”Jäl­jelle jää vain jo­ko islam tai jahi­liyyah­”

Tämä on osa kirjoitelmasarjaa, jossa käsitellään Muslimiveljeskunnan historiaa ja toimintastrate­gioita. Vuonna 1928 Egyptissä perustettu Mus­li­mi­veljeskunta on ny­ky­­päi­vän jihadistijärjestöistä petol­lisin ja vaa­ral­­lisin. Sillä on sa­ma tavoite kuin kai­killa muillakin jihadisti­jär­jestöillä: valtio­vallan anas­ta­­mi­nen, shari’a-lain voi­­maan­­­saat­ta­mi­nen, islami­­laisen val­tion pe­rusta­minen, kali­faa­tin pa­laut­ta­mi­nen en­ti­seen suu­ruu­­teen­sa ja laajen­­taminen lopulta kaik­kial­le maail­­maan. Mutta se eroaa muista ji­ha­dis­ti­jär­jes­töis­tä pit­kä­jän­tei­seltä toimintastrategialtaan ja me­ne­tel­mil­tään. Se kut­­suu Län­nes­sä käyt­­tä­­mään­­sä lä­­hes­­­ty­­mis­­­ta­­­paa ”si­­vi­­li­­saa­tio­ji­ha­dis­ti­sek­si prosessiksi”, mil­lä se tar­koit­taa ”suu­ren mit­ta­luo­kan ji­ha­dia län­si­mai­sen si­vi­li­saa­tion eli­mi­noi­mi­sek­si ja tu­hoa­mi­seksi si­säl­tä kä­sin ja ’sa­bo­toi­mal­la’ sen mi­tä­tön ko­ti­paik­ka hei­dän omien kä­sien­sä ja mus­­li­mien kä­sien kaut­ta niin, et­tä se eli­mi­noit­uu.”

Qutb1Kirjoitelmasarjan edellisessä osassa käsiteltiin Mus­li­mi­vel­jes­kun­nan syn­tyä ja myö­hem­piä vai­hei­ta Egyp­tis­sä, sen ta­voit­tei­ta  ja eri­tyi­ses­ti sen kyt­­kök­­siä ja suh­det­ta kan­­­sal­lis­so­­sia­lis­miin. Tässä osassa kä­sitel­lään vel­­jes­­kun­nan pää­ideo­logik­si 1950-luvul­la ko­hon­neen Sayyid Qutbin (1906–1966) teos­ta Ma’alim fi al-Ta­riq (”Virs­­tan­­pyl­väät”, engl. ”Mile­sto­nes”), j­ohon hän on kiteyt­tä­nyt nä­ke­myk­sensä siitä, mikä on is­­la­min uni­ver­saali sa­­no­ma ja pää­­määrä, miksi is­­lam tulisi elä­vöit­tää ja kuin­ka se tulisi toteuttaa pro­feetta Mu­ham­­ma­din asetta­man mal­lin mukai­sesti. Se on moder­nin poliit­ti­sen isla­min ja ji­hadis­min­ pe­rus­­­teos, joka on toimi­nut lu­kuis­ten isla­mi­lais­ten liik­kei­den, ji­­ha­­disti­jär­jes­­töjen ja ‑yksi­löi­den in­s­piraa­­tion läh­­teenä. Sen kes­­keisiin aja­tuk­siin tu­­tus­­tu­­mi­­nen on vält­tämä­töntä, mi­­käli ha­luaa ym­­mär­­tää nyky­­päi­vän ji­ha­distien­ to­ta­­li­­ta­ris­tis­ta maail­­­­­man­kuvaa, ajat­­­te­lu­­ta­­poja, re­to­riik­kaa ja toi­­­min­­ta­stra­­te­gioi­ta.

Islamin elvyttämisen virstanpylväät

Salafismia kommunistisella retoriikalla höystettynä

Täydelli­senä ihanteena ja esikuvana Ma’alim fi al-Tariq ‑teoksessaan Qutb pitää Mu­ham­ma­din ja hä­nen seu­ralais­tensa sukupol­vea, ja hän kutsuu muslimeja palaamaan samalle puh­taalle, saas­­tu­­mat­to­malle läh­teel­le, jos­ta tä­män is­­la­­min ensim­mäi­sen suku­polven edus­­tajat (arab. al-salaf al-salih, ’hartaat esi-isät’) saivat opas­tuk­sen­sa, ja am­­menta­maan sieltä käsi­tyksensä univer­su­mista, ihmi­sen olemassa­olon luonnosta ja näiden kah­den suh­­­­teesta, sa­moin kuin periaat­teet, jotka sää­­te­levät hallintoa, politiik­kaa, taloutta ja yleen­säkin elä­män kaik­kia puolia. Qutb­ koros­taa, että tä­män pa­luun alkuläh­teille ei tule suinkaan jäädä pelkäs­tään teo­reetti­sen, aka­­tee­misen kes­kus­telun tasolle, vaan noita alku­lähteitä – Ko­raania ja sun­naa – on pidet­tävä velvoittavina toi­minta­ohjeina, joita on to­teltava ja jotka on pan­tava täy­tän­töön. (MS: 29–34.) Qutbin lähtökohta on täten hyvin sala­fis­tinen.

Sa­malla kun Qutb am­mentaa näkemyksensä suoraan Koraanista ja sun­nasta, hän operoi monilla va­sem­­misto­val­lanku­mouk­sellisilla käsit­teillä, ku­ten ”sorto”, ”epä­oikeu­den­­mu­kai­suus”, ”o­r­juus”, ”ty­ran­nia”, ”oikeuden­­mu­kai­suus”, ”va­­paus” ja ”etu­joukko”, joille kai­kil­le hän antaa kui­tenkin omalaatui­sen, is­lami­laisen tulkin­nan. Tämän marxi­­lai­sel­ta kals­kahtavan ter­­mi­no­logian Qutb oli omak­sunut ni­menomaan Maududin­ kirjoituksista (Brackman 2011:8). On ilmeistä, että Qutb, joka itse paheksui ja soimasi kommu­nismia var­sin ko­va­sa­­nai­sesti ja tark­ka­nä­köi­sesti (MS: 23, 27, 60–61, 91), pyrki houkuttelemaan II maail­man­so­dan jäl­­­keen aiem­min fa­sis­mia ihan­noi­nut­ta ja nyt sen sisar­ideo­lo­gias­ta, kom­­mu­­­nis­­mis­ta, kiin­nos­­tu­­­nut­­­ta ara­bi­­nuo­risoa is­la­min pariin an­ta­malla ym­mär­tää, että shari’a-lakia nou­­dat­ta­van islami­lai­sen val­tion perustaminen, jos mi­kä, on val­lan­­ku­mouk­­­sel­lisen etu­­jou­kon joh­ta­­maa va­paus­­­tais­te­lua sor­­ta­jia ja or­juut­ta vastaan. Mau­du­dil­ta Qutb omak­sui myös monia mui­ta aja­tuksia ja käsit­­teitä, joita hän kehit­teli edel­leen ja jois­­ta tun­netuin on ”jahiliyyah” so­vel­let­­tuna ny­ky-yh­teis­kun­nan ti­lantee­seen.

Kaikki nyky-yhteiskunnat, mukaan lukien musli­mi­yhteis­kunnat, ovat ja­­hil­iyya­­hin val­las­sa, koska ne ovat omineet itselleen lain­sää­dän­tä­val­lan, jonka tulisi kuulua yk­sin­omaan Al­la­hille, eivätkä ne siten tunnusta Alla­­hin su­­ve­­re­­ni­­teet­­tia is­la­min us­kon­tun­nus­tuk­sen edel­lyt­tä­mäl­lä ta­val­la.

Yksi keskeinen käsite Qutbin kirjoi­tuksissa on ”jahiliyyah”, jolla Koraa­nissa vii­tataan isla­mia edeltä­nee­seen ”tietämättömyyden” tai ”pakanuuden” aikaan. Qutb­ analysoi eri us­kon­toihin, talousjärjes­tel­miin ja poliittisiin aatesuun­tiin perustuvia yhteiskuntia ja pää­tyy näkemykseen, jonka mukaan ”tie­tämättömiin”, jahili-yhteis­­kuntiin lukeutuvat itse asiassa kaik­ki nyky­­maailman yhteis­kunnat, mu­kaan lukien maallis­tu­­neet mus­limi­yh­teis­kun­nat, joissa Alla­­hille kuuluva lain­­sää­­dän­tö­­valta on siir­retty jollekin toi­sel­le auk­tori­teetille, jolle ihmiset sitten alis­tu­vat, tai joissa us­kontoa kunnioi­tetaan vain puheen tasol­la, mutta ei so­si­aalisessa elämässä ja elä­män­tavassa. (MS: 91–95.) Qutb toteaa: ”Myös ny­kyään meitä ym­päröi jahiliyyah, jo­ka on luon­nol­taan saman­­laista kuin isla­­min ensim­mäi­­sen vai­heen aika­na, ken­ties hie­­man syvem­pääkin. Koko ym­pä­ris­tömme, ih­misten usko­muk­set ja ideat, ta­vat ja tai­dot, säännöt ja lait ovat jahiliyyahia – jopa siinä määrin, että asiat, joita pidämme islami­lai­sena kult­­tuu­rina, islami­lai­sina lähteinä, islamilaisena filo­­sofiana ja islami­lai­sena ajat­teluna, ovat kaikki jahi­liyyahin raken­nel­mia.” (MS: 34.) Niin­pä Qutb vaatiikin, että islam on elävöitettävä ja ”muslimiyhteisön on palattava al­ku­peräiseen muo­­toonsa” niin, että islam voi jälleen toimia ”ihmis­kunnan johtajan roo­lissa” (MS: 25).

Qutb selit­tää, kuinka jahi­liyyah, jonka valtaan muslimiyhteiskunnatkin ovat taantuneet, on jyr­kässä risti­riidassa isla­min perus­sanoman ja uskon­tun­nustuksen (shahada) kanssa, joka on julistus Allahin ykseydestä (tawhid) ja suve­reni­teetista (ha­kimiyyah) Maan pääl­­lä ja ko­ko uni­­ver­su­missa. Kuten tun­net­tua, islamin uskon­tunnustuksen en­sim­mäi­ses­­sä osas­­­­sa sa­notaan La ilaha illa Allah ’Al­lah on ainoa jumala’, toisin sanoen Allah on ai­­noa asia, jota on so­ve­lias­ta tai lu­val­lista palvoa. Siitä, että Allahin tilalle tai rinnalle asetetaan muita palvon­nan kohteita, kuten vaik­ka­pa kiviä, tai­vaan­­kappaleita, pat­saita, esi­­neitä, ih­mi­siä, insti­­tuu­­tioita tai mitä tahansa muita konk­reet­tisia tai abst­rakteja epä­­jumalia tai ido­­leita, käytetään isla­missa nimitys­tä shirk. Sitä pide­­tään anteeksi­anta­mat­to­mana rik­ko­­­­­muk­­sena Alla­hia kohtaan (‘Umdat al-Salik p1.0), ja Ko­raa­ni määrää mus­li­mit yksi­se­lit­tei­sesti tais­te­lemaan sitä har­­joitta­via mushrikeja (mon. mushrikun) – moni­juma­laisia, ku­van­­palvo­jia ja paka­noita – vas­taan, kun­nes koko maail­massa palvotaan yksin Allahia:

Allah ei anna anteeksi sitä, että Hänen rinnalleen asetetaan muita jumalia, mutta kaiken muun Hän antaa anteeksi, kenelle tahtoo. Joka asettaa vertaisia Allahille, on tehnyt hirveän synnin. (Koraani 4:48)

Taistelkaa heitä vastaan, kunnes epäjumalia ei enää palvota, vaan yksin Al­lahia, mut­ta jos he herkeävät, tietää Allah, mitä he tekevät. (Koraani 8:39)

Hän (Allah) on lähettänyt lähettiläänsä (Muhammadin) tuomaan johda­tuk­sen ja to­tuu­den uskonnon saattaakseen sen voittamaan kaikki muut us­konnot, vaik­ka se on vas­toin monijuma­laisten tah­toa. (Koraani 9:33)

Qutb toteaa: ”Ihmisten tulisi tietää, että islam tarkoittaa La ilaha illa Allah ‑us­kon­tun­nus­tuk­sen hy­väksymistä sen syvimmässä merkityksessä, joka on se, että elämän joka osa-alu­een tulisi olla Allahin suve­reni­teetin alla ja niitä, jotka ka­pinoi­vat Alla­hin su­ve­re­ni­teet­­tia vastaan ja anastavat sen itsel­leen, tulisi vastustaa, ja ihmisten tulisi ottaa tämä us­ko­­mus sydämeensä ja mieleensä ja to­teuttaa se elämäntavassaan ja käytännön toimis­saan (MS: 48).” Ihmisten tulisi näin ollen lainsää­dännös­sään, us­kon­nol­lisissa palvonta­rii­teis­sään, arvomaailmassaan, mo­raa­li­sis­sa periaatteissaan, käyttäy­tymi­sessään, usko­muk­­­sis­saan, ideoissaan, elämäntavassaan, yh­teis­kun­nal­li­ses­sa jär­jes­­täy­­ty­mi­­ses­­sään ja yli­­pää­­tään elämän kaikilla osa-alueilla alistua yksinomaan Allahin mää­räys­val­taan ja nou­­­­dat­­taa vain Allahin shari’a­-lakia. Qutb ko­rostaa, ettei ihmisiä tarvitse taivu­tella hy­väk­­sy­mään shari’aa­ ve­toa­mal­la sen ylem­myy­­teen tai kau­neu­teen, vaan ”rak­kau­den ju­ma­lal­lista lakia, shari’aa­, koh­taan tuli­si olla seu­raus­ta puh­­taasta alis­tu­mises­ta Alla­hil­le”. Sha­ri’a­ ei siis ole tarkoi­tettu älyllis­ten tai esteettisten spe­ku­laatioi­den koh­teeksi vaan yksin­­ker­taisesti nou­da­tettavaksi. Qutb­ pai­not­taa: ”Vies­­tin perustana on, että ­shari’a­ tu­lisi hy­väk­­syä ky­seen­­alais­tamat­­ta ja kaikki muut lait tulisi hy­­lätä niiden kai­kissa muodoissa. Tä­mä on islamia. Is­la­mil­la ei ole muuta merkitystä.” (MS: 49.)

Ihmisen on tunnustettava Alla­hin ykseys (ts. se, et­tei ih­mi­nen saa pal­voa mi­tään muu­­ta kuin Alla­hia) ja su­ve­re­ni­teet­ti ja siten alis­tut­tava kyseen­alaista­mat­to­mal­la an­tau­muk­sel­la nou­­dat­­tamaan yk­sin­omaan Al­­la­­hin sha­ri’aa. Sen myö­tä hä­nen on hy­lät­tä­vä kaikki ih­mis­ten sää­tä­mät lait sa­moin kuin omat hen­ki­lö­kohtai­set usko­muk­sen­sa, ha­lun­­sa, tai­pu­muk­sensa, intres­sinsä ja elä­män­ta­pan­sa. Vain näin hän voi va­­pau­tua niin ”tois­ten ihmis­ten orjuu­desta” kuin ”ha­lu­jen­kin or­juu­­des­ta” ja siir­tyä si­ten ”sor­ron”, ”ty­ran­nian” ja ”epä­oikeu­den­mu­kai­suu­den” ti­las­ta ”va­pau­den” ja ”oi­­keu­­den­­mu­­kai­suu­­den” ti­laan.

Maududilta omaksumaansa näkemystä mukaillen Qutb maalaa mielenkiintoisen kuvan Alla­hille alis­tumisen univer­saalista luonteesta ja merkitykses­tä: Islamin mukaan Allah on luonut koko uni­versu­min, joka on kuu­­liai­nen ja alis­tu­vainen Alla­hin tah­­dolle, voimal­le ja auk­toriteetille ja jatkaa sen an­siosta olemassa­­oloaan har­mo­ni­sel­la ta­valla (MS: 100). Niinpä Qutb painot­taa: ”On (…) tarpeen, että tämä sama auktori­teetti tunnus­te­taan ih­mis­­elä­män lains­äätäjäksi. Ihmi­sen ei tulisi irtautua tästä auktoriteetista ja kehittää eril­listä järjes­telmää ja eril­listä elämäntapaa.” (MS: 56–57.) Edelleen Qutb kirjoittaa: ”Tä­män kä­sityksen mukaan kuuliai­suus Allahin shari’aa kohtaan seuraa itse asiassa tar­peesta har­­­­moni­soida ihmiselämä ihmi­sessä it­ses­sään ja muussa universumissa toimivan lain kanssa. Tämä tarve edellyttää, että ihmisten sosi­aa­lisia asioita säätelevän lain on ol­ta­va so­pu­­soin­nus­sa uni­ver­sumin yleisen lain kanssa; se vaa­tii, että yh­dessä muun uni­ver­sumin kanssa ihminen alistuu yk­sin­omaan Allahille, eikä kenenkään ih­misen tulisi nous­ta toisten hallitsijaksi (MS: 105).” Qutb siis ko­ros­taa, että shari’a on osa Allahin uni­ver­saa­­­lia lakia, ja sitä tulisi noudattaa saman­laisella tahdot­tomalla ja ky­seen­alais­ta­mat­to­­mal­­la antaumuk­sella, jolla fyy­sinen maailma alis­tuu noudat­ta­maan Allahin luo­­mia luon­non­­la­ke­­ja.

qutb-hands

Ajatus siitä, että ihmisellä itsellään olisi oikeus muodostaa omia uskomuksia, ideoita, arvoja, sää­tää lakeja ja valita oma elämäntapa on jahiliyyahia, kuten Qutb tähdentää, ja ”kapinointia Allahin suve­reniteettia vastaan Maan päällä” (MS: 27, 34, 48). Yksi Qutbin kes­keisistä väitteistä on, että jahiliyyah­ ja siihen olennaisesti liittyvä ”Allahin suve­re­ni­teetin anastaminen ihmisen haltuun” joh­taa väistä­mättä epäoikeudenmukaiseen ti­lan­tee­­seen, jossa yh­destä ihmisestä tulee toisen herra, jon­ka orjuuteen tämä jälkimmäinen jou­tuu alistumaan ja jota tämä joutuu pal­vomaan. Tämän näkemyk­sen mu­kaan esi­mer­kiksi demokratia on ­jahiliyyahia­, koska siinä joukko ihmisiä harjoittaa Allahilta anastet­tua su­ve­reniteettia pakottaes­saan toiset ihmiset alistu­maan säädöksiinsä – keino­te­koi­siin, ihmisen laati­miin lakeihin. ”Maailmassa on vain yksi Allahin puolue; kaikki muut puo­lueet ovat Saa­tanasta ja kapinointia”, painottaa Qutb­ (MS: 130). Jahiliyyahia ja or­juut­ta Qutbin­ mu­kaan on myös se, että ihmi­nen toimii omien henki­lökohtaisten halu­jensa, in­tres­siensä, taipumus­tensa ja tavoit­teidensa poh­jalta, koska tällöin ihmi­nen on omien ”ha­lu­­jensa orja” (MS: 43–44, 67, 70). Qutb toteaa, että tais­te­leminen omia haluja, tai­pu­muk­sia, tavoitteita, henkilökohtaisia etuja ja omaan perhee­seen ja kan­sa­kun­taan liit­ty­viä intressejä vastaan on ”sisäistä suurta taistelua Saatanaa vastaan”, ja se on jotain, mi­kä jokaisen musli­min on täy­tynyt käydä ennen astumista taistelukentälle (MS: 82). Qutb viittaa tässä nk. suuremman jihadin (jihad ak­bar) käsitteeseen.

Islamin tärkein velvollisuus on jihadin avulla syöstä val­las­ta ihmis­joh­toi­nen jahi­liy­yah, anastaa po­liit­ti­nen val­ta, toimeen­pan­­na pa­­kol­la Al­lahin sha­­ri’aan pe­­rus­­tu­­va elä­­män­­­tapa ja va­paut­taa ih­mi­set si­­ten ja­­hi­li-val­­lan­­pitä­­jis­tä, -oi­keus- ja -yh­teis­­kun­­ta­jär­jes­tyk­ses­tä, -kä­sit­teis­tä ja -pe­rin­teis­tä. Vasta tämän jäl­keen ih­­mi­sil­­le koit­taa ”täy­del­linen va­­paus” päät­tää, omaksuako islamin usko vai ei, tosin il­man mah­dol­li­suut­ta pa­la­ta enää sha­ri’aa edel­tä­nee­seen ja­hili-jär­jestel­­mään ja -elä­­män­­ta­paan.

Qutbin mukaan ”vain islam on todellinen sivilisaatio” ja kaikki jahili-yhteiskunnat eri muo­doissaan ovat taan­tu­muk­sel­li­sia tyrannioita, joissa ihmiset joutuvat alistumaan tois­­ten ihmisten tai omien halujensa orjuuteen ja jotka siten estävät ihmisiä saavutta­mas­ta ”to­dellista vapautta”. Tämä to­dellinen, ”täydellinen vapaus” koittaa vasta sitten, kun ­ja­hi­liyya­hin­ tyrannia on saatu tuhottua täy­sin ja ihmiset ovat vapautuneet ”jahili-yhteis­kun­tien, jahili-käsitteiden, jahili-perinteiden ja jahili­-johta­juuden kynsis­tä”. (MS: 34, 71, 81, 106–107.) Vasta tällöin ihmisillä on hänen mukaansa ”va­paa ym­päristö” valita, mitä us­koa, ja päättää, omaksuako islamin usko vai ei (MS: 65). Qutb kui­tenkin ko­rostaa, että tä­mä vapaus ei suinkaan tarkoi­ta sitä, että ihmiset voisivat tässä tilan­teessa päättää palata ta­kai­sin ”omien halujensa orjiksi” tai ”pysytellä toisten ihmisten or­juudessa” jahili­-jär­jes­tel­­män mukaisesti. Ideana on pikem­minkin se, että islam ei suoranaisesti voi pakottaa ih­mi­siä usko­maan sen käsityk­siä, mutta islami­laisessa valtiossa elävien on joka tapauk­ses­sa alistuttava noudat­tamaan Allahin ­shari’aa­, olipa heil­lä minkälaisia us­ko­muk­sia ta­han­sa. (MS: 70–71.) Kuten tunnettua, isla­miin kään­ty­misen lisäksi sha­ri’a antaa kafireille va­pau­den tulla muslimien tappa­miksi tai orjuut­ta­miksi, ja, mi­käli he kuulu­vat nk. Kirjan kan­soihin eli juu­talaisiin tai kristittyihin, lisävaihtoehtona on maksaa suoje­lu­rahaa (jizya) ja alistua elämään nöy­ryyttävässä dhimmin ase­massa muslimien yli­her­ruu­den alla. Mainit­takoon, että yksi keskeinen menetelmä, jolla islam pyrkii vapauttamaan ih­­mi­set ”halu­jen orjuu­desta”, on nimenomaan kafireiden­ alistaminen ja nöy­ryyttä­minen niin, että hei­dän ase­mansa näyttää mah­dollisimman halvek­suttavalta ja vasten­mieliseltä ver­­rattuna musli­mien etuoi­keutet­tuun ja hallitse­vaan asemaan yh­teiskunnassa (lue: Dhimmiys).

”Vapaudella” Qutb tarkoittaa näin ollen tilannetta, jossa mi­kään ei estä ihmis­tä kään­ty­mäs­tä mus­­li­miksi, pal­vomasta yk­sin Al­lahia ja noudattamasta yksinomaan shari’aa elä­män kaikilla osa-alu­eilla. Qutb yl­tyy­kin ylis­tä­mään islamia to­delliseksi ihmiskunnan va­pau­­den julistukseksi: ”Tämä us­konto todella on uni­versaali julis­tus ihmi­sen va­pau­desta tois­ten ihmisten orjuudesta ja hänen omien halu­jensa orjuu­desta, joka myös on ih­mis­orjuuden muoto; se on julis­tus siitä, että suvereni­­teetti kuuluu yksin­omaan Allahille ja että Hän on kaikkien maail­mojen Herra. (…) Tämä julistus tarkoittaa, että Allahilta anas­tettu auk­tori­teetti palau­tetaan Hänelle ja anastajat – ne, jotka säätä­vät lakeja toisille ko­hottaen siten itsensä herran ase­maan ja alistaen toiset orjan asemaan – heite­tään ulos.” (MS: 67.) Qutb jatkaa: ”Islamin tärkein velvollisuus tässä maail­massa on syöstä val­las­ta ihmis­johtoinen jahi­liyyah ja ot­taa johtoasema omiin käsiin ja toteut­taa pa­kolla tiet­ty elämän­tapa, joka on sen pysyvä piirre (MS: 148).”

Qutb korostaa voimakkaasti jihadin merkitystä tuon velvollisuuden täyttämisessä eli kai­ken ”sor­ron”, ”epäoikeu­denmukaisuuden”, kaikkien ”saatanallisten voimien” ja ”saa­ta­nal­listen elämän­­jär­jestelmien” hävittämisessä ja ihmisten tuomisessa ”islamin oikeuden­mu­­kaisuu­teen”: ”Tämä liike käyttää saar­naamis- ja tai­vuttelu­menetelmiä ideoiden ja us­ko­­mus­ten uudistamiseksi, ja se käyttää fyysistä voimaa ja jihadia­ ideoi­den ja usko­mus­ten uudista­mista estä­vän jahili-järjes­telmän organi­saatioiden ja auktoriteet­tien lak­kaut­ta­miseksi.” (MS: 65, 81.) Qutb huo­maut­taa, että länsi­maissa ”us­konnolla” tarkoi­te­taan pel­käs­tään sydämessä vaalittavaa uskoa, jolla ei ole yh­teyttä käytännön elämään, ja siksi uskonnollisen sodankin ajatellaan olevan sotaa uskon pakotta­miseksi ihmissydä­miin, mutta tämä ei päde isla­miin, ”sillä islam on Al­lahin Kaikkivaltiaan koko ih­miskun­nal­le mää­räämä elämän­tapa, ja se perustuu yksin Al­lahin val­tiuteen eli Allahin ha­ki­miyyahiin (su­vere­niteet­tiin) ja määrää käytännön elämästä sen kai­kkine yksi­tyis­kohti­neen”. Qutb painottaa: ”Jihad isla­missa on yksinkertai­sesti nimitys pyrkimykselle tehdä täs­tä elämän­jär­jestel­­mästä hallit­seva maail­massa.” (MS: 86.) Onkin tärkeä pitää mielessä, että kun mus­­limit puhuvat ”islamista” tai ”uskonnosta” ja sen perustamisesta, he viit­taa­vat sillä sha­­ri’a­-lakia noudattavaan totalitaariseen yhteis­kuntajärjestel­mään, islamin yh­tei­söön ja elämäntapaan eivätkä niinkään hen­kilökohtaiseen uskoon. ”Islam ei ole pelk­kä ’us­ko’”, painottaa Qutb­ (MS: 70) ja jatkaa: ”… joka pai­kassa, missä on olemassa isla­mi­lai­nen yh­teisö, joka on konkreettinen esimerkki jumalallisesti sää­detystä elä­män­jär­jes­tel­mästä, sillä on Ju­malan antama oikeus astua esiin ja ottaa poliittinen järjes­telmä hal­lin­­taansa niin, että se voi perustaa shari’an­ Maan päälle, kun taas uskon asian se jättää hen­kilö­koh­­taisen omantunnon varaan (MS: 86).”

Jihadin on oltava myös hyök­käävää. Jos joku asettaa esteitä islamin levittämiselle ja shari’an toi­­meen­panemiselle ja pyrkii siten ra­joit­ta­maan ”ih­­mi­­sen va­­paut­­ta”, is­­la­­min vel­vol­­li­­suu­te­na on ”va­pau­den puo­lus­ta­misen” ni­mis­sä tais­tella hän­tä vas­taan ja sur­ma­ta hä­net, mi­käli hän ei ilmoi­ta alistu­van­sa.

Qutb soimaa defaitismista ja tietämättömyydestä niitä muslimiajattelijoita, jotka ”olo­suh­tei­den pai­neen alaisina” ja ”petol­listen orientalistien viek­kaiden hyök­käys­ten lan­nis­ta­mina” ovat vääristäneet islamilaisen jihadin mer­ki­tyk­sen puo­lus­tavaksi sodankäynniksi, ja toteaa, että jos jihadin yhteydessä välttämättä halutaan puhua puo­lus­ta­mi­ses­ta, se tu­lee ym­märtää ”ihmisen puo­lusta­miseksi niitä ele­menttejä vastaan, jotka rajoittavat hä­nen vapauttaan” yllä mainitussa merkityksessä, ja tällaiset ele­mentit voivat ilmetä esi­mer­kiksi uskomuksina, käsi­tyksinä ja poliittisina järjestelminä (MS: 71). Ideana siis on, että muslimeilla on Al­lahin antama oikeus anastaa poliittinen valta haltuunsa ja pa­kot­taa kaikki kansakunnat Maan päällä noudattamaan shari’aa, ja jos joku pyrkii estämään tätä, muslimeilla on velvollisuus ihmiskunnan vapauden puolustamisen nimissä taistella hän­tä vastaan ja tarvittaessa alistaa ja tappaa hänet. Qutb toteaa: ”Minkään poliittisen jär­­jestelmän tai materiaalisen voiman ei tulisi asettaa esteitä islamin saarnaamiselle. Sen tulisi antaa jokaiselle yksilölle vapaus hyväksyä tai hylätä se, ja jos joku haluaa hyväksyä sen, sen ei tulisi estää häntä tai taistella häntä vastaan. Jos joku tekee niin, silloin on islamin velvollisuus taistella häntä vastaan, joko kunnes hänet on tapettu tai kunnes hän il­moittaa alistuvansa (MS: 66).”

Is­la­min yh­tei­sön pe­rus­ta­mi­nen ja­hi­li-yh­teis­kun­taan joh­taa väis­tämät­tä konflik­tiin sha­­ri’aa nou­­dat­ta­van, Al­la­hin uni­versaa­lia her­ruut­ta ju­lis­ta­van is­la­­min yh­tei­sön ja it­sen­sä säi­lyt­tä­mään pyr­ki­vän ja­hi­li-yh­tei­sön vä­lil­­lä, sil­lä nä­mä kak­si jär­jes­tel­mää ei­vät voi pit­kään elää rinnan. Täl­löin is­­la­mil­la ei ole muuta mah­dol­li­suut­ta kuin ”puo­lus­tau­tua hyök­käys­tä vas­taan” ja hä­vit­tää täysin kaikki sel­laiset jahili-järjes­tel­mät, kos­­ka ne ovat ”es­tei­tä uni­ver­saa­lin vapau­den tiellä”.

Qutb painottaa, että islamin saapuminen ja islamilaisen yhteisön perustaminen uuteen yhteiskun­taan johtaa aina väistämättä konfliktiin, koska ympäröivä jahili­-yhteiskunta haluaa luonnollisesti säi­lyttää itsensä. Qutb­ kuvaa islamia ja sen osaksi langetettua kamp­pailua seuraavasti: ”Sen [isla­min] pelkkä olemassa­olo ylei­senä julis­tuksena Allahin universaalista herruu­desta ja julistuksena ihmisen va­paudesta kaik­kien muiden kuin Allahin orjuudesta ja sen järjestäy­tyminen liikkeeksi uu­den johdon alle, joka on eri kuin olemassa oleva jahili­-johto, sekä se, että se luo jumalalliseen auk­toriteettiin ja Yhdelle Ju­ma­lalle alis­tumiseen perustuvan erillisen ja pysyvän yhteiskunnan, on riit­tävä syy ym­pä­röivälle, ih­misauktoriteettiin muodossa tai toisessa perustuvalle ja­hi­li­-yh­teis­kun­nal­le nousta sitä vastaan säi­lyttääkseen itsensä ja tukahduttaakseen islamin. (…) Tämä on luonnollista kamp­pailua kahden jär­jestelmän välillä, jotka eivät voi elää rinnan pitkään. Tämä on tosiasia, jota ei voi kieltää, ja näin ollen isla­milla ei ole muuta mahdollisuutta kuin puolus­tautua hyökkäystä vas­­taan.” (MS: 83.) Näin ollen kaikki yhteiskunnat ja yk­si­löt, jotka eivät halua alistua muslimien yliher­ruuden alle ja nou­­dattaa Allahin sha­ri’aa­, vaan pyrkivät säilyt­tämään oman yhteis­kuntajärjestyk­sensä, kulttuu­rinsa, pe­rin­teen­sä ja elä­­mäntapansa, ovat tä­män näkemyksen mukaan ”hyökkääjiä”, joita vastaan mus­li­mien on puolus­tauduttava ja jotka on alistettava ja tarvittaessa tapettava, sillä, kuten Qutb­ asian ilmaisee: ”Islamin velvollisuus on hävittää täysin kaikki sellaiset järjes­tel­mät, kos­ka ne ovat esteitä universaalin vapau­den tiellä (MS: 85).”

Mus­li­min ainoa kansallisuus on hänen uskonsa, ainoa ko­timaa Dar al-is­lam (sha­ri’a-lakia nou­­dat­­ta­va is­la­min alue), ai­noa hal­lit­sija Al­lah, ai­noa pe­rus­tus­la­ki Ko­raani, ja hänen ai­noita su­ku­­lai­siaan ovat ne, jot­ka ja­ka­vat us­kon Alla­hiin. Muslimi voi olla lo­jaali vain Dar al-is­lamille, jon­ka on le­vitt­äy­dyt­tä­vä kaik­kial­le maail­­maan. Is­lam ei voi sal­lia mi­­­tään se­­koit­­tu­mista ja­hiliyya­hin­ kans­sa eikä suos­tua mihin­kään komp­ro­­mis­­seihin ja­hili-yh­teiskun­nan käy­tän­tö­jen kans­sa. Jäl­­jel­le jää vain joko is­lam tai ja­hi­­liyyah­: is­­lam ei voi suos­­­tua tilan­tee­­seen, joka on puo­liksi is­la­mia ja puo­liksi jahi­liyyahia­.

Qutb korostaa voimakkaasti jihadin universaalia, globaalia luonnetta ja sitä, että mus­li­min ainoa kansallisuus on hänen uskonsa, ainoa kotimaa Dar al-islam (shari’a-lakia nou­dat­tava islamin alue), ainoa hallitsija Allah, ainoa perustusla­ki Koraani, ja hänen ainoita suku­laisiaan ovat ne, jotka jakavat uskon Allahiin (MS: 132–133), ja näin ollen muslimin tulisi eliminoida tästä käsityksestä kaikki vähäi­simmätkin jahiliyyahin elemen­tit, ku­ten shirkin suhteessa kotimaahan, rotuun, kansaan, sukujuuriin tai materiaalisiin intres­sei­hin (MS: 143). Qutb painottaa erityisesti, että islamin sanoma ei rajoitu arabeihin eikä se ole pelkäs­tään ara­bien vapauden julistus, vaan se on suunnattu koko ihmiskunnalle ja sen toimintapiirinä on koko Maa: ”Tämä uskonto haluaa tuoda koko maailman takaisin Yllä­­pitä­jälleen ja vapauttaa sen kaik­kien muiden paitsi Allahin orjuudesta (MS: 60).” Monet jihadistit, erityi­sesti al-Qa’idan ideologit, ovat tulkinneet tämän Qutbin nä­ke­myk­sen kan­­nanotoksi sen puo­lesta, että muslimien, erityisesti ara­bien, ei tulisi jihadissaan ra­joittua kansalliseen taiste­luun mus­li­­mi­mai­­den maal­lis­tu­nei­ta val­lan­pi­tä­jiä vas­taan, vaan jihadia tulisi käydä globaalilla rin­tamal­la – islamin maail­man­laajuisen yhteisön eli um­man puo­­lus­tamiseksi hyökkääjää vastaan, isla­milai­sen valtion pe­rus­ta­­mi­sek­si ja kali­faa­tin palautta­miseksi ja sitten lopul­ta shari’an­ voimaan­­saat­ta­miseksi kaik­kialla maail­mas­­sa.

Kuten Qutb siis toteaa, muslimin ainoa kotimaa, jota kohtaan hän voi olla lojaali, on Dar al-islam, mus­limien hallitsema ”islamin alue”, jossa noudatetaan shari’aa ja islami­laista elä­­mäntapaa, ja koko muu maailma on Dar al-harbia eli ”sodan aluetta”. Qutb pai­nottaa, että muslimi on valmiina taiste­lemaan Dar al-harbia­ vastaan, vaikka se olisi hänen syn­ty­­­mä­paik­kansa, hänen sukulaistensa asuin­paikka tai hänen omaisuutensa tai muiden ma­te­riaa­listen intres­siensä si­jaintipaikka (MS: 131, 140). Niinpä tästä näkökulmasta kat­sot­tuna ajatus muslimien integ­roitumi­sesta länsi­maisiin yhteiskuntiin on täysin pois­sul­jet­tu vaihtoehto. Qutb­ korostaa: ”Tehtä­vänämme on olla tekemättä komp­romis­seja ja­hi­li-yh­teiskunnan käytäntöjen kanssa, emmekä voi olla lojaaleja sitä kohtaan. Jahili­-omi­nai­­suuksiensa johdosta jahili-yhteiskunta ei ole kompromissien arvoinen. (…) Ta­voit­tee­nam­me on muuttaa perustavassa ristiriidassa islamin kanssa oleva ­jahili­-jär­jestelmä juu­riaan myöten… (…) Ensi as­ke­lee­nam­me on nousta jahili­-yhteiskunnan ja kaikkien sen kä­si­­tysten ja arvojen yläpuolelle. Emme tingi omista arvoistamme ja käsityksis­tämme mis­sään määrin tämän ­jahili­-yhteiskunnan hyväksi. Emme koskaan! (MS: 35)” Hän jat­kaa: ”Islam ei voi sallia mi­­tään se­koit­tumista jahiliyyahin­ kanssa, ei käsityksissään eikä niistä joh­de­tuis­sa elä­män­ta­­vois­saan. Jäl­jelle jää vain jo­ko islam tai jahi­liyyah­: is­lam ei voi suos­­tua tilan­tee­seen, joka on puo­liksi is­la­mia ja puo­liksi jahi­liyyahia­. Tässä suh­teessa is­la­­min nä­kö­kanta on hyvin selkeä. Se sa­noo, että to­tuus on yksi eikä sitä voi jakaa (MS: 146).”

Qutbin näkemys sillanrakennuksesta islamin ja muiden uskontojen ja yh­teis­kun­ta­jär­jes­tel­mien vä­lille on tuttu nykyisestä monikulturismin­ ideologiasta, joka sallii tällaisen sil­lan ylit­tämisen vain yh­teen suuntaan: ”Kuilu islamin ja jahiliyyahin välillä on suuri, eikä sen yli pidä rakentaa siltaa niin, että ih­miset kahdella puolella voivat sekoittua kes­ke­nään, vaan ainoastaan siten, että jahiliyyahin ihmi­set voivat tulla yli isla­miin, elivätpä he niin kutsutussa ’islamilaisessa’ maassa ja pitivätpä he itseään muslimeina tai olivatpa he ’is­la­­­milaisten’ mai­den ulkopuolella…” (MS: 156).

Islam tulee elvyttää asteittain, aivan kuten pro­feet­ta Mu­ham­mad ai­koi­naan pe­rus­ti is­la­min. Ensin tulee muodostaa etujoukko, joka irtautuu ja­hili-yhteiskunnasta ja tu­lee sii­tä riip­pu­mat­to­maksi ja jonka kes­kuk­se­na toi­­mii uu­si johto. Sen jälkeen islamin yh­tei­sön tu­lee vah­vis­tua jo­ka ta­sol­la en­nen ja­hili-yhteiskun­nan avoin­ta haas­­ta­mista.

Kuinka islamin elvyttäminen sitten Qutbin mukaan tulisi toteuttaa käytännössä? Qutb täh­­dentää, että tässäkin asiassa olennaista on seurata profeetta Muhammadin esi­merk­kiä. Ensin tulee muo­dos­taa etu­joukko, joka tuntee tämän pitkän matkan varrelle si­joit­tuvat virstanpyl­väät, ja juuri tä­män etujoukon opastukseksi Qutb­ laatikin teoksensa Ma’alim fi al-Tariq (”Virstanpyl­väät”) (MS: 27–28). Pelkkä abstrakti teo­reetti­nen tietämys ei siis riitä, vaan uskon kanssa samanai­kaisesti on perustet­tava siihen poh­jau­tuva yh­tei­sö ja liike (MS: 51). Qutb toteaa: ”On tarpeen, että tämä ryhmä irtautuu jahili-yhteis­kun­nasta siten että, siitä tulee riippumaton ja erillinen aktiivisesta ja järjestäytyneestä jahili-yh­­teis­kun­nasta, joka pyrkii torjumaan islamin. Tämän uuden ryhmän kes­kuksena tulisi olla uusi johto – johto, joka ensin henkilöityi itse profeetassa ja joka hänen jälkeensä siir­tyi niille, jotka pyrki­vät tuomaan ihmi­set takaisin Allahin Kaikkivaltiaan suvereniteetin, Hä­nen auktoriteettinsa ja Hänen la­kiensa pii­riin (MS: 58).” Qutb varoittaa, että heti kun täl­lainen etujoukko on perustettu, on syytä varautua siihen, että jahili­-yhteiskunta päät­tää hyökätä sen kimppuun, joten muslimiyhteisön on syytä ensin vahvistua joka tasolla tar­peeksi ennen jahili­-yhteiskun­nan avointa haastamista (MS: 90).

Qutb korostaa, että matka islamin elvyttämisestä ja islamilaisen yhteisön perustamisesta sen maa­ilmanherruu­teen on pitkä (MS: 25–26, 50), ja siinä tulisi edetä asteittaisesti ja vakaasti soveltamal­la samaa menetelmää, jolla profeetta Muhammad aikoinaan perusti islamin. Qutb­ tii­vistää siihen liit­tyvät keskeiset vaiheet seuraavasti siteeraten imaami ibn Qayyimia­ (1292–1350): ”Ensin musli­meja pidäteltiin taistele­masta, sitten heidän sallittiin tais­tella, sitten heidät määrättiin taistele­maan hyök­kääjiä vastaan ja lopulta heidät mää­rät­tiin tais­telemaan kaikkia monijumalaisia vas­taan.” (MS: 74.) Ibn Qayyim täsmentää: “Täten 13 vuoden ajan lähettiläisyytensä alkamisesta hän [Mu­hammad] kut­sui ihmisiä Alla­­hin luo saarnaamalla, taistelematta ja kantamatta jizyaa [suojeluveroa/‑rahaa], ja hän­­tä käs­kettiin hillitse­mään itsensä ja harjoittamaan kärsivällisyyttä ja malttia. Sitten hä­net mää­rättiin muut­tamaan, ja myöhemmin annettiin lupa taistella. Sitten hänet käs­kettiin taistelemaan niitä vastaan, jotka taiste­livat häntä vastaan, ja olemaan tais­te­le­mat­ta niitä vastaan, jotka eivät so­tineet häntä vastaan. Myö­hemmin hänet määrättiin tais­te­le­maan polyteistejä vastaan, kunnes Alla­hin uskonto on täysin val­lassa.” (MS: 63.)

Edellä mainittu ensimmäi­nen vaihe, jolloin muslimeja pidäteltiin väliaikaisesti taiste­le­mas­ta, tunne­taan Mekan vaiheena. Qutb­ painot­taa, että taistelu muslimien ja ”Allahin auk­­to­riteetin anastajien” välillä on ikuista ja jatkuu, ”kunnes uskonto on puhdistettu Alla­­hia Kaikkivaltiasta varten”, ja niinpä ­Mekan­ vai­heen rauhanomaisuus selittyykin puh­taas­ti strategisilla syillä, jotka liit­tyvät muslimiyh­tei­sön pe­rustamiseen (MS: 75). Qutb luettelee useita tällaisia mah­dollisia syitä: Taisteleminen olisi hel­posti voinut sekoittua heimo­sodankäyntiin, jonka pyörteisiin islam olisi voinut hävitä. Mekan ­val­mentautumis­- ja varustautumisvaiheessa olennais­ta oli vahvistaa uskoa Al­lahin ykseyteen ja ke­hit­tää kär­si­väl­lisyyttä ja hermojen hallintaa. Taistele­minen olisi luonut nega­tiivisen mie­li­ku­van isla­mista, mikä olisi voinut kääntyä muslimeja itseään vastaan. Muslimien ima­gon kan­nalta oli hyödyl­lisempää esiin­tyä sorrettuina mutta sellaisina, jotka eivät myönnä tappiotaan, sillä perin­teisesti se vetoaa arabien kunnian­tuntoon ja he­rättää näiden aut­ta­mis­halun erityisesti, jos sorret­tua kunni­oi­tetaan, kuten Qutb toteaa. Qutb myös pai­not­taa, että muslimien lukumäärä Mekan­ vaiheessa oli hyvin pieni: ”Jos taiste­lu näissä olo­suh­teissa olisi sallittu, tämä ra­jallinen sodankäynti olisi johtanut muslimien täy­delli­seen tu­hoon; vaikka he olisivat tappa­neet suuren lukumää­rän vastustajiaan, hei­dät olisi silti hä­vitet­ty täysin.” (MS: 76–77.)

Kuten tunnettua, salamurhaa pelännyt Muhammad joutui vuonna 622 vähälukuisine seu­raa­jineen muuttamaan (hijra) Mekasta Medinaan, jossa hänen onnistui manipu­loin­ti­ky­kyjensä ansi­osta ko­hota vahvaksi poliittiseksi ja sotilaalliseksi johtajaksi. Huomion­ar­vois­ta on, että juuri hijra, siir­tymi­nen Medinaan ja sotilaspoliit­tisen val­ta­kes­kuk­sen pe­rus­­­taminen sinne, on hetki, josta islamin ajan­lasku alkaa, ja nimenomaan tuossa vai­hees­sa Muham­madin saa­mat ilmes­tykset alkoi­vat muut­­tua yhä sotai­sem­miksi ja hyök­kää­vämmiksi:

Profeetta sanoi: “Minut on mää­rätty taistele­maan ihmi­siä vastaan, kunnes he todis­ta­vat, että ei ole muuta juma­laa kuin Al­lah ja että Mu­ham­mad on Hä­nen palvelijansa ja Hänen lähetti­läänsä, suuntaavat kas­vonsa qib­laam­me­ (ru­kous­suun­­taam­me) koh­ti, syö­­vät mitä teu­­ras­­tam­me ja ru­koilevat taval­lamme.” (Sunan Abu-Dawud, Ki­tab Al-Ji­had, 14: 2635)

Taistelkaa heitä vastaan, kunnes epäjumalia ei enää palvota, vaan yksin Allahia (koko maailmassa), mutta jos he herkeävät (palvomasta muita Allahin lisäksi), tietää Allah, mitä he tekevät. (Koraani 8:39)

Hän (Allah) on lä­hettänyt lä­hetti­läänsä (Muham­madin) tuomaan johda­tuk­sen ja to­tuu­den us­kon­non (islamin) saattaakseen sen voittamaan kaikki muut us­konnot, vaik­ka se on vastoin vää­rä­­uskoisten (moni­juma­laisten, pa­kanoi­den, epä­­ju­ma­­lan­­pal­­vojien ja ateistien) tah­toa. (Koraani 9:33)

Kun rauhoitetut kuukaudet ovat kuluneet, tappa­kaa us­kot­tomat missä heitä ta­paat­te­kin, van­gitkaa ja saarta­kaa heidät ja väi­jykää heitä kaik­ki­alla, mutta jos he katuvat, pi­tä­vät ru­kouksensa ja antavat al­muja, an­takaa heidän mennä rauhassa. Allah on An­teeksi­an­tava. (9:5)

Koraanin (2:106, 13:39, 16:101, 17:85–86, 87:6-7) itsensä säätämän kumoamisperiaatteen (naskh) mukaisesti myöhäisemmät, Medi­nan vai­heen sotaisat jakeet (esim. 8:39, 9:5) ku­moa­vat varhaisem­mat, Mekan vai­heen suh­teellisen rauhan­omaiset ja­keet (esim. 2:256). (On huomattava, että Koraa­nia ei ole järjestetty kronolo­gi­sesti, joten Koraanin suurien ai­ka­järjestys on tarkistettava erikseen.) Qutbin oivallus siis oli, että tilanteessa, jossa jahi­liyyahia edustavat voimat ovat vallassa ja muslimit ovat selvästi altavastaa­jan ase­massa, olisi virhe nou­dat­taa Medinan vaiheen lopullisia, sotaisia il­moituksia, sillä tällöin avoin aseel­linen jihad johtaisi mus­limi­yh­tei­sön tu­hoon. Sen sijaan tällaisessa tilan­teessa on stra­­te­gisesti järkevämpää noudattaa Mekan vai­heen mu­kaista va­ro­vaista lä­hes­tymis­­ta­paa, aivan ku­ten pro­feetta Muhammad oli ai­koi­naan me­netel­lyt Alla­hilta saamiensa il­moi­­­tusten pohjalta.

Sayyid Qutbia käsittelevä katkelma elokuvasta ”Jihad: The Men and Ideas behind Al Qaeda” (2007).

”Virstanpylväät” uuden sanaston lähteenä

Ma’alim fi al-Ta­riq tarjosi jihadistien käyttöön uuden sanaston, joka aikoinaan oli mitä il­mei­sim­min tar­koi­tet­tu kommunismista kiinnostuneen arabinuorison hou­kut­te­le­mi­sek­si Mus­­li­mi­­vel­jes­kun­­taan mutta joka sittemmin on osoittautunut erittäin te­hok­kaak­si pro­pa­gan­da-aseek­si ny­ky-Län­nen kom­mu­nis­mia ihan­noi­vas­sa kult­tuu­ri­mar­xis­ti­ses­sa valta­kult­­tuu­ris­sa. Nimittäin, kun ”so­si­aa­li­sen oikeu­den­mu­kai­suu­den puo­lus­ta­jat” Län­nes­sä kuu­­levat mus­li­mien haluavan va­pau­tua ”sor­ros­ta” ja ”epäoikeudenmukaisuudesta”, jo­hon syyllisiä ovat musli­mi­maiden itse­val­tai­set tyran­nit (taghut), Is­rael, Yhdysvallat ja muut länsimaat, ja saavuttaa ”vapauden” ja luoda ”oi­keu­den­mu­kai­sen” yhteis­kunnan, se vah­vistaa näi­den ”hyvien”, ”tiedostavien” ja ”vastuul­listen” ihmis­ten kult­tuuri­marxis­tisia nar­­ra­tii­ve­ja ja saa heidät fanaattisesti ja mitään kyseenalaistamatta vaatimaan noiden sortajien ku­kis­tamista ja tuhoamista. Koska heidän ideo­­lo­­gian­­sa ei kestä min­­kään­­laista kriit­tistä tar­kas­telua, vaan siihen on vain us­kot­­ta­va so­keas­­ti, he janoavat in­for­maa­tio­ta, joka pön­kit­tää sitä, ja valtamedia vastaa tähän tarpeeseen suoltamalla heille va­­le­­uu­ti­sia ja sen­su­roi­mal­la to­del­li­set uutiset – kos­­ka se on osoittautunut erittäin tuottoisaksi lii­ke­toi­minnaksi ja koska enemmistö toimittajista on samanlaisia ”maailmanparantajia” kuin he itse. He tor­juvat noi­den sor­to­väit­teiden kriit­­tisen tarkastelun myös sik­si, että he pel­kää­­vät tu­le­van­­sa lei­ma­tuiksi ”rasisteiksi”, ”is­la­­­mo­foo­bi­koiksi” ja ”muu­ka­lais­­kam­­moi­sik­si” ja sul­je­tuik­­si siten hal­­veksittuina ulos omas­ta ”hy­vien ih­mis­ten” ryh­mäs­­tään. Tä­mä pel­ko pe­rus­tuu hei­dän omaan ko­­­ke­muk­­seensa siitä, että heidän ryhmänsä ei hy­väk­sy min­­kään­laista toi­­sin­ajat­te­lua vaan vaa­tii fa­sis­min pe­­­riaat­tei­den mukaisesti yksi­löä uhraaman itsensä kol­­lek­tii­vin hy­väk­si niin, että yhte­näi­­s­enä tuo kollektiivi olisi mah­dol­li­simman vah­va voi­ma ”sor­tajien” ja ”sor­­to­ra­ken­tei­den” tuhoamiseksi ja uto­pis­ti­sen mo­ni­­kult­tuu­ri­sen, kom­­­mu­nis­ti­­sen yh­teis­­kun­­nan ra­­ken­­­ta­mi­­seksi tuhotun yh­­teis­­­kun­nan rau­nioil­le. Sitä pait­si, kukapa haluaisi julkisesti ilmoittaa vastustavansa ”oi­keu­den­mu­kai­suut­ta” ja ”va­paut­ta”?

Monien kult­tuuri­marxis­tien fa­naat­­tiset nä­ke­myk­set ovat niin sa­man­kal­taisia Qutbin fa­sis­­tis­­ten ajatusten kanssa, että kään­­tyminen is­la­miin on heille luon­nol­linen seuraava as­kel, mutta jotkut va­sem­mis­to­lai­­sis­ta voi­vat tulla toisiin aa­tok­siin, jos he rohke­­ne­vat tut­kia tar­­kem­­min, mitä sellaiset käsitteet, ku­­ten ”epä­­oi­keu­den­mu­kai­suus”, ”oi­keu­den­mu­kai­suus” ja ”vapaus”, to­del­lisuudessa tarkoittavat is­la­­min yli­val­taa aja­vien tahojen re­to­rii­kassa.

  • Kun Qutbin näkemyksiin viittaavat muslimit puhuvat ”oikeudesta”, se viittaa sha­ri’a-la­kiin. Kun he puhuvat ”oi­keu­­den­mu­kaisuudesta”, se viittaa shari’a-lain ky­seen­alais­­ta­mat­to­maan noudattamiseen.
  • Kun he puhuvat ”epäoikeudenmukaisuudesta”, ”sorrosta” tai ”ty­­ranniasta”, se viit­taa tilanteeseen, jossa sha­ri’a ei toimi ihmiselämän kaikkien osa-aluei­den pe­rus­tana vaan sen sijaan tai sen rinnalla noudatetaan ihmisten säätämiä la­ke­ja tai vaa­li­­­taan muita kuin islamiin perustuvia perinteitä.
  • Kun he puhuvat ”vapaudesta”, se viittaa tilanteeseen, jossa shari’a-laki on saatettu voi­­maan, kaikki jahili-järjestelmät on tuhottu ja ihmisillä on ”vapaus” omaksua is­lam us­kok­seen tai tulla tapetuiksi tai orjiksi tai, jos he ovat krisittyjä, juutalaisia tai za­­rat­hustralaisia, alistua suojelurahaa maksaviksi dhimmeiksi – toisen luokan kan­sa­­lai­sik­si, joil­la on rajalliset kansalaisoikeudet. ”Vapaus” viittaa myös vapauteen ”ha­lujen or­juu­des­ta”, jossa yksilö on luopunut täysin omista hen­ki­lö­kohtai­sista us­ko­­muk­sistaan, ha­luis­taan, tai­pu­muk­sistaan, intres­seisttään ja elä­män­ta­vastaan. Tä­mä näkemys voi olla hyvin­kin lähellä nykypäivän vasem­misto­radi­kaa­lien kä­si­tys­tä va­pau­desta mutta kovin kau­ka­na 60-luvun hippien käsitystä vapaudesta
  • Kun he pu­hu­vat ”vapauden puo­lustamisesta”, se viittaa tilanteseen, jossa kafirit, us­kot­­to­mat, pyr­­ki­vät es­tä­mään shari’a-lain toimeenpanemisen säilyttääkseen oman elä­­män­ta­pan­sa ja va­pau­tensa ja jossa muslimit ”uni­­versaalin vapauden puo­lus­ta­mi­sen” nimissä tais­­te­­le­vat hei­tä vastaan ja surmavat heidät, mikäli he eivät alistu.
  • Kun he puhuvat ”islamista”, he viit­taavat mus­limi­yhteisöön, joka palvoo yksin Al­la­hia eikä mi­tään muu­ta ja nou­dattaa yk­sin­omaan shari’a-lakia elämän ja yh­teis­kun­nan kai­killa osa-alueil­la, tai he viittaavat sha­ri’a-la­kiin tai siihen perustuvaan is­la­min elämäntapaan (din). Siihen voi sisältyä myös ajatus ”uskosta” kris­tin­us­kon mer­ki­­tyk­sessä, mutta vain toissijaisena elementtinä. Ku­ten Qut­bin Ma’alim fi al-Ta­riq ‑teok­ses­ta­kin il­me­nee, olennaista islamisssa ei ole se, mi­hin ku­kin us­koo sy­dä­mes­sään, vaan alis­tu­mi­nen ”Al­la­­hin orjuu­teen” ja shari’-a-lain nou­dat­ta­mi­nen.

Muslimiveljeskunta viljelee mie­­lel­lään edellä mai­nit­tuja termejä järjestöjensä ja puo­luei­den­sa nimissä. Esi­mer­kik­si Egyp­tissä Mus­li­mi­vel­­jes­­kun­nan puo­lueen ni­mi on ”Va­paus- ja oi­keus­puo­lue” ja Turkissa ”Oi­keus- ja ke­hi­tys­­puo­lue” (AKP), missä ”kehitys” viit­taa sha­ri’an as­teit­tai­seen täy­tän­töön­­­pa­noon vel­jes­kun­­nan pe­ri­aat­tei­den mu­kai­sesti. Lännessä Mus­limiveljeskunta käyt­tää ylipäätään erit­täin paljon tietoisesti termistöä, jonka he tie­tä­vät ka­firei­den ym­mär­tä­vän väärin (esim. ”ter­rorismi”, ”rauha”, ”us­kon­to”, ”ih­­mis­­oi­keu­det”, ”ta­sa-ar­vo”, ”ra­sis­mi”, ”so­pi­mus”, ”to­tuus”, ”sa­nan­va­paus”, ”ju­ma­lan­pilk­ka”) ja jonka to­del­­li­sen mer­­kityksen tuntevat vain asiaan vihkiytyneet ja in­dok­tri­noi­dut muslimit. Tä­män­­­­kal­tai­nen tietoinen har­haut­ta­mi­nen (taqiyaa ja tawriya) on sha­ri’an mukaan sal­lit­tua ja jopa pa­kollista, mi­kä­li sen avulla ta­voiteltava päämäärä on pa­kol­linen (‘Umdat al-Salik o9.0–o9.1). Yksi täl­­lai­­nen mus­­­li­­meil­le pa­kol­linen päämäärä on ji­had Allahin sha­ri’an voimaan­­saat­­tamiseksi kaik­­­kial­­la maail­mas­­­sa.

”Virstanpylväät” jihadistien inspiraation lähteenä

Sayyid Qutbin Ma’alim fi al-Ta­riq pysyttelee varsin abstraktilla tasolla. Qutb toteaa, että is­lamin elvyttämisen liike tulisi käynnistää jossain muslimimaassa (MS: 27), mutta teos jättää paljon tulkinnan varaa sen suh­teen, mihin konkreettisiin toimenpiteisiin mus­li­mien tu­li­si ryh­tyä tietyssä ti­lan­tees­sa ja olo­suh­teis­sa ta­voit­tei­densa saavut­tamisek­si. Niin­­pä se antaa ai­nek­­sia ja tukea hy­­vin­­­kin erilaisille tulkinnoille ja lä­hes­ty­mis­ta­voil­le.

  • Qutb painottaa, et­tä matka is­­la­­min maail­man­her­ruu­teen on pitkä, mi­kä ajatus so­pii yhteen sen Hasan al-Ban­nan idean kans­­sa, että kan­sa on vähitellen indoktrinoitava is­lamiin ruohonjuuritasolta käsin al­kaen yksi­lös­tä ja edeten aina suu­rem­piin yh­teis­­kun­nal­lis-so­silaa­lisiin yksik­köihin. Tämä on edelleen Mus­­­li­mi­vel­jes­kun­nan joh­to­aja­tus, sa­maan aikaan kun se kui­ten­kin op­por­tu­ni­sesti tukee eri aseellisia ji­ha­dis­ti­­ryhmiä aina, kun se kat­soo niil­lä olevan rea­­lis­tisia mah­­­­­dol­­­­l­i­­suuk­­sia on­nis­tua ta­voit­teis­saan.
  • Qutbin vaa­timus siitä, että islamin pe­rus­ta­mi­sek­si etujoukon on irtauduttava jahili-yh­­teis­kun­nas­ta voidaan tulkita siten, että tämä ir­taan­tu­mi­nen ei tapahdu pel­käs­tään henkisellä vaan myös fyysisellä tasolla, ai­­van ku­ten Mu­ham­mad toi­mi siirtyes­sään (arab. hijra) Mekasta Me­dinaan pe­rus­taak­seen is­lamilaisen valtion sin­ne.
  • Qutbin ajatukset siitä, että islamin yhteisön on irtaannuttava jahili-yhteiskunnasta, koska islam ei voi sallia mi­­tään se­koit­tumista jahiliyyahin­ kanssa ja lopulta vain toi­nen näistä järjestelmistä voi jäädä jäljelle, ovat ins­pi­roi­neet erityisesti nykypäivän sa­la­fisteja, jotka kieltäytyvät osallistumasta millään tavalla ja­hi­li-ins­ti­tuu­tioi­den toi­min­­­taan ja suorasanaisesti vaativat shari’a-lain toimeenpanemista sen lopullisessa, Me­­­di­­­nan muo­dos­sa kaik­kine brutaa­leine ran­gais­­tuk­sineen.
  • Qutbin tekemä erittäin jyrkkä ja ehdoton kahtiajako islamin ja ja­hi­­liy­yahin välille on vedonnut moniin mus­limeihin, jotka ovat halunneet saa­da ul­koi­sen auk­to­ri­tee­tin antamia valmiita ja yksinkertaisia joko–tai-vas­tauk­sia elä­män­ky­sy­myk­siin­­sä. Koraani ja hadithit ovat tavalliselle rivimuslimille vaikeaselkoisia lähteitä, mutta Qutb selittää islamin ytimen helposti ymmärrettävällä tavalla niin, että islam vai­kut­taa jok­seen­kin ko­he­ren­tilta ja joh­don­mu­kai­sel­ta jär­jes­tel­mäl­tä, jos vain hy­väk­syy sen si­nän­sä järjettömät ja kes­tä­mät­tö­mät läh­tö­olet­ta­muk­set.
  • Se Qutbin näkemys, että myös kaikki nykyiset mus­li­mi­yh­teis­kun­nat ovat itse asias­sa jahilliyahin vallassa ja että islamin velvollisuutena on syöstä jahili-vallanpitäjät val­­lasta ja tuhota kaikki jahili-järjestelmät, on saanut monet jihadistit muuttamaan vi­holliskuvaansa. Vihollisia eivät olekaan pelkästään juu­ta­lai­set ja im­­pe­­ria­­lis­­ti­set ”ris­ti­retkeläiset”, kuten aiemmin oli ollut tapana ajatella, vaan myös toiset mus­li­mit, mikäli nämä eivät luovu jahiliyyahin saas­tut­tamasta elämäntavastaan ja ”pa­laa” nou­dattamaan shari’a-lakia sen sa­la­fis­ti­ses­sa, Koraaniin ja sunnaan pe­rus­tu­vas­sa muo­­­dossa. Tämä on johtanut syytöksiin us­kon­hyl­kää­mi­ses­tä (takfir) ja ää­rim­mil­leen siihen, että jokin jiha­disti­ryhmä julistaa us­kon­luo­pioik­si (mur­tadd) tai tees­ken­te­li­jöik­si (mu­na­fiq) kaik­ki muut muslimit, jotka ei­vät suostu liit­ty­mään sen rivei­hin. Seu­­rauk­sena tästä kaikesta on ollut levotto­muuksien ja terrorismin li­sään­ty­mis­tä mus­limi­maissa, kun jihadistit ovat pyrkineet väkivaltaisesti syök­se­mään val­lasta maal­­lis­tu­neita ”us­kon­­luo­pio­hal­lit­si­joi­ta” tai puhdistamaan muslimiväestöä ”tees­­ken­­­te­lijöis­tä” isla­mi­­lai­sen val­tion pe­rus­ta­miseksi. Toiset jihadistiryhmät, kuten al-Qa’ida, sen si­jaan vas­­tus­tavat tä­tä lä­hes­tymis­ta­paa, koska se luo mus­limien kes­kuu­teen epä­so­pua (fit­na), ja ne pitävät­ sen sijaan en­si­si­jai­se­na vi­hol­lise­naan ”us­kon­­luo­pio­­hal­lit­si­joi­ta” ”sät­ky­nuk­kei­naan” käyt­tä­vää ”juu­ta­lais-ris­ti­ret­keläis­tä liit­tou­­­maa” – sillä periaatteella, että on parempi hankkiutua eroon ensin suuremmasta pa­hasta ja sitten vasta myö­hem­min pienemmästä pahasta.

Vuonna 2013 valmistunut erinomainen ranskalaisdokumentti ”The Brother­hood”, joka kattaa Mus­li­mi­vel­jes­kun­nan historian sen syntyvaiheista aina arabi­kevään jälkimai­nin­keihin asti. Ks. Sayyid Qutbia käsittelevä osuus 14:39–20:54 käyn­nis­tä­mäl­lä yl­lä ole­va vi­deo.

***

Kirjoitelmasarjan seuraavassa osassa tarkastellaan joitakin keskeisiä sun­ni­ji­ha­dis­ti­ryhmiä, jotka ovat saaneet alkunsa tai inspi­roi­tuneet Muslimiveljeskunnasta tai sen ideo­lo­gias­ta, erityisesti Sayyid Qutbin nä­ke­myksis­tä.


MS = Qutb, Sayyid. Milestones (Ma’alim fi’l-tareeq). Ed. by A.B. al-Mehri. Maktabah Book­sellers and Pub­lish­ers. Bir­ming­ham, England, 2006.

Mainokset

”Allah siunatkoon Hitleriä!”

al-husseini-and-natzis

Tämä on osa kirjoitelmasarjaa, jossa käsitellään Muslimiveljeskunnan historiaa ja toimintastrate­gioita. Vuonna 1928 Egyptissä perustettu Mus­li­mi­veljeskunta on ny­ky­­päi­vän jihadistijärjestöistä petol­lisin ja vaa­ral­­lisin. Sillä on sa­ma tavoite kuin kai­killa muillakin jihadisti­jär­jestöillä: valtio­vallan anas­ta­­mi­nen, shari’a-lain voi­­maan­­­saat­ta­mi­nen, islami­­laisen val­tion pe­rusta­minen, kali­faa­tin pa­laut­ta­mi­nen en­ti­seen suu­ruu­­teen­sa ja laajen­­taminen lopulta kaik­kial­le maail­­maan. Mutta se eroaa muista ji­ha­dis­ti­jär­jes­töis­tä pit­kä­jän­tei­seltä toimintastrategialtaan ja me­ne­tel­mil­tään. Se kut­­suu Län­nes­sä käyt­­tä­­mään­­sä lä­­hes­­­ty­­mis­­­ta­­­paa ”si­­vi­­li­­saa­tio­ji­ha­dis­ti­sek­si prosessiksi”, mil­lä se tar­koit­taa ”suu­ren mit­ta­luo­kan ji­ha­dia län­si­mai­sen si­vi­li­saa­tion eli­mi­noi­mi­sek­si ja tu­hoa­mi­seksi si­säl­tä kä­sin ja ’sa­bo­toi­mal­la’ sen mi­tä­tön ko­ti­paik­ka hei­dän omien kä­sien­sä ja mus­­li­mien kä­sien kaut­ta niin, et­tä se eli­mi­noit­uu.”

Johdanto

Muslimi­veljeskunta on maailmanlaajui­nen organisaatio, joka muo­dostaa suu­­­rim­­­man is­lamilaisen liik­keen nykyaikana. (Hamasin, Muslimiveljeskunnan Ga­zas­sa toimi­van haa­ra­osas­ton, pe­rus­kir­jan 2. artikla, 1988)

o9.0 Jihad tarkoittaa sotaa ei-mus­li­me­ja vas­taan, ja se on ety­­mo­­­lo­­gisesti joh­­det­tu sa­­­nas­ta mu­ja­­­hada, joka mer­­kit­­see so­­dan­­käyn­­tiä us­­kon­­non pe­rus­­ta­­mi­­sek­­si… (Auk­­to­ri­soi­tu shari’a-opas ’Umdat al-Salik)

Muslimiveljeskunan toi­min­ta perustuu erittäin pit­kä­jän­tei­seen, vuo­si­kym­me­nien pää­hän täh­tää­vään strategiaan, huo­lelliseen val­­mis­­tau­tu­­mi­­seen ja ruo­hon­juu­ri­­tason indok­trinaatioon. Tavoitteidensa saa­vut­ta­mi­sek­si se hyö­dyn­tää kaikkia hyb­ri­di­­sodankäynnin muotoja, mukaan lukien terrorismia, dis­in­for­­maation levittä­mistä, islamia käsittelevän julki­­sen keskustelun, nar­ra­­tiivien ja sanas­ton kontrol­loin­tia ja law­farea. Se käyttää häi­käi­le­mät­tä hyväkseen demo­kraat­tisen yh­teis­­kun­nan insti­tuu­tioita ja vapauksia lak­kaut­taak­seen ne tai muun­taak­­seen ne irivi­ku­vikseen. Saboitadakseen kohde­yh­teis­kun­tan­sa val­miudet puo­lus­tau­tua jiha­dia vastaan ja har­haut­taak­seen kafirit uskomaan, ettei mi­tään uh­kaa edes ole ole­mas­sa, se solut­tau­tu­u muun muas­sa val­tion­­hallin­toon, ar­mei­jaan, poliisiin, tie­dus­telu­­pal­ve­lui­hin, kansa­lais- ja opis­ke­li­ja­­jär­­jes­töi­hin, puoluei­siin ja yli­opis­to­jen Lähi-idän tut­ki­­muk­­sen kes­kuk­siin. Se so­lut­tautuu myös toi­siin mus­limi­jär­jes­töi­hin ja kontrolloi lu­kemattomia sunni­mos­­keijoita, -mad­ras­so­ja ja -jär­jestöjä ympäri maail­man.

Erityisesti islamilaisissa valtioissa Muslimiveljeskunnalla on omia po­liit­ti­sia puo­lu­ei­ta (esim. AKP, Ennahda, Ha­mas), kun taas länsimaissa se esiin­tyy mie­lel­lään mus­li­­mien oi­keuk­sia puolustavana kan­sa­­lais­oikeus­­jär­jes­­tönä (esim. CAIR). Täs­sä roo­lis­saan se sitten vaa­tii, ettei oppilaitosten, poliisin ja tiedusteluviran­omais­ten kou­lu­tus­ma­­te­­riaa­­leis­­sa ja Hollywood-eloku­vien ja -tv-sarjojen käsi­­kir­joi­tuk­­sissa esiinny viit­tauksia isla­min jihad-dok­triiniin ja ettei isla­mis­ta luoda niissä kuvaa, joka voisi hanka­loit­taa shari’an täy­tän­töön­­­pa­noa. Islamin jihad-doktriinista rehellisesti raportoivat ja siitä varoittavat tahot, se leimaa ”rasisteiksi”, ”islamofoobikoiksi” ja ”ksenofoobikoiksi”, olivatpa nämä kafireita tai muslimeja, ja se tekee kaikkensa, jotta shari’an jumalanpilkkalait sisällytetään osaksi länsimaiden lainsäädäntöä. Se myös va­roit­taa lain­val­von­ta­eli­miä koh­dis­ta­masta min­kään­lais­ta eri­­­tyis­­­val­von­taa mus­­limiyhteisöön ja mos­kei­joi­hin ja herättämästä siten mus­­limi­yh­teisössä ”kau­­naa”, joka vain lisäisi ”nuorten radikalisoitumista”. Kun leh­­dis­­tö tai viran­omai­­set ha­lua­­vat ottaa yh­teyttä mus­limi­­yhtei­söön, se pitää huo­­len sii­tä, että ne ottavat yh­­­teyt­tä sen en­­nalta nimeä­miin hen­ki­löi­hin, jotka on val­men­net­tu vah­vis­tamaan nar­­ra­­­­­tii­­via isla­­mis­ta ”rauhan us­kon­to­na” ja mu­s­li­meis­­ta ”ra­sis­­min”, ”isla­mo­fo­bian” ja ”ää­ri­­­oi­keis­­­­­to­­­lai­sen ekstre­­mis­min” uh­­reina. Tämä järjestely sopii erin­omai­ses­ti myös valta­me­dial­le ja viran­­omai­­sil­le, jotka rasismi- ja islamofobiasyytösten pelossa ja jouk­ko­har­han ja ohi­kul­kija­vai­kutuk­sen alai­sina eivät halua­kaan kuul­la mui­ta kuin juuri näitä vies­tejä.

Muslimiveljeskunta an­taa ym­mär­­­­tää edus­ta­van­sa ”mal­til­lis­ten mus­­li­mien” enem­mis­­töä ja ole­vansa paras asian­­tun­­ti­ja terro­ris­min tai ”vä­ki­val­tai­sen eks­tre­mis­min” tor­jun­nas­sa. Aina muslimien suo­ri­t­tamien ter­ro­ri-iskujen jäl­keen sen edus­ta­jat as­tu­vat näyt­tä­mölle mak­si­moi­dak­­seen iskuista saa­ta­van hyö­dyn. He ovat en­sim­mäi­sinä tuo­mit­se­massa ”kai­ken terr­o­ris­min” (paljas­ta­matta, että ji­­had-iskut eivät heidän ter­mi­no­logiassaan edes kuu­lu tuon käsit­teen alle), valmen­ta­massa iskun tekijöiden sukulaisia esiintymään me­dian edessä, valit­ta­massa mus­­li­mei­hin koh­dis­tu­vista vas­ta­iskuista, vaikkei sel­lai­sista ole mi­­tään näyttöä, ja esit­­tä­mäs­sä mus­­li­mien siten ole­vankin iskun todellisia, eri­tyissuojelua vaa­ti­via uh­reja. Mal­til­lise­na esiin­­­tyvä Mus­li­mi­­veljeskunta myös pro­­­pa­­goi voi­mak­kaasti aja­tus­ta, jon­ka mu­­­kaan ai­noa tapa nu­jer­taa ”väki­valtainen ekstremismi” is­la­­mi­lai­­sis­sa mais­sa on nostaa ni­men­­­omaan se val­­taan noissa maissa.

Enemmän tai vähemmän maltilliselta vaikuttavan julkisivunsa takana Muslimivel­jes­kun­ta harjoittaa salaisia aseellisia ”erityisope­raatioita”, järjestää aseel­­lista kou­lu­tus­ta, lähettää jäseniään kriisi­pesäk­kei­siin saamaan tais­te­lu­ko­ke­musta, tu­kee ja rahoit­taa aseel­­lista jihadia käyviä ryhmitty­miä ympäri maail­man, luo yh­teyk­siä eri jiahdistiliik­kei­den välille ja pyrkii koordinoimaan nii­den toi­min­taa. Mus­li­mi­veljes­kun­nalla on julkisesti tunnettu johto-organisaatio, mutta todellista valtaa vel­jes­kun­­nassa käyt­tää salainen ”erityismääräysten ryhmä”. Vel­jes­kun­ta itse puhuu do­ku­­men­teis­saan ”Maail­man­­laa­jui­sesta maan­alaisesta lii­kkeestä”, millä ilmeisesti vii­tataan salai­seen tausta­verkostoon Mus­limi­veljes­kun­nan julki­sen organisaation ta­ka­na. Sa­la­myh­käi­syys leimaa jär­jes­tön toi­mintaa myös ruohonjuuritasolla: tu­lok­kaat opis­­ke­le­­vat isla­mia ja vihkiytyvät liikkeen toimintamalliin pienissä luku­pii­reis­sä, ja, mikäli pai­kal­liset olosuhteet sitä vaativat, solujen toiminta voidaan tar­vit­taes­sa pitää niin salai­sena, että edes sa­man kau­­pun­gin rivijäsenet eivät välttämättä tun­ne toisiaan.

Muslimiveljeskunnan toimintastrategia perustuu näkemykseen, jonka mukaan islami­lai­nen val­tio on mah­dol­lis­ta elvyttää vain pikku hiljaa asteittain, aivan kuten Mu­ham­­mad aikoi­naan toimi perustaessaan is­lamin Mekassa – itsel­leen viha­mieli­ses­sä ym­pä­ris­tössä, jossa hän vähälukui­sine seuraajineen oli pahasti alakynnessä ja josta hän lo­pulta pa­ke­ni sa­la­mur­han pe­los­sa. Jos Mu­ham­mad olisi jo Mekan vai­hees­sa saa­nut Allahilta il­mes­tyk­sen ja käskyn ryhtyä fyysiseen jihadiin us­kot­tomia kohtaan, se olisi epäi­lemät­tä koitunut ko­ko mus­limiyhteisön tuhoksi. Tämän mallin mu­kai­sesti Mus­li­mi­veljes­kun­ta ko­ros­taa toiminnassaan voimakkaasti Mekan vaiheen mer­kitystä ja siihen liit­ty­vää da’waa eli islamiin kutsumista. Fyysiseen jihadiin ja val­lan anastamiseen on tar­koi­tus ryhtyä vasta pitkällisen valmistautumisen, varustautumisen ja pro­pa­gan­datyön jäl­keen, kun muslimit ovat tar­peek­si vahvoja eikä enää ole pelkoa siitä, että kafirit kyke­nisivät niin mer­kit­­tä­vään aseel­li­seen vastarintaan, että se voisi johtaa mus­limi­­yhtei­sön tuhoon. Vuon­na 1995 Yu­suf al-Qa­ra­dawi, veljes­kun­nan hengellinen johtaja, pohti, että Euroo­pan valloitta­mi­nen voi on­nistua ilman aseel­lista taistelua­kin, ja se itse asiassa onkin vel­jes­kun­nan ensi­si­jainen stra­tegia: ”Val­loi­­tamme Eu­roo­pan, val­loi­tamme Ame­rikan! Ei miekalla vaan da’walla.”

11

Muslimiveljeskunnan logossa lukee ulkokaarella sen motto ”Allah on pää­mää­räm­me, profeetta joh­tajamme, Koraani perustuslakimme, jihad pol­kumme ja kuolema Alla­hin asian puo­lesta korkein toi­veemme”, ja miek­kojen alla lukee: ”Varus­tau­tukaa!” Se viittaa Koraanin jakeeseen 8:60, jossa muslimeja kehotetaan valmistau­tumaan jihadiin kafireita vastaan: ”Varustau­tukaa heitä vastaan niin suurin voimin ja niin monin he­vosin kuin pystytte, jotta pelot­taisitte niillä Allahin ja itsenne vi­hol­lisia ja muita joita te ette tunne, mutta jotka Allah kyllä tun­tee.”

Muslimiveljeskunta on toiminut kasvualustana lukuisille jihadistiryhmille ja -yksi­löil­le, jotka ovat eri syistä päätyneet hylkäämään sen toi­min­ta­mal­lin, ai­na­kin osit­tain. Vaikka vel­jes­kun­nan lä­hes­tymistapa on salafistinen siinä mielessä, että se perustuu Mu­ham­ma­din itsen­sä aset­ta­­maan esikuvaan, monet nykypäivänä salafisteiksi itseään kutsu­vat mus­li­mit ja mus­­li­mi­­järjestöt hal­vek­si­vat sitä, koska he katsovat väli­ai­kai­sen­kin osal­lis­tu­mi­sen kafiri-insti­tuutioiden toimintaan legitimisoivan nuo ins­ti­tuu­tiot ja edel­lyt­tävän jon­­kin­­asteista yh­teis­­työtä ja kompro­mis­sien tekemistä kafirei­den kans­sa. Heidän mu­kaan­­sa shari’a-laki tulisi sen sijaan saattaa suoraan voimaan siinä lo­pul­lises­sa muo­dossa, jo­ta nou­­da­tet­tiin kolmen varhaisen mus­li­mi­su­ku­pol­ven aikana, il­man komp­ro­misseja ja osal­­lis­tu­mista ka­fi­ri-insti­tuut­tien toi­mintaan. (Tätä näkemystä tu­kee Ko­raa­nin it­sen­sä sää­tä­mä ku­moa­mi­spe­ri­aate eli naskh, jo­nka mu­kaan ris­ti­rii­ta­­ta­pauk­sis­sa Koraanin myö­hem­mät, Me­din­an vai­­heen so­tai­sat ja­keet ku­moa­vat var­hai­sem­mat, Me­kan vai­heen suh­teel­lisen rau­han­omai­set jakeet.) Osa näis­tä sa­la­fis­teis­ta kat­soo mus­li­mi­veljien ta­voin, että aseel­li­ses­ta ji­ha­dista on kuitenkin syytä pi­dät­täy­tyä niin kauan, kuin mus­li­mit ovat alta­vas­taa­jan asemassa suhteessa kafireihin. Oman lu­kun­sa muo­dos­ta­vat ne sa­la­­fis­tit, jot­­ka ihan­noivat Me­di­nan vai­heen fyysistä, aseel­lista jihadia islamin har­joit­ta­mi­sen ylim­pänä muo­to­na ja ainoana menetelmänä anas­taa valta, panna shari’a-laki täytän­töön, perustaa isla­mi­lai­nen valtio ja palauttaa kali­faatti ja sen myötä islamin ”kun­nia”. He ko­ros­ta­vat, että Mus­li­mi­­vel­jeskunnan me­ne­tel­mät ovat riittä­mät­tömiä eikä fyy­sisen jiha­din lykkää­mi­sel­le ole pe­rus­teita, sillä nimen­omaan jihad-vel­vol­li­suu­den lai­min­lyön­­ti on hei­dän mukaansa muslimiyhteisön ongel­mien ja rap­piotilan perus­syy. Vie­lä oman jouk­­­konsa muo­dostavat ne aika ajoin esiin pon­nah­­tavat jiha­dis­ti­ryh­mät (esim. ISIS), joi­den toimintaa ohjaavat vahvasti apo­ka­lyp­ti­set pro­fetiat ja ku­vi­tel­­mat osal­lis­­tu­mi­­ses­ta lo­pun aikojen ratkai­se­viin taiste­lui­hin. Näille kai­kille lä­hes­ty­­mis­ta­voil­le löytyvät vankat pe­­rus­­teet isla­min kir­jal­li­sis­ta lähteistä.

Tavoitteidensa saavuttamiseksi Muslimiveljeskunta on läpi historiansa pyrkinyt otta­maan irti kai­ken mah­dol­lisen hyödyn eri vasemmistofasistisista liikkeistä, joiden kanssa sillä on yhteisiä tavoitteita, kuten ajattelun-, sanan- ja muiden yksi­lön­vapauksien rajoit­ta­minen, länsimaisen sivi­lisaation ro­mah­duttaminen ja juuta­lais­valtion tuhoa­minen. Kan­­sallissosialistit, kommunistit, so­sialistit, vihreät, femi­nistit ja muut kult­tuuri­marxi­lai­sia pää­määriä ajavat tahot ovat auliisti pyy­tä­mät­täkin tarjonneet pal­ve­luksiaan Mu­sli­mi­veljeskun­nalle – eivät kuitenkaan välttä­mät­tä tietoisesti. Kuten Mus­li­mi­vel­jes­kun­­nan muis­­tioista vuo­delta 1991 il­me­nee, vel­jes­­kunta hyödyn­tää KGB:n työkalupakista tuttua ideo­lo­gista sub­versiota, jos­sa kohde manipuloi­daan oma-aloit­teisesti ja oma­ehtoi­sesti toi­mi­­maan itseään va­hin­­goit­tavalla tavalla.

Kirjoitelmasarjan tässä osassa keskitytään Muslimiveljeskunnan syntyyn, tavoitteisiin, kes­­kei­siin vaihei­siin Egyp­tissä ja yh­teis­työhön Sak­san kan­sallissosialistisen työ­väen­puo­lu­een (NSDAP) kanssa.

Vuonna 2013 valmistunut erinomainen ranskalaisdokumentti ”The Brother­hood”, joka kattaa Mus­li­mi­vel­jes­kun­nan historian sen syntyvaiheista aina arabi­kevään jälkimai­nin­keihin asti.

Hasan al-Banna ja veljeskunnan tavoitteet

Hasan al-BannaNykypäivän globaalin jihadin merkittävin taustajärjestö on Mus­limi­vel­jes­kunta (Jamiat al-Ikhwan al-muslimun tai lyhyesti Ikh­wan), jon­ka Hasan al-Banna (1906–1949) pe­rusti Egyp­tis­sä vuon­na 1928, neljä vuot­ta sen jäl­keen, kun Ke­mal Ata­türk oli lak­kaut­ta­nut osmanien kalifaatin. Opet­ta­­­ja­na ja imaa­mina toimineen al-Bannan­ mielestä isla­mi­­­lai­nen sivili­saatio Egyp­tissä ja muualla oli rappioi­tu­nut ja maal­lis­tunut länsi­mai­­sen kult­tuu­rin vaiku­tuk­sesta ja ainoa tapa, jolla muslimit voivat nousta so­siaa­lisesta ja mo­raa­li­ses­ta alen­nus­tilas­taan, oli puhdistaa is­lam kaikista vie­raista vai­kutteista ja palata ta­kaisin sii­hen elä­män­ta­paan, jota ”hartaat esi-isät” (arab. al-salaf al-salih), kolme ensim­mäistä mus­­li­misukupol­vea, olivat Ko­raa­nin ja peri­mätie­don perusteella nou­dat­ta­neet. Hänen läh­tö­kohta­­naan oli siis sa­la­fismi, jonka mukaan, että pa­laa­mi­nen islamin alkuaikojen yhteiskuntamalliin tar­joaa ratkai­sun kaik­kiin yhteiskunnan ongelmiin – myös nyky­aikana.

Sala­fistisen uto­piansa saavut­tamiseksi al-Banna määritteli Mus­limi­vel­jeskun­nan teh­tä­väksi ”vapaut­taa kotimaa kai­kesta ei-isla­milai­sesta tai vie­raasta kont­rol­lista, olipa se po­liittista, ta­loudel­lista tai ideo­logista”, ja nostaa val­taan ai­dosti islami­lainen hal­linto, joka saattaa voi­maan shari’a-lain. Lisäksi al-Banna asetti järjestön ta­voitteeksi kohottaa um­ma, isla­min maailman­laajui­nen us­kon­tokunta, en­ti­seen suuruu­teensa, ”va­pauttaa sen maat”, ”elvyttää sen kun­niakas mennei­syys”, lä­hentää sen kult­tuureja ja yh­distää mus­li­mit, ”kunnes kauan odotettu yh­te­näisyys ja mene­tetty kali­faatti saa­daan palautettua”. (MS: 248–249.)

Haluamme, että islamin lippu nostetaan jälleen liehumaan kaikissa niissä maissa, jotka ovat olleet tarpeeksi onnekkaita ollakseen islamin hallinnassa jonkin aikaa ja kuullakseen ru­kous­kut­su­jan ylistävän Allahia. Andalusia, Sisilia, Balkan, Etelä-Italia ja Kreikan saaret ovat kaikki islamilaisia siirtomaita, joiden on palattava islamin huo­maan. Välimerestä ja Punaisesta merestä on tultava islamin sisämeriä, jollaisia ne aikoinaan olivat. (Jihad Watch, 12.2.2008)

Shari’a-lakia noudattavan islamilaisen valtion perustaminen ja kalifaatin palauttaminen ovat kuitenkin vain veljeskunnan välitavoitteita. Sen lopulli­se­na päämää­ränä on le­vittä­ä ”is­lamin kutsu maapal­lon kaik­kiin kolk­kiin” (MS: 249). Al-Ban­na ko­rosti: ”Is­lamin luonto on olla hallit­sevana eikä hal­littuna, pakot­taa kaikki kan­sakun­nat nou­dat­ta­maan sen lakia ja ulottaa sen valta koko pla­neettaan.”

Islamin keskeisiä lähteitä, Koraania ja haditheja, huolellisesti siteeraten Al-Banna pai­not­ti teok­ses­saan ”Jihadin kirja” (Kitab ­al-Jihad), että edellä mainit­tujen tavoitteiden saa­vut­ta­miseksi ”kaik­kien mus­limien on harjoitettava jihadia­” (MS: 220), ja hän korosti mus­limien olevan tilanteessa, jossa ­jihadista­ on shari’a-lain mukaan tullut jokaisen muslimin hen­­kilö­kohtai­nen vel­vollisuus (fard al-ain):

Oppineet ovat yhtä mieltä tästä asiasta, kuten pitäisi olla ilmeistä, ja näin on riippu­matta siitä, ovatko he mujtahidineja vai muqalidineja, salafeja (varhaisia) vai khalafeja (myöhempiä). He ovat kaikki yksimielisiä siitä, että jihad on fard-kifaya, joka on mää­rätty islamin ummalle islamin da’wan levittämiseksi, ja että jihad on fard-ain, jos vihol­linen hyökkää muslimimaihin. Tämä päivänä, veljeni, kuten tiedätte, muslimit on pa­kotettu olemaan toisten alamaisina ja uskottomien määräiltävinä. Maamme on saar­rettu ja hurruma’atimme (henkilökohtainen omai­­suu­temme, kunniamme, arvokkuu­temme ja yksityisyytemme) häpäisty. Vihol­lisem­me valvovat te­ke­mi­siäm­me, ja heidän oikeudenkäyttönsä säätelee is­la­­milaista elämäntapaamme (din). Siitä huolimatta mus­limit eivät onnistu täyttä­mään da’wa-velvollisuuttaan. Näin ollen tässä tilanteessa joka ainoan mus­limin velvollisuutena on ryhtyä jihadiin. Jokaisen tulisi valmistautua men­­taalisesti ja ruu­miil­li­ses­ti siten, että kun Allahin käsky tulee, hän on valmis. (al-Banna: teoksessa MS: 235)

Al-Banna iskosti seuraajiensa mieleen myös sitä Koraaniin (2:96, 62:6) sisältyvää ja islaminoppinei­den usein toistamaa ajatusta, että muslimien tulee rakastaa kuolemaa ei­kä elämää ja toivoa erityi­sesti ”mart­tyyri­kuole­maa” (sha­hada):

Rappio ja häpeä ovat seurausta tämän maailman rakastamisesta ja kuoleman pelkäämisestä. Siksi valmistautukaa jihadiin ja olkaa kuoleman rakastajia (MS: 239).

Pidä aina aikomuksenasi mennä jihadiin ja toivo shahadaa (marttyyrikuolemaa). Valmistaudu siihen niin paljon kuin voit (MS: 259).

Jihadia ja marttyyrikuolemaa ihannoiva, al-Bannan muo­toilema Mus­­limi­veljes­­kunnan tun­­nus­lau­se kuuluu:

Allah on päämää­rämme, pro­feetta joh­ta­jamme, Koraani pe­rustusla­kimme, ji­had pol­kumme ja kuolema Allahin asian puo­lesta korkein toi­veemme (MS: 260).

Mainittakoon, että islamissa ”marttyyrikuolemalla” tarkoitetaan tilannetta, jossa jihadisti tulee sur­matuksi ollessaan itse surmaamassa uskottomia ”Allahin asian puolesta” (fi sabil Allah) eli shari’an voimaan­saat­tamiseksi (9:111). On myös huomattava, että islam takaa suoran pääsyn paratiisiin vain tällaisille ”marttyy­reille”, joita islamissa kutsutaan ”to­dis­tajiksi” (shahid) ja joihin luetaan kuuluviksi myös itsemur­haiskujen te­kijät, koska heidän ensisijaisena tarkoi­tuksenaan on uskottomien tap­pa­mi­nen eikä oma kuoleminen, joka on vain kyseisen teon tahaton sivuvaikutus. Muut kuin marttyyri-iskun seurauk­se­na kuolleet muslimit joutuvat odottamaan ratkaisua mahdol­lisesta paratiisiin pääsystä ”tuo­mio­päi­vään asti”, jonka on määrä koittaa vasta sitten, kun muslimit ovat sitä ennen tap­­paneet kaikki juutalai­set Maan päältä, kuten seuraavassa tunnetussa hadithissa to­de­taan:

Abu Huraira ker­too Allahin lä­het­tilään sanoneen: ”Tuomio­päivä ei tule, elleivät musli­mit tais­tele juutalaisia vas­taan ja tapa heitä, kunnes juutalaiset pii­loutuvat kivien ja puiden taa ja ki­vet ja puut sano­vat: ’Oi muslimi, Oi Allahin palve­lija, takanani pii­leske­lee juu­talai­nen, tule tappamaan hänet.’ Vain gharkad­-puu ei sano niin, koska se on yksi juu­talaisten puista.” (Sahih Mus­lim 41:6985, ks. myös 41:6981, 41:6982, 41:6983, 41:6984; Sahih al-Bukhari 4:56:791, 4:52:177.)

Maailman kaikkien juutalaisten surmaaminen kuuluukin myös muslimiveljien kes­kei­siin pitkän aika­välin suun­ni­telmiin, ja se on hyvin selkeästi kirjattu Hamasin – Musli­miveljeskunnan Gazassa toimi­van siiven – perus­kirjan artiklaan 7, jossa Hamas vannoo pyr­ki­vänsä tuon ”Allahin lupauk­sen toteutta­miseen, veipä se kuinka paljon aikaa tahan­sa”. (Hamas Covenant 1988.)

Al-Bannan akuutimpana huolenaiheena 1930–1940-luvuilla oli estää juutalaisvaltion pe­rus­taminen Palestiinan brittiläi­sen mandaatin alueelle, sillä shari’a-laki kieltää mus­li­me­ja luovuttamasta kafirei­den haltuun mi­tään sellaista aluetta, jonka muslimi­valloittajat ovat joskus historian saatos­sa ryöstö- ja sotaretkillään on­nistuneet valloit­tamaan. Kuten Hamasin peruskirjan artiklassa 11 se­litetään, kaikki tällaiset, niin kutsu­tut waqf-alueet ”on pyhi­tet­ty tuleville muslimi­­sukupolville tuo­miopäivään asti”. Juuri tästä syystä isla­mistit pitävät esimerkiksi nykypäivän israelilai­sia ja espanjalaisia ”mie­hit­­tä­jinä”, sillä niin Israelin valtio kuin Espanjan kunin­gaskuntakin sijaitsevat alueella, joka on muinoin ol­lut kalifaatin hallussa ja jonka ”vapautta­minen” ja asettaminen jäl­leen shari’a-lain alai­suuteen on siten mus­limien ensisi­jai­nen velvollisuus (lue: Israelin–Palestiinan konflikti ja Mos­kei­ja, pysä­köintiji­had…). Al-Banna julisti: ”Jos juutalaisvaltio toteutuu ja arabit oi­val­­tavat tämän, he ajavat keskuudes­saan elävät juutalaiset me­reen” (New York Times, 2.8.1948). Kun Israelin valtio sitten pe­rustettiin vuonna 1948, al-Banna totesi uh­mak­kaasti: ”Israel on olemassa ja jat­kaa olemistaan, kun­nes islam tuhoaa sen, aivan kuten se on tu­honnut muutkin ennen sitä.” Israelin valtion tuhoaminen onkin yksi Mus­li­mi­vel­jes­kun­­­nan keskeisistä väli­ta­voitteista, ja tuo tavoite on selkeästi ilmoitettu Ha­ma­sin perus­kir­­jassa, jonka alussa siteerataan äsken mainittua al-Bannan uhkausta. (Hamas Co­venant 1988.)

Merkille pantavaa on, että Israelin valtion olemassaolo muinaisen Rashidunin kalifaatin (632–661) alueella herättää ummassa, maailmanlaajuisessa is­lamin yhteisössä, paljon vi­ha­­­­mielisempiä tun­teita kuin vaikkapa Espanjan kuningaskunnan olemassaolo entisen Cór­doban kalifaatin (929–1031) alueella. Israelin valtion perustaminen historialliselle juu­talais­alueelle, jonka muslimi­jouk­kiot ensi kerran val­loittivat kalifi ­Umarin­ johdolla 630-luvun jälki­puolis­kolla ja jonka shari’an mukaan tulisi siis kuulua ”tuomiopäivään asti” vain muslimeille, ei kuiten­kaan ole muslimien juutalaisvihan perim­mäi­nen syy, vaan tuo viha juontaa juurensa suoraan Koraa­nista, haditheista ja Mu­ham­madin elä­mä­ker­rasta, joissa annetaan äärimmäi­sen vas­tenmielinen ja de­mo­nisoitu kuva juu­ta­lai­sista. Ko­­raa­nin mu­kaan juuri juutalai­set, moni­ju­malaisten ohella, vi­haavat eniten musli­meja, ja vas­taa­vasti Allah vihaa juutalaisia: jokainen muslimi on viiden päivittäisen rukouk­­sensa yh­teydessä velvollinen tois­ta­maan vä­hintään 17 kertaa päivässä Ko­raanin avaus­suuran (1:1), jossa juu­talaisia parjataan ”niinä, joiden päälle Allahin viha lankeaa”. Ko­raanissa annetaan ymmärtää juu­ta­laisten olevan pa­rantumatto­mia, petollisia, vehkei­le­viä va­leh­teli­joita, tekopyhiä, räävittömiä uskon­pilk­kaajia ja pro­feetankieltä­jiä, so­pi­muk­sen­­rikkojia, kiviäkin ko­vasydämisempiä, ylimielisiä, tottele­mat­tomia, synti­siä, pa­han­­tah­toisia, riidanhaluisia, pelkurimai­sia saitureita, ah­neita omanedunta­voitte­lijoita, profeet­to­jen ja viattomien surmaajia ja ylipäätään ”kaikista elävistä huo­noimpia”. Lisäksi Ko­raa­nin mukaan juutalaiset sytyttä­vät so­tia, kiirehtivät ai­heut­ta­maan pahaa ei­vätkä lak­kaa teke­mästä kiellet­tyjä asioita ja tais­tele­masta mus­limeja vastaan, en­nen kuin saavat nä­mä kään­ny­te­tyiksi pois uskostaan. (Lue: Isra­elin–Pa­lestiinan konflikti.)

Oman merkittävän panoksensa juutalais­vihan lietson­taan antoi 1950-luvulla Mus­li­mi­vel­jes­kunnan pääideologiksi kohonnut Sayyid Qutb (1906–1966), jolle juu­ta­laiset edusti­vat pe­rim­­mäistä, saa­ta­nal­lis­ta pa­huutta, jonka kanssa ei voi neuvotella vaan joka on yk­sin­ker­­tai­sesti tu­hot­tava. Vuon­­na 1950 hän kirjoitti esseen ”Tais­telumme juuta­laisia vas­taan”, jonka nimi viittaa Hitlerin Mein Kampfiin ja josta on vuoden 1967 sodan jälkeen le­vitet­ty sa­toja tuhansia ko­pi­oita ympäri muslimimaailman. Viitaten Koraanin ja hadithien ku­vauksiin juuta­lai­sista Qutb korosti siinä, että juu­talaiset ovat paran­tu­mattomia, tur­mel­tuneita juonittelijoita, joi­den herkeä­mät­tömänä pakko­miel­teenä on tais­teleminen muslimeja vas­taan ja islamin hä­vit­tämi­nen. Hänen mu­kaansa ”juutalaisina juutalaiset on luonnos­taan mää­rätty tais­te­le­maan Allahin to­tuutta vastaan ja kylvä­mään korrup­tiota ja se­kaan­nusta” (Patterson 2013). Qutb myös väitti, että maail­man juutalaisvä­es­tön ”tarkoituksena on eliminoida kaik­ki rajoituk­set, erityi­sesti us­kon ja uskonnon aset­tamat rajoi­tukset niin, että juu­ta­laiset voivat soluttau­tua koko maail­man vä­estöön voidakseen sitten vapaasti edis­tää ka­talia aikeitaan.” ”Niistä päällim­mäisenä”, Qutbin­ mukaan, ”on koronkis­konta, jolla ihmis­kun­nan koko varallisuus pyritään anas­ta­maan ko­roilla pyöri­vien juu­talais­ten raha­laitos­ten hal­­tuun.” (MS: 123.)

Qutbin mielestä nimenomaan juutalaiset olivat pohjimmiltaan vastuussa myös muslimi­yh­­teis­kun­nan ongelmista. Hän syytti juutalaisia soluttau­tumi­sesta musli­miyh­teis­kuntiin ja nii­den salakava­lasta länsi­maalais­ta­mi­sesta: ”Aivan kuten men­neisyydessä juutalaiset häi­­rit­­sivät var­hai­sta islamilai­sta yh­tei­söä…, ni­menomaan juutalai­set ovat myö­hem­min­kin heikentäneet is­lamia istutta­malla sen kes­kuu­teen pet­turien sukupolven, jon­ka edus­tajat tekeyty­vät oikeiksi mus­li­meiksi mutta jotka to­delli­suu­dessa ovat hy­länneet mus­li­mien asian… Juutalaiset ovat istutta­neet… massii­visen agent­ti­jouk­kion pro­fessorei­den, fi­lo­sofien, lääkä­reiden, tutkijoiden muo­dossa… jotkut näistä tule­vat jopa mus­limien uskon­­nol­­listen auktori­teettien joukosta, ja näi­den ta­voitteena on murtaa mus­li­mien usko hei­­ken­­tä­mällä shari’aa monin tavoin…” Qutb painotti: ”Heidän tavoit­teensa on sel­keästi ilmais­­tu [Sii­onin vii­saiden] pöytäkirjoissa. Juutalai­set ovat mate­rialismin, eläi­mellisen sek­su­­aali­suuden, per­heen tuhoa­misen ja yhteiskunnan hajoa­misen takana. Päätekijöitä hei­­dän joukos­saan ovat Marx, Freud, Durk­heim ja juutalainen Jean-Paul Sartre.” (Mazel 2.7.2013, Patterson 2013.)

Vaino­harhaiset sa­laliittoteoriat, joissa juutalaisia syyllistetään kaikista mah­dollisista mus­­limien kokemista ja muslimien itsensä aiheuttamista ongelmista, ovat erittäin suo­sit­tuja musli­mien keskuudessa, ja niiden lansee­raaminen ja levittäminen on tapa hank­kia so­­siaa­lista arvostusta muslimiyhteisön sisällä (Sennels 27.4.2012). Niinpä juu­talais­ten on esi­mer­kiksi väitetty olleen syys­kuun 11. päivän iskujen ta­kana (PMW 18.4.2006), ja pe­räti 85 % pa­lestiinalaisista uskoo, että Israel oli vastuussa ­Cherif ja Said Kouachin ja Amely Cou­li­balyn suoritta­mista Pa­riisin terrori-iskuista 7.1.–9.1.2015 (PMW 19.1.2015; Arutz Sheva, 14.1.2015). Samoin juutalaisia on eh­ditty syyt­tää myös muun muas­­sa jor­da­nia­lai­sen len­täjän poltto­­mur­hasta, Pariisin terrori-iskuista 13.11.2015 ja muis­ta Islamilaisen val­tion suoritta­mista ve­riteoista, ja muslimien keskuudessa hyvin ylei­nen on näkemys, jon­ka mukaan Islamilainen valtio kokonaisuudessaan oli juu­ta­lais­ten luomus (Al-Manar TV, 6.2.2015, Breitbart, 23.11.2015). (Lue lisää pa­lestiinalais­ten sala­liitto­teori­oista esim. PMW.)

Mus­limi­veljes­kunta käyt­tää täy­sin tietoi­sesti hyväk­seen Koraaniin pohjautuvaa, is­lamin yhtei­sössä hyvin yleistä juuta­laisvihaa lietsoakseen jihad­-mielialaa musli­meissa ym­päri maa­il­man, luo­­dak­­seen yhteisen viholliskuvan avulla yhteen­kuu­­lu­­vuu­den tun­netta mus­li­mien välil­le ja edes­­auttaakseen tällä tavoin kalifaatin palautta­mista. Vihan liet­sominen juu­ta­­laisia koh­­taan ja to­taa­linen kieltäy­ty­minen rinnak­kain­elosta juuta­lais­ten kanssa ovat kuu­lu­neet Muslimi­veljes­kunnan toiminta­ohjelmaan koko sen histo­rian ajan (ks. IPT: The Project). Halu tuhota Israelin valtio, yhteinen vihollinen, on saanut jopa pe­rinteisesti toisiinsa vihamielisesti suhtautuvat sunni- ja shiiamuslimit lä­hen­tymään toisi­aan, ja esimer­kiksi Iran on antanut avokäti­sesti  rahallista ja so­tilaallista tu­kea Gazassa toi­mi­valle sunna­laiselle Hamasille. Yhteistyön juuret juontavat vuoteen 1953, jolloin veljeskunta järjesti Jerusalemissa islamilaisen kongressin, johon osallistuivat kaikki juutalaisvaltion olemassaoloa vastustaneet poliittisen islamin suuntaukset. Vieraiden jou­­kossa oli Navvab Safavi (1924–1955), joka oli vuonna 1946 perustanut Iranissa väkivaltaisen shiia­jär­jes­tön Fadayan-e Islam (”Islamin itsensä­uh­raajat”). Kun muslimi­veljet kutsuivat Safa­vin Kairoon vuonna 1954, järjestöä kutsuttiin Ira­nissa jo uu­della nimellä ”Akwan al-Mus­limeen”, Muslimiveljet. Safavi pidätettiin ja teloi­tet­tiin 1955 shaa­hin pääministerin sala­mur­ha­yrityksestä syytettynä, mutta hänen perus­­tamansa salainen ryh­mä jäi eloon ja löysi muu­tama vuosi myöhemmin itselleen uu­den hengellisen joh­ta­jan – Ayatol­lah Kho­mei­nin. Fadayan-e Islam -järjestöllä oli suuri vai­­kutus Ayatollah Kho­meiniin, ja vuoden 1979 islamilaisen vallanku­mouksen myötä  mus­li­mi­veljien ja eri­tyi­ses­ti Sayyid Qutbin näke­myk­set islamilaisen valtion perus­ta­mi­sesta saivat käytän­nön to­teu­tuk­sensa. Erotuk­sek­si monista muista sun­­ni­­ji­ha­dis­ti­­jär­jes­töis­tä Mus­li­mi­vel­jes­kun­nal­la sa­moin kuin siitä myö­­hemmin versoneella al-Qa’idal­la on­kin poik­keuksellisen läm­pi­mät suhteet Iraniin. Esimerkiksi ilman Iranin tarjoamaa logistista ja rahallista apua al-Qa’i­dal­le syyskuun 11. päi­vän iskujen toteuttaminen ei olisi ollut mahdollista, mistä syys­tä liittovaltion tuomari on määrännyt Iranin mak­s­amaan 6 miljardin dollarin va­hin­gon­kor­vauk­set uh­­rien omaisille (Lopez, 18.12.2011; Geller Report, 2.5.2018).

Veljeskunnan keskeiset vaiheet Egyptissä

Obama-protesti.png

Muslimiveljeskunnan ja sen asiamiehenä toimineen Barack Obaman vastainen mie­len­osoi­tus Egyp­tis­sä.

Al-Bannan johdolla Muslimi­veljeskunta hyödynsi jo ole­massa olevia sosiaali­ver­­kos­to­ja, pe­rusti mos­keijoita, kouluja, ur­hei­lu­­seu­ro­ja, tehtaita ja järjesti ter­veyden­­huolto­palvelu­ja, joiden kautta se propagoi ideologi­aansa, kasvatti kan­nat­ta­ja­kun­­taan­sa ja keräsi va­roja. Vuonna 1936 Mus­limiveljeskunnalla oli noin 800 jäsentä lähinnä Kairon ympä­ristös­sä, vuonna 1938 jäsenmäärä oli jo lähes 200 000 ja haaraosastoja oli myös Trans­jor­daniassa ja Palestiinan brit­tiläi­sessä mandaa­tissa. 1930-luvun lopus­sa re­kis­te­­röi­­ty­jä jäse­niä oli yli puoli mil­joonaa yli 2 000 haara-osas­tossa ym­päri ara­bi­maailmaa, ja toi­­sen maailman­sodan lopussa jäsenmäärä oli kivunnut jo kahteen mil­joo­naan. Tällä het­kellä Mus­­limi­veljeskunnalla on toimintaa yli 70 (joidenkin arvioiden mukaan yli 100) val­tiossa ympäri maail­man (IPT: MB).

Sa­maan aikaan kun Muslimiveljeskunnalla Egyptissä oli laillinen ja jokseenkin kun­nial­li­sel­ta vaikut­tava julki­sivu ja sen jäsenet vai­kuttivat yh­teiskunnan kai­killa ta­soilla, mu­kaan lukien julkai­sualalla, yliopis­toissa ja poli­tiikassa, kulissien takana se harjoitti ku­mouk­sellista ja terroritoimin­taa. Al-Banna ra­kensi so­lujen eli ”perheiden” (usar) ver­koston ja perusti vuonna 1942 maan­alais­en ”Salai­sen ko­neis­ton” (al-Jihaz al­-Sirri), joka suojeli veljeskunnan jäseniä, varasti aseita, kou­lutti tais­teli­joita, pe­rusti sa­la­murha­jouk­ko­ja, is­tutti nukku­via soluja armeijan ja poliisin riveihin ja suoritti poliittisia sa­la­murhia sekä ter­rori- ja itsemur­hais­kuja. Salaisen koneiston oli myös määrä lopulta käyn­nistää ji­had­ ja aloittaa toimenpiteet yhteiskunnan uudelleenislamisoimiseksi (MS: 189). Mus­­li­mi­vel­jes­kun­nan ja Egyptin hal­lituk­sen välit ki­ris­tyi­vät 1940-luvulla, ja kun al-Ban­na vaati hal­lituksen syr­jäyt­tämistä ja kor­vaamista islamilaisella hallinnolla, pääministeri Mah­mud Fahmi al-Nuqrashi määräsi 8.12.1948 veljeskun­nan lakkau­tet­ta­vak­si ja sen joh­don pi­dä­tettäväksi. Tämä suututti muslimiveljet, joista yksi murhasi pää­ministerin 28.12.1948. Ilmeisesti vastatoimena tälle al-Banna­ vuorostaan salamurhat­tiin 12.2.1949.

Hasan al-Banna­n kuoleman jälkeen veljeskunnan tärkeimmäksi ideologiksi nou­si Sayyid Qutb (1906–1966). Kir­jailijana, runoilijana, kirjallisuuskriitikkona ja opetta­ja­na toi­mi­neel­la Sayyid Qutbilla oli Hasan al-Bannan­ tavoin laaja yleis­sivistys. Hän työs­ken­­teli vir­ka­miehenä Egyptin ope­tusministe­ri­össä, josta hänet lähetettiin vuonna 1948 opin­­to­­mat­kal­le Yhdysvaltoihin. Qutb­ jär­kyttyi siellä koh­taamas­taan va­paamielisestä yh­teis­kun­nas­ta, jonka hän tuo­mitsi lä­peensä moraalit­tomaksi ja rap­pioituneeksi (Qutb 1951). Palat­­tuaan Yhdysval­loista Egyp­tiin vuonna 1950 Qutb kirjoitti ”valkoisesta miehestä” ta­val­la, jo­ka tuo mieleen ny­­ky­­­va­sem­mis­ton kult­tuu­ri­marxis­ti­sen retorii­kan: ”Valkoinen mies Eu­roo­­pas­sa tai Ameri­­kassa on yk­kös­vi­hol­lisemme.” (…) ”Val­koi­nen mies murs­kaa mei­­dät jal­­­ko­­jen­sa alle samalla, kun me ope­­tamme lap­sille hänen sivilisaa­tiotaan, hänen univer­saa­­­leja pe­ri­­aat­­tei­taan ja jaloja tavoit­­teitaan… Herätämme lap­sissamme hämmästystä ja kun­­­­nioi­tus­ta her­raa kohtaan, joka talloo kunni­aam­me ja orjuuttaa mei­dät. Istutta­kaam­me sen si­jaan vi­han, inhon ja koston sie­me­net näiden lasten sieluihin, opetta­kaamme näil­le lap­sil­le (sii­tä lähtien, kun heidän kyntensä ovat vielä pehmeät)… että valkoinen mies on ihmis­kun­­nan vihollinen ja että heidän tulisi tuho­ta hänet heti ensim­mäi­sen tilai­suu­­den tul­len.” (Write 2006: 23.)

Yhdysvaltain matkansa jälkeen Qutb liittyi Muslimi­veljes­kuntaan, jonka yh­deksi merkit­tä­vim­mistä vaikuttajista hän ko­hosikin nopeasti. Kun Egyptissä vuon­na 1952 tapahtui so­ti­las­vallankaappaus, jonka taustahahmona toimi kenraali Gamal Abdel­ Nas­ser (1918–1970), Qutb toimi jonkin aikaa uuden presidentin Nasserin neu­von­an­ta­ja­na, mutta kun uusi hal­linto ei suos­tu­nut­kaan saattamaan voimaan shari’a-lakia vaan alkoi kehit­tää valtiota maalliseen ja na­­tionalistiseen suuntaan, ­Qutbin joh­tama Muslimiveljeskunnan siipi ja Nas­ser riitaan­tuivat. Muslimiveli Abdul Munim Abdul Rauf yritti murhata Nas­se­rin 6.10.1954, minkä seurauksena Nasser määräsi ratsian veljes­kuntaa vastaan: kuusi sala­liittolaista teloitettiin ja tuhansia muslimiveljiä, mukaan lukien Qutb, vangittiin.

Vankilassa Qutb tutustui intialaispakistanilaisen Maulana Mau­dudin (1903–1979), Ja­maat-e-Islami-liikkeen perustajan, aja­tuksiin ja kirjoitti kaksi pääteostaan: Fi Zilal al-Qur’an (”Koraa­nin siimek­sessä”) ja Ma’alim fi al-Tariq (”Virs­tanpylväät”, engl. ”Mile­stones”). Näistä ensiksi mai­­­­nittu on arvovaltainen ja laajaa suosiota sun­ni­mus­li­mien keskuudessa nauttiva Ko­raa­­nin selitysteos. Viimeksi mai­nittu, Ma’alim fi al-Ta­riq, on puo­lestaan manifesti, johon Qutb­ on kiteyttänyt nä­ke­myksensä siitä, mikä on is­lamin uni­­ver­saali sa­noma ja pää­mää­rä, miksi is­lam tulisi elävöittää ja kuinka se tulisi toteuttaa pro­feetta Mu­ham­ma­din aset­ta­man mallin mukai­sesti. Se on modernin poliittisen islamin ja jihadismin­ perus­teos, joka on toimi­nut lu­kuisten islamilaisten he­rä­tys­liik­kei­den, jiha­dis­­ti­­järjestöjen ja ‑yksi­löiden in­spiraa­tion läh­teenä. Sen keskeisiin ajatuksiin tu­tus­tu­mi­nen on välttämätöntä, mi­käli ha­luaa ym­mär­tää nykypäivän jihadistien­ tota­litaristista maail­­­­mankuvaa, ajat­­te­lu­ta­poja, reto­riikkaa ja toi­min­tastra­tegioi­ta. Ma’alim fi al-Tariq -teosta käsitel­lään tämän kirjoitelmasarjan seuraavassa osas­sa.

sayyid-qutb-2Vuonna 1964 Qutb­ vapau­tettiin kah­dek­saksi kuu­­kaudeksi, minkä jäl­keen hänet van­git­tiin uu­­­del­­leen Nasse­riin kohdistuneista salamur­ha­juo­nista syy­­tet­ty­nä. Sa­massa yhtey­des­­sä pidä­tet­tiin tu­­­hansia mus­limi­vel­jiä. Qutbil­le lange­tet­tiin kuo­­le­man­tuo­­mio, ja hä­net hir­­tettiin 29.8.1966. ”Mart­tyy­ri­kuo­le­man­sa” joh­dos­ta hän sai kult­ti­mai­neen ji­ha­dis­tien kes­kuu­des­sa. Ai­man al-Zawa­hiri (s. 1951), al-Qa’i­dan ny­­kyi­­nen joh­­­taja, joka oli 14-vuo­­­ti­aa­na liit­­ty­­nyt Mus­­limi­­vel­­­jes­­kun­­­taan, ker­too muis­tel­mis­­­saan, että kun Nas­­se­rin hal­litus vuon­na 1965 pidät­tänyt noin 17 000 Mus­li­miveljeskunnan jäsentä ja kun Qutb oli teloi­tettu, vi­ran­­omaiset ku­vit­te­li­vat hävittä­neensä is­lami­­laisen liikkeen Egyp­tis­tä lo­pul­li­ses­ti, mut­ta to­del­lisuu­dessa nuo ta­­pah­tumat toimi­vatkin kipi­­nöinä, jotka herät­tivät maan­alaisen ji­had-liik­­keen hallitusta vas­taan. (Jihad-lii­kkeen kehityk­seen Egyptissä pala­­taan kirjoi­tel­ma­­sarjan myö­hem­mäs­sä osas­sa.)

Salaisen kumouksellisen toiminnan ja väkivaltaisen jihadin harjoittaminen maltillisilta ja kunnialli­silta vaikuttavien ulkois­ten kulissien takana on ollut Muslimiveljeskunnan ja sii­tä vai­kut­teita  saaneiden jihadistijärjestöjen lei­mal­li­sim­pia tunnus­merkkejä koko sen his­­­­to­rian ajan aina tähän päi­vään asti. Tästä syystä Musli­mivel­jeskunta on Egyptissä ol­lut vuo­si­­kym­menten ajan laiton, tai sen poliittista toimintaa on rajoi­tettu enemmän tai vä­­hemmän. 1970-luvulla Egyptin presidentti Anwar Sadat, entinen Muslimivel­jeskunnan jäsen, salli veljeskunnan toi­mia rajoitetusti ja armahti sen pidätettyjä jä­seniä toivoen saa­­­vansa veljeskunnalta tukea vasemmisto-opposi­tiota vastaan, mutta veljeskunta kään­tyi Sa­datia vas­taan tämän solmittua Camp Davidin rauhanso­pimuksen Israelin kanssa vuo­nna 1978, ja lopulta ex-muslimivel­jien perustama Ji­had-jär­jestö (sit­temmin nimel­tään Egyptiläinen islamilainen jihad, EIJ) murhasi Sa­datin 6.10.1981 sheikki Omar Abdel-Rah­­ma­nin annettua siihen oikeuttavan fatwan. (Mai­nitta­koon, että ”sokeana sheikkinä” tun­­nettu, 18.2.2017 menehtynyt Ab­del-Rah­man kärsi Yh­dys­val­lois­sa elin­­kautisran­gais­tusta, jonka hän sai osallisuudesta terrori-iskujen suunnitteluun New Yorkissa.) Sadatin seu­­r­aaja Hosni Mubarak salli Mus­limi­­­veljes­kunnan toi­mia uskon­nollisena ryh­mänä il­man poliit­tista toi­mintaa, mutta muslimiveljet kui­tenkin muodos­tivat poliittisia liittoja, osal­­listuivat par­lamentti­vaa­leihin ”riippumattomina” ehdok­kaina ja esimer­kiksi vuoden 2005 parlamenttivaaleissa onnistui­vat saamaan peräti 20 % äänistä.

egyptianliberalsleftists

Egyptiläiset vihaavat Barack Obamaa ja Hillary Clintonia, jotka tu­ki­vat Mus­li­mi­vel­jes­kun­nan valtaan­nousua arabimaissa.

Kun Muslimiveljeskunta nousi valtaan sen itsensä masinoiman ”arabikevään” mai­nin­geis­­­­sa ja Barack Oba­man tuella ja Mu­ham­mad Mursista tuli kesällä 2012 Egyptin ”en­sim­mäi­­­nen demo­kraat­tisesti valit­tu presi­dentti”, mitä vasemmistomedia ei aikoinaan väsy­­nyt toistamasta, veljes­kun­ta katsoi tilai­­suutensa koittaneen ja aloitti Mursin johdolla rä­vä­­­kät toimet perustuslain muok­­­­kaa­miseksi ja Egyptin muutta­­miseksi shari’a-lakia nou­­­dat­­tavaksi isla­mi­laiseksi val­ti­oksi (Al-Arabiya, 25.5.2012). Vapaus ja oikeus ‑puolueen uu­dek­si puheen­joh­tajaksi loka­kuussa 2012 valittu Saad al-Katatni totesi: ”Muslimi­veljes­kun­ta perusti Va­paus ja oikeus ‑puolueen edustamaan veljeskunnan poliittista han­ket­ta saada valtaan lo­pulta viisas hal­li­tus, joka asettaa voi­­maan is­lamilaisen shari’a-lain” (The Jerusalem Post, 20.10.2012). Veljeskun­nan seuraavana tavoit­teena oli perustaa kali­faat­ti, jonka pääkau­pun­kina toi­misi lopulta Jerusalem (Frontpage, 25.6.2012), ja niinpä Egyptin Muslimi­veljes­kunnan joh­taja Muhammad Badie pai­notti lokakuussa 2012, että ”jihad Jeru­salemin takaisin saamiseksi on jokaisen musli­min velvollisuus” ja että Jeru­sa­le­min val­taus ei onnistu hate-hillary”YK:n käytävillä eikä neuvot­telujen avulla” (The Jerusalem Post, 13.10.2012). Yusuf al-Qara­dawi­, jota pide­tään vel­jes­­kun­nan hen­gellisenä johtajana, oli aiem­min sa­mana vuonna painot­tanut, että shari’a tu­lisi toimeen­panna Egyp­tissä as­teit­tain eikä en­simmäi­sen viiden vuoden aikana vielä pitäisi aloittaa varkaiden käsien kat­ko­mista (Memri, 26.1.2012). Musli­mivel­jes­kunnan opportu­nistiseen johtoon iski kui­ten­kin vauhtisokeus. Mursin itsevaltaiset ot­teet ja veljeskunnan har­joit­tama ter­rori, josta eri­­tyi­sesti kop­tikris­ti­tyt ovat joutuneet kärsi­­mään, johtivat laajoihin protestei­hin ja lo­pul­ta Mursin syr­jäyttä­mi­seen.

Nyt Muslimi­­veljes­­kun­nan toiminta Egyp­tissä on jäl­leen kiel­­letty, Mu­rsi, al-Ka­tat­­ni ja B­a­die on van­git­­tu, ja Inter­pol on anta­nut pi­dä­tys­­mää­­räyk­­sen Qata­ris­­sa ase­ma­­paik­kaan­­sa pitä­väs­tä Yu­suf ­al-Qa­­ra­dawista (HS, 4.7.2013, Daily News Egypt, 6.12.2014). Egyp­tin li­­­säk­­­si Ve­­nä­jä, Sau­di-Ara­bia ja Yh­­dis­ty­­­neet ara­bi­emiir­ikunnat ovat julis­ta­neet Mus­­li­mi­­­­vel­jes­­­kun­­­nan ter­ro­­risti­­­­jär­­jestöksi. Ara­biemi­raat­tien mar­ras­kuussa 2014 julkai­se­malla ter­ro­ris­ti­jär­jes­tö­lis­tal­la on lukui­sia Muslimivel­jes­kun­taan kuuluvia tai sii­hen kyt­kök­sissä olevia jär­­jestöjä, kuten Yhdysvalloissa toimivat MAS ja CAIR (Al-Arabiya, 15.11.2014). Suo­­­mesta listalle on sisäl­lytetty Suo­men isla­mi­lainen yhdys­kunta (Yle, 17.11.2014), jonka julki­suu­dessa tunnettuja edustajia ovat imaa­mi Anas Hajjar ja talous­sot­kuissa ryvettynyt (Kirkko ja kaupunki 6.3.2017), suur­mos­kei­ja­han­ketta ajava, hälyt­­­tä­vistä kytköksistään tun­nettu Pia Jardi. 

The rise and fall of Egypt's MB

Yhteistyö Hitlerin natsihallinnon kanssa

Adolf Hitlerin valtaannousu 1930-luvulla herätti suuria toiveita ympäri muslimi­maail­man. Monet nä­kivät Hitlerin messiaanisena hahmona, joka voisi edesauttaa musli­mien apo­­ka­lyptista missiota tap­paa maailman kaikki juutalaiset edellytyksenä tuomiopäivän koitta­­miselle, ku­ten edellä oli puhetta. Ira­nin us­konoppineet jopa uu­moilivat Hitlerin olevan Mahdi, shiiamuslimien hartaasti odottama myyt­ti­nen 12. imaami, jonka pa­luun on määrä käynnistää edellä mainitut lo­pun ajan ta­pahtu­mat ja jonka on määrä taistella Jee­suksen kanssa ”us­kotto­mia” vastaan ja tappaa ne, jotka eivät suostu käänty­mään islamiin, kunnes koko ih­mis­kunta alistuu noudattamaan shari’aa. (Lue: Israelin–Pales­tiinan konflikti.) Erwin Ettel, Saksan suurlä­hettiläs Teheranissa, raportoi helmi­kuussa 1941: ”Kuu­kau­sien ajan lähe­tystöön on tullut eri lähteistä raportteja, joiden mukaan hen­genmiehet ympäri maa­ta ker­tovat kier­telemättä uskoville vanhoista arvoituksellisista profe­ti­oista ja unista, joiden he tul­kitsevat mer­kitse­vän, että Jumala on lähettänyt 12. imaamin maail­maan Hitlerin hahmossa.” (Küntzel 2010.)

Myös Muslimiveljeskunnan perustaja Hasan al-Banna oli innoissaan Hitlerin menes­tyksestä. Al-Banna oli Hitlerin ja natsien harras ihailija, ja Musli­miveljeskunnan jäsenet muun muassa käänsivät ara­biaksi Mein Kampfin, islamin kontekstiin mukautettuja Der Stür­mer ‑sarjakuvia, joissa juu­ta­laiset esitettiin Al­lahin vihollisina, ja muuta juutalais­vas­tais­ta natsi­kirjal­lisuutta sekä levittivät juuta­laisvi­haa ja salaliittoteorioita liet­so­vaa Siio­nin viisaiden pöy­täkir­jat ‑väärennöstä.

Muslimi­vel­jeskunnalla ja nat­sihallin­nol­la oli paljon yhteistä niin ideologisella kuin käy­tän­nönkin ta­solla: Mo­lemmat vaativat yksilön alis­tu­mista palve­lemaan totalitaarista ideo­logiaa (shari’a/kansal­lissosialismi) ja nou­dattamaan kurin­alaisesti joh­ta­jan käs­kyjä (Füh­­rer­prinzip). Molemmat ta­voitteli­vat maailman­her­ruutta, ylimmän joh­tajan (ka­li­fi/Füh­­rer) hal­lit­se­maa ylikan­sallista impe­riumia, jossa heidän omalla kan­san­ryh­mäl­­­lään (um­ma / die Her­renrasse) on valta-ase­ma suhteessa muihin, alem­piarvoi­siin kan­­san­ryh­miin. Käy­tännön tasolla molem­mat ha­lusivat ku­kistaa bri­tit, ja en­nen kaik­kea mo­lem­­mat vihasivat kiih­ke­ästi juutalai­sia ja halusi­vat hank­kiutua näistä lopul­lisesti eroon. (Brackman 2011.)

Muslimiveljeskun­nalle Hitlerin ja natsien nousu valtaan tarjosi oivallisen tilai­suuden, jota ei yksin­kertaisesti voinut jättää hyödyntä­mättä. Al-Banna kir­joitti sinnikkäästi Hitle­rille kirjeitä, joissa hän il­maisi ihailunsa tätä kohtaan ja halunsa toimia yhteis­työssä nat­si­puo­lueen kanssa. Mo­lempia osa­puolia hyödyttänyt yhteistyö lähti käyn­tiin, ja Muslimi­veljes­kunta alkoi toi­mia natsi­tiedustelun sa­laisena osastona, joka välitti vakoilu­tie­toa brit­ti­joukkojen liikkeistä ja Kairon hallin­non toimista. Vas­tineeksi akselival­loille osoi­te­tusta tuesta natsit muun mu­assa rahoit­tivat edellä mainitun Muslimi­veljeskunnan ”Salai­­sen koneis­ton” pe­rustamista.

Natsit tukivat taloudellisesti ja aseellisesti myös Je­rusa­lemin suurmuftin Hajj Amin al-Hussseiniin­ (1895–1974) jär­jestämää terrori-isku­jen aaltoa Pa­lestii­nan brittiläi­sessä man­daatissa arabikapi­nan aikana 1936–1939. Al-Husseini, Muslimiveljeskun­nan jäsen ja tuon aika­kau­den merkittä­vin islami­lainen hen­gellinen joh­taja Lähi-idässä, oli liet­sonut juuta­lais­ten joukkosur­miin joh­taneita suurimit­tai­sia vainoja ja mellakoita jo aiemmin vuosina 1920 ja 1929, ja natsihallintoon hän oli ollut ensi kerran yhteydessä jo vuonna 1933, jol­loin hän kirjoitti Saksan pääkonsulille Jerusalemissa: ”Muslimit Palestiinan sisä- ja ulko­puo­lella toivottavat tervetulleeksi Saksan uuden [Hitlerin] hallinnon ja toivo­vat fasis­tisen, antidemokraattisen hallintojärjestelmän laajenemista muihin maihin”. Al-Hus­sei­nin Hitleriin kohdistuneesta ihailusta kertoo se, että hän oli koonnut apu­jou­koik­seen 20 000 lapsisoti­laasta koostuvan yksikön Hitler-Jugendin mallin mu­kaisesti, ja hän kehot­ti al-Bannaa­ toi­mimaan sa­moin Egyptissä. Al-Husseini ja hänen seu­raa­jansa jopa omaksuivat natsiter­vehdyksen, kantoivat Hit­lerin kuvia joukkokokouk­sissaan ja pai­nat­ti­­vat ha­karis­tejä kirjalliseen ma­teriaaliinsa. Al-Husseini ta­pasi Adolf Eichmannin syys­kuus­sa 1937 ja oli siitä lähtien säännöllisesti yhteydessä tähän.

Lokakuussa 1937 britit yrittivät pidättää al-Husseinin, jonka kuitenkin onnistui paeta ennen kiinniot­toa. Hän siirtyi Li­bano­niin ja sieltä edelleen Irakiin, jossa hän muun muas­sa järjesti nat­simielisen hallituk­sen avus­tuk­sella far­hu­din eli Bagdadin juutalaisten joukko­sur­man. Eri vaiheiden jälkeen al-Husseini saapui lokakuussa 1941 Roomaan, jossa hän tapasi Mussolinin, ja jatkoi sieltä matkaansa Sak­saan, jossa hän haki natsijohdolta tukea arabien it­senäis­tymis­pyrki­myk­sille, Arabi­lii­gan perusta­mi­selle, pe­rusteilla olleen juutalais­valtion eliminoimi­selle ja yleensäkin ”juuta­lais­on­gelman ratkai­sulle” ara­bimais­sa. Yhtenä hänen keskeisistä tavoit­teistaan oli tai­vutella nat­si­hallinto tuhoa­maan Euroo­pan kaikki juu­ta­laiset, jotta nämä eivät pääsisi hakeu­tu­maan pako­laisina Pa­lestii­nan brit­ti­läi­seen mandaattiin. Pa­lestii­nan brit­ti­läinen mandaatti oli Balfourin­ julistuk­sessa vuon­na 1917 tunnus­tettu alu­eeksi, jonne juu­talai­silla on his­toriallinen oikeus pe­rustaa oma kansal­lisvaltio, mutta Al-Husseini­ halusi päin­vastoin puh­distaa tuon alueen lopulli­sesti kaikista sinne ke­rääntyneistä juu­ta­laisis­ta.

Jerusalemin suurmufti Hajj Amin al-Hussseini ja Adolf Hitler

Je­rusa­lemin suurmuftin Hajj Amin al-Hussseinin ja Adolf Hitlerin tapaaminen 24.11.1941.

Al-Hus­seini tapasi marraskuussa 1941 Hitlerin, joka lupasi tu­hota juu­talais­kom­munistisen impe­riumin Eu­roo­pasta ja van­noi, että myöhem­mässä vai­heessa Sak­sa ottaa ta­voitteek­seen ”juutalai­sen ele­men­tin” tu­hoa­misen Palestii­nan brittiläisestä mandaa­tista. Tuossa vaiheessa ­suurmufti tunnus­tet­taisiin ara­bi­maailman arvo­valtai­sim­maksi edus­­ta­jak­si ja juu­talais­ten tuhoa­minen suoritettaisiin al­-Hussei­nin johdolla tämän salassa valmistele­mien ope­raa­ti­oi­den mu­kaisesti. (Lue: Muistio tapaa­mi­sesta.) Wan­seessa­ 20.1.1942 natsijohtajat tekivät sitten pää­töksen ”lopullisesta ratkaisusta”, Eu­roo­pan koko juuta­lais­väestön tu­hoamisesta. Al-Husseini­, joka oli yksi holokaustin pääorganisoijan Adolf Eichmannin parhaista ys­tä­vistä, yllytti alinomaa tätä kiihdyt­tä­mään juuta­laisten hävit­tä­mistoi­men­pi­teitä (St. Joseph, 13.11.1947). Vuonna 1943 al-Husseini julisti: ”Saksa on päättänyt löytää juu­talaiskiusaan lopullisen ratkaisun, joka te­kee lopun tästä kiusasta maailmassa” (Küntzel 2005).

Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu herätti paheksunnan aallon vasemmisto­valta­mediassa nos­tettuaan esiin suurmufti Hajj Amin al-Husseinin roolin natsien toimeen­­panemassa holo­kaus­tissa, sillä se on ristiriidassa sen vasemmistolaisen narratiivin kans­sa, jonka mukaan muslimit ovat aina viattomia uhreja. (Lue myös: Bryen, 25.10.2015.) (Mainittakoon, että Netanjahu muistaa yllä vää­rin al-Husseinin kuolin­­paikan: al-Hus­seini siirtyi sodan jälkeen Kai­roon mutta ei kuollut siellä vaan Bei­ru­tis­sa vuonna 1974.)

Vuodesta 1941 aina sodan loppuun asti al-Husseini vietti natsi-Saksan val­loittamilla alueil­la Hitlerin kunnia­vieraa­na huippu­natsiup­see­rin asemas­sa. Hän muun muassa val­voi Bosni­assa mus­limien vär­väystä 13. Waffen­-SS-vuo­ris­todi­vi­sioonaan, Hand­scha­riin. Siitä muodostui yksi ­Him­lerin­ SS-joukko­jen fanaat­tisimmista ja pelätyimmis­tä jouk­ko­tu­ho-osas­toista, joka surmasi 750 000 serbi­kristittyä, 60 000 juutalaista (90 % Bosnian juu­ta­laisväestös­tä) ja 26 000 romania. Ber­liinistä Lähi-itään suun­­natuissa ara­bian­kieli­sissä radio-ohjelmis­saan suurmufti­ julisti natsi­myön­teistä ja juuta­lais­vihamie­listä isla­mi­lais­ta propagandaa kehottaen murhaa­maan kaikki juuta­laiset, koska ”se miel­lyt­­tää Alla­hia, historiaa ja us­kon­toa”. (Lue lisää: TMI 21.10.2015.)

Muslimiveljeskunta natsiperinteen jatkajana ja hyödyntäjänä

fatah.png

Ei, kuva EI ole perussuomalaisten puolue­kokouk­sesta vaan Fa­tah-nuor­ten (PLO) ko­koon­tu­mises­ta.

Saksan hävittyä sodan al-Husseini­ pakeni Egyptiin, jossa hän toimi al-Bannan­ va­ra­johta­jana ja Pales­tiinan Musli­miveljeskunnan johtajana ja josta kä­sin hän johti pales­tiina­lais­ara­­bien pyr­kimyk­siä juu­­ta­­lais­­ten tu­hoa­mi­sek­si ja juuri perustetun Israelin valtion hävit­tä­miseksi vuoden 1948 sodassa. Isra­elin voitettua sodan Egyptiin salakuljetet­tiin Otto Skor­­zeny ja joukko muita natsi­up­see­reita kou­lut­tamaan arabeja sissi­sodankäyntiin Israe­­lia vastaan. Al-Husseini järjesti tähän koulu­tukseen nuo­ren egyptiläisen ­suojat­tinsa ja kaukaisen sukulaisensa Jasser Arafatin (1929–2004), josta oli tullut Mus­limiveljeskun­nan jäsen vuonna 1948. Myös Pales­tiinalaishal­lin­non nykyinen presi­dent­ti Mahmud Ab­bas (s. 1935), tais­telijanimeltään Abu ­Mazen­, sai samaisen natsikoulutuk­sen kuin Arafat, ja 1950-luvulla Arafat ja Ab­bas harjoitti­vat Egyp­tissä ku­mouk­sellista ja terrori­toimintaa Mus­limivel­jeskun­nan agent­teina, minkä seurauk­sena mo­lem­mat joutui­vat pakenemaan maasta. Vuonna 1959 Arafat oli mukana sa­laisessa kokouksessa Kuwaitissa, jossa pe­rus­tettiin terro­ristijärjestö ­Fatah. Vuonna 1967 Fatah liit­tyi osaksi vuonna 1964 perus­tettua Pales­tiinan vapautusjärjestöä (PLO), joka perus­kirjassaan oli mää­ritellyt tehtäväk­seen Israe­lin valtion tuhoamisen. Arafat nousi PLO:n johtoon ja toimi myöhemmin Pales­tiina­lais­hallinnon pre­sidenttinä. Arafatin Egyptin ajoilta juontuvat natsiyh­teydet selittä­vät sen, että hänen johtamansa Fatah teki yhteistyötä useiden ex-natsien kanssa, ja vielä niin­kin myöhään kuin vuonna 1969 PLO rekrytoi riveihinsä kaksi entistä natsikoulutta­jaa: Erich Altnernin, Gestapon juuta­laisasioiden johtajan, ja Willy Bernerin, Maut­hau­senin tuhoamisleirillä toi­mineen SS-upseerin (Patterson 2011). Niin edesmennyt Ara­fat kuin Ab­bas­kin ovat avoimesti ylistä­neet oppi-isäänsä al-Husseinia: Arafat kutsui 2.8.2002 suur­muftia­ ”san­ka­riksemme” ja Abbas kehotti tou­ko­kuussa 2013 kaikkia pa­lestii­na­­lais­ara­beja pitä­mään häntä esi­ku­va­naan (Gil-White 2007, Arutz Sheva, 1.6.2013).

Muslimiveljeskunta alkoi 1980-luvulla olla yhä tyytymättömämpi Arafatiin ja hänen hal­lintonsa ah­neuteen ja kor­ruptoituneisuuteen samoin kuin PLO:n liian sekulaariin ideolo­giaan. (Eräi­den arvioi­den mu­kaan Arafatin henkilökohtainen omaisuus oli hänen kuol­les­saan 1,3 miljardia dol­laria.) Niinpä se päätti korvata PLO:n uudella, us­kon­nol­li­sem­mal­la järjestöllä Hamasilla (Harakat al-muqawama al-islamiyya, suom. ”Isla­milai­nen vas­ta­rin­ta­lii­ke”), jonka johtoon nousi sheikki Ahmed Yas­sin. Vuonna 2006 Hamas sai vaali­voi­ton par­la­ment­ti­vaa­leis­sa, mikä johti seuraavana vuonna yh­teenottoon Fatahin kan­ssa. Hamas, joka pitää nyt hallussaan Gazaa, on aktiivisesti eri kei­noin pyrki­nyt anasta­maan vallan Fatahilta myös Län­siran­nalla (eli Juudeassa ja Samariassa) (Tefft 26.2.2013). Taan­noiset mielipidemittauk­set osoittavat, että ylivoimainen enemmistö ”pales­tii­nalai­sista” tukee sotatoimia Israelia vastaan ja puukottamis­­kampanjaa juutalais­ten sur­maa­mi­seksi ja haluaa nähdä Israelin tuhot­tuna ja Palestiinan valtion raken­net­tu­na sen rau­nioille. Mielipidemittaukset osoittavat myös, että Länsi­rannalla Ha­masin kan­natus on li­sään­tynyt ja Mah­mud Abbasin ja Palestiinalaishallinnon kan­natus vähen­ty­nyt, koska näitä pidetään kykenemättö­minä ”palautta­maan miehitetty Pales­tiina” eli Is­raelin val­tion alue ”palestiinalaisten” haltuun. (Gatestone Insitute, 6.1.2016.)

Jos Hamas perustaisi Gazaan keskitysleirejä, kaasukammioita juutalaisten tappa­miseksi ja poltto­uuneja näiden polttamiseksi, reagoisiko Länsi siihen muuten kuin vaatimalla Israelia heikentä­mään puolustustaan? Vastaus on selvä: ”Ei.” Vasem­misto­median ja ”ihmisoikeusaktivistien” kes­keinen huolenaihe Palestii­nan–Israelin konfliktissa on pitkään ollut se, että niin vähän juutalaisia kuolee niin kutsuttujen ”palestiinalais­ten” suorittamissa terrori-is­kuissa.

Muslimiveljeskunnasta al­kunsa saaneista järjestöistä nykypäi­vänä juuri Hamas vaalii näky­vimmin vel­jeskunnan natsiperin­teitä. Taannoin se muun muassa perusti Hitler-Jugend-tyylisiä Al-Futu­wwa ‑taistelukoulutusleirejä lapsille. ”Al-Futuwwa” viittaa saman­nimiseen, Irakissa 1930–1940-lu­vuilla toimineeseen fasis­tiseen nuo­ri­so­liik­keeseen, joka oli aikoinaan hyvissä vä­leissä nat­sipuolueen kanssa (The Commentator, 6.12.2013). Ter­ro­ris­­ti­­jär­­jes­tö Hiz­bollahin tavoin myös Hamas tun­netusti käyt­tää sotilaal­lisissa seremo­niois­saan nat­sitervehdystä, jolla se vies­tit­tää aiko­mus­taan tu­hota juutalaiset.

gbhMerkille pantavaa on, että Hitler naut­tii nyky­ään­­kin suurta suo­siota ym­päri mus­­­­­li­mi­­maa­ilman, ja hä­nen teok­sensa Mein Kampf on edel­­leen best­­seller monis­sa mus­limi­mais­sa (Geller 12.2.2014). Tyypil­linen kä­si­tys mus­­­limien kes­kuu­­­dessa on, että Hitler toimi Alla­­hin juma­lal­li­sena vä­likätenä, joka rankaisi juu­­ta­­laisia nä­iden kapinoin­nista Alla­hia vas­taan, ha­­lut­to­muu­­­des­­ta tun­­nus­taa Muham­mad pro­fee­taksi ja muis­ta Ko­­raa­nis­sa ku­va­­tuis­ta pa­­ran­tu­mat­­­to­­mis­ta, rap­­piol­li­sis­ta omi­nai­­suuk­sista ja vi­oista, kuten edellä todet­­tiin. Yusuf al-Qa­ra­­da­wi, Mus­limi­­veljes­­kunnan hengel­li­nen joh­taja ja sun­ni­maail­­man ken­ties arvo­val­tai­sin uskonnolli­nen joh­taja, to­tesi Al-Jazeera­-kana­valla 28.1.2009: ”Läpi histo­rian Allah on pan­nut ihmi­siä ran­kaise­maan juu­talaisia näi­den tur­mel­tu­­neisuu­den vuoksi. Viimeisen rangaistuksen toimeen­pani Hit­ler. Kaikella sillä, mitä hän teki heille, vaikka he liioit­te­li­vat­kin tätä asiaa, hänen onnistui näyttää heille heidän paikkansa. Tämä oli juma­­lallinen ran­gaistus heille. Jos Allah suo, ensi kerralla se tulee uskovien taholta.” (Memri 3.2.2009.) Mai­nittakoon, että muutama viikko aiemmin (9.1.2009) al-Qara­dawi­ oli ru­koil­lut perjan­tai­saar­nas­saan: ”Oi, Al­lah, nu­jerra tämä sortavien juu­ta­laisten sionis­tien jouk­kio. Oi, Al­lah, älä säästä heistä yhtä­kään. Oi, Allah, laske heidän lukumää­ränsä ja tapa hei­dät vii­mei­seen hen­ki­löön.” (Memri 12.1.2009.)

Muslimiveljeskunnan suhtautumista Hitleriin ja natsismiin leimaa puhtaan ihailun lisäk­si prag­maat­tisuus: Mus­li­mi­vel­jes­kunnalle Hitler natsihallintoineen oli hyödyllinen liit­to­lai­nen, jota se pyrki hy­väksikäyttämään omiin tarkoitusperiinsä, ensi sijassa Israelin ja juu­talaisten tuhoamiseen ja arabi-imperiumin perustamiseen. Tämä sama käytän­nöl­li­nen suh­tautumistapa ilmenee myös nyky­ään Muslimivel­jes­kunnan ja muiden islamin ylivaltaa ajavien tahojen juuta­laisvihamielisessä propa­gan­dassa: pyrki­myksenä on aina löytää sellainen, kulloiseenkin koh­deyleisöön vetoava näkö­kulma nat­seihin, joka parhai­ten edesauttaa Israelin valtion ja juutalaisten tuhoa­mista. Niinpä vaikka monet muslimit suhtautuvat Hitleriin varsin myötämielisesti, se ei suinkaan estä heitä vähättele­mästä tai kieltämästä holokaustia. Etenkin Lähi-idän muslimien kes­kuudessa valtavir­tanäke­myk­senä on sala­liittoteoria, jonka mukaan juutalaiset sepittivät holo­kausti­tarinan kaasukam­mioineen ja polt­touh­reineen tai vähintäänkin liioittelivat holokaustin uh­rien luku­mää­rää omien etu­jensa ajamiseksi, joh­taakseen maailman harhaan, syyllistääkseen ja tur­mel­­lak­seen Lännen, huijatak­seen siltä miljar­deja dollareita korvaukseksi, saadakseen sen tuke­maan Is­ra­elin valtion perustamista ja edistääk­seen tällä tavoin maailman­val­loitus­­pyrki­myksiään (IASHP 2002: 9–16). Toisen muslimien keskuudessa yleisen näke­myk­sen mukaan holokausti ei ole pelkkää juutalaisten sepitelmää, aina­kaan kokonai­suu­des­saan, vaan jonkinasteinen kansanmur­hayritys ta­pahtui ja Länsi on siitä vas­tuussa, ja niin­pä hyvit­tääkseen tekonsa Länsi loi syyllisyyden­tun­nos­taan Isra­elin valtion (IASHP 2002: 13–14). Tämän nä­kemyk­sen esittäjät eivät niinkään harmit­tele ja paheksu itse ho­lo­kaustia vaan sitä, että holokaus­tin toteut­taminen suurmufti al-Husseinin toivomalla tavalla jäi Hit­leriltä kesken. Näi­den molempien narratii­vien keskeinen idea on, että holo­kausti, olipa se todellinen tapahtuma tai pelkkä juutalaisten sepit­tämä tarina, sai Lännen luomaan Israelin valtion, mistä mus­limit saavat nyt epäoikeu­den­mukai­sesti kärsiä, ja näin ollen ho­lokaustin todellisia uhreja ovatkin muslimit, joille tuo vääryys on nyt hyvi­tettävä.

Jamie Glazov (23.10.2015) on tehnyt mielenkiintoisen huomion holokaustin kieltä­jistä: Holokaus­tin kiel­­täminen hämärtää ihmisten moraalista käsitystä hyvästä ja pa­hasta ja valmistaa maape­rää uudelle holokaustille. Holokaustin kiel­täjät ovat järjestään niitä, jotka iloitsevat siitä, että se to­si­asias­sa tapahtui, tai halua­vat, että se tapahtuisi uudelleen. Vastaavasti jihadin kieltäjät mah­dol­lis­ta­vat toi­min­nal­laan jih­adin­ jatku­misen, ja juuri sitä he pohjim­miltaan toivovatkin.

Toisin kuin muslimiyhteisössä Lännen vasemmistolaisessa populaarikulttuurissa Hit­leriä ja natsismia fetisoidaan äärimmäisen pahuuden ilmentyminä, ja ”natsiksi” leimaa­minen on yksi keskei­sistä me­netel­mistä, joilla vasem­mistolaiset hyökkäävät niitä vastaan, jotka kyseenalaistavat heidän utopis­tisen ideologiansa ja jotka siten on vaimen­nettava. Natsien toimeenpaneman ho­lokaustin kiel­tämi­nen ei siis (ainakaan vielä tällä hetkellä) toimisi Län­nen vasemmistolaisessa diskurssissa, koska se heikentäisi va­sem­mis­­ton Hitle­rille antamaa pa­huu­den sädekehää. Niinpä Län­nessä Muslimiveljes­kunta onkin lanseeran­nut narra­tii­vin, jonka mukaan Israel on natsi-Saksaan tai apart­heidin aikai­seen Etelä-Afrik­kaan ver­ratta­vissa oleva rikollisvaltio, juutalaiset ovat nykypäivän ”nat­­seja” ja muslimit heidän uhre­jaan eli ”uusia juu­talaisia”. Tämän nar­ratiivin yllä­pitä­miseksi kaikki Israelin itsepuo­lus­­tukselliset toi­met juu­talais­vä­es­tön suo­jelemiseksi rin­nas­­­tetaan nat­sien sotarikoksiin, Hamasin, Hiz­bollahin ja muiden Isra­elin valtion ja juu­talais­väestön tuhoamista ajavien järjestöjen toimintaa kau­nis­tellaan ja vää­ristellään ”va­paus­­­taiste­luksi” sortajia vastaan, ja näitä tuhoamispyrkimyksiä edistä­vien vasem­misto­lais­ten ääriliikkeiden, kuten New Israel Fundin, BDS:n ja Breaking the Silencen, toi­min­taa kuvataan ”ih­misoikeuksien puolustamiseksi”.

israelequalsnazi

Samaan aikaan toisaalla. Mus­limiveljes­kuntaa edustavat opis­ke­lijat Seattlessa (2014) rin­­nas­ta­vat Is­raelin val­tion natsi-Sak­saan, eivät siksi, että he itsekään uskoi­si­vat tuohon, vaan siksi, että he tietävät tuon ajatuksen toimivan parhaiten Län­nen kulttuurimarxistisessa valtakulttuurissa ja -mediassa. Tämä viesti ei sitä vastoin toi­mi­si Lä­hi-idän ara­bi­ylei­söl­le suun­nat­tu­na, sil­lä Hit­ler ja nat­si-Sak­sa naut­­ti­­vat yhä suu­r­­ta ar­­vos­­tus­­ta Lä­hi-idän mus­li­mien kes­kuu­dessa.   

Se, että vasemmisto­me­­dia vaike­nee mus­­li­mi­järjes­töjen ja ‑yhteisöjen avoi­­mista nat­si­sym­pa­tioista ja pyr­kimyk­­sistä to­teut­­taa juutalaisten kan­san­murha ja sen taustalla ole­vasta us­kon­nollisesta moti­vaa­tiosta, on yksi esimerkki siitä, että va­sem­­misto on uto­pis­ti­sen ideo­lo­­gi­ansa nimis­sä ja rela­tivistis-nihi­lis­tisen maailmankatso­muk­sensa poh­jalta val­mis alen­tu­maan mo­raa­­li­sesti kuin­ka alhai­selle tasolle tahansa tuho­tak­seen Län­nen juu­talais­­kris­til­lisen sivili­saa­­tion, jota se – Mus­limi­velje­skun­nan tavoin – pi­tää syyllisenä mitä moni­nai­simpiin maail­man on­gel­miin, raken­taak­­­seen sitten sen rau­­nioil­­le so­sia­lis­ti­sen, mo­ni­kult­tuu­ri­sen uto­piansa.

***

Tämän kirjoitelmasarjan seuraavassa osassa käsitel­lään Sayyid Qutbin mer­kkiteos­ta Ma’alim fi al-Tariq eli ”Virstanpylväät”.

 

Moskeija, pysäköintijihad… – What the Waqf?!

Shariavapaa vyöhyke

Yksi shari’aan liittyvä olennainen käsite, joka on jäänyt suhteellisen vähälle huomiolle is­la­mi­saa­tio­ta käsittelevissä analyyseissa, on ”waqf”. Sillä viitataan johonkin, minkä muslimit ovat ”py­hit­tä­neet” islamille ”tuomiopäivään” asti. Tämän artikkelin alussa kerrataan waqfin perusidea, jota on aiemmin käsitelty artikkelissa Israelin–Palestiinan konflikti, ja sen jälkeen tarkastellaan, kuinka mus­li­mit pyhittävät islamille yhä uusia alueita julkisesta tilasta Dar al-harbissa.

”Muslimisukupolville tuomiopäivään asti pyhitetty”

Tietyssä yhteydessä termillä ”waqf” viita­taan islamilaiseen säätiöön, tarkemmin sanot­tuna hyvän­tekeväi­syys­lah­joi­­tukseen, kuten raha­summaan, kiinteistöön tai maa-alueeseen, jonka tuotot, tulot ja käyt­töoi­keus on säätiön kaltaisella jär­jestelyllä ikuisiksi ajoiksi pyhi­tetty ja rajattu yksinomaan jo­honkin ”oikea­mieliseen”, musli­mien ja islamin etua hyö­dyttä­vään tarkoituk­seen ja jota on hallinnoi­tava shari’an tarkoin mää­räämällä tavalla. Waqfin perusidea on, että se on jotain, mikä on pyhitet­ty yksinomaan islamille ja muslimeille aina aikojen loppuun asti.

Waqfeja eivät kui­tenkaan ole ainoastaan hyvän­teke­väisyyteen annetut lahjoi­tukset vaan ylipäätään kaikki sel­lai­set tilat, alu­eet ja rakennukset, jotka musli­mit ovat joskus sota- ja ryöstöret­kiensä aikana onnistuneet val­loittamaan tai saamaan muulla ta­voin haltuunsa. Shari’a edel­lyttää, että tällaista vallattua ti­laa ei saa enää koskaan luo­vut­taa kafireiden eli ”uskottomien” hal­tuun. Jos se kuiten­kin menetetään, musli­mien velvolli­suutena on valloit­taa se takaisin, tarvittaessa väki­valloin, ja pakottaa hallittavaksi jälleen shari’an määräysten mu­kai­sesti. Kuten sun­nimuslimien vaikutusvaltaisim­piin us­konoppineisiin kuu­luva sheikki Yusuf al-Qaradawi on to­dennut: ”Tuu­maakaan isla­min maasta ei saa jäädä uskottomien ja val­loitta­jien haltuun” (Al-Aqsa Voi­ce, 12.10.2010). Jihadin muotoa, joka tähtää waqfin puolustamiseen kafireita vastaan tai waqfin takaisinvaltaukseen kafireilta, kutsu­taan ”ribatiksi”. ”Waqf-alue” eli yksinomaan muslimeille ikuisiksi ajoiksi pyhitetty alue ja ”ribat-alue” (Ard al-Ribat) eli islamin alue, jonka puolesta muslimit ovat velvollisia taistele­maan kafireita vastaan, ovat näin ollen termejä, jotka viittaavat käytännössä yhteen ja samaan asiaan. Mainittakoon, että siinä missä jihadistista yleisellä tasolla käytetään arabiankielistä termiä ”mujahid” (tai mon. mujahidin, joka on suomessa vakiintunut yksikkömuodoksi), ribatia käyvästä jihadistista voidaan käyttää termiä ”murabit” (mon. murabitun).

Israelin–Palestiinan konflikti. Klikkaa ja lue uusi artikkeli!Esimerkkejä muslimien menettämistä ja nyt kafireiden hallitsemista waqf-alueista ovat Tšetšenia, Ibe­rian niemimaa, Intian niemimaa ja Israel. Israelin valtio perustettiin vuonna 1948 alueelle, joka oli toimi­nut vuosituhansien ajan juutalaisten kotimaana jo siinä vaiheessa, kun muslimi­joukkiot ensi kerran val­loittivat sen kalifi Uma­rin johdolla 630-luvun jälki­puolis­kolla. Heti perustamispäivästään 14.5.1948 läh­tien Israel on ollut muslimien toistuvien sotatoimien ja tuhoa­misyritysten kohteena. Muslimit eivät tunnusta Israelin valtion olemassaoloa vaan kutsuvat sitä ”sionistiseksi läsnäoloksi” tai ”miehitykseksi” Palestii­nassa, vaikka alueella ei koskaan ole ollut mi­tään ”Palestii­naa”, puhumatta­kaan ”palestiinalaisista” (lue: Israelin–Palestiinan konflikti).

Joka tapauksessa Hamasin peruskir­jan artik­lassa 11 selite­tään: ”Pales­tiina on islamilai­nen waqf-maa, joka on pyhitetty muslimisu­kupolville tuomio­päi­vään asti. (…) Tämä on Palestiinan maan asema is­la­milaisen sha­ri’a-lain mukaan, ja sama pätee kaik­kiin muihin­kin muslimien voi­makeinoin val­loittamiin mai­hin, koska (isla­milaisten) val­loitusten ai­kana muslimit pyhitti­vät nämä maat muslimisuku­pol­ville tuomiopäi­vään asti.” Waqfin ja ribatin merkitystä palestiinalaisten ja israelilaisten välisessä konfliktis­sa käsitellään tarkemmin artikkelissa Israelin–Palestiinan konflikti.

Yusuf Abu Snina, Palestiinalaishallinnon hengenmies, tähdentää, että ”muslimi-Palestiina” (ts. koko Is­rae­lin valtio) on islamilainen maa ja se, joka luopuu siitä, päätyy helvettiin (PATV, 8.9.2000). Ei siis ihme, että Is­rae­lin val­tion tun­nus­ta­mista edel­lyt­tä­vä kah­den val­tion mal­li ei ole mus­li­mien mie­leen.

”Maa kuulu niille, jotka asettivat sinne Allahin lain”

Itse asiassa muslimit katsovat, että koko Maa alun alkaenkin kuuluu yksinomaan vain heille ja että Allahin heille määräämänä velvollisuute­na on taistella kaikkia muita ihmisiä vastaan, kunnes nämä alistuvat muslimien ylivallan alle ja tottelevat shari’an määräyk­siä (RoT o9.0-9.3). (Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikkien olisi käännyttävä islamiin, sillä toimiakseen islamin yhteisö tarvitsee myös työtä tekeviä orjia ja dhimmejä eli kris­tit­ty­jä ja juu­ta­laisia toisen luokan kansalaisia, joilla on lähes olemattomat kansalaisoikeudet ja jotka joutuvat maksamaan nöyryyttävää jizya-suojelurahaa välttyäkseen tulemasta tapetuiksi tai orjuutetuiksi.) Hadithin mu­kaan (Sahih Buk­hari 5:53:392) ”…maa kuuluu Allahille ja hä­nen lähettiläälleen…” ja Koraanin jae 7:128 ju­lis­taa: ”… maa kuu­luu Alla­hille, ja Hän an­taa sen perinnöksi, kenelle palvelijois­taan tahtoo. Lopulta hurskaat me­nestyvät.” Sheikki Mu­hammed Salih Al-Munajjid selittää (Islam QA:7726): ”Maa ei kuulu ihmi­sille, jotka asui­vat siellä ensin, vaan niille, jotka asettivat sinne Allahin lain. Allah loi Maan ja Hän loi ihmiset palvomaan Alla­hia Maassa ja perusta­maan sinne Allahin uskonnon, lain ja määräykset.”

The World is not only for Muslims

”Maailma ei kuulu ainoastaan muslimeille”, protestoivat burmalaismunkit. Muslimien Allahin nimissä toimeenpanemat brutaalit murhat, joukkosurmat, tuhopoltot ja joukko­raiskaukset Thaimaassa, Myan­marissa, Sri Lankassa, Intiassa ja Bangladeshissa ovat saaneet muiden uskontokuntien edus­ta­jat nou­semaan ajoit­tain jämäk­­kään vastarintaan puolus­taak­seen nai­siaan ja lap­siaan, ihmis­oikeuksiaan ja vapauk­siaan, mistä syystä länsi­mai­nen va­sem­misto­media on lei­mannut hei­dät mus­li­me­ja sor­ta­vik­si ekstre­misteiksi ja rasis­teiksi.

Edellä mainittu käsitys ilmenee myös siinä, kuinka islam jakaa Maan kah­teen vaikutuspiiriin: islamin alueeseen (Dar al-islam) ja sodan alueeseen (Dar al-harb). Dar al-islam tarkoittaa muslimien kontrolloimaa aluetta, jossa noudatetaan shari’aa, Dar al-harb puolestaan aluetta, jota hallitaan ihmisten laatimien lakien mukaisesti ja jonka siten katsotaan olevan sota­tilassa Al­lahin tahtoa vastaan. Dar al-islamin velvollisuutena on käydä sotaa Dar al-harbia vastaan, kunnes kaikki kansakunnat ovat alistuneet shari’an määräyksiin.

Profeetta sanoi: “Minut on mää­rätty taistele­maan ihmi­siä vastaan, kunnes he todis­tavat, että ei ole muuta juma­laa kuin Al­lah ja että Mu­ham­mad on Hä­nen palvelijansa ja Hänen lähetti­läänsä, suuntaa­vat kasvonsa qiblaamme (ru­koussuun­taamme) kohti, syö­vät mitä teu­ras­tamme ja ru­koilevat taval­lamme.” (Sunan Abu-Dawud, Ki­tab Al-Jihad, 14: 2635)

Hän (Allah) on lä­hettänyt lä­hetti­läänsä (Muham­madin) tuomaan johda­tuk­sen ja to­tuuden us­kon­non (islamin) saattaakseen sen voittamaan kaikki muut us­konnot, vaikka se on vastoin vää­rä­uskoisten (moni­juma­laisten, pa­kanoi­den, epä­ju­ma­lan­palvojien ja ateistien) tah­toa. (Koraani 9:33)

Taistelkaa heitä vastaan, kun­nes epäjumalia ei enää pal­vota, vaan yksin Al­la­hia (koko maail­massa), mutta jos he herkeävät (palvomasta muita Allahin li­säksi), tietää Al­lah, mitä he teke­vät. (Koraani 8:39)

Muham­madin kuolemaa (v. 632) seu­rannei­den vuosikym­menten aikana islam levittäytyi nopeasti Bysan­tin, Per­sian ja Länsi-Euroopan alueille. Ara­bimusli­miar­meijat hyökkäsivät Lähi-idän maihin, valloittivat nykyisen Irakin ja Iranin alueet, viilettivät sitten Pohjois-Afrikan yli Es­panjaan ja Rans­kaan asti. Mus­limien hyökkäys saa­tiin lopulta pysäytettyä Poitiers’n/Toursin taistelussa lähellä Pa­riisia vuonna 732. Idässä jihad levisi sy­välle Keski-Aasiaan.

Jihadin ensimmäinen suuri aalto: arabit, v. 622–750Jihadin ensimmäinen suuri aalto: arabit, v. 622–750

Jihadin toinen suuri aalto (1071–1683), josta vastasivat ottomaanit, eteni Euroopassa pisimmillään Wienin epä­­on­nis­tu­­nei­siin val­­tausyrityksiin vuosina 1529 ja 1683. Idässä muslimit tunkeutuivat Intian niemimaan läpi Kaak­kois-Aa­siaan.

Jihadin toinen suuri aalto: turkkilaiset, v. 1071–1683Jihadin toinen suuri aalto: turkkilaiset, v. 1071–1683

Muhammadin aloittama jihad Allahin asian puolesta eli koko ihmiskunnan alistamiseksi shari’an määräyksiin on nyt jatkunut jo lähes 1 400 vuotta, eivätkä musli­mit ole koskaan tulleet ajatelleeksi, että heidän tulisi val­loi­tus­his­to­rian­sa joh­dosta tuntea pienintäkään syyllisyyttä tai olla vel­vollisia jotenkin hyvittämään tekemänsä vää­ryydet, kansanmurhat, ryöstöt, raiskaukset, orjuutukset, puhumattakaan siitä, että he tuntisivat syyllisyyttä Afrikassa yhä harjoittamastaan orjakaupasta, (ks. myös aihetta käsittelevä saksalainen dokumenttifilmi) vaan päinvas­toin he ovat yl­peitä historias­taan ja haluavat mah­dol­li­sim­man pian vallata menettä­mänsä waqf-alu­eet takaisin, mistä osoituksena ovat rajat, joita uudelle kali­faatille on ensi vai­heessa eri suun­nitel­missa hah­­moteltu (Mail Online, 1.7.2014):

Kalifaatti-suunnitelma

Kalifaatiksi julistautuneen Islamilaisen valtion (IS, ent. ISIS) kunnianhimoinen suunnitelma kalifaatin laajenemisesta vuoteen 2020 mennessä. Sen jälkeen kalifaatin on määrä jatkaa laajenemistaan.

Jihadia voidaan käydä monin eri menetelmin, kuten verbaalisesti, taloudellisesti, median välityksellä ja aseel­li­sesti. Sitä voidaan käy­dä niin avoi­mesti kuin kät­ke­tystikin – käyt­tämäl­lä ove­luutta, har­hau­tusta ja valeh­telua, hyöd­yntä­mällä kafi­rei­den hy­vä­us­koi­­suut­ta, vapauksia ja yhteis­kunnal­lisia insti­tuu­­tiota hei­dän puolustuksensa heikentä­miseksi ja shari’an levit­tä­miseksi. Joka tapauksessa lähes poik­keuksetta alueilla, joissa muslimit ko­ke­vat ole­vansa tar­­peek­si vahvoilla suh­tees­sa kafirei­hin, kuten esimerkiksi Malissa, Nigerias­sa, Kamerunissa, Keski-Afrikan tasavallassa, Sudanissa, Keniassa, Keski-Aasian mais­sa, Kiinassa, Afganistanissa, Pa­kis­ta­nis­sa, Kash­mi­ris­sa, Sri Lankassa, Bang­la­deshissa, Myanmarissa, Thai­maas­sa, Ma­le­sias­sa, Filip­piineillä, Indo­nesias­sa ja tie­ten­kin Lähi-idän mais­sa, käynnissä on aseel­linen jihad (qitaal) kafi­­reita – mukaan luet­­tuna kafireiksi ju­lis­tet­tuja muita mus­limeja – vastaan. Ks. Bill Warnerin Youtube-esi­telmä is­la­min val­­­loitus­­histo­ri­asta, jon­­ka uhreina on tähän mennessä kuol­lut yhteensä noin 270 miljoonaa ihmistä: 60 miljoo­naa kristit­­tyä, 80 miljoo­naa hindua, 10 miljoo­naa buddha­laista ja 120 mil­joo­naa afrikka­laista kristittyä tai animistia. Mie­len­kiin­toi­nen yksi­tyis­koh­ta on, että vuodesta 2005 läh­tien jiha­distit ovat tap­­paneet selvästi enem­­män ”us­kon­hylkääjiksi” (murtad), ”teesken­telijöiksi” (munafiq) tai ”poik­kea­viksi” syytettyjä muslimeja kuin ei-muslimeja (ks. kohdasta 37:20 eteenpäin). Ks. iranilaisen PressTV:n sivulla oleva brutaali video, jossa ISIL-ryhmän uskonsoturit teloittavat ”poikkeavia” eli shiiamuslimiteinejä.

”Ensimmäinen vaihe on pysäköintijihad”

Pysäköintijihad

Muslimien jihad uusien alueiden valtaamiseksi ja pyhittämiseksi islamille on jatkuvaa toimintaa, joka ei ilmene ainoastaan globaalilla vaan myös paikallisella tasolla ja hyvin arkisessa kanssakäymi­sessä muslimien kanssa. Yleensä kafireiden asuinalueille muuttavat muslimit ovat aluksi varsin maltillisia ja pidättyväisiä teeskennellen ystävällisyyttä kafireiden pettä­miseksi ja islamin asian edistä­miseksi (3:28, 16:106, Islam QA:59879). Tässä vaiheessa muslimimiesten on luvallista ja jopa pakollista pukeutua kafireiden tapana, jos se palvelee islamiin kutsumista tai kafireiden salaisuuksien selville saamista:

Mitä tulee siihen vaa­ti­muk­seen siitä, että mus­li­mien on käy­tet­tävä vaat­teita, jotka eroa­vat kuffa­rien (us­kotto­mien) vaat­teista, niin op­pi­neet ovat sal­li­neet poik­keuk­sen, kun musli­mit elävät dar al-har­bissa (”so­dan alu­eella”, ts. ei-mus­limi­maissa) tai kun tarkoi­tuk­sena on hyö­dyttää musli­meja. Sheikki al-Islam Ibn Taymiyah on sano­nut: “Kun mus­limi elää ei-musli­mi­maassa (olipa maa isla­mille viha­mieli­nen tai ei), hänen ei odo­teta eroa­van heistä (kuffa­reista) ul­koi­selta ole­muk­sel­taan, koska siitä voi koi­tua hait­taa. On suosi­telta­vaa ja jopa pakol­lista, että mies näyt­tää toi­si­naan heiltä, jos se palve­lee jo­tain us­kon­nol­lista tar­koi­tusta, kuten isla­miin kut­su­mista tai hei­dän salai­suuk­siensa sel­ville saa­mista, jotta niis­tä voi ker­toa musli­meille, hei­dän mus­li­meille ai­he­utta­mansa va­hin­gon tor­ju­mista, ja muita hyö­dylli­siä tarkoi­tuksia. Mutta musli­mi­maissa, joissa Allah on ai­heut­tanut Hä­nen us­kon­tonsa olla val­lassa ja joissa kuffa­rit ovat alem­piar­voi­sessa ase­massa ja mak­savat jizyaa (ei-mus­li­mien mak­sa­maa suojelurahaa, ”veroa”), mus­li­mien on pa­kol­lista näyt­tää erilai­silta kuin kuffa­rit.” (Iqti­daa’ al-Si­raat al-Musta­qeem, 1/418) (Islam Q&A:2322)

Tyypillisesti muslimimaa­hanmuut­ta­jat ja ‑kään­nyn­näi­set pyhittävät islamille ensin omat kotinsa ja moskeijansa. Vähitellen kuitenkin he ja heitä seuraavat sukupolvet alkavat suuntautua yhä enemmän ulospäin ja vaatia itselleen yhä laajempaa osuutta julkisesta tilasta. Pitäen itseään muita ylempiarvoisempina ihmisinä, joille Allah on antanut etuoikeutetun aseman palkkioksi alistumisesta hänen määräyksiinsä ja jihadista hänen asiansa puolesta (al-jihad fi sabil Al­lah), muslimit edellyttävät myös muiden, alempiarvoisten ihmisten alistumista shari’an määräyksiin ja vaativat uskon­non­vapauteen vedo­ten itselleen erivapauksia ja etuoikeu­tettua kohtelua, olipa kyse sit­ten shari’an ja jihadin kritisoin­nin kiel­tämisestä, rukoilemisesta työaikana, naisten pu­keutumisesta ja työasuista, naisten ja opaskoirien kuljettamisesta takseissa, vaimo­jen luku­määrästä ja pakkoavioliitoista, uimahal­li­vuoroista, pank­kilainois­ta, halal-ruoasta, tyttöjen koululiikunnasta, lasten su­kuelinten silpomisesta ja niin edelleen (lue: Mitä islam todella on?). Erityisen selvästi tämä ilmenee alueilla, joihin on syystä tai toisesta kerääntynyt paljon muslimiasukkaita. Yhtenä yllykkeenä muslimien keskittymiselle tietylle alueelle on sinne perustettu moskeija.

Sam Solomon, ex-muslimi ja tunnettu shari’a-lain asiantuntija, kertoo moskeijan merkityksestä isla­missa (Ot­tawa, 7.6.2010).

On huomattava, että toisin kuin kirkot ja synagogat moskeijat eivät ole pelkkiä kokoontumispaikkoja hartauden harjoittami­sta varten vaan ennen kaikkea musli­mien ylivaltaa symboli­soivia voitonmerk­kejä, sotilas­po­liit­tisia komentokeskuksia (Solomon & Alamaqdisi 2006) ja usein myös ase- ja ammusvarastoja (IDF Blog, 1.8.2014). Kuten Turkin pääministeri Erdogan vuonna 1998 totesi: ”Mos­kei­jat ovat parakkejamme, kupolit kypä­riämme, minareetit pistimiämme ja uskovat so­ti­lai­tam­me.” Moskeijan merkitys islamin ylivallan symbolina ilmenee muun muassa arabiöljyrahoitteisten mega­mos­kei­joiden rakennus­buumissa ympäri Euroop­paa ja siinä, kuinka mus­li­­meil­la on ta­pa­na pys­tyttää moskeijoita ja islamilaisia kes­kuksia suoraan toisten uskontojen pyhien paikkojen päälle. Tunnettuja esimerkkejä tästä ovat Hagia Sophia ‑moskeija Istanbulissa, al-Aqsa- ja Kalliomoskeija Je­­ru­sa­le­min Temp­pelivuorella ja Córdoban moskeija­komp­leksi. (Sharia the Threat to America, s. 91–93.)

Vuonna 2011 jul­kaistun tutki­muksen mukaan 100 sa­tunnai­sesti vali­tusta yh­dysvalta­laismos­keijasta 51 %:ssa oli tar­jolla ”an­karasti väkival­taa liet­sovia” tekstejä, 30 %:ssa oli tar­jolla ”maltilli­sesti vä­kivaltaa lietsovia” tekstejä ja 19 %:ssa ei ollut lain­kaan tar­jolla väki­valtaisia tekstejä. Ensiksi maini­tuista moskei­joista 98 %:ssa oli tarjolla terroris­min ra­hoittami­seen yl­lyttävvää materi­aalia, toiseksi maini­tuista moskei­joista 97 %:ssa oli tarjolla tällaista materi­aalia, kun taas vii­meksi maini­tuista moskei­joista vain 5 %:ssa oli tällaista materi­aalia. Moskei­joissa, joissa imaa­mien ja uskon­harjoitta­jien käy­tös ja ul­koinen olemus ilmensi shari’an tiukkaa noudat­tamista, oli muita todennä­köisem­min esillä väkivalta­myöntei­siä teks­tejä. 85 %:ssa näistä moskei­joista imaami suositteli sellaisten tekstien opiske­lua, ja sitä to­dennä­köisem­pää tämä oli, mitä sel­­vem­min mos­kei­ja il­men­si shari’an tiukkaa noudat­tamista. Väkival­taisten tekstien opiskelua suositel­tiin 93 % niistä moskei­joista, joiden imaa­milla oli perintei­nen täys­parta, ja 96 %:ssa niistä moskei­joista, joissa ru­kousrivit olivat suorassa. 51 % moskei­joista kutsui vieraile­via imaa­meja, joi­den tie­dettiin julistavan väkival­taista ji­hadia, ja todennä­köisintä tämä oli niissä moskei­joissa, joissa oli tarjolla väkivalta­myön­teistä materi­aalia. Li­säksi nii­den mos­keijoiden kävijäkeskiarvot, joissa oli ”anka­rasti väki­valtaan lietso­vaa” ma­teriaalia, olivat sel­västi kor­keimmat (kävi­jäkes­kiarvo 118). Toiseksi suosi­tuimpia olivat ”maltilli­sesti vä­kival­taista” materi­aalia tar­jonnet moskei­jat (kävi­jäkes­kiarvo 60), ja vähiten kävijöitä oli mos­keijoissa, joissa ei ollut lainkaan tar­jolla väki­valtaan yllyttävää materi­aalia (kä­vijäkes­kiarvo 15). (Kedar & Jerus­halmi 2011.) Kuuntele myös so­ma­lialais­syn­tyi­sen Mona Walterin huoles­tuttavia koke­muksia Ruot­­sin mos­kei­joista ja imaa­meista, jotka saarnaavat vihaa ruot­sa­lais­ta yhteis­kun­taa koh­taan ja yllyttävät musli­meja ji­hadiin ka­fireita vas­taan (Dispatch Int 29.6.2014). Jat­kuvien tap­pouh­kausten koh­teeksi joutu­nut ja henkilöl­lisyyttään vaihta­maan joutunut Walter us­koo, että Ruot­silla voi olla edes­sään sisäl­lis­sota. Miksi tilanne olisi toisenlainen Suomen mos­kei­jois­sa?

Dispatches: Undercover Mosque on do­kumentti­elokuva, joka paljastaa musli­mien kak­si­naa­mai­­suu­den: se, mitä musli­mit puhuvat moskei­jois­sa, on jotain aivan muu­ta kuin se, mitä he puhu­vat jul­ki­­ses­ti län­­si­mai­ses­sa me­dias­sa. ­Ks. myös Dispatches: Undercover Mosque – The Return.

Mitä sitten tapahtuu, kun moskeija perustetaan uudelle alueelle? Länsi-Euroopan ja Pohjois­maiden kokemusten perusteella moskeija toimii sillanpääasemana, josta käsin islamin vaikutuspiiri laajenee ympäristöön siten, että muslimit ottavat vähitellen haltuunsa moskeijan lähitienoot katu kadulta, asunto asunnolta, kerrostalo ke­rros­ta­lol­ta, kortteli korttelilta. Tällaisilla laajenevilla muslimialueilla on taipumus rappeutua ghetoiksi, joissa sosiaaliset ongelmat ja rikokset lisään­tyvät, kiinteistöjen arvo romahtaa, ei-muslimilapsia ja myös opettajia kiu­sa­taan, ha­ka­taan ja ryös­te­tään kou­luissa ja kaduilla, kaupat joutuvat lopettamaan toimintansa ja joista kantaväestö lopulta pakenee (nk. white flight). Isäntä­yhteis­­kun­­taan so­peutu­masta kieltäy­tyvät, län­si­mai­sia arvoja ja koulutusta halveksivat mus­li­mit pyhittävät ne islamin alueiksi, joissa noudatetaan maan lain­sää­dännön kanssa risti­riidas­sa ole­vaa ja sen syrjäyttävää shari’a-lakia. Silloin kun pahaa aavis­tamat­tomat ei-mus­li­mit ek­syvät tällaiselle alueelle, muslimit osoittavat omaa yli­val­taansa vaa­ti­malla heitä käyttäytymään siellä shari’a-lain mukaisesti. Niinpä alkoholia alueella nauttivat tai koiria ulkoiluttavat henkilöt, puhumat­takaan sek­su­aa­li­vä­hem­mis­tö­jen edustajista, voivat tulla piestyiksi ja hun­nut­tau­tu­mat­tomat, normaaliin ke­sä­vaa­te­tuk­seen pukeutuneet naiset voivat odottaa joutuvansa jatkuvan seksuaalisen häirinnän kohteiksi. Kuten Köö­pen­­ha­mi­nan muf­ti Sha­hid Mehdi ko­rosti vuonna 2004, naiset, jotka kieltäytyvät käyttämästä hun­tua, ”ker­jäävät raiskausta”. Aus­t­ra­lian joh­ta­va mus­­li­mi­­op­­pi­nut sheik­ki Taj el-Din al-Hi­lali puo­les­taan to­­tesi vuon­na 2006, että nai­set, jotka eivät käytä hijabia, ovat kuin sek­suaa­lista hyök­­käys­tä ker­­­­jää­vää ”peit­tä­­mä­tön­tä li­­haa”. (Lue: Huntu vai huora?)

Mikä pahinta, yhä useammissa tapauksissa muslimeja pelkäävät poliisi- ja muut viranomaiset ovat Länsi-Euroopassa yksinkertaisesti lakanneet ylläpitämästä yleistä järjestystä ja turvallisuutta tällaisilla alueilla ja siten käytännössä luovuttaneet niiden hallinnan muslimijengeille ja shari’a-lain mukaisia fatwoja ja tuomioita jakaville imaameille: turvallisuus- ja pelas­tusviran­omai­set välttelevät viimeiseen asti menemästä näihin enklaaveihin, joissa heitä usein odottaa kivisade, eivätkä poliisiviran­omai­set tutki niissä tapahtuvia ei-muslimeihin kohdistuvia rikoksia peläten rasistiksi leimautumista ja potkuja. Pisimmälle tämä kehitys, jossa valtiovalta on luopunut omas­ta su­ve­reni­tee­tistaan shari’a-kontrolloiduilla muslimialueilla, on eden­nyt Rans­kassa, mutta ainakin Iso-Bri­tan­nia, Sak­sa, Ruot­si ja Belgia seu­raa­vat ko­vaa vauh­tia perässä.

Dokumentti Ranskan no go -alueista, joiden ongelmilta islamofiilinen vasem­mistoeliitti, -media ja mus­­li­me­ja pelkäävät viranomaiset ummistavat tietoisesti silmänsä, ja rans­ka­lais­­nuor­ten shari’aa vastustavasta Géné­ra­tion Iden­titaire -liikkeestä (CBN News, 11.4.2014).

Law and Freedom ‑säätiötä edustava Gavin Boby on kertonut muslimialueiden muodostumisproses­sista Isossa-Britanniassa ja siitä, kuinka valtava tragedia moskeijan ilmestyminen on erityisesti työväenluokan asuinalueelle, jossa ihmiset ovat syntyneet, kasvaneet ja raataneet koko elämänsä pitäen sitä omana kotiseutunaan. Sitten yhtäkkiä he huomaavatkin sen muuttuneen joksikin aivan muuksi. Moskeijan perustamisen jälkeen lähiseudun kiinteistöjen arvo tippuu yhdessä yössä 10 %:ia ja sen jälkeen vuosittain aina 10 %:ia, kunnes muu­ta­man vuo­den ku­lut­tua niiden arvo on laskenut puoleen. Omaisuus, jonka pienituloiset ihmiset ovat vaivalla elä­mänsä aikana hank­kineet ja sijoit­taneet asun­toonsa, häviää kuin tuhka tuuleen. Lukuisten kertomusten pohjalta Boby toteaa, että moskeijaa ympäröivän alueen muuntuminen shari’a-kontrolloiduksi muslimialueeksi tapahtuu yleen­sä nel­jässä vaiheessa. Seuraava kuvaus mukailee pääkohdiltaan hänen havaintojaan (keskeiset lähteet: alla mai­ni­tut Bobyn esitelmät ja En­za Fer­reri 29.4.2013, David Solway 9.2.2014):

  • Ensimmäinen vaihe on pysäköintijihad. Erityisesti perjantai-iltapäivisin ja muslimien juhla­pyhien aikana mus­limit eivät ainoastaan valtaa moskeijan lähistöllä olevia laillisia pysäköintipaikkoja vaan pysäköivät autonsa myös ajoteille, yksityisille parkkipaikoille ja pihoille es­täen alueen asukkaita pysäköimästä omia autojaan ja liikkumasta omilla autoillaan. Uhrin rooliin heittäytyvät muslimit valittavat, että pysäköintivirhemaksut ovat ”rasistisia” ja ”syrjiviä”, koska ne estävät heitä har­joit­ta­mas­ta hei­dän us­kon­toaan, eivätkä viranomaiset ja pysäköinninvalvojat uskalla puuttua virhepysäköintiin mos­kei­jan ympäristössä. Kaikkien mui­den kuin mus­li­mien on järkevää muut­taa alueelta pois jo heti tässä vai­hees­sa.
  • Toinen vaihe on dominointivaihe eli ”Haista vittu, ämmä, tämä on meidän alue!”-vaihe, jossa moskeijassa käy­vät ja alueelle muuttaneet muslimit julistavat entistä uhmakkaammin, että alue on nyt heidän alueensa, jolla he tekevät mitä lystäävät eivätkä muut voi heitä pysäyttää. Koirien ulkoiluttaminen, hameen käyt­tä­mi­nen tai alkoholin naut­timinen alueella muodostuu turvallisuusris­kiksi, ja erityisesti alueella asuvat ja yksin liikkuvat ei-musliminaiset tuntevat olon­sa turvattomiksi ja ahdistuvat kohtaamastaan seksuaalisesta häi­rin­näs­tä.
  • Kolmas vaihe on muovikassivaihe eli ”Painu helvettiin täältä!”-vaihe. Sen aikana erityisesti alueen se­nio­ri­väes­töä painostetaan hellittämättä myymään kiinteistönsä. Etuovelle ilmaantuu kaksi muslimimiestä, joilla on muovikassi täynnä seteleitä, joita he tarjoavat maksuksi kiinteistöstä, ja myös tuntemattomat, pelottavan oloiset henkilöt, joilla ei todellisuu­dessa ole aikomus­takaan ostaa kiinteistöä, alkavat ehdotella sen myy­mis­tä. Tarjottu summa on mark­­kina-arvoa selvästi alhaisempi, yleensä neljäs­osa–puolet markkina-arvosta, ja miesten viesti on, että ”kukaan valkoinen henkilö” ei ainakaan osta sitä, joten on vain paljon parempi myydä se heille. (He ovat oikeassa siinä, että kukaan muu kuin muslimi ei sitä ainakaan osta, sillä kiinteistön arvo tulee vain laskemaan ja se olisi huono sijoitus.) Painostus ja pelottelu saavat suuren osan ihmisistä myy­mään kiinteistönsä tässä vaiheessa ja muut­ta­maan pois alueelta, ja se onkin käy­tän­nössä ainoa jär­ke­vä ratkaisu, sillä asiat eivät voi mennä kuin huonom­paan suuntaan.
  • Ne, jotka eivät lähde, joutuvat kohtaamaan neljännen vaiheen, joka on ahdisteluvaihe. Heidän ikkunoitaan rikotaan, tv-kaape­leitaan katko­taan, autojaan vandalisoidaan, postiluuk­kuihin tungetaan roskia, ja kun ahdis­telun koh­teeksi jou­tu­nut henkilö kääntyy hädissään poliisin puoleen, hänelle vas­tataan: ”Anteeksi vain, rou­va, mutta mielestämme tähän rikokseen ei liity mi­tään rasistista.” Yleensä tässä vaiheessa näiden se­nio­ri­asuk­kai­den omat lapset pa­kot­tavat heidät muuttamaan pois alueelta, koska siellä on yksin­­kertaisesti mah­dotonta enää asua. (Ks. eräs esimerkki tällaisesta häirinnästä.)

Gavin Boby kertoo, kuinka muslimit valtaavat mos­keijoita ympäröi­vät alueet ja kuinka moskeijoiden perustamista on mahdollista torjua (Q Society of Australia, Melbourne, 12.9.2012). Ks. myös Bobyn esitelmä vuodelta 2014 (Q Society of Australia, Melbourne, 9.3.2014) sekä Bobyn esitelmä Mont­rea­lissa 5.2.2013 (osa 1, osa 2).

Law and Free­dom ‑säätiö on onnistu­nut me­nestyk­sek­käästi torju­maan moskei­joita hyö­dyn­tä­­mällä ole­massa ole­vaa lainsää­dän­töä, in­for­moimalla asuk­kaita suunnit­teilla olevista moskeijoista ja niiden vaikutuk­sista alueen lii­kentee­seen ja ym­pä­ris­töön, avustamalla heitä kaa­voitus­asi­oissa, kaavoi­tus­pää­töksiin vaikuttami­sessa, kaa­­vo­jen nou­dat­ta­mi­sen val­von­nassa ja ve­too­mus­kirjei­den laatimi­sessa po­lii­tikoille. Polii­tik­koja muistu­te­taan, että kansalaiset tie­tä­vät hy­vin, mitä he ovat päät­tämässä, ja että he kan­tavat vas­tuun omista päätöksis­tään. Ne tullaan muis­tamaan tule­vissa vaa­leissa, ja kun poliitti­sen korrek­tiu­den huuma on mennyt ohi, he voivat joutua edesvastuu­seen pää­töksistään, sillä on ilmeistä, että islamin ideologian julkinen levittäminen on rikos­lain vas­tais­ta niin Isossa-Britanniassa kuin Suomessakin (lue myös juutalaisvihan levittämisestä: Israelin–Palestiinan konflikti).

Moskeijat toi­mi­vat isla­misaa­tion väli­neinä, is­lamin läs­nä­olon il­mentä­jinä, mus­limien voi­ton­merk­­kei­nä ja islamin ylival­lan symbo­leina, pro­pagoi­vat pe­rustus­lain ja ih­misoi­keuk­sien vastaista shari’a-la­kia, vah­vistavat ei-musli­mien alis­tamiseen ja de­mo­kratian syr­jäyttä­miseen tähtäävää po­­liit­­tista is­la­mia, es­tävät maa­han­muuttaja­taus­tais­ten musli­mien in­tegroitu­mista yh­teis­kun­taan, edis­tävät mus­li­­mi­en­klaa­­vien syn­tyä, ki­ris­tä­vät mus­limien ja ei-musli­mien vä­lejä, liet­sovat ris­tiriitoja toisi­aan vää­rä­­us­­koi­­si­­na pitä­vien eri muslimi­ryhmit­ty­mien vä­lille ja tuovat nii­den vuo­si­­sa­to­ja jat­ku­neet konflik­tit länteen ja toimi­vat väy­länä ul­ko­mailta kä­sin johde­tun ”radi­kaa­lin” is­­la­min le­­viä­mi­selle län­teen.

Menestyk­­selli­sen mos­kei­jan­tor­jun­nan A ja O on kui­ten­kin tie­dus­telu: tällä het­kellä mos­keijoiden lupa­ha­ke­muksissa Isossa-Bri­tanni­assa ei käy­tän­­nössä koskaan ole mainit­tuna sanaa ”mos­keija”, ja niistä on tarkoin häi­vytetty kai­ken­laiset viit­tauk­set is­la­miin. Sen si­jaan lupa­hakemuksista löytyy moskeijoille sellaisia nimityksiä, ku­ten ”yh­dyskun­takes­kus” (Com­munity Centre), ”us­konto­jenvälinen keskus” (In­ter­faith Centre), ”monikulttuuri­nen yhteisökes­kus” (Multicul­tural Com­munity centre), ”moniuskontoi­nen tila” (Multi-Faith Facility), ”mo­ni­us­kon­toi­­nen ru­kous­­huo­ne” (Multi-Faith Prayer Room) tai vaik­kapa ”uskonto­jen välinen yh­teisötila kaik­kien uskontojen ja kansallisuuk­sien hyväksi” (Interfaith Community Fa­cility for the Be­nefit of All Reli­gions and Ethni­cities). Tämä hei­jas­taa sitä, että isla­milla ja muslimeilla on tosi­asi­assa var­sin huono maine kan­ta­vä­estön keskuu­dessa, ja siksi niin muslimit kuin hei­dän asiamiehi­nään toimi­vat poliiti­kotkin pyr­kivät hoita­maan mos­keijoi­den pe­rus­ta­mi­­sen mieluiten niin vaivih­kaa kuin mahdollista. Tulevai­suu­dessa sama il­miö tullaan epäile­mättä ha­vaitse­­maan myös Suo­messa, kun yhä useammat kan­tasuo­ma­laiset saavat oma­koh­taista koke­musta omien asuinaluei­densa isla­misoi­tumi­sesta. Nyt Suomessa vallitsee vielä monikulturistinen kiima, ja islamofiiliset va­­sem­mis­to­po­lii­ti­kot, median edustajat ja jopa luterilaisen kirkon edustajat hi­moit­se­vat ulkoisesti nä­yt­täv­iä mos­keijoita ka­tu­ku­vaa värit­tä­mään – päästäkseen sit­ten ak­tiivi­ses­ti suvaitsemaan niitä. On myös varsin irvokasta ja suorastaan per­vers­siä, että Euroo­pan rasismin ja suvaitsemat­­tomuu­den vas­tainen komis­sio ECRI ”kehottaa Suo­mea toi­miin, jotta Hel­sin­gin seu­­dul­le saa­tai­siin maa­han­­muuttaja­taus­taisille musli­­meille… mos­keija”, josta sitten pro­pa­­­goi­tai­siin nai­sia, mui­ta uskonto­kuntia ja uskon­­nottomia alis­tavaa, juu­­ta­laisten kansan­murhaan kiihot­tavaa, ho­mo­sek­suaalien tap­pamiseen yllyttävää, ter­rorimin rahoit­ta­miseen kan­nus­ta­vaa, so­dan­käyn­tiin kafireita vastaan vel­voit­ta­vaa maai­lman ”rasis­tisinta” ja suvaitsemat­to­minta uskon­toa! (HS 10.7.2013.)

Sheikki Abu Bilal Ismail rukoilee muslimien perjantairukouksessa Al-Nur-moskeijassa Berliinissä: ”Oi, Allah, tuhoa kaikki sionistijuutalaiset… Laske heidät ja tapa heidät viimeiseen asti! Älä säästä heistä yhtään! Järisytä maata heidän jalkojensa alla! Pistä heidät kärsimään hirvittävästi! …” (Inte­rnet, 18.7.2014). Ks. myös sheikki Abd Al-Barr Al-Raw­dhin saman­sävyi­nen perjantaisaarna (Al-Rah­ma-mos­keija, San Donà di Piave, Italia, 29.7.2014). Nämä ja eräiden muiden muslimisaarnaajien puheet ovat herättäneet kohua, eivät poik­keuksellisen sisältönsä johdosta, vaan siksi, että MEMRI on kääntänyt nämä Internetissä julkaistut saarnat englanniksi niin, että län­si­maa­lai­set voi­vat ym­mär­tää ne. Ei ihme, että juuri perjantai on kaikkialla islamilai­sessa maail­­mas­sa vii­kon levot­­tomin päi­vä.

Tilojen, alu­eiden ja rakennusten pyhittäminen islamille ei tieten­kään noudata yhtä ainoaa kaavaa, vaan se ta­pah­tuu kun­kin maan paikallisten olojen mukaisesti. Esimerkiksi Yhdysvalloissa merkittävä rooli on mus­li­mi­kiin­teis­tö­vä­lit­täj­il­lä, jot­ka varmistavat, että muslimikodeiksi pyhi­tettyjä asun­toja asuttavat aina mus­li­mi­perheet (Sha­ria the Threat to America, s. 91–93).

Vaikuttava näkemys ja dokumentti islamisaation etenemisestä neljässä vaiheessa, joi­ta tä­män näke­myk­sen mu­kaan ovat: so­lut­tau­tu­mi­nen, vallan lujittaminen, avoin sodankäynti ja globaali is­la­mi­lai­nen kalifaatti.

Lähteitä ja kirjallisuutta

Islamonausea

“Islam on minulle hirvittävin asia, jonka olen ikinä koke­nut elä­mäs­säni”, kertoo Nazanin, nuori irani­laisnainen. Vastoin Koraanin käskyä (24:31 ja 33:59) ja imaamin vaatimusta Nazanin kieltäytyi hun­nut­tau­­tu­mas­ta, mistä häntä rangaistiin järkyttävällä tavalla…

Kun Koraania lukee tai pelkästään silmäilee ensi kerran elämässään, kokemus on tyrmistyttävä: kuinka on mah­dollista, että jonkin uskonnon pyhä kirja voi sisältää määräyksiä naisten alistamisesta ja lyömisestä, sota­saaliiden jakamisesta, orjien kohtelusta, käskyjä olla armottomia, petollisia ja väkivaltaisia ”likaisia uskottomia” kohtaan ja kiduttaa ja tappaa näitä brutaalein keskiaikaisin menetel­min?

Sitäkin järkyttävämpää on tutustua profeetta Muhammadin elämäkertaan ja ha­dithei­hin, jotka ovat perimä­tietona välitettyjä lyhyitä kertomuksia siitä, mitä Muham­mad kussakin tilan­teessa teki ja sanoi. Mikä pahinta, tämän joukkomurhia, kidutuksia ja julmia rangaistuksia toimeen­panneen, ryöstö- ja sota­retkiä har­joit­ta­neen, vas­tus­ta­jiaan mur­haut­­taneen, orjanaisia rais­kanneen, 9-vuotiaan, tuol­loin vie­lä nu­keilla leik­ki­neen ty­tön kans­­sa sek­­si­­­suh­tees­sa ol­leen ja eläi­nten rituaa­lises­ta uh­raa­mi­sesta nau­t­ti­neen herrasmiehen käyttäytyminen on tar­koi­tet­tu esikuvaksi kaikille muslimeille ja kaikkina aikoina!

Allahin lähettiläs määräsi murskaaman miehen pään kahden kiven väliin. (Sahih Bukhari 8:82:816)

Allahin lähettiläs sanoi: “Jos joku vaihtaa islamin uskonsa, teloittakaa hänet.” (Sahih Bukhari 9:84:57)

Hän (pyhä profeetta) katkaisutti heidän kätensä ja raajansa, poltatti heidän silmänsä ja heitätti heidät kiviselle maaperälle, kunnes he kuolivat. (Sahih Muslim 16:4130)

Profeetta sa­noi: “Kuka on valmis tappamaan Ka’b bin al-Ashrafin, joka on to­della lou­kannut Al­lahia ja Hänen lä­hettilästään?” Muhammad bin Maslama sa­noi: “Oi, Allahin lä­hettiläs! Ha­luatko minun tappavan hänet?” Hän vas­tasi myöntävästi. (Sahih Bukhari 4:52:270)

Koraani, hadithit ja Muhammadin elämäkerta muodostavat perustan islamin laille eli shari’alle, joka määrä pienintäkin yksityiskohtaa myöten, kuinka muslimin on harjoitettava uskontoaan. Näiden lähteiden mukaan mus­limien uskonnollisena vel­vol­li­suu­te­na on taistella eri menetemin – aseellisesti, taloudellisesti ja verbaalisesti (kät­ke­mäl­lä todelliset inten­tionsa taqiyya-doktrii­nin mukaisesti) – maailman kaikkia mui­ta kansakuntia vastaan, kunnes nämä alis­tuvat Allahin shari’an totalitaristiseen pakko­järjestelmään. Vaikka suu­rin osa musli­meista on autuaa­lisen tietämät­tömiä us­kon­ton­sa perustoista ja tavoitteista, voimme päivästä toiseen kyllästymiseen asti seurata sensuroimattomista medioista (esim. Europenews, Jihad Watch, MemriTV, Palestinian Media Watch, Pamela Geller), kuinka islamin lähteisiin perehtyneet muslimit pyrkivät toteuttamaan uskonnollisia velvol­li­suuk­siaan ja kuinka islamo­fiilit, poliittisesti korrektit toimittajat ja poliitikot tekevät hyödyllisen idi­oo­tin roo­lis­sa kaik­kensa puolustellakseen heitä.

Mitä tuntemuksia tämä kaikki herättää yksilönvapauksiin tottuneessa län­si­maa­lai­ses­sa, joka pitää ajattelun-, sanan-, uskonnon- ja uskon­not­to­muu­den­vapauk­sia, ihmis­oikeuk­sia, suku­puolten tasa-arvoa ja vähem­mistöjen suo­jelua niin itses­tään selvinä asioina, että hänelle ei välttä­mättä ole edes juolah­tanut mieleen, että nuo kaikki ovat vaa­rassa kadota lähi­vuosi­kym­me­ninä ja -vuosi­satoina? Vasten­­mieli­syyt­tä, kuvo­tusta ja pahoin­­vointia: islamonauseaa!

”Isamofobia” on sana, jota muslimit käyttävät aseena verbaalisessa jihadissa niitä ei-muslimeja vastaan, jotka raportoivat, mitä shari’an oikeuslähteet – Koraani, hadithit ja Muhammadin elämäkerta – sisältävät, mitä muslimi­mais­sa tapahtuu ja mitä tavalliset muslimit ja islaminoppineet puhuvat omissa oloissaan. Alla oleva Nicolai Sen­nelsin artikkeli selventää, miksi on syytä lakata käyttämästä järjetöntä termiä ”islamofobia” ja ottaa sen sijaan käyttöön sana ”islamonausea”. Islamonausea ei synny ennakkoluuloista islamia kohtaan vaan päinvastoin tutus­tu­misesta islamiin ja islamia koskevien ennakkoluulojen hälvenemisestä.

Islamonausea, ei islamofobia

Meidän tulisi lakata käyttämästä muslimien itsensä valitsemaa sanaa ”islamofobia”, jolla he karsinoivat itsensä joksikin pelätyksi: se katkaisee keskusteluyhteyden. Tällaisen vas­tak­kain­aset­te­lua luovan termin sijaan meidän tulisi lanseerata helpom­min lähestyttävä ja tosiasioita paremmin vastaava sana, joka säilyttää mahdol­lisuuden sillanrakentamiseen ja oppimiseen: islamonausea, islampahoinvointi. Se ei tee kom­mu­ni­kaatiosta mahdo­tonta vaan mah­dol­listaa län­si­­mai­­sis­sa kult­tuu­­reis­sam­me vie­rai­le­vien huomata omassa käyt­täy­ty­mi­ses­sään puolia, jotka saavat meidät voimaan pahoin.

Ei ole ihme, että muslimit käyttävät niin usein sanaa ”islamofobia”. Ilman va­kuut­­ta­via argu­mentteja, viehä­tysvoimaa tai raken­tavaa panosta ympäristöön pelät­tynä ole­minen on ainoa tapa saada edes jonkinlaista kun­nioitusta. Termi ”islamofobia”, islamin pelko, viittaa siihen, mitä mus­li­mit ha­lua­vat, ei siihen, mitä ei-muslimit tun­tevat. Sitä paitsi kuka yleensä­kään pelkää islamia?

”Ksenofobia”, epärationaalinen pelko vierasta tai tuntematonta kohtaan, ei sekään ole osuva termi. Vastenmielisyys islamia kohtaan ei synny perehtymättömyydestä uskon­­toon, vaan juuri päinvastoin: perehtymisestä siihen. Ei ole myöskään järkeä pelätä tulevansa kutsutuksi rasistiksi, sillä islam ja muslimit eivät ole rotu.

Kielemme tarvitsee termin, joka kuvaa sitä, mitä monet kriittisesti ajattelevat ihmiset tuntevat islamia kohtaan omakohtaisesti, eikä sitä, mitä muslimit haluavat meidän kokevan, tai sitä, mitä poliittisesti korrektit vallanpitäjät diagnosoivat pelästyttääkseen meidät pääs­tä­mään lisää va­sem­mis­ton äänestäjiä maihimme. Tarvitsemme termin, joka samalla kutsuu muslimeja oi­val­ta­maan, mitä heidän täytyy muuttaa omas­sa käyttäytymisessään ja uskonnossaan, jos he toivovat edisty­vänsä nolostut­tavalta viimei­sel­tä sijaltaan kan­sa­kun­tien kehi­tykses­sä ja an­sait­se­van­sa to­del­lista kun­­nioi­­tus­ta maa­il­man­­yhteisön kes­kuu­dessa.

Luonnollinen reaktio

Monien muiden pahoinvointitilojen tavoin islamonausea on normaali ja luonnollinen reaktio jotain epänormaalia kohtaan, ei päinvastoin.

Pahoinvointirefleksi on synnynnäinen, ja on biologisesti luonnollista ja terveellistä kokea emo­tionaalisia ja ruumiillisia epämukavuuden tun­te­muksia kaikkea epä­miel­lyt­tä­vää, epä­terveel­listä tai vahingollista kohtaan.

Siinä ei ole mitään foobista eikä rasistista, että tuntee pahoinvointia, kun kuulee joukkomurhista, joita Muhammad ja hänen monet antaumukselliset jäljittelijänsä ovat suorit­taneet läpi historian ja joita nyt tapahtuu ympäri maailmaa. Sama pätee Mu­ham­madin sek­si­suh­tee­seen 9-vuotiaan tytön kanssa ja Allahin ja hänen shari’a-lakinsa nimis­sä tehtyihin raajojen katkomisiin ja kivityksiin.

Epämiellyttäviä tuntemuksia vatsanpohjassa voi kokea myös, jos ajattelee mus­li­mien laajasti harjoittamia ja usein monen sukupolven yli jatkuvia pak­ko­sukusiitoksia (jotka vahingoittavat älyk­kyyttä ja lisäävät psy­kiatristen sai­rauk­sien riskiä). Ei ole myöskään mitään hävettävää tuntea pahoinvointia, kun kuulee ää­rim­mäi­ses­tä sosiaa­lisesta kontrollista, väkivallasta ja va­roit­ta­vina esi­merk­kei­nä teh­dyis­tä murhista, joilla satoja miljoonia musliminaisia pelotel­laan ja estetään nauttimasta ihmis­oikeuk­sistaan: oikeu­desta valita omat seksi­k­ump­pa­nin­sa, vaat­teensa ja elämäntyylinsä.

Virheettömän Koraanin sisältämät lukuisat käskyt vihata, harjoittaa väkivaltaa ja tappaa ei-muslimeja ovat täysin kuvottavia. Ajatus siitä, että kehityksen huipen­tumana olisi planeetan kokoinen kalifaatti, ei ainoastaan ole häpeäksi ihmis­kunnalle; se voi myös saada ka­dot­ta­maan ruo­kah­alun.

Esimerkkejä

Sanaa ”islamonausea” voidaan käyttää kuvaamaan pahoinvoinnin, inhon, är­ty­myk­sen, epämukavuuden tai vastenmielisyyden tun­te­mus­ta, joka syntyy luonnostaan, kun kohtaa islamin tai islamilaisen kulttuurin tai mitä tahansa tai kenet tahansa, joka edustaa sitä. Esimerkkejä sanan käytöstä:

  • ”En pelkää islamia, vaan minulla on islamonausea.”
  • ”En halua minareetteja kaupunkiini. Ne aiheuttavat minulle islamo­nau­seaa.”
  • ”He saivat islamo­nausean kaikista niistä muslimimaahanmuuttajista ja päättivät muuttaa toiselle seudulle.”
  • ”Koraanin lukeminen aiheuttaa minulle islamo­nauseaa.”
  • ”Hänellä alkoi esiin­tyä isla­mo­nauseaa, ja hän päätti lopet­taa työnsä van­ki­las­sa.”
  • ”Saan is­la­mo­nausean, kun ajatte­len ha­lal-ruoan syö­mis­tä.”
  • ”Minulle tulee islamonausea aina, kun näen, kuinka musli­mit hyppivät ylös alas ja ampu­vat ilmaan yrittäen sillä tavoin pelo­tella meitä kun­nioit­tamaan heidän lapsellista käyttäytymistään.”

Sanan alkuperä

Havaintojeni perusteella tämä sana esiintyi ensi kerran Jihad­Watch.org-verk­ko­sivulle kirjoitetussa kommentissa 7.7.2005. Siinä itseään Sheik Canuckiksi kutsuva henkilö kommentoi artikkelia muslimien positiivi­sesta reaktiosta samana päivänä Lontoos­sa tehtyihin itse­murhapommi-iskuihin: ”Minulla ei ole islamofobiaa. Minulla on islamo­nau­sea. Olen kurkkuani myöten täynnä ni­itä kaik­kia.”

Tanskalaisessa sanomalehdessä tämä sana esiintyi ensi kerran 30.12.2011 alle­kirjoittaneen Nordjyske Stiftstinde ‑lehteen lä­het­tä­mäs­sä mielipidekirjoitukses­sa ”Meil­lä on nausea”.

Termi sai jonkin verran huomiota, kun koomikko, ateisti ja islam­kriitikko Pat Condell käytti sitä vuon­na 2009 Youtube-videossa nimeltä ”Pahan puolustelijat”.

Islamonausea ansaitsee oman artik­kelinsa Wikipediassa. Auta saa­maan sana ”is­la­mo­nau­sea” sanakirjoihimme käyttämällä sitä blo­geissa, mielipide­kirjoituksissa ja joka­­päiväisessä puheessa.

Nicolai Sennels

Julkaistu Jihad Watchissa 29.1.2012

Ilta-Lehdessä julkaistiin 1.2.2012 uutinen ”Jenkki­kou­lussa paljastui okset­tava hy­väk­si­käyt­tö. Peruskoulun opet­taja syyllistyi iljet­tä­vään t­ekoon.” On aika alkaa kirjoit­taa samaan selkeään ja re­hel­li­seen sävyyn niistä vasten­miel­i­syyksistä, joita ympäri maail­maa tehdään joka päivä islamin nimissä.

Islam ja homoseksualismi

Ajankohtainen kakkonen

Suomessa on keskus­teltu kii­vaasti siitä, tuli­siko kir­kon siu­nata sa­maa su­kupuolta olevien parisuh­teita, ja taan­noin rekisteröidyssä pa­ri­­suh­tees­sa elä­vä hen­­kilö sai 37,4 % ää­niä presi­den­tin­vaa­leis­sa, joista keh­key­tyivät ”su­vaitse­vai­suus­vaalit”. Osal­le ää­nes­tä­jis­tä eh­dok­kaan suku­puo­li­nen suun­tau­tu­mi­nen muo­dos­tui kyn­nys­kysy­myk­sek­si. Toisille taas vaa­lit tar­jo­si­vat mah­­dol­lisuu­den pääs­tä näyttä­väs­ti il­mai­­se­maan kuu­lu­vansa ”hy­vien ih­misten” eli ”suvaitsevaiston” eliit­tiin. Ovatko nyt niin su­vait­se­vai­set suo­ma­lai­set aiempaa suvaitsevaisempia myös sha­ri’aa koh­taan? Entä mitä mus­li­mi­maail­ma eli umma mah­taa tuu­mia asias­ta?

“Samaa suku­puolta ole­vien avioliitto tar­koit­taa sitä, että mies nai mie­hen tai nai­nen naisen… Tämä on hirvit­tävä katas­trofi, jon­ka islam kieltää täysin! Hänet pitäisi tappaa – se, joka avioituu. Heidät molem­mat täytyy tappaa niin pian kuin mah­dol­lista ja polttaa.” – “Jos saat kiinni mie­hen, joka suorittaa homo­sek­su­aalista te­koa, tapa sekä hänet että hänen kumppaninsa!” – ”Me muslimit emme koskaan hyväksy elämän­tyyliän­ne. Pyy­däm­me Alla­hia tuhoa­maan tei­dät. Pyydäm­me Alla­hia polt­ta­maan teidät helve­tissä!” (Katkel­ma eloku­vasta The Third Jihad, ks. YouTube.)

Myös is­lamissa on eriäviä näke­myk­­siä suh­tautumi­sessa sa­teenkaari-ihmisiin. Kuten BBC:n Panorama-ohjelman (Youtube: osa I, osa II) taan­noin te­kemästä tut­ki­­muk­sesta kävi ilmi, isla­milaisissa viikonlop­pukou­luissa Bri­tanniassa käytetään Saudi-Arabian opetus­ministe­riön kus­tantamia op­pikir­joja, joissa todetaan, että ho­moseksu­aalit on teloitet­tava, mutta erimieli­syyttä on siitä, tuli­siko se tehdä ki­vittämällä, polt­ta­­malla vai heittä­mällä alas kalliojyrkänteeltä (StarOnline 26.11.2010).

Saudi­sheikki ’Abd Al-Qader Shiba Al-Ha­mad (Chan­nel 1, Saudi TV 27.1.2005) ker­too anek­dootin ta­pah­­tu­­mas­ta, josta homo­seksu­aalien teloi­tusme­netel­mää kos­keva teologinen pulma osittain juon­tuu.

Kuwaiti­lainen us­konoppi­nut Dr. Sa’d Al-’Inzi (Al-Rai TV, Kuwait, 10.12.2007) huo­mauttaa, että homo- tai lesbosek­sin har­joittami­nen on itse asi­assa ”pa­han levittämistä maalla”, millä hän viittaa Ko­raanin ja­keeseen 5:33:

Ne jotka taistelevat Allahia ja Hänen lä­hettiläs­tään vas­taan ja kii­rehtivät tekemään pahaa, saavat palkkansa: heidät surma­taan, naulitaan ristiin tai heidän kätensä ja jalkansa hakataan poikki ris­tikkäin tai heidät karkote­taan maasta. Tämä on heidän häpeänsä tässä maail­massa, ja tuonpuo­leisessa heitä odottaa ankara ran­gais­tus. (Koraani 5:33)

Niinpä tästä nä­kökul­masta myös ris­tiinnaulit­seminen ja raajo­jen kat­kominen poikki ris­tikkäin voisivat olla osu­via teloi­tusmene­telmiä homosek­suaaleille. Al-’Inzi kuitenkin kiirehtii korosta­maan, että edes kuolema ei ole riit­tävä ran­gaistus tästä syn­nistä, vaan ho­moseksu­aalit tulisi kerätä yh­teen ja teloitusta tulisi edel­tää julki­nen piek­sentä tai kidutus (4:48–5:33):

Homosek­suaalisuus on siis kiistan­aihe myös islamissa. Tulkintoja ja suhtau­tumista­poja löytyy kaikissa sa­teen­kaa­rin vä­reis­sä: jotkut kannatta­vat kivit­tämistä, jotkut poltta­mista, jot­kut tiput­tamista pää edellä kaupungin korkeim­malta pai­kalta (esim. Isis on käyttänyt tätä menetelmää, Bild 19.1.2015) ja kivittä­mistä sen jälkeen, jotkut mestaa­mista (ja sen jäl­keen polt­ta­mis­ta arkus­sa), jot­kut hirt­tämistä, joidenkin mukaan taas ho­moseksu­aali voi­daan yk­sinkertai­sesti tel­jetä saas­taiseen vankilaan kuole­maan. Erään nä­kemyksen mukaan oikea te­loitusme­netelmä on seinän kaatami­nen ho­moseksu­aalin päälle.

Isisin suosimassa menetelmässä homoseksuaali tiputetaan korkean rakennuksen katolta, minkä jälkeen väkijoukko kivittää hänet kuoliaaksi.

Sheikki Muham­med Salih Al-Munaj­jidin yllä­pitämä Islam Q&A -fat­wasivusto analysoi perus­teellisesti tämän teologisen kysymyk­sen taus­toja ja selvittää uskonnol­lisia pe­rusteita eri te­loi­tus­me­ne­­tel­mil­le. Fatwassa 38622 todetaan: ”Homo­sek­sua­lis­min ri­kos on yksi suu­rim­mista rikok­sista, syn­neistä pa­hin ja teoista inhot­tavin, ja Al­lah ran­kaisee sii­hen syyl­lis­ty­nei­tä ta­valla, jolla Hän ei ole rangais­sut muita kan­soja. Se on ilmausta sen rikko­misesta, mikä on luon­nol­lista, merkki täydel­lises­tä harhau­tumi­sesta, hei­kosta älystä ja uskon­nol­lisen vel­voit­teen lai­min­lyömises­tä…” Sheikki Al-Munaj­jid itse painottaa, että is­la­min lain mu­kaan mes­taus on kor­rek­tein tapa suhtautua homoseksuaaleihin:

Shari’a-rangaistus homoseksualismin ri­kok­ses­ta on te­loi­tus mie­kal­la kor­rek­teim­man nä­ke­myk­sen mu­kaan… (Islam QA:5177)

Yksi Ahmed bin ’Adhaib bin ’Askar al-shamlani al-’Anzin ri­kok­sista oli ho­mo­sek­su­aali­suus. Hä­net mes­tat­tiin ja sen jälkeen vielä ris­tiin­nau­lit­tiin Saudi-Arabian pääkaupungissa Riadissa 29.5.2009.

Iranissa sitä vastoin suositaan hirttämistä:

Mahmoud Asgari, 16, ja Ayaz Marhoni, 18, homo­seksu­alismin ri­kokseen syyl­lis­ty­neet ira­nilaiset teinipojat Khuzesta­nin maa­kunnasta, hirtettiin julkisesti Oi­keu­den aukiolla Mashha­dissa 19.7.2005.

Ympäri islamilaista maailmaa hyvin suosittu ja helppo­lukui­nen shari’a-opas Minhaj Al-Muslim (Vol. 2, s. 511) täh­den­tää: ”Hadd (rangaistus) homo­­seksuaali­suudes­ta on kivit­tä­mi­nen kuo­li­aaksi riip­pu­matta siitä, onko kysees­sä avioi­tunut vai avioi­ma­ton hen­ki­lö… [Muham­madin] seuralaiset antoivat vaihtelevia todistaja­­lausuntoja niistä me­ne­tel­mis­tä, joilla ho­mosek­suaali­sen teon suo­rit­ta­neet tulisi tappaa. Toiset heistä tapettiin kivit­tämällä. Ibn ’Abbas sanoi: ’Tulisi etsiä kylän korkein raken­nus. Sitten heidät tulisi tiput­taa pää alaspäin, ja sen jäl­keen heidät pi­täisi kivittää.'”memriexecutegays1

Lue ja katso merkittävien muslimioppineiden perusteluja homoseksuaalien eri teloitusmentelmistä: Leading Islamic Scholars Justify Executing, Stoning, and Shooting Gays.

Pienen inttämisen jäl­keen haasta­telta­vana oleva mus­limi­mies vastaa toh­keis­saan myöntä­västi, kun hä­neltä kysy­tään, tulisiko homo­seksuaalit tap­paa, jos shari’a, musli­mien oma perus­tus­laki, otet­taisiin käyt­töön USA:ssa.

Euroopassa muslimien hyök­käykset niin sek­su­aali­­vähem­­mistö­jä kuin juu­­ta­lai­sia­kin kohtaan ovat li­sään­ty­neet hä­lyt­tä­väs­­ti (lue esim: The Jerusalem Post 19.8.2010; Google-haku). Mitä tu­lee al­la mai­nit­tui­hin kol­meen musli­mi­her­ras­mie­heen, he toimivat vil­pit­tö­mäs­tä us­kos­ta Al­la­hiin ja pyy­teet­tö­mäs­tä ha­lusta infor­moi­da ihmi­siä siitä, kuin­ka ”Al­lah inhoaa homoja”:

Kolme Britannian muslimia tuomittiin homofobiasta

Britanniassa tuomioistuin on todennut kolme muslimimiestä syyl­lisiksi viha­rikok­seen homo­seksu­aaleja vastaan. Mie­het olivat ensimmäisiä, jotka tuomittiin maaliskuussa 2010 voimaantulleen lain nojalla. Miehet levittivät homoseksuaali­suuden tuo­mit­se­via lentolehtisiä moskeijan ulkopuolella Derbyssä, Keski-Englan­nissa. Lehtisissä vaadittiin, että homoseksuaalisuuden harjoittajat ”tulisi teloittaa”. Oikeus katsoi, että miehet ovat syyl­listyneet uhkaavan kirjoitetun materiaalin le­vit­tä­mi­seen. Materiaalilla pyrittiin vihan lietso­miseen seksuaa­lisen suun­­tau­­tu­mi­­sen perus­teella. Miehille luetaan tuomiot 10. helmikuuta.

AFP, Reuters, Yle 20.1.2012

Miesten levittämässä lehtisessä nimeltä ”Kuolemanrangaistus” sanotaan, että Allah sallii homoseksuaalien tuhoamisen ja että ”ainoa kysymys on, kuinka se tulisi suorittaa”. Lehtisessä nimeltä ”Käänny tai pala” on kuvattuna roihuavassa liek­ki­me­res­sä palava hahmo, ja siinä todetaan, että homoseksualismin laillistaminen oli ”kaikkien ongelmien juuri”. Kolmas lehtinen ”GAY God Abhors You” (Homo – Jumala inhoaa sinua) kertoo ankarista rangaistuksista homoseksuaaleille. Yksi miehistä Kabir Ahmed, 28, totesi: ”Tarkoituksenani oli tehdä velvollisuuteni muslimina, infor­moida ihmisiä Allahin sanasta ja välittää Allahin viestiä homo­seksuaalisuudesta”. (Daily Mail 11.1.2012, BBC 20.1.2012)

Ja kauniiksi lopuksi: isla­minoppi­nut Maulana A. K. Hoo­sem ker­too ho­moseksu­aalille, että hä­net tulisi tappaa. Kuten Hoosem toteaa, ainoa asia, mistä lain­op­pi­­neilla on erimieli­syyttä, koskee sitä, kuinka teloitta­minen tu­li­si pan­na toimeen. Iha­naa, kuinka ih­­mi­set tulevat näin si­visty­nees­ti yhteen ja te­ke­vät sel­vik­si omat nä­kö­kan­tan­sa, ja näin kaikki voivat alistua Al­la­hin shari’an määryksiin eikä ole tarvetta tappaa ketään! Täs­tä­hän uskon­nollisessa dialogissa on par­haim­mil­laan kysymys!

Kakkonen on sittenkin ykkönen! Allah sallii kyllä anaaliseksin aina, kun jihad sitä vaatii!

Koska jihad on islamin huippu ja muslimin korkein velvollisuus, se, mikä on yleensä kiellettyä (haram), tulee sallituksi (halal), mikäli jihad Allahin asian puolesta sitä edellyttää, kuten sunnisheikki Abu Dimaa Al-Qassab on fatwassaan korrektisti todennut. Niinpä kanssamujahidinin suorittamat anaa­li­pe­ne­traa­tiot eivät ole pel­käs­tään sallittuja vaan peräti pakollisia aina silloin, kun marttyyri-isku edellyttää pe­rä­au­kon­laa­jen­tamis­tree­ne­jä niin, että perseeseen saadaan survot­tua tar­peeksi räj­äh­tei­tä vää­rä­us­kois­ten tap­­pa­mi­seksi. Ja Allah olkoon ylistetty!

Egyptiläinen hengenmies Mazhar Shahih käy kuumana erään sheikin antamasta fatwasta, joka sallii anaalijihadin Muslimiveljeskunnan jäsenille ilmeisesti pelkästään sillä perusteella, että he ovat pit­källä matkalla käymässä jihadia (Al-Tahrir TV, 26.6.2014). Kas siinäpä teologinen pulma kerrakseen!

Lisämate­riaalia

Maahanmuuton myytit

Maahanmuuttajat monikultturismissa

Maahan­muut­toon liittyy mo­nia vahin­gollisia myyt­tejä. Yksi kes­keisim­mistä on se moni­kulttu­rismin vaa­lima myytti, jonka mu­kaan maa­hanmuutta­jien välillä ei ole eroja. Tämä näke­mys ei aino­astaan ig­noroi maa­han­muutta­jien kulttuurista kirjoa, vaan myös ylipäätään mitätöi hei­dän kult­tuuritaus­tansa teki­jänä, jolla olisi mer­kitystä maa­han­muuttajille itsel­leen ja heidän käyt­täyty­misel­leen.

Maahanmuut­ta­jien kulttuu­ri­taus­tojen tar­kempaa erittelyä kartetaan, sillä se voisi pal­jastaa kiusalli­sia to­siasioita, jotka ovat ris­ti­riidassa sen moni­kulttu­rismin lähtökohdan kanssa, jonka mukaan kaikki, mikä on ei-län­si­maalaista, juu­talaisvas­taista, ”mus­taa” kult­tuu­ria, edustaa hyvää ja kaikki, mikä on länsi­maa­laista, ei-juu­ta­lais­vas­­tais­ta, ”val­koista” kult­tuuria, edustaa pa­haa. Jos tällai­sia – ideologian vastaisia – tosi­asi­oita paljas­tuu, moni­kult­tu­ristit pyr­kivät poliitti­sen kor­rek­tiu­den ni­­mis­sä vaikenemaan niistä ja tu­kahdut­tamaan niitä kos­ke­van kes­kus­te­lun leimaa­mal­la fak­to­jen esiin­­tuo­jat ra­sis­teik­si tai kse­no­fo­beik­si. Mo­ni­kult­tu­ris­­missa maa­hanmuut­ta­jiin suhtau­dutaan rodul­listettuina, uh­riu­tet­tui­na ja syyntakeet­to­miksi infan­tili­soituina hol­hok­­keina, kulttuuri­sesti homogeeni­sena biomas­sana, joka soveltuu lä­hin­nä rasistien pyl­ly­jen pyyh­kimi­seen ja lyö­mä­aseek­si, jolla maa­­han­muut­to­po­li­­tiik­kaan kriit­ti­sesti suh­tau­tu­ville kansa­lais­ak­ti­vis­teille  opetetaan su­vait­­sevai­­suutta.

On kuitenkin ilmeistä, että todellisuudessa maahanmuuttajat eivät ole pelkkiä ”ka­tu­ku­vaa ja kult­tuu­ria ri­kas­tut­ta­via vä­ri­läis­kiä”, jollaisiksi heidät alennetaan mo­ni­kult­tu­ris­tien ra­sis­ti­sia en­nak­koa­sen­teita huo­ku­vis­sa puheissa, vaan maahanmuuttajien välillä on eroja ja heidän kulttuuritaustallaan on suu­ri merki­tys heil­le it­sel­leen ja hei­dän käyt­täytymiselleen, ku­ten Mal­mön ko­ke­muk­set osoit­ta­vat:

Haastatel­tu­aan Sønder­bron nuorisovankilaan jou­tuneita nuo­ria rö­tösepäil­tyjä, joista 70 % on muslimi­taus­tai­sia, mikä vas­taa suurin piirtein tä­män ryh­män osuutta kai­kista nuori­so­ri­kok­sista Köö­pen­hami­nassa, tanska­lai­nen psy­ko­logi Ni­co­lai Sen­nels on tullut sii­hen tu­lok­seen, että kult­tuu­rilla on mer­ki­tystä: ”Kun kes­kus­telee musli­mi­taus­tais­ten nuor­ten kanssa, sil­miin­pistä­vää on se, että heillä on vai­ke­uksia ym­mär­tää ja kun­nioit­taa tans­kalaista yh­teiskun­taa ja Kööpen­hami­nan kaupungin so­velta­maa peh­meää koulutus­käy­tän­töä.” Sen­nel­sin mu­kaan sosi­aali­työssä on lii­kaa kes­ki­tytty yksilön uh­riutta­miseen sen si­jaan, että kiin­nitet­täi­siin huo­miota kult­tuuri­siin on­gel­miin. ”Val­ta­osa tuntee vä­hän Koraa­nia, ei­vätkä he elä is­lamin käs­ky­jen mu­kai­sesti. Sa­maan ai­kaan kui­ten­kin he ovat omaksu­neet jou­kon asen­teita isla­mista”, sanoo psy­kologi, joka on kir­joitta­nut ko­ke­muksis­taan kir­jan ”Blandt kri­mi­nelle mus­limer: En psy­kologs er­faringer fra Køben­havns Kommune”. (Lähde: Kristeligt Dag­blad 18.2.2009; lue myös Sen­nel­sin haas­tat­te­lu “Integration of Muslims in Western Societies is not possible” EuropeNewsissä 31.3.2009). Alla on kään­nös Jyllands-Pos­tenissa 3.3.2009 jul­kais­tusta Sen­nelsin ar­tik­ke­lista ”Maa­hanmuu­ton vahin­golliset myytit”

Maahanmuuton vahingolliset myytit

Nicolai Sen­nels, laillis­tettu psyko­logi, Kööpen­hamina

Maahan­muuttoon liittyvät monet myytit toimi­vat vakavana esteenä sosi­aali­työlle. Maahan­muuton on­gelmat voivat joh­taa hyvin­vointiyhteis­kuntamme tuhoon. Osa­rat­kai­suna on saada lisää tietämystä; hyvä sosi­aali­työ on riippu­vaista riittä­västä tiedosta, kirjoittaa Ni­colai Sennels.

Psykologin työssäni Köö­pen­haminan kaupun­gissa mi­nulla on ollut hoi­detta­vana yli 150 muslimi­taus­taista maahan­muuttajaa, pa­kolaista tai heidän jälke­läis­tään. Tässä on yleiskat­saus maa­han­muut­toon liit­ty­vistä ongel­mista sellai­sina, miltä ne näyttävät, kun – maa­han­muutta­jista puhumi­seen sijaan – kes­kus­tellaan maahan­muut­tajien it­sensä kanssa.

Samaan ai­kaan kun maahan­muuttajien ri­kollisuu­den, mus­limien rin­nakkaisyh­teis­kuntien ja islamilai­sen ekstre­mismin ne­gatiiviset yhteiskun­nalli­set vai­kutukset jatku­vasti li­säänty­vät, kuntien toi­mintastra­tegiat tällä alueella ovat yhä ju­mittuneet jouk­koon myyttejä, jotka kos­kevat maa­han­muutta­jien rikolli­suutta, ää­rimieli­syyttä ja so­siaalista pa­nosta.

Ensim­mäi­nen myytti on se, että maa­han­muutta­jien välillä ei ole eroja. Mutta tieten­kin on eroja: Eri kulttuu­reista tule­vat ihmiset tarvit­sevat erilaista tu­kea kohda­tessaan vai­ke­uksia. On val­tava ero siinä, millaista apua esim. japani­lai­nen, somali tai amerik­ka­lainen tarvit­see, jos hä­nellä on on­gel­mia tai hän luo niitä. Mei­dän on tarpeen olla kulttuuri­sesti sensi­tiivi­siä maahan­muuttajien mukanaan tuomia kult­tuurisia eroja koh­taan.

Kokemuk­seni tera­piatyöstä musli­minuor­ten parissa osoittaa, että heidän on ää­rim­mäi­sen vai­kea ym­märtää tans­kalaista kas­vatus‑ ja hoi­tope­rinnettä. Tanskalais­nuoret on pal­jon sel­keäm­min kasvatettu siihen, että asioista pu­hu­taan suo­raan ja käymällä läpi nuoren henki­lö­kohtaisia tuntemuk­sia niistä. Musli­mit puolestaan ovat kasva­neet kult­tuurissa, jossa on sel­keät ul­koiset auk­toritee­tit (ennen kaik­kea isät, pe­rin­teet ja is­lam) ja jossa pa­laute on rankkaa ja vä­litöntä, jos perheen odo­tukset ei­vät to­teudu. Hei­dät on kas­vatettu tiu­koissa raa­meissa, eikä tans­kalainen pedago­giapuhe he­rätä heissä vastakaikua.

Toinen myytti on se, että maa­han­muutta­jien rikolli­suu­den syynä ovat sosi­aali­set on­gel­mat ja että maa­hanmuutta­jien kult­tuu­ritaus­talla ei ole siihen vai­ku­tusta. Täs­säkään tapauk­sessa ennak­ko­luulo ei vastaa to­delli­suutta: satojen muslimi­maa­han­muuttajien psykolo­gisten haastatte­luiden pe­rusteella voi tehdä sen joh­to­pää­telmän, että musli­mi­kulttuuri pitää ag­gressiivi­suutta mitä suurim­missa mää­rin hy­väk­syttä­vänä.

Siinä missä tanskalai­sessa kult­tuurissa hallitsema­tonta rai­vonil­maisua pi­detään no­peimpana ta­pana me­nettää kas­vonsa, muslimi­kult­tuurissa asia on päinvas­toin. Kos­ton­halua pidetään muslimi­kult­tuurissa voi­man il­mai­suna, ja viha on muslimien kes­kuu­dessa sosi­aalisesti selvästi hy­väksytym­pää. Ag­gressiivista käyttäyty­mistä pide­tään sosi­aalisena työ­kaluna, jolla han­kitaan kun­nioitusta ja statusta.

Palestiina­lais­ten dramaatti­set ja tuhoi­sat tavat osoittaa turhautu­mis­taan Gazan tilan­teen joh­dosta, imaa­mien ”pyhään sotaan” yl­lyt­tävät pu­heet, per­heteloituk­set (nk. kun­niamur­hat) ja vä­kivaltaiset mielen­osoituk­set Muham­mad-pilaku­vien johdosta ovat kaikki esimerk­kejä siitä, kuinka ag­gressiivista käyttäyty­mistä pide­tään sosi­aali­sesti hy­väksyttä­vänä ilmai­sukei­nona muslimi­kulttuurissa.

Se, että mus­limi­maahan­muuttajat ja heidän jälke­läi­sensä suo­rittavat kaksi-kolme ker­taa enem­män vä­ki­valtarikok­sia kuin et­nisesti tanskalaiset johtuu osittain tästä. Jo­ten, kyllä: maa­hanmuutta­jien kult­tuurilla on tärkeä rooli maahan­muut­tajien rikolli­suu­dessa.

Kolmas myytti on se, että us­kon­nolli­nen ää­­ri­­mie­li­syys ra­joit­tuu pie­­niin pii­­­rei­­hin. Tämä on paha vää­rinkäsitys. Lähes joka ainoa mus­limi, joka on ollut te­rapias­sani, on ottanut us­konnolli­sen perin­teensä var­sin vaka­vasti. Vaikka useimmat ei­vät nou­data Koraa­nin sa­naa, heidän muslimi-iden­titeet­tinsä on ää­rim­mäisen vahva. Mu­hammad-pila­piirrok­set, pyrki­mykset is­tuttaa demo­kratia islamilai­seen maa­ilmaan ja vallanpi­tä­jien taholta tuleva paine integ­roida muslimit tanskalai­seen yh­teiskuntaan ovat luo­neet voi­makkaan kaunan län­si­maisia ar­voja koh­taan.

Erityisesti nuoret juu­ret­tomat musli­mit tuntevat vetoa ääri­pii­reihin, koska heille tar­jotaan tun­netta siitä, että he ovat tärkeitä ja että heidän elä­mällään ja kuole­mallaan on tarkoitus, jolle mi­kään ”sosi­aalinen projekti” ei vedä ver­taa. Lisäksi uskon­nolli­suus toi­mii statuksen lähteenä mus­limipii­reissä: mitä uskon­nolli­sempi on, sitä kor­ke­ampi on status. Har­ras uskon­nolli­suus ja kyky lan­seerata sa­laliittoteo­rioita län­nen syylli­syydestä mus­limien koti­maiden surkei­siin oloihin muodosta­vat te­hok­kaan so­si­aalisen tun­nustuksen lähteen yh­teis­kunnan musli­miosissa.

Saksassa vain n. 12 % mus­li­meista pi­tää itseään ”sak­salai­sina”, ja täydet 6 % on luo­ki­teltavissa ”äärimmäi­sen radi­kaaleiksi” – sellai­siksi, jotka ovat ”hyvin val­miita hy­väk­sy­mään us­konnollisen ja poliitti­sen vä­ki­vallan”. Lu­kuna 6 % ei ehkä kuulosta suu­relta, mutta jos otetaan huomioon, että Tans­kassa lie­nee 220 000 muslimia, mikä on koh­tuulli­sen tarkka arvio, se tarkoittaa n. 13 600 ääri­mielistä mus­limia.

Neljäs myytti on se, että kulttuu­ri­silla ja us­konnolli­silla teki­jöillä ei ole merki­tystä maa­han­muutta­jien usein heik­koon so­siaaliseen ja talou­delliseen tilantee­seen. Ylei­sen teo­rian mukaan maahan­muut­tajien köyhyys johtuu syistä, joi­hin he ei­vät voi itse vai­kuttaa, ja tämä köy­hyys toimii käyttäyty­mis­häiriöi­den syynä.

Korrelaatio köyhyyden ja sosiaa­listen on­gelmien vä­lillä on todel­linen, mutta asiat ei­vät ole läheskään niin musta­valkoisia kuin esimer­kiksi Kööpen­haminan sosi­aali­sista asi­oista vas­taava por­mestari Mikkel War­ming (ääriva­semmis­tolai­nen Enheds­lis­ten‑ puo­lue) väittää. Sillä: mikä tulee en­sin, kana vai muna? Johtu­vatko sosiaali­set ongel­mat köyhyy­destä vai köyhyys sosiaali­sista on­gelmista?

Kuten Jyl­lands-Pos­ten 19.12.2008 raportoi, kun tarkas­tellaan, mistä maista ri­kolli­suu­teen syyl­listyneet maahan­muut­tajat ja heidän jälkeläi­sensä ovat kotoisin, osoit­tautuu, että 8 kär­kisi­jaa on musli­mi­maiden hallussa, sen jälkeen kun ikä- ja sosiaa­lis­ten tekijöi­den vaikutus on huomioitu laskuissa. Tä­mänkal­taiset luvut saattavat War­mingin ja hänen vertai­sensa häpe­ään.

Mutta mikä nimen­omaan is­lamilai­sessa kult­tuurissa on sellaista, että se saa tämän­taus­taiset ihmi­set pär­jää­mään ta­loudelli­sesti niin huonosti? Satojen mus­limi­perheiden elämää kä­sit­televien psy­kolo­gisten haastatte­lujen jäl­keen on sel­vää, että pää­syynä köy­hyyteen näissä pii­reissä on se, että niissä ei anneta koulu­tuk­selle tar­peeksi pai­no­arvoa.

Maahan­muut­taja­vanhem­mat voisivat tu­kea lapsi­aan perus­koulussa ja sen jälkei­sissä opin­noissa ny­kyistä pal­jon aktiivi­semmin. Lisäksi oma ja kolle­goideni ko­kemus on, että musli­mi­maa­hanmuut­tajien lap­silta puut­tuu ym­mär­rystä tans­kalaisesta pe­dagogii­kasta koulu- ja muissa opin­noissa, mikä muo­dostaa va­kavan es­teen heidän jatkoural­leen. On­neton lop­putulos on, että 64 % ara­bitaus­taisista lap­sista ei osaa lukea ja kir­joittaa riittä­vän hyvin (9-vuotisen) pe­ruskou­lun jäl­keen ja että kol­mannes heistä ei kos­kaan saa mi­tään toisen as­teen koulu­tusta. Tans­kan kaltai­sessa tieto­yhteis­kun­nassa, jossa koulutus on edellytyk­senä tyy­dyttä­välle toimeen­tu­lolle, per­heen talo­usti­lanne tiukke­nee, ellei kou­lutusta oteta vaka­vasti. Se, että jopa yksi nel­jästä 20-29-vuoti­aasta mus­limimaa­hanmuutta­jien jälkeläi­sestä sai ri­kostuo­mion yh­tenä ai­noana vuonna 2008, ei ole omiaan pa­rantamaan työl­listy­mistä.  Jos luo sosiaa­lisia on­gelmia ja kieltäytyy sopeutu­masta yh­teiskunnan sosi­aalisiin vaatimuk­siin, tulee köyhäksi. Ei päin­vastoin.

Monet maa­han­muuttoon liittyvät myytit muodosta­vat vaka­van es­teen sosiaali­työlle tällä sektorilla. Kun Sønderbron nuorisovankilassa Köö­pen­hami­nassa 70 % asiakkaista on muslimi­taustaisia ja LO (Tans­kan työvä­en­jär­jestö) varoittaa ghettojen li­säänty­mi­sestä ja Kansallis­pankki ar­vioi, että länsimai­den ulko­puo­lelta tulevat maa­han­muut­tajat maksavat Tanskan yh­teiskun­nalle 23 mil­jardia kruunua (4 miljardia dol­laria) vuo­dessa, niin ei ole liioiteltua kutsua integ­roi­tu­mison­gel­mia sosiaali­sen yhteiskun­tamme alla lymyi­le­väksi aika­pommiksi. Osarat­kai­suna on hankkia li­sää tietoa kentältä; hyvä sosi­aalinen työ riippuu riittä­vän infor­maa­tion saami­sesta. Tar­vit­semme käy­tännön tutki­muksia eri maa­hanmuut­taja­ryh­mien asen­teista ää­rimielisyy­teen, de­mokratiaan ja integroitu­miseen, kou­lutuk­seen ja osal­lis­tumi­seen työ­mark­ki­noille. Vali­tettavasti oma koke­mukseni satojen haas­tatte­lujen pe­rusteella on, että meillä on suuri joukko maahan­muut­tajia, jotka ei­vät halua integ­roi­tua ja jotka ovat de­mo­kraattisten ja huma­nistis­ten arvojen vankku­matto­mia vas­tusta­jia.

Kiistely epä­onnistu­neen integ­raation syistä on jo käynnissä. Sekä väit­teet siitä, että val­tio ei anna riittävästi va­roja ko­toutta­mi­seen ja että kunnallista­solla rahoja ei käy­tetä oikein, ovat – pelkkiä väit­teitä. Työs­ken­neltyäni vuosia Tans­kan suurim­massa julki­sessa so­siaali­jär­jestössä olen lu­jasti vakuuttu­nut jälkim­mäisestä: nimen­omaan pai­kallispo­lii­tikot ovat vastuussa käytännön in­tegraa­tiotoi­mien toteutta­mi­sesta ym­päri maata.

Monissa kun­nissa on me­ne­telty siten, että on tar­jottu tukea ja uusia mah­dolli­suuk­sia, samaan ai­kaan kun ainoastaan po­liisi ja oikeus­jär­jestelmä ovat olleet asettamassa ra­joja ja näyt­tä­mässä, mitä huonosta käyttäytymi­sestä seu­raa. Tätä työn­jakoa voisi säätää tarkoituk­sen­mukai­sem­maksi.

Ongelmaa koskevan avoimuu­tensa joh­dosta Sennels, joka on kehittänyt menetelmää, jolla nuoria kannustetaan ottamaan vastuu omista teoistaan,  joutui jättä­mään työnsä psykolo­gina Kööpenhaminan kaupungin ylläpitämässä Sønderbron nuorisovankilassa.

Lähteet

Terrorismi elämäntapana

­muslimiterroristit.jpg

Herrasi antoi enkeleille ilmoituksen: ”Minä olen teidän kanssanne. Vah­vis­ta­kaa niitä, jotka uskovat. Mi­nä asetan pelon uskottomien sydämeen. Ha­kat­kaa poikki heidän kaulansa ja raa­jan­sa!” (Ko­raa­ni 8:12)

On vaikea kuvitella, että minkään uskonnon perustaja lausuisi kuolinvuoteellaan jotain sellaista, mitä profeetta Muham­mad sanoi: ”Minut on tehty voittoisaksi terro­rilla” (Sahih Bukhari 4.52.220). Länsimaalai­silla ihmisillä on tapana olettaa naii­visti, et­tä – us­kon­to­jen ta­voin – is­la­mil­la täy­tyy ol­la rau­­han­o­mai­­nen ydin ja et­tä koska Mu­hammad oli suuren uskon­non perustaja, hänen on täy­tynyt puhua yleisen hyvän­tahtoi­suuden puo­lesta pai­not­taen kaik­kien ihmisten ih­mis- ja tasa-arvoa sekä tarvetta rakas­taa lä­him­mäistä. Mi­kään ei kui­ten­kaan voi­si ol­la kauem­pa­na to­del­lisuu­des­ta! Ko­raani (48:29) tekee jyrkän eron ylempiarvoi­sina pidetty­jen musli­mien ja alempiarvoi­sina pidetty­jen ei-mus­limien vä­lille. Vain mus­li­meja ja mus­limeiksi kään­tyviä kohtaan ke­hotetaan olemaan ar­me­liaita; kaikkia muita koh­taan Allah käskee ole­maan an­kara:

Muhammad on Allahin lä­het­tiläs ja ne, jotka seuraa­vat häntä, ovat an­karia uskotto­mille, mutta arme­liaita toi­sil­leen. (Koraani 48:29)

Kaikista elä­vistä huo­noim­pia ovat Allahin mie­lestä ne, jotka ovat kiit­tämättö­miä eivätkä usko (Koraani 9:55). (–) Milloin koh­taatte­kin heitä taiste­lussa, tee heistä pelot­tava esi­merkki niille, jotka tulevat heidän jäl­keensä, jotta he ot­taisivat va­roituksen vas­taan (Koraani 9:57).

Uskovaiset, taistelkaa niitä uskot­tomia vas­taan, jotka asuvat lä­hellä teitä, ja huo­mat­koot he tei­dät lujiksi. Tietäkää, että Allah on hurs­kaiden kanssa. (Koraani 9:123)

Ne jotka tais­televat Alla­hia ja Hänen lä­hettiläs­tään vas­taan ja kii­rehtivät te­ke­mään pa­haa, saa­vat palk­kansa: hei­dät sur­ma­taan, nauli­taan ris­tiin tai hei­dän kätensä ja jal­kansa hakataan poikki ris­tik­käin tai hei­dät kar­kote­taan maasta. Tämä on hei­dän hä­pe­änsä tässä maa­ilmassa, ja tuonpuo­leisessa heitä odot­taa an­kara ran­gais­tus. (Koraani 5:33)

Kuten Robert Spencer tähdentää, tämä periaate yksistään se­littää isla­min vihan länt­tä kohtaan ja muslimien vä­kivallan ei-muslimeja koh­taan kaikki­al­la maail­­mas­sa aina Muhammadin ajoista asti. Köyhyydellä, muslimimaiden so­siaa­lisilla oloilla tai sillä, mitä USA:n halli­tus, juutalai­set, ”ristiret­keilijät” ja ylipäätään ”uskotto­mat” teke­vät tai jät­tävät te­ke­mät­tä, ei ole käy­tän­nös­sä mitään te­ke­mistä asian kans­sa. Syy muslimien vi­haan ei pii­le meis­sä län­simaa­lai­siss­a, vaan Allah käs­kee yk­si­se­lit­tei­ses­ti musli­meja vi­haa­maan ”uskot­to­mia” (Islam Q&A:59879) ja taistele­maan heitä vastaan, kunnes he alistuvat (Islam Q&A:34830; Ko­raa­ni 8:39; Koraani 9:33).

viha.jpg

Taistelkaa heitä vas­taan, kun­nes epäju­malia ei enää pal­vota, vaan yk­sin Al­la­hia (koko maail­massa), mutta jos he herkeä­vät (pal­­vomas­ta muita Alla­hin li­säksi), tie­tää Al­lah, mitä he teke­vät. (Ko­raani 8:39)

Hän (Allah) on lähettä­nyt lä­het­tiläänsä (Muhamma­din) tuo­maan joh­da­tuk­sen ja to­tuuden us­kon­non (islamin) saat­taak­seen sen voitta­maan kaikki muut us­kon­­not, vaikka se on vastoin vääräus­kois­ten (moni­ju­ma­laisten, pa­ka­noi­den, epä­ju­ma­lan­pal­vojien ja ateis­tien) tah­toa. (Koraani 9:33)

Uskottomien väkivaltainen pelottelu ja kau­hun kylväminen näiden keskuuteen oli yk­si keskeisistä menetelmistä, joiden avul­la Mu­ham­­mad pyrki toteuttamaan Al­lahilta saa­­maansa käskyä taistella ihmisiä vas­taan, kunnes kaikki alistuvat Al­lahin ja hänen shari’ansa määräysvaltaan ja tun­­nus­tavat Mu­ham­madin pro­fee­tal­lisen ase­man. Kun kalifaattia, islamilaista maa­il­­man­valtaa, tavoittelevat muslimit ny­ky­päi­vä­nä tur­vau­tu­vat ter­ro­ris­miin, mielenosoituksiin, islam-krii­­tikoi­den uh­kai­luun ja mur­hiiin sekä valheellisen in­for­maa­­tion levittämiseen (ta­qiyya), he nou­dat­ta­vat yk­sin­ker­tai­ses­ti sunnaa, pro­feet­ta Mu­ham­­­­madin elämäntapaa, jo­ka on tar­koi­tet­tu ikui­­sek­si esi­­ku­vak­si kai­kille mus­­­li­meil­le.

Anas ibn Malik on kertonut: Profeetta sanoi: ”Minut on määrätty taistelemaan ihmisiä vastaan, kunnes he to­distavat, että ei ole muuta jumalaa kuin Allah ja että Muhammad on Hänen palvelijansa ja Hänen lähetti­läänsä, suuntaavat kasvonsa qiblaamme (ru­kous­suun­taam­me) kohti, syövät mitä teurastamme ja rukoilevat ta­val­lam­me.” (Sunan Abu-Dawud, Kitab Al-Jihad, 14: 2635)

Muhammadin elämäntapa

Silmiinpistävää on se, kuinka suuri osa Ibn Ishaqin (k. 766) koostamasta Muhammadin auktoritaarisesta elämäkerrasta käsittelee Muhammadin ja hänen seuraajiensa suo­rit­tamia ryöstöretkiä, taisteluita, sotasaaliin anastukseen ja jakoon liit­ty­viä ongel­mia, Muhammadin määräämiä vastustajiensa sala­mur­hia ja uskottomien jouk­ko­mur­hia.

sirat-kansi-eng.jpg sirat-kansi-fin.jpg

Tässä sivustossa siteerataan A. Guillaumen englanninkielistä käännöstä “The Life of Muhammad” Ibn Hishamin (k. 833) toimittamasta Muhammadin elämäkerrasta, joka on lyhennetty versio Ibn Ishaqin (k. 766) laatimasta Muhammadin auktoritatiivisesta elämäkerrasta. Ibn Hisham (s. 691) sanoo pois­ta­neen­sa Ibn Ishaqin teoksesta mm. kohtia, “jotka ovat häpeällisiä pu­hut­tavak­si; asioita, jotka voivat ah­dis­taa tiettyjä ihmisiä.” Ibn Hishamin laitoksen Muhammadin elämäker­rasta on suomentanut Jaakko Hä­meen-Anttila (Basam Books, 1999), joka on edelleen lyhentänyt merkittävästi Ibn Hishsamin ver­siota. Kun tässä sivus­tossa käytetään em. englan­ninkielistä lähdettä, siihen viitataan mer­kin­nällä Ibn Ishaq ja Hä­meen-Anttilan koos­ta­maan kar­sit­tuun käännökseen vii­ta­taan merkin­nällä Ibn Hisham. Yllä olevia kuvia klik­kaamal­la pääset tutus­tumaan teosten sisäl­lys­­luet­te­loi­­hin.

Profeetan elä­mäkerran mu­kaan Muhammad itse osallistui 27 taisteluun, minkä lisäksi hän määräsi pantavaksi täytäntöön 46 ryöstöretkeä (Ibn Ishaq, s. 659–660). Pel­käs­tään Banu Quraiza -heimon joukkomur­han yhteydessä Muham­mad tappoi 600–900 vangitse­maan­­sa qurai­zalaismiestä katkai­semalla näiden kaulat (Ibn Hisham: 320–321). Kuten on ilmeistä, Muhammadille sota- ja ryöstöretket olivat yksinkertaisesti elä­män­ta­pa. Yhdessä terro­ristijoukkionsa kans­sa hän ryöväsi ja tuhosi uskottomien ka­ra­vaa­ne­ja, keitaita ja kyliä sekä raiskasi heidän naisensa ja otti orjiksi kaikki, joi­ta ei surmattu suoralta kädeltä, ja kaikki tämä tapahtui Allahin nimissä. Kuten seuraava hadith kuitenkin antaa ym­mär­tää, jopa islamiin kutsu­minen (da’wa) oli Mu­ham­ma­dil­le loppujen lopuksi toissijaista, vaikka yleensä ajatellaan, että muslimien vel­vol­li­suu­te­na on esittää ”us­kot­tomille” en­sin kutsu kään­tyä is­la­miin ja hyö­kätä hei­dän kimp­puunsa vas­ta sen jäl­keen, jos he ei­vät suostu alis­­tu­maan:

Ibn ‘Aun repor­ted on kerto­nut: Kir­joitin Nafi’lle ja ky­syin hä­neltä, onko tarpeel­lista kutsua (uskotto­mia) kään­ty­mään islamiin ennen heidän kohtaa­mistaan tais­te­lussa. Hän kir­joitti vasta­uk­seksi, että se oli tar­peen [vain] is­­lamin varhaisvai­heessa. Alla­hin lähettiläs suo­ritti yllätys­hyökkäyk­sen karjaansa juot­tamassa ol­leita pa­haa aa­vis­­ta­mat­to­mia Banu Musta­­liq -heimolaisia vastaan. Hän tappoi ne, jotka panivat vastaan ja van­gitsi loput. Juuri tuo­na päi­vänä hän sieppasi Ju­wairiya bint al-Ha­rithin [jal­ka­vaimok­seen]. Nafi’ sa­noi, että tämä perimätieto on pe­räisin Ab­dullah b. Uma­rilta, joka oli itse mukana ryöstö­retkei­lijöiden jou­kossa. (Sahih Muslim 19:4292)

”Terrorismi on osa is­lamin elä­mäntapaa, kyllä totisesti!”

Abu Iz­zadeen, sittem­min Bri­tanni­assa kielletyn Al Ghu­rabaa -muslimi­järjestön johtaja, korostaa, että terro­rismi on kiinteä osa isla­mia ja että ji­had on tä­nä päi­vä­nä jo­kai­sen mus­­li­­min henki­lö­koh­tai­nen vel­vol­li­­suus (fard al-ain):

Allah on antanut musli­meille, meille kai­kille, vel­vollisuu­deksi jiha­din. Näinä aikoina, rakkaat muslimi­veljet, ji­had on joka ai­noan yk­sittäisen muslimin henkilö­kohtainen velvolli­suus (fard al-ain). Ja kun puhun jihadista, en tarkoita kamppai­lua ylei­sessä mie­lessä. Tar­koitan jihadia! Meidän on tuettava jihadia fyysisesti, rahallisesti tai sanalli­sesti. Emme koskaan kuule imaamien julistavan tuolta saarnas­tuolista jihadia amerikka­laisia vas­taan, kos­ka he ovat pel­kureita. He pelkää­vät ame­rikkalaisia, he pelkää­vät brittejä. Kuinka monta kertaa olette näh­neet polii­sin mos­keijan ul­kopuolella tarkkaile­massa musli­miyhteisöä? He ha­luavat rau­hoittaa islamisteja. He ha­lua­vat islamin muuttu­van rak­kau­deksi ja rau­haksi. Ei, hyvät muslimi­veljet. Is­lam on tullut hal­litsemaan maail­maa, sillä kun Allah ku­vasi tätä uskontoa, hän kuvasi sitä totuu­den uskon­noksi. (–)

Tiedok­senne, rak­kaat mus­limi­veljet ja -sisaret: Terrorismi on erotta­maton osa islamia. Terrorismi on osa is­lamin elä­mäntapaa (din), kyllä totisesti! Allah sa­noi: ”Kau­histuttaak­semme Allahin vihollisia, meidän tulisi val­mis­tautua jihadiin.” Jihad on henkilö­kohtainen velvolli­suus, joka on lange­tettu mus­limimie­hille, sel­laisille kuin me täällä. Siksi sinun tulisi opet­taa pojal­lesi, kuinka ratsastaa ja kuinka ampua. Se on Mu­hammadin sunnan (esi­­kuval­­linen elä­mäntavan) mukaista, ja velvolli­suutesi isänä on opettaa häntä tule­maan mu­jahidiniksi (us­kon­so­­tu­rik­si). (–)

He halua­vat sanoa: ”Ei, ei, islam on vain itse­puolus­tusta, ei hyök­kää­vää jiha­dia.” Ei! Jihad on henki­lö­kohtai­nen vel­volli­suus. On kahta tyyppiä: hyökkää­vää jiha­dia (jihad-ta­lab), joka täh­tää val­loit­tami­seen ja shari’an mää­räys­vallan le­vittämi­seen; ja puo­lusta­vaa jiha­dia, musli­mi­mai­den suo­jele­mista. Tie­dok­senne: Muham­mad ot­ti osaa 27 taiste­luun! 27:ään! Ja ne kaikki olivat hyök­kää­viä jiha­deja! (–)

Siksi, kun kuulette uutisista, että muja­hidinit tap­poivat brittejä ja amerikka­laisia, äl­kää olko yllät­ty­neitä. Ei ole mikään uusi asia tappaa Al­lahin vi­hollisia. Saatatte sanoa: ”Ei, he ovat viat­tomia.” Yksikään kafir (uskoton) ei ole viaton! Viattomia ovat vain muslimit. Yksikään kafir ei ole viaton! (–)

Jokainen, joka aset­tuu kafirei­den puolelle uskovia vastaan, on yksi heistä! Jo­ten nuo nk. Al­lahin vi­holliset, jotka ovat pestautuneet britti­hallituk­sen … koska muistakaa, rakkaat muslimiveljeni, brittihalli­tus on liuta ris­ti­ret­kei­­lijöitä… ristiretkei­lijöitä, jotka tulevat tap­pamaan ja raiskaa­maan mus­li­meja. Jokainen, joka liittyy brittien ja ame­­rik­ka­lais­ten jouk­koi­hin, on uskonluopio (murtad kafir), ja ainoa rangaistus (hukum) hänelle on hänen kau­lansa katkaiseminen. Totisesti: joka muuttaa dininsä (mus­limielämän­tapansa), tappakaa hänet! Ottakaa heidän ra­han­sa ja omaisuu­­tensa ja tappakaa heidät, koska he ovat kafi­reita. Äl­kää siis ihme­telkö, että ame­­rikka­lais­ten mu­kana tul­leita sie­pataan ja heidän kaulansa katkais­taan. Pro­feetta kat­koi mo­nien us­kot­to­mien kauloja oma­na ai­kanaan. On merk­ki uskosta Allahiin, että rakas­taa mu­ja­hi­­dineja ja uskovia. Ja jos nä­ette kafi­rin, nöy­ryyttä­kää häntä.

Asioiden mittasuhteista

Tämä Islam – The Religion of Peace -sivustolla ole­va ver­tai­lu aut­taa aset­ta­maan asiat mit­ta­suh­tei­siin­sa:

Islamistit tappavat joka vuosi enemmän ihmisiä kuin Espanjan inkvisitio 350 vuoden aikana yhteensä. (Lähde)

Muslimiterroristit murhaavat joka päivä enemmän ihmisiä kuin Ku Klux Klan on murhannut yhteensä viimeisen 50 vuoden ai­kana. (Lähde)

Muslimiterroristit tappoivat kahdessa tunnissa (11.9.2001) sivii­lejä enemmän kuin Pohjois-Irlannin konflikti 36 vuoden aikana. (Lähde)

19 muslimikaappaajaa tappoi viattomia ihmisiä kahdessa tunnissa (11.9.2001) enemmän kuin USA on teloittanut rikollisia viimeisen 65 vuoden aikana. (Lähde)

Jihadia käsitteleviä haditheja, koraanin jakeita ja fatwoja…