“Islam on minulle hirvittävin asia, jonka olen ikinä kokenut elämässäni”, kertoo Nazanin, nuori iranilaisnainen. Vastoin Koraanin käskyä (24:31 ja 33:59) ja imaamin vaatimusta Nazanin kieltäytyi hunnuttautumasta, mistä häntä rangaistiin järkyttävällä tavalla…
Kun Koraania lukee tai pelkästään silmäilee ensi kerran elämässään, kokemus on tyrmistyttävä: kuinka on mahdollista, että jonkin uskonnon pyhä kirja voi sisältää määräyksiä naisten alistamisesta ja lyömisestä, sotasaaliiden jakamisesta, orjien kohtelusta, käskyjä olla armottomia, petollisia ja väkivaltaisia ”likaisia uskottomia” kohtaan ja kiduttaa ja tappaa näitä brutaalein keskiaikaisin menetelmin?
Sitäkin järkyttävämpää on tutustua profeetta Muhammadin elämäkertaan ja haditheihin, jotka ovat perimätietona välitettyjä lyhyitä kertomuksia siitä, mitä Muhammad kussakin tilanteessa teki ja sanoi. Mikä pahinta, tämän joukkomurhia, kidutuksia ja julmia rangaistuksia toimeenpanneen, ryöstö- ja sotaretkiä harjoittaneen, vastustajiaan murhauttaneen, orjanaisia raiskanneen, 9-vuotiaan, tuolloin vielä nukeilla leikkineen tytön kanssa seksisuhteessa olleen ja eläinten rituaalisesta uhraamisesta nauttineen herrasmiehen käyttäytyminen on tarkoitettu esikuvaksi kaikille muslimeille ja kaikkina aikoina!
Allahin lähettiläs määräsi murskaaman miehen pään kahden kiven väliin. (Sahih Bukhari 8:82:816)
Allahin lähettiläs sanoi: “Jos joku vaihtaa islamin uskonsa, teloittakaa hänet.” (Sahih Bukhari 9:84:57)
Hän (pyhä profeetta) katkaisutti heidän kätensä ja raajansa, poltatti heidän silmänsä ja heitätti heidät kiviselle maaperälle, kunnes he kuolivat. (Sahih Muslim 16:4130)
Profeetta sanoi: “Kuka on valmis tappamaan Ka’b bin al-Ashrafin, joka on todella loukannut Allahia ja Hänen lähettilästään?” Muhammad bin Maslama sanoi: “Oi, Allahin lähettiläs! Haluatko minun tappavan hänet?” Hän vastasi myöntävästi. (Sahih Bukhari 4:52:270)
Koraani, hadithit ja Muhammadin elämäkerta muodostavat perustan islamin laille eli shari’alle, joka määrä pienintäkin yksityiskohtaa myöten, kuinka muslimin on harjoitettava uskontoaan. Näiden lähteiden mukaan muslimien uskonnollisena velvollisuutena on taistella eri menetemin – aseellisesti, taloudellisesti ja verbaalisesti (kätkemällä todelliset intentionsa taqiyya-doktriinin mukaisesti) – maailman kaikkia muita kansakuntia vastaan, kunnes nämä alistuvat Allahin shari’an totalitaristiseen pakkojärjestelmään. Vaikka suurin osa muslimeista on autuaalisen tietämättömiä uskontonsa perustoista ja tavoitteista, voimme päivästä toiseen kyllästymiseen asti seurata sensuroimattomista medioista (esim. Europenews, Jihad Watch, MemriTV, Palestinian Media Watch, Pamela Geller), kuinka islamin lähteisiin perehtyneet muslimit pyrkivät toteuttamaan uskonnollisia velvollisuuksiaan ja kuinka islamofiilit, poliittisesti korrektit toimittajat ja poliitikot tekevät hyödyllisen idiootin roolissa kaikkensa puolustellakseen heitä.
Mitä tuntemuksia tämä kaikki herättää yksilönvapauksiin tottuneessa länsimaalaisessa, joka pitää ajattelun-, sanan-, uskonnon- ja uskonnottomuudenvapauksia, ihmisoikeuksia, sukupuolten tasa-arvoa ja vähemmistöjen suojelua niin itsestään selvinä asioina, että hänelle ei välttämättä ole edes juolahtanut mieleen, että nuo kaikki ovat vaarassa kadota lähivuosikymmeninä ja -vuosisatoina? Vastenmielisyyttä, kuvotusta ja pahoinvointia: islamonauseaa!
”Isamofobia” on sana, jota muslimit käyttävät aseena verbaalisessa jihadissa niitä ei-muslimeja vastaan, jotka raportoivat, mitä shari’an oikeuslähteet – Koraani, hadithit ja Muhammadin elämäkerta – sisältävät, mitä muslimimaissa tapahtuu ja mitä tavalliset muslimit ja islaminoppineet puhuvat omissa oloissaan. Alla oleva Nicolai Sennelsin artikkeli selventää, miksi on syytä lakata käyttämästä järjetöntä termiä ”islamofobia” ja ottaa sen sijaan käyttöön sana ”islamonausea”. Islamonausea ei synny ennakkoluuloista islamia kohtaan vaan päinvastoin tutustumisesta islamiin ja islamia koskevien ennakkoluulojen hälvenemisestä.
Islamonausea, ei islamofobia
Meidän tulisi lakata käyttämästä muslimien itsensä valitsemaa sanaa ”islamofobia”, jolla he karsinoivat itsensä joksikin pelätyksi: se katkaisee keskusteluyhteyden. Tällaisen vastakkainasettelua luovan termin sijaan meidän tulisi lanseerata helpommin lähestyttävä ja tosiasioita paremmin vastaava sana, joka säilyttää mahdollisuuden sillanrakentamiseen ja oppimiseen: islamonausea, islampahoinvointi. Se ei tee kommunikaatiosta mahdotonta vaan mahdollistaa länsimaisissa kulttuureissamme vierailevien huomata omassa käyttäytymisessään puolia, jotka saavat meidät voimaan pahoin.
Ei ole ihme, että muslimit käyttävät niin usein sanaa ”islamofobia”. Ilman vakuuttavia argumentteja, viehätysvoimaa tai rakentavaa panosta ympäristöön pelättynä oleminen on ainoa tapa saada edes jonkinlaista kunnioitusta. Termi ”islamofobia”, islamin pelko, viittaa siihen, mitä muslimit haluavat, ei siihen, mitä ei-muslimit tuntevat. Sitä paitsi kuka yleensäkään pelkää islamia?
”Ksenofobia”, epärationaalinen pelko vierasta tai tuntematonta kohtaan, ei sekään ole osuva termi. Vastenmielisyys islamia kohtaan ei synny perehtymättömyydestä uskontoon, vaan juuri päinvastoin: perehtymisestä siihen. Ei ole myöskään järkeä pelätä tulevansa kutsutuksi rasistiksi, sillä islam ja muslimit eivät ole rotu.
Kielemme tarvitsee termin, joka kuvaa sitä, mitä monet kriittisesti ajattelevat ihmiset tuntevat islamia kohtaan omakohtaisesti, eikä sitä, mitä muslimit haluavat meidän kokevan, tai sitä, mitä poliittisesti korrektit vallanpitäjät diagnosoivat pelästyttääkseen meidät päästämään lisää vasemmiston äänestäjiä maihimme. Tarvitsemme termin, joka samalla kutsuu muslimeja oivaltamaan, mitä heidän täytyy muuttaa omassa käyttäytymisessään ja uskonnossaan, jos he toivovat edistyvänsä nolostuttavalta viimeiseltä sijaltaan kansakuntien kehityksessä ja ansaitsevansa todellista kunnioitusta maailmanyhteisön keskuudessa.
Luonnollinen reaktio
Monien muiden pahoinvointitilojen tavoin islamonausea on normaali ja luonnollinen reaktio jotain epänormaalia kohtaan, ei päinvastoin.
Pahoinvointirefleksi on synnynnäinen, ja on biologisesti luonnollista ja terveellistä kokea emotionaalisia ja ruumiillisia epämukavuuden tuntemuksia kaikkea epämiellyttävää, epäterveellistä tai vahingollista kohtaan.
Siinä ei ole mitään foobista eikä rasistista, että tuntee pahoinvointia, kun kuulee joukkomurhista, joita Muhammad ja hänen monet antaumukselliset jäljittelijänsä ovat suorittaneet läpi historian ja joita nyt tapahtuu ympäri maailmaa. Sama pätee Muhammadin seksisuhteeseen 9-vuotiaan tytön kanssa ja Allahin ja hänen shari’a-lakinsa nimissä tehtyihin raajojen katkomisiin ja kivityksiin.
Epämiellyttäviä tuntemuksia vatsanpohjassa voi kokea myös, jos ajattelee muslimien laajasti harjoittamia ja usein monen sukupolven yli jatkuvia pakkosukusiitoksia (jotka vahingoittavat älykkyyttä ja lisäävät psykiatristen sairauksien riskiä). Ei ole myöskään mitään hävettävää tuntea pahoinvointia, kun kuulee äärimmäisestä sosiaalisesta kontrollista, väkivallasta ja varoittavina esimerkkeinä tehdyistä murhista, joilla satoja miljoonia musliminaisia pelotellaan ja estetään nauttimasta ihmisoikeuksistaan: oikeudesta valita omat seksikumppaninsa, vaatteensa ja elämäntyylinsä.
Virheettömän Koraanin sisältämät lukuisat käskyt vihata, harjoittaa väkivaltaa ja tappaa ei-muslimeja ovat täysin kuvottavia. Ajatus siitä, että kehityksen huipentumana olisi planeetan kokoinen kalifaatti, ei ainoastaan ole häpeäksi ihmiskunnalle; se voi myös saada kadottamaan ruokahalun.
Esimerkkejä
Sanaa ”islamonausea” voidaan käyttää kuvaamaan pahoinvoinnin, inhon, ärtymyksen, epämukavuuden tai vastenmielisyyden tuntemusta, joka syntyy luonnostaan, kun kohtaa islamin tai islamilaisen kulttuurin tai mitä tahansa tai kenet tahansa, joka edustaa sitä. Esimerkkejä sanan käytöstä:
”En pelkää islamia, vaan minulla on islamonausea.” ”En halua minareetteja kaupunkiini. Ne aiheuttavat minulle islamonauseaa.” ”He saivat islamonausean kaikista niistä muslimimaahanmuuttajista ja päättivät muuttaa toiselle seudulle.” ”Koraanin lukeminen aiheuttaa minulle islamonauseaa.” ”Hänellä alkoi esiintyä islamonauseaa, ja hän päätti lopettaa työnsä vankilassa.” ”Saan islamonausean, kun ajattelen halal-ruoan syömistä.” ”Minulle tulee islamonausea aina, kun näen, kuinka muslimit hyppivät ylös alas ja ampuvat ilmaan yrittäen sillä tavoin pelotella meitä kunnioittamaan heidän lapsellista käyttäytymistään.”Sanan alkuperä
Havaintojeni perusteella tämä sana esiintyi ensi kerran JihadWatch.org-verkkosivulle kirjoitetussa kommentissa 7.7.2005. Siinä itseään Sheik Canuckiksi kutsuva henkilö kommentoi artikkelia muslimien positiivisesta reaktiosta samana päivänä Lontoossa tehtyihin itsemurhapommi-iskuihin: ”Minulla ei ole islamofobiaa. Minulla on islamonausea. Olen kurkkuani myöten täynnä niitä kaikkia.”
Tanskalaisessa sanomalehdessä tämä sana esiintyi ensi kerran 30.12.2011 allekirjoittaneen Nordjyske Stiftstinde ‑lehteen lähettämässä mielipidekirjoituksessa ”Meillä on nausea”.
Termi sai jonkin verran huomiota, kun koomikko, ateisti ja islamkriitikko Pat Condell käytti sitä vuonna 2009 Youtube-videossa nimeltä ”Pahan puolustelijat”.
Islamonausea ansaitsee oman artikkelinsa Wikipediassa. Auta saamaan sana ”islamonausea” sanakirjoihimme käyttämällä sitä blogeissa, mielipidekirjoituksissa ja jokapäiväisessä puheessa.
Nicolai Sennels
Julkaistu Jihad Watchissa 29.1.2012
Ilta-Lehdessä julkaistiin 1.2.2012 uutinen ”Jenkkikoulussa paljastui oksettava hyväksikäyttö. Peruskoulun opettaja syyllistyi iljettävään tekoon.” On aika alkaa kirjoittaa samaan selkeään ja rehelliseen sävyyn niistä vastenmielisyyksistä, joita ympäri maailmaa tehdään joka päivä islamin nimissä.