Muslimit

Lue myös samaa aihepiiriä käsittelevä artikkeli Mitä islam to­del­la on, jos­sa tar­kas­tel­laaan tar­­kem­min, mitä muslimina oleminen merkitsee so­siaa­li­se­na ilmiönä.

Muslimi-sanaa käyte­tään islamin yhtei­sössä diskri­minoivana terminä, jolla ko­ros­te­­taan erot­tau­tumista hal­veksi­tuis­ta kafireista (halv., arab. káfir, mon. kuffár) eli ”us­kot­to­mista”, joiden joukkoon ku­kaan ei halua tulla luetuksi alistetuksi, or­juu­te­tuk­si tai ta­petuksi tu­lemisen pe­losta, joten pelkästään mus­li­miksi ju­listau­tuminen ei vielä merkitse, että henkilö harjoittaisi islamia muu­ta kuin ni­meksi.

­Kun tällä Islamin Aikapommi -si­vustolla puhu­taan islamista ja muslimeista, is­la­mil­la tar­koitetaan pro­feetta Mu­ham­­ma­din perus­tamaa totalita­ristista milita­ristista kulttia siinä muo­dossa, millai­nen se oli isla­min omien lähteiden mu­kaan Muham­madin ja neljän nk. “oikeaan­johdetun” kali­fin aikoina, al­kaen vuodesta yksi islamin ajanlaskun mu­kaan (v. 622), ja muslimeilla tarkoitetaan henkilöitä, jotka harjoitta­vat islamia tuossa muo­dossa pitäen Muhammadin ilmes­tyk­siä ja käyt­täy­ty­mistä mo­raa­lisi­na ohje­nuo­ri­naan. Yk­sit­täi­set muslimit voivat nou­dat­taa Ko­raa­nin käs­ky­jä ja syyl­listyä is­lamin harjoit­ta­mi­seen Mu­ham­madin sunnan mukai­sesti, ja monet muslimit teke­vätkin näin, mut­ta tätä ei voi yleistää kos­ke­maan muslimeiksi kutsuttujen ryhmää koko­nai­suu­dessaan:

joukko-oppi.gif

Islamin Aikapommi -sivustolla musli­meista puhutta­essa ei tarkoiteta mus­­li­­me­­ja ge­nee­­ri­ses­sä, yleistä­vässä merkityk­sessä vaan kol­lektiivisessa merkityksessä – kokoelmana lu­kuisia yksittäisiä muslimeja, joi­den poh­jal­ta ei saa tehdä yleis­tyksiä, sillä induktiivi­nen päättely ei ole loogisesti pätevää (premis­sien to­tuus ei takaa johto­pää­töksen to­tuutta). Lisäksi muslimeilla tar­koitetaan lähinnä vain jouk­koon A kuu­­lu­via henkilöitä:

A: Ne, jotka pi­tävät Koraania Allahin puheena, jonka mää­räyk­siä tu­lee nou­dat­taa, ja Mu­ham­­madia Allahin lähetti­läänä, jonka sunna, esikuval­linen elä­män­ta­pa, toimii käyttäy­tymistä säätele­vänä moraalisena ohjenuorana, toisin sanoen, ne, jotka noudattavat shari’aa. Tähän joukkoon kuuluvat myös ne mus­li­mit, jotka sha­ri’an taqiyya-doktriinia noudat­taen ka­fi­rei­ta tie­toi­sesti har­haut­taak­seen an­ta­vat valheellista tai har­haan­joh­ta­vaa tietoa islamista ja shari’asta tai käyt­täy­vät ta­­valla, jota ei yleensä yhdistetä mus­li­mei­hin. He voivat sanou­tua irti is­la­­mis­­ta, olla ru­koi­le­matta ja käymättä mos­kei­jois­sa, pu­keu­tua länsimaalaisesti, juoda al­koholia, syödä sian­lihaa, kantaa ristiä ja tees­kennellä ys­tä­vyyt­tä kafireiden kans­sa – tai jopa tappaa toisia mus­limeja, jos ”jihad Allahin tiellä” (al-jihad fi sabil Al­lah) sitä vaatii. (Lue: Jihadin sään­nöt.)

B: Passiiviset ja islamista tietä­mättömät tapa­muslimit, jotka yhteisön perin­teitä nou­dat­taen käyttäytyvät hä­päi­syn­kos­to­kult­tuu­rin mu­kai­sesti ja myötäile­vät jou­kon A mus­li­me­ja tuntematta kun­nolla islamin lähteitä, Koraania, haditheja ja Muhammadin elä­mä­ker­taa, ja nii­den välittämää kuvaa Muhammadin elämästä. Tähän ryhmään kuuluvat voivat olla valmiita ”puolus­ta­maan pro­feetan kun­niaa”, jos joku hei­dät sii­hen yl­lyt­tää.

C: Passiiviset ja islamin omassa mielessään hylänneet mus­limit, ”tees­kentelijät” (mu­na­fiq), jotka eivät sy­dämes­sään vihaa us­kot­to­mia ei­­vät­kä halua tais­­­tella näitä vas­taan. Tähän joukkoon kuuluvat haluaisivat jät­tää is­la­min mut­ta eivät us­kalla teh­dä si­tä so­siaa­li­sen paineen vuok­si ja siksi, et­tä shari’a määrää islamin hyl­kää­misestä ja Mu­ham­ma­din kri­ti­­soi­­mi­ses­ta kuo­le­man­rangaistuksen (ks. Is­lam Q&A:696).

D: Ex-mus­limit, jotka ovat hy­län­neet islamin ja kään­tyneet johon­kin toi­seen uskon­toon, yleensä kris­tin­us­koon, tai valin­neet huma­nisti­sen ateis­min elämän­kat­so­muk­sek­­seen. Toi­si­naan nämä­kin hen­ki­löt saatta­vat kut­sua it­seään ”mus­­li­­meik­si”, vaikka islamin opin­kap­paleiden mukaan he ovat ”us­kon­luo­pioi­ta” (mur­tadd). Käy­­tän­­nössä kaikki julki­suu­teen tulleet ex-mus­limit ja mus­li­mi­taus­tai­set hen­ki­löt (esim. Ayaan Hirsi-Ali, Ibn Warraq, Wa­lid Shoe­bat, Ab­dul­lah Al-Araby, Ali Sina, Wafa Sultan, Nonie Dar­wish, Salman Rush­die) elävät jat­­ku­vien tap­po­uh­kauk­sien al­la, ja lännen moni­kulttu­ristit ja is­la­min puo­lus­telijat hal­vek­­si­vat heitä ja lei­maa­vat he­i­dät is­la­­mo­fobi­sik­si kiih­­koi­li­joiksi, jotta ih­mi­set ei­vät kuun­­te­li­si, mitä näil­lä is­la­min to­del­lisil­la asian­tun­tijoil­­la on sa­not­ta­va­naan.

Islamin ta­qiyya-opin johdosta jouk­kojen B ja C ”musli­meja” ei voi miten­kään erottaa joukon A mus­limeista ulkoi­sen käyt­täyty­­mi­­sen, pu­keu­tu­mi­sen tai pu­heiden perus­teella, joten ke­tään mus­li­miksi iden­ti­fi­oi­tu­­vaa ei pidä ennakko­luuloi­ses­ti leimata tiettyyn jouk­koon kuuluvaksi: ei mal­til­lisek­si eikä kiih­koi­li­jak­si:

Mitä tulee siihen vaa­timukseen siitä, että muslimien on käytettävä vaatteita, jotka eroavat kuffa­rien (uskottomien) vaat­teista, niin op­pineet ovat sal­lineet poikkeuk­sen, kun musli­mit elävät dar al-har­bissa (”sodan alu­eella”, ts. ei-muslimimaissa) tai kun tarkoi­tuksena on hyö­dyttää musli­meja. Sheikki al-Islam Ibn Taymiyah on sanonut: ”Kun muslimi elää ei-musli­mimaassa (olipa maa isla­mille vihamielinen tai ei), hänen ei odo­teta eroavan heistä (kuffa­reista) ulkoiselta olemukseltaan, koska siitä voi koitua haittaa. On suositeltavaa ja jopa pakol­lista, että mies näyttää toisi­naan heiltä, jos se palvelee jo­tain us­konnol­lista tarkoitusta, kuten islamiin kutsumista tai heidän salai­suuksiensa sel­ville saamista, jotta niistä voi kertoa musli­meille, heidän muslimeille ai­heuttamansa vahingon tor­jumista, ja muita hyödylli­siä tarkoi­tuksia. Mutta musli­mimaissa, joissa Allah on aiheut­tanut Hä­nen us­kontonsa olla vallassa ja joissa kuffarit ovat alempiarvoi­sessa asemassa ja maksavat jizyaa (ei-mus­limien maksa­maa veroa), muslimien on pakollista näyt­tää erilaisilta kuin kuffarit.” (Iqti­daa’ al-Siraat al-Musta­qeem, 1/418) (Islam Q&A:2322)

Enemmistö on passiivisia ja rauhanomaisia

Suurin osa ny­ky­päi­vän mus­limeiksi iden­ti­fioi­tuvis­ta niin Suomessa kuin muual­lakin on passiivisia ja isla­mis­ta varsin tie­tämät­tö­miä, ja he haluavat elää rauhassa ai­heuttamatta ke­nellekään har­mia. (Tä­mä on ainakin se mielikuva, jota ­po­liit­ti­­ses­ti korrekti media pyr­kii propa­goi­maan.) Li­säk­si suuri osa näistä muslimeista, eri­tyi­ses­ti nai­sista, on vaike­assa ah­dingossa, sillä moni­kult­tu­ris­­tin­en yhteis­kunta on halu­ton tar­joa­maan tukea niille, jot­ka haluaisi­vat jättää isla­min elääkseen länsimaisen, vapaan elä­mäntyylin mu­kaisesti. Län­­si­mai­sen yh­teis­kun­nan vel­­volli­suu­t­ena on auttaa näitä oman us­kontonsa uh­reja va­pau­­tu­maan is­la­mista ja sen kes­ki­ai­kai­sis­ta kult­­tuu­ri­sis­ta käy­tän­­nöistä, ei vai­keut­taa hei­dän elä­mään­sä, ei­kä vain katsoa vä­lin­pi­tä­mät­tö­mäs­ti si­vus­ta hei­dän ah­din­kon­sa jat­ku­mis­ta.

Abu Iz­zadeen, sittem­min Bri­tanni­assa kielletyn Al Ghu­rabaa -muslimi­järjestön johtaja, korostaa, että terro­rismi on kiinteä osa isla­mia ja että ji­had on tä­nä päi­vä­nä jo­kai­sen mus­­li­­min henki­lö­koh­tai­nen vel­vol­li­­suus (fard al-ain): ”On kahta tyyppiä: hyökkää­vää ji­ha­­dia, joka tähtää valloit­tamiseen ja sha­ri’an määräys­vallan levittämiseen, ja puo­lustavaa ji­ha­dia, musli­mimai­­den suo­jele­mista. Tiedok­sen­ne: Mu­ham­­mad otti osaa 27 tais­te­­luun, 27:ään, ja ne kaikki olivat hyökkää­viä jiha­deja.” (Lue kat­kel­mia pu­heesta.)

Kutsu jihadiin

Ainakin osa joukkoon A kuuluvista musli­meista on sitä mieltä, että muut ”muslimeiksi” itseään kutsuvat ovat unohtaneet jihad-velvolli­suutensa, mikä on osal­­­taan ollut myö­tä­vai­kut­­­­­ta­­­mas­­sa is­la­min nykyiseen taantumuksen tilaan, ja niinpä viimeksi mainittuja, jihad-velvolli­suu­ten­sa lai­min­lyö­nei­tä hen­ki­löi­tä kut­su­taan mos­­keijoissa sekä mm. In­ter­netin, TV:n ja mui­den medio­iden välityk­sellä pa­­laa­maan sii­hen is­la­min alkupe­räi­seen, puh­­taa­seen muo­toon, jossa sitä harjoi­tettiin Mu­ham­madin ja häntä seu­ranneiden kol­men suku­pol­ven ai­kana. Tämä puh­das­oppi­­­nen, salafistinen islam katsoo ol­leensa so­ta­ti­las­sa muun maail­man kanssa Mu­­ham­­madin ajoista asti, ja se edel­lyttää taistelua us­kot­tomia vas­taan ja koko ih­miskunnan alis­tamista noudattamaan shari’aa. Koska tämä nä­ke­mys pe­rustuu Koraa­niin ja sunnaan ja is­lamin kaikki neljä laki­koulu­kuntaa vahvista­vat sen oikeaksi (ks. Yusuf Al Ayyari: The Ruling of Jihad and its Divisions), joukon C ”teeskentelijät” eivät voi löytää isla­min omista lähteistä teo­logisia perus­teita kriti­soida jou­kon A mus­li­­meja. Pe­rus­teita kri­tiik­kiin on haet­ta­va is­lamin ulko­puo­lelta – hyl­kää­mäl­lä islam.

Profeetta Muhammad: “Jos joku vaihtaa islamin uskonsa, tappakaa hänet.” (Sahih Buk­hari 9:84:57)

Mies on naisen pää, koska Allah on toisia suosinut enemmän kuin toisia ja koska mies elättää vai­mo­­­aan. Hurs­kas vaimo on nöyrä ja vartioi siveyttään, koska Allah on antanut sen var­ti­oi­ta­vak­si. Jos pel­käätte vaimon­ne olevan up­pi­nis­kainen, varoittakaa häntä, välttäkää häntä vuoteessa ja lyö­kää häntä, mutta jos hän sitten tottelee teitä, älkää ahdistako häntä enää. Allah on Korkea, Mahtava. (Koraani 4:34)

Abdallah al-Bishi ker­too työs­tään teloit­tajana Me­kassa esi­tellen yl­peänä mestauksiin käyttämäänsä miekkaa (LBC TV, 4.11.2006). Ks. haastattelu kokonaisuudessaan.

Onko islamista muuta ulospääsyä kuin kuolema?

Mainokset