”Aina on jotain: jos eivät ris­ti­retket, niin sitten pi­lakuvat…”

hitchens-on-islamophobia

Tämä on osa kirjoitelmasarjaa, jossa käsitellään Muslimiveljeskunnan historiaa ja toimintastrate­gioita. Vuonna 1928 Egyptissä perustettu Mus­li­mi­veljeskunta on ny­ky­­päi­vän jihadistijärjestöistä petol­lisin ja vaa­ral­­lisin. Sillä on sa­ma tavoite kuin kai­killa muillakin jihadisti­jär­jestöillä: valtio­vallan anas­ta­­mi­nen, shari’a-lain voi­­maan­­­saat­ta­mi­nen, islami­­laisen val­tion pe­rusta­minen, kali­faa­tin pa­laut­ta­mi­nen en­ti­seen suu­ruu­­teen­sa ja laajen­­taminen lopulta kaik­kial­le maail­­maan. Mutta se eroaa muista ji­ha­dis­ti­jär­jes­töis­tä pit­kä­jän­tei­seltä toimintastrategialtaan ja me­ne­tel­mil­tään. Se kut­­suu Län­nes­sä käyt­­tä­­mään­­sä lä­­hes­­­ty­­mis­­­ta­­­paa ”si­­vi­­li­­saa­tio­ji­ha­dis­ti­sek­si prosessiksi”, mil­lä se tar­koit­taa ”suu­ren mit­ta­luo­kan ji­ha­dia län­si­mai­sen si­vi­li­saa­tion eli­mi­noi­mi­sek­si ja tu­hoa­mi­seksi si­säl­tä kä­sin ja ’sa­bo­toi­mal­la’ sen mi­tä­tön ko­ti­paik­ka hei­dän omien kä­sien­sä ja mus­­li­mien kä­sien kaut­ta niin, et­tä se eli­mi­noit­uu.” Kirjoitelmasarjan yleinen johdanto on luettavissa tästä.

Johdanto

Kun tunnet vastustajasi ja tunnet itsesi, et ole vaarassa sadassakaan taistelussa. Jos et tunne vastustajaasi, mutta tunnet itsesi, mah­doll­i­suu­te­si voittoon tai tappioon ovat samat. Jos et tunne vastustajaasi etkä itseäsi, olet jokaisessa taistelussa vaarassa. – Sunzi, So­dan­käyn­nin taito

Lännessä, jossa Muslimiveljeskunta käy sivilisaatiojihadia, sen tavoitteena on estää ka­fi­rei­ta (kafir ”uskoton”) ymmärtämästä, mitä maail­mas­sa on ta­pah­tu­mas­sa ja mikä heitä uh­kaa, jotta he eivät ryhtyisi vastatoimiin uhan torjumiseksi. Käynnissä on Mu­ham­ma­din 1 400 vuotta sitten käynnistämä sota kafireita vas­taan, ja vaa­kalaudalla on ko­­ko län­si­mai­nen sivilisaatio ja sen vapaus. Jos vel­jes­kun­ta tai jokin toi­nen ji­ha­dis­ti­jär­jes­­tö on­nistuu tavoitteessaan syrjäyttää vapaa demokraattinen yh­teis­kun­tajärjestys ja kor­­va­ta se sha­ri’a-lakia noudattavalla islamilaisella valtiolla, se mer­kit­see yk­si­lön­va­pauk­­sien lop­pua, eikä kenelläkään enää ole mahdollisuutta etsiä onnea va­paasti, omista läh­­­tö­koh­dis­taan käsin, vaan kaikkien, niin muslimien kuin muidenkin, on alistuttava sha­ri’an to­ta­li­taa­ri­siin mää­räyk­siin.

Niinpä Muslimiveljeskunnalle on olennaisen tärkeää, että kafirit eivät tunne sha­ri’aa, sen jihad-doktriinia ja islamin vaatimusta muiden kansakuntien alis­tu­mi­ses­ta sen yli­val­taan. Näin ollen he eivät saa tuntea myöskään jihadin us­kon­nol­li­sia pe­rus­teita, motiiveja ja ta­voitteita eivätkä jihadistien käyttämiä stra­te­gioi­ta ja hyb­ri­di­so­dan­käyn­nin me­ne­tel­miä. Kirjoitelmasarjan tässä osassa kä­si­tel­lään eräitä Muslimiveljeskunnan ja va­sem­mis­ton yh­teisiä nar­ratiiveja ja tak­tii­koita, joilla ihmiset pyritään pitämään pi­men­nossa is­la­min todellisesta luon­tees­ta ja sen muodostamasta uhasta länsimaiselle yh­teis­kun­nal­le ja yk­si­lön­va­paudel­le.

Uhrinarratiivi

Yksi islamin kulttuuris-psykologisista ominaispiirteistä on uhrimentaliteetti. Tun­ne olo­suh­tei­den ja muiden ihmisten uhrina olemisesta johtaa helposti sii­hen, että ihminen ei ota vastuuta omista teoistaan vaan syyttää niistä ulkoisia olo­suh­tei­ta ja muita ihmisiä, mikä lujittaa kielteisiä ajattelutottumuksia ja siten edel­leen vah­vistaa uhrimentaliteettia. Näkemystä muslimien uhriudesta ruokkivat islamin us­kon­nolliset lähteet, joissa mus­li­mien ongelmista syyllistetään eri­tyi­ses­ti juutalaisia, ji­ha­dis­ti­järjestöjen, kuten Mus­li­mi­vel­jes­kun­nan ja al-Qa’i­dan, propaganda, ja myös Lännen kult­tuu­ri­mar­xis­tiset narratiivit, jois­sa tietyt ih­mis­ryh­mät, kuten seksuaalivähemmistöt, al­ku­pe­räis­kan­sat, mustat ja mus­li­mit, on ennalta mää­ri­tel­ty ”sortajaryhmien” sortamiksi ”uhriryhmiksi”. Niiden edus­ta­jiin sovelletaan sitten alen­­net­tuja mo­raa­lisia standardeja, ikään kuin he olisivat alen­tu­neesti syyn­ta­kei­sia sää­lit­tä­viä hol­hok­ke­ja, jotka eivät kykene ottamaan vastuuta omis­ta teois­taan vaan jotka pystyvät ai­noas­taan reagoimaan ulkoisiin olo­suh­tei­siin, kuten hei­hin koh­dis­tet­tuun ”syr­jintään” tai ”ra­ken­teel­liseen ra­sis­miin”. Näi­tä uhriryhmien edus­ta­jia näyt­­tä­­väs­­ti su­vait­semalla so­si­aa­li­sen oi­keu­den­mu­kai­suu­den puolustajat pää­­­se­vät sit­ten osoit­tamaan omaa tie­dos­ta­vuut­taan, moraalista ylemmyyttään ja kuu­­lu­­mis­­­taan hy­vien ih­mis­ten jouk­koon – ero­tuk­sek­si ”äärioikeistolaisista”, ”ra­sisteista”, ”fasisteista”, ”is­la­­mo­­foo­bikoista”, ”kse­­no­­foo­­bi­­kois­­ta” ja muista pahoista ih­mi­sis­tä.

Jos uhriryhmän edustaja käyttäytyy negatiivisesti, esimerkiksi va­leh­te­lee, v­aras­taa, rais­kaa tai tappaa, hänen ei katsota olevan itse vastuussa teostaan, vaan sen katsotaan joh­tuvan tekijän kokemasta ”syrjinnästä”, ”sorrosta”, ”rakenteellisesta rasismista”, ”työ- ja har­­rastusmahdollisuuksien puuttumisesta” tai vaikkapa jon­kun muun hänelle tuot­ta­mis­ta traumoista, ja näin sitä katsotaan läpi sormien. Tekoja voidaan katsoa läpi sor­mien myös nihilistisen kulttuuri- ja mo­raa­li­re­la­ti­vis­min nimissä, sillä keitäpä me oli­simme tuo­mitsemaan toisten kulttuurien pe­rin­tei­tä, kuten vaikkapa naisten alistamista, kun­nia­mur­hia, hap­po­hyök­käyk­siä, raa­jojen katkomisia, eläinten kiduttamista tai lasten su­ku­elin­­ten silpomista? Pelataanhan Suomessakin pesäpalloa, käydään saunassa, syödään muik­ku­kuk­koa ja tehdään muita omituisia asioita. Sitä paitsi monikulttuurisuushan on vain rik­kaus ja voimavara, eikö niin?

Sitä vastoin sortajaryhmien edustajia ei arvioida tuol­lai­sin kriteerein, vaan hei­dän te­ko­jen­sa ja puheidensa katsotaan heijastavan yksinomaan hei­dän pa­han­tah­toi­sia in­ten­tioi­taan, ennakkoluulojaan ja asenteitaan uhriryhmien edus­ta­jia kohtaan. Heidän kat­so­­taan olevan pahoja yksinkertaisesti siksi, että he kuu­lu­vat pahaan sortajaryhmään, täysin riip­pumatta siitä, kuinka he pe­rus­te­levat nä­ke­myk­siään faktojen pohjalta, tai siitä, mikä näiden ihmisten todellinen intentio on. Lähes poikkeuksetta islamiin kriittisesti suh­tau­tu­vat henkilöt läh­te­vät al­tru­is­­ti­­ses­ta pyr­ki­myk­ses­tä suojella län­si­mais­ta si­vi­li­saa­tiota ja ar­­vo­­maailmaa koko ihmiskunnan hy­­väksi ja ha­lus­ta aut­taa kaikkia is­la­min ja mui­den to­ta­li­taaristen järjestelmien uhreja, olivatpa nä­mä ei-mus­li­meja tai mus­li­me­ja, mutta va­sem­mis­­to­fa­sisteille nämä ihmiset ovat yk­sin­ker­tai­ses­ti pa­ho­ja, ja sellaisina he an­­sait­se­vat tul­­la vain tu­ho­tuik­si – vähintään maineensa osalta ja, jos mah­­dol­lis­ta, myös ta­lou­del­li­­ses­­ti ja fyy­si­sesti varoitukseksi muille toisinajattelijoille.

Vasemmiston uhrinarratiivissa uhriryhmät on luo­ki­tel­tu eri ta­soi­hin uh­riu­den as­teen mu­kaisesti. Mitä korkeampi ryhmän uhristatus on, sitä etu­oi­keu­tetum­man aseman ryh­mä saa, sitä enemmän sen edustajien kyseenalaisia tekoja katsotaan läpi sormien ja si­­tä enem­män siihen kuuluvien ihmisten mielipiteitä arvostetaan. Esimerkiksi vii­­me vuosina ko­vas­sa nosteessa on ollut trans­su­ku­puo­lis­ten uh­­ri­ryhmä. Yksilö voi kui­ten­­kin sa­man­ai­kai­sesti, ”in­ter­sek­tio­naa­li­ses­ti” edustaa useaa uh­­­ri­ryh­mää, mikä nostaa hä­­nen su­hteel­lis­ta uhristatustaan. Kulttuurimarxistisessa identiteettipolitiikassa yksilöä ei arvioida hä­nen te­ko­­jen­sa ja luonteensa perusteella, mis­tä Martin Luther King ai­koi­naan haaveili, vaan päinvastoin sil­lä pe­rus­teel­la, mikä on hänen ryh­mä­iden­ti­teettinsä, ku­ten hänen ro­tun­sa tai su­ku­puo­li­nen suun­tau­tu­misensa.

Ben Shapiro selittää, mistä nykyvasemmiston keskeisiin kä­sit­tei­siin kuu­lu­vas­sa in­ter­sek­tio­naalisuudessa on kysymys.

Intersektionaalisuuden idea on se, että eri uhriryhmillä on yhteinen sortaja, val­koi­nen heteromies ja hänen kulttuurinsa, jonka tuhoamiseksi uhriryhmien tu­li­si yh­distää voi­­­mansa, aivan kuten Marx oli aikoinaan kuvitellut kaik­kien mai­den proletariaattien yh­­distävän voimansa kukistaakseen kapitalismin. To­del­li­suu­des­sa kui­­ten­­kin uh­ri­ryh­mien vä­lillä on  paljon suurempia ris­ti­rii­to­ja kuin väi­tet­ty­jen uh­ri- ja sortajaryhmien välillä. Käy­­­­täntö on osoittanut, että tällaisissa ti­lan­teissa yli­voi­maisesti korkein uh­ristatus on mus­­­­limeilla ja erityisesti – mus­li­mi­mie­hil­lä. (Mus­li­mi­naisista tai -lapsista tuskin kukaan vä­­­lit­tää.)

Jos muslimimies ahdistelee trans­su­ku­puo­li­sia, hakkaa naisia, lapsia tai orjiaan, heittää ho­mo­sek­su­aa­leja katolta tai haukkuu mus­taihoisia ”ru­si­na­päiksi” (Sahih Bukhari 1:11:664, 1:11:662, 9:89:256), niin ainakaan vi­her­va­­sem­­mis­tolta on turha odottaa myö­tä­tun­toa näitä uh­ri­­hier­­arkias­­sa alempaa statusta edustavia ih­­mi­siä kohtaan. Viherva­sem­mis­to­lai­set tie­tä­vät hyvin, et­tä mil­­lään muil­la hei­dän hyö­dyn­tä­mil­­lään ryhmillä ei ole samanlaista tu­ho­voimaa län­­si­maista si­vi­li­saa­tio­­ta vas­taan kuin nuorilla mus­­­li­­­mi­­­mie­­­hil­lä, jotka juuri sik­si ovat heidän eri­­tyis­suo­­je­lus­saan. Nuo­ret mus­li­mi­mie­het ovat heille kuin yllättäen kä­teen työn­netty, uu­tuut­­taan kiiltävä ladattu ase, jota pelon, kun­nioi­tuk­sen, kiih­kon ja kii­man se­kai­sin tuntein ihail­less­aan he me­ne­vät täysin sanattomiksi unoh­­taen kai­ken muun.

”Miksi feministit eivät taistele musliminaisten puolesta?”, ky­syy Ayaan Hir­si Ali, jo­ta on syy­tet­ty muun muassa is­la­mo­foo­bi­kok­si ja val­koi­sen yli­val­lan kan­nat­ta­jak­si.

Identiteettipolitiikkaan kuuluu olennaisena osana se, että jos joku uh­ri­ryh­mään kuu­lu­va­ksi las­ket­tu henkilö ei suostukaan pysymään kiltisti hänelle määrätyssä ste­reo­tyyp­pi­sis­sä uhrin roo­­lis­­saan ja syyttämään ongelmistaan sortajia, vaan alkaa kapinoida iden­ti­­teet­ti­po­li­tii­­kan ideo­­lo­­giaa vastaan ja ottaa itse vastuun omasta elämästään, hän lakkaa vä­­lit­tö­mästi ole­­mas­ta uhriryhmän jäsen, olipa hän muslimi, musta, nainen tai vaik­ka­pa jon­kin al­ku­­pe­räiskansan tai sek­su­aa­li­vä­hem­mis­tön edustaja, ja hänet lei­ma­taan siinä sa­­mas­­­­­sa ”ää­ri­oi­keis­to­lai­sek­si”, ”vaihtoehto-oikeistolaiseksi”, ”rasistiksi”, ”fa­sis­tik­si”, ”sek­sis­­ti­k­­si”, ”nais­vi­haa­jak­si”, ”is­la­mo­foo­bikoksi” tai jonkin muun pahan sor­ta­ja­ryh­­män edus­­­­ta­­jak­si. Näin pal­jas­tuu se, että vasemmisto ei ol­e kos­kaan ollut aidosti kiin­nos­­­tu­nut uh­ri­­ryhmien edustajien hyvinvoinnista tai sii­tä, et­tä he ko­hentaisivat elä­mään­­sä it­se­näi­ses­ti omalla käyttäytymisellään, vaan ai­noas­taan siitä, et­tä nämä pysyvät nöy­­räs­ti ideo­­lo­gian mukaisessa uhrin roolissaan, ovat kiitollisia heistä ”huo­lehtivalla” va­­sem­mis­tol­­le ja jat­ka­vat vasemmiston äänestämistä myös seu­raa­viss­a vaa­­leis­sa.

Suvaitsevaiston edustajille uh­riryhmät ovat vain välineitä, joi­den avul­la he pää­se­vät nar­­sis­tisesti osoit­ta­maan omaa tär­keyt­tään ja kuu­lu­mis­taan lau­maan. He tar­vitse­vat uh­riryhmiä, sillä ilman niitä heillä ei olisi mitä suvaita, eikä heillä näin ollen olisi keinoa vies­tittää ympäristölle omaa hy­veel­lisyyttään ja kuu­lu­mistaan hyvien ihmisten jouk­koon. He tietävät, että jos he eivät pysy ruodussa, heidät suljetaan pois hyvien ihmisten ryh­­mästä, joka ei voi sietää aja­tus­ten ja mielipiteiden moninaisuutta ja sananvapautta vaan vaatii fasismin periaatteiden mu­kai­sesti yksi­löä uhraa­maan itsensä kol­­­­lek­­­tii­­vin hy­väk­si niin, että yh­te­näi­­­s­e­nä tuo kol­lek­­tii­­vi on sitten mah­­dol­­li­sim­man vah­va vitsa, jolla is­keä sor­­ta­jia vastaan.

Uhrinarratiivin ja identiteettipolitiikan suoman etuoikeutetun ja suo­jel­lun ase­man­sa tur­vin muslimit ovatkin sitten voi­neet tehdä Lännessä jok­seen­kin, mitä lystäävät, ku­ten perustaa shari’a-tuomioistuimia, järjestää juutalaisten kan­­­san­mur­haa lietsovia mie­len­osoi­tuk­­sia, pyörittää vuosikymmenten ajan groo­ming-jen­gejä, joi­den harjoit­taman sek­suaa­­lisen hyväksikäytön, orjuutuksen ja huu­mei­siin ad­diktoinnin uhreiksi on joutunut tu­han­­sia ei-muslimityttöjä, silpoa omien lastensa sukuelimiä ja vaatia itsellensä milloin mi­tä­­kin etuoi­keuksia il­man, että heidän tekemisiinsä puutu­taan, koska se olisi ”syrjin­tää”, ”rasismia” ja ”islamofobiaa”.

”Islam on rauhan uskonto”

Syyskuun 11. päivän iskun jälkeen Yhdysvaltain presidentti George W. Bush piti kuu­lui­san puheen, jos­sa hän korosti islamin merkitsevän ”rau­haa”. Puheen aikana Bushin takana sei­soi Hamasin, Mus­li­mi­vel­jes­kun­nan Gazan siiven, etu­jär­jes­tö­nä tun­­ne­­tun CAIR:n toi­­­mi­­tus­joh­taja Ni­had Awad

Narratiivi, jonka mukaan ”islam on rau­han us­kon­to”, on yksi tärkeimmistä in­for­maa­tio­so­dan­käynnin aseista, joita Mus­li­mi­vel­jes­kun­ta käyttää es­tääk­seen län­si­mais­ta yleisöä tun­­temasta islamin todel­lis­ta luon­net­ta ja sen tavoitetta voi­maan­saattaa jihadin avulla sha­ri’a-laki kaik­kial­la maail­massa ja pakottaa kaikki, niin mus­­limit kuin muutkin, nou­dat­­ta­maan sitä. Tä­mä var­sin tuore narratiivi on alkanut yleistyä vasta vii­mei­­­­sen pa­­rin­ vuo­sikym­me­nen aikana. Siitä ei ole jäl­keä­kään vanhemmissa historian kir­jois­­­sa eikä muslimien omissa kirjoituksissa – puhumattakaan Muhammadin elä­män­ker­ras­­ta (sirat), joka on täynnä kuvauksia hänen käymistään taisteluista kafireita vastaan. Tä­män nar­ra­tii­vin val­heel­li­suu­des­ta on helppo vakuuttua, jos vain vaivautuu edes pin­ta­puo­li­sesti sil­mäi­­le­mään Koraania tai haditheja, jotka on helposti löydettävissä in­ter­ne­tis­tä, tai vai­vau­­tuu edes joskus käymään MEMRI:n verkkosivuilla katsomassa, mitä mus­li­mit itse pu­hu­­vat ara­biaksi omissa tiedotusvälineissään.

Propa­goidessaan narra­tiivia ”maltilli­ses­­ta isla­mista”, ”rau­han ja su­­­­­­vait­se­vai­suu­den us­konnosta”, Muslimiveljes­kunta antaa ymmärtää, että val­ta­osa maail­­­­­­­man mus­li­meis­­­ta edus­taa sitä, ja se itse pyrkii esiintymään nimenomaan tuon ”mal­til­­­li­sen enem­mis­­tön” asian­aja­ja­na. Se kieltää sys­te­maatti­sesti, että vä­ki­­valtainen ji­had ka­fi­rei­­den alis­ta­­mi­sek­­si ja shari’a-lain toi­meen­pa­­nemiseksi kaik­kial­la maa­il­massa on is­la­min keskeisiä opin­­­­kap­pa­­leita, ja väit­tää it­se­pin­tai­sesti, että ji­ha­dis­tien terrori-is­kuil­la ”ei ole mitään te­ke­­mistä is­­la­min kanssa”, pyr­kien tällä tavoin oh­jaa­man kes­kus­te­lun epä­olen­­naiseen ky­sy­­myk­seen ”Mikä on oikeaa is­la­mia?” Se levittää ta­ri­naa, jonka mu­­kaan ”vain pieni jouk­ko eks­tre­mistejä” on ”kaa­pan­nut islamin”, ”kä­sit­tä­nyt väärin” tai ”vää­ris­tä­­­nyt” sen ”rau­han­­omai­­sen sa­no­­man” ja ”tah­ran­nut islamin mai­neen” suo­rit­ta­mal­la vä­ki­­valtaisia tekoja sen ni­missä. Näin se haluaa tuudittaa ihmiset sii­hen uskoon, että ei täs­sä ole mitään hä­tää eikä mitään pelättävää. Samalla se viestittää, et­tä ji­ha­dis­tien to­del­lisia uh­re­ja ovat juu­­­ri mal­tilli­set mus­li­mit, jotka ovat nyt erityissuojelun tar­pees­sa hei­hin koh­distuvien vas­ta­iskujen johdosta, ja antaa ym­mär­tää, että se itse, jos ku­ka, on paras asian­tuntija ter­ro­ris­min torjunnassa.

Todellisuudessa kuitenkin on täysin epäolennaista, onko ter­ro­ri­te­ko­ja suo­rit­ta­vien jiha­dis­tien toiminta ”oikeaa is­lamia” vai ei, onko Koraani oikeasti Al­lahin omaa, ikuisesti ole­mas­sa ol­lutta ara­bi­ankielistä puhetta vai ei, onko oikeasti jokaisen hurskaan muslimin vel­vollisuus noudattaa Mu­ham­madin esikuvaa (sun­na) vai ei, viettääkö Saatanaa oikeasti yön­sä muslimien nenässä, kuten Mu­ham­mad väitti (Sahih Bukhari 4:54:516, Sahih Mus­lim 2:462), vai ei tai onko Mu­­hammadia oikeasti edes ollut ole­massa vai ei. Olen­naista on, että islamissa on Ko­raa­niin ja sun­­naan (haditheihin ja Muhammadin elä­mä­nkertaan) pe­rus­tuva, väkivaltaiseen ji­­ha­diin vel­voit­tava dokt­riini, mikä on hyvin hel­pos­ti to­den­net­tavissa Koraanista ja ha­di­theis­ta ja shari’a-oppaista (esim. ’Umdat al-Salik), ja on ole­mas­sa it­seään har­taina pitäviä mus­­limeja, jotka us­ko­vat siihen ja katsovat vel­vol­li­suu­dek­seen nou­dat­taa sitä ja levittää sitä eteenpäin, ja näi­den mus­li­mien joukko ei suin­kaan ole niin pieni kuin Mus­li­mi­vel­jes­kun­ta antaa ym­mär­tää.

Pew Researchin kysely vuodelta 2013.
Pew Researchin kysely vuodelta 2013

Joka ta­­pauksessa vain sha­ri’aa noudattavat mus­limit muodos­ta­vat suoranaisen uhan va­paalle Län­nelle. Mus­li­mien jou­kossa on myös niitä, jotka eivät ha­lua noudattaa sitä, mut­ta joi­den on pakko esiin­tyä muslimeina vält­tääkseen syytteet us­konhylkäämisestä, jo­hon syyl­­lis­tyneelle on sha­ri’a-lain mu­kaan lan­getettava kuo­le­man­rangais­tus. Suurin osa mus­li­­meis­ta tietää yleen­säkin hyvin vähän is­la­mista. Huo­les­tut­tavaa kuitenkin on, et­tä mo­net islamista tietämättömätkin ovat si­säis­tä­neet sen is­la­min ydin­­aja­tuk­sen, että pro­fee­tan kunniaa on puolustettava, mistä voi koitua ongelmia siinä vaiheessa, kun muslimit ja kafirit ottavat vä­ki­val­tai­ses­ti yhteen. Esimerkiksi, kun Islamilainen valtio otti uusia aluei­­ta kont­rol­liin­sa Ira­kissa, ei ollut harvinaista, että muslimit, jotka olivat koko ikänsä tul­­leet hyvin toimeen kristittyjen naapuriensa kanssa, liittyivät ISIS:n riveihin, pet­tivät kristityt naapurinsa ja jättivät nä­mä pulaan (Ray­mond Ib­ra­him 8.7.2015) – usein var­maan­kin py­syäk­seen it­se hen­gis­sä. Pienikin määrä jihadisteja voi val­jas­taa suuren mus­li­­mi­väes­tön käsikassarakseen, aivan kuten pieni määrä kan­­sal­­lis­­so­­sia­­lis­­te­­ja Saksassa ja pie­­ni mää­rä kommunisteja Neuvostoliitossa, Kiinassa ja Kam­­bod­­zhas­sa sai aikaan mil­joo­nien ih­­mi­sen kuoleman tai pää­ty­misen van­ki­lei­reil­le.

Brigitte Gabriel tekee selväksi, että ”rau­han­omai­nen enem­mis­tö” on mer­ki­tyk­se­tön lop­pu­tu­lok­sen kan­nal­ta.

Islamofobia

Entä jos joku rohkenee kyseenalaistaa narratiivin ”maltillisesta is­lamista” ja is­la­mis­ta ”rau­han us­kon­to­na” ja sen sijaan raportoi rehellisesti sii­tä, mi­tä Ko­raa­nis­sa, haditheissa, Mu­­ham­ma­­din elämänkerrassa, muslimioppineiden fat­wois­sa ja sha­ri’a-o­ppaissa sa­no­taan, siitä, kuin­ka jihadistit itse omin sanoin perustelevat tekojaan vedoten shari’an oi­keus­­läh­tei­siin, ja siitä, mi­tä islamin yli­val­taa ajavat tahot itse puhuvat keskenään omissa me­­diois­saan olettaen, et­tä kafirit eivät saa sitä tietää?

Shari’a-lain mukaan sellaisten asioiden paljastamisessa, jois­ta muslimit, esi­mer­kik­si is­­la­min ylivaltaa ajavat ta­hot, eivät pi­dä (ghi­ba) tai jotka saattavat heidät huo­noon va­loon (namima) ja haittaavat si­ten shari’an voi­maan­saat­ta­mis­ta, on kyse ”uskonnon her­jaa­mi­ses­ta” (’Um­dat al-Sa­lik: r2.2–r2.3). Muslimien ta­pauk­ses­sa tämä mer­kit­see ”us­kon­non hyl­­kää­mis­tä” (ridda, o8.0–7) ja kris­tit­tyjen, juu­ta­lais­ten ja za­rat­­hus­tra­lais­­ten ta­­pauk­sessa dhim­ma-so­pimuksen hyl­kää­mis­tä (o11.9–10). Joka ta­­pauk­­ses­sa, kuka siihen syyl­­listyykin, voi odot­­­­taa saa­­vansa osak­seen kuo­le­man­tuomion (dhim­ma-so­pimuksen rik­kojien ta­pauk­­ses­sa ka­lifi voi tosin päättää myös muis­ta ran­gais­tuk­sis­ta, kuten or­juut­ta­mi­sesta ja/tai omai­­­suu­­den riistämisestä). Län­si­mais­sa, jois­sa sha­ri’a-tuo­­mio­is­tui­met ei­vät vie­lä täs­sä vai­­heessa pys­ty lan­get­ta­maan näi­tä hudud-ran­gais­­tuk­­sia, tällainen hen­ki­lö luon­­ne­mur­­ha­taan (cha­racter as­­sa­si­nation) lei­maa­malla hänet ”ra­­sis­­tiksi”, ”fa­sis­tik­si”, ”muu­­­ka­­lais­­vas­­tai­­sek­si”, ”mu­slimivastaiseksi”, ”mus­­­­li­­­­mi­­­vi­­­ha­­­mie­­­li­­­sek­si”, ”vi­ha­pu­hu­jak­si” tai joksikin muuksi pa­han­­tah­toi­sek­­si hen­ki­lök­si, joka kam­­mok­suu ja vi­haa kaik­kia mus­li­meja, väittää, että ”kaik­ki mus­li­mit ovat ter­ro­ris­­te­ja” ja yli­­pää­tään liet­soo vihaa kaik­­kia mus­limeja kohtaan. Luon­nemur­ha toimii erit­täin hyvin ny­ky­päi­vän Län­­nessä, jossa va­sem­­misto­fa­sis­ti­set kult­tuu­­ri­marxistit käyt­tä­vät muu­ten­kin samaa me­ne­­tel­mää toi­sin­ajat­te­­li­­joi­ta vas­taan kat­kais­tak­seen he­ti al­kuun­­sa kaiken sellaisen kes­kus­te­lun, joka kyseen­alais­­taa hei­dän ideo­­lo­­gian­­sa ja uskonkappaleensa.

Yksi termi, jonka Muslimiveljeskunta on varta vasten lan­see­ran­nut lyö­mä­aseek­si, jolla voi leimata ja vaientaa islamiin kriittisesti suhtautuvat henkilöt ja siten edistää vel­jes­kunnan agendaa, on ”islamofobia”. Tämä laajaan käyttöön syyskuun 11. päi­vän terrori-iskujen jälkeen levinnyt sana ei suinkaan ole ilmestynyt tyhjästä, vaan sen suunnitteli 1980-luvun loppupuolella Pohjois-Vir­giniassa pää­ma­jaan­sa pitävä, Mus­li­mi­vel­jes­kun­taan kytköksissä oleva In­ter­na­tio­nal Ins­ti­tu­te for Is­lamic Thought (IIIT). IIIT:n en­ti­nen jä­sen Abdur-Rahman Muhammad, joka oli läsnä, kun termiä “is­lamofobia” luo­tiin, on sit­tem­min luonnehtinut sitä nyt seuraavasti: ”Tämä vastenmielinen termi ei ole mi­­tään muu­ta kuin ajattelun lopettava klisee, joka on pistetty alulle mus­li­mi­aja­tus­hau­to­moi­den uu­menissa kriiti­koiden nujertamiseksi.” (Horowitz & Spencer 2011: 15; The Cla­rion Pro­ject, 12.6.2013.)

Maailman johtava ”islamofoobikko” Robert Spencer selittää is­la­mo­fo­bian pe­rus­tei­ta.

Muslimiveljeskunta hyödyntää näin vasemmiston vaalimaa kulttuuri- ja mo­raa­li­re­la­ti­vis­mia, po­liit­tis­ta korrek­tiutta ja vasemmiston muslimeille myöntämää uh­ri­sta­tusta kaik­­ki­ne siihen liittyvine etuoikeuksineen antamalla ymmärtää, että kaik­ki­nai­nen sha­ri’a-lain ja islamin poliittisen ideo­logian, mukaan lu­kien jihad-doktriinin, vähäi­nen­kin kri­­tisointi on ilmausta vihasta kaikkia muslimeja koh­taan, leimaa aiheetto­masti kaik­ki mus­li­mit tai ”muslimien valtavan enem­mis­tön”, pitää yllä vahingollisia ste­reo­ty­pioita mus­limeista, vah­vistaa heitä kohtaan tun­nettuja kiel­teisiä ennakkoluuloja, louk­kaa mus­li­meja ja on siten ”rasis­mia” ja ”is­lamofobiaa”. Tämän tarkoitus on loata vas­ta­puoli, vie­dä tämän uskotta­vuus ja siten katkai­sta heti alkuunsa to­siasioihin ja is­lamin omiin läh­tei­­siin perus­tuva keskus­telu, joka paljas­taisi vel­jeskun­nan tietoisen va­­leh­telun ja pii­lo­agen­­­dan. Ihmis­ten älyllisen laiskuuden johdosta tämä on va­litetta­vasti hy­vin tehokas me­­ne­telmä ja vetoaa emo­tionaalisuudellaan ja ka­tegorisuu­dellaan suu­riin ih­mismassoi­hin yleensä paremmin kuin kohte­lias, tosiasioita arvostava ja nii­hin poh­jautuva ar­gu­men­­­tointi.

Mainittakoon, että Muslimiveljeskunta on julkaissut jihadistien ja va­sem­mis­to­fa­sis­tien käyt­töön listan ”is­la­mo­fo­bi­sik­si” julistamistaan or­ganisaatiosta ja hen­kilöistä, jotka se pyr­­kii vaimentamaan ja tuhoamaan, ja Muslimiveljeskunnan Turkin haara on alkanut jul­kais­ta vuosittaisia ”Eu­roo­pan is­la­mo­­fo­bia -ra­port­te­ja”. Samanlaisia listoja ”mus­li­mi­vas­tai­sista eks­tre­mis­teis­­tä” julkaisee su­per­roisto George Sorosin ra­hoit­ta­ma, va­­sem­mis­to­­ra­­di­kaa­lien ja ji­ha­dis­­tien yhteinen ää­ni­tor­vi SPLC. Kaikki nuo listat ovat käytännössä tap­polis­toja – ka­ta­lo­ge­ja, jois­ta ji­­ha­­­dis­tit ja va­sem­misto­fa­sisti­set kiih­koili­jat voivat käydä poi­­mi­massa seu­raa­van uh­rin­sa.

Kun samaan aikaan OIC kampanjoi aggressii­visesti is­la­min kri­ti­soi­mi­sen kri­mi­na­lisoin­nin puolesta, ji­ha­dis­tit suorittavat is­lam-kriitikoita vas­taan ter­­ro­­ri-is­ku­ja ja mur­­ha­­yri­tyksiä ja mediayhtiöt sensuroivat kiihtyvälä vauhdilla is­lam-kriittistä ma­te­­riaa­lia alus­toil­­­taan, niin seurauksena tästä kaikesta sa­nan­va­pau­den ra­joittamisesta voi olla ti­lan­teen kärjistyminen kan­san­ryh­mien väliseksi vä­ki­val­tai­seksi yh­­teen­otok­si – en­nakoitua aiem­min. Länsimaisen yhteiskunnan demoralisointiin ja desta­bi­li­soin­tiin tie­toi­ses­ti täh­tää­vien kult­tuu­rimarxistien toi­vee­­­na on, että tuossa ti­lan­­teessa valtion vä­­ki­val­ta­koneisto ”nor­­ma­­li­soi” ti­lan­teen ja pa­kot­­taa voi­ma­l­la kaikki ih­mi­­set mu­kau­tu­maan uu­teen mo­ni­kult­­tuu­­ri­­seen ja so­sia­­lis­­ti­seen yh­­teis­kun­taan, elleivät he halua päätyä van­­ki­lei­reil­le tai tul­la tapetuiksi. Ji­ha­dis­teilla sitä vas­toin on mielessään toi­nen utopia: is­­la­­mi­lai­nen valtio, josta ISIS on jo an­ta­nut esimakua, ja jossa muslimit ovat yli­her­ro­ja ja muut toi­sen luo­kan kan­­sa­­lai­­sia tai orjia, mikäli yli­päätään halua­vat elää.

Robert Spencer kommentoi Muslimiveljeskun­nan islamofobiaraporttia.

Ranskassa Muslimiveljeskunta on perustanut ”isla­mo­fo­biaa” vas­taan agg­res­sii­vis­ta ji­had-law­farea käy­­vän CCIF-jär­jes­tön, jon­ka yh­teis­työ­kump­pa­nei­den lis­tal­ta löy­tyy muun muassa sellaisia ”ih­mis­oikeuk­sien puo­lustajia”, kuten Amnesty In­ter­na­tio­nal ja Human Rights Watch.

”Vapaustaistelua sortajia vastaan”

No niin, nyt kun meidän oletetaan uskovan, että ”islam on rauhan us­kon­to”, jon­ka vain ”pie­ni jouk­ko ekstremistejä” on pyrkinyt ”kaappaamaan omiin nimiinsä”, herää kysymys, ”Kei­­tä nämä ekstremistit sitten oikein ovat?” Tähän Mus­li­mi­vel­jes­kun­nalla on vastaus, jo­­ka varmasti miellyttää jo­kais­ta sosiaalisen oi­keu­den­mu­kai­suu­den puolustajaa. Sen mu­­­kaan nämä ekstremistit ovat oikeas­taan ”va­paus­tais­te­li­joi­ta”, joiden väkivalta on vain ”oi­keu­denmukaista” vastareaktiota ”sortajia” vastaan tai muussa mielessä ym­mär­ret­­tävää reaktiota joihinkin olo­suh­tei­siin, joista vastuussa ovat jotkut muut kuin muslimit. Niinpä sen väi­te­­tään vain ilmentävän si­tä kau­­naa, suut­tu­musta ja tur­hau­tu­mista, jota muslimien ko­ke­­ma ”sorto”, ”su­vait­­se­­­mat­to­­muus”, ”ra­sismi”, ”kse­no­­fo­bia”, ”is­­­la­mo­fobia”, ”epä­­oi­­keu­den­­mu­­­­­kai­­nen koh­telu”, ”köy­hyys”, ”työ- ja opiskelu­mah­dol­li­suuk­­sien puuttu­minen”, ”syr­jäy­ty­­­­­mi­nen”, ”vie­raan­tu­nei­suus”, ”osattomuus”, ”toi­vot­to­muus”, ”mar­­gi­­na­­li­soin­­ti”, ”tunne yh­­­teiskunnan epä­oi­keu­den­mu­kai­suu­des­ta” tai ”us­­kon­non pilkkaaminen”, ”Mu­­ham­mad-pi­lakuvat”, ”muslimivastainen vi­ha­pu­he”, ”ris­ti­ret­ket”, ”his­torialliset vää­ryy­det”, ”Yh­­­dys­­­­val­tain ulkopoli­tiik­­ka”, ”Is­­ra­e­lin sor­topolitiikka pa­les­tii­na­­­­lai­sia vastaan”, ”Pa­­­les­­­tii­nan epä­toivo”, ”rau­­han­­­neu­vot­te­lui­den pit­kittyminen”, ”ter­ro­ris­­min vas­tai­nen sota”, ”ter­ro­ris­min vas­tai­set toimet”, ”us­kon­nollinen profilointi”, ”mus­­li­mi­väestöön ja/tai mos­­kei­­joi­­hin kohdistuvat tie­dus­te­lu­toi­met” tai jokin muu ”vää­ryys” on heissä he­­rät­­tä­nyt.

Muhammadilla oli tapana murhauttaa häntä ja hänen uutta uskontoaan kritisoi­neita ru­noi­­li­joita (lue: Profeetan kosto). Koraani velvoittaa mus­limit pitämään Mu­­ham­­ma­din ”esi­­­­merkillistä elämää” (sunna) ikuisena esikuvanaan, ja niinpä Muhammadin esimerkki suo­­­ras­taan velvoittaa mus­limit louk­kaantumaan, ”puo­lus­ta­maan profeetan kunniaa”, rie­­hu­maan ja kos­tamaan väkivaltaisesti aina, jos joku vähänkin ar­vostelee islamia, sha­ri’aa tai Muhammadia. Musli­meilla on yleen­säkin tapana loukkaantua her­kästi ja tuntea kau­naa milloin mis­tä­kin, kos­ka sen an­sios­ta he pää­se­vät toteut­tamaan ara­bi­hei­mo­kult­tuu­rista periyty­vää hä­päi­syn­kos­toriittiä (lue: Uh­ri­men­ta­li­teetti ja vaa­timus toisten mu­kau­­tu­misesta). Yh­dys­val­tain entinen presi­dent­­ti George W. Bush on kiteyttänyt tä­män herk­kä­hi­piäi­syy­den osu­vasti: ”Aina on jo­­tain: jos eivät ris­ti­retket, niin sitten pi­la­ku­vat.”

Muslimiveljeskunta ha­­­luaa kaikkien si­­säis­­tävän sen mus­li­mien uh­­ri­sta­tusta pön­­kit­tä­vän periaatteen, et­­­tä aina kun mus­li­mit riehu­vat ja käyt­­täy­tyvät vä­ki­val­taisesti, se on osoi­tusta siitä, että hei­­­tä on lou­kat­tu tai koh­deltu muulla tavoin kal­toin tai epäoikeudenmu­kaisesti, ja vas­tuus­­­sa siitä ovat siten jot­kut muut kuin he itse. Tämän narratiivin mukaan mus­­li­mi­eks­tre­mis­tit ovat siis vain viat­­to­mia uh­reja, jotka rea­­goivat kokemiinsa vää­ryyk­siin ja/tai tais­te­levat ”oi­keu­den­mu­kai­suuden” ja ”va­­pau­den” puolesta ”sortajia” vastaan, ei­kä hei­dän väkivaltansa liity mil­lään tavalla is­la­miin. On muistettava, että kun Mus­li­mi­vel­­jes­­kun­ta käyt­tää sel­laisia sa­no­ja, kuten ”sor­to”, ”va­paus”, ”epäoikeudenmukaisuus”, ”oi­­keu­­den­mu­kaisuus”, se käyt­tää nii­t­ä Sayyid Qut­bin määrittelemässä is­la­­­mi­­lai­sessa vii­te­­ke­­hyk­ses­sä, jossa ne tar­koit­tavat jo­tain ai­van muuta kuin, mi­­tä va­sem­mis­­­­to­laiset kafirit olet­­ta­vat. (Lue: ”Jäl­jelle jää vain jo­­ko islam tai jahi­liyyah”.)

Kui­tenkin silloin kun jonkin jihadistiryh­män väkivalta on niin brutaalia ja niin laa­jan ylei­sön tiedossa, että sitä ei millään pysty kau­nistelemaan ”va­­paus­tais­te­luk­si” tai ”tais­­te­luk­si sosiaalista epäoikeu­denmu­kai­suutta vastaan”, ja kun liian avoin sym­patian osoit­­ta­mi­­nen tällaisia jihadisteja koh­taan vahin­goit­taisi heitä puolustelevien henkilöiden ima­goa, edellä mai­nitusta narratiivista otetaan käyt­töön toinen versio. Siinä mus­li­mit ku­­va­taan edel­leen yllä mainitun kaltais­ten sortotoi­mien tai sosioekonomisten olo­suh­­tei­­den viatto­miksi uhreiksi, mutta nyt niiden synnyttämää suut­tu­mus­ta, vi­­haa, turhautumista ja kau­naa käy­te­tään seli­tyksenä sille, miksi muslimit yli­päätään ”ra­di­ka­li­soi­tuvat” ja liit­ty­vät ”ääriryh­miin”. Keskustelu käännetään siis jihadistien veriteoista ja niiden uhreista sii­hen, kuin­ka muslimien kokemat vää­ryy­det, hei­dän epätoivonsa, vie­r­aan­tu­nei­­suu­tensa ja katke­ruu­­tensa ”altista­vat heidät ää­ri­­ryh­­mien ideo­logi­alle”, jolloin heistä tulee help­po­ja uh­reja hei­tä saalista­ville ”ra­dikaa­leil­le ää­­­ri­­liik­­keil­­le”. Nämä ”ää­ri­liik­keet” värväävät hei­tä sitten ri­­vei­hinsä käyt­tääkseen heitä omiin kataliin tar­koi­­tus­­pe­riinsä, joil­­la – tieten­kään – ei ole ”mi­­tään teke­mistä islamin kanssa”.

Ja jälleen kerran Muslimiveljeskunta ja sitä myötäilevät vi­ran­omai­set, po­liit­ti­nen eliit­ti ja valtamedia nostavat suurimmaksi huolenaiheeksi ”muslimeihin kohdistuvat vastaiskut”.  Sen sijaan, että viranomaiset ja media raportoisivat yk­sin­ker­tai­ses­ti sen, mitä jihadistit itse kertovat tekojensa motiiveiksi ja ta­voit­teik­si kaikkine täs­mäl­li­si­ne viittauksine Ko­raa­niin, haditheihin ja fat­woihin, joiden paik­kansa­pi­tä­vyy­den yleisö voisi sit­ten käy­dä tarkistamassa is­la­min lähteistä, he te­ke­vät terroristeista uhreja ja vierittävät vai­vih­kaa vas­tuun heidän teois­taan kafireille tai olosuhteille, joista kafirit ovat vas­tuus­sa. Uusin vil­litys on syyttää il­mas­ton­muutosta terroris­min lisääntymisestä, jol­loin ji­ha­­dis­tien ter­ro­ritoi­minta näh­dään lä­hin­nä vain ilmastonmuutoksen si­vu­vai­ku­tuk­se­na, jon­­ka ole­tetaan haihtuvan kyllä itses­tään, kun­han vain tuo ilmastonmuutos pi­ru­lai­nen en­sin saa­daan kuriin (RT, 7.3.2014, Breit­bart, 14.11.2015).

Jotta tosiasiat eivät unohtuisi, libanonilaissyntyinen Brigitte Gabriel tii­vis­tää isla­min 1 400 vuot­ta kes­tä­neen his­to­rian 15 minuuttiin.

Mielenterveysongelmien räjähdys

Jihadistit pystyvät perustelemaan hyvin seikkaperäisesti sha­ri’an oi­keus­läh­tei­siin vii­­ta­ten, miksi jokaisen muslimin henkilökohtaisena velvollisuutena (fard al-ain) on nyt heidän mielestään puolustavan ji­ha­din (ji­­had al-daf) nimissä suorittaa terrori-iskuja ka­fi­rei­ta, mukaan lukien kafirisiviileitä, vastaan oma­toi­misesti ja ilman erityistä valtuutusta mil­tään auktoriteetilta, kuten ji­ha­dis­ti­jär­jes­töl­­tä, ja miksi joukkotuhoaseiden käyt­tä­mi­nen ja muslimien tappaminen sivullisina uh­rei­na on jihad-iskujen yhteydessä shari’an mu­kaan sallittua. (Lue: Jihad ja sen eri muo­dot ja Jihadin säännöt.) Tällaisia yksinäisten toi­mijoiden suorittamia terrori-iskuja Muslimiveljeskunta, sitä myötäilevä val­­tamedia ja po­liittisesti korrektit turvallisuusviranomaiset vä­hät­te­le­vät kut­sumalla te­ki­­­jöi­tä ”yk­sinäi­sik­si su­siksi”, ”inter­ne­tissä ra­dikali­soitu­neiksi”, ”äs­ket­täin radika­lisoi­tu­neik­si”, ”hen­ki­ses­­ti ta­sa­­pai­­not­­to­­miksi”, ”mielenterveysongelmista kärsineiksi” tai ”häiriin­ty­neik­si yk­si­löik­­si” an­­taen ymmärtää, et­tä teot johtuvat lähinnä yksi­löiden ”henkisestä epäva­kau­des­ta”, ”mie­­len­häi­riös­tä” tai liial­lisesta roikkumisesta ne­tissä eikä niillä ole ai­nakaan mi­tään us­kon­­­nol­lista motiivia riip­pumatta siitä, kuinka tekijät itse pe­rustelevat teko­jaan (ks. esim. Ga­­te­way Pun­dit, 2.12.2015). (Mainittakoon, että monet jiha­distijär­jestöt ovat sit­tem­min kovastikin mieltyneet ”yksinäinen susi”-termiin ja käyttävät sitä myös omassa pro­pa­gan­das­saan yllyttäessään ”yk­si­näi­siä susia”, ”kaupunkisusia” ja ”susilaumoja” ter­ro­ri-is­kui­hin.)

Robert Spencer kertoo esimerkkien valossa globaalin ”mie­­li­­sai­­raus­­epi­­de­­mian” puh­­­kea­mi­ses­ta mus­li­mi­yh­tei­sös­sä.

Iskuja saatetaan myös kutsua esimerkiksi ”työpaik­kaväkivallaksi”, ”jär­jet­tö­mäk­si vä­­ki­val­­­­laksi”, ”sil­mittö­mäksi väkival­laksi” tai ”joukkoampumiseksi”, millä py­ri­tään peittele­mään niiden uskonnollisia motiiveja ja sitä, että niiden uhrit on va­li­koitu näi­den us­kon­non tai shari’aa vastustavien mielipiteiden pe­rus­teella.

Jos jihadistien uhrien jou­­kosta sat­tuu löy­ty­mään yksikin muslimi, alkaa sam­p­pan­ja­pul­lo­jen pok­sau­ttelu valtamediassa ja vasemmistoeliitin piireissä, sillä sen vii­meistään väi­te­tään todistavan, että teol­la ei ole ”mi­tään teke­mis­tä is­lamin kanssa”, koska yleisen ho­ke­man mu­kaan ”islam kiel­tää tap­­pa­mas­ta viat­to­mia ihmisiä”. Yleensäkin aina kun maa­il­mal­ta kantautuu uutisia terrori-iskuista, va­sem­miston hartain toive on, että uhrit olisivat mus­limeja ja heitä olisi mah­dol­li­sim­man paljon ja että syylliseksi paljastuisi joku ”val­kois­ta ylivaltaa” kannattava ”äärioikeistolainen kiihkoilija”. Jos tekijäksi paljastuu sit­ten hen­kilö, jonka nimi viittaa siihen, että hän on muslimi, alkaa teon vähättely, selittely ja peit­­tely, ja koko asia hautautuu alta aikayksikön tärkeämpien asioiden alle, jollaisia median mielestä ovat julk­­­kisten ko­hel­lusten raportoiminen tai vaikkapa Donald Trum­pin ja hänen kan­­nat­­­ta­­jien­­­sa rie­­naa­mi­nen.

”Viat­­tomilla ih­mi­sil­lä” ei is­la­min terminologiassa kui­ten­kaan vii­tata keihin ta­­han­sa viat­to­­­miin si­vii­lei­hin, sillä is­la­min mu­kaan vain muslimit voi­­vat ol­la ”viat­to­mia”. Lisäksi on usei­ta ta­pauk­sia, joissa sha­ri’an mu­kaan muslimien on lu­val­lis­­ta ja oi­keu­tettua tap­paa toisia mus­li­me­ja (esim. muslimit saavat surmata us­­kon­luo­pion, ”oikeudettomaan tap­poon” syyllistyneen, oman lapsen tai lapsenlapsen, maan­tierosvon tai jonkun muun ”pa­haa maalla” tekevän), kuten is­la­min läh­teitä mur­ha­vi­deois­saan huo­lel­lisesti si­teeraava Is­­la­­milai­nen valtio jat­­kuvasti muis­­­tut­taa, ja shari’a sallii tarpeen vaa­tiessa tap­paa myös ih­­mis­­­kilpinä pi­det­tä­viä mus­li­me­­ja, kun päätarkoituksena on tap­paa ka­fi­­­reita (Azzam 1979; Is­lam­­web: Fat­wa 170403). Sitäkin lu­val­lisempaa on tappaa mus­­li­me­ja, jotka va­paa­eh­toi­sesti oles­­ke­le­vat täl­­laisten ka­fireiden jou­­kossa.

”Ei yhteyttä terrorismiin”

Syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen presidentti George W. Bush käyn­nis­ti ”so­dan ter­ro­ris­mia vastaan” (War on Terrorism) tai ”sodan terroria vastaan” (War on Terror). Yleensä te­rro­rismilla tar­koi­te­taan sellaista väkivaltaa tai väkivallalla uh­kai­le­mis­ta, jossa pyr­­kimyk­senä on vai­kut­taa välittömiä uhreja laajempaan määrään ihmisiä ja muuttaa näi­den käyttäytymistä ta­val­la, joka ajaa joitakin poliittisia tai uskonnollisia tar­koi­tus­periä (Malkki, HS 27.3.2016). ”Ter­ro­rismin vastaisen so­dan” perusongelma on se, että ter­ro­ris­mi on vain yksi väline, jolla tavoitellaan tiettyä päämäärää, joka voi olla saavutettavissa myös muilla keinoin. Olennaista onkin selvittää, mitä täsmälleen ottaen terrorismilla ta­voi­tel­laan ja mitä kaik­kia mui­ta keinoja sen saavuttamiseksi käytetään. Niinpä Bushin olisi oikeastaan pitänyt ju­li­staa ”glo­baali sota shari’an voimaansaattamista, islamilaisen valtion perustamista ja ka­li­faa­tin palauttamista vastaan”, sillä se ilmaisee täsmällisesti sen, mihin vihollinen ter­ro­rismilla ja muilla keinoin omien sanojensa mukaan tähtää. Toinen vaihtoehto olisi voi­nut olla esimerkiksi ”globaali sota islamin ylivaltaa (ajavia tahoja) vastaan”.

Ilmaisulla ”sota terrorismia vastaan” haluttiin luoda mielikuva siitä, että toi­men­pi­teet ei­vät suinkaan kohdistu islamiin tai muslimeihin vaan ainoastaan epä­­mää­­räiseen jouk­koon ”terroristeja”, jotka toimivat erityisen ”terroristisen ideo­lo­gian” mo­ti­voimina – ideo­lo­gian, jolla ”ei ole mitään tekemistä islamin kanssa”. Koska ji­ha­dis­tien suorittamien lu­kuis­ten terrori-iskujen ja heidän itsensä jul­kai­se­mien manifestien joh­dosta sana ”terro­ris­mi” joka tapauksessa yhdistyy ih­mis­ten mie­lissä väistämättä isla­miin, yk­si keino, jolla yk­sinäis­ten susien ja ter­roristisolujen suo­rittamien is­ku­jen yh­teyttä is­la­­miin on yritetty hä­­märtää, on ollut ter­rorismin käsit­teen uudelleen­mää­rit­tely. Terroris­miksi onkin kat­sottu nyt vain sellaiset teot, joi­den tekijä on to­den­ne­tus­ti ollut yhteydessä johonkin en­nal­ta tun­nettuun, viranomaisten terroris­ti­järjes­töksi luo­ki­t­te­le­maan organi­saatioon ja saa­­nut siltä ohjeensa. Tekijän pelkkä ideo­lo­gi­nen yh­teys ter­ro­ris­ti­järjes­töön ja iskun po­liit­­tinen motiivi eivät siis enää ole riittäneet. Tällä ta­voin monet ji­ha­­­dis­tien is­kut on voitu ni­metä ”yk­sittäisiksi ta­pah­tu­miksi”, joilla ”ei ole yhteyttä ter­­­ro­ris­­­miin” tai ”ei tie­de­tä ole­van yh­teyttä terro­ris­miin”. Vas­taavasti te­ki­jöi­tä ei tällöin ole kut­suttu ”terroristeiksi”, pu­hu­mat­ta­kaan sii­­tä, et­tä hei­tä oltaisiin kut­sut­­tu ”jihadisteiksi” tai ”mu­ja­hidi­neik­si”, vaan esi­mer­kiksi ”pom­­­mi­miehiksi”, ”ase­­mie­­hik­­­si” tai ”puuk­komie­hiksi”. Täl­lä ta­voin huo­mio on suun­­nat­tu pois ter­rori­teon us­kon­nol­­­lis-ideo­lo­gi­sesta ja poliittisesta mo­­tii­vis­ta ja ta­voit­­teis­ta sii­hen vä­li­nee­seen, jolla teko on suo­­ri­tet­tu.

Koska sillä, onko jokin järjestö virallisesti luokiteltu ter­­ro­ris­ti­­jär­­jes­­tök­­si, on mer­kit­tä­viä seu­­rauk­sia, Musli­miveljes­kunta luonnollisesti tekee kaik­kensa, ettei si­tä itseään luo­ki­tel­taisi terroristijärjestöksi, ja on ilmei­sestä, että se harjoittaa ak­­tii­vista lob­­bausta es­tääk­seen hallituk­sia luokit­telemasta muitakaan jiha­dis­ti­jär­­jestöjä ter­ro­ris­ti­jär­­jestöiksi. Se an­taa ymmärtää, että jos veljeskunta julistetaan terroristijärjestöksi, ”maltilliset mus­limit” ym­päri maailman tulkitsevat sen so­dan­ju­lis­tuk­sek­si islamia ja kaikkia muslimeja vas­taan. Samantyyppisellä ar­gu­men­toin­nil­la veljeskunta pyr­kii te­ke­mään tyh­jik­si yli­pää­tään kaikki terrorismin vas­tai­set toimenpiteet. Tällä hetkellä Muslimiveljeskunta on luo­ki­­tel­­tu ter­­ro­­ris­­ti­jär­jes­tök­si ainakin Ve­nä­jäl­lä, Syy­riassa, Egyptissä, Sau­di-Ara­bias­sa, Bah­rai­nis­sa ja Yh­­dis­tyneis­sä ara­­­bi­emi­raa­teis­sa.

Majuri Stephen Coughlinin luentosarja jihadis­tien muo­dostamasta uhasta Yh­dys­val­­loille ja lännelle. Cough­lin, joka on tie­dus­te­lun am­mat­ti­lai­nen, pe­rus­taa analyysinsa toivea­jat­­telun si­jaan tosi­asioi­hin ja mus­li­mien it­sen­­sä käyt­tä­mään ma­teriaa­liin, ja niin­pä hän on­kin tul­lut tunne­­tuksi en­nus­­­tus­­ten­sa to­teutu­mi­sesta.

Väkivaltainen ekstremismi

Joka ta­pauksessa muslimien viime vuosikymmeninä suorittamien kymmenien tuhansien ter­­rori-is­kujen joh­dosta syys­tä ”terro­rismi” assosioituu voi­mak­kaasti islamiin niin, että käy­tännössä kaikki asioi­hin pintaa syvem­mältä perehtyneet mieltävät sen olevan kau­nis­te­leva kiertoilmaus ”is­la­mil­le”, vaikka eivät uskaltaisi sanoa sitä ääneen. Niinpä vuon­na 2010 Obaman hal­linto lan­see­rasi Mus­li­mi­vel­jes­kun­nan suosituk­sesta sen tilalle uu­den ter­min ”väkivaltai­nen eks­t­re­mismi” vä­hätelläkseen islamilaisen terro­rismin mer­kitystä ja is­la­min yhteyttä ter­ro­ris­miin sekä hyödyntääkseen laaja-alaisempaa ekstremismin kä­si­tettä aseena niitä vas­taan, jotka kritisoivat isla­mia ja vastustavat shari’aa. Merkille pan­tavaa on, että tätä Yh­dysvaltain turvallisuuden kannalta keskeistä asiaa käsi­telleen DHS:n neuvoston jäse­nistä yli puolet oli islamisteja, pro-islamisteja tai suurten mus­li­mi­yh­tei­­sö­jen edustajia (Swier, 1.12.2012).

Mus­limiveljes­kunnan propa­gandan, so­lut­tautumi­sen ja subver­sion onnistu­mi­sesta ker­too se, että vasem­miston kontrolloiman valtame­dian lisäksi myös län­si­mai­set turvalli­suus­­viran­omaiset ovat huolestut­tavasti omaksu­neet ji­ha­distien ter­rori-is­kuja vä­hät­tele­vän ja jiha­distien us­konnollisia mo­tiiveja ja agendaa tahalli­sesti hä­märtä­vän ter­mino­lo­gian ja tiedo­tus­politiikan. Yksi ääriesimerkki täs­tä on se, kuinka ”terrorismista” puhumisen si­jaan Yhdysvaltain entinen kotimaan turvallisuudesta vastan­nut ministeri Janet Na­po­li­ta­no puhui ”ih­mi­sen ai­heut­ta­mis­ta tu­hois­ta” korostaakseen ha­lua ”siirtyä pois pelon po­li­tii­kas­ta kohti po­li­tiik­kaa, jossa varaudutaan kaikkiin uhkiin, joita voi ta­pahtua” (Spiegel, 16.3.2009).

Entinen Pentagonin kouluttuja, majuri Stephen Coug­hlin ker­too ”vä­ki­val­­tai­­sen eks­­tre­­mis­min vas­­tus­­ta­­mi­­sen” (CVE) nar­­­ra­­tii­­vis­­ta ja sen a­lku­pe­räs­tä (hel­mi­kuu 2016). Ks. myös osa II.

Muslimiveljeskunnan lanseeraama, uhkakuvaa tarkoituksellisesti hämärtävä vä­­­ki­­­val­­tai­sen ekstremismin käsite on huo­les­tut­ta­vas­ti ilmaantunut myös Suo­je­lu­po­liisin sa­nas­toon. Esimerkiksi Suojelupoliisin ti­lan­ne­kat­sauksessa (2/2013) to­de­taan: ”Väkivaltaisista ää­riliikkeistä johtuva laajamittaisen vä­ki­val­lan riski Suo­mes­sa on pieni eikä tilanteessa ole tarkastelujakson aikana tapahtunut muu­tok­sia. Väkivaltaista ekstremismiä ilmenee pai­kal­lisesti ja yksilötasolla lähinnä ää­ri­oi­keiston käyttämänä väkivaltana. (…) Vä­ki­val­tai­nen eks­tre­mis­mi voi ilmetä ra­sis­ti­se­na tai muuna vi­harikollisuu­tena.” Toivoa sopii, et­tä tämän sanahelinän takaa ei paljastu soluttautumista tai ideologista subversiota, vaan kyse on vain pr-tarkoituksiin käytettävästä retoriikasta, jolla poliitikot ja lehdistö saa­daan pi­det­tyä tyy­ty­väi­si­nä.

Muslimiveljet ekstremismin vastustamisen asiantuntijoina

Muslimiveljet te­key­tyvät mielellään asi­an­tun­tijoiksi väkival­taisen ekst­remis­min vas­tus­­­ta­­mi­sessa, ja ”ekstremisteillä” he tällöin viittaavat ensi sijassa ”ää­ri­oi­keis­to­lai­siin kiih­­koi­­li­­joihin” ja ”mus­limivastaisiin ekstremisteihin” eli jo­ta­kuin­kin kaikkiin muihin kuin mus­li­­mei­hin. Mitä sitten tulee musliminuorten ”radi­ka­li­soi­tu­mi­sen” ehkäisemiseen län­si­mais­­sa, vel­jes­­kun­ta tar­­joaa rat­­­­kaisuksi lisää is­la­mia, lisää mos­­kei­joi­ta, li­sää ko­­raa­ni­­kou­lu­ja, lisää is­­la­­min­­ope­­tu­sta, lisää imaa­meja, lisää shari’aa – ja mie­lel­­lään län­simais­ten ve­ron­­­mak­sa­jien ra­hoi­tuk­­sella. Toisin sanoen sen mukaan ratkaisuna ”eks­tre­mis­min” on­gel­maan on edistää juu­ri nii­tä tavoitteita, joihin jihadistit pyr­ki­­vät, ja ravita niitä juuria, jois­ta jihadismi pohjimmiltaan kumpuaa. Esi­mer­kiksi kolme toisistaan riip­pu­matonta tut­­ki­mus­ta on osoit­ta­nut, että 80 % Yhdys­val­tain mos­keijoista opet­taa ääri-ideo­lo­giaa, is­la­min yli­vallan aa­tetta ja shari’an toimeenpa­ne­misen välttämät­tömyyttä, liet­soo vihaa juu­­ta­­­lai­­sia ja kris­tit­tyjä kohtaan ja tarjoaa vä­ki­valtaiseen jihadiin yl­­lyt­tä­vää materiaalia (Ji­­had Watch, 7.6.2011, 11.12.2011), ja kä­vi­jä­mää­riltään yli­voi­mai­ses­ti suosi­tuimpia ovat mos­­kei­jat, jois­sa edelly­tetään sha­ri’an tiuk­kaa nou­dat­ta­mis­ta ja joissa on tarjolla ”an­ka­ras­ti väki­val­taan lietso­vaa” ma­teri­aalia (Ke­­dar & Jerus­hal­mi 2011). Mus­li­mi­­val­tioiden osal­ta vel­jes­kun­ta puolestaan pro­pa­goi ideaa, jon­ka mu­kaan ai­noa tapa eh­käistä ”ra­di­ka­lis­mia” ja viedä kasvu­alusta ”ää­ri­liik­keiden nou­­sulta” on se, että Länsi tu­kee aseellisesti, ta­­lou­del­lisesti ja muilla tavoin ”mal­til­listen mus­limi­ryh­mien” val­taan­nou­sua nois­sa mais­sa – ja sil­lä se tarkoittaa nimenomaan ”maltilli­sta” Mus­­­li­mi­vel­­jes­­kun­taa.

Build a Wall of Resistance
CAIR:n tilaisuuden mainosjuliste vuodelta 2011

Ai­na muslimien suo­ritta­mien terrori-iskujen jäl­keen Mus­li­­mi­­vel­jes­kun­ta rien­tää julki­suu­­teen tuo­mit­se­maan ”kaiken terrorismin” täs­men­tä­mät­tä, että se viit­taa ”terrorismilla” vain muslimeihin kohdistuvaan vä­ki­­val­taan, ei jihadiin. Samalla se lietso­o ra­sismi-, is­la­mo­­­fobia- ja äärioikeistohyste­riaa ja pel­koa mus­li­mei­hin koh­dis­tu­vista vas­tais­kuista, vaik­­­­kei sel­­lai­sista ole mi­­­tään näyttöä, julis­taen, että iskun to­dellisia uh­reja ovat ta­val­li­set, mal­til­liset mus­li­mit. Se myös val­men­taa ji­ha­distien omaisia esiintymään median edes­­­sä ja tuot­taa näille valmiita lausuntoja, joilla hämärretään teon yh­tey­det islamiin ja sha­ri’aan. Se pe­laa taitavasti ”mus­li­mien maltillisen enemmistön” kortilla niin, ettei ku­kaan uskaltaisi sanoa tai tehdä mitään, mikä voisi saat­taa muslimit us­kon­toi­neen huo­noon valoon, koska se va­hin­goittaisi ”yhteisöllistä yhteenkuulu­vuutta” tai lietsoisi ”yh­teis­­­kun­nallisia” tai ”us­kon­nol­lisia jännitteitä” eri ryhmien välille. Se tor­juu ”syrjivinä”, ”ra­­­sis­­ti­sina” ja ”is­la­mo­fo­­bi­­si­na” kaikki ai­keet suo­rit­taa uskon­nollista profiloin­tia ja koh­den­­­­taa ter­rorismin ­vas­tais­ta tie­dus­telua mos­kei­joihin ja musli­miyh­teisöön (IPT News, 24.12.2012, Jihad Watch 7.9.2012) eikä tee käytän­nössä mi­tään, mistä olisi to­della hyö­tyä ji­­ha­distien harjoittaman ter­­rorismin tor­junnassa ja tutkinnassa, vaan päinvas­toin kehot­taa mus­limeja ole­maan te­­ke­­mästä yh­teistyötä tur­vallisuusviran­omaisten kanssa (IPT News, 12.1.2011, IPT News 21.1.2011, Geller 6.12.2012).

Faisal Hussein suoritti 22.7.2018 Torontossa Islamilainen val­tion vas­tuul­leen ot­ta­man terrori-iskun, jossa hän ehti surmata kak­si ja haa­voit­taa 13 ihmistä, ennen kuin tuli itse surmatuksi ”marttyyrina”. Se, kuinka viran­omai­set is­kus­ta tie­­dot­­ti­vat, kuin­ka ta­pausta käsiteltiin val­tamediassa, kuinka Muslimiveljeskunta osal­lis­tui damage controliin sepittämällä ta­ri­nan tekijän ”mie­lenterveysongelmista” ja kuin­ka kaikesta päätellen tämä kaik­ki vie­lä­pä suoritettiin koordinoidusti, on kou­lu­esi­merk­ki siitä, kuin­ka vi­ran­omaiset, valtamedia ja Mus­limi­veljeskunta pyrkivät hä­mär­tä­­mään ter­rori­tekojen us­konnollisia motiiveja, kun ne liittyvät islamiin ja sha­­ri’aan.

Mitä tulee George W. Bushin käynnistämään sotaan terrorismia vastaan, Mus­li­mi­vel­jes­kunta pyrki systemaattisesti sabotoimaan sitä toistamalla al-Qa’idan salaliittoteoriaa, jon­ka mu­kaan siinä on itse asiassa kyse ”sodasta islamia ja mus­limeja vas­taan”, niin kovasti kuin po­liit­­tisesti korrektit poliitikot ja viranomaiset yrit­tivätkään vakuut­taa, että siitä ni­men­­­omaan siinä ei ole kyse (ks. IPT: War on Islam). Tällaisten väitteiden ta­voit­­­teena on he­­rät­tää suuttumusta mus­li­mi­yh­tei­sös­sä ja viedä pohjaa terro­rismin vas­tai­­sil­­ta toi­milta. Se antaa ym­mär­tää, että sa­moin kuin kaikkinainen islamin po­liit­ti­­sen ideo­lo­­gian ja sha­ri’an kriti­sointi myös ter­ro­rismin vas­tai­sen tie­duste­lutoimin­nan koh­dis­ta­mi­nen mus­li­meihin ”loukkaa musli­meja”, ja kaikki, mikä loukkaa muslimeja, al­tis­­taa nä­mä ”ää­ri­liik­kei­den ideo­logi­oille” ja ”radi­kalisoi­tumi­selle”. Se ha­luaa kaikkien si­säis­tävän sen pe­ri­aat­teen, että jos joku loukkaa mus­li­meja, tuo loukkaaja on vas­tuussa sii­tä seu­­raa­­vis­ta mus­li­mien väki­valtai­sista reaktioista ja nii­den mahdol­lisesti ai­heut­ta­­mis­ta kuo­lon­uh­reis­ta.

”Ekstremismin vastustajat” vierailevat Suomessa

Mohamed Elsanousi
Mohamed Elsanousi, terrorismin tukemiseen syyllistyneen ISNA:n puheenjohtaja

Suomessa maaliskuussa 2015 vieraillut Mo­ha­med El­sa­nou­­si, Mus­li­mi­vel­jes­kun­nan etu­­jär­­jes­­töi­­hin kuu­lu­van ISNA:n joh­ta­ja, jol­la YLE:n mu­kaan ”on vuo­sien ko­ke­mus ter­ro­ri-is­ku­jen eh­­käi­­sys­tä”, an­taa seu­raa­vat seit­se­män oh­jet­ta ter­ro­ris­min tor­jumisek­si:

  1. Lakkaa käyttämästä termiä ”ra­dikaali islam”.
  2. Ymmär­rä, mistä islamissa on kysymys (ts. edellä pu­heena ol­leen ”islam on rau­han us­kon­to”-nar­ra­tii­vin mukaisesti).
  3. Muista, että suuren osan terrorismista estävät mus­­li­mit itse.
  4. Vir­kavallan on luotava luottamus us­kon­­nol­li­siin yh­tei­­söi­hin.
  5. Jos va­koilet, kerro siitä imaamille.
  6. Älä kes­kity konfliktiin – huomioi myös posi­tii­vi­nen kehitys.
  7. Pa­pit, rab­bit ja imaamit: Lyökää hynttyyt yhteen.

Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka monta terrori-iskua Elsanousi on ehkäissyt noilla oh­jeillaan, jotka edistävät Muslimiveljeskunnan sivilisaatiojihadistista stra­te­giaa ja joi­ta po­liisi- ja tiedusteluviranomaisten ei tietenkään missään ta­pauk­ses­sa tule noudattaa (paitsi kor­kein­taan tiedustelu- ja hä­mäys­ta­r­koi­tuk­sissa). Sen sijaan viranomaisten kannattaa pe­reh­tyä erittäin toimiviksi osoit­tau­tu­nei­siin NYPD:n ohjeisiin Radicalization in the West: The Homegrown Threat, jotka New Yorkin vasemmistoradikaalinen pormestari Bill de Blasio pois­ti käy­tös­tä tammikuussa 2016 ACLU:n ja muslimijärjestöjen eli käy­tän­nös­sä Mus­li­mi­vel­jes­kunnan käskytyksestä. Muslimiveljeskunnan strategiana on väittää, että kaikki tehokkaat terrorismin vastaiset toimet ovat jotain, mikä ei estä vaan päin­vas­toin aiheuttaa terrorismia.

ISNA, jonka puheenjohtaja edellä mainittu Elsanousi on ja jonka Mus­li­mi­vel­jes­kun­ta omien sa­nojensa mukaan perusti ”islamilaisen liikkeen ytimeksi” Yh­dys­val­lois­sa, on ni­met­ty ”syytteen ul­ko­puo­lel­le rajatuksi salaliittolaiseksi” (un­indi­ct­ed co-con­spi­ra­tor) Yh­dys­­­valtain suurimmissa ter­ro­ris­min tukemiseen liittyvässä Holy Land Foundation -oi­keu­­den­käynnissä vuonna 2008 (IPT: Co-conspritors). Kun ISNA jälkikäteen yrit­ti saa­­da nimensä pois tuosta listasta, tuo­mio­is­tuin tyr­mä­si ha­­k­e­muk­sen tylysti todeten ISNA:n olevan olemassa ter­ro­ris­ti­jär­jes­tö Hamasin rahallista tu­ke­mista varten. (Jihad Watch 7.9.2012.) Suomessa Elsanousi toimii Ylen mukaan ”Kirkon Ul­ko­maanavun koor­di­noi­man Us­kon­nol­lis­ten ja pe­rinteisten johtajien verkoston pal­ve­luk­sessa”. Kirkon Ul­ko­maan­avun veljeily jihadistijärjestöjen ja OIC:n kanssa on vä­hin­tään­kin huo­les­tut­ta­vaa. Vuon­­na 2015 se oli isännöimässä Muslimiveljeskuntaa edus­ta­vaa saar­naa­jaa Abdullah bin Mahfudh ibn Bayyahia, jonka vierailu Valkoisessa ta­lossa synnytti kohun vuonna 2013. Ibn Bayyah on muun muassa vuonna 2004 hy­väk­sy­nyt fatwan, joka oikeuttaa ame­rik­ka­lais­ten tap­pa­mi­sen Irakissa, ja hän on ju­lis­ta­nut avoi­­mes­­ti verk­kosivuillaan, että ”kris­ti­tyt ovat me­nos­sa hel­vet­tiin”.

Esimerkkejä verbaalisesta jihadista

Lännessä Muslimiveljeskunta pyrkii brändäämään islamin positiiviseksi, mo­der­nia yh­teis­­kun­taa hyö­dyttäväksi uskonnoksi, joka on täysin yh­teen­so­vi­tet­ta­vis­sa länsimaiden pe­rus­tuslakien kanssa, ja is­lamistit puolestaan jonkinlaisiksi muslimien us­kon­non­va­pau­den ja kansalaisoikeuksien puolustajiksi. Tätä tar­koitusta varten se pyrkii kontrolloi­maan sitä sanastoa, jota länsimaisten po­lii­tik­kojen, viran­omais­ten, tutkijoiden, oppima­te­riaa­lien laatijoiden ja median edus­ta­jien on sen mukaan islamista pu­huessaan so­ve­liasta käyt­tää ja mitä ei, jotta he eivät ”leimaisi”, ”louk­kaisi” tai ”suututtaisi” mus­li­mien ”mal­til­lista valtavirtaa”, mikä vain ”lisäisi vastakkainasettelua” ja saattaisi ”altistaa” nä­mä ”maltilliset muslimit” ”ääri-ideologioille” ja ”radikalisoitumiselle”.

arabic-english

MEMRI:n verk­ko­sivuilta voi seurata, mitä mus­li­mijohtavat pu­hu­vat ara­biak­si omil­le kan­nat­ta­jil­leen: Memri.org, Memri TV.

Tämän li­säksi länsimaiselle ylei­sölle suun­natussa propa­gandas­saan se pyrkii sys­te­­maat­ti­­ses­ti salailemaan ja kau­nistelemaan niitä merkityksiä ja tulkin­toja, joita isla­min omissa läh­­teissä, kuten Koraanissa ja sen selitysteoksissa (taf­sir), hadit­heissa, eri laki­kou­lu­kun­tien shari’a-op­paissa ja Muham­madin elä­mä­­ker­rassa (sirat), eri asi­oille an­netaan. Usein siteeratun hadithin (Sunan Abu-Dawud 008:2631) mukaan aina sotaret­kille läh­ties­sään Mu­ham­madilla oli tapana koros­taa: ”Sota on petosta.” Tämä pätee myös ver­baali­seen ji­ha­­diin, jossa shari’a sallii muslimien käyttää kafireita vastaan erilai­sia har­hau­tusme­ne­tel­miä muslimien suo­jelemiseksi, omien ai­keiden kätke­miseksi, shari’an voi­maan­saat­ta­mi­sen edis­tä­mi­sek­si ja kafirei­den tappa­miseksi tai houkuttelemiseksi islamiin. Näitä me­ne­tel­miä ovat muun muassa ys­tävällisyyden teeskentely, va­leh­te­lu (ta­qiyya), harhaan­joh­ta­vien puo­li­totuuksien kerto­minen (kit­man) ja sanojen ja il­maus­­ten käyttä­minen siten, et­tä pu­huja tahallaan viittaa niillä harhaanjoh­ta­vasti jo­hon­kin toi­seen asi­aan kuin vas­taan­ot­taja olettaa (taw­riya).

Sanaston kontrollointi

Muslimiveljeskunta tuomit­see jyrkästi ne, jotka julkeavat ”yhdistää islamin ter­ro­ris­miin”. Se ei kui­tenkaan tuomitse niitä konkreettisia jiha­disteja, jotka omilla teoil­­laan ja pu­­heillaan to­si­asias­sa yhdistävät islamin terrorismiin ja perustelevat toimin­taansa si­tee­raa­­­mal­la huo­lel­li­sesti Ko­raanin jakeita ja ha­dit­heja, vaan ai­noas­­taan ne, jotka raportoi­vat sii­tä. Niinpä se myös vaatii, että termejä ”islam”, ”muslimi”, ”islamisti”, ”shari’a” tai ”ji­­­had” ei saa mil­lään tavalla yhdistää ter­ro­ris­miin tai ”väkivaltaiseen ekst­remis­miin”. ”Is­­lamista” pu­hu­mi­sen sijaan tulisi sen mukaan puhua ”ekstremismistä”, ”ääri-ideologi­as­­ta”, ”al-Qa’idan ideo­lo­­gias­ta”, ”Boko Haramin ideologiasta”, ”Al-Shabaabin ideo­lo­gias­ta”, ”Isisin ideologi­as­ta” ja niin edelleen, ikään kuin nuo ideologiat eivät perustuisi is­la­miin, ja ”is­la­mi­lai­sen ter­­rorismin” sijaan tulisi puhua ”al-Qa’idan inspiroimasta ter­ro­ris­mis­­ta”, ”Isisin ins­pi­roi­mas­ta terroris­mista” ja niin edelleen, ikään kuin juuri Koraani ja ha­­dithit eivät inspiroisi ji­ha­dis­teja terrorismiin. Kuten tunnettua, Barack Obama kiel­täy­tyi sys­te­maat­tisesti käyt­tä­mäs­tä il­maus­ta ”is­la­mi­lai­nen terrorismi”, vaik­ka Mu­ham­mad it­se to­tesi kuolinvuotellaan: ”Minut on tehty voittoisaksi ter­ro­ril­la.” (Sa­­hih Buk­­hari 4.52.220).

Mitä tulee ongelmalliseen ter­miin ”islamismi”, se on puhtaasti länsimainen, aka­tee­mi­nen luomus, jota islam itse ei tunne ja jota monet muslimit siksi vie­rok­su­vat. Se poh­jau­tuu ajatukseen, jonka mukaan on olemassa yhtäältä ”is­lam” jon­kin­lai­se­na kristinuskon kal­taisena, rauhanomai­sena uskon­tona ja hyvänä, puh­taa­na ytimenä ja toi­saalta siitä ir­ral­linen ”islamismi”, poliittinen ideologia ja ak­tivismi, joka tähtää shari’a-lain voimaan­saat­tamiseen joko demokraattisin tai väkivaltaisin mene­tel­min. Vii­meksi mainittua, vä­ki­val­­­tais­ta ”is­­la­mis­­mia” kut­su­taan usein ”radikaaliksi islamismiksi”. Näillä jaotte­luilla on ha­lut­tu pitää yllä poliitti­sesti korrektia myyttiä islamista ”rauhan uskontona”, jota ta­val­li­­sista, ”hy­vis­tä” muslimeista erillään pi­dettävien ”islamistien” sitten väitetään hyö­dyn­tä­vän omiin poliittisiin tarkoitusperiinsä. Tämä jaottelu ei vastaa lainkaan ji­ha­dis­tien omaa kä­si­tys­tä ”islamista”, joka heidän puheissaan viittaa ennen kaikkea shari’aan, sen määrittämään elämäntapaan ja sitä noudattavaan islamin yh­tei­söön. Se voi to­ki vii­tata myös us­koon, mutta vain vähem­­män tär­­keänä si­vu­seik­ka­na. ”Islam ei ole pelk­kä ’us­ko’”, pai­not­taa Sayyid Qutb­ (MS: 70), m­o­dernin ji­ha­dismin pääideologi, ja jatkaa: ”… joka pai­kassa, missä on olemassa isla­mi­lai­nen yh­tei­sö, joka on konkreettinen esimerkki ju­ma­lal­li­ses­ti sää­detystä elä­män­jär­jes­tel­mästä, sillä on Allahin antama oikeus astua esiin ja ottaa poliittinen järjes­telmä hal­lin­­taansa niin, et­tä se voi perustaa sha­ri’an­ Maan päälle, kun taas uskon asian se jättää hen­kilö­koh­­taisen oman­tunnon varaan (MS: 86).” Us­kol­la on siis islamis­sa varsin mar­gi­naa­linen asema.

Edellä mainitun ja­ot­telun seurauksena ”islamismi”- ja ”is­lamis­ti”-sa­noille lan­keaa au­to­maat­ti­ses­­ti enem­män tai vä­hemmän kiel­tei­nen si­vu­mer­kitys, mikä ei tieten­kään tyydytä Mus­li­mi­­vel­jeskuntaa, joka harjoit­taa nimen­omaan po­liit­­tis­ta islamia. Niinpä veljeskun­taa edus­­­ta­va CAIR vaati 3.1.2013 mediaa lopet­ta­maan ko­ko­naan ”is­la­misti”-sanan käytön sen jäl­­­keen, kun uutis­toimisto AP oli jul­kais­sut uu­den tyy­li­op­­paan, jossa ”isla­misteiksi” oli mää­­ri­telty kaikki ”isla­min lain mukaisen hallinnon kan­nat­tajat” – ”aina valta­vir­ta­po­lii­­tikois­ta ji­hadisteina tun­net­tui­hin mi­litanttei­hin” (The Bla­ze, 6.1.2013). Musli­mi­veljes­kun­­nan painos­tus sai aikaan sen, että AP lisäsi seu­raavaan tyy­liop­paa­seensa täs­men­nyk­sen, jol­la on tarkoitus rajoittaa ”is­la­misti”-sa­nan käyttöä: ”Äl­­kää käyt­täkö synonyy­minä is­­la­­mi­­lai­­sille taiste­lijoille, militanteille, ekst­remisteille tai ra­di­kaa­leille, jotka saat­tavat ol­la tai saat­tavat olla olematta islamisteja. Aina kun mah­dol­lis­ta, olkaa täs­mäl­li­siä ja käyt­tä­­kää mili­tantti­kytkök­sen nimeä: al-Qa’idaan kytköksissä ole­va, Hiz­­bollah, Taliban, jne.” (US News, 4.4.2013).

Negatiivisten konnotaatioiden häivyttäminen

Kun jokin kielteisiä mielleyhtymiä ei-muslimeissa herättävä käsite tai sana, ku­ten ”ji­had”, esiintyy toistuvasti medi­assa tai on hyvin keskeisessä asemassa is­la­mi­ssa, Muslimi­vel­­jeskunta väittää, että ”maltillisten mus­limien valtavalle enem­mis­töl­le” sillä on itse asias­sa jokin myönteinen tai neutraali mer­kitys ja kieltei­sessä merkityksessä sitä käyt­tävät vain ”islamin omiin nimiinsä kaapanneet eks­t­re­mis­­tit” ja – ”isla­mofoobikot”.

my-jihad

Esi­merk­­kinä tästä voi mainita Muslimiveljeskun­nan joulu­kuussa 2012 käyn­nis­tä­män My Ji­­had ‑propaganda­kam­panjan (myjihad.org, ei enää ole käytössä), jolla se pyrki mar­gi­na­li­soi­­maan ja häi­vyttä­mään ”jihad”-ter­­­miin liittyvät kielteiset mielleyhtymät hyö­dyn­tä­mäl­lä sitä tosiasiaa, että ara­bian kie­len sana ji­had sellaisenaan tar­koittaa yleensä ottaen mi­tä tahansa ’taistelua’ tai ’kamp­pai­­­lua’. Niinpä se väitti, että ”maltillisille valtavirran mus­limeille” jihad on ”jokapäi­väi­seen elä­mään kuu­luva po­sitii­vinen, rauhanomainen ja ra­kentava harjoitus”. Esimerkiksi yh­dessä sen kam­pan­jaju­lis­teessa oli mus­liminainen, joka toteaa: ”Minun jihadiani on pi­tää kun­nos­tani huolta kiirei­sestä ai­ka­taulustani huo­li­mat­ta. Mikä on sinun jihadiasi?” Ko­­raa­nissa, hadit­heissa ja eri­tyi­ses­ti shari’a-oppaissa ter­mi ”jihad” esiin­tyy kuitenkin lähes poik­keuk­setta kontekstissa, joka tavalla tai toisella liit­­tyy sodan­käyn­tiin ka­fireita vas­­taan sha­­ri’a-lain voi­­maan­saat­ta­­mi­sek­si. Tämä pätee myös kiis­­tan­alai­­seen ”suu­rem­man ji­ha­din” (ji­had ak­bar) käsittee­seen, jolla vii­tataan ”sisäiseen kamppailuun itseä vas­taan” – fyy­­­sis­tä jihadia kohtaan tunnetun vas­ten­mie­li­syy­­den tukah­dutta­miseksi (Islam Q&A: 10455). ’Um­­­dat al-Sa­lik, joka on Kairon al-Azhar-yliopiston, sunnalaisuu­den kor­keim­­man us­­kon­­nollisen auktori­teetin, ja myös Mus­li­mi­vel­jes­kun­nan omien or­ga­ni­saa­tioi­den FCNA:n ja IIIT:n, hy­väk­sy­mä shari’a-opas, antaa sel­keän mää­ritelmän ”jiha­dille”:

o9.0 Jihad tarkoittaa sotaa ei-muslimeja vastaan, ja se on ety­mo­lo­gi­ses­ti johdettu sa­nasta mujahada, joka merkitsee sodankäyntiä uskonnon perustamiseksi…

My jihad -kam­panjasivus­tolla todettiin aivan oikein, että ”jihad on islamin uskon kes­kei­nen opin­kappale, joka tarkoittaa ’taiste­lua Jumalan tiellä’”. Sivustolla ei kui­ten­­kaan täsmennetty, että tämä ”kamppailu Jumalan tiellä” on käännös jihadistien vil­je­le­mäs­­tä arabi­ankielisestä il­mauk­sesta ”al-ji­had fi sabil Allah”, jolla tar­koitetaan ni­men­omaan fyysiseksi, aseel­liseksi kulmi­noitu­vaa taistelua uskottomien alis­tamiseksi ja sha­ri’an voi­maansaattamiseksi kaikkialla Maassa (Jihad Watch, 6.6.2003, Spencer 2007: 74–75). Ko­raa­nissa (4:95–96) varta vasten korostetaan, että ne, jotka ”taistelevat Allahin tiel­­lä omai­suu­tensa ja henkensä uhalla” eli fyysisesti, saavat Allahilta paljon suuremman palk­­­kion kuin ne, jotka pelkästään tukevat jihadia materiaalisesti. ’Umdat al-Salikissa to­detaan:

o9.1 Jihad on yhteisöllinen velvollisuus. Kun riittävä määrä ih­misiä suorittaa sitä me­­nes­tyksek­­käästi, toteuttaa sitä, se ei ole enää pakollista toisille (mis­tä todis­teena ovat pro­feetan sanat): ”Se, joka antaa varus­teita ji­hadia käy­vällä soti­laalle, on itse suoritta­nut jiha­dia”. Ja Al­lah Korkein on sanonut: ”Eivät taiste­lusta pois jää­vät usko­vaiset – paitsi ne, joilla on jokin vam­ma – ole saman­veroisia kuin ne, jotka kilvoit­televat Alla­hin tiellä omai­suutensa ja hen­kensä uhalla. Allah suosii omai­suutensa ja hen­kensä uhalla kil­voit­televia enem­män kuin taiste­luista pois jääviä. Hän on luvan­nut molem­mille par­haan palkkion, mutta kil­­voitte­leville Hän antaa suurem­man palkan kuin taiste­lusta pois jää­ville. (Koraani 4:95)

Pam­fletissaan ”Liity karavaaniin” sheikki Abdullah Azzam, Mus­li­mi­vel­jes­kun­nan kas­vat­ti ja ”globaa­lin jihadin isä”, tähdentää, että ilmauksella ”fi sabil Allah” eli ”Allahin tiellä” tai ”Allahin asian puo­lesta” tarkoitetaan jihadia (päätösluvun kohta 9) ja sana ”jihad” puo­lestaan viittaa yksinomaan aseelliseen taisteluun, mistä neljä imaamia (eli sunna­lai­suu­den neljä lakikoulukuntaa) ovat yhtä mieltä (päätösluvun kohta 8).

Heinäkuussa 2016 Muslimiveljeskuntaa edustavan CAIR:n johtaja Nihad Awad vaati twii­teis­sään (15.7.2016, 28.7.2016), että jihad-sanaa ei tulisi käyttää terrori-iskujen yh­tey­des­sä, väittäen, että ”terrorismilla ei ole mitään tekemistä jihadin kanssa”. Tässä yh­tey­des­sä on muistettava, että Musli­miveljeskunnan omassa sanastossa sana ”terrorismi” on ra­joi­tet­tu vain muiden kuin muslimien te­kemiin terrori-iskuihin. Jihad ei sen terminologiassa ole lainkaan terrorismia.

My Jihad ‑sivustolla ”jihadia” pyrittiin brändäämään myös ”kamppailuksi oikeu­den­mu­kai­­suu­den puo­lesta”, joka voi olla ”fyysistä”, ”jos muita keinoja ei enää ole käytettä­vissä”. Tä­­mä muotoilu oli tarkoi­tettu herättämään vastakaikua erityisesti vasem­misto­­laisis­sa, mutta jälleen sivustolla ”unohdettiin” mainita yksi olen­nai­nen seikka: Muslimiveljes­kunnan omassa sa­nastossa ”oikeudenmu­kaisuus” ja ”oi­keus” ovat kier­toilmauk­sia ja koo­di­sanoja ”sha­ri’alle”. Nimen­omaan shari’aan viittaa esi­mer­kik­si Egyptin Mus­li­mi­vel­jes­kunnan vuonna 2011 perustaman puo­lu­een nimi ”Vapaus ja oi­keus”. Myös siinä oleva sa­na ”vapaus” viittaa johonkin täy­sin muuhun kuin asiaan vih­kiy­tymätön kuulija olet­taa. Sayyid Qutbin mu­kaan ”vapaus” on tila, joka koittaa, kun kaik­­ki Allahin kanssa kil­pai­levat pal­von­nan kohteet ja kaikki sha­ri’a-lain kanssa kilpaile­vat, ihmisten luomat ja si­ten jahi­liyyahia (”tietämät­tömyyttä”) edus­tavat laki-, valta- ja yh­­­teis­kunta- ja us­ko­mus­jär­jes­tel­mät on saatu täysin tuhottua (MS: 34, 70–71, 81, 106–107). Tällöin kaikki ovat myös ”tasa-arvoisia”, lukuun ottamatta tietysti naisia, orjia ja dhim­mejä eli muslimeille nöy­rästi suojelura­haa (ji­zya) mak­savia juutalaisia ja kris­tit­tyjä. Turkin val­ta­puolueen AKP:n nimi ”Va­paus ja kehitys” on samalla tavalla har­haanjoh­tava. Siinä oleva sa­na ”ke­hitys” viit­taa fyysistä jihadia edeltävään da’wa-vai­hee­seen ja shari’an asteittai­seen voi­maan­­saat­ta­miseen.

Muslimiveljes­kunta käyt­tää mie­lel­lään ter­mejä, joilla jihad naa­mioi­daan oi­keutetuksi va­paus- tai kansalaisoikeustaiste­luksi sorretun ihmis­ryh­män puo­lesta mut­ta joilla on ji­ha­diin liittyvä piilo­merkitys, jonka toiset muslimiveljet ja muut tä­hän sa­lakoodiin pe­reh­dy­te­­tyt ymmärtä­vät (lue: ”Virstanpylväät” uuden sa­nas­ton lähteenä). Myös väit­tee­seen ”is­lam on rauhan uskonto”, jota voi pi­tää vel­­jes­kun­nan suu­rim­pana valheena, kätkeytyy pii­­­lo­­merkitys, jota ul­ko­puo­li­sen on vai­kea oivaltaa: sana ”rauha” viittaa siinä uto­pis­ti­seen tilaan, joka koittaa sitten, kun ko­ko ihmiskunta on jihadin avulla saatu alistettua nou­dattamaan shari’aa, eikä ku­kaan enää kapinoi ”Allahin suvereniteettia” ja muslimien yli­her­ruutta vas­taan. Täl­lainen har­­haan­­joh­tava kielenkäyttö (kit­man ja taw­riya) ei sha­ri’a-lain mukaan ole varsi­naista va­­leh­­te­lua, ja se on tarpeen vaatiessa sallit­tua myös mus­li­mien keskinäisessä kommuni­kaa­­ti­os­sa (’Um­dat al-Salik r10.02–03).

My Ji­had ‑kam­panjan toinen kärki oli kohdistettu islamiin ja shari’aan kriittisesti suh­tau­tu­viin hen­kilöihin. Muslimiveljeskunta väitti, että ”jihadia” ”terroris­min” syno­nyy­mina pi­tä­­vät muslimiekst­remistien lisäksi vain ”muslimivastaiset ekst­remistit”, näiden cheer­lea­derit ja ros­kanpuhujat, jotka ovat ”liian pitkäksi aikaa tehokkaasti päässeet kaap­paa­maan ja yk­sinkertaista­maan keskustelun is­lamista ja muslimeista”. Sen mukaan nämä ”ää­­ri­oikeistolaiset, isla­mofobiset kiihkoilijat” ha­luavat väittää, että ”ekstremistit ovat oi­keas­­sa” ja ”me kaikki muut, maltilliset muslimit vää­rässä”. Näin Mus­li­mi­vel­jeskunta ohjasi keskustelun islamin dog­mien asiasisällöstä jälleen epä­olen­nai­seen ky­­sy­­­mykseen ”Mi­kä on oikeaa islamia ja mikä väärää?” ja antoi ymmärtää, että se ”is­la­mo­foo­bi­koi­den” toteamus, että jiha­distien väki­valta pohjautuu islamin opin­kap­pa­lei­siin, lei­­­maa ”mus­li­mien maltilli­sen enemmis­tön” tai ”kaikki muslimit” ”ter­ro­ris­teik­si”, vah­vis­taa ”va­hin­gollisia stereotypioita” ja luo ”perus­teet­to­mia uh­kaku­via”, ja juuri si­tä ”is­la­mo­foo­­bi­kot” muka haluavatkin: liet­soa pelkoa, vihaa ja vä­ki­val­taa kaikkia musli­meja koh­taan. Sik­si nämä ”islamofobiset kiihkoili­jat” tai ”muslimivastaiset eks­tre­mistit” ovat sen mu­kaan vä­hintään yhtä vaarallisia ”eks­­t­remis­tejä” kuin mus­li­miekst­remistit, ja hei­dät an­­sait­sevat olla ensisijai­sina koh­teina ”vä­­ki­­valtaisen ekstremismin vas­tus­ta­mis­sa”. Täl­lai­sen ad ho­mi­nem ‑syytevyöryn voi saa­da ni­s­kaan­­sa, jos pelkäs­tään rapor­toi, mi­tä sha­ri’an keskeiset oi­keusläh­teet – Koraani, ha­dithit ja Mu­hammadin elämäkerta – pi­tävät si­säl­lään, kuinka jihadistien toi­met vas­taa­­vat shari’an mää­räyksiä ja kuinka ji­ha­dis­tit itse pe­rus­te­le­vat te­ko­jaan siteeraten ky­sei­siä läh­teitä.

”Pysykää vain hiljaa, niin teillä ei ole mitään hätää…”

Syyskuun 11. päivänä [Mohammed] Atta nousi American Airlinesin lennolle 11 Bostonista Los Angelesiin. Kun hän ja muut jihadistit olivat kaapanneet koneen, Atta kertoi matkustajille: ”Pysykää vain hiljaa, niin teillä ei ole hätää… Älkää kukaan liikkuko. Kaikki tulee me­ne­mään hyvin. Jos yritätte liikkua, vaarannatte itsenne ja koneen. Py­sy­kää vain hiljaa. – The Complete Infidel’s Guide to Free Speech (and Its Enemies)

Va­litetta­vasti valtaeliitti ja valtamedia ovat sisäistäneet erittäin hyvin sen Mus­li­mi­vel­jes­kun­nan pro­pa­goiman narra­tiivin, jonka mukaan jihadistien us­kon­nol­lis­ten motiivien ja ta­voit­tei­den to­tuu­den­mu­kainen rapor­tointi antaisi jiha­disteille ja heidän ”ääri-ideo­lo­gial­leen” juuri sen le­gi­ti­mitee­tin ja julkisuuden, jota he haluavat, voi­maannuttaisi heitä ja sen myötä va­hin­goit­taisi ”maltillisten mus­limien” asemaa, ”louk­kaisi” näitä ja ”al­tis­tai­si” nämä ”ää­­ri­­ryh­­mien ideo­lo­gioil­le” – ja, mikä pahinta, vain lisäisi ben­­sii­­niä ”is­­la­­mo­­fo­bis­­ten kiih­koi­li­joi­­den” liet­­so­miin liek­­kei­hin.

nine-eleven

Tämän syötin ahnaasti nielaisseet poliit­ti­ses­ti korrektit vi­ran­omai­set ja media pyrkivät viimei­seen asti välttä­mään jihadistien us­kon­nol­listen mo­tii­vien ja sha­ri’an oikeus­läh­teiden tarkastelemista, vaikka ne ovat va­paasti saa­­ta­­villa In­ter­ne­tistä ja kirjastoista, tai te­keytyvät autuaalli­sen tie­­tä­mät­tö­­mik­si niistä, vaik­ka jiha­distit itse ilmoit­taisivat ne hy­vin selkeäsanai­sesti. Ääri-esimerkkejä tästä ovat niin kut­suttu ”Fort Hoodin ammuskelu”, jos­sa Nidal Hassan 5.11.2009 sur­ma­si 13 hen­ki­löä Fort Hoodin so­­ti­las­tukikoh­dassa Tek­sa­sis­sa ja jonka Oba­man hal­lin­to määritteli ”työ­paik­­ka­vä­ki­val­lak­si”, ja Tsarna­jevin veljes­ten 15.4.2013 suorittama Bostonin maratonin pom­mi-isku, jon­ka motiiveista va­sem­mis­to­media teeskentelee vieläkin ole­vansa au­tuaal­li­sen tie­tä­mä­tön. Viranomaisten, po­lii­tik­ko­jen ja valtamedian edustajien har­joit­tama ta­hal­linen to­tuu­den peittely tekee heistä osa­syyl­lisiä jihadistien tu­leviin iskuihin. Se vahin­goit­­taa ih­mi­siä, myös heidän omia lä­him­mäi­siään, estämällä heitä ymmär­tämästä asioiden syy-seu­raus­­suh­­teita ja va­rau­tumasta tu­le­vaan ja an­taa Muslimiveljeskunnalle ja muil­le ji­ha­dis­tiryh­mille mah­dolli­suuden jat­kaa rauhassa shari’an voi­maan­saat­ta­mi­seen tähtäävän agen­­dansa to­teutta­mista.

KGB-loikkari Juri Bezmenov (Tomas Schuman) kertoo KGB:n käyttämästä ideo­lo­gi­ses­ta sub­ver­siosta. Katso myös Bezmenovin silmiä avaa­va haas­tat­te­lu vuodelta 1984.

Muslimiveljeskunta näyttää omaksuneen KGB:ltä ideologisen subversion me­ne­tel­män. Ideo­­lo­gisella subversiolla tähdätään siihen, että ihmi­set muut­ta­vat ta­paansa ha­vain­noi­da to­del­lisuut­ta aina siihen pis­teeseen asti, että kaikesta saa­ta­vil­la olevasta in­for­maa­tios­ta huo­li­mat­ta kukaan ei ole enää järjis­sään puo­lus­taak­seen itseään, perhet­tään, yh­tei­söään ja maa­taan ja subversion kohteena olevat hy­väuskoiset, hyödylliset idiootit on saa­tu hui­jat­tua toimi­maan itse­näisesti omaa etuaan vastaan (Schuman 1984).

Kuten ai­koi­naan Neu­vos­toliiton tapauksessa Musli­miveljeskunnankin ta­pauk­ses­sa hyö­dyl­li­sen idi­oo­tin roolia näyt­telee ensi sijassa vasemmisto, jonka kanssa Mus­li­mi­vel­jes­kun­nal­la on yh­teinen vi­hol­linen: länsimainen sivilisaatio ja sen juutalaiskristilli­seen mo­raa­liin ja va­lis­tuk­sen ihan­teisiin pohjautuva, yk­si­lön­va­pauk­sia kunnioittava arvomaa­il­ma. Niinpä va­­sem­mis­to­eliitti ja valtamedia sa­moin kuin kansalais- ja ih­mis­oi­keuk­sien puo­lustajina esiinty­vät järjestöt ajavat itsenäisesti ja täy­sin oma-aloitteisesti Mus­li­mi­vel­jes­­kun­nan agen­daa ja yh­den­mu­kais­ta­vat ja synkronoivat omat kulttuu­rimarxistiset nar­ra­tii­vin­sa Mus­­li­­­mi­vel­jes­kun­nan narratiivien kanssa niin, että on mahdotonta sanoa, kum­­malta ne ovat alun perin lähtöisin. Lisäksi noita nar­ra­tii­veja eivät levitä ainoastaan mus­limiveljet vaan myös sellaiset musli­mit ja ei-muslimit, joilla ei ole mi­tään te­ke­mis­tä Mus­li­mi­vel­jes­kun­nan kanssa mutta jotka ovat ha­vainneet ne toi­­mi­vik­si. Vas­emmiston kont­rolloiman Hol­ly­woo­din, uu­tis- ja viihde­teollisuu­den, yli­opis­to­maail­man ja pop­kult­tuu­riin kautta ne ovat voineet is­kos­tua myös sinun oman lähim­mäisesi, puo­li­sosi, lapsesi tai työtoveriesi aja­tus­maail­­maan.

Mainokset

Sivilisaatiojihad

Tämä on osa kirjoitelmasarjaa, jossa käsitellään Muslimiveljeskunnan historiaa ja toimintastrate­gioita. Vuonna 1928 Egyptissä perustettu Mus­li­mi­veljeskunta on ny­ky­­päi­vän jihadistijärjestöistä petol­lisin ja vaa­ral­­lisin. Sillä on sa­ma tavoite kuin kai­killa muillakin jihadisti­jär­jestöillä: valtio­vallan anas­ta­­mi­nen, shari’a-lain voi­­maan­­­saat­ta­mi­nen, islami­­laisen val­tion pe­rusta­minen, kali­faa­tin pa­laut­ta­mi­nen en­ti­seen suu­ruu­­teen­sa ja laajen­­taminen lopulta kaik­kial­le maail­­maan. Mutta se eroaa muista ji­ha­dis­ti­jär­jes­töis­tä pit­kä­jän­tei­seltä toimintastrategialtaan ja me­ne­tel­mil­tään. Se kut­­suu Län­nes­sä käyt­­tä­­mään­­sä lä­­hes­­­ty­­mis­­­ta­­­paa ”si­­vi­­li­­saa­tio­ji­ha­dis­ti­sek­si prosessiksi”, mil­lä se tar­koit­taa ”suu­ren mit­ta­luo­kan ji­ha­dia län­si­mai­sen si­vi­li­saa­tion eli­mi­noi­mi­sek­si ja tu­hoa­mi­seksi si­säl­tä kä­sin ja ’sa­bo­toi­mal­la’ sen mi­tä­tön ko­ti­paik­ka hei­dän omien kä­sien­sä ja mus­­li­mien kä­sien kaut­ta niin, et­tä se eli­mi­noit­uu.” Kirjoitelmasarjan yleinen johdanto on luettavissa tästä.

Lyhyt johdanto sivilisaatiojihadiin. Lue myös Counterjihadin ar­tik­ke­li.

Piilojihad

Yksi Muslimiveljeskunnan keskeisiä toimintaperiaatteita on salaisuus. Vel­jes­kun­nan jä­se­net samoin kuin siihen kytköksissä olevat järjes­töt pyrkivät pää­sään­töi­sesti pitämään yh­teytensä veljeskuntaan sa­lassa, ja tarvittaessa tämä on voi­tu vie­dä niinkin pitkälle, että alemman tason toimijat eivät välttämättä tiedä, keitä hierarkiassa ylemmällä tasolla ole­vat johtohenkilöt ovat. (IPT: Ikh­wan in Ame­ri­ca, 13–14; UTT: Sum­mary.) Koska Mus­li­mi­vel­jeskunta on useissa maissa julistettu terroristijärjestöksi ja muuallakin sen maine on varsin kyseenalainen, usein sen jäse­net ja siihen kytköksissä olevat jär­­jes­töt kieltävät ole­vansa missään te­kemisissä Mus­li­mi­vel­jes­­kun­nan kanssa.

Vel­jes­kun­nan kaikki toi­min­ta sinänsä ei kuitenkaan ole sa­laista, vaan osa siitä on hyvinkin jul­kis­ta: monissa mus­li­mi­­mais­sa veljeskunnan jul­ki­si­vu­na ja suo­jana toimii poliitti­nen puolue, ja etenkin Län­­nes­sä sitä edus­ta­vat järjestöt esiinty­vät mal­til­li­sina, lail­li­suu­den puitteissa toi­mivina hy­­vän­­te­­keväisyys- tai kansalaisoi­keus­jär­jes­töi­nä. Mal­til­li­suu­den ku­lis­­sien ta­ka­na, julkisuu­delta piilossa, ne kui­ten­kin toteuttavat sa­lais­ta ji­ha­dis­tis­­ta agendaa de­mo­kraat­tisten yh­teis­kuntien muut­ta­miseksi sha­ri’aa nou­­dat­­ta­viksi is­la­mi­lai­siksi valti­oiksi, eli niiden pää­mää­rä on täsmälleen sama kuin näyt­tä­vil­lä terrori-is­kuil­la ylpeilevillä ji­ha­dis­tiliik­keillä. Ro­bert Spen­cer on lan­seerannut ter­min “piilojihad” tai ”häivejihad” (stealth jihad), jolla viita­taan ni­menomaan täl­lai­seen ku­lis­sien takana ta­pah­tu­vaan ji­ha­dis­tiseen toimintaan. Muslimi­veljes­kunnan harjoitta­mas­ta piilo­ji­hadin stra­­te­giasta tie­de­tään varsin paljon veljeskunnan omien salaisten dokumenttien poh­jal­ta, joi­ta on löy­det­ty osaksi on­nek­­kaiden sattu­mien ans­iosta.

Muslimiveljeskunnan dokumentteja

”Projekti” (1.12.1982)

Said Ramadan
Sa’id Ramadan

7.11.2001, kaksi kuukautta syyskuun 11. päi­vän terrori-is­ku­jen jälkeen, Sveitsin vi­ran­omai­­set tekivät Val­koisen talon pyyn­nös­tä ratsian Luganon Al-Taqwa-pan­kin johtajan Yous­sef Nadan luk­sushuvilaan Cam­pio­nes­sa tarkoituksenaan tutkia Al-Taqwan roolia ra­han­pe­­sus­sa ja lukuis­ten islami­laisten terro­ristiryhmien, ku­­ten al-Qa’idan, Hamasin, GIA:n ja al-Jama’a al-Is­la­miy­yan, ra­hoi­tuk­ses­sa. Nada, joka oli ollut yli 50 vuotta ak­­tii­vi­­ses­ti mu­kana Muslimiveljeskunnan toi­­min­­nas­­sa, myönsi ole­vansa yksi järjestön kan­­sain­­vä­­li­­sis­­tä joh­­ta­jis­ta. Ratsiassa ta­ka­va­ri­koi­tu­jen dokumenttien jou­kos­sa oli 1.12.1982 päi­vät­ty 14-sivuinen arabiankieli­nen, ”Pro­jek­tiksi” nimetty huippusalaisen dokumentti, joka pi­­tää sisällään Mus­limiveljeskunnan 12-kohtaisen glo­baa­lin strategian ”is­lamilaisen hal­lin­non pe­rus­ta­­mi­sek­si Maan päälle”. (Patrick Poole 5.11.2006.) Sen on laatinut Sa’id Ra­ma­­dan, Ha­san al-Ban­nan vävy, ja siinä on hah­mo­tel­tu­na totaalinen, pitkäjänteinen hyb­ri­di­so­dan­käyn­nin strategia paikal­listen valtakeskusten hal­tuun ottamiseksi, shari’an toi­meen­pa­ne­mi­sek­si ja maailmanlaajuisen kali­faatin pe­rus­ta­miseksi. Kyseinen dokumentti on kokonaisuudessaan luettavissa tästä: IPT: The Pro­ject. Alla on tiivistettynä ja sel­ko­kie­lel­lä il­mais­tu­na joitakin sen ydinkohtia:

  • Tutkimustiedon ja rakentavan itsekritiikin hyödyntäminen
    Muslimiveljeskunta korostaa, että on tärkeä tuntea maailmassa vaikuttavat voimat, oli­vat­pa ne is­lamilaisia, islamin vastai­sia tai neutraaleja, hyödyntää moderneja kou­lu­tus­me­ne­tel­miä, luoda opinto- ja tutkimus­keskuksia, tutkia islamilaisten liik­kei­den historiaa ja kokemuksia niiden tekemien virheiden välttämiseksi, tutkia ji­ha­dis­tiliikkeitä muslimimaailmassa samoin kuin mus­­li­mi­vä­hem­mis­tö­­jen kes­kuu­des­sa, harjoittaa rakentavaa itsekritiikkiä su­­den­kuop­pien välttä­miseksi, tutkia po­liit­tisen vallan keskuksia ja mah­dol­li­suuksia vai­kut­taa niihin ja tehdä tie­teellistä tut­ki­mus­työtä ”is­la­miin kut­sumisen” (da’wa) edistämiseksi ja maail­manlaajuisen is­la­milaisen valtion perustamiseksi.
  • Tiedonkeruu-, tiedustelu- ja varoitusjärjestelmän luominen
    Veljeskunta pyrkii luomaan edistynyttä teknologiaa hyödyntävän mo­der­nin tark­kai­lu­järjestelmän ja käyttämään erilaisia kattavia tie­dus­te­lu­jär­jes­tel­miä in­for­maa­tion keräämiseksi. Se myös pyrkii otta­maan käyt­töön te­hok­kaan va­roi­tus­jär­jes­tel­män, joka palvelee maailmanlaajuisesti is­la­mi­lais­ta lii­kettä ja varoittaa muslimeja hei­tä uhkaavista ”vaaroista” ja ”kan­sain­välisistä salaliitoista”.
  • Median hyödyntäminen
    Muslimiveljeskunta rakentaa tehokkaan ja vakavasti otettavan me­dia­kes­kuk­sen ja pyrkii propagoi­maan islamilaista politiikkaa niin, että media käsittelee kattavasti ja tehokkaasti islamilaista perspek­tiiviä ajankohtaisiin kysymyksiin.
  • Henkilöstön värvääminen ja toiminnan rahoittaminen
    Muslimiveljeskunta pyrkii kartoitta­maan ja värväämään eri tehtäviin so­pi­via, asialleen omistautu­neita työntekijöitä, tukijoita ja toimihenkilöitä niin paljon kuin mahdollista ja hyödyntämään tehok­kaasti näiden työ­pa­nos­ta da’wan hyväksi. Se pyrkii keräämään tehokkaasti rahaa, pitämään huolta taloudesta ja käyt­tämään sellaisten finanssilaitosten palveluja, jotka voivat tukea sen asiaa rahalli­sesti.
  • Joustavuus kansainvälisen ja paikallisen toiminnan yh­teen­so­vit­ta­mi­ses­sa
    Muslimiveljes­kunta määrittää yleiset suuntaviivat, joita kaikkien mus­li­mi­vel­jien on maailmanlaajui­sesti noudatet­tava, mutta samalla se jättää jous­to­va­raa paikallisen ta­son toimijoille niin, että näillä on vapaus toi­mia po­liit­ti­ses­ti kunkin maan pai­kal­lis­ten olosuhteiden mukaisesti shari’an ja vel­je­s­kun­nan määrit­tämien glo­baa­lien po­liittisten yleislinjojen puitteissa. Veljes­kunnan globaalin johdon tehtävänä on huo­lehtia ”Pa­les­tii­nan to­taa­li­ses­ta va­pautta­misesta” eli Israelin val­tion tu­hoa­mi­ses­ta ja islamilaisen val­tion perusta­misesta.
  • Soluttautuminen ja osallistuminen yhteiskunnallisten ins­­ti­tuu­­tioi­­den toi­min­taan
    Paikallis­tason tehtäviin kuuluu muun muassa tutkia poliittista ympäristöä, arvioida me­nes­tymis­mah­dollisuuksia, käydä dialogia niiden kanssa, jotka työskentelevät liik­keen globaalien poliittis­ten linjojen mukaisesti, ajaa liik­keen agendaa par­­la­men­tin, kunnan- ja kaupungin­valtuus­to­jen, am­­mat­ti­liit­to­jen ja muiden vaaleilla va­lit­tavien ins­tituutioiden kautta, luoda so­siaa­li­sia ja terveyden­huoltopalveluja ja soluttau­tua sosiaalipalvelujen sektorille kontaktien luo­miseksi ja islamilaisten ins­tituutioiden palvelujen tar­joa­mi­sek­si.
  • Kalifaatin perustaminen ja paikallisten valtakeskusten haltuunotto
    Muslimiveljeskunnan globaalina tavoitteena on kalifaatin perustaminen Maan päälle, samaan ai­kaan kuin se pyrkii asteittain ottamaan haltuunsa paikalliset val­ta­keskukset ”institutionaa­lisen toi­minnan” kautta. Se pyrkii soluttautumaan vai­ku­tus­valtaisiin instituutioihin ja vaikuttamaan val­ta­kes­­kuk­siin niin paikallisella kuin glo­baalillakin tasolla valjastaakseen ne palvelemaan islamia. Se myös luonnostelee is­lamilaista perustuslakia ja muita shari’aan perustuvia islamilaisia lakeja.
  • Verkostoituminen ja toiminnan koordinointi
    Muslimiveljeskunta pyrkii luomaan yhteyksiä islamilaisten liikkeiden vä­lil­le ja koor­dinoimaan niiden toimintaa yhdensuuntaiseksi. Se pyrkii vält­tä­mään uusien, kil­pailevien islamilaisten liikkeiden perus­tamista maissa, joissa on jo isla­milainen liike, ja ohjaamaan olemassa olevan toiminnan yhdeksi, yhtenäiseksi ja va­kavasti otettavaksi liikkeeksi.
  • Yhteistoiminta nationalistien, vasemmistolaisten ym. kanssa
    Muslimiveljeskunta tutkii ja ar­vioi, missä asioissa islamilaiset liik­keet voi­vat har­joit­taa väliai­kaista yhteistyötä nationalis­tisten ja muiden liikkeiden kanssa kui­ten­kaan muodos­tamatta liittoutumaa näiden kanssa, van­no­mat­ta näille uskollisuutta ja solmimatta luottamukselli­sia välejä näiden kanssa. Yhteis­toiminta rajoitetaan joh­­to­tasolle tai lukumäärältään hyvin rajal­listen yk­silöiden välille hyö­dyn mak­si­moi­miseksi ja mahdollisten takaiskujen mi­ni­moi­mi­sek­si. Peri­aatteena on ”taistella suu­rempaa pahaa vastaan pie­nem­mäl­lä pahalla”.
  • Maltillisen julkisivun ylläpitäminen
    Veljeskunta pyrkii niin globaalilla kuin paikallisellakin tasolla välttämään suh­teet­toman suuria riitoja, selkkauksia ja yhteenottoja, jotka voivat va­hingoittaa liikettä rohkaisemalla vastustajia hyökkää­mään tai iskemään kohtalokkaasti sitä vas­taan.
  • Da’wan ja jihadin tukeminen maailmanlaajuisesti
    Muslimiveljeskunta pyrkii perustamaan ”islamilaisen da’wan pysyvän voi­ma­jou­kon” ja tukemaan ji­hadia käyviä liikkeitä ympäri mus­­li­mi­maail­man vaihtelevissa määrin ja niin paljon kuin mahdollista. Se pyrkii luomaan yhteyk­siä mus­li­mi­vä­hem­mistöihin ja uusin jihadistiliikkeisiin kaikkialla maailmassa aloit­taakseen tar­vittaessa yhteistyön niiden kanssa ja niiden tukemisen. Se pyrkii myös ra­ken­ta­maan siltoja jihadistiliikkeiden välille muslimimaailmassa ja mus­li­mi­vä­hem­mis­tö­jen sisällä ja yh­teistyön hen­ges­sä tu­ke­maan niitä niin paljon kuin mahdollista.
  • Turvallisuusjoukkojen perustaminen
    Da’wa-toimintansa suojele­miseksi Muslimiveljes­kunta käyttää tarvittavia voi­ma­kei­no­ja ja muodos­taa itsenäisen turvallisuusjoukon suojele­maan lii­kettä niin pai­kal­li­ses­ti kuin maail­manlaajuisestikin (tehtävältään nämä joukot vastaa­vat siis al-Ban­nan perustamaa ”Salai­sta ko­neistoa”, al-Jihaz al-Sirri; ks. MS 189).
  • Jihadistisen mielialan lietsominen ympäri maailmaa
    Muslimiveljeskunta ”pitää yllä jihadia ja heräämistä kaikkialla läpi um­man” eli kaik­kialla isla­min maa­ilmanlaajuisessa uskontokun­nassa.
  • Islamin ”renessanssin” ravitseminen lietsomalla jihadia Israelin tu­hoa­mi­sek­si
    Muslimi­veljes­kunta ottaa Palestiinan asian ajamisen – niin politiikan kuin ji­ha­din­kin keinoin – osaksi maa­ilmanlaajuista islamilaista suunnitelmaa, koska se ”toimii ara­bimaailman renessanssin kul­maki­venä”. Veljeskunta is­tut­taa jihadin ytimen ”Pa­lestiinaan”, luo sinne jihadistisoluja ja tu­kee niitä niin, että ne kattavat ”koko miehitetyn Palestiinan”, valmistaa uskovien yh­tei­söä jiha­diin, kerää varoja jihadin jatkamista varten ja ylläpitää jihadin liekkiä aina ”Palestiinan va­pautumiseen”, toi­sin sanoen Israelin tu­hoa­mi­seen, asti. Se luo yhteyksiä Palestiinan jiha­dis­tien ja mui­den jihadistien vä­lil­le ym­päri islamilaista maailmaa. Se myös kehottaa taistele­maan tap­pio­mie­li­alaa vastaan umman keskuudessa ja kieltäyty­mään so­vin­to­rat­kai­suis­ta juu­talaisten kanssa. Se pyrkii lietsomaan kaunaa juutalaisia koh­taan ja tor­juu täysin ajatuksen minkäänlaisesta rinnakkais­elosta näiden kanssa, toisin sanoen se ei ikinä tule hyväksymään niin kutsuttua ”kahden valtion mallia” vaan ai­noas­taan Israelin täydellisen hävittämisen.

Kuten yllä mainitusta dokumentista ilmenee, Mus­li­miveljes­kunta ero­aa mo­nis­ta muista ji­­ha­dis­­ti­ryh­­mis­tä siltä osin, että se pyrkii asetta­maan maltillisia vä­li­ta­­voit­tei­ta, te­kemään vä­­li­ai­­kaisia myön­­nytyksiä, hyö­dyntä­mään tie­­teel­­listä tie­toa ja jo­pa har­joitta­maan itse­kri­tiik­­kiä toi­min­tansa ke­hittä­miseksi, mi­kä on var­­sin poikkeuksellista globaalissa mus­li­mi­yh­tei­­sös­sä, jossa myön­ny­tys­ten te­ke­­mis­tä ja omien virheiden myöntämistä pi­de­tään heik­kou­den osoituksina, joita yleensä py­ri­­tään välttä­mään viimeiseen asti (lue: Hä­päi­syn­kos­­to­kult­­tuu­reis­ta).

”Selittävä muistio” (22.6.1991)

Chesapeakenlahden silta
Chesapeakenlahden silta, Maryland

Toinen merkittävä löytö tehtiin elokuussa 2004 Yhdysvalloissa. Lii­ken­ne­po­lii­si kiin­nitti huo­miota Marylandissa Chesapeakenlahden sillan tu­ki­ra­ken­tei­ta kau­pun­ki­maas­tu­ris­ta vi­deoineeseen musli­minaiseen ja py­säyt­ti auton. Autoa ajoi et­sin­tä­kuu­lu­te­tuksi julistettu Ismail Elbarasse, jonka asuntoon Virginiassa FBI suo­rit­ti kotietsinnän. Elbarassen kel­la­ris­ta löytyi sin­ne ra­kenne­ttu sa­la­kellari, josta löytyi Poh­jois-Ame­ri­­kan Mus­li­mi­vel­jes­kun­­nan ar­kis­to. Löy­de­tyis­tä do­ku­men­­teis­ta yksi merkittävimpiä oli ”Selit­tävä muistio ryh­­­män ylei­ses­tä strategi­sesta ta­voit­tees­ta Pohjois-Ameri­kassa” (22.6.1991), joka vah­visti ter­ro­­ris­min­tut­ki­­joi­den epäi­lyt siitä, että lähes kaikki Pohjois-Ameri­kan keskeiset mus­li­mi­jär­­­jes­töt ovat Mus­­­li­mi­­vel­jes­kun­nan kontrollissa (IPT: Memorandum). (UTT 15.9.2016.) Muis­tiossa ni­me­tään täl­lai­sik­si seuraavat järjestöt:

CAIR.png

Vuonna 2008 kyseinen muistio oli to­distusaineis­tona Yh­dysvaltain tä­hän asti suurim­mas­sa ter­roris­minra­hoitusta käsitelleessä oi­keuden­käynnissä, jossa hy­­vän­te­ke­väi­­syys­sää­­tiönä esiintynyttä Holy Land Founda­tionia (HLF) syytet­tiin Ha­masin, Mus­limi­vel­jes­kun­nan Gazassa operoivan militanttisiiven, materiaa­lisesta avustami­sesta. Oi­keus lan­get­ti van­keustuomion viidelle HLF:n joh­to­hen­ki­­löl­le ja julkaisi luettelon kyseiseen ri­kok­seen osallisista, syytteen ulko­puo­lelle ra­jatuista salaliittolai­sista (”unindicted co-con­spi­ra­tors”). Niiden joukossa ovat muun muassa ISNA ja NAIT ja pahamaineinen CAIR. Kan­sa­lais­oi­keus­jär­jes­tö­nä esiin­ty­vän CAIR:n perustivat vuon­na 1994 ter­ro­ris­ti­jär­jes­tö Ha­ma­sin etu­jär­jes­töön ”Islamic As­so­cia­tion for Palestine” (IAP) läheisessä yh­tey­des­sä olleet Ni­had Awad, Omar Ahmad ja Rafeeq Ja­ber HLF:ltä saa­­dul­la raha-avus­tuksel­la. CAIR:n pe­rustaminen terroristijärjestö Hamasin poliittiseksi etujärjestöksi selviää FBI:n vuonna 1994 te­ke­mistä sa­la­kuun­telunauhoit­teis­ta. (Lue lisää esim.: Dis­co­ver the Net­­works, An­ti-CAIR 6.10.2008, An­ti-CAIR: Phi­la­delphia Mee­ting, US Dis­trict Court: USA vs. HLF, Uni­ted West 22.2.2018.)

Yhdistyneet ara­­bi­emi­raa­tit ni­me­si CAIR:n ter­ro­ris­ti­jär­jes­tök­si vuon­na 2014. Yh­­dys­val­lois­­ta sa­mal­la listalla on Mus­lim Stu­­dents As­so­cia­tion (MSA) ja Suo­mesta Suo­­­men is­la­mi­lai­nen yhdyskunta.)

Nezar Hamze (CAIR, Florida), joka jää toistuvasti kiinni valheista, pyrkii hymyssä suin kääntämään kes­kus­telun siihen, et­tä faktoja luettelevalla ja oi­keu­den­käyn­ti­do­ku­ment­teja esit­te­le­väl­lä Ryan Mau­rol­la ja hänen työn­antajal­laan Clarion Pro­­­­jec­tilla on ”pa­han­tah­toi­nen agenda” ”mus­­ta­­maa­la­ta mus­li­mi­yh­­tei­söä”. – Keskustelun kääntäminen vas­ta­puo­len väi­tet­tyi­hin pa­han­tah­toi­siin intentioihin ja siihen, että ne koh­dis­tu­vat ”kaik­kiin mus­li­mei­hin”, on yksi CAIR:n, aivan kuten va­sem­­mis­­ton­­kin, va­kio­­­stra­te­giois­ta. (News­max TV: Mid Point, 5.11.2015)

”Selittävässä muis­tiossa” Muslimiveljeskunta kutsuu Amerikan isla­misoi­mi­seen täh­­tää­­vää pii­lo­ji­ha­dia ”sivilisaa­tiojiha­distiseksi prosessiksi” ja ku­vaa sitä seu­raa­vasti:

Asettumisprosessi [Yhdysvaltoihin] on ”sivilisaatiojihadistinen” pro­ses­si sanan koko mer­kityksessä. Vel­jeskun­nan on ymmärrettävä, että heidän työnsä Amerikassa on erään­laista suuren mittaluokan jihadia län­simaisen sivilisaation eliminoimiseksi ja tu­­hoa­miseksi sisältä kä­sin ja sen viheliäisen kotipaikan ”sabotoi­miseksi” heidän omien käsiensä kautta ja us­kovien käsien kautta niin, että se tuhoutuu ja Allahin us­konto voit­taa kaikki muut us­konnot.

Yllä oleva ilmaus ”heidän käsiensä kautta” viittaa siihen, että tarkoituksena on saada ideologisen subversion kautta kafirit (kafir ”uskoton) itse tuhoamaan oma sivilisaationsa, mikä ny­kyi­ses­sä kulttuurimar­xismin läpikyllästä­mässä län­si­mai­ses­sa yhteiskunnassa ei vaadi eri­tyi­siä manipulaatiokykyjä, sillä oman mo­ni­kult­tuu­ri­sen, so­sia­lis­ti­sen uto­pian­sa toteuttamiseksi va­semmisto haluaa muu­ten­kin romahduttaa ”so­siaalisen epä­oi­keu­den­mu­kai­suuden”, ”sorron”, ”im­­peria­lis­min” ja ”rakenteellisen ra­sismin” il­men­­­tymänä pi­tä­män­sä, juu­ta­lais­kris­til­li­seen arvomaail­maan perustuvan länsimaisen si­vi­li­saation. Va­sem­­misto hal­­vek­sii niin sy­­väs­ti omaa län­si­maista yhteis­kuntaansa ja kult­tuu­riaan, että se on val­mis hy­väk­sikäyttämään mus­li­me­ja ja näiden mas­sasiirtolaisuutta ta­voit­teensa saa­vuttamiseksi tie­täen hyvin, että se mer­kit­see loppua mo­nille sen itsensä aja­mil­le asioille, kuten su­ku­puol­ten väliselle ta­sa-arvolle ja sek­su­aali- ja uskonnol­listen ja muiden vähemmis­tö­jen yhdenmukaiselle, si­vis­tyneelle koh­te­lul­le ja ih­mis­oikeuk­sille.

”Yhteenvetomuistio” (1990-luvun alkuvuodet)

Samassa yhteydessä Virginiassa takavarikoidussa päiväämättömässä ”Yh­teen­ve­to­muis­tios­sa” (il­mei­sesti 1990-lu­vun alku­vuosilta) luetellaan viisi vaihetta, jotka ”Maail­­man­­laa­jui­sen maan­alaisen liik­keen” on määrä suorit­taa Yhdysvalloissa is­la­mi­lai­sen valtion pe­rus­ta­miseksi ja joiden asteittainen toteuttaminen voi muis­tion mukaan viedä vuo­si­kym­me­niä (UTT: Summary):

  1. Eliittijohtajiston muodostaminen huomiota herät­tä­mät­tä ja salaa
    Muistion mukaan tämä vaihe on jo toteutettu Yhdysvalloissa.
  2. Astuminen vähitellen julkisuuteen ja erilaisten julkisten toi­min­to­jen har­­joit­ta­mi­nen ja hyö­dyntäminen
    Muistion mukaan ”Maailmanlaajuinen maanalainen liike” on erittäin hyvin on­nis­tu­nut tä­män vaiheen toteuttamisessa Yhdysvalloissa, samoin kuin se on onnistunut suu­ressa osassa keskeisistä tavoitteistaan: soluttautumi­sessa valtion­hallinnon eri sek­torei­hin, jul­kisen tuen ja sympatian saamisessa ja salaisen varjohal­li­tuksen pe­rus­ta­misessa valti­onhallinnon sisälle.
  3. Eskalaatiovaihe, joka edeltää konfliktia ja yhteenottoa val­lan­pi­tä­jien kans­sa ja jos­sa hyö­dyn­netään joukkomediaa
    Muis­tion mukaan tämä vaihe on ”käynnissä parhaillaan” (eli muis­tion laa­ti­mi­sen het­kellä).
  4. Avoin, julkinen yhteenotto hallituksen kanssa harjoittamalla po­liit­tis­ta pai­nos­­tus­ta
    Muis­­tion mukaan liike toteuttaa aggressiivisesti tätä lähestymistapaa, ja yksi sen mer­kittävistä aktiviteeteista on aseiden käytön harjoittelu h-het­keä varten niin ko­ti­maassa kuin ulko­mail­­la­kin. (Muistion mukaan ”Maail­man­laa­jui­sen maanalaisen liik­­keen” jäsenet ovat hyötyneet Af­ga­nis­ta­nin sodasta, jossa he ovat harjoitelleet eri asei­den, räjähteiden ja so­ta­tak­tii­koi­den salamurhien suorittamista, ja Saudi-Ara­bias­sa järjestetyillä leireillä on harjoiteltu yöllisiä hyök­käyksiä ja manööverejä, kid­nap­pauksia ja hyök­kää­mis­tä vihollistukikohtiin.)
  5. Vallan anastaminen ”Islamin kansakunnan” perustamiseksi
    Muistion mukaan perustetta­van islamilaisen valtion on määrä yh­dis­tää kaik­ki puo­lueet ja islamilaiset liikkeet.

Center for Security Policyn vuonna 2012 tuottama perus­teel­linen 10-osai­nen vi­deo­sar­­ja Mus­­­li­­mi­­vel­­jes­­kun­nan sivilisaatiojihadista ja solut­tau­­tu­­mi­ses­­ta Yh­dys­val­tain hal­­­­lin­toon ja re­­­pub­­­li­­kaa­­ni­­puo­­luee­seen. Si­vi­li­saa­tio­ji­ha­dia esitellään erityisesti osas­­sa 2. Lue myös CSP:n jul­kai­se­ma ra­port­ti Sha­­riah – The Threat to Ame­rica

Veljeskunta Amerikassa -nauhoite (1980-luvun alkuvuodet)

Ratsiassa takavarikoitiin myös 1980-luvun alkuvuosilta peräisin oleva nau­hoi­te, jossa vel­jes­kunnan johtajistoon kuulunut Zaid Naman käy läpi muun muas­sa liik­keen his­to­riaa Yh­dysvalloissa 1960-lu­vulta 1980-luvun alkuvuosille, MSA:n kes­­keis­tä roolia vel­jes­kun­nan toiminnassa sekä liikkeen ra­ken­netta ja sen­­het­ki­siä tavoitteita. Nauhoitteesta käy myös ilmi sellaisia mielenkiintoisia yk­si­tyis­koh­tia, että ”ryhmän tur­vaamiseksi” Mus­­­li­miveljeskunnalla on Yh­dysvalloissa tie­dustelu- ja vastavakoilutoi­mintaa, ja se jär­jes­tää eri puo­lella Yhdysvaltoja leirejä, joilla harjoitellaan aseidenkäyttöä. Aseelli­seen ji­ha­diin val­mentavaa ase­har­joit­te­lua kutsutaan nauhoit­teessa myös ”erityis­työksi” ja ”eri­tyis­­toi­min­naksi” (IPT: Ikhwan in America).

Sivilisaatiojihad käytännössä

Yllä maintitut dokumentit ja veljeskunnan operaatioiden lähempi tarkastelu pal­jas­tavat, että Mus­­­li­miveljes­kunta harjoittaa sivilisaatiojiha­dis­saan seu­raa­van­lai­sia me­­ne­­tel­­miä (al­­la ole­va luet­te­lo pohjautuu tärkeään raporttiin Shariah – The Threat to Ame­­ri­­ca, s. 125–126, jo­ka kan­nattaa ehdot­to­masti lukea):

  • islamin läsnäolon vahvistaminen syntyvyyden ja maahanmuuton avulla ja siten, et­tä musli­mit kieltäytyvät assimiloitumasta isäntäyhteiskuntaan
  • fyysisen tilan valtaaminen ja hallussa olevan tilan laajentaminen
  • sen varmistaminen, että muslimiyhteisö tuntee veljeskunnan doktriiniin ja nou­dat­taa sitä
  • vihollisen kuvaamiseen käytettävän kielen kontrollointi niin, että vel­jes­kun­ta pää­see määrittä­mään sen kielen, jolla vihollista kuvataan
  • sen varmistaminen, että kafirit eivät tutki eivätkä tunne veljeskunnan dok­triinia (sha­ri’aa) eivätkä siten tunne vihollista ja tämän menetelmiä ja ta­voit­teita
  • vallanpitäjien painostaminen palvelemaan veljeskunnan päämääriä
  • ihmisten painostaminen noudattamaan shari’aa paikallisella tasolla
  • taisteleminen kaikkia terrorisminvastaisia toimia vastaan
  • vaikuttaminen uskonnollisten järjestöjen toimintaan ”us­kon­nol­li­sen dia­lo­gin” kaut­ta ja toisten us­kon­to­jen joh­­to­­hen­­ki­löi­den ma­­n­i­pu­loiminen toi­mi­maan islamin hy­väk­si ja omaa uskontoaan vastaan
  • lawfaren käyttäminen – toistuva, aggressiivinen kanteiden nostaminen ja sillä uh­kai­lu
  • väitteet olemisesta sorron kohteena – sen vaatiminen, että mus­li­mit saa­vat ha­lua­man­sa etu­oi­keu­det ja että muut mu­kau­tu­vat mus­li­mien vaatimuksiin
  • is­la­min kritisoimisen tuomitseminen ”jumalanpilkkana”
  • vai­kut­ta­minen koulutusjärjestelmän kautta, erityisesti soluttautuminen Lä­­­hi-idän tut­­kimus­ohjelmiin ja niiden kontrollointi
  • vaa­ti­mukset saada oikeus harjoittaa shari’aa eristetyissä mus­li­mi­en­klaa­veis­sa
  • vaatimukset shari’an hyväksymisestä aloilla, jotka koskettavat ei-mus­li­me­ja
  • länsimaisen yhteiskunnan, lakien ja perinteiden vastustaminen ja tuo­mit­se­mi­nen
  • vaatimukset länsimaisten lakien korvaamisesta shari’a-lailla

Yllä mainittujen menetelmien käyttäminen onnistuu parhaiten, jos vel­jes­kun­nal­la on ”ys­­täviä”, ”ymmärtäjiä” tai omia agentteja valtionhallinnossa, lain­val­von­ta- ja tie­dus­te­lu­eli­­­mis­­sä, sotilas- ja rangaistuslaitoksissa, mediassa, aja­tus­­hau­­to­­mois­­sa, yliopistoissa, puo­­­­lueissa ja ei-muslimien uskon­nol­li­sis­sa yh­dis­tyk­sis­sä ja val­ta­elii­tis­sä.

Asianajaja David Ye­rushalmi ker­too, kuin­ka Mus­li­mi­vel­jes­kun­ta käyt­tää law­farea osa­na si­vi­li­saa­tio­ji­ha­diaan vai­men­­taak­seen sen agenttien toi­min­nasta raportoi­vat tut­kijat, is­la­miin ja shari’aan kriit­ti­sesti suh­tau­tu­vat turvalli­suus­viranomaiset ja yksityis­hen­ki­löt, eri­tyi­sesti ex-muslimit, ja islamin uh­rien hy­väksi työskentelevät kansalaisaktivis­tit.

Vuosikymmeniä kes­­täneen soluttautumisen, propagandan ja ideologisen sub­ver­sion an­sios­ta Mus­li­mi­vel­jes­kunnasta on tul­lut merkittävä vallankäyt­täjä eri­tyi­ses­ti Yh­dys­val­tain si­­sä-, ulko- ja tur­­val­li­suus­po­li­tii­kas­sa, ja veljeskunnan vai­ku­tus­val­lan lisään­ty­minen on pit­kään ollut ha­vait­ta­vis­sa myös Euroopan unio­nis­sa, erityisesti Län­si- ja Kes­ki-Eu­­roo­pan val­tiois­sa. Jo­n­kinlaisen kä­si­tyk­sen vel­jes­kun­nan so­­lut­­tau­tu­mi­sen historiasta ja laa­­juudesta Yh­­­dys­val­­tain val­tion­hal­­lin­toon voi saada Clare M. Lopezin vuonna 2013 kir­joit­­ta­mas­ta erin­­omai­ses­ta ar­tik­ke­lista History of the Muslim Brot­herhood Pe­ne­tra­tion of the U.S. Go­vern­­ment. Kuten Lopez kertoo, olennaista vel­jes­kun­­nal­le on ollut päästä kont­rol­­loi­maan niitä narratiiveja, sa­nas­toa ja käsitteistöä, joi­den kautta islamia kuvataan:

Muslimiveljeskunnan, kuten yleensäkin totalitaarisen järjestelmän, on mitä tärkeintä kontrolloida sitä informaatiota, jota Yhdysvaltain hal­­li­tuk­sen sal­li­taan tietää islamin dok­triinista, historiasta, laista ja kir­joi­tuk­sis­ta. Ikh­wan tiesi, että on­nis­tuak­seen sa­bo­taa­si­operaatioissaan sen tuli pitää koh­teensa tie­tä­mät­tö­minä jihadin ja shari’an todellisesta luon­teesta. Tämän rin­nak­kais­tavoitteena oli toimeenpanna shari’an herjaamis- ja ju­ma­lan­pilkkalait, joiden mukaan ”herjaaminen (ghiba) merkitsee minkä tahansa sellaisen asian mainitsemista, josta henkilö [ts. muslimi] ei pidä”. Totuus islamin väkivaltaisesta his­toriasta, raa’asta rangaistusjärjestelmästä, islamiin olennaisena kuuluvasta epä­ta­sa-ar­­vos­ta, islamin ylivaltapyrkimyksistä ja shari’an sää­tä­mäs­tä velvoitteesta ”käydä sotaa us­konnon perustamiseksi” ei sel­väs­ti­kään auttaisi pahaa-aavistamattomien kafireiden (us­­kot­to­mien) tuu­dit­ta­mi­ses­sa uneen.

”Selittävässä muistiossa” liitteenä oleva luettelo vel­jes­kun­taan Yh­dys­val­lois­sa kyt­­­key­­­ty­vis­tä musli­mijärjes­töistä on tehnyt mahdolliseksi tehdä havaintoja niis­­tä kon­k­reet­tisis­ta tak­­tiikoista, joita nuo järjestöt, CAIR ja ISNA etunenässä, käyt­tävät pro­pa­gan­da- ja so­lut­tau­­­tu­mis­toiminnassaan. Yksi Muslimiveljeskunnan keskeisistä toimintatavoista on ollut hyö­dyntää Lännessä valtakulttuurina olevia kulttuurimarxistisia narratiiveja ja tuottaa vasem­miston käyttöön veljeskunnan tavoitteita edistäviä uusia narratiiveja. Ideologisen sub­­version onnistumisen myötä veljeskunnan ja vasem­mis­ton tuot­ta­mat nar­ra­tii­vit ovat niin yh­den­mu­kai­set, että on mahdonta ja itse asiassa epärelevanttiakin yritää jäljittää, mis­tä jokin länsimaisen sivilisaation ro­mah­dutt­ami­seen täh­tää­vä nar­ra­tii­vi on alun pe­rin lähtöisin. Kirjoitelmasarjan seuraavassa osassa tar­kas­tel­laan eräi­tä näis­tä na­r­ra­­tii­veis­­ta ja esi­tel­lään esi­merk­kien va­los­sa ver­baa­li­sen ji­ha­din tak­tii­koi­ta.

”Alistu tai elä islamin ylivallan al­la tai kuole!”

brutal-beheading

Tämä on osa kirjoitelmasarjaa, jossa käsitellään Muslimiveljeskunnan historiaa ja toimintastrate­gioita. Vuonna 1928 Egyptissä perustettu Mus­li­mi­veljeskunta on ny­ky­­päi­vän jihadistijärjestöistä petol­lisin ja vaa­ral­­lisin. Sillä on sa­ma tavoite kuin kai­killa muillakin jihadisti­jär­jestöillä: valtio­vallan anas­ta­­mi­nen, shari’a-lain voi­­maan­­­saat­ta­mi­nen, islami­­laisen val­tion pe­rusta­minen, kali­faa­tin pa­laut­ta­mi­nen en­ti­seen suu­ruu­­teen­sa ja laajen­­taminen lopulta kaik­kial­le maail­­maan. Mutta se eroaa muista ji­ha­dis­ti­jär­jes­töis­tä pit­kä­jän­tei­seltä toimintastrategialtaan ja me­ne­tel­mil­tään. Se kut­­suu Län­nes­sä käyt­­tä­­mään­­sä lä­­hes­­­ty­­mis­­­ta­­­paa ”si­­vi­­li­­saa­tio­ji­ha­dis­ti­sek­si prosessiksi”, mil­lä se tar­koit­taa ”suu­ren mit­ta­luo­kan ji­ha­dia län­si­mai­sen si­vi­li­saa­tion eli­mi­noi­mi­sek­si ja tu­hoa­mi­seksi si­säl­tä kä­sin ja ’sa­bo­toi­mal­la’ sen mi­tä­tön ko­ti­paik­ka hei­dän omien kä­sien­sä ja mus­­li­mien kä­sien kaut­ta niin, et­tä se eli­mi­noit­uu.” Kirjoitelmasarjan yleinen johdanto on luettavissa tästä.

Johdanto

Kirjoitelmasarjan tässä osassa tarkastellaan eräitä tunnettuja sun­ni­ji­ha­dis­ti­ryh­miä ja -yk­­silöi­tä, joiden juuret ovat tavalla tai toisella Muslimiveljeskunnassa tai sen ideo­lo­gias­sa. Kun hallituk­sen kovien vastatoimien kohteeksi 1950- ja 1960-luvulla joutunut Mus­li­mi­­vel­jes­kunta katsoi 1970-luvulla viisaammaksi luopua avoimesta vä­ki­val­las­ta Egyptin hal­li­tusta koh­taan katsoen, että sen aika ei ollut vielä koittanut, alkoi ilmaantua suo­rempaa toi­min­taa ja väkivaltaista jihadia kannattavia ryhmiä, joille veljeskunnan lä­hes­ty­­mistapa näyt­täy­tyi riit­tä­mät­tö­mä­nä ja aivan liian hitaana. Erityisenä inspiraation läh­tee­nä näille ryh­mille toimivat veljeskunnan pääideologiksi 1950-lu­vul­la ko­hon­­neen Say­yid Qut­bin aja­tuk­­set is­la­min el­vyt­tämi­ses­tä ja isla­milai­­sen valtion pe­rus­ta­misesta. (Qut­bin nä­ke­myk­siä tar­kas­tel­tiin kir­joi­tel­ma­sar­jan edel­­li­ses­sä osas­sa.)

On huomattava, että näillä kaikilla jihadistiryhmillä on sama tavoite kuin Mus­li­mi­­vel­jes­kun­­nal­lakin, ja ne pe­rus­te­levat näke­myksensä huolellisesti vedoten sha­ri’an oikeus­läh­tei­siin, Ko­raaniin ja sunnaan, ja arvostettujen mus­li­mi­op­pi­nei­den, kuten Ibn Taymiyya­hin (1263–1328), Ibn Qu­damahin (1147–1223) ja Ibn Qayyi­min (1292–1350), fat­woihin. Sivi­li­saatiojihadia Lännessä käyvä Mus­li­mi­vel­jes­kun­ta tekee kuitenkin kaikkensa pimit­tääk­­seen vä­ki­val­tai­sen jiha­din us­kon­nol­liset perusteet, motivaatiot ja tavoitteet antamal­la ymmärtää, että ”ter­rorismilla ei ole uskontoa” tai että sellaista asiaa kuin ”islamilainen terro­rismi” ei ole olemas­sakaan, vaan kyse on vain pienestä joukosta ekstremistejä, jot­ka ovat ”kaapanneet islamin” omiin nimiinsä, tai että terrorismi on seurausta mus­li­mei­hin koh­­dis­­te­tus­ta ”sorrosta” ja ”syrjinnästä” ja niiden ai­heut­ta­mas­ta kau­nas­ta ja so­­si­aa­­li­sis­ta on­gel­mis­ta. Sen mu­kaan kes­kei­nen ongel­ma on ”is­la­mo­fo­bia” – erit­täin me­nes­tyk­sek­kääk­si osoit­tau­tu­nut ter­mi, jonka Mus­li­mi­vel­jes­kun­­nan aja­tus­­hau­­to­­mo IIIT ke­hit­­ti 1990-luvulla. Hämärtääkseen koko­naiskuvaa vel­jes­kun­ta on lanseerannut myös epämää­räisen kä­­sit­teen ”väki­val­tainen ekstre­mismi”, jonka torju­miseen mei­dän kaik­­­­kien nyt pitäisi kes­­kittyä – ja jonka kes­keisiä edus­tajia eivät suin­kaan ole mus­limiter­roris­tit vaan – yllä­tys, yllätys – ”äärioikeistolaiset eks­tre­mis­tit” ja ”rasistiset”, ”is­la­­mo­fo­bi­set” ja ”muu­ka­lais­vi­­hamieliset” ää­ri­ryh­mät.

Todellisuudessa ydinkysymys, jo­hon mei­dän tu­li­si kes­kit­tyä, ei ole ”Kuin­ka tor­­jua ter­­ro­ris­mia?”, pu­humat­­ta­kaan siitä, kuinka torjua ”väkivaltaista eks­tre­mis­miä”, vaan pikem­minkin ”Kuinka es­tää isla­min ylivaltaa aja­via tahoja, oli­vat­pa nä­mä mus­li­me­ja tai ei, saa­vutta­masta ta­voit­teit­taan (joita ovat sha­ri’an voi­maan­saat­ta­mi­nen, is­la­mi­lai­sen val­tion pe­rus­ta­minen, ka­li­­faa­tin pa­laut­ta­mi­nen ja sii­nä sivus­sa Is­rae­lin val­tion tu­hoa­mi­nen ja juu­ta­lais­ten jouk­ko­­tu­ho), joihin he pyr­kivät hyb­ri­di­s­odan­käynnin eri me­netelmin, kuten propagandan, dis­in­for­maa­­tion, ideo­­­logisen sub­ver­sion, soluttautumisen ja terrori-is­ku­jen avulla?” Jot­ta tä­män uhan tor­ju­mise­ssa olisi mah­dol­­lista on­nis­tua, on olen­naista tie­tää, kuin­ka eri ji­ha­dis­tiryhmät itse perus­te­le­vat ja ku­vaa­­vat omia ta­voit­tei­taan ja me­ne­­tel­­­miään. Tietysti kaik­kein tärkeintä on yli­­pää­tään tie­dos­taa, että olem­me so­das­sa, joka on aloi­tet­tu mei­tä vas­taan jo 1 400 vuot­ta sit­ten, ja olem­­me juu­ri nyt Mus­li­mi­vel­jes­kun­­nan ja mui­den ji­ha­­dis­ti­jär­jes­tö­jen mei­­hin koh­dis­ta­mien ak­­­tii­vis­ten, her­keämät­tö­mien so­ta­­toi­mien koh­teena. Islamin mu­kaan alueet, jotka eivät ole ”islamin aluetta” (Dar al-islam), ovat ”sodan aluetta” (Dar al-harb), ja kun koko maailma on lopulta alistettu nou­dat­tamaan shari’aa eikä kukaan enää ka­pi­noi vas­taan, koittaa ”rau­han alueen” (Dar al-salam) aika. Juuri tähän utopistiseen ”rau­han” ti­laan is­­la­min ylivaltaa aja­vat mus­limit it­se viit­taa­vat pu­hues­saan is­la­mis­ta ”rau­han us­kon­to­na”, samaan aikaan kun he hy­ker­te­le­vät tyy­ty­väi­si­nä län­si­mai­den joh­ta­jien tois­taes­sa höl­möyt­tään tuota samaa fraasia.

Profeetta sanoi: ”Mi­nut on mää­rät­ty tais­te­le­maan ih­mi­siä vas­taan, kun­nes he to­­dis­ta­vat, että ei ole muu­ta ju­ma­laa kuin Al­lah ja että Mu­ham­mad on Hänen pal­ve­lijansa ja Hä­nen lä­het­ti­­lään­sä, suun­taa­vat kas­von­sa qib­laam­me (ru­kous­suun­taam­me) kohti, syö­vät, mi­tä teu­ras­tam­me, ja ru­koi­le­vat ta­val­­lam­me.” (Sunan Abu-Dawud, Kitab Al-Jihad, 008:2635)

Jihad ja sen eri muodot

Ennen kuin käsittelemme lähemmin eräitä jihadistiryhmiä, on hyödyllistä tar­kas­tel­la lyhyesti jihadin käsitettä ja jihadin eri muotoja, sillä niin tekevät myös jihadistit itse oikeuttaakseen toimintansa shari’an oikeuslähteillä ja vär­vä­täk­seen sillä tavoin lisää mus­limeja järjestöihinsä. Auk­­to­ri­soi­tu shari’a-opas ’Umdat al-Salik, jonka on hyväksynyt niin Al-Azharin yliopisto Kai­ros­sa kuin Mus­li­mi­vel­jes­kun­ta­kin, määrittelee jihadin seu­raa­vasti:

o9.0 Jihad tarkoittaa sotaa ei-mus­li­me­ja vas­taan, ja se on ety­­mo­­­lo­­gisesti joh­­det­tu sa­­­nas­ta mu­ja­­­hada, joka mer­­kit­­see so­­dan­­käyn­­tiä us­­kon­­non pe­rus­­ta­­mi­­sek­­si…

Jihadia on monta lajia, ja sitä voidaan luokitella eri tavoin (ks. Is­lam Q&A: 20214). Se voi esimerkiksi olla sa­nal­lis­ta, ta­loudellista tai fyysistä, mu­tta Ko­­raa­­nin (9:41) mu­­kaan ni­­men­­­­omaan fyy­si­nen, aseel­li­nen ji­had (qitaal) us­kot­to­­mia vastaan Al­la­­hin tiellä (al-ji­had fi sa­bil Allah) on pa­ras­ta, mi­tä mus­­li­mi voi teh­dä, ei­kä pro­­feet­ta Mu­ham­­mad­kaan tien­nyt mi­tään, mikä palkkionsa puo­les­ta vetäisi vertoja sil­le:

Eivät taistelusta pois jäävät uskovaiset – paitsi ne, joilla on jokin vamma – ole sa­man­veroisia kuin ne, jotka kilvoittelevat Allahin tiellä omaisuutensa ja henkensä uhalla. Allah suosii omaisuutensa ja henkensä uhalla kil­voittelevia enemmän kuin tais­teluista pois jääviä. Hän on luvannut molemmille parhaan palkkion, mutta kil­­voitteleville Hän antaa suuremman palkan kuin taistelusta pois jääville. (Koraani 4:95)

Kii­ruhtakaa kevein tai raskain mielin ja kamppailkaa Allahin tiellä omaisuutenne ja hen­kenne uhalla. Tämä on teille parasta. Kunpa vain tietäisitte. (Koraani 9:41)

Allah rakastaa niitä, jotka taistelevat Hänen tiellään vierekkäin, aivan kuin he olisivat vankka muuri. (Koraani 61:4)

Mies tuli Allahin lähettilään luo ja sanoi: ”Neuvo minulle, onko mitään sellaista te­­koa, joka vetää vertoja jiha­dille?” Hän vastasi: ”En tiedä sellaista tekoa.” (Sahih Al-Bukhari 4:52:4)

Profeetta sanoi: ”Pienikin pyrkimys taistella Allahin tiellä aa­mu­päi­väl­lä tai il­ta­­päivällä on parempi kuin maa­il­ma ja kaikki mitä siinä on.” (Sahih Al-Bukhari 4:52:50)

‘Auf b. Harith sanoi: ”Oi, Allahin lähettiläs, mikä saa Herran nauramaan ilosta palvelijalleen?” Hän vastasi: ”Kun tämä syöksyy vihollisen keskelle ilman panssaria.” ‘Auf veti pois yllään olleen panssariliivinsä ja heitti sen syrjään; sitten hän tarttui miekkaansa ja taisteli vihollista vastaan, kunnes hänet surmattiin. (Ibn Ishaq: 300)

Tätä taustaa vasten ei ole ihme, että senkaltaisen da’wa-toi­min­nan ja si­vi­li­saa­tio­jihadin si­jaan, johon Mus­li­mi­vel­jes­kun­ta eri­tyi­ses­ti pa­nos­taa, aktiivista toi­min­taa kai­paa­vat – ja usein var­­sin häi­riin­ty­neet – nuo­ret ja vähän vanhemmatkin mus­­li­­mi­­mie­­het ovat tun­te­­neet vetoa juu­ri fyy­siseen ji­­ha­­diin, jonka oi­keut­ta­mi­sek­si ja jat­ka­mi­sek­­si he ovat tar­vit­taes­sa tur­vau­­tu­neet mitä vai­­no­­har­hai­sim­piin ja vil­leimpiin sa­la­liit­to­teo­­rioihin.

Hyökkäävä jihad ja puolustava jihad

Aseelli­nen jihad (qitaal) voi olla puolustavaa (jihad al-daf) tai hyökkäävää (jihad talab). Näis­­tä jälkimmäinen, ji­had-talab, ”mer­kitsee hyök­käämistä kafireiden (kafir ”uskoton”, mon. kuf­far) kimp­puun näiden omissa maissa, kun­nes näistä tulee mus­li­meja tai he mak­sa­­vat ji­zyaa ha­­lukkaina alis­tu­maan ja kun­nes he tuntevat it­sensä alistu­neiksi” (Islam Q&A: 26125). Hyökkäävä jihad on mus­limien niin kut­suttu yhteisöl­linen vel­vol­li­suus (fard al-ki­faya), mikä tarkoittaa sitä, että jokaisen muslimin ei tarvit­se hen­ki­lökoh­taisesti osal­lis­tua siihen, mikäli riittävä mää­­rä muslimiyhteisön jäsenistä osal­listuu sii­hen (’Um­dat al-Salik: o9.0–1):

o9.1 Jihad on yhteisöllinen velvollisuus. Kun riittävä määrä ih­misiä suorittaa sitä me­­nes­­tyk­sek­­käästi, to­teuttaa sitä, se ei ole enää pa­kol­lista toi­sil­le (mis­tä todis­teena ovat pro­feetan sanat): ”Se, joka antaa varusteita ­jihadia­ käy­vällä soti­laalle, on itse suorit­tanut ­jihadia­”. Ja Al­lah Korkein on sanonut: ”Eivät taiste­lusta pois jää­vät usko­vaiset – paitsi ne, joilla on jokin vam­ma – ole saman­veroisia kuin ne, jotka kil­voit­tele­vat Alla­hin tiellä omai­suutensa ja hen­kensä uhalla. Allah suosii omai­­suutensa ja hen­kensä uhalla kil­voit­televia enem­män kuin taiste­luista pois jääviä. Hän on luvan­nut molem­mille par­haan palkkion, mutta kil­­voitte­leville Hän antaa suurem­man palkan kuin tais­te­lusta pois jää­ville. (Koraani 4:95 – J. Hä­meen-Ant­­tilan kään­nös)

Yhden tulkinnan mukaan isla­min yh­teisön eli umman velvollisuutena on hyö­kä­tä ka­fi­rei­­ta vas­taan näi­den omalla maaperällä vähintään ker­ran vuo­­des­sa, toisen tulkin­nan mu­­kaan hyök­käyk­seen on ryh­dyt­tävä ai­na, kun se on mah­­dollista (Sheikki Yusuf al-Uyari). Sunnioppineiden kes­kuu­­dessa ylei­sen näke­myk­sen mu­kaan kuitenkin vain ka­li­fil­la on oikeus julistaa hyök­käävä jihad ja joh­taa sitä (Hä­meen-Anttila 2004: 217). Tätä pe­rus­tel­laan sillä, että koordinoi­mattomat hyök­käykset ja muslimien ja ­ka­fi­reiden­ voima­suh­tei­siin liittyvät virhearvioinnit voivat johtaa kaaokseen ja mus­li­mien kannalta epä­toi­­vot­tuun lop­putulok­seen: ”Mitä tulee jihadiin, joka tähtää valloi­tukseen ja ­kafi­reiden­ kut­su­mi­seen is­la­miin, ja taisteluun niitä vas­taan, jotka kiel­täyty­vät alistumasta Allahin ko­­men­toon, hal­litsi­jan lupa on olennainen tässä tapauk­sessa niin, että asiat py­syvät hal­lin­­­nas­sa” (Islam Q&A: 69746). Toisaalta esimerkiksi ’Umdat al-Salik (o9.0–1), shafi’iittisen la­ki­koulu­kunnan shari’a-opas, ei luokit­tele il­man kali­fin lupaa suo­ri­tet­­tu­ja val­loi­tus- ja ryös­tö­­retkiä suo­­ra­naisesti ”kiel­­letyik­si” (ha­ram) vaan pel­­käs­­­tään ”pa­hek­­sut­ta­vik­si” (mak­ruh) – tai jo­pa sal­­lituiksi, jos kalifia ei ole:

o9.6 On paheksuttavaa suorittaa sotaretki vihamielisiä ei-muslimeja vastaan ilman kalifin lupaa (A: tosin jos kalifia ei ole (o25), lupaa ei vaadita).

o9.8 Kalifi (o25) sotii juutalaisia, kristittyjä ja zarathustralaisia vas­taan (N: sillä eh­dolla, että hän on ensin kutsunut heitä islamin uskoon ja harjoittamiseen, ja jos he eivät ole suostuneet, kutsunut heitä nou­dat­ta­maan islamin sosiaalista järjestystä maksamalla ei-mus­li­mi­veroa (jizyaa, o11.4), mikä on maksamisen merkitys, ei itse ra­ha, samalla kun he säilyttävät esi-isiensä uskonnot) (O: ja sota jatkuu) kunnes heistä tulee musli­meja tai he maksavat ei-muslimiveroa (O: Allahin Korkeimman mu­kaisesti ”Taistelkaa niitä Kirjan ihmisiä vastaan, jotka eivät usko Allahiin ja viimeiseen päi­vään, eivät pidä kiellettynä sitä, mitä Allah ja Hä­nen profeet­tansa ovat kieltäneet, ei­vätkä ota us­kon­nokseen totuuden us­kontoa (ts. islamia). Tais­telkaa heitä vastaan, kunnes he maksavat nöyrinä ve­ronsa” (Koraani 9:29)…).

o9.9 Kalifi taistelee kaikkia muita kansoja vastaan, kunnes heistä tulee muslimeja (O: koska he eivät ole Kirjan kansoja, eikä heitä kunnioiteta sellaisina, eikä heillä ole oi­keutta tehdä sopimusta veron (jizyan) mak­sa­mi­ses­ta) (n: vaikka hanafiittisen kou­lu­­kunnan mukaan kaik­kien kansojen ihmiset, jopa kuvanpalvojat, saavat elää isla­mi­lai­sen valtion suojelun alaisina, jos heistä joko tulee muslimeja tai he suos­­tuvat maksa­maan veroa, ainoana poikkeuksena islamin uskonhylkääjät ja ara­bi­kuvanpalvojat, joil­la kummillakaan ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kääntyä muslimiksi)…

Hyökkäävää ji­ha­dia on harjoittanut Islamilainen valtio (ISIS) Ira­kissa ja Syy­­riassa kalifi Abu Bakr al-Bagh­da­din (s. 1971) johdolla (Memri-TV 4.10.2015). M­o­nille voi tu­lla yl­­lä­tyk­­se­­nä, et­tä lä­hes kaik­ki vii­meis­en vuo­­si­­sa­­dan ai­ka­na ta­pahtunut ji­ha­dis­­tinen toi­­minta, mu­­kaan lu­kien länsi­maissa si­vii­lei­hin koh­­dis­­te­tut ter­­ro­ri-iskut, kuten syys­­kuun 11. päi­vän isku, on ji­­­­­ha­­­­­dis­­­tien it­sen­­sä mu­kaan kui­­ten­­kin ol­lut ”puo­­­­lus­­­ta­vaa ji­ha­dia” (ji­­had al-daf). Osa­se­li­tyk­se­nä tälle on ollut Ot­to­maa­nien kalifaatin lak­kaut­ta­mi­nen vuonna 1924, min­­kä joh­­dos­ta sun­ni­mus­­li­­mien kes­­kuu­­dessa on ollut häm­­­men­­nys­tä sen suhteen, on­ko hyök­­kää­vän jihadin käyn­nis­­tä­mi­nen il­man kalifia sal­lit­­tua vai ei, ja niin­pä fyysistä ji­ha­dia ylim­pä­nä har­tau­den­har­­­joi­­tuk­­se­­na ihan­­­noivat mus­li­­mit ovat jiha­din­­sa oi­keut­taak­seen jou­tu­neet turvau­tu­maan hyök­­kää­­vän jiha­din kä­sit­teen sijaan puo­lus­tavan ji­ha­din kä­­sit­tee­­seen. Puo­lus­ta­van jihadin tarpeeseen 1930–1940-luvun Egyp­­tis­­sä viit­­­­taa Mus­­­li­­­mi­­­vel­­­­jes­­­kun­­nan pe­­­rus­­­ta­ja Ha­­­san al-Ban­na (1906–1949) teok­­ses­saan ”Jihadin kirja”:

Oppineet ovat yhtä mieltä tästä asiasta, kuten pitäisi olla ilmeistä, ja näin on riip­pu­matta siitä, ovatko he mujtahidineja vai muqalidineja, salafeja (varhaisia) vai kha­lafeja (myöhempiä). He ovat kaikki yksimielisiä siitä, että jihad on fard-kifaya, joka on mää­rätty islamin ummalle islamin da’wan levittämiseksi, ja että jihad on fard-ain, jos vihol­linen hyökkää muslimimaihin. Tämä päivänä, veljeni, kuten tiedätte, muslimit on pa­ko­tettu olemaan tois­ten ala­maisina ja uskot­tomien mää­räil­tä­vi­nä. Maamme on saar­rettu ja hurruma’atimme (henkilökohtainen omai­­suu­­temme, kun­niam­­me, ar­vok­kuu­­tem­me ja yksi­tyisyy­tem­me) hä­päisty. Vi­hol­­­lisem­­me valvovat te­ke­mi­siäm­me, ja heidän oikeuden­käyttönsä säätelee is­la­­­milaista elämäntapaamme (din). Siitä huoli­matta mus­­limit ei­vät on­nistu täyt­tä­­mään da’wa-velvollisuuttaan. Näin ollen tässä tilanteessa joka ainoan mu­s­limin velvollisuu­tena on ryh­tyä jiha­diin. Jokai­sen tulisi val­mistau­tua men­­­taalisesti ja ruu­miil­li­ses­ti siten, että kun Allahin käsky tulee, hän on valmis. (al-Ban­na: teoksessa MS: 235)

Shari’an mukaan jokaisella muslimilla on henkilökohtainen velvollisuus (fard al-ain) ryh­­­­tyä puolustavaan jihadiin, jos jokin seuraavista neljästä ehdosta täyttyy: 1) vihollinen on hyökännyt muslimimaahan, 2) muslimi kohtaa vihollisen tais­te­lu­ti­lanteessa, 3) hal­li­tsi­ja (kalifi, imaami) on antanut käskyn taistella tai 4) hen­ki­löä tarvitaan tehtävään, jota ku­kaan muu ei kykene suorittamaan (Islam QA: 20214). Viimeksi mainitun ehdon sijaan nel­jäntenä ehtona mainitaan usein tilanne, jossa vihollinen on ottanut muslimeja van­gik­si (Azzam 1979). Merkittävä sunnioppinut sheikki ibn Taimiyyah (1263–1328) toteaa:

Puolustavassa jihadissa on kyse hyökkääjän karkottamisesta, ja se on velvoittavin ji­ha­­din muoto. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että on pakollista puolustaa us­kontoa ja sitä, mi­kä on py­hää. Heti imanin (uskon) jälkeen tärkein velvollisuus on karkottaa vi­­hol­li­nen, jo­ka hyökkää uskon­toamme ja maal­lisia asioitamme vastaan. Tälle ji­ha­dille ei ole vaa­­ti­muk­sia, kuten varusteita ja kul­ku­neuvoja, vaan jokai­nen kohtaa vihol­­lisen kyky­­jensä mu­kaisesti. (Azzam 1979; Ma­sood Azhar 2011.)

Yllä mainituissa tilanteissa, joissa jihad on jokaisen muslimin henkilökohtainen vel­vol­li­suus, jihadille ei tarvita van­hem­man, avio­mie­hen, velkojan tai hallitsijan lupaa (Azzam 1979; Islam Q&A: 69746) – eikä näin ollen myös­kään minkään jihadistijärjestön tai muun auk­toriteetin lupaa. Län­nes­sä viime aikoi­na yleis­ty­nees­sä ”ko­ti­ku­toi­ses­sa terrorismissa”, jos­sa niin kut­suttu ”yk­si­näi­nen toi­mi­ja”, ”yksinäinen susi” tai ”kaupun­kisusi”, joiksi al-Qa’i­da näitä toi­mi­­joita myös kutsuu, suo­rit­taa terrori-iskun itse­näisesti, usein netistä löy­tä­­miensä ohjei­den mu­­kaan ja il­man suoraa kontaktia mihinkään jihadistijärjestöön, on kyse ni­men­omaan hen­­­ki­­lö­­koh­­tai­seksi velvol­lisuu­deksi katsotusta puolustavasta ji­ha­dis­ta, jossa ”jokainen kohtaa vi­hollisen kykyjensä mukaan”.

Mutta kuinka jihadistien terrori-iskut esimerkiksi New Yorkissa, Madridissa, Lontoossa, Glas­gow’ssa, Mum­bais­sa, Tuk­hol­­mas­­sa, Kööpen­haminas­sa, Otta­was­sa ja muual­la kau­ka­na mus­­­­­li­mi­­mais­ta voi­vat mi­ten­kään olla tulkit­­tavissa puo­lus­tavaksi jiha­diksi? Jos isku ta­pah­­tuu alueella, jonka jihadistit ovat joskus his­torian saa­­tos­sa sota- ja ryöstöretkillään on­­nis­tu­neet valtaamaan ja ”py­hit­tä­mään” siten islamille ”tuomiopäivään” asti, kut­en vaik­­ka­pa Espanjassa, Intiassa tai Is­rae­lis­sa, silloin noiden niin kutsuttujen waqf-alueiden ny­­kyi­siä ei-mus­­­li­mi­asuk­kaita pidetään ”miehittäjinä”, ja tais­telu heitä vastaan on puo­lus­ta­­vaa ji­ha­dia, joka tähtää val­lan anas­ta­mi­seen ja shari’a-lain voi­maan­saat­ta­mi­seen alueel­la niin, et­tä se saadaan palautettua osaksi islamin aluetta (Dar al-is­lam). On myös toi­nen mahdollinen selitys, joka ei liity siihen, tapahtuuko isku entisen kalifaatin alueella vai ei. Sen taustalla olevan ajatuskulun avaa­mi­nen vaa­tii ly­hyen kat­­sauk­sen glo­­­baa­lin ji­ha­din his­to­riaan.

Puolusta­van jiha­din käsitteeseen shari’assa liit­ty­y pe­riaa­te, jon­­ka Ibn Tai­­miyyah on muo­­toil­­­lut seu­raavasti: ”Jos vi­hol­li­set saa­puvat mus­li­mi­maa­han, ei ole epäi­lys­tä, että lä­him­pien ja sen jäl­keen toi­sek­si lähim­pien vel­vollisuu­te­na on torjua heidät, koska mus­li­mi­maat ovat kuin yksi maa”. (Azzam 1979; Ma­sood Azhar 2011.) Jos hyök­käyk­sen koh­tee­na ole­­vat mus­li­mit eivät siis ky­ke­ne it­se nu­­jer­­ta­maan ja kar­kot­ta­­maan hyök­­kää­­jiä, puo­­lus­ta­­van jiha­din velvollisuus laa­je­nee naa­pu­ri­aluei­den mus­limien vel­volli­suu­deksi ja tar­­vit­taes­sa lo­pul­ta koko um­man, maa­il­­­man­laa­jui­sen mus­li­­mi­yh­tei­­sön, vel­vol­li­suu­dek­si. Tä­­män idean poh­jalta sheik­­ki Ab­dul­lah Yu­suf Azzam (1941–1989) syn­­nyt­ti 1980-lu­vun alus­sa glo­baa­lin ji­ha­din liikkeen, joka kan­nus­ti maail­­man kaikkia kynnelle kykeneviä mus­li­me­ja ”liit­ty­mään ka­­­ra­­vaa­niin” ja puo­­lus­­ta­­maan Afga­nis­ta­nin muslimeja Neu­vos­to­lii­ton hyök­käystä vas­taan. Näin puo­lustavasta jihadista tuli Azzamin ja hä­nen seu­raa­jien­sa mukaan maailman kaik­kien muslimien hen­­ki­lö­koh­tai­nen vel­vollisuus. Tässä vaiheessa idea­na oli vielä, että mus­­limit matkustavat (hijra) kotimaistaan Afganistaniin käy­däk­seen siellä puolustavaa ji­ha­­dia ja perus­taak­seen sinne is­la­milaisen val­tion, jos­ta kä­sin ka­­li­­faa­tin pa­laut­ta­mi­nen oli sitten määrä aloittaa.

Neuvostoliiton ve­täy­­dyt­tyä Af­ga­nis­ta­nista pai­kal­liset mu­ja­hi­di­nit ryhtyivät tais­te­le­maan keskenään, maa ajau­tui se­ka­sortoon ja ji­ha­dis­tijoh­ta­jien oli tarpeen löy­tää uusi koh­de ”puo­­­lus­ta­val­le ji­ha­dil­­leen”. Täl­­löin päädyt­tiin joh­to­pää­tel­mään, jonka mukaan Yh­dys­val­lat liit­tolai­si­neen eli ”sio­­nis­tis-ris­ti­ret­keläinen liittouma” oli syy­pää siihen, että is­la­mi­lai­sen val­tion pe­rus­ta­mi­nen ei on­­nis­tu­nut Afganistanissa, ei­kä se tule on­nis­tu­maan muis­sa­kaan maal­lis­tu­neis­sa mus­li­­mi­mais­­sa, en­nen kuin niiden ”us­­kon­­­luo­pio­hal­lit­si­joi­­ta” sät­ky­nuk­­­kei­naan käyttävä ”sio­­nis­tis-ris­ti­ret­ke­läinen liittouma” on saa­­tu nu­jer­ret­tua ja la­maan­­nu­tet­tua – vä­hin­tään­kin mo­raa­lisesti ja/tai ta­lou­del­lises­ti niin, että se ei enää tunne hou­ku­tus­ta puuttua mus­li­­mi­mai­den asioi­hin vaan sallii ji­ha­dis­tien rau­has­sa saattaa voi­maan shari’a-lain ja pe­rus­taa haluamansa is­la­mi­lai­­sen val­­tion.

Näin Yh­dys­val­lois­­­ta ja sen liit­­tolaisista tuli jihadistien ykkösviholli­sia, ja puo­lus­ta­vaa jihadia kannustettiin harjoittamaan suorittamalla terrori-iskuja suoraan näitä maita ja nii­den kansalaisia vastaan, joiden selitettiin olevan omalta osal­taan vastuussa va­lit­se­mien­sa johta­jien päätöksistä. Terrori-is­ku­­jen koh­­­dis­ta­minen si­viileihin oikeu­tet­tiin li­säk­si vai­no­har­hai­sil­la salaliittoteorioilla, uh­ri­nar­ra­tii­veil­­la, Ko­raa­nin qi­sas- eli sil­mä sil­mäs­tä -kosto­pe­ri­aat­teella ja shari’aan pe­rus­tuvilla fat­­woil­la. Oman pa­nok­sensa ji­ha­dis­tien asiaan on an­tanut Mus­­li­mi­vel­jes­kun­ta, joka on ko­ko ajan tukenut ji­ha­disteja sa­laa ku­lis­sien takana, jos se on katsonut niillä olevan rea­lis­ti­sia mah­dol­lisuuk­sia edistää ta­voit­tei­taan, ja sa­mal­la syöt­tänyt länsi­­mai­­sel­le ylei­sölle nar­ra­­t­iive­ja, joi­den mu­­kaan län­si­­maat it­se ovat vii­me kä­­dessä vas­tuus­sa mus­limien suorit­ta­mis­ta ter­ro­ri­teois­ta, joiden to­­del­li­sia uh­reja ovat mus­li­mit. Tavoitteena on ollut lie­ven­tää ji­ha­dis­tei­hin koh­dis­tu­via vas­ta­toi­mia niin, että nämä pys­ty­vät pe­rus­ta­maan ha­vit­te­le­mansa is­la­mi­lai­sen valtion, ja var­mis­taa, että vel­jes­kun­ta itse saa rau­has­sa ja ke­nen­kään estä­mät­tä jat­­kaa omaa sivili­saa­tio­­ji­­ha­­diaan Länt­­­tä vas­taan.

”Ti­laisuutta ei voi jär­jes­tää suo­­je­­lu­­po­­lii­­sin an­ta­mien uh­ka-ar­vioi­den ta­kia…”

Kuten kirjoitelmasarjan edellisessä osassa todettiin, Sayyid Qutb painotti, että islamin saa­­puminen tai pe­rus­ta­minen uuteen yhteiskun­taan johtaa aina väis­tä­mät­tä konfliktiin, kos­ka ympäröivä jahili­-yhteiskunta haluaa säi­lyttää itsensä ja tukahduttaa Allahin su­ve­re­ni­teettia julistavan islamin. Täl­löin ”isla­milla ei ole muuta mah­dol­li­suut­ta kuin puolus­tau­­tua hyökkäystä vas­­taan” (MS: 83) ja ”hä­vit­tää täysin kaik­ki sel­laiset jär­jes­tel­­mät, kos­­ka ne ovat es­tei­tä uni­ver­saa­lin va­pau­­­den tiel­lä” (MS: 85). Toi­sin sanoen kaikki ei-musli­mien pyrkimykset säilyt­tää omat ”ja­hi­li”-la­kinsa, -yhteis­kunta­jär­jes­tyk­sen­sä, -kult­tuu­rin­sa, -pe­rin­teen­sä ja -elä­­män­­ta­­pan­­sa ja estää niiden syr­jäyt­tä­mi­nen shari’a-lail­la ovat tä­män nä­ke­myk­sen mu­kaan ”hyök­käys­tä”, jon­ka tor­ju­mi­seksi mus­li­mien on vel­vol­lis­uus ryh­­tyä puo­lus­ta­vaan ji­ha­diin ”uni­ver­saa­lin va­pau­den” puo­lus­ta­mi­sen ni­mis­sä. Niinpä esi­­mer­kik­si ma­lilaiset, bur­kinafasolaiset, nigeria­lai­set, keskia­frikka­lai­set, tan­sanialaiset, ke­nia­lai­­set, ve­nä­­läiset, kii­nalaiset, in­tialaiset, bangla­deshi­lai­set, srilanka­laiset, thaimaa­laiset, bur­­­ma­lai­set, filip­pii­niläiset, austra­lia­laiset, suomalaiset ja muut eu­rooppalai­set ei-musli­mit, jotka pyr­ki­­vät puolusta­maan itse­ään, lä­hei­siään, omaa yh­teiskun­taansa, kult­tuu­riaan, va­pauk­si­aan, us­konto­aan tai uskonnottomuuttaan islamin ylivaltaa ja shari’an toi­meen­­pa­ne­mis­ta aja­via mus­­li­me­ja vas­taan, ovat vii­meksi mai­nit­tu­jen näkö­kul­­masta ”hyök­­kääjiä”, joi­ta vas­taan on tais­tel­ta­va ja joiden jah­ili-ins­ti­tuu­tiot on hä­vi­tet­tä­­vä täy­sin.

not-only-for-muslims

Kuinka kafirit sitten pyrkivät säilyt­tä­mään omat lakinsa, yhteis­kun­ta­jär­jes­tyk­sen­sä, kult­tuu­­rin­sa ja elä­män­ta­pan­sa? Elämällä normaalisti ja käyttämällä il­­mai­­sun­­va­­paut­­taan – eri­tyisesti in­for­­moi­dakseen muita siitä, mitä shari’a pitää sisällään ja mitä sen täy­tän­töön­­pa­nos­ta seu­­raa muil­le kuin muslimeille (yhtäältä juutalaisille, kristityille ja za­rat­hust­­ra­lai­sille ja toi­­saal­ta kaikille muiden us­kon­to­jen ja maailmankatsomusten edus­ta­jil­le), va­­roit­­taak­seen ih­mi­siä islamin ji­had-doktriinista ja raportoidakseen, mitä islamin yli­val­taa ajavat mu­s­li­mit itse kertovat omissa medioissaan ja omissa oloissaan tavoit­teis­taan ja mo­ti­vaa­tiois­­taan. Harva esimerkiksi tietää, että shari’an kes­kei­sis­tä oi­keus­läh­teis­tä noin 60 % on omistettu ei-mus­­limien kohtelulle: Koraanista 64 %, haditheista 32 % ja Mu­­ham­ma­din elä­m­ä­ker­ras­­­ta 81 % (CSPI). Shari’a ei suinkaan ole jotain, mikä koskee vain mus­li­me­ja, vaan se koskee mitä suurem­missa mää­rin muita kuin muslimeja.

Mikään ei uhkaa shari’an toimeenpanemista enemmän kuin edel­lä mai­ni­tun kal­­tai­­­­sen in­­for­­maation to­tuu­den­mukainen välittäminen yleisön tietoon. Siksi jiha­distit ja eri­toten Mus­­limiveljeskunta, OIC ja muut islamin yli­val­taa ajavat tahot ovat teh­neet ja te­ke­vät kaik­ken­sa lo­pet­taak­seen ilmaisun- ja taiteen va­pauden ja pakottaakseen maail­man kaik­ki valtiot omak­su­­maan muodossa tai toisessa osak­si lain­sää­dän­töään shari’an ju­ma­lan­pilk­­ka­lait, jot­ka kiel­tä­vät kuo­le­man­ran­gais­­tuk­sen uhalla muun muassa kaikenlaisen is­la­min ja shari’an kri­ti­soi­mi­sen ja sa­tii­ri­sen kom­men­toi­mi­sen, Allahin, enkeleiden ja jin­nien ole­mas­sa­olon kiel­tä­misen, Allahin, Mu­­hammadin ja ”uskonnon” (eli islamin) ”her­jaa­­mi­sen” ja sen kiel­tä­mi­sen, että ”Allah tar­koit­ti profeetan viestin olevan uskonto, jota ko­ko maail­ma seuraa” (’Um­dat al-Salik: o8.0–o8.7). On huomattava, että ”her­jaa­mi­sen” kä­si­te sha­ri’assa ei tar­koi­ta val­heel­li­sen tie­­don levittämistä, ku­ten Län­nes­sä on ta­pa­na aja­­tel­la, vaan sellaisen tie­don levit­tämistä, mistä kohteena oleva taho ei pidä (ghi­ba) tai mi­kä huo­nontaa tämän suh­teita tie­don vas­­taan­­ot­ta­jaan (namima) (’Umdat al-Sa­lik: r2.2–r2.3). Li­säksi ”her­jaa­mi­nen” ei shari’assa rajoitu tapauksiin, joissa kohteena on ihminen, vaan sen mukaan her­jaus voi kohdistua myös ”uskontoon” eli islamiin. Näin ollen ”us­kon­non her­­jaa­mista” on to­­tuu­den­mu­kaisen in­for­maation kertomisen islamista ja shari’asta, jos mus­limit eivät pidä sii­tä tai jos se hait­taa hei­­dän asiaan­sa eli sha­ri’an voimaan­saat­ta­mis­ta. Se on siis lä­hes ident­tinen ”vihapuheen” käsitteen kanssa, jolla tarkoitetaan käy­tän­­nössä kaik­kea sel­lais­­ta puhetta, josta vasemmistofasistit eivät pidä tai joka ky­seen­alais­taa heidän ideo­lo­gian­sa. (Gates of Vienna, 3.12.2012.)

Deborah Weiss kertoo OIC:n 10-vuotissuunnitelmasta saa­da kri­mi­nali­soi­tua ”is­la­min herjaaminen” kaikkialla maailmassa.

Aiman al-Zawahiri, al-Qa’idan nykyinen johtaja, syytti 4.3.2006 julkaistussa vi­deo­nau­hoi­tuk­­ses­sa sa­nan­va­paut­ta “loukkauksesta pro­feetta Muhammadia vas­taan” ja kertoi sen ole­­van ”jatkoa ris­ti­ret­kei­lijöiden sodalle islamia vas­taan” (CNN 5.3.2006). Yhdysval­tais-je­me­niläinen sheikki An­­war al-Awlaki (1971–2011), jolle al-Zawahirin tavoin suurena ins­pi­raation läh­teenä toi­mivat Sayyid Qutbin aja­tuk­set, on puolestaan todennut: “Jos teillä on oi­keus solvata Alla­hin lä­het­ti­läs­tä, meillä on oikeus puolustaa häntä. Jos sananva­pau­teen­­ne kuu­luu Mu­ham­madin hä­päi­seminen, us­kontoomme kuu­luu taistele­minen teitä vas­­taan.” (In­spire 1, 2010, s. 26; NY Times 8.5.2010.) Mainittakoon, että Al-Awlaqi, joka oli yk­si Ara­­bian nie­­mi­maan al-Qa’i­dan (AQAP) joh­­to­­hah­mois­ta ja jo­ka sai sur­­man­sa Yh­dys­val­­tain il­ma­is­kus­sa 30.0.2011, ins­piroi lu­kui­sia jiha­disteja ter­ro­ri-is­kui­­hin blogi- ja Face­book-päi­vi­tyk­sil­lään sekä In­spire-online-lehden väli­tyk­sellä, mistä syys­tä häntä on kut­sut­tu ”Internetin bin La­deniksi”, ja hänellä tie­detään olleen yh­teyk­siä muun muassa syys­­­kuun 11. päivän isku­jen te­kijöihin, Fort Hoodin (5.11.2009) am­mus­ke­li­jaan Nidal Ma­lik Hasaniin ja joulu­päivänä 25.12.2009 mat­kus­ta­ja­koneen rä­jäyttämistä yrit­tä­neeseen ”alus­­­housu­pommittaja” Umar Fa­ruk Abdulmutal­labiin.

Islamin ylivaltaa ajavat tahot, niin muslimit kuin vasemmistofasis­tit­kin, ovat­­ Län­­­nessä onnistuneet edistämään hyvin te­hok­kaas­ti ta­voitettaan sa­nan­va­pau­den eli­mi­noi­­mi­sek­si uh­kailemalla vä­ki­val­lal­la ja mel­la­koil­la ja suo­rit­tamalla ter­ro­ri-is­ku­ja, mur­hia ja mur­ha­­yri­­tyk­­siä muun muassa Köö­pen­ha­mi­­nas­sa, Ams­ter­damissa, Pa­rii­sis­sa ja Garlandissa Tek­sa­sis­sa. Monissa länsimaissa viranomaiset ovat hä­peäl­li­ses­ti il­mais­seet alis­tu­mistaan sha­­ri’an määräyk­siin ja kuu­liai­suut­taan jiha­dis­teille pe­ruut­ta­mal­la eri ylei­sö­ti­lai­suuk­sia ve­­do­ten ”turval­li­suus­syi­hin” tai tur­va­jär­jes­te­ly­jen suu­riin ku­lui­hin. Yhä useam­min tu­lem­­me Suo­mes­sa­kin kuulemaan jo tu­tuk­si tul­leen il­moi­tuk­sen: ”Ti­laisuutta ei voi jär­jestää suo­je­lu­po­lii­sin antamien uhka-arvioiden takia…”

Jihadin säännöt

Islamissa, mukaan lukien jihadissa, kaikki perustuu shari’aan, pyhään lakiin, joka ei ole muutettavissa ihmisten päätöksillä (Hämeen-Anttila 2001: 26). Eräs asia, jota jihadistit usein käsittelevät kirjoituksissaan ja puheissaan, on shari’an sanelemat voimankäytön tai pikemminkin jihadin säännöt. Tämä aihepiiri on jihadistien kannalta tär­keä, sil­lä sha­ri’an oikeuslähteistä löytyy tukea osittain ristiriitaisille tulkinnoille sen suhteen, saako esi­mer­kiksi naisia, lapsia ja toisia muslimeja tappaa ja saako vihollisen omaisuutta tu­ho­ta silmittömästi jihad-is­ku­jen yh­tey­des­sä. Ji­ha­dis­tien on olen­naista saada va­kuu­tet­tua muut mus­limit siitä, että hei­dän toi­men­sa todellakin ovat oikeutettuja eli shari’a-lain mu­kai­­sia. Alla on lueteltuna joukko tapauksia, jotka shari’an mukaan ovat sal­lit­tu­ja:

Taistelu on sallittua, vaikka sivullisina uhreina me­nehtyisi ihmiskilpinä pi­det­ty­jä mus­li­mi­vankeja tai vi­hol­lis­jouk­ko­jen ri­vei­hin pa­kotettuja mus­limeja. Mus­li­mien on luvallista suo­rittaa yöllisiä yllätyshyökkäyksiä, soluttautua uskottomien joukkoihin, harhaut­taa näi­­tä ja valehdella näille. Muslimi saa so­dassa tees­­ken­nel­lä aitoa ystävyyttä vihollisen kans­sa, vaikka se menisi niin pitkälle, että hä­nen pi­tää tees­ken­nellä kuvanpalvontaa ja us­­kot­to­muutta. (Faraj 1986: 207–230.) Pisimmälle vietynä tämä merkitsee sitä, että ka­fi­ri­yh­­teis­kun­taan so­luttau­tuak­seen ja ka­fireiden tiedus­telua har­haut­taakseen jihadisti voi teh­dä mitä tahansa asi­oita, jotka yleensä ovat muslimeilta kiel­let­tyjä, kuten pukeu­tua ka­fi­rei­den tavoin, nauttia alkoho­lia, syödä sian­lihaa, pitää ei-muslimiystäviä, tekeytyä kris­ti­tyksi tai te­key­tyä kään­ty­vänsä kristityksi, olla seksuaa­lisissa suhteissa ilman rajoit­teita, ra­­hoittaa toi­mintaansa huu­me­kau­p­al­la ja muulla rikol­li­sella toi­­min­nal­la ja jopa tap­paa toi­sia musli­meja, mikäli se on tar­peel­lista osana suurempaa suun­ni­telmaa ”taiste­lussa Al­lahin asian puolesta”. (Lue lisää: So­ta on pe­tosta ja ’Umdat al-Salik: r8.2.) Tähän liittyy myös shari’aan sisältyvä eriva­paus­pe­riaate, jonka mukaan se, mikä on normaa­listi kiel­let­tyä, on sal­littua, mikäli pakko tai tar­ve sitä edellyttää (lue lisää: ’Umdat al-Salik: c6.2, r32.1, c7.2). Käytännössä tämä mer­kitsee sitä, että koska jihad on tietyin edelly­tyksin mus­limiyhteisön pakollinen vel­vollisuus ja erityisesti ”puolustava jihad” on jokaisen mus­limin henkilökohtainen vel­vol­li­suus, sen nimissä voi tehdä jotakuin­kin mitä ta­han­sa. Mainittakoon, että Islamilainen val­tio julkaisi vuonna 2015 ”Turvallisuusop­paan yk­si­näi­sinä susina toimiville ji­ha­dis­teil­le ja pikku so­luille”, jossa annetaan seik­ka­pe­räisiä so­lut­­tautumis­ohjeita ja ohjeita siitä, kuin­ka välttää joutumasta län­si­mais­ten tie­dus­te­lu­elin­ten haaviin, ja samanlaisia ohjeita on jo aiemmin jul­kais­sut Arabian nie­mimaan al-Qa’i­da omassa Inspire-lehdes­sään (lue lisää: IPT 9.11.2015, Geller 11.1.2016).

Se, että muslimi ei julkisesti rukoile, käy moskeijassa, käytä muslimivaatteita tai aja partaansa mus­li­mi­tyy­li­ses­ti, ei siis suinkaan merkitse, että kyseinen muslimi ei olisi harras muslimi. Kyse saat­­taa olla ta­qiy­yasta, ka­fi­rei­den tie­toi­ses­ta har­haut­ta­mi­ses­ta. Toisaalta aidosti maal­lis­tu­nut muslimi, joka sittemmin havahtuu pel­käämään joutumista helvettiin, saattaa teh­dä äk­kiar­vaa­mat­ta jihad-is­kun toivoen mart­­tyyri­kuo­le­maa, jo­ka is­lamin mu­kaan on ai­noa varma tae pa­ra­tii­siin pääsystä.

Yksi vakiokysymys, jota islaminoppineet käsittelevät jihadia kä­sittelevissä fat­wois­saan, on nimen­omaan siviilien – naisten, lasten ja kafireiden joukossa van­git­tui­na olevien, ih­mis­­kilpinä pidettyjen tai vapaaehtoisesti oleskelevien toisten muslimien – tap­paminen. Asiaa käsi­tellään perusteel­lisesti muun muassa Ara­bian nie­mi­maan al-Qa’idan Inspire-leh­­den 8 (2011: 41–47) kansi­kuvaju­tussa, jonka on kirjoittanut yllä mainittu sheikki An­war al-Awlaki. Yleisesti isla­minoppineet ovat sitä mieltä, että naisia ja lapsia (joihin lue­taan vain ne, joilla ei kasva vielä häpy­karvoja) ei tulisi ilman perusteltua syytä surmata, mi­käli nämä on otettu sotasaa­liiksi eli orjiksi tai seksiorjiksi. Jiha­distien on kuitenkin sal­lit­tua käyttää kafireita vastaan kaik­kia sellaisia taistelu­mene­telmiä ja aseita, joiden käyt­tä­minen voi johtaa siihen, että sivullisina uh­reina saa surmansa siviili­henkilöitä, naisia, lap­sia, vanhuksia ja toisia muslimeja. Tätä perustel­laan sillä, että profeetta Mu­ham­mad sal­li muslimien suorittaa kafi­reita vas­taan yöllisiä yllätyshyök­käyksiä (bayat), joiden yh­tey­­dessä sai väistämättä sur­mansa myös naisia ja lap­sia (Sahih Muslim 19:4322 ja Sahih Buk­hari 52:256). Toisena perus­teena mainitaan se, että Mu­ham­mad käytti al-Taifin kau­pun­kia vastaan ka­ta­pult­tia, joka epätark­kana aseena surmasi sattu­manva­raisesti niin tais­­te­li­joita kuin siviilejäkin. Tältä pohjalta ar­tik­kelissa teh­dään se johtopäätös, että esi­mer­­kik­si pom­min räjäyttäminen vihollismaan asutuskeskuk­sessa, juo­ma­veden saas­tut­ta­mi­nen tai kafi­reiden sur­maaminen tulvalla, tulella, silmittömällä am­mus­ke­lul­la tai muil­la joukkotuhomenetel­millä on sal­lit­tua, koska se on rin­nas­tet­ta­vissa katapultin käyttöön. Yh­­den näkemyksen mukaan näitä me­netel­miä ei tulisi kuitenkaan käyttää, ellei ka­fi­ri­uhrien lukumäärä ole suurempi kuin sivullisina uhreina kuo­levien muslimien lu­ku­mää­rä. Mitä tulee muslimien surmaamiseen, lieventävänä asi­anhaarana pide­tään sitä, että ka­fi­rei­den keskuudessa oles­kelevia muslimeja ei pidetä niin puhtaina kuin muita mus­li­meja, ja sivullisina uhreina kuolevien mus­limien luvataan joka tapauksessa kuo­levan mart­tyy­rei­na.

Edel­lä sanot­tu merkitsee sitä, että on ole­massa vakava uhka, että jihadistit käyt­tävät bio­logisia tai ke­miallisia aseita, likaisia pommeja, EMP-pommeja ja muita vastaavia aseita asi­an­sa edis­tä­mi­sek­si esimerkiksi Yhdys­valloissa tai Eu­roo­pas­sa. Al-Awlaki painot­taa: ”Mu­­ja­­hi­di­nien tu­li­si ottaa operaatioidensa kohteiksi mus­limeja vastaan so­dassa olevien kan­­sa­­kun­tien väes­töt, erityisesti sotaa joh­ta­vien Yhdysvaltojen, Bri­tannian ja Ranskan väes­töt, ja käy­ttää rä­jäh­­teitä, myrk­kyjä, tuli­aseita ja kaikkia muita, niille suu­rinta tuhoa ai­­heut­tavia me­ne­tel­­miä, ja tämä on suurimpia tekoja, joilla muslimi voi nykyai­kana pal­voa Al­lahia.” Ku­ten aiemmin jo mainittiin, iskuja on pyritty oikeuttamaan myös uh­ri­nar­ra­­tii­veil­la ja Ko­raa­nin qisas-periaatteella sekä sillä, että kafirisiviilit ovat va­paa­eh­toi­sesti va­­lin­neet omat johtajansa ja ovat siten omalta osaltaan vastuussa näiden toimista.

Katsaus sunnijihadistiryhmien historiaan ja strategioihin

Lähes kaikkien sunnijihadistiryhmien lähtökohtana on se Sayyid Qutbin ajatus, et­tä is­la­min elvyttämiseksi tarvitaan etujoukko, jonka on aluksi irrottauduttava vähintäänkin hen­ki­sesti jahili-yhteiskunnasta. Yhden näkemyksen mukaan tuon etujoukon on sitten ryh­dyttävä ”puolustavaan jihadiin” lähivihollista, omien maidensa ”us­kon­luo­pio­hal­lit­si­joi­ta”, vastaan vallan anastamiseksi ja sha­ri’an voimaansaattamiseksi. Monet katsovat, et­tä tämä edellyttää ensin siir­ty­mis­tä (hijra) uudelle alueelle ja tukikohdan (qaida) pe­rus­ta­mista sinne, aivan ku­ten Muhammad teki siirtyessään Mekasta Medinaan. Tällöin en­si­si­jaisena teh­tä­vä­nä on var­mistaa, että tuo tukikohta-alue pysyy jihadistien hallussa, mikä voi edellyttää jihadisteille epälojaalien ja heitä vastustavien ainesten eliminointia alueel­ta. Tukikohta-alue voidaan mieltää joko alueeksi, jonne siirrytään is­la­mi­lai­sen valtion pe­­rus­tamiseksi (mikä on esimerkiksi joidenkin Eurooppaan saa­puvien mus­li­mi­siir­to­lais­ten motiivi hei­dän omien pu­hei­densa mu­kaan), tai se voidaan mieltää väliaikaiseksi har­joi­tus­alueeksi, jihadistihautomoksi, jos­ta ji­ha­dis­tit palaavat sitten taistelemaan omien mai­­den­sa ”uskonluopiohallitsijoita” vas­taan perustaakseen islamilaisen valtion sinne. Min­­­­ne is­­la­­mi­­lai­nen valtio sit­ten pe­rus­te­taankin, jihadistien on määrä sieltä käsin jat­kaa ”puo­lustavaa ji­ha­diaan” kalifaatin palaut­tamiseksi entiseen laajuutensa ja laa­jen­ta­mi­­seksi sitten edelleen koko maailmaan. Siirty­mistä (hijra) taiste­lemaan uudelle alueelle voi­daan perustella myös tarpeella puo­lus­taa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta um­maa, maail­man­laajuista muslimiyhteisöä. Sii­nä missä jotkut jihadistit katsovat, että lä­hi­vi­hol­li­sen nujer­taminen on hyödyllinen keino estää kaukovihollista käyt­tä­mäs­tä vai­ku­tus­val­taan­sa mus­­­li­­mimaissa, toiset katsovat, että lä­hi­vi­hol­li­sen kaatamiseksi parasta on ensin nu­jertaa lähivihollista ”sät­ky­­­nuk­ke­naan” käyttävä kaukovihollinen: ”sionistis-ris­ti­ret­ke­läi­­nen liittouma”. Muslimiveljes­kunta tähtää samoihin päämääriin kuin muutkin ji­ha­dis­tio­rganisaatiot, mutta se hyödyn­tää tavoittei­densa saavuttamiseksi erittäin pitkäjänteistä stra­tegiaa ja hybridisodankäynnin koko menetel­mäkirjoa.

Kun edellä mainittuihin ai­nek­siin lisätään vaihtelevissa määrin juutalaisvihaa, vai­no­har­hai­­sia salaliittoteorioita, marttyyrikuoleman ihannointia, pyrkimystä toteuttaa islamin apo­­ka­lyptisia profetioita ja kinastelua keskenään kilpailevien ja eri toimintamalleja kan­nat­­­ta­vien ji­ha­dis­ti­ryh­mien välillä, saadaan ne pe­rus­ele­men­tit, joista nykypäivänkin ji­ha­dis­tin maail­man­kuva muodostuu.

Hizb ut-Tahrir

Eräs merkittävä, jo varhain Mus­limiveljeskun­nasta irtaantunut järjestö on Hizb ut-Tahrir (suom. ”Va­pau­­tus­puo­lue”). Sen perusti vuonna 1952 Mus­li­mi­­vel­jes­kun­nan jä­sen Ta­quid­din Nab­hani, jonka mielestä vel­jes­­kun­­nan lä­hes­ty­­mis­tapa ei ollut tarpeeksi radi­kaali. Hizb ut-Tah­rir, jolla on arviolta noin miljoona jäsentä 50 valtiossa ja jolla on saman­kal­tai­­nen, sala­­myh­käisistä so­luista muo­dos­­tu­va or­ga­ni­saa­tiorakenne kuin Muslimiveljes­kun­­nallakin, muistut­taa ylei­siltä toi­min­ta­­stra­te­gioil­taan ja soluttautumis­taktiikoiltaan suu­resti Musli­mivel­jeskuntaa, mutta omien sa­nojensa mukaan se kes­kittyy en­nen kaik­kea po­liittiseen toimin­taan, eikä se Län­nessä pyri samalla tavalla kätkemään ja vää­ris­te­le­mään ta­voit­tei­­taan kuin Muslimi­veljeskunta. Päinvastoin se ilmoittaa verk­­ko­si­vuil­laan hy­­­vin selkeästi, että sen päämää­ränä on anastaa poliittinen valta, saattaa voimaan sha­ri’a-laki ja perustaa glo­baali kalifaatti. Muslimiveljes­kunnan tavoin Hizb ut-Tahrir har­joit­taa län­si­maissa Mekan vaiheen mu­kaista lähesty­mistapaa, jossa kes­kitytään da’waan eli isla­milaisen pro­pa­gandan levittä­miseen ja pi­dät­­täy­dy­tään tois­taiseksi aseelli­sesta ji­ha­­dista, koska muslimit ovat vielä alta­vastaajan ase­massa näissä maissa. Hizb ut-Tah­ri­rin jäsenet ovat kuitenkin valmiita aseelli­seen jihadiin, kun tilanne shari’an mukaan edel­­lyttää sitä. Tämäkin kaikki on avoimesti kerrottuna jär­jestön verkkosi­vuilla (ks. esim. Hizb-ut-Tahrir, Hizb-ut-Tahrir Australia, Hizb-ut-Tahrir Ame­rica).

Hizb ut-Tahrir on tällä hetkellä kiel­letty muun mu­assa Venä­jällä, useissa Keski-Aa­­sian valtioissa, Sak­sassa, Rans­kassa, Alan­ko­maissa, Egyp­tissä, Pakis­ta­nissa ja Saudi-Ara­­bi­assa.

Hizb ut-Tahrir

Ankarassa Turkissa 6.3.2016 järjestetyssä kalifaatti-konferenssissa Hizb ut-Tahririn Australian osaston edustaja Ismail Al-Wahwah kehottaa osal­lis­tu­jia ”palauttamaan kalifaatin, nostamaan [is­lamin] lipun salkoon, pa­laut­ta­maan shari’an, yhdistämään islamin kansakunnan ja johtamaan ji­had-ar­mei­joita, jotka valloittavat Euroopan ja Amerikan niin, että Allahin sana hallitsee täydel­lisesti”. Ks. video MEMRI-TV:stä.

Mainitta­koon, että syy­rialais­syntyinen Omar Bakri (s. 1958), entinen Musli­mi­vel­jes­kun­nan jäsen, johti 10 vuoden ajan Bri­tannian Hizb ut-Tahriria, kun­nes perusti vuonna 1996 An­jem Chouda­ryn (s. 1967) kanssa Al-Mu­ha­jiroun-jär­jes­tön. Al-Muhaji­roun kiellettiin Bri­tanniassa vuonna 2005 sen terroris­miyhteyksien joh­dosta, tosin se on jatkanut toi­min­­­taansa aina uusien ni­mien alla. Kuten tun­net­tua, niin Bakri kuin Choudarykin vetoa­vat kannat­tajiinsa erittäin suo­ra­pu­hei­sel­la, salafistisella tyylillään, joka poikkeaa jyr­kästi Mus­­li­mi­vel­jeskunnan käyttä­mästä va­rovaisesta ja tie­toisesti harhaan­johta­vasta reto­rii­kas­ta, ja juuri siksi se vetoaa moniin, erityi­sesti huonosta itsetunnosta kär­siviin muslimi­nuo­riin. Suomessakin maaliskuussa 2013 vieraillut An­jem Chouda­ry tuomittiin 6.9.2016 ter­ro­ris­min tu­ke­mi­ses­ta van­keu­teen, mis­tä hä­nen on mää­rä va­pau­tua lo­ka­kuus­sa 2018.

Ja­ma’at al-Muslimin (Takfir wal-Hijra)

mustafa
Shukri Mustafa

Shukri Mustafa (1942–1978), joka oli Mus­li­mi­vel­jes­­kun­nan jäsen ja joka oli vangittu vuonna 1965 vel­jeskun­nan pam­flettien le­vittämisestä, tu­tustui vankilassa Qutbin ajatuk­siin ja perusti van­­ki­to­ve­rei­­neen Ja­ma’at al-Muslimin-liik­keen. Kun Mus­tafa oli va­pau­tu­­nut vanki­lasta vuon­na 1971 Sa­datin mus­li­mi­veljille myöntämän ar­mah­duksen an­siosta, hän alkoi ke­rä­tä kan­natta­jia ta­voit­tee­naan muodos­taa etu­joukko, jonka oli määrä el­vyt­­tää islam, kuten Qutb oli Ma’alim fi al-Ta­riq ‑teok­­ses­saan opas­tanut. Leh­distössä liikettä alet­tiin yleisesti kut­sua hal­ven­ta­­val­la nimellä Takfir wal-Hijra, joka lo­­pul­ta jäi elä­mään liikkeen kut­su­ma­­ni­­me­­­nä Mus­ta­fan pro­testeista huoli­matta.

”Tak­fir” eli ”us­kot­tomaksi ju­lis­taminen” viit­taa siihen, että kyseinen liike ei epä­röi­nyt ju­lis­­taa muita mus­li­meja kafi­reiksi eli uskot­tomiksi, jos nämä eivät hy­väk­sy­neet liikkeen ideo­lo­­giaa. Islamissa hen­ki­löä, jonka katsotaan perus­teet­tomasti ju­listavan muut mus­li­mit kafi­reiksi, kutsutaan usein hal­ven­ta­valla ter­millä ”takfiri”, ja usein va­roitta­vana esi­merk­­kinä takfireista mainitaan kha­ri­jiitit – var­hai­nen islamin lahko, joka sur­masi us­kon­hyl­kää­jiksi julis­tamiaan muita musli­meja. Yleen­sä mus­li­meja va­­roi­tetaan julista­mas­ta toi­sia muslimeja kafi­reiksi (Islam QA:85102), ellei sille löydy vankkoja pe­rus­teita, sillä sha­ri’an mu­kaan uskonluopioille (murtadd) on lange­tettava kuoleman­ran­gaistus (’Umdat al-Sa­lik: o8.1, Is­lam QA:811) ja riit­tämättömin perustein toista muslimia ­kafi­riksi syyt­tä­vä voi tulla itse syy­tetyksi us­konhylkää­mi­sestä (ridda, o8.7) tai kan­san­kiiho­tuksesta (fit­na). Joka ta­pauksessa lukui­sat salafisti­set jihadistijärjestöt ja ‑yk­si­löt ovat inspi­roituneet Qut­bin polarisoivasta retoriikasta, jossa tehdään jyrk­kä ero jahiliyyahin ja islamin välille ja jossa ja­hi­liyyahin edus­tajiksi luetaan myös kaikki nykyajan maallistu­neet muslimiyh­teis­­kun­nat. Tästä on vain pieni askel tak­firiin: tuon yh­teiskunnan edustajien ja val­lan­pi­tä­­jien julista­mi­seen us­kon­­luo­pi­oik­si. Itse asiassa jahi­liyyahin käsite tarjoaa periaatteessa kei­non kiertää syytök­set takfirista ja fitnasta, sillä ja­hi­liyyahia edus­tavat henkilöt eivät teo­reetti­sesti edes ole muslimeja vaan monijuma­laisia tai kuvan­pal­vo­jia (mush­rik) (Sage­man 2004: 8–14).

”Hijra” järjestön hauk­ku­­ma­nimessä viittaa puolestaan sii­hen, että Shukri Mus­ta­fa halusi to­teut­­taa käy­­tän­nössä ja en­nen kaik­kea maan­tie­teel­lises­ti sen Qut­bin idean, jonka mu­kaan is­la­min el­vyt­tä­vän etu­joukon tulee ir­tau­tua jahili-yh­teis­kun­nasta ja tulla siitä eril­li­sek­si ja riip­pu­­mattomaksi (MS: 58). Mus­tafa katsoi tä­män edellyt­tä­vän täydellistä eris­täy­ty­­mistä (mu­fas­sa­la ka­­mi­la) jahili-yh­teiskun­nasta si­ten, että is­lami­lainen etu­joukko muut­taa en­sin uuteen, turvalli­seen paik­kaan, aivan kuten pro­feetta Mu­ham­mad oli aikoi­naan muut­­ta­nut (hijra) Medi­naan. Tuossa uudessa pai­kassa etujou­kon oli sitten määrä perus­taa sha­ri’a-lakia nou­dat­tava yhdys­kunta ja kerätä voimia kyetäkseen kaa­tamaan jahili-val­­lan­­pitäjät, anas­tamaan val­lan (tamak­kun), pe­rus­ta­­maan is­lami­laisen val­­tion, elvyttä­mään kali­faatin ja saattamaan shari’an voi­maan lo­pulta koko maa­il­massa.

Takfir wal-Hijran kidna­pat­tua ja murhattua hallituksen erään ex-minis­terin vi­ran­­omai­set tekivät rat­sian järjes­töä vas­taan ja Shukri Mustafa ja ryh­­män neljä muuta johtajaa te­loi­tettiin 19.3.1978. Jär­jestön ideologia, eri­tyisesti ajatus hijran välttämät­tömyydestä, jäi kui­­ten­­kin elä­mään, ja 1990-lu­vulta alkaen jotkut jiha­­distit Lähi-idässä, Al­geriassa ja Ma­rokossa toimivat – tai ainakin vi­ranomaiset väit­ti­vät niiden toimineen – Tak­fir wal-Hij­ran ni­missä. Toden­­näköisesti tällä het­kel­lä ei kui­ten­kaan ole enää olemassa orga­ni­soi­tu­nut­ta Takfir wal-Hijra-jär­jes­töä, vaikka 2000-lu­vun alkuvuosina tähän liikkee­seen on yh­dis­­tet­ty yksit­täisiä jihadisteja.

Tanzim al-Ji­had, ”Jihad-järjestö”, ”Egyptin is­­la­­mi­lai­nen ji­­had”­ (EIJ)

Anwar Sadatin valtakaudella 1970-luvulla Egyptiin syntyi Takfir wal-Hijran li­säk­si lu­kuisia muita Mus­limivel­jes­kunnasta verso­neita islamis­ti­ryhmiä ja jiha­distisoluja, jotka oli­vat inspiroi­tuneita Qutbin salafisti­sista nä­kemyksistä mutta jotka kar­sastivat Musli­mi­vel­jeskunnan omaksumaa va­rovaista, as­teit­taista lä­hes­ty­­mis­ta­paa, jossa ideana oli al-Ban­­nan luoman toimintamallin mukaisesti pitää yllä maltillista julkisivua, pa­nos­taa ruo­hon­­juu­ritason toi­mintaan, hyö­dyntää jahili-instituu­tioita ja suos­tua väli­ai­kaisiin komp­ro­­misseihin halli­tuksen kanssa. Näiden radikaa­limpien jihadis­tiryhmien­ ta­voit­teena oli syös­tä Egyptin ”uskon­luopiohallinto” vallasta mahdol­lisimman nope­asti ja suoran vä­ki­val­­taisen toiminnan avulla ja kor­vata se shari’a-lain voi­maan­saatta­valla islamilai­sella hal­­lin­nolla. Lisä­pontta näille ku­moukselli­sille pyrkimyk­sille antoi hä­peälli­senä pi­det­ty Camp Da­vidin rauhansopi­mus, jonka Sadat solmi Isra­elin kanssa vuonna 1978.

Ensimmäisen maanalaisen jihadistisolun Kairoon oli jo vuonna 1966 perus­tanut al-Qa’i­dan ny­kyi­­nen johtaja Aiman al-Za­­wa­hiri (s. 1951) yh­dessä vel­jensä ja kol­men kou­luto­ve­rin­sa kans­sa. Al-Za­wahiri, joka oli 14-vuo­tiaana liittynyt Musli­mivel­jeskun­taan, kertoo muis­tel­­mis­saan Sayyid Qutbin mart­tyy­ri­kuole­man toi­mi­neen kipinänä, joka herätti ji­had-liik­keen halli­tusta vastaan. Al-Za­wa­hi­ri, jonka perhe­tuttaviin Qutb oli lukeu­tunut, ker­too: ”Aiem­min oli ajateltu, että ul­koi­nen viholli­nen on islamin ainoa viholli­nen. Say­yid Qut­bin­ kutsu us­kol­li­suu­teen Al­lahin yk­seyttä ja su­ve­re­niteet­­tia koh­­taan oli ki­pinä, joka sy­­tyt­ti is­la­mi­lai­sen val­lan­ku­­mouk­­sen is­­la­min vi­hollisia vas­taan ko­timaas­sa ja ul­ko­­mail­la.” Al-Za­wahiri antaa ymmärtää, että ni­men­omaan Qutbin­ ajatus Allahin su­ve­re­ni­tee­tis­ta ”aut­­toi oival­tamaan, että sisäi­nen vi­hol­­­linen ei ole vä­­hem­män vaa­ral­linen kuin ul­­koi­nen vi­hol­­li­nen ja että sisäi­nen vi­hol­li­nen on ulkoisen vi­hollisen käyt­tämä sät­ky­nukke ja ku­lis­si, jon­ka takana tämä piiles­keli käyn­nis­tääk­seen sodan is­lamia vastaan.” Al-Za­­­wa­hiri­ jat­kaa: ”Tä­mä mieli­val­­tainen ul­kois­­ten vihol­listen ja hei­dän sisäisten agent­tien­sa erot­telu toi­­­sis­taan on johta­­nut mo­niin tu­hoi­hin ja takaiskuihin, koska sa­mal­la kun liikkeen jä­se­net koh­ta­si­vat edessä ole­van vi­hol­­lisensa, he jättivät selkänsä paljaaksi tämän liitto­lai­sel­le. Tä­­ten heitä puu­ko­tet­tiin sel­kään niiden käs­kystä, jotka he koh­tasi­vat edessä.”

Mu­ham­mad Abd al-Sa­lam Faraj­
Mu­ham­mad Abd al-Sa­lam Faraj­

Mu­ham­mad Abd al-Sa­lam Faraj­ (1954–1982) yhdisti vuon­na 1979 Kairon ji­ha­dis­ti­solut al-Ji­had-jär­jestöksi (Tan­zim al-Ji­had), joka sit­­tem­min on tullut tun­ne­tuksi myös ni­mellä ”Egyp­tin is­la­milainen ji­had­” (EIJ). Faraj, joka oli koulu­tuk­sel­taan säh­köinsinööri ja jonka isä oli Musli­miveljes­kunnan jäsen, laati Koraa­nia, ha­dithe­ja ja fat­­woja vakuutta­vasti si­tee­raten vuonna 1980 pamfletin ni­meltä Al-Fari­dah al-Gha’ibah (suom. ”Laimin­lyöty vel­vol­­li­suus”), josta muo­dostui Egyp­tin jihadis­tien raa­mat­tu ja toi­­min­ta­käsi­kirja ainakin seu­­­raavaksi pa­riksi vuo­si­kym­­me­neksi. Siinä Faraj toteaa: ”Ji­­had Allahin asian puo­lesta (…) on velvolli­suus, jon­ka tä­män aikakau­den us­­kon­­op­pi­neet (ulama) ovat laiminlyöneet. He ovat tees­ken­nelleet ole­vansa tietämät­tömiä siitä, mut­ta he tietä­vät, että se on ainoa kei­no, jolla islamin kunnia saadaan palautettua ja va­kiin­nu­­tet­tua”. Farajin mukaan juuri ”jihadin lai­min­lyön­ti on syynä sille alemmuuden, nöy­ryytyksen, ha­jaannuksen ja pirs­tou­­tu­­nei­suu­den tilalle, jossa ny­ky­päi­vän muslimit elä­­vät”. Hän kan­nustaa musli­meja ryh­tymään jihadiin siteeraa­malla pro­feet­ta Mu­ham­ma­dia: ”Se, joka ei osal­listu mis­sään muo­­dossa ryöstö- ja sota­retkiin (is­la­min vihollisia vas­­taan) tai jonka sielu ei puhut­tele häntä roh­kai­se­malla häntä tais­te­le­maan us­kontonsa puo­­lesta, kuolee kuin sellai­nen, joka ei ole kos­kaan ollut mus­limi tai joka te­kopyhyyden jo­­tain lajia edusta­vana on vain ul­koisesti tees­ken­nellyt olevansa mus­limi.” Toi­nen vel­vol­li­­suus, jonka Fa­rajin mukaan jotkut ovat hy­länneet ja jotkut lai­min­lyöneet, on is­la­mi­lai­sen valtion perusta­minen. Hän pai­nottaa, että ”is­lamilaisen val­tion pe­rustami­nen ja kali­faa­­tin pa­laut­­ta­­mi­nen … ovat Herran käskyjä, joiden toi­meenpane­mi­seksi jokai­sen mus­li­min tulisi pon­nistella kai­kin voi­min” ja jatkaa: ”Kalifaa­tin ju­lis­ta­mi­sen täytyy perustua sii­­­hen, että on olemassa (alu­eellinen) ydin (josta se voi kas­vaa). Tämä (ydin) on isla­mi­lai­nen val­tio.” (Faraj 1986: 160–161, 165–166, 205–206.)

Farajin mukaan nykypäivän Egypti on kui­tenkin kaikkea muuta kuin isla­­mi­lai­nen valtio, koska sitä ei hallita islamin laeilla vaan ”epäuskon la­eilla, vaikka enem­mis­tö sen asuk­kais­ta on muslimeja”, ja syy­päitä tähän epäkohtaan ovat maan vallanpitä­jät, jotka ovat mo­ni­naisin ta­voin kapinoineet islamin uskoa vastaan ja siten luopuneet isla­mista. Hä­nen mu­kaansa maan tilannetta voi­daan verrata mon­golivallan aikaan, ja niinpä ny­kyi­siin ”us­kon­­luopioval­­lan­pitä­jiin” voi­daan sovel­taa samoja lainopil­li­sia näkemyksiä (fat­wa), joi­ta mongoli-in­vaasion aikana elä­nyt ibn Taymiy­yah (1263–1328) ja muut mer­kittä­vät us­kon­­oppi­neet ovat aiko­­jen saatossa an­taneet mongoli­­val­lanpitäjistä. Faraj sitee­raa ibn Tay­­miy­yahia: ”Jo­­kaista sel­laista ihmis­­ryhmää vastaan on taisteltava, joka kapinoi yh­tä­­kin is­lamin määräystä vas­taan, jos tuo määräys kuuluu islamin selkeästi ja luotet­ta­vas­ti välittä­miin mää­räyk­siin, vaikka tuon ryhmän jä­se­net lausuisivat islamin uskon­tun­nus­tuk­sen.” Faraj sitee­raa myös imaami Qadi Ayya­dia (1083–1149): ”Kun hänestä [hal­lit­si­jas­ta] tu­lee yhtäkkiä us­koton tai hän muut­taa Alla­hin la­kia tai ottaa käyt­töön [shari’an vas­tai­­sia] uudistuksia (bid’ah), hänellä ei ole enää joh­tajalta edelly­tet­tävää päte­vyyttä, häntä ei tarvitse enää to­tella, ja musli­meilla on vel­volli­suus ka­pi­noida häntä vas­taan, syöstä hä­­net val­lasta ja asettaa hänen ti­lalleen oikeu­den­mukainen imaami sit­ten, kun he pys­ty­vät siihen. Kun tämä tapahtuu ihmisryhmälle, heillä on velvol­lisuus ryhtyä ka­pi­naan ja syös­tä vallasta uskotto­mat.” Faraj myös muistut­taa, että islamin lain mu­kaan ”us­kon­luo­pio on ta­pettava, oli­vatpa olosuh­teet mitkä hyvänsä”. (Faraj 1986: 165–176.)

Faraj on tullut tunnetuksi en­nen kaikkea siitä, että hänen mielestään on tär­keäm­pää tais­tella lähellä ole­vaa vihollista vastaan kuin kaukana olevaa vihollista vas­taan. Siinä missä jot­kut hä­nen aikalaisis­taan olivat sitä mieltä, että mus­limien ensisijai­sena tehtävänä tu­li­si olla Jeru­salemin ”va­pauttami­nen”, koska se on osa ”Pyhää maata”, tai taistelu ”im­pe­ria­listeja” vastaan, Faraj tähdentää, että jihad tulee aloit­taa oman maan ”uskot­tomien” joh­ta­jien tuhoa­misesta ja kor­vaamisesta isla­milai­sella hal­linnolla. Hänen mielestään tä­mä on järkevää myös siksi, että juuri nämä ”us­kon­luopiohallit­sijat” ovat se pe­rusta, joka mah­­dollis­taa ”impe­rialismin” läsnä­olon muslimi­maissa. (Faraj 1986: 192–193.)

Faraj ei hyväksy sitä Muslimivel­jeskunnan edus­tamaa näke­mystä, jonka mukaan musli­mit elävät Me­kan­ vaihetta vastaavassa yh­teiskun­nassa, jossa on stra­te­­gi­sis­ta syistä pe­rus­­teltua lykätä jihadin aloitta­mista, vaan hä­nen mielestään Ko­raa­nin ilmes­tykset tulee hy­­väksyä niiden lopullisessa muo­dossa. Niinpä Faraj ko­rostaa, että isla­milaisen valtion pe­­rustamiseksi ei riitä pelkkä hartauden­har­joi­tus, hy­vänte­ke­väi­syys, opis­kelu, kirjasivis­tyk­sen hankki­minen, ha­keutu­minen tär­kei­siin yhteis­kun­nalli­siin ase­miin ja (väkivalla­ton) propaganda (da’wa) laajan kan­nat­taja­kun­nan luomiseksi. Faraj­ ei myös­kään usko, et­tä siihen riittäisi pelkkä poliitti­sen puolueen pe­rusta­minen, sillä tuo puolue jou­tuisi ole­maan mu­kana ka­fi­rei­­den lainsäädän­töelimissä, joissa la­keja pan­naan täytän­töön ot­ta­mat­ta huo­mioon sha­ri’a­-la­­kia. Näin ollen se joutuisi olemaan yh­teis­työssä ka­fireiden­ kans­sa ja käytännössä rakenta­maan ka­firi-valtiota, vaikka sen ta­voite on päin­vas­toin tu­ho­ta se ja korvata se islamilaisella te­okra­tialla. Ku­ten tunnettua, edellä mai­ni­tut menetel­mät, joita Faraj pitää riittä­mättö­minä, kuulu­vat yh­tenä osana Mus­li­mi­­vel­jes­kun­nan toi­min­ta­reper­tu­aa­riin. Faraj tor­juu omi­tuisena myös Shukri Mus­­ta­fan aja­tuk­sen siitä, että is­la­mi­laisen etu­joukon tulee en­sin muuttaa (hijra) uuteen, syr­jäiseen paik­kaan, jossa isla­mi­lai­nen valtio on määrä perus­taa ja josta mus­limihal­lit­sijoi­den on sitten määrä pa­lata ta­­kai­sin valloitta­jina. Faraj to­teaa, että kaikki edellä mai­nitun kaltai­set ajatuk­set ovat vain te­ko­syitä vältellä jihad-velvolli­suutta, jonka hän antaa ym­märtää olevan islamin kuu­des pilari, ja pai­not­­taa: ”Ei ole epäilystä siitä, että tämän maa­ilman epä­juma­lat saa­daan hä­viä­mään vain miekan voi­malla.” (Faraj 1986: 161, 182–190.)

Kuten yllä on ollu puhetta, kalifin puuttuminen Ottomaanien kalifaatin lak­kaut­ta­mi­sen jäl­keen on saanut monet sunnimuslimit epävarmoiksi sen suhteen, on­ko jihadin aloit­ta­mi­nen lu­vallista. Faraj (1986: 202–203) kom­mentoi pamfle­tissaan tätä ky­symystä koros­taen, että johta­jan puut­tumi­nen on pelkkä teko­syy vältellä jiha­dia, sillä mus­li­mit voivat aina va­lita johtajia keskuudes­taan. (Itse asiassa sen jäl­keen, kun Is­lamilainen val­tio 29.6.2014 julis­tautui ka­lifaa­tiksi ja Abu Bakr al-Baghdadi sen kalifiksi, hyök­kää­vän jihadin julista­miselle kalifaatin laa­jentamiseksi ei enää ole ollut ole­massa edes täl­lais­ta teoreettista estettä, tosin Islamilaisen valtion luhistuttua tilanne on jälleen epä­sel­vä.) Qutbin tavoin Faraj­ torjuu täy­sin ajatuksen, jonka mu­kaan jihad olisi luon­teeltaan vain puolustavaa, mutta koska hän pamfle­tissaan keskittyy ennen kaikkea Egyptin si­säi­seen tilan­teeseen, hänen päähuomionsa siinä on puolus­ta­vassa jihadissa (ji­had al-daf). Sha­ri’an mu­kaan puolustava jihad on tie­tyissä tilanteissa jokaisen mus­li­min hen­ki­lö­koh­­tai­­nen vel­volli­suus (fard al-ain), jonka suo­rit­tamiselle ei tarvita hal­lit­si­jan eikä min­kään muun auk­to­ri­teetin, ku­ten omien vanhem­pien tai jonkin järjestön, lupaa (Azzam 1979; Is­lam Q&A:69746). Faraj luettelee kolme tällaista ta­pausta: Ensim­mäi­nen on se, että mus­li­mi ja ‑kafi­riar­meijat kohtaa­vat, jolloin läsnä olevien musli­mien on pakol­lista jäädä tais­telemaan ­kafi­reita vas­taan. Toinen on se, että kafirit hyök­käävät isla­min alu­eelle, jolloin alueen asuk­kai­den hen­kilö­kohtai­sena velvollisuutena on taistella heitä vastaan ja ajaa hei­dät pois. Kol­mas on se, että imaami kut­suu ih­miset tais­telemaan. Usein mainitaan myös neljäs tapaus, joka on se, että kafirit ovat otta­neet mus­limeja vangiksi (Azzam 1979). Farajin mu­kaan tilanne Egyp­tissä on nyt se, että vihollinen elää aivan mus­limien kes­kel­lä ja vieläpä hallit­see muslimeja, sillä tuo vihol­li­nen ei ole ku­kaan muu kuin vallan lait­to­­mas­ti anas­ta­neet ”uskon­luopiohallitsi­jat”. Siksi Faraj tähden­tää, että jiha­din käymi­nen heitä vas­taan on jokaisen mus­li­min henki­lö­kohtainen vel­vollisuus. (Faraj 1986: 199–200.)

Islamin lähteitä ja uskonoppi­neiden fatwoja siteeraten Faraj (1986: 207–230) käy pam­fle­tis­saan läpi myös sodan­käyntiin liittyviä sääntöjä (esim. taistelu on sallit­tua, vaikka si­vul­lisina uhreina me­nehtyisi ih­miskilpinä pi­dettyjä muslimi­vankeja tai vi­hol­lis­jouk­koi­hin pakotettuja mus­limeja) ja tais­te­lutaktiikoita, ku­ten yöllisiä yllä­tyshyökkäyksiä, us­kot­to­­mien joukkoihin so­lut­tautumista, us­kotto­mien harhaut­tamista ja näille valehte­lemista. Vii­taten edellä puheena ol­lee­seen ta­qiyya-doktrii­niin islamin läh­teistä otettujen esi­merk­kien va­lossa hän muun muassa toteaa: ”Muslimi saa so­dassa tees­ken­nellä aitoa ystä­vyyt­tä viholli­sen kanssa, vaikka se menisi niin pitkälle, että hänen pitää tees­ken­nellä myös ku­vanpal­vontaa ja uskot­to­muutta”.

Al-Jama’a al-Islamiyya, ”Is­lamilainen ryhmä”, ”Egyptin islamilainen ryhmä” (EIG)

rahman
Omar Ab­del-Rah­­man, ”sokea sheikki”

Samaan aikaan kun Farajin al-Jihad-ryhmien toiminta oli kes­kittynyt Kai­roon, Gizaan ja Poh­jois-Egyp­tiin, ete­läm­pä­nä yliopistoissa vaikutti vuonna 1960-lu­vun lop­pu­puo­lel­la al­kun­sa saa­nut is­la­mis­tinen opis­kelijaliike, joka on sit­tem­min tunnettu nimellä al-Jama’a al-Is­­lamiyya (al-Ga­ma’a al-Isla­miyya) eli ”(Egyptin) Isla­mi­lainen ryh­mä” (EIG). Otet­tuaan opis­­­ke­­lijaliitot kont­rol­liinsa Islami­lainen ryh­mä, jon­ka hengelli­senä johtajana toimi Say­yid Qut­bin nä­ke­myksistä vai­­kut­­tei­ta saa­nut sheikki Omar Ab­del-Rah­­man­ (s. 1938), oli kas­vat­tanut vai­­ku­tus­val­taan­sa yli­opis­­tojen ul­ko­puolelle ja laa­jen­tunut kan­­sanliikkeeksi.

Ke­­sä­kuussa 1980 al-Jihad-järjestön joh­taja Faraj ja Islami­lai­sen ryhmän joh­taja Karam Zuh­di sopivat yhteistyöstä ja pyysivät sheikki Omar Ab­del-Rah­mania­ toi­mi­maan heidän liit­­tou­mansa hengellisenä johtajana. Ab­del-Rah­man­ suostui muftin tehtä­vään ke­väällä 1981 ja antoi muun mu­assa fatwan, joka oikeutti koptien ryöstä­misen ja sur­­maa­misen ji­ha­­din edis­­tä­miseksi, sekä fat­wan, jon­ka katsottiin oi­­keut­­tavan sur­­maa­maan is­la­min la­kia rik­ko­neen hall­itsijan, jol­lai­sena jiha­distit­ pi­ti­vät Egyptin presi­denttiä An­war Sadatia. So­piva ti­laisuus sala­murhaan il­maantui voiton­pa­raatin yh­tey­dessä 6.10.1981, jolloin al-Ji­had-jär­jestö (EIJ) surmasi Sadatin. Faraj ja joukko muita osal­lisia pi­dätettiin ja te­loi­tet­tiin 15.2.1982, ja yli 300 al-Jihadin jä­sentä, mukaan luet­tuna Aiman al-Zawahiri, pi­dä­tet­tiin. Kolme vuotta tutkin­ta­vankeu­dessa is­tunut Abdel-Rahman va­pau­tettiin salamur­ha­syyt­­teestä, mutta hänet pa­kotetiin maan­pa­koon. Eri vai­heiden jäl­keen ”so­keana sheik­ki­nä” tunnettu ­Ab­del-Rahman pidätettiin Yh­dysval­loissa vuoden 1993 World Trade Cen­te­rin pommi-iskun tutkin­nan yh­tey­dessä, ja hän kärsi elin­kautis­ran­gais­tusta osallisuu­des­ta terrori-iskujen suun­nitte­luun New Yor­kissa aina kuole­maansa saakka. ­Ab­del-Rah­man me­neh­tyi 18.2.2017.

Al-Qa’idan varhaisvaiheet

azzam
Ab­dul­lah Yu­suf Azzam

Yksi seikka, jota Sayyid Qutb oli koros­tanut teokses­saan Ma’alim fi al-Tariq, oli se, että is­la­min ”va­pauden julistus” ei rajoitu arabei­hin ja että taker­tuminen sellai­sin asioihin, ku­ten ko­timaa, kan­sal­li­suus ja rotu, on shirkiä eli jonkin muun kuin yksin­omaan Allahin pal­vomista, ja hän oli painotta­nut, että ainoa kotimaa, jota kohtaan mus­limi voi olla lo­jaa­li, on Dar al-islam – maail­man­laa­jui­nen is­lamin alue (MS: 60, 132–133). Tämä globaali, kan­­salliset rajat ylittävä perspek­tiivi um­­maan, maa­il­man­laa­jui­seen isla­min us­kon­to­kun­taan, ja lojaalius sitä koh­taan tu­li­vat ajankoh­tai­seksi, kun Neu­vos­to­­lii­ton jou­kot saapui­vat Afganis­tanin so­­dan näyt­tä­möl­le lop­pu­­vuo­des­ta 1979. Yksi en­sim­mäi­sis­tä ara­beista, jotka liit­tyivät ji­ha­­diin Neu­vos­to­liittoa vas­­taan, oli sheikki Ab­dul­lah Yu­suf Azzam (1941–1989).

Palestii­nan brittiläi­ses­sä man­daa­tissa syntynyt Azzam, joka oli liit­tynyt Jor­­da­nian Mus­li­mi­­vel­jes­kuntaan 1950-luvun puoli­vä­lissä, opiskeli 1970-luvun al­ku­vuo­­si­na is­lamilaista la­ki­tie­dettä al-Azhar-yliopis­tossa Kai­rossa, jossa hän tu­tus­tui muun mu­assa Qutbin per­hee­seen, sheikki Ab­del-Rahma­niin ja mahdolli­sesti Aiman al-Zawahiriin. Val­mis­tuttuaan toh­­to­rik­si vuonna 1973 hän opetti Jordani­assa Am­manin yli­opis­tossa, josta hän joutui läh­­temään radikaalien nä­kemys­tensä vuoksi vuonna 1980. Sen jäl­keen hän siirtyi Saudi-Ara­­bi­aan, jossa hän toimi jonkin aikaa lehtorina Kunin­gas Abdul Azi­zin yliopis­tossa Jed­das­sa. Sa­massa yliopis­tossa vuo­sina 1976–1981 oli kirjoilla Osama bin Laden (1957–2011), joka oli Muslimiveljeskunnan jäsen ja jo­ka mah­dol­li­sesti tuos­sa vai­­heessa ta­­pa­­si ensi ker­ran Az­za­min, tu­le­­van men­to­rin­sa. Toi­nen mer­kit­tävä Abdul Azi­zin yli­opis­tos­sa vai­kuttanut hah­mo oli Sayyid Qutbin pik­ku­veli Mu­­ham­­mad Qutb (1919–2014), joka oli muut­ta­­nut Sau­di-Ara­­bi­aan va­pau­­dut­­tu­aan van­ki­­las­ta vuon­na 1972. Bin La­denin ke­r­ro­taan käy­­neen sään­nöl­li­ses­ti vel­jen­sä Sayyidin pe­rin­töä vaa­lineen Muham­mad Qutbin lu­en­­­noilla ja inspi­­roi­­tu­neen suu­res­ti Sayyid Qutbin teok­­sista.

Vuonna 1980 Azzam tapasi Mekassa Musli­miveljeskunnan eri­tyis­toi­min­ta­­osas­ton joh­ta­jan sheikki Kamal al-Sana­nirin, Sayyid Qutbin langon, joka oli käynyt Pakista­nissa tu­ke­mas­sa Afganistanin ji­ha­dia ja luo­massa kontak­teja mujahi­dinien johtajiin. Al-Sananiri sai Azzamin silmät avautumaan Af­ga­nistanin asi­alle, ja Azzam päätti muuttaa vuonna 1981 Pakistaniin. Siel­lä hän toimi aluksi opet­ta­­jana Is­lama­ba­din kan­sain­vä­li­­sessä is­la­mi­lai­­ses­sa yli­opis­tossa. Mainitta­koon, että yh­tenä hänen op­pi­laa­naan oli Mul­lah Krekar (s. 1956), vuon­na 2001 perustetun Ansar al-Is­lam ‑kurdi­­jihadisti­jär­jes­tön en­­tinen joh­taja, jo­ka on tällä het­kellä pidätet­tynä Nor­jassa. Ansar al-Islam oli vii­meksi nä­ky­västi julki­suu­des­sa mar­ras­kuussa 2015, kun sen jäseniä pidä­tettiin use­assa Euroopan maassa terrori-is­­kun val­miste­lusta epäiltyinä (MTV 12.11.2015). Is­lamabadista Azzam muutti myö­hem­min Peshawa­riin, lä­hemmäs Afga­nistania. Sieltä käsin Azzam matkusti laajalti Af­ga­nis­ta­nis­sa tukemassa jiha­dia ja luo­massa yhteyk­siä muja­hidinien johta­jiin ja heimo­pääl­lik­köi­hin.

Vuon­na 1984 Azzam perusti Peshawariin yh­dessä Osama bin Ladenin kanssa ”Mu­ja­hi­­di­nien­ pal­ve­lu­toimis­ton” (Maktab Kha­damat al-Muja­hi­dIn, MAK), joka avus­ti käy­tännön asiois­sa Afganista­niin taiste­lemaan matkalla olleita arabijiha­dis­teja ja jota pidetään al-Qa’i­dan edel­täjäjärjestönä. Aiem­min sa­mana vuonna Azzam oli jul­kaissut kuului­san fat­wan­sa ”Muslimimaiden puolustus”. Siinä hän täh­den­tää, että yksi tärkeim­mistä velvolli­suuk­­sista, jonka mus­limit ovat unoh­ta­neet elä­mäs­tään, on ji­had, ja sen vuoksi he ovat al­ka­neet muis­tut­taa ”tul­van kuljettamaa ros­kaa”. Azzam lu­et­telee tilan­teet, joissa jiha­dista tu­lee shari’an mukaan jokai­sen muslimin henkilökohtai­nen velvol­li­suus (fard al-ain) ja kes­­kit­tyy eri­tyi­sesti tapauk­seen, jossa kafi­rijoukot ovat hyökänneet muslimi­maa­han. Toi­sin kuin Fa­raj hän ei kui­tenkaan julis­ta muslimimaiden vallanpitäjiä us­kon­luopi­oiksi, joi­ta vastaan mus­limien tulisi ensim­mäiseksi taistella, vaan Mus­li­mi­vel­jes­­kun­nan strate­gian mukaisesti hän pyrkii luo­maan yh­teis­hen­keä eri mus­li­mi­­ryh­mien välille ja kutsu­maan maa­ilman kaikki muslimit puo­lusta­vaan jiha­diin is­lamin alu­eelle hyökän­nyttä yh­teis­tä ulkoista vihol­lista vastaan. Azzam sitee­raa ibn Taymiy­ya­hia: ”Jos viholli­set saa­pu­vat muslimi­maahan, ei ole epäi­lys­tä, että lähimpien ja sen jälkeen toiseksi lähim­pien vel­vol­li­suu­tena on tor­jua heidät, koska muslimi­maat ovat kuin yksi maa”. Tä­män ja mui­den sa­­man­suun­tais­­ten lainausten pohjalta Azzam toteaa, että jos kafirit vä­him­mäs­sä­kään mää­­rin loukkaavat musli­mialu­een koskematto­muutta, jihadista tulee tuon alu­een ja lä­his­­töllä ole­vien mus­li­mien hen­ki­lö­­koh­­tai­nen vel­vollisuus, ja jos nämä eivät on­nistu kar­kot­­ta­maan kafi­reita re­surs­sien puut­teen tai saa­mat­tomuu­den joh­dosta, silloin ji­ha­dista tu­­lee seuraavaksi kau­em­­pa­na ole­vien mus­limien hen­­­k­i­­lö­­­koh­tai­nen velvollisuus ja niin edel­­leen, kunnes jihadista tulee lo­pulta maa­il­man kaik­kien muslimien henkilö­kohtai­nen vel­­vol­li­suus. Näin hän päätyy siihen joh­to­­pää­tel­­mään, että jihad on nyt jokaisen Maan pää­llä olevan musli­min henkilökoh­tainen velvolli­suus, ja to­teaa kaik­kien mus­li­mien ole­van syn­tisiä niin kauan, kuin yk­sikin alue, joka joskus on ollut isla­milai­nen, on ka­fi­rei­den hal­lussa. Tämä Azzamin propa­goima ajatus on yksi peruspila­reista, jonka va­raan ny­kyi­­nen glo­baalin jiha­din­ ideologia ra­kentuu ja joka muodostaa tär­keän ele­mentin ji­had-is­­ku­ja te­kevien ”yksi­näisten susien” maailmanku­vassa.

Azzam kuiten­kin täh­densi, että nykypäivän muslimi­en ”synti” – piit­­taa­­mat­to­muus Af­ga­nis­tanin, Pa­les­tii­nan, Fi­lip­pii­nien, Kash­mirin, Liba­no­nin, Tshadin ja Erit­rean tilan­teesta – on ras­kaampi kuin se synti, jonka he ovat perineet men­neil­tä mus­li­misukupolvilta näi­den menetet­tyä alueita kafi­reille. Niinpä tä­män periaatteen mukaisesti hän kehotti mus­li­­meja keskittä­mään kaikki so­tilaalliset ja ta­loudelliset voi­mava­rat sen het­ken keskeisille kon­fliktialueille: Af­ga­nis­taniin ja Pa­lestiinaan. Eri­tyi­sesti niitä, joi­den ei ollut mahdollista aloit­taa jihadia Pales­tii­nassa, hän kannusti läh­temään Afga­nis­taniin, jonne mujahidinien oli helppo päästä ja jossa taiste­lua käytiin selkeästi islamin nimissä toi­sin kuin Pa­lestii­nas­sa, jossa palestiinalais­johtajien jou­kossa oli Neu­vos­toliiton tuke­mia, maallista val­tiota aja­via ara­binationalis­teja ja kommu­nis­teja.

Pamfletis­saan ”Liity ka­ravaa­niin” Azzam ko­rosti, että jihad on islamin huippu, joka saa­vu­te­taan as­teittain. Ensim­mäinen vaihe on hijra eli muut­ta­minen, joka hä­nen mukaansa on ehdottoman vält­tä­mätöntä ji­hadin kan­nalta. Sitten seuraa val­mistautumi­nen, sitten ri­bat eli vartiointi etulinjassa mus­limialu­ei­den puolus­tamiseksi ja lopulta tais­telu. Qutbia mu­­kaillen Azzam (2009c: 140) katsoi, että isla­milaisen yh­teis­kunnan perus­ta­misessa kes­keis­tä roolia näyttelee hyvin kou­lu­­tet­tu ja valmistau­tunut jihadistien etu­joukko, ja tämä kou­luttautumi­nen ji­ha­diin edustaa edellä mainittua Me­kan vai­hetta. Siinä missä Fa­raj oli kat­so­­nut, että islamilainen valtio tulee pe­rustaa ylhäältä alas­päin siten, että vallanku­mouk­­sellinen etujoukko anas­ta­a ensin vallan uskon­luopiohal­litsijalta, Azzam ko­rosti, että isla­milaisen yh­teis­kunnan pe­rusta­minen edellyttää ”vankkaa tuki­kohtaa” tai ”vank­kaa pe­rus­taa” (qa’ida sulba). Sillä hän viittasi ennen kaikkea maan­­tie­­teel­li­seen alu­ee­seen, jos­sa muslimi­nuoret voisivat saada ji­had-koulutusta (tarbiyya jiha­diyya) ja kasvat­taa so­ti­laal­lista mahtia muslimi­alueiden takai­sinval­tausta var­ten (Azzam 2009a; Hegg­ham­mer 2009: 100), mutta joissakin yhteyk­sissä hän viittasi sillä myös taistelua joh­ta­vaan, ka­rais­tu­neeseen ji­hadistien etu­joukkoon (Azzam 2009c). Azzam visioi Af­ganista­nin toi­­mivan alu­­eena, josta käsin ji­hadis­tien oli määrä käyn­nis­tää musli­mialu­eiden ta­kaisin­val­taus sa­maan tapaan, kuin Muhammad oli käyt­tänyt Me­di­naa tu­kikoh­tana, josta kä­sin hän tais­te­li mekka­laisia vastaan. Azzam ju­listi: ”Tämä vel­volli­suus [tais­tella] ei raukea Afga­nista­nis­sa saa­dun voiton myötä, ja jihad pysyy henkilö­kohtai­sena vel­vol­lisuu­tena, kun­nes kaik­ki muut maat, jotka aiemmin olivat muslimi­alueita, tulevat takaisin meille ja islam hal­lit­see niissä jäl­leen. Edes­sämme on Pa­les­tiina, Buhara, Liba­non, Tshad, Erit­rea, So­ma­lia, Filippii­nit, Burma, Etelä-Jemen, Tash­kent, An­dalu­sia…” (Sa­geman 2004: 3; Hegg­ham­mer 2009: 100.) Ku­ten Osama bin Laden on ker­to­nut, arabi­mu­jad­hi­dinit käyt­tivät sanaa qa’i­da eli ”tuki­kohta” myös konk­reet­ti­sem­massa merkityk­sessä viittaa­maan Af­ganista­nis­sa si­jainneisiin har­joitus­leireihin, ja siitä tuo sana sit­ten levisi ylei­sem­pään käyt­töön vuon­­na 1988 pe­rus­te­tun al-Qa’ida-järjes­tön nimeksi (CNN 5.2.2002).

Erityisesti 1980-luvun puolivälin jälkeen Azzam kiersi laajalti ym­päri Lä­hi-Itää, Eu­roop­paa ja Pohjois-Ame­rikkaa propagoi­massa näkemyk­siään, ke­rää­mässä va­ro­ja ja rek­ry­toi­mas­­sa jihadisteja­ Afga­nista­niin, mistä syystä häntä ti­tuleerataan ”glo­baalin jihadin isäk­si”. Vuonna 1987 Azzam auttoi perusta­maan pakistani­lai­sen ­jihadisti­ryhmän Lash­kar-e-Tai­­ban, joka suo­ritti Mum­bain veri­set ter­rori-iskut marraskuussa 2008. Azzam tuki myös kai­kin mahdol­lisin resurssein vuonna 1987 perus­tettua Ha­ma­sia, Gazassa toimivaa Mus­li­miveljeskunnan siipeä, ja hänellä oli hy­vin läm­minhen­kinen suhde sen johta­jaan Ah­med ­Yas­siniin, jonka Israel myöhem­min surmasi oh­jusiskulla 22.3.2004. Ha­masin pe­rus­­kirja, jossa jär­jestön tavoit­teiksi on mai­nittu Israelin val­tion tuhoami­nen ja maa­ilman kaik­­kien juuta­laisten tap­pami­nen, heijastaa monilta osin ni­menomaan Azzamin aja­tuk­sia (Maliach 2010). Is­raelin–Palestii­nan kon­fliktia Azzam kommentoi to­teamalla: ”Pa­les­tii­nan on­gelma on rat­kaistavissa vain jihadin avulla – jihadin­ ja kivää­rin avulla, ja siinä kaik­ki. Ei neuvotteluja, ei konferens­seja, ei dialogeja” (Hegg­hammer 2009: 99).

EIG ja EIJ Afganistanissa

zawahiri
Ai­man al-Za­wa­hi­ri

Vuonna 1986 EIG:n ja EIJ:n jäseniä mat­kusti Pa­kis­ta­niin ja Afganistanin osal­lis­tuak­seen ji­ha­diin af­gaani-ara­bien rinnalla. Näiden joukossa oli Ai­man al-Za­wa­hi­ri, joka nousi EIJ:n joh­toon vuonna 1987. Vielä tuossa vai­­heessa EIJ määritteli it­selleen tärkeys­jär­jes­tyk­ses­sä seu­raavat tehtä­vät: 1) [Egyptin] syn­tisen uskon­luo­pio­hal­lit­sijan kaataminen, 2) tais­­teleminen jo­kaista is­la­min hylän­nyttä mus­limiyh­tei­söä vas­taan, 3) kali­faatin uu­­del­­­leen­­pe­rus­ta­­mi­­nen ja kalifin aset­ta­mi­nen vir­kaan, 4) ko­­ti­maan [Egyptin] va­paut­ta­mi­nen, van­­kien vapaut­ta­minen ja us­konnon levittä­minen (Ger­ges­ 2009: 33). Tä­mä prio­ri­teet­ti­lis­ta oli selvästi eri­lai­nen kuin Az­za­mil­la, joka piti taistelua mus­li­mi­val­tioi­­den johta­jia vas­taan fit­na­na, epä­so­pua ai­heut­ta­va­na kan­san­kii­ho­tuk­se­na (Sageman 2004: 28, 37). On il­meis­tä, että al-Zawahirin stra­tegiana oli hankkiutua lä­helle bin La­denia, mil­jo­nää­­riä ja Af­ga­­nis­ta­nin jihadin va­rainhankkijaa, ujut­taa tämän lähipiiriin EIJ:n jäseniä ja saada tä­mä loitontu­maan Azzamista ja oh­jaa­maan valtaosan rahoi­tuksestaan EIJ:lle. Al-Za­wahiri esit­­teli bin Ladenille muun muassa Abu Ubaidah al-Banshirin (1950–1996) ja Mo­ham­med Ate­­fin (k. 16.11.2001), jotka sit­tem­min kohosivat al-Qa’idan­ ylim­miksi sotilasko­mentajiksi ja jot­ka olivat myös bin La­denin, al-Za­wahirin ja mui­den ji­hadistijoh­tajien­ kanssa elo­kuus­sa 1988 te­ke­mäs­sä pää­töstä al-Qa’idan perustamisesta ja jihadin laa­jenta­miseksi Afga­nis­ta­nin ra­jo­jen ul­ko­puo­lel­le.

Niin EIJ:lle kuin EIG:llekin Af­ganistan mer­kitsi ennen kaik­kea väliaikaista tais­te­­lu­har­joi­tus­­lei­riä, jonne mujahi­dinien oli mahdollista mennä koulut­tautumaan pala­takseen sit­ten tais­tele­maan omien koti­maidensa ”us­kon­luopiohallit­sijoita” vastaan. Muistel­missaan ”Ri­­tarit profee­tan sota­lipun alla” Al-Za­wahiri kertoo ymmärtä­neensä, että ”jihadisti­liike tar­vit­see aree­nan, joka toimisi hau­to­mona, jossa sie­menet itävät ja jossa se voisi hankkia käytän­nön ko­kemusta taiste­lusta, poli­tii­kasta ja orga­nisoitu­misesta”. Hänen huo­lenai­hee­­naan oli pit­kään ollut, mis­tä löy­tää turvalli­nen tuki­kohta-alue jihad-toi­min­nalle, sillä ta­san­koisena alu­eena Egypti ei ollut suo­tuisa sissi­toimin­nalle. Kun hän sitten vuo­sina 1980–1981 oli pariin ottee­seen ollut Pakistanissa te­kemässä avus­tus­työtä afgaa­ni­pa­ko­lais­­ten hy­väksi, hän oli tullut tie­toiseksi Afga­nistanin sota-areenan tar­joa­mista mah­dol­li­suuk­­sista. Hän kat­soi Af­ga­nistanin sopi­van ihanteelli­sesti tulevien ji­hadistien hauto­mok­si useasta­kin syystä. Al-Zawahiri­ selit­tää: ”Mus­limi­nuo­ret Afganis­tanissa kä­vivät so­taa mus­li­mi­alueiden vapaut­ta­miseksi puh­taasti islamin ni­missä, mikä oli elintärkeää, sillä mui­den asioiden ajaminen tai yh­distä­minen is­la­miin hämärsi ra­joja ystä­vien ja vi­hol­lis­ten vä­lillä. Af­ganista­nissa kaikki oli selkeää: musli­mikansa­kunta kävi jihadia isla­min ni­mis­sä ul­komaista vihol­lista vastaan, joka oli uskoton hyökkääjä, jota ko­timaassa tuki kor­rup­toitu­nut, us­kon­luopiohal­litus. Mo­nissa muissa tapauk­sissa ero musli­mien ja vi­hollis­ten välillä ei ol­lut niin sel­keä.” ”Erityisesti sen jäl­keen, kun Neuvostoliitto oli vetäyty­nyt Af­ga­nistanista, Afganistan oli myös käytän­nön esimerkki ji­ha­dista luo­piohal­litsijoita vas­taan, jotka olivat liittoutu­neet is­lamin ulkomais­ten vi­hollisten kanssa”, toteaa al-Zawahiri ja jat­­kaa: ”Se oli ää­rimmäisen tär­keä har­joi­tus­­kurs­si muslimi­jihadistien val­mista­miseksi käy­­mään heidän odot­ta­maansa taistelua maa­pal­loa hallitse­vaa superval­taa, Yh­dys­val­to­ja, vastaan. Se an­toi mah­­dol­­­li­­suu­­den eri maista tulleille jiha­dis­teille tutustua toi­siinsa, luo­da kon­tak­teja ja op­pia toisil­taan.”

Globaali jihad juutalaisia ja ristiretkeläisiä vastaan

Kun Neuvostoliito oli kesällä 1987 ilmoittanut vetäytyvänsä Afganistanista ja sen vii­mei­set joukot olivat poistuneet maasta 15.2.1989, Afganistaniin ke­rään­ty­nei­den ji­ha­dis­ti­joh­ta­­jien parissa heräsi kysymys ”Mitä seuraavaksi?”. Abdullah Azzam­, joka vastusti tais­te­lua arabihallituksia vastaan ja ha­lusi sen sijaan yh­dis­tää koko globaalin umman puo­lus­ta­­vaan jihadiin ulkoista hyökkääjää vastaan, katsoi, että jihadistien­ seuraavana tehtä­vä­nä oli siirtyä taistelemaan toisille mus­li­mi­aluei­l­le, jotka oli aiemmin menetetty tai oltiin nyt vaa­rassa menettää kafireille. Jihad olisi näin pitkälti siirtynyt mus­limimaa­ilman peri­fe­­­riaan, ku­ten Filippiineille, Kash­miriin, Kau­­ka­siaan, Bosniaan ja Somaliaan. Tämä ei tyy­­­dyt­tä­nyt EIJ:tä ja EIG:tä, joi­den yk­köspriori­teettina edelleen oli Egyptin ”us­kon­­luo­­pio­hal­­­lituk­­sen” kaataminen – Mu­ham­mad Abd al-Salam Farajin viitoittaman linjan mu­kai­sesti. Azzam sai sur­mansa 24.11.1989 au­to­pommi-iskussa, jonka tekijöitä ei ole saatu sel­vil­le, mutta eräi­den speku­laati­oiden mu­kaan Azzamin salamurha saattoi liittyä hänen ja egyp­tiläisten välisiin eri­mielisyyksiin al-Qa’idan­ tulevai­suu­desta. 1990-luvun maail­man­po­­liit­tiset tapahtumat johtivat kuitenkin vähi­tel­len siihen, että al-Qa’ida omaksui lopulta uu­den, kol­mannen strategian, joka erosi niin Azzamin visiosta kuin egyp­tiläistenkin en­si­sijaista tavoitteista mutta toi­saalta välil­lisesti edisti niitä molempia. Al-Qa’idan uudeksi yk­­kös­priori­teetiksi 1990-luvun jälki­puoliskolla nousi globaali jihad kaukovihol­lista, Yh­dys­val­toja ja sen liitto­laisia, vas­taan.

Siirtyminen Sudaniin

Neuvostojoukkojen lähdettyä vuonna 1989 afgaanimujahidinit ryhtyivät so­ti­maan kes­ke­nään, mikä pakotti bin Ladenin, al-Zawahirin ja heidän egyptiläiset kumppaninsa et­si­mään uutta tukikohtaa. Bin Laden palasi joksikin aikaa Saudi-Arabiaan, mutta poliittista vai­noa pelänneiden egyptiläisten ei ollut mahdollista palata omaan kotimaahansa. Hy­väl­tä vaihto­ehdolta vaikutti Sudan, jossa Hassan al-Tu­rabin (s. 1932), Muslimivel­jes­kun­nan jäsenen, johtaman ”Kan­sal­li­sen is­lamilaisen rintaman” (NIF) kanssa liittoutunut ken­raali Omar Hassan al-Bashir (s. 1944) oli kaapannut vallan kesäkuussa 1989. Ta­vat­tuaan al-Turabin al-Qa’idan johtajat päättivät siirtää päämajansa Khartumiin, jonne myös bin Laden muutti sen jälkeen, kun hänet oli karkotettu Saudi-Arabiasta vuonna 1992. Sudanista käsin EIJ ja EIG jatkoivat Egyptin hallituksen vastaisia terrori-iskujaan niin Egyptissä ja ulkomaillakin.

Kesä­kuussa 1995 al-Zawahiri ja EIG päättivät toteuttaa yhdessä näyt­tä­vän operaation, jon­ka tar­koituk­sena oli mur­hata Sudanin tiedustelupalvelun avus­tuk­sella Egyptin pre­si­dent­ti Hosni Mubarak tämän vie­raillessa Etiopian pää­kau­pun­gissa Addis Abebassa. Yri­tys kuitenkin epäonnistui, ja pian tuon jäl­keen Sudanin tiedustelupalvelu närkästyneenä mää­räsi al-Zawahirin poistumaan maasta tä­män te­loitutettua Sudanin maaperällä Egyp­tin hallituksen kätyriksi epäillyn henkilön. Samaan aikaan kan­sain­välinen paine Su­da­nia vastaan kasvoi ja myös bin Laden seu­raaji­neen pakotettiin lähtemään maasta. Bin La­den palasi Afganistaniin tou­kokuussa 1996 ja loi nope­asti hyvät välit Talibanin johta­jaan Mullah Omariin (1960–2013), jonka hän julisti ”us­ko­vaisten komentajaksi” (amir al-mu’­mi­nin). Taliban salli bin Ladenin liikkua ja suorit­taa ope­raatioita vapaasti Af­ga­nis­ta­nis­sa, jonne myös raha­pu­lasta kärsineen EIJ:n johtaja lopulta al-Za­wa­hi­ri palasi kier­rel­ty­ään sitä ennen Aasiassa ja Eu­roo­passa ja vietettyään muun muassa Dagestanissa viisi kuu­kautta – eräiden tietojen mukaan pidätet­tynä, tois­ten tietojen mukaan FSB:n kou­lu­tuk­sessa.

Osama bin Laden
Osama bin Laden

Sudanissa al-Qa’idan johtohenkilöt olivat hah­mo­­tel­leet järjestön tulevaa toi­min­ta­lin­jaa, jo­ka alkoi muut­tua yhä an­ti­ame­rik­ka­lai­sem­paan suuntaan. Saddam Hus­­seinin hyö­kät­tyä Ku­waitiin 2.8.1990 saudihallinto oli kieltäytynyt ottamasta vastaan bin La­de­nin tar­joa­maa apua kuningaskunnan ra­jo­jen suojelemiseksi ja Ku­waitin puo­lus­ta­mi­sek­si ja tur­vau­tunut sen sijaan Yh­dys­valtain johtaman liit­touman apuun. Tämä oli saa­nut bin La­de­­nin katkeroitumaan, ja vielä pa­hem­paa verta herätti se, että Saudi-Ara­biaan jäi Yh­dys­val­tain sotilastukikohtia vie­lä vuo­si­kau­sik­si sen jälkeen, kun Persian­lahden sodan var­si­nai­set sotatoimet oli­vat päät­tyneet vuonna 1991. Bin La­den, joka paheksui myös Yhdys­val­tain va­rauk­se­ton­ta tukea Isra­elille, kut­sui yhdysvaltalaisjoukkojen läsnäoloa Saudi-Ara­bi­assa ”kahden pyhäkön [Mekan ja Me­di­­nan] maan miehi­tykseksi”. Lisäksi Yhdys­val­tain joukko­jen osal­lis­­tuminen YK:n rau­han­­turvaoperaa­ti­oihin So­mali­as­sa 1992–1994 oli he­­rät­tänyt al-Qa’idan joh­ta­jissa vai­no­har­haista pel­koa siitä, että ky­seessä oli Yh­dys­­val­tain johtama salainen suuri strategia mus­­li­mi­maiden valtaa­miseksi. ”Meidän on py­säy­tet­tävä käärmeen pää”, oli bin La­den todennut ja jat­­kanut: ”Käärme on Amerikka, ja mei­dän on pysäytettävä Amerikka. Mei­dän on pysäytettävä se, mitä he ovat tekemässä Af­ri­kan sar­vessa.” (Aita 6.2.2001.) Lä­pi 1980-luvun Yh­dysvallat oli tukenut mujahidineja Af­ga­nistanissa antamalla näille kou­lu­tus­ta, rahaa, aseita ja muita tarvik­keita estääk­seen Neu­vostoliiton val­ta­pii­rin laaje­ne­mis­ta ja vahvistaakseen Afganistania sunni-isla­mi­lai­se­na pus­kuri­valtiona Iranin shiialaista teo­kratiaa vas­taan. Nyt uudessa tilanteessa al-Qa’i­da katsoi juuri Yh­dysval­to­jen kui­ten­kin muodostavan pääuhan maail­man­laa­jui­sel­le isla­mis­tiselle liikkeelle (Sageman­ 2004: 44).

Al-Qa’idan vi­hamielisyys Yhdysvaltoja kohtaan tuli lopulta selkeästi ilmais­tuksi fat­wassa ”Ji­hadin ju­listus kah­den pyhäkön maata miehittäviä amerikkalaisia vastaan – karkot­ta­kaa us­kotto­mat Ara­bian niemi­maalta”, jonka bin Laden jul­ka­isi Afganis­tanista käsin vuon­­na 1996. Siinä bin Laden viittaa ibn Tay­miyyahiin (1263–1328), joka jihadistien usein sitee­raa­massa fat­wassa on todennut: ”Puo­lus­ta­­vas­sa ji­ha­dissa on kyse hyökkääjän kar­­­kottamisesta, ja se on velvoit­tavin ji­ha­din muoto. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että on pa­kollista puolustaa us­kontoa ja sitä, mikä on py­hää. Heti imanin (uskon) jälkeen tärkein vel­vol­lisuus on kar­kottaa viholli­nen, joka hyökkää us­kon­toamme ja maallisia asioi­tam­me vastaan. Tälle jihadille ei ole vaatimuksia, kuten va­rusteita ja kul­kuneuvoja, vaan jo­kai­nen koh­taa vihollisen kyky­jensä mukai­sesti.” (Azzam 1979; Ma­sood Azhar 2011.) Bin La­den ei pitänyt yhdysval­talaisjoukko­jen läsnäoloa Saudi-Arabiassa pelkästään mie­hi­tyk­senä vaan myös pyhäinhä­väistyksenä. Hän katsoi, että saudi­hallinto oli rikkonut Mu­ham­madin kuolinvuo­teellaan antamaa määräystä karkottaa kaikki muut kuin muslimit pois Arabian niemimaalta: kuten tunnettua, Sahih Bukhari -hadithko­koelman (4:52:288) mu­kaan Muham­mad oli käskenyt karkottaa mo­nijumalaiset pois Arabian nie­mi­maalta ja Sa­hih Muslimin (19:4366) mukaan Muham­mad oli itse van­nonut kar­kottavansa juuta­lai­set ja kristityt pois Arabian niemi­maalta niin, ettei sinne jää ketään muita kuin mus­li­me­ja. Niinpä bin Laden pää­tyy fatwassaan sii­hen johtopäätelmään, että sillä hetkellä ”sel­väs­­tikään us­kon jälkeen ei ole tär­keämpää velvol­lisuutta kuin ajaa amerikkalainen vi­hol­li­nen ulos py­hältä maalta”.

Entä sitten taistelu lähivihollista, muslimimaiden ”uskon­luopiohallit­sijoita”, vas­taan? Bin La­den si­teeraa fatwassaan jälleen ibn Taymiyyahia, jonka mu­kaan kah­desta uhasta on en­­sin torjuttava suu­rempi vähäi­semmän ku­stan­nuk­sella: ”Is­lamin ih­misten tulisi yh­dis­tää voimansa ja tukea toisiaan pääs­täk­seen eroon ’pääkufrista’ [sellaisesta ”epäuskoa” edus­ta­vasta ta­hosta, jo­ka muo­dostaa suu­rimman uhan islamille], joka kontrolloi is­la­mi­lai­sen maailman maita, ja heidän tulisi jopa sietää vä­häi­sempää hait­taa päästäkseen eroon suuremmasta hai­tasta, suu­remmasta kufrista.” Niinpä, vaikka bin Laden soi­maa fat­­wassaan ankarasti saudihallintoa umman pettämisestä, liittymisestä kufrin puolelle ja toi­­mi­mi­ses­ta muslimeja vastaan, hän kehottaa muslimeja vaka­vasti jättämään tois­tai­sek­si syrjään keskinäiset erimielisyy­tensä ja iskemään pää­vihollista, ”sio­nistis­-ris­ti­ret­ke­läis­tä liit­toumaa”, vastaan: ”Hallinto on täysin vastuussa siitä, mikä on koh­dan­nut maata ja kan­sa­kuntaa; kuitenkin miehittävä amerikkalaisvihollinen on ensisijainen ja pää­syyl­li­nen tilantee­seen. Siksi pon­nistelut tulisi keskittää vi­hol­li­sen tuhoamiseen, taistelemiseen si­tä vastaan ja sen tappa­miseen, kun­nes Allahin ar­mosta se on täysin lyöty.” Bin Laden myös toteaa: ”Niinpä kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että tilan­netta ei voida korjata (varjoa ei saada suoristettua, jos sen lähde, keppi ei ole suora) tart­tumatta ongelman juureen. Tä­ten on olennaista iskeä päävihollista vastaan, joka on jaka­nut um­man pikku maiksi ja aja­nut sen viime vuosikymmenten aikana sekaannuksen tilaan. Sionis­tis-ris­tiret­keläi­nen liit­­tou­ma ryhtyy aina nopeasti toimiin pi­tääk­seen aisoissa tai keskeyttääkseen jo­kai­sen is­­lami­laisissa maissa tapahtuvan ’korjaus­liikkeen’.”

Perusideana tässä al-Qa’idan uu­des­sa strategiassa on se, että kun mus­li­mi­mai­den maal­lis­tuneita hallitsijoita ”sät­ky­nuk­kei­naan” pitävä, kulissien takana ly­myi­le­vä Yhdysvallat liit­tolaisineen on saatu lyötyä, sa­mal­la luhistuvat myös sen sätkynuket, minkä jälkeen ji­ha­distien tulisi suhteellisen vai­vat­to­masti on­nistua tavoitteessaan perustaa islamilainen val­tio. Siinä missä Faraj (1986: 192–193) oli painottanut, että ”uskonluopiohallitsijat” mah­dollistavat ”imperialistien” vai­ku­tus­val­lan muslimimaissa, al-Qa’ida puolestaan al­koi korostaa sitä näkökulmaa, että ”im­perialistit” mahdollistavat ”us­kon­luo­pio­hal­lit­si­joi­den” pysymisen val­las­sa ja ovat siten ensi­sijaisia vihollisia. Bin Laden myös varta vasten va­roit­taa muslimeja kes­ki­näi­ses­tä sotimisesta, joka hänen mu­kaansa vain kuluttaisi mus­­limien inhimilli­siä ja ta­lou­del­lisia re­sursseja, tuho­aisi maiden infrastruk­tuurin ja öl­jy­­teollisuu­den, ha­jottaisi yhteis­kun­nan ja jakaisi ”kah­den pyhäkön maan” kah­teen osaan ja olisi joka tapauk­sessa suuri vir­he, pe­rusteltaisiinpa sitä kuinka hyvänsä.

Osa EIG:n ja EIJ:n jäsenistä pettyi al-Qa’idan päätökseen nimetä uudeksi pää­vi­hol­li­sek­si Yh­dys­val­lat, ja EIG:ssä oltiin turhautuneita myös siihen, ettei yh­teis­työ al-Qa’idan kanssa ol­lut edistänyt EIG:n tavoitetta vapauttaa Yh­dys­val­loissa vangittuna oleva Omar Ab­del-Rah­­ma­n, ”sokea sheikki”. EIG:n vuosina 1992–1997 toteut­taman, yli 1 200 uh­ria vaati­neen ja Egyptin turismia vaka­vasti vahingoit­taneen terro­ri­kampan­jan tarkoi­tuk­sena oli ol­lut he­rät­tää kansassa tyy­ty­mät­tö­myyt­tä hallitusta koh­taan, mutta kansa oli­kin käänty­nyt EIG:tä vastaan. Niinpä katsottuaan kampanjan epä­onnistu­neen EIG:n Egyp­tissä van­git­­tuina ol­leet joh­ta­jat tekivät vuonna 1997 aloitteen yksipuolisesta tulitauosta Egyptin alu­eella, ja myös sheikki Ab­del-Rah­ma­n hyväksyi aluksi aloitteen, tosin hän veti siltä tu­ken­sa myö­hem­min vuonna 2000. EIG:n ulkomailla oleskelleet johtajat Mohammed al-Is­lam­­­buli ja Rifai Taha sitä vastoin torjui­vat aloitteen, ja sitä sabotoidakseen Taha or­ga­ni­soi 11.11.1997 Lu­xorin veri­sen terrori-iskun, jossa kuusi EIG:n ase­mies­tä surmasi nel­jä egyp­tiläistä ja 58 ulko­maa­laista tu­ris­tia. Al-Qa’i­dan suun­nan­muutos ja EIG:n tu­li­tau­ko­aloi­te aiheuttivat risti­rii­toja myös EIJ:n sisällä erityisesti sen jäl­keen, kun al-Zawahi­riin kat­­sot­tiin omavaltaisesti hyväksyneen EIJ:n liittymi­sen Osama bin La­denin helmi­kuussa 1998 perustamaan ”Maailman isla­milaiseen jihad-rinta­maan juutalaisia ja risti­retkeläi­siä vas­taan”. Jäätyään vähemmis­töön EIJ:n johdossa al-Zawahiri erosi EIJ:n emiirin teh­tä­­västä vuonna 1999 ottaakseen rahapulan lamauttaman järjestön kuitenkin muu­tama kuu­kau­si myö­hem­min entistä lujempaan ko­mentoonsa. Lopulta EIJ lakkasi olemasta it­se­­näi­senä jär­jestönä ja su­lautui ke­sä­kuussa 2001 al-Qa’idaan, jonka kanssa se muo­dos­ti nyt al-Zawahiriin ilmoi­tuksen mu­kaan uuden liittouman nimeltä al-Qa’ida al-Jihad.

Osa­ma bin Ladenin (al-Qa’ida), Aiman al-Zawahirin (EIJ), sheikki Mir Hamzahin (Ja­miat-ul-U­le­ma-e-Pakistan), Fazlur Rahman Khalilin (Harakat al-Ansar, Pa­kis­tan), sheikki Abd al-Sa­­lam Muhammad Khanin (Harakat al-Jihad, Ban­gla­desh) ja Rifai Tahan (EIG) 23.2.1998 alle­kirjoittama ju­lis­tus ”Maail­man islamilai­sen jihad-rintama juutalaisia ja ris­ti­retkeläisiä vastaan” avasi lopullisesti uuden aika­kauden globaa­lissa jihadissa. Ju­lis­tuk­ses­sa päivitellään värikkäin sa­na­kään­tein, että kos­kaan ennen ”ei Ara­bian niemimaalle ole tunkeutunut sellaisia joukkoja kuin ristiretkeläisarmeijat, jotka kulku­sirkko­jen ta­voin parveilevat sen yllä, ahmivat sen viljelyksiä ja lihovat sen rikkauksista” ja ”kaikki tä­­mä tapah­tuu aikana, jolloin kansakunnat hyökkäävät iilimatojen tavoin muslimeja vas­­­taan”. Tätä todis­tellaan seuraavasti: ”Seitsemän vuoden ajan Yhdysvallat on mie­hit­tä­nyt islamin maista pyhintä, Ara­bian niemimaata, ryövännyt sen rikkauksia, määräillyt sen johtajia, nöyryyttänyt sen ihmisiä, ter­ro­risoi­nut sen naapureita ja muuttanut sen tu­ki­kohdat niemimaalla keihäänkärjiksi, joilla taistella naa­pu­reina olevia muslimikansoja vas­taan.” Julistuksessa väitetään myös, että vaikka Ira­kissa on ”risti­retkeläis-sionistisen liit­touman” toimesta kuollut jo lähes mil­joo­na ihmistä, ”ame­rikka­laiset yrittävät jälleen ker­ran toistaa hirvittävät ve­ri­löy­lyt” tuhotakseen sen, mitä irakilaisista on jäl­jellä, ja nöy­ryyt­­tääkseen heidän musliminaapureitaan. Lisäksi julistuksen mukaan amerikka­laisten so­ti­laalli­set ta­voitteet eivät ole ainoastaan uskonnollisia ja taloudellisia, vaan ne ”pal­ve­le­vat myös juutalais­ten mitätöntä valtiota ja kääntävät huomion pois siitä, että se mie­hit­tää Jerusalemia ja mur­haa siellä mus­li­meja”. Julistuksen mukaan: ”Mikään ei osoita tätä sel­keämmin kuin heidän in­tonsa tuhota Irak, alueen vah­vin ara­bivaltio, ja heidän pyr­ki­myk­sensä pirstoa kaikki alueen valtiot, kuten Irak, Sau­di-Ara­bia, Egypti ja Sudan, pa­pe­ri­val­tioiksi, joiden epäyhtenäisyys ja heik­kous takaa­vat Israelin säilymi­sen ja mahdol­lis­ta­vat niemimaan brutaalin ris­ti­ret­ke­läis­mie­hi­tyk­sen jatkumisen. Kaikki nämä ame­rik­ka­lais­ten suorittamat rikokset ja synnit ovat selvä sodanjulistus Allahia, Hänen lä­het­ti­läs­tään ja muslimeja vastaan.”

Julistuksen mukaan muslimit olivat nyt tilanteessa, jossa jihadista on tullut jo­kai­sen mus­li­min hen­kilökohtainen vel­vol­lis­uus: ”Läpi islamin historian us­kon­op­pi­­neet ovat olleet yk­si­mie­lisiä siitä, että jihad on henkilökohtainen vel­vol­li­suus (fard al-ain), jos vihol­linen tu­hoaa muslimialu­etta. Tätä ovat täh­dentäneet imaami ibn Qadama Al-Muhgnissa, imaa­mi al-Kasani Al-Bada’issa, al-Qurtubi Kom­mentaarissaan ja sheikki al-Islam Valituissa teok­sissaan, joissa hän sanoo: ’Mitä tulee puolus­ta­vaan sodankäyntiin, se tähtää py­hyy­den ja uskonnon puo­lus­ta­mi­seen ja on velvolli­suus, josta ulama on yksimielinen. Siksi kar­kot­ta­kaa hyök­kää­jä, joka turmelee uskontoa ja elämää.’ Mi­kään ei ole us­kon­toa py­hem­pää.” Näiden perustelujen pohjalta ja ”Allahin käskyn noudattamiseksi” ju­lis­tuk­ses­sa an­­ne­taan kaikille muslimeille suunnattu fatwa, jossa sanotaan muun muassa:

Amerikkalaisten ja heidän liittolaistensa – siviilien ja sotilaiden – tappaminen on jokai­sen siihen pystyvän muslimin henkilökohtainen velvollisuus jokaisessa maassa, missä se on mahdollista, al-Aqsan moskeijan ja [Mekan] pyhäkön vapauttamiseksi heidän ot­tees­taan ja aina siihen pisteeseen asti, että heidän armeijansa lähtevät pois kaikilta mus­li­mi­alueil­ta lyötyinä ja kykenemättöminä enää uh­kaa­maan ketään musli­mia. Tämä vastaa Al­lahin Kaikkivaltiaan sanoja: ”… ja taistelkaa kaikkia us­kottomia vas­taan niin kuin he­kin taistelevat teitä vastaan” (9:36) ja ”taistelkaa hei­tä vas­taan, kun­nes epäju­malia ei enää palvota, vaan yksin Allahia” (8:39). (Vaihtoehtoinen suomen­nos: ”… kun­nes ei enää ole sekasortoa tai sortoa vaan vallalla on laki ja usko Allahiin.”) …

Pyydämme – Allahin avulla – jokaista Allahiin uskovaa ja palkituksi tulemista ha­luavaa mus­li­mia nou­dattamaan Allahin määräystä tappaa amerikkalaisia ja rosvota heiltä hei­dän omai­suu­tensa, mistä tahansa ja milloin tahansa muslimit heitä löytävätkään. Pyy­däm­me myös muslimiulamaa [‑uskonoppineita], -johtajia, -nuoria ja ‑so­ti­lai­ta käynnis­tä­mään hyök­käyksen Saatanan yh­dys­val­ta­lais­jouk­ko­ja ja heidän kanssaan liittoutu­neita pa­ho­laisen avustajia vastaan ja aja­maan tiehensä heidän tukijansa niin, että he saavat ope­­tuk­sen.

Al-Qa’ida alkoi pian toteuttaa käytännössä uutta strategiaansa, jossa ideana oli hyökätä näyt­­tävästi ”Allahille sodan julistanutta” ”juutalais-ristiretkeläistä liit­tou­maa” vastaan ja tap­­paa sitä edustavia sotilaita ja siviilejä, olivatpa nämä mis­sä päin maailmaa hyvänsä. 7.8.1998 al-Qa’idaan kyt­köksissä olleet EIJ:n jä­se­net suorittivat kaksi lähes samanaikaista au­­topommi-iskua Yhdysvaltain suur­lä­he­tys­­tö­jä vastaan Nairobissa ja Dar es Salamissa sur­­maten yli 220 ihmistä ja haa­voit­taen noin 4 000 ih­mistä. 12.10.2000 Adenissa Je­me­nis­sä al-Qa’ida teki Yh­dys­val­tain oh­jushävit­tä­jää USS Colea vastaan itsemurhaiskun, jossa sai sur­man­sa 17 ja haavoittui 39 mie­histön jä­sentä. Al-Qa’idan tähän men­nessä näyttävin is­­ku tapahtui 11.9.2001, jolloin al-Qa’idan jihadistit Mohammed Attan (1968–2011) joh­dol­­la kaappa­sivat Yhdysvalloissa neljä matkustajalentokonetta, joista kaksi ohjattiin päin WTC:n torneja New Yorkissa, yksi päin Pentagonia Washingtonissa ja yksi putosi maahan Penn­sylvaniassa matkus­tajien estettyä sankarillisesti kaap­paa­jien aikeet lentää kone päin Capitol Hilliä Washingto­nissa. Lähes 3 000 ihmistä surmanneiden iskujen seu­rauk­se­­­na Yh­dys­vallat käynnisti George W. Bushin johdolla niin kutsutun ”sodan terrorismia vas­­­taan”. Iskujen pää­ark­ki­teh­ti­nä pidetty Khalid Sheikh Mohammed (s. 1965), Kuwaitin Mus­­­li­mi­veljeskunnan kasvatti, pidätettiin 1.3.2003 CIA:n ja ISI:n yh­teisoperaatiossa Ra­wal­­pin­dissa Pakistanissa. (Lue myös sisäpiiriläisen kertomus syyskuun 11. päivän is­kuis­ta.) Saudi-hallinnon ja Iranin osallisuutta iskuihin käsitellään alempana (lue: Obama – ji­ha­dis­tien apuri Valkoisessa talossa).

Kun bin La­denilta kysyttiin al-Jazeeran haastattelussa 21.10.2001, kuinka hän pe­­rus­te­lee si­viilien, mukaan lu­kien lasten ja naisten, tappamista syyskuun 11. päivän iskujen yh­tey­des­sä, hän vetosi niin kutsuttuun qisas­‑ eli samalla mitalla kostamisen pe­riaatteeseen, jo­ka on säädetty Koraanissa: ”Jos kostatte, kos­takaa sen mu­kaan, mitä teille on tehty…” (16:126). Sama silmä silmästä -kostamisen peri­aate sisäl­tyy Ko­raanin jakeeseen (2:178) sa­moin kuin jakeeseen (9:36), jo­hon viita­taan vuoden 1998 fatwassa: ”… ja taistel­kaa kaik­­kia us­kottomia vas­taan niin kuin hekin taistelevat teitä vastaan.” Bin Laden täh­densi haas­­tattelussa: ”Me kohte­lemme toisia, kuten he koh­televat meitä. Jos he tap­pavat naisi­amme ja viat­tomia lapsi­amme, me tapamme heidän naisiaan ja viatto­mia lapsiaan, kun­nes he lo­pettavat teke­mästä sitä.”

As-Sab bin Jaththama on kertonut: Profeetta ohitti paikan nimeltä A-Abwa tai Wad­dan, ja hä­nel­tä kysyttiin, onko luvallista hyökätä pakanasotureiden kimppuun yöllä sii­näkin ta­pauk­sessa, että näiden naiset ja lapset to­dennäköisesti joutuvat vaaralle alt­tiiksi. Pro­feet­ta vastasi: ”He (ts. naiset ja lapset) ovat samaa joukkoa (ts. pa­ka­noita).” (Sahih Bukhari 4:52:256)

Lähivihollista unohtamatta…

Aiman al-Zawahiri, joka aiemmin oli pitänyt ykköspriori­teettina taistelua ”lä­hi­vi­hol­lis­ta” vas­­taan, se­littää syyskuun 11. päivän iskun paikkeilla kirjoittamissa muistelmissaan uut­ta, bin Ladenin näke­myksiä myötäilevää linjaansa, jossa ei suinkaan ole unohdettu tais­te­­lua myöskään lähivihollista vas­taan: ”Edellä sa­notun perus­teella on selvää, että Yh­dys­val­tain joh­tama juutalaisten ja ristiretke­läis­ten liit­touma ei salli minkään muslimi­voi­man ottaa valtaa isla­milai­sissa maissa. Se mobilisoi kai­ken voi­mansa is­ke­äkseen sitä vas­taan ja syöstäk­seen sen vallasta. Sitä varten se avaa uuden taiste­lurin­ta­man, joka kattaa ko­ko maa­ilmaan. Jos se ei julista suo­ranaista sotaa, se aset­taa pakot­teita niitä vas­taan, jot­ka aut­tavat sitä [muslimivoimaa]. Siksi mu­kautuak­semme tähän uuteen rea­li­teet­tiin mei­­dän on valmis­tau­duttava tais­teluun, joka ei ole rajoit­tunut yhdelle ainoalle alueelle, vaan joka pitää sisällään si­säisen uskon­luopiovihollisen ja juutalais­-ristiret­keläisen ul­koi­­sen viholli­sen.”

Al-Zawahiri kehottaa is­kemään amerikkalaisia ja juutalaisia vastaan myös mus­li­mi­mais­sa, koska näin isku kohdistuu suo­raan oman ”agenttinsa” takana pii­les­ke­le­vään ”suuren her­raan”, jonka hän arve­lee olevan kansalle mielui­nen is­ku­koh­de. Näin ji­ha­dis­tit saa­vat kan­san sympatiat puolelleen sa­malla, kun hal­litus pal­­jastaa to­­del­liset ”ru­mat ka­svon­sa” puo­­­lus­­taes­saan ”yh­dys­val­ta­laisia ja juuta­­lai­sia her­ro­jaan”.

Edellä kuvattu al-Zawahirin aja­tuk­sen­kul­ku tuo esiin yh­den al-Qa’idan ja mui­den sa­la­liit­­­­to­­teo­rioi­ta vil­je­levien jihadistien pe­rus­ongelman: Kuinka saada muut muslimit va­kuut­tuneiksi siitä, että ka­fi­rit todellakin ovat pahan­tah­toisia ihmisiä, jotka pu­novat juo­nia muslimien pään menoksi ja joita vas­taan on koot­­tava rivit ja ryhdyt­tävä vastarin­taan, kun tuo väi­te ei tun­nu vas­taa­­­van ar­ki­to­del­­li­­suut­ta? Yksi menetelmä tämän saa­vut­ta­mi­sek­si on nimen­omaan tehdä terrori-iskuja ka­fireita vastaan siinä toivossa, että nämä pro­­vo­­soi­­tu­vat puo­lus­tau­tu­maan ja suo­rit­ta­maan vas­ta­is­ku­ja, ja jos noissa vas­ta­is­kuis­sa menehtyy si­vul­lisina uh­rei­na mus­li­misiviilejä, sitä suu­rem­malla syyl­lä jihadistit voi­vat sitten väit­tää, että ka­fi­rit to­­dellakin vihaavat mus­limeja ja käy­vät so­taa islamia vas­taan. Tämä on me­ne­tel­mä, jota Ha­mas, Muslimiveljeskunnan Gazassa toimiva siipi, käyt­tää jat­ku­vas­ti ja median myö­tä­vai­ku­tuk­sel­la hyvin me­nes­tyk­sek­kääs­ti Israelia ja juu­­ta­lai­­sia vastaan pyrkien tietoisesti maksimoimaan omaan si­vii­li­väes­töön­sä koh­dis­tu­vat va­hin­got. Ter­rori-isku­jen yh­­tenä, jos­­kaan ei ai­noa­na, tavoit­teena on näin ol­len kär­jis­tää väes­­tön­­ryh­mien välisiä kon­f­lik­te­ja ja saada lop­pu­ti­lan­ne näyt­tä­­mään siltä, ikään kuin mus­­­limit oli­­si­­vat­kin is­ku­jen to­del­li­sia uhreja, millä voi sitten oikeuttaa puo­lus­ta­van ji­ha­­din sa­­moin kuin vaa­ti­muk­set mus­­l­i­­mi­­vä­hem­mis­tön erityissuojelun tarpeesta Län­nessä. Osa­­ma bin La­den (2009a: 63–64) ku­vaa kir­joi­tuk­­­sessaan ”Tak­tisia suo­si­tuksia” syys­­kuun 11. päi­vän iskujen mer­­ki­tys­tä juuri täs­tä nä­kö­kul­masta:

Tärkein positiivinen seuraus New Yorkin ja Washingtonin iskuista oli se, että toivat esiin totuuden ristiretkeläisten ja muslimien välisestä taistelusta. Ne paljastivat, kuinka paljon ris­ti­ret­keläiset halveksivat meitä, kun nämä kaksi iskua riisuivat lam­paan vaat­teet, joi­hin susi oli pukeutunut, näyttivät sen kauhistuttavat kasvot. Koko maailma he­räsi. Mus­li­mit oivalsivat, kuinka tärkeä on oppi lojaaliudesta Allahia kohtaan ja [uskot­tomista] eros­sa pysyttelemisestä, ja mus­li­mien vä­linen so­li­daarisuus vahvistui, mikä on valtava as­kel kohti mus­limien yh­dis­ty­mistä yk­si­juma­laisuu­den lipun alle – oikein ohjatun ka­­li­­faatin perustamiseksi, Allah suokoon. Lopuk­si jokainen oivalsi, että Ame­rikka, tuo sor­ta­va voima, on lyötävissä, häpäis­tävis­sä, lan­nis­tet­ta­vis­sa… (…) Ensimmäi­nen velvollisuus ja pa­ras tehtävä, johon voitte ryhtyä Allahin hyväksi, on ottaa täh­täimeen amerikkalaiset ja juu­­ta­laiset kaikkialla Maan päällä.

Pohtiessaan konkreettisia iskumene­telmiä al-Zawahiri korostaa muistelmissaan tar­vetta tuottaa maksi­mimäärä uhreja vastustajalle ja kes­kittyä mart­­tyy­­ri­ope­raa­­tio­i­hin, joilla voi mah­dollisimman vähin miestappioin vahin­­goittaa onnis­tuneesti vas­tus­ta­jaa. Hän ar­vioi, että pien­ryhmät voi­sivat olla hyvä tapa ter­ro­ri­soi­da ame­rik­ka­lai­sia: ”Amerikkalaistan ja juutalaisten jäljit­täminen ei ole mah­­dotonta. Heidän tap­pa­mi­sen­sa yhdellä lau­kauksella, veit­sen is­kulla tai räjäh­teellä tai heidän lyö­mi­sensä rau­ta­kan­gella ei ole mah­dotonta. Hei­­dän omai­suu­ten­sa polttaminen Molo­tovin koktai­leilla ei ole vaikeaa. Käytettävissä ole­­vin keinoin pikku ryhmät voi­vat osoittautua pelot­tavaksi kau­­­­huksi amerikkalaisille ja juu­talaisille.” Al-Qa’idan terrori-iskujen kulta-aikaa oli 2000-lu­ku (ks. luettelo iskuista), ja mo­nissa noista iskuista tekijät ovat olleet nimenomaan pien­ryh­miä. Usein ne ovat ol­leet suo­raan kytköksissä al-Qa’i­dan johonkin alaosastoon, jo­ka on kontrolloinut ope­raatiota, mutta osan iskuista ovat al-Qa’idan nimissä suo­rit­ta­neet it­se­näisesti toimineet ryhmät tai yksilöt, ”susilaumat” ja ”yksinäiset su­det”.

Vuodesta 2010 alkaen erityisesti Ara­bian nie­mi­maan al-Qa’ida (AQAP) on liet­so­nut useal­le kielelle käännetyssä In­spire-nettilehdessään muslimeja ym­pä­ri maail­­­­­man suo­rit­ta­maan it­se­näisesti, puo­lus­ta­van ji­hadin ni­missä, ter­rori-is­kuja amerikkalaisia, näiden liit­to­laisia ja ylipäätään kaikkia niitä vastaan, joiden se väittää olevan ”sodassa islamia vas­­taan”. Ku­ten Aiman al-Zawahiri selittää, näi­den joukkoon kuuluvat myös ”islamia vas­taan sotivien” de­mo­kraattisten län­si­mai­den siviilit, sillä nämä ovat vaaleilla va­paa­eh­toi­ses­­ti valinneet hallintonsa, jonka politiikkaa he siten tukevat mielipiteillään ja ve­ro­ra­hoil­­­laan (Inspire 13/2015, s. 12-13).

Inspire-leh­den nume­rossa (1/2010, s. 33) iskuja perus­tel­laan Al­lahin käskyllä ”Tais­­tele siis Allahin tiellä! Sinä olet vas­tuussa vain itsestäsi. Roh­­kaise uskovia taiste­luun; voi­han olla, että Allah torjuu uskot­tomien hyök­käyksen. Al­lah on hei­tä anka­rampi ja ko­vem­pi ran­kaise­maan (Koraani 4:84)” ja seuraavan kaltaisilla pe­rusteilla: “Jo­kaisen mus­li­min on puo­lustet­tava uskontoaan ja yhtei­söään. Juutalaiset ja kris­­ti­tyt ovat häpäisseet mus­­li­­mit, turmelleet py­hiä paikkojamme ja ki­ron­neet rakas­te­tun pro­fee­tan. Nyt he pitä­vät kilpailuja siitä, kuka pilkkaa par­hai­ten Muhammadia. Län­ti­­­set halli­tukset käyvät nyt hel­ty­mä­­töntä sotaa isla­mia vas­taan. He ovat muo­dostaneet liit­­­touman, ja hei­dän väes­tön­sä tu­kee tun­keu­­tu­mis­ta muslimi­maahan ja sen tuhoa­mis­ta.” Keskeisiksi kohdemaiksi In­­spire-lehden numerossa 2 (s. 54) mainitaan Israel, Yh­dys­val­lat, Britannia, Ka­na­da, Aus­t­ralia, Rans­ka, Saksa, Tanska ja Hollanti.

Inspire-lehti kutsuu shari’assa henkilökohtaisena velvollisuutena (fard al-ain) pi­det­tä­vää, it­senäisesti käytävää puo­lus­ta­vaa jihadia “avoimen lähdekoodin jiha­diksi” (open source ji­had) ja antaa taidokkaasti toi­mi­te­tuissa, erityisesti nuoriin miehiin vetoavissa nu­me­rois­­saan seik­kaperäisiä ohjeita, kuin­ka esimerkiksi val­mistaa äidin keitti­össä viiveellä rä­jähtävä pommi tai putkipommi, kuin­ka vi­rit­tää au­topommi, kuinka rä­jäyttää ra­ken­nuk­sia, kuinka tehdä kauko-ohjattava sy­ty­tin, kuinka tehdä pa­lo­pommeja ja suorittaa tu­ho­polt­toja, kuinka polttaa autoja ja ai­heut­taa liikenneon­nettomuuksia, kuinka ampua Ka­lash­nikovilla ja kä­si­aseel­la, kuinka tap­paa mahdolli­simman paljon ihmi­siä tulitta­mal­la väki­joukkoa sum­mittaisesti am­pu­ma-aseella tai ajamalla paketti- tai kuorma-au­tolla vä­ki­jouk­koon ja va­rus­tautumalla sitä mah­dolli­sesti seuraavaan tulitaisteluun ja ”mart­tyy­­­ri­kuole­maan” ja niin edelleen. To­den­nä­­köi­seen omaan kuole­maan joh­ta­vien iskujen te­ki­­jöitä neuvo­taan jät­tämään jäl­keensä vies­ti niin, että maailma saa tietää heidän te­kon­sa motii­vin. (Kuten tun­nettua, tällaista viestiä ei ole kui­tenkaan helppo saada ny­ky­päi­vä­nä läpi, sillä monien mai­den viran­omai­set, lehdistö ja tuomioistui­met pyrkivät aktii­vi­sesti p­imit­tä­mään ja vää­ris­tele­mään ji­ha­dis­tien motiiveja ja selittämään teot sen sijaan va­semmiston ideologiaa ja narratiiveja mu­kai­le­villa kuvit­teellisilla tarinoilla.) Nämä kaik­ki tekotavat ovat viime vuosina tulleet hy­vin tutuiksi länsimaissa.

Kemi­aan ja biologi­aan pereh­ty­neitä ke­hote­taan suo­rit­tamaan is­kuja ke­mi­al­li­sil­la ja bio­lo­gisilla aseilla tai senkaltaisilla myr­kyillä, kuten bo­­tulii­nil­la, risiinillä tai syani­dilla. Te­ki­jöitä ke­ho­tetaan inno­vatiivisuu­teen ja vanhojen toi­min­­tamallien oma­toi­mi­seen mo­di­fi­oi­miseen, jotta is­kuja olisi mah­dolli­simman vaikea en­na­koida. Niinpä iskua valmis­te­le­vil­le on an­ne­ttu myös hyvin seikka­pe­räi­set oh­jeet siitä, mitä kaik­kea on väl­tettävä niin, et­­teivät tiedustelu­vi­ranomaiset saa vihiä aio­tusta is­kus­ta, ja teki­jöitä keho­tetaan jo en­nal­ta luo­maan us­kot­tava pei­te­ta­rina mahdollista oi­keu­­denkäyn­tiä varten. Kuten Inspire-leh­dessä todetaan, iskujen ta­voit­teena on aina maksi­maa­linen uhrimäärä, talou­del­li­nen va­hinko, kaaos ja mediahuomio sekä trau­man aiheut­tami­nen kohde­väestölle.

Tällaisen oma­toi­mi­sen jihad-toi­min­nan eri­­tyinen vetovoima on siinä, että iskuja suun­nit­te­­le­­via musli­meja ei pu­hu­­tella aukto­ri­ta­tii­visesti ylhäältä päin, mikä on varsin epä­tyy­pil­lis­tä pat­riar­kaa­­lisel­le muslimi­kult­tuu­ril­le, vaan heitä koh­taan osoi­tetaan kollegiaalis­ta luot­­tamusta. Kai­ken alla piilee viesti, joka ve­­toaa eri­tyi­sesti huo­­nosta itsetun­nosta kär­si­viin ja kovia ko­ke­nei­­siin mus­liminuo­riin: ”Hy­väk­­symme si­nut sellai­sena kuin olet. Pää­set osoit­tamaan omia kykyjä­si, vah­vuuk­­sia­si ja neu­vok­kuut­ta­si, saa­vu­tat kunni­aa ja mai­­­net­­ta yhtei­sen ja­lon asiam­me hyväksi ja pääset näyttä­mään koko maa­il­malle, mikä olet miehiäsi.”

Leh­den nume­rossa 12/2004 (s. 38) todetaan, että iskuilla Yhdysvaltoja, ”käär­meen päätä”, vas­­taan on seuraavia tavoit­teita: kauhun tasapainon saavuttaminen islamin ja kufrin (epä­us­kon) välisessä kon­fliktissa, vihol­lisen pitäminen jatkuvan paineen alaisena ja äk­ki­hyök­käyksen pelossa, olipa kyse yksi­näisten susien jihad-hyökkäyksistä kotimaassa tai hyök­käyksistä Yhdysvaltojen intressejä vas­taan maan rajojen ul­kopuolella, vihollisen pa­kot­­taminen puolustuskannalle ja vihollisen estäminen laa­jentamasta sota­toimia mus­li­me­­ja vastaan, vihollisen pakottaminen käyttämään lisää rahaa turva­toimien vahvista­mi­seen niin ko­ti­maas­sa kuin sen rajojen ulkopuolellakin ja taloudellisen vahingon ai­heut­ta­mi­­nen tällä tavoin, sodan pitkittäminen, sillä ”Amerikan selkäranka ei kestä pitkää so­taa”, amerikkalaisiin kohdistuvan paineen lisääntyminen ylimääräisten tur­va­toi­mien joh­­dosta niin, että he painostavat hallitustaan lopettamaan ”so­tan­sa islamia ja muslimeja vas­taan”. Pyrkimystä pakottaa Yhdysvallat ja sen liittolaiset käyttämään yhä suurempia summia turvatoimiin ja vahin­goit­taa näin nii­den ta­lout­ta al-Qa’i­da kut­suu ope­raa­tio ”Ve­ren­vuo­doksi”, ja se on omis­tanut tälle ai­heel­le Inspire-lehden koko numeron 3/2010.

Propagandasota

Merkille pantavaa on, että tavoitteidensa saa­vut­tamiseksi al-Qa’ida ei suin­­kaan ole har­joit­­tanut aino­astaan terrorismia, vaan se on käynyt myös systemaat­tista pro­­pa­gan­daso­taa Länttä, erityisesti Yh­dysvaltoja ja Israelia, vastaan tur­vau­tu­mal­la samanlaiseen ta­hal­­liseen harhaanjohtamiseen (taqiyya ja tawriya), jota Mus­li­mi­vel­jes­kun­ta käyttää. Eri­tyi­ses­­ti Lännelle suunnatuissa vies­teissään al-Qa’ida an­taa ym­märtää, että ongelmien al­ku­syy­­nä olisi se, että ”juu­ta­lais-ris­ti­ret­ke­läi­­nen liit­touma” vihaa Al­lahia, is­lamia ja musli­me­­­ja, käy imperialistista sotaa näitä vastaan, valtaa, miehit­tää ja ryövää mus­limi­alu­eita ha­­­­muten nii­den luonnonvaroja, kuten öljyä, sekä sortaa, terrorisoi ja tap­paa tarkoituk­sel­­­li­sesti musli­mi­sivii­lejä, mukaan lukien viattomia naisia ja lap­sia. Tätä va­sem­­mis­to­lai­siin vetoavaa narratiivia vasten al-Qa’ida sitten selittää oman toimin­tan­sa pel­kästään ”oi­­keu­denmu­kai­seksi” vastareaktioksi musli­mien kokemiin vää­ryyk­siin, ”itse­puo­lus­tuk­sek­­si”, ”va­paus­tais­teluksi” tai ”vastarinnaksi” ”sortajia” vas­taan. Sa­mal­la se hakee toi­mil­leen sympatiaa muslimiväestöltä, jonka se haluaa yh­dis­tää taistelemaan yhteistä vi­hol­lis­ta vastaan ja josta se haluaa saada värvätyksi lisää taistelijoita riveihinsä. Itse asiassa al-Za­­wa­hiri on todennut, että yli puolet al-Qa’idan taistelusta on ”mediataistelua” mus­li­mien sy­dänten ja mielten voit­­ta­­mi­sek­si (ks. CTC).

Esi­mer­kiksi ”Vies­tissään ame­­­rik­ka­lai­sil­le” 29.10.2004 Osama bin La­den (2009b: 72–73) viit­­taa muun mu­as­sa Is­rae­lin vuonna 1982 suorittamaan sotilasoperaati­oon ja pom­mi­tuk­­siin Liba­no­nis­sa ja George H. W. Bushin johdolla ta­pah­tu­nee­seen ”kaikkien aikojen suu­­rim­paan las­ten mas­sa­teuras­tuk­­seen” Irakissa Per­sian­lah­den sodan aikana ja toteaa: ”Syys­­kuun 11. päi­vän iskut ta­pah­­tui­­vat tätä taustaa vasten, vastauksena näille suu­rille vää­­ryyksille. Voi­ko syyt­tää mies­tä, jo­ka vain puo­lustaa itseään? Onko itsensä puo­lus­ta­mi­nen ja hyök­kää­jän ran­kai­se­minen sa­­malla mitalla terro­ris­mia?” Enemmistö maail­man 1,7 miljardista mus­­limista uskoo täl­lais­ten vääryyksien olevan totta, minkä johdosta al-Qa’ida on saanut osak­seen sym­­pa­­tiaa laajalti niin ympäri mus­li­mi­maailman kuin Län­nen va­sem­mis­to­pii­reis­sä­kin. On muis­tet­tava, että kun bin Laden ja muut al-Qa’i­dan ideo­lo­­git käyttävät sel­laisia ter­­­me­­jä, ku­ten ”sorto”, ”va­paus”, ”rau­ha”, ”va­­paus­tais­telu” ja ”oi­keu­­den­mu­kai­suus”, he käyt­­tä­vät nii­­tä mus­limiveljien tavoin Say­yid Qut­bin mää­­rit­­te­le­mäs­sä ideo­­lo­gi­­ses­sa vii­te­ke­­hyk­ses­sä, toisin sanoen aivan eri mer­ki­tyk­­ses­sä kuin asiaan vih­­kiy­ty­mät­tö­mät ka­firit olet­ta­vat.

Puhtaasti muslimeille suun­natuis­sa puheissa sävy on kuitenkin toinen. Al-Qa’i­dan lo­pul­li­­se­na päämääränä on hyökkäävän jihadin kautta pakottaa koko ih­mis­kun­ta alistumaan sha­ri’a-lain määräyksiin, kuten selviää seuraavasta kat­kel­­mas­­ta, joka sisältyy Osama bin Ladenin viestiin saudiälymystölle (Raymond Ibrahim 2008):

Aina kun Allahin lähettiläs nimitti jonkun armeijan tai erillisosaston johtajaksi, hänellä oli erityisesti tapana patistaa häntä pelkäämään Allahia ja olemaan hyvä kans­sa­mus­li­meil­le. Sitten hänellä oli tapana sanoa: ”Hyökkää Allahin nimissä ja taistele Allahin asian puo­lesta kaikkia niitä vastaan, jotka hylkäävät Allahin. Hyökkää!… Jos koh­taat ku­van­pal­vo­ja­vi­hollisia, kutsu heitä noudattamaan kolmea toi­min­ta­ta­paa: (1) Kutsu heitä islamiin: Jos he vastaavat [ts. kääntyvät islamiin], hyväksy se ja lakkaa taistelemasta heitä vas­taan… (2) Jos he kieltäytyvät hyväksymästä islamia, vaadi heiltä jizyaa [ts. suo­je­lu­ra­haa]: Jos he vastaavat, hyväksy se ja lakkaa taistelemasta heitä vastaan. (3) Mutta jos he kiel­täy­tyvät, pyydä Allahin apua ja taistele heitä vastaan.” Näin ollen keskustelumme uskottoman Län­nen kanssa ja konfliktimme heidän kanssaan pyörivät pohjimmiltaan yhden asian ym­pä­rillä – asian, joka vaatii täyden tukemme, voimalla ja päät­tä­väi­syy­del­lä – ja se on: Pa­kottaako islam vai ei miekan voimalla alistumaan sen määräysvaltaan ruumiillisesti, jos ei hengellisesti? Kyllä. Islamissa on vain kolme vaihtoehtoa: omasta halusta ta­pah­tu­va alistuminen tai jizyan maksaminen alistumalla islamin mää­räys­val­taan fyysisesti, vaik­kei hengellisesti, tai miekka – sillä ei ole oikein jättää häntä [uskotonta] eloon. Asia on tiivistettävissä jokaiselle elossa olevalle ihmiselle: alistu tai elä islamin ylivallan al­la tai kuole.

Al-Qa’idan viestintästrategioita on useissa kirjoituksissaan käsitellyt Raymond Ibrahim. (Lue esim.: 1.12.2008, 26.12.2007, 17.7.2016.)

Irakin al-Qa’ida ja Islamilainen valtio

Osa sunni-ulamasta (eli -uskonoppineista) on tehnyt jihadin kes­key­ty­mi­sestä sen joh­to­­pää­töksen, että mus­limien velvollisuutena on pa­laut­taa islamilainen valtio ja valita ka­li­fi, joka puolestaan palauttaa käyttöön hyökkäävän, yhteisöllisen jihadin. Ka­lifaat­tiin liit­ty­vä jihad-velvollisuus on erityisesti pantava merkille, sillä kalifaatin pa­lautta­mi­nen on yk­si nykypäivän jihadistisen liikkeen (al-Qa’idan ja sen versojen, kuten Abu Mus’ab al-Zar­qa­win johtaman Irakin al-Qa’idan) ensisijaisista tavoitteista. Tämän ideo­logian mu­kaan sen jälkeen, kun kalifaatti on olemassa, kalifin ykköstehtävänä on var­mistaa is­la­min puhtaus kalifaatin rajojen sisällä. Tämä merkitsee ennen kaikkea suvait­se­mat­to­muut­ta harhaoppisia muslimeja, kuten shiioja, kohtaan. Tämä pe­riaate on käytössä Zar­qa­win nykyisessä kampanjassa Irakin shiioja vastaan. – Bar, Shmuel, 2006: Warrant for Terror: The Fatwas of Ra­di­cal Islam and the Duty to Jihad, s. 31–32.

(Pääasiallisena lähteenä alla on käytetty William McCantsin teosta Isis ja il­mes­tys, 2016. Lue myös: Discover the Networks: Islamic State.)

Zarqawi
Abu Mu­­s’ab al-Zar­qa­wi

Islamilaisen valtion (ISIL, ISIS, IS, Daesh) juuret juon­ta­vat jordanialaissyntyisen ji­ha­dis­tin Abu Mu­­s’ab al-Zar­qa­win (1966–2006) vuonna 1999 perustamaan ryhmään Ja­ma’at al-Tawhid wal-Ji­had (”Yk­si­ju­ma­lai­suu­den ja ji­­ha­din järjestö”). Al-Zarqawi oli pitänyt ji­ha­dis­tien kou­­lu­­tus­­­leiriä Afganistanissa, jos­ta hän eri vaiheiden jäl­keen siirtyi Irakiin. Siellä al-Zar­qa­wi al­­koi vuonna 2002 ra­ken­taa sa­lais­ta jihadistiverkostoa ja käynnisti raa’an ter­ro­­ri­aal­lon Ira­kin shiia­­väes­töä vas­taan apu­­­naan Irakin armeijan ha­jot­ta­mi­sen jäl­keen toi­met­to­­mak­­si jää­­neitä Saddam Hus­­sei­­nin tur­val­­li­suus­up­see­rei­ta. Tarkoituksena oli lietsoa shii­o­ja vas­­­­ta­­is­kui­hin sun­neja vastaan, jot­ka sitten suojelun tar­peessa kään­tyi­si­vät al-Zar­qa­win puo­­leen ja liit­tyi­si­vät tämän jär­jes­töön. Vuonna 2004 al-Zarqawi van­noi us­kol­li­suut­taan Osa­ma bin La­de­nil­le hakien ryh­mäl­leen al-Qa’idan jäsenyyttä. Bin Laden ja al-Za­wa­hiri suos­­­tui­vat tähän – to­sin va­rau­tu­neesti, sillä he katsoivat, että hyök­käykset shiio­ja vastaan ei­vät saaneet osak­­seen ymmärrystä muslimi­väestön kes­kuu­des­sa ei­vät­kä edes­­­aut­ta­neet al-Qa’idan asiaa. Jo­ka ta­pauk­ses­sa näin al-Zar­qa­win järjestö alet­tiin tun­­tea Irakin al-Qa’idana (AQI).

Al-Zarqawi suunnitteli perustavansa islamilaisen valtion ja palauttavansa ka­li­faa­tin, jon­ka oli määrä olla valmiina auttamaan Jeesusta ja mahdia maail­man­lopun vii­mei­sissä tais­­­te­luis­sa uskottomia vastaan, kuten islamin apokalyptisissa profetioissa en­nus­te­taan. Yh­dysvallat sur­masi al-Zar­qa­win ilmaiskussa 7.6.2006, minkä jälkeen Irakin al-Qa’i­dan joh­tajaksi nou­­­si räjähde-ekspertti Abu Ay­yub al-Mas­ri (1968–2010), entinen Mus­li­mi­vel­jes­kunnan jäsen, joka oli liit­ty­nyt Islamilainen ji­had -järjestöön vuon­na 1982 ja joka al-Zar­qawin ta­voin us­­koi lopun aikojen olevan kä­sil­lä. Al-Masri hajotti ryhmän muu­ta­­man kuu­­kau­den ku­lut­­­tua ju­lis­taak­seen 15.10.2006 Islamilaisen valtion perustetuksi ja van­­noak­seen us­­kol­­li­suutta ”Abu Omar al-Bagh­dadille” – uudelle ”us­ko­vien komentajalle”, jo­ka aluksi oli pelk­­kä salanimi, kun­nes teh­tävään valikoitui Hamid al-Za­wi (1959–2010). Is­la­­mi­lai­sen val­­tio ju­lis­tettiin pe­rus­te­tuksi pyy­tä­mät­tä asialle etu­­kä­teen suos­­tu­­musta bin La­­­denilta ja al-Za­­wa­hi­ril­ta. Tämä viilensi ryhmän välit al-Qa’i­dan joh­toon, jo­ka katsoi, et­tä is­la­mi­lais­ta valtiota ei oli­si pitänyt perustaa, ennen kuin Yh­dys­vallat on ve­­­täytynyt Ira­kis­ta ja en­nen kuin hank­keella olisi ollut sunnijoukkojen ja -heimojen vank­­ka tuki ta­ka­naan. Täs­sä al-Qa’idan vaa­li­massa ”maltillisessa” lähestymistavassa, jos­sa ideana oli käy­dä ”me­dia­­sotaa ummamme sydämistä ja mielistä”, kuten al-Zawahiri asian ilmaisi (ks. CTC), voi näh­dä yhtäläisyyksiä Mus­limiveljeskunnan strategiaan.

Islamilainen valtio sitä vastoin ei pitänyt tarpeellisena sunniheimojen, tois­ten ji­ha­dis­ti­ryh­mien tai valtioiden tukea. Sen sijaan se katsoi, että merkkinä valtiosta ovat sen musta lip­pu ja ennen kaikkea shari’a-lain voimaansaattaminen siihen liittyvine an­karine hu­dud-ran­gaistuksineen, kuten mes­taa­mi­si­neen, raajojen katkomisineen ja ris­tiin­­nau­lit­se­­mi­si­neen, sillä ajatuksella, että on pa­rem­pi olla pelätty kuin rakastettu. Oli­han Mu­ham­­mad­kin kuolinvuoteellaan todennut: ”Mi­nut on tehty voittoisaksi terrorilla” (Sa­hih Buk­hari 4.52.220). Islamilainen valtio alkoi vaa­tia, että sunniheimot ja muut ka­pi­nal­­lis­ryh­mät van­novat sille us­kol­li­suut­ta, ja kohteli jul­masti niitä, jot­ka eivät siihen suos­tu­­neet. Tä­män johdosta sunniheimot kääntyivät sitä vas­taan. Korruptoitunut ja kuriton Is­­la­­mi­­lai­nen val­tio ajautui ahdinkoon Yhdysvaltain vahvistettua joukkojaan Irakissa vuon­­na 2007, ja järjestön rip­peet menivät maan alle.

baghdadi
Abu Bakr al-Bagh­dadi

Kun Is­la­mi­lai­sen val­tion joh­tajat Abu Ay­yub al-Mas­ri ja Abu Omar al-Bagh­dadi olivat saa­neet sur­man­sa Yh­­dys­val­tain ja Ira­kin jouk­­ko­jen yh­teis­is­kus­sa lä­hel­lä Tik­­ri­­tiä huh­ti­kuus­sa 2010, jär­­jes­­tön uu­dek­si joh­ta­jak­si nou­­si 16.5.2010 Abu Bakr al-Bagh­dadi (s. 1971, Ibrahim Aw­­wad Ib­­ra­­him al-Badri), is­­la­­min tut­ki­muksen alal­ta väi­tellyt tohtori, jo­ka oli liit­ty­nyt Mus­­li­­mi­­vel­jes­kun­taan 1990-lu­vun puo­li­vä­lis­sä ja Irakin al-Qa’i­­daan vuon­na 2006. Osa­ma bin La­denin saa­tua sur­man­sa vuon­na 2011 al-Bagh­dadi van­­­­noi vielä tuos­sa vai­hees­sa us­kol­li­suut­­­taan al-Qa’i­dan uudelle johtajalle Aiman al-Za­­wa­hi­rille.

Jo tu­hou­tu­mi­sen partailla vuonna 2008 ollut Is­la­mi­lai­nen valtio avautui mah­dol­li­suus koo­ta rivinsä Koillis-Ira­kissa Barack Obaman vedettyä Yh­dys­val­tain jou­kot pois Irakista jou­­lu­­kuussa 2011 ja jätettyä näin jäl­keen­sä val­ta­tyh­jiön. Al-Bagh­dadi hyö­dyn­si Mus­li­mi­vel­jes­kun­nan masinoimaa, Bashar al-As­sa­din syr­jäyt­tä­­mi­seen täh­dän­nyt­tä ”ara­­bi­ke­vät­tä” ja sen lau­kai­se­maa si­säl­lis­sotaa Syy­rias­sa ja lähetti maa­han Abu Mu­ham­mad al-Jaw­la­nin johtaman ryhmän, joka 23.12.2011 ni­me­si itsensä ”Al-Nusran rin­ta­maksi” (Jab­hat al-Nus­ra). Al-Nusran rintama laajeni poh­joi­seen ja alkoi muut­tua sa­lai­sesta ter­ro­ri­jär­­jes­­tös­­tä ka­pi­nal­lis­ryh­mäk­si, joka alkoi ottaa kan­san tuen tarpeen huo­mioon tavalla, jo­ta al-Za­wa­hi­ri oli edellyttänyt ja joka poik­kesi Is­la­milaisen valtion ab­so­luut­ti­seen do­mi­noin­tiin ja alistamiseen pe­rus­tu­vas­ta lä­hes­ty­mis­tavasta. Yhdysvaltain mää­ri­teltyä al-Nus­ran ter­ro­ri­jär­jes­tök­si 11.12.2012 Syy­rian sun­nikapinalliset vas­ta­si­vat: ”Olem­me kaikki al-Nus­­ran rin­ta­ma.” (Mc­Caints 2016: 91–94.) Kun al-Baghdadi paljasti 4.4.2013 al-Nusran ole­­van Is­la­mi­lai­sen val­tion haara ja nyt osa uut­ta Irakin ja Levantin is­lamilaista valtiota (ISIL, ISIS), al-Jaw­­la­ni vastasi seu­raa­va­na päi­vänä julistamalla al-Nus­ran riip­pu­mat­to­mak­­si Is­la­mi­lai­ses­ta val­tios­ta ja vann­omalla us­­kol­lisuutta suo­raan al-Qa’idan joh­tajalle Ai­man al-Za­­­wa­­hi­ril­le (McCaints 2016: 96). Tämä johti vä­lien­sel­vit­te­lyyn ja Is­lamilaisen valtion ja al-Qa’i­dan lo­pul­liseen välirikkoon helmikuussa 2014.

Islamilaisen val­tion onnistui vuosina 2013–2014 vakiinnuttaa ot­teen­sa Itä-Syy­rias­ta ja vallata yhä li­sää alueita ja öljykenttiä. Lukuisat ka­pinallisryhmät, tu­­han­net al-Nus­ran jät­tä­neet taistelijat samoin kuin tuhannet ul­ko­mailta vir­­ran­neet vie­­ras­taistelijat liittyivät sen riveihin osallistuakseen maail­man­lo­pun vii­mei­siin tais­te­lui­hin. Viimeistään siinä vai­­­­heessa, kun Islamilainen valtio ju­lis­tau­tui kalifaatiksi 29.6.2014, al-Qa’ida joutui luo­­vutta­maan vetovoi­simman jiha­distijärjestön asemansa Is­la­mi­laiselle valtiolle, mikä johti al-Qa’idan ro­mah­ta­mi­sen par­taal­le (Foxnews 11.6.2015). Is­la­mi­lai­­nen valtio sai nopeasti haltuunsa laajoja aluei­ta Irakista, ja lu­kuisat ji­ha­dis­ti­jär­jes­töt ym­päri mus­limi­maail­maa, muun muas­sa Libyassa, Egyptissä, Je­menissä, Algeriassa, Sau­­­­di-Arabiassa, Af­ga­nis­ta­nis­sa, Pa­­kis­­ta­nis­sa, Nigeriassa ja Ve­nä­jäl­lä, vannoivat sille us­­­kol­­li­suut­taan. Laajimmillaan sen hal­lussa ollut alue oli Isoa-Britannia suurempi, ja siel­lä asui 8 miljoonaa ihmistä.

Elokuussa 2014 to­teutetun kyselyn mukaan joka kuu­des ranskalainen (15 %) suhtautui po­­si­tiivisesti Is­la­mi­lai­seen valtioon (RT 18.8.2014), ja sa­man vuoden mar­­raskuussa jul­kais­tun kyselyn mu­kaan 13 % Syyrian pakolaisista suh­tautui po­si­tii­vi­ses­ti Islamilaiseen val­tioon. Pew Re­search Centerin marraskuussa 2015 jul­kaiseman ky­se­lyn mukaan 11 mus­limimaassa ISIS:iin myönteisesti suh­tau­tu­via oli keskimäärin 14 % eli vä­hintään 63 mil­joonaa ih­mis­tä – tai peräti 287 miljoonaa ihmistä, jos kannastaan epävarmat las­ke­taan mukaan.

isis-expanded

Yksi selitys Islamilaisen valtion suu­rel­le suosiolle on ollut nimenomaan ka­li­faa­tin ju­lis­ta­mi­sessa ja siinä, millaisen mielikuvan se pro­pa­gan­das­saan antaa mus­li­meis­ta. Siinä mis­sä al-Qa’i­dan pe­­­rus­ideana on ollut esittää muslimit pas­sii­vi­si­na uhreina, joiden ko­ke­mil­la vää­ryyk­sillä al-Qa’i­da sitten oikeuttaa puolustavan jihadinsa vasta­toi­men­pi­teenä ja ”va­­­paus­tais­te­lu­na”, Isla­mi­lai­sen valtion pro­pagandassa mus­limit eivät ole kohtaloaan sur­­kut­­te­­le­via uh­re­ja vaan ak­tii­vi­sia toi­mi­joi­ta, jotka yk­sin­ker­tai­ses­ti hyök­kää­vät ja murs­kaa­vat us­kot­to­mat kafirit ar­mot­to­masti alleen il­­men­­täen siten is­la­min kunniaa ja yli­val­taa – sitä, että is­la­­min us­kon­to­kunta on ”paras kan­­sa­­kunta, joka ih­mis­­ten pa­rista on nous­­sut” (Ko­raa­ni 3:110). Tämä vastaa ara­bi­hei­mo­kult­tuu­rista periytyvää näkemystä, jon­ka mukaan on kun­ni­al­lis­ta kuulua hal­litse­vassa ja etu­oi­keutetussa ase­massa ole­vien ylem­­piar­vois­ten ih­misten jouk­koon ja il­maista sitä voi­mal­la ja alem­piar­vois­ten alis­ta­mi­sel­la (lue: Kunnialliset ylem­­­pi­ar­voi­set ja hä­peäl­li­set alem­pi­ar­voi­set). Islamilaisen valtion ve­to­voi­mai­sen vies­tin voisi tiivistää seu­­­­raa­vas­ti: ”Kun lii­tyt mei­hin, liityt voit­ta­jien puo­lelle.”

Robert Spencer kertoo, kuinka Islamilainen valtio perustelee toisten mus­li­mien tap­pa­mista.

Monet muslimit ovat ihmetelleet, miksi Islamilainen valtio ei hyö­kän­nyt Israelia vastaan, vaan keskittyi taistelemaan toisia muslimeja vastaan Syy­rias­sa ja Ira­kissa. Islamilainen valtio on selittänyt asiaa vedoten seuraaviin historiallisiin esi­­ku­viin:

Vastaus löytyy Salah ad-Din al-Ayubi [Saladinista] ja Nur ad-Din Zankista, kun he tais­te­li­vat shiioja vastaan Egyptissä ja Syyriassa ennen Jerusasalemin ottamista koh­teekseen. Ja Sa­lah ad-Din al-Ayubille sanottiin: ”Taistelet shiioja ja fatimideja vas­taan Egyptissä ja sal­lit latinalaisristiretkeilijöiden valloittaa Jerusalemin?” Ja hän vas­tasi: ”En taistele ris­ti­ret­kei­lijöitä vastaan niin kauan kuin selustani on paljaana shiioil­le.” […]

Suurempi vastaus on jalossa Koraanissa, kun Allah Kaikkivaltias puhui lä­hi­vihollisesta. Useim­missa Koraanin jakeissa näitä olivat teeskentelijät, sillä nämä muo­dostavat suu­rem­man vaaran kuin alkuperäiset uskottomat. Ja vastaus löytyy Abu Bakr al-Sadiqista, kun hän piti tärkeämpänä taistella uskonhylkääjiä vastaan kuin val­loittaa Jerusalemia, min­kä teki hänen seuraajansa Umar al-Khattab.

Vastauksessa viitataan Abu Bakr al-Sa­di­qiin (572–634), joka valittiin en­sim­mäi­sek­si ka­li­fik­si Mu­ham­madin kuoltua vuonna 632. Välittömästi Mu­ham­madin kuoleman jälkeen lu­kui­­sat ara­bi­hei­mot, jotka olivat vannoneet uskollisuuttaan Mu­ham­­madille, päät­ti­vät sa­nou­­tua irti is­la­mista, sen rukouksista ja al­mu­ve­rois­ta. Tämä joh­ti Abu Bakrin käyn­nis­tä­miin, lähes kak­si vuot­ta kes­tä­nei­­siin us­kon­luo­pio­sotiin (ridda-sotiin), joissa tu­han­­sia ara­be­­ja mes­tat­tiin, pol­tet­tiin, silvottiin ja orjuutettiin uskonluopioiden pa­laut­ta­mi­seksi mie­kal­­la ta­kai­sin is­la­­min huo­­maan.  (Raymond Ibrahim, 17.7.2014.) On il­meis­tä, että Is­la­mi­lai­sen val­tion kalifi Abu Bakr al-Baghdadi omak­­sui Abu Bakrin nimen ko­ros­taak­seen ni­men­­omaan tais­­te­­lu­aan uskonluopioita ja tees­kentelijöitä vastaan.

Sheik­ki Yu­suf al-Qa­ra­dawi, yksi sunnalaisuu­den arvostetuimmista us­kon­op­pineista, toteaa al-Jazeera-kanavalla: ”Jos us­kon­hyl­kää­mi­ses­tä ei oli­si lan­ge­tet­­tu kuo­­le­man­­ran­gaistusta, nykypäivänä ei olisi mitään islamia. Is­lam olisi päät­ty­nyt pro­­feetan kuo­­le­man myötä.” Tähän voidaan lisätä, että islam tuskin olisi olemassa myöskään, el­lei shari’a sallisi omien lasten ja lastenlasten tappamista, mikäli nämä osoit­tau­tu­vat tot­te­le­mat­tomiksi ja epäkelvoiksi muslimeiksi (’Umdat al-Salik: o1.2).

Islamilainen valtio katsoi siis ensisijaiseksi tehtäväkseen taistella ”lähivihollista” vastaan. Lä­hivihollisiin lukeutuivat sen näkemyksen mukaan ensisijaisesti ”us­kon­luo­piot” (mur­tadd) ja ”teeskentelijät” (munafiq). Islamilainen valtio antaa Da­biq-lehtensä numerossa 13 (s. 32–45) erittäin perinpohjaisen selvityksen siitä, millä perusteella ”hylkääjät” (ra­fi­dah) eli shiiat ovat ”ku­van­pal­vo­ja­us­kon­luo­pioi­ta”, ja antaa ymmärtää, että shiiojen har­taas­ti odottama mahdi, myyttinen 12. imaami, on tunnusmerkkien perusteella itse asias­sa Dajjal (”an­ti­mah­di”, ”an­ti­kris­tus”, ”juutalaisten messias”), ja näin ollen shiiat tulevat juu­­ta­­lais­­ten rin­nal­la tukemaan lopun aikojen taisteluissa Dajjalia muslimeja vastaan. Shiio­jen lisäksi uskonluopioihin ja teeskentelijöihin lukeutuivat Islamilaisen valtion nä­kö­kul­mas­ta jotakuinkin kaikki ne sun­nimuslimit, jotka eivät suos­tuneet vannomaan us­kol­li­suutta Is­la­mi­lai­sel­le valtiolle ja liit­tymään sen joukkoihin.

Allahin lähettiläs sanoi: ”Se, joka kuolee osallistu­matta jihadiin Allahin asian puolesta tai ai­komatta tehdä niin, kuolee te­kopyhyyden yhtä tunnusmerkkiä ilmentäen.” (Sahih Mus­lim 12:57)

Profeetta, taistele uskottomia ja teeskentelijöitä vastaan ja ole heille kova. He saavat si­jan­sa Helve­tistä. Siinä on huono määränpää! He vannovat Alla­hin nimeen, että eivät ole pu­huneet epäuskon sa­noja, vaikka ovatkin niin tehneet ja luopuneet isla­mista ta­voi­tel­les­saan sellaista, mitä eivät kuiten­kaan saaneet. (Ko­raani 9:73-74)

Islamilaisen valtion käyttämässä lähestymistavas­sa ensisijaisena tehtävänä on siis tais­te­lu lähivihollista vastaan, millä ei tarkoiteta niinkään taistelua us­kon­luopiohallitsijoita vas­taan kuin taistelua ylipäätään kaikkia uskonluopioita vas­taan, joihin lukeutuvat en­si­si­jai­sesti shiiat mutta myös kaikki ne sunnit, jot­ka eivät suostu liittymään Is­la­milaisen val­tion riveihin ja vannomaan us­kol­li­suut­ta sen kalifille. Vasta sitten, kun on ka­­li­­faatin val­­ta on saa­tu va­­­kiin­nu­tet­tua val­la­tul­la tukikohta-alueella ja mus­limiyhteisö on saa­tu täy­s­in puh­dis­tet­tua mah­­dol­li­sis­ta vas­taan­han­­goit­te­li­jois­ta, pet­tu­reista ja tees­ken­­­­te­li­jöis­tä, koit­taa seu­raa­va vai­­he: hyök­käys Is­rae­liin, ka­li­faa­tin pa­laut­ta­minen en­ti­siin mit­­toi­hin­­sa ja laa­jen­ta­mi­nen lopulta koko maail­maan.

Obama – ji­ha­dis­tien apuri Valkoisessa talossa

Barack Hussein Obaman (s. 1961) valintaa Yhdysvaltain presidentiksi vuonna 2008 voi mo­nes­sa mie­­­lessä pitää todellisena on­nen­pot­kuna ji­hadisteille – ja erityisesti Mus­li­mi­vel­jes­kun­nal­le. Yhdysvalloilla oli nyt kult­tuu­ri­­mar­xis­­­tinen, hyvin juu­ta­lais­vi­ha­mie­li­nen ja islamo­fiilinen pre­sidentti, nar­sis­ti­nen ma­ni­pu­loi­ja, joka halusi ”pe­rus­ta­val­la ta­val­la muut­taa Yh­dys­vallat”, jota hän piti im­pe­rialistisena sortovaltiona ja yh­dessä Is­raelin kans­­sa syypäänä mitä mo­ni­nai­sim­piin maailman ongelmiin. Niinpä Oba­ma pyrki niillä kei­noin, joita hänellä oli presidenttinä käy­tet­tä­vis­sään, ja hal­lin­nossa toi­mi­vien kä­ty­rien­sä avus­tuk­sel­la ro­­mah­dut­ta­maan Yh­dys­val­­tain suurvalta-aseman ja hei­kentämään sen po­­liit­tis­ta, so­ti­laal­lis­ta ja ta­lou­del­lis­ta mah­tia sekä ener­gia­oma­va­rai­suutta. Ei ole pelk­kää sat­tu­maa, että nämä ovat sa­mal­­la myös Mus­li­mi­vel­jeskunnan ja muiden ji­ha­dis­ti­jär­jes­tö­jen vä­li­ta­voit­teitta.

Sisäpolitiikassa Obama harjoitti syr­ji­vää identiteettipolitiikkaa ja lietsoi ro­tu­vi­haa ja -mel­­­lakoita sa­malla, kun hän systemaattisesti kävi sotaa poliisia vastaan lisäten siten vä­ki­valtaa, tur­vattomuutta ja so­siaa­li­sia on­gel­mia mustien ja la­ti­noi­den asu­ma-alueil­la. Ta­voit­teena oli de­mo­kraat­ti­puo­lueen lin­jan mu­kai­ses­ti lisätä val­tion hol­houksesta riip­­pu­vai­sia ihmisiä, jotka sitten ää­ne­stäisivät heille il­mais­ta ra­haa lu­paa­via de­mo­kraat­teja. Sitä varten hän halusi tuottaa maa­han myös mah­dol­­li­sim­man pal­jon kou­lut­ta­mat­to­mia kehitysmaiden ihmisiä, joista de­mokraatit saisivat ”plan­taa­sil­leen” heis­tä riip­pu­vai­sia äänestäjiä. Erityisen tärkeää Oba­mal­le oli vauh­dittaa maa­­­han­muut­toa ja pa­ko­lais­vir­taa mus­li­mi­mais­ta, sillä läk­syn­sä lu­ke­nee­na va­sem­mis­to­­ra­­di­kaa­lina hän tiesi, että mi­kään ei hor­juta länsimaista yh­teis­kun­taa te­hok­kaam­min kuin muslimien hal­litse­ma­ton mas­­­­sa­­­maa­­­­ha­n­­muut­­­to kaikkine sii­hen liittyvine on­gelmi­neen ja uhkineen.

Obama pyrki myös kaikin mahdollisin keinoin rajoittamaan poliisin ja mui­den tur­val­li­suus­elinten, kuten FBI:n, CIA:n ja armeijan, toimintamah­dol­li­suuk­­sia. Ar­mei­jas­sa otettiin käyt­töön uudet, turhauttavat ja moraalia laskevat voi­man­käy­­tön säännöt, jot­ka estivät suo­­rittamasta välttämättömiä ennaltaehkäiseviä is­­ku­­ja, lisäsivät mer­kit­tä­väs­ti yh­dys­val­ta­­lais­joukkojen miestappioita ja mi­ni­moi­­vat vastapuolelle aiheutuvia tap­pioita. George W. Bushin aloit­ta­man ”ter­ro­ris­­min vastaisen so­dan” sijaan Oba­man hallinto määritteli Mus­li­mi­vel­jes­kun­nan oh­­jeis­­­tuk­ses­ta uudeksi ta­voit­teek­seen ”vä­ki­­valtaisen ekstremismin vas­­tus­­ta­mi­sen”, ja mer­kit­tä­väksi uudeksi ”uhaksi” ilmaantuivat ”ää­rioikeistolaiset eks­tre­mis­tit”, ”äärikrisittyt” ja ”is­la­mo­foo­bi­kot” eli käytännössä Obaman des­truk­tiivis­ta po­li­tiik­kaa vas­tus­ta­vat ja Yhdysvaltain perustuslakia vaalivat kon­ser­vatiivit.

Entinen Pentagonin kouluttuja, majuri Stephen Coughlin kertoo ”vä­ki­val­tai­sen eks­tre­mis­min vas­tus­ta­mi­sen” (CVE) nar­­­ra­­tii­­vis­­ta ja sen al­ku­­pe­­räs­­tä. Lue Coughlinin ra­port­ti (2016) CVE:n pe­rus­­on­gel­­masta ja lue myös hä­nen kir­jan­sa Catastrophic Failure ja kat­so kir­jaan liit­ty­vä haastattelu: osa 1 ja osa 2.

Muslimien osal­ta Yhdysvaltojen tavoitteena ei enää ollut tuhota eks­tre­mis­tejä ja voit­taa so­taa, vaan pel­käs­tään ”vastustaa” heitä, pitää heidät aisoissa ja etsiä heidän jou­kos­taan mal­­til­li­sia aineksia, jotka voitaisiin pakottaa neu­vot­te­lu­pöy­tään ja joiden kanssa Oba­­­ma voisi sit­ten ryhtyä ”rauhankumppaniksi” ää­ri­ai­nes­ten syrjäyttämiseksi. Näin Ta­li­ba­­nis­ta­kin tu­li Obamalle ”tärkeä rau­han­kump­pa­ni”, ja Obama päätyi vaivih­kaa tu­ke­maan al-Qa’idaa Libyassa, Syyriassa ja Sudaniassa. Mus­li­mi­veljeskunnan toi­vei­den mu­kai­ses­ti Oba­man hallinto me­ni jo­­pa niin pit­käl­le, että se määräsi John Bren­nanin ja Ro­bert Muel­lerin joh­dolla 2011–2012 sii­­voamaan FBI:n ter­­ro­­ris­min­vas­tai­ses­ta kou­lu­tus­ma­te­riaa­lis­ta pois kai­kki viitaukset is­la­miin ja ji­ha­diin ja ir­ti­sanomaan jihad-ter­ro­rismista va­lis­ta­neet kouluttajat (Patrick Poole, 2017). On arveltu, että tämän seurauksena esi­mer­kik­si Bos­­tonin (2013), San Ber­na­r­di­non (2015) ja Or­lan­don (2016) ter­­­ro­­ri-is­kut jäivät es­tä­mät­tä.

Kun Obama YK:ssa pitämässään puheessa sanoo ”Tule­vai­suus ei saa kuu­lua niille, jot­ka herjaavat is­la­min pro­­­feet­taa”, hän samalla heristää etu­­sor­­meaan. Tä­mä jiha­dis­­tien puheista tuttu ele symbolisoi ”Al­la­hin yk­­seyt­tä” (taw­­hid) – si­tä, että ih­­misen ei ole luval­lista palvoa mitään muuta kuin Al­lahia.

Obama piti huolen siitä, että me kaikki varmasti ymmärrämme, että ”islam on rau­han us­­­kon­to”, että ISIS ei ole islamilainen eikä terrorismilla ole ”mitään te­ke­mis­tä islamin kans­­­sa” ja että ekstremismin ”juurisyyt” piilevät työ- ja har­ras­tus­mah­dol­li­suuk­sien puut­tumises­­sa, muslimeihin kohdistuvassa vainossa, ei-mus­limien su­vaitsemattomuudessa ja maa­­­han­­muut­to­vastai­suudessa. ”Tule­vai­suus ei saa kuulua niille, jotka herjaavat is­la­min pro­­feet­taa”, uh­ka­si Obama viitaten sha­ri’an jumalanpilkkalakeihin, jotka määräävät ”is­la­min herjaamisesta” ran­gais­tuk­sek­si kuolemantuomion, kun hän, Susan Rice ja Hil­­lary Clin­ton tietoisesti va­leh­te­li­vat, että Bengasin terrori-iskut 11.9.2012 olivat vain spon­taa­ne­ja mie­len­il­mauk­sia Mu­­ham­madin elämästä kertovaa Youtube-videota vastaan. Syys­kuun 11. päivän muis­to­päi­vä­nä suoritettu is­ku Yhdysvaltain suurlähetystöä vastaan Ben­ga­sissa Libyassa oli varsin kiu­sallinen pre­si­den­tin­vaalien alla Oba­malle, joka oli väit­tänyt jo kukistaneensa al-Qa’idan ja jo­ka Turkin avustuksella toi­mit­ti Ben­ga­sin kautta Li­byas­ta kerättyjä asei­ta sa­laa Syy­rian kapinallisille eli käytännössä sa­la­fis­teille, Mus­­li­mi­vel­­jeskunnalle ja al-Qa’i­dalle (Judicial Watch 18.5.2015). Oba­ma halusi avustaa ja aseistaa näi­­tä ”mal­til­li­sia” jiha­distiryh­miä, jotta ne suis­tai­si­vat Syy­rian joh­­ta­jan Bashar al-Assad val­­las­ta (lue esim.: Foreign Policy Jour­nal, 1.7.2016).

Obama-protesti

Egyptiläisten mielen­osoitus Muslimiveljeskuntaa ja sen val­taan­nou­sua voi­­mak­kaas­ti tu­kenutta Barack Obamaa vastaan.

Obaman varsin sekavan ja myön­nytyksiin perus­tuvan ulkopolitiikan yhtenä pu­nai­se­na lan­kana oli yleen­säkin suistaa vallasta kaikki sellaiset hallitukset, jotka taistelevat is­la­mi­lai­sen val­tion perustamiseen pyrkiviä jihadisteja vastaan, olipa kyse Libyasta, Egyp­tis­tä, Is­rae­lista tai Nigeriasta, ja korvata ne hal­li­tuk­sil­la, jot­ka joko harjoittavat myön­ny­tys­po­li­tiik­­kaa ji­ha­disteja kohtaan tai itse ta­voit­te­le­vat is­lamilaisen valtion perustamista ra­di­kaa­­li­ji­ha­dis­te­ja maltillisemmin me­ne­telmin. Tällaisena maltillisena ryh­mä­nä haluaa esiin­­­­tyä eri­tyi­ses­ti Mus­li­mi­vel­jes­kun­ta, jonka val­taannousua Egyptissä, muualla Lähi-idäs­­sä ja Poh­jois-Af­ri­kas­sa Obama oli päättänyt tukea (Washing­ton Ti­mes 3.6.2015; Front­page Mag 7.7.2015; The Mille­nium Re­port 15.10.2016). Käy­tän­nös­sä Obaman ul­ko­po­­liit­ti­nen linja merkitsi välien katkaisemista tai vii­len­tä­mis­tä Yh­dys­valtojen pe­rinteisiin liit­tolaisiin, kuten Israeliin, ja liittoutumista Yh­dys­val­to­jen vi­hol­lis­ten kanssa. Näin Oba­man Yhdysvallat käy­tännössä vaihtoi puolta so­das­sa ter­ro­ris­­mia vas­taan ja alkoi tukea vi­hollista, eri­tyi­ses­­ti Mus­li­mi­vel­jes­kun­taa, joka omis­sa do­­­ku­men­teissaan on sel­väs­ti il­moit­tanut pyrkivänsä tu­hoa­maan Yhdysvallat ”suu­ren mit­ta­luo­­kan jihadilla” ”sisältä kä­sin”.

Heinäkuussa 2018 paljastuneen tiedon mukaan Obama tu­ki al-Qa’i­daa myös Su­da­nis­sa, mitä ei voi pitää yllätyksenä.

Brutaalisti ”uskonluopioita”, shiioja, kristittyjä ja jesidejä kohdellutta ja sha­ri’an hu­dud-ran­gais­tuk­sia to­imeen­pan­n­ut­ta Isla­mi­lais­ta valtiota kohtaan Obama oli var­sin vä­lin­pi­tä­mä­tön, eikä hänellä ollut pit­kään ai­kaan eri­tyis­tä stra­tegiaa sen nujertamiseksi. Hän vä­hätteli ISIS:tä kut­su­mal­la si­tä ”ju­nio­ri­re­ser­vi­jouk­kueek­si” (JV team) eli tekijäksi, johon ei ole tar­vetta kiinnit­tää sen suu­rempaa huomiota. Ää­rimmäisen vastahakoisesti Obama lo­pul­ta aloitti al­ku­syk­sys­tä 2014 kos­meet­ti­set il­ma­is­kut Islamilaista valtiota vastaan. Oba­ma oli määrännyt, että is­kuis­ta ei saa tulla ai­nut­ta­­kaan siviiliuhria, minkä johdosta kol­me nel­jästä Isisin vas­­­tai­siin il­ma­is­kui­hin läh­te­nees­tä Yhdysvaltain ilmavoimien ko­neesta pa­­la­si takaisin am­­­pu­matta laukaustakaan (Truth Revolt, 20.11.2015). Obaman toimista syntyi vai­ku­tel­ma, että ken­ties hän ei olisi pan­nut pahakseen, vaik­ka Islamilainen val­tio olisi va­kiin­nut­ta­­­nut asemansa, kaatanut Assa­din ja alkanut sitten uhata Is­rae­lia ole­mas­sa­olol­laan.

Siinä missä Obama oli aktiivisesti tukemassa kansannousuja Muammar Gad­da­fia (1942–2001) vastaan Libyassa ja Hosni Mubarakia (s. 1928) vastaan Egyptissä, joissa ta­voit­­teena oli syöstä vallasta joh­ta­jat, jot­ka olivat pitäneet ji­hadistit tiu­kas­ti kurissa, Oba­malta ei herunut myö­­tä­tuntoa Iranin mul­la­hien is­la­mi­lais­ta dik­ta­tuu­ria vas­­tus­­tanutta kansannousua koh­taan vuonna 2009. Iranin varalle Oba­mal­la oli nimit­täin aivan muita suun­­­nitelmia. Hän ha­­lu­si nor­ma­li­soi­da suh­teet Iraniin, Yhdysvaltain ve­ri­vi­hol­liseen ja yhteen maail­man suu­­rim­­­mista ter­ro­rismin tukijoista, jon­ka johtajat huu­dat­ta­vat väki­jouk­koja vii­koit­tain ”Kuo­­­lema Amerikalle!”-isku­lauseilla ja pyrkivät val­mis­ta­maan ydin­asei­ta tu­ho­tak­seen niin Israe­lin kuin Yh­dys­val­lat­kin odot­tamas­saan lo­pun ai­ko­jen tais­te­lus­sa. Sitä var­ten Obama runnoi läpi Iranin ydin­oh­jel­maa koskevan toi­­minta­suun­­ni­tel­man (JCPOA) (Ga­te­sto­ne Institute, 19.7.2016).

Tämä Is­rae­lin ja Lännen kan­nalta katastrofaali­nen ja Lähi-idän vakautta en­nes­tään hor­jut­tava ”ydin­sopu”, jota Oba­ma piti suurena saavutukse­naan ja josta presidentti Trump on on­neks­i sa­nou­tu­mas­sa irti, mer­kitsee käytän­nössä sitä, että Iran saa rauhassa – ja pe­rä­ti Yh­dys­val­tain avustuksella – jat­kaa ydin­ase­oh­jel­maansa sa­moin kuin bal­lis­tis­ten oh­jus­ten testaa­mista, ja Iranin on mah­dol­lista val­mis­taa ydin­­asei­ta nopeammin ja enem­­män, kuin mihin sen resurssit ilman ”ydinsopua” riit­täisivät. Li­säk­si Ira­nille ava­taan pää­sy laillisille ase­mark­ki­­noil­le, ja se saa käyttöönsä 100–150 mil­jar­dia dolla­ria jää­dy­­tet­ty­jä varoja käy­tet­tä­vik­si aseiden hank­kimiseen ja terrorismin tu­ke­mi­seen ympäri maail­­maa. Neu­votteluissa Iranin mullahien asiamiehenä käy­tän­nös­sä toiminut Oba­ma pyr­ki sys­te­maat­ti­ses­ti um­mis­ta­maan sil­mänsä siltä, että Iran har­joittaa räi­keitä ih­mis­­oi­keus­louk­­kauksia, tu­kee valtavilla summilla terroris­mia ym­päri maail­maa, uh­kailee Is­raelia ja Yh­­dys­valtoja ja antaa ymmärtää, ettei sillä todel­lisuu­dessa ole pienintäkään aiet­ta nou­dat­­taa sopimusta. (The Clarion Project, 23.7.2015; Lo­pez, 29.6.2015; Fleitz, 14.7.2015; Fleitz, 18.1.2016.)

Voi­dellakseen Iranin mullahit ”ydinsopuun” Obama len­nä­tyt­ti tunnisteettomilla ti­laus­len­­noilla Sveitsiin yhteensä 1,7 miljardia dol­la­ria käteistä, jotka vaihdettiin euroiksi ja toi­mitettiin tammi-helmikuussa Teheraniin. Ku­­ten myöhemmin on selvinnyt, Iran on käyt­tänyt näi­tä Oba­malta saa­tu­ja lahjuksia ter­ro­ris­tien tu­ke­mi­seen (Jihad Watch, 9.2.2018). Kaiken lisäksi taannoisten paljastusten mu­kaan Obaman hallinto auttoi Irania sa­­laa kiertämään Yhdysvaltojen sille asettamia pa­kot­teita ja lupasi, että Euroopan maille ei koi­tuisi seuraamuksia, jos ne har­joit­tai­si­vat lii­ke­toi­min­taa Iranin kanssa (Jihad Watch, 28.6.2018).

”Miksi Barack Obamaa ei ole asetettu syyt­teeseen maan­petoksesta?”, poh­tii Jihad Watchin pe­rus­ta­ja Ro­bert Spencer.

Obaman ulkopoliittinen neuvonantaja ja ulkopolitiikkaa koskevien puheiden kir­joit­ta­ja, entinen pöytäromaanikirjailija Ben Rhodes on paljastanut, että ”ydin­­so­pu” saatiin myy­tyä yleisölle hänen se­pit­tä­mäl­lään val­heellisella narratii­villa, jonka mukaan Iranissa val­ta oli siirtynyt kovan linjan is­la­misteilta mal­til­li­sil­le islamis­teille. Rho­des selittää, kuinka hui­jaus onnistui lehdistön myö­tä­vai­ku­tuk­sella: ”Kaikilla näillä sano­ma­lehdillä oli ennen ul­komaan toimistot… Nyt niil­lä ei ole. He soittavat ja pyytävät meitä selittä­mään heille, mitä tapahtuu Moskovassa ja Kairossa. Useimmat tiedotusvälineet raportoivat maail­man ta­­pah­tumista Washing­to­nis­ta käsin. Keskimääräi­nen toimittaja, jolle puhumme, on 27-vuo­tias, ja hei­dän ainoa toi­mituskokemuksensa liittyy poliitti­siin kam­pan­joi­hin… He ei­vät kirjaimellisesti tiedä mi­­tään.” New York Timesissa julkaistussa haastattelussa Rhodes an­taa ymmärtää, että taus­taideana koko ”ydinsovussa” on ollut tarve uu­del­leen­orien­toi­da radikaalisti Yh­dys­valtain ulkopolitiikka Lähi-idässä. Daniel Greenfield toteaa: ”Sii­nä se nähdään. Kyse ei alun alkaenkaan ollut ’rauhasta’ tai siitä, että Iran saataisiin hyl­kää­mään ydinaseoh­jel­man­sa. Kyse ei ollut maltillisten tukemisesta. Rho­des myön­tää, et­tä se on hölynpölyä. Ky­se oli hallinnon jatkuvasta pakkomielteestä muuttaa Ameri­kan ul­ko­­po­li­tii­kan kurssi si­ten, että so­pimuksia tehdään vihollisten kanssa meidän itsemme hei­ken­­tä­mi­seksi, hei­dän vahvistamisekseen ja sen es­tämiseksi, että me ja liittolaisemme ky­ke­nisimme py­säyt­tä­mään heidän aggressionsa. Sitä yritettiin sunni-islamistien kanssa ja epäonnistuttiin. Niin­pä seuraavaksi siirryttiin Iranin shiialaisiin isla­mistei­hin. (Front­Page Mag, 6.5.2016.)

Oba­maa ei luonnolli­sesti häirinnyt se­kään, että syys­kuun 11. päivän iskujen to­teut­ta­mi­nen ei olisi ollut mahdollista il­man Ira­nin hal­li­tuksen ja Hiz­bollahin al-Qa’idalle antamaa suo­­raa ja materi­aalista tukea, mistä syys­­tä liittovaltion tuo­mari määräsi toukokuussa 2018 Iranin mak­­­s­a­maan 6 miljardin dollarin va­hin­gon­­kor­vauk­set uh­­rien omaisille (Lopez, 18.12.2011Geller Report, 2.5.2018).

Robert Spencer kertoo Saudi-Arabian ja Iranin osallisuudesta syyskuun 11. päivän iskuihin.

Iranin osallisuuden lisäksi Yhdysvallat pyrki pitkään lakaisemaan maton alle Sau­di-hal­lin­non osallisuuden syys­kuun 11. päi­vän is­kuihin (IPT News 20.3.2013). Yllät­täen kui­ten­kin 15.7.2016 Oba­ma jul­kai­si 9/11-tut­kin­ta­ko­mission raportin salaiseksi julistetut 28 si­vua, jotka osoittavat, et­tä kaap­paajat saivat mer­kit­tä­vää aineellista ja rahallista avus­tus­ta saudi­diplomaateilta ja ‑agen­teilta (Sperry, 15.7.2016; Gates­tone Institute, 19.7.2016). Mie­len­kiintoisena yk­si­tyis­koh­tana mai­nit­ta­­koon, että Omar al-Bayoumi, yksi kaappaajia avustaneista sau­di­agen­­teista, oli pitänyt yh­teyt­tä Holy Land Foundatio­niin, Muslimi­vel­jeskunnan hy­vän­te­ke­väi­syyspeitejärjestöön, jon­ka kautta veljeskunta kanavoi rahaa terroristijär­jestö Ha­ma­­sille. Toinen saudiagentti Osama Bassnan, joka tunnettiin Osama bin La­de­nin kan­nat­ta­­jana, myönsi itse avus­ta­neen­sa kaappaajia al-Bayoumia enemmän, ja hänellä oli FBI:n tut­­­kimusten mu­kaan kyt­kök­siä Eritrean islamilainen jihad -järjestöön ja Omar Ab­del-Rah­maniin, ”sokeaan sheik­kiin”, jonka va­paut­­ta­mi­nen yh­dys­val­ta­lais­van­ki­lasta ei ole ol­lut pel­kästään EIJ:n ja al-Qa’i­dan vaan myös Muslimiveljes­kunnan pit­kä­ai­kai­nen tavoite. Mei­ra Svirsky toteaa: ”Kun yhdistää pisteet, näkee, minkä virheen Länsi te­kee erot­taes­saan vä­ki­val­­taiset ja (näen­näisesti) väkivallattomat islamistiryhmät toi­sis­taan. Ne käyt­tä­vät samaa kan­sain­vä­lis­tä verkostoa ja ovat usein toiminnallisesti erot­ta­mat­to­mia kyt­key­tyen sa­moi­hin osoit­teisiin, julkisivuihin, saarnaajiin, rahoittajiin, val­tio­spon­so­reihin ja niin edelleen.” (The Cla­rion Project, 18.7.2016.)

On spekuloitu, että julkaisemalla raportin salassa pidetyt 28 sivua, jotka saat­toi­vat sau­di­hal­­linnon huonoon valoon, Obama halusi korostaa olleensa oikeassa pyr­kies­sään nor­ma­li­­­soimaan Yh­dysval­tain suhteet Iraniin ja hyväksyessään ”ydin­so­vun”.


Kirjoitelmasarjan seuraavassa osassa kä­si­tel­lään Mus­limi­vel­jes­kun­nan har­joit­ta­maa si­vi­­li­saa­tio­ji­ha­dia.

Lähteitä

  • Azzam, Abdallah (2009a): “Join the Caravan (Excerpts)”. In: Kepel & Milelli (2009), 110–125.
  • Azzam, Abdallah (2009b): “Morals and Jurisprudence of Jihad (Excerpts)”. In: Kepel & Milelli (2009), 126–135.
  • Azzam, Abdallah (2009c): “The Solid Base (Excerpts)”. In: Kepel & Milelli (2009), 140–143.
  • Bin Laden, Osama (2009a): “Tactical Recommendations”. In: Kepel & Milelli (2009), 60–65.
  • Bin Laden, Osama (2009b): “Message to American People”. In: Kepel & Milelli (2009), 71–77.
  • Faraj, Abd al-Salam (1986) Appendix: Translation of Muhammad Abd al-Salam Faraj’ Text Entitled ”Al-Faridah al-Gha’ibah” (”The Neglected Duty”), in Johannes J.G. Jansen The Neglected Duty: The Cree of Sadat’s Assas­ins and Islamic Resurgence in the Middle East, pp. 159–229. New York: Macmillan.
  • Hegghammer, Thomas (2009): “Introduction: Abdallah Azzam, the Imam of Jihad.” In: Kepel & Milelli (2009), 81–101.
  • Kepel, Gilles & Milelli, Jean-Pierre (eds.), 2009. Al Qaeda in Its Own Words. Paperback. The Belknap Press of Harvard University Press.

”Jäl­jelle jää vain jo­ko islam tai jahi­liyyah­”

Tämä on osa kirjoitelmasarjaa, jossa käsitellään Muslimiveljeskunnan historiaa ja toimintastrate­gioita. Vuonna 1928 Egyptissä perustettu Mus­li­mi­veljeskunta on ny­ky­­päi­vän jihadistijärjestöistä petol­lisin ja vaa­ral­­lisin. Sillä on sa­ma tavoite kuin kai­killa muillakin jihadisti­jär­jestöillä: valtio­vallan anas­ta­­mi­nen, shari’a-lain voi­­maan­­­saat­ta­mi­nen, islami­­laisen val­tion pe­rusta­minen, kali­faa­tin pa­laut­ta­mi­nen en­ti­seen suu­ruu­­teen­sa ja laajen­­taminen lopulta kaik­kial­le maail­­maan. Mutta se eroaa muista ji­ha­dis­ti­jär­jes­töis­tä pit­kä­jän­tei­seltä toimintastrategialtaan ja me­ne­tel­mil­tään. Se kut­­suu Län­nes­sä käyt­­tä­­mään­­sä lä­­hes­­­ty­­mis­­­ta­­­paa ”si­­vi­­li­­saa­tio­ji­ha­dis­ti­sek­si prosessiksi”, mil­lä se tar­koit­taa ”suu­ren mit­ta­luo­kan ji­ha­dia län­si­mai­sen si­vi­li­saa­tion eli­mi­noi­mi­sek­si ja tu­hoa­mi­seksi si­säl­tä kä­sin ja ’sa­bo­toi­mal­la’ sen mi­tä­tön ko­ti­paik­ka hei­dän omien kä­sien­sä ja mus­­li­mien kä­sien kaut­ta niin, et­tä se eli­mi­noit­uu.” Kirjoitelmasarjan yleinen johdanto on luettavissa tästä.

Sayyid Qutb
Sayyid Qutb

Kirjoitelmasarjan edellisessä osassa käsiteltiin Mus­­­­­li­­­­­mi­­­­­vel­jes­­­­kun­­nan syn­tyä ja myö­hem­piä vai­hei­ta Egyp­tis­sä, sen ta­voit­­tei­ta  ja eri­tyi­ses­ti sen kyt­­kök­­siä ja suh­det­ta kan­­­sal­lis­so­­sia­­lis­­miin. Tässä o­sas­sa kä­sitel­lään vel­­jes­­kun­nan pää­ideo­logik­si 1950-luvul­la nous­seen Sayyid Qutbin (1906–1966) teos­ta Ma’alim fi al-Ta­riq (”Virs­­tan­­­pyl­väät”, engl. ”Mile­sto­nes”), j­o­hon hän on kiteyt­tä­nyt nä­ke­myk­­sensä siitä, mikä on is­­la­min uni­­ver­­saa­li sa­­­no­ma ja pää­­­määrä, miksi is­­lam tulisi elä­vöit­tää ja kuin­ka se tulisi to­teuttaa pro­feetta Mu­ham­­ma­din asetta­man mal­lin mukai­sesti. Se on moder­nin poliit­ti­sen isla­min ja ji­hadis­min­ pe­rus­­­teos, joka on toimi­nut lu­kuis­ten isla­mi­lais­ten liik­kei­den, ji­­ha­­disti­jär­jes­­töjen ja ‑yksi­löi­den in­s­piraa­­tion läh­­teenä. Sen kes­­keisiin aja­tuk­siin tu­­tus­­tu­­mi­­nen on vält­tämä­töntä, mi­­käli ha­luaa ym­­mär­­tää nyky­­päi­vän ji­ha­distien­ to­ta­­li­­ta­ris­tis­ta maa­i­l­­­­­man­­ku­vaa, ajat­­­te­lu­­ta­­poja, re­to­riik­kaa ja toi­­­min­­ta­stra­­te­gioi­ta.

Islamin elvyttämisen virstanpylväät

Salafismia kommunistisella retoriikalla höystettynä

Täydelli­senä ihanteena ja esikuvana Ma’alim fi al-Tariq ‑teoksessaan Qutb pitää Mu­ham­ma­din ja hä­nen seu­ralais­tensa sukupol­vea, ja hän kutsuu muslimeja palaamaan samalle puh­taalle, saas­­tu­­mat­to­malle läh­teel­le, jos­ta tä­män is­­la­­min ensim­mäi­sen suku­polven edus­­tajat (arab. al-salaf al-salih, ’hartaat esi-isät’) saivat opas­tuk­sen­sa, ja am­­menta­maan sieltä käsi­tyksensä univer­su­mista, ihmi­sen olemassa­olon luonnosta ja näiden kah­den suh­­­­teesta, sa­moin kuin periaat­teet, jotka sää­­te­levät hallintoa, politiik­kaa, taloutta ja yleen­säkin elä­män kaik­kia puolia. Qutb­ koros­taa, että tä­män pa­luun alkuläh­teille ei tule suinkaan jäädä pelkäs­tään teo­reetti­sen, aka­­tee­misen kes­kus­telun tasolle, vaan noita alku­lähteitä – Ko­raania ja sun­naa – on pidet­tävä velvoittavina toi­minta­ohjeina, joita on to­teltava ja jotka on pan­tava täy­tän­töön. (MS: 29–34.) Qutbin lähtökohta on täten hyvin sala­fis­tinen.

Sa­malla kun Qutb am­mentaa näkemyksensä suoraan Koraanista ja sun­nasta, hän operoi monilla va­sem­­misto­val­lanku­mouk­sellisilla käsit­teillä, ku­ten ”sorto”, ”epä­oikeu­den­­mu­kai­suus”, ”o­r­juus”, ”ty­ran­nia”, ”oikeuden­­mu­kai­suus”, ”va­­paus” ja ”etu­joukko”, joille kai­kil­le hän antaa kui­tenkin omalaatui­sen, is­lami­laisen tulkin­nan. Tämän marxi­­lai­sel­ta kals­kahtavan ter­­mi­no­logian Qutb oli omak­sunut ni­menomaan Maududin­ kirjoituksista (Brackman 2011:8). On ilmeistä, että Qutb, joka itse paheksui ja soimasi kommu­nismia var­sin ko­va­sa­­nai­sesti ja tark­ka­nä­köi­sesti (MS: 23, 27, 60–61, 91), pyrki houkuttelemaan II maail­man­so­dan jäl­­­keen aiem­min fa­sis­mia ihan­noi­nut­ta ja nyt sen sisar­ideo­lo­gias­ta, kom­­mu­­­nis­­mis­ta, kiin­nos­­tu­­­nut­­­ta ara­bi­­nuo­risoa is­la­min pariin an­ta­malla ym­mär­tää, että shari’a-lakia nou­­dat­ta­van islami­lai­sen val­tion perustaminen, jos mi­kä, on val­lan­­ku­mouk­­­sel­lisen etu­­jou­kon joh­ta­­maa va­paus­­­tais­te­lua sor­­ta­jia ja or­juut­ta vastaan. Mau­du­dil­ta Qutb omak­sui myös monia mui­ta aja­tuksia ja käsit­­teitä, joita hän kehit­teli edel­leen ja jois­­ta tun­netuin on ”jahiliyyah” so­vel­let­­tuna ny­ky-yh­teis­kun­nan ti­lantee­seen.

Kaikki nyky-yhteiskunnat, mukaan lukien musli­mi­yhteis­kunnat, ovat ja­­hil­iyya­­hin val­las­sa, koska ne ovat omineet itselleen lain­sää­dän­tä­val­lan, jonka tulisi kuulua yk­sin­omaan Al­la­hille, eivätkä ne siten tunnusta Alla­­hin su­­ve­­re­­ni­­teet­­tia is­la­min us­kon­tun­nus­tuk­sen edel­lyt­tä­mäl­lä ta­val­la.

Yksi keskeinen käsite Qutbin kirjoi­tuksissa on ”jahiliyyah”, jolla Koraa­nissa vii­tataan isla­mia edeltä­nee­seen ”tietämättömyyden” tai ”pakanuuden” aikaan. Qutb­ analysoi eri us­kon­toihin, talousjärjes­tel­miin ja poliittisiin aatesuun­tiin pe­rus­tu­via yhteiskuntia ja pää­tyy näkemykseen, jonka mukaan ”tie­tämättömiin”, jahili-yhteis­­kuntiin lukeutuvat itse asiassa kaik­ki nyky­­maailman yhteis­kunnat, mu­kaan lukien maallis­tu­­neet mus­limi­yh­teis­kun­nat, joissa Alla­­hille kuuluva lain­­sää­­dän­tö­­valta on siir­retty jollekin toi­sel­le auk­tori­teetille, jolle ihmiset sitten alis­tu­vat, tai joissa us­kontoa kunnioi­tetaan vain puheen tasol­la, mutta ei so­si­aalisessa elämässä ja elä­män­tavassa. (MS: 91–95.) Qutb toteaa: ”Myös ny­kyään meitä ym­päröi jahiliyyah, jo­ka on luon­nol­taan saman­­laista kuin isla­­min ensim­mäi­­sen vai­heen aika­na, ken­ties hie­­man syvem­pääkin. Koko ym­pä­ris­tömme, ih­misten usko­muk­set ja ideat, ta­vat ja tai­dot, säännöt ja lait ovat jahiliyyahia – jopa siinä määrin, että asiat, joita pidämme islami­lai­sena kult­­tuu­rina, islami­lai­sina lähteinä, islamilaisena filo­­sofiana ja islami­lai­sena ajat­teluna, ovat kaikki jahi­liyyahin raken­nel­mia.” (MS: 34.) Niin­pä Qutb vaatiikin, että islam on elävöitettävä ja ”muslimiyhteisön on palattava al­ku­peräiseen muo­­toonsa” niin, että islam voi jälleen toimia ”ihmis­kunnan johtajan roo­lissa” (MS: 25).

Qutb selit­tää, kuinka jahi­liyyah, jonka valtaan muslimiyhteiskunnatkin ovat taantuneet, on jyr­kässä risti­riidassa isla­min perus­sanoman ja us­kon­­tun­­nus­tuk­sen (shahada) kanssa, joka on julistus Allahin ykseydestä (tawhid) ja suve­reni­teetista (ha­kimiyyah) Maan pääl­­lä ja ko­ko uni­­ver­su­missa. Kuten tun­net­tua, is­la­min us­kon­­tun­nus­tuk­sen en­sim­mäi­ses­­sä osas­­­­sa sa­notaan La ilaha illa Allah ’Al­lah on ainoa jumala’, toisin sanoen Allah on ai­­noa asia, jota on so­ve­lias­ta tai lu­val­lista palvoa. Siitä, että Allahin tilalle tai rinnalle asetetaan muita palvon­nan kohteita, kuten vaik­ka­pa kiviä, tai­vaan­­kappaleita, pat­saita, esi­­neitä, ih­mi­siä, insti­­tuu­­tioita tai mitä tahansa muita konk­reet­tisia tai abst­rakteja epä­­jumalia tai ido­­leita, käytetään isla­missa nimitys­tä shirk. Sitä pide­­tään anteeksi­anta­mat­to­mana rik­ko­­­­­muk­­sena Alla­hia kohtaan (‘Umdat al-Salik p1.0), ja Ko­raa­ni määrää mus­li­mit yksi­se­lit­tei­sesti tais­te­lemaan sitä har­­joitta­via mushrikeja (mon. mushrikun) – moni­juma­laisia, ku­van­­palvo­jia ja paka­noita – vas­taan, kun­nes koko maail­massa palvotaan yksin Allahia:

Allah ei anna anteeksi sitä, että Hänen rinnalleen asetetaan muita jumalia, mutta kaiken muun Hän antaa anteeksi, kenelle tahtoo. Joka asettaa vertaisia Allahille, on tehnyt hirveän synnin. (Koraani 4:48)

Taistelkaa heitä vastaan, kunnes epäjumalia ei enää palvota, vaan yksin Al­lahia, mut­ta jos he herkeävät, tietää Allah, mitä he tekevät. (Koraani 8:39)

Hän (Allah) on lähettänyt lähettiläänsä (Muhammadin) tuomaan johda­tuk­sen ja to­tuu­den uskonnon saattaakseen sen voittamaan kaikki muut us­konnot, vaik­ka se on vas­toin monijuma­laisten tah­toa. (Koraani 9:33)

Qutb toteaa: ”Ihmisten tulisi tietää, että islam tarkoittaa La ilaha illa Allah ‑us­kon­tun­nus­tuk­sen hy­väksymistä sen syvimmässä merkityksessä, joka on se, että elämän joka osa-alu­een tulisi olla Allahin suve­reni­teetin alla ja niitä, jotka ka­pinoi­vat Alla­hin su­ve­re­ni­teet­­tia vastaan ja anastavat sen itsel­leen, tulisi vas­tus­taa, ja ihmisten tulisi ottaa tämä us­ko­­mus sydämeensä ja mieleensä ja to­teuttaa se elä­män­ta­vas­saan ja käytännön toimis­saan (MS: 48).” Ihmisten tulisi näin ollen lainsää­dännös­sään, us­kon­nol­lisissa palvonta­rii­teis­sään, arvomaailmassaan, mo­raa­li­sis­sa periaatteissaan, käyttäy­tymi­sessään, usko­muk­­­­sis­saan, ideoissaan, elä­män­ta­vas­saan, yh­teis­kun­nal­li­ses­sa jär­jes­­täy­­ty­mi­­ses­­sään ja yli­­­pää­­tään elämän kaikilla osa-alueilla alistua yksinomaan Allahin mää­räys­val­taan ja nou­­­­dat­­taa vain Allahin shari’a­-lakia. Qutb ko­rostaa, ettei ihmisiä tarvitse taivu­tella hy­väk­­sy­mään shari’aa­ ve­toa­mal­la sen ylem­myy­­teen tai kau­neu­teen, vaan ”rak­kau­den ju­ma­lal­lista lakia, shari’aa­, koh­taan tuli­si olla seu­raus­ta puh­­taasta alis­tu­mises­ta Alla­hil­le”. Sha­ri’a­ ei siis ole tarkoi­tettu älyllis­ten tai esteettisten spe­ku­laatioi­den koh­teeksi vaan yksin­­ker­taisesti nou­da­tettavaksi. Qutb­ pai­not­taa: ”Vies­­tin perustana on, että ­shari’a­ tu­lisi hy­väk­­syä ky­seen­­alais­tamat­­ta ja kaikki muut lait tulisi hy­­lätä niiden kai­kissa muodoissa. Tä­mä on islamia. Is­la­mil­la ei ole muuta merkitystä.” (MS: 49.)

Ihmisen on tunnustettava Alla­hin ykseys (ts. se, et­tei ih­mi­nen saa pal­voa mi­tään muu­­ta kuin Alla­hia) ja su­ve­re­ni­teet­ti ja siten alis­tut­tava kyseen­alaista­mat­to­mal­la an­tau­muk­sel­la nou­­­dat­­­tamaan yk­sin­omaan Al­­la­­hin sha­ri’aa. Sen myö­tä hä­nen on hy­lät­tä­vä kaikki ih­mis­ten sää­tä­mät lait sa­moin kuin omat hen­ki­lö­kohtai­set usko­muk­sen­sa, ha­lun­­sa, tai­pu­muk­sensa, intres­sinsä ja elä­män­ta­pan­sa. Vain näin hän voi va­­pau­tua niin ”tois­ten ihmis­ten orjuu­desta” kuin ”ha­lu­jen­kin or­juu­­des­ta” ja siir­tyä si­ten ”sor­ron”, ”ty­ran­nian” ja ”epä­oikeu­den­mu­kai­suu­den” ti­las­ta ”va­pau­den” ja ”oi­­keu­­den­­mu­­kai­suu­­den” ti­laan.

Maududilta omaksumaansa näkemystä mukaillen Qutb maalaa mielenkiintoisen kuvan Alla­hille alis­tumisen univer­saalista luonteesta ja merkitykses­tä: Islamin mukaan Allah on luonut koko uni­versu­min, joka on kuu­­liai­nen ja alis­tu­vainen Alla­hin tah­­dolle, voimal­le ja auk­toriteetille ja jatkaa sen an­siosta olemassa­­oloaan har­mo­ni­sel­la ta­valla (MS: 100). Niinpä Qutb painot­taa: ”On (…) tarpeen, että tämä sama auktori­teetti tunnus­te­taan ih­mis­­elä­män lains­äätäjäksi. Ihmi­sen ei tulisi irtautua tästä auktoriteetista ja kehittää eril­listä järjes­telmää ja eril­listä elämäntapaa.” (MS: 56–57.) Edelleen Qutb kirjoittaa: ”Tä­män kä­sityksen mukaan kuuliai­suus Allahin shari’aa kohtaan seuraa itse asiassa tar­peesta har­­­­moni­soida ihmiselämä ihmi­sessä it­ses­sään ja muussa universumissa toimivan lain kanssa. Tämä tarve edellyttää, että ihmisten sosi­aa­lisia asioita säätelevän lain on ol­ta­va so­pu­­soin­nus­sa uni­ver­sumin yleisen lain kanssa; se vaa­tii, että yh­dessä muun uni­ver­sumin kanssa ihminen alistuu yk­sin­omaan Allahille, eikä kenenkään ih­misen tulisi nous­ta toisten hallitsijaksi (MS: 105).” Qutb siis ko­ros­taa, että shari’a on osa Allahin uni­ver­saa­­­lia lakia, ja sitä tulisi noudattaa saman­laisella tahdot­tomalla ja ky­seen­alais­ta­mat­to­­mal­­la antaumuk­sella, jolla fyy­sinen maailma alis­tuu noudat­ta­maan Allahin luo­­mia luon­non­­la­ke­­ja.

qutb-hands

Ajatus siitä, että ihmisellä itsellään olisi oikeus muodostaa omia uskomuksia, ideoita, arvoja, sää­tää lakeja ja valita oma elämäntapa on jahiliyyahia, kuten Qutb tähdentää, ja ”kapinointia Allahin suve­reniteettia vastaan Maan päällä” (MS: 27, 34, 48). Yksi Qutbin kes­keisistä väitteistä on, että jahiliyyah­ ja siihen olennaisesti liittyvä ”Allahin suve­re­ni­teetin anastaminen ihmisen haltuun” joh­taa väistä­mättä epäoikeudenmukaiseen ti­lan­tee­­seen, jossa yh­destä ihmisestä tulee toisen herra, jon­ka orjuuteen tämä jälkimmäinen jou­tuu alistumaan ja jota tämä joutuu pal­vomaan. Tämän näkemyk­sen mu­kaan esi­mer­kiksi demokratia on ­jahiliyyahia­, koska siinä joukko ihmisiä harjoittaa Allahilta anastet­tua su­ve­reniteettia pakottaes­saan toiset ihmiset alistu­maan säädöksiinsä – keino­te­koi­siin, ihmisen laati­miin lakeihin. ”Maailmassa on vain yksi Allahin puolue; kaikki muut puo­lueet ovat Saa­tanasta ja kapinointia”, painottaa Qutb­ (MS: 130). Jahiliyyahia ja or­juut­ta Qutbin­ mu­kaan on myös se, että ihmi­nen toimii omien henki­lökohtaisten halu­jensa, in­tres­siensä, taipumus­tensa ja tavoit­teidensa poh­jalta, koska tällöin ihmi­nen on omien ”ha­lu­­jensa orja” (MS: 43–44, 67, 70). Qutb toteaa, että tais­te­leminen omia haluja, tai­pu­muk­sia, tavoitteita, henkilökohtaisia etuja ja omaan perhee­seen ja kan­sa­kun­taan liit­ty­viä intressejä vastaan on ”sisäistä suurta taistelua Saatanaa vastaan”, ja se on jotain, mi­kä jokaisen musli­min on täy­tynyt käydä ennen astumista taistelukentälle (MS: 82). Qutb viittaa tässä nk. suuremman jihadin (jihad ak­bar) käsitteeseen.

Islamin tärkein velvollisuus on jihadin avulla syöstä val­las­ta ihmis­joh­toi­nen jahi­liy­yah, anastaa po­liit­ti­nen val­ta, toimeen­pan­­na pa­­kol­la Al­lahin sha­­ri’aan pe­­rus­­tu­­va elä­­män­­­tapa ja va­paut­taa ih­mi­set si­­ten ja­­hi­li-val­­lan­­pitä­­jis­tä, -oi­keus- ja -yh­teis­­kun­­ta­jär­jes­tyk­ses­tä, -kä­sit­teis­tä ja -pe­rin­teis­tä. Vasta tämän jäl­keen ih­­mi­sil­­le koit­taa ”täy­del­linen va­­paus” päät­tää, omaksuako islamin usko vai ei, tosin il­man mah­dol­li­suut­ta pa­la­ta enää sha­ri’aa edel­tä­nee­seen ja­hili-jär­jestel­­mään ja -elä­­män­­ta­paan.

Qutbin mukaan ”vain islam on todellinen sivilisaatio” ja kaikki jahili-yh­teis­kun­nat eri muo­doissaan ovat taan­tu­muk­sel­li­sia tyrannioita, joissa ihmiset joutuvat alistumaan tois­­ten ihmisten tai omien halujensa orjuuteen ja jotka siten estävät ihmisiä saavutta­mas­ta ”to­dellista vapautta”. Tämä to­dellinen, ”täy­del­li­nen va­paus” koittaa vasta sitten, kun ­ja­hi­liyya­hin­ tyrannia on saatu tuhottua täy­sin ja ihmiset ovat vapautuneet ”jahili-yhteis­kun­tien, jahili-käsitteiden, jahili-pe­rin­tei­den ja jahili­-johta­­juuden kynsis­tä”. (MS: 34, 71, 81, 106–107.) Vasta tällöin ihmisillä on hänen mukaansa ”va­paa ym­päristö” valita, mitä us­koa, ja päättää, omaksuako islamin usko vai ei (MS: 65). Qutb kui­tenkin ko­rostaa, että tä­mä vapaus ei suinkaan tarkoi­ta sitä, että ihmiset voisivat tässä tilan­teessa päättää palata ta­kai­sin ”omien halujensa orjiksi” tai ”pysytellä toisten ihmisten or­­juu­dessa” jahili­-jär­jes­tel­­män mukaisesti. Ideana on pikem­minkin se, että islam ei suoranaisesti voi pakottaa ih­mi­siä usko­maan sen käsityk­siä, mutta islami­laisessa valtiossa elävien on joka tapauk­ses­sa alistuttava noudat­tamaan Allahin ­shari’aa­, olipa heil­lä minkälaisia us­ko­muk­sia ta­han­sa. (MS: 70–71.) Kuten tunnettua, isla­miin kään­ty­misen lisäksi sha­ri’a antaa kafireille va­pau­den tulla muslimien tappa­miksi tai orjuut­ta­miksi, ja, mi­käli he kuulu­vat nk. Kirjan kan­soihin eli juu­talaisiin tai kristittyihin, lisävaihtoehtona on maksaa suoje­lu­rahaa (jizya) ja alistua elämään nöy­ryyttävässä dhimmin ase­massa muslimien yli­her­ruu­den alla. Mainit­takoon, että yksi keskeinen menetelmä, jolla islam pyrkii vapauttamaan ih­­mi­set ”halu­jen orjuu­desta”, on nimenomaan kafireiden­ alis­ta­mi­nen ja nöy­­ryyt­tä­­mi­nen niin, että hei­dän ase­mansa näyttää mah­dollisimman halvek­suttavalta ja vasten­mieliseltä ver­­rattuna musli­mien etu­oi­keutet­tuun ja hal­litse­vaan ase­maan yh­teis­kunnassa (lue: Dhimmiys).

”Vapaudella” Qutb tarkoittaa näin ollen tilannetta, jossa mi­kään ei estä ihmis­tä kään­ty­mäs­tä mus­­li­miksi, pal­vomasta yk­sin Al­lahia ja noudattamasta yk­sin­omaan shari’aa elä­män kaikilla osa-alu­eilla. Qutb yl­tyy­kin ylis­tä­mään islamia to­delliseksi ihmiskunnan va­pau­­den julistukseksi: ”Tämä us­konto todella on uni­versaali julis­tus ihmi­sen va­pau­desta tois­ten ihmisten orjuudesta ja hänen omien halu­jensa orjuu­desta, joka myös on ih­mis­orjuuden muoto; se on julis­tus siitä, että suvereni­­teetti kuuluu yksin­omaan Allahille ja että Hän on kaikkien maail­mojen Herra. (…) Tämä julistus tarkoittaa, että Allahilta anas­tettu auk­tori­teetti palau­tetaan Hänelle ja anastajat – ne, jotka säätä­vät lakeja toisille ko­hottaen siten itsensä herran ase­maan ja alistaen toiset orjan asemaan – heite­tään ulos.” (MS: 67.) Qutb jatkaa: ”Islamin tärkein velvollisuus tässä maail­massa on syöstä val­las­ta ihmis­johtoinen jahi­liyyah ja ot­taa johtoasema omiin käsiin ja toteut­taa pa­kolla tiet­ty elämän­tapa, joka on sen pysyvä piirre (MS: 148).”

Qutb korostaa voimakkaasti jihadin merkitystä tuon velvollisuuden täyt­tä­mi­ses­sä eli kai­ken ”sor­ron”, ”epäoikeu­denmukaisuuden”, kaikkien ”saatanallisten voi­mien” ja ”saa­ta­nal­listen elämän­­jär­jestelmien” hävittämisessä ja ihmisten tuo­mi­ses­sa ”islamin oikeuden­mu­­kaisuu­teen”: ”Tämä liike käyttää saar­naamis- ja tai­vuttelu­menetelmiä ideoiden ja us­ko­­mus­ten uudistamiseksi, ja se käyttää fyysistä voimaa ja jihadia­ ideoi­den ja usko­mus­ten uudista­mista estä­vän jahili-järjes­telmän organi­saatioiden ja auktoriteet­tien lak­kaut­ta­miseksi.” (MS: 65, 81.) Qutb huo­maut­taa, että länsi­maissa ”us­konnolla” tarkoi­te­taan pel­käs­tään sydämessä vaalittavaa uskoa, jolla ei ole yh­teyttä käytännön elämään, ja siksi uskonnollisen sodankin ajatellaan olevan sotaa uskon pakotta­miseksi ihmissydä­miin, mutta tämä ei päde isla­miin, ”sillä islam on Al­lahin Kaikkivaltiaan koko ih­miskun­nal­le mää­räämä elämän­tapa, ja se perustuu yksin Al­lahin val­tiuteen eli Allahin ha­ki­miyyahiin (su­vere­niteet­tiin) ja määrää käytännön elämästä sen kai­kkine yksi­tyis­kohti­neen”. Qutb painottaa: ”Jihad isla­missa on yksinkertai­sesti nimitys pyr­ki­myk­sel­le tehdä täs­tä elämän­jär­jestel­­mästä hallit­seva maail­massa.” (MS: 86.) Onkin tärkeä pitää mielessä, että kun mus­­limit puhuvat ”islamista” tai ”us­kon­nos­ta” ja sen perustamisesta, he viit­taa­vat sillä sha­­ri’a­-lakia noudattavaan totalitaariseen yhteis­kuntajärjestel­mään, islamin yh­tei­söön ja elämäntapaan eivätkä niinkään hen­kilökohtaiseen uskoon. ”Islam ei ole pelk­kä ’us­ko’”, pai­not­taa Qutb­ (MS: 70) ja jatkaa: ”… joka pai­kassa, missä on olemassa isla­mi­lai­nen yh­teisö, joka on konkreettinen esimerkki jumalallisesti sää­detystä elä­män­jär­jes­tel­mästä, sillä on Ju­malan antama oikeus astua esiin ja ottaa poliittinen järjes­telmä hal­lin­­taansa niin, että se voi perustaa shari’an­ Maan päälle, kun taas uskon asian se jättää hen­kilö­koh­­taisen omantunnon varaan (MS: 86).”

Jihadin on oltava myös hyök­käävää. Jos joku asettaa esteitä islamin levittämiselle ja shari’an toi­­meen­panemiselle ja pyrkii siten ra­joit­ta­maan ”ih­­mi­­sen va­­paut­­ta”, is­­la­­min vel­vol­­li­­suu­te­na on ”va­pau­den puo­lus­ta­misen” ni­mis­sä tais­tella hän­tä vas­taan ja sur­ma­ta hä­net, mi­käli hän ei ilmoi­ta alistu­van­sa.

Qutb soimaa defaitismista ja tietämättömyydestä niitä muslimiajattelijoita, jotka ”olo­suh­tei­den pai­neen alaisina” ja ”petol­listen orientalistien viek­kaiden hyök­käys­ten lan­nis­ta­mina” ovat vääristäneet islamilaisen jihadin mer­ki­tyk­sen puo­lus­tavaksi sodankäynniksi, ja toteaa, että jos jihadin yhteydessä välttämättä halutaan puhua puo­lus­ta­mi­ses­ta, se tu­lee ym­märtää ”ihmisen puo­lusta­miseksi niitä ele­menttejä vastaan, jotka rajoittavat hä­nen vapauttaan” yllä mainitussa merkityksessä, ja tällaiset ele­mentit voivat ilmetä esi­mer­kiksi uskomuksina, käsi­tyksinä ja poliittisina järjestelminä (MS: 71). Ideana siis on, että muslimeilla on Al­lahin antama oikeus anastaa poliittinen valta haltuunsa ja pa­kot­taa kaikki kansakunnat Maan päällä noudattamaan shari’aa, ja jos joku pyrkii estämään tätä, muslimeilla on velvollisuus ihmiskunnan vapauden puolustamisen nimissä taistella hän­tä vastaan ja tarvittaessa alistaa ja tappaa hänet. Qutb toteaa: ”Minkään poliittisen jär­­jestelmän tai materiaalisen voiman ei tulisi asettaa esteitä islamin saarnaamiselle. Sen tulisi antaa jokaiselle yksilölle vapaus hyväksyä tai hylätä se, ja jos joku haluaa hyväksyä sen, sen ei tulisi estää häntä tai taistella häntä vastaan. Jos joku tekee niin, silloin on islamin velvollisuus taistella häntä vastaan, joko kunnes hänet on tapettu tai kunnes hän il­moittaa alistuvansa (MS: 66).”

Is­la­min yh­tei­sön pe­rus­ta­mi­nen ja­hi­li-yh­teis­kun­taan joh­taa väis­tämät­tä konflik­tiin sha­­ri’aa nou­­dat­ta­van, Al­la­hin uni­versaa­lia her­ruut­ta ju­lis­ta­van is­la­­min yh­tei­sön ja it­sen­sä säi­lyt­tä­mään pyr­ki­vän ja­hi­li-yh­tei­sön vä­lil­­lä, sil­lä nä­mä kak­si jär­jes­tel­mää ei­vät voi pit­kään elää rinnan. Täl­löin is­­la­mil­la ei ole muuta mah­dol­li­suut­ta kuin ”puo­lus­tau­tua hyök­käys­tä vas­taan” ja hä­vit­tää täysin kaikki sel­laiset jahili-järjes­tel­mät, kos­­ka ne ovat ”es­tei­tä uni­ver­saa­lin vapau­den tiellä”.

Qutb painottaa, että islamin saapuminen ja islamilaisen yhteisön perustaminen uuteen yhteiskun­taan johtaa aina väistämättä konfliktiin, koska ympäröivä jahili­-yhteiskunta haluaa luonnollisesti säi­lyttää itsensä. Qutb­ kuvaa islamia ja sen osaksi langetettua kamp­pailua seuraavasti: ”Sen [isla­min] pelkkä olemassa­olo ylei­senä julis­tuksena Allahin universaalista herruu­desta ja julistuksena ihmisen va­paudesta kaik­kien muiden kuin Allahin orjuudesta ja sen järjestäy­tyminen liikkeeksi uu­den johdon alle, joka on eri kuin olemassa oleva jahili­-johto, sekä se, että se luo jumalalliseen auk­toriteettiin ja Yhdelle Ju­ma­lalle alis­tumiseen perustuvan erillisen ja pysyvän yhteiskunnan, on riit­tävä syy ym­pä­röivälle, ih­misauktoriteettiin muodossa tai toisessa perustuvalle ja­hi­li­-yh­teis­kun­nal­le nousta sitä vastaan säi­lyttääkseen itsensä ja tukahduttaakseen islamin. (…) Tämä on luonnollista kamp­pailua kahden jär­jestelmän välillä, jotka eivät voi elää rinnan pitkään. Tämä on tosiasia, jota ei voi kieltää, ja näin ollen isla­milla ei ole muuta mahdollisuutta kuin puolus­tautua hyökkäystä vas­­taan.” (MS: 83.) Näin ollen kaikki yhteiskunnat ja yk­si­löt, jotka eivät halua alistua muslimien yliher­ruuden alle ja nou­­dattaa Allahin sha­ri’aa­, vaan pyrkivät säilyt­tämään oman yhteis­kuntajärjestyk­sensä, kulttuu­rinsa, pe­rin­teen­sä ja elä­­mäntapansa, ovat tä­män näkemyksen mukaan ”hyökkääjiä”, joita vastaan mus­li­mien on puolus­tauduttava ja jotka on alistettava ja tarvittaessa tapettava, sillä, kuten Qutb­ asian ilmaisee: ”Islamin velvollisuus on hävittää täysin kaikki sellaiset järjes­tel­mät, kos­ka ne ovat esteitä universaalin vapau­den tiellä (MS: 85).”

Mus­li­min ainoa kansallisuus on hänen uskonsa, ainoa ko­timaa Dar al-is­lam (sha­ri’a-lakia nou­­dat­­ta­va is­la­min alue), ai­noa hal­lit­sija Al­lah, ai­noa pe­rus­tus­la­ki Ko­raani, ja hänen ai­noita su­ku­­lai­siaan ovat ne, jot­ka ja­ka­vat us­kon Alla­hiin. Muslimi voi olla lo­jaali vain Dar al-is­lamille, jon­ka on le­vitt­äy­dyt­tä­vä kaik­kial­le maail­­maan. Is­lam ei voi sal­lia mi­­­tään se­­koit­­tu­mista ja­hiliyya­hin­ kans­sa eikä suos­tua mihin­kään komp­ro­­mis­­seihin ja­hili-yh­teiskun­nan käy­tän­tö­jen kans­sa. Jäl­­jel­le jää vain joko is­lam tai ja­hi­­liyyah­: is­­lam ei voi suos­­­tua tilan­tee­­seen, joka on puo­liksi is­la­mia ja puo­liksi jahi­liyyahia­.

Qutb korostaa voimakkaasti jihadin universaalia, globaalia luonnetta ja sitä, että mus­li­min ainoa kansallisuus on hänen uskonsa, ainoa kotimaa Dar al-islam (shari’a-lakia nou­dat­tava islamin alue), ainoa hallitsija Allah, ainoa perustusla­ki Koraani, ja hänen ainoita suku­laisiaan ovat ne, jotka jakavat uskon Allahiin (MS: 132–133), ja näin ollen muslimin tulisi eliminoida tästä käsityksestä kaikki vähäi­simmätkin jahiliyyahin elemen­tit, ku­ten shirkin suhteessa kotimaahan, rotuun, kansaan, sukujuuriin tai materiaalisiin intres­sei­hin (MS: 143). Qutb painottaa erityisesti, että islamin sanoma ei rajoitu arabeihin eikä se ole pelkäs­tään ara­bien vapauden julistus, vaan se on suunnattu koko ihmiskunnalle ja sen toi­min­ta­pii­ri­nä on koko Maa: ”Tämä uskonto haluaa tuoda koko maailman takaisin Yllä­­pitä­jälleen ja vapauttaa sen kaik­kien muiden paitsi Allahin orjuudesta (MS: 60).” Monet jihadistit, erityi­sesti al-Qa’idan ideologit, ovat tulkinneet tämän Qutbin nä­ke­myk­sen kan­­nanotoksi sen puo­lesta, että muslimien, erityisesti ara­bien, ei tulisi jihadissaan ra­joittua kansalliseen taiste­luun mus­li­­mi­mai­­den maal­lis­tu­nei­ta val­lan­pi­tä­jiä vas­­taan, vaan jihadia tulisi käydä globaalilla rin­tamal­la – islamin maail­man­laajuisen yhteisön eli um­man puo­­lus­tamiseksi hyökkääjää vastaan, isla­milai­sen valtion pe­rus­ta­­mi­sek­si ja kali­faa­tin palautta­miseksi ja sit­ten lo­pul­ta shari’an­ voimaan­­saat­ta­miseksi kaik­kialla maail­mas­­sa.

Kuten Qutb siis toteaa, muslimin ainoa kotimaa, jota kohtaan hän voi olla lojaali, on Dar al-islam, mus­limien hallitsema ”islamin alue”, jossa noudatetaan shari’aa ja islami­laista elä­­mäntapaa, ja koko muu maailma on Dar al-harbia eli ”sodan aluetta”. Qutb pai­nottaa, että muslimi on valmiina taiste­lemaan Dar al-harbia­ vastaan, vaikka se olisi hänen syn­ty­­­mä­paik­kansa, hänen sukulaistensa asuin­paikka tai hänen omaisuutensa tai muiden ma­te­riaa­listen intres­siensä si­jaintipaikka (MS: 131, 140). Niinpä tästä näkökulmasta kat­sot­tuna ajatus mus­li­mien integ­roitumi­sesta länsi­maisiin yhteiskuntiin on täysin pois­sul­jet­tu vaih­to­eh­to. Qutb­ korostaa: ”Tehtä­vänämme on olla tekemättä komp­romis­seja ja­hi­li-yh­teiskunnan käytäntöjen kanssa, emmekä voi olla lojaaleja sitä kohtaan. Jahili­-omi­nai­­suuksiensa johdosta jahili-yhteiskunta ei ole kompromissien arvoinen. (…) Ta­voit­tee­nam­me on muuttaa perustavassa ristiriidassa islamin kanssa oleva ­jahili­-jär­jestelmä juu­riaan myöten… (…) Ensi as­ke­lee­nam­me on nousta jahili­-yhteiskunnan ja kaikkien sen kä­si­­tysten ja arvojen yläpuolelle. Emme tingi omista arvoistamme ja käsityksis­tämme mis­sään määrin tämän ­jahili­-yh­teis­kun­nan hyväksi. Emme koskaan! (MS: 35)” Hän jat­kaa: ”Islam ei voi sallia mi­­tään se­koit­tumista jahiliyyahin­ kanssa, ei käsityksissään eikä niistä joh­de­tuis­sa elä­män­ta­­vois­saan. Jäl­jelle jää vain jo­ko islam tai jahi­liyyah­: is­lam ei voi suos­­tua tilan­tee­seen, joka on puo­liksi is­la­mia ja puo­liksi jahi­liyyahia­. Tässä suh­teessa is­la­­min nä­kö­kanta on hyvin selkeä. Se sa­noo, että to­tuus on yksi eikä sitä voi jakaa (MS: 146).”

Qutbin näkemys sillanrakennuksesta islamin ja muiden uskontojen ja yh­teis­kun­ta­jär­jes­tel­mien vä­lille on tuttu nykyisestä monikulturismin­ ideologiasta, jo­ka sallii tällaisen sil­lan ylit­tämisen vain yh­teen suuntaan: ”Kuilu islamin ja jah­i­liy­ya­hin välillä on suuri, eikä sen yli pidä rakentaa siltaa niin, että ih­miset kahdella puolella voivat sekoittua kes­ke­nään, vaan ainoastaan siten, että ja­hi­liy­ya­hin ihmi­set voivat tulla yli isla­miin, elivätpä he niin kut­sutussa ’islamilaisessa’ maassa ja pitivätpä he itseään muslimeina tai olivatpa he ’is­la­­­milaisten’ mai­den ulkopuolella…” (MS: 156).

Islam tulee elvyttää asteittain, aivan kuten pro­feet­ta Mu­ham­mad ai­koi­naan pe­rus­ti is­la­min. Ensin tulee muodostaa etujoukko, joka irtautuu ja­hili-yhteiskunnasta ja tu­lee sii­tä riip­pu­mat­to­maksi ja jonka kes­kuk­se­na toi­­mii uu­si johto. Sen jälkeen islamin yh­tei­sön tu­lee vah­vis­tua jo­ka ta­sol­la en­nen ja­hili-yhteiskun­nan avoin­ta haas­­ta­mista.

Kuinka islamin elvyttäminen sitten Qutbin mukaan tulisi toteuttaa käy­tän­nös­sä? Qutb täh­­dentää, että tässäkin asiassa olennaista on seurata profeetta Mu­ham­ma­din esi­merk­kiä. Ensin tulee muo­dos­taa etu­joukko, joka tuntee tämän pitkän matkan varrelle si­joit­tuvat virstanpyl­väät, ja juuri tä­män etujoukon opastukseksi Qutb­ laatikin teoksensa Ma’alim fi al-Tariq (”Virstanpyl­väät”) (MS: 27–28). Pelkkä abstrakti teo­reetti­nen tietämys ei siis riitä, vaan uskon kanssa samanai­kaisesti on perustet­tava siihen poh­jau­tuva yh­tei­sö ja liike (MS: 51). Qutb toteaa: ”On tarpeen, että tämä ryhmä irtautuu jahili-yhteis­kun­nasta siten että, siitä tulee riippumaton ja erillinen aktiivisesta ja järjestäytyneestä jahili-yh­­teis­kun­nasta, joka pyrkii torjumaan islamin. Tämän uuden ryhmän kes­kuksena tulisi olla uusi johto – johto, joka ensin henkilöityi itse profeetassa ja joka hänen jälkeensä siir­tyi niille, jotka pyrki­vät tuomaan ihmi­set takaisin Allahin Kaik­ki­val­tiaan suvereniteetin, Hä­nen auktoriteettinsa ja Hänen la­kiensa pii­riin (MS: 58).” Qutb varoittaa, että heti kun täl­lainen etujoukko on perustettu, on syytä varautua siihen, että jahili­-yhteiskunta päät­tää hyökätä sen kimppuun, joten muslimiyhteisön on syytä ensin vahvistua joka tasolla tar­peeksi ennen jahili­-yhteiskun­nan avointa haastamista (MS: 90).

Qutb korostaa, että matka islamin elvyttämisestä ja islamilaisen yhteisön pe­rus­ta­mi­ses­ta sen maa­ilmanherruu­teen on pitkä (MS: 25–26, 50), ja siinä tulisi edetä asteittaisesti ja vakaasti soveltamal­la samaa menetelmää, jolla profeetta Mu­ham­mad aikoinaan perusti islamin. Qutb­ tii­vistää siihen liit­tyvät keskeiset vaiheet seuraavasti siteeraten imaami ibn Qayyimia­ (1292–1350): ”Ensin musli­meja pidäteltiin taistele­masta, sitten heidän sallittiin tais­tella, sitten heidät määrättiin taistele­maan hyök­kääjiä vastaan ja lopulta heidät mää­rät­tiin tais­telemaan kaikkia monijumalaisia vas­taan.” (MS: 74.) Ibn Qayyim täsmentää: “Täten 13 vuoden ajan lähettiläisyytensä alkamisesta hän [Mu­hammad] kut­sui ih­mi­siä Al­la­­hin luo saarnaamalla, taistelematta ja kantamatta jizyaa [suo­je­lu­ve­roa/‑ra­haa], ja hän­­tä käs­kettiin hillitse­mään itsensä ja harjoittamaan kär­si­väl­li­syyt­tä ja malttia. Sitten hä­net mää­rättiin muut­tamaan, ja myöhemmin annettiin lupa taistella. Sitten hänet käs­kettiin taistelemaan niitä vastaan, jotka taiste­livat häntä vastaan, ja olemaan tais­te­le­mat­ta niitä vastaan, jotka eivät so­tineet häntä vastaan. Myö­hemmin hänet määrättiin tais­te­le­maan polyteistejä vastaan, kun­nes Alla­hin uskonto on täysin val­lassa.” (MS: 63.)

Edellä mainittu ensimmäi­nen vaihe, jolloin muslimeja pidäteltiin väliaikaisesti taiste­le­mas­ta, tunne­taan Mekan vaiheena. Qutb­ painot­taa, että taistelu mus­li­mien ja ”Allahin auk­­to­riteetin anastajien” välillä on ikuista ja jatkuu, ”kunnes uskonto on puhdistettu Alla­­hia Kaikkivaltiasta varten”, ja niinpä ­Mekan­ vai­heen rauhanomaisuus selittyykin puh­taas­ti strategisilla syillä, jotka liit­tyvät mus­li­mi­yh­­tei­­sön pe­rustamiseen (MS: 75). Qutb luettelee useita tällaisia mah­dollisia syitä: Taisteleminen olisi hel­posti voinut sekoittua heimo­sodankäyntiin, jonka pyör­tei­siin islam olisi voinut hävitä. Mekan ­val­mentautumis­- ja va­rus­tau­tu­mis­vai­hees­sa olennais­ta oli vahvistaa uskoa Al­lahin ykseyteen ja ke­hit­tää kär­si­väl­lisyyttä ja hermojen hallintaa. Taistele­minen olisi luonut nega­tiivisen mie­li­ku­van isla­mista, mikä olisi voinut kääntyä muslimeja itseään vastaan. Muslimien ima­gon kan­nalta oli hyödyl­lisempää esiin­tyä sorrettuina mutta sellaisina, jotka eivät myönnä tappiotaan, sillä perin­teisesti se vetoaa arabien kunnian­tuntoon ja he­rättää näiden aut­ta­mis­halun erityisesti, jos sorret­tua kunni­oi­tetaan, kuten Qutb toteaa. Qutb myös pai­not­taa, että muslimien lukumäärä Mekan­ vaiheessa oli hyvin pieni: ”Jos taiste­lu näissä olo­suh­teissa olisi sallittu, tämä ra­jallinen sodankäynti olisi johtanut muslimien täy­delli­seen tu­hoon; vaikka he olisivat tappa­neet suuren lukumää­rän vastustajiaan, hei­dät olisi silti hä­vitet­ty täysin.” (MS: 76–77.)

Kuten tunnettua, salamurhaa pelännyt Muhammad joutui vuonna 622 vä­hä­lu­kui­si­ne seu­­raa­jineen muuttamaan (hijra) Mekasta Medinaan, jossa hänen on­nis­tui manipu­loin­ti­ky­kyjensä ansi­osta ko­hota vahvaksi poliittiseksi ja so­ti­laal­li­sek­si johtajaksi. Huomion­ar­vois­ta on, että juuri hijra, siir­tymi­nen Medinaan ja sotilaspoliit­tisen val­ta­kes­kuk­sen pe­rus­­­taminen sinne, on hetki, josta islamin ajan­lasku alkaa, ja nimenomaan tuossa vai­hees­sa Muham­madin saa­mat ilmes­tykset alkoi­vat muut­­tua yhä sotai­sem­miksi ja hyök­kää­vämmiksi:

Profeetta sanoi: “Minut on mää­rätty taistele­maan ihmi­siä vastaan, kunnes he todis­ta­vat, että ei ole muuta juma­laa kuin Al­lah ja että Mu­ham­mad on Hä­nen palvelijansa ja Hänen lähetti­läänsä, suuntaavat kas­vonsa qib­laam­me­ (ru­kous­suun­­taam­me) koh­ti, syö­­vät mitä teu­­ras­­tam­me ja ru­koilevat taval­lamme.” (Sunan Abu-Dawud, Ki­tab Al-Ji­had, 14: 2635)

Taistelkaa heitä vastaan, kunnes epäjumalia ei enää palvota, vaan yksin Allahia (koko maailmassa), mutta jos he herkeävät (palvomasta muita Allahin lisäksi), tietää Allah, mitä he tekevät. (Koraani 8:39)

Hän (Allah) on lä­hettänyt lä­hetti­läänsä (Muham­madin) tuomaan johda­tuk­sen ja to­tuu­den us­kon­non (islamin) saattaakseen sen voittamaan kaikki muut us­konnot, vaik­ka se on vastoin vää­rä­­uskoisten (moni­juma­laisten, pa­kanoi­den, epä­­ju­ma­­lan­­pal­­vojien ja ateistien) tah­toa. (Koraani 9:33)

Kun rauhoitetut kuukaudet ovat kuluneet, tappa­kaa us­kot­tomat missä heitä ta­paat­te­kin, van­gitkaa ja saarta­kaa heidät ja väi­jykää heitä kaik­ki­alla, mutta jos he katuvat, pi­tä­vät ru­kouksensa ja antavat al­muja, an­takaa heidän mennä rauhassa. Allah on An­teeksi­an­tava. (9:5)

Koraanin (2:106, 13:39, 16:101, 17:85–86, 87:6-7) itsensä säätämän ku­moa­mis­pe­ri­aat­teen (naskh) mukaisesti myöhäisemmät, Medi­nan vai­heen sotaisat jakeet (esim. 8:39, 9:5) ku­moa­vat varhaisem­mat, Mekan vai­heen suh­teellisen rauhan­omaiset ja­keet (esim. 2:256). (On huomattava, että Koraa­nia ei ole järjestetty kronolo­gi­sesti, joten Koraanin suurien ai­ka­järjestys on tarkistettava erikseen.) Qutbin oivallus siis oli, että tilanteessa, jossa jahi­liyyahia edustavat voimat ovat vallassa ja muslimit ovat selvästi altavastaa­jan ase­massa, olisi virhe nou­dat­taa Medinan vaiheen lopullisia, sotaisia il­moituksia, sillä tällöin avoin aseel­linen jihad johtaisi mus­­li­mi­­yh­­tei­­sön tu­hoon. Sen sijaan tällaisessa tilan­teessa on stra­­te­gisesti järkevämpää noudattaa Mekan vai­heen mu­kaista va­ro­vaista lä­hes­tymis­­ta­paa, aivan ku­ten pro­feetta Muhammad oli ai­koi­naan me­netel­lyt Alla­hilta saamiensa il­moi­­­tusten pohjalta.

Sayyid Qutbia käsittelevä katkelma elokuvasta ”Jihad: The Men and Ideas behind Al Qaeda” (2007).

”Virstanpylväät” uuden sanaston lähteenä

Ma’alim fi al-Ta­riq tarjosi jihadistien käyttöön uuden sanaston, joka aikoinaan oli mitä il­mei­sim­min tar­koi­tet­tu kommunismista kiinnostuneen arabinuorison hou­­­kut­­­te­­le­­mi­­sek­­si Mus­­­li­mi­­vel­jes­kun­­taan mutta joka sittemmin on osoit­­tau­tu­nut erittäin te­hok­kaak­si pro­pa­gan­da-aseek­si ny­ky-Län­nen kom­mu­nis­mia ihan­noi­vas­sa kult­tuu­ri­mar­xis­ti­ses­sa valta­kult­­tuu­ris­sa. Nimittäin, kun ”so­si­aa­li­sen oikeu­den­mu­kai­suu­den puo­lus­ta­jat” Län­nes­sä kuu­­levat mus­li­mien haluavan va­pau­tua ”sor­ros­ta” ja ”epäoikeudenmukaisuudesta”, jo­hon syyllisiä ovat musli­mi­maiden itse­val­tai­set tyran­nit (taghut), Is­rael, Yhdysvallat ja muut länsimaat, ja saavuttaa ”vapauden” ja luoda ”oi­keu­den­mu­kai­sen” yhteis­kunnan, se vah­vistaa näi­den ”hyvien”, ”tiedostavien” ja ”vastuul­listen” ihmis­ten kult­tuuri­marxis­tisia nar­­ra­tii­ve­ja ja saa heidät fanaattisesti ja mitään kyseenalaistamatta vaatimaan noiden sortajien ku­kis­tamista ja tuhoamista. Koska heidän ideo­­lo­­gian­­sa ei kestä min­­kään­­laista kriit­tistä tar­kas­telua, vaan siihen on vain us­kot­­ta­va so­keas­­ti, he janoavat in­for­maa­tio­ta, joka pön­kit­tää sitä, ja valtamedia vastaa tähän tar­pee­seen suoltamalla heille va­­le­­uu­ti­sia ja sen­su­roi­mal­la to­del­li­set uutiset – kos­­ka se on osoittautunut erittäin tuottoisaksi lii­ke­toi­minnaksi ja koska enemmistö toimittajista on samanlaisia ”maailmanparantajia” kuin he itse. He tor­juvat noi­den sor­to­väit­teiden kriit­­tisen tarkastelun myös sik­si, että he pel­kää­­vät tu­le­van­­sa lei­ma­tuiksi ”rasisteiksi”, ”is­la­­­mo­foo­bi­koiksi” ja ”muu­ka­lais­­kam­­moi­sik­si” ja sul­je­tuik­­si siten hal­­veksittuina ulos omas­ta ”hy­vien ih­mis­ten” ryh­mäs­­tään. Tä­mä pel­ko pe­rus­tuu hei­dän omaan ko­­­ke­muk­­seensa siitä, että heidän ryhmänsä ei hy­väk­sy min­­kään­laista toi­­sin­ajat­te­lua vaan vaa­tii fa­sis­min pe­­­riaat­tei­den mukaisesti yksi­löä uhraaman itsensä kol­­­lek­­tii­­vin hy­väk­si niin, että yhte­näi­­s­enä tuo kol­lek­tii­vi olisi mah­dol­li­simman vah­va voi­ma ”sor­tajien” ja ”sor­­to­ra­ken­tei­den” tu­hoa­mi­sek­si ja uto­pis­ti­sen mo­ni­­kult­tuu­ri­sen, kom­­­mu­nis­ti­­sen yh­teis­­kun­­nan ra­­ken­­­ta­mi­­seksi tuhotun yh­­teis­­­kun­nan rau­nioil­le. Sitä pait­si, kukapa haluaisi julkisesti ilmoittaa vastustavansa ”oi­keu­den­mu­kai­suut­ta” ja ”va­paut­ta”?

Monien kult­tuuri­marxis­tien fa­naat­­tiset nä­ke­myk­set ovat niin sa­man­kal­taisia Qutbin fa­sis­­tis­­ten ajatusten kanssa, että kään­­tyminen is­la­miin on heille luon­nol­linen seuraava as­kel, mutta jotkut va­sem­mis­to­lai­­sis­ta voi­vat tulla toisiin aa­tok­siin, jos he rohke­­ne­vat tut­kia tar­­kem­­min, mitä sellaiset käsitteet, ku­­ten ”epä­­oi­keu­den­mu­kai­suus”, ”oi­keu­den­mu­kai­suus” ja ”vapaus”, to­del­lisuudessa tar­koit­ta­vat is­la­­min yli­val­taa aja­vien tahojen re­to­rii­kassa.

  • Kun Qutbin näkemyksiin viittaavat muslimit puhuvat ”oikeudesta”, se viittaa sha­ri’a-la­kiin. Kun he puhuvat ”oi­keu­­den­mu­kaisuudesta”, se viittaa shari’a-lain ky­seen­alais­­ta­mat­to­maan noudattamiseen.
  • Kun he puhuvat ”epäoikeudenmukaisuudesta”, ”sorrosta” tai ”ty­­ranniasta”, se viit­taa tilanteeseen, jossa sha­ri’a ei toimi ihmiselämän kaikkien osa-aluei­den pe­rus­tana vaan sen sijaan tai sen rinnalla noudatetaan ihmisten säätämiä la­ke­ja tai vaa­li­­­taan muita kuin islamiin perustuvia perinteitä.
  • Kun he puhuvat ”vapaudesta”, se viittaa tilanteeseen, jossa shari’a-laki on saatettu voi­­maan, kaikki jahili-järjestelmät on tuhottu ja ihmisillä on ”va­paus” omaksua is­lam us­kok­seen tai tulla tapetuiksi tai orjiksi tai, jos he ovat krisittyjä, juutalaisia tai za­­rat­hustralaisia, alistua suojelurahaa maksaviksi dhimmeiksi – toisen luokan kan­sa­­lai­sik­si, joil­la on rajalliset kan­sa­lais­oi­keu­det. ”Vapaus” viittaa myös vapauteen ”ha­lujen or­juu­des­ta”, jossa yksilö on luopunut täysin omista hen­ki­lö­kohtai­sista us­ko­­muk­sistaan, ha­luis­taan, tai­pu­muk­sistaan, intres­seisttään ja elä­män­ta­vastaan. Tä­mä näkemys voi olla hyvin­kin lähellä nykypäivän vasem­misto­radi­kaa­lien kä­si­tys­tä va­pau­desta mutta kovin kau­ka­na 60-luvun hippien käsitystä vapaudesta
  • Kun he pu­hu­vat ”vapauden puo­lustamisesta”, se viittaa tilanteseen, jossa kafirit, us­kot­­to­mat, pyr­­ki­vät es­tä­mään shari’a-lain toimeenpanemisen säi­lyt­tääk­seen oman elä­­män­ta­pan­sa ja va­pau­tensa ja jossa muslimit ”uni­­­ver­saa­lin vapauden puo­lus­ta­mi­sen” nimissä tais­­te­­le­vat hei­tä vastaan ja surmavat heidät, mikäli he eivät alistu.
  • Kun he puhuvat ”islamista”, he viit­taavat mus­limi­yhteisöön, joka palvoo yksin Al­la­hia eikä mi­tään muu­ta ja nou­dattaa yk­sin­omaan shari’a-lakia elämän ja yh­teis­kun­nan kai­killa osa-alueil­la, tai he viittaavat sha­ri’a-la­kiin tai siihen perustuvaan is­la­min elämäntapaan (din). Siihen voi sisältyä myös ajatus ”uskosta” kris­tin­us­kon mer­ki­­tyk­sessä, mutta vain toissijaisena element­ti­nä. Ku­ten Qut­bin Ma’alim fi al-Ta­riq ‑teok­ses­ta­kin il­me­nee, olen­nais­ta islamisssa ei ole se, mi­hin ku­kin us­koo sy­dä­mes­sään, vaan alis­tu­mi­nen ”Al­la­­hin orjuu­teen” ja shari’-a-lain nou­dat­ta­mi­nen.

erdoagn

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdo­ğan näyt­tää mo­lem­min käm­me­nin ara­bi­ke­vään myö­tä Mus­li­mi­vel­jes­kun­nan tun­nuk­sek­si muo­dos­tu­nut­ta R4BIA-ele­ttä.

Muslimiveljeskunta viljelee mie­­lel­lään edellä mai­nit­tuja termejä järjestöjensä ja puo­luei­den­sa nimissä. Esi­mer­kik­si Egyp­tissä Mus­li­mi­vel­­jes­­kun­nan puo­lueen ni­mi on ”Va­paus- ja oi­keus­puo­lue” ja Turkissa ”Oi­keus- ja ke­hi­tys­­puo­lue” (AKP), missä ”kehitys” viit­taa sha­ri’an as­teit­tai­seen täy­tän­töön­­­pa­noon vel­jes­kun­­nan pe­ri­aat­tei­den mu­kai­sesti. Lännessä Mus­limiveljeskunta käyt­tää ylipäätään erit­täin paljon tietoisesti termistöä, jonka he tie­tä­vät ka­firei­den ym­mär­tä­vän väärin (esim. ”ter­rorismi”, ”rauha”, ”us­kon­to”, ”ih­­mis­­oi­keu­det”, ”ta­sa-ar­vo”, ”ra­sis­mi”, ”so­­pi­mus”, ”to­tuus”, ”sa­nan­va­paus”, ”ju­ma­lan­pilk­ka”) ja jonka to­­del­­li­sen mer­­­ki­tyk­sen tuntevat vain asiaan vihkiytyneet ja in­dok­tri­noi­dut muslimit. Idea­na on saada kafirit hyväksymään asioita, joiden todellista merkitystä he eivät tiedä, ja sitten vaivihkaa syrjäyttää kafireiden sanoille antama merkitys islamin yli­valtaa aja­vien muslimien niille antamalla merkityksellä, mikä ta­pah­tuu pikku hiljaa mus­li­mi­väes­tön lisääntymisen myötä. Tä­män­­­­­­kal­tai­nen tietoinen har­haut­ta­mi­nen (ta­qiy­ya ja taw­ri­ya) on sha­ri’an mukaan sal­lit­tua ja jopa pa­kollista, mi­kä­li sen avulla ta­voi­tel­ta­va päämäärä on pa­kol­linen (‘Umdat al-Salik o9.0–o9.1). Yksi täl­­lai­­nen mus­­­li­­meil­le pa­kol­li­nen pää­mää­rä on ji­had Allahin sha­ri’an voimaan­­saat­­tamiseksi kaik­­­kial­­la maail­mas­­­sa.

”Virstanpylväät” jihadistien inspiraation lähteenä

Sayyid Qutbin Ma’alim fi al-Ta­riq pysyttelee varsin abstraktilla tasolla. Qutb toteaa, että is­lamin elvyttämisen liike tulisi käynnistää jossain muslimimaassa (MS: 27), mutta teos jättää paljon tulkinnan varaa sen suh­teen, mihin kon­kreet­ti­siin toimenpiteisiin mus­li­mien tu­li­si ryh­tyä tietyssä ti­lan­tees­sa ja olo­suh­teis­sa ta­voit­tei­densa saavut­tamisek­si. Niin­­pä se antaa ai­nek­­sia ja tukea hy­­vin­­­kin erilaisille tulkinnoille ja lä­hes­ty­mis­ta­voil­le.

  • Qutb painottaa, et­tä matka is­­la­­min maail­man­her­ruu­teen on pitkä, mi­kä ajatus so­pii yhteen sen Hasan al-Ban­nan idean kans­­sa, että kan­sa on vä­hi­tel­len indoktrinoitava is­lamiin ruohonjuuritasolta käsin al­kaen yksi­lös­tä ja edeten aina suu­rem­piin yh­teis­­kun­nal­lis-so­silaa­lisiin yksik­köihin. Tämä on edelleen Mus­­­li­mi­vel­jes­kun­nan joh­to­aja­tus, sa­maan aikaan kun se kui­ten­kin op­por­tu­ni­sesti tukee eri aseellisia ji­ha­dis­ti­­ryhmiä aina, kun se kat­soo niil­lä olevan rea­­lis­tisia mah­­­­­dol­­­­l­i­­suuk­­sia on­nis­tua ta­voit­teis­saan.
  • Qutbin vaa­timus siitä, että islamin pe­rus­ta­mi­sek­si etujoukon on ir­tau­dut­ta­va jahili-yh­­teis­kun­nas­ta voidaan tulkita siten, että tämä ir­taan­tu­mi­nen ei tapahdu pel­käs­tään henkisellä vaan myös fyysisellä tasolla, ai­­van ku­ten Mu­ham­mad toi­mi siirtyes­sään (arab. hijra) Mekasta Me­dinaan pe­rus­taak­seen is­lamilaisen valtion sin­ne.
  • Qutbin ajatukset siitä, että islamin yhteisön on ir­taan­nut­ta­va jahili-yh­teis­kun­nasta, koska islam ei voi sallia mi­­tään se­koit­tumista jahiliyyahin­ kanssa ja lopulta vain toi­nen näistä järjestelmistä voi jäädä jäljelle, ovat ins­pi­roi­neet erityisesti nykypäivän sa­la­fisteja, jotka kieltäytyvät osallistumasta millään tavalla ja­hi­li-ins­ti­tuu­tioi­den toi­min­­­taan ja suorasanaisesti vaativat shari’a-lain toimeenpanemista sen lopullisessa, Me­­­di­­­nan muo­dos­sa kaik­kine brutaa­leine ran­gais­­tuk­sineen.
  • Qutbin tekemä erittäin jyrkkä ja ehdoton kahtiajako islamin ja ja­hi­­liy­yahin välille on vedonnut moniin mus­limeihin, jotka ovat halunneet saa­da ul­koi­sen auk­to­ri­tee­tin antamia valmiita ja yksinkertaisia joko–tai-vas­tauk­sia elä­män­ky­sy­myk­siin­­sä. Koraani ja hadithit ovat tavalliselle rivimuslimille vaikeaselkoisia lähteitä, mutta Qutb selittää islamin ytimen helposti ym­mär­ret­tä­väl­lä tavalla niin, että islam vai­kut­taa jok­seen­kin ko­he­ren­tilta ja joh­don­mu­kai­sel­ta jär­jes­tel­mäl­tä, jos vain hy­väk­syy sen si­nän­sä järjettömät, ris­ti­rii­tai­set ja kes­tä­mät­tö­mät läh­tö­olet­ta­muk­set.
  • Se Qutbin näkemys, että myös kaikki nykyiset mus­li­mi­yh­teis­kun­nat ovat itse asias­sa jahilliyahin vallassa ja että islamin velvollisuutena on syöstä jahili-vallanpitäjät val­­lasta ja tuhota kaikki jahili-järjestelmät, on saanut monet jihadistit muuttamaan vi­holliskuvaansa. Vihollisia eivät olekaan pelkästään juu­ta­lai­set ja im­­pe­­ria­­lis­­ti­set ”ris­ti­retkeläiset”, kuten aiemmin oli ollut tapana ajatella, vaan myös toiset mus­li­mit, mikäli nämä eivät luovu jahiliyyahin saas­tut­tamasta elämäntavastaan ja ”pa­laa” nou­dattamaan sha­ri’a-lakia sen sa­la­fis­ti­ses­sa, Koraaniin ja sunnaan pe­rus­tu­vas­sa muo­­­dossa. Tämä on johtanut syytöksiin us­kon­hyl­kää­mi­ses­tä (takfir) ja ää­rim­mil­leen siihen, että jokin jiha­disti­ryhmä julistaa us­kon­luo­pioik­si (mur­tadd) tai tees­ken­te­li­jöik­si (mu­na­fiq) kaik­ki muut muslimit, jotka ei­vät suostu liit­ty­mään sen rivei­hin. Seu­­rauk­sena tästä kaikesta on ollut levotto­muuksien ja ter­ro­ris­min li­sään­ty­mis­tä mus­limi­maissa, kun jihadistit ovat pyrkineet vä­ki­val­tai­ses­ti syök­se­mään val­lasta maal­­lis­tu­neita ”us­kon­­luo­pio­hal­lit­si­joi­ta” tai puhdistamaan muslimiväestöä ”tees­­­ken­­­te­lijöis­tä” isla­mi­­lai­sen val­tion pe­rus­ta­miseksi. Toiset jihadistiryhmät, kuten al-Qa’ida, sen si­jaan vas­­tus­tavat tä­tä lä­hes­tymis­ta­paa, koska se luo mus­limien kes­kuu­­teen epä­so­pua (fit­na), ja ne pitävät­ sen sijaan en­si­si­jai­se­na vi­hol­lise­naan ”us­kon­­luo­pio­­hal­lit­si­joi­ta” ”sät­ky­nuk­kei­naan” käyt­tä­vää ”juu­ta­lais-ris­ti­ret­keläis­tä liit­tou­­­maa” – sillä periaatteella, että on parempi hankkiutua eroon ensin suu­rem­mas­ta pa­hasta ja sitten vasta myö­hem­min pienemmästä pahasta.

Vuonna 2013 valmistunut erinomainen ranskalaisdokumentti ”The Brot­her­­hood”, joka kattaa Mus­li­mi­vel­jes­kun­nan historian sen syntyvaiheista aina arabi­kevään jälki­mai­nin­­keihin asti. Ks. Sayyid Qutbia käsittelevä osuus 14:39–20:54 käyn­nis­tä­mäl­lä yl­lä ole­va vi­deo.

***

Kirjoitelmasarjan seuraavassa osassa tarkastellaan joitakin keskeisiä sun­ni­ji­ha­dis­ti­ryhmiä, jotka ovat saaneet alkunsa tai inspi­roi­tuneet Mus­li­mi­vel­jes­kun­nasta tai sen ideo­lo­­gias­ta, erityisesti Sayyid Qutbin nä­ke­myksis­tä.


MS = Qutb, Sayyid. Milestones (Ma’alim fi’l-tareeq). Ed. by A.B. al-Mehri. Maktabah Book­sellers and Pub­lish­ers. Bir­ming­ham, England, 2006.

”Allah siunatkoon Hitleriä!”

al-husseini-and-natzis

Tämä on osa kirjoitelmasarjaa, jossa käsitellään Muslimiveljeskunnan historiaa ja toimintastrate­gioita. Vuonna 1928 Egyptissä perustettu Mus­li­mi­veljeskunta on ny­ky­­päi­vän jihadistijärjestöistä petol­lisin ja vaa­ral­­lisin. Sillä on sa­ma tavoite kuin kai­killa muillakin jihadisti­jär­jestöillä: valtio­vallan anas­ta­­mi­nen, shari’a-lain voi­­maan­­­saat­ta­mi­nen, islami­­laisen val­tion pe­rusta­minen, kali­faa­tin pa­laut­ta­mi­nen en­ti­seen suu­ruu­­teen­sa ja laajen­­taminen lopulta kaik­kial­le maail­­maan. Mutta se eroaa muista ji­ha­dis­ti­jär­jes­töis­tä pit­kä­jän­tei­seltä toimintastrategialtaan ja me­ne­tel­mil­tään. Se kut­­suu Län­nes­sä käyt­­tä­­mään­­sä lä­­hes­­­ty­­mis­­­ta­­­paa ”si­­vi­­li­­saa­tio­ji­ha­dis­ti­sek­si prosessiksi”, mil­lä se tar­koit­taa ”suu­ren mit­ta­luo­kan ji­ha­dia län­si­mai­sen si­vi­li­saa­tion eli­mi­noi­mi­sek­si ja tu­hoa­mi­seksi si­säl­tä kä­sin ja ’sa­bo­toi­mal­la’ sen mi­tä­tön ko­ti­paik­ka hei­dän omien kä­sien­sä ja mus­­li­mien kä­sien kaut­ta niin, et­tä se eli­mi­noit­uu.” Kirjoitelmasarjan yleinen johdanto on luettavissa tästä.

Kirjoitelmasarjan tässä osassa keskitytään Mus­li­mi­vel­jes­kun­nan syntyyn, ta­voit­tei­siin, kes­­kei­siin vaihei­siin Egyp­tissä ja yh­teis­työhön Sak­san kan­­sal­lis­so­sia­lis­ti­sen työ­väen­puo­lu­een (NSDAP) kanssa.

Vuonna 2013 valmistunut erinomainen ranskalaisdokumentti ”The Brot­her­hood”, joka kattaa Mus­li­mi­vel­jes­kun­nan historian sen syntyvaiheista aina ara­bi­kevään jälkimai­nin­keihin asti.

Hasan al-Banna ja veljeskunnan tavoitteet

Hasan al-BannaNykypäivän globaalin jihadin merkittävin taus­ta­jär­jes­tö on Mus­limi­vel­jes­kunta (Jamiat al-Ikhwan al-muslimun tai lyhyesti Ikh­wan), jon­ka Hasan al-Banna (1906–1949) pe­rusti Egyp­tis­sä vuon­na 1928, neljä vuot­ta sen jäl­keen, kun Ke­mal Ata­türk oli lak­kaut­ta­nut osmanien ka­li­faa­tin. Opet­ta­­­ja­na ja imaa­mina toimineen al-Bannan­ mielestä isla­mi­­­lai­nen sivili­saatio Egyp­tissä ja muualla oli rappioi­tu­nut ja maal­lis­tunut länsi­mai­­sen kult­tuu­rin vaiku­tuk­sesta ja ainoa tapa, jolla muslimit voivat nousta so­siaa­lisesta ja mo­raa­li­ses­ta alen­nus­tilas­taan, oli puhdistaa is­lam kaikista vie­raista vai­kutteista ja palata ta­kaisin sii­hen elä­män­ta­paan, jota ”hartaat esi-isät” (arab. al-salaf al-salih), kolme ensim­mäistä mus­­li­misukupol­vea, olivat Ko­raa­nin ja peri­mätie­don perusteella nou­dat­ta­neet. Hänen läh­tö­kohta­­naan oli siis sa­la­fismi, jonka mukaan, että pa­laa­mi­nen islamin alkuaikojen yhteiskuntamalliin tar­joaa ratkai­sun kaik­kiin yhteiskunnan ongelmiin – myös nyky­aikana.

Sala­fistisen uto­piansa saavut­tamiseksi al-Banna määritteli Mus­limi­vel­jeskun­nan teh­tä­väksi ”vapaut­taa kotimaa kai­kesta ei-isla­milai­sesta tai vie­raasta kont­rol­lista, olipa se po­liittista, ta­loudel­lista tai ideo­logista”, ja nostaa val­taan ai­dosti islami­lainen hal­linto, joka saattaa voi­maan shari’a-lain. Lisäksi al-Banna asetti järjestön ta­voitteeksi kohottaa um­ma, isla­min maailman­laajui­nen us­kon­tokunta, en­ti­seen suuruu­teensa, ”va­pauttaa sen maat”, ”elvyttää sen kun­niakas mennei­syys”, lä­hentää sen kult­tuureja ja yh­distää mus­li­mit, ”kunnes kauan odotettu yh­te­näisyys ja mene­tetty kali­faatti saa­daan palautettua”. (MS: 248–249.)

Haluamme, että islamin lippu nostetaan jälleen liehumaan kaikissa niissä maissa, jotka ovat olleet tarpeeksi onnekkaita ollakseen islamin hallinnassa jonkin aikaa ja kuullakseen ru­kous­kut­su­jan ylistävän Allahia. Andalusia, Sisilia, Balkan, Etelä-Italia ja Kreikan saaret ovat kaikki islamilaisia siirtomaita, joiden on palattava islamin huo­maan. Välimerestä ja Punaisesta merestä on tultava islamin sisämeriä, jollaisia ne aikoinaan olivat. (Jihad Watch, 12.2.2008)

Shari’a-lakia noudattavan islamilaisen valtion perustaminen ja kalifaatin pa­laut­ta­mi­nen ovat kuitenkin vain veljeskunnan välitavoitteita. Sen lopulli­se­na päämää­ränä on le­vittä­ä ”is­lamin kutsu maapal­lon kaik­kiin kolk­kiin” (MS: 249). Al-Ban­na ko­rosti: ”Is­lamin luonto on olla hallit­sevana eikä hal­littuna, pakot­taa kaikki kan­sakun­nat nou­dat­ta­maan sen lakia ja ulottaa sen valta koko pla­­nee­t­taan.”

Islamin keskeisiä lähteitä, Koraania ja haditheja, huolellisesti siteeraten Al-Banna pai­not­ti teok­ses­saan ”Jihadin kirja” (Kitab ­al-Jihad), että edellä mainit­tujen tavoitteiden saa­vut­ta­miseksi ”kaik­kien mus­limien on harjoitettava jihadia­” (MS: 220), ja hän korosti mus­limien olevan tilanteessa, jossa ­jihadista­ on shari’a-lain mukaan tullut jokaisen muslimin hen­­kilö­kohtai­nen vel­vollisuus (fard al-ain):

Oppineet ovat yhtä mieltä tästä asiasta, kuten pitäisi olla ilmeistä, ja näin on riippu­matta siitä, ovatko he mujtahidineja vai muqalidineja, salafeja (varhaisia) vai khalafeja (myöhempiä). He ovat kaikki yksimielisiä siitä, että jihad on fard-kifaya, joka on mää­rätty islamin ummalle islamin da’wan levittämiseksi, ja että jihad on fard-ain, jos vihol­linen hyökkää muslimimaihin. Tämä päivänä, veljeni, kuten tiedätte, muslimit on pa­kotettu olemaan toisten alamaisina ja us­kot­to­mien määräiltävinä. Maamme on saar­rettu ja hur­ru­ma’a­tim­me (henkilökohtainen omai­­suu­temme, kunniamme, arvokkuu­temme ja yksityisyytemme) häpäisty. Vihol­lisem­me valvovat te­ke­mi­siäm­me, ja heidän oikeudenkäyttönsä säätelee is­la­­milaista elämäntapaamme (din). Siitä huolimatta mus­limit eivät onnistu täyttä­mään da’wa-velvollisuuttaan. Näin ollen tässä tilanteessa joka ainoan mus­limin velvollisuutena on ryhtyä jihadiin. Jokaisen tulisi valmistautua men­­taalisesti ja ruu­miil­li­ses­ti siten, että kun Allahin käsky tulee, hän on valmis. (al-Banna: teoksessa MS: 235)

Al-Banna iskosti seuraajiensa mieleen myös sitä Koraaniin (2:96, 62:6) sisältyvää ja islaminoppinei­den usein toistamaa ajatusta, että muslimien tulee rakastaa kuolemaa ei­kä elämää ja toivoa erityi­sesti ”mart­tyyri­kuole­maa” (sha­hada):

Rappio ja häpeä ovat seurausta tämän maailman rakastamisesta ja kuoleman pelkäämisestä. Siksi valmistautukaa jihadiin ja olkaa kuo­le­man rakastajia (MS: 239).

Pidä aina aikomuksenasi mennä jihadiin ja toivo shahadaa (marttyyrikuolemaa). Valmistaudu siihen niin paljon kuin voit (MS: 259).

Jihadia ja marttyyrikuolemaa ihannoiva, al-Bannan muo­toilema Mus­­limi­veljes­­kunnan tun­­nus­lau­se kuuluu:

Allah on päämää­rämme, pro­feetta joh­ta­jamme, Koraani pe­rustusla­kimme, ji­had pol­kumme ja kuolema Allahin asian puo­lesta korkein toi­veemme (MS: 260).

Mainittakoon, että islamissa ”marttyyrikuolemalla” tarkoitetaan tilannetta, jossa jihadisti tulee sur­matuksi ollessaan itse surmaamassa uskottomia ”Allahin asian puolesta” (fi sabil Allah) eli shari’an voimaan­saat­tamiseksi (9:111). On myös huomattava, että islam takaa suoran pääsyn paratiisiin vain tällaisille ”marttyy­reille”, joita islamissa kutsutaan ”to­dis­tajiksi” (shahid) ja joihin luetaan kuuluviksi myös itsemur­haiskujen te­kijät, koska heidän ensisijaisena tarkoi­tuksenaan on uskottomien tap­pa­mi­nen eikä oma kuoleminen, joka on vain kyseisen teon tahaton sivuvaikutus. Muut kuin marttyyri-iskun seurauk­se­na kuolleet muslimit joutuvat odottamaan ratkaisua mahdol­lisesta paratiisiin pääsystä ”tuo­mio­päi­vään asti”, jonka on määrä koittaa vasta sitten, kun muslimit ovat sitä ennen tap­­paneet kaikki juutalai­set Maan päältä, kuten seuraavassa tunnetussa hadithissa to­de­taan:

Abu Huraira ker­too Allahin lä­het­tilään sanoneen: ”Tuomio­päivä ei tule, elleivät musli­mit tais­tele juutalaisia vas­taan ja tapa heitä, kunnes juutalaiset pii­loutuvat kivien ja puiden taa ja ki­vet ja puut sano­vat: ’Oi muslimi, Oi Allahin palve­lija, takanani pii­leske­lee juu­talai­nen, tule tappamaan hänet.’ Vain gharkad­-puu ei sano niin, koska se on yksi juu­talaisten puista.” (Sahih Mus­lim 41:6985, ks. myös 41:6981, 41:6982, 41:6983, 41:6984; Sahih al-Bukhari 4:56:791, 4:52:177.)

Maailman kaikkien juutalaisten surmaaminen kuuluukin myös muslimiveljien kes­kei­siin pitkän aika­välin suun­ni­telmiin, ja se on hyvin selkeästi kirjattu Hamasin – Musli­miveljeskunnan Gazassa toimi­van siiven – perus­kirjan ar­tik­laan 7, jossa Hamas vannoo pyr­ki­vänsä tuon ”Allahin lupauk­sen toteutta­miseen, veipä se kuinka paljon aikaa tahan­sa”. (Hamas Covenant 1988.)

Al-Bannan akuutimpana huolenaiheena 1930–1940-luvuilla oli estää juu­ta­lais­val­tion pe­rus­taminen Palestiinan brittiläi­sen mandaatin alueelle, sillä shari’a-laki kieltää mus­li­me­ja luovuttamasta kafirei­den haltuun mi­tään sellaista aluetta, jonka muslimi­valloittajat ovat joskus historian saatos­sa ryöstö- ja sotaretkillään on­nistuneet valloit­tamaan. Kuten Hamasin peruskirjan artiklassa 11 se­litetään, kaikki tällaiset, niin kutsu­tut waqf-alueet ”on pyhi­tet­ty tuleville muslimi­­sukupolville tuo­miopäivään asti”. Juuri tästä syystä isla­mistit pitävät esimerkiksi nykypäivän israelilai­sia ja espanjalaisia ”mie­hit­­tä­jinä”, sillä niin Israelin valtio kuin Espanjan kunin­gaskuntakin sijaitsevat alueella, joka on muinoin ol­lut kalifaatin hallussa ja jonka ”vapautta­minen” ja asettaminen jäl­leen shari’a-lain alai­suuteen on siten mus­limien ensisi­jai­nen velvollisuus (lue: Israelin–Pa­les­tii­nan konflikti ja Mos­kei­ja, pysä­köintiji­had…). Al-Banna julisti: ”Jos juutalaisvaltio toteutuu ja arabit oi­val­­tavat tämän, he ajavat keskuudes­saan elävät juutalaiset me­reen” (New York Times, 2.8.1948). Kun Israelin valtio sitten pe­rustettiin vuonna 1948, al-Banna totesi uh­mak­kaasti: ”Israel on olemassa ja jat­kaa olemistaan, kun­nes islam tuhoaa sen, aivan kuten se on tu­honnut muutkin ennen sitä.” Israelin valtion tuhoaminen onkin yksi Mus­li­mi­vel­jes­kun­­­nan keskeisistä väli­ta­voitteista, ja tuo tavoite on selkeästi ilmoitettu Ha­ma­sin perus­kir­­jassa, jonka alussa siteerataan äsken mainittua al-Bannan uhkausta. (Hamas Co­venant 1988.)

Merkille pantavaa on, että Israelin valtion olemassaolo muinaisen Rashidunin kalifaatin (632–661) alueella herättää ummassa, maailmanlaajuisessa is­lamin yhteisössä, paljon vi­ha­­­­mielisempiä tun­teita kuin vaikkapa Espanjan ku­nin­gas­kun­nan olemassaolo entisen Cór­doban kalifaatin (929–1031) alueella. Israelin valtion perustaminen historialliselle juu­talais­alueelle, jonka muslimi­jouk­kiot ensi kerran val­loittivat kalifi ­Umarin­ johdolla 630-luvun jälki­puolis­kolla ja jonka shari’an mukaan tulisi siis kuulua ”tuomiopäivään asti” vain muslimeille, ei kuiten­kaan ole muslimien juutalaisvihan perim­mäi­nen syy, vaan tuo viha juontaa juurensa suoraan Koraa­nista, haditheista ja Mu­ham­madin elä­mä­ker­rasta, joissa annetaan äärimmäi­sen vas­tenmielinen ja de­mo­nisoitu kuva juu­ta­lai­sista. Ko­­raa­nin mu­kaan juuri juutalai­set, moni­ju­malaisten ohella, vi­haavat eniten musli­meja, ja vas­taa­vasti Allah vihaa juutalaisia: jokainen muslimi on viiden päivittäisen rukouk­­sensa yh­teydessä velvollinen tois­ta­maan vä­hintään 17 kertaa päivässä Ko­raanin avaus­suuran (1:1), jossa juu­talaisia parjataan ”niinä, joiden päälle Allahin viha lankeaa”. Ko­raanissa annetaan ymmärtää juu­ta­laisten olevan pa­rantumatto­mia, petollisia, vehkei­le­viä va­leh­teli­joita, tekopyhiä, rää­vit­tö­miä uskon­pilk­kaajia ja pro­feetankieltä­jiä, so­pi­muk­sen­­rikkojia, kiviäkin ko­vasydämisempiä, ylimielisiä, tottele­mat­tomia, synti­siä, pa­han­­tah­toisia, rii­dan­ha­lui­sia, pelkurimai­sia saitureita, ah­neita omanedunta­voitte­lijoita, profeet­to­jen ja viattomien surmaajia ja ylipäätään ”kaikista elävistä huo­noimpia”. Lisäksi Ko­raa­nin mukaan juutalaiset sytyttä­vät so­tia, kiirehtivät ai­heut­ta­maan pahaa ei­vätkä lak­kaa teke­mästä kiellet­tyjä asioita ja tais­tele­masta mus­limeja vastaan, en­nen kuin saavat nä­mä kään­ny­te­tyiksi pois uskostaan. (Lue: Isra­elin–Pa­lestiinan konflikti.)

Oman merkittävän panoksensa juutalais­vihan lietson­taan antoi 1950-luvulla Mus­li­mi­vel­jes­kunnan pääideologiksi kohonnut Sayyid Qutb (1906–1966), jolle juu­ta­laiset edusti­vat pe­rim­­mäistä, saa­ta­nal­lis­ta pa­huutta, jonka kanssa ei voi neuvotella vaan joka on yk­sin­ker­­tai­sesti tu­hot­tava. Vuon­­na 1950 hän kirjoitti es­seen ”Tais­telumme juuta­laisia vas­taan”, jonka nimi viittaa Hitlerin Mein Kampfiin ja josta on vuoden 1967 sodan jälkeen le­vitet­ty sa­toja tuhansia ko­pi­oita ympäri muslimimaailman. Viitaten Koraanin ja hadithien ku­vauksiin juuta­lai­sista Qutb korosti siinä, että juu­talaiset ovat paran­tu­mattomia, tur­mel­tuneita juo­nit­te­li­joita, joi­den herkeä­mät­tömänä pakko­miel­teenä on tais­teleminen muslimeja vas­taan ja islamin hä­vit­tämi­nen. Hänen mu­kaansa ”juutalaisina juutalaiset on luonnos­taan mää­rätty tais­te­le­maan Allahin to­tuutta vastaan ja kylvä­mään korrup­tiota ja se­kaan­nusta” (Patterson 2013). Qutb myös väitti, että maail­man juutalaisvä­es­tön ”tarkoituksena on eliminoida kaik­ki rajoituk­set, erityi­sesti us­kon ja uskonnon aset­tamat rajoi­tukset niin, että juu­ta­laiset voivat soluttau­tua koko maail­man vä­estöön voidakseen sitten vapaasti edis­tää ka­talia aikeitaan.” ”Niistä päällim­mäisenä”, Qutbin­ mukaan, ”on koronkis­konta, jolla ihmis­kun­nan koko varallisuus pyritään anas­ta­maan ko­roilla pyöri­vien juu­talais­ten raha­laitos­ten hal­­tuun.” (MS: 123.)

Qutbin mielestä nimenomaan juutalaiset olivat pohjimmiltaan vastuussa myös muslimi­yh­­teis­kun­nan ongelmista. Hän syytti juutalaisia soluttau­tumi­sesta mus­li­­mi­yh­­teis­­kun­tiin ja nii­den salakava­lasta länsi­maalais­ta­mi­sesta: ”Aivan kuten men­neisyydessä juutalaiset häi­­rit­­sivät var­hai­sta islamilai­sta yh­tei­söä…, ni­menomaan juutalai­set ovat myö­hem­min­kin heikentäneet is­lamia istutta­malla sen kes­kuu­teen pet­turien sukupolven, jon­ka edus­tajat tekeyty­vät oikeiksi mus­li­meiksi mutta jotka to­delli­suu­dessa ovat hy­länneet mus­li­mien asian… Juutalaiset ovat istutta­neet… massii­visen agent­ti­jouk­kion pro­fessorei­den, fi­lo­sofien, lääkä­reiden, tutkijoiden muo­dossa… jotkut näistä tule­vat jopa mus­limien uskon­­nol­­listen auktori­teettien joukosta, ja näi­den ta­voitteena on murtaa mus­li­mien usko hei­­ken­­tä­mällä shari’aa monin tavoin…” Qutb painotti: ”Heidän tavoit­teensa on sel­keästi ilmais­­tu [Sii­onin vii­saiden] pöytäkirjoissa. Juutalai­set ovat mate­rialismin, eläi­mellisen sek­su­­aali­suuden, per­heen tuhoa­misen ja yhteiskunnan hajoa­misen takana. Päätekijöitä hei­­dän joukos­saan ovat Marx, Freud, Durk­heim ja juu­ta­lai­nen Jean-Paul Sartre.” (Mazel 2.7.2013, Patterson 2013.)

Vaino­harhaiset sa­laliittoteoriat, joissa juutalaisia syyllistetään kaikista mah­dollisista mus­­limien kokemista ja muslimien itsensä aiheuttamista ongelmista, ovat erittäin suo­sit­tuja musli­mien keskuudessa, ja niiden lansee­raaminen ja levittäminen on tapa hank­kia so­­siaa­lista arvostusta muslimiyhteisön sisällä (Sennels 27.4.2012). Niinpä juu­talais­ten on esi­mer­kiksi väitetty olleen syys­kuun 11. päivän iskujen ta­kana (PMW 18.4.2006), ja pe­räti 85 % pa­lestiinalaisista uskoo, että Israel oli vastuussa ­Cherif ja Said Kouachin ja Amely Cou­li­balyn suoritta­mista Pa­riisin terrori-iskuista 7.1.–9.1.2015 (PMW 19.1.2015; Arutz Sheva, 14.1.2015). Samoin juutalaisia on eh­ditty syyt­tää myös muun muas­­sa jor­da­nia­lai­sen len­täjän poltto­­mur­hasta, Pariisin terrori-iskuista 13.11.2015 ja muis­ta Is­la­mi­lai­sen val­tion suoritta­mista ve­riteoista, ja muslimien keskuudessa hyvin ylei­nen on näkemys, jon­ka mukaan Islamilainen valtio kokonaisuudessaan oli juu­ta­lais­ten luomus (Al-Manar TV, 6.2.2015, Breitbart, 23.11.2015). (Lue lisää pa­­les­tii­na­lais­­ten sala­liitto­teori­oista esim. PMW.)

Mus­limi­veljes­kunta käyt­tää täy­sin tietoi­sesti hyväk­seen Koraaniin pohjautuvaa, is­lamin yhtei­sössä hyvin yleistä juuta­laisvihaa lietsoakseen jihad­-mielialaa mus­li­­meis­sa ym­päri maa­il­man, luo­­dak­­seen yhteisen viholliskuvan avulla yhteen­kuu­­lu­­vuu­den tun­netta mus­li­mien välil­le ja edes­­auttaakseen tällä tavoin ka­li­faatin palautta­mista. Vihan liet­sominen juu­ta­­laisia koh­­taan ja to­taa­linen kieltäy­ty­minen rinnak­kain­elosta juuta­lais­ten kanssa ovat kuu­lu­neet Muslimi­veljes­kunnan toiminta­ohjelmaan koko sen histo­rian ajan (ks. IPT: The Project). Halu tuhota Israelin valtio, yhteinen vihollinen, on saanut jopa pe­rinteisesti toisiinsa vihamielisesti suhtautuvat sunni- ja shiiamuslimit lä­hen­tymään toisi­aan, ja esimer­kiksi Iran on antanut avokäti­sesti  rahallista ja so­tilaallista tu­kea Gazassa toi­mi­valle sunna­laiselle Hamasille. Yhteistyön juuret juontavat vuoteen 1953, jolloin vel­jes­kunta järjesti Jerusalemissa islamilaisen kongressin, johon osal­lis­tui­vat kaikki juu­ta­lais­valtion olemassaoloa vastustaneet poliittisen islamin suuntaukset. Vieraiden jou­­kossa oli Navvab Safavi (1924–1955), joka oli vuonna 1946 perustanut Iranissa väkivaltaisen shiia­jär­jes­tön Fadayan-e Islam (”Islamin itsensä­uh­raajat”). Kun muslimi­veljet kutsuivat Safa­vin Kairoon vuonna 1954, järjestöä kutsuttiin Ira­nissa jo uu­della nimellä ”Akwan al-Mus­limeen”, Mus­li­mi­veljet. Safavi pidätettiin ja teloi­tet­tiin 1955 shaa­hin pääministerin sala­mur­ha­yrityksestä syy­­tet­­ty­nä, mutta hänen perus­­tamansa salainen ryh­mä jäi eloon ja löysi muu­tama vuosi myöhemmin itselleen uu­den hengellisen joh­ta­jan – Ayatol­lah Kho­mei­nin. Fadayan-e Islam -järjestöllä oli suuri vai­­kutus Ayatollah Kho­meiniin, ja vuoden 1979 islamilaisen vallanku­mouksen myötä  mus­li­mi­veljien ja eri­tyi­ses­ti Sayyid Qutbin nä­ke­myk­set islamilaisen valtion perus­ta­mi­sesta saivat käytän­nön to­teu­tuk­sensa. Erotuk­sek­si monista muista sun­­ni­­ji­ha­dis­ti­­jär­jes­töis­tä Mus­li­mi­vel­jes­kun­nal­la sa­moin kuin siitä myö­­­hemmin versoneella al-Qa’idal­la on­kin poik­keuksellisen läm­pi­mät suhteet Iraniin. Esi­merkiksi ilman Iranin tarjoamaa logistista ja rahallista apua al-Qa’i­dal­le syyskuun 11. päi­vän iskujen toteuttaminen ei olisi ollut mahdollista, mistä syys­tä liittovaltion tuomari Yh­dys­val­lois­sa on määrännyt Iranin mak­s­amaan 6 miljardin dollarin va­hin­gon­kor­vauk­set uh­­rien omai­sille (Lopez, 18.12.2011; Geller Report, 2.5.2018).

Veljeskunnan keskeiset vaiheet Egyptissä

Al-Bannan johdolla Muslimi­veljeskunta hyödynsi jo ole­massa olevia sosiaali­ver­­kos­to­ja, pe­rusti mos­keijoita, kouluja, ur­hei­lu­­seu­ro­ja, tehtaita ja järjesti ter­veyden­­huolto­palvelu­ja, joiden kautta se propagoi ideologi­aansa, kasvatti kan­nat­ta­ja­kun­­taan­sa ja keräsi va­roja. Vuonna 1936 Mus­limiveljeskunnalla oli noin 800 jäsentä lähinnä Kairon ympä­ristös­sä, vuonna 1938 jäsenmäärä oli jo lähes 200 000 ja haaraosastoja oli myös Trans­jor­daniassa ja Palestiinan brit­tiläi­sessä mandaa­tissa. 1930-luvun lopus­sa re­kis­te­­röi­­ty­jä jäse­niä oli yli puoli mil­joonaa yli 2 000 haaraosas­tossa ym­päri ara­bi­maailmaa, ja toi­­sen maailman­sodan lopussa jäsenmäärä oli kivunnut jo kahteen mil­joo­naan. Tällä het­kellä Mus­­­limi­­vel­jes­kun­nal­la on toimintaa yli 70 (joidenkin arvioiden mukaan yli 100) val­tiossa ym­pä­ri maai­l­man (IPT: MB).

Sa­maan aikaan kun Muslimiveljeskunnalla Egyptissä oli laillinen ja jokseenkin kun­nial­li­sel­ta vaikut­tava julki­sivu ja sen jäsenet vai­kuttivat yh­teiskunnan kai­killa ta­soilla, mu­kaan lukien julkai­sualalla, yliopis­toissa ja poli­tiikassa, kulissien takana se harjoitti ku­mouk­sellista ja terroritoimin­taa. Al-Banna ra­kensi so­lujen eli ”perheiden” (usar) ver­koston ja perusti vuonna 1942 maan­alais­en ”Salai­sen ko­neis­ton” (al-Jihaz al­-Sirri), joka suojeli veljeskunnan jäseniä, varasti aseita, kou­lutti tais­teli­joita, pe­rusti sa­la­murha­jouk­ko­ja, is­tutti nukku­via soluja armeijan ja poliisin riveihin ja suoritti poliittisia sa­la­murhia sekä ter­rori- ja itsemur­hais­kuja. Salaisen koneiston oli myös määrä lopulta käyn­nistää ji­had­ ja aloittaa toimenpiteet yhteiskunnan uudelleenislamisoimiseksi (MS: 189). Mus­­li­mi­vel­jes­kun­nan ja Egyptin hal­lituk­sen välit ki­ris­tyi­vät 1940-luvulla, ja kun al-Ban­na vaati hal­lituksen syr­jäyt­tämistä ja kor­vaamista islamilaisella hallinnolla, pääministeri Mah­mud Fahmi al-Nuqrashi määräsi 8.12.1948 veljeskun­nan lakkau­tet­ta­vak­si ja sen joh­don pi­dä­tettäväksi. Tämä suututti muslimiveljet, joista yksi murhasi pää­­mi­nis­terin 28.12.1948. Ilmeisesti vastatoimena tälle al-Banna­ vuorostaan salamurhat­tiin 12.2.1949.

Hasan al-Banna­n kuoleman jälkeen veljeskunnan tärkeimmäksi ideologiksi nou­si Sayyid Qutb (1906–1966). Kir­jailijana, runoilijana, kirjallisuuskriitikkona ja opetta­ja­na toi­mi­neel­la Sayyid Qutbilla oli Hasan al-Bannan­ tavoin laaja yleis­sivistys. Hän työs­ken­­teli vir­ka­miehenä Egyptin ope­tusministe­ri­össä, josta hänet lähetettiin vuonna 1948 opin­­to­­mat­kal­le Yhdysvaltoihin. Qutb­ jär­kyttyi siellä koh­taamas­taan va­paamielisestä yh­teis­kun­nas­ta, jonka hän tuo­mitsi lä­peensä moraalit­tomaksi ja rap­pioituneeksi (Qutb 1951). Palat­­tuaan Yhdysval­loista Egyp­tiin vuonna 1950 Qutb kirjoitti ”valkoisesta miehestä” ta­val­la, jo­ka tuo mieleen ny­­ky­­­va­sem­mis­ton kult­tuu­ri­marxis­ti­sen retorii­kan: ”Valkoinen mies Eu­roo­­pas­sa tai Ameri­­kassa on yk­kös­vi­hol­lisemme.” (…) ”Val­koi­nen mies murs­kaa mei­­dät jal­­­ko­­jen­sa alle samalla, kun me ope­­tamme lap­sille hänen sivilisaa­tiotaan, hänen univer­saa­­­leja pe­ri­­aat­­tei­taan ja jaloja tavoit­­teitaan… Herätämme lap­sissamme hämmästystä ja kun­­­­nioi­tus­ta her­raa kohtaan, joka talloo kunni­aam­me ja orjuuttaa mei­dät. Istutta­kaam­me sen si­jaan vi­han, inhon ja koston sie­me­net näiden lasten sieluihin, opetta­kaamme näil­le lap­sil­le (sii­tä lähtien, kun heidän kyntensä ovat vielä pehmeät)… että valkoinen mies on ihmis­kun­­nan vihollinen ja että heidän tulisi tuho­ta hänet heti ensim­mäi­sen tilai­suu­­den tul­len.” (Write 2006: 23.)

Yhdysvaltain matkansa jälkeen Qutb liittyi Muslimi­veljes­kuntaan, jonka yh­deksi merkit­tä­vim­mistä vaikuttajista hän ko­hosikin nopeasti. Kun Egyptissä vuon­na 1952 tapahtui so­ti­las­vallankaappaus, jonka taustahahmona toimi kenraali Gamal Abdel­ Nas­ser (1918–1970), Qutb toimi jonkin aikaa uuden presidentin Nasserin neu­von­an­ta­ja­na, mutta kun uusi hal­linto ei suos­tu­nut­kaan saattamaan voimaan shari’a-lakia vaan alkoi kehit­tää valtiota maalliseen ja na­­tionalistiseen suuntaan, ­Qutbin joh­tama Muslimiveljeskunnan siipi ja Nas­ser riitaan­tuivat. Muslimiveli Abdul Munim Abdul Rauf yritti murhata Nas­se­rin 6.10.1954, minkä seurauksena Nasser määräsi ratsian veljes­kuntaa vastaan: kuusi sala­liittolaista teloitettiin ja tuhansia muslimiveljiä, mukaan lukien Qutb, vangittiin.

Vankilassa Qutb tutustui intialaispakistanilaisen Maulana Mau­dudin (1903–1979), Ja­maat-e-Islami-liikkeen perustajan, aja­tuksiin ja kirjoitti kaksi pääteostaan: Fi Zilal al-Qur’an (”Koraa­nin siimek­sessä”) ja Ma’alim fi al-Tariq (”Virs­tanpylväät”, engl. ”Mile­stones”). Näistä ensiksi mai­­­­nittu on arvovaltainen ja laa­jaa suosiota sun­ni­mus­li­mien keskuudessa nauttiva Ko­raa­­nin selitysteos. Vii­mek­si mai­nittu, Ma’alim fi al-Ta­riq, on puo­­lestaan manifesti, johon Qutb­ on kiteyttänyt nä­ke­myksensä siitä, mikä on is­lamin uni­­ver­­saali sa­noma ja pää­mää­rä, miksi is­lam tulisi elävöittää ja kuinka se tulisi toteuttaa pro­feetta Mu­ham­ma­din aset­ta­man mallin mukai­sesti. Se on modernin poliittisen islamin ja jihadismin­ perus­teos, joka on toimi­nut lu­kuisten islamilaisten he­rä­tys­liik­kei­den, jiha­dis­­ti­­jär­jes­tö­jen ja ‑yksi­löiden in­spiraa­tion läh­teenä. Sen keskeisiin ajatuksiin tu­tus­tu­mi­nen on välttämätöntä, mi­käli ha­luaa ym­mär­tää nykypäivän ji­ha­dis­tien­ to­ta­­li­ta­ris­tis­ta maail­­­­­­mankuvaa, ajat­­te­lu­ta­poja, reto­riikkaa ja toi­min­tastra­tegioi­ta. Ma’alim fi al-Tariq -teos­ta käsitel­lään tämän kirjoitelmasarjan seuraavassa osas­sa.

sayyid-qutb-2Vuonna 1964 Qutb­ vapau­tettiin kah­dek­saksi kuu­­kaudeksi, minkä jäl­keen hänet van­git­tiin uu­­­del­­leen Nasse­riin kohdistuneista salamur­ha­juo­nista syy­­­­tet­­­ty­­nä. Sa­massa yhtey­des­­sä pidä­tet­­tiin tu­­­hansia mus­limi­vel­jiä. Qutbil­le lange­tet­tiin kuo­­le­man­tuo­­mio, ja hä­net hir­­tettiin 29.8.1966. ”Mart­tyy­ri­kuo­le­man­sa” joh­dos­ta hän sai kult­ti­mai­neen ji­ha­dis­tien kes­kuu­des­sa. Ai­man al-Zawa­hiri (s. 1951), al-Qa’i­dan ny­­kyi­­nen joh­­­taja, joka oli 14-vuo­­­ti­aa­na liit­­ty­­nyt Mus­­limi­­vel­­­jes­­kun­­­taan, ker­too muis­tel­mis­­­saan, että kun Nas­­se­rin hal­litus vuon­na 1965 pidät­tänyt noin 17 000 Mus­li­miveljeskunnan jäsentä ja kun Qutb oli teloi­tettu, vi­ran­­omaiset ku­vit­te­li­vat hävittä­neensä is­lami­­laisen liikkeen Egyp­tis­tä lo­pul­li­ses­ti, mut­ta to­del­lisuu­dessa nuo ta­­pah­tumat toimi­vatkin kipi­­nöinä, jotka herät­tivät maan­alaisen ji­had-liik­­keen hallitusta vas­taan. (Lue lisää jihad-lii­kkeen kehityk­sestä Egyptissä: Katsaus sunnijihadistiryhmien historiaan ja strategioihin.)

Salaisen kumouksellisen toiminnan ja väkivaltaisen jihadin harjoittaminen maltillisilta ja kunnialli­silta vaikuttavien ulkois­ten kulissien takana on ollut Muslimiveljeskunnan ja sii­tä vai­kut­teita  saaneiden jihadistijärjestöjen lei­mal­li­sim­pia tunnus­merkkejä koko sen his­­­­to­rian ajan aina tähän päi­vään asti. Tästä syystä Musli­mivel­jeskunta on Egyptissä ol­lut vuo­si­­kym­menten ajan laiton, tai sen poliittista toimintaa on rajoi­tettu enemmän tai vä­­hemmän. 1970-luvulla Egyptin presidentti Anwar Sadat, entinen Muslimivel­jeskunnan jäsen, salli veljeskunnan toi­mia rajoitetusti ja armahti sen pidätettyjä jä­seniä toivoen saa­­­vansa veljeskunnalta tukea vasemmisto-opposi­tiota vastaan, mutta veljeskunta kään­tyi Sa­datia vas­taan tämän solmittua Camp Davidin rauhanso­pimuksen Israelin kanssa vuo­nna 1978, ja lopulta ex-muslimivel­jien perustama Ji­had-jär­jestö (sit­temmin nimel­tään Egyptiläinen islamilainen jihad, EIJ) murhasi Sa­datin 6.10.1981 sheikki Omar Abdel-Rah­­ma­nin annettua siihen oikeuttavan fatwan. (Mai­nitta­koon, että ”sokeana sheikkinä” tun­­nettu, 18.2.2017 menehtynyt Ab­del-Rah­man kärsi Yh­dys­val­lois­sa elin­­kautisran­gais­tusta, jonka hän sai osal­li­suu­des­ta terrori-iskujen suunnitteluun New Yorkissa.) Sadatin seu­­r­aaja Hosni Mubarak salli Mus­limi­­­veljes­kunnan toi­mia uskon­nollisena ryh­mänä il­man poliit­tista toi­mintaa, mutta muslimiveljet kui­tenkin muodos­tivat poliittisia liittoja, osal­­listuivat par­lamentti­vaa­leihin ”riippumattomina” ehdok­kaina ja esimer­kiksi vuoden 2005 parlamenttivaaleissa onnistui­vat saamaan peräti 20 % äänistä.

egyptianliberalsleftists

Egyptiläiset vihaavat Barack Obamaa ja Hillary Clintonia, jotka tu­ki­vat Mus­li­mi­vel­jes­kun­nan valtaan­nousua arabimaissa.

Rabia
Arabikevään myötä Muslimiveljeskunnan tunnukseksi muodostunut R4BIA-symboli

Kun Muslimiveljeskunta nousi val­taan sen it­sen­sä ma­si­noi­man ”ara­bi­ke­vään” mai­­nin­­geis­­­­­sa ja Barack Oba­man tuella ja Mu­­ham­­mad Mur­sis­ta tu­li ke­säl­lä 2012 Egyp­tin ”en­­sim­­mäi­­­­nen de­mo­­kraat­­ti­se­sti va­lit­­tu pre­si­­dent­ti”, mi­tä va­sem­­mis­­to­­me­­dia ei ai­koi­naan vä­sy­­­nyt tois­ta­mas­ta, vel­jes­­kun­­ta kat­soi ti­lai­­­suu­ten­sa koit­­ta­neen ja aloitti Mur­sin joh­dol­la rä­­vä­­­­kät toi­met pe­rus­tus­lain muok­­­­­kaa­­mi­sek­si ja Egyp­tin muut­ta­­­mi­sek­si sha­ri’a-la­kia nou­­­­dat­­­ta­vak­si is­la­­mi­lai­sek­si val­ti­oksi (Al-Arabiya, 25.5.2012). Va­paus ja oi­keus ‑puo­lueen uu­­dek­­si pu­heen­­joh­­ta­jak­si lo­­ka­­kuus­sa 2012 valittu Saad al-Ka­tat­ni totesi: ”Muslimi­veljes­kun­ta perusti Va­paus ja oikeus ‑puolueen edus­ta­maan vel­jes­kun­nan poliittista han­ket­ta saada valtaan lo­pulta viisas hal­li­tus, joka asettaa voi­­maan is­lamilaisen shari’a-lain” (The Je­ru­sa­lem Post, 20.10.2012). Veljeskun­nan seuraavana tavoit­teena oli perustaa kali­faat­ti, jonka pääkau­pun­kina toi­misi lopulta Jerusalem (Frontpage, 25.6.2012), ja niinpä Egyptin Muslimi­veljes­kunnan joh­taja Muhammad Badie pai­notti lokakuussa 2012, että ”jihad Jeru­salemin takaisin saamiseksi on jokaisen musli­min velvollisuus” ja että Jeru­sa­le­min val­taus ei onnistu hate-hillary”YK:n käy­tä­vil­lä ei­kä neu­vot­­te­lu­jen avul­la” (The Jerusalem Post, 13.10.2012). Yusuf al-Qara­dawi­, jota pide­tään vel­jes­­kun­nan hen­­gel­li­se­nä johtajana, oli aiem­min sa­­ma­na vuon­na painot­tanut, että sha­ri’a tu­­li­si toi­­meen­­pan­­na Egyp­tis­sä as­­­teit­­­tain ei­­kä en­­­sim­­mäi­­­sen vii­­den vuo­­den ai­­ka­­na vie­lä pi­täi­si aloit­taa var­­kai­­den kä­sien kat­­ko­­mis­ta (Mem­ri, 26.1.2012). Mus­­li­mi­vel­jes­kunnan op­por­tu­­nis­tiseen johtoon iski kui­ten­kin vauhti­sokeus. Mursin itsevaltaiset ot­teet ja veljeskunnan har­joit­tama ter­rori, josta eri­­tyi­sesti kop­tikris­ti­tyt ovat joutuneet kärsi­­mään, johtivat laajoihin protestei­hin ja lo­pul­ta Mursin syr­jäyttä­mi­seen.

”Koraani on perustuslakimme, profeetta johta­jamme, jihad pol­­kum­me ja kuo­­lema Allahin nimissä päämää­rämme”, totesi Egyptin syr­­jäy­­tet­­ty pre­si­dent­ti Mo­­ham­­med Mur­si 13.5.2012. Lue ot­teita Egyp­tin mus­­­li­­­mi­­­vel­­­jes­­­­kun­­­nan joh­tajana vuosina 1996–2002 toi­mineen Mustafa Mashhurin tär­keästä käsi­kirjasta ”Jihad on pol­kum­me”, jos­sa Mashhur kuvaa Mus­li­mi­vel­jes­kun­­nan toi­min­ta­stra­tegi­oita ja pää­­määriä. Kään­­nös kokonai­suu­dessaan pdf-muo­dosssa on ladat­tavis­sa tästä.

Nyt Muslimi­­veljes­­kun­ta on julistettu Egyp­tissä ter­ro­ri­jär­jes­tö­ksi  ja sen toi­min­ta jäl­­leen kiel­­­letty, Mu­rsi, al-Ka­tat­­ni ja B­a­die on van­git­­tu, ja Inter­pol on anta­nut pi­dä­tys­­mää­­räyk­­sen Qata­ris­­sa ase­ma­­paik­kaan­­sa pitä­väs­tä Yu­suf ­al-Qa­­ra­dawista (HS, 4.7.2013; The Guardian 25.12.2013; Daily News Egypt, 6.12.2014). Egyp­tin li­­­säk­­­si Ve­­nä­jä, Sau­di-Ara­bia ja Yh­­dis­ty­­­neet ara­bi­emiir­ikunnat ovat julis­ta­neet Mus­­li­mi­­­­vel­jes­­­kun­­­nan ter­ro­­risti­­­­jär­­jes­töksi. Ara­biemi­raat­tien mar­ras­kuussa 2014 julkai­se­malla ter­ro­ris­ti­jär­jes­tö­lis­tal­la on lu­kui­­sia Muslimivel­jes­kun­taan kuu­lu­via tai sii­hen kyt­kök­sissä olevia jär­­jestöjä, kuten Yh­dys­valloissa toimivat MAS ja CAIR (Al-Arabiya, 15.11.2014). Suo­­­mesta listalle on sisäl­ly­tet­ty Suo­men isla­mi­lainen yhdys­kunta (Yle, 17.11.2014), jonka julki­suu­dessa tunnettuja edus­tajia ovat imaa­mi Anas Hajjar ja talous­sot­kuissa ryvettynyt (Kirkko ja kaupunki 6.3.2017), suur­­mos­kei­ja­han­ketta ajava, hälyt­­­tä­vistä kytköksistään tun­nettu Pia Jardi. 

The rise and fall of Egypt's MB

Yhteistyö Hitlerin natsihallinnon kanssa

Adolf Hitlerin valtaannousu 1930-luvulla herätti suuria toiveita ympäri mus­li­mi­­maail­man. Monet nä­kivät Hitlerin messiaanisena hahmona, joka voisi edes­aut­taa musli­mien apo­­ka­lyptista missiota tap­paa maailman kaikki juu­ta­lai­set edellytyksenä tuomiopäivän koitta­­miselle, ku­­ten edel­lä oli pu­het­ta. Ira­nin us­konoppineet jopa uu­moilivat Hitlerin ole­van Mah­di, shiiamuslimien hartaasti odottama myyt­ti­nen 12. imaami, jonka pa­luun on määrä käynnistää edellä mai­ni­tut lo­pun ajan ta­pahtu­mat ja jonka on määrä taistella Jee­suksen kanssa ”us­kotto­mia” vastaan ja tappaa ne, jotka eivät suostu käänty­mään islamiin, kunnes koko ih­mis­kunta alistuu noudattamaan shari’aa. (Lue: Israelin–Pales­tiinan konf­lik­ti.) Erwin Ettel, Saksan suurlä­hettiläs Teheranissa, raportoi helmi­kuussa 1941: ”Kuu­kau­sien ajan lähe­tystöön on tullut eri lähteistä raportteja, joiden mukaan hen­genmiehet ympäri maa­ta ker­tovat kier­telemättä uskoville vanhoista arvoituksellisista profe­ti­oista ja unista, joiden he tul­kitsevat mer­kitse­vän, että Jumala on lähettänyt 12. imaamin maail­maan Hitlerin hahmossa.” (Küntzel 2010.)

Myös Muslimiveljeskunnan perustaja Hasan al-Banna oli innoissaan Hitlerin me­nes­tyk­ses­tä. Al-Banna oli Hitlerin ja natsien harras ihailija, ja Mus­li­­mi­vel­jes­kun­nan jäsenet muun muassa käänsivät ara­­biak­si Mein Kampfin, islamin kon­teks­tiin mu­kautettuja Der Stür­mer ‑sar­ja­kuvia, joissa juu­ta­laiset esitettiin Al­lahin vihollisina, ja muuta juutalais­vas­tais­ta nat­si­kirjal­lisuutta sekä levittivät juuta­laisvi­haa ja salaliittoteorioita liet­so­vaa Siio­nin viisaiden pöy­täkir­jat ‑väärennöstä.

Muslimi­vel­jeskunnalla ja nat­sihallin­nol­la oli paljon yhteistä niin ideologisella kuin käy­tän­nönkin ta­solla: Mo­lemmat vaativat yksilön alis­tu­mista palve­lemaan totalitaarista ideo­logiaa (shari’a/kansal­lissosialismi) ja nou­dattamaan kurin­alaisesti joh­ta­jan käs­kyjä (Füh­­rer­prinzip). Molemmat ta­voitteli­vat maailman­her­ruutta, ylimmän joh­tajan (ka­li­fi/Füh­­rer) hal­lit­se­maa ylikan­sallista im­pe­­riu­mia, jossa heidän omalla kan­san­ryh­mäl­­­lään (um­ma / die Her­renrasse) on valta-ase­ma suhteessa muihin, alem­piarvoi­siin kan­­san­ryh­miin. Käy­­tän­nön ta­solla mo­lem­­mat ha­lusivat ku­kistaa bri­tit, ja en­nen kaik­kea mo­lem­­mat vihasivat kiih­­ke­äs­ti juu­talai­sia ja halusi­vat hank­kiutua näistä lopul­lisesti eroon. (Brack­man 2011.)

Muslimiveljeskun­nalle Hitlerin ja natsien nousu valtaan tarjosi oivallisen tilai­suuden, jota ei yksin­kertaisesti voinut jättää hyödyntä­mättä. Al-Banna kir­joitti sinnikkäästi Hitle­rille kirjeitä, joissa hän il­maisi ihailunsa tätä kohtaan ja ha­lun­sa toimia yhteis­työssä nat­si­puo­lueen kanssa. Mo­lempia osa­puolia hyö­dyt­tä­nyt yhteistyö lähti käyn­tiin, ja Muslimi­vel­jes­­kunta alkoi toi­mia natsi­tiedustelun sa­laisena osastona, joka välitti vakoilu­tie­toa brit­ti­­joukkojen liikkeistä ja Kairon hallin­non toimista. Vas­tineeksi akselival­loille osoi­te­tusta tuesta natsit muun mu­assa rahoit­tivat edellä mainitun Muslimi­veljeskunnan ”Salai­­sen koneis­ton” pe­rustamista.

Natsit tukivat taloudellisesti ja aseellisesti myös Je­rusa­lemin suurmuftin Hajj Amin al-Hussseiniin­ (1895–1974) jär­jestämää terrori-isku­jen aaltoa Pa­lestii­nan brittiläi­sessä man­daatissa arabikapi­nan aikana 1936–1939. Al-Husseini, Mus­li­mi­vel­jes­kun­­nan jäsen ja tuon aika­kau­den merkittä­vin islami­lainen hen­gellinen joh­taja Lähi-idässä, oli liet­sonut juuta­lais­ten joukkosur­miin joh­taneita suurimit­tai­sia vainoja ja mellakoita jo aiemmin vuosina 1920 ja 1929, ja natsihallintoon hän oli ollut ensi kerran yhteydessä jo vuonna 1933, jol­loin hän kirjoitti Saksan pääkonsulille Jerusalemissa: ”Muslimit Palestiinan sisä- ja ulko­puo­lella toi­vot­ta­vat tervetulleeksi Saksan uuden [Hitlerin] hallinnon ja toivo­vat fasis­tisen, antidemokraattisen hallintojärjestelmän laajenemista muihin maihin”. Al-Hus­sei­nin Hitleriin kohdistuneesta ihailusta kertoo se, että hän oli koonnut apu­jou­koik­seen 20 000 lapsisoti­laasta koostuvan yksikön Hitler-Jugendin mallin mu­kaisesti, ja hän kehot­ti al-Bannaa­ toi­mimaan sa­moin Egyptissä. Al-Husseini ja hänen seu­raa­jansa jopa omaksuivat natsiter­vehdyksen, kantoivat Hit­lerin kuvia joukkokokouk­sissaan ja pai­nat­ti­­vat ha­karis­tejä kirjalliseen ma­teriaaliinsa. Al-Husseini ta­pasi Adolf Eichmannin syys­kuus­sa 1937 ja oli siitä lähtien sään­nöl­li­ses­ti yhteydessä tähän.

Lokakuussa 1937 britit yrittivät pidättää al-Husseinin, jonka kuitenkin onnistui paeta ennen kiinniot­toa. Hän siirtyi Li­bano­niin ja sieltä edelleen Irakiin, jossa hän muun muas­sa järjesti nat­simielisen hallituk­sen avus­tuk­sella far­hu­din eli Bagdadin juutalaisten joukko­sur­man. Eri vaiheiden jälkeen al-Husseini saapui lokakuussa 1941 Roomaan, jossa hän tapasi Mussolinin, ja jatkoi sieltä mat­kaan­sa Sak­saan, jossa hän haki natsijohdolta tukea arabien it­senäis­tymis­pyrki­myk­sille, Arabi­lii­gan perusta­mi­selle, pe­rusteilla olleen juutalais­valtion eliminoimi­selle ja yleensäkin ”juuta­lais­on­gelman ratkai­sulle” ara­bimais­sa. Yhtenä hänen keskeisistä tavoit­teistaan oli tai­vutella nat­si­hallinto tuhoa­maan Euroo­pan kaikki juu­ta­laiset, jotta nämä eivät pääsisi hakeu­tu­maan pako­laisina Pa­lestii­nan brit­ti­läi­seen mandaattiin. Pa­lestii­nan brit­ti­läinen mandaatti oli Balfourin­ julistuk­sessa vuon­na 1917 tunnus­tettu alu­eeksi, jonne juu­talai­silla on his­toriallinen oikeus pe­rustaa oma kansal­lisvaltio, mutta Al-Husseini­ halusi päin­vastoin puh­distaa tuon alueen lopulli­sesti kaikista sinne ke­rääntyneistä juu­ta­laisis­ta.

Jerusalemin suurmufti Hajj Amin al-Hussseini ja Adolf Hitler

Je­rusa­lemin suurmuftin Hajj Amin al-Hussseinin ja Adolf Hitlerin ta­paa­mi­nen 24.11.1941.

Al-Hus­seini tapasi marraskuussa 1941 Hitlerin, joka lupasi tu­hota juu­talais­kom­munistisen impe­riumin Eu­roo­pasta ja van­noi, että myöhem­mässä vai­heessa Sak­sa ottaa ta­voitteek­seen ”juutalai­sen ele­men­tin” tu­hoa­misen Palestii­nan brit­ti­läi­ses­tä mandaa­tista. Tuossa vaiheessa ­suurmufti tunnus­tet­taisiin ara­­bi­­maail­man arvo­valtai­sim­maksi edus­­ta­jak­si ja juu­talais­ten tuhoa­minen suo­ri­tet­tai­siin al­-Hussei­nin johdolla tämän sa­las­sa valmistele­mien ope­raa­ti­oi­den mu­kaisesti. (Lue: Muistio tapaa­mi­sesta.) Wan­sees­sa­ 20.1.1942 natsijohtajat tekivät sitten pää­töksen ”lopullisesta ratkaisusta”, Eu­roo­pan koko juu­ta­lais­väestön tu­hoamisesta. Al-Husseini­, joka oli yksi holokaustin pääorganisoijan Adolf Eichmannin par­hais­ta ys­tä­vistä, yllytti alinomaa tätä kiihdyt­tä­mään juuta­laisten hävit­­tä­mistoi­men­pi­teitä (St. Joseph, 13.11.1947). Vuonna 1943 al-Husseini julisti: ”Saksa on päät­tänyt löytää juu­talaiskiusaan lopullisen ratkaisun, joka te­kee lopun tästä kiusasta maailmassa” (Küntzel 2005).

Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu herätti paheksunnan aallon va­sem­mis­to­val­ta­­me­dias­sa nos­tettuaan esiin suurmufti Hajj Amin al-Husseinin roolin natsien toi­meen­­­panemassa holo­kaus­tissa, sillä se on ristiriidassa sen vasemmistolaisen nar­ratiivin kans­sa, jonka mukaan muslimit ovat aina viattomia uhreja. (Lue myös: Bryen, 25.10.2015.) (Mai­nit­ta­koon, että Netanjahu muistaa yllä vää­rin al-Husseinin kuolin­­paikan: al-Hus­seini siirtyi sodan jälkeen Kai­roon mutta ei kuollut siellä vaan Bei­­ru­tis­sa vuonna 1974.)

Vuodesta 1941 aina sodan loppuun asti al-Husseini vietti natsi-Saksan val­loittamilla alueil­la Hitlerin kunnia­vieraa­na huippu­natsiup­see­rin asemas­sa. Hän muun muassa val­voi Bosni­assa mus­limien vär­väystä 13. Waffen­-SS-vuo­ris­todi­vi­sioonaan, Hand­scha­riin. Siitä muodostui yksi ­Him­lerin­ SS-joukko­jen fanaat­tisimmista ja pelätyimmis­tä jouk­ko­tu­ho-osas­toista, joka surmasi 750 000 serbi­kristittyä, 60 000 juutalaista (90 % Bosnian juu­ta­laisväestös­tä) ja 26 000 ro­ma­nia. Ber­liinistä Lähi-itään suun­­natuissa ara­bian­­kie­li­sis­sä ra­dio-ohjelmis­saan suurmufti­ julisti natsi­myön­teistä ja juuta­lais­vihamie­listä isla­mi­lais­ta pro­­pa­gan­daa kehottaen murhaa­maan kaikki juuta­laiset, koska ”se miel­­lyt­­­tää Alla­hia, his­to­­riaa ja us­kon­toa”. (Lue lisää: TMI 21.10.2015.)

Muslimiveljeskunta natsiperinteen jatkajana ja hyödyntäjänä

fatah.png

Ei, kuva EI ole perussuomalaisten puolue­kokouk­sesta vaan Fa­tah-nuor­ten (PLO) ko­koon­tu­mises­ta.

Saksan hävittyä sodan al-Husseini­ pakeni Egyptiin, jossa hän toimi al-Bannan­ va­ra­johta­jana ja Pales­tiinan Musli­miveljeskunnan johtajana ja josta kä­sin hän johti pales­tiina­lais­ara­­bien pyr­kimyk­siä juu­­ta­­lais­­ten tu­hoa­mi­sek­si ja juuri pe­rus­te­tun Israelin valtion hävit­tä­miseksi vuoden 1948 sodassa. Isra­elin voitettua sodan Egyptiin salakuljetet­tiin Otto Skor­­­zeny ja joukko muita natsi­up­see­reita kou­lut­tamaan arabeja sissi­sodankäyntiin Is­rae­­­lia vastaan. Al-Husseini järjesti tähän koulu­tukseen nuo­ren egyptiläisen ­suojat­tinsa ja kau­kaisen sukulaisensa Jasser Arafatin (1929–2004), josta oli tullut Mus­limiveljeskun­nan jäsen vuonna 1948. Myös Pales­tiinalaishal­lin­non nykyinen presi­dent­ti Mahmud Ab­bas (s. 1935), tais­telijanimeltään Abu ­Mazen­, sai samaisen natsikoulutuk­sen kuin Ara­fat, ja 1950-luvulla Arafat ja Ab­bas harjoitti­vat Egyp­tissä ku­mouk­sellista ja terrori­toimintaa Mus­­­limivel­jeskun­nan agent­teina, minkä seu­rauk­­sena mo­lem­mat joutui­vat pakenemaan maasta. Vuonna 1959 Arafat oli mukana sa­laisessa kokouksessa Kuwaitissa, jossa pe­rus­tettiin terro­ristijärjestö ­Fatah. Vuonna 1967 Fatah liit­tyi osaksi vuonna 1964 perus­tettua Pales­tiinan vapautusjärjestöä (PLO), joka perus­kirjassaan oli mää­ritellyt tehtäväk­seen Israe­lin valtion tuhoamisen. Arafat nousi PLO:n johtoon ja toimi myöhemmin Pales­tiina­lais­hallinnon pre­sidenttinä. Arafatin Egyptin ajoilta juontuvat natsiyh­teydet selittä­vät sen, että hänen johtamansa Fatah teki yhteistyötä useiden ex-natsien kanssa, ja vielä niin­kin myöhään kuin vuonna 1969 PLO rekrytoi riveihinsä kaksi entistä natsikoulutta­jaa: Erich Altnernin, Gestapon juuta­laisasioiden johtajan, ja Willy Bernerin, Maut­hau­senin tuhoamisleirillä toi­mineen SS-upseerin (Patterson 2011). Niin edesmennyt Ara­fat kuin Ab­bas­kin ovat avoimesti ylistä­neet oppi-isäänsä al-Husseinia: Arafat kutsui 2.8.2002 suur­muftia­ ”san­ka­riksemme” ja Abbas kehotti tou­ko­kuussa 2013 kaikkia pa­lestii­na­­lais­ara­beja pitä­mään häntä esi­ku­va­naan (Gil-White 2007, Arutz Sheva, 1.6.2013).

Muslimiveljeskunta alkoi 1980-luvulla olla yhä tyytymättömämpi Arafatiin ja hänen hal­lintonsa ah­neuteen ja kor­ruptoituneisuuteen samoin kuin PLO:n liian sekulaariin ideolo­giaan. (Eräi­den arvioi­den mu­kaan Arafatin henkilökohtainen omaisuus oli hänen kuol­les­saan 1,3 miljardia dol­laria.) Niinpä se päätti korvata PLO:n uudella, us­kon­nol­li­sem­mal­la järjestöllä Hamasilla (Harakat al-muqawama al-islamiyya, suom. ”Isla­milai­nen vas­ta­rin­ta­lii­ke”), jonka johtoon nousi sheikki Ahmed Yas­sin. Vuonna 2006 Hamas sai vaali­voi­ton par­la­ment­ti­vaa­leis­sa, mikä johti seuraavana vuonna yh­teenottoon Fatahin kan­ssa. Hamas, joka pitää nyt hallussaan Gazaa, on aktiivisesti eri kei­noin pyrki­nyt anasta­maan vallan Fa­ta­hil­ta myös Län­siran­nalla (eli Juudeassa ja Samariassa) (Tefft 26.2.2013). Taan­noiset mielipidemittauk­set osoittavat, että ylivoimainen enemmistö ”pales­tii­nalai­sista” tukee sotatoimia Israelia vastaan ja puukottamis­­kampanjaa juutalais­ten sur­maa­mi­seksi ja haluaa nähdä Israelin tuhot­tuna ja Palestiinan valtion raken­net­tu­na sen rau­nioille. Mielipidemittaukset osoittavat myös, että Länsi­rannalla Ha­masin kan­natus on li­sään­tynyt ja Mah­mud Abbasin ja Pa­les­tii­na­lais­hal­lin­non kan­natus vähen­ty­nyt, koska näi­tä pidetään kykenemättö­minä ”pa­laut­ta­­maan miehitetty Pales­tiina” eli Is­raelin val­tion alue ”pa­les­tii­na­lais­ten” haltuun. (Gatestone Insitute, 6.1.2016.)

Jos Hamas perustaisi Gazaan keskitysleirejä, kaasukammioita juu­ta­lais­ten tappa­miseksi ja poltto­uuneja näiden polttamiseksi, reagoisiko Länsi siihen muuten kuin vaatimalla Israelia heikentä­mään puolustustaan? Vastaus on selvä: ”Ei.” Vasem­misto­median ja ”ihmisoikeusaktivistien” kes­keinen huolenaihe Palestii­nan–Israelin konfliktissa on pitkään ollut se, että niin vähän juutalaisia kuolee niin kutsuttujen ”palestiinalais­ten” suo­rit­tamissa terrori-is­kuissa.

Muslimiveljeskunnasta al­kunsa saaneista järjestöistä nykypäi­vänä juuri Hamas vaalii näky­vimmin vel­jeskunnan natsiperin­teitä. Taannoin se muun muassa perusti Hitler-Jugend-tyylisiä Al-Futu­wwa ‑taistelukoulutusleirejä lapsille. ”Al-Futuwwa” viittaa saman­nimiseen, Irakissa 1930–1940-lu­vuilla toimineeseen fa­sis­­ti­seen nuo­ri­so­liik­keeseen, joka oli aikoinaan hyvissä vä­leissä nat­sipuolueen kanssa (The Commentator, 6.12.2013). Ter­ro­ris­­ti­­jär­­jes­tö Hiz­bollahin tavoin myös Hamas tun­netusti käyt­tää sotilaal­lisissa seremo­niois­saan nat­sitervehdystä, jolla se vies­tit­tää aiko­mus­taan tu­hota juutalaiset.

gbhMerkille pantavaa on, että Hitler naut­­tii nyky­ään­­­kin suur­ta suo­­sio­ta ym­­pä­ri mus­­­­­­li­­mi­­­maa­ilman, ja hä­nen teok­­sensa Mein Kampf on edel­­leen best­­­­sel­ler mo­nis­­sa mus­­li­mi­­mais­­sa (Gel­ler 12.2.2014). Tyypil­linen kä­si­tys mus­­­­li­mien kes­kuu­­­dessa on, että Hit­ler toimi Alla­­hin juma­lal­li­se­na vä­likätenä, joka rankaisi juu­­ta­­laisia näi­den kapinoin­nista Alla­hia vas­taan, ha­­lut­to­muu­­­­des­­­ta tun­­nus­taa Muham­mad pro­fee­taksi ja muis­ta Ko­­raa­nis­sa ku­va­­tuis­ta pa­­ran­tu­mat­­­to­­mis­ta, rap­­piol­li­sis­ta omi­nai­­suuk­sista ja vi­oista, kuten edellä todet­­tiin. Yusuf al-Qa­ra­­da­wi, Mus­limi­­veljes­­kunnan hengel­li­nen joh­taja ja sun­ni­maail­­man ken­ties arvo­val­tai­sin uskonnolli­nen joh­taja, to­tesi Al-Jazeera­-kana­valla 28.1.2009: ”Läpi histo­rian Allah on pan­nut ihmi­siä ran­kaise­maan juu­talaisia näi­den tur­mel­tu­­neisuu­den vuoksi. Vii­mei­sen rangaistuksen toimeen­pani Hit­ler. Kaikella sillä, mitä hän teki heille, vaikka he liioit­te­li­vat­kin tätä asiaa, hänen onnistui näyttää heille heidän paikkansa. Tämä oli juma­­lallinen ran­gaistus heille. Jos Allah suo, ensi kerralla se tulee uskovien taholta.” (Memri 3.2.2009.) Mai­nittakoon, että muutama viikko aiem­min (9.1.2009) al-Qara­dawi­ oli ru­koil­lut perjan­tai­saar­­nas­­saan: ”Oi, Al­lah, nu­­jer­ra tämä sortavien juu­ta­laisten sionis­tien jouk­kio. Oi, Al­lah, älä säästä heistä yhtä­kään. Oi, Allah, laske heidän lu­kumää­ränsä ja tapa hei­dät vii­mei­seen hen­ki­löön.” (Memri 12.1.2009.)

Muslimiveljeskunnan suhtautumista Hitleriin ja natsismiin leimaa puhtaan ihailun lisäk­si prag­maat­tisuus: Mus­li­mi­vel­jes­kunnalle Hitler natsihallintoineen oli hyödyllinen liit­to­lai­nen, jota se pyrki hy­väksikäyttämään omiin tar­koi­tus­pe­riin­sä, ensi sijassa Israelin ja juu­talaisten tuhoamiseen ja arabi-imperiumin perustamiseen. Tämä sama käytän­nöl­li­nen suh­tautumistapa ilmenee myös ny­ky­ään Muslimivel­jes­kunnan ja muiden islamin ylivaltaa ajavien tahojen juuta­laisvihamielisessä propa­gan­dassa: pyrki­myksenä on aina löytää sellainen, kul­loi­seen­kin koh­deyleisöön vetoava näkö­kulma nat­seihin, joka parhai­ten edes­aut­taa Israelin valtion ja juutalaisten tuhoa­mista. Niinpä vaikka monet muslimit suhtautuvat Hitleriin varsin myö­tä­mielisesti, se ei suinkaan estä heitä vähättele­mästä tai kieltämästä holokaustia. Etenkin Lähi-idän muslimien kes­kuudessa valtavir­tanäke­myk­senä on sala­liittoteoria, jonka mukaan juutalaiset sepittivät holo­kausti­tarinan kaasukam­mioineen ja polt­touh­reineen tai vähintäänkin liioit­te­li­vat holokaustin uh­rien luku­mää­rää omien etu­jensa ajamiseksi, joh­­taak­seen maail­man harhaan, syyl­listääkseen ja tur­mel­­­lak­seen Lännen, huijatak­seen siltä miljar­deja dollareita korvaukseksi, saadakseen sen tuke­maan Is­ra­elin valtion perustamista ja edistääk­seen tällä tavoin maailman­val­loi­tus­­­pyrki­myksiään (IASHP 2002: 9–16). Toisen muslimien keskuudessa yleisen näke­myk­sen mukaan holokausti ei ole pelkkää juutalaisten sepitelmää, aina­kaan kokonai­suu­des­saan, vaan jonkinasteinen kansanmur­hayritys ta­pahtui ja Länsi on siitä vas­tuussa, ja niin­­pä hyvit­tääkseen tekonsa Länsi loi syyllisyyden­tun­nos­taan Isra­elin valtion (IASHP 2002: 13–14). Tämän nä­kemyk­sen esittäjät eivät niinkään harmit­tele ja paheksu itse ho­lo­kaustia vaan sitä, että holokaus­tin toteut­taminen suurmufti al-Husseinin toivomalla tavalla jäi Hit­leriltä kesken. Näi­den molempien narratii­vien keskeinen idea on, että holo­kausti, olipa se todellinen tapahtuma tai pelkkä juutalaisten sepit­tämä tarina, sai Lännen luomaan Israelin valtion, mistä mus­limit saavat nyt epäoikeu­den­mukai­sesti kärsiä, ja näin ollen ho­lokaustin to­del­li­sia uhreja ovatkin muslimit, joille tuo vääryys on nyt hyvi­tettävä.

Jamie Glazov (23.10.2015) on tehnyt mielenkiintoisen huomion ho­lo­kaus­tin kieltä­jistä: Holokaus­tin kiel­­täminen hämärtää ihmisten moraalista käsitystä hyvästä ja pa­hasta ja valmistaa maape­rää uudelle holokaustille. Holokaustin kiel­täjät ovat järjestään niitä, jotka iloitsevat siitä, että se to­si­asias­sa tapahtui, tai halua­vat, että se tapahtuisi uudelleen. Vastaavasti jihadin kieltäjät mah­dol­lis­ta­vat toi­min­nal­laan jih­adin­ jatku­misen, ja juu­ri sitä he pohjim­miltaan toivovatkin.

Toisin kuin muslimiyhteisössä Lännen vasemmistolaisessa po­pu­laa­ri­kult­tuu­ris­sa Hit­leriä ja natsismia fetisoidaan äärimmäisen pahuuden ilmentyminä, ja ”natsiksi” leimaa­minen on yksi keskei­sistä me­netel­mistä, joilla vasem­mistolaiset hyökkäävät niitä vas­taan, jotka kyseenalaistavat heidän utopis­tisen ideologiansa ja jotka siten on vaimen­net­tav­a. Natsien toimeenpaneman ho­lokaustin kiel­tämi­nen ei siis (ainakaan vielä tällä het­kel­lä) toimisi Län­nen vasemmistolaisessa diskurssissa, koska se heikentäisi va­sem­mis­­ton Hit­le­rille antamaa pa­huu­den sädekehää. Niinpä Län­nessä Muslimiveljes­kunta onkin lanseeran­nut narra­tii­vin, jonka mukaan Israel on natsi-Saksaan tai apart­heidin aikai­seen Etelä-Afrik­kaan ver­ratta­vissa oleva rikollisvaltio, juutalaiset ovat nykypäivän ”nat­­seja” ja mus­li­mit heidän uhre­jaan eli ”uusia juu­talaisia”. Tämän nar­ratiivin yllä­pitä­mi­sek­si kaikki Israelin itsepuo­lus­­tukselliset toi­met juu­talais­vä­es­tön suo­jelemiseksi rin­nas­­­te­taan nat­sien sotarikoksiin, Hamasin, Hiz­bollahin ja muiden Isra­elin valtion ja juu­ta­lais­­väestön tuhoamista ajavien järjestöjen toimintaa kau­nis­tellaan ja vää­ristellään ”va­paus­­­­taiste­luksi” sortajia vastaan, ja näitä tuhoamispyrkimyksiä edistä­vien vasem­misto­lais­­ten ääriliikkeiden, kuten New Israel Fundin, BDS:n ja Breaking the Silencen, toi­min­taa kuvataan ”ih­misoikeuksien puolustamiseksi”.

israelequalsnazi

Samaan aikaan toisaalla. Mus­limiveljes­kuntaa edustavat opis­ke­lijat Seatt­les­sa (2014) rin­­nas­ta­vat Is­raelin val­tion natsi-Sak­saan, eivät siksi, että he itsekään uskoi­si­vat tuohon, vaan siksi, että he tietävät tuon ajatuksen toimivan parhaiten Län­nen kult­tuurimarxistisessa valtakulttuurissa ja -me­diassa. Tämä viesti ei sitä vastoin toi­mi­si Lä­hi-idän ara­bi­ylei­söl­le suun­­nat­­tu­na, sil­lä Hit­ler ja nat­si-Sak­sa naut­­ti­­vat yhä suu­r­­ta ar­­vos­­tus­­ta Lä­hi-idän mus­­li­mien kes­­kuu­dessa.   

Se, että vasemmisto­me­­dia vaike­nee mus­­li­mi­järjes­töjen ja ‑yhteisöjen avoi­­mista nat­si­sym­pa­tioista ja pyr­kimyk­­sistä to­teut­­taa juutalaisten kan­san­murha ja sen taustalla ole­vasta us­kon­nollisesta moti­vaa­tiosta, on yksi esimerkki siitä, että va­sem­­misto on uto­pis­ti­sen ideo­lo­­gi­ansa nimis­sä ja rela­tivistis-nihi­lis­tisen maa­il­man­kat­so­­muk­­sen­sa poh­jalta val­mis alen­tu­maan mo­raa­­li­sesti kuin­ka alhai­selle tasolle tahansa tuho­tak­seen Län­nen juu­talais­­­kris­til­lisen sivili­saa­­tion, jota se – Mus­limi­velje­skun­nan tavoin – pi­tää syyllisenä mitä moni­nai­simpiin maail­man on­gel­miin, raken­taak­­­seen sitten sen rau­­nioil­­le so­sia­lis­ti­sen, mo­ni­kult­tuu­ri­sen uto­piansa.

***

Tämän kirjoitelmasarjan seuraavassa osassa käsitel­lään Sayyid Qutbin mer­kkiteos­ta Ma’alim fi al-Tariq eli ”Virstanpylväät”.

Moskeija, pysäköintijihad… – What the Waqf?!

Shariavapaa vyöhykeYksi shari’aan liittyvä olennainen käsite, joka on jäänyt suh­teel­li­sen vä­hälle huo­miol­le is­la­mi­saa­tio­ta käsittelevissä analyyseissa, on ”waqf”. Sil­lä viitataan jo­hon­kin, minkä muslimit ovat ”py­hit­tä­neet” islamille ”tuo­mio­päi­vään” asti. Tämän ar­tik­kelin alussa kerrataan waqfin perusidea, jota on aiemmin käsitelty artikkelissa Is­rae­lin–Palestiinan konflikti, ja sen jälkeen tarkastellaan, kuinka mus­li­mit py­hit­tä­vät islamille yhä uusia aluei­ta julkisesta tilasta Dar al-harbissa.

”Muslimisukupolville tuomiopäivään asti pyhitetty”

Tietyssä yhteydessä termillä ”waqf” viita­taan islamilaiseen sää­tiöön, tar­kemmin sanot­tuna hyvän­tekeväi­syys­lah­joi­­tukseen, kuten raha­summaan, kiinteistöön tai maa-alu­ee­seen, jonka tuotot, tulot ja käyt­töoi­keus on säätiön kaltaisella jär­­jes­te­lyl­lä ikuisiksi ajoiksi py­hi­tetty ja rajattu yksinomaan jo­honkin ”oikea­mieliseen”, musli­mien ja islamin etua hyö­­dyttä­vään tarkoituk­seen ja jota on hallinnoi­tava shari’an tarkoin mää­räämällä ta­val­la. Waqfin perusidea on, että se on jotain, mikä on pyhitet­ty yksinomaan islamille ja mus­limeille aina aikojen loppuun asti.

Waqfeja eivät kui­tenkaan ole ainoastaan hyvän­teke­väisyyteen annetut lahjoi­tukset vaan ylipäätään kaikki sel­lai­set tilat, alu­eet ja rakennukset, jotka musli­mit ovat joskus sota- ja ryöstöret­kiensä aikana onnistuneet val­loittamaan tai saa­maan muulla ta­voin haltuunsa. Shari’a edel­lyttää, että tällaista vallattua ti­laa ei saa enää koskaan luo­vut­taa kafireiden eli ”uskottomien” hal­tuun. Jos se kuiten­kin menetetään, musli­mien velvolli­suutena on val­loit­taa se takaisin, tarvittaessa väki­valloin, ja pakottaa hallittavaksi jälleen shari’an mää­räysten mu­kai­sesti. Kuten sun­nimuslimien vaikutusvaltaisim­piin us­konoppineisiin kuu­luva sheikki Yusuf al-Qaradawi on to­dennut: ”Tuu­maakaan isla­min maasta ei saa jäädä uskottomien ja val­loitta­jien haltuun” (Al-Aqsa Voi­ce, 12.10.2010). Jihadin muotoa, joka tähtää waqfin puolustamiseen kafireita vastaan tai waqfin ta­kai­sin­val­tauk­seen ka­fi­reilta, kutsu­taan ”ribatiksi”. ”Waqf-alue” eli yksinomaan muslimeille ikuisiksi ajoiksi pyhitetty alue ja ”ribat-alue” (Ard al-Ribat) eli islamin alue, jonka puolesta muslimit ovat vel­vollisia taistele­maan kafireita vastaan, ovat näin ollen termejä, jotka viittaavat käy­tän­nössä yhteen ja samaan asiaan. Mainittakoon, että siinä missä jihadistista yleisellä ta­sol­la käytetään arabiankielistä termiä ”mujahid” (tai mon. mujahidin, joka on suomessa va­kiintunut yksikkömuodoksi), ribatia käyvästä jihadistista voidaan käyttää termiä ”mu­ra­bit” (mon. murabitun).

Israelin–Palestiinan konflikti. Klikkaa ja lue uusi artikkeli!Esimerkkejä muslimien menettämistä ja nyt kafireiden hallitsemista waqf-alueista ovat Tšetšenia, Ibe­rian niemimaa, Intian niemimaa ja Israel. Israelin valtio perustettiin vuonna 1948 alueelle, joka oli toimi­nut vuosituhansien ajan juutalaisten kotimaana jo siinä vaiheessa, kun muslimi­joukkiot ensi kerran val­loittivat sen kalifi Uma­rin johdolla 630-luvun jälki­puolis­kolla. Heti perustamispäivästään 14.5.1948 läh­tien Israel on ollut muslimien toistuvien sotatoimien ja tuhoa­misyritysten kohteena. Muslimit eivät tunnusta Israelin valtion olemassaoloa vaan kutsuvat sitä ”sionistiseksi läsnäoloksi” tai ”miehitykseksi” Palestii­nassa, vaikka alueella ei koskaan ole ollut mi­tään ”Palestii­naa”, puhumatta­kaan ”palestiinalaisista” (lue: Israelin–Palestiinan konflikti).

Joka tapauksessa Hamasin peruskir­jan artik­lassa 11 selite­tään: ”Pales­tiina on islamilai­nen waqf-maa, joka on pyhitetty muslimisu­kupolville tuomio­päi­vään asti. (…) Tämä on Pa­lestiinan maan asema is­la­milaisen sha­ri’a-lain mukaan, ja sama pätee kaik­kiin mui­hin­­kin muslimien voi­makeinoin val­loittamiin mai­hin, koska (isla­milaisten) val­loitusten ai­kana muslimit pyhitti­vät nämä maat mus­li­mi­su­ku­­pol­­vil­le tuomiopäi­vään asti.” Waqfin ja ribatin merkitystä pa­les­tii­na­lais­ten ja israelilaisten välisessä konfliktis­sa käsitellään tar­kemmin ar­tik­ke­lis­sa Is­rae­lin–Palestiinan konflikti.

Yusuf Abu Snina, Palestiinalaishallinnon hengenmies, tähdentää, että ”mus­li­mi-Pa­les­tiina” (ts. koko Is­rae­lin valtio) on islamilainen maa ja se, jo­ka luo­puu siitä, pää­tyy helvettiin (PATV, 8.9.2000). Ei siis ihme, että Is­rae­lin val­tion tun­nus­ta­mista edel­lyt­­­tä­vä kah­den val­tion mal­li ei ole mus­li­mien mie­leen.

”Maa kuulu niille, jotka asettivat sinne Allahin lain”

Itse asiassa muslimit katsovat, että koko Maa alun alkaenkin kuu­luu yksin­omaan vain heille ja että Allahin heille määräämänä velvollisuute­na on tais­tel­la kaik­kia muita ih­mi­siä vastaan, kunnes nämä alistuvat muslimien yli­val­lan alle ja tottelevat shari’an mää­räyk­­siä (RoT o9.0-9.3). (Tämä ei kui­ten­kaan tarkoita, että kaikkien olisi käännyttävä is­la­miin, sillä toimiakseen islamin yhteisö tarvitsee myös työtä tekeviä orjia ja dhimmejä eli kris­­tit­ty­jä ja juu­ta­laisia toisen luokan kansalaisia, joilla on lähes olemattomat kan­sa­lais­oikeu­det ja jotka joutuvat maksamaan nöyryyttävää jizya-suojelurahaa välttyäkseen tu­le­masta tapetuiksi tai orjuutetuiksi.) Hadithin mu­kaan (Sahih Buk­hari 5:53:392) ”…maa kuu­luu Allahille ja hä­nen lähettiläälleen…” ja Koraanin jae 7:128 ju­lis­taa: ”… maa kuu­luu Alla­hille, ja Hän an­taa sen perinnöksi, kenelle palvelijois­taan tahtoo. Lopulta hurskaat me­nestyvät.” Sheikki Mu­hammed Salih Al-Munajjid selittää (Islam QA:7726): ”Maa ei kuulu ihmi­sille, jotka asui­vat siellä ensin, vaan niille, jotka asettivat sinne Allahin lain. Allah loi Maan ja Hän loi ihmiset palvomaan Alla­hia Maassa ja perusta­maan sinne Alla­hin uskonnon, lain ja määräykset.”

The World is not only for Muslims

”Maailma ei kuulu ainoastaan muslimeille”, protestoivat bur­ma­lais­mun­kit. Mus­li­mien Allahin nimissä toimeenpanemat brutaalit mur­hat, jouk­ko­sur­mat, tuhopoltot ja joukko­raiskaukset Thaimaassa, Myan­marissa, Sri Lankassa, Intiassa ja Bang­la­de­shis­sa ovat saaneet muiden uskontokuntien edus­ta­jat nou­semaan ajoit­tain jämäk­­kään vastarintaan puolus­taak­seen nai­siaan ja lap­siaan, ihmis­oikeuksiaan ja va­pauk­­siaan, mistä syystä län­si­­mai­­nen va­sem­misto­media on lei­mannut hei­dät mus­li­me­­ja sor­ta­vik­si eks­tre­­mis­teik­si ja rasis­teiksi.

Edellä mainittu käsitys ilmenee myös siinä, kuinka islam jakaa Maan kah­teen vaikutuspiiriin: islamin alueeseen (Dar al-islam) ja sodan alueeseen (Dar al-harb). Dar al-islam tarkoittaa muslimien kontrolloimaa aluetta, jossa noudatetaan shari’aa, Dar al-harb puolestaan aluetta, jota hallitaan ihmisten laatimien lakien mukaisesti ja jonka siten katsotaan olevan sota­tilassa Al­lahin tahtoa vastaan. Dar al-islamin velvollisuutena on käydä sotaa Dar al-harbia vastaan, kunnes kaikki kansakunnat ovat alistuneet shari’an määräyksiin.

Profeetta sanoi: “Minut on mää­rätty taistele­maan ihmi­siä vastaan, kunnes he todis­tavat, että ei ole muuta juma­laa kuin Al­lah ja että Mu­ham­mad on Hä­nen palvelijansa ja Hänen lähetti­läänsä, suuntaa­vat kasvonsa qiblaamme (ru­koussuun­taamme) kohti, syö­vät mitä teu­ras­tamme ja ru­koilevat taval­lamme.” (Sunan Abu-Dawud, Ki­tab Al-Jihad, 14: 2635)

Hän (Allah) on lä­hettänyt lä­hetti­läänsä (Muham­madin) tuomaan johda­tuk­sen ja to­tuuden us­kon­non (islamin) saattaakseen sen voittamaan kaikki muut us­konnot, vaikka se on vastoin vää­rä­uskoisten (moni­juma­laisten, pa­kanoi­den, epä­ju­ma­lan­palvojien ja ateistien) tah­toa. (Koraani 9:33)

Taistelkaa heitä vastaan, kun­nes epäjumalia ei enää pal­vota, vaan yksin Al­la­hia (koko maail­massa), mutta jos he herkeävät (palvomasta muita Allahin li­säksi), tietää Al­lah, mitä he teke­vät. (Koraani 8:39)

Muham­madin kuolemaa (v. 632) seu­rannei­den vuosikym­menten aik­ana islam levittäytyi nopeasti Bysan­tin, Per­sian ja Länsi-Euroopan alueille. Ara­­bi­mus­li­miar­meijat hyök­kä­si­vät Lähi-idän maihin, valloittivat nykyisen Irakin ja Iranin alueet, viilettivät sitten Poh­jois-Afrikan yli Es­panjaan ja Rans­kaan asti. Mus­limien hyökkäys saa­tiin lopulta py­säy­tet­tyä Poitiers’n/Toursin taistelussa lähellä Pa­riisia vuonna 732. Idässä jihad levisi sy­välle Kes­ki-Aasiaan.

Jihadin ensimmäinen suuri aalto: arabit, v. 622–750Jihadin ensimmäinen suuri aalto: arabit, v. 622–750

Jihadin toinen suuri aalto (1071–1683), josta vastasivat ottomaanit, ete­ni Eu­roo­passa pi­sim­mil­lään Wienin epä­­on­nis­tu­­nei­siin val­­tausyrityksiin vuosina 1529 ja 1683. Idässä mus­limit tunkeutuivat Intian niemimaan läpi Kaak­kois-Aa­siaan.

Jihadin toinen suuri aalto: turkkilaiset, v. 1071–1683Jihadin toinen suuri aalto: turkkilaiset, v. 1071–1683

Muhammadin aloittama jihad Allahin asian puolesta eli koko ihmiskunnan alistamiseksi shari’an määräyksiin on nyt jatkunut jo lähes 1 400 vuotta, eivätkä musli­mit ole koskaan tulleet ajatelleeksi, että heidän tulisi val­loi­tus­his­to­rian­sa joh­dosta tuntea pienintäkään syyllisyyttä tai olla vel­vollisia jotenkin hy­vit­tä­mään tekemänsä vää­ryydet, kan­san­mur­hat, ryöstöt, raiskaukset, orjuutukset, puhumattakaan siitä, että he tuntisivat syyllisyyttä Af­ri­kas­sa yhä har­joit­ta­mas­taan orjakaupasta, (ks. myös aihetta käsittelevä saksalainen do­ku­ment­tifilmi) vaan päinvas­toin he ovat yl­peitä historias­taan ja haluavat mah­dol­li­sim­­­man pian vallata menettä­mänsä waqf-alu­eet takaisin, mistä osoituksena ovat rajat, joi­ta uudelle kali­faatille on ensi vai­heessa eri suun­nitel­missa hah­­moteltu (Mail Online, 1.7.2014):

Kalifaatti-suunnitelma

Kalifaatiksi julistautuneen Islamilaisen valtion (IS, ent. ISIS) kun­nian­hi­moi­nen suun­ni­tel­ma kalifaatin laajenemisesta vuoteen 2020 mennessä. Sen jälkeen ka­li­faa­tin on määrä jatkaa laajenemistaan.

Jihadia voidaan käydä monin eri menetelmin, kuten verbaalisesti, taloudellisesti, median välityksellä ja aseel­li­sesti. Sitä voidaan käy­dä niin avoi­mesti kuin kät­ke­tystikin – käyt­tämäl­lä ove­luutta, har­hau­tusta ja valeh­telua, hyöd­yntä­mällä kafi­rei­den hy­vä­us­koi­­suut­ta, vapauksia ja yhteis­kunnal­lisia insti­tuu­­tiota hei­dän puo­lus­tuk­sen­sa heikentä­miseksi ja shari’an levit­tä­miseksi. Joka tapauksessa lähes poik­keuksetta alueilla, joissa muslimit ko­ke­vat ole­vansa tar­­peek­si vahvoilla suh­tees­sa kafirei­hin, kuten esimerkiksi Malissa, Ni­ge­rias­­sa, Kamerunissa, Kes­ki-Af­ri­kan tasavallassa, Sudanissa, Keniassa, Keski-Aasian mais­sa, Kiinassa, Af­ga­nis­ta­nis­sa, Pa­kis­ta­nis­sa, Kash­mi­ris­sa, Sri Lankassa, Bang­la­deshis­sa, Myan­marissa, Thai­maas­sa, Ma­le­sias­sa, Filip­piineillä, Indo­nesias­sa ja tie­ten­kin Lähi-idän mais­sa, käynnissä on aseel­linen jihad (qitaal) kafi­­reita – mukaan luet­­tuna kafireiksi ju­­lis­tet­tuja muita mus­limeja – vastaan. Ks. Bill Warnerin Youtube-esi­telmä is­la­min val­­­loitus­­histo­ri­asta, jon­­ka uhreina on tähän mennessä kuol­lut yhteensä noin 270 miljoonaa ihmistä: 60 miljoo­naa kristit­­tyä, 80 miljoo­naa hindua, 10 miljoo­naa buddha­laista ja 120 mil­joo­naa afrikka­laista kristittyä tai animistia. Mie­len­kiin­toi­nen yksi­tyis­koh­ta on, että vuo­desta 2005 läh­tien jiha­distit ovat tap­­paneet selvästi enem­­män ”us­kon­hylkääjiksi” (mur­tadd), ”teesken­telijöiksi” (munafiq) tai ”poik­kea­viksi” syytettyjä muslimeja kuin ei-muslimeja (ks. kohdasta 37:20 eteenpäin). Ks. iranilaisen PressTV:n sivulla oleva brutaali video, jossa ISIL-ryhmän uskonsoturit teloittavat ”poikkeavia” eli shiiamuslimiteinejä.

”Ensimmäinen vaihe on pysäköintijihad”

Pysäköintijihad

Muslimien jihad uusien alueiden valtaamiseksi ja pyhittämiseksi islamille on jatkuvaa toimintaa, joka ei ilmene ainoastaan globaalilla vaan myös paikallisella tasolla ja hyvin arkisessa kanssakäymi­sessä muslimien kanssa. Yleensä ka­fi­rei­den asuinalueille muut­ta­vat muslimit ovat aluksi varsin maltillisia ja pi­dät­ty­väi­siä teeskennellen ystävällisyyttä ka­fireiden pettä­miseksi ja islamin asian edistä­miseksi (3:28, 16:106, Islam QA:59879). Tässä vaiheessa mus­li­mi­mies­ten on lu­val­lis­ta ja jopa pakollista pukeutua kafireiden ta­pa­na, jos se palvelee islamiin kut­su­mis­ta tai kafireiden salaisuuksien selville saamista:

Mitä tulee siihen vaa­ti­muk­seen siitä, että mus­li­mien on käy­tet­tävä vaat­teita, jotka eroa­vat kuffa­rien (us­kotto­mien) vaat­teista, niin op­pi­neet ovat sal­li­neet poik­keuk­sen, kun musli­mit elävät dar al-har­bissa (”so­dan alu­eella”, ts. ei-mus­limi­maissa) tai kun tarkoi­tuk­sena on hyö­dyttää musli­meja. Sheikki al-Islam Ibn Taymiyah on sano­nut: “Kun mus­limi elää ei-musli­mi­maassa (olipa maa isla­mille viha­mieli­nen tai ei), hänen ei odo­teta eroa­van heistä (kuffa­reista) ul­koi­selta ole­muk­sel­taan, koska siitä voi koi­tua hait­taa. On suosi­telta­vaa ja jopa pakol­lista, että mies näyt­tää toi­si­naan heiltä, jos se palve­lee jo­tain us­kon­nol­lista tar­koi­tusta, kuten isla­miin kut­su­mista tai hei­dän salai­suuk­siensa sel­ville saa­mista, jotta niis­tä voi ker­toa musli­meille, hei­dän mus­li­meille ai­he­utta­mansa va­hin­gon tor­ju­mista, ja muita hyö­dylli­siä tarkoi­tuksia. Mutta musli­mi­maissa, joissa Allah on ai­heut­tanut Hä­nen us­kon­tonsa olla val­lassa ja joissa kuffa­rit ovat alem­piar­voi­sessa ase­massa ja mak­savat jizyaa (ei-mus­li­mien mak­sa­maa suojelurahaa, ”veroa”), mus­li­mien on pa­kol­lista näyt­tää erilai­silta kuin kuffa­rit.” (Iqti­daa’ al-Si­raat al-Musta­qeem, 1/418) (Islam Q&A:2322)

Tyypillisesti muslimimaa­hanmuut­ta­jat ja ‑kään­nyn­näi­set pyhittävät islamille ensin omat kotinsa ja moskeijansa. Vähitellen kuitenkin he ja heitä seuraavat sukupolvet alkavat suuntautua yhä enemmän ulospäin ja vaatia itselleen yhä laajempaa osuutta julkisesta tilasta. Pitäen itseään muita ylempiarvoisempina ihmisinä, joille Allah on antanut etuoikeutetun aseman palkkioksi alistumisesta hänen määräyksiinsä ja jihadista hänen asiansa puolesta (al-jihad fi sabil Al­lah), muslimit edellyttävät myös muiden, alem­pi­ar­vois­ten ihmisten alistumista sha­ri’an määräyksiin ja vaativat uskon­non­va­pau­teen vedo­ten itselleen erivapauksia ja etuoikeu­tettua kohtelua, olipa kyse sit­ten shari’an ja jihadin kritisoin­nin kiel­tämisestä, rukoilemisesta työaikana, nais­ten pu­keutumisesta ja työ­asuista, naisten ja opas­koi­rien kuljettamisesta takseissa, vaimo­jen luku­määrästä ja pak­ko­avioliitoista, uimahal­li­vuoroista, pank­kilainois­ta, halal-ruoasta, tyttöjen kou­lu­lii­kun­nasta, lasten su­kuelinten silpomisesta ja niin edelleen (lue: Mitä islam todella on?). Eri­tyi­­sen selvästi tämä ilmenee alueilla, joihin on syystä tai toisesta kerääntynyt paljon mus­­­limiasukkaita. Yhtenä yllykkeenä muslimien kes­kit­ty­mi­sel­le tietylle alueelle on sinne pe­­rustettu moskeija.

Sam Solomon, ex-muslimi ja tunnettu shari’a-lain asiantuntija, ker­too mos­keijan mer­kityksestä isla­missa (Ot­tawa, 7.6.2010). Lue myös hänen kirjansta The Mosque Exposed.

On huomattava, että toisin kuin kirkot ja synagogat moskeijat eivät ole pelkkiä kokoontumispaikkoja hartauden harjoittami­sta varten vaan ennen kaikkea mus­li­­mien ylivaltaa symboli­soivia voitonmerk­kejä, sotilas­po­liit­tisia ko­men­to­kes­kuk­sia (Solomon & Alamaqdisi 2006) ja usein myös ase- ja ammusvarastoja (IDF Blog, 1.8.2014). Kuten Tur­kin pääministeri Erdogan vuonna 1998 totesi: ”Mos­kei­jat ovat parakkejamme, kupolit ky­pä­­riämme, minareetit pistimiämme ja uskovat so­ti­lai­tam­me.” Moskeijan merkitys is­la­min ylivallan symbolina ilmenee muun muassa arabiöljyrahoitteisten mega­mos­kei­joiden ra­kennus­buumissa ympäri Eu­roop­­paa ja siinä, kuinka mus­li­­meil­la on ta­pa­na pys­tyttää moskeijoita ja is­la­mi­lai­sia kes­­kuk­sia suoraan toisten uskontojen pyhien paikkojen päälle. Tun­nettuja esimerkkejä tästä ovat Hagia Sophia ‑moskeija Istanbulissa, al-Aqsa- ja Kal­lio­mos­keija Je­­ru­sa­le­min Temp­pelivuorella ja Córdoban moskeija­komp­leksi. (Sharia the Threat to America, s. 91–93.)

Vuonna 2011 jul­kaistun tutki­muksen mukaan 100 sa­tunnai­sesti vali­tusta yh­dysvalta­laismos­keijasta 51 %:ssa oli tar­jolla ”an­karasti väkival­taa liet­sovia” teks­te­jä, 30 %:ssa oli tar­­jolla ”maltilli­sesti vä­kivaltaa lietsovia” tekstejä ja 19 %:ssa ei ollut lain­kaan tar­jolla vä­ki­­valtaisia tekstejä. Ensiksi maini­tuista moskei­joista 98 %:ssa oli tarjolla terroris­min ra­hoittami­seen yl­lyttävvää materi­aalia, toiseksi maini­tuista moskei­joista 97 %:ssa oli tarjolla tällaista materi­aalia, kun taas vii­meksi maini­tuista moskei­joista vain 5 %:ssa oli tällaista materi­aalia. Moskei­joissa, joissa imaa­mien ja uskon­harjoitta­jien käy­tös ja ul­koi­nen olemus ilmensi shari’an tiukkaa noudat­tamista, oli muita todennä­köisem­min esillä vä­kivalta­myöntei­siä teks­tejä. 85 %:ssa näistä moskei­joista imaami suositteli sellaisten tekstien opiske­lua, ja sitä to­dennä­köisem­pää tämä oli, mitä sel­­vem­min mos­kei­ja il­men­si shari’an tiukkaa noudat­tamista. Väkival­taisten tekstien opiskelua suo­si­tel­­tiin 93 % niistä moskei­joista, joiden imaa­milla oli perintei­nen täys­parta, ja 96 %:ssa niistä moskei­joista, joissa ru­kousrivit olivat suorassa. 51 % moskei­joista kutsui vieraile­via imaa­meja, joi­den tie­dettiin julistavan väkival­taista ji­hadia, ja todennä­köisintä tämä oli niissä moskei­joissa, joissa oli tarjolla väkivalta­myön­teistä materi­aalia. Li­säksi nii­den mos­keijoiden kä­vi­jä­keskiarvot, joissa oli ”anka­rasti väki­valtaan lietso­vaa” ma­teriaalia, olivat sel­västi kor­keim­mat (kävi­jäkes­kiarvo 118). Toiseksi suosi­tuimpia olivat ”maltilli­sesti vä­kival­taista” ma­teri­aalia tar­jonnet moskei­jat (kävi­jäkes­kiarvo 60), ja vähiten kävijöitä oli mos­kei­joissa, joissa ei ollut lainkaan tar­jolla väki­valtaan yllyttävää materi­aalia (kä­vijäkes­kiarvo 15). (Kedar & Jerus­halmi 2011.) Kuuntele myös so­ma­lialais­syn­tyi­sen Mona Walterin huoles­tuttavia koke­muksia Ruot­­sin mos­kei­joista ja imaa­meista, jotka saarnaavat vihaa ruot­­sa­lais­ta yhteis­kun­taa koh­taan ja yllyttävät musli­meja ji­hadiin ka­fireita vas­taan (Dis­patch Int 29.6.2014). Jat­kuvien tap­pouh­kausten koh­teeksi joutu­nut ja henkilöl­lisyyttään vaihta­maan joutunut Walter us­koo, että Ruot­silla voi olla edes­sään sisäl­lis­sota. Miksi ti­lan­ne olisi toisenlainen Suomen mos­kei­jois­sa?

Dispatches: Undercover Mosque on do­kumentti­elokuva, joka paljastaa ji­ha­dis­tien kak­­si­naa­mai­­suu­den: se, mitä mus­li­­mi­saar­naa­jat puhuvat moskei­jois­sa, on jotain aivan muu­ta kuin se, mitä he puhu­vat jul­ki­­ses­ti län­­si­mai­ses­sa me­dias­sa. ­Ks. myös Dispatches: Undercover Mosque – The Return.

Mitä sitten tapahtuu, kun moskeija perustetaan uudelle alueelle? Län­si-Eu­roo­pan ja Poh­jois­­maiden kokemusten perusteella moskeija toimii sil­lan­pää­ase­ma­na, josta käsin is­la­min vaikutuspiiri laajenee ympäristöön siten, että muslimit ottavat vähitellen haltuunsa mos­keijan lähitienoot katu kadulta, asun­to asun­nol­ta, kerrostalo ke­rros­ta­lol­ta, kortteli kort­telilta. Tällaisilla laajenevilla mus­li­mi­alueil­la on taipumus rappeutua ghetoiksi, jois­sa sosiaaliset ongelmat ja rikokset lisään­tyvät, kiinteistöjen arvo romahtaa, ei-mus­li­mi­lap­sia ja myös opettajia kiu­sa­taan, ha­ka­taan ja ryös­te­tään kou­luissa ja kaduilla, kaupat jou­tuvat lo­pet­ta­maan toimintansa ja joista kantaväestö lopulta pakenee (nk. white flight). Isän­tä­yhteis­­kun­­taan so­peutu­masta kieltäy­tyvät, län­si­mai­sia arvoja ja koulutusta hal­vek­sivat mus­li­mit pyhittävät ne islamin alueiksi, joissa noudatetaan maan lain­sää­dännön kans­sa risti­riidas­sa ole­vaa ja sen syrjäyttävää shari’a-lakia. Silloin kun pahaa aavis­ta­mat­­tomat ei-mus­li­mit ek­syvät tällaiselle alueelle, muslimit osoittavat omaa yli­val­taansa vaa­­ti­malla heitä käyttäytymään siellä shari’a-lain mukaisesti. Niinpä alkoholia alueella naut­tivat tai koiria ulkoiluttavat henkilöt, puhumat­takaan sek­su­aa­li­vä­hem­mis­tö­jen edustajista, voivat tulla piestyiksi ja hun­nut­tau­tu­mat­tomat, normaaliin ke­sä­vaa­te­tuk­seen pukeutuneet naiset voivat odottaa joutuvansa jatkuvan seksuaalisen häirinnän kohteiksi. Ku­ten Köö­pen­­ha­mi­nan muf­ti Sha­hid Mehdi ko­rosti vuonna 2004, naiset, jotka kiel­täy­tyvät käyttämästä hun­tua, ”ker­jäävät raiskausta”. Aus­t­ra­lian joh­ta­va mus­­li­mi­­op­­pi­nut sheik­ki Taj el-Din al-Hi­lali puo­les­taan to­­tesi vuon­na 2006, että nai­set, jotka eivät käytä hijabia, ovat kuin sek­suaa­lista hyök­­käys­tä ker­­­­jää­vää ”peit­tä­­mä­tön­tä li­­haa”. (Lue: Huntu vai huora?)

Mikä pahinta, yhä useammissa tapauksissa muslimeja pelkäävät poliisi- ja muut vi­ran­omai­set ovat Länsi-Euroopassa yksinkertaisesti lakanneet ylläpitämästä yleistä jär­jes­tys­tä ja turvallisuutta tällaisilla alueilla ja siten käytännössä luo­vut­ta­neet niiden hallinnan mus­limijengeille ja shari’a-lain mukaisia fatwoja ja tuomioita jakaville imaameille: tur­val­lisuus- ja pelas­tusviran­omai­set välttelevät viimeiseen asti menemästä näihin enk­laa­vei­hin, joissa heitä usein odottaa kivisade, eivätkä poliisiviran­omai­set tutki niissä ta­pah­tuvia ei-muslimeihin kohdistuvia rikoksia peläten rasistiksi leimautumista ja potkuja. Pi­sim­mälle tämä kehitys, jossa valtiovalta on luopunut omas­ta su­ve­reni­tee­tistaan shari’a-kontrolloiduilla muslimialueilla, on eden­nyt Rans­kassa, mutta ainakin Iso-Bri­tan­nia, Sak­sa, Ruot­si ja Belgia seu­raa­vat ko­vaa vauh­tia perässä.

Dokumentti Ranskan no go -alueista, joiden ongelmilta is­la­mo­fii­li­nen vasem­mis­to­eliit­ti, -media ja mus­­li­me­ja pelkäävät viranomaiset um­mis­ta­vat tietoisesti sil­män­sä, ja rans­ka­lais­­nuor­ten shari’aa va­stus­ta­vasta Géné­ra­tion Iden­titaire -liikkeestä (CBN News, 11.4.2014).

Law and Freedom ‑säätiötä edustava Gavin Boby on kertonut mus­li­mi­aluei­den muo­dos­tu­mis­proses­sista Isossa-Britanniassa ja siitä, kuinka valtava tragedia mos­keijan il­mes­ty­mi­nen on erityisesti työväenluokan asuinalueelle, jossa ih­mi­set ovat syntyneet, kas­va­neet ja raataneet koko elämänsä pitäen sitä omana kotiseutunaan. Sitten yhtäkkiä he huo­maavatkin sen muuttuneen joksikin aivan muuksi. Moskeijan perustamisen jälkeen lähiseudun kiinteistöjen arvo tippuu yhdessä yössä 10 %:ia ja sen jälkeen vuosittain aina 10 %:ia, kunnes muu­ta­man vuo­den ku­lut­tua niiden arvo on laskenut puoleen. Omaisuus, jonka pienituloiset ihmiset ovat vaivalla elä­mänsä aikana hank­kineet ja sijoit­taneet asun­toonsa, häviää kuin tuhka tuuleen. Lukuisten kertomusten pohjalta Boby toteaa, että moskeijaa ympäröivän alueen muuntuminen shari’a-kontrolloiduksi mus­li­mi­alueeksi tapahtuu yleen­sä nel­jässä vaiheessa. Seuraava kuvaus mukailee pää­koh­dil­taan hä­nen havaintojaan (keskeiset lähteet: alla mai­ni­tut Bobyn esitelmät ja En­za Fer­reri 29.4.2013, David Solway 9.2.2014):

  • Ensimmäinen vaihe on pysäköintijihad. Erityisesti perjantai-iltapäivisin ja muslimien juhla­pyhien aikana mus­limit eivät ainoastaan valtaa moskeijan lähistöllä olevia laillisia pysäköintipaikkoja vaan pysäköivät autonsa myös ajoteille, yksityisille parkkipaikoille ja pihoille es­täen alueen asukkaita pysäköimästä omia autojaan ja liikkumasta omilla autoillaan. Uhrin rooliin heittäytyvät muslimit valittavat, että pysäköintivirhemaksut ovat ”ra­sis­ti­sia” ja ”syr­ji­viä”, koska ne es­tä­vät heitä har­joit­ta­mas­ta hei­dän us­kon­toaan, eivätkä viranomaiset ja py­sä­köin­nin­val­vojat uskalla puuttua vir­he­py­sä­köin­tiin mos­kei­jan ympäristössä. Kaikkien mui­den kuin mus­li­mien on jär­ke­vää muut­taa alueelta pois jo heti tässä vai­hees­sa.
  • Toinen vaihe on dominointivaihe eli ”Haista vittu, ämmä, tämä on mei­dän alue!”-vai­he, jossa moskeijassa käy­vät ja alueelle muuttaneet mus­limit ju­lis­ta­vat entistä uh­makkaammin, että alue on nyt heidän alueensa, jolla he tekevät mitä lystäävät eivätkä muut voi heitä pysäyttää. Koirien ul­koi­lut­ta­mi­nen, hameen käyt­tä­mi­nen tai alkoholin naut­timinen alueella muodostuu turvallisuusris­kiksi, ja erityisesti alueel­la asuvat ja yksin liikkuvat ei-mus­li­mi­nai­set tuntevat olon­sa turvattomiksi ja ah­dis­tu­vat kohtaamastaan sek­su­aa­li­ses­ta häi­rin­näs­tä.
  • Kolmas vaihe on muovikassivaihe eli ”Painu helvettiin täältä!”-vaihe. Sen aikana erityisesti alueen se­nio­ri­väes­töä painostetaan hellittämättä myy­mään kiinteistönsä. Etuovelle ilmaantuu kaksi muslimimiestä, joilla on muo­vi­kassi täynnä seteleitä, joi­ta he tarjoavat maksuksi kiinteistöstä, ja myös tuntemattomat, pelottavan oloiset hen­kilöt, joilla ei todellisuu­dessa ole aikomus­takaan ostaa kiinteistöä, alkavat eh­do­tella sen myy­mis­tä. Tar­jot­tu summa on mark­­kina-arvoa selvästi alhaisempi, yleensä nel­jäs­osa–puolet markkina-arvosta, ja miesten viesti on, että ”kukaan valkoinen hen­kilö” ei ainakaan osta sitä, joten on vain paljon parempi myydä se heille. (He ovat oikeassa siinä, että kukaan muu kuin muslimi ei sitä ainakaan osta, sillä kiin­teis­tön arvo tulee vain laskemaan ja se olisi huono sijoitus.) Painostus ja pelottelu saavat suuren osan ihmisistä myy­mään kiinteistönsä tässä vaiheessa ja muut­ta­maan pois alueelta, ja se onkin käy­tän­nössä ainoa jär­ke­vä ratkaisu, sillä asiat eivät voi mennä kuin huonom­paan suuntaan.
  • Ne, jotka eivät lähde, joutuvat kohtaamaan neljännen vaiheen, jo­ka on ahdis­telu­vaihe. Heidän ikkunoitaan rikotaan, tv-kaape­leitaan katko­taan, autojaan van­dali­soi­daan, postiluuk­kuihin tungetaan roskia, ja kun ahdis­telun koh­teeksi jou­tu­nut hen­kilö kääntyy hädissään poliisin puoleen, hänelle vas­tataan: ”Anteeksi vain, rou­va, mutta mielestämme tähän ri­kok­seen ei liity mi­tään rasistista.” Yleensä tässä vai­hees­sa näiden se­nio­ri­asuk­kai­den omat lapset pa­kot­tavat heidät muuttamaan pois alueelta, koska siellä on yksin­­kertaisesti mah­dotonta enää asua. (Ks. eräs esimerkki täl­laisesta häirinnästä.)

Gavin Boby kertoo, kuinka muslimit valtaavat mos­keijoita ympäröi­vät alueet ja kuinka moskeijoiden perustamista on mahdollista torjua (Q Society of Australia, Mel­bourne, 12.9.2012). Ks. myös Bobyn esitelmä vuodelta 2014 (Q Society of Aus­tra­lia, Melbourne, 9.3.2014) sekä Bobyn esitelmä Mont­rea­lissa 5.2.2013 (osa 1, osa 2).

Law and Free­dom ‑säätiö on onnistu­nut me­nestyk­sek­käästi torju­maan moskei­joita hyö­dyn­tä­­mällä ole­massa ole­vaa lainsää­dän­töä, in­for­moimalla asuk­kaita suunnit­teilla ole­vista moskeijoista ja niiden vaikutuk­sista alueen lii­kentee­seen ja ym­pä­ris­töön, avus­tamalla heitä kaa­voitus­asi­oissa, kaavoi­tus­pää­töksiin vai­kut­ta­mi­­ses­sa, kaa­­vo­jen nou­dat­ta­mi­sen val­von­nassa ja ve­too­mus­kirjei­den laatimi­sessa po­lii­tikoille. Polii­tik­koja muistu­te­taan, että kansalaiset tie­tä­vät hy­vin, mitä he ovat päät­tämässä, ja että he kan­tavat vas­tuun omista päätöksis­tään. Ne tullaan muis­tamaan tule­vissa vaa­leissa, ja kun poliitti­sen korrek­tiu­den huuma on men­nyt ohi, he voivat joutua edesvastuu­seen pää­töksistään, sillä on ilmeistä, että islamin ideologian julkinen levittäminen on rikos­lain vas­­tais­ta niin Isos­sa-Bri­tan­niassa kuin Suomessakin (lue myös juutalaisvihan levit­tä­mi­sestä: Is­rae­lin–Pa­les­tiinan konflikti).

Moskeijat toi­mi­vat isla­misaa­tion väli­neinä, is­lamin läs­nä­olon il­mentä­jinä, mus­limien voi­ton­merk­­kei­nä ja islamin ylival­lan symbo­leina, pro­pagoi­vat pe­rustus­lain ja ih­misoi­keuk­sien vastaista shari’a-la­kia, vah­­vis­ta­vat ei-musli­mien alis­tamiseen ja de­­mo­kratian syr­jäyttä­miseen täh­täävää po­­liit­­tista is­la­mia, es­tävät maa­han­muut­ta­ja­­­taus­­tais­­ten mus­li­mien in­teg­roitu­­mista yh­teis­kun­taan, edis­tävät mus­li­­mi­en­klaa­­vien syn­tyä, ki­ris­tä­vät mus­limien ja ei-musli­mien vä­lejä, liet­sovat ris­tiriitoja toisi­aan vää­rä­­us­­koi­­si­­na pitä­vien eri muslimi­ryhmit­ty­mien vä­lille ja tuovat nii­den vuo­si­­­sa­to­ja jat­ku­neet konflik­tit länteen ja toimi­vat väy­länä ul­ko­mailta kä­sin joh­de­­tun ”ra­­di­kaa­lin” is­­la­min le­­viä­mi­selle län­teen.

Menestyk­­selli­sen mos­kei­jan­tor­jun­nan A ja O on kui­ten­kin tie­dus­telu: tällä het­kellä mos­keijoiden lupa­ha­ke­muksissa Isossa-Bri­tanni­assa ei käy­tän­­nössä kos­kaan ole mainit­tuna sanaa ”mos­keija”, ja niistä on tarkoin häi­vytetty kai­ken­laiset viit­tauk­set is­la­miin. Sen si­jaan lupa­hakemuksista löytyy moskeijoille sellaisia nimityksiä, ku­ten ”yh­dyskun­takes­kus” (Com­munity Centre), ”us­konto­jen vä­li­nen keskus” (In­ter­faith Centre), ”moni­kult­tuu­ri­­nen yhteisökes­kus” (Multicul­tural Com­munity centre), ”moniuskontoi­nen tila” (Multi-Faith Facility), ”mo­ni­us­kon­toi­­nen ru­kous­­huo­ne” (Multi-Faith Prayer Room) tai vaik­kapa ”uskonto­jen vä­li­nen yh­teisötila kaik­kien uskontojen ja kansallisuuk­sien hyväksi” (Inter­faith Community Fa­cility for the Be­nefit of All Reli­gions and Ethni­cities). Tämä hei­jas­taa sitä, että isla­milla ja muslimeilla on tosi­asi­assa var­sin huono maine kan­ta­vä­estön kes­kuu­­­dessa, ja siksi niin muslimit kuin hei­dän asiamiehi­nään toimi­vat poliiti­kotkin pyr­ki­vät hoita­maan mos­keijoi­den pe­rus­ta­mi­­sen mieluiten niin vaivih­kaa kuin mahdollista. Tu­­levai­suu­dessa sama il­miö tullaan epäile­mättä ha­vaitse­­maan myös Suo­messa, kun yhä useammat kan­tasuo­ma­laiset saavat oma­koh­taista koke­musta omien asuinaluei­densa is­la­­misoi­tumi­sesta. Nyt Suomessa vallitsee vielä monikulturistinen kiima, ja islamofiiliset va­­­sem­mis­to­po­lii­ti­kot, median edustajat ja jopa luterilaisen kirkon edustajat hi­moit­se­vat ulkoisesti nä­yt­täv­iä mos­keijoita ka­tu­ku­vaa värit­tä­mään – pääs­täk­seen sit­ten ak­tiivi­ses­ti su­vait­se­maan niitä. On myös varsin irvokasta ja suorastaan per­vers­­siä, että Euroo­pan rasismin ja suvaitsemat­­tomuu­den vas­tainen komis­sio ECRI ”ke­hottaa Suo­mea toi­miin, jot­ta Hel­sin­gin seu­­dul­le saa­tai­siin maa­han­­muuttaja­taus­taisille mus­­­li­­­­meil­­le… mos­keija”, jos­­­ta sitten pro­pa­­­goi­tai­siin nai­sia, mui­ta uskonto­kuntia ja us­kon­­nottomia alis­tavaa, juu­­ta­­laisten kansan­murhaan kiihot­tavaa, ho­mo­sek­suaalien tap­pamiseen yllyttävää, ter­ro­ris­­min rahoit­ta­miseen kan­nus­ta­vaa, so­dan­käyn­tiin kafireita vastaan vel­voit­ta­vaa maa­il­man ”rasis­tisinta” ja su­vait­se­mat­­to­­min­ta uskon­toa! (HS 10.7.2013.)

Tilojen, alu­eiden ja rakennusten pyhittäminen islamille ei tieten­kään nou­da­ta yhtä ai­noaa kaavaa, vaan se ta­pah­tuu kun­kin maan paikallisten olojen mu­kai­ses­ti. Esimerkiksi Yh­dys­valloissa merkittävä rooli on mus­li­mi­­kiin­­teis­tö­vä­lit­täj­il­lä, jot­ka varmistavat, että mus­li­mikodeiksi pyhi­tettyjä asun­toja asuttavat aina mus­li­mi­perheet (Sha­ria the Threat to America, s. 91–93).

Vaikuttava näkemys ja dokumentti islamisaation etenemisestä nel­jäs­sä vaiheessa, joi­ta tä­män näke­myk­sen mu­kaan ovat: so­­lut­­tau­­tu­­mi­­nen, val­lan lujittaminen, avoin so­dankäynti ja globaali is­la­mi­lai­nen kalifaatti.

Lähteitä ja kirjallisuutta

Islamonausea

“Islam on minulle hirvittävin asia, jonka olen ikinä koke­nut elä­mäs­säni”, kertoo Nazanin, nuori irani­laisnainen. Vastoin Koraanin käskyä (24:31 ja 33:59) ja imaamin vaatimusta Nazanin kieltäytyi hun­nut­tau­­tu­mas­ta, mistä häntä rangaistiin järkyttävällä tavalla…

Kun Koraania lukee tai pelkästään silmäilee ensi kerran elämässään, kokemus on tyrmistyttävä: kuinka on mah­dollista, että jonkin uskonnon pyhä kirja voi si­sä­ltää mää­räyk­siä naisten alistamisesta ja lyömisestä, sota­saaliiden jakamisesta, orjien kohtelusta, käs­kyjä olla armottomia, petollisia ja vä­ki­val­tai­sia ”likaisia uskottomia” kohtaan ja ki­dut­taa ja tappaa näitä brutaalein keskiaikaisin me­ne­tel­­min?

Sitäkin järkyttävämpää on tutustua profeetta Muhammadin elämäkertaan ja ha­dithei­hin, jotka ovat perimä­tietona välitettyjä lyhyitä kertomuksia siitä, mitä Muham­mad kussakin tilan­teessa teki ja sanoi. Mikä pahinta, tämän jouk­ko­mur­hia, kidutuksia ja jul­mia rangaistuksia toimeen­panneen, ryöstö- ja sota­retkiä har­joit­ta­neen, vas­tus­ta­jiaan mur­­haut­­taneen, orjanaisia rais­kanneen, 9-vuotiaan, tuol­loin vie­lä nu­keilla leik­ki­neen ty­tön kans­­sa sek­­si­­­suh­tees­sa ol­leen ja eläi­nten rituaa­lises­ta uh­raa­mi­sesta nau­t­ti­neen her­ras­miehen käyttäytyminen on tar­koi­tet­tu esikuvaksi kaikille muslimeille ja kaikkina aikoina!

Allahin lähettiläs määräsi murskaaman miehen pään kahden kiven väliin. (Sahih Bukhari 8:82:816)

Allahin lähettiläs sanoi: “Jos joku vaihtaa islamin uskonsa, teloittakaa hänet.” (Sahih Bukhari 9:84:57)

Hän (pyhä profeetta) katkaisutti heidän kätensä ja raajansa, poltatti heidän silmänsä ja heitätti heidät kiviselle maaperälle, kunnes he kuolivat. (Sahih Muslim 16:4130)

Profeetta sa­noi: “Kuka on valmis tappamaan Ka’b bin al-Ashrafin, joka on to­della lou­kannut Al­lahia ja Hänen lä­hettilästään?” Muhammad bin Maslama sa­noi: “Oi, Allahin lä­hettiläs! Ha­luatko minun tappavan hänet?” Hän vas­tasi myöntävästi. (Sahih Bukhari 4:52:270)

Koraani, hadithit ja Muhammadin elämäkerta muodostavat perustan islamin laille eli shari’alle, joka määrä pienintäkin yksityiskohtaa myöten, kuinka muslimin on harjoitettava uskontoaan. Näiden lähteiden mukaan mus­limien us­kon­nol­li­se­na vel­vol­li­suu­te­na on taistella eri menetemin – aseellisesti, ta­lou­del­li­ses­ti ja verbaalisesti (kät­ke­mäl­lä todelliset inten­tionsa taqiyya-doktrii­nin mukaisesti) – maailman kaikkia mui­ta kan­sakuntia vastaan, kunnes nämä alis­tuvat Allahin shari’an totalitaristiseen pakko­jär­jes­telmään. Vaikka suu­rin osa musli­meista on autuaa­lisen tietämät­tömiä us­kon­ton­sa pe­rus­toista ja tavoitteista, voimme päivästä toiseen kyllästymiseen asti seurata sen­su­roi­mat­tomista me­diois­ta (esim. Europenews, Jihad Watch, MemriTV, Palestinian Media Watch, Pamela Geller), kuinka islamin lähteisiin perehtyneet muslimit pyrkivät to­teut­tamaan uskonnollisia velvol­li­suuk­siaan ja kuinka islamo­fiilit, poliittisesti kor­rek­tit toi­mit­tajat ja poliitikot tekevät hyödyllisen idi­oo­tin roo­lis­sa kaik­kensa puo­lustellakseen hei­tä.

Mitä tuntemuksia tämä kaikki herättää yksilönvapauksiin tottuneessa län­si­maa­lai­ses­sa, joka pitää ajattelun-, sanan-, uskonnon- ja uskon­not­to­muu­den­vapauk­sia, ihmis­oikeuk­sia, suku­puolten tasa-arvoa ja vähem­mistöjen suo­jelua niin itses­tään selvinä asioina, että hänelle ei välttä­mättä ole edes juolah­tanut mieleen, että nuo kaikki ovat vaa­rassa kadota lähi­vuosi­kym­me­ninä ja -vuosi­satoina? Vasten­­mieli­syyt­tä, kuvo­tusta ja pahoin­­vointia: is­la­monauseaa!

”Isamofobia” on sana, jota muslimit käyttävät aseena verbaalisessa jihadissa niitä ei-muslimeja vastaan, jotka raportoivat, mitä shari’an oikeuslähteet – Koraani, hadithit ja Muhammadin elämäkerta – sisältävät, mitä muslimi­mais­sa tapahtuu ja mitä tavalliset muslimit ja islaminoppineet puhuvat omissa olois­saan. Alla oleva Nicolai Sen­nelsin ar­tik­keli selventää, miksi on syytä lakata käyttämästä järjetöntä termiä ”islamofobia” ja ot­taa sen sijaan käyttöön sana ”islamonausea”. Islamonausea ei synny ennakkoluuloista islamia kohtaan vaan päinvastoin tutus­tu­misesta islamiin ja islamia koskevien en­nak­ko­luu­lo­jen häl­ve­ne­mi­ses­tä.

Islamonausea, ei islamofobia

Meidän tulisi lakata käyttämästä muslimien itsensä valitsemaa sanaa ”islamofobia”, jolla he karsinoivat itsensä joksikin pelätyksi: se katkaisee keskusteluyhteyden. Tällaisen vas­tak­kain­aset­te­lua luovan termin sijaan meidän tulisi lanseerata helpom­min lähestyttävä ja tosiasioita paremmin vastaava sana, joka säilyttää mahdol­lisuuden sillanrakentamiseen ja oppimiseen: islamonausea, islampahoinvointi. Se ei tee kom­mu­ni­kaatiosta mahdo­tonta vaan mah­dol­listaa län­si­­mai­­sis­sa kult­tuu­­reis­sam­me vie­rai­le­vien huomata omassa käyt­täy­ty­mi­ses­sään puolia, jotka saavat meidät voimaan pahoin.

Ei ole ihme, että muslimit käyttävät niin usein sanaa ”islamofobia”. Ilman va­kuut­­ta­via argu­mentteja, viehä­tysvoimaa tai raken­tavaa panosta ympäristöön pelät­tynä ole­minen on ainoa tapa saada edes jonkinlaista kun­nioitusta. Termi ”islamofobia”, islamin pelko, viittaa siihen, mitä mus­li­mit ha­lua­vat, ei siihen, mitä ei-muslimit tun­tevat. Sitä paitsi kuka yleensä­kään pelkää islamia?

”Ksenofobia”, epärationaalinen pelko vierasta tai tuntematonta kohtaan, ei sekään ole osuva termi. Vastenmielisyys islamia kohtaan ei synny perehtymättömyydestä uskon­­toon, vaan juuri päinvastoin: perehtymisestä siihen. Ei ole myöskään järkeä pelätä tulevansa kutsutuksi rasistiksi, sillä islam ja muslimit eivät ole rotu.

Kielemme tarvitsee termin, joka kuvaa sitä, mitä monet kriittisesti ajattelevat ihmiset tuntevat islamia kohtaan omakohtaisesti, eikä sitä, mitä muslimit haluavat meidän kokevan, tai sitä, mitä poliittisesti korrektit vallanpitäjät diagnosoivat pelästyttääkseen meidät pääs­tä­mään lisää va­sem­mis­ton äänestäjiä maihimme. Tarvitsemme termin, joka samalla kutsuu muslimeja oi­val­ta­maan, mitä heidän täytyy muuttaa omas­sa käyttäytymisessään ja uskonnossaan, jos he toivovat edisty­vänsä nolostut­tavalta viimei­sel­tä sijaltaan kan­sa­kun­tien kehi­tykses­sä ja an­sait­se­van­sa to­del­lista kun­­nioi­­tus­ta maa­il­man­­yhteisön kes­kuu­dessa.

Luonnollinen reaktio

Monien muiden pahoinvointitilojen tavoin islamonausea on normaali ja luonnollinen reaktio jotain epänormaalia kohtaan, ei päinvastoin.

Pahoinvointirefleksi on synnynnäinen, ja on biologisesti luonnollista ja terveellistä kokea emo­tionaalisia ja ruumiillisia epämukavuuden tun­te­muksia kaikkea epä­miel­lyt­tä­vää, epä­terveel­listä tai vahingollista kohtaan.

Siinä ei ole mitään foobista eikä rasistista, että tuntee pahoinvointia, kun kuulee joukkomurhista, joita Muhammad ja hänen monet antaumukselliset jäljittelijänsä ovat suorit­taneet läpi historian ja joita nyt tapahtuu ympäri maailmaa. Sama pätee Mu­ham­madin sek­si­suh­tee­seen 9-vuotiaan tytön kanssa ja Allahin ja hänen shari’a-lakinsa nimis­sä tehtyihin raajojen katkomisiin ja kivityksiin.

Epämiellyttäviä tuntemuksia vatsanpohjassa voi kokea myös, jos ajattelee mus­li­mien laajasti harjoittamia ja usein monen sukupolven yli jatkuvia pak­ko­sukusiitoksia (jotka vahingoittavat älyk­kyyttä ja lisäävät psy­kiatristen sai­rauk­sien riskiä). Ei ole myöskään mitään hävettävää tuntea pahoinvointia, kun kuulee ää­rim­mäi­ses­tä sosiaa­lisesta kontrollista, väkivallasta ja va­roit­ta­vina esi­merk­kei­nä teh­dyis­tä murhista, joilla satoja miljoonia musliminaisia pelotel­laan ja estetään nauttimasta ihmis­oikeuk­sistaan: oikeu­desta valita omat seksi­k­ump­pa­nin­sa, vaat­teensa ja elämäntyylinsä.

Virheettömän Koraanin sisältämät lukuisat käskyt vihata, harjoittaa väkivaltaa ja tappaa ei-muslimeja ovat täysin kuvottavia. Ajatus siitä, että kehityksen huipen­tumana olisi planeetan kokoinen kalifaatti, ei ainoastaan ole häpeäksi ihmis­kunnalle; se voi myös saada ka­dot­ta­maan ruo­kah­alun.

Esimerkkejä

Sanaa ”islamonausea” voidaan käyttää kuvaamaan pahoinvoinnin, inhon, är­ty­myk­sen, epämukavuuden tai vastenmielisyyden tun­te­mus­ta, joka syntyy luonnostaan, kun kohtaa islamin tai islamilaisen kulttuurin tai mitä tahansa tai kenet tahansa, joka edustaa sitä. Esimerkkejä sanan käytöstä:

  • ”En pelkää islamia, vaan minulla on islamonausea.”
  • ”En halua minareetteja kaupunkiini. Ne aiheuttavat minulle islamo­nau­seaa.”
  • ”He saivat islamo­nausean kaikista niistä muslimimaahanmuuttajista ja päättivät muuttaa toiselle seudulle.”
  • ”Koraanin lukeminen aiheuttaa minulle islamo­nauseaa.”
  • ”Hänellä alkoi esiin­tyä isla­mo­nauseaa, ja hän päätti lopet­taa työnsä van­ki­las­sa.”
  • ”Saan is­la­mo­nausean, kun ajatte­len ha­lal-ruoan syö­mis­tä.”
  • ”Minulle tulee islamonausea aina, kun näen, kuinka musli­mit hyppivät ylös alas ja ampu­vat ilmaan yrittäen sillä tavoin pelo­tella meitä kun­nioit­tamaan heidän lapsellista käyttäytymistään.”

Sanan alkuperä

Havaintojeni perusteella tämä sana esiintyi ensi kerran Jihad­Watch.org-verk­ko­sivulle kirjoitetussa kommentissa 7.7.2005. Siinä itseään Sheik Canuckiksi kutsuva henkilö kommentoi artikkelia muslimien positiivi­sesta reaktiosta samana päivänä Lontoos­sa tehtyihin itse­murhapommi-iskuihin: ”Minulla ei ole islamofobiaa. Minulla on islamo­nau­sea. Olen kurkkuani myöten täynnä ni­itä kaik­kia.”

Tanskalaisessa sanomalehdessä tämä sana esiintyi ensi kerran 30.12.2011 alle­kirjoittaneen Nordjyske Stiftstinde ‑lehteen lä­het­tä­mäs­sä mielipidekirjoitukses­sa ”Meil­lä on nausea”.

Termi sai jonkin verran huomiota, kun koomikko, ateisti ja islam­kriitikko Pat Condell käytti sitä vuon­na 2009 Youtube-videossa nimeltä ”Pahan puolustelijat”.

Islamonausea ansaitsee oman artik­kelinsa Wikipediassa. Auta saa­maan sana ”is­la­mo­nau­sea” sanakirjoihimme käyttämällä sitä blo­geissa, mielipide­kirjoituksissa ja joka­­päiväisessä puheessa.

Nicolai Sennels

Julkaistu Jihad Watchissa 29.1.2012

Ilta-Lehdessä julkaistiin 1.2.2012 uutinen ”Jenkki­kou­lussa paljastui okset­tava hy­väk­si­käyt­tö. Peruskoulun opet­taja syyllistyi iljet­tä­vään t­ekoon.” On aika alkaa kirjoit­taa samaan selkeään ja re­hel­li­seen sävyyn niistä vasten­miel­i­syyksistä, joita ympäri maail­maa tehdään joka päivä islamin nimissä.