Islamonausea

“Islam on minulle hirvittävin asia, jonka olen ikinä koke­nut elä­mäs­säni”, kertoo Nazanin, nuori irani­laisnainen. Vastoin Koraanin käskyä (24:31 ja 33:59) ja imaamin vaatimusta Nazanin kieltäytyi hun­nut­tau­­tu­mas­ta, mistä häntä rangaistiin järkyttävällä tavalla…

Kun Koraania lukee tai pelkästään silmäilee ensi kerran elämässään, kokemus on tyrmistyttävä: kuinka on mah­dollista, että jonkin uskonnon pyhä kirja voi sisältää määräyksiä naisten alistamisesta ja lyömisestä, sota­saaliiden jakamisesta, orjien kohtelusta, käskyjä olla armottomia, petollisia ja väkivaltaisia ”likaisia uskottomia” kohtaan ja kiduttaa ja tappaa näitä brutaalein keskiaikaisin menetel­min?

Sitäkin järkyttävämpää on tutustua profeetta Muhammadin elämäkertaan ja ha­dithei­hin, jotka ovat perimä­tietona välitettyjä lyhyitä kertomuksia siitä, mitä Muham­mad kussakin tilan­teessa teki ja sanoi. Mikä pahinta, tämän joukkomurhia, kidutuksia ja julmia rangaistuksia toimeen­panneen, ryöstö- ja sota­retkiä har­joit­ta­neen, vas­tus­ta­jiaan mur­haut­­taneen, orjanaisia rais­kanneen, 9-vuotiaan, tuol­loin vie­lä nu­keilla leik­ki­neen ty­tön kans­­sa sek­­si­­­suh­tees­sa ol­leen ja eläi­nten rituaa­lises­ta uh­raa­mi­sesta nau­t­ti­neen herrasmiehen käyttäytyminen on tar­koi­tet­tu esikuvaksi kaikille muslimeille ja kaikkina aikoina!

Allahin lähettiläs määräsi murskaaman miehen pään kahden kiven väliin. (Sahih Bukhari 8:82:816)

Allahin lähettiläs sanoi: “Jos joku vaihtaa islamin uskonsa, teloittakaa hänet.” (Sahih Bukhari 9:84:57)

Hän (pyhä profeetta) katkaisutti heidän kätensä ja raajansa, poltatti heidän silmänsä ja heitätti heidät kiviselle maaperälle, kunnes he kuolivat. (Sahih Muslim 16:4130)

Profeetta sa­noi: “Kuka on valmis tappamaan Ka’b bin al-Ashrafin, joka on to­della lou­kannut Al­lahia ja Hänen lä­hettilästään?” Muhammad bin Maslama sa­noi: “Oi, Allahin lä­hettiläs! Ha­luatko minun tappavan hänet?” Hän vas­tasi myöntävästi. (Sahih Bukhari 4:52:270)

Koraani, hadithit ja Muhammadin elämäkerta muodostavat perustan islamin laille eli shari’alle, joka määrä pienintäkin yksityiskohtaa myöten, kuinka muslimin on harjoitettava uskontoaan. Näiden lähteiden mukaan mus­limien uskonnollisena vel­vol­li­suu­te­na on taistella eri menetemin – aseellisesti, taloudellisesti ja verbaalisesti (kät­ke­mäl­lä todelliset inten­tionsa taqiyya-doktrii­nin mukaisesti) – maailman kaikkia mui­ta kansakuntia vastaan, kunnes nämä alis­tuvat Allahin shari’an totalitaristiseen pakko­järjestelmään. Vaikka suu­rin osa musli­meista on autuaa­lisen tietämät­tömiä us­kon­ton­sa perustoista ja tavoitteista, voimme päivästä toiseen kyllästymiseen asti seurata sensuroimattomista medioista (esim. Europenews, Jihad Watch, MemriTV, Palestinian Media Watch, Pamela Geller), kuinka islamin lähteisiin perehtyneet muslimit pyrkivät toteuttamaan uskonnollisia velvol­li­suuk­siaan ja kuinka islamo­fiilit, poliittisesti korrektit toimittajat ja poliitikot tekevät hyödyllisen idi­oo­tin roo­lis­sa kaik­kensa puolustellakseen heitä.

Mitä tuntemuksia tämä kaikki herättää yksilönvapauksiin tottuneessa län­si­maa­lai­ses­sa, joka pitää ajattelun-, sanan-, uskonnon- ja uskon­not­to­muu­den­vapauk­sia, ihmis­oikeuk­sia, suku­puolten tasa-arvoa ja vähem­mistöjen suo­jelua niin itses­tään selvinä asioina, että hänelle ei välttä­mättä ole edes juolah­tanut mieleen, että nuo kaikki ovat vaa­rassa kadota lähi­vuosi­kym­me­ninä ja -vuosi­satoina? Vasten­­mieli­syyt­tä, kuvo­tusta ja pahoin­­vointia: islamonauseaa!

”Isamofobia” on sana, jota muslimit käyttävät aseena verbaalisessa jihadissa niitä ei-muslimeja vastaan, jotka raportoivat, mitä shari’an oikeuslähteet – Koraani, hadithit ja Muhammadin elämäkerta – sisältävät, mitä muslimi­mais­sa tapahtuu ja mitä tavalliset muslimit ja islaminoppineet puhuvat omissa oloissaan. Alla oleva Nicolai Sen­nelsin artikkeli selventää, miksi on syytä lakata käyttämästä järjetöntä termiä ”islamofobia” ja ottaa sen sijaan käyttöön sana ”islamonausea”. Islamonausea ei synny ennakkoluuloista islamia kohtaan vaan päinvastoin tutus­tu­misesta islamiin ja islamia koskevien ennakkoluulojen hälvenemisestä.

Islamonausea, ei islamofobia

Meidän tulisi lakata käyttämästä muslimien itsensä valitsemaa sanaa ”islamofobia”, jolla he karsinoivat itsensä joksikin pelätyksi: se katkaisee keskusteluyhteyden. Tällaisen vas­tak­kain­aset­te­lua luovan termin sijaan meidän tulisi lanseerata helpom­min lähestyttävä ja tosiasioita paremmin vastaava sana, joka säilyttää mahdol­lisuuden sillanrakentamiseen ja oppimiseen: islamonausea, islampahoinvointi. Se ei tee kom­mu­ni­kaatiosta mahdo­tonta vaan mah­dol­listaa län­si­­mai­­sis­sa kult­tuu­­reis­sam­me vie­rai­le­vien huomata omassa käyt­täy­ty­mi­ses­sään puolia, jotka saavat meidät voimaan pahoin.

Ei ole ihme, että muslimit käyttävät niin usein sanaa ”islamofobia”. Ilman va­kuut­­ta­via argu­mentteja, viehä­tysvoimaa tai raken­tavaa panosta ympäristöön pelät­tynä ole­minen on ainoa tapa saada edes jonkinlaista kun­nioitusta. Termi ”islamofobia”, islamin pelko, viittaa siihen, mitä mus­li­mit ha­lua­vat, ei siihen, mitä ei-muslimit tun­tevat. Sitä paitsi kuka yleensä­kään pelkää islamia?

”Ksenofobia”, epärationaalinen pelko vierasta tai tuntematonta kohtaan, ei sekään ole osuva termi. Vastenmielisyys islamia kohtaan ei synny perehtymättömyydestä uskon­­toon, vaan juuri päinvastoin: perehtymisestä siihen. Ei ole myöskään järkeä pelätä tulevansa kutsutuksi rasistiksi, sillä islam ja muslimit eivät ole rotu.

Kielemme tarvitsee termin, joka kuvaa sitä, mitä monet kriittisesti ajattelevat ihmiset tuntevat islamia kohtaan omakohtaisesti, eikä sitä, mitä muslimit haluavat meidän kokevan, tai sitä, mitä poliittisesti korrektit vallanpitäjät diagnosoivat pelästyttääkseen meidät pääs­tä­mään lisää va­sem­mis­ton äänestäjiä maihimme. Tarvitsemme termin, joka samalla kutsuu muslimeja oi­val­ta­maan, mitä heidän täytyy muuttaa omas­sa käyttäytymisessään ja uskonnossaan, jos he toivovat edisty­vänsä nolostut­tavalta viimei­sel­tä sijaltaan kan­sa­kun­tien kehi­tykses­sä ja an­sait­se­van­sa to­del­lista kun­­nioi­­tus­ta maa­il­man­­yhteisön kes­kuu­dessa.

Luonnollinen reaktio

Monien muiden pahoinvointitilojen tavoin islamonausea on normaali ja luonnollinen reaktio jotain epänormaalia kohtaan, ei päinvastoin.

Pahoinvointirefleksi on synnynnäinen, ja on biologisesti luonnollista ja terveellistä kokea emo­tionaalisia ja ruumiillisia epämukavuuden tun­te­muksia kaikkea epä­miel­lyt­tä­vää, epä­terveel­listä tai vahingollista kohtaan.

Siinä ei ole mitään foobista eikä rasistista, että tuntee pahoinvointia, kun kuulee joukkomurhista, joita Muhammad ja hänen monet antaumukselliset jäljittelijänsä ovat suorit­taneet läpi historian ja joita nyt tapahtuu ympäri maailmaa. Sama pätee Mu­ham­madin sek­si­suh­tee­seen 9-vuotiaan tytön kanssa ja Allahin ja hänen shari’a-lakinsa nimis­sä tehtyihin raajojen katkomisiin ja kivityksiin.

Epämiellyttäviä tuntemuksia vatsanpohjassa voi kokea myös, jos ajattelee mus­li­mien laajasti harjoittamia ja usein monen sukupolven yli jatkuvia pak­ko­sukusiitoksia (jotka vahingoittavat älyk­kyyttä ja lisäävät psy­kiatristen sai­rauk­sien riskiä). Ei ole myöskään mitään hävettävää tuntea pahoinvointia, kun kuulee ää­rim­mäi­ses­tä sosiaa­lisesta kontrollista, väkivallasta ja va­roit­ta­vina esi­merk­kei­nä teh­dyis­tä murhista, joilla satoja miljoonia musliminaisia pelotel­laan ja estetään nauttimasta ihmis­oikeuk­sistaan: oikeu­desta valita omat seksi­k­ump­pa­nin­sa, vaat­teensa ja elämäntyylinsä.

Virheettömän Koraanin sisältämät lukuisat käskyt vihata, harjoittaa väkivaltaa ja tappaa ei-muslimeja ovat täysin kuvottavia. Ajatus siitä, että kehityksen huipen­tumana olisi planeetan kokoinen kalifaatti, ei ainoastaan ole häpeäksi ihmis­kunnalle; se voi myös saada ka­dot­ta­maan ruo­kah­alun.

Esimerkkejä

Sanaa ”islamonausea” voidaan käyttää kuvaamaan pahoinvoinnin, inhon, är­ty­myk­sen, epämukavuuden tai vastenmielisyyden tun­te­mus­ta, joka syntyy luonnostaan, kun kohtaa islamin tai islamilaisen kulttuurin tai mitä tahansa tai kenet tahansa, joka edustaa sitä. Esimerkkejä sanan käytöstä:

• ”En pelkää islamia, vaan minulla on islamonausea.”
• ”En halua minareetteja kaupunkiini. Ne aiheuttavat minulle islamo­nau­seaa.”
• ”He saivat islamo­nausean kaikista niistä muslimimaahanmuuttajista ja päättivät muuttaa toiselle seudulle.”
• ”Koraanin lukeminen aiheuttaa minulle islamo­nauseaa.”
• ”Hänellä alkoi esiin­tyä isla­mo­nauseaa, ja hän päätti lopet­taa työnsä van­ki­las­sa.”
• ”Saan is­la­mo­nausean, kun ajatte­len ha­lal-ruoan syö­mis­tä.”
• ”Minulle tulee islamonausea aina, kun näen, kuinka musli­mit hyppivät ylös alas ja ampu­vat ilmaan yrittäen sillä tavoin pelo­tella meitä kun­nioit­tamaan heidän lapsellista käyttäytymistään.”

Sanan alkuperä

Havaintojeni perusteella tämä sana esiintyi ensi kerran Jihad­Watch.org-verk­ko­sivulle kirjoitetussa kommentissa 7.7.2005. Siinä itseään Sheik Canuckiksi kutsuva henkilö kommentoi artikkelia muslimien positiivi­sesta reaktiosta samana päivänä Lontoos­sa tehtyihin itse­murhapommi-iskuihin: ”Minulla ei ole islamofobiaa. Minulla on islamo­nau­sea. Olen kurkkuani myöten täynnä ni­itä kaik­kia.”

Tanskalaisessa sanomalehdessä tämä sana esiintyi ensi kerran 30.12.2011 alle­kirjoittaneen Nordjyske Stiftstinde ‑lehteen lä­het­tä­mäs­sä mielipidekirjoitukses­sa ”Meil­lä on nausea”.

Termi sai jonkin verran huomiota, kun koomikko, ateisti ja islam­kriitikko Pat Condell käytti sitä vuon­na 2009 Youtube-videossa nimeltä ”Pahan puolustelijat”.

Islamonausea ansaitsee oman artik­kelinsa Wikipediassa. Auta saa­maan sana ”is­la­mo­nau­sea” sanakirjoihimme käyttämällä sitä blo­geissa, mielipide­kirjoituksissa ja joka­­päiväisessä puheessa.

Nicolai Sennels

Julkaistu Jihad Watchissa 29.1.2012

Ilta-Lehdessä julkaistiin 1.2.2012 uutinen ”Jenkki­kou­lussa paljastui okset­tava hy­väk­si­käyt­tö. Peruskoulun opet­taja syyllistyi iljet­tä­vään t­ekoon.” On aika alkaa kirjoit­taa samaan selkeään ja re­hel­li­seen sävyyn niistä vasten­miel­i­syyksistä, joita ympäri maail­maa tehdään joka päivä islamin nimissä.

Mainokset