Islamonausea

“Islam on minulle hirvittävin asia, jonka olen ikinä koke­nut elä­mäs­säni”, kertoo Nazanin, nuori irani­laisnainen. Vastoin Koraanin käskyä (24:31 ja 33:59) ja imaamin vaatimusta Nazanin kieltäytyi hun­nut­tau­­tu­mas­ta, mistä häntä rangaistiin järkyttävällä tavalla…

Kun Koraania lukee tai pelkästään silmäilee ensi kerran elämässään, kokemus on tyrmistyttävä: kuinka on mah­dollista, että jonkin uskonnon pyhä kirja voi si­sä­ltää mää­räyk­siä naisten alistamisesta ja lyömisestä, sota­saaliiden jakamisesta, orjien kohtelusta, käs­kyjä olla armottomia, petollisia ja vä­ki­val­tai­sia ”likaisia uskottomia” kohtaan ja ki­dut­taa ja tappaa näitä brutaalein keskiaikaisin me­ne­tel­­min?

Sitäkin järkyttävämpää on tutustua profeetta Muhammadin elämäkertaan ja ha­dithei­hin, jotka ovat perimä­tietona välitettyjä lyhyitä kertomuksia siitä, mitä Muham­mad kussakin tilan­teessa teki ja sanoi. Mikä pahinta, tämän jouk­ko­mur­hia, kidutuksia ja jul­mia rangaistuksia toimeen­panneen, ryöstö- ja sota­retkiä har­joit­ta­neen, vas­tus­ta­jiaan mur­­haut­­taneen, orjanaisia rais­kanneen, 9-vuotiaan, tuol­loin vie­lä nu­keilla leik­ki­neen ty­tön kans­­sa sek­­si­­­suh­tees­sa ol­leen ja eläi­nten rituaa­lises­ta uh­raa­mi­sesta nau­t­ti­neen her­ras­miehen käyttäytyminen on tar­koi­tet­tu esikuvaksi kaikille muslimeille ja kaikkina aikoina!

Allahin lähettiläs määräsi murskaaman miehen pään kahden kiven väliin. (Sahih Bukhari 8:82:816)

Allahin lähettiläs sanoi: “Jos joku vaihtaa islamin uskonsa, teloittakaa hänet.” (Sahih Bukhari 9:84:57)

Hän (pyhä profeetta) katkaisutti heidän kätensä ja raajansa, poltatti heidän silmänsä ja heitätti heidät kiviselle maaperälle, kunnes he kuolivat. (Sahih Muslim 16:4130)

Profeetta sa­noi: “Kuka on valmis tappamaan Ka’b bin al-Ashrafin, joka on to­della lou­kannut Al­lahia ja Hänen lä­hettilästään?” Muhammad bin Maslama sa­noi: “Oi, Allahin lä­hettiläs! Ha­luatko minun tappavan hänet?” Hän vas­tasi myöntävästi. (Sahih Bukhari 4:52:270)

Koraani, hadithit ja Muhammadin elämäkerta muodostavat perustan islamin laille eli shari’alle, joka määrä pienintäkin yksityiskohtaa myöten, kuinka muslimin on harjoitettava uskontoaan. Näiden lähteiden mukaan mus­limien us­kon­nol­li­se­na vel­vol­li­suu­te­na on taistella eri menetemin – aseellisesti, ta­lou­del­li­ses­ti ja verbaalisesti (kät­ke­mäl­lä todelliset inten­tionsa taqiyya-doktrii­nin mukaisesti) – maailman kaikkia mui­ta kan­sakuntia vastaan, kunnes nämä alis­tuvat Allahin shari’an totalitaristiseen pakko­jär­jes­telmään. Vaikka suu­rin osa musli­meista on autuaa­lisen tietämät­tömiä us­kon­ton­sa pe­rus­toista ja tavoitteista, voimme päivästä toiseen kyllästymiseen asti seurata sen­su­roi­mat­tomista me­diois­ta (esim. Europenews, Jihad Watch, MemriTV, Palestinian Media Watch, Pamela Geller), kuinka islamin lähteisiin perehtyneet muslimit pyrkivät to­teut­tamaan uskonnollisia velvol­li­suuk­siaan ja kuinka islamo­fiilit, poliittisesti kor­rek­tit toi­mit­tajat ja poliitikot tekevät hyödyllisen idi­oo­tin roo­lis­sa kaik­kensa puo­lustellakseen hei­tä.

Mitä tuntemuksia tämä kaikki herättää yksilönvapauksiin tottuneessa län­si­maa­lai­ses­sa, joka pitää ajattelun-, sanan-, uskonnon- ja uskon­not­to­muu­den­vapauk­sia, ihmis­oikeuk­sia, suku­puolten tasa-arvoa ja vähem­mistöjen suo­jelua niin itses­tään selvinä asioina, että hänelle ei välttä­mättä ole edes juolah­tanut mieleen, että nuo kaikki ovat vaa­rassa kadota lähi­vuosi­kym­me­ninä ja -vuosi­satoina? Vasten­­mieli­syyt­tä, kuvo­tusta ja pahoin­­vointia: is­la­monauseaa!

”Isamofobia” on sana, jota muslimit käyttävät aseena verbaalisessa jihadissa niitä ei-muslimeja vastaan, jotka raportoivat, mitä shari’an oikeuslähteet – Koraani, hadithit ja Muhammadin elämäkerta – sisältävät, mitä muslimi­mais­sa tapahtuu ja mitä tavalliset muslimit ja islaminoppineet puhuvat omissa olois­saan. Alla oleva Nicolai Sen­nelsin ar­tik­keli selventää, miksi on syytä lakata käyttämästä järjetöntä termiä ”islamofobia” ja ot­taa sen sijaan käyttöön sana ”islamonausea”. Islamonausea ei synny ennakkoluuloista islamia kohtaan vaan päinvastoin tutus­tu­misesta islamiin ja islamia koskevien en­nak­ko­luu­lo­jen häl­ve­ne­mi­ses­tä.

Islamonausea, ei islamofobia

Meidän tulisi lakata käyttämästä muslimien itsensä valitsemaa sanaa ”islamofobia”, jolla he karsinoivat itsensä joksikin pelätyksi: se katkaisee keskusteluyhteyden. Tällaisen vas­tak­kain­aset­te­lua luovan termin sijaan meidän tulisi lanseerata helpom­min lähestyttävä ja tosiasioita paremmin vastaava sana, joka säilyttää mahdol­lisuuden sillanrakentamiseen ja oppimiseen: islamonausea, islampahoinvointi. Se ei tee kom­mu­ni­kaatiosta mahdo­tonta vaan mah­dol­listaa län­si­­mai­­sis­sa kult­tuu­­reis­sam­me vie­rai­le­vien huomata omassa käyt­täy­ty­mi­ses­sään puolia, jotka saavat meidät voimaan pahoin.

Ei ole ihme, että muslimit käyttävät niin usein sanaa ”islamofobia”. Ilman va­kuut­­ta­via argu­mentteja, viehä­tysvoimaa tai raken­tavaa panosta ympäristöön pelät­tynä ole­minen on ainoa tapa saada edes jonkinlaista kun­nioitusta. Termi ”islamofobia”, islamin pelko, viittaa siihen, mitä mus­li­mit ha­lua­vat, ei siihen, mitä ei-muslimit tun­tevat. Sitä paitsi kuka yleensä­kään pelkää islamia?

”Ksenofobia”, epärationaalinen pelko vierasta tai tuntematonta kohtaan, ei sekään ole osuva termi. Vastenmielisyys islamia kohtaan ei synny perehtymättömyydestä uskon­­toon, vaan juuri päinvastoin: perehtymisestä siihen. Ei ole myöskään järkeä pelätä tulevansa kutsutuksi rasistiksi, sillä islam ja muslimit eivät ole rotu.

Kielemme tarvitsee termin, joka kuvaa sitä, mitä monet kriittisesti ajattelevat ihmiset tuntevat islamia kohtaan omakohtaisesti, eikä sitä, mitä muslimit haluavat meidän kokevan, tai sitä, mitä poliittisesti korrektit vallanpitäjät diagnosoivat pelästyttääkseen meidät pääs­tä­mään lisää va­sem­mis­ton äänestäjiä maihimme. Tarvitsemme termin, joka samalla kutsuu muslimeja oi­val­ta­maan, mitä heidän täytyy muuttaa omas­sa käyttäytymisessään ja uskonnossaan, jos he toivovat edisty­vänsä nolostut­tavalta viimei­sel­tä sijaltaan kan­sa­kun­tien kehi­tykses­sä ja an­sait­se­van­sa to­del­lista kun­­nioi­­tus­ta maa­il­man­­yhteisön kes­kuu­dessa.

Luonnollinen reaktio

Monien muiden pahoinvointitilojen tavoin islamonausea on normaali ja luonnollinen reaktio jotain epänormaalia kohtaan, ei päinvastoin.

Pahoinvointirefleksi on synnynnäinen, ja on biologisesti luonnollista ja terveellistä kokea emo­tionaalisia ja ruumiillisia epämukavuuden tun­te­muksia kaikkea epä­miel­lyt­tä­vää, epä­terveel­listä tai vahingollista kohtaan.

Siinä ei ole mitään foobista eikä rasistista, että tuntee pahoinvointia, kun kuulee joukkomurhista, joita Muhammad ja hänen monet antaumukselliset jäljittelijänsä ovat suorit­taneet läpi historian ja joita nyt tapahtuu ympäri maailmaa. Sama pätee Mu­ham­madin sek­si­suh­tee­seen 9-vuotiaan tytön kanssa ja Allahin ja hänen shari’a-lakinsa nimis­sä tehtyihin raajojen katkomisiin ja kivityksiin.

Epämiellyttäviä tuntemuksia vatsanpohjassa voi kokea myös, jos ajattelee mus­li­mien laajasti harjoittamia ja usein monen sukupolven yli jatkuvia pak­ko­sukusiitoksia (jotka vahingoittavat älyk­kyyttä ja lisäävät psy­kiatristen sai­rauk­sien riskiä). Ei ole myöskään mitään hävettävää tuntea pahoinvointia, kun kuulee ää­rim­mäi­ses­tä sosiaa­lisesta kontrollista, väkivallasta ja va­roit­ta­vina esi­merk­kei­nä teh­dyis­tä murhista, joilla satoja miljoonia musliminaisia pelotel­laan ja estetään nauttimasta ihmis­oikeuk­sistaan: oikeu­desta valita omat seksi­k­ump­pa­nin­sa, vaat­teensa ja elämäntyylinsä.

Virheettömän Koraanin sisältämät lukuisat käskyt vihata, harjoittaa väkivaltaa ja tappaa ei-muslimeja ovat täysin kuvottavia. Ajatus siitä, että kehityksen huipen­tumana olisi planeetan kokoinen kalifaatti, ei ainoastaan ole häpeäksi ihmis­kunnalle; se voi myös saada ka­dot­ta­maan ruo­kah­alun.

Esimerkkejä

Sanaa ”islamonausea” voidaan käyttää kuvaamaan pahoinvoinnin, inhon, är­ty­myk­sen, epämukavuuden tai vastenmielisyyden tun­te­mus­ta, joka syntyy luonnostaan, kun kohtaa islamin tai islamilaisen kulttuurin tai mitä tahansa tai kenet tahansa, joka edustaa sitä. Esimerkkejä sanan käytöstä:

  • ”En pelkää islamia, vaan minulla on islamonausea.”
  • ”En halua minareetteja kaupunkiini. Ne aiheuttavat minulle islamo­nau­seaa.”
  • ”He saivat islamo­nausean kaikista niistä muslimimaahanmuuttajista ja päättivät muuttaa toiselle seudulle.”
  • ”Koraanin lukeminen aiheuttaa minulle islamo­nauseaa.”
  • ”Hänellä alkoi esiin­tyä isla­mo­nauseaa, ja hän päätti lopet­taa työnsä van­ki­las­sa.”
  • ”Saan is­la­mo­nausean, kun ajatte­len ha­lal-ruoan syö­mis­tä.”
  • ”Minulle tulee islamonausea aina, kun näen, kuinka musli­mit hyppivät ylös alas ja ampu­vat ilmaan yrittäen sillä tavoin pelo­tella meitä kun­nioit­tamaan heidän lapsellista käyttäytymistään.”

Sanan alkuperä

Havaintojeni perusteella tämä sana esiintyi ensi kerran Jihad­Watch.org-verk­ko­sivulle kirjoitetussa kommentissa 7.7.2005. Siinä itseään Sheik Canuckiksi kutsuva henkilö kommentoi artikkelia muslimien positiivi­sesta reaktiosta samana päivänä Lontoos­sa tehtyihin itse­murhapommi-iskuihin: ”Minulla ei ole islamofobiaa. Minulla on islamo­nau­sea. Olen kurkkuani myöten täynnä ni­itä kaik­kia.”

Tanskalaisessa sanomalehdessä tämä sana esiintyi ensi kerran 30.12.2011 alle­kirjoittaneen Nordjyske Stiftstinde ‑lehteen lä­het­tä­mäs­sä mielipidekirjoitukses­sa ”Meil­lä on nausea”.

Termi sai jonkin verran huomiota, kun koomikko, ateisti ja islam­kriitikko Pat Condell käytti sitä vuon­na 2009 Youtube-videossa nimeltä ”Pahan puolustelijat”.

Islamonausea ansaitsee oman artik­kelinsa Wikipediassa. Auta saa­maan sana ”is­la­mo­nau­sea” sanakirjoihimme käyttämällä sitä blo­geissa, mielipide­kirjoituksissa ja joka­­päiväisessä puheessa.

Nicolai Sennels

Julkaistu Jihad Watchissa 29.1.2012

Ilta-Lehdessä julkaistiin 1.2.2012 uutinen ”Jenkki­kou­lussa paljastui okset­tava hy­väk­si­käyt­tö. Peruskoulun opet­taja syyllistyi iljet­tä­vään t­ekoon.” On aika alkaa kirjoit­taa samaan selkeään ja re­hel­li­seen sävyyn niistä vasten­miel­i­syyksistä, joita ympäri maail­maa tehdään joka päivä islamin nimissä.

 

Oman lapsen saa tappaa

lapsimorsian

Allahin pyhä laki, shari’a, tunne­taan var­sin edis­tykselli­sestä näkö­kulmas­taan nais­ten- ja las­tensuo­je­luun. Islamissa avioliiton solmimiselle ei ole mitään ala­ikä­ra­jaa, ja Allah sallii tyt­tö­lap­sen olla sek­suaali­sessa kanssa­käymi­sessä avio­mie­hensä kanssa jo vau­vaiästä (!) al­kaen, kun­han tytön holhoojan kanssa on sovittu asi­asta ja kun­han siitä ei koidu ruu­miil­lista va­hinkoa ty­tölle. Tyt­tö­vauvan on lail­lista an­taa avio­mie­hensä hinkata pe­nis­tä tytön rei­si­ä vasten (mu­fa’kha­tha­t). Varsi­nai­sia emätinyh­dyn­töjä avio­mies­tensä kanssa tytöt pääse­vätkin sit­ten har­ras­­ta­maan vii­meis­tään 9-vuotiai­na Mu­ham­ma­din lap­simor­siamen Ais­­han esi­mer­­kin mu­­­kai­­ses­ti (Buk­hari 7:62:88, Bukhari 7:62:64, Bukhari 7:62:65, Muslim 8:3310, Muslim 8:3311), minkä jälkeen heillä ei sitten olekaan mitään oikeutta kieltäytyä siitä. Tosin monien is­la­min­­op­pi­nei­den mukaan tytöltä ei kielletä yhdyntää sitä ennenkään, jos hän vain kykenee siihen. (Ks.Islam Q&A:22442.)

Mus­li­mien mu­kaan täl­lai­ses­sa toimin­nas­sa ei suin­kaan ole ky­sy­mys sek­suaa­li­ses­ta hy­väksi­käytös­tä eikä rais­kauk­sesta, koska vai­molla­han ei Alla­hin mu­kaan ole mitään oikeut­ta kieltäy­tyä seksu­aalises­ta kans­sakä­ymises­tä oman avio­mie­hen­sä kans­sa (Sheik­ki Mu­ham­mad Al-Munaj­jid). Näin ollen is­lam on länsi­mais­ta kult­tuu­ria ja lain­sää­dän­töä huomat­tavas­ti su­vaitse­vai­sem­pi, liberaalimpi ja progressiivisempi suh­tautu­mi­ses­saan pedo­fiilien sek­suaali­vähem­mistöön. Al­lah näet tar­joaa avio­liittoa laillisiksi (halal) puit­teiksi kai­kil­le niil­le, jotka ha­lua­vat käyt­tää tyt­töjä sek­suaa­lises­ti hy­väk­si vauva­iästä al­kaen ja raiskata hei­tä tois­tu­vasti ja rajoituksetta näiden täytettyä yhdeksän. Lue myös: Islam ja pedofilia.

Allah osoit­taa muil­lakin tavoin eri­tyistä huo­maa­vai­suutta tyttö­lapsia ja nai­sia koh­taan riip­pu­matta näiden uskon­nosta: arme­­liai­suu­­des­­saan hän tarjoaa käte­viä menetel­miä, ku­ten ym­pärileik­kauk­sen ja hun­­nuttau­tumi­sen, joilla ty­töt ja nai­set voivat varjella si­veyt­tään (Koraani 24:31; Koraani 33:59) niin, ett­eivät hä­päise per­heensä kun­niaa hairahtumal­la esi­aviol­li­siin suh­tei­siin tai tule­malla rais­ka­tuiksi, sillä ku­kapa halu­aisi olla huora, jolla ei ole mitään myyntiarvoa? Lue myös: Huntu vai huora?

Trivia: Tie­sitkö, että Al­la­hin sha­ri’an mu­­kaan oman lap­sen tai lap­­sen­lap­sen tap­pa­mi­ses­ta ei seu­raa ran­gais­tus­ta? (Auktorisoitu sha­ri’a-opas ’Umdat al-Salik: o1.2; lue myös: JihadWatch 9.12.2008.) Näin ol­len mus­li­mi­van­hem­mat voi­vat lail­lises­ti tap­paa rais­kauk­sen tai si­veet­tö­män käy­tök­sen myö­tä ar­vot­to­mak­si käy­neen tyt­tö­lap­sen­sa, jos­ta on perheelle enää pelk­kää ta­lou­del­lis­ta taak­kaa.

oman-lapsen-saa-tappaa

 

Islam ja pedofilia

Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö – profeetan esikuva

­Mohammed, 40, ja hänen morsiamensa Ghulam, 11, hää­päi­vä­­nään Af­­ga­nistanissa. Vuoden Uni­cef-kuva 2007.

Kun pro­feetta Mu­hammad oli 50-vuotias, hän pyysi pit­käaikaiselta us­kon­to­ve­ril­­taan Abu Bak­rilta tä­män 6-vuoti­aan tyttä­ren Aishan kättä (eräiden lähteiden mukaan Aisha saattoi olla tuolloin 7-vuotias). Abu Bakr oli ensin vasta­hakoinen, mutta avio­sopimus sol­mittiin, ja kolme vuotta myöhemmin 53-vuotias Mu­ham­mad oli ensi ker­taa emätinyh­dyn­nässä tuolloin 9-vuotiaan Aishan kanssa, joka leikki vielä nukeilla, kuten muslimien luo­tet­ta­vi­na pitämät hadit­hit ker­tovat:

Ursa on ker­tonut: Pro­feetta kir­joitti (avioso­pimuk­sen) Aishan kanssa tämän ollessa 6-vuo­tias ja pani avioliiton täytäntöön tämän ollessa 9-vuotias, ja Aisha oli hä­nen kanssaan yhdeksän vuotta (ts. hä­nen kuole­maansa asti). (Buk­hari 7:62:88; ks. myös Bukhari 7:62:64Bukhari 7:62:65Muslim 8:3310Muslim 8:3311),

Aisha on kertonut: ”Minulla oli tapana leikkiä nukeilla profeetan ollessa läsnä, ja tyttöystävilläni oli tapana leikkiä kanssani.” (Bukhari 8:73:151.)

Aisha kertoi, että Allahin lähettiläs meni hänen kanssaan naimisiin, kun hän oli seit­semän vanha, ja hänet vietiin lähettilään taloon morsiamena, kun hän oli yh­deksän, ja hänellä oli hänen nukkensa mukanaan. (Muslim 8:3311)

Avioliiton­solmimisikä on vaihdellut eri aikoina ja eri kulttuu­reissa, ei­kä tä­tä taus­taa vas­ten edes Mu­hammadin ja Ais­han suuri ikäero si­nänsä ole niin hät­kähdyttä­vää. Tapauk­sen ikävä puoli on se, että sunna eli profeetan esikuvallinen elämä kaik­kine sen yk­sityiskohti­neen toimii shari’an, Al­lahin ikuisen ja muuttu­mattoman lain, eräänä kes­kei­sis­tä läh­teistä, kuten is­lam-tutki­ja Jaakko Hä­meen-Ant­tila (”Islamin kä­sikirja”, 2004: 37) kir­­joittaa: ”Pro­feetta ei eläes­sään ol­lut toi­minut yk­sinomaan senhetkisen tilanteen mu­kaan vaan pi­täen samalla silmällä myös tulevaisuutta. Profeetan elämän yksi­tyiskohdat oli tar­koitettu is­lamin yhtei­sön ikuisen jäljit­telyn kohteeksi.” Niinpä pro­feetta Mu­ham­ma­din esikuvan mu­kaisesti mo­nissa musli­mimaissa miehet otta­vat lapsimor­siamia tänä­kin päivänä ja yleisesti ottaen sopi­vana ikänä tyttö­jen emä­tinyhdyntö­jen aloittami­selle pi­de­tään yhdek­sää ikävuotta, kuten tohtori Ah­mad Al-Mu’bi (LBC TV, Li­banon, 19.6.2008) sel­ventää:

Hätkähdyttä­vää sitä vastoin on se, että itse asi­assa pro­feetta Mu­hammad al­koi käyttää Aishaa seksu­aalisesti hy­väkseen tä­män ollessa vasta 6-vuo­tias! Nimit­täin, kun Aisha oli 6–9-vuotias, ts. ennen avio­lii­ton varsi­naista ”täy­­tän­töön­panoa”, Mu­ham­ma­dil­la oli ta­pa­na hinkata pe­nistään ja ejakuloida Aishan rei­sien väliin:

Suur­mufti Abu Abdul­lah Muham­mad Al-She­mary lä­het­ty ky­sy­­mys (vii­te­­nu­mero 1809, 3/8/1481) ja tie­teel­­li­sen tut­ki­muk­­sen ja fat­wo­jen ko­­mitean vas­­taus

Kysyjä tiedusteli seuraavaa: Nykyään on tullut yleiseksi käy­tännöksi, eri­tyisesti häi­­den aikana, lasten mu­fa’kha­tha­ti­misen tapa (mu­fa’­kha­that kir­jaimelli­sesti kään­­net­­ty­nä tar­koit­taa ”pa­ne­mista reisien väliin”, mikä tarkoittaa miehen su­ku­­puo­lielimen asettamista lapsen reisien väliin). Mikä on oppinei­den mieli­pide, kun tie­detään täy­sin hyvin, että myös pro­feetta, rauha ja Allah ol­koot hänen kans­saan, harjoitti hink­kaamista Ais­han – kaikkien us­kovien äidin – reisien vä­liin? Tut­kittu­aan kysy­mystä komitea antoi seuraa­van vastauk­sen: (…) Mitä tu­lee siihen, että pro­feetta, rauha ja Alla­hin rukous ol­koot hänen kanssaan, hinkkasi mor­­­siamensa Ais­han rei­sien väliin, niin Aisha oli 6-vuotias, eikä pro­feetta ky­en­nyt ole­maan yhdynnässä hänen kans­saan hänen nuoren ikänsä joh­dosta. Sen tähden pro­­­feetta, rauha ja Allahin ru­kous olkoot hänen kans­saan, asetti sukupuolieli­mensä hä­­nen reisiensä vä­liin ja hieroi sitä pehme­ästi, sillä Al­lahin lähet­tiläs hallitsi eli­­­mensä ta­valla, johon muut uskovat eivät pysty.

(Arabiankieli­nen lähde ram-tiedostona)

Islamic Q&A Online with Mufti Ebrahim Desai; fatwa, joka on annettu ky­symykseen 6737

Shari’an mukaan, jos tyttö on alaikäinen (jos hän ei ole saavut­ta­nut mur­ros­ikää), hä­nen isän­sä voi an­taa hän­et avio­liit­toon. Kun tyttö saavut­taa mur­ros­iän, hä­nel­lä on oi­keus jat­kaa avio­liittoa tai pur­kaa se. Intii­mille kans­sak­äymi­sel­le vai­mon kans­sa ei ole ala­ikä­ra­jaa, vaik­ka hän olisi ala­ikäinen.

http://islam.tc/ask-imam/view.php?q=6737

Ajatolla Khomeini (Tahrirolvasyleh, fourth volume, Darol Elm, Gom, Iran, 1990):

Mies voi saada seksu­aalista mieli­­hy­vää niin­kin nuo­resta lap­­sesta kuin vau­­vas­ta. Hä­nen ei kuiten­kaan pitäisi suorittaa yh­dyntää. Jos hän tekee niin ja lapsi va­hin­goittuu, silloin hän on vas­tuussa tä­män elättämi­sestä koko tä­män elämän ajan. Tätä tyttöä ei kui­tenkaan tulisi laskea yh­deksi hänen neljästä py­syvästä vai­mostaan. Mies ei ole oikeutettu naimaan ty­tön sisarta. (Lä­hde: Dr. Homa Da­ra­bin ko­ti­si­vu) (…)

Reisien väliin paneminen tarkoittaa sitä, että aikuinen mies nauttii nuo­res­ta tytöstä, joka on yhä rinnasta vieroit­tami­sen iäs­sä, aset­tamal­la penik­sen­sä tä­män rei­sien vä­liin ja suu­­te­l­e­mal­la tätä. (Lähde: http://www.islamreview.com/articles/madinasuras.shtml)

Se, että on lu­val­lista naida nuori tyttö, ei mer­kitse sitä, että on lu­val­lista olla yh­dyn­nässä hä­nen kans­saan; sitä ei pi­täisi tehdä, en­nen kuin hän ky­kenee siihen. Siitä syystä pro­feetta vii­västytti avio­liittonsa täy­täntöönpa­noa Aishan ta­pa­uk­sessa. Al-Na­wawi sa­noi: Mitä tu­lee nuo­ren ty­tön hää­juh­laan aviolii­ton täy­tän­töön­panon aikana, jos avio­mies ja ty­tön hol­­hoo­ja pää­se­­vät yh­­teis­­ym­mär­­ryk­­seen jos­tain, mi­­kä ei va­hin­­goi­ta nuor­ta tyt­­töä, niin se voi­­daan teh­dä. Jos he ovat eri mieltä, niin Ah­mad ja Abu ’Ubayd sano­vat, että kun tyttö on täyt­tänyt yhdek­sän, niin avio­­liitto voidaan panna täytän­töön ilman hä­nen suos­tu­mus­taan, mutta se ei päde nuo­rem­pien ta­pauk­sessa. Maa­lik, al-Shaafa’ ja Abu Hanee­fah puoles­taan sa­no­vat: avio­liitto voi­daan panna täytän­töön, kun tyttö ky­kenee yh­dyn­tään, mikä vaih­telee ty­töstä toi­seen, joten mi­tään ikärajaa ei voida asettaa. Tämä on oi­kea näkemys. Aishaa kos­kevassa ha­dit­hissa ei aseteta mi­tään ikära­jaa; yh­dyn­tää ei kiel­le­tä sel­­­lai­­sen ty­tön ta­pa­uk­ses­sa, jo­ka ky­ke­­nee sii­hen en­nen yh­dek­sää ikä­­vuot­ta… (Sharh Mus­lim, 9/206 – Islam Q&A:22442)

Ei ole ole­massa tutki­mustietoa siitä, kuinka yleinen tämä Allahin pyhittämä reisien väliin hinkkaamisen käytäntö (engl. ”thighing”) on länsi­maiden mus­­li­mi­yh­tei­­söis­sä. Sitä paitsi tällai­sen tutkimus­tie­don saa­minen voi olla han­ka­laa, sillä is­lamin laki määrää mus­limit valehte­lemaan (ta­qiyya) ja ker­tomaan puo­­li­to­tuuk­sia (kitman) vää­räuskoisille, jos se ajaa is­lamin pää­määrää ja suojelee mus­limien etuja. Joka tapauk­sessa tämä mus­li­mi­kult­tuurin pi­kantti eri­tyis­piir­re on he­rät­tä­nyt jon­kin ver­­ran kes­kus­telua ja arvostelua ara­bi­mediassa:

Vääräuskoisuudesta syy­tetty nais­asia-akti­vis­ti Gha­da Jam­shir kri­ti­soi tyt­­vau­vo­jen ja -las­ten sek­suaali­sen hy­väksi­käy­tön insti­tuu­tio­ta (1:54–2:45, Al-Ara­bi­ya TV, Du­bai/Sau­di-Ara­bia, 21.12.2005).

Sitä vastoin Suomessa, jossa ”monikulttuurisuus on rikkaus ja voimavara”, kaik­kien mus­li­­mien ikuisena esi­ku­va­na toi­mi­­van pro­feet­ta Mu­ham­­ma­din har­­joit­ta­maa lap­sen sek­suaa­lis­ta hy­väksi­käyt­töä ei saisi arvostella. Sil­le löy­tyy jopa ha­na­koita puo­lesta­pu­hu­jia ai­na apu­­lais­­val­ta­kun­­nan­­syyt­täjä Jorma Kalsketta myöten, jol­le ”profeetta ja instituutiot ovat pyhiä”. Mistäköhän syystä?

Syy­rialais-yhdysvalta­lainen psy­kologi Wafa Sul­tan kriti­soi ankarasti pro­feetta Muhamma­dia ja nais­ten asemaa is­lamissa, mm. tyttö­lasten pak­koa­violiit­toja ja sek­suaalista hy­väksi­käyttöä, nais­ten hak­kaa­mista ja pi­tämistä van­keina ja seksior­jina (Al-Hayat TV, Kypros, 4.12.2008). Juuri tä­män­kaltai­set is­lamiin ja Mu­ham­ma­diin kriitti­sesti suh­tau­tuvat pu­­heen­vuo­rot moni­­kult­u­­ristit ha­lua­vat kiel­tää, sillä nais­ten oi­keudet ja vapau­det ovat asia, josta moni­­kult­u­ristit ovat kaik­kein vähi­ten kiin­nos­tu­neita to­­teut­taes­saan pro-islamis­tista, länsimaista kulttuuria hal­veksivaa agen­­daansa.

Monikultu­ristien ih­misarvoas­teikon poh­jalla ovat mus­limi­maahan­muut­taja­nai­set, joi­den kärsi­myk­sistä ei pii­tata ja joita hal­veksitaan, jos he ha­luavat hy­lätä is­lamin elääk­seen länsimaisen vapaan elä­män­tyylin mu­kaisesti. Niinpä mo­nikult­uris­missa kun­nia­mur­hia ja -vä­kival­taa pide­tään oi­keu­tettuina kult­tuurire­lativistisina ran­gais­tus­­käy­tän­­töi­nä tuol­laisille naisille, joi­den käyt­täytyminen ei vas­taa mo­ni­kultu­­ris­min ideo­lo­giaa.

Egyptiläissyntyinen Nonie Darwish ker­too sha­ri’as­ta: ”Voit nai­da vaik­ka yk­si­vuo­tiaan ty­tön ja – hä­peäl­lis­tä sa­noa – ol­la jon­kin­lais­sa sek­su­aali­ses­sa suh­tees­sa tuon tytön kanss­a, kun­nes tä­mä täyt­tää yh­dek­sän ja avio­lii­ton voi pan­na täy­tän­töön.” (5:30–6:02)

Tutustu profeetta Muhammadin ”esikuvalliseen” sunnaan