saa surmansa siviilihenkilöitä, naisia, lapsia, vanhuksia ja toisia muslimeja. Tätä perustellaan sillä, että profeetta Muhammad salli muslimien suorittaa kafireita vastaan yöllisiä yllätyshyökkäyksiä (bayat), joiden yhteydessä sai väistämättä surmansa myös naisia ja lapsia (Sahih Muslim 19:4322 ja Sahih Bukhari 52:256). Toisena perusteena mainitaan se, että Muhammad käytti al-Taifin kaupunkia vastaan katapulttia, joka epätarkkana aseena surmasi sattumanvaraisesti niin taistelijoita kuin siviilejäkin. Tältä pohjalta artikkelissa tehdään se johtopäätös, että esimerkiksi pommin räjäyttäminen vihollismaan asutuskeskuksessa, juomaveden saastuttaminen tai kafireiden surmaaminen tulvalla, tulella, silmittömällä ammuskelulla tai muilla joukkotuhomenetelmillä on sallittua, koska se on rinnastettavissa katapultin käyttöön. Yhden näkemyksen mukaan näitä menetelmiä ei tulisi kuitenkaan käyttää, ellei kafiriuhrien lukumäärä ole suurempi kuin sivullisina uhreina kuolevien muslimien lukumäärä. Mitä tulee muslimien surmaamiseen, lieventävänä asianhaarana pidetään sitä, että kafireiden keskuudessa oleskelevia muslimeja ei pidetä niin puhtaina kuin muita muslimeja, ja sivullisina uhreina kuolevien muslimien luvataan joka tapauksessa kuolevan marttyyreina.
Edellä sanottu merkitsee sitä, että on olemassa vakava uhka, että jihadistit käyttävät biologisia tai kemiallisia aseita, likaisia pommeja, EMP-pommeja ja muita vastaavia aseita asiansa edistämiseksi esimerkiksi Yhdysvalloissa tai Euroopassa. Al-Awlaki painottaa: ”Mujahidinien tulisi ottaa operaatioidensa kohteiksi muslimeja vastaan sodassa olevien kansakuntien väestöt, erityisesti sotaa johtavien Yhdysvaltojen, Britannian ja Ranskan väestöt, ja käyttää räjähteitä, myrkkyjä, tuliaseita ja kaikkia muita, niille suurinta tuhoa aiheuttavia menetelmiä, ja tämä on suurimpia tekoja, joilla muslimi voi nykyaikana palvoa Allahia.” Kuten aiemmin jo mainittiin, iskuja on pyritty oikeuttamaan myös uhrinarratiiveilla ja Koraanin qisas-periaatteella sekä sillä, että kafirisiviilit ovat vapaaehtoisesti valinneet omat johtajansa ja ovat siten omalta osaltaan vastuussa näiden toimista.
Katsaus sunnijihadistiryhmien historiaan ja strategioihin
Lähes kaikkien sunnijihadistiryhmien lähtökohtana on se Sayyid Qutbin ajatus, että islamin elvyttämiseksi tarvitaan etujoukko, jonka on aluksi irrottauduttava vähintäänkin henkisesti jahili-yhteiskunnasta. Yhden näkemyksen mukaan tuon etujoukon on sitten ryhdyttävä ”puolustavaan jihadiin” lähivihollista, omien maidensa ”uskonluopiohallitsijoita”, vastaan vallan anastamiseksi ja shari’an voimaansaattamiseksi. Monet katsovat, että tämä edellyttää ensin siirtymistä (hijra) uudelle alueelle ja tukikohdan (qaida) perustamista sinne, aivan kuten Muhammad teki siirtyessään Mekasta Medinaan. Tällöin ensisijaisena tehtävänä on varmistaa, että tuo tukikohta-alue pysyy jihadistien hallussa, mikä voi edellyttää jihadisteille epälojaalien ja heitä vastustavien ainesten eliminointia alueelta. Tukikohta-alue voidaan mieltää joko alueeksi, jonne siirrytään islamilaisen valtion perustamiseksi (mikä on esimerkiksi joidenkin Eurooppaan saapuvien muslimisiirtolaisten motiivi heidän omien puheidensa mukaan), tai se voidaan mieltää väliaikaiseksi harjoitusalueeksi, jihadistihautomoksi, josta jihadistit palaavat sitten taistelemaan omien maidensa ”uskonluopiohallitsijoita” vastaan perustaakseen islamilaisen valtion sinne. Minne islamilainen valtio sitten perustetaankin, jihadistien on määrä sieltä käsin jatkaa ”puolustavaa jihadiaan” kalifaatin palauttamiseksi entiseen laajuutensa ja laajentamiseksi sitten edelleen koko maailmaan. Siirtymistä (hijra) taistelemaan uudelle alueelle voidaan perustella myös tarpeella puolustaa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta ummaa, maailmanlaajuista muslimiyhteisöä. Siinä missä jotkut jihadistit katsovat, että lähivihollisen nujertaminen on hyödyllinen keino estää kaukovihollista käyttämästä vaikutusvaltaansa muslimimaissa, toiset katsovat, että lähivihollisen kaatamiseksi parasta on ensin nujertaa lähivihollista ”sätkynukkenaan” käyttävä kaukovihollinen: ”sionistis-ristiretkeläinen liittouma”. Muslimiveljeskunta tähtää samoihin päämääriin kuin muutkin jihadistiorganisaatiot, mutta se hyödyntää tavoitteidensa saavuttamiseksi erittäin pitkäjänteistä strategiaa ja hybridisodankäynnin koko menetelmäkirjoa.
Kun edellä mainittuihin aineksiin lisätään vaihtelevissa määrin juutalaisvihaa, vainoharhaisia salaliittoteorioita, marttyyrikuoleman ihannointia, pyrkimystä toteuttaa islamin apokalyptisia profetioita ja kinastelua keskenään kilpailevien ja eri toimintamalleja kannattavien jihadistiryhmien välillä, saadaan ne peruselementit, joista nykypäivänkin jihadistin maailmankuva muodostuu.
Hizb ut-Tahrir
Eräs merkittävä, jo varhain Muslimiveljeskunnasta irtaantunut järjestö on Hizb ut-Tahrir (suom. ”Vapautuspuolue”). Sen perusti vuonna 1952 Muslimiveljeskunnan jäsen Taquiddin Nabhani, jonka mielestä veljeskunnan lähestymistapa ei ollut tarpeeksi radikaali. Hizb ut-Tahrir, jolla on arviolta noin miljoona jäsentä 50 valtiossa ja jolla on samankaltainen, salamyhkäisistä soluista muodostuva organisaatiorakenne kuin Muslimiveljeskunnallakin, muistuttaa yleisiltä toimintastrategioiltaan ja soluttautumistaktiikoiltaan suuresti Muslimiveljeskuntaa, mutta omien sanojensa mukaan se keskittyy ennen kaikkea poliittiseen toimintaan, eikä se Lännessä pyri samalla tavalla kätkemään ja vääristelemään tavoitteitaan kuin Muslimiveljeskunta. Päinvastoin se ilmoittaa verkkosivuillaan hyvin selkeästi, että sen päämääränä on anastaa poliittinen valta, saattaa voimaan shari’a-laki ja perustaa globaali kalifaatti. Muslimiveljeskunnan tavoin Hizb ut-Tahrir harjoittaa länsimaissa Mekan vaiheen mukaista lähestymistapaa, jossa keskitytään da’waan eli islamilaisen propagandan levittämiseen ja pidättäydytään toistaiseksi aseellisesta jihadista, koska muslimit ovat vielä altavastaajan asemassa näissä maissa. Hizb ut-Tahririn jäsenet ovat kuitenkin valmiita aseelliseen jihadiin, kun tilanne shari’an mukaan edellyttää sitä. Tämäkin kaikki on avoimesti kerrottuna järjestön verkkosivuilla (ks. esim. Hizb-ut-Tahrir, Hizb-ut-Tahrir Australia, Hizb-ut-Tahrir America).
Hizb ut-Tahrir on tällä hetkellä kielletty muun muassa Venäjällä, useissa Keski-Aasian valtioissa, Saksassa, Ranskassa, Alankomaissa, Egyptissä, Pakistanissa ja Saudi-Arabiassa.
Ankarassa Turkissa 6.3.2016 järjestetyssä kalifaatti-konferenssissa Hizb ut-Tahririn Australian osaston edustaja Ismail Al-Wahwah kehottaa osallistujia ”palauttamaan kalifaatin, nostamaan [islamin] lipun salkoon, palauttamaan shari’an, yhdistämään islamin kansakunnan ja johtamaan jihad-armeijoita, jotka valloittavat Euroopan ja Amerikan niin, että Allahin sana hallitsee täydellisesti”. Ks. video MEMRI-TV:stä.
Mainittakoon, että syyrialaissyntyinen Omar Bakri (s. 1958), entinen Muslimiveljeskunnan jäsen, johti 10 vuoden ajan Britannian Hizb ut-Tahriria, kunnes perusti vuonna 1996 Anjem Choudaryn (s. 1967) kanssa Al-Muhajiroun-järjestön. Al-Muhajiroun kiellettiin Britanniassa vuonna 2005 sen terrorismiyhteyksien johdosta, tosin se on jatkanut toimintaansa aina uusien nimien alla. Kuten tunnettua, niin Bakri kuin Choudarykin vetoavat kannattajiinsa erittäin suorapuheisella, salafistisella tyylillään, joka poikkeaa jyrkästi Muslimiveljeskunnan käyttämästä varovaisesta ja tietoisesti harhaanjohtavasta retoriikasta, ja juuri siksi se vetoaa moniin, erityisesti huonosta itsetunnosta kärsiviin musliminuoriin. Suomessakin maaliskuussa 2013 vieraillut Anjem Choudary tuomittiin 6.9.2016 terrorismin tukemisesta vankeuteen, mistä hänen on määrä vapautua lokakuussa 2018.
Jama’at al-Muslimin (Takfir wal-Hijra)
Shukri Mustafa
Shukri Mustafa (1942–1978), joka oli Muslimiveljeskunnan jäsen ja joka oli vangittu vuonna 1965 veljeskunnan pamflettien levittämisestä, tutustui vankilassa Qutbin ajatuksiin ja perusti vankitovereineen Jama’at al-Muslimin-liikkeen. Kun Mustafa oli vapautunut vankilasta vuonna 1971 Sadatin muslimiveljille myöntämän armahduksen ansiosta, hän alkoi kerätä kannattajia tavoitteenaan muodostaa etujoukko, jonka oli määrä elvyttää islam, kuten Qutb oli Ma’alim fi al-Tariq ‑teoksessaan opastanut. Lehdistössä liikettä alettiin yleisesti kutsua halventavalla nimellä Takfir wal-Hijra, joka lopulta jäi elämään liikkeen kutsumanimenä Mustafan protesteista huolimatta.
”Takfir” eli ”uskottomaksi julistaminen” viittaa siihen, että kyseinen liike ei epäröinyt julistaa muita muslimeja kafireiksi eli uskottomiksi, jos nämä eivät hyväksyneet liikkeen ideologiaa. Islamissa henkilöä, jonka katsotaan perusteettomasti julistavan muut muslimit kafireiksi, kutsutaan usein halventavalla termillä ”takfiri”, ja usein varoittavana esimerkkinä takfireista mainitaan kharijiitit – varhainen islamin lahko, joka surmasi uskonhylkääjiksi julistamiaan muita muslimeja. Yleensä muslimeja varoitetaan julistamasta toisia muslimeja kafireiksi (Islam QA:85102), ellei sille löydy vankkoja perusteita, sillä shari’an mukaan uskonluopioille (murtadd) on langetettava kuolemanrangaistus (’Umdat al-Salik: o8.1, Islam QA:811) ja riittämättömin perustein toista muslimia kafiriksi syyttävä voi tulla itse syytetyksi uskonhylkäämisestä (ridda, o8.7) tai kansankiihotuksesta (fitna). Joka tapauksessa lukuisat salafistiset jihadistijärjestöt ja ‑yksilöt ovat inspiroituneet Qutbin polarisoivasta retoriikasta, jossa tehdään jyrkkä ero jahiliyyahin ja islamin välille ja jossa jahiliyyahin edustajiksi luetaan myös kaikki nykyajan maallistuneet muslimiyhteiskunnat. Tästä on vain pieni askel takfiriin: tuon yhteiskunnan edustajien ja vallanpitäjien julistamiseen uskonluopioiksi. Itse asiassa jahiliyyahin käsite tarjoaa periaatteessa keinon kiertää syytökset takfirista ja fitnasta, sillä jahiliyyahia edustavat henkilöt eivät teoreettisesti edes ole muslimeja vaan monijumalaisia tai kuvanpalvojia (mushrik) (Sageman 2004: 8–14).
”Hijra” järjestön haukkumanimessä viittaa puolestaan siihen, että Shukri Mustafa halusi toteuttaa käytännössä ja ennen kaikkea maantieteellisesti sen Qutbin idean, jonka mukaan islamin elvyttävän etujoukon tulee irtautua jahili-yhteiskunnasta ja tulla siitä erilliseksi ja riippumattomaksi (MS: 58). Mustafa katsoi tämän edellyttävän täydellistä eristäytymistä (mufassala kamila) jahili-yhteiskunnasta siten, että islamilainen etujoukko muuttaa ensin uuteen, turvalliseen paikkaan, aivan kuten profeetta Muhammad oli aikoinaan muuttanut (hijra) Medinaan. Tuossa uudessa paikassa etujoukon oli sitten määrä perustaa shari’a-lakia noudattava yhdyskunta ja kerätä voimia kyetäkseen kaatamaan jahili-vallanpitäjät, anastamaan vallan (tamakkun), perustamaan islamilaisen valtion, elvyttämään kalifaatin ja saattamaan shari’an voimaan lopulta koko maailmassa.
Takfir wal-Hijran kidnapattua ja murhattua hallituksen erään ex-ministerin viranomaiset tekivät ratsian järjestöä vastaan ja Shukri Mustafa ja ryhmän neljä muuta johtajaa teloitettiin 19.3.1978. Järjestön ideologia, erityisesti ajatus hijran välttämättömyydestä, jäi kuitenkin elämään, ja 1990-luvulta alkaen jotkut jihadistit Lähi-idässä, Algeriassa ja Marokossa toimivat – tai ainakin viranomaiset väittivät niiden toimineen – Takfir wal-Hijran nimissä. Todennäköisesti tällä hetkellä ei kuitenkaan ole enää olemassa organisoitunutta Takfir wal-Hijra-järjestöä, vaikka 2000-luvun alkuvuosina tähän liikkeeseen on yhdistetty yksittäisiä jihadisteja.
Anwar Sadatin valtakaudella 1970-luvulla Egyptiin syntyi Takfir wal-Hijran lisäksi lukuisia muita Muslimiveljeskunnasta versoneita islamistiryhmiä ja jihadistisoluja, jotka olivat inspiroituneita Qutbin salafistisista näkemyksistä mutta jotka karsastivat Muslimiveljeskunnan omaksumaa varovaista, asteittaista lähestymistapaa, jossa ideana oli al-Bannan luoman toimintamallin mukaisesti pitää yllä maltillista julkisivua, panostaa ruohonjuuritason toimintaan, hyödyntää jahili-instituutioita ja suostua väliaikaisiin kompromisseihin hallituksen kanssa. Näiden radikaalimpien jihadistiryhmien tavoitteena oli syöstä Egyptin ”uskonluopiohallinto” vallasta mahdollisimman nopeasti ja suoran väkivaltaisen toiminnan avulla ja korvata se shari’a-lain voimaansaattavalla islamilaisella hallinnolla. Lisäpontta näille kumouksellisille pyrkimyksille antoi häpeällisenä pidetty Camp Davidin rauhansopimus, jonka Sadat solmi Israelin kanssa vuonna 1978.
Ensimmäisen maanalaisen jihadistisolun Kairoon oli jo vuonna 1966 perustanut al-Qa’idan nykyinen johtaja Aiman al-Zawahiri (s. 1951) yhdessä veljensä ja kolmen koulutoverinsa kanssa. Al-Zawahiri, joka oli 14-vuotiaana liittynyt Muslimiveljeskuntaan, kertoo muistelmissaan Sayyid Qutbin marttyyrikuoleman toimineen kipinänä, joka herätti jihad-liikkeen hallitusta vastaan. Al-Zawahiri, jonka perhetuttaviin Qutb oli lukeutunut, kertoo: ”Aiemmin oli ajateltu, että ulkoinen vihollinen on islamin ainoa vihollinen. Sayyid Qutbin kutsu uskollisuuteen Allahin ykseyttä ja suvereniteettia kohtaan oli kipinä, joka sytytti islamilaisen vallankumouksen islamin vihollisia vastaan kotimaassa ja ulkomailla.” Al-Zawahiri antaa ymmärtää, että nimenomaan Qutbin ajatus Allahin suvereniteetista ”auttoi oivaltamaan, että sisäinen vihollinen ei ole vähemmän vaarallinen kuin ulkoinen vihollinen ja että sisäinen vihollinen on ulkoisen vihollisen käyttämä sätkynukke ja kulissi, jonka takana tämä piileskeli käynnistääkseen sodan islamia vastaan.” Al-Zawahiri jatkaa: ”Tämä mielivaltainen ulkoisten vihollisten ja heidän sisäisten agenttiensa erottelu toisistaan on johtanut moniin tuhoihin ja takaiskuihin, koska samalla kun liikkeen jäsenet kohtasivat edessä olevan vihollisensa, he jättivät selkänsä paljaaksi tämän liittolaiselle. Täten heitä puukotettiin selkään niiden käskystä, jotka he kohtasivat edessä.”
Muhammad Abd al-Salam Faraj
Muhammad Abd al-Salam Faraj (1954–1982) yhdisti vuonna 1979 Kairon jihadistisolut al-Jihad-järjestöksi (Tanzim al-Jihad), joka sittemmin on tullut tunnetuksi myös nimellä ”Egyptin islamilainen jihad” (EIJ). Faraj, joka oli koulutukseltaan sähköinsinööri ja jonka isä oli Muslimiveljeskunnan jäsen, laati Koraania, haditheja ja fatwoja vakuuttavasti siteeraten vuonna 1980 pamfletin nimeltä Al-Faridah al-Gha’ibah (suom. ”Laiminlyöty velvollisuus”), josta muodostui Egyptin jihadistien raamattu ja toimintakäsikirja ainakin seuraavaksi pariksi vuosikymmeneksi. Siinä Faraj toteaa: ”Jihad Allahin asian puolesta (…) on velvollisuus, jonka tämän aikakauden uskonoppineet (ulama) ovat laiminlyöneet. He ovat teeskennelleet olevansa tietämättömiä siitä, mutta he tietävät, että se on ainoa keino, jolla islamin kunnia saadaan palautettua ja vakiinnutettua”. Farajin mukaan juuri ”jihadin laiminlyönti on syynä sille alemmuuden, nöyryytyksen, hajaannuksen ja pirstoutuneisuuden tilalle, jossa nykypäivän muslimit elävät”. Hän kannustaa muslimeja ryhtymään jihadiin siteeraamalla profeetta Muhammadia: ”Se, joka ei osallistu missään muodossa ryöstö- ja sotaretkiin (islamin vihollisia vastaan) tai jonka sielu ei puhuttele häntä rohkaisemalla häntä taistelemaan uskontonsa puolesta, kuolee kuin sellainen, joka ei ole koskaan ollut muslimi tai joka tekopyhyyden jotain lajia edustavana on vain ulkoisesti teeskennellyt olevansa muslimi.” Toinen velvollisuus, jonka Farajin mukaan jotkut ovat hylänneet ja jotkut laiminlyöneet, on islamilaisen valtion perustaminen. Hän painottaa, että ”islamilaisen valtion perustaminen ja kalifaatin palauttaminen … ovat Herran käskyjä, joiden toimeenpanemiseksi jokaisen muslimin tulisi ponnistella kaikin voimin” ja jatkaa: ”Kalifaatin julistamisen täytyy perustua siihen, että on olemassa (alueellinen) ydin (josta se voi kasvaa). Tämä (ydin) on islamilainen valtio.” (Faraj 1986: 160–161, 165–166, 205–206.)
Farajin mukaan nykypäivän Egypti on kuitenkin kaikkea muuta kuin islamilainen valtio, koska sitä ei hallita islamin laeilla vaan ”epäuskon laeilla, vaikka enemmistö sen asukkaista on muslimeja”, ja syypäitä tähän epäkohtaan ovat maan vallanpitäjät, jotka ovat moninaisin tavoin kapinoineet islamin uskoa vastaan ja siten luopuneet islamista. Hänen mukaansa maan tilannetta voidaan verrata mongolivallan aikaan, ja niinpä nykyisiin ”uskonluopiovallanpitäjiin” voidaan soveltaa samoja lainopillisia näkemyksiä (fatwa), joita mongoli-invaasion aikana elänyt ibn Taymiyyah (1263–1328) ja muut merkittävät uskonoppineet ovat aikojen saatossa antaneet mongolivallanpitäjistä. Faraj siteeraa ibn Taymiyyahia: ”Jokaista sellaista ihmisryhmää vastaan on taisteltava, joka kapinoi yhtäkin islamin määräystä vastaan, jos tuo määräys kuuluu islamin selkeästi ja luotettavasti välittämiin määräyksiin, vaikka tuon ryhmän jäsenet lausuisivat islamin uskontunnustuksen.” Faraj siteeraa myös imaami Qadi Ayyadia (1083–1149): ”Kun hänestä [hallitsijasta] tulee yhtäkkiä uskoton tai hän muuttaa Allahin lakia tai ottaa käyttöön [shari’an vastaisia] uudistuksia (bid’ah), hänellä ei ole enää johtajalta edellytettävää pätevyyttä, häntä ei tarvitse enää totella, ja muslimeilla on velvollisuus kapinoida häntä vastaan, syöstä hänet vallasta ja asettaa hänen tilalleen oikeudenmukainen imaami sitten, kun he pystyvät siihen. Kun tämä tapahtuu ihmisryhmälle, heillä on velvollisuus ryhtyä kapinaan ja syöstä vallasta uskottomat.” Faraj myös muistuttaa, että islamin lain mukaan ”uskonluopio on tapettava, olivatpa olosuhteet mitkä hyvänsä”. (Faraj 1986: 165–176.)
Faraj on tullut tunnetuksi ennen kaikkea siitä, että hänen mielestään on tärkeämpää taistella lähellä olevaa vihollista vastaan kuin kaukana olevaa vihollista vastaan. Siinä missä jotkut hänen aikalaisistaan olivat sitä mieltä, että muslimien ensisijaisena tehtävänä tulisi olla Jerusalemin ”vapauttaminen”, koska se on osa ”Pyhää maata”, tai taistelu ”imperialisteja” vastaan, Faraj tähdentää, että jihad tulee aloittaa oman maan ”uskottomien” johtajien tuhoamisesta ja korvaamisesta islamilaisella hallinnolla. Hänen mielestään tämä on järkevää myös siksi, että juuri nämä ”uskonluopiohallitsijat” ovat se perusta, joka mahdollistaa ”imperialismin” läsnäolon muslimimaissa. (Faraj 1986: 192–193.)
Faraj ei hyväksy sitä Muslimiveljeskunnan edustamaa näkemystä, jonka mukaan muslimit elävät Mekan vaihetta vastaavassa yhteiskunnassa, jossa on strategisista syistä perusteltua lykätä jihadin aloittamista, vaan hänen mielestään Koraanin ilmestykset tulee hyväksyä niiden lopullisessa muodossa. Niinpä Faraj korostaa, että islamilaisen valtion perustamiseksi ei riitä pelkkä hartaudenharjoitus, hyväntekeväisyys, opiskelu, kirjasivistyksen hankkiminen, hakeutuminen tärkeisiin yhteiskunnallisiin asemiin ja (väkivallaton) propaganda (da’wa) laajan kannattajakunnan luomiseksi. Faraj ei myöskään usko, että siihen riittäisi pelkkä poliittisen puolueen perustaminen, sillä tuo puolue joutuisi olemaan mukana kafireiden lainsäädäntöelimissä, joissa lakeja pannaan täytäntöön ottamatta huomioon shari’a-lakia. Näin ollen se joutuisi olemaan yhteistyössä kafireiden kanssa ja käytännössä rakentamaan kafiri-valtiota, vaikka sen tavoite on päinvastoin tuhota se ja korvata se islamilaisella teokratialla. Kuten tunnettua, edellä mainitut menetelmät, joita Faraj pitää riittämättöminä, kuuluvat yhtenä osana Muslimiveljeskunnan toimintarepertuaariin. Faraj torjuu omituisena myös Shukri Mustafan ajatuksen siitä, että islamilaisen etujoukon tulee ensin muuttaa (hijra) uuteen, syrjäiseen paikkaan, jossa islamilainen valtio on määrä perustaa ja josta muslimihallitsijoiden on sitten määrä palata takaisin valloittajina. Faraj toteaa, että kaikki edellä mainitun kaltaiset ajatukset ovat vain tekosyitä vältellä jihad-velvollisuutta, jonka hän antaa ymmärtää olevan islamin kuudes pilari, ja painottaa: ”Ei ole epäilystä siitä, että tämän maailman epäjumalat saadaan häviämään vain miekan voimalla.” (Faraj 1986: 161, 182–190.)
Kuten yllä on ollu puhetta, kalifin puuttuminen Ottomaanien kalifaatin lakkauttamisen jälkeen on saanut monet sunnimuslimit epävarmoiksi sen suhteen, onko jihadin aloittaminen luvallista. Faraj (1986: 202–203) kommentoi pamfletissaan tätä kysymystä korostaen, että johtajan puuttuminen on pelkkä tekosyy vältellä jihadia, sillä muslimit voivat aina valita johtajia keskuudestaan. (Itse asiassa sen jälkeen, kun Islamilainen valtio 29.6.2014 julistautui kalifaatiksi ja Abu Bakr al-Baghdadi sen kalifiksi, hyökkäävän jihadin julistamiselle kalifaatin laajentamiseksi ei enää ole ollut olemassa edes tällaista teoreettista estettä, tosin Islamilaisen valtion luhistuttua tilanne on jälleen epäselvä.) Qutbin tavoin Faraj torjuu täysin ajatuksen, jonka mukaan jihad olisi luonteeltaan vain puolustavaa, mutta koska hän pamfletissaan keskittyy ennen kaikkea Egyptin sisäiseen tilanteeseen, hänen päähuomionsa siinä on puolustavassa jihadissa (jihad al-daf). Shari’an mukaan puolustava jihad on tietyissä tilanteissa jokaisen muslimin henkilökohtainen velvollisuus (fard al-ain), jonka suorittamiselle ei tarvita hallitsijan eikä minkään muun auktoriteetin, kuten omien vanhempien tai jonkin järjestön, lupaa (Azzam 1979; Islam Q&A:69746). Faraj luettelee kolme tällaista tapausta: Ensimmäinen on se, että muslimi ja ‑kafiriarmeijat kohtaavat, jolloin läsnä olevien muslimien on pakollista jäädä taistelemaan kafireita vastaan. Toinen on se, että kafirit hyökkäävät islamin alueelle, jolloin alueen asukkaiden henkilökohtaisena velvollisuutena on taistella heitä vastaan ja ajaa heidät pois. Kolmas on se, että imaami kutsuu ihmiset taistelemaan. Usein mainitaan myös neljäs tapaus, joka on se, että kafirit ovat ottaneet muslimeja vangiksi (Azzam 1979). Farajin mukaan tilanne Egyptissä on nyt se, että vihollinen elää aivan muslimien keskellä ja vieläpä hallitsee muslimeja, sillä tuo vihollinen ei ole kukaan muu kuin vallan laittomasti anastaneet ”uskonluopiohallitsijat”. Siksi Faraj tähdentää, että jihadin käyminen heitä vastaan on jokaisen muslimin henkilökohtainen velvollisuus. (Faraj 1986: 199–200.)
Islamin lähteitä ja uskonoppineiden fatwoja siteeraten Faraj (1986: 207–230) käy pamfletissaan läpi myös sodankäyntiin liittyviä sääntöjä (esim. taistelu on sallittua, vaikka sivullisina uhreina menehtyisi ihmiskilpinä pidettyjä muslimivankeja tai vihollisjoukkoihin pakotettuja muslimeja) ja taistelutaktiikoita, kuten yöllisiä yllätyshyökkäyksiä, uskottomien joukkoihin soluttautumista, uskottomien harhauttamista ja näille valehtelemista. Viitaten edellä puheena olleeseen taqiyya-doktriiniin islamin lähteistä otettujen esimerkkien valossa hän muun muassa toteaa: ”Muslimi saa sodassa teeskennellä aitoa ystävyyttä vihollisen kanssa, vaikka se menisi niin pitkälle, että hänen pitää teeskennellä myös kuvanpalvontaa ja uskottomuutta”.
Samaan aikaan kun Farajin al-Jihad-ryhmien toiminta oli keskittynyt Kairoon, Gizaan ja Pohjois-Egyptiin, etelämpänä yliopistoissa vaikutti vuonna 1960-luvun loppupuolella alkunsa saanut islamistinen opiskelijaliike, joka on sittemmin tunnettu nimellä al-Jama’a al-Islamiyya (al-Gama’a al-Islamiyya) eli ”(Egyptin) Islamilainen ryhmä” (EIG). Otettuaan opiskelijaliitot kontrolliinsa Islamilainen ryhmä, jonka hengellisenä johtajana toimi Sayyid Qutbin näkemyksistä vaikutteita saanut sheikki Omar Abdel-Rahman (s. 1938), oli kasvattanut vaikutusvaltaansa yliopistojen ulkopuolelle ja laajentunut kansanliikkeeksi.
Kesäkuussa 1980 al-Jihad-järjestön johtaja Faraj ja Islamilaisen ryhmän johtaja Karam Zuhdi sopivat yhteistyöstä ja pyysivät sheikki Omar Abdel-Rahmania toimimaan heidän liittoumansa hengellisenä johtajana. Abdel-Rahman suostui muftin tehtävään keväällä 1981 ja antoi muun muassa fatwan, joka oikeutti koptien ryöstämisen ja surmaamisen jihadin edistämiseksi, sekä fatwan, jonka katsottiin oikeuttavan surmaamaan islamin lakia rikkoneen hallitsijan, jollaisena jihadistit pitivät Egyptin presidenttiä Anwar Sadatia. Sopiva tilaisuus salamurhaan ilmaantui voitonparaatin yhteydessä 6.10.1981, jolloin al-Jihad-järjestö (EIJ) surmasi Sadatin. Faraj ja joukko muita osallisia pidätettiin ja teloitettiin 15.2.1982, ja yli 300 al-Jihadin jäsentä, mukaan luettuna Aiman al-Zawahiri, pidätettiin. Kolme vuotta tutkintavankeudessa istunut Abdel-Rahman vapautettiin salamurhasyytteestä, mutta hänet pakotetiin maanpakoon. Eri vaiheiden jälkeen ”sokeana sheikkinä” tunnettu Abdel-Rahman pidätettiin Yhdysvalloissa vuoden 1993 World Trade Centerin pommi-iskun tutkinnan yhteydessä, ja hän kärsi elinkautisrangaistusta osallisuudesta terrori-iskujen suunnitteluun New Yorkissa aina kuolemaansa saakka. Abdel-Rahman menehtyi 18.2.2017.
Al-Qa’idan varhaisvaiheet
Abdullah Yusuf Azzam
Yksi seikka, jota Sayyid Qutb oli korostanut teoksessaan Ma’alim fi al-Tariq, oli se, että islamin ”vapauden julistus” ei rajoitu arabeihin ja että takertuminen sellaisin asioihin, kuten kotimaa, kansallisuus ja rotu, on shirkiä eli jonkin muun kuin yksinomaan Allahin palvomista, ja hän oli painottanut, että ainoa kotimaa, jota kohtaan muslimi voi olla lojaali, on Dar al-islam – maailmanlaajuinen islamin alue (MS: 60, 132–133). Tämä globaali, kansalliset rajat ylittävä perspektiivi ummaan, maailmanlaajuiseen islamin uskontokuntaan, ja lojaalius sitä kohtaan tulivat ajankohtaiseksi, kun Neuvostoliiton joukot saapuivat Afganistanin sodan näyttämölle loppuvuodesta 1979. Yksi ensimmäisistä arabeista, jotka liittyivät jihadiin Neuvostoliittoa vastaan, oli sheikki Abdullah Yusuf Azzam (1941–1989).
Palestiinan brittiläisessä mandaatissa syntynyt Azzam, joka oli liittynyt Jordanian Muslimiveljeskuntaan 1950-luvun puolivälissä, opiskeli 1970-luvun alkuvuosina islamilaista lakitiedettä al-Azhar-yliopistossa Kairossa, jossa hän tutustui muun muassa Qutbin perheeseen, sheikki Abdel-Rahmaniin ja mahdollisesti Aiman al-Zawahiriin. Valmistuttuaan tohtoriksi vuonna 1973 hän opetti Jordaniassa Ammanin yliopistossa, josta hän joutui lähtemään radikaalien näkemystensä vuoksi vuonna 1980. Sen jälkeen hän siirtyi Saudi-Arabiaan, jossa hän toimi jonkin aikaa lehtorina Kuningas Abdul Azizin yliopistossa Jeddassa. Samassa yliopistossa vuosina 1976–1981 oli kirjoilla Osama bin Laden (1957–2011), joka oli Muslimiveljeskunnan jäsen ja joka tuolloin tapasi ensi kerran Azzamin, tulevan mentorinsa. Toinen merkittävä Abdul Azizin yliopistossa vaikuttanut hahmo oli Sayyid Qutbin pikkuveli Muhammad Qutb (1919–2014), joka oli muuttanut Saudi-Arabiaan vapauduttuaan vankilasta vuonna 1972. Bin Ladenin kerrotaan käyneen säännöllisesti veljensä Sayyidin perintöä vaalineen Muhammad Qutbin luennoilla ja inspiroituneen suuresti Sayyid Qutbin teoksista.
Vuonna 1980 Azzam tapasi Mekassa Muslimiveljeskunnan erityistoimintaosaston johtajan sheikki Kamal al-Sananirin, Sayyid Qutbin langon, joka oli käynyt Pakistanissa tukemassa Afganistanin jihadia ja luomassa kontakteja mujahidinien johtajiin. Al-Sananiri sai Azzamin silmät avautumaan Afganistanin asialle, ja Azzam päätti muuttaa vuonna 1981 Pakistaniin. Siellä hän toimi aluksi opettajana Islamabadin kansainvälisessä islamilaisessa yliopistossa. Mainittakoon, että yhtenä hänen oppilaanaan oli Mullah Krekar (s. 1956), vuonna 2001 perustetun Ansar al-Islam ‑kurdijihadistijärjestön entinen johtaja, joka on tällä hetkellä pidätettynä Norjassa. Ansar al-Islam oli viimeksi näkyvästi julkisuudessa marraskuussa 2015, kun sen jäseniä pidätettiin useassa Euroopan maassa terrori-iskun valmistelusta epäiltyinä (MTV 12.11.2015). Islamabadista Azzam muutti myöhemmin Peshawariin, lähemmäs Afganistania. Sieltä käsin Azzam matkusti laajalti Afganistanissa tukemassa jihadia ja luomassa yhteyksiä mujahidinien johtajiin ja heimopäällikköihin.
Vuonna 1984 Azzam perusti Peshawariin yhdessä Osama bin Ladenin kanssa ”Mujahidinien palvelutoimiston” (Maktab Khadamat al-MujahidIn, MAK), joka avusti käytännön asioissa Afganistaniin taistelemaan matkalla olleita arabijihadisteja ja jota pidetään al-Qa’idan edeltäjäjärjestönä. Aiemmin samana vuonna Azzam oli julkaissut kuuluisan fatwansa ”Muslimimaiden puolustus”. Siinä hän tähdentää, että yksi tärkeimmistä velvollisuuksista, jonka muslimit ovat unohtaneet elämästään, on jihad, ja sen vuoksi he ovat alkaneet muistuttaa ”tulvan kuljettamaa roskaa”. Azzam luettelee tilanteet, joissa jihadista tulee shari’an mukaan jokaisen muslimin henkilökohtainen velvollisuus (fard al-ain) ja keskittyy erityisesti tapaukseen, jossa kafirijoukot ovat hyökänneet muslimimaahan. Toisin kuin Faraj hän ei kuitenkaan julista muslimimaiden vallanpitäjiä uskonluopioiksi, joita vastaan muslimien tulisi ensimmäiseksi taistella, vaan Muslimiveljeskunnan strategian mukaisesti hän pyrkii luomaan yhteishenkeä eri muslimiryhmien välille ja kutsumaan maailman kaikki muslimit puolustavaan jihadiin islamin alueelle hyökännyttä yhteistä ulkoista vihollista vastaan. Azzam siteeraa ibn Taymiyyahia: ”Jos viholliset saapuvat muslimimaahan, ei ole epäilystä, että lähimpien ja sen jälkeen toiseksi lähimpien velvollisuutena on torjua heidät, koska muslimimaat ovat kuin yksi maa”. Tämän ja muiden samansuuntaisten lainausten pohjalta Azzam toteaa, että jos kafirit vähimmässäkään määrin loukkaavat muslimialueen koskemattomuutta, jihadista tulee tuon alueen ja lähistöllä olevien muslimien henkilökohtainen velvollisuus, ja jos nämä eivät onnistu karkottamaan kafireita resurssien puutteen tai saamattomuuden johdosta, silloin jihadista tulee seuraavaksi kauempana olevien muslimien henkilökohtainen velvollisuus ja niin edelleen, kunnes jihadista tulee lopulta maailman kaikkien muslimien henkilökohtainen velvollisuus. Näin hän päätyy siihen johtopäätelmään, että jihad on nyt jokaisen Maan päällä olevan muslimin henkilökohtainen velvollisuus, ja toteaa kaikkien muslimien olevan syntisiä niin kauan, kuin yksikin alue, joka joskus on ollut islamilainen, on kafireiden hallussa. Tämä Azzamin propagoima ajatus on yksi peruspilareista, jonka varaan nykyinen globaalin jihadin ideologia rakentuu ja joka muodostaa tärkeän elementin jihad-iskuja tekevien ”yksinäisten susien” maailmankuvassa.
Azzam kuitenkin tähdensi, että nykypäivän muslimien ”synti” – piittaamattomuus Afganistanin, Palestiinan, Filippiinien, Kashmirin, Libanonin, Tshadin ja Eritrean tilanteesta – on raskaampi kuin se synti, jonka he ovat perineet menneiltä muslimisukupolvilta näiden menetettyä alueita kafireille. Niinpä tämän periaatteen mukaisesti hän kehotti muslimeja keskittämään kaikki sotilaalliset ja taloudelliset voimavarat sen hetken keskeisille konfliktialueille: Afganistaniin ja Palestiinaan. Erityisesti niitä, joiden ei ollut mahdollista aloittaa jihadia Palestiinassa, hän kannusti lähtemään Afganistaniin, jonne mujahidinien oli helppo päästä ja jossa taistelua käytiin selkeästi islamin nimissä toisin kuin Palestiinassa, jossa palestiinalaisjohtajien joukossa oli Neuvostoliiton tukemia, maallista valtiota ajavia arabinationalisteja ja kommunisteja.
Pamfletissaan ”Liity karavaaniin” Azzam korosti, että jihad on islamin huippu, joka saavutetaan asteittain. Ensimmäinen vaihe on hijra eli muuttaminen, joka hänen mukaansa on ehdottoman välttämätöntä jihadin kannalta. Sitten seuraa valmistautuminen, sitten ribat eli vartiointi etulinjassa muslimialueiden puolustamiseksi ja lopulta taistelu. Qutbia mukaillen Azzam (2009c: 140) katsoi, että islamilaisen yhteiskunnan perustamisessa keskeistä roolia näyttelee hyvin koulutettu ja valmistautunut jihadistien etujoukko, ja tämä kouluttautuminen jihadiin edustaa edellä mainittua Mekan vaihetta. Siinä missä Faraj oli katsonut, että islamilainen valtio tulee perustaa ylhäältä alaspäin siten, että vallankumouksellinen etujoukko anastaa ensin vallan uskonluopiohallitsijalta, Azzam korosti, että islamilaisen yhteiskunnan perustaminen edellyttää ”vankkaa tukikohtaa” tai ”vankkaa perustaa” (qa’ida sulba). Sillä hän viittasi ennen kaikkea maantieteelliseen alueeseen, jossa musliminuoret voisivat saada jihad-koulutusta (tarbiyya jihadiyya) ja kasvattaa sotilaallista mahtia muslimialueiden takaisinvaltausta varten (Azzam 2009a; Hegghammer 2009: 100), mutta joissakin yhteyksissä hän viittasi sillä myös taistelua johtavaan, karaistuneeseen jihadistien etujoukkoon (Azzam 2009c). Azzam visioi Afganistanin toimivan alueena, josta käsin jihadistien oli määrä käynnistää muslimialueiden takaisinvaltaus samaan tapaan, kuin Muhammad oli käyttänyt Medinaa tukikohtana, josta käsin hän taisteli mekkalaisia vastaan. Azzam julisti: ”Tämä velvollisuus [taistella] ei raukea Afganistanissa saadun voiton myötä, ja jihad pysyy henkilökohtaisena velvollisuutena, kunnes kaikki muut maat, jotka aiemmin olivat muslimialueita, tulevat takaisin meille ja islam hallitsee niissä jälleen. Edessämme on Palestiina, Buhara, Libanon, Tshad, Eritrea, Somalia, Filippiinit, Burma, Etelä-Jemen, Tashkent, Andalusia…” (Sageman 2004: 3; Hegghammer 2009: 100.) Kuten Osama bin Laden on kertonut, arabimujadhidinit käyttivät sanaa qa’ida eli ”tukikohta” myös konkreettisemmassa merkityksessä viittaamaan Afganistanissa sijainneisiin harjoitusleireihin, ja siitä tuo sana sitten levisi yleisempään käyttöön vuonna 1988 perustetun al-Qa’ida-järjestön nimeksi (CNN 5.2.2002).
Erityisesti 1980-luvun puolivälin jälkeen Azzam kiersi laajalti ympäri Lähi-Itää, Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa propagoimassa näkemyksiään, keräämässä varoja ja rekrytoimassa jihadisteja Afganistaniin, mistä syystä häntä tituleerataan ”globaalin jihadin isäksi”. Vuonna 1987 Azzam auttoi perustamaan pakistanilaisen jihadistiryhmän Lashkar-e-Taiban, joka suoritti Mumbain veriset terrori-iskut marraskuussa 2008. Azzam tuki myös kaikin mahdollisin resurssein vuonna 1987 perustettua Hamasia, Gazassa toimivaa Muslimiveljeskunnan siipeä, ja hänellä oli hyvin lämminhenkinen suhde sen johtajaan Ahmed Yassiniin, jonka Israel myöhemmin surmasi ohjusiskulla 22.3.2004. Hamasin peruskirja, jossa järjestön tavoitteiksi on mainittu Israelin valtion tuhoaminen ja maailman kaikkien juutalaisten tappaminen, heijastaa monilta osin nimenomaan Azzamin ajatuksia (Maliach 2010). Israelin–Palestiinan konfliktia Azzam kommentoi toteamalla: ”Palestiinan ongelma on ratkaistavissa vain jihadin avulla – jihadin ja kiväärin avulla, ja siinä kaikki. Ei neuvotteluja, ei konferensseja, ei dialogeja” (Hegghammer 2009: 99).
EIG ja EIJ Afganistanissa
Aiman al-Zawahiri
Vuonna 1986 EIG:n ja EIJ:n jäseniä matkusti Pakistaniin ja Afganistanin osallistuakseen jihadiin afgaani-arabien rinnalla. Näiden joukossa oli Aiman al-Zawahiri, joka nousi EIJ:n johtoon vuonna 1987. Vielä tuossa vaiheessa EIJ määritteli itselleen tärkeysjärjestyksessä seuraavat tehtävät: 1) [Egyptin] syntisen uskonluopiohallitsijan kaataminen, 2) taisteleminen jokaista islamin hylännyttä muslimiyhteisöä vastaan, 3) kalifaatin uudelleenperustaminen ja kalifin asettaminen virkaan, 4) kotimaan [Egyptin] vapauttaminen, vankien vapauttaminen ja uskonnon levittäminen (Gerges 2009: 33). Tämä prioriteettilista oli selvästi erilainen kuin Azzamilla, joka piti taistelua muslimivaltioiden johtajia vastaan fitnana, epäsopua aiheuttavana kansankiihotuksena (Sageman 2004: 28, 37). On ilmeistä, että al-Zawahirin strategiana oli hankkiutua lähelle bin Ladenia, miljonääriä ja Afganistanin jihadin varainhankkijaa, ujuttaa tämän lähipiiriin EIJ:n jäseniä ja saada tämä loitontumaan Azzamista ja ohjaamaan valtaosan rahoituksestaan EIJ:lle. Al-Zawahiri esitteli bin Ladenille muun muassa Abu Ubaidah al-Banshirin (1950–1996) ja Mohammed Atefin (k. 16.11.2001), jotka sittemmin kohosivat al-Qa’idan ylimmiksi sotilaskomentajiksi ja jotka olivat myös bin Ladenin, al-Zawahirin ja muiden jihadistijohtajien kanssa elokuussa 1988 tekemässä päätöstä al-Qa’idan perustamisesta ja jihadin laajentamiseksi Afganistanin rajojen ulkopuolelle.
Niin EIJ:lle kuin EIG:llekin Afganistan merkitsi ennen kaikkea väliaikaista taisteluharjoitusleiriä, jonne mujahidinien oli mahdollista mennä kouluttautumaan palatakseen sitten taistelemaan omien kotimaidensa ”uskonluopiohallitsijoita” vastaan. Muistelmissaan ”Ritarit profeetan sotalipun alla” Al-Zawahiri kertoo ymmärtäneensä, että ”jihadistiliike tarvitsee areenan, joka toimisi hautomona, jossa siemenet itävät ja jossa se voisi hankkia käytännön kokemusta taistelusta, politiikasta ja organisoitumisesta”. Hänen huolenaiheenaan oli pitkään ollut, mistä löytää turvallinen tukikohta-alue jihad-toiminnalle, sillä tasankoisena alueena Egypti ei ollut suotuisa sissitoiminnalle. Kun hän sitten vuosina 1980–1981 oli pariin otteeseen ollut Pakistanissa tekemässä avustustyötä afgaanipakolaisten hyväksi, hän oli tullut tietoiseksi Afganistanin sota-areenan tarjoamista mahdollisuuksista. Hän katsoi Afganistanin sopivan ihanteellisesti tulevien jihadistien hautomoksi useastakin syystä. Al-Zawahiri selittää: ”Musliminuoret Afganistanissa kävivät sotaa muslimialueiden vapauttamiseksi puhtaasti islamin nimissä, mikä oli elintärkeää, sillä muiden asioiden ajaminen tai yhdistäminen islamiin hämärsi rajoja ystävien ja vihollisten välillä. Afganistanissa kaikki oli selkeää: muslimikansakunta kävi jihadia islamin nimissä ulkomaista vihollista vastaan, joka oli uskoton hyökkääjä, jota kotimaassa tuki korruptoitunut, uskonluopiohallitus. Monissa muissa tapauksissa ero muslimien ja vihollisten välillä ei ollut niin selkeä.” ”Erityisesti sen jälkeen, kun Neuvostoliitto oli vetäytynyt Afganistanista, Afganistan oli myös käytännön esimerkki jihadista luopiohallitsijoita vastaan, jotka olivat liittoutuneet islamin ulkomaisten vihollisten kanssa”, toteaa al-Zawahiri ja jatkaa: ”Se oli äärimmäisen tärkeä harjoituskurssi muslimijihadistien valmistamiseksi käymään heidän odottamaansa taistelua maapalloa hallitsevaa supervaltaa, Yhdysvaltoja, vastaan. Se antoi mahdollisuuden eri maista tulleille jihadisteille tutustua toisiinsa, luoda kontakteja ja oppia toisiltaan.”
Globaali jihad juutalaisia ja ristiretkeläisiä vastaan
Kun Neuvostoliito oli kesällä 1987 ilmoittanut vetäytyvänsä Afganistanista ja sen viimeiset joukot olivat poistuneet maasta 15.2.1989, Afganistaniin kerääntyneiden jihadistijohtajien parissa heräsi kysymys ”Mitä seuraavaksi?”. Abdullah Azzam, joka vastusti taistelua arabihallituksia vastaan ja halusi sen sijaan yhdistää koko globaalin umman puolustavaan jihadiin ulkoista hyökkääjää vastaan, katsoi, että jihadistien seuraavana tehtävänä oli siirtyä taistelemaan toisille muslimialueille, jotka oli aiemmin menetetty tai oltiin nyt vaarassa menettää kafireille. Jihad olisi näin pitkälti siirtynyt muslimimaailman periferiaan, kuten Filippiineille, Kashmiriin, Kaukasiaan, Bosniaan ja Somaliaan. Tämä ei tyydyttänyt EIJ:tä ja EIG:tä, joiden ykkösprioriteettina edelleen oli Egyptin ”uskonluopiohallituksen” kaataminen – Muhammad Abd al-Salam Farajin viitoittaman linjan mukaisesti. Azzam sai surmansa 24.11.1989 autopommi-iskussa, jonka tekijöitä ei ole saatu selville, mutta eräiden spekulaatioiden mukaan Azzamin salamurha saattoi liittyä hänen ja egyptiläisten välisiin erimielisyyksiin al-Qa’idan tulevaisuudesta. 1990-luvun maailmanpoliittiset tapahtumat johtivat kuitenkin vähitellen siihen, että al-Qa’ida omaksui lopulta uuden, kolmannen strategian, joka erosi niin Azzamin visiosta kuin egyptiläistenkin ensisijaista tavoitteista mutta toisaalta välillisesti edisti niitä molempia. Al-Qa’idan uudeksi ykkösprioriteetiksi 1990-luvun jälkipuoliskolla nousi globaali jihad kaukovihollista, Yhdysvaltoja ja sen liittolaisia, vastaan.
Siirtyminen Sudaniin
Neuvostojoukkojen lähdettyä vuonna 1989 afgaanimujahidinit ryhtyivät sotimaan keskenään, mikä pakotti bin Ladenin, al-Zawahirin ja heidän egyptiläiset kumppaninsa etsimään uutta tukikohtaa. Bin Laden palasi joksikin aikaa Saudi-Arabiaan, mutta poliittista vainoa pelänneiden egyptiläisten ei ollut mahdollista palata omaan kotimaahansa. Hyvältä vaihtoehdolta vaikutti Sudan, jossa Hassan al-Turabin (s. 1932), Muslimiveljeskunnan jäsenen, johtaman ”Kansallisen islamilaisen rintaman” (NIF) kanssa liittoutunut kenraali Omar Hassan al-Bashir (s. 1944) oli kaapannut vallan kesäkuussa 1989. Tavattuaan al-Turabin al-Qa’idan johtajat päättivät siirtää päämajansa Khartumiin, jonne myös bin Laden muutti sen jälkeen, kun hänet oli karkotettu Saudi-Arabiasta vuonna 1992. Sudanista käsin EIJ ja EIG jatkoivat Egyptin hallituksen vastaisia terrori-iskujaan niin Egyptissä ja ulkomaillakin.
Kesäkuussa 1995 al-Zawahiri ja EIG päättivät toteuttaa yhdessä näyttävän operaation, jonka tarkoituksena oli murhata Sudanin tiedustelupalvelun avustuksella Egyptin presidentti Hosni Mubarak tämän vieraillessa Etiopian pääkaupungissa Addis Abebassa. Yritys kuitenkin epäonnistui, ja pian tuon jälkeen Sudanin tiedustelupalvelu närkästyneenä määräsi al-Zawahirin poistumaan maasta tämän teloitutettua Sudanin maaperällä Egyptin hallituksen kätyriksi epäillyn henkilön. Samaan aikaan kansainvälinen paine Sudania vastaan kasvoi ja myös bin Laden seuraajineen pakotettiin lähtemään maasta. Bin Laden palasi Afganistaniin toukokuussa 1996 ja loi nopeasti hyvät välit Talibanin johtajaan Mullah Omariin (1960–2013), jonka hän julisti ”uskovaisten komentajaksi” (amir al-mu’minin). Taliban salli bin Ladenin liikkua ja suorittaa operaatioita vapaasti Afganistanissa, jonne myös rahapulasta kärsineen EIJ:n johtaja lopulta al-Zawahiri palasi kierreltyään sitä ennen Aasiassa ja Euroopassa ja vietettyään muun muassa Dagestanissa viisi kuukautta – eräiden tietojen mukaan pidätettynä, toisten tietojen mukaan FSB:n koulutuksessa.
Osama bin Laden
Sudanissa al-Qa’idan johtohenkilöt olivat hahmotelleet järjestön tulevaa toimintalinjaa, joka alkoi muuttua yhä antiamerikkalaisempaan suuntaan. Saddam Husseinin hyökättyä Kuwaitiin 2.8.1990 saudihallinto oli kieltäytynyt ottamasta vastaan bin Ladenin tarjoamaa apua kuningaskunnan rajojen suojelemiseksi ja Kuwaitin puolustamiseksi ja turvautunut sen sijaan Yhdysvaltain johtaman liittouman apuun. Tämä oli saanut bin Ladenin katkeroitumaan, ja vielä pahempaa verta herätti se, että Saudi-Arabiaan jäi Yhdysvaltain sotilastukikohtia vielä vuosikausiksi sen jälkeen, kun Persianlahden sodan varsinaiset sotatoimet olivat päättyneet vuonna 1991. Bin Laden, joka paheksui myös Yhdysvaltain varauksetonta tukea Israelille, kutsui yhdysvaltalaisjoukkojen läsnäoloa Saudi-Arabiassa ”kahden pyhäkön [Mekan ja Medinan] maan miehitykseksi”. Lisäksi Yhdysvaltain joukkojen osallistuminen YK:n rauhanturvaoperaatioihin Somaliassa 1992–1994 oli herättänyt al-Qa’idan johtajissa vainoharhaista pelkoa siitä, että kyseessä oli Yhdysvaltain johtama salainen suuri strategia muslimimaiden valtaamiseksi. ”Meidän on pysäytettävä käärmeen pää”, oli bin Laden todennut ja jatkanut: ”Käärme on Amerikka, ja meidän on pysäytettävä Amerikka. Meidän on pysäytettävä se, mitä he ovat tekemässä Afrikan sarvessa.” (Aita 6.2.2001.) Läpi 1980-luvun Yhdysvallat oli tukenut mujahidineja Afganistanissa antamalla näille koulutusta, rahaa, aseita ja muita tarvikkeita estääkseen Neuvostoliiton valtapiirin laajenemista ja vahvistaakseen Afganistania sunni-islamilaisena puskurivaltiona Iranin shiialaista teokratiaa vastaan. Nyt uudessa tilanteessa al-Qa’ida katsoi juuri Yhdysvaltojen kuitenkin muodostavan pääuhan maailmanlaajuiselle islamistiselle liikkeelle (Sageman 2004: 44).
Al-Qa’idan vihamielisyys Yhdysvaltoja kohtaan tuli lopulta selkeästi ilmaistuksi fatwassa ”Jihadin julistus kahden pyhäkön maata miehittäviä amerikkalaisia vastaan – karkottakaa uskottomat Arabian niemimaalta”, jonka bin Laden julkaisi Afganistanista käsin vuonna 1996. Siinä bin Laden viittaa ibn Taymiyyahiin (1263–1328), joka jihadistien usein siteeraamassa fatwassa on todennut: ”Puolustavassa jihadissa on kyse hyökkääjän karkottamisesta, ja se on velvoittavin jihadin muoto. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että on pakollista puolustaa uskontoa ja sitä, mikä on pyhää. Heti imanin (uskon) jälkeen tärkein velvollisuus on karkottaa vihollinen, joka hyökkää uskontoamme ja maallisia asioitamme vastaan. Tälle jihadille ei ole vaatimuksia, kuten varusteita ja kulkuneuvoja, vaan jokainen kohtaa vihollisen kykyjensä mukaisesti.” (Azzam 1979; Masood Azhar 2011.) Bin Laden ei pitänyt yhdysvaltalaisjoukkojen läsnäoloa Saudi-Arabiassa pelkästään miehityksenä vaan myös pyhäinhäväistyksenä. Hän katsoi, että saudihallinto oli rikkonut Muhammadin kuolinvuoteellaan antamaa määräystä karkottaa kaikki muut kuin muslimit pois Arabian niemimaalta: kuten tunnettua, Sahih Bukhari -hadithkokoelman (4:52:288) mukaan Muhammad oli käskenyt karkottaa monijumalaiset pois Arabian niemimaalta ja Sahih Muslimin (19:4366) mukaan Muhammad oli itse vannonut karkottavansa juutalaiset ja kristityt pois Arabian niemimaalta niin, ettei sinne jää ketään muita kuin muslimeja. Niinpä bin Laden päätyy fatwassaan siihen johtopäätelmään, että sillä hetkellä ”selvästikään uskon jälkeen ei ole tärkeämpää velvollisuutta kuin ajaa amerikkalainen vihollinen ulos pyhältä maalta”.
Entä sitten taistelu lähivihollista, muslimimaiden ”uskonluopiohallitsijoita”, vastaan? Bin Laden siteeraa fatwassaan jälleen ibn Taymiyyahia, jonka mukaan kahdesta uhasta on ensin torjuttava suurempi vähäisemmän kustannuksella: ”Islamin ihmisten tulisi yhdistää voimansa ja tukea toisiaan päästäkseen eroon ’pääkufrista’ [sellaisesta ”epäuskoa” edustavasta tahosta, joka muodostaa suurimman uhan islamille], joka kontrolloi islamilaisen maailman maita, ja heidän tulisi jopa sietää vähäisempää haittaa päästäkseen eroon suuremmasta haitasta, suuremmasta kufrista.” Niinpä, vaikka bin Laden soimaa fatwassaan ankarasti saudihallintoa umman pettämisestä, liittymisestä kufrin puolelle ja toimimisesta muslimeja vastaan, hän kehottaa muslimeja vakavasti jättämään toistaiseksi syrjään keskinäiset erimielisyytensä ja iskemään päävihollista, ”sionistis-ristiretkeläistä liittoumaa”, vastaan: ”Hallinto on täysin vastuussa siitä, mikä on kohdannut maata ja kansakuntaa; kuitenkin miehittävä amerikkalaisvihollinen on ensisijainen ja pääsyyllinen tilanteeseen. Siksi ponnistelut tulisi keskittää vihollisen tuhoamiseen, taistelemiseen sitä vastaan ja sen tappamiseen, kunnes Allahin armosta se on täysin lyöty.” Bin Laden myös toteaa: ”Niinpä kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että tilannetta ei voida korjata (varjoa ei saada suoristettua, jos sen lähde, keppi ei ole suora) tarttumatta ongelman juureen. Täten on olennaista iskeä päävihollista vastaan, joka on jakanut umman pikku maiksi ja ajanut sen viime vuosikymmenten aikana sekaannuksen tilaan. Sionistis-ristiretkeläinen liittouma ryhtyy aina nopeasti toimiin pitääkseen aisoissa tai keskeyttääkseen jokaisen islamilaisissa maissa tapahtuvan ’korjausliikkeen’.”
Perusideana tässä al-Qa’idan uudessa strategiassa on se, että kun muslimimaiden maallistuneita hallitsijoita ”sätkynukkeinaan” pitävä, kulissien takana lymyilevä Yhdysvallat liittolaisineen on saatu lyötyä, samalla luhistuvat myös sen sätkynuket, minkä jälkeen jihadistien tulisi suhteellisen vaivattomasti onnistua tavoitteessaan perustaa islamilainen valtio. Siinä missä Faraj (1986: 192–193) oli painottanut, että ”uskonluopiohallitsijat” mahdollistavat ”imperialistien” vaikutusvallan muslimimaissa, al-Qa’ida puolestaan alkoi korostaa sitä näkökulmaa, että ”imperialistit” mahdollistavat ”uskonluopiohallitsijoiden” pysymisen vallassa ja ovat siten ensisijaisia vihollisia. Bin Laden myös varta vasten varoittaa muslimeja keskinäisestä sotimisesta, joka hänen mukaansa vain kuluttaisi muslimien inhimillisiä ja taloudellisia resursseja, tuhoaisi maiden infrastruktuurin ja öljyteollisuuden, hajottaisi yhteiskunnan ja jakaisi ”kahden pyhäkön maan” kahteen osaan ja olisi joka tapauksessa suuri virhe, perusteltaisiinpa sitä kuinka hyvänsä.
Osa EIG:n ja EIJ:n jäsenistä pettyi al-Qa’idan päätökseen nimetä uudeksi pääviholliseksi Yhdysvallat, ja EIG:ssä oltiin turhautuneita myös siihen, ettei yhteistyö al-Qa’idan kanssa ollut edistänyt EIG:n tavoitetta vapauttaa Yhdysvalloissa vangittuna oleva Omar Abdel-Rahman, ”sokea sheikki”. EIG:n vuosina 1992–1997 toteuttaman, yli 1 200 uhria vaatineen ja Egyptin turismia vakavasti vahingoittaneen terrorikampanjan tarkoituksena oli ollut herättää kansassa tyytymättömyyttä hallitusta kohtaan, mutta kansa olikin kääntynyt EIG:tä vastaan. Niinpä katsottuaan kampanjan epäonnistuneen EIG:n Egyptissä vangittuina olleet johtajat tekivät vuonna 1997 aloitteen yksipuolisesta tulitauosta Egyptin alueella, ja myös sheikki Abdel-Rahman hyväksyi aluksi aloitteen, tosin hän veti siltä tukensa myöhemmin vuonna 2000. EIG:n ulkomailla oleskelleet johtajat Mohammed al-Islambuli ja Rifai Taha sitä vastoin torjuivat aloitteen, ja sitä sabotoidakseen Taha organisoi 11.11.1997 Luxorin verisen terrori-iskun, jossa kuusi EIG:n asemiestä surmasi neljä egyptiläistä ja 58 ulkomaalaista turistia. Al-Qa’idan suunnanmuutos ja EIG:n tulitaukoaloite aiheuttivat ristiriitoja myös EIJ:n sisällä erityisesti sen jälkeen, kun al-Zawahiriin katsottiin omavaltaisesti hyväksyneen EIJ:n liittymisen Osama bin Ladenin helmikuussa 1998 perustamaan ”Maailman islamilaiseen jihad-rintamaan juutalaisia ja ristiretkeläisiä vastaan”. Jäätyään vähemmistöön EIJ:n johdossa al-Zawahiri erosi EIJ:n emiirin tehtävästä vuonna 1999 ottaakseen rahapulan lamauttaman järjestön kuitenkin muutama kuukausi myöhemmin entistä lujempaan komentoonsa. Lopulta EIJ lakkasi olemasta itsenäisenä järjestönä ja sulautui kesäkuussa 2001 al-Qa’idaan, jonka kanssa se muodosti nyt al-Zawahiriin ilmoituksen mukaan uuden liittouman nimeltä al-Qa’ida al-Jihad.
Osama bin Ladenin (al-Qa’ida), Aiman al-Zawahirin (EIJ), sheikki Mir Hamzahin (Jamiat-ul-Ulema-e-Pakistan), Fazlur Rahman Khalilin (Harakat al-Ansar, Pakistan), sheikki Abd al-Salam Muhammad Khanin (Harakat al-Jihad, Bangladesh) ja Rifai Tahan (EIG) 23.2.1998 allekirjoittama julistus ”Maailman islamilaisen jihad-rintama juutalaisia ja ristiretkeläisiä vastaan” avasi lopullisesti uuden aikakauden globaalissa jihadissa. Julistuksessa päivitellään värikkäin sanakääntein, että koskaan ennen ”ei Arabian niemimaalle ole tunkeutunut sellaisia joukkoja kuin ristiretkeläisarmeijat, jotka kulkusirkkojen tavoin parveilevat sen yllä, ahmivat sen viljelyksiä ja lihovat sen rikkauksista” ja ”kaikki tämä tapahtuu aikana, jolloin kansakunnat hyökkäävät iilimatojen tavoin muslimeja vastaan”. Tätä todistellaan seuraavasti: ”Seitsemän vuoden ajan Yhdysvallat on miehittänyt islamin maista pyhintä, Arabian niemimaata, ryövännyt sen rikkauksia, määräillyt sen johtajia, nöyryyttänyt sen ihmisiä, terrorisoinut sen naapureita ja muuttanut sen tukikohdat niemimaalla keihäänkärjiksi, joilla taistella naapureina olevia muslimikansoja vastaan.” Julistuksessa väitetään myös, että vaikka Irakissa on ”ristiretkeläis-sionistisen liittouman” toimesta kuollut jo lähes miljoona ihmistä, ”amerikkalaiset yrittävät jälleen kerran toistaa hirvittävät verilöylyt” tuhotakseen sen, mitä irakilaisista on jäljellä, ja nöyryyttääkseen heidän musliminaapureitaan. Lisäksi julistuksen mukaan amerikkalaisten sotilaalliset tavoitteet eivät ole ainoastaan uskonnollisia ja taloudellisia, vaan ne ”palvelevat myös juutalaisten mitätöntä valtiota ja kääntävät huomion pois siitä, että se miehittää Jerusalemia ja murhaa siellä muslimeja”. Julistuksen mukaan: ”Mikään ei osoita tätä selkeämmin kuin heidän intonsa tuhota Irak, alueen vahvin arabivaltio, ja heidän pyrkimyksensä pirstoa kaikki alueen valtiot, kuten Irak, Saudi-Arabia, Egypti ja Sudan, paperivaltioiksi, joiden epäyhtenäisyys ja heikkous takaavat Israelin säilymisen ja mahdollistavat niemimaan brutaalin ristiretkeläismiehityksen jatkumisen. Kaikki nämä amerikkalaisten suorittamat rikokset ja synnit ovat selvä sodanjulistus Allahia, Hänen lähettilästään ja muslimeja vastaan.”
Julistuksen mukaan muslimit olivat nyt tilanteessa, jossa jihadista on tullut jokaisen muslimin henkilökohtainen velvollisuus: ”Läpi islamin historian uskonoppineet ovat olleet yksimielisiä siitä, että jihad on henkilökohtainen velvollisuus (fard al-ain), jos vihollinen tuhoaa muslimialuetta. Tätä ovat tähdentäneet imaami ibn Qadama Al-Muhgnissa, imaami al-Kasani Al-Bada’issa, al-Qurtubi Kommentaarissaan ja sheikki al-Islam Valituissa teoksissaan, joissa hän sanoo: ’Mitä tulee puolustavaan sodankäyntiin, se tähtää pyhyyden ja uskonnon puolustamiseen ja on velvollisuus, josta ulama on yksimielinen. Siksi karkottakaa hyökkääjä, joka turmelee uskontoa ja elämää.’ Mikään ei ole uskontoa pyhempää.” Näiden perustelujen pohjalta ja ”Allahin käskyn noudattamiseksi” julistuksessa annetaan kaikille muslimeille suunnattu fatwa, jossa sanotaan muun muassa:
Amerikkalaisten ja heidän liittolaistensa – siviilien ja sotilaiden – tappaminen on jokaisen siihen pystyvän muslimin henkilökohtainen velvollisuus jokaisessa maassa, missä se on mahdollista, al-Aqsan moskeijan ja [Mekan] pyhäkön vapauttamiseksi heidän otteestaan ja aina siihen pisteeseen asti, että heidän armeijansa lähtevät pois kaikilta muslimialueilta lyötyinä ja kykenemättöminä enää uhkaamaan ketään muslimia. Tämä vastaa Allahin Kaikkivaltiaan sanoja: ”… ja taistelkaa kaikkia uskottomia vastaan niin kuin hekin taistelevat teitä vastaan” (9:36) ja ”taistelkaa heitä vastaan, kunnes epäjumalia ei enää palvota, vaan yksin Allahia” (8:39). (Vaihtoehtoinen suomennos: ”… kunnes ei enää ole sekasortoa tai sortoa vaan vallalla on laki ja usko Allahiin.”) …
Pyydämme – Allahin avulla – jokaista Allahiin uskovaa ja palkituksi tulemista haluavaa muslimia noudattamaan Allahin määräystä tappaa amerikkalaisia ja rosvota heiltä heidän omaisuutensa, mistä tahansa ja milloin tahansa muslimit heitä löytävätkään. Pyydämme myös muslimiulamaa [‑uskonoppineita], -johtajia, -nuoria ja ‑sotilaita käynnistämään hyökkäyksen Saatanan yhdysvaltalaisjoukkoja ja heidän kanssaan liittoutuneita paholaisen avustajia vastaan ja ajamaan tiehensä heidän tukijansa niin, että he saavat opetuksen.
Al-Qa’ida alkoi pian toteuttaa käytännössä uutta strategiaansa, jossa ideana oli hyökätä näyttävästi ”Allahille sodan julistanutta” ”juutalais-ristiretkeläistä liittoumaa” vastaan ja tappaa sitä edustavia sotilaita ja siviilejä, olivatpa nämä missä päin maailmaa hyvänsä. 7.8.1998 al-Qa’idaan kytköksissä olleet EIJ:n jäsenet suorittivat kaksi lähes samanaikaista autopommi-iskua Yhdysvaltain suurlähetystöjä vastaan Nairobissa ja Dar es Salamissa surmaten yli 220 ihmistä ja haavoittaen noin 4 000 ihmistä. 12.10.2000 Adenissa Jemenissä al-Qa’ida teki Yhdysvaltain ohjushävittäjää USS Colea vastaan itsemurhaiskun, jossa sai surmansa 17 ja haavoittui 39 miehistön jäsentä. Al-Qa’idan tähän mennessä näyttävin isku tapahtui 11.9.2001, jolloin al-Qa’idan jihadistit Mohammed Attan (1968–2011) johdolla kaappasivat Yhdysvalloissa neljä matkustajalentokonetta, joista kaksi ohjattiin päin WTC:n torneja New Yorkissa, yksi päin Pentagonia Washingtonissa ja yksi putosi maahan Pennsylvaniassa matkustajien estettyä sankarillisesti kaappaajien aikeet lentää kone päin Capitol Hilliä Washingtonissa. Lähes 3 000 ihmistä surmanneiden iskujen seurauksena Yhdysvallat käynnisti George W. Bushin johdolla niin kutsutun ”sodan terrorismia vastaan”. Iskujen pääarkkitehtinä pidetty Khalid Sheikh Mohammed (s. 1965), Kuwaitin Muslimiveljeskunnan kasvatti, pidätettiin 1.3.2003 CIA:n ja ISI:n yhteisoperaatiossa Rawalpindissa Pakistanissa. (Lue myös sisäpiiriläisen kertomus syyskuun 11. päivän iskuista.) Saudi-hallinnon ja Iranin osallisuutta iskuihin käsitellään alempana (lue: Obama – jihadistien apuri Valkoisessa talossa).
Kun bin Ladenilta kysyttiin al-Jazeeran haastattelussa 21.10.2001, kuinka hän perustelee siviilien, mukaan lukien lasten ja naisten, tappamista syyskuun 11. päivän iskujen yhteydessä, hän vetosi niin kutsuttuun qisas‑ eli samalla mitalla kostamisen periaatteeseen, joka on säädetty Koraanissa: ”Jos kostatte, kostakaa sen mukaan, mitä teille on tehty…” (16:126). Sama silmä silmästä -kostamisen periaate sisältyy Koraanin jakeeseen (2:178) samoin kuin jakeeseen (9:36), johon viitataan vuoden 1998 fatwassa: ”… ja taistelkaa kaikkia uskottomia vastaan niin kuin hekin taistelevat teitä vastaan.” Bin Laden tähdensi haastattelussa: ”Me kohtelemme toisia, kuten he kohtelevat meitä. Jos he tappavat naisiamme ja viattomia lapsiamme, me tapamme heidän naisiaan ja viattomia lapsiaan, kunnes he lopettavat tekemästä sitä.”
As-Sab bin Jaththama on kertonut: Profeetta ohitti paikan nimeltä A-Abwa tai Waddan, ja häneltä kysyttiin, onko luvallista hyökätä pakanasotureiden kimppuun yöllä siinäkin tapauksessa, että näiden naiset ja lapset todennäköisesti joutuvat vaaralle alttiiksi. Profeetta vastasi: ”He (ts. naiset ja lapset) ovat samaa joukkoa (ts. pakanoita).” (Sahih Bukhari 4:52:256)
Lähivihollista unohtamatta…
Aiman al-Zawahiri, joka aiemmin oli pitänyt ykkösprioriteettina taistelua ”lähivihollista” vastaan, selittää syyskuun 11. päivän iskun paikkeilla kirjoittamissa muistelmissaan uutta, bin Ladenin näkemyksiä myötäilevää linjaansa, jossa ei suinkaan ole unohdettu taistelua myöskään lähivihollista vastaan: ”Edellä sanotun perusteella on selvää, että Yhdysvaltain johtama juutalaisten ja ristiretkeläisten liittouma ei salli minkään muslimivoiman ottaa valtaa islamilaisissa maissa. Se mobilisoi kaiken voimansa iskeäkseen sitä vastaan ja syöstäkseen sen vallasta. Sitä varten se avaa uuden taistelurintaman, joka kattaa koko maailmaan. Jos se ei julista suoranaista sotaa, se asettaa pakotteita niitä vastaan, jotka auttavat sitä [muslimivoimaa]. Siksi mukautuaksemme tähän uuteen realiteettiin meidän on valmistauduttava taisteluun, joka ei ole rajoittunut yhdelle ainoalle alueelle, vaan joka pitää sisällään sisäisen uskonluopiovihollisen ja juutalais-ristiretkeläisen ulkoisen vihollisen.”
Al-Zawahiri kehottaa iskemään amerikkalaisia ja juutalaisia vastaan myös muslimimaissa, koska näin isku kohdistuu suoraan oman ”agenttinsa” takana piileskelevään ”suuren herraan”, jonka hän arvelee olevan kansalle mieluinen iskukohde. Näin jihadistit saavat kansan sympatiat puolelleen samalla, kun hallitus paljastaa todelliset ”rumat kasvonsa” puolustaessaan ”yhdysvaltalaisia ja juutalaisia herrojaan”.
Edellä kuvattu al-Zawahirin ajatuksenkulku tuo esiin yhden al-Qa’idan ja muiden salaliittoteorioita viljelevien jihadistien perusongelman: Kuinka saada muut muslimit vakuuttuneiksi siitä, että kafirit todellakin ovat pahantahtoisia ihmisiä, jotka punovat juonia muslimien pään menoksi ja joita vastaan on koottava rivit ja ryhdyttävä vastarintaan, kun tuo väite ei tunnu vastaavan arkitodellisuutta? Yksi menetelmä tämän saavuttamiseksi on nimenomaan tehdä terrori-iskuja kafireita vastaan siinä toivossa, että nämä provosoituvat puolustautumaan ja suorittamaan vastaiskuja, ja jos noissa vastaiskuissa menehtyy sivullisina uhreina muslimisiviilejä, sitä suuremmalla syyllä jihadistit voivat sitten väittää, että kafirit todellakin vihaavat muslimeja ja käyvät sotaa islamia vastaan. Tämä on menetelmä, jota Hamas, Muslimiveljeskunnan Gazassa toimiva siipi, käyttää jatkuvasti ja median myötävaikutuksella hyvin menestyksekkäästi Israelia ja juutalaisia vastaan pyrkien tietoisesti maksimoimaan omaan siviiliväestöönsä kohdistuvat vahingot. Terrori-iskujen yhtenä, joskaan ei ainoana, tavoitteena on näin ollen kärjistää väestönryhmien välisiä konflikteja ja saada lopputilanne näyttämään siltä, ikään kuin muslimit olisivatkin iskujen todellisia uhreja, millä voi sitten oikeuttaa puolustavan jihadin samoin kuin vaatimukset muslimivähemmistön erityissuojelun tarpeesta Lännessä. Osama bin Laden (2009a: 63–64) kuvaa kirjoituksessaan ”Taktisia suosituksia” syyskuun 11. päivän iskujen merkitystä juuri tästä näkökulmasta:
Tärkein positiivinen seuraus New Yorkin ja Washingtonin iskuista oli se, että toivat esiin totuuden ristiretkeläisten ja muslimien välisestä taistelusta. Ne paljastivat, kuinka paljon ristiretkeläiset halveksivat meitä, kun nämä kaksi iskua riisuivat lampaan vaatteet, joihin susi oli pukeutunut, näyttivät sen kauhistuttavat kasvot. Koko maailma heräsi. Muslimit oivalsivat, kuinka tärkeä on oppi lojaaliudesta Allahia kohtaan ja [uskottomista] erossa pysyttelemisestä, ja muslimien välinen solidaarisuus vahvistui, mikä on valtava askel kohti muslimien yhdistymistä yksijumalaisuuden lipun alle – oikein ohjatun kalifaatin perustamiseksi, Allah suokoon. Lopuksi jokainen oivalsi, että Amerikka, tuo sortava voima, on lyötävissä, häpäistävissä, lannistettavissa… (…) Ensimmäinen velvollisuus ja paras tehtävä, johon voitte ryhtyä Allahin hyväksi, on ottaa tähtäimeen amerikkalaiset ja juutalaiset kaikkialla Maan päällä.
Pohtiessaan konkreettisia iskumenetelmiä al-Zawahiri korostaa muistelmissaan tarvetta tuottaa maksimimäärä uhreja vastustajalle ja keskittyä marttyyrioperaatioihin, joilla voi mahdollisimman vähin miestappioin vahingoittaa onnistuneesti vastustajaa. Hän arvioi, että pienryhmät voisivat olla hyvä tapa terrorisoida amerikkalaisia: ”Amerikkalaistan ja juutalaisten jäljittäminen ei ole mahdotonta. Heidän tappamisensa yhdellä laukauksella, veitsen iskulla tai räjähteellä tai heidän lyömisensä rautakangella ei ole mahdotonta. Heidän omaisuutensa polttaminen Molotovin koktaileilla ei ole vaikeaa. Käytettävissä olevin keinoin pikku ryhmät voivat osoittautua pelottavaksi kauhuksi amerikkalaisille ja juutalaisille.” Al-Qa’idan terrori-iskujen kulta-aikaa oli 2000-luku (ks. luettelo iskuista), ja monissa noista iskuista tekijät ovat olleet nimenomaan pienryhmiä. Usein ne ovat olleet suoraan kytköksissä al-Qa’idan johonkin alaosastoon, joka on kontrolloinut operaatiota, mutta osan iskuista ovat al-Qa’idan nimissä suorittaneet itsenäisesti toimineet ryhmät tai yksilöt, ”susilaumat” ja ”yksinäiset sudet”.
Vuodesta 2010 alkaen erityisesti Arabian niemimaan al-Qa’ida (AQAP) on lietsonut usealle kielelle käännetyssä Inspire-nettilehdessään muslimeja ympäri maailman suorittamaan itsenäisesti, puolustavan jihadin nimissä, terrori-iskuja amerikkalaisia, näiden liittolaisia ja ylipäätään kaikkia niitä vastaan, joiden se väittää olevan ”sodassa islamia vastaan”. Kuten Aiman al-Zawahiri selittää, näiden joukkoon kuuluvat myös ”islamia vastaan sotivien” demokraattisten länsimaiden siviilit, sillä nämä ovat vaaleilla vapaaehtoisesti valinneet hallintonsa, jonka politiikkaa he siten tukevat mielipiteillään ja verorahoillaan (Inspire 13/2015, s. 12-13).
Inspire-lehden numerossa (1/2010, s. 33) iskuja perustellaan Allahin käskyllä ”Taistele siis Allahin tiellä! Sinä olet vastuussa vain itsestäsi. Rohkaise uskovia taisteluun; voihan olla, että Allah torjuu uskottomien hyökkäyksen. Allah on heitä ankarampi ja kovempi rankaisemaan (Koraani 4:84)” ja seuraavan kaltaisilla perusteilla: “Jokaisen muslimin on puolustettava uskontoaan ja yhteisöään. Juutalaiset ja kristityt ovat häpäisseet muslimit, turmelleet pyhiä paikkojamme ja kironneet rakastetun profeetan. Nyt he pitävät kilpailuja siitä, kuka pilkkaa parhaiten Muhammadia. Läntiset hallitukset käyvät nyt heltymätöntä sotaa islamia vastaan. He ovat muodostaneet liittouman, ja heidän väestönsä tukee tunkeutumista muslimimaahan ja sen tuhoamista.” Keskeisiksi kohdemaiksi Inspire-lehden numerossa 2 (s. 54) mainitaan Israel, Yhdysvallat, Britannia, Kanada, Australia, Ranska, Saksa, Tanska ja Hollanti.
Inspire-lehti kutsuu shari’assa henkilökohtaisena velvollisuutena (fard al-ain) pidettävää, itsenäisesti käytävää puolustavaa jihadia “avoimen lähdekoodin jihadiksi” (open source jihad) ja antaa taidokkaasti toimitetuissa, erityisesti nuoriin miehiin vetoavissa numeroissaan seikkaperäisiä ohjeita, kuinka esimerkiksi valmistaa äidin keittiössä viiveellä räjähtävä pommi tai putkipommi, kuinka virittää autopommi, kuinka räjäyttää rakennuksia, kuinka tehdä kauko-ohjattava sytytin, kuinka tehdä palopommeja ja suorittaa tuhopolttoja, kuinka polttaa autoja ja aiheuttaa liikenneonnettomuuksia, kuinka ampua Kalashnikovilla ja käsiaseella, kuinka tappaa mahdollisimman paljon ihmisiä tulittamalla väkijoukkoa summittaisesti ampuma-aseella tai ajamalla paketti- tai kuorma-autolla väkijoukkoon ja varustautumalla sitä mahdollisesti seuraavaan tulitaisteluun ja ”marttyyrikuolemaan” ja niin edelleen. Todennäköiseen omaan kuolemaan johtavien iskujen tekijöitä neuvotaan jättämään jälkeensä viesti niin, että maailma saa tietää heidän tekonsa motiivin. (Kuten tunnettua, tällaista viestiä ei ole kuitenkaan helppo saada nykypäivänä läpi, sillä monien maiden viranomaiset, lehdistö ja tuomioistuimet pyrkivät aktiivisesti pimittämään ja vääristelemään jihadistien motiiveja ja selittämään teot sen sijaan vasemmiston ideologiaa ja narratiiveja mukailevilla kuvitteellisilla tarinoilla.) Nämä kaikki tekotavat ovat viime vuosina tulleet hyvin tutuiksi länsimaissa.
Kemiaan ja biologiaan perehtyneitä kehotetaan suorittamaan iskuja kemiallisilla ja biologisilla aseilla tai senkaltaisilla myrkyillä, kuten botuliinilla, risiinillä tai syanidilla. Tekijöitä kehotetaan innovatiivisuuteen ja vanhojen toimintamallien omatoimiseen modifioimiseen, jotta iskuja olisi mahdollisimman vaikea ennakoida. Niinpä iskua valmisteleville on annettu myös hyvin seikkaperäiset ohjeet siitä, mitä kaikkea on vältettävä niin, etteivät tiedusteluviranomaiset saa vihiä aiotusta iskusta, ja tekijöitä kehotetaan jo ennalta luomaan uskottava peitetarina mahdollista oikeudenkäyntiä varten. Kuten Inspire-lehdessä todetaan, iskujen tavoitteena on aina maksimaalinen uhrimäärä, taloudellinen vahinko, kaaos ja mediahuomio sekä trauman aiheuttaminen kohdeväestölle.
Tällaisen omatoimisen jihad-toiminnan erityinen vetovoima on siinä, että iskuja suunnittelevia muslimeja ei puhutella auktoritatiivisesti ylhäältä päin, mikä on varsin epätyypillistä patriarkaaliselle muslimikulttuurille, vaan heitä kohtaan osoitetaan kollegiaalista luottamusta. Kaiken alla piilee viesti, joka vetoaa erityisesti huonosta itsetunnosta kärsiviin ja kovia kokeneisiin musliminuoriin: ”Hyväksymme sinut sellaisena kuin olet. Pääset osoittamaan omia kykyjäsi, vahvuuksiasi ja neuvokkuuttasi, saavutat kunniaa ja mainetta yhteisen jalon asiamme hyväksi ja pääset näyttämään koko maailmalle, mikä olet miehiäsi.”
Lehden numerossa 12/2004 (s. 38) todetaan, että iskuilla Yhdysvaltoja, ”käärmeen päätä”, vastaan on seuraavia tavoitteita: kauhun tasapainon saavuttaminen islamin ja kufrin (epäuskon) välisessä konfliktissa, vihollisen pitäminen jatkuvan paineen alaisena ja äkkihyökkäyksen pelossa, olipa kyse yksinäisten susien jihad-hyökkäyksistä kotimaassa tai hyökkäyksistä Yhdysvaltojen intressejä vastaan maan rajojen ulkopuolella, vihollisen pakottaminen puolustuskannalle ja vihollisen estäminen laajentamasta sotatoimia muslimeja vastaan, vihollisen pakottaminen käyttämään lisää rahaa turvatoimien vahvistamiseen niin kotimaassa kuin sen rajojen ulkopuolellakin ja taloudellisen vahingon aiheuttaminen tällä tavoin, sodan pitkittäminen, sillä ”Amerikan selkäranka ei kestä pitkää sotaa”, amerikkalaisiin kohdistuvan paineen lisääntyminen ylimääräisten turvatoimien johdosta niin, että he painostavat hallitustaan lopettamaan ”sotansa islamia ja muslimeja vastaan”. Pyrkimystä pakottaa Yhdysvallat ja sen liittolaiset käyttämään yhä suurempia summia turvatoimiin ja vahingoittaa näin niiden taloutta al-Qa’ida kutsuu operaatio ”Verenvuodoksi”, ja se on omistanut tälle aiheelle Inspire-lehden koko numeron 3/2010.
Propagandasota
Merkille pantavaa on, että tavoitteidensa saavuttamiseksi al-Qa’ida ei suinkaan ole harjoittanut ainoastaan terrorismia, vaan se on käynyt myös systemaattista propagandasotaa Länttä, erityisesti Yhdysvaltoja ja Israelia, vastaan turvautumalla samanlaiseen tahalliseen harhaanjohtamiseen (taqiyya ja tawriya), jota Muslimiveljeskunta käyttää. Erityisesti Lännelle suunnatuissa viesteissään al-Qa’ida antaa ymmärtää, että ongelmien alkusyynä olisi se, että ”juutalais-ristiretkeläinen liittouma” vihaa Allahia, islamia ja muslimeja, käy imperialistista sotaa näitä vastaan, valtaa, miehittää ja ryövää muslimialueita hamuten niiden luonnonvaroja, kuten öljyä, sekä sortaa, terrorisoi ja tappaa tarkoituksellisesti muslimisiviilejä, mukaan lukien viattomia naisia ja lapsia. Tätä vasemmistolaisiin vetoavaa narratiivia vasten al-Qa’ida sitten selittää oman toimintansa pelkästään ”oikeudenmukaiseksi” vastareaktioksi muslimien kokemiin vääryyksiin, ”itsepuolustukseksi”, ”vapaustaisteluksi” tai ”vastarinnaksi” ”sortajia” vastaan. Samalla se hakee toimilleen sympatiaa muslimiväestöltä, jonka se haluaa yhdistää taistelemaan yhteistä vihollista vastaan ja josta se haluaa saada värvätyksi lisää taistelijoita riveihinsä. Itse asiassa al-Zawahiri on todennut, että yli puolet al-Qa’idan taistelusta on ”mediataistelua” muslimien sydänten ja mielten voittamiseksi (ks. CTC).
Esimerkiksi ”Viestissään amerikkalaisille” 29.10.2004 Osama bin Laden (2009b: 72–73) viittaa muun muassa Israelin vuonna 1982 suorittamaan sotilasoperaatioon ja pommituksiin Libanonissa ja George H. W. Bushin johdolla tapahtuneeseen ”kaikkien aikojen suurimpaan lasten massateurastukseen” Irakissa Persianlahden sodan aikana ja toteaa: ”Syyskuun 11. päivän iskut tapahtuivat tätä taustaa vasten, vastauksena näille suurille vääryyksille. Voiko syyttää miestä, joka vain puolustaa itseään? Onko itsensä puolustaminen ja hyökkääjän rankaiseminen samalla mitalla terrorismia?” Enemmistö maailman 1,7 miljardista muslimista uskoo tällaisten vääryyksien olevan totta, minkä johdosta al-Qa’ida on saanut osakseen sympatiaa laajalti niin ympäri muslimimaailman kuin Lännen vasemmistopiireissäkin. On muistettava, että kun bin Laden ja muut al-Qa’idan ideologit käyttävät sellaisia termejä, kuten ”sorto”, ”vapaus”, ”rauha”, ”vapaustaistelu” ja ”oikeudenmukaisuus”, he käyttävät niitä muslimiveljien tavoin Sayyid Qutbin määrittelemässä ideologisessa viitekehyksessä, toisin sanoen aivan eri merkityksessä kuin asiaan vihkiytymättömät kafirit olettavat.
Puhtaasti muslimeille suunnatuissa puheissa sävy on kuitenkin toinen. Al-Qa’idan lopullisena päämääränä on hyökkäävän jihadin kautta pakottaa koko ihmiskunta alistumaan shari’a-lain määräyksiin, kuten selviää seuraavasta katkelmasta, joka sisältyy Osama bin Ladenin viestiin saudiälymystölle (Raymond Ibrahim 2008):
Aina kun Allahin lähettiläs nimitti jonkun armeijan tai erillisosaston johtajaksi, hänellä oli erityisesti tapana patistaa häntä pelkäämään Allahia ja olemaan hyvä kanssamuslimeille. Sitten hänellä oli tapana sanoa: ”Hyökkää Allahin nimissä ja taistele Allahin asian puolesta kaikkia niitä vastaan, jotka hylkäävät Allahin. Hyökkää!… Jos kohtaat kuvanpalvojavihollisia, kutsu heitä noudattamaan kolmea toimintatapaa: (1) Kutsu heitä islamiin: Jos he vastaavat [ts. kääntyvät islamiin], hyväksy se ja lakkaa taistelemasta heitä vastaan… (2) Jos he kieltäytyvät hyväksymästä islamia, vaadi heiltä jizyaa [ts. suojelurahaa]: Jos he vastaavat, hyväksy se ja lakkaa taistelemasta heitä vastaan. (3) Mutta jos he kieltäytyvät, pyydä Allahin apua ja taistele heitä vastaan.” Näin ollen keskustelumme uskottoman Lännen kanssa ja konfliktimme heidän kanssaan pyörivät pohjimmiltaan yhden asian ympärillä – asian, joka vaatii täyden tukemme, voimalla ja päättäväisyydellä – ja se on: Pakottaako islam vai ei miekan voimalla alistumaan sen määräysvaltaan ruumiillisesti, jos ei hengellisesti? Kyllä. Islamissa on vain kolme vaihtoehtoa: omasta halusta tapahtuva alistuminen tai jizyan maksaminen alistumalla islamin määräysvaltaan fyysisesti, vaikkei hengellisesti, tai miekka – sillä ei ole oikein jättää häntä [uskotonta] eloon. Asia on tiivistettävissä jokaiselle elossa olevalle ihmiselle: alistu tai elä islamin ylivallan alla tai kuole.
Al-Qa’idan viestintästrategioita on useissa kirjoituksissaan käsitellyt Raymond Ibrahim. (Lue esim.: 1.12.2008, 26.12.2007, 17.7.2016.)
Irakin al-Qa’ida ja Islamilainen valtio
Osa sunni-ulamasta (eli -uskonoppineista) on tehnyt jihadin keskeytymisestä sen johtopäätöksen, että muslimien velvollisuutena on palauttaa islamilainen valtio ja valita kalifi, joka puolestaan palauttaa käyttöön hyökkäävän, yhteisöllisen jihadin. Kalifaattiin liittyvä jihad-velvollisuus on erityisesti pantava merkille, sillä kalifaatin palauttaminen on yksi nykypäivän jihadistisen liikkeen (al-Qa’idan ja sen versojen, kuten Abu Mus’ab al-Zarqawin johtaman Irakin al-Qa’idan) ensisijaisista tavoitteista. Tämän ideologian mukaan sen jälkeen, kun kalifaatti on olemassa, kalifin ykköstehtävänä on varmistaa islamin puhtaus kalifaatin rajojen sisällä. Tämä merkitsee ennen kaikkea suvaitsemattomuutta harhaoppisia muslimeja, kuten shiioja, kohtaan. Tämä periaate on käytössä Zarqawin nykyisessä kampanjassa Irakin shiioja vastaan. – Bar, Shmuel, 2006: Warrant for Terror: The Fatwas of Radical Islam and the Duty to Jihad, s. 31–32.
Islamilaisen valtion (ISIL, ISIS, IS, Daesh) juuret juontavat jordanialaissyntyisen jihadistin Abu Mus’ab al-Zarqawin (1966–2006) vuonna 1999 perustamaan ryhmään Jama’at al-Tawhid wal-Jihad (”Yksijumalaisuuden ja jihadin järjestö”). Al-Zarqawi oli pitänyt jihadistien koulutusleiriä Afganistanissa, josta hän eri vaiheiden jälkeen siirtyi Irakiin. Siellä al-Zarqawi alkoi vuonna 2002 rakentaa salaista jihadistiverkostoa ja käynnisti raa’an terroriaallon Irakin shiiaväestöä vastaan apunaan Irakin armeijan hajottamisen jälkeen toimettomaksi jääneitä Saddam Husseinin turvallisuusupseereita. Tarkoituksena oli lietsoa shiioja vastaiskuihin sunneja vastaan, jotka sitten suojelun tarpeessa kääntyisivät al-Zarqawin puoleen ja liittyisivät tämän järjestöön. Vuonna 2004 al-Zarqawi vannoi uskollisuuttaan Osama bin Ladenille hakien ryhmälleen al-Qa’idan jäsenyyttä. Bin Laden ja al-Zawahiri suostuivat tähän – tosin varautuneesti, sillä he katsoivat, että hyökkäykset shiioja vastaan eivät saaneet osakseen ymmärrystä muslimiväestön keskuudessa eivätkä edesauttaneet al-Qa’idan asiaa. Joka tapauksessa näin al-Zarqawin järjestö alettiin tuntea Irakin al-Qa’idana (AQI).
Al-Zarqawi suunnitteli perustavansa islamilaisen valtion ja palauttavansa kalifaatin, jonka oli määrä olla valmiina auttamaan Jeesusta ja mahdia maailmanlopun viimeisissä taisteluissa uskottomia vastaan, kuten islamin apokalyptisissa profetioissa ennustetaan. Yhdysvallat surmasi al-Zarqawin ilmaiskussa 7.6.2006, minkä jälkeen Irakin al-Qa’idan johtajaksi nousi räjähde-ekspertti Abu Ayyub al-Masri (1968–2010), entinen Muslimiveljeskunnan jäsen, joka oli liittynyt Islamilainen jihad -järjestöön vuonna 1982 ja joka al-Zarqawin tavoin uskoi lopun aikojen olevan käsillä. Al-Masri hajotti ryhmän muutaman kuukauden kuluttua julistaakseen 15.10.2006 Islamilaisen valtion perustetuksi ja vannoakseen uskollisuutta ”Abu Omar al-Baghdadille” – uudelle ”uskovien komentajalle”, joka aluksi oli pelkkä salanimi, kunnes tehtävään valikoitui Hamid al-Zawi (1959–2010). Islamilaisen valtio julistettiin perustetuksi pyytämättä asialle etukäteen suostumusta bin Ladenilta ja al-Zawahirilta. Tämä viilensi ryhmän välit al-Qa’idan johtoon, joka katsoi, että islamilaista valtiota ei olisi pitänyt perustaa, ennen kuin Yhdysvallat on vetäytynyt Irakista ja ennen kuin hankkeella olisi ollut sunnijoukkojen ja -heimojen vankka tuki takanaan. Tässä al-Qa’idan vaalimassa ”maltillisessa” lähestymistavassa, jossa ideana oli käydä ”mediasotaa ummamme sydämistä ja mielistä”, kuten al-Zawahiri asian ilmaisi (ks. CTC), voi nähdä yhtäläisyyksiä Muslimiveljeskunnan strategiaan.
Islamilainen valtio sitä vastoin ei pitänyt tarpeellisena sunniheimojen, toisten jihadistiryhmien tai valtioiden tukea. Sen sijaan se katsoi, että merkkinä valtiosta ovat sen musta lippu ja ennen kaikkea shari’a-lain voimaansaattaminen siihen liittyvine ankarine hudud-rangaistuksineen, kuten mestaamisineen, raajojen katkomisineen ja ristiinnaulitsemisineen, sillä ajatuksella, että on parempi olla pelätty kuin rakastettu. Olihan Muhammadkin kuolinvuoteellaan todennut: ”Minut on tehty voittoisaksi terrorilla” (Sahih Bukhari 4.52.220). Islamilainen valtio alkoi vaatia, että sunniheimot ja muut kapinallisryhmät vannovat sille uskollisuutta, ja kohteli julmasti niitä, jotka eivät siihen suostuneet. Tämän johdosta sunniheimot kääntyivät sitä vastaan. Korruptoitunut ja kuriton Islamilainen valtio ajautui ahdinkoon Yhdysvaltain vahvistettua joukkojaan Irakissa vuonna 2007, ja järjestön rippeet menivät maan alle.
Abu Bakr al-Baghdadi
Kun Islamilaisen valtion johtajat Abu Ayyub al-Masri ja Abu Omar al-Baghdadi olivat saaneet surmansa Yhdysvaltain ja Irakin joukkojen yhteisiskussa lähellä Tikritiä huhtikuussa 2010, järjestön uudeksi johtajaksi nousi 16.5.2010 Abu Bakr al-Baghdadi (s. 1971, Ibrahim Awwad Ibrahim al-Badri), islamin tutkimuksen alalta väitellyt tohtori, joka oli liittynyt Muslimiveljeskuntaan 1990-luvun puolivälissä ja Irakin al-Qa’idaan vuonna 2006. Osama bin Ladenin saatua surmansa vuonna 2011 al-Baghdadi vannoi vielä tuossa vaiheessa uskollisuuttaan al-Qa’idan uudelle johtajalle Aiman al-Zawahirille.
Jo tuhoutumisen partailla vuonna 2008 ollut Islamilainen valtio avautui mahdollisuus koota rivinsä Koillis-Irakissa Barack Obaman vedettyä Yhdysvaltain joukot pois Irakista joulukuussa 2011 ja jätettyä näin jälkeensä valtatyhjiön. Al-Baghdadi hyödynsi Muslimiveljeskunnan masinoimaa, Bashar al-Assadin syrjäyttämiseen tähdännyttä ”arabikevättä” ja sen laukaisemaa sisällissotaa Syyriassa ja lähetti maahan Abu Muhammad al-Jawlanin johtaman ryhmän, joka 23.12.2011 nimesi itsensä ”Al-Nusran rintamaksi” (Jabhat al-Nusra). Al-Nusran rintama laajeni pohjoiseen ja alkoi muuttua salaisesta terrorijärjestöstä kapinallisryhmäksi, joka alkoi ottaa kansan tuen tarpeen huomioon tavalla, jota al-Zawahiri oli edellyttänyt ja joka poikkesi Islamilaisen valtion absoluuttiseen dominointiin ja alistamiseen perustuvasta lähestymistavasta. Yhdysvaltain määriteltyä al-Nusran terrorijärjestöksi 11.12.2012 Syyrian sunnikapinalliset vastasivat: ”Olemme kaikki al-Nusran rintama.” (McCaints 2016: 91–94.) Kun al-Baghdadi paljasti 4.4.2013 al-Nusran olevan Islamilaisen valtion haara ja nyt osa uutta Irakin ja Levantin islamilaista valtiota (ISIL, ISIS), al-Jawlani vastasi seuraavana päivänä julistamalla al-Nusran riippumattomaksi Islamilaisesta valtiosta ja vannomalla uskollisuutta suoraan al-Qa’idan johtajalle Aiman al-Zawahirille (McCaints 2016: 96). Tämä johti välienselvittelyyn ja Islamilaisen valtion ja al-Qa’idan lopulliseen välirikkoon helmikuussa 2014.
Islamilaisen valtion onnistui vuosina 2013–2014 vakiinnuttaa otteensa Itä-Syyriasta ja vallata yhä lisää alueita ja öljykenttiä. Lukuisat kapinallisryhmät, tuhannet al-Nusran jättäneet taistelijat samoin kuin tuhannet ulkomailta virranneet vierastaistelijat liittyivät sen riveihin osallistuakseen maailmanlopun viimeisiin taisteluihin. Viimeistään siinä vaiheessa, kun Islamilainen valtio julistautui kalifaatiksi 29.6.2014, al-Qa’ida joutui luovuttamaan vetovoisimman jihadistijärjestön asemansa Islamilaiselle valtiolle, mikä johti al-Qa’idan romahtamisen partaalle (Foxnews 11.6.2015). Islamilainen valtio sai nopeasti haltuunsa laajoja alueita Irakista, ja lukuisat jihadistijärjestöt ympäri muslimimaailmaa, muun muassa Libyassa, Egyptissä, Jemenissä, Algeriassa, Saudi-Arabiassa, Afganistanissa, Pakistanissa, Nigeriassa ja Venäjällä, vannoivat sille uskollisuuttaan. Laajimmillaan sen hallussa ollut alue oli Isoa-Britannia suurempi, ja siellä asui 8 miljoonaa ihmistä.
Elokuussa 2014 toteutetun kyselyn mukaan joka kuudes ranskalainen (15 %) suhtautui positiivisesti Islamilaiseen valtioon (RT 18.8.2014), ja saman vuoden marraskuussa julkaistun kyselyn mukaan 13 % Syyrian pakolaisista suhtautui positiivisesti Islamilaiseen valtioon. Pew Research Centerin marraskuussa 2015 julkaiseman kyselyn mukaan 11 muslimimaassa ISIS:iin myönteisesti suhtautuvia oli keskimäärin 14 % eli vähintään 63 miljoonaa ihmistä – tai peräti 287 miljoonaa ihmistä, jos kannastaan epävarmat lasketaan mukaan.
Yksi selitys Islamilaisen valtion suurelle suosiolle on ollut nimenomaan kalifaatin julistamisessa ja siinä, millaisen mielikuvan se propagandassaan antaa muslimeista. Siinä missä al-Qa’idan perusideana on ollut esittää muslimit passiivisina uhreina, joiden kokemilla vääryyksillä al-Qa’ida sitten oikeuttaa puolustavan jihadinsa vastatoimenpiteenä ja ”vapaustaisteluna”, Islamilaisen valtion propagandassa muslimit eivät ole kohtaloaan surkuttelevia uhreja vaan aktiivisia toimijoita, jotka yksinkertaisesti hyökkäävät ja murskaavat uskottomat kafirit armottomasti alleen ilmentäen siten islamin kunniaa ja ylivaltaa – sitä, että islamin uskontokunta on ”paras kansakunta, joka ihmisten parista on noussut” (Koraani 3:110). Tämä vastaa arabiheimokulttuurista periytyvää näkemystä, jonka mukaan on kunniallista kuulua hallitsevassa ja etuoikeutetussa asemassa olevien ylempiarvoisten ihmisten joukkoon ja ilmaista sitä voimalla ja alempiarvoisten alistamisella (lue: Kunnialliset ylempiarvoiset ja häpeälliset alempiarvoiset). Islamilaisen valtion vetovoimaisen viestin voisi tiivistää seuraavasti: ”Kun liityt meihin, liityt voittajien puolelle.”
Robert Spencer kertoo, kuinka Islamilainen valtio perustelee toisten muslimien tappamista.
Monet muslimit ovat ihmetelleet, miksi Islamilainen valtio ei hyökännyt Israelia vastaan, vaan keskittyi taistelemaan toisia muslimeja vastaan Syyriassa ja Irakissa. Islamilainen valtio on selittänyt asiaa vedoten seuraaviin historiallisiin esikuviin:
Vastaus löytyy Salah ad-Din al-Ayubi [Saladinista] ja Nur ad-Din Zankista, kun he taistelivat shiioja vastaan Egyptissä ja Syyriassa ennen Jerusasalemin ottamista kohteekseen. Ja Salah ad-Din al-Ayubille sanottiin: ”Taistelet shiioja ja fatimideja vastaan Egyptissä ja sallit latinalaisristiretkeilijöiden valloittaa Jerusalemin?” Ja hän vastasi: ”En taistele ristiretkeilijöitä vastaan niin kauan kuin selustani on paljaana shiioille.” […]
Suurempi vastaus on jalossa Koraanissa, kun Allah Kaikkivaltias puhui lähivihollisesta. Useimmissa Koraanin jakeissa näitä olivat teeskentelijät, sillä nämä muodostavat suuremman vaaran kuin alkuperäiset uskottomat. Ja vastaus löytyy Abu Bakr al-Sadiqista, kun hän piti tärkeämpänä taistella uskonhylkääjiä vastaan kuin valloittaa Jerusalemia, minkä teki hänen seuraajansa Umar al-Khattab.
Vastauksessa viitataan Abu Bakr al-Sadiqiin (572–634), joka valittiin ensimmäiseksi kalifiksi Muhammadin kuoltua vuonna 632. Välittömästi Muhammadin kuoleman jälkeen lukuisat arabiheimot, jotka olivat vannoneet uskollisuuttaan Muhammadille, päättivät sanoutua irti islamista, sen rukouksista ja almuveroista. Tämä johti Abu Bakrin käynnistämiin, lähes kaksi vuotta kestäneisiin uskonluopiosotiin (ridda-sotiin), joissa tuhansia arabeja mestattiin, poltettiin, silvottiin ja orjuutettiin uskonluopioiden palauttamiseksi miekalla takaisin islamin huomaan. (Raymond Ibrahim, 17.7.2014.) On ilmeistä, että Islamilaisen valtion kalifi Abu Bakr al-Baghdadi omaksui Abu Bakrin nimen korostaakseen nimenomaan taisteluaan uskonluopioita ja teeskentelijöitä vastaan.
Sheikki Yusuf al-Qaradawi, yksi sunnalaisuuden arvostetuimmista uskonoppineista, toteaa al-Jazeera-kanavalla: ”Jos uskonhylkäämisestä ei olisi langetettu kuolemanrangaistusta, nykypäivänä ei olisi mitään islamia. Islam olisi päättynyt profeetan kuoleman myötä.” Tähän voidaan lisätä, että islam tuskin olisi olemassa myöskään, ellei shari’a sallisi omien lasten ja lastenlasten tappamista, mikäli nämä osoittautuvat tottelemattomiksi ja epäkelvoiksi muslimeiksi (’Umdat al-Salik: o1.2).
Islamilainen valtio katsoi siis ensisijaiseksi tehtäväkseen taistella ”lähivihollista” vastaan. Lähivihollisiin lukeutuivat sen näkemyksen mukaan ensisijaisesti ”uskonluopiot” (murtadd) ja ”teeskentelijät” (munafiq). Islamilainen valtio antaa Dabiq-lehtensä numerossa 13 (s. 32–45) erittäin perinpohjaisen selvityksen siitä, millä perusteella ”hylkääjät” (rafidah) eli shiiat ovat ”kuvanpalvojauskonluopioita”, ja antaa ymmärtää, että shiiojen hartaasti odottama mahdi, myyttinen 12. imaami, on tunnusmerkkien perusteella itse asiassa Dajjal (”antimahdi”, ”antikristus”, ”juutalaisten messias”), ja näin ollen shiiat tulevat juutalaisten rinnalla tukemaan lopun aikojen taisteluissa Dajjalia muslimeja vastaan. Shiiojen lisäksi uskonluopioihin ja teeskentelijöihin lukeutuivat Islamilaisen valtion näkökulmasta jotakuinkin kaikki ne sunnimuslimit, jotka eivät suostuneet vannomaan uskollisuutta Islamilaiselle valtiolle ja liittymään sen joukkoihin.
Allahin lähettiläs sanoi: ”Se, joka kuolee osallistumatta jihadiin Allahin asian puolesta tai aikomatta tehdä niin, kuolee tekopyhyyden yhtä tunnusmerkkiä ilmentäen.” (Sahih Muslim 12:57)
Profeetta, taistele uskottomia ja teeskentelijöitä vastaan ja ole heille kova. He saavat sijansa Helvetistä. Siinä on huono määränpää! He vannovat Allahin nimeen, että eivät ole puhuneet epäuskon sanoja, vaikka ovatkin niin tehneet ja luopuneet islamista tavoitellessaan sellaista, mitä eivät kuitenkaan saaneet. (Koraani 9:73-74)
Islamilaisen valtion käyttämässä lähestymistavassa ensisijaisena tehtävänä on siis taistelu lähivihollista vastaan, millä ei tarkoiteta niinkään taistelua uskonluopiohallitsijoita vastaan kuin taistelua ylipäätään kaikkia uskonluopioita vastaan, joihin lukeutuvat ensisijaisesti shiiat mutta myös kaikki ne sunnit, jotka eivät suostu liittymään Islamilaisen valtion riveihin ja vannomaan uskollisuutta sen kalifille. Vasta sitten, kun kalifaatin valta on saatu vakiinnutettua vallatulla tukikohta-alueella ja muslimiyhteisö on saatu täysin puhdistettua mahdollisista vastaanhangoittelijoista, pettureista ja teeskentelijöistä, koittaa seuraava vaihe: hyökkäys Israeliin, kalifaatin palauttaminen entisiin mittoihinsa ja laajentaminen lopulta koko maailmaan.
Obama – jihadistien apuri Valkoisessa talossa
Barack Hussein Obaman (s. 1961) valintaa Yhdysvaltain presidentiksi vuonna 2008 voi monessa mielessä pitää todellisena onnenpotkuna jihadisteille – ja erityisesti Muslimiveljeskunnalle. Yhdysvalloilla oli nyt kulttuurimarxistinen, hyvin juutalaisvihamielinen ja islamofiilinen presidentti, narsistinen manipuloija, joka halusi ”perustavalla tavalla muuttaa Yhdysvallat”, jota hän piti imperialistisena sortovaltiona ja yhdessä Israelin kanssa syypäänä mitä moninaisimpiin maailman ongelmiin. Niinpä Obama pyrki niillä keinoin, joita hänellä oli presidenttinä käytettävissään, ja hallinnossa toimivien kätyriensä avustuksella romahduttamaan Yhdysvaltain suurvalta-aseman ja heikentämään sen poliittista, sotilaallista ja taloudellista mahtia sekä energiaomavaraisuutta. Ei ole pelkkää sattumaa, että nämä ovat samalla myös Muslimiveljeskunnan ja muiden jihadistijärjestöjen välitavoitteitta.
Sisäpolitiikassa Obama harjoitti syrjivää identiteettipolitiikkaa ja lietsoi rotuvihaa ja -mellakoita samalla, kun hän systemaattisesti kävi sotaa poliisia vastaan lisäten siten väkivaltaa, turvattomuutta ja sosiaalisia ongelmia mustien ja latinoiden asuma-alueilla. Tavoitteena oli demokraattipuolueen linjan mukaisesti lisätä valtion holhouksesta riippuvaisia ihmisiä, jotka sitten äänestäisivät heille ilmaista rahaa lupaavia demokraatteja. Sitä varten hän halusi tuottaa maahan myös mahdollisimman paljon kouluttamattomia kehitysmaiden ihmisiä, joista demokraatit saisivat ”plantaasilleen” heistä riippuvaisia äänestäjiä. Erityisen tärkeää Obamalle oli vauhdittaa maahanmuuttoa ja pakolaisvirtaa muslimimaista, sillä läksynsä lukeneena vasemmistoradikaalina hän tiesi, että mikään ei horjuta länsimaista yhteiskuntaa tehokkaammin kuin muslimien hallitsematon massamaahanmuutto kaikkine siihen liittyvine ongelmineen ja uhkineen.
Obama pyrki myös kaikin mahdollisin keinoin rajoittamaan poliisin ja muiden turvallisuuselinten, kuten FBI:n, CIA:n ja armeijan, toimintamahdollisuuksia. Armeijassa otettiin käyttöön uudet, turhauttavat ja moraalia laskevat voimankäytön säännöt, jotka estivät suorittamasta välttämättömiä ennaltaehkäiseviä iskuja, lisäsivät merkittävästi yhdysvaltalaisjoukkojen miestappioita ja minimoivat vastapuolelle aiheutuvia tappioita. George W. Bushin aloittaman ”terrorismin vastaisen sodan” sijaan Obaman hallinto määritteli Muslimiveljeskunnan ohjeistuksesta uudeksi tavoitteekseen ”väkivaltaisen ekstremismin vastustamisen”, ja merkittäväksi uudeksi ”uhaksi” ilmaantuivat ”äärioikeistolaiset ekstremistit”, ”äärikrisittyt” ja ”islamofoobikot” eli käytännössä Obaman destruktiivista politiikkaa vastustavat ja Yhdysvaltain perustuslakia vaalivat konservatiivit.
Entinen Pentagonin kouluttuja, majuri Stephen Coughlin kertoo ”väkivaltaisen ekstremismin vastustamisen” (CVE) narratiivista ja sen alkuperästä. Lue Coughlinin raportti (2016) CVE:n perusongelmasta ja lue myös hänen kirjansa Catastrophic Failure ja katso kirjaan liittyvä haastattelu: osa 1 ja osa 2.
Muslimien osalta Yhdysvaltojen tavoitteena ei enää ollut tuhota ekstremistejä ja voittaa sotaa, vaan pelkästään ”vastustaa” heitä, pitää heidät aisoissa ja etsiä heidän joukostaan maltillisia aineksia, jotka voitaisiin pakottaa neuvottelupöytään ja joiden kanssa Obama voisi sitten ryhtyä ”rauhankumppaniksi” ääriainesten syrjäyttämiseksi. Näin Talibanistakin tuli Obamalle ”tärkeä rauhankumppani”, ja Obama päätyi vaivihkaa tukemaan al-Qa’idaa Libyassa, Syyriassa ja Sudaniassa. Muslimiveljeskunnan toiveiden mukaisesti Obaman hallinto meni jopa niin pitkälle, että se määräsi John Brennanin ja Robert Muellerin johdolla 2011–2012 siivoamaan FBI:n terrorisminvastaisesta koulutusmateriaalista pois kaikki viitaukset islamiin ja jihadiin ja irtisanomaan jihad-terrorismista valistaneet kouluttajat (Patrick Poole, 2017). On arveltu, että tämän seurauksena esimerkiksi Bostonin (2013), San Bernardinon (2015) ja Orlandon (2016) terrori-iskut jäivät estämättä.
Kun Obama YK:ssa pitämässään puheessa sanoo ”Tulevaisuus ei saa kuulua niille, jotka herjaavat islamin profeettaa”, hän samalla heristää etusormeaan. Tämä jihadistien puheista tuttu ele symbolisoi ”Allahin ykseyttä” (tawhid) – sitä, että ihmisen ei ole luvallista palvoa mitään muuta kuin Allahia.
Obama piti huolen siitä, että me kaikki varmasti ymmärrämme, että ”islam on rauhan uskonto”, että ISIS ei ole islamilainen eikä terrorismilla ole ”mitään tekemistä islamin kanssa” ja että ekstremismin ”juurisyyt” piilevät työ- ja harrastusmahdollisuuksien puuttumisessa, muslimeihin kohdistuvassa vainossa, ei-muslimien suvaitsemattomuudessa ja maahanmuuttovastaisuudessa. ”Tulevaisuus ei saa kuulua niille, jotka herjaavat islamin profeettaa”, uhkasi Obama viitaten shari’an jumalanpilkkalakeihin, jotka määräävät ”islamin herjaamisesta” rangaistukseksi kuolemantuomion, kun hän, Susan Rice ja Hillary Clinton tietoisesti valehtelivat, että Bengasin terrori-iskut 11.9.2012 olivat vain spontaaneja mielenilmauksia Muhammadin elämästä kertovaa Youtube-videota vastaan. Syyskuun 11. päivän muistopäivänä suoritettu isku Yhdysvaltain suurlähetystöä vastaan Bengasissa Libyassa oli varsin kiusallinen presidentinvaalien alla Obamalle, joka oli väittänyt jo kukistaneensa al-Qa’idan ja joka Turkin avustuksella toimitti Bengasin kautta Libyasta kerättyjä aseita salaa Syyrian kapinallisille eli käytännössä salafisteille, Muslimiveljeskunnalle ja al-Qa’idalle (Judicial Watch 18.5.2015). Obama halusi avustaa ja aseistaa näitä ”maltillisia” jihadistiryhmiä, jotta ne suistaisivat Syyrian johtajan Bashar al-Assad vallasta (lue esim.: Foreign Policy Journal, 1.7.2016).
Egyptiläisten mielenosoitus Muslimiveljeskuntaa ja sen valtaannousua voimakkaasti tukenutta Barack Obamaa vastaan.
Obaman varsin sekavan ja myönnytyksiin perustuvan ulkopolitiikan yhtenä punaisena lankana oli yleensäkin suistaa vallasta kaikki sellaiset hallitukset, jotka taistelevat islamilaisen valtion perustamiseen pyrkiviä jihadisteja vastaan, olipa kyse Libyasta, Egyptistä, Israelista tai Nigeriasta, ja korvata ne hallituksilla, jotka joko harjoittavat myönnytyspolitiikkaa jihadisteja kohtaan tai itse tavoittelevat islamilaisen valtion perustamista radikaalijihadisteja maltillisemmin menetelmin. Tällaisena maltillisena ryhmänä haluaa esiintyä erityisesti Muslimiveljeskunta, jonka valtaannousua Egyptissä, muualla Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa Obama oli päättänyt tukea (Washington Times 3.6.2015; Frontpage Mag 7.7.2015; The Millenium Report 15.10.2016). Käytännössä Obaman ulkopoliittinen linja merkitsi välien katkaisemista tai viilentämistä Yhdysvaltojen perinteisiin liittolaisiin, kuten Israeliin, ja liittoutumista Yhdysvaltojen vihollisten kanssa. Näin Obaman Yhdysvallat käytännössä vaihtoi puolta sodassa terrorismia vastaan ja alkoi tukea vihollista, erityisesti Muslimiveljeskuntaa, joka omissa dokumenteissaan on selvästi ilmoittanut pyrkivänsä tuhoamaan Yhdysvallat ”suuren mittaluokan jihadilla” ”sisältä käsin”.
Heinäkuussa 2018 paljastuneen tiedon mukaan Obama tuki al-Qa’idaa myös Sudanissa, mitä ei voi pitää yllätyksenä.
Brutaalisti ”uskonluopioita”, shiioja, kristittyjä ja jesidejä kohdellutta ja shari’an hudud-rangaistuksia toimeenpannutta Islamilaista valtiota kohtaan Obama oli varsin välinpitämätön, eikä hänellä ollut pitkään aikaan erityistä strategiaa sen nujertamiseksi. Hän vähätteli ISIS:tä kutsumalla sitä ”juniorireservijoukkueeksi” (JV team) eli tekijäksi, johon ei ole tarvetta kiinnittää sen suurempaa huomiota. Äärimmäisen vastahakoisesti Obama lopulta aloitti alkusyksystä 2014 kosmeettiset ilmaiskut Islamilaista valtiota vastaan. Obama oli määrännyt, että iskuista ei saa tulla ainuttakaan siviiliuhria, minkä johdosta kolme neljästä Isisin vastaisiin ilmaiskuihin lähteneestä Yhdysvaltain ilmavoimien koneesta palasi takaisin ampumatta laukaustakaan (Truth Revolt, 20.11.2015). Obaman toimista syntyi vaikutelma, että kenties hän ei olisi pannut pahakseen, vaikka Islamilainen valtio olisi vakiinnuttanut asemansa, kaatanut Assadin ja alkanut sitten uhata Israelia olemassaolollaan.
Siinä missä Obama oli aktiivisesti tukemassa kansannousuja Muammar Gaddafia (1942–2001) vastaan Libyassa ja Hosni Mubarakia (s. 1928) vastaan Egyptissä, joissa tavoitteena oli syöstä vallasta johtajat, jotka olivat pitäneet jihadistit tiukasti kurissa, Obamalta ei herunut myötätuntoa Iranin mullahien islamilaista diktatuuria vastustanutta kansannousua kohtaan vuonna 2009. Iranin varalle Obamalla oli nimittäin aivan muita suunnitelmia. Hän halusi normalisoida suhteet Iraniin, Yhdysvaltain veriviholliseen ja yhteen maailman suurimmista terrorismin tukijoista, jonka johtajat huudattavat väkijoukkoja viikoittain ”Kuolema Amerikalle!”-iskulauseilla ja pyrkivät valmistamaan ydinaseita tuhotakseen niin Israelin kuin Yhdysvallatkin odottamassaan lopun aikojen taistelussa. Sitä varten Obama runnoi läpi Iranin ydinohjelmaa koskevan toimintasuunnitelman (JCPOA) (Gatestone Institute, 19.7.2016).
Tämä Israelin ja Lännen kannalta katastrofaalinen ja Lähi-idän vakautta ennestään horjuttava ”ydinsopu”, jota Obama piti suurena saavutuksenaan ja josta presidentti Trump on onneksi sanoutumassa irti, merkitsee käytännössä sitä, että Iran saa rauhassa – ja peräti Yhdysvaltain avustuksella – jatkaa ydinaseohjelmaansa samoin kuin ballististen ohjusten testaamista, ja Iranin on mahdollista valmistaa ydinaseita nopeammin ja enemmän, kuin mihin sen resurssit ilman ”ydinsopua” riittäisivät. Lisäksi Iranille avataan pääsy laillisille asemarkkinoille, ja se saa käyttöönsä 100–150 miljardia dollaria jäädytettyjä varoja käytettäviksi aseiden hankkimiseen ja terrorismin tukemiseen ympäri maailmaa. Neuvotteluissa Iranin mullahien asiamiehenä käytännössä toiminut Obama pyrki systemaattisesti ummistamaan silmänsä siltä, että Iran harjoittaa räikeitä ihmisoikeusloukkauksia, tukee valtavilla summilla terrorismia ympäri maailmaa, uhkailee Israelia ja Yhdysvaltoja ja antaa ymmärtää, ettei sillä todellisuudessa ole pienintäkään aietta noudattaa sopimusta. (The Clarion Project, 23.7.2015; Lopez, 29.6.2015; Fleitz, 14.7.2015; Fleitz, 18.1.2016.)
Voidellakseen Iranin mullahit ”ydinsopuun” Obama lennätytti tunnisteettomilla tilauslennoilla Sveitsiin yhteensä 1,7 miljardia dollaria käteistä, jotka vaihdettiin euroiksi ja toimitettiin tammi-helmikuussa Teheraniin. Kuten myöhemmin on selvinnyt, Iran on käyttänyt näitä Obamalta saatuja lahjuksia terroristien tukemiseen (Jihad Watch, 9.2.2018). Kaiken lisäksi taannoisten paljastusten mukaan Obaman hallinto auttoi Irania salaa kiertämään Yhdysvaltojen sille asettamia pakotteita ja lupasi, että Euroopan maille ei koituisi seuraamuksia, jos ne harjoittaisivat liiketoimintaa Iranin kanssa (Jihad Watch, 28.6.2018).
”Miksi Barack Obamaa ei ole asetettu syytteeseen maanpetoksesta?”, pohtii Jihad Watchin perustaja Robert Spencer.
Obaman ulkopoliittinen neuvonantaja ja ulkopolitiikkaa koskevien puheiden kirjoittaja, entinen pöytäromaanikirjailija Ben Rhodes on paljastanut, että ”ydinsopu” saatiin myytyä yleisölle hänen sepittämällään valheellisella narratiivilla, jonka mukaan Iranissa valta oli siirtynyt kovan linjan islamisteilta maltillisille islamisteille. Rhodes selittää, kuinka huijaus onnistui lehdistön myötävaikutuksella: ”Kaikilla näillä sanomalehdillä oli ennen ulkomaan toimistot… Nyt niillä ei ole. He soittavat ja pyytävät meitä selittämään heille, mitä tapahtuu Moskovassa ja Kairossa. Useimmat tiedotusvälineet raportoivat maailman tapahtumista Washingtonista käsin. Keskimääräinen toimittaja, jolle puhumme, on 27-vuotias, ja heidän ainoa toimituskokemuksensa liittyy poliittisiin kampanjoihin… He eivät kirjaimellisesti tiedä mitään.” New York Timesissa julkaistussa haastattelussa Rhodes antaa ymmärtää, että taustaideana koko ”ydinsovussa” on ollut tarve uudelleenorientoida radikaalisti Yhdysvaltain ulkopolitiikka Lähi-idässä. Daniel Greenfield toteaa: ”Siinä se nähdään. Kyse ei alun alkaenkaan ollut ’rauhasta’ tai siitä, että Iran saataisiin hylkäämään ydinaseohjelmansa. Kyse ei ollut maltillisten tukemisesta. Rhodes myöntää, että se on hölynpölyä. Kyse oli hallinnon jatkuvasta pakkomielteestä muuttaa Amerikan ulkopolitiikan kurssi siten, että sopimuksia tehdään vihollisten kanssa meidän itsemme heikentämiseksi, heidän vahvistamisekseen ja sen estämiseksi, että me ja liittolaisemme kykenisimme pysäyttämään heidän aggressionsa. Sitä yritettiin sunni-islamistien kanssa ja epäonnistuttiin. Niinpä seuraavaksi siirryttiin Iranin shiialaisiin islamisteihin.” (FrontPage Mag, 6.5.2016.)
Obamaa ei luonnollisesti häirinnyt sekään, että syyskuun 11. päivän iskujen toteuttaminen ei olisi ollut mahdollista ilman Iranin hallituksen ja Hizbollahin al-Qa’idalle antamaa suoraa ja materiaalista tukea, mistä syystä liittovaltion tuomari määräsi toukokuussa 2018 Iranin maksamaan 6 miljardin dollarin vahingonkorvaukset uhrien omaisille (Lopez, 18.12.2011; Geller Report, 2.5.2018).
Robert Spencer kertoo Saudi-Arabian ja Iranin osallisuudesta syyskuun 11. päivän iskuihin.
Iranin osallisuuden lisäksi Yhdysvallat pyrki pitkään lakaisemaan maton alle Saudi-hallinnon osallisuuden syyskuun 11. päivän iskuihin (IPT News 20.3.2013). Yllättäen kuitenkin 15.7.2016 Obama julkaisi 9/11-tutkintakomission raportin salaiseksi julistetut 28 sivua, jotka osoittavat, että kaappaajat saivat merkittävää aineellista ja rahallista avustusta saudidiplomaateilta ja ‑agenteilta (Sperry, 15.7.2016; Gatestone Institute, 19.7.2016). Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että Omar al-Bayoumi, yksi kaappaajia avustaneista saudiagenteista, oli pitänyt yhteyttä Holy Land Foundationiin, Muslimiveljeskunnan hyväntekeväisyyspeitejärjestöön, jonka kautta veljeskunta kanavoi rahaa terroristijärjestö Hamasille. Toinen saudiagentti Osama Bassnan, joka tunnettiin Osama bin Ladenin kannattajana, myönsi itse avustaneensa kaappaajia al-Bayoumia enemmän, ja hänellä oli FBI:n tutkimusten mukaan kytköksiä Eritrean islamilainen jihad -järjestöön ja Omar Abdel-Rahmaniin, ”sokeaan sheikkiin”, jonka vapauttaminen yhdysvaltalaisvankilasta ei ole ollut pelkästään EIJ:n ja al-Qa’idan vaan myös Muslimiveljeskunnan pitkäaikainen tavoite. Meira Svirsky toteaa: ”Kun yhdistää pisteet, näkee, minkä virheen Länsi tekee erottaessaan väkivaltaiset ja (näennäisesti) väkivallattomat islamistiryhmät toisistaan. Ne käyttävät samaa kansainvälistä verkostoa ja ovat usein toiminnallisesti erottamattomia kytkeytyen samoihin osoitteisiin, julkisivuihin, saarnaajiin, rahoittajiin, valtiosponsoreihin ja niin edelleen.” (The Clarion Project, 18.7.2016.)
On spekuloitu, että julkaisemalla raportin salassa pidetyt 28 sivua, jotka saattoivat saudihallinnon huonoon valoon, Obama halusi korostaa olleensa oikeassa pyrkiessään normalisoimaan Yhdysvaltain suhteet Iraniin ja hyväksyessään ”ydinsovun”.
Kirjoitelmasarjan seuraavassa osassa käsitellään Muslimiveljeskunnan harjoittamaa sivilisaatiojihadia.
Bin Laden, Osama (2009b): “Message to American People”. In: Kepel & Milelli (2009), 71–77.
Faraj, Abd al-Salam (1986) Appendix: Translation of Muhammad Abd al-Salam Faraj’ Text Entitled ”Al-Faridah al-Gha’ibah” (”The Neglected Duty”), in Johannes J.G. Jansen The Neglected Duty: The Cree of Sadat’s Assasins and Islamic Resurgence in the Middle East, pp. 159–229. New York: Macmillan.
Hegghammer, Thomas (2009): “Introduction: Abdallah Azzam, the Imam of Jihad.” In: Kepel & Milelli (2009), 81–101.
Kepel, Gilles & Milelli, Jean-Pierre (eds.), 2009. Al Qaeda in Its Own Words. Paperback. The Belknap Press of Harvard University Press.
Tämä on osa kirjoitelmasarjaa, jossa käsitellään Muslimiveljeskunnan historiaa ja toimintastrategioita. Vuonna 1928 Egyptissä perustettu Muslimiveljeskunta on nykypäivän jihadistijärjestöistä petollisin ja vaarallisin. Sillä on sama tavoite kuin kaikilla muillakin jihadistijärjestöillä: valtiovallan anastaminen, shari’a-lain voimaansaattaminen, islamilaisen valtion perustaminen, kalifaatin palauttaminen entiseen suuruuteensa ja laajentaminen lopulta kaikkialle maailmaan. Mutta se eroaa muista jihadistijärjestöistä pitkäjänteiseltä toimintastrategialtaan ja menetelmiltään. Se kutsuu Lännessä käyttämäänsä lähestymistapaa ”sivilisaatiojihadistiseksi prosessiksi”, millä se tarkoittaa ”suuren mittaluokan jihadia länsimaisen sivilisaation eliminoimiseksi ja tuhoamiseksi sisältä käsin ja ’sabotoimalla’ sen mitätön kotipaikka heidän omien käsiensä ja muslimien käsien kautta niin, että se eliminoituu.” Kirjoitelmasarjan yleinen johdanto on luettavissa tästä.
Sayyid Qutb
Kirjoitelmasarjan edellisessä osassa käsiteltiin Muslimiveljeskunnan syntyä ja myöhempiä vaiheita Egyptissä, sen tavoitteita ja erityisesti sen kytköksiä ja suhdetta kansallissosialismiin. Tässä osassa käsitellään veljeskunnan pääideologiksi 1950-luvulla nousseen Sayyid Qutbin (1906–1966) teosta Ma’alim fi al-Tariq (”Virstanpylväät”, engl. ”Milestones”), johon hän on kiteyttänyt näkemyksensä siitä, mikä on islamin universaali sanoma ja päämäärä, miksi islam tulisi elävöittää ja kuinka se tulisi toteuttaa profeetta Muhammadin asettaman mallin mukaisesti. Se on modernin poliittisen islamin ja jihadismin perusteos, joka on toiminut lukuisten islamilaisten liikkeiden, jihadistijärjestöjen ja ‑yksilöiden inspiraation lähteenä. Sen keskeisiin ajatuksiin tutustuminen on välttämätöntä, mikäli haluaa ymmärtää nykypäivän jihadistien totalitaristista maailmankuvaa, ajattelutapoja, retoriikkaa ja toimintastrategioita.
Täydellisenä ihanteena ja esikuvana Ma’alim fi al-Tariq ‑teoksessaan Qutb pitää Muhammadin ja hänen seuralaistensa sukupolvea, ja hän kutsuu muslimeja palaamaan samalle puhtaalle, saastumattomalle lähteelle, josta tämän islamin ensimmäisen sukupolven edustajat (arab. al-salaf al-salih, ’hartaat esi-isät’) saivat opastuksensa, ja ammentamaan sieltä käsityksensä universumista, ihmisen olemassaolon luonnosta ja näiden kahden suhteesta, samoin kuin periaatteet, jotka säätelevät hallintoa, politiikkaa, taloutta ja yleensäkin elämän kaikkia puolia. Qutb korostaa, että tämän paluun alkulähteille ei tule suinkaan jäädä pelkästään teoreettisen, akateemisen keskustelun tasolle, vaan noita alkulähteitä – Koraania ja sunnaa – on pidettävä velvoittavina toimintaohjeina, joita on toteltava ja jotka on pantava täytäntöön. (MS: 29–34.) Qutbin lähtökohta on täten hyvin salafistinen.
Samalla kun Qutb ammentaa näkemyksensä suoraan Koraanista ja sunnasta, hän operoi monilla vasemmistovallankumouksellisilla käsitteillä, kuten ”sorto”, ”epäoikeudenmukaisuus”, ”orjuus”, ”tyrannia”, ”oikeudenmukaisuus”, ”vapaus” ja ”etujoukko”, joille kaikille hän antaa kuitenkin omalaatuisen, islamilaisen tulkinnan. Tämän marxilaiselta kalskahtavan terminologian Qutb oli omaksunut nimenomaan Maududin kirjoituksista (Brackman 2011:8). On ilmeistä, että Qutb, joka itse paheksui ja soimasi kommunismia varsin kovasanaisesti ja tarkkanäköisesti (MS: 23, 27, 60–61, 91), pyrki houkuttelemaan II maailmansodan jälkeen aiemmin fasismia ihannoinutta ja nyt sen sisarideologiasta, kommunismista, kiinnostunutta arabinuorisoa islamin pariin antamalla ymmärtää, että shari’a-lakia noudattavan islamilaisen valtion perustaminen, jos mikä, on vallankumouksellisen etujoukon johtamaa vapaustaistelua sortajia ja orjuutta vastaan. Maududilta Qutb omaksui myös monia muita ajatuksia ja käsitteitä, joita hän kehitteli edelleen ja joista tunnetuin on ”jahiliyyah” sovellettuna nyky-yhteiskunnan tilanteeseen.
Kaikki nyky-yhteiskunnat, mukaan lukien muslimiyhteiskunnat, ovat jahiliyyahin vallassa, koska ne ovat omineet itselleen lainsäädäntävallan, jonka tulisi kuulua yksinomaan Allahille, eivätkä ne siten tunnusta Allahin suvereniteettia islamin uskontunnustuksen edellyttämällä tavalla.
Yksi keskeinen käsite Qutbin kirjoituksissa on ”jahiliyyah”, jolla Koraanissa viitataan islamia edeltäneeseen ”tietämättömyyden” tai ”pakanuuden” aikaan. Qutb analysoi eri uskontoihin, talousjärjestelmiin ja poliittisiin aatesuuntiin perustuvia yhteiskuntia ja päätyy näkemykseen, jonka mukaan ”tietämättömiin”, jahili-yhteiskuntiin lukeutuvat itse asiassa kaikki nykymaailman yhteiskunnat, mukaan lukien maallistuneet muslimiyhteiskunnat, joissa Allahille kuuluva lainsäädäntövalta on siirretty jollekin toiselle auktoriteetille, jolle ihmiset sitten alistuvat, tai joissa uskontoa kunnioitetaan vain puheen tasolla, mutta ei sosiaalisessa elämässä ja elämäntavassa. (MS: 91–95.) Qutb toteaa: ”Myös nykyään meitä ympäröi jahiliyyah, joka on luonnoltaan samanlaista kuin islamin ensimmäisen vaiheen aikana, kenties hieman syvempääkin. Koko ympäristömme, ihmisten uskomukset ja ideat, tavat ja taidot, säännöt ja lait ovat jahiliyyahia – jopa siinä määrin, että asiat, joita pidämme islamilaisena kulttuurina, islamilaisina lähteinä, islamilaisena filosofiana ja islamilaisena ajatteluna, ovat kaikki jahiliyyahin rakennelmia.” (MS: 34.) Niinpä Qutb vaatiikin, että islam on elävöitettävä ja ”muslimiyhteisön on palattava alkuperäiseen muotoonsa” niin, että islam voi jälleen toimia ”ihmiskunnan johtajan roolissa” (MS: 25).
Qutb selittää, kuinka jahiliyyah, jonka valtaan muslimiyhteiskunnatkin ovat taantuneet, on jyrkässä ristiriidassa islamin perussanoman ja uskontunnustuksen (shahada) kanssa, joka on julistus Allahin ykseydestä (tawhid) ja suvereniteetista (hakimiyyah) Maan päällä ja koko universumissa. Kuten tunnettua, islamin uskontunnustuksen ensimmäisessä osassa sanotaan La ilaha illa Allah ’Allah on ainoa jumala’, toisin sanoen Allah on ainoa asia, jota on soveliasta tai luvallista palvoa. Siitä, että Allahin tilalle tai rinnalle asetetaan muita palvonnan kohteita, kuten vaikkapa kiviä, taivaankappaleita, patsaita, esineitä, ihmisiä, instituutioita tai mitä tahansa muita konkreettisia tai abstrakteja epäjumalia tai idoleita, käytetään islamissa nimitystä shirk. Sitä pidetään anteeksiantamattomana rikkomuksena Allahia kohtaan (‘Umdat al-Salik p1.0), ja Koraani määrää muslimit yksiselitteisesti taistelemaan sitä harjoittavia mushrikeja (mon. mushrikun) – monijumalaisia, kuvanpalvojia ja pakanoita – vastaan, kunnes koko maailmassa palvotaan yksin Allahia:
Allah ei anna anteeksi sitä, että Hänen rinnalleen asetetaan muita jumalia, mutta kaiken muun Hän antaa anteeksi, kenelle tahtoo. Joka asettaa vertaisia Allahille, on tehnyt hirveän synnin. (Koraani 4:48)
Taistelkaa heitä vastaan, kunnes epäjumalia ei enää palvota, vaan yksin Allahia, mutta jos he herkeävät, tietää Allah, mitä he tekevät. (Koraani 8:39)
Hän (Allah) on lähettänyt lähettiläänsä (Muhammadin) tuomaan johdatuksen ja totuuden uskonnon saattaakseen sen voittamaan kaikki muut uskonnot, vaikka se on vastoin monijumalaisten tahtoa. (Koraani 9:33)
Qutb toteaa: ”Ihmisten tulisi tietää, että islam tarkoittaa La ilaha illa Allah ‑uskontunnustuksen hyväksymistä sen syvimmässä merkityksessä, joka on se, että elämän joka osa-alueen tulisi olla Allahin suvereniteetin alla ja niitä, jotka kapinoivat Allahin suvereniteettia vastaan ja anastavat sen itselleen, tulisi vastustaa, ja ihmisten tulisi ottaa tämä uskomus sydämeensä ja mieleensä ja toteuttaa se elämäntavassaan ja käytännön toimissaan (MS: 48).” Ihmisten tulisi näin ollen lainsäädännössään, uskonnollisissa palvontariiteissään, arvomaailmassaan, moraalisissa periaatteissaan, käyttäytymisessään, uskomuksissaan, ideoissaan, elämäntavassaan, yhteiskunnallisessa järjestäytymisessään ja ylipäätään elämän kaikilla osa-alueilla alistua yksinomaan Allahin määräysvaltaan ja noudattaa vain Allahin shari’a-lakia. Qutb korostaa, ettei ihmisiä tarvitse taivutella hyväksymään shari’aa vetoamalla sen ylemmyyteen tai kauneuteen, vaan ”rakkauden jumalallista lakia, shari’aa, kohtaan tulisi olla seurausta puhtaasta alistumisesta Allahille”. Shari’a ei siis ole tarkoitettu älyllisten tai esteettisten spekulaatioiden kohteeksi vaan yksinkertaisesti noudatettavaksi. Qutb painottaa: ”Viestin perustana on, että shari’a tulisi hyväksyä kyseenalaistamatta ja kaikki muut lait tulisi hylätä niiden kaikissa muodoissa. Tämä on islamia. Islamilla ei ole muuta merkitystä.” (MS: 49.)
Ihmisen on tunnustettava Allahin ykseys (ts. se, ettei ihminen saa palvoa mitään muuta kuin Allahia) ja suvereniteetti ja siten alistuttava kyseenalaistamattomalla antaumuksella noudattamaan yksinomaan Allahin shari’aa. Sen myötä hänen on hylättävä kaikki ihmisten säätämät lait samoin kuin omat henkilökohtaiset uskomuksensa, halunsa, taipumuksensa, intressinsä ja elämäntapansa. Vain näin hän voi vapautua niin ”toisten ihmisten orjuudesta” kuin ”halujenkin orjuudesta” ja siirtyä siten ”sorron”, ”tyrannian” ja ”epäoikeudenmukaisuuden” tilasta ”vapauden” ja ”oikeudenmukaisuuden” tilaan.
Maududilta omaksumaansa näkemystä mukaillen Qutb maalaa mielenkiintoisen kuvan Allahille alistumisen universaalista luonteesta ja merkityksestä: Islamin mukaan Allah on luonut koko universumin, joka on kuuliainen ja alistuvainen Allahin tahdolle, voimalle ja auktoriteetille ja jatkaa sen ansiosta olemassaoloaan harmonisella tavalla (MS: 100). Niinpä Qutb painottaa: ”On (…) tarpeen, että tämä sama auktoriteetti tunnustetaan ihmiselämän lainsäätäjäksi. Ihmisen ei tulisi irtautua tästä auktoriteetista ja kehittää erillistä järjestelmää ja erillistä elämäntapaa.” (MS: 56–57.) Edelleen Qutb kirjoittaa: ”Tämän käsityksen mukaan kuuliaisuus Allahin shari’aa kohtaan seuraa itse asiassa tarpeesta harmonisoida ihmiselämä ihmisessä itsessään ja muussa universumissa toimivan lain kanssa. Tämä tarve edellyttää, että ihmisten sosiaalisia asioita säätelevän lain on oltava sopusoinnussa universumin yleisen lain kanssa; se vaatii, että yhdessä muun universumin kanssa ihminen alistuu yksinomaan Allahille, eikä kenenkään ihmisen tulisi nousta toisten hallitsijaksi (MS: 105).” Qutb siis korostaa, että shari’a on osa Allahin universaalia lakia, ja sitä tulisi noudattaa samanlaisella tahdottomalla ja kyseenalaistamattomalla antaumuksella, jolla fyysinen maailma alistuu noudattamaan Allahin luomia luonnonlakeja.
Ajatus siitä, että ihmisellä itsellään olisi oikeus muodostaa omia uskomuksia, ideoita, arvoja, säätää lakeja ja valita oma elämäntapa on jahiliyyahia, kuten Qutb tähdentää, ja ”kapinointia Allahin suvereniteettia vastaan Maan päällä” (MS: 27, 34, 48). Yksi Qutbin keskeisistä väitteistä on, että jahiliyyah ja siihen olennaisesti liittyvä ”Allahin suvereniteetin anastaminen ihmisen haltuun” johtaa väistämättä epäoikeudenmukaiseen tilanteeseen, jossa yhdestä ihmisestä tulee toisen herra, jonka orjuuteen tämä jälkimmäinen joutuu alistumaan ja jota tämä joutuu palvomaan. Tämän näkemyksen mukaan esimerkiksi demokratia on jahiliyyahia, koska siinä joukko ihmisiä harjoittaa Allahilta anastettua suvereniteettia pakottaessaan toiset ihmiset alistumaan säädöksiinsä – keinotekoisiin, ihmisen laatimiin lakeihin. ”Maailmassa on vain yksi Allahin puolue; kaikki muut puolueet ovat Saatanasta ja kapinointia”, painottaa Qutb (MS: 130). Jahiliyyahia ja orjuutta Qutbin mukaan on myös se, että ihminen toimii omien henkilökohtaisten halujensa, intressiensä, taipumustensa ja tavoitteidensa pohjalta, koska tällöin ihminen on omien ”halujensa orja” (MS: 43–44, 67, 70). Qutb toteaa, että taisteleminen omia haluja, taipumuksia, tavoitteita, henkilökohtaisia etuja ja omaan perheeseen ja kansakuntaan liittyviä intressejä vastaan on ”sisäistä suurta taistelua Saatanaa vastaan”, ja se on jotain, mikä jokaisen muslimin on täytynyt käydä ennen astumista taistelukentälle (MS: 82). Qutb viittaa tässä nk. suuremman jihadin (jihad akbar) käsitteeseen.
Islamin tärkein velvollisuus on jihadin avulla syöstä vallasta ihmisjohtoinen jahiliyyah, anastaa poliittinen valta, toimeenpanna pakolla Allahin shari’aan perustuva elämäntapa ja vapauttaa ihmiset siten jahili-vallanpitäjistä, -oikeus- ja -yhteiskuntajärjestyksestä, -käsitteistä ja -perinteistä. Vasta tämän jälkeen ihmisille koittaa ”täydellinen vapaus” päättää, omaksuako islamin usko vai ei, tosin ilman mahdollisuutta palata enää shari’aa edeltäneeseen jahili-järjestelmään ja -elämäntapaan.
Qutbin mukaan ”vain islam on todellinen sivilisaatio” ja kaikki jahili-yhteiskunnat eri muodoissaan ovat taantumuksellisia tyrannioita, joissa ihmiset joutuvat alistumaan toisten ihmisten tai omien halujensa orjuuteen ja jotka siten estävät ihmisiä saavuttamasta ”todellista vapautta”. Tämä todellinen, ”täydellinen vapaus” koittaa vasta sitten, kun jahiliyyahin tyrannia on saatu tuhottua täysin ja ihmiset ovat vapautuneet ”jahili-yhteiskuntien, jahili-käsitteiden, jahili-perinteiden ja jahili-johtajuuden kynsistä”. (MS: 34, 71, 81, 106–107.) Vasta tällöin ihmisillä on hänen mukaansa ”vapaa ympäristö” valita, mitä uskoa, ja päättää, omaksuako islamin usko vai ei (MS: 65). Qutb kuitenkin korostaa, että tämä vapaus ei suinkaan tarkoita sitä, että ihmiset voisivat tässä tilanteessa päättää palata takaisin ”omien halujensa orjiksi” tai ”pysytellä toisten ihmisten orjuudessa” jahili-järjestelmän mukaisesti. Ideana on pikemminkin se, että islam ei suoranaisesti voi pakottaa ihmisiä uskomaan sen käsityksiä, mutta islamilaisessa valtiossa elävien on joka tapauksessa alistuttava noudattamaan Allahin shari’aa, olipa heillä minkälaisia uskomuksia tahansa. (MS: 70–71.) Kuten tunnettua, islamiin kääntymisen lisäksi shari’a antaa kafireille vapauden tulla muslimien tappamiksi tai orjuuttamiksi, ja, mikäli he kuuluvat nk. Kirjan kansoihin eli juutalaisiin tai kristittyihin, lisävaihtoehtona on maksaa suojelurahaa (jizya) ja alistua elämään nöyryyttävässä dhimmin asemassa muslimien yliherruuden alla. Mainittakoon, että yksi keskeinen menetelmä, jolla islam pyrkii vapauttamaan ihmiset ”halujen orjuudesta”, on nimenomaan kafireiden alistaminen ja nöyryyttäminen niin, että heidän asemansa näyttää mahdollisimman halveksuttavalta ja vastenmieliseltä verrattuna muslimien etuoikeutettuun ja hallitsevaan asemaan yhteiskunnassa (lue: Dhimmiys).
”Vapaudella” Qutb tarkoittaa näin ollen tilannetta, jossa mikään ei estä ihmistä kääntymästä muslimiksi, palvomasta yksin Allahia ja noudattamasta yksinomaan shari’aa elämän kaikilla osa-alueilla. Qutb yltyykin ylistämään islamia todelliseksi ihmiskunnan vapauden julistukseksi: ”Tämä uskonto todella on universaali julistus ihmisen vapaudesta toisten ihmisten orjuudesta ja hänen omien halujensa orjuudesta, joka myös on ihmisorjuuden muoto; se on julistus siitä, että suvereniteetti kuuluu yksinomaan Allahille ja että Hän on kaikkien maailmojen Herra. (…) Tämä julistus tarkoittaa, että Allahilta anastettu auktoriteetti palautetaan Hänelle ja anastajat – ne, jotka säätävät lakeja toisille kohottaen siten itsensä herran asemaan ja alistaen toiset orjan asemaan – heitetään ulos.” (MS: 67.) Qutb jatkaa: ”Islamin tärkein velvollisuus tässä maailmassa on syöstä vallasta ihmisjohtoinen jahiliyyah ja ottaa johtoasema omiin käsiin ja toteuttaa pakolla tietty elämäntapa, joka on sen pysyvä piirre (MS: 148).”
Qutb korostaa voimakkaasti jihadin merkitystä tuon velvollisuuden täyttämisessä eli kaiken ”sorron”, ”epäoikeudenmukaisuuden”, kaikkien ”saatanallisten voimien” ja ”saatanallisten elämänjärjestelmien” hävittämisessä ja ihmisten tuomisessa ”islamin oikeudenmukaisuuteen”: ”Tämä liike käyttää saarnaamis- ja taivuttelumenetelmiä ideoiden ja uskomusten uudistamiseksi, ja se käyttää fyysistä voimaa ja jihadia ideoiden ja uskomusten uudistamista estävän jahili-järjestelmän organisaatioiden ja auktoriteettien lakkauttamiseksi.” (MS: 65, 81.) Qutb huomauttaa, että länsimaissa ”uskonnolla” tarkoitetaan pelkästään sydämessä vaalittavaa uskoa, jolla ei ole yhteyttä käytännön elämään, ja siksi uskonnollisen sodankin ajatellaan olevan sotaa uskon pakottamiseksi ihmissydämiin, mutta tämä ei päde islamiin, ”sillä islam on Allahin Kaikkivaltiaan koko ihmiskunnalle määräämä elämäntapa, ja se perustuu yksin Allahin valtiuteen eli Allahin hakimiyyahiin (suvereniteettiin) ja määrää käytännön elämästä sen kaikkine yksityiskohtineen”. Qutb painottaa: ”Jihad islamissa on yksinkertaisesti nimitys pyrkimykselle tehdä tästä elämänjärjestelmästä hallitseva maailmassa.” (MS: 86.) Onkin tärkeä pitää mielessä, että kun muslimit puhuvat ”islamista” tai ”uskonnosta” ja sen perustamisesta, he viittaavat sillä shari’a-lakia noudattavaan totalitaariseen yhteiskuntajärjestelmään, islamin yhteisöön ja elämäntapaan eivätkä niinkään henkilökohtaiseen uskoon. ”Islam ei ole pelkkä ’usko’”, painottaa Qutb (MS: 70) ja jatkaa: ”… joka paikassa, missä on olemassa islamilainen yhteisö, joka on konkreettinen esimerkki jumalallisesti säädetystä elämänjärjestelmästä, sillä on Jumalan antama oikeus astua esiin ja ottaa poliittinen järjestelmä hallintaansa niin, että se voi perustaa shari’an Maan päälle, kun taas uskon asian se jättää henkilökohtaisen omantunnon varaan (MS: 86).”
Jihadin on oltava myös hyökkäävää. Jos joku asettaa esteitä islamin levittämiselle ja shari’an toimeenpanemiselle ja pyrkii siten rajoittamaan ”ihmisen vapautta”, islamin velvollisuutena on ”vapauden puolustamisen” nimissä taistella häntä vastaan ja surmata hänet, mikäli hän ei ilmoita alistuvansa.
Qutb soimaa defaitismista ja tietämättömyydestä niitä muslimiajattelijoita, jotka ”olosuhteiden paineen alaisina” ja ”petollisten orientalistien viekkaiden hyökkäysten lannistamina” ovat vääristäneet islamilaisen jihadin merkityksen puolustavaksi sodankäynniksi, ja toteaa, että jos jihadin yhteydessä välttämättä halutaan puhua puolustamisesta, se tulee ymmärtää ”ihmisen puolustamiseksi niitä elementtejä vastaan, jotka rajoittavat hänen vapauttaan” yllä mainitussa merkityksessä, ja tällaiset elementit voivat ilmetä esimerkiksi uskomuksina, käsityksinä ja poliittisina järjestelminä (MS: 71). Ideana siis on, että muslimeilla on Allahin antama oikeus anastaa poliittinen valta haltuunsa ja pakottaa kaikki kansakunnat Maan päällä noudattamaan shari’aa, ja jos joku pyrkii estämään tätä, muslimeilla on velvollisuus ihmiskunnan vapauden puolustamisen nimissä taistella häntä vastaan ja tarvittaessa alistaa ja tappaa hänet. Qutb toteaa: ”Minkään poliittisen järjestelmän tai materiaalisen voiman ei tulisi asettaa esteitä islamin saarnaamiselle. Sen tulisi antaa jokaiselle yksilölle vapaus hyväksyä tai hylätä se, ja jos joku haluaa hyväksyä sen, sen ei tulisi estää häntä tai taistella häntä vastaan. Jos joku tekee niin, silloin on islamin velvollisuus taistella häntä vastaan, joko kunnes hänet on tapettu tai kunnes hän ilmoittaa alistuvansa (MS: 66).”
Islamin yhteisön perustaminen jahili-yhteiskuntaan johtaa väistämättä konfliktiin shari’aa noudattavan, Allahin universaalia herruutta julistavan islamin yhteisön ja itsensä säilyttämään pyrkivän jahili-yhteisön välillä, sillä nämä kaksi järjestelmää eivät voi pitkään elää rinnan. Tällöin islamilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin ”puolustautua hyökkäystä vastaan” ja hävittää täysin kaikki sellaiset jahili-järjestelmät, koska ne ovat ”esteitä universaalin vapauden tiellä”.
Qutb painottaa, että islamin saapuminen ja islamilaisen yhteisön perustaminen uuteen yhteiskuntaan johtaa aina väistämättä konfliktiin, koska ympäröivä jahili-yhteiskunta haluaa luonnollisesti säilyttää itsensä. Qutb kuvaa islamia ja sen osaksi langetettua kamppailua seuraavasti: ”Sen [islamin] pelkkä olemassaolo yleisenä julistuksena Allahin universaalista herruudesta ja julistuksena ihmisen vapaudesta kaikkien muiden kuin Allahin orjuudesta ja sen järjestäytyminen liikkeeksi uuden johdon alle, joka on eri kuin olemassa oleva jahili-johto, sekä se, että se luo jumalalliseen auktoriteettiin ja Yhdelle Jumalalle alistumiseen perustuvan erillisen ja pysyvän yhteiskunnan, on riittävä syy ympäröivälle, ihmisauktoriteettiin muodossa tai toisessa perustuvalle jahili-yhteiskunnalle nousta sitä vastaan säilyttääkseen itsensä ja tukahduttaakseen islamin. (…) Tämä on luonnollista kamppailua kahden järjestelmän välillä, jotka eivät voi elää rinnan pitkään. Tämä on tosiasia, jota ei voi kieltää, ja näin ollen islamilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin puolustautua hyökkäystä vastaan.” (MS: 83.) Näin ollen kaikki yhteiskunnat ja yksilöt, jotka eivät halua alistua muslimien yliherruuden alle ja noudattaa Allahin shari’aa, vaan pyrkivät säilyttämään oman yhteiskuntajärjestyksensä, kulttuurinsa, perinteensä ja elämäntapansa, ovat tämän näkemyksen mukaan ”hyökkääjiä”, joita vastaan muslimien on puolustauduttava ja jotka on alistettava ja tarvittaessa tapettava, sillä, kuten Qutb asian ilmaisee: ”Islamin velvollisuus on hävittää täysin kaikki sellaiset järjestelmät, koska ne ovat esteitä universaalin vapauden tiellä (MS: 85).”
Muslimin ainoa kansallisuus on hänen uskonsa, ainoa kotimaa Dar al-islam (shari’a-lakia noudattava islamin alue), ainoa hallitsija Allah, ainoa perustuslaki Koraani, ja hänen ainoita sukulaisiaan ovat ne, jotka jakavat uskon Allahiin. Muslimi voi olla lojaali vain Dar al-islamille, jonka on levittäydyttävä kaikkialle maailmaan. Islam ei voi sallia mitään sekoittumista jahiliyyahin kanssa eikä suostua mihinkään kompromisseihin jahili-yhteiskunnan käytäntöjen kanssa. Jäljelle jää vain joko islam tai jahiliyyah: islam ei voi suostua tilanteeseen, joka on puoliksi islamia ja puoliksi jahiliyyahia.
Qutb korostaa voimakkaasti jihadin universaalia, globaalia luonnetta ja sitä, että muslimin ainoa kansallisuus on hänen uskonsa, ainoa kotimaa Dar al-islam (shari’a-lakia noudattava islamin alue), ainoa hallitsija Allah, ainoa perustuslaki Koraani, ja hänen ainoita sukulaisiaan ovat ne, jotka jakavat uskon Allahiin (MS: 132–133), ja näin ollen muslimin tulisi eliminoida tästä käsityksestä kaikki vähäisimmätkin jahiliyyahin elementit, kuten shirkin suhteessa kotimaahan, rotuun, kansaan, sukujuuriin tai materiaalisiin intresseihin (MS: 143). Qutb painottaa erityisesti, että islamin sanoma ei rajoitu arabeihin eikä se ole pelkästään arabien vapauden julistus, vaan se on suunnattu koko ihmiskunnalle ja sen toimintapiirinä on koko Maa: ”Tämä uskonto haluaa tuoda koko maailman takaisin Ylläpitäjälleen ja vapauttaa sen kaikkien muiden paitsi Allahin orjuudesta (MS: 60).” Monet jihadistit, erityisesti al-Qa’idan ideologit, ovat tulkinneet tämän Qutbin näkemyksen kannanotoksi sen puolesta, että muslimien, erityisesti arabien, ei tulisi jihadissaan rajoittua kansalliseen taisteluun muslimimaiden maallistuneita vallanpitäjiä vastaan, vaan jihadia tulisi käydä globaalilla rintamalla – islamin maailmanlaajuisen yhteisön eli umman puolustamiseksi hyökkääjää vastaan, islamilaisen valtion perustamiseksi ja kalifaatin palauttamiseksi ja sitten lopulta shari’an voimaansaattamiseksi kaikkialla maailmassa.
Kuten Qutb siis toteaa, muslimin ainoa kotimaa, jota kohtaan hän voi olla lojaali, on Dar al-islam, muslimien hallitsema ”islamin alue”, jossa noudatetaan shari’aa ja islamilaista elämäntapaa, ja koko muu maailma on Dar al-harbia eli ”sodan aluetta”. Qutb painottaa, että muslimi on valmiina taistelemaan Dar al-harbia vastaan, vaikka se olisi hänen syntymäpaikkansa, hänen sukulaistensa asuinpaikka tai hänen omaisuutensa tai muiden materiaalisten intressiensä sijaintipaikka (MS: 131, 140). Niinpä tästä näkökulmasta katsottuna ajatus muslimien integroitumisesta länsimaisiin yhteiskuntiin on täysin poissuljettu vaihtoehto. Qutb korostaa: ”Tehtävänämme on olla tekemättä kompromisseja jahili-yhteiskunnan käytäntöjen kanssa, emmekä voi olla lojaaleja sitä kohtaan. Jahili-ominaisuuksiensa johdosta jahili-yhteiskunta ei ole kompromissien arvoinen. (…) Tavoitteenamme on muuttaa perustavassa ristiriidassa islamin kanssa oleva jahili-järjestelmä juuriaan myöten… (…) Ensi askeleenamme on nousta jahili-yhteiskunnan ja kaikkien sen käsitysten ja arvojen yläpuolelle. Emme tingi omista arvoistamme ja käsityksistämme missään määrin tämän jahili-yhteiskunnan hyväksi. Emme koskaan! (MS: 35)” Hän jatkaa: ”Islam ei voi sallia mitään sekoittumista jahiliyyahin kanssa, ei käsityksissään eikä niistä johdetuissa elämäntavoissaan. Jäljelle jää vain joko islam tai jahiliyyah: islam ei voi suostua tilanteeseen, joka on puoliksi islamia ja puoliksi jahiliyyahia. Tässä suhteessa islamin näkökanta on hyvin selkeä. Se sanoo, että totuus on yksi eikä sitä voi jakaa (MS: 146).”
Qutbin näkemys sillanrakennuksesta islamin ja muiden uskontojen ja yhteiskuntajärjestelmien välille on tuttu nykyisestä monikulturismin ideologiasta, joka sallii tällaisen sillan ylittämisen vain yhteen suuntaan: ”Kuilu islamin ja jahiliyyahin välillä on suuri, eikä sen yli pidä rakentaa siltaa niin, että ihmiset kahdella puolella voivat sekoittua keskenään, vaan ainoastaan siten, että jahiliyyahin ihmiset voivat tulla yli islamiin, elivätpä he niin kutsutussa ’islamilaisessa’ maassa ja pitivätpä he itseään muslimeina tai olivatpa he ’islamilaisten’ maiden ulkopuolella…” (MS: 156).
Islam tulee elvyttää asteittain, aivan kuten profeetta Muhammad aikoinaan perusti islamin. Ensin tulee muodostaa etujoukko, joka irtautuu jahili-yhteiskunnasta ja tulee siitä riippumattomaksi ja jonka keskuksena toimii uusi johto. Sen jälkeen islamin yhteisön tulee vahvistua joka tasolla ennen jahili-yhteiskunnan avointa haastamista.
Kuinka islamin elvyttäminen sitten Qutbin mukaan tulisi toteuttaa käytännössä? Qutb tähdentää, että tässäkin asiassa olennaista on seurata profeetta Muhammadin esimerkkiä. Ensin tulee muodostaa etujoukko, joka tuntee tämän pitkän matkan varrelle sijoittuvat virstanpylväät, ja juuri tämän etujoukon opastukseksi Qutb laatikin teoksensa Ma’alim fi al-Tariq (”Virstanpylväät”) (MS: 27–28). Pelkkä abstrakti teoreettinen tietämys ei siis riitä, vaan uskon kanssa samanaikaisesti on perustettava siihen pohjautuva yhteisö ja liike (MS: 51). Qutb toteaa: ”On tarpeen, että tämä ryhmä irtautuu jahili-yhteiskunnasta siten että, siitä tulee riippumaton ja erillinen aktiivisesta ja järjestäytyneestä jahili-yhteiskunnasta, joka pyrkii torjumaan islamin. Tämän uuden ryhmän keskuksena tulisi olla uusi johto – johto, joka ensin henkilöityi itse profeetassa ja joka hänen jälkeensä siirtyi niille, jotka pyrkivät tuomaan ihmiset takaisin Allahin Kaikkivaltiaan suvereniteetin, Hänen auktoriteettinsa ja Hänen lakiensa piiriin (MS: 58).” Qutb varoittaa, että heti kun tällainen etujoukko on perustettu, on syytä varautua siihen, että jahili-yhteiskunta päättää hyökätä sen kimppuun, joten muslimiyhteisön on syytä ensin vahvistua joka tasolla tarpeeksi ennen jahili-yhteiskunnan avointa haastamista (MS: 90).
Qutb korostaa, että matka islamin elvyttämisestä ja islamilaisen yhteisön perustamisesta sen maailmanherruuteen on pitkä (MS: 25–26, 50), ja siinä tulisi edetä asteittaisesti ja vakaasti soveltamalla samaa menetelmää, jolla profeetta Muhammad aikoinaan perusti islamin. Qutb tiivistää siihen liittyvät keskeiset vaiheet seuraavasti siteeraten imaami ibn Qayyimia (1292–1350): ”Ensin muslimeja pidäteltiin taistelemasta, sitten heidän sallittiin taistella, sitten heidät määrättiin taistelemaan hyökkääjiä vastaan ja lopulta heidät määrättiin taistelemaan kaikkia monijumalaisia vastaan.” (MS: 74.) Ibn Qayyim täsmentää: “Täten 13 vuoden ajan lähettiläisyytensä alkamisesta hän [Muhammad] kutsui ihmisiä Allahin luo saarnaamalla, taistelematta ja kantamatta jizyaa [suojeluveroa/‑rahaa], ja häntä käskettiin hillitsemään itsensä ja harjoittamaan kärsivällisyyttä ja malttia. Sitten hänet määrättiin muuttamaan, ja myöhemmin annettiin lupa taistella. Sitten hänet käskettiin taistelemaan niitä vastaan, jotka taistelivat häntä vastaan, ja olemaan taistelematta niitä vastaan, jotka eivät sotineet häntä vastaan. Myöhemmin hänet määrättiin taistelemaan polyteistejä vastaan, kunnes Allahin uskonto on täysin vallassa.” (MS: 63.)
Edellä mainittu ensimmäinen vaihe, jolloin muslimeja pidäteltiin väliaikaisesti taistelemasta, tunnetaan Mekan vaiheena. Qutb painottaa, että taistelu muslimien ja ”Allahin auktoriteetin anastajien” välillä on ikuista ja jatkuu, ”kunnes uskonto on puhdistettu Allahia Kaikkivaltiasta varten”, ja niinpä Mekan vaiheen rauhanomaisuus selittyykin puhtaasti strategisilla syillä, jotka liittyvät muslimiyhteisön perustamiseen (MS: 75). Qutb luettelee useita tällaisia mahdollisia syitä: Taisteleminen olisi helposti voinut sekoittua heimosodankäyntiin, jonka pyörteisiin islam olisi voinut hävitä. Mekan valmentautumis- ja varustautumisvaiheessa olennaista oli vahvistaa uskoa Allahin ykseyteen ja kehittää kärsivällisyyttä ja hermojen hallintaa. Taisteleminen olisi luonut negatiivisen mielikuvan islamista, mikä olisi voinut kääntyä muslimeja itseään vastaan. Muslimien imagon kannalta oli hyödyllisempää esiintyä sorrettuina mutta sellaisina, jotka eivät myönnä tappiotaan, sillä perinteisesti se vetoaa arabien kunniantuntoon ja herättää näiden auttamishalun erityisesti, jos sorrettua kunnioitetaan, kuten Qutb toteaa. Qutb myös painottaa, että muslimien lukumäärä Mekan vaiheessa oli hyvin pieni: ”Jos taistelu näissä olosuhteissa olisi sallittu, tämä rajallinen sodankäynti olisi johtanut muslimien täydelliseen tuhoon; vaikka he olisivat tappaneet suuren lukumäärän vastustajiaan, heidät olisi silti hävitetty täysin.” (MS: 76–77.)
Kuten tunnettua, salamurhaa pelännyt Muhammad joutui vuonna 622 vähälukuisine seuraajineen muuttamaan (hijra) Mekasta Medinaan, jossa hänen onnistui manipulointikykyjensä ansiosta kohota vahvaksi poliittiseksi ja sotilaalliseksi johtajaksi. Huomionarvoista on, että juuri hijra, siirtyminen Medinaan ja sotilaspoliittisen valtakeskuksen perustaminen sinne, on hetki, josta islamin ajanlasku alkaa, ja nimenomaan tuossa vaiheessa Muhammadin saamat ilmestykset alkoivat muuttua yhä sotaisemmiksi ja hyökkäävämmiksi:
Profeetta sanoi: “Minut on määrätty taistelemaan ihmisiä vastaan, kunnes he todistavat, että ei ole muuta jumalaa kuin Allah ja että Muhammad on Hänen palvelijansa ja Hänen lähettiläänsä, suuntaavat kasvonsa qiblaamme (rukoussuuntaamme) kohti, syövät mitä teurastamme ja rukoilevat tavallamme.” (Sunan Abu-Dawud 2635)
Taistelkaa heitä vastaan, kunnes epäjumalia ei enää palvota, vaan yksin Allahia (koko maailmassa), mutta jos he herkeävät (palvomasta muita Allahin lisäksi), tietää Allah, mitä he tekevät. (Koraani 8:39)
Hän (Allah) on lähettänyt lähettiläänsä (Muhammadin) tuomaan johdatuksen ja totuuden uskonnon (islamin) saattaakseen sen voittamaan kaikki muut uskonnot, vaikka se on vastoin vääräuskoisten (monijumalaisten, pakanoiden, epäjumalanpalvojien ja ateistien) tahtoa. (Koraani 9:33)
Kun rauhoitetut kuukaudet ovat kuluneet, tappakaa uskottomat missä heitä tapaattekin, vangitkaa ja saartakaa heidät ja väijykää heitä kaikkialla, mutta jos he katuvat, pitävät rukouksensa ja antavat almuja, antakaa heidän mennä rauhassa. Allah on Anteeksiantava. (9:5)
Koraanin (2:106, 13:39, 16:101, 17:85–86, 87:6-7) itsensä säätämän kumoamisperiaatteen (naskh) mukaisesti myöhäisemmät, Medinan vaiheen sotaisat jakeet (esim. 8:39, 9:5) kumoavat varhaisemmat, Mekan vaiheen suhteellisen rauhanomaiset jakeet (esim. 2:256). (On huomattava, että Koraania ei ole järjestetty kronologisesti, joten Koraanin suurien aikajärjestys on tarkistettava erikseen.) Qutbin oivallus siis oli, että tilanteessa, jossa jahiliyyahia edustavat voimat ovat vallassa ja muslimit ovat selvästi altavastaajan asemassa, olisi virhe noudattaa Medinan vaiheen lopullisia, sotaisia ilmoituksia, sillä tällöin avoin aseellinen jihad johtaisi muslimiyhteisön tuhoon. Sen sijaan tällaisessa tilanteessa on strategisesti järkevämpää noudattaa Mekan vaiheen mukaista varovaista lähestymistapaa, aivan kuten profeetta Muhammad oli aikoinaan menetellyt Allahilta saamiensa ilmoitusten pohjalta.
Sayyid Qutbia käsittelevä katkelma elokuvasta ”Jihad: The Men and Ideas behind Al Qaeda” (2007).
”Virstanpylväät” uuden sanaston lähteenä
Ma’alim fi al-Tariq tarjosi jihadistien käyttöön uuden sanaston, joka aikoinaan oli mitä ilmeisimmin tarkoitettu kommunismista kiinnostuneen arabinuorison houkuttelemiseksi Muslimiveljeskuntaan mutta joka sittemmin on osoittautunut erittäin tehokkaaksi propaganda-aseeksi nyky-Lännen kommunismia ihannoivassa kulttuurimarxistisessa valtakulttuurissa. Nimittäin, kun ”sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolustajat” Lännessä kuulevat muslimien haluavan vapautua ”sorrosta” ja ”epäoikeudenmukaisuudesta”, johon syyllisiä ovat muslimimaiden itsevaltaiset tyrannit (taghut), Israel, Yhdysvallat ja muut länsimaat, ja saavuttaa ”vapauden” ja luoda ”oikeudenmukaisen” yhteiskunnan, se vahvistaa näiden ”hyvien”, ”tiedostavien” ja ”vastuullisten” ihmisten kulttuurimarxistisia narratiiveja ja saa heidät fanaattisesti ja mitään kyseenalaistamatta vaatimaan noiden sortajien kukistamista ja tuhoamista. Koska heidän ideologiansa ei kestä minkäänlaista kriittistä tarkastelua, vaan siihen on vain uskottava sokeasti, he janoavat informaatiota, joka pönkittää sitä, ja valtamedia vastaa tähän tarpeeseen suoltamalla heille valeuutisia ja sensuroimalla todelliset uutiset – koska se on osoittautunut erittäin tuottoisaksi liiketoiminnaksi ja koska enemmistö toimittajista on samanlaisia ”maailmanparantajia” kuin he itse. He torjuvat noiden sortoväitteiden kriittisen tarkastelun myös siksi, että he pelkäävät tulevansa leimatuiksi ”rasisteiksi”, ”islamofoobikoiksi” ja ”muukalaiskammoisiksi” ja suljetuiksi siten halveksittuina ulos omasta ”hyvien ihmisten” ryhmästään. Tämä pelko perustuu heidän omaan kokemukseensa siitä, että heidän ryhmänsä ei hyväksy minkäänlaista toisinajattelua vaan vaatii fasismin periaatteiden mukaisesti yksilöä uhraaman itsensä kollektiivin hyväksi niin, että yhtenäisenä tuo kollektiivi olisi mahdollisimman vahva voima ”sortajien” ja ”sortorakenteiden” tuhoamiseksi ja utopistisen monikulttuurisen, kommunistisen yhteiskunnan rakentamiseksi tuhotun yhteiskunnan raunioille. Sitä paitsi, kukapa haluaisi julkisesti ilmoittaa vastustavansa ”oikeudenmukaisuutta” ja ”vapautta”?
Monien kulttuurimarxistien fanaattiset näkemykset ovat niin samankaltaisia Qutbin fasististen ajatusten kanssa, että kääntyminen islamiin on heille luonnollinen seuraava askel, mutta jotkut vasemmistolaisista voivat tulla toisiin aatoksiin, jos he rohkenevat tutkia tarkemmin, mitä sellaiset käsitteet, kuten ”epäoikeudenmukaisuus”, ”oikeudenmukaisuus” ja ”vapaus”, todellisuudessa tarkoittavat islamin ylivaltaa ajavien tahojen retoriikassa.
Kun Qutbin näkemyksiin viittaavat muslimit puhuvat ”oikeudesta”, se viittaa shari’a-lakiin. Kun he puhuvat ”oikeudenmukaisuudesta”, se viittaa shari’a-lain kyseenalaistamattomaan noudattamiseen.
Kun he puhuvat ”epäoikeudenmukaisuudesta”, ”sorrosta” tai ”tyranniasta”, se viittaa tilanteeseen, jossa shari’a ei toimi ihmiselämän kaikkien osa-alueiden perustana vaan sen sijaan tai sen rinnalla noudatetaan ihmisten säätämiä lakeja tai vaalitaan muita kuin islamiin perustuvia perinteitä.
Kun he puhuvat ”vapaudesta”, se viittaa tilanteeseen, jossa shari’a-laki on saatettu voimaan, kaikki jahili-järjestelmät on tuhottu ja ihmisillä on ”vapaus” omaksua islam uskokseen tai tulla tapetuiksi tai orjiksi tai, jos he ovat krisittyjä, juutalaisia tai zarathustralaisia, alistua suojelurahaa maksaviksi dhimmeiksi – toisen luokan kansalaisiksi, joilla on rajalliset kansalaisoikeudet. ”Vapaus” viittaa myös vapauteen ”halujen orjuudesta”, jossa yksilö on luopunut täysin omista henkilökohtaisista uskomuksistaan, haluistaan, taipumuksistaan, intresseisttään ja elämäntavastaan. Tämä näkemys voi olla hyvinkin lähellä nykypäivän vasemmistoradikaalien käsitystä vapaudesta mutta kovin kaukana 60-luvun hippien vapauden käsitteestä.
Kun he puhuvat ”vapauden puolustamisesta”, se viittaa tilanteseen, jossa kafirit, uskottomat, pyrkivät estämään shari’a-lain toimeenpanemisen säilyttääkseen oman elämäntapansa ja vapautensa ja jossa muslimit ”universaalin vapauden puolustamisen” nimissä taistelevat heitä vastaan ja surmavat heidät, mikäli he eivät alistu.
Kun he puhuvat ”islamista”, he viittaavat muslimiyhteisöön, joka palvoo yksin Allahia eikä mitään muuta ja noudattaa yksinomaan shari’a-lakia elämän ja yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla, tai he viittaavat shari’a-lakiin tai siihen perustuvaan islamin elämäntapaan (din). Siihen voi sisältyä myös ajatus ”uskosta” kristinuskon merkityksessä, mutta vain toissijaisena elementtinä. Kuten Qutbin Ma’alim fi al-Tariq ‑teoksestakin ilmenee, olennaista islamisssa ei ole se, mihin kukin uskoo sydämessään, vaan alistuminen ”Allahin orjuuteen” ja shari’-a-lain noudattaminen.
Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan näyttää molemmin kämmenin arabikevään myötä Muslimiveljeskunnan tunnukseksi muodostunutta R4BIA-elettä.
Muslimiveljeskunta viljelee mielellään edellä mainittuja termejä järjestöjensä ja puolueidensa nimissä. Esimerkiksi Egyptissä Muslimiveljeskunnan puolueen nimi on ”Vapaus- ja oikeuspuolue” ja Turkissa ”Oikeus- ja kehityspuolue” (AKP), missä ”kehitys” viittaa shari’an asteittaiseen täytäntöönpanoon veljeskunnan periaatteiden mukaisesti. Lännessä Muslimiveljeskunta käyttää ylipäätään erittäin paljon tietoisesti termistöä, jonka he tietävät kafireiden ymmärtävän väärin (esim. ”terrorismi”, ”rauha”, ”uskonto”, ”ihmisoikeudet”, ”tasa-arvo”, ”rasismi”, ”sopimus”, ”totuus”, ”sananvapaus”, ”jumalanpilkka”) ja jonka todellisen merkityksen tuntevat vain asiaan vihkiytyneet ja indoktrinoidut muslimit. Ideana on saada kafirit hyväksymään asioita, joiden todellista merkitystä he eivät tiedä, ja sitten vaivihkaa syrjäyttää kafireiden sanoille antama merkitys islamin ylivaltaa ajavien muslimien niille antamalla merkityksellä, mikä tapahtuu pikku hiljaa muslimiväestön lisääntymisen myötä. Tämänkaltainen tietoinen harhauttaminen (taqiyya ja tawriya) on shari’an mukaan sallittua ja jopa pakollista, mikäli sen avulla tavoiteltava päämäärä on pakollinen (‘Umdat al-Salik o9.0–o9.1). Yksi tällainen muslimeille pakollinen päämäärä on jihad Allahin shari’an voimaansaattamiseksi kaikkialla maailmassa.
Sayyid Qutbin Ma’alim fi al-Tariq pysyttelee varsin abstraktilla tasolla. Qutb toteaa, että islamin elvyttämisen liike tulisi käynnistää jossain muslimimaassa (MS: 27), mutta teos jättää paljon tulkinnan varaa sen suhteen, mihin konkreettisiin toimenpiteisiin muslimien tulisi ryhtyä tietyssä tilanteessa ja olosuhteissa tavoitteidensa saavuttamiseksi. Niinpä se antaa aineksia ja tukea hyvinkin erilaisille tulkinnoille ja lähestymistavoille.
Qutb painottaa, että matka islamin maailmanherruuteen on pitkä, mikä ajatus sopii yhteen sen Hasan al-Bannan idean kanssa, että kansa on vähitellen indoktrinoitava islamiin ruohonjuuritasolta käsin alkaen yksilöstä ja edeten aina suurempiin yhteiskunnallis-sosilaalisiin yksikköihin. Tämä on edelleen Muslimiveljeskunnan johtoajatus, samaan aikaan kun se kuitenkin opportunisesti tukee eri aseellisia jihadistiryhmiä aina, kun se katsoo niillä olevan realistisia mahdollisuuksia onnistua tavoitteissaan.
Qutbin vaatimus siitä, että islamin perustamiseksi etujoukon on irtauduttava jahili-yhteiskunnasta voidaan tulkita siten, että tämä irtaantuminen ei tapahdu pelkästään henkisellä vaan myös fyysisellä tasolla, aivan kuten Muhammad toimi siirtyessään (arab. hijra) Mekasta Medinaan perustaakseen islamilaisen valtion sinne.
Qutbin ajatukset siitä, että islamin yhteisön on irtaannuttava jahili-yhteiskunnasta, koska islam ei voi sallia mitään sekoittumista jahiliyyahin kanssa ja lopulta vain toinen näistä järjestelmistä voi jäädä jäljelle, ovat inspiroineet erityisesti nykypäivän salafisteja, jotka kieltäytyvät osallistumasta millään tavalla jahili-instituutioiden toimintaan ja suorasanaisesti vaativat shari’a-lain toimeenpanemista sen lopullisessa, Medinan muodossa kaikkine brutaaleine rangaistuksineen.
Qutbin tekemä erittäin jyrkkä ja ehdoton kahtiajako islamin ja jahiliyyahin välille on vedonnut moniin muslimeihin, jotka ovat halunneet saada ulkoisen auktoriteetin antamia valmiita ja yksinkertaisia joko–tai-vastauksia elämänkysymyksiinsä. Koraani ja hadithit ovat tavalliselle rivimuslimille vaikeaselkoisia lähteitä, mutta Qutb selittää islamin ytimen helposti ymmärrettävällä tavalla niin, että islam vaikuttaa jokseenkin koherentilta ja johdonmukaiselta järjestelmältä, jos vain hyväksyy sen sinänsä järjettömät, ristiriitaiset ja kestämättömät lähtöolettamukset.
Se Qutbin näkemys, että myös kaikki nykyiset muslimiyhteiskunnat ovat itse asiassa jahilliyahin vallassa ja että islamin velvollisuutena on syöstä jahili-vallanpitäjät vallasta ja tuhota kaikki jahili-järjestelmät, on saanut monet jihadistit muuttamaan viholliskuvaansa. Vihollisia eivät olekaan pelkästään juutalaiset ja imperialistiset ”ristiretkeläiset”, kuten aiemmin oli ollut tapana ajatella, vaan myös toiset muslimit, mikäli nämä eivät luovu jahiliyyahin saastuttamasta elämäntavastaan ja ”palaa” noudattamaan shari’a-lakia sen salafistisessa, Koraaniin ja sunnaan perustuvassa muodossa. Tämä on johtanut syytöksiin uskonhylkäämisestä (takfir) ja äärimmilleen siihen, että jokin jihadistiryhmä julistaa uskonluopioiksi (murtadd) tai teeskentelijöiksi (munafiq) kaikki muut muslimit, jotka eivät suostu liittymään sen riveihin. Seurauksena tästä kaikesta on ollut levottomuuksien ja terrorismin lisääntymistä muslimimaissa, kun jihadistit ovat pyrkineet väkivaltaisesti syöksemään vallasta maallistuneita ”uskonluopiohallitsijoita” tai puhdistamaan muslimiväestöä ”teeskentelijöistä” islamilaisen valtion perustamiseksi. Toiset jihadistiryhmät, kuten al-Qa’ida, sen sijaan vastustavat tätä lähestymistapaa, koska se luo muslimien keskuuteen epäsopua (fitna), ja ne pitävät sen sijaan ensisijaisena vihollisenaan ”uskonluopiohallitsijoita” ”sätkynukkeinaan” käyttävää ”juutalais-ristiretkeläistä liittoumaa” – sillä periaatteella, että on parempi hankkiutua eroon ensin suuremmasta pahasta ja sitten vasta myöhemmin pienemmästä pahasta.
Vuonna 2013 valmistunut erinomainen ranskalaisdokumentti ”The Brotherhood”, joka kattaa Muslimiveljeskunnan historian sen syntyvaiheista aina arabikevään jälkimaininkeihin asti. Ks. Sayyid Qutbia käsittelevä osuus 14:39–20:54 käynnistämällä yllä oleva video.
***
Kirjoitelmasarjan seuraavassa osassa tarkastellaan joitakin keskeisiä sunnijihadistiryhmiä, jotka ovat saaneet alkunsa tai inspiroituneet Muslimiveljeskunnasta tai sen ideologiasta, erityisesti Sayyid Qutbin näkemyksistä.
MS = Qutb, Sayyid. Milestones (Ma’alim fi’l-tareeq). Ed. by A.B. al-Mehri. Maktabah Booksellers and Publishers. Birmingham, England, 2006.
Tämä on osa kirjoitelmasarjaa, jossa käsitellään Muslimiveljeskunnan historiaa ja toimintastrategioita. Vuonna 1928 Egyptissä perustettu Muslimiveljeskunta on nykypäivän jihadistijärjestöistä petollisin ja vaarallisin. Sillä on sama tavoite kuin kaikilla muillakin jihadistijärjestöillä: valtiovallan anastaminen, shari’a-lain voimaansaattaminen, islamilaisen valtion perustaminen, kalifaatin palauttaminen entiseen suuruuteensa ja laajentaminen lopulta kaikkialle maailmaan. Mutta se eroaa muista jihadistijärjestöistä pitkäjänteiseltä toimintastrategialtaan ja menetelmiltään. Se kutsuu Lännessä käyttämäänsä lähestymistapaa ”sivilisaatiojihadistiseksi prosessiksi”, millä se tarkoittaa ”suuren mittaluokan jihadia länsimaisen sivilisaation eliminoimiseksi ja tuhoamiseksi sisältä käsin ja ’sabotoimalla’ sen mitätön kotipaikka heidän omien käsiensä ja muslimien käsien kautta niin, että se eliminoituu.” Kirjoitelmasarjan yleinen johdanto on luettavissa tästä.
Kirjoitelmasarjan tässä osassa keskitytään Muslimiveljeskunnan syntyyn, tavoitteisiin, keskeisiin vaiheisiin Egyptissä ja yhteistyöhön Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen (NSDAP) kanssa.
Vuonna 2013 valmistunut erinomainen ranskalaisdokumentti ”The Brotherhood”, joka kattaa Muslimiveljeskunnan historian sen syntyvaiheista aina arabikevään jälkimaininkeihin asti.
Hasan al-Banna ja veljeskunnan tavoitteet
Nykypäivän globaalin jihadin merkittävin taustajärjestö on Muslimiveljeskunta (Jamiat al-Ikhwan al-muslimun tai lyhyesti Ikhwan), jonka Hasan al-Banna (1906–1949) perusti Egyptissä vuonna 1928, neljä vuotta sen jälkeen, kun Kemal Atatürk oli lakkauttanut osmanien kalifaatin. Opettajana ja imaamina toimineen al-Bannan mielestä islamilainen sivilisaatio Egyptissä ja muualla oli rappioitunut ja maallistunut länsimaisen kulttuurin vaikutuksesta ja ainoa tapa, jolla muslimit voivat nousta sosiaalisesta ja moraalisesta alennustilastaan, oli puhdistaa islam kaikista vieraista vaikutteista ja palata takaisin siihen elämäntapaan, jota ”hartaat esi-isät” (arab. al-salaf al-salih), kolme ensimmäistä muslimisukupolvea, olivat Koraanin ja perimätiedon perusteella noudattaneet. Hänen lähtökohtanaan oli siis salafismi, jonka mukaan palaaminen islamin alkuaikojen yhteiskuntamalliin tarjoaa ratkaisun kaikkiin yhteiskunnan ongelmiin – myös nykyaikana.
Salafistisen utopiansa saavuttamiseksi al-Banna määritteli Muslimiveljeskunnan tehtäväksi ”vapauttaa kotimaa kaikesta ei-islamilaisesta tai vieraasta kontrollista, olipa se poliittista, taloudellista tai ideologista”, ja nostaa valtaan aidosti islamilainen hallinto, joka saattaa voimaan shari’a-lain. Lisäksi al-Banna asetti järjestön tavoitteeksi kohottaa umma, islamin maailmanlaajuinen uskontokunta, entiseen suuruuteensa, ”vapauttaa sen maat”, ”elvyttää sen kunniakas menneisyys”, lähentää sen kulttuureja ja yhdistää muslimit, ”kunnes kauan odotettu yhtenäisyys ja menetetty kalifaatti saadaan palautettua”. (MS: 248–249.)
Haluamme, että islamin lippu nostetaan jälleen liehumaan kaikissa niissä maissa, jotka ovat olleet tarpeeksi onnekkaita ollakseen islamin hallinnassa jonkin aikaa ja kuullakseen rukouskutsujan ylistävän Allahia. Andalusia, Sisilia, Balkan, Etelä-Italia ja Kreikan saaret ovat kaikki islamilaisia siirtomaita, joiden on palattava islamin huomaan. Välimerestä ja Punaisesta merestä on tultava islamin sisämeriä, jollaisia ne aikoinaan olivat. (Jihad Watch, 12.2.2008)
Shari’a-lakia noudattavan islamilaisen valtion perustaminen ja kalifaatin palauttaminen ovat kuitenkin vain veljeskunnan välitavoitteita. Sen lopullisena päämääränä on levittää ”islamin kutsu maapallon kaikkiin kolkkiin” (MS: 249). Al-Banna korosti: ”Islamin luonto on olla hallitsevana eikä hallittuna, pakottaa kaikki kansakunnat noudattamaan sen lakia ja ulottaa sen valta koko planeettaan.”
Islamin keskeisiä lähteitä, Koraania ja haditheja, huolellisesti siteeraten Al-Banna painotti teoksessaan ”Jihadin kirja” (Kitab al-Jihad), että edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi ”kaikkien muslimien on harjoitettava jihadia” (MS: 220), ja hän korosti muslimien olevan tilanteessa, jossa jihadista on shari’a-lain mukaan tullut jokaisen muslimin henkilökohtainen velvollisuus (fard al-ain):
Oppineet ovat yhtä mieltä tästä asiasta, kuten pitäisi olla ilmeistä, ja näin on riippumatta siitä, ovatko he mujtahidineja vai muqalidineja, salafeja (varhaisia) vai khalafeja (myöhempiä). He ovat kaikki yksimielisiä siitä, että jihad on fard-kifaya, joka on määrätty islamin ummalle islamin da’wan levittämiseksi, ja että jihad on fard-ain, jos vihollinen hyökkää muslimimaihin. Tämä päivänä, veljeni, kuten tiedätte, muslimit on pakotettu olemaan toisten alamaisina ja uskottomien määräiltävinä. Maamme on saarrettu ja hurruma’atimme (henkilökohtainen omaisuutemme, kunniamme, arvokkuutemme ja yksityisyytemme) häpäisty. Vihollisemme valvovat tekemisiämme, ja heidän oikeudenkäyttönsä säätelee islamilaista elämäntapaamme (din). Siitä huolimatta muslimit eivät onnistu täyttämään da’wa-velvollisuuttaan. Näin ollen tässä tilanteessa joka ainoan muslimin velvollisuutena on ryhtyä jihadiin. Jokaisen tulisi valmistautua mentaalisesti ja ruumiillisesti siten, että kun Allahin käsky tulee, hän on valmis. (al-Banna: teoksessa MS: 235)
Al-Banna iskosti seuraajiensa mieleen myös sitä Koraaniin (2:96, 62:6) sisältyvää ja islaminoppineiden usein toistamaa ajatusta, että muslimien tulee rakastaa kuolemaa eikä elämää ja toivoa erityisesti ”marttyyrikuolemaa” (shahada):
Rappio ja häpeä ovat seurausta tämän maailman rakastamisesta ja kuoleman pelkäämisestä. Siksi valmistautukaa jihadiin ja olkaa kuoleman rakastajia (MS: 239).
Pidä aina aikomuksenasi mennä jihadiin ja toivo shahadaa (marttyyrikuolemaa). Valmistaudu siihen niin paljon kuin voit (MS: 259).
Jihadia ja marttyyrikuolemaa ihannoiva, al-Bannan muotoilema Muslimiveljeskunnan tunnuslause kuuluu:
Allah on päämäärämme, profeetta johtajamme, Koraani perustuslakimme, jihad polkumme ja kuolema Allahin asian puolesta korkein toiveemme (MS: 260).
Mainittakoon, että islamissa ”marttyyrikuolemalla” tarkoitetaan tilannetta, jossa jihadisti tulee surmatuksi ollessaan itse surmaamassa uskottomia ”Allahin asian puolesta” (fi sabil Allah) eli shari’an voimaansaattamiseksi (9:111). On myös huomattava, että islam takaa suoran pääsyn paratiisiin vain tällaisille ”marttyyreille”, joita islamissa kutsutaan ”todistajiksi” (shahid) ja joihin luetaan kuuluviksi myös itsemurhaiskujen tekijät, koska heidän ensisijaisena tarkoituksenaan on uskottomien tappaminen eikä oma kuoleminen, joka on vain kyseisen teon tahaton sivuvaikutus. Muut kuin marttyyri-iskun seurauksena kuolleet muslimit joutuvat odottamaan ratkaisua mahdollisesta paratiisiin pääsystä ”tuomiopäivään asti”, jonka on määrä koittaa vasta sitten, kun muslimit ovat sitä ennen tappaneet kaikki juutalaiset Maan päältä, kuten seuraavassa tunnetussa hadithissa todetaan:
Abu Huraira kertoo Allahin lähettilään sanoneen: ”Tuomiopäivä ei tule, elleivät muslimit taistele juutalaisia vastaan ja tapa heitä, kunnes juutalaiset piiloutuvat kivien ja puiden taa ja kivet ja puut sanovat: ’Oi muslimi, Oi Allahin palvelija, takanani piileskelee juutalainen, tule tappamaan hänet.’ Vain gharkad-puu ei sano niin, koska se on yksi juutalaisten puista.” (Sahih Muslim 41:6985, ks. myös 41:6981, 41:6982, 41:6983, 41:6984; Sahih al-Bukhari 4:56:791, 4:52:177.)
Maailman kaikkien juutalaisten surmaaminen kuuluukin myös muslimiveljien keskeisiin pitkän aikavälin suunnitelmiin, ja se on hyvin selkeästi kirjattu Hamasin – Muslimiveljeskunnan Gazassa toimivan siiven – peruskirjan artiklaan 7, jossa Hamas vannoo pyrkivänsä tuon ”Allahin lupauksen toteuttamiseen, veipä se kuinka paljon aikaa tahansa”. (Hamas Covenant 1988.)
Al-Bannan akuutimpana huolenaiheena 1930–1940-luvuilla oli estää juutalaisvaltion perustaminen Palestiinan brittiläisen mandaatin alueelle, sillä shari’a-laki kieltää muslimeja luovuttamasta kafireiden haltuun mitään sellaista aluetta, jonka muslimivalloittajat ovat joskus historian saatossa ryöstö- ja sotaretkillään onnistuneet valloittamaan. Kuten Hamasin peruskirjan artiklassa 11 selitetään, kaikki tällaiset, niin kutsutut waqf-alueet ”on pyhitetty tuleville muslimisukupolville tuomiopäivään asti”. Juuri tästä syystä islamistit pitävät esimerkiksi nykypäivän israelilaisia ja espanjalaisia ”miehittäjinä”, sillä niin Israelin valtio kuin Espanjan kuningaskuntakin sijaitsevat alueella, joka on muinoin ollut kalifaatin hallussa ja jonka ”vapauttaminen” ja asettaminen jälleen shari’a-lain alaisuuteen on siten muslimien ensisijainen velvollisuus (lue: Israelin–Palestiinan konflikti ja Moskeija, pysäköintijihad…). Al-Banna julisti: ”Jos juutalaisvaltio toteutuu ja arabit oivaltavat tämän, he ajavat keskuudessaan elävät juutalaiset mereen” (New York Times, 2.8.1948). Kun Israelin valtio sitten perustettiin vuonna 1948, al-Banna totesi uhmakkaasti: ”Israel on olemassa ja jatkaa olemistaan, kunnes islam tuhoaa sen, aivan kuten se on tuhonnut muutkin ennen sitä.” Israelin valtion tuhoaminen onkin yksi Muslimiveljeskunnan keskeisistä välitavoitteista, ja tuo tavoite on selkeästi ilmoitettu Hamasin peruskirjassa, jonka alussa siteerataan äsken mainittua al-Bannan uhkausta. (Hamas Covenant 1988.)
Merkille pantavaa on, että Israelin valtion olemassaolo muinaisen Rashidunin kalifaatin (632–661) alueella herättää ummassa, maailmanlaajuisessa islamin yhteisössä, paljon vihamielisempiä tunteita kuin vaikkapa Espanjan kuningaskunnan olemassaolo entisen Córdoban kalifaatin (929–1031) alueella. Israelin valtion perustaminen historialliselle juutalaisalueelle, jonka muslimijoukkiot ensi kerran valloittivat kalifi Umarin johdolla 630-luvun jälkipuoliskolla ja jonka shari’an mukaan tulisi siis kuulua ”tuomiopäivään asti” vain muslimeille, ei kuitenkaan ole muslimien juutalaisvihan perimmäinen syy, vaan tuo viha juontaa juurensa suoraan Koraanista, haditheista ja Muhammadin elämäkerrasta, joissa annetaan äärimmäisen vastenmielinen ja demonisoitu kuva juutalaisista. Koraanin mukaan juuri juutalaiset, monijumalaisten ohella, vihaavat eniten muslimeja, ja vastaavasti Allah vihaa juutalaisia: jokainen muslimi on viiden päivittäisen rukouksensa yhteydessä velvollinen toistamaan vähintään 17 kertaa päivässä Koraanin avaussuuran (1:1), jossa juutalaisia parjataan ”niinä, joiden päälle Allahin viha lankeaa”. Koraanissa annetaan ymmärtää juutalaisten olevan parantumattomia, petollisia, vehkeileviä valehtelijoita, tekopyhiä, räävittömiä uskonpilkkaajia ja profeetankieltäjiä, sopimuksenrikkojia, kiviäkin kovasydämisempiä, ylimielisiä, tottelemattomia, syntisiä, pahantahtoisia, riidanhaluisia, pelkurimaisia saitureita, ahneita omaneduntavoittelijoita, profeettojen ja viattomien surmaajia ja ylipäätään ”kaikista elävistä huonoimpia”. Lisäksi Koraanin mukaan juutalaiset sytyttävät sotia, kiirehtivät aiheuttamaan pahaa eivätkä lakkaa tekemästä kiellettyjä asioita ja taistelemasta muslimeja vastaan, ennen kuin saavat nämä käännytetyiksi pois uskostaan. (Lue: Israelin–Palestiinan konflikti.)
Oman merkittävän panoksensa juutalaisvihan lietsontaan antoi 1950-luvulla Muslimiveljeskunnan pääideologiksi kohonnut Sayyid Qutb (1906–1966), jolle juutalaiset edustivat perimmäistä, saatanallista pahuutta, jonka kanssa ei voi neuvotella vaan joka on yksinkertaisesti tuhottava. Vuonna 1950 hän kirjoitti esseen ”Taistelumme juutalaisia vastaan”, jonka nimi viittaa Hitlerin Mein Kampfiin ja josta on vuoden 1967 sodan jälkeen levitetty satoja tuhansia kopioita ympäri muslimimaailman. Viitaten Koraanin ja hadithien kuvauksiin juutalaisista Qutb korosti siinä, että juutalaiset ovat parantumattomia, turmeltuneita juonittelijoita, joiden herkeämättömänä pakkomielteenä on taisteleminen muslimeja vastaan ja islamin hävittäminen. Hänen mukaansa ”juutalaisina juutalaiset on luonnostaan määrätty taistelemaan Allahin totuutta vastaan ja kylvämään korruptiota ja sekaannusta” (Patterson 2013). Qutb myös väitti, että maailman juutalaisväestön ”tarkoituksena on eliminoida kaikki rajoitukset, erityisesti uskon ja uskonnon asettamat rajoitukset niin, että juutalaiset voivat soluttautua koko maailman väestöön voidakseen sitten vapaasti edistää katalia aikeitaan.” ”Niistä päällimmäisenä”, Qutbin mukaan, ”on koronkiskonta, jolla ihmiskunnan koko varallisuus pyritään anastamaan koroilla pyörivien juutalaisten rahalaitosten haltuun.” (MS: 123.)
Qutbin mielestä nimenomaan juutalaiset olivat pohjimmiltaan vastuussa myös muslimiyhteiskunnan ongelmista. Hän syytti juutalaisia soluttautumisesta muslimiyhteiskuntiin ja niiden salakavalasta länsimaalaistamisesta: ”Aivan kuten menneisyydessä juutalaiset häiritsivät varhaista islamilaista yhteisöä…, nimenomaan juutalaiset ovat myöhemminkin heikentäneet islamia istuttamalla sen keskuuteen petturien sukupolven, jonka edustajat tekeytyvät oikeiksi muslimeiksi mutta jotka todellisuudessa ovat hylänneet muslimien asian… Juutalaiset ovat istuttaneet… massiivisen agenttijoukkion professoreiden, filosofien, lääkäreiden, tutkijoiden muodossa… jotkut näistä tulevat jopa muslimien uskonnollisten auktoriteettien joukosta, ja näiden tavoitteena on murtaa muslimien usko heikentämällä shari’aa monin tavoin…” Qutb painotti: ”Heidän tavoitteensa on selkeästi ilmaistu [Siionin viisaiden] pöytäkirjoissa. Juutalaiset ovat materialismin, eläimellisen seksuaalisuuden, perheen tuhoamisen ja yhteiskunnan hajoamisen takana. Päätekijöitä heidän joukossaan ovat Marx, Freud, Durkheim ja juutalainen Jean-Paul Sartre.” (Mazel 2.7.2013, Patterson 2013.)
Vainoharhaiset salaliittoteoriat, joissa juutalaisia syyllistetään kaikista mahdollisista muslimien kokemista ja muslimien itsensä aiheuttamista ongelmista, ovat erittäin suosittuja muslimien keskuudessa, ja niiden lanseeraaminen ja levittäminen on tapa hankkia sosiaalista arvostusta muslimiyhteisön sisällä (Sennels 27.4.2012). Niinpä juutalaisten on esimerkiksi väitetty olleen syyskuun 11. päivän iskujen takana (PMW 18.4.2006), ja peräti 85 % palestiinalaisista uskoo, että Israel oli vastuussa Cherif ja Said Kouachin ja Amely Coulibalyn suorittamista Pariisin terrori-iskuista 7.1.–9.1.2015 (PMW 19.1.2015; Arutz Sheva, 14.1.2015). Samoin juutalaisia on ehditty syyttää myös muun muassa jordanialaisen lentäjän polttomurhasta, Pariisin terrori-iskuista 13.11.2015 ja muista Islamilaisen valtion suorittamista veriteoista, ja muslimien keskuudessa hyvin yleinen on näkemys, jonka mukaan Islamilainen valtio kokonaisuudessaan oli juutalaisten luomus (Al-Manar TV, 6.2.2015, Breitbart, 23.11.2015). (Lue lisää palestiinalaisten salaliittoteorioista esim. PMW.)
Muslimiveljeskunta käyttää täysin tietoisesti hyväkseen Koraaniin pohjautuvaa, islamin yhteisössä hyvin yleistä juutalaisvihaa lietsoakseen jihad-mielialaa muslimeissa ympäri maailman, luodakseen yhteisen viholliskuvan avulla yhteenkuuluvuuden tunnetta muslimien välille ja edesauttaakseen tällä tavoin kalifaatin palauttamista. Vihan lietsominen juutalaisia kohtaan ja totaalinen kieltäytyminen rinnakkainelosta juutalaisten kanssa ovat kuuluneet Muslimiveljeskunnan toimintaohjelmaan koko sen historian ajan (ks. IPT: The Project). Halu tuhota Israelin valtio, yhteinen vihollinen, on saanut jopa perinteisesti toisiinsa vihamielisesti suhtautuvat sunni- ja shiiamuslimit lähentymään toisiaan, ja esimerkiksi Iran on antanut avokätisesti rahallista ja sotilaallista tukea Gazassa toimivalle sunnalaiselle Hamasille. Yhteistyön juuret juontavat vuoteen 1953, jolloin veljeskunta järjesti Jerusalemissa islamilaisen kongressin, johon osallistuivat kaikki juutalaisvaltion olemassaoloa vastustaneet poliittisen islamin suuntaukset. Vieraiden joukossa oli Navvab Safavi (1924–1955), joka oli vuonna 1946 perustanut Iranissa väkivaltaisen shiiajärjestön Fadayan-e Islam (”Islamin itsensäuhraajat”). Kun muslimiveljet kutsuivat Safavin Kairoon vuonna 1954, järjestöä kutsuttiin Iranissa jo uudella nimellä ”Akwan al-Muslimeen”, Muslimiveljet. Safavi pidätettiin ja teloitettiin 1955 shaahin pääministerin salamurhayrityksestä syytettynä, mutta hänen perustamansa salainen ryhmä jäi eloon ja löysi muutama vuosi myöhemmin itselleen uuden hengellisen johtajan – Ayatollah Khomeinin. Fadayan-e Islam -järjestöllä oli suuri vaikutus Ayatollah Khomeiniin, ja vuoden 1979 islamilaisen vallankumouksen myötä muslimiveljien ja erityisesti Sayyid Qutbin näkemykset islamilaisen valtion perustamisesta saivat käytännön toteutuksensa. Erotukseksi monista muista sunnijihadistijärjestöistä Muslimiveljeskunnalla samoin kuin siitä myöhemmin versoneella al-Qa’idalla onkin poikkeuksellisen lämpimät suhteet Iraniin. Esimerkiksi ilman Iranin tarjoamaa logistista ja rahallista apua al-Qa’idalle syyskuun 11. päivän iskujen toteuttaminen ei olisi ollut mahdollista, mistä syystä liittovaltion tuomari Yhdysvalloissa on määrännyt Iranin maksamaan 6 miljardin dollarin vahingonkorvaukset uhrien omaisille (Lopez, 18.12.2011; Geller Report, 2.5.2018).
Veljeskunnan keskeiset vaiheet Egyptissä
Al-Bannan johdolla Muslimiveljeskunta hyödynsi jo olemassa olevia sosiaaliverkostoja, perusti moskeijoita, kouluja, urheiluseuroja, tehtaita ja järjesti terveydenhuoltopalveluja, joiden kautta se propagoi ideologiaansa, kasvatti kannattajakuntaansa ja keräsi varoja. Vuonna 1936 Muslimiveljeskunnalla oli noin 800 jäsentä lähinnä Kairon ympäristössä, vuonna 1938 jäsenmäärä oli jo lähes 200 000 ja haaraosastoja oli myös Transjordaniassa ja Palestiinan brittiläisessä mandaatissa. 1930-luvun lopussa rekisteröityjä jäseniä oli yli puoli miljoonaa yli 2 000 haaraosastossa ympäri arabimaailmaa, ja toisen maailmansodan lopussa jäsenmäärä oli kivunnut jo kahteen miljoonaan. Tällä hetkellä Muslimiveljeskunnalla on toimintaa yli 70 (joidenkin arvioiden mukaan yli 100) valtiossa ympäri maailman (IPT: MB).
Samaan aikaan kun Muslimiveljeskunnalla Egyptissä oli laillinen ja jokseenkin kunnialliselta vaikuttava julkisivu ja sen jäsenet vaikuttivat yhteiskunnan kaikilla tasoilla, mukaan lukien julkaisualalla, yliopistoissa ja politiikassa, kulissien takana se harjoitti kumouksellista ja terroritoimintaa. Al-Banna rakensi solujen eli ”perheiden” (usar) verkoston ja perusti vuonna 1942 maanalaisen ”Salaisen koneiston” (al-Jihaz al-Sirri), joka suojeli veljeskunnan jäseniä, varasti aseita, koulutti taistelijoita, perusti salamurhajoukkoja, istutti nukkuvia soluja armeijan ja poliisin riveihin ja suoritti poliittisia salamurhia sekä terrori- ja itsemurhaiskuja. Salaisen koneiston oli myös määrä lopulta käynnistää jihad ja aloittaa toimenpiteet yhteiskunnan uudelleenislamisoimiseksi (MS: 189). Muslimiveljeskunnan ja Egyptin hallituksen välit kiristyivät 1940-luvulla, ja kun al-Banna vaati hallituksen syrjäyttämistä ja korvaamista islamilaisella hallinnolla, pääministeri Mahmud Fahmi al-Nuqrashi määräsi 8.12.1948 veljeskunnan lakkautettavaksi ja sen johdon pidätettäväksi. Tämä suututti muslimiveljet, joista yksi murhasi pääministerin 28.12.1948. Ilmeisesti vastatoimena tälle al-Banna vuorostaan salamurhattiin 12.2.1949.
Hasan al-Bannan kuoleman jälkeen veljeskunnan tärkeimmäksi ideologiksi nousi Sayyid Qutb (1906–1966). Kirjailijana, runoilijana, kirjallisuuskriitikkona ja opettajana toimineella Sayyid Qutbilla oli Hasan al-Bannan tavoin laaja yleissivistys. Hän työskenteli virkamiehenä Egyptin opetusministeriössä, josta hänet lähetettiin vuonna 1948 opintomatkalle Yhdysvaltoihin. Qutb järkyttyi siellä kohtaamastaan vapaamielisestä yhteiskunnasta, jonka hän tuomitsi läpeensä moraalittomaksi ja rappioituneeksi (Qutb 1951). Palattuaan Yhdysvalloista Egyptiin vuonna 1950 Qutb kirjoitti ”valkoisesta miehestä” tavalla, joka tuo mieleen nykyvasemmiston kulttuurimarxistisen retoriikan: ”Valkoinen mies Euroopassa tai Amerikassa on ykkösvihollisemme.” (…) ”Valkoinen mies murskaa meidät jalkojensa alle samalla, kun me opetamme lapsille hänen sivilisaatiotaan, hänen universaaleja periaatteitaan ja jaloja tavoitteitaan… Herätämme lapsissamme hämmästystä ja kunnioitusta herraa kohtaan, joka talloo kunniaamme ja orjuuttaa meidät. Istuttakaamme sen sijaan vihan, inhon ja koston siemenet näiden lasten sieluihin, opettakaamme näille lapsille (siitä lähtien, kun heidän kyntensä ovat vielä pehmeät)… että valkoinen mies on ihmiskunnan vihollinen ja että heidän tulisi tuhota hänet heti ensimmäisen tilaisuuden tullen.” (Write 2006: 23.)
Yhdysvaltain matkansa jälkeen Qutb liittyi Muslimiveljeskuntaan, jonka yhdeksi merkittävimmistä vaikuttajista hän kohosikin nopeasti. Kun Egyptissä vuonna 1952 tapahtui sotilasvallankaappaus, jonka taustahahmona toimi kenraali Gamal Abdel Nasser (1918–1970), Qutb toimi jonkin aikaa uuden presidentin Nasserin neuvonantajana, mutta kun uusi hallinto ei suostunutkaan saattamaan voimaan shari’a-lakia vaan alkoi kehittää valtiota maalliseen ja nationalistiseen suuntaan, Qutbin johtama Muslimiveljeskunnan siipi ja Nasser riitaantuivat. Muslimiveli Abdul Munim Abdul Rauf yritti murhata Nasserin 6.10.1954, minkä seurauksena Nasser määräsi ratsian veljeskuntaa vastaan: kuusi salaliittolaista teloitettiin ja tuhansia muslimiveljiä, mukaan lukien Qutb, vangittiin.
Vankilassa Qutb tutustui intialaispakistanilaisen Maulana Maududin (1903–1979), Jamaat-e-Islami-liikkeen perustajan, ajatuksiin ja kirjoitti kaksi pääteostaan: Fi Zilal al-Qur’an (”Koraanin siimeksessä”) ja Ma’alim fi al-Tariq (”Virstanpylväät”, engl. ”Milestones”). Näistä ensiksi mainittu on arvovaltainen ja laajaa suosiota sunnimuslimien keskuudessa nauttiva Koraanin selitysteos. Viimeksi mainittu, Ma’alim fi al-Tariq, on puolestaan manifesti, johon Qutb on kiteyttänyt näkemyksensä siitä, mikä on islamin universaali sanoma ja päämäärä, miksi islam tulisi elävöittää ja kuinka se tulisi toteuttaa profeetta Muhammadin asettaman mallin mukaisesti. Se on modernin poliittisen islamin ja jihadismin perusteos, joka on toiminut lukuisten islamilaisten herätysliikkeiden, jihadistijärjestöjen ja ‑yksilöiden inspiraation lähteenä. Sen keskeisiin ajatuksiin tutustuminen on välttämätöntä, mikäli haluaa ymmärtää nykypäivän jihadistien totalitaristista maailmankuvaa, ajattelutapoja, retoriikkaa ja toimintastrategioita. Ma’alim fi al-Tariq -teosta käsitellään tämän kirjoitelmasarjan seuraavassa osassa.
Vuonna 1964 Qutb vapautettiin kahdeksaksi kuukaudeksi, minkä jälkeen hänet vangittiin uudelleen Nasseriin kohdistuneista salamurhajuonista syytettynä. Samassa yhteydessä pidätettiin tuhansia muslimiveljiä. Qutbille langetettiin kuolemantuomio, ja hänet hirtettiin 29.8.1966. ”Marttyyrikuolemansa” johdosta hän sai kulttimaineen jihadistien keskuudessa. Aiman al-Zawahiri (s. 1951), al-Qa’idan nykyinen johtaja, joka oli 14-vuotiaana liittynyt Muslimiveljeskuntaan, kertoo muistelmissaan, että kun Nasserin hallitus oli vuonna 1965 pidättänyt noin 17 000 Muslimiveljeskunnan jäsentä ja kun Qutb oli teloitettu, viranomaiset kuvittelivat hävittäneensä islamilaisen liikkeen Egyptistä lopullisesti, mutta todellisuudessa nuo tapahtumat toimivatkin kipinöinä, jotka herättivät maanalaisen jihad-liikkeen hallitusta vastaan. (Lue lisää jihad-liikkeen kehityksestä Egyptissä: Katsaus sunnijihadistiryhmien historiaan ja strategioihin.)
Salaisen kumouksellisen toiminnan ja väkivaltaisen jihadin harjoittaminen maltillisilta ja kunniallisilta vaikuttavien ulkoisten kulissien takana on ollut Muslimiveljeskunnan ja siitä vaikutteita saaneiden jihadistijärjestöjen leimallisimpia tunnusmerkkejä koko sen historian ajan aina tähän päivään asti. Tästä syystä Muslimiveljeskunta on Egyptissä ollut vuosikymmenten ajan laiton, tai sen poliittista toimintaa on rajoitettu enemmän tai vähemmän. 1970-luvulla Egyptin presidentti Anwar Sadat, entinen Muslimiveljeskunnan jäsen, salli veljeskunnan toimia rajoitetusti ja armahti sen pidätettyjä jäseniä toivoen saavansa veljeskunnalta tukea vasemmisto-oppositiota vastaan, mutta veljeskunta kääntyi Sadatia vastaan tämän solmittua Camp Davidin rauhansopimuksen Israelin kanssa vuonna 1978, ja lopulta ex-muslimiveljien perustama Jihad-järjestö (sittemmin nimeltään Egyptiläinen islamilainen jihad, EIJ) murhasi Sadatin 6.10.1981 sheikki Omar Abdel-Rahmanin annettua siihen oikeuttavan fatwan. (Mainittakoon, että ”sokeana sheikkinä” tunnettu, 18.2.2017 menehtynyt Abdel-Rahman kärsi Yhdysvalloissa elinkautisrangaistusta, jonka hän sai osallisuudesta terrori-iskujen suunnitteluun New Yorkissa.) Sadatin seuraaja Hosni Mubarak salli Muslimiveljeskunnan toimia uskonnollisena ryhmänä ilman poliittista toimintaa, mutta muslimiveljet kuitenkin muodostivat poliittisia liittoja, osallistuivat parlamenttivaaleihin ”riippumattomina” ehdokkaina ja esimerkiksi vuoden 2005 parlamenttivaaleissa onnistuivat saamaan peräti 20 % äänistä.
Egyptiläiset vihaavat Barack Obamaa ja Hillary Clintonia, jotka tukivat Muslimiveljeskunnan valtaannousua arabimaissa.
Arabikevään myötä Muslimiveljeskunnan tunnukseksi muodostunut R4BIA-symboli
Kun Muslimiveljeskunta nousi valtaan sen itsensä masinoiman ”arabikevään” mainingeissa ja Barack Obaman tuella ja Muhammad Mursista tuli kesällä 2012 Egyptin ”ensimmäinen demokraattisesti valittu presidentti”, mitä vasemmistomedia ei aikoinaan väsynyt toistamasta, veljeskunta katsoi tilaisuutensa koittaneen ja aloitti Mursin johdolla räväkät toimet perustuslain muokkaamiseksi ja Egyptin muuttamiseksi shari’a-lakia noudattavaksi islamilaiseksi valtioksi (Al-Arabiya, 25.5.2012). Vapaus ja oikeus ‑puolueen uudeksi puheenjohtajaksi lokakuussa 2012 valittu Saad al-Katatni totesi: ”Muslimiveljeskunta perusti Vapaus ja oikeus ‑puolueen edustamaan veljeskunnan poliittista hanketta saada valtaan lopulta viisas hallitus, joka asettaa voimaan islamilaisen shari’a-lain” (The Jerusalem Post, 20.10.2012). Veljeskunnan seuraavana tavoitteena oli perustaa kalifaatti, jonka pääkaupunkina toimisi lopulta Jerusalem (Frontpage, 25.6.2012), ja niinpä Egyptin Muslimiveljeskunnan johtaja Muhammad Badie painotti lokakuussa 2012, että ”jihad Jerusalemin takaisin saamiseksi on jokaisen muslimin velvollisuus” ja että Jerusalemin valtaus ei onnistu ”YK:n käytävillä eikä neuvottelujen avulla” (The Jerusalem Post, 13.10.2012). Yusuf al-Qaradawi, jota pidetään veljeskunnan hengellisenä johtajana, oli aiemmin samana vuonna painottanut, että shari’a tulisi toimeenpanna Egyptissä asteittain eikä ensimmäisen viiden vuoden aikana vielä pitäisi aloittaa varkaiden käsien katkomista (Memri, 26.1.2012). Muslimiveljeskunnan opportunistiseen johtoon iski kuitenkin vauhtisokeus. Mursin itsevaltaiset otteet ja veljeskunnan harjoittama terrori, josta erityisesti koptikristityt ovat joutuneet kärsimään, johtivat laajoihin protesteihin ja lopulta Mursin syrjäyttämiseen.
”Koraani on perustuslakimme, profeetta johtajamme, jihad polkumme ja kuolema Allahin nimissä päämäärämme”, totesi Egyptin syrjäytetty presidentti Mohammed Mursi 13.5.2012. Lue otteita Egyptin muslimiveljeskunnan johtajana vuosina 1996–2002 toimineen Mustafa Mashhurin tärkeästä käsikirjasta ”Jihad on polkumme”, jossa Mashhur kuvaa Muslimiveljeskunnan toimintastrategioita ja päämääriä. Käännös kokonaisuudessaan pdf-muodosssa on ladattavissa tästä.
Nyt Muslimiveljeskunta on julistettu Egyptissä terrorijärjestöksi ja sen toiminta jälleen kielletty, Mursi (k. 17.6.2019), al-Katatni ja Badie vangittiin, ja Interpol on antanut pidätysmääräyksen Qatarissa asemapaikkaansa pitävästä Yusuf al-Qaradawista (HS, 4.7.2013; The Guardian 25.12.2013; Daily News Egypt, 6.12.2014). Egyptin lisäksi Venäjä, Saudi-Arabia ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat ovat julistaneet Muslimiveljeskunnan terroristijärjestöksi. Arabiemiraattien marraskuussa 2014 julkaisemalla terroristijärjestölistalla on lukuisia Muslimiveljeskuntaan kuuluvia tai siihen kytköksissä olevia järjestöjä, kuten Yhdysvalloissa toimivat MAS ja CAIR (Al-Arabiya, 15.11.2014). Suomesta listalle on sisällytetty Suomen islamilainen yhdyskunta (Yle, 17.11.2014), jonka julkisuudessa tunnettuja edustajia ovat imaami Anas Hajjar ja taloussotkuissa ryvettynyt (Kirkko ja kaupunki 6.3.2017), suurmoskeijahanketta ajava, hälyttävistä kytköksistään tunnettu Pia Jardi.
Yhteistyö Hitlerin natsihallinnon kanssa
Adolf Hitlerin valtaannousu 1930-luvulla herätti suuria toiveita ympäri muslimimaailman. Monet näkivät Hitlerin messiaanisena hahmona, joka voisi edesauttaa muslimien apokalyptista missiota tappaa maailman kaikki juutalaiset edellytyksenä tuomiopäivän koittamiselle, kuten edellä oli puhetta. Iranin uskonoppineet jopa uumoilivat Hitlerin olevan Mahdi, shiiamuslimien hartaasti odottama myyttinen 12. imaami, jonka paluun on määrä käynnistää edellä mainitut lopun ajan tapahtumat ja jonka on määrä taistella Jeesuksen kanssa ”uskottomia” vastaan ja tappaa ne, jotka eivät suostu kääntymään islamiin, kunnes koko ihmiskunta alistuu noudattamaan shari’aa. (Lue: Israelin–Palestiinan konflikti.) Erwin Ettel, Saksan suurlähettiläs Teheranissa, raportoi helmikuussa 1941: ”Kuukausien ajan lähetystöön on tullut eri lähteistä raportteja, joiden mukaan hengenmiehet ympäri maata kertovat kiertelemättä uskoville vanhoista arvoituksellisista profetioista ja unista, joiden he tulkitsevat merkitsevän, että Jumala on lähettänyt 12. imaamin maailmaan Hitlerin hahmossa.” (Küntzel 2010.)
Myös Muslimiveljeskunnan perustaja Hasan al-Banna oli innoissaan Hitlerin menestyksestä. Al-Banna oli Hitlerin ja natsien harras ihailija, ja Muslimiveljeskunnan jäsenet muun muassa käänsivät arabiaksi Mein Kampfin, islamin kontekstiin mukautettuja Der Stürmer ‑sarjakuvia, joissa juutalaiset esitettiin Allahin vihollisina, ja muuta juutalaisvastaista natsikirjallisuutta sekä levittivät juutalaisvihaa ja salaliittoteorioita lietsovaa Siionin viisaiden pöytäkirjat ‑väärennöstä.
Muslimiveljeskunnalla ja natsihallinnolla oli paljon yhteistä niin ideologisella kuin käytännönkin tasolla: Molemmat vaativat yksilön alistumista palvelemaan totalitaarista ideologiaa (shari’a/kansallissosialismi) ja noudattamaan kurinalaisesti johtajan käskyjä (Führerprinzip). Molemmat tavoittelivat maailmanherruutta, ylimmän johtajan (kalifi/Führer) hallitsemaa ylikansallista imperiumia, jossa heidän omalla kansanryhmällään (umma / die Herrenrasse) on valta-asema suhteessa muihin, alempiarvoisiin kansanryhmiin. Käytännön tasolla molemmat halusivat kukistaa britit, ja ennen kaikkea molemmat vihasivat kiihkeästi juutalaisia ja halusivat hankkiutua näistä lopullisesti eroon. (Brackman 2011.)
Muslimiveljeskunnalle Hitlerin ja natsien nousu valtaan tarjosi oivallisen tilaisuuden, jota ei yksinkertaisesti voinut jättää hyödyntämättä. Al-Banna kirjoitti sinnikkäästi Hitlerille kirjeitä, joissa hän ilmaisi ihailunsa tätä kohtaan ja halunsa toimia yhteistyössä natsipuolueen kanssa. Molempia osapuolia hyödyttänyt yhteistyö lähti käyntiin, ja Muslimiveljeskunta alkoi toimia natsitiedustelun salaisena osastona, joka välitti vakoilutietoa brittijoukkojen liikkeistä ja Kairon hallinnon toimista. Vastineeksi akselivalloille osoitetusta tuesta natsit muun muassa rahoittivat edellä mainitun Muslimiveljeskunnan ”Salaisen koneiston” perustamista.
Natsit tukivat taloudellisesti ja aseellisesti myös Jerusalemin suurmuftin Hajj Amin al-Hussseiniin (1895–1974) järjestämää terrori-iskujen aaltoa Palestiinan brittiläisessä mandaatissa arabikapinan aikana 1936–1939. Al-Husseini, Muslimiveljeskunnan jäsen ja tuon aikakauden merkittävin islamilainen hengellinen johtaja Lähi-idässä, oli lietsonut juutalaisten joukkosurmiin johtaneita suurimittaisia vainoja ja mellakoita jo aiemmin vuosina 1920 ja 1929, ja natsihallintoon hän oli ollut ensi kerran yhteydessä jo vuonna 1933, jolloin hän kirjoitti Saksan pääkonsulille Jerusalemissa: ”Muslimit Palestiinan sisä- ja ulkopuolella toivottavat tervetulleeksi Saksan uuden [Hitlerin] hallinnon ja toivovat fasistisen, antidemokraattisen hallintojärjestelmän laajenemista muihin maihin”. Al-Husseinin Hitleriin kohdistuneesta ihailusta kertoo se, että hän oli koonnut apujoukoikseen 20 000 lapsisotilaasta koostuvan yksikön Hitler-Jugendin mallin mukaisesti, ja hän kehotti al-Bannaa toimimaan samoin Egyptissä. Al-Husseini ja hänen seuraajansa jopa omaksuivat natsitervehdyksen, kantoivat Hitlerin kuvia joukkokokouksissaan ja painattivat hakaristejä kirjalliseen materiaaliinsa. Al-Husseini tapasi Adolf Eichmannin syyskuussa 1937 ja oli siitä lähtien säännöllisesti yhteydessä tähän.
Lokakuussa 1937 britit yrittivät pidättää al-Husseinin, jonka kuitenkin onnistui paeta ennen kiinniottoa. Hän siirtyi Libanoniin ja sieltä edelleen Irakiin, jossa hän muun muassa järjesti natsimielisen hallituksen avustuksella farhudin eli Bagdadin juutalaisten joukkosurman. Eri vaiheiden jälkeen al-Husseini saapui lokakuussa 1941 Roomaan, jossa hän tapasi Mussolinin, ja jatkoi sieltä matkaansa Saksaan, jossa hän haki natsijohdolta tukea arabien itsenäistymispyrkimyksille, Arabiliigan perustamiselle, perusteilla olleen juutalaisvaltion eliminoimiselle ja yleensäkin ”juutalaisongelman ratkaisulle” arabimaissa. Yhtenä hänen keskeisistä tavoitteistaan oli taivutella natsihallinto tuhoamaan Euroopan kaikki juutalaiset, jotta nämä eivät pääsisi hakeutumaan pakolaisina Palestiinan brittiläiseen mandaattiin. Palestiinan brittiläinen mandaatti oli Balfourin julistuksessa vuonna 1917 tunnustettu alueeksi, jonne juutalaisilla on historiallinen oikeus perustaa oma kansallisvaltio, mutta Al-Husseini halusi päinvastoin puhdistaa tuon alueen lopullisesti kaikista sinne kerääntyneistä juutalaisista.
Jerusalemin suurmuftin Hajj Amin al-Hussseinin ja Adolf Hitlerin tapaaminen 24.11.1941.
Al-Husseini tapasi marraskuussa 1941 Hitlerin, joka lupasi tuhota juutalaiskommunistisen imperiumin Euroopasta ja vannoi, että myöhemmässä vaiheessa Saksa ottaa tavoitteekseen ”juutalaisen elementin” tuhoamisen Palestiinan brittiläisestä mandaatista. Tuossa vaiheessa suurmufti tunnustettaisiin arabimaailman arvovaltaisimmaksi edustajaksi ja juutalaisten tuhoaminen suoritettaisiin al-Husseinin johdolla tämän salassa valmistelemien operaatioiden mukaisesti. (Lue: Muistio tapaamisesta.) Wanseessa 20.1.1942 natsijohtajat tekivät sitten päätöksen ”lopullisesta ratkaisusta”, Euroopan koko juutalaisväestön tuhoamisesta. Al-Husseini, joka oli yksi holokaustin pääorganisoijan Adolf Eichmannin parhaista ystävistä, yllytti alinomaa tätä kiihdyttämään juutalaisten hävittämistoimenpiteitä (St. Joseph, 13.11.1947). Vuonna 1943 al-Husseini julisti: ”Saksa on päättänyt löytää juutalaiskiusaan lopullisen ratkaisun, joka tekee lopun tästä kiusasta maailmassa” (Küntzel 2005).
Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu herätti paheksunnan aallon vasemmistovaltamediassa nostettuaan esiin suurmufti Hajj Amin al-Husseinin roolin natsien toimeenpanemassa holokaustissa, sillä se on ristiriidassa sen vasemmistolaisen narratiivin kanssa, jonka mukaan muslimit ovat aina viattomia uhreja. (Lue myös: Bryen, 25.10.2015.) (Mainittakoon, että Netanjahu muistaa yllä väärin al-Husseinin kuolinpaikan: al-Husseini siirtyi sodan jälkeen Kairoon mutta ei kuollut siellä vaan Beirutissa vuonna 1974.)
Vuodesta 1941 aina sodan loppuun asti al-Husseini vietti natsi-Saksan valloittamilla alueilla Hitlerin kunniavieraana huippunatsiupseerin asemassa. Hän muun muassa valvoi Bosniassa muslimien värväystä 13. Waffen-SS-vuoristodivisioonaan, Handschariin. Siitä muodostui yksi Himlerin SS-joukkojen fanaattisimmista ja pelätyimmistä joukkotuho-osastoista, joka surmasi 750 000 serbikristittyä, 60 000 juutalaista (90 % Bosnian juutalaisväestöstä) ja 26 000 romania. Berliinistä Lähi-itään suunnatuissa arabiankielisissä radio-ohjelmissaan suurmufti julisti natsimyönteistä ja juutalaisvihamielistä islamilaista propagandaa kehottaen murhaamaan kaikki juutalaiset, koska ”se miellyttää Allahia, historiaa ja uskontoa”. (Lue lisää: TMI 21.10.2015.)
Muslimiveljeskunta natsiperinteen jatkajana ja hyödyntäjänä
Ei, kuva EI ole perussuomalaisten puoluekokouksesta vaan Fatah-nuorten (PLO) kokoontumisesta.
Saksan hävittyä sodan al-Husseini pakeni Egyptiin, jossa hän toimi al-Bannan varajohtajana ja Palestiinan Muslimiveljeskunnan johtajana ja josta käsin hän johti palestiinalaisarabien pyrkimyksiä juutalaisten tuhoamiseksi ja juuri perustetun Israelin valtion hävittämiseksi vuoden 1948 sodassa. Israelin voitettua sodan Egyptiin salakuljetettiin Otto Skorzeny ja joukko muita natsiupseereita kouluttamaan arabeja sissisodankäyntiin Israelia vastaan. Al-Husseini järjesti tähän koulutukseen nuoren egyptiläisen suojattinsa ja kaukaisen sukulaisensa Jasser Arafatin (1929–2004), josta oli tullut Muslimiveljeskunnan jäsen vuonna 1948. Myös Palestiinalaishallinnon nykyinen presidentti Mahmud Abbas (s. 1935), taistelijanimeltään Abu Mazen, sai samaisen natsikoulutuksen kuin Arafat, ja 1950-luvulla Arafat ja Abbas harjoittivat Egyptissä kumouksellista ja terroritoimintaa Muslimiveljeskunnan agentteina, minkä seurauksena molemmat joutuivat pakenemaan maasta. Vuonna 1959 Arafat oli mukana salaisessa kokouksessa Kuwaitissa, jossa perustettiin terroristijärjestö Fatah. Vuonna 1967 Fatah liittyi osaksi vuonna 1964 perustettua Palestiinan vapautusjärjestöä (PLO), joka peruskirjassaan oli määritellyt tehtäväkseen Israelin valtion tuhoamisen. Arafat nousi PLO:n johtoon ja toimi myöhemmin Palestiinalaishallinnon presidenttinä. Arafatin Egyptin ajoilta juontuvat natsiyhteydet selittävät sen, että hänen johtamansa Fatah teki yhteistyötä useiden ex-natsien kanssa, ja vielä niinkin myöhään kuin vuonna 1969 PLO rekrytoi riveihinsä kaksi entistä natsikouluttajaa: Erich Altnernin, Gestapon juutalaisasioiden johtajan, ja Willy Bernerin, Mauthausenin tuhoamisleirillä toimineen SS-upseerin (Patterson 2011). Niin edesmennyt Arafat kuin Abbaskin ovat avoimesti ylistäneet oppi-isäänsä al-Husseinia: Arafat kutsui 2.8.2002 suurmuftia ”sankariksemme” ja Abbas kehotti toukokuussa 2013 kaikkia palestiinalaisarabeja pitämään häntä esikuvanaan (Gil-White 2007, Arutz Sheva, 1.6.2013).
Muslimiveljeskunta alkoi 1980-luvulla olla yhä tyytymättömämpi Arafatiin ja hänen hallintonsa ahneuteen ja korruptoituneisuuteen samoin kuin PLO:n liian sekulaariin ideologiaan. (Eräiden arvioiden mukaan Arafatin henkilökohtainen omaisuus oli hänen kuollessaan 1,3 miljardia dollaria.) Niinpä se päätti korvata PLO:n uudella, uskonnollisemmalla järjestöllä Hamasilla (Harakat al-muqawama al-islamiyya, suom. ”Islamilainen vastarintaliike”), jonka johtoon nousi sheikki Ahmed Yassin. Vuonna 2006 Hamas sai vaalivoiton parlamenttivaaleissa, mikä johti seuraavana vuonna yhteenottoon Fatahin kanssa. Hamas, joka pitää nyt hallussaan Gazaa, on aktiivisesti eri keinoin pyrkinyt anastamaan vallan Fatahilta myös Länsirannalla (eli Juudeassa ja Samariassa) (Tefft 26.2.2013). Taannoiset mielipidemittaukset osoittavat, että ylivoimainen enemmistö ”palestiinalaisista” tukee sotatoimia Israelia vastaan ja puukottamiskampanjaa juutalaisten surmaamiseksi ja haluaa nähdä Israelin tuhottuna ja Palestiinan valtion rakennettuna sen raunioille. Mielipidemittaukset osoittavat myös, että Länsirannalla Hamasin kannatus on lisääntynyt ja Mahmud Abbasin ja Palestiinalaishallinnon kannatus vähentynyt, koska näitä pidetään kykenemättöminä ”palauttamaan miehitetty Palestiina” eli Israelin valtion alue ”palestiinalaisten” haltuun. (Gatestone Insitute, 6.1.2016.)
Jos Hamas perustaisi Gazaan keskitysleirejä, kaasukammioita juutalaisten tappamiseksi ja polttouuneja näiden polttamiseksi, reagoisiko Länsi siihen muuten kuin vaatimalla Israelia heikentämään puolustustaan? Vastaus on selvä: ”Ei.” Vasemmistomedian ja ”ihmisoikeusaktivistien” keskeinen huolenaihe Palestiinan–Israelin konfliktissa on pitkään ollut se, että niin vähän juutalaisia kuolee niin kutsuttujen ”palestiinalaisten” suorittamissa terrori-iskuissa.
Muslimiveljeskunnasta alkunsa saaneista järjestöistä nykypäivänä juuri Hamas vaalii näkyvimmin veljeskunnan natsiperinteitä. Taannoin se muun muassa perusti Hitler-Jugend-tyylisiä Al-Futuwwa ‑taistelukoulutusleirejä lapsille. ”Al-Futuwwa” viittaa samannimiseen, Irakissa 1930–1940-luvuilla toimineeseen fasistiseen nuorisoliikkeeseen, joka oli aikoinaan hyvissä väleissä natsipuolueen kanssa (The Commentator, 6.12.2013). Terroristijärjestö Hizbollahin tavoin myös Hamas tunnetusti käyttää sotilaallisissa seremonioissaan natsitervehdystä, jolla se viestittää aikomustaan tuhota juutalaiset.
Merkille pantavaa on, että Hitler nauttii nykyäänkin suurta suosiota ympäri muslimimaailman, ja hänen teoksensa Mein Kampf on edelleen bestseller monissa muslimimaissa (Geller 12.2.2014). Tyypillinen käsitys muslimien keskuudessa on, että Hitler toimi Allahin jumalallisena välikätenä, joka rankaisi juutalaisia näiden kapinoinnista Allahia vastaan, haluttomuudesta tunnustaa Muhammad profeetaksi ja muista Koraanissa kuvatuista parantumattomista, rappiollisista ominaisuuksista ja vioista, kuten edellä todettiin. Yusuf al-Qaradawi, Muslimiveljeskunnan hengellinen johtaja ja sunnimaailman kenties arvovaltaisin uskonnollinen johtaja, totesi Al-Jazeera-kanavalla 28.1.2009: ”Läpi historian Allah on pannut ihmisiä rankaisemaan juutalaisia näiden turmeltuneisuuden vuoksi. Viimeisen rangaistuksen toimeenpani Hitler. Kaikella sillä, mitä hän teki heille, vaikka he liioittelivatkin tätä asiaa, hänen onnistui näyttää heille heidän paikkansa. Tämä oli jumalallinen rangaistus heille. Jos Allah suo, ensi kerralla se tulee uskovien taholta.” (Memri 3.2.2009.) Mainittakoon, että muutama viikko aiemmin (9.1.2009) al-Qaradawi oli rukoillut perjantaisaarnassaan: ”Oi, Allah, nujerra tämä sortavien juutalaisten sionistien joukkio. Oi, Allah, älä säästä heistä yhtäkään. Oi, Allah, laske heidän lukumääränsä ja tapa heidät viimeiseen henkilöön.” (Memri 12.1.2009.)
Muslimiveljeskunnan suhtautumista Hitleriin ja natsismiin leimaa puhtaan ihailun lisäksi pragmaattisuus: Muslimiveljeskunnalle Hitler natsihallintoineen oli hyödyllinen liittolainen, jota se pyrki hyväksikäyttämään omiin tarkoitusperiinsä, ensi sijassa Israelin ja juutalaisten tuhoamiseen ja arabi-imperiumin perustamiseen. Tämä sama käytännöllinen suhtautumistapa ilmenee myös nykyään Muslimiveljeskunnan ja muiden islamin ylivaltaa ajavien tahojen juutalaisvihamielisessä propagandassa: pyrkimyksenä on aina löytää sellainen, kulloiseenkin kohdeyleisöön vetoava näkökulma natseihin, joka parhaiten edesauttaa Israelin valtion ja juutalaisten tuhoamista. Niinpä vaikka monet muslimit suhtautuvat Hitleriin varsin myötämielisesti, se ei suinkaan estä heitä vähättelemästä tai kieltämästä holokaustia. Etenkin Lähi-idän muslimien keskuudessa valtavirtanäkemyksenä on salaliittoteoria, jonka mukaan juutalaiset sepittivät holokaustitarinan kaasukammioineen ja polttouhreineen tai vähintäänkin liioittelivat holokaustin uhrien lukumäärää omien etujensa ajamiseksi, johtaakseen maailman harhaan, syyllistääkseen ja turmellakseen Lännen, huijatakseen siltä miljardeja dollareita korvaukseksi, saadakseen sen tukemaan Israelin valtion perustamista ja edistääkseen tällä tavoin maailmanvalloituspyrkimyksiään (IASHP 2002: 9–16). Toisen muslimien keskuudessa yleisen näkemyksen mukaan holokausti ei ole pelkkää juutalaisten sepitelmää, ainakaan kokonaisuudessaan, vaan jonkinasteinen kansanmurhayritys tapahtui ja Länsi on siitä vastuussa, ja niinpä hyvittääkseen tekonsa Länsi loi syyllisyydentunnostaan Israelin valtion (IASHP 2002: 13–14). Tämän näkemyksen esittäjät eivät niinkään harmittele ja paheksu itse holokaustia vaan sitä, että holokaustin toteuttaminen suurmufti al-Husseinin toivomalla tavalla jäi Hitleriltä kesken. Näiden molempien narratiivien keskeinen idea on, että holokausti, olipa se todellinen tapahtuma tai pelkkä juutalaisten sepittämä tarina, sai Lännen luomaan Israelin valtion, mistä muslimit saavat nyt epäoikeudenmukaisesti kärsiä, ja näin ollen holokaustin todellisia uhreja ovatkin muslimit, joille tuo vääryys on nyt hyvitettävä.
Jamie Glazov (23.10.2015) on tehnyt mielenkiintoisen huomion holokaustin kieltäjistä: Holokaustin kieltäminen hämärtää ihmisten moraalista käsitystä hyvästä ja pahasta ja valmistaa maaperää uudelle holokaustille. Holokaustin kieltäjät ovat järjestään niitä, jotka iloitsevat siitä, että se tosiasiassa tapahtui, tai haluavat, että se tapahtuisi uudelleen. Vastaavasti jihadin kieltäjät mahdollistavat toiminnallaan jihadin jatkumisen, ja juuri sitä he pohjimmiltaan toivovatkin.
Toisin kuin muslimiyhteisössä Lännen vasemmistolaisessa populaarikulttuurissa Hitleriä ja natsismia fetisoidaan äärimmäisen pahuuden ilmentyminä, ja ”natsiksi” leimaaminen on yksi keskeisistä menetelmistä, joilla vasemmistolaiset hyökkäävät niitä vastaan, jotka kyseenalaistavat heidän utopistisen ideologiansa ja jotka siten on vaimennettava. Natsien toimeenpaneman holokaustin kieltäminen ei siis (ainakaan vielä tällä hetkellä) toimisi Lännen vasemmistolaisessa diskurssissa, koska se heikentäisi vasemmiston Hitlerille antamaa pahuuden sädekehää. Niinpä Lännessä Muslimiveljeskunta onkin lanseerannut narratiivin, jonka mukaan Israel on natsi-Saksaan tai apartheidin aikaiseen Etelä-Afrikkaan verrattavissa oleva rikollisvaltio, juutalaiset ovat nykypäivän ”natseja” ja muslimit heidän uhrejaan eli ”uusia juutalaisia”. Tämän narratiivin ylläpitämiseksi kaikki Israelin itsepuolustukselliset toimet juutalaisväestön suojelemiseksi rinnastetaan natsien sotarikoksiin, Hamasin, Hizbollahin ja muiden Israelin valtion ja juutalaisväestön tuhoamista ajavien järjestöjen toimintaa kaunistellaan ja vääristellään ”vapaustaisteluksi” sortajia vastaan, ja näitä tuhoamispyrkimyksiä edistävien vasemmistolaisten ääriliikkeiden, kuten New Israel Fundin, BDS:n ja Breaking the Silencen, toimintaa kuvataan ”ihmisoikeuksien puolustamiseksi”.
Samaan aikaan toisaalla. Muslimiveljeskuntaa edustavat opiskelijat Seattlessa (2014) rinnastavat Israelin valtion natsi-Saksaan, eivät siksi, että he itsekään uskoisivat tuohon, vaan siksi, että he tietävät tuon ajatuksen toimivan parhaiten Lännen kulttuurimarxistisessa valtakulttuurissa ja -mediassa. Tämä viesti ei sitä vastoin toimisi Lähi-idän arabiyleisölle suunnattuna, sillä Hitler ja natsi-Saksa nauttivat yhä suurta arvostusta Lähi-idän muslimien keskuudessa.
Se, että vasemmistomedia vaikenee muslimijärjestöjen ja ‑yhteisöjen avoimista natsisympatioista ja pyrkimyksistä toteuttaa juutalaisten kansanmurha ja sen taustalla olevasta uskonnollisesta motivaatiosta, on yksi esimerkki siitä, että vasemmisto on utopistisen ideologiansa nimissä ja relativistis-nihilistisen maailmankatsomuksensa pohjalta valmis alentumaan moraalisesti kuinka alhaiselle tasolle tahansa tuhotakseen Lännen juutalaiskristillisen sivilisaation, jota se – Muslimiveljeskunnan tavoin – pitää syyllisenä mitä moninaisimpiin maailman ongelmiin, rakentaakseen sitten sen raunioille sosialistisen, monikulttuurisen utopiansa.
***
Tämän kirjoitelmasarjan seuraavassa osassa käsitellään Sayyid Qutbin merkkiteosta Ma’alim fi al-Tariq eli ”Virstanpylväät”.
Yksi shari’aan liittyvä olennainen käsite, joka on jäänyt suhteellisen vähälle huomiolle islamisaatiota käsittelevissä analyyseissa, on ”waqf”. Sillä viitataan johonkin, minkä muslimit ovat ”pyhittäneet” islamille ”tuomiopäivään” asti. Tämän artikkelin alussa kerrataan waqfin perusidea, jota on aiemmin käsitelty artikkelissa Israelin–Palestiinan konflikti, ja sen jälkeen tarkastellaan, kuinka muslimit pyhittävät islamille yhä uusia alueita julkisesta tilasta Dar al-harbissa.
”Muslimisukupolville tuomiopäivään asti pyhitetty”
Tietyssä yhteydessä termillä ”waqf” viitataan islamilaiseen säätiöön, tarkemmin sanottuna hyväntekeväisyyslahjoitukseen, kuten rahasummaan, kiinteistöön tai maa-alueeseen, jonka tuotot, tulot ja käyttöoikeus on säätiön kaltaisella järjestelyllä ikuisiksi ajoiksi pyhitetty ja rajattu yksinomaan johonkin ”oikeamieliseen”, muslimien ja islamin etua hyödyttävään tarkoitukseen ja jota on hallinnoitava shari’an tarkoin määräämällä tavalla. Waqfin perusidea on, että se on jotain, mikä on pyhitetty yksinomaan islamille ja muslimeille aina aikojen loppuun asti.
Waqfeja eivät kuitenkaan ole ainoastaan hyväntekeväisyyteen annetut lahjoitukset vaan ylipäätään kaikki sellaiset tilat, alueet ja rakennukset, jotka muslimit ovat joskus sota- ja ryöstöretkiensä aikana onnistuneet valloittamaan tai saamaan muulla tavoin haltuunsa. Shari’a edellyttää, että tällaista vallattua tilaa ei saa enää koskaan luovuttaa kafireiden eli ”uskottomien” haltuun. Jos se kuitenkin menetetään, muslimien velvollisuutena on valloittaa se takaisin, tarvittaessa väkivalloin, ja pakottaa hallittavaksi jälleen shari’an määräysten mukaisesti. Kuten sunnimuslimien vaikutusvaltaisimpiin uskonoppineisiin kuuluva sheikki Yusuf al-Qaradawi on todennut: ”Tuumaakaan islamin maasta ei saa jäädä uskottomien ja valloittajien haltuun” (Al-Aqsa Voice, 12.10.2010). Jihadin muotoa, joka tähtää waqfin puolustamiseen kafireita vastaan tai waqfin takaisinvaltaukseen kafireilta, kutsutaan ”ribatiksi”. ”Waqf-alue” eli yksinomaan muslimeille ikuisiksi ajoiksi pyhitetty alue ja ”ribat-alue” (Ard al-Ribat) eli islamin alue, jonka puolesta muslimit ovat velvollisia taistelemaan kafireita vastaan, ovat näin ollen termejä, jotka viittaavat käytännössä yhteen ja samaan asiaan. Mainittakoon, että siinä missä jihadistista yleisellä tasolla käytetään arabiankielistä termiä ”mujahid” (tai mon. mujahidin, joka on suomessa vakiintunut yksikkömuodoksi), ribatia käyvästä jihadistista voidaan käyttää termiä ”murabit” (mon. murabitun).
Esimerkkejä muslimien menettämistä ja nyt kafireiden hallitsemista waqf-alueista ovat Tšetšenia, Iberian niemimaa, Intian niemimaa ja Israel. Israelin valtio perustettiin vuonna 1948 alueelle, joka oli toiminut vuosituhansien ajan juutalaisten kotimaana jo siinä vaiheessa, kun muslimijoukkiot ensi kerran valloittivat sen kalifi Umarin johdolla 630-luvun jälkipuoliskolla. Heti perustamispäivästään 14.5.1948 lähtien Israel on ollut muslimien toistuvien sotatoimien ja tuhoamisyritysten kohteena. Muslimit eivät tunnusta Israelin valtion olemassaoloa vaan kutsuvat sitä ”sionistiseksi läsnäoloksi” tai ”miehitykseksi” Palestiinassa, vaikka alueella ei koskaan ole ollut mitään ”Palestiinaa”, puhumattakaan ”palestiinalaisista” (lue: Israelin–Palestiinan konflikti).
Joka tapauksessa Hamasin peruskirjan artiklassa 11 selitetään: ”Palestiina on islamilainen waqf-maa, joka on pyhitetty muslimisukupolville tuomiopäivään asti. (…) Tämä on Palestiinan maan asema islamilaisen shari’a-lain mukaan, ja sama pätee kaikkiin muihinkin muslimien voimakeinoin valloittamiin maihin, koska (islamilaisten) valloitusten aikana muslimit pyhittivät nämä maat muslimisukupolville tuomiopäivään asti.” Waqfin ja ribatin merkitystä palestiinalaisten ja israelilaisten välisessä konfliktissa käsitellään tarkemmin artikkelissa Israelin–Palestiinan konflikti.
Yusuf Abu Snina, Palestiinalaishallinnon hengenmies, tähdentää, että ”muslimi-Palestiina” (ts. koko Israelin valtio) on islamilainen maa ja se, joka luopuu siitä, päätyy helvettiin (PATV, 8.9.2000). Ei siis ihme, että Israelin valtion tunnustamista edellyttävä kahden valtion malli ei ole muslimien mieleen.
”Maa kuulu niille, jotka asettivat sinne Allahin lain”
Itse asiassa muslimit katsovat, että koko Maa alun alkaenkin kuuluu yksinomaan vain heille ja että Allahin heille määräämänä velvollisuutena on taistella kaikkia muita ihmisiä vastaan, kunnes nämä alistuvat muslimien ylivallan alle ja tottelevat shari’an määräyksiä (RoT o9.0-9.3). (Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikkien olisi käännyttävä islamiin, sillä toimiakseen islamin yhteisö tarvitsee myös työtä tekeviä orjia ja dhimmejä eli kristittyjä ja juutalaisia toisen luokan kansalaisia, joilla on lähes olemattomat kansalaisoikeudet ja jotka joutuvat maksamaan nöyryyttävää jizya-suojelurahaa välttyäkseen tulemasta tapetuiksi tai orjuutetuiksi.) Hadithin mukaan (Sahih Bukhari 5:53:392) ”…maa kuuluu Allahille ja hänen lähettiläälleen…” ja Koraanin jae 7:128 julistaa: ”… maa kuuluu Allahille, ja Hän antaa sen perinnöksi, kenelle palvelijoistaan tahtoo. Lopulta hurskaat menestyvät.” Sheikki Muhammed Salih Al-Munajjid selittää (Islam QA:7726): ”Maa ei kuulu ihmisille, jotka asuivat siellä ensin, vaan niille, jotka asettivat sinne Allahin lain. Allah loi Maan ja Hän loi ihmiset palvomaan Allahia Maassa ja perustamaan sinne Allahin uskonnon, lain ja määräykset.”
”Maailma ei kuulu ainoastaan muslimeille”, protestoivat burmalaismunkit. Muslimien Allahin nimissä toimeenpanemat brutaalit murhat, joukkosurmat, tuhopoltot ja joukkoraiskaukset Thaimaassa, Myanmarissa, Sri Lankassa, Intiassa ja Bangladeshissa ovat saaneet muiden uskontokuntien edustajat nousemaan ajoittain jämäkkään vastarintaan puolustaakseen naisiaan ja lapsiaan, ihmisoikeuksiaan ja vapauksiaan, mistä syystä länsimainen vasemmistomedia on leimannut heidät muslimeja sortaviksi ekstremisteiksi ja rasisteiksi.
Edellä mainittu käsitys ilmenee myös siinä, kuinka islam jakaa Maan kahteen vaikutuspiiriin: islamin alueeseen (Dar al-islam) ja sodan alueeseen (Dar al-harb). Dar al-islam tarkoittaa muslimien kontrolloimaa aluetta, jossa noudatetaan shari’aa, Dar al-harb puolestaan aluetta, jota hallitaan ihmisten laatimien lakien mukaisesti ja jonka siten katsotaan olevan sotatilassa Allahin tahtoa vastaan. Dar al-islamin velvollisuutena on käydä sotaa Dar al-harbia vastaan, kunnes kaikki kansakunnat ovat alistuneet shari’an määräyksiin.
Profeetta sanoi: “Minut on määrätty taistelemaan ihmisiä vastaan, kunnes he todistavat, että ei ole muuta jumalaa kuin Allah ja että Muhammad on Hänen palvelijansa ja Hänen lähettiläänsä, suuntaavat kasvonsa qiblaamme (rukoussuuntaamme) kohti, syövät mitä teurastamme ja rukoilevat tavallamme.” (Sunan Abu-Dawud, Kitab Al-Jihad, 14: 2635)
Hän (Allah) on lähettänyt lähettiläänsä (Muhammadin) tuomaan johdatuksen ja totuuden uskonnon (islamin) saattaakseen sen voittamaan kaikki muut uskonnot, vaikka se on vastoin vääräuskoisten (monijumalaisten, pakanoiden, epäjumalanpalvojien ja ateistien) tahtoa. (Koraani 9:33)
Taistelkaa heitä vastaan, kunnes epäjumalia ei enää palvota, vaan yksin Allahia (koko maailmassa), mutta jos he herkeävät (palvomasta muita Allahin lisäksi), tietää Allah, mitä he tekevät. (Koraani 8:39)
Muhammadin kuolemaa (v. 632) seuranneiden vuosikymmenten aikana islam levittäytyi nopeasti Bysantin, Persian ja Länsi-Euroopan alueille. Arabimuslimiarmeijat hyökkäsivät Lähi-idän maihin, valloittivat nykyisen Irakin ja Iranin alueet, viilettivät sitten Pohjois-Afrikan yli Espanjaan ja Ranskaan asti. Muslimien hyökkäys saatiin lopulta pysäytettyä Poitiers’n/Toursin taistelussa lähellä Pariisia vuonna 732. Idässä jihad levisi syvälle Keski-Aasiaan.
Jihadin ensimmäinen suuri aalto: arabit, v. 622–750
Jihadin toinen suuri aalto (1071–1683), josta vastasivat ottomaanit, eteni Euroopassa pisimmillään Wienin epäonnistuneisiin valtausyrityksiin vuosina 1529 ja 1683. Idässä muslimit tunkeutuivat Intian niemimaan läpi Kaakkois-Aasiaan.
Jihadin toinen suuri aalto: turkkilaiset, v. 1071–1683
Muhammadin aloittama jihad Allahin asian puolesta eli koko ihmiskunnan alistamiseksi shari’an määräyksiin on nyt jatkunut jo lähes 1 400 vuotta, eivätkä muslimit ole koskaan tulleet ajatelleeksi, että heidän tulisi valloitushistoriansa johdosta tuntea pienintäkään syyllisyyttä tai olla velvollisia jotenkin hyvittämään tekemänsä vääryydet, kansanmurhat, ryöstöt, raiskaukset, orjuutukset, puhumattakaan siitä, että he tuntisivat syyllisyyttä Afrikassa yhä harjoittamastaan orjakaupasta, (ks. myös aihetta käsittelevä saksalainen dokumenttifilmi) vaan päinvastoin he ovat ylpeitä historiastaan ja haluavat mahdollisimman pian vallata menettämänsä waqf-alueet takaisin, mistä osoituksena ovat rajat, joita uudelle kalifaatille on ensi vaiheessa eri suunnitelmissa hahmoteltu (Mail Online, 1.7.2014):
Kalifaatiksi julistautuneen Islamilaisen valtion (IS, ent. ISIS) kunnianhimoinen suunnitelma kalifaatin laajenemisesta vuoteen 2020 mennessä. Sen jälkeen kalifaatin on määrä jatkaa laajenemistaan.
Jihadia voidaan käydä monin eri menetelmin, kuten verbaalisesti, taloudellisesti, median välityksellä ja aseellisesti. Sitä voidaan käydä niin avoimesti kuin kätketystikin – käyttämällä oveluutta, harhautusta ja valehtelua, hyödyntämällä kafireiden hyväuskoisuutta, vapauksia ja yhteiskunnallisia instituutiota heidän puolustuksensa heikentämiseksi ja shari’an levittämiseksi. Joka tapauksessa lähes poikkeuksetta alueilla, joissa muslimit kokevat olevansa tarpeeksi vahvoilla suhteessa kafireihin, kuten esimerkiksi Malissa, Nigeriassa, Kamerunissa, Keski-Afrikan tasavallassa, Sudanissa, Keniassa, Keski-Aasian maissa, Kiinassa, Afganistanissa, Pakistanissa, Kashmirissa, Sri Lankassa, Bangladeshissa, Myanmarissa, Thaimaassa, Malesiassa, Filippiineillä, Indonesiassa ja tietenkin Lähi-idän maissa, käynnissä on aseellinen jihad (qitaal) kafireita – mukaan luettuna kafireiksi julistettuja muita muslimeja – vastaan. Ks. Bill Warnerin Youtube-esitelmä islamin valloitushistoriasta, jonka uhreina on tähän mennessä kuollut yhteensä noin 270 miljoonaa ihmistä: 60 miljoonaa kristittyä, 80 miljoonaa hindua, 10 miljoonaa buddhalaista ja 120 miljoonaa afrikkalaista kristittyä tai animistia. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että vuodesta 2005 lähtien jihadistit ovat tappaneet selvästi enemmän ”uskonhylkääjiksi” (murtadd), ”teeskentelijöiksi” (munafiq) tai ”poikkeaviksi” syytettyjä muslimeja kuin ei-muslimeja (ks. kohdasta 37:20 eteenpäin). Ks. iranilaisen PressTV:n sivulla oleva brutaali video, jossa ISIL-ryhmän uskonsoturit teloittavat ”poikkeavia” eli shiiamuslimiteinejä.
”Ensimmäinen vaihe on pysäköintijihad”
Muslimien jihad uusien alueiden valtaamiseksi ja pyhittämiseksi islamille on jatkuvaa toimintaa, joka ei ilmene ainoastaan globaalilla vaan myös paikallisella tasolla ja hyvin arkisessa kanssakäymisessä muslimien kanssa. Yleensä kafireiden asuinalueille muuttavat muslimit ovat aluksi varsin maltillisia ja pidättyväisiä teeskennellen ystävällisyyttä kafireiden pettämiseksi ja islamin asian edistämiseksi (3:28, 16:106, Islam QA:59879). Tässä vaiheessa muslimimiesten on luvallista ja jopa pakollista pukeutua kafireiden tapana, jos se palvelee islamiin kutsumista tai kafireiden salaisuuksien selville saamista:
Mitä tulee siihen vaatimukseen siitä, että muslimien on käytettävä vaatteita, jotka eroavat kuffarien (uskottomien) vaatteista, niin oppineet ovat sallineet poikkeuksen, kun muslimit elävät dar al-harbissa (”sodan alueella”, ts. ei-muslimimaissa) tai kun tarkoituksena on hyödyttää muslimeja. Sheikki al-Islam Ibn Taymiyah on sanonut: “Kun muslimi elää ei-muslimimaassa (olipa maa islamille vihamielinen tai ei), hänen ei odoteta eroavan heistä (kuffareista) ulkoiselta olemukseltaan, koska siitä voi koitua haittaa. On suositeltavaa ja jopa pakollista, että mies näyttää toisinaan heiltä, jos se palvelee jotain uskonnollista tarkoitusta, kuten islamiin kutsumista tai heidän salaisuuksiensa selville saamista, jotta niistä voi kertoa muslimeille, heidän muslimeille aiheuttamansa vahingon torjumista, ja muita hyödyllisiä tarkoituksia. Mutta muslimimaissa, joissa Allah on aiheuttanut Hänen uskontonsa olla vallassa ja joissa kuffarit ovat alempiarvoisessa asemassa ja maksavat jizyaa (ei-muslimien maksamaa suojelurahaa, ”veroa”), muslimien on pakollista näyttää erilaisilta kuin kuffarit.” (Iqtidaa’ al-Siraat al-Mustaqeem, 1/418) (Islam Q&A:2322)
Tyypillisesti muslimimaahanmuuttajat ja ‑käännynnäiset pyhittävät islamille ensin omat kotinsa ja moskeijansa. Vähitellen kuitenkin he ja heitä seuraavat sukupolvet alkavat suuntautua yhä enemmän ulospäin ja vaatia itselleen yhä laajempaa osuutta julkisesta tilasta. Pitäen itseään muita ylempiarvoisempina ihmisinä, joille Allah on antanut etuoikeutetun aseman palkkioksi alistumisesta hänen määräyksiinsä ja jihadista hänen asiansa puolesta (al-jihad fi sabil Allah), muslimit edellyttävät myös muiden, alempiarvoisten ihmisten alistumista shari’an määräyksiin ja vaativat uskonnonvapauteen vedoten itselleen erivapauksia ja etuoikeutettua kohtelua, olipa kyse sitten shari’an ja jihadin kritisoinnin kieltämisestä, rukoilemisesta työaikana, naisten pukeutumisesta ja työasuista, naisten ja opaskoirien kuljettamisesta takseissa, vaimojen lukumäärästä ja pakkoavioliitoista, uimahallivuoroista, pankkilainoista, halal-ruoasta, tyttöjen koululiikunnasta, lasten sukuelinten silpomisesta ja niin edelleen (lue: Mitä islam todella on?). Erityisen selvästi tämä ilmenee alueilla, joihin on syystä tai toisesta kerääntynyt paljon muslimiasukkaita. Yhtenä yllykkeenä muslimien keskittymiselle tietylle alueelle on sinne perustettu moskeija.
Sam Solomon, ex-muslimi ja tunnettu shari’a-lain asiantuntija, kertoo moskeijan merkityksestä islamissa (Ottawa, 7.6.2010). Lue myös hänen kirjansta The Mosque Exposed.
On huomattava, että toisin kuin kirkot ja synagogat moskeijat eivät ole pelkkiä kokoontumispaikkoja hartauden harjoittamista varten vaan ennen kaikkea muslimien ylivaltaa symbolisoivia voitonmerkkejä, sotilaspoliittisia komentokeskuksia (Solomon & Alamaqdisi 2006) ja usein myös ase- ja ammusvarastoja (IDF Blog, 1.8.2014). Kuten Turkin pääministeri Erdogan vuonna 1998 totesi: ”Moskeijat ovat parakkejamme, kupolit kypäriämme, minareetit pistimiämme ja uskovat sotilaitamme.” Moskeijan merkitys islamin ylivallan symbolina ilmenee muun muassa arabiöljyrahoitteisten megamoskeijoiden rakennusbuumissa ympäri Eurooppaa ja siinä, kuinka muslimeilla on tapana pystyttää moskeijoita ja islamilaisia keskuksia suoraan toisten uskontojen pyhien paikkojen päälle. Tunnettuja esimerkkejä tästä ovat Hagia Sophia ‑moskeija Istanbulissa, al-Aqsa- ja Kalliomoskeija Jerusalemin Temppelivuorella ja Córdoban moskeijakompleksi. (Sharia the Threat to America, s. 91–93.)
Vuonna 2011 julkaistun tutkimuksen mukaan 100 satunnaisesti valitusta yhdysvaltalaismoskeijasta 51 %:ssa oli tarjolla ”ankarasti väkivaltaa lietsovia” tekstejä, 30 %:ssa oli tarjolla ”maltillisesti väkivaltaa lietsovia” tekstejä ja 19 %:ssa ei ollut lainkaan tarjolla väkivaltaisia tekstejä. Ensiksi mainituista moskeijoista 98 %:ssa oli tarjolla terrorismin rahoittamiseen yllyttävvää materiaalia, toiseksi mainituista moskeijoista 97 %:ssa oli tarjolla tällaista materiaalia, kun taas viimeksi mainituista moskeijoista vain 5 %:ssa oli tällaista materiaalia. Moskeijoissa, joissa imaamien ja uskonharjoittajien käytös ja ulkoinen olemus ilmensi shari’an tiukkaa noudattamista, oli muita todennäköisemmin esillä väkivaltamyönteisiä tekstejä. 85 %:ssa näistä moskeijoista imaami suositteli sellaisten tekstien opiskelua, ja sitä todennäköisempää tämä oli, mitä selvemmin moskeija ilmensi shari’an tiukkaa noudattamista. Väkivaltaisten tekstien opiskelua suositeltiin 93 % niistä moskeijoista, joiden imaamilla oli perinteinen täysparta, ja 96 %:ssa niistä moskeijoista, joissa rukousrivit olivat suorassa. 51 % moskeijoista kutsui vierailevia imaameja, joiden tiedettiin julistavan väkivaltaista jihadia, ja todennäköisintä tämä oli niissä moskeijoissa, joissa oli tarjolla väkivaltamyönteistä materiaalia. Lisäksi niiden moskeijoiden kävijäkeskiarvot, joissa oli ”ankarasti väkivaltaan lietsovaa” materiaalia, olivat selvästi korkeimmat (kävijäkeskiarvo 118). Toiseksi suosituimpia olivat ”maltillisesti väkivaltaista” materiaalia tarjonnet moskeijat (kävijäkeskiarvo 60), ja vähiten kävijöitä oli moskeijoissa, joissa ei ollut lainkaan tarjolla väkivaltaan yllyttävää materiaalia (kävijäkeskiarvo 15). (Kedar & Jerushalmi 2011.) Kuuntele myös somalialaissyntyisen Mona Walterin huolestuttavia kokemuksia Ruotsin moskeijoista ja imaameista, jotka saarnaavat vihaa ruotsalaista yhteiskuntaa kohtaan ja yllyttävät muslimeja jihadiin kafireita vastaan (Dispatch Int 29.6.2014). Jatkuvien tappouhkausten kohteeksi joutunut ja henkilöllisyyttään vaihtamaan joutunut Walter uskoo, että Ruotsilla voi olla edessään sisällissota. Miksi tilanne olisi toisenlainen Suomen moskeijoissa?
Dispatches: Undercover Mosque on dokumenttielokuva, joka paljastaa jihadistien kaksinaamaisuuden: se, mitä muslimisaarnaajat puhuvat moskeijoissa, on jotain aivan muuta kuin se, mitä he puhuvat julkisesti länsimaisessa mediassa. Ks. myös Dispatches: Undercover Mosque – The Return.
Mitä sitten tapahtuu, kun moskeija perustetaan uudelle alueelle? Länsi-Euroopan ja Pohjoismaiden kokemusten perusteella moskeija toimii sillanpääasemana, josta käsin islamin vaikutuspiiri laajenee ympäristöön siten, että muslimit ottavat vähitellen haltuunsa moskeijan lähitienoot katu kadulta, asunto asunnolta, kerrostalo kerrostalolta, kortteli korttelilta. Tällaisilla laajenevilla muslimialueilla on taipumus rappeutua ghetoiksi, joissa sosiaaliset ongelmat ja rikokset lisääntyvät, kiinteistöjen arvo romahtaa, ei-muslimilapsia ja myös opettajia kiusataan, hakataan ja ryöstetään kouluissa ja kaduilla, kaupat joutuvat lopettamaan toimintansa ja joista kantaväestö lopulta pakenee (nk. white flight). Isäntäyhteiskuntaan sopeutumasta kieltäytyvät, länsimaisia arvoja ja koulutusta halveksivat muslimit pyhittävät ne islamin alueiksi, joissa noudatetaan maan lainsäädännön kanssa ristiriidassa olevaa ja sen syrjäyttävää shari’a-lakia. Silloin kun pahaa aavistamattomat ei-muslimit eksyvät tällaiselle alueelle, muslimit osoittavat omaa ylivaltaansa vaatimalla heitä käyttäytymään siellä shari’a-lain mukaisesti. Niinpä alkoholia alueella nauttivat tai koiria ulkoiluttavat henkilöt, puhumattakaan seksuaalivähemmistöjen edustajista, voivat tulla piestyiksi ja hunnuttautumattomat, normaaliin kesävaatetukseen pukeutuneet naiset voivat odottaa joutuvansa jatkuvan seksuaalisen häirinnän kohteiksi. Kuten Kööpenhaminan mufti Shahid Mehdi korosti vuonna 2004, naiset, jotka kieltäytyvät käyttämästä huntua, ”kerjäävät raiskausta”. Australian johtava muslimioppinut sheikki Taj el-Din al-Hilali puolestaan totesi vuonna 2006, että naiset, jotka eivät käytä hijabia, ovat kuin seksuaalista hyökkäystä kerjäävää ”peittämätöntä lihaa”. (Lue: Huntu vai huora?)
Mikä pahinta, yhä useammissa tapauksissa muslimeja pelkäävät poliisi- ja muut viranomaiset ovat Länsi-Euroopassa yksinkertaisesti lakanneet ylläpitämästä yleistä järjestystä ja turvallisuutta tällaisilla alueilla ja siten käytännössä luovuttaneet niiden hallinnan muslimijengeille ja shari’a-lain mukaisia fatwoja ja tuomioita jakaville imaameille: turvallisuus- ja pelastusviranomaiset välttelevät viimeiseen asti menemästä näihin enklaaveihin, joissa heitä usein odottaa kivisade, eivätkä poliisiviranomaiset tutki niissä tapahtuvia ei-muslimeihin kohdistuvia rikoksia peläten rasistiksi leimautumista ja potkuja. Pisimmälle tämä kehitys, jossa valtiovalta on luopunut omasta suvereniteetistaan shari’a-kontrolloiduilla muslimialueilla, on edennyt Ranskassa, mutta ainakin Iso-Britannia, Saksa, Ruotsi ja Belgia seuraavat kovaa vauhtia perässä.
Dokumentti Ranskan no go -alueista, joiden ongelmilta islamofiilinen vasemmistoeliitti, -media ja muslimeja pelkäävät viranomaiset ummistavat tietoisesti silmänsä, ja ranskalaisnuorten shari’aa vastustavasta Génération Identitaire -liikkeestä (CBN News, 11.4.2014).
Law and Freedom ‑säätiötä edustava Gavin Boby on kertonut muslimialueiden muodostumisprosessista Isossa-Britanniassa ja siitä, kuinka valtava tragedia moskeijan ilmestyminen on erityisesti työväenluokan asuinalueelle, jossa ihmiset ovat syntyneet, kasvaneet ja raataneet koko elämänsä pitäen sitä omana kotiseutunaan. Sitten yhtäkkiä he huomaavatkin sen muuttuneen joksikin aivan muuksi. Moskeijan perustamisen jälkeen lähiseudun kiinteistöjen arvo tippuu yhdessä yössä 10 %:ia ja sen jälkeen vuosittain aina 10 %:ia, kunnes muutaman vuoden kuluttua niiden arvo on laskenut puoleen. Omaisuus, jonka pienituloiset ihmiset ovat vaivalla elämänsä aikana hankkineet ja sijoittaneet asuntoonsa, häviää kuin tuhka tuuleen. Lukuisten kertomusten pohjalta Boby toteaa, että moskeijaa ympäröivän alueen muuntuminen shari’a-kontrolloiduksi muslimialueeksi tapahtuu yleensä neljässä vaiheessa. Seuraava kuvaus mukailee pääkohdiltaan hänen havaintojaan (keskeiset lähteet: alla mainitut Bobyn esitelmät ja Enza Ferreri 29.4.2013, David Solway 9.2.2014):
Ensimmäinen vaihe on pysäköintijihad. Erityisesti perjantai-iltapäivisin ja muslimien juhlapyhien aikana muslimit eivät ainoastaan valtaa moskeijan lähistöllä olevia laillisia pysäköintipaikkoja vaan pysäköivät autonsa myös ajoteille, yksityisille parkkipaikoille ja pihoille estäen alueen asukkaita pysäköimästä omia autojaan ja liikkumasta omilla autoillaan. Uhrin rooliin heittäytyvät muslimit valittavat, että pysäköintivirhemaksut ovat ”rasistisia” ja ”syrjiviä”, koska ne estävät heitä harjoittamasta heidän uskontoaan, eivätkä viranomaiset ja pysäköinninvalvojat uskalla puuttua virhepysäköintiin moskeijan ympäristössä. Kaikkien muiden kuin muslimien on järkevää muuttaa alueelta pois jo heti tässä vaiheessa.
Toinen vaihe on dominointivaihe eli ”Haista vittu, ämmä, tämä on meidän alue!”-vaihe, jossa moskeijassa käyvät ja alueelle muuttaneet muslimit julistavat entistä uhmakkaammin, että alue on nyt heidän alueensa, jolla he tekevät mitä lystäävät eivätkä muut voi heitä pysäyttää. Koirien ulkoiluttaminen, hameen käyttäminen tai alkoholin nauttiminen alueella muodostuu turvallisuusriskiksi, ja erityisesti alueella asuvat ja yksin liikkuvat ei-musliminaiset tuntevat olonsa turvattomiksi ja ahdistuvat kohtaamastaan seksuaalisesta häirinnästä.
Kolmas vaihe on muovikassivaihe eli ”Painu helvettiin täältä!”-vaihe. Sen aikana erityisesti alueen senioriväestöä painostetaan hellittämättä myymään kiinteistönsä. Etuovelle ilmaantuu kaksi muslimimiestä, joilla on muovikassi täynnä seteleitä, joita he tarjoavat maksuksi kiinteistöstä, ja myös tuntemattomat, pelottavan oloiset henkilöt, joilla ei todellisuudessa ole aikomustakaan ostaa kiinteistöä, alkavat ehdotella sen myymistä. Tarjottu summa on markkina-arvoa selvästi alhaisempi, yleensä neljäsosa–puolet markkina-arvosta, ja miesten viesti on, että ”kukaan valkoinen henkilö” ei ainakaan osta sitä, joten on vain paljon parempi myydä se heille. (He ovat oikeassa siinä, että kukaan muu kuin muslimi ei sitä ainakaan osta, sillä kiinteistön arvo tulee vain laskemaan ja se olisi huono sijoitus.) Painostus ja pelottelu saavat suuren osan ihmisistä myymään kiinteistönsä tässä vaiheessa ja muuttamaan pois alueelta, ja se onkin käytännössä ainoa järkevä ratkaisu, sillä asiat eivät voi mennä kuin huonompaan suuntaan.
Ne, jotka eivät lähde, joutuvat kohtaamaan neljännen vaiheen, joka on ahdisteluvaihe. Heidän ikkunoitaan rikotaan, tv-kaapeleitaan katkotaan, autojaan vandalisoidaan, postiluukkuihin tungetaan roskia, ja kun ahdistelun kohteeksi joutunut henkilö kääntyy hädissään poliisin puoleen, hänelle vastataan: ”Anteeksi vain, rouva, mutta mielestämme tähän rikokseen ei liity mitään rasistista.” Yleensä tässä vaiheessa näiden senioriasukkaiden omat lapset pakottavat heidät muuttamaan pois alueelta, koska siellä on yksinkertaisesti mahdotonta enää asua. (Ks. eräs esimerkki tällaisesta häirinnästä.)
Gavin Boby kertoo, kuinka muslimit valtaavat moskeijoita ympäröivät alueet ja kuinka moskeijoiden perustamista on mahdollista torjua (Q Society of Australia, Melbourne, 12.9.2012). Ks. myös Bobyn esitelmä vuodelta 2014 (Q Society of Australia, Melbourne, 9.3.2014) sekä Bobyn esitelmä Montrealissa 5.2.2013 (osa 1, osa 2).
Law and Freedom ‑säätiö on onnistunut menestyksekkäästi torjumaan moskeijoita hyödyntämällä olemassa olevaa lainsäädäntöä, informoimalla asukkaita suunnitteilla olevista moskeijoista ja niiden vaikutuksista alueen liikenteeseen ja ympäristöön, avustamalla heitä kaavoitusasioissa, kaavoituspäätöksiin vaikuttamisessa, kaavojen noudattamisen valvonnassa ja vetoomuskirjeiden laatimisessa poliitikoille. Poliitikkoja muistutetaan, että kansalaiset tietävät hyvin, mitä he ovat päättämässä, ja että he kantavat vastuun omista päätöksistään. Ne tullaan muistamaan tulevissa vaaleissa, ja kun poliittisen korrektiuden huuma on mennyt ohi, he voivat joutua edesvastuuseen päätöksistään, sillä on ilmeistä, että islamin ideologian julkinen levittäminen on rikoslain vastaista niin Isossa-Britanniassa kuin Suomessakin (lue myös juutalaisvihan levittämisestä: Israelin–Palestiinan konflikti).
Moskeijat toimivat islamisaation välineinä, islamin läsnäolon ilmentäjinä, muslimien voitonmerkkeinä ja islamin ylivallan symboleina, propagoivat perustuslain ja ihmisoikeuksien vastaista shari’a-lakia, vahvistavat ei-muslimien alistamiseen ja demokratian syrjäyttämiseen tähtäävää poliittista islamia, estävät maahanmuuttajataustaisten muslimien integroitumista yhteiskuntaan, edistävät muslimienklaavien syntyä, kiristävät muslimien ja ei-muslimien välejä, lietsovat ristiriitoja toisiaan vääräuskoisina pitävien eri muslimiryhmittymien välille ja tuovat niiden vuosisatoja jatkuneet konfliktit länteen ja toimivat väylänä ulkomailta käsin johdetun ”radikaalin” islamin leviämiselle länteen.
Menestyksellisen moskeijantorjunnan A ja O on kuitenkin tiedustelu: tällä hetkellä moskeijoiden lupahakemuksissa Isossa-Britanniassa ei käytännössä koskaan ole mainittuna sanaa ”moskeija”, ja niistä on tarkoin häivytetty kaikenlaiset viittaukset islamiin. Sen sijaan lupahakemuksista löytyy moskeijoille sellaisia nimityksiä, kuten ”yhdyskuntakeskus” (Community Centre), ”uskontojen välinen keskus” (Interfaith Centre), ”monikulttuurinen yhteisökeskus” (Multicultural Community centre), ”moniuskontoinen tila” (Multi-Faith Facility), ”moniuskontoinen rukoushuone” (Multi-Faith Prayer Room) tai vaikkapa ”uskontojen välinen yhteisötila kaikkien uskontojen ja kansallisuuksien hyväksi” (Interfaith Community Facility for the Benefit of All Religions and Ethnicities). Tämä heijastaa sitä, että islamilla ja muslimeilla on tosiasiassa varsin huono maine kantaväestön keskuudessa, ja siksi niin muslimit kuin heidän asiamiehinään toimivat poliitikotkin pyrkivät hoitamaan moskeijoiden perustamisen mieluiten niin vaivihkaa kuin mahdollista. Tulevaisuudessa sama ilmiö tullaan epäilemättä havaitsemaan myös Suomessa, kun yhä useammat kantasuomalaiset saavat omakohtaista kokemusta omien asuinalueidensa islamisoitumisesta. Nyt Suomessa vallitsee vielä monikulturistinen kiima, ja islamofiiliset vasemmistopoliitikot, median edustajat ja jopa luterilaisen kirkon edustajat himoitsevat ulkoisesti näyttäviä moskeijoita katukuvaa värittämään – päästäkseen sitten aktiivisesti suvaitsemaan niitä. On myös varsin irvokasta ja suorastaan perverssiä, että Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio ECRI ”kehottaa Suomea toimiin, jotta Helsingin seudulle saataisiin maahanmuuttajataustaisille muslimeille… moskeija”, josta sitten propagoitaisiin naisia, muita uskontokuntia ja uskonnottomia alistavaa, juutalaisten kansanmurhaan kiihottavaa, homoseksuaalien tappamiseen yllyttävää, terrorismin rahoittamiseen kannustavaa, sodankäyntiin kafireita vastaan velvoittavaa maailman ”rasistisinta” ja suvaitsemattominta uskontoa! (HS 10.7.2013.)
Tilojen, alueiden ja rakennusten pyhittäminen islamille ei tietenkään noudata yhtä ainoaa kaavaa, vaan se tapahtuu kunkin maan paikallisten olojen mukaisesti. Esimerkiksi Yhdysvalloissa merkittävä rooli on muslimikiinteistövälittäjillä, jotka varmistavat, että muslimikodeiksi pyhitettyjä asuntoja asuttavat aina muslimiperheet (Sharia the Threat to America, s. 91–93).
Vaikuttava näkemys ja dokumentti islamisaation etenemisestä neljässä vaiheessa, joita tämän näkemyksen mukaan ovat: soluttautuminen, vallan lujittaminen, avoin sodankäynti ja globaali islamilainen kalifaatti.
“Islam on minulle hirvittävin asia, jonka olen ikinä kokenut elämässäni”, kertoo Nazanin, nuori iranilaisnainen. Vastoin Koraanin käskyä (24:31 ja 33:59) ja imaamin vaatimusta Nazanin kieltäytyi hunnuttautumasta, mistä häntä rangaistiin järkyttävällä tavalla…
Kun Koraania lukee tai pelkästään silmäilee ensi kerran elämässään, kokemus on tyrmistyttävä: kuinka on mahdollista, että jonkin uskonnon pyhä kirja voi sisältää määräyksiä naisten alistamisesta ja lyömisestä, sotasaaliiden jakamisesta, orjien kohtelusta, käskyjä olla armottomia, petollisia ja väkivaltaisia ”likaisia uskottomia” kohtaan ja kiduttaa ja tappaa näitä brutaalein keskiaikaisin menetelmin?
Sitäkin järkyttävämpää on tutustua profeetta Muhammadin elämäkertaan ja haditheihin, jotka ovat perimätietona välitettyjä lyhyitä kertomuksia siitä, mitä Muhammad kussakin tilanteessa teki ja sanoi. Mikä pahinta, tämän joukkomurhia, kidutuksia ja julmia rangaistuksia toimeenpanneen, ryöstö- ja sotaretkiä harjoittaneen, vastustajiaan murhauttaneen, orjanaisia raiskanneen, 9-vuotiaan, tuolloin vielä nukeilla leikkineen tytön kanssa seksisuhteessa olleen ja eläinten rituaalisesta uhraamisesta nauttineen herrasmiehen käyttäytyminen on tarkoitettu esikuvaksi kaikille muslimeille ja kaikkina aikoina!
Allahin lähettiläs määräsi murskaaman miehen pään kahden kiven väliin. (Sahih Bukhari 8:82:816)
Allahin lähettiläs sanoi: “Jos joku vaihtaa islamin uskonsa, teloittakaa hänet.” (Sahih Bukhari 9:84:57)
Hän (pyhä profeetta) katkaisutti heidän kätensä ja raajansa, poltatti heidän silmänsä ja heitätti heidät kiviselle maaperälle, kunnes he kuolivat. (Sahih Muslim 16:4130)
Profeetta sanoi: “Kuka on valmis tappamaan Ka’b bin al-Ashrafin, joka on todella loukannut Allahia ja Hänen lähettilästään?” Muhammad bin Maslama sanoi: “Oi, Allahin lähettiläs! Haluatko minun tappavan hänet?” Hän vastasi myöntävästi. (Sahih Bukhari 4:52:270)
Koraani, hadithit ja Muhammadin elämäkerta muodostavat perustan islamin laille eli shari’alle, joka määrä pienintäkin yksityiskohtaa myöten, kuinka muslimin on harjoitettava uskontoaan. Näiden lähteiden mukaan muslimien uskonnollisena velvollisuutena on taistella eri menetemin – aseellisesti, taloudellisesti ja verbaalisesti (kätkemällä todelliset intentionsa taqiyya-doktriinin mukaisesti) – maailman kaikkia muita kansakuntia vastaan, kunnes nämä alistuvat Allahin shari’an totalitaristiseen pakkojärjestelmään. Vaikka suurin osa muslimeista on autuaalisen tietämättömiä uskontonsa perustoista ja tavoitteista, voimme päivästä toiseen kyllästymiseen asti seurata sensuroimattomista medioista (esim. Europenews, Jihad Watch, MemriTV, Palestinian Media Watch, Pamela Geller), kuinka islamin lähteisiin perehtyneet muslimit pyrkivät toteuttamaan uskonnollisia velvollisuuksiaan ja kuinka islamofiilit, poliittisesti korrektit toimittajat ja poliitikot tekevät hyödyllisen idiootin roolissa kaikkensa puolustellakseen heitä.
Mitä tuntemuksia tämä kaikki herättää yksilönvapauksiin tottuneessa länsimaalaisessa, joka pitää ajattelun-, sanan-, uskonnon- ja uskonnottomuudenvapauksia, ihmisoikeuksia, sukupuolten tasa-arvoa ja vähemmistöjen suojelua niin itsestään selvinä asioina, että hänelle ei välttämättä ole edes juolahtanut mieleen, että nuo kaikki ovat vaarassa kadota lähivuosikymmeninä ja -vuosisatoina? Vastenmielisyyttä, kuvotusta ja pahoinvointia: islamonauseaa!
”Isamofobia” on sana, jota muslimit käyttävät aseena verbaalisessa jihadissa niitä ei-muslimeja vastaan, jotka raportoivat, mitä shari’an oikeuslähteet – Koraani, hadithit ja Muhammadin elämäkerta – sisältävät, mitä muslimimaissa tapahtuu ja mitä tavalliset muslimit ja islaminoppineet puhuvat omissa oloissaan. Alla oleva Nicolai Sennelsin artikkeli selventää, miksi on syytä lakata käyttämästä järjetöntä termiä ”islamofobia” ja ottaa sen sijaan käyttöön sana ”islamonausea”. Islamonausea ei synny ennakkoluuloista islamia kohtaan vaan päinvastoin tutustumisesta islamiin ja islamia koskevien ennakkoluulojen hälvenemisestä.
Islamonausea, ei islamofobia
Meidän tulisi lakata käyttämästä muslimien itsensä valitsemaa sanaa ”islamofobia”, jolla he karsinoivat itsensä joksikin pelätyksi: se katkaisee keskusteluyhteyden. Tällaisen vastakkainasettelua luovan termin sijaan meidän tulisi lanseerata helpommin lähestyttävä ja tosiasioita paremmin vastaava sana, joka säilyttää mahdollisuuden sillanrakentamiseen ja oppimiseen: islamonausea, islampahoinvointi. Se ei tee kommunikaatiosta mahdotonta vaan mahdollistaa länsimaisissa kulttuureissamme vierailevien huomata omassa käyttäytymisessään puolia, jotka saavat meidät voimaan pahoin.
Ei ole ihme, että muslimit käyttävät niin usein sanaa ”islamofobia”. Ilman vakuuttavia argumentteja, viehätysvoimaa tai rakentavaa panosta ympäristöön pelättynä oleminen on ainoa tapa saada edes jonkinlaista kunnioitusta. Termi ”islamofobia”, islamin pelko, viittaa siihen, mitä muslimit haluavat, ei siihen, mitä ei-muslimit tuntevat. Sitä paitsi kuka yleensäkään pelkää islamia?
”Ksenofobia”, epärationaalinen pelko vierasta tai tuntematonta kohtaan, ei sekään ole osuva termi. Vastenmielisyys islamia kohtaan ei synny perehtymättömyydestä uskontoon, vaan juuri päinvastoin: perehtymisestä siihen. Ei ole myöskään järkeä pelätä tulevansa kutsutuksi rasistiksi, sillä islam ja muslimit eivät ole rotu.
Kielemme tarvitsee termin, joka kuvaa sitä, mitä monet kriittisesti ajattelevat ihmiset tuntevat islamia kohtaan omakohtaisesti, eikä sitä, mitä muslimit haluavat meidän kokevan, tai sitä, mitä poliittisesti korrektit vallanpitäjät diagnosoivat pelästyttääkseen meidät päästämään lisää vasemmiston äänestäjiä maihimme. Tarvitsemme termin, joka samalla kutsuu muslimeja oivaltamaan, mitä heidän täytyy muuttaa omassa käyttäytymisessään ja uskonnossaan, jos he toivovat edistyvänsä nolostuttavalta viimeiseltä sijaltaan kansakuntien kehityksessä ja ansaitsevansa todellista kunnioitusta maailmanyhteisön keskuudessa.
Luonnollinen reaktio
Monien muiden pahoinvointitilojen tavoin islamonausea on normaali ja luonnollinen reaktio jotain epänormaalia kohtaan, ei päinvastoin.
Pahoinvointirefleksi on synnynnäinen, ja on biologisesti luonnollista ja terveellistä kokea emotionaalisia ja ruumiillisia epämukavuuden tuntemuksia kaikkea epämiellyttävää, epäterveellistä tai vahingollista kohtaan.
Siinä ei ole mitään foobista eikä rasistista, että tuntee pahoinvointia, kun kuulee joukkomurhista, joita Muhammad ja hänen monet antaumukselliset jäljittelijänsä ovat suorittaneet läpi historian ja joita nyt tapahtuu ympäri maailmaa. Sama pätee Muhammadin seksisuhteeseen 9-vuotiaan tytön kanssa ja Allahin ja hänen shari’a-lakinsa nimissä tehtyihin raajojen katkomisiin ja kivityksiin.
Epämiellyttäviä tuntemuksia vatsanpohjassa voi kokea myös, jos ajattelee muslimien laajasti harjoittamia ja usein monen sukupolven yli jatkuvia pakkosukusiitoksia (jotka vahingoittavat älykkyyttä ja lisäävät psykiatristen sairauksien riskiä). Ei ole myöskään mitään hävettävää tuntea pahoinvointia, kun kuulee äärimmäisestä sosiaalisesta kontrollista, väkivallasta ja varoittavina esimerkkeinä tehdyistä murhista, joilla satoja miljoonia musliminaisia pelotellaan ja estetään nauttimasta ihmisoikeuksistaan: oikeudesta valita omat seksikumppaninsa, vaatteensa ja elämäntyylinsä.
Virheettömän Koraanin sisältämät lukuisat käskyt vihata, harjoittaa väkivaltaa ja tappaa ei-muslimeja ovat täysin kuvottavia. Ajatus siitä, että kehityksen huipentumana olisi planeetan kokoinen kalifaatti, ei ainoastaan ole häpeäksi ihmiskunnalle; se voi myös saada kadottamaan ruokahalun.
Esimerkkejä
Sanaa ”islamonausea” voidaan käyttää kuvaamaan pahoinvoinnin, inhon, ärtymyksen, epämukavuuden tai vastenmielisyyden tuntemusta, joka syntyy luonnostaan, kun kohtaa islamin tai islamilaisen kulttuurin tai mitä tahansa tai kenet tahansa, joka edustaa sitä. Esimerkkejä sanan käytöstä:
”En pelkää islamia, vaan minulla on islamonausea.”
”En halua minareetteja kaupunkiini. Ne aiheuttavat minulle islamonauseaa.”
”He saivat islamonausean kaikista niistä muslimimaahanmuuttajista ja päättivät muuttaa toiselle seudulle.”
”Koraanin lukeminen aiheuttaa minulle islamonauseaa.”
”Hänellä alkoi esiintyä islamonauseaa, ja hän päätti lopettaa työnsä vankilassa.”
”Saan islamonausean, kun ajattelen halal-ruoan syömistä.”
”Minulle tulee islamonausea aina, kun näen, kuinka muslimit hyppivät ylös alas ja ampuvat ilmaan yrittäen sillä tavoin pelotella meitä kunnioittamaan heidän lapsellista käyttäytymistään.”
Sanan alkuperä
Havaintojeni perusteella tämä sana esiintyi ensi kerran JihadWatch.org-verkkosivulle kirjoitetussa kommentissa 7.7.2005. Siinä itseään Sheik Canuckiksi kutsuva henkilö kommentoi artikkelia muslimien positiivisesta reaktiosta samana päivänä Lontoossa tehtyihin itsemurhapommi-iskuihin: ”Minulla ei ole islamofobiaa. Minulla on islamonausea. Olen kurkkuani myöten täynnä niitä kaikkia.”
Tanskalaisessa sanomalehdessä tämä sana esiintyi ensi kerran 30.12.2011 allekirjoittaneen Nordjyske Stiftstinde ‑lehteen lähettämässä mielipidekirjoituksessa ”Meillä on nausea”.
Termi sai jonkin verran huomiota, kun koomikko, ateisti ja islamkriitikko Pat Condell käytti sitä vuonna 2009 Youtube-videossa nimeltä ”Pahan puolustelijat”.
Islamonausea ansaitsee oman artikkelinsa Wikipediassa. Auta saamaan sana ”islamonausea” sanakirjoihimme käyttämällä sitä blogeissa, mielipidekirjoituksissa ja jokapäiväisessä puheessa.
Suomessa on keskusteltu kiivaasti siitä, tulisiko kirkon siunata samaa sukupuolta olevien parisuhteita, ja taannoin rekisteröidyssä parisuhteessa elävä henkilö sai 37,4 % ääniä presidentinvaaleissa, joista kehkeytyivät ”suvaitsevaisuusvaalit”. Osalle äänestäjistä ehdokkaan sukupuolinen suuntautuminen muodostui kynnyskysymykseksi. Toisille taas vaalit tarjosivat mahdollisuuden päästä näyttävästi ilmaisemaan kuuluvansa ”hyvien ihmisten” eli ”suvaitsevaiston” eliittiin. Ovatko nyt niin suvaitsevaiset suomalaiset aiempaa suvaitsevaisempia myös shari’aa kohtaan? Entä mitä muslimimaailma eli umma mahtaa tuumia asiasta?
“Samaa sukupuolta olevien avioliitto tarkoittaa sitä, että mies nai miehen tai nainen naisen… Tämä on hirvittävä katastrofi, jonka islam kieltää täysin! Hänet pitäisi tappaa – se, joka avioituu. Heidät molemmat täytyy tappaa niin pian kuin mahdollista ja polttaa.” – “Jos saat kiinni miehen, joka suorittaa homoseksuaalista tekoa, tapa sekä hänet että hänen kumppaninsa!” – ”Me muslimit emme koskaan hyväksy elämäntyyliänne. Pyydämme Allahia tuhoamaan teidät. Pyydämme Allahia polttamaan teidät helvetissä!” (Katkelma elokuvasta The Third Jihad, ks. YouTube.)
Myös islamissa on eriäviä näkemyksiä suhtautumisessa sateenkaari-ihmisiin. Kuten BBC:n Panorama-ohjelman (Youtube: osa I, osa II) taannoin tekemästä tutkimuksesta kävi ilmi, islamilaisissa viikonloppukouluissa Britanniassa käytetään Saudi-Arabian opetusministeriön kustantamia oppikirjoja, joissa todetaan, että homoseksuaalit on teloitettava, mutta erimielisyyttä on siitä, tulisiko se tehdä kivittämällä, polttamalla vai heittämällä alas kalliojyrkänteeltä (StarOnline 26.11.2010).
Saudisheikki ’Abd Al-Qader Shiba Al-Hamad (Channel 1, Saudi TV 27.1.2005) kertoo anekdootin tapahtumasta, josta homoseksuaalien teloitusmenetelmää koskeva teologinen pulma osittain juontuu.
Kuwaitilainen uskonoppinut Dr. Sa’d Al-’Inzi (Al-Rai TV, Kuwait, 10.12.2007) huomauttaa, että homo- tai lesboseksin harjoittaminen on itse asiassa ”pahan levittämistä maalla”, millä hän viittaa Koraanin jakeeseen 5:33:
Ne jotka taistelevat Allahia ja Hänen lähettilästään vastaan ja kiirehtivät tekemään pahaa, saavat palkkansa: heidät surmataan, naulitaan ristiin tai heidän kätensä ja jalkansa hakataan poikki ristikkäin tai heidät karkotetaan maasta. Tämä on heidän häpeänsä tässä maailmassa, ja tuonpuoleisessa heitä odottaa ankara rangaistus. (Koraani 5:33)
Niinpä tästä näkökulmasta myös ristiinnaulitseminen ja raajojen katkominen poikki ristikkäin voisivat olla osuvia teloitusmenetelmiä homoseksuaaleille. Al-’Inzi kuitenkin kiirehtii korostamaan, että edes kuolema ei ole riittävä rangaistus tästä synnistä, vaan homoseksuaalit tulisi kerätä yhteen ja teloitusta tulisi edeltää julkinen pieksentä tai kidutus (4:48–5:33):
Homoseksuaalisuus on siis kiistanaihe myös islamissa. Tulkintoja ja suhtautumistapoja löytyy kaikissa sateenkaarin väreissä: jotkut kannattavat kivittämistä, jotkut polttamista, jotkut tiputtamista pää edellä kaupungin korkeimmalta paikalta (esim. Isis on käyttänyt tätä menetelmää, Bild 19.1.2015) ja kivittämistä sen jälkeen, jotkut mestaamista (ja sen jälkeen polttamista arkussa), jotkut hirttämistä, joidenkin mukaan taas homoseksuaali voidaan yksinkertaisesti teljetä saastaiseen vankilaan kuolemaan. Erään näkemyksen mukaan oikea teloitusmenetelmä on seinän kaataminen homoseksuaalin päälle.
Isisin suosimassa menetelmässä homoseksuaali tiputetaan korkean rakennuksen katolta, minkä jälkeen väkijoukko kivittää hänet kuoliaaksi.
Sheikki Muhammed Salih Al-Munajjidin ylläpitämä Islam Q&A -fatwasivusto analysoi perusteellisesti tämän teologisen kysymyksen taustoja ja selvittää uskonnollisia perusteita eri teloitusmenetelmille. Fatwassa 38622 todetaan: ”Homoseksualismin rikos on yksi suurimmista rikoksista, synneistä pahin ja teoista inhottavin, ja Allah rankaisee siihen syyllistyneitä tavalla, jolla Hän ei ole rangaissut muita kansoja. Se on ilmausta sen rikkomisesta, mikä on luonnollista, merkki täydellisestä harhautumisesta, heikosta älystä ja uskonnollisen velvoitteen laiminlyömisestä…” Sheikki Al-Munajjid itse painottaa, että islamin lain mukaan mestaus on korrektein tapa suhtautua homoseksuaaleihin:
Yksi Ahmed bin ’Adhaib bin ’Askar al-shamlani al-’Anzin rikoksista oli homoseksuaalisuus. Hänet mestattiin ja sen jälkeen vielä ristiinnaulittiin Saudi-Arabian pääkaupungissa Riadissa 29.5.2009.
Iranissa sitä vastoin suositaan hirttämistä:
Mahmoud Asgari, 16, ja Ayaz Marhoni, 18, homoseksualismin rikokseen syyllistyneet iranilaiset teinipojat Khuzestanin maakunnasta, hirtettiin julkisesti Oikeuden aukiolla Mashhadissa 19.7.2005.
Ympäri islamilaista maailmaa hyvin suosittu ja helppolukuinen shari’a-opas Minhaj Al-Muslim (Vol. 2, s. 511) tähdentää: ”Hadd (rangaistus) homoseksuaalisuudesta on kivittäminen kuoliaaksi riippumatta siitä, onko kyseessä avioitunut vai avioimaton henkilö… [Muhammadin] seuralaiset antoivat vaihtelevia todistajalausuntoja niistä menetelmistä, joilla homoseksuaalisen teon suorittaneet tulisi tappaa. Toiset heistä tapettiin kivittämällä. Ibn ’Abbas sanoi: ’Tulisi etsiä kylän korkein rakennus. Sitten heidät tulisi tiputtaa pää alaspäin, ja sen jälkeen heidät pitäisi kivittää.'”
Pienen inttämisen jälkeen haastateltavana oleva muslimimies vastaa tohkeissaan myöntävästi, kun häneltä kysytään, tulisiko homoseksuaalit tappaa, jos shari’a otettaisiin käyttöön USA:ssa.
Euroopassa muslimien hyökkäykset niin seksuaalivähemmistöjä kuin juutalaisiakin kohtaan ovat lisääntyneet hälyttävästi (lue esim: The Jerusalem Post 19.8.2010; Google-haku). Mitä tulee alla mainittuihin kolmeen muslimiherrasmieheen, he toimivat vilpittömästä uskosta Allahiin ja pyyteettömästä halusta informoida ihmisiä siitä, kuinka ”Allah inhoaa homoja”:
Kolme Britannian muslimia tuomittiin homofobiasta
Britanniassa tuomioistuin on todennut kolme muslimimiestä syyllisiksi viharikokseen homoseksuaaleja vastaan. Miehet olivat ensimmäisiä, jotka tuomittiin maaliskuussa 2010 voimaantulleen lain nojalla. Miehet levittivät homoseksuaalisuuden tuomitsevia lentolehtisiä moskeijan ulkopuolella Derbyssä, Keski-Englannissa. Lehtisissä vaadittiin, että homoseksuaalisuuden harjoittajat ”tulisi teloittaa”. Oikeus katsoi, että miehet ovat syyllistyneet uhkaavan kirjoitetun materiaalin levittämiseen. Materiaalilla pyrittiin vihan lietsomiseen seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Miehille luetaan tuomiot 10. helmikuuta.
Miesten levittämässä lehtisessä nimeltä ”Kuolemanrangaistus” sanotaan, että Allah sallii homoseksuaalien tuhoamisen ja että ”ainoa kysymys on, kuinka se tulisi suorittaa”. Lehtisessä nimeltä ”Käänny tai pala” on kuvattuna roihuavassa liekkimeressä palava hahmo, ja siinä todetaan, että homoseksualismin laillistaminen oli ”kaikkien ongelmien juuri”. Kolmas lehtinen ”GAY – God Abhors You” (Homo – Jumala inhoaa sinua) kertoo ankarista rangaistuksista homoseksuaaleille. Yksi miehistä Kabir Ahmed, 28, totesi: ”Tarkoituksenani oli tehdä velvollisuuteni muslimina, informoida ihmisiä Allahin sanasta ja välittää Allahin viestiä homoseksuaalisuudesta”. (Daily Mail 11.1.2012, BBC 20.1.2012)
Ja kauniiksi lopuksi: islaminoppinut Maulana A. K. Hoosem kertoo homoseksuaalille, että hänet tulisi tappaa. Kuten Hoosem toteaa, ainoa asia, mistä lainoppineilla on erimielisyyttä, koskee sitä, kuinka teloittaminen tulisi panna toimeen. Ihanaa, kuinka ihmiset tulevat näin sivistyneesti yhteen ja tekevät selviksi omat näkökantansa, ja näin kaikki voivat alistua shari’an määräyksiin eikä ole tarvetta tappaa ketään! Tästähän uskonnollisessa dialogissa on parhaimmillaan kysymys!
Kakkonen on sittenkin ykkönen! Allah sallii kyllä anaaliseksin aina, kun jihad sitä vaatii!
Koska jihad on islamin huippu ja muslimin korkein velvollisuus, se, mikä on yleensä kiellettyä (haram), tulee sallituksi (halal), mikäli jihad Allahin asian puolesta sitä edellyttää, kuten sunnisheikki Abu Dimaa Al-Qassab on fatwassaan korrektisti todennut. Niinpä kanssamujahidinin suorittamat anaalipenetraatiot eivät ole pelkästään sallittuja vaan peräti pakollisia aina silloin, kun marttyyri-isku edellyttää peräaukonlaajentamistreenejä niin, että perseeseen saadaan survottua tarpeeksi räjähteitä vääräuskoisten tappamiseksi. Ja Allah olkoon ylistetty!
Egyptiläinen hengenmies Mazhar Shahih käy kuumana erään sheikin antamasta fatwasta, joka sallii anaalijihadin Muslimiveljeskunnan jihadisteille ilmeisesti pelkästään sillä perusteella, että he ovat pitkällä matkalla käymässä jihadia (Al-Tahrir TV, 26.6.2014). Kas siinäpä teologinen pulma kerrakseen!
Maahanmuuttoon liittyy monia vahingollisia myyttejä. Yksi keskeisimmistä on se monikultturismin vaalima myytti, jonka mukaan maahanmuuttajien välillä ei ole eroja. Tämä näkemys ei ainoastaan ignoroi maahanmuuttajien kulttuurista kirjoa, vaan myös ylipäätään mitätöi heidän kulttuuritaustansa tekijänä, jolla olisi merkitystä maahanmuuttajille itselleen ja heidän käyttäytymiselleen.
Maahanmuuttajien kulttuuritaustojen tarkempaa erittelyä kartetaan, sillä se voisi paljastaa kiusallisia tosiasioita, jotka ovat ristiriidassa sen monikultturismin lähtökohdan kanssa, jonka mukaan kaikki, mikä on ei-länsimaalaista, juutalaisvastaista, ”mustaa” kulttuuria, edustaa hyvää ja kaikki, mikä on länsimaalaista, ei-juutalaisvastaista, ”valkoista” kulttuuria, edustaa pahaa. Jos tällaisia ideologian vastaisia tosiasioita paljastuu, monikultturistit pyrkivät poliittisen korrektiuden nimissä vaikenemaan niistä ja tukahduttamaan niitä koskevan keskustelun leimaamalla faktojen esiintuojat rasisteiksi tai ksenofobeiksi. Monikultturismissa maahanmuuttajiin suhtaudutaan rodullistettuina, uhriutettuina ja syyntakeettomiksi infantilisoituina holhokkeina, kulttuurisesti homogeenisena biomassana, joka soveltuu lähinnä rasistien pyllyjen pyyhkimiseen ja lyömäaseeksi, jolla maahanmuuttopolitiikkaan kriittisesti suhtautuville kansalaisaktivisteille opetetaan suvaitsevaisuutta.
On kuitenkin ilmeistä, että todellisuudessa maahanmuuttajat eivät ole pelkkiä ”katukuvaa ja kulttuuria rikastuttavia väriläiskiä”, jollaisiksi heidät alennetaan monikultturistien rasistisia ennakkoasenteita huokuvissa puheissa, vaan maahanmuuttajien välillä on eroja ja heidän kulttuuritaustallaan on suuri merkitys heille itselleen ja heidän käyttäytymiselleen, kuten Malmön kokemukset osoittavat:
Haastateltuaan Sønderbron nuorisovankilaan joutuneita nuoria rötösepäiltyjä, joista 70 % on muslimitaustaisia, mikä vastaa suurin piirtein tämän ryhmän osuutta kaikista nuorisorikoksista Kööpenhaminassa, tanskalainen psykologi Nicolai Sennels on tullut siihen tulokseen, että kulttuurilla on merkitystä: ”Kun keskustelee muslimitaustaisten nuorten kanssa, silmiinpistävää on se, että heillä on vaikeuksia ymmärtää ja kunnioittaa tanskalaista yhteiskuntaa ja Kööpenhaminan kaupungin soveltamaa pehmeää koulutuskäytäntöä.” Sennelsin mukaan sosiaalityössä on liikaa keskitytty yksilön uhriuttamiseen sen sijaan, että kiinnitettäisiin huomiota kulttuurisiin ongelmiin. ”Valtaosa tuntee vähän Koraania, eivätkä he elä islamin käskyjen mukaisesti. Samaan aikaan kuitenkin he ovat omaksuneet joukon asenteita islamista”, sanoo psykologi, joka on kirjoittanut kokemuksistaan kirjan ”Blandt kriminelle muslimer: En psykologs erfaringer fra Københavns Kommune”. (Lähde: Kristeligt Dagblad 18.2.2009; lue myös Sennelsin haastattelu “Integration of Muslims in Western Societies is not possible” EuropeNewsissä 31.3.2009). Alla on käännös Jyllands-Postenissa 3.3.2009 julkaistusta Sennelsin artikkelista ”Maahanmuuton vahingolliset myytit”
Maahanmuuttoon liittyvät monet myytit toimivat vakavana esteenä sosiaalityölle. Maahanmuuton ongelmat voivat johtaa hyvinvointiyhteiskuntamme tuhoon. Osaratkaisuna on saada lisää tietämystä; hyvä sosiaalityö on riippuvaista riittävästä tiedosta, kirjoittaa Nicolai Sennels.
Psykologin työssäni Kööpenhaminan kaupungissa minulla on ollut hoidettavana yli 150 muslimitaustaista maahanmuuttajaa, pakolaista tai heidän jälkeläistään. Tässä on yleiskatsaus maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista sellaisina, miltä ne näyttävät, kun – maahanmuuttajista puhumiseen sijaan – keskustellaan maahanmuuttajien itsensä kanssa.
Samaan aikaan kun maahanmuuttajien rikollisuuden, muslimien rinnakkaisyhteiskuntien ja islamilaisen ekstremismin negatiiviset yhteiskunnalliset vaikutukset jatkuvasti lisääntyvät, kuntien toimintastrategiat tällä alueella ovat yhä jumittuneet joukkoon myyttejä, jotka koskevat maahanmuuttajien rikollisuutta, äärimielisyyttä ja sosiaalista panosta.
Ensimmäinen myytti on se, että maahanmuuttajien välillä ei ole eroja. Mutta tietenkin on eroja: Eri kulttuureista tulevat ihmiset tarvitsevat erilaista tukea kohdatessaan vaikeuksia. On valtava ero siinä, millaista apua esim. japanilainen, somali tai amerikkalainen tarvitsee, jos hänellä on ongelmia tai hän luo niitä. Meidän on tarpeen olla kulttuurisesti sensitiivisiä maahanmuuttajien mukanaan tuomia kulttuurisia eroja kohtaan.
Kokemukseni terapiatyöstä musliminuorten parissa osoittaa, että heidän on äärimmäisen vaikea ymmärtää tanskalaista kasvatus‑ ja hoitoperinnettä. Tanskalaisnuoret on paljon selkeämmin kasvatettu siihen, että asioista puhutaan suoraan ja käymällä läpi nuoren henkilökohtaisia tuntemuksia niistä. Muslimit puolestaan ovat kasvaneet kulttuurissa, jossa on selkeät ulkoiset auktoriteetit (ennen kaikkea isät, perinteet ja islam) ja jossa palaute on rankkaa ja välitöntä, jos perheen odotukset eivät toteudu. Heidät on kasvatettu tiukoissa raameissa, eikä tanskalainen pedagogiapuhe herätä heissä vastakaikua.
Toinen myytti on se, että maahanmuuttajien rikollisuuden syynä ovat sosiaaliset ongelmat ja että maahanmuuttajien kulttuuritaustalla ei ole siihen vaikutusta. Tässäkään tapauksessa ennakkoluulo ei vastaa todellisuutta: satojen muslimimaahanmuuttajien psykologisten haastatteluiden perusteella voi tehdä sen johtopäätelmän, että muslimikulttuuri pitää aggressiivisuutta mitä suurimmissa määrin hyväksyttävänä.
Siinä missä tanskalaisessa kulttuurissa hallitsematonta raivonilmaisua pidetään nopeimpana tapana menettää kasvonsa, muslimikulttuurissa asia on päinvastoin. Kostonhalua pidetään muslimikulttuurissa voiman ilmaisuna, ja viha on muslimien keskuudessa sosiaalisesti selvästi hyväksytympää. Aggressiivista käyttäytymistä pidetään sosiaalisena työkaluna, jolla hankitaan kunnioitusta ja statusta.
Palestiinalaisten dramaattiset ja tuhoisat tavat osoittaa turhautumistaan Gazan tilanteen johdosta, imaamien ”pyhään sotaan” yllyttävät puheet, perheteloitukset (nk. kunniamurhat) ja väkivaltaiset mielenosoitukset Muhammad-pilakuvien johdosta ovat kaikki esimerkkejä siitä, kuinka aggressiivista käyttäytymistä pidetään sosiaalisesti hyväksyttävänä ilmaisukeinona muslimikulttuurissa.
Se, että muslimimaahanmuuttajat ja heidän jälkeläisensä suorittavat kaksi-kolme kertaa enemmän väkivaltarikoksia kuin etnisesti tanskalaiset johtuu osittain tästä. Joten, kyllä: maahanmuuttajien kulttuurilla on tärkeä rooli maahanmuuttajien rikollisuudessa.
Kolmas myytti on se, että uskonnollinen äärimielisyys rajoittuu pieniin piireihin. Tämä on paha väärinkäsitys. Lähes joka ainoa muslimi, joka on ollut terapiassani, on ottanut uskonnollisen perinteensä varsin vakavasti. Vaikka useimmat eivät noudata Koraanin sanaa, heidän muslimi-identiteettinsä on äärimmäisen vahva. Muhammad-pilapiirrokset, pyrkimykset istuttaa demokratia islamilaiseen maailmaan ja vallanpitäjien taholta tuleva paine integroida muslimit tanskalaiseen yhteiskuntaan ovat luoneet voimakkaan kaunan länsimaisia arvoja kohtaan.
Erityisesti nuoret juurettomat muslimit tuntevat vetoa ääripiireihin, koska heille tarjotaan tunnetta siitä, että he ovat tärkeitä ja että heidän elämällään ja kuolemallaan on tarkoitus, jolle mikään ”sosiaalinen projekti” ei vedä vertaa. Lisäksi uskonnollisuus toimii statuksen lähteenä muslimipiireissä: mitä uskonnollisempi on, sitä korkeampi on status. Harras uskonnollisuus ja kyky lanseerata salaliittoteorioita lännen syyllisyydestä muslimien kotimaiden surkeisiin oloihin muodostavat tehokkaan sosiaalisen tunnustuksen lähteen yhteiskunnan muslimiosissa.
Saksassa vain n. 12 % muslimeista pitää itseään ”saksalaisina”, ja täydet 6 % on luokiteltavissa ”äärimmäisen radikaaleiksi” – sellaisiksi, jotka ovat ”hyvin valmiita hyväksymään uskonnollisen ja poliittisen väkivallan”. Lukuna 6 % ei ehkä kuulosta suurelta, mutta jos otetaan huomioon, että Tanskassa lienee 220 000 muslimia, mikä on kohtuullisen tarkka arvio, se tarkoittaa n. 13 600 äärimielistä muslimia.
Neljäs myytti on se, että kulttuurisilla ja uskonnollisilla tekijöillä ei ole merkitystä maahanmuuttajien usein heikkoon sosiaaliseen ja taloudelliseen tilanteeseen. Yleisen teorian mukaan maahanmuuttajien köyhyys johtuu syistä, joihin he eivät voi itse vaikuttaa, ja tämä köyhyys toimii käyttäytymishäiriöiden syynä.
Korrelaatio köyhyyden ja sosiaalisten ongelmien välillä on todellinen, mutta asiat eivät ole läheskään niin mustavalkoisia kuin esimerkiksi Kööpenhaminan sosiaalisista asioista vastaava pormestari Mikkel Warming (äärivasemmistolainen Enhedslisten‑ puolue) väittää. Sillä: mikä tulee ensin, kana vai muna? Johtuvatko sosiaaliset ongelmat köyhyydestä vai köyhyys sosiaalisista ongelmista?
Kuten Jyllands-Posten 19.12.2008 raportoi, kun tarkastellaan, mistä maista rikollisuuteen syyllistyneet maahanmuuttajat ja heidän jälkeläisensä ovat kotoisin, osoittautuu, että 8 kärkisijaa on muslimimaiden hallussa, sen jälkeen kun ikä- ja sosiaalisten tekijöiden vaikutus on huomioitu laskuissa. Tämänkaltaiset luvut saattavat Warmingin ja hänen vertaisensa häpeään.
Mutta mikä nimenomaan islamilaisessa kulttuurissa on sellaista, että se saa tämäntaustaiset ihmiset pärjäämään taloudellisesti niin huonosti? Satojen muslimiperheiden elämää käsittelevien psykologisten haastattelujen jälkeen on selvää, että pääsyynä köyhyyteen näissä piireissä on se, että niissä ei anneta koulutukselle tarpeeksi painoarvoa.
Maahanmuuttajavanhemmat voisivat tukea lapsiaan peruskoulussa ja sen jälkeisissä opinnoissa nykyistä paljon aktiivisemmin. Lisäksi oma ja kollegoideni kokemus on, että muslimimaahanmuuttajien lapsilta puuttuu ymmärrystä tanskalaisesta pedagogiikasta koulu- ja muissa opinnoissa, mikä muodostaa vakavan esteen heidän jatkouralleen. Onneton lopputulos on, että 64 % arabitaustaisista lapsista ei osaa lukea ja kirjoittaa riittävän hyvin (9-vuotisen) peruskoulun jälkeen ja että kolmannes heistä ei koskaan saa mitään toisen asteen koulutusta. Tanskan kaltaisessa tietoyhteiskunnassa, jossa koulutus on edellytyksenä tyydyttävälle toimeentulolle, perheen taloustilanne tiukkenee, ellei koulutusta oteta vakavasti. Se, että jopa yksi neljästä 20-29-vuotiaasta muslimimaahanmuuttajien jälkeläisestä sai rikostuomion yhtenä ainoana vuonna 2008, ei ole omiaan parantamaan työllistymistä. Jos luo sosiaalisia ongelmia ja kieltäytyy sopeutumasta yhteiskunnan sosiaalisiin vaatimuksiin, tulee köyhäksi. Ei päinvastoin.
Monet maahanmuuttoon liittyvät myytit muodostavat vakavan esteen sosiaalityölle tällä sektorilla. Kun Sønderbron nuorisovankilassa Kööpenhaminassa 70 % asiakkaista on muslimitaustaisia ja LO (Tanskan työväenjärjestö) varoittaa ghettojen lisääntymisestä ja Kansallispankki arvioi, että länsimaiden ulkopuolelta tulevat maahanmuuttajat maksavat Tanskan yhteiskunnalle 23 miljardia kruunua (4 miljardia dollaria) vuodessa, niin ei ole liioiteltua kutsua integroitumisongelmia sosiaalisen yhteiskuntamme alla lymyileväksi aikapommiksi. Osaratkaisuna on hankkia lisää tietoa kentältä; hyvä sosiaalinen työ riippuu riittävän informaation saamisesta. Tarvitsemme käytännön tutkimuksia eri maahanmuuttajaryhmien asenteista äärimielisyyteen, demokratiaan ja integroitumiseen, koulutukseen ja osallistumiseen työmarkkinoille. Valitettavasti oma kokemukseni satojen haastattelujen perusteella on, että meillä on suuri joukko maahanmuuttajia, jotka eivät halua integroitua ja jotka ovat demokraattisten ja humanististen arvojen vankkumattomia vastustajia.
Kiistely epäonnistuneen integraation syistä on jo käynnissä. Sekä väitteet siitä, että valtio ei anna riittävästi varoja kotouttamiseen ja että kunnallistasolla rahoja ei käytetä oikein, ovat – pelkkiä väitteitä. Työskenneltyäni vuosia Tanskan suurimmassa julkisessa sosiaalijärjestössä olen lujasti vakuuttunut jälkimmäisestä: nimenomaan paikallispoliitikot ovat vastuussa käytännön integraatiotoimien toteuttamisesta ympäri maata.
Monissa kunnissa on menetelty siten, että on tarjottu tukea ja uusia mahdollisuuksia, samaan aikaan kun ainoastaan poliisi ja oikeusjärjestelmä ovat olleet asettamassa rajoja ja näyttämässä, mitä huonosta käyttäytymisestä seuraa. Tätä työnjakoa voisi säätää tarkoituksenmukaisemmaksi.
Ongelmaa koskevan avoimuutensa johdosta Sennels, joka on kehittänyt menetelmää, jolla nuoria kannustetaan ottamaan vastuu omista teoistaan, joutui jättämään työnsä psykologina Kööpenhaminan kaupungin ylläpitämässä Sønderbron nuorisovankilassa.
Herrasi antoi enkeleille ilmoituksen: ”Minä olen teidän kanssanne. Vahvistakaa niitä, jotka uskovat. Minä asetan pelon uskottomien sydämeen. Hakatkaa poikki heidän kaulansa ja raajansa!” (Koraani 8:12)
On vaikea kuvitella, että minkään uskonnon perustaja lausuisi kuolinvuoteellaan jotain sellaista, mitä profeetta Muhammad sanoi: ”Minut on tehty voittoisaksi terrorilla” (Sahih Bukhari 4.52.220). Länsimaalaisilla ihmisillä on tapana olettaa naiivisti, että – uskontojen tavoin – islamilla täytyy olla rauhanomainen ydin ja että koska Muhammad oli suuren uskonnon perustaja, hänen on täytynyt puhua yleisen hyväntahtoisuuden puolesta painottaen kaikkien ihmisten ihmis- ja tasa-arvoa sekä tarvetta rakastaa lähimmäistä. Mikään ei kuitenkaan voisi olla kauempana todellisuudesta! Koraani (48:29) tekee jyrkän eron ylempiarvoisina pidettyjen muslimien ja alempiarvoisina pidettyjen ei-muslimien välille. Vain muslimeja ja muslimeiksi kääntyviä kohtaan kehotetaan olemaan armeliaita; kaikkia muita kohtaan Allah käskee olemaan ankara:
Muhammad on Allahin lähettiläs ja ne, jotka seuraavat häntä, ovat ankaria uskottomille, mutta armeliaita toisilleen. (Koraani 48:29)
Kaikista elävistä huonoimpia ovat Allahin mielestä ne, jotka ovat kiittämättömiä eivätkä usko (Koraani 9:55). (–) Milloin kohtaattekin heitä taistelussa, tee heistä pelottava esimerkki niille, jotka tulevat heidän jälkeensä, jotta he ottaisivat varoituksen vastaan (Koraani 9:57).
Uskovaiset, taistelkaa niitä uskottomia vastaan, jotka asuvat lähellä teitä, ja huomatkoot he teidät lujiksi. Tietäkää, että Allah on hurskaiden kanssa. (Koraani 9:123)
Ne jotka taistelevat Allahia ja Hänen lähettilästään vastaan ja kiirehtivät tekemään pahaa, saavat palkkansa: heidät surmataan, naulitaan ristiin tai heidän kätensä ja jalkansa hakataan poikki ristikkäin tai heidät karkotetaan maasta. Tämä on heidän häpeänsä tässä maailmassa, ja tuonpuoleisessa heitä odottaa ankara rangaistus. (Koraani 5:33)
Kuten Robert Spencer tähdentää, tämä periaate yksistään selittää islamin vihan länttä kohtaan ja muslimien väkivallan ei-muslimeja kohtaan kaikkialla maailmassa aina Muhammadin ajoista asti. Köyhyydellä, muslimimaiden sosiaalisilla oloilla tai sillä, mitä USA:n hallitus, juutalaiset, ”ristiretkeilijät” ja ylipäätään ”uskottomat” tekevät tai jättävät tekemättä, ei ole käytännössä mitään tekemistä asian kanssa. Syy muslimien vihaan ei piile meissä länsimaalaisissa, vaan Allah käskee yksiselitteisesti muslimeja vihaamaan ”uskottomia” (Islam Q&A:59879) ja taistelemaan heitä vastaan, kunnes he alistuvat (Islam Q&A:34830; Koraani 8:39; Koraani 9:33).
Taistelkaa heitä vastaan, kunnes epäjumalia ei enää palvota, vaan yksin Allahia (koko maailmassa), mutta jos he herkeävät (palvomasta muita Allahin lisäksi), tietää Allah, mitä he tekevät. (Koraani 8:39)
Hän (Allah) on lähettänyt lähettiläänsä (Muhammadin) tuomaan johdatuksen ja totuuden uskonnon (islamin) saattaakseen sen voittamaan kaikki muut uskonnot, vaikka se on vastoin vääräuskoisten (monijumalaisten, pakanoiden, epäjumalanpalvojien ja ateistien) tahtoa. (Koraani 9:33)
Uskottomien väkivaltainen pelottelu ja kauhun kylväminen näiden keskuuteen oli yksi keskeisistä menetelmistä, joiden avulla Muhammad pyrki toteuttamaan Allahilta saamaansa käskyä taistella ihmisiä vastaan, kunnes kaikki alistuvat Allahin ja hänen shari’ansa määräysvaltaan ja tunnustavat Muhammadin profeetallisen aseman. Kun kalifaattia, islamilaista maailmanvaltaa, tavoittelevat muslimit nykypäivänä turvautuvat terrorismiin, mielenosoituksiin, islam-kriitikoiden uhkailuun ja murhiiin sekä valheellisen informaation levittämiseen (taqiyya), he noudattavat yksinkertaisesti sunnaa, profeetta Muhammadin elämäntapaa, joka on tarkoitettu ikuiseksi esikuvaksi kaikille muslimeille.
Anas ibn Malik on kertonut: Profeetta sanoi: ”Minut on määrätty taistelemaan ihmisiä vastaan, kunnes he todistavat, että ei ole muuta jumalaa kuin Allah ja että Muhammad on Hänen palvelijansa ja Hänen lähettiläänsä, suuntaavat kasvonsa qiblaamme (rukoussuuntaamme) kohti, syövät mitä teurastamme ja rukoilevat tavallamme.” (Sunan Abu-Dawud 2635)
Muhammadin elämäntapa
Silmiinpistävää on se, kuinka suuri osa Ibn Ishaqin (k. 766) koostamasta Muhammadin auktoritaarisesta elämäkerrasta käsittelee Muhammadin ja hänen seuraajiensa suorittamia ryöstöretkiä, taisteluita, sotasaaliin anastukseen ja jakoon liittyviä ongelmia, Muhammadin määräämiä vastustajiensa salamurhia ja uskottomien joukkomurhia.
Tässä sivustossa siteerataan A. Guillaumen englanninkielistä käännöstä “The Life of Muhammad” Ibn Hishamin (k. 833) toimittamasta Muhammadin elämäkerrasta, joka on lyhennetty versio Ibn Ishaqin (k. 766) laatimasta Muhammadin auktoritatiivisesta elämäkerrasta. Ibn Hisham (s. 691) sanoo poistaneensa Ibn Ishaqin teoksesta mm. kohtia, “jotka ovat häpeällisiä puhuttavaksi; asioita, jotka voivat ahdistaa tiettyjä ihmisiä.” Ibn Hishamin laitoksen Muhammadin elämäkerrasta on suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila (Basam Books, 1999), joka on edelleen lyhentänyt merkittävästi Ibn Hishsamin versiota. Kun tässä sivustossa käytetään em. englanninkielistä lähdettä, siihen viitataan merkinnällä Ibn Ishaq ja Hämeen-Anttilan koostamaan karsittuun käännökseen viitataan merkinnällä Ibn Hisham. Yllä olevia kuvia klikkaamalla pääset tutustumaan teosten sisällysluetteloihin.
Profeetan elämäkerran mukaan Muhammad itse osallistui 27 taisteluun, minkä lisäksi hän määräsi pantavaksi täytäntöön 46 ryöstöretkeä (Ibn Ishaq, s. 659–660). Pelkästään Banu Quraiza -heimon joukkomurhan yhteydessä Muhammad tappoi 600–900 vangitsemaansa quraizalaismiestä katkaisemalla näiden kaulat (Ibn Hisham: 320–321). Kuten on ilmeistä, Muhammadille sota- ja ryöstöretket olivat yksinkertaisesti elämäntapa. Yhdessä terroristijoukkionsa kanssa hän ryöväsi ja tuhosi uskottomien karavaaneja, keitaita ja kyliä sekä raiskasi heidän naisensa ja otti orjiksi kaikki, joita ei surmattu suoralta kädeltä, ja kaikki tämä tapahtui Allahin nimissä. Kuten seuraava hadith kuitenkin antaa ymmärtää, jopa islamiin kutsuminen (da’wa) oli Muhammadille loppujen lopuksi toissijaista, vaikka yleensä ajatellaan, että muslimien velvollisuutena on esittää ”uskottomille” ensin kutsu kääntyä islamiin ja hyökätä heidän kimppuunsa vasta sen jälkeen, jos he eivät suostu alistumaan:
Ibn ‘Aun reported on kertonut: Kirjoitin Nafi’lle ja kysyin häneltä, onko tarpeellista kutsua (uskottomia) kääntymään islamiin ennen heidän kohtaamistaan taistelussa. Hän kirjoitti vastaukseksi, että se oli tarpeen [vain] islamin varhaisvaiheessa. Allahin lähettiläs suoritti yllätyshyökkäyksen karjaansa juottamassa olleita pahaa aavistamattomia Banu Mustaliq -heimolaisia vastaan. Hän tappoi ne, jotka panivat vastaan ja vangitsi loput. Juuri tuona päivänä hän sieppasi Juwairiya bint al-Harithin [jalkavaimokseen]. Nafi’ sanoi, että tämä perimätieto on peräisin Abdullah b. Umarilta, joka oli itse mukana ryöstöretkeilijöiden joukossa. (Sahih Muslim 19:4292)
”Terrorismi on osa islamin elämäntapaa, kyllä totisesti!”
Abu Izzadeen, sittemmin Britanniassa kielletyn Al Ghurabaa -muslimijärjestön johtaja, korostaa, että terrorismi on kiinteä osa islamia ja että jihad on tänä päivänä jokaisen muslimin henkilökohtainen velvollisuus (fard al-ain):
Allah on antanut muslimeille, meille kaikille, velvollisuudeksi jihadin. Näinä aikoina, rakkaat muslimiveljet, jihad on joka ainoan yksittäisen muslimin henkilökohtainen velvollisuus (fard al-ain). Ja kun puhun jihadista, en tarkoita kamppailua yleisessä mielessä. Tarkoitan jihadia! Meidän on tuettava jihadia fyysisesti, rahallisesti tai sanallisesti. Emme koskaan kuule imaamien julistavan tuolta saarnastuolista jihadia amerikkalaisia vastaan, koska he ovat pelkureita. He pelkäävät amerikkalaisia, he pelkäävät brittejä. Kuinka monta kertaa olette nähneet poliisin moskeijan ulkopuolella tarkkailemassa muslimiyhteisöä? He haluavat rauhoittaa islamisteja. He haluavat islamin muuttuvan rakkaudeksi ja rauhaksi. Ei, hyvät muslimiveljet. Islam on tullut hallitsemaan maailmaa, sillä kun Allah kuvasi tätä uskontoa, hän kuvasi sitä totuuden uskonnoksi. (–)
Tiedoksenne, rakkaat muslimiveljet ja -sisaret: Terrorismi on erottamaton osa islamia. Terrorismi on osa islamin elämäntapaa (din), kyllä totisesti! Allah sanoi: ”Kauhistuttaaksemme Allahin vihollisia, meidän tulisi valmistautua jihadiin.” Jihad on henkilökohtainen velvollisuus, joka on langetettu muslimimiehille, sellaisille kuin me täällä. Siksi sinun tulisi opettaa pojallesi, kuinka ratsastaa ja kuinka ampua. Se on Muhammadin sunnan (esikuvallinen elämäntavan) mukaista, ja velvollisuutesi isänä on opettaa häntä tulemaan mujahidiniksi (uskonsoturiksi). (–)
He haluavat sanoa: ”Ei, ei, islam on vain itsepuolustusta, ei hyökkäävää jihadia.” Ei! Jihad on henkilökohtainen velvollisuus. On kahta tyyppiä: hyökkäävää jihadia (jihad-talab), joka tähtää valloittamiseen ja shari’an määräysvallan levittämiseen; ja puolustavaa jihadia, muslimimaiden suojelemista. Tiedoksenne: Muhammad otti osaa 27 taisteluun! 27:ään! Ja ne kaikki olivat hyökkääviä jihadeja! (–)
Siksi, kun kuulette uutisista, että mujahidinit tappoivat brittejä ja amerikkalaisia, älkää olko yllättyneitä. Ei ole mikään uusi asia tappaa Allahin vihollisia. Saatatte sanoa: ”Ei, he ovat viattomia.” Yksikään kafir (uskoton) ei ole viaton! Viattomia ovat vain muslimit. Yksikään kafir ei ole viaton! (–)
Jokainen, joka asettuu kafireiden puolelle uskovia vastaan, on yksi heistä! Joten nuo nk. Allahin viholliset, jotka ovat pestautuneet brittihallituksen … koska muistakaa, rakkaat muslimiveljeni, brittihallitus on liuta ristiretkeilijöitä… ristiretkeilijöitä, jotka tulevat tappamaan ja raiskaamaan muslimeja. Jokainen, joka liittyy brittien ja amerikkalaisten joukkoihin, on uskonluopio (murtad kafir), ja ainoa rangaistus (hukum) hänelle on hänen kaulansa katkaiseminen. Totisesti: joka muuttaa dininsä (muslimielämäntapansa), tappakaa hänet! Ottakaa heidän rahansa ja omaisuutensa ja tappakaa heidät, koska he ovat kafireita. Älkää siis ihmetelkö, että amerikkalaisten mukana tulleita siepataan ja heidän kaulansa katkaistaan. Profeetta katkoi monien uskottomien kauloja omana aikanaan. On merkki uskosta Allahiin, että rakastaa mujahidineja ja uskovia. Ja jos näette kafirin, nöyryyttäkää häntä.
Islamistit tappavat joka vuosi enemmän ihmisiä kuin Espanjan inkvisitio 350 vuoden aikana yhteensä. (Lähde)
Muslimiterroristit murhaavat joka päivä enemmän ihmisiä kuin Ku Klux Klan on murhannut yhteensä viimeisen 50 vuoden aikana. (Lähde)
Muslimiterroristit tappoivat kahdessa tunnissa (11.9.2001) siviilejä enemmän kuin Pohjois-Irlannin konflikti 36 vuoden aikana. (Lähde)
19 muslimikaappaajaa tappoi viattomia ihmisiä kahdessa tunnissa (11.9.2001) enemmän kuin USA on teloittanut rikollisia viimeisen 65 vuoden aikana. (Lähde)
Jihadia käsitteleviä haditheja, koraanin jakeita ja fatwoja…
Allahin lähettiläs sanoi: “Jos saatte jonkun juutalaisten miehistä kiinni, surmatkaa hänet.” Silloin Muhayyisa ibn Mas’ud hyökkäsi Ibn Sunainan kimppuun ja tappoi hänet. (Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta, s. 253)
Allah kerää juutalaiset kaikkialta yhteen paikkaan, Israeliin, jossa heidät on helppo tappaa, vakuuttaa Al Shariqa -yliopiston professori Mustafa Muslim: ”Jos juutalaiset olisivat levittäytyneet sinne tänne ympäri maailmaa, kuinka voisimme löytää heidät taistellaksemme heitä vastaan?” (Al-Majd TV, Saudi-Arabia/UAE, 19.6.2005)
Nykyään kuitenkin rasismi-sanaa käytetään usein viittaamaan ylipäätään syrjintään ja diskriminointiin, joka voi perustua esimerkiksi kieleen, kansallisuuteen, uskontoon, ikään tai mihin tahansa muuhun seikkaan. Kuten artikkelissa Allahin kosto osoitetaan, arabi-imperialistinen uskonnollis-ideologinen ”rasismi” – tässä mielessä – on islamin koko lähtökohta ja johtoajatus (ks. Islam Q&A:13759).
Muslimin tulisi tuntea sydämessään, että hän vihaa kuffareja (vääräuskoisia) ja sitä, miltä nämä näyttävät ja miten nämä käyttäytyvät. Tämä viha motivoi häntä välttämään sitä, että hän muistuttaisi vaatetukseltaan tai muulla tavoin lainkaan heitä. Ettekö näe, että henkilö joka halveksii tiettyä kansaa tai heimoa tai tietynmaalaisia ihmisiä, vihaa pukeutumista heidän tavallaan, erityisesti jos he ovat köyhiä? (Islam Q&A:2322)
Uskontomme määrää meidät karkottamaan heidät Arabian niemimaalta sallimatta heidän jäädä sinne, koska Arabian niemimaa on Ilmestyksen maa, eikä ole luvallista, että epäpuhtaiden kafireiden läsnäolo saastuttaa sitä. Allahin lähettiläs sanoi: “Karkottaa mushrikit (monijumalaiset, pakanat) Arabian niemimaalta.” (Islam Q&A:13759, ks. myös Sahih Bukhari 4:52:288 ja Sahih Muslim 19:4366)
Islamin lain professori tri Abd Al-Aziz Fawzan Al-Fawzan mukaan se, joka ei vihaa uskottomia ja heidän vääräuskoisuuttaan, ei ole muslimi, ja hän korostaa, että vihanlietsominen uskottomia kohtaan ei ole rasismia: ”Tämä ei ole rasismia. Emme vihaa polyteistejä heidän värinsä, sukupuolensa, verensä tai kansallisuutensa takia. (–) Jos henkilö on epäuskoinen, vaikka hän olisi äitini tai isäni, poikani tai tyttäreni, minun on vihattava häntä, hänen harhaoppisuuttaan ja sitä, että hän uhmaa Allahia ja Hänen profeettaansa.” (Al-Majd TV, UAE, 16.12.2005, MemriTV)
Rasismi monikultturismin lyömäaseena
Monikultturistisessa diskurssissa rasismi-sanaa käytetään leimaamaan kaikkia pahoiksi tai vääriksi koettuja (oletettuja) näkemyksiä ja käytäntöjä, joihin – ulkonäön, kansallisuuden, uskonnon tai kulttuurin – perusteella ”länsimaalaisiksi” leimatut ihmiset katsotaan syyllisiksi. Lähtökohtana on siis islamin vaalima ja propagoima ennakkoluulo, jonka mukaan ”länsimaalainen”, ts. ”uskoton”, on aina syyllinen, ja hän ansaitsee Allahin rangaistuksen, koska hän kapinoi Allahin tahtoa vastaan. Monikultturistit käyttävät näin ollen rasisti-leimaa aivan samoin kuin muslimit käyttävät ”kiittämättömistä uskottomista” arabiankielistä haukkumasanaa kafir(monikossa kuffar), joka sävyltään vastaa rasistisena pidettyä sanaa ”nekru”.
Perinteisestä näkökulmasta katsottuna tämä sheikki Ibrahim Mudeirisin perjantaisaarna on juutalaisvastaisuudessaan rasistinen. Monikultturistit puolestaan kutsuvat tällaisten videoiden julkaisemista islaminvastaiseksi kiihkoiluksi ja vihanlietsomiseksi muslimeja kohtaan – kommentoimatta itse videon sisältöä, koska kaikkinainen islamin arvostelu on ”rasismia”.
Rasisti-stereotypiaansa nojautuvat monikultturistit joutuvat hankaluuksiin diskriminoidessaan, kuka on rasisti ja kuka rasismin uhri, silloin, kun konfliktin kumpikaan osapuoli ei ulkonäkökriteerien perusteella ole selvästi länsimaalainen. Tällöin rasisteiksi leimataan ne, jotka arvomaailmaltaan muistuttavat eniten länsimaalaisia, kuten muslimien terrori-iskujen uhrit Kaakkois-Aasiassa. Peruslähtökohta monikultturismissa on se, että ulkonäön, uskonnon tai kulttuurin perusteella ”länsimaalaisiksi” luokitellut ovat aina rasisteja, muukalaisvihamielisiä, kiihkoilijoita ja vihanlietsojia myös silloin, kun he ovat vähemmistöasemassa, kun taas länsimaissa olevat ei-länsimaalaiset ja vähemmistöryhmien edustajat, syyllistyivätpä he minkälaiseen syrjintään tai viharikoksiin hyvänsä, eivät koskaan ole rasisteja, vaan ainoastaan rasismin uhreja (ks. Delawaren yliopiston määritelmä rasistista).
Kuten on ilmeistä, monikultturismi itsessään on edellä kuvatun islamilaisen rasismin kulttuurinen rinnakkaisilmiö – ja kuin taivaan lahja globaalia jihadia käyville muslimeille. Siinä missä muslimit halveksivat ja alistavat toisia, monikultturistit syrjivät ja syyllistävät omaayhteisöään, mikä palvelee käsitystä muslimien ylemmyydestä suhteessa muihin ihmisiin (Koraani 3:110) ja vaikeuttaa merkittävästi länsimaisen arvomaailman – maallisen yhteiskuntajärjestyksen, sanan-, uskonnon- ja yksilönvapauden, naisten ja vähemmistöjen oikeuksien – suojelemista shari’aaa vastaan.
Hadith Sahih Muslim 19:4294 pitää sisällään profeetta Muhammadin antamat seikkaperäiset ohjeet siitä, kuinka uskottomat tulee alistaa tarjoamalla heille armeliaasti kolme vaihtoehtoa.
Allahin lähettiläs jatkoi: “Voi sinua, Abu Sufyan, eikö sinun olisi jo aika tietää, että minä ollen Allahin lähettiläs!” Abu Sufyan vastasi: “Kautta isäni ja äitini, kuinka lempeä, jalo ja ystävällinen sinä oletkaan! Mitä tähän tulee, on sielussani vieläkin epäilyä!” Al-Abbas huudahti hänelle: “Voi sinua, käänny islamiin, ennen kuin kaulasi katkaistaan, ja todista, ettei ole muuta jumalaa kuin Allah ja että Muhammad on Hänen lähettiläänsä!” Abu Sufyan lausui toden uskontunnustuksen ja kääntyi islamiin. (Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta, s. 385)
Monikultturismi on ulkonäkö-, etno-, uskonto- ja kulttuuripositiivista syrjintää edustava ”rasismin” muoto, jonka tehtävänä on rotutietoisuutta ylläpitämällä rasismisoida, ksenofobisoida ja ekstremisoida – ennen kaikkea – islamia kohtaan osoitettu kritiikki. Monikultturistien vaatimus islamin kritiikin tukahduttamista on peräisin itse profeetta Muhammadilta, jolla oli tapana murhauttaa häntä arvostelleita vastustajiaan:
Jabir bin ‘Abdullah on kertonut: Profeetta sanoi: ”Kuka on valmis tappamaan Ka’b bin al-Ashrafin, joka on todella loukannut Allahia ja Hänen lähettilästään?” Muhammad bin Maslama sanoi: ”Oi, Allahin lähettiläs! Haluatko minun tappavan hänet?” Hän vastasi myöntävästi. Niinpä Muhammad bin Maslama lähti tappamaan häntä (Ka’bia) ja sanoi: ”Tämä henkilö (ts. profeetta) rasittaa meitä ja pyytää meiltä almuveroa.” Ka’b vastasi: ”Allahin kautta, saatte siitä miehestä vielä tarpeeksenne.” Muhammad [bin Maslama] sanoi hänelle: ”Olemme seuranneet häntä, joten meidän ei tee mieli lähteä hänen luotaan, ennen kuin näemme, kuinka hänen käy.” Muhammad bin Maslama jutteli hänen kanssaan tällä tavoin, kunnes sai tilaisuuden tappaa hänet. (Sahih Bukhari 4:52:270)
Kun Allahin lähettiläs palasi Medinaan Ta’ifin piirityksen jälkeen, Bujair ibn Zuhair kirjoitti kirjeen veljelleen Ka’bille (ibn Zuhairille) ja kertoi, kuinka Allahin lähettiläs Mekassa surmauttanut häntä kiusanneita ja runoillaan pilkanneita ihmisiä. Hän kertoi myös, että loput Quraishin runoilijoista, kuten Ibn az-Ziba’ra ja Hubaira ibn Abi Wahb, olivat paenneet eri puolille maata. (Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta, s. 416)
Monikultturistisen ennakkoluulon mukaan monikultturisti on aina ”länsimaalainen”, eikä hän voi siis itse olla koskaan rasismin uhri. Rasismisoimalla islamin kritiikin monikultturistit pitävät yllä virheellistä stereotypiaa islamin rotusidonnaisuudesta, samalla kun he katsovat itse edustavansa ”rotuhierarkian” ylintä kastia toimiessaan vastuuntuntoisina tiedostavina holhoojina, jotka yhtäältä opettavat rasisteja suvaitsevaisuuteen ja toisaalta kohtelevat muslimeja alentavasti säälittävinä lapsina, jotka kyllä oppivat vielä käyttäytymään, kunhan vain heille annetaan siihen mahdollisuus. Monikultturistien ”rodullinen” ylemmyydentunto lakkaa kuitenkin viimeistään siinä vaiheessa, kun he itse joutuvat rasismin uhreiksi, ja olisikin hyödyllistä, jos nämä henkilöt tutustuivat monikultturismin arkitodellisuuteen lännen muslimighetoissa. Silmiä avaavaa voisi olla myös perehtyä uskonnollisten ja muiden vähemmistöjen kohteluun muslimimaissa.
Raportti Malmön kriittisestä tilanteesta (Fox News, 26.11.2004). Muslimien no-go-alueet ovat viime vuosina yleistyneet hälyttävästi Euroopassa.
Apokalyptinen väkivallan, tappamisen ja kuoleman kultti
Islam ei ole ensisijaisesti uskonto vaan fasismia muistuttava totalitaristinen poliittinen ideologia ja militaristis-ekspansiivinen, apokalyptinen kuolemankultti, joka tähtää koko maailmaan alistamiseen Allahin lain, shari’an, alaisuuteen. Shari’a säätää yksityiskohtia myöten elämän kaikista osa-alueista aina lastenkasvatuksesta, seksistä ja wc-käyttäytymisestä taloudellisiin liiketoimiin, rukoilemiseen, rituaaliteurastukseen ja sotilaspolitiikkaan asti. Se mm. määrää verikoston pakolliseksi (paitsi jos omaiset suostuvat verirahaan). Se määrää kivittämään avionrikkojan kuoliaaksi, alistaman naisia ja lyömään näitä, mikäli nämä ovat uppiniskaisia tai käyttäyvät ”epäsiveellisesti”, katkaisemaan varkaalta käden, surmaamaan ristiinnaulitsemalla tai raajat ristikkäin katkaisemalla kaikki, jotka ”taistelevat Allahia ja hänen lähettilästään vastaan ja kiirehtivät tekemään pahaa”, tappamaan kaikki ne, jotka jättävät islaminuskon tai kannustavat kääntymään pois islamista, olemaan armottomia uskottomia kohtaan, ottamaan näitä panttivangeiksi lunnaiden toivossa ja tarvittaessa mestaamaan nämä, valehtelemaan (taqiyya, tawriya ja kitman) vääräuskoisille islamin ja muslimien edun ajamiseksi… Nämä kaikki määräykset löytyvät Koraanista ja sunnasta, joka tarkoittaa Muhammadin esikuvallista käyttäytymistä. Samaan aikaan minkäänlaista kritiikkiä Muhammadia ja islamia kohtaan ei saa esittää, ja tämän oletetaan koskevan kaikkia ihmisiä, ei ainoastaan muslimeja.
Saeed Ghanbari, 25-vuotias iranilaismies, oli nauttinut alkoholia ja harrastanut esiaviollista seksiä, minkä johdosta hän on saanut rangaistukseksi 80 raipaniskua. (Daily Mail, 22.8.2007)
Islam merkitsee ”alistumista” ja muslimi ”alistuvaa” (lue: Mitä islam todella on?). Kaikkien muslimien yhteisöllisenä velvollisuutena on käydä hyökkäävää jihadia (jihad talab) uskottomia kohtaan näiden omissa maissa shari’an käyttöönottamiseksi kaikkialla maailmassa. Tämä jättää kolme vaihtoehtoa: 1) Ihmisten on käännyttävä islamiin ja todistettava ”Allah on ainoa jumala ja Muhammad Hänen profeettansa”. 2) Jos he ovat kristittyjä tai juutalaisia, heidän on muslimiksi kääntymisen sijaan mahdollista alistua halveksituiksi toisen luokan ihmisiksi, dhimmeiksi, jotka maksavat muslimeille suojelurahaa, jizyaa, välttääkseen tulemasta tapetuiksi tai joutumasta muslimien orjiksi. 3) Muslimit taistelevat heitä vastaan ja heidät tapetaan ja heidän omaisuutensa, vaimonsa ja lapsensa tulevat lailliseksi sotasaaliiksi muslimeille. Islam ei suinkaan vaadi kaikkien ihmisten pakkokääntymistä islamiin. Islamiin kääntymistä pidetään henkilökohtaisena uskonasiana, eikä sellaisia ”teeskentelijöitä” (munafiq) katsota hyvällä, jotka kääntyvät islamiin pelkästään pelosta tai mukavuudenhalusta: ”Profeetta, kamppaile uskottomia ja teeskentelijöitä vastaan ja ole heille anakra, sillä he saavat sijansa Helvetissä, ja se vasta on huono määränpää! (Koraani 9:66)”. Jokainen kristitty ja juutalainen saa vapaasti valita em. kolmen vaihtoehdon väliltä; pakanat, ateistit, monijumalaiset ja kaikki muut voivat valita vain vaihtoehtojen (1) ja (3) väliltä. Tämä on islamin näkemys suvaitsevaisuudesta ja uskonnonvapaudesta.
Islamin harjoituksen korkein muoto on nimenomaan fyysinen taistelu uskottomia vastaan, ja koko islamin uskon huipennus on se, kun muslimitaistelija tulee surmatuksi samalla kun hän tappaa uskottomia. Tämä takaa pääsyn paratiisiin, jossa marttyyri pääsee nauttimaan 72 neitsyen seksuaalisista palveluista ja muista aisti-iloista ja samalla hänellä on kunnia todistaa, että Allah on todellakin ainoa jumala ja Muhammad Hänen profeettansa – hienoin asia, mitä Muhammad pystyi kuvittelemaan. Naiset joutuvat islamissa pääasiassa helvettiin. Niillä, jotka pääsevät paratiisiin, on ilo katsoa vierestä, kun heidän miehensä pitävät siellä hauskaa.
Koraanin (2:106) itsensä asettaman kumoamisperiaatteen mukaisesti Koraanin myöhäisemmät, Medinan kauden jakeet, joissa lietsotaan vihaa ja sotaa ja yllytetään käymään jihadia uskottomia vastaan ja tappamaan nämä, kumoavat varhaisemmat, Mekan kauden jakeet, joissa sanotaan, ettei ole pakkoa kääntyä islamiin (Islam QA:34770; ks. myös Koraani kronologisessa järjestyksessä). Valehdellakseen (taqiyya) ja ajaakseen islamin asiaa muslimit ja islamin puolustelijat ottavat lännen mediassa kuitenkin esille vain Koraanin varhaiset rauhanomaisemmat jakeet – ja nekin irrotettuina kontekstistaan.
Islam ei voi uudistua, sillä se olisi kapinointia Allahin tahtoa vastaan, ja shari’a määrää siitä kuolemanrangaistuksen. Islamin alkuperäistä keskeistä sisältöä ovat islamin ja Muhammadin kritisoijien murhat, sota- ja ryöstöretket, orjanaisten raiskaukset ja sotasaaliin anastaminen, valehtelu vääräuskoisille islamin ja muslimien edun ajamiseksi, vihan lietsominen uskottomia kohtaan, ei-muslimien halveksiminen, parjaaminen ja sortaminen, raajojen ja kaulojen katkominen, avionrikkojien kivittäminen, raipparangaistukset jne. (Ks. Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta.) Jos nämä elementit karsitaan pois, jäljelle jää vain yksittäisiä katkelmia tarinoista, jotka eivät liity mihinkään, eikä Allahilla ja Muhammadilla – islamin ytimellä – olisi enää mitään virkaa. Koko islamin idea on siinä, että muslimit ovat muita ylempiä ihmisiä, joiden velvollisuutena on alistaa kaikki muut ihmiset, ja jos tämä peruslähtökohta kumotaan, muslimien identiteetistä ei jää mitään jäljelle ja islam menettää täysin merkityksensä uskontona.
”Ne jotka taistelevat Allahia ja Hänen lähettilästään vastaan ja kiirehtivät tekemään pahaa, saavat palkkansa: heidät surmataan, naulitaan ristiin tai heidän kätensä ja jalkansa hakataan poikki ristikkäin tai heidät karkotetaan maasta. Tämä on heidän häpeänsä tässä maailmassa, ja tuonpuoleisessa heitä odottaa ankara rangaistus.” (Koraani 5:33)
Koska islam ei ole uskonto, siihen ei pidä soveltaa uskonnonvapautta koskevia säädöksiä ja periaatteita. Islam rikkoo perustuslakia ja tähtää sen kumoamiseen, ja niinpä pelkästään nykyistä lainsäädäntöä soveltamalla islamin leviämistä ja shari’an käyttöönottoa olisi mahdollista estää tehokkaasti. Islamin kasvualustana lännessä toimii erityisesti sosiaalidemokraattien ja vihreiden vaalima monikulturismin ideologia, joka edesauttaa shari’an käyttöönottamista pyrkimällä suosimaan islamia länsimaisen kulttuurin kustannuksella ja pyrkimällä estämään kritiikin islamia kohtaan, kuten shari’a edellyttää. Monikulturismi on vihan kulttuuria voimakkaasti tukeva ja täten viharikoksiin yllyttävä ääriliike ja ideologia, joka ajaa etnopositiivista syrjintää, ja se on verrattavissa terrorismin rahoittamiseen. Tyhmyys ja tietämättömyys eivät vapauta – edes poliitikkoja ja virkamiehiä – rikosoikeudellisesta vastuusta.
Naisten ja vähemmistöjen oikeudet, sanan-, yksilön- ja uskonnonvapaus – näillä länsimaisilla arvoilla ei ole suurta painoarvoa, kun monikultturistit opettavat suvaitsevaisuutta ja toteuttavat utopiaansa: Eurabiaa.