Sivilisaatiojihad

Tämä on osa kirjoitelmasarjaa, jossa käsitellään Muslimiveljeskunnan historiaa ja toimintastrate­gioita. Vuonna 1928 Egyptissä perustettu Mus­li­mi­veljeskunta on ny­ky­­päi­vän jihadistijärjestöistä petol­lisin ja vaa­ral­­lisin. Sillä on sa­ma tavoite kuin kai­killa muillakin jihadisti­jär­jestöillä: valtio­vallan anas­ta­­mi­nen, shari’a-lain voi­­maan­­­saat­ta­mi­nen, islami­­laisen val­tion pe­rusta­minen, kali­faa­tin pa­laut­ta­mi­nen en­ti­seen suu­ruu­­teen­sa ja laajen­­taminen lopulta kaik­kial­le maail­­maan. Mutta se eroaa muista ji­ha­dis­ti­jär­jes­töis­tä pit­kä­jän­tei­seltä toimintastrategialtaan ja me­ne­tel­mil­tään. Se kut­­suu Län­nes­sä käyt­­tä­­mään­­sä lä­­hes­­­ty­­mis­­­ta­­­paa ”si­­vi­­li­­saa­tio­ji­ha­dis­ti­sek­si prosessiksi”, mil­lä se tar­koit­taa ”suu­ren mit­ta­luo­kan ji­ha­dia län­si­mai­sen si­vi­li­saa­tion eli­mi­noi­mi­sek­si ja tu­hoa­mi­seksi si­säl­tä kä­sin ja ’sa­bo­toi­mal­la’ sen mi­tä­tön ko­ti­paik­ka hei­dän omien kä­sien­sä ja mus­­li­mien kä­sien kaut­ta niin, et­tä se eli­mi­noit­uu.” Kirjoitelmasarjan yleinen johdanto on luettavissa tästä.

Lyhyt johdanto sivilisaatiojihadiin. Lue myös Counterjihadin ar­tik­ke­li.

Piilojihad

Yksi Muslimiveljeskunnan keskeisiä toimintaperiaatteita on salaisuus. Vel­jes­kun­nan jä­se­net samoin kuin siihen kytköksissä olevat järjes­töt pyrkivät pää­sään­töi­sesti pitämään yh­teytensä veljeskuntaan sa­lassa, ja tarvittaessa tämä on voi­tu vie­dä niinkin pitkälle, että alemman tason toimijat eivät välttämättä tiedä, keitä hierarkiassa ylemmällä tasolla ole­vat johtohenkilöt ovat. (IPT: Ikh­wan in Ame­ri­ca, 13–14; UTT: Sum­mary.) Koska Mus­li­mi­vel­jeskunta on useissa maissa julistettu terroristijärjestöksi ja muuallakin sen maine on varsin kyseenalainen, usein sen jäse­net ja siihen kytköksissä olevat jär­­jes­töt kieltävät ole­vansa missään te­kemisissä Mus­li­mi­vel­jes­­kun­nan kanssa.

Vel­jes­kun­nan kaikki toi­min­ta sinänsä ei kuitenkaan ole sa­laista, vaan osa siitä on hyvinkin jul­kis­ta: monissa mus­li­mi­­mais­sa veljeskunnan jul­ki­si­vu­na ja suo­jana toimii poliitti­nen puolue, ja etenkin Län­­nes­sä sitä edus­ta­vat järjestöt esiinty­vät mal­til­li­sina, lail­li­suu­den puitteissa toi­mivina hy­­vän­­te­­keväisyys- tai kansalaisoi­keus­jär­jes­töi­nä. Mal­til­li­suu­den ku­lis­­sien ta­ka­na, julkisuu­delta piilossa, ne kui­ten­kin toteuttavat sa­lais­ta ji­ha­dis­tis­­ta agendaa de­mo­kraat­tisten yh­teis­kuntien muut­ta­miseksi sha­ri’aa nou­­dat­­ta­viksi is­la­mi­lai­siksi valti­oiksi, eli niiden pää­mää­rä on täsmälleen sama kuin näyt­tä­vil­lä terrori-is­kuil­la ylpeilevillä ji­ha­dis­tiliik­keillä. Ro­bert Spen­cer on lan­seerannut ter­min “piilojihad” tai ”häivejihad” (stealth jihad), jolla viita­taan ni­menomaan täl­lai­seen ku­lis­sien takana ta­pah­tu­vaan ji­ha­dis­tiseen toimintaan. Muslimi­veljes­kunnan harjoitta­mas­ta piilo­ji­hadin stra­­te­giasta tie­de­tään varsin paljon veljeskunnan omien salaisten dokumenttien poh­jal­ta, joi­ta on löy­det­ty osaksi on­nek­­kaiden sattu­mien ans­iosta.

Muslimiveljeskunnan dokumentteja

”Projekti” (1.12.1982)

Said Ramadan
Sa’id Ramadan

7.11.2001, kaksi kuukautta syyskuun 11. päi­vän terrori-is­ku­jen jälkeen, Sveitsin vi­ran­omai­­set tekivät Val­koisen talon pyyn­nös­tä ratsian Luganon Al-Taqwa-pan­kin johtajan Yous­sef Nadan luk­sushuvilaan Cam­pio­nes­sa tarkoituksenaan tutkia Al-Taqwan roolia ra­han­pe­­sus­sa ja lukuis­ten islami­laisten terro­ristiryhmien, ku­­ten al-Qa’idan, Hamasin, GIA:n ja al-Jama’a al-Is­la­miy­yan, ra­hoi­tuk­ses­sa. Nada, joka oli ollut yli 50 vuotta ak­­tii­vi­­ses­ti mu­kana Muslimiveljeskunnan toi­­min­­nas­­sa, myönsi ole­vansa yksi järjestön kan­­sain­­vä­­li­­sis­­tä joh­­ta­jis­ta. Ratsiassa ta­ka­va­ri­koi­tu­jen dokumenttien jou­kos­sa oli 1.12.1982 päi­vät­ty 14-sivuinen arabiankieli­nen, ”Pro­jek­tiksi” nimetty huippusalaisen dokumentti, joka pi­­tää sisällään Mus­limiveljeskunnan 12-kohtaisen glo­baa­lin strategian ”is­lamilaisen hal­lin­non pe­rus­ta­­mi­sek­si Maan päälle”. (Patrick Poole 5.11.2006.) Sen on laatinut Sa’id Ra­ma­­dan, Ha­san al-Ban­nan vävy, ja siinä on hah­mo­tel­tu­na totaalinen, pitkäjänteinen hyb­ri­di­so­dan­käyn­nin strategia paikal­listen valtakeskusten hal­tuun ottamiseksi, shari’an toi­meen­pa­ne­mi­sek­si ja maailmanlaajuisen kali­faatin pe­rus­ta­miseksi. Kyseinen dokumentti on kokonaisuudessaan luettavissa tästä: IPT: The Pro­ject. Alla on tiivistettynä ja sel­ko­kie­lel­lä il­mais­tu­na joitakin sen ydinkohtia:

  • Tutkimustiedon ja rakentavan itsekritiikin hyödyntäminen
    Muslimiveljeskunta korostaa, että on tärkeä tuntea maailmassa vaikuttavat voimat, oli­vat­pa ne is­lamilaisia, islamin vastai­sia tai neutraaleja, hyödyntää moderneja kou­lu­tus­me­ne­tel­miä, luoda opinto- ja tutkimus­keskuksia, tutkia islamilaisten liik­kei­den historiaa ja kokemuksia niiden tekemien virheiden välttämiseksi, tutkia ji­ha­dis­tiliikkeitä muslimimaailmassa samoin kuin mus­­li­mi­vä­hem­mis­tö­­jen kes­kuu­des­sa, harjoittaa rakentavaa itsekritiikkiä su­­den­kuop­pien välttä­miseksi, tutkia po­liit­tisen vallan keskuksia ja mah­dol­li­suuksia vai­kut­taa niihin ja tehdä tie­teellistä tut­ki­mus­työtä ”is­la­miin kut­sumisen” (da’wa) edistämiseksi ja maail­manlaajuisen is­la­milaisen valtion perustamiseksi.
  • Tiedonkeruu-, tiedustelu- ja varoitusjärjestelmän luominen
    Veljeskunta pyrkii luomaan edistynyttä teknologiaa hyödyntävän mo­der­nin tark­kai­lu­järjestelmän ja käyttämään erilaisia kattavia tie­dus­te­lu­jär­jes­tel­miä in­for­maa­tion keräämiseksi. Se myös pyrkii otta­maan käyt­töön te­hok­kaan va­roi­tus­jär­jes­tel­män, joka palvelee maailmanlaajuisesti is­la­mi­lais­ta lii­kettä ja varoittaa muslimeja hei­tä uhkaavista ”vaaroista” ja ”kan­sain­välisistä salaliitoista”.
  • Median hyödyntäminen
    Muslimiveljeskunta rakentaa tehokkaan ja vakavasti otettavan me­dia­kes­kuk­sen ja pyrkii propagoi­maan islamilaista politiikkaa niin, että media käsittelee kattavasti ja tehokkaasti islamilaista perspek­tiiviä ajankohtaisiin kysymyksiin.
  • Henkilöstön värvääminen ja toiminnan rahoittaminen
    Muslimiveljeskunta pyrkii kartoitta­maan ja värväämään eri tehtäviin so­pi­via, asialleen omistautu­neita työntekijöitä, tukijoita ja toimihenkilöitä niin paljon kuin mahdollista ja hyödyntämään tehok­kaasti näiden työ­pa­nos­ta da’wan hyväksi. Se pyrkii keräämään tehokkaasti rahaa, pitämään huolta taloudesta ja käyt­tämään sellaisten finanssilaitosten palveluja, jotka voivat tukea sen asiaa rahalli­sesti.
  • Joustavuus kansainvälisen ja paikallisen toiminnan yh­teen­so­vit­ta­mi­ses­sa
    Muslimiveljes­kunta määrittää yleiset suuntaviivat, joita kaikkien mus­li­mi­vel­jien on maailmanlaajui­sesti noudatet­tava, mutta samalla se jättää jous­to­va­raa paikallisen ta­son toimijoille niin, että näillä on vapaus toi­mia po­liit­ti­ses­ti kunkin maan pai­kal­lis­ten olosuhteiden mukaisesti shari’an ja vel­je­s­kun­nan määrit­tämien glo­baa­lien po­liittisten yleislinjojen puitteissa. Veljes­kunnan globaalin johdon tehtävänä on huo­lehtia ”Pa­les­tii­nan to­taa­li­ses­ta va­pautta­misesta” eli Israelin val­tion tu­hoa­mi­ses­ta ja islamilaisen val­tion perusta­misesta.
  • Soluttautuminen ja osallistuminen yhteiskunnallisten ins­­ti­tuu­­tioi­­den toi­min­taan
    Paikallis­tason tehtäviin kuuluu muun muassa tutkia poliittista ympäristöä, arvioida me­nes­tymis­mah­dollisuuksia, käydä dialogia niiden kanssa, jotka työskentelevät liik­keen globaalien poliittis­ten linjojen mukaisesti, ajaa liik­keen agendaa par­­la­men­tin, kunnan- ja kaupungin­valtuus­to­jen, am­­mat­ti­liit­to­jen ja muiden vaaleilla va­lit­tavien ins­tituutioiden kautta, luoda so­siaa­li­sia ja terveyden­huoltopalveluja ja soluttau­tua sosiaalipalvelujen sektorille kontaktien luo­miseksi ja islamilaisten ins­tituutioiden palvelujen tar­joa­mi­sek­si.
  • Kalifaatin perustaminen ja paikallisten valtakeskusten haltuunotto
    Muslimiveljeskunnan globaalina tavoitteena on kalifaatin perustaminen Maan päälle, samaan ai­kaan kuin se pyrkii asteittain ottamaan haltuunsa paikalliset val­ta­keskukset ”institutionaa­lisen toi­minnan” kautta. Se pyrkii soluttautumaan vai­ku­tus­valtaisiin instituutioihin ja vaikuttamaan val­ta­kes­­kuk­siin niin paikallisella kuin glo­baalillakin tasolla valjastaakseen ne palvelemaan islamia. Se myös luonnostelee is­lamilaista perustuslakia ja muita shari’aan perustuvia islamilaisia lakeja.
  • Verkostoituminen ja toiminnan koordinointi
    Muslimiveljeskunta pyrkii luomaan yhteyksiä islamilaisten liikkeiden vä­lil­le ja koor­dinoimaan niiden toimintaa yhdensuuntaiseksi. Se pyrkii vält­tä­mään uusien, kil­pailevien islamilaisten liikkeiden perus­tamista maissa, joissa on jo isla­milainen liike, ja ohjaamaan olemassa olevan toiminnan yhdeksi, yhtenäiseksi ja va­kavasti otettavaksi liikkeeksi.
  • Yhteistoiminta nationalistien, vasemmistolaisten ym. kanssa
    Muslimiveljeskunta tutkii ja ar­vioi, missä asioissa islamilaiset liik­keet voi­vat har­joit­taa väliai­kaista yhteistyötä nationalis­tisten ja muiden liikkeiden kanssa kui­ten­kaan muodos­tamatta liittoutumaa näiden kanssa, van­no­mat­ta näille uskollisuutta ja solmimatta luottamukselli­sia välejä näiden kanssa. Yhteis­toiminta rajoitetaan joh­­to­tasolle tai lukumäärältään hyvin rajal­listen yk­silöiden välille hyö­dyn mak­si­moi­miseksi ja mahdollisten takaiskujen mi­ni­moi­mi­sek­si. Peri­aatteena on ”taistella suu­rempaa pahaa vastaan pie­nem­mäl­lä pahalla”.
  • Maltillisen julkisivun ylläpitäminen
    Veljeskunta pyrkii niin globaalilla kuin paikallisellakin tasolla välttämään suh­teet­toman suuria riitoja, selkkauksia ja yhteenottoja, jotka voivat va­hingoittaa liikettä rohkaisemalla vastustajia hyökkää­mään tai iskemään kohtalokkaasti sitä vas­taan.
  • Da’wan ja jihadin tukeminen maailmanlaajuisesti
    Muslimiveljeskunta pyrkii perustamaan ”islamilaisen da’wan pysyvän voi­ma­jou­kon” ja tukemaan ji­hadia käyviä liikkeitä ympäri mus­­li­mi­maail­man vaihtelevissa määrin ja niin paljon kuin mahdollista. Se pyrkii luomaan yhteyk­siä mus­li­mi­vä­hem­mistöihin ja uusin jihadistiliikkeisiin kaikkialla maailmassa aloit­taakseen tar­vittaessa yhteistyön niiden kanssa ja niiden tukemisen. Se pyrkii myös ra­ken­ta­maan siltoja jihadistiliikkeiden välille muslimimaailmassa ja mus­li­mi­vä­hem­mis­tö­jen sisällä ja yh­teistyön hen­ges­sä tu­ke­maan niitä niin paljon kuin mahdollista.
  • Turvallisuusjoukkojen perustaminen
    Da’wa-toimintansa suojele­miseksi Muslimiveljes­kunta käyttää tarvittavia voi­ma­kei­no­ja ja muodos­taa itsenäisen turvallisuusjoukon suojele­maan lii­kettä niin pai­kal­li­ses­ti kuin maail­manlaajuisestikin (tehtävältään nämä joukot vastaa­vat siis al-Ban­nan perustamaa ”Salai­sta ko­neistoa”, al-Jihaz al-Sirri; ks. MS 189).
  • Jihadistisen mielialan lietsominen ympäri maailmaa
    Muslimiveljeskunta ”pitää yllä jihadia ja heräämistä kaikkialla läpi um­man” eli kaik­kialla isla­min maa­ilmanlaajuisessa uskontokun­nassa.
  • Islamin ”renessanssin” ravitseminen lietsomalla jihadia Israelin tu­hoa­mi­sek­si
    Muslimi­veljes­kunta ottaa Palestiinan asian ajamisen – niin politiikan kuin ji­ha­din­kin keinoin – osaksi maa­ilmanlaajuista islamilaista suunnitelmaa, koska se ”toimii ara­bimaailman renessanssin kul­maki­venä”. Veljeskunta is­tut­taa jihadin ytimen ”Pa­lestiinaan”, luo sinne jihadistisoluja ja tu­kee niitä niin, että ne kattavat ”koko miehitetyn Palestiinan”, valmistaa uskovien yh­tei­söä jiha­diin, kerää varoja jihadin jatkamista varten ja ylläpitää jihadin liekkiä aina ”Palestiinan va­pautumiseen”, toi­sin sanoen Israelin tu­hoa­mi­seen, asti. Se luo yhteyksiä Palestiinan jiha­dis­tien ja mui­den jihadistien vä­lil­le ym­päri islamilaista maailmaa. Se myös kehottaa taistele­maan tap­pio­mie­li­alaa vastaan umman keskuudessa ja kieltäyty­mään so­vin­to­rat­kai­suis­ta juu­talaisten kanssa. Se pyrkii lietsomaan kaunaa juutalaisia koh­taan ja tor­juu täysin ajatuksen minkäänlaisesta rinnakkais­elosta näiden kanssa, toisin sanoen se ei ikinä tule hyväksymään niin kutsuttua ”kahden valtion mallia” vaan ai­noas­taan Israelin täydellisen hävittämisen.

Kuten yllä mainitusta dokumentista ilmenee, Mus­li­miveljes­kunta ero­aa mo­nis­ta muista ji­­ha­dis­­ti­ryh­­mis­tä siltä osin, että se pyrkii asetta­maan maltillisia vä­li­ta­­voit­tei­ta, te­kemään vä­­li­ai­­kaisia myön­­nytyksiä, hyö­dyntä­mään tie­­teel­­listä tie­toa ja jo­pa har­joitta­maan itse­kri­tiik­­kiä toi­min­tansa ke­hittä­miseksi, mi­kä on var­­sin poikkeuksellista globaalissa mus­li­mi­yh­tei­­sös­sä, jossa myön­ny­tys­ten te­ke­­mis­tä ja omien virheiden myöntämistä pi­de­tään heik­kou­den osoituksina, joita yleensä py­ri­­tään välttä­mään viimeiseen asti (lue: Hä­päi­syn­kos­­to­kult­­tuu­reis­ta).

”Selittävä muistio” (22.6.1991)

Chesapeakenlahden silta
Chesapeakenlahden silta, Maryland

Toinen merkittävä löytö tehtiin elokuussa 2004 Yhdysvalloissa. Lii­ken­ne­po­lii­si kiin­nitti huo­miota Marylandissa Chesapeakenlahden sillan tu­ki­ra­ken­tei­ta kau­pun­ki­maas­tu­ris­ta vi­deoineeseen musli­minaiseen ja py­säyt­ti auton. Autoa ajoi et­sin­tä­kuu­lu­te­tuksi julistettu Ismail Elbarasse, jonka asuntoon Virginiassa FBI suo­rit­ti kotietsinnän. Elbarassen kel­la­ris­ta löytyi sin­ne ra­kenne­ttu sa­la­kellari, josta löytyi Poh­jois-Ame­ri­­kan Mus­li­mi­vel­jes­kun­­nan ar­kis­to. Löy­de­tyis­tä do­ku­men­­teis­ta yksi merkittävimpiä oli ”Selit­tävä muistio ryh­­­män ylei­ses­tä strategi­sesta ta­voit­tees­ta Pohjois-Ameri­kassa” (22.6.1991), joka vah­visti ter­ro­­ris­min­tut­ki­­joi­den epäi­lyt siitä, että lähes kaikki Pohjois-Ameri­kan keskeiset mus­li­mi­jär­­­jes­töt ovat Mus­­­li­mi­­vel­jes­kun­nan kontrollissa (IPT: Memorandum). (UTT 15.9.2016.) Muis­tiossa ni­me­tään täl­lai­sik­si seuraavat järjestöt:

CAIR.png

Vuonna 2008 kyseinen muistio oli to­distusaineis­tona Yh­dysvaltain tä­hän asti suurim­mas­sa ter­roris­minra­hoitusta käsitelleessä oi­keuden­käynnissä, jossa hy­­vän­te­ke­väi­­syys­sää­­tiönä esiintynyttä Holy Land Founda­tionia (HLF) syytet­tiin Ha­masin, Mus­limi­vel­jes­kun­nan Gazassa operoivan militanttisiiven, materiaa­lisesta avustami­sesta. Oi­keus lan­get­ti van­keustuomion viidelle HLF:n joh­to­hen­ki­­löl­le ja julkaisi luettelon kyseiseen ri­kok­seen osallisista, syytteen ulko­puo­lelle ra­jatuista salaliittolai­sista (”unindicted co-con­spi­ra­tors”). Niiden joukossa ovat muun muassa ISNA ja NAIT ja pahamaineinen CAIR. Kan­sa­lais­oi­keus­jär­jes­tö­nä esiin­ty­vän CAIR:n perustivat vuon­na 1994 ter­ro­ris­ti­jär­jes­tö Ha­ma­sin etu­jär­jes­töön ”Islamic As­so­cia­tion for Palestine” (IAP) läheisessä yh­tey­des­sä olleet Ni­had Awad, Omar Ahmad ja Rafeeq Ja­ber HLF:ltä saa­­dul­la raha-avus­tuksel­la. CAIR:n pe­rustaminen terroristijärjestö Hamasin poliittiseksi etujärjestöksi selviää FBI:n vuonna 1994 te­ke­mistä sa­la­kuun­telunauhoit­teis­ta. (Lue lisää esim.: Dis­co­ver the Net­­works, An­ti-CAIR 6.10.2008, An­ti-CAIR: Phi­la­delphia Mee­ting, US Dis­trict Court: USA vs. HLF, Uni­ted West 22.2.2018.)

Yhdistyneet ara­­bi­emi­raa­tit ni­me­si CAIR:n ter­ro­ris­ti­jär­jes­tök­si vuon­na 2014. Yh­­dys­val­lois­­ta sa­mal­la listalla on Mus­lim Stu­­dents As­so­cia­tion (MSA) ja Suo­mesta Suo­­­men is­la­mi­lai­nen yhdyskunta.)

Nezar Hamze (CAIR, Florida), joka jää toistuvasti kiinni valheista, pyrkii hymyssä suin kääntämään kes­kus­telun siihen, et­tä faktoja luettelevalla ja oi­keu­den­käyn­ti­do­ku­ment­teja esit­te­le­väl­lä Ryan Mau­rol­la ja hänen työn­antajal­laan Clarion Pro­­­­jec­tilla on ”pa­han­tah­toi­nen agenda” ”mus­­ta­­maa­la­ta mus­li­mi­yh­­tei­söä”. – Keskustelun kääntäminen vas­ta­puo­len väi­tet­tyi­hin pa­han­tah­toi­siin intentioihin ja siihen, että ne koh­dis­tu­vat ”kaik­kiin mus­li­mei­hin”, on yksi CAIR:n, aivan kuten va­sem­­mis­­ton­­kin, va­kio­­­stra­te­giois­ta. (News­max TV: Mid Point, 5.11.2015)

”Selittävässä muis­tiossa” Muslimiveljeskunta kutsuu Amerikan isla­misoi­mi­seen täh­­tää­­vää pii­lo­ji­ha­dia ”sivilisaa­tiojiha­distiseksi prosessiksi” ja ku­vaa sitä seu­raa­vasti:

Asettumisprosessi [Yhdysvaltoihin] on ”sivilisaatiojihadistinen” pro­ses­si sanan koko mer­kityksessä. Vel­jeskun­nan on ymmärrettävä, että heidän työnsä Amerikassa on erään­laista suuren mittaluokan jihadia län­simaisen sivilisaation eliminoimiseksi ja tu­­hoa­miseksi sisältä kä­sin ja sen viheliäisen kotipaikan ”sabotoi­miseksi” heidän omien käsiensä kautta ja us­kovien käsien kautta niin, että se tuhoutuu ja Allahin us­konto voit­taa kaikki muut us­konnot.

Yllä oleva ilmaus ”heidän käsiensä kautta” viittaa siihen, että tarkoituksena on saada ideologisen subversion kautta kafirit (kafir ”uskoton) itse tuhoamaan oma sivilisaationsa, mikä ny­kyi­ses­sä kulttuurimar­xismin läpikyllästä­mässä län­si­mai­ses­sa yhteiskunnassa ei vaadi eri­tyi­siä manipulaatiokykyjä, sillä oman mo­ni­kult­tuu­ri­sen, so­sia­lis­ti­sen uto­pian­sa toteuttamiseksi va­semmisto haluaa muu­ten­kin romahduttaa ”so­siaalisen epä­oi­keu­den­mu­kai­suuden”, ”sorron”, ”im­­peria­lis­min” ja ”rakenteellisen ra­sismin” il­men­­­tymänä pi­tä­män­sä, juu­ta­lais­kris­til­li­seen arvomaail­maan perustuvan länsimaisen si­vi­li­saation. Va­sem­­misto hal­­vek­sii niin sy­­väs­ti omaa län­si­maista yhteis­kuntaansa ja kult­tuu­riaan, että se on val­mis hy­väk­sikäyttämään mus­li­me­ja ja näiden mas­sasiirtolaisuutta ta­voit­teensa saa­vuttamiseksi tie­täen hyvin, että se mer­kit­see loppua mo­nille sen itsensä aja­mil­le asioille, kuten su­ku­puol­ten väliselle ta­sa-arvolle ja sek­su­aali- ja uskonnol­listen ja muiden vähemmis­tö­jen yhdenmukaiselle, si­vis­tyneelle koh­te­lul­le ja ih­mis­oikeuk­sille.

”Yhteenvetomuistio” (1990-luvun alkuvuodet)

Samassa yhteydessä Virginiassa takavarikoidussa päiväämättömässä ”Yh­teen­ve­to­muis­tios­sa” (il­mei­sesti 1990-lu­vun alku­vuosilta) luetellaan viisi vaihetta, jotka ”Maail­­man­­laa­jui­sen maan­alaisen liik­keen” on määrä suorit­taa Yhdysvalloissa is­la­mi­lai­sen valtion pe­rus­ta­miseksi ja joiden asteittainen toteuttaminen voi muis­tion mukaan viedä vuo­si­kym­me­niä (UTT: Summary):

  1. Eliittijohtajiston muodostaminen huomiota herät­tä­mät­tä ja salaa
    Muistion mukaan tämä vaihe on jo toteutettu Yhdysvalloissa.
  2. Astuminen vähitellen julkisuuteen ja erilaisten julkisten toi­min­to­jen har­­joit­ta­mi­nen ja hyö­dyntäminen
    Muistion mukaan ”Maailmanlaajuinen maanalainen liike” on erittäin hyvin on­nis­tu­nut tä­män vaiheen toteuttamisessa Yhdysvalloissa, samoin kuin se on onnistunut suu­ressa osassa keskeisistä tavoitteistaan: soluttautumi­sessa valtion­hallinnon eri sek­torei­hin, jul­kisen tuen ja sympatian saamisessa ja salaisen varjohal­li­tuksen pe­rus­ta­misessa valti­onhallinnon sisälle.
  3. Eskalaatiovaihe, joka edeltää konfliktia ja yhteenottoa val­lan­pi­tä­jien kans­sa ja jos­sa hyö­dyn­netään joukkomediaa
    Muis­tion mukaan tämä vaihe on ”käynnissä parhaillaan” (eli muis­tion laa­ti­mi­sen het­kellä).
  4. Avoin, julkinen yhteenotto hallituksen kanssa harjoittamalla po­liit­tis­ta pai­nos­­tus­ta
    Muis­­tion mukaan liike toteuttaa aggressiivisesti tätä lähestymistapaa, ja yksi sen mer­kittävistä aktiviteeteista on aseiden käytön harjoittelu h-het­keä varten niin ko­ti­maassa kuin ulko­mail­­la­kin. (Muistion mukaan ”Maail­man­laa­jui­sen maanalaisen liik­­keen” jäsenet ovat hyötyneet Af­ga­nis­ta­nin sodasta, jossa he ovat harjoitelleet eri asei­den, räjähteiden ja so­ta­tak­tii­koi­den salamurhien suorittamista, ja Saudi-Ara­bias­sa järjestetyillä leireillä on harjoiteltu yöllisiä hyök­käyksiä ja manööverejä, kid­nap­pauksia ja hyök­kää­mis­tä vihollistukikohtiin.)
  5. Vallan anastaminen ”Islamin kansakunnan” perustamiseksi
    Muistion mukaan perustetta­van islamilaisen valtion on määrä yh­dis­tää kaik­ki puo­lueet ja islamilaiset liikkeet.

Center for Security Policyn vuonna 2012 tuottama perus­teel­linen 10-osai­nen vi­deo­sar­­ja Mus­­­li­­mi­­vel­­jes­­kun­nan sivilisaatiojihadista ja solut­tau­­tu­­mi­ses­­ta Yh­dys­val­tain hal­­­­lin­toon ja re­­­pub­­­li­­kaa­­ni­­puo­­luee­seen. Si­vi­li­saa­tio­ji­ha­dia esitellään erityisesti osas­­sa 2. Lue myös CSP:n jul­kai­se­ma ra­port­ti Sha­­riah – The Threat to Ame­rica

Veljeskunta Amerikassa -nauhoite (1980-luvun alkuvuodet)

Ratsiassa takavarikoitiin myös 1980-luvun alkuvuosilta peräisin oleva nau­hoi­te, jossa vel­jes­kunnan johtajistoon kuulunut Zaid Naman käy läpi muun muas­sa liik­keen his­to­riaa Yh­dysvalloissa 1960-lu­vulta 1980-luvun alkuvuosille, MSA:n kes­­keis­tä roolia vel­jes­kun­nan toiminnassa sekä liikkeen ra­ken­netta ja sen­­het­ki­siä tavoitteita. Nauhoitteesta käy myös ilmi sellaisia mielenkiintoisia yk­si­tyis­koh­tia, että ”ryhmän tur­vaamiseksi” Mus­­­li­miveljeskunnalla on Yh­dysvalloissa tie­dustelu- ja vastavakoilutoi­mintaa, ja se jär­jes­tää eri puo­lella Yhdysvaltoja leirejä, joilla harjoitellaan aseidenkäyttöä. Aseelli­seen ji­ha­diin val­mentavaa ase­har­joit­te­lua kutsutaan nauhoit­teessa myös ”erityis­työksi” ja ”eri­tyis­­toi­min­naksi” (IPT: Ikhwan in America).

Sivilisaatiojihad käytännössä

Yllä maintitut dokumentit ja veljeskunnan operaatioiden lähempi tarkastelu pal­jas­tavat, että Mus­­­li­miveljes­kunta harjoittaa sivilisaatiojiha­dis­saan seu­raa­van­lai­sia me­­ne­­tel­­miä (al­­la ole­va luet­te­lo pohjautuu tärkeään raporttiin Shariah – The Threat to Ame­­ri­­ca, s. 125–126, jo­ka kan­nattaa ehdot­to­masti lukea):

  • islamin läsnäolon vahvistaminen syntyvyyden ja maahanmuuton avulla ja siten, et­tä musli­mit kieltäytyvät assimiloitumasta isäntäyhteiskuntaan
  • fyysisen tilan valtaaminen ja hallussa olevan tilan laajentaminen
  • sen varmistaminen, että muslimiyhteisö tuntee veljeskunnan doktriiniin ja nou­dat­taa sitä
  • vihollisen kuvaamiseen käytettävän kielen kontrollointi niin, että vel­jes­kun­ta pää­see määrittä­mään sen kielen, jolla vihollista kuvataan
  • sen varmistaminen, että kafirit eivät tutki eivätkä tunne veljeskunnan dok­triinia (sha­ri’aa) eivätkä siten tunne vihollista ja tämän menetelmiä ja ta­voit­teita
  • vallanpitäjien painostaminen palvelemaan veljeskunnan päämääriä
  • ihmisten painostaminen noudattamaan shari’aa paikallisella tasolla
  • taisteleminen kaikkia terrorisminvastaisia toimia vastaan
  • vaikuttaminen uskonnollisten järjestöjen toimintaan ”us­kon­nol­li­sen dia­lo­gin” kaut­ta ja toisten us­kon­to­jen joh­­to­­hen­­ki­löi­den ma­­n­i­pu­loiminen toi­mi­maan islamin hy­väk­si ja omaa uskontoaan vastaan
  • lawfaren käyttäminen – toistuva, aggressiivinen kanteiden nostaminen ja sillä uh­kai­lu
  • väitteet olemisesta sorron kohteena – sen vaatiminen, että mus­li­mit saa­vat ha­lua­man­sa etu­oi­keu­det ja että muut mu­kau­tu­vat mus­li­mien vaatimuksiin
  • is­la­min kritisoimisen tuomitseminen ”jumalanpilkkana”
  • vai­kut­ta­minen koulutusjärjestelmän kautta, erityisesti soluttautuminen Lä­­­hi-idän tut­­kimus­ohjelmiin ja niiden kontrollointi
  • vaa­ti­mukset saada oikeus harjoittaa shari’aa eristetyissä mus­li­mi­en­klaa­veis­sa
  • vaatimukset shari’an hyväksymisestä aloilla, jotka koskettavat ei-mus­li­me­ja
  • länsimaisen yhteiskunnan, lakien ja perinteiden vastustaminen ja tuo­mit­se­mi­nen
  • vaatimukset länsimaisten lakien korvaamisesta shari’a-lailla

Yllä mainittujen menetelmien käyttäminen onnistuu parhaiten, jos vel­jes­kun­nal­la on ”ys­­täviä”, ”ymmärtäjiä” tai omia agentteja valtionhallinnossa, lain­val­von­ta- ja tie­dus­te­lu­eli­­­mis­­sä, sotilas- ja rangaistuslaitoksissa, mediassa, aja­tus­­hau­­to­­mois­­sa, yliopistoissa, puo­­­­lueissa ja ei-muslimien uskon­nol­li­sis­sa yh­dis­tyk­sis­sä ja val­ta­elii­tis­sä.

Asianajaja David Ye­rushalmi ker­too, kuin­ka Mus­li­mi­vel­jes­kun­ta käyt­tää law­farea osa­na si­vi­li­saa­tio­ji­ha­diaan vai­men­­taak­seen sen agenttien toi­min­nasta raportoi­vat tut­kijat, is­la­miin ja shari’aan kriit­ti­sesti suh­tau­tu­vat turvalli­suus­viranomaiset ja yksityis­hen­ki­löt, eri­tyi­sesti ex-muslimit, ja islamin uh­rien hy­väksi työskentelevät kansalaisaktivis­tit.

Vuosikymmeniä kes­­täneen soluttautumisen, propagandan ja ideologisen sub­ver­sion an­sios­ta Mus­li­mi­vel­jes­kunnasta on tul­lut merkittävä vallankäyt­täjä eri­tyi­ses­ti Yh­dys­val­tain si­­sä-, ulko- ja tur­­val­li­suus­po­li­tii­kas­sa, ja veljeskunnan vai­ku­tus­val­lan lisään­ty­minen on pit­kään ollut ha­vait­ta­vis­sa myös Euroopan unio­nis­sa, erityisesti Län­si- ja Kes­ki-Eu­­roo­pan val­tiois­sa. Jo­n­kinlaisen kä­si­tyk­sen vel­jes­kun­nan so­­lut­­tau­tu­mi­sen historiasta ja laa­­juudesta Yh­­­dys­val­­tain val­tion­hal­­lin­toon voi saada Clare M. Lopezin vuonna 2013 kir­joit­­ta­mas­ta erin­­omai­ses­ta ar­tik­ke­lista History of the Muslim Brot­herhood Pe­ne­tra­tion of the U.S. Go­vern­­ment. Kuten Lopez kertoo, olennaista vel­jes­kun­­nal­le on ollut päästä kont­rol­­loi­maan niitä narratiiveja, sa­nas­toa ja käsitteistöä, joi­den kautta islamia kuvataan:

Muslimiveljeskunnan, kuten yleensäkin totalitaarisen järjestelmän, on mitä tärkeintä kontrolloida sitä informaatiota, jota Yhdysvaltain hal­­li­tuk­sen sal­li­taan tietää islamin dok­triinista, historiasta, laista ja kir­joi­tuk­sis­ta. Ikh­wan tiesi, että on­nis­tuak­seen sa­bo­taa­si­operaatioissaan sen tuli pitää koh­teensa tie­tä­mät­tö­minä jihadin ja shari’an todellisesta luon­teesta. Tämän rin­nak­kais­tavoitteena oli toimeenpanna shari’an herjaamis- ja ju­ma­lan­pilkkalait, joiden mukaan ”herjaaminen (ghiba) merkitsee minkä tahansa sellaisen asian mainitsemista, josta henkilö [ts. muslimi] ei pidä”. Totuus islamin väkivaltaisesta his­toriasta, raa’asta rangaistusjärjestelmästä, islamiin olennaisena kuuluvasta epä­ta­sa-ar­­vos­ta, islamin ylivaltapyrkimyksistä ja shari’an sää­tä­mäs­tä velvoitteesta ”käydä sotaa us­konnon perustamiseksi” ei sel­väs­ti­kään auttaisi pahaa-aavistamattomien kafireiden (us­­kot­to­mien) tuu­dit­ta­mi­ses­sa uneen.

”Selittävässä muistiossa” liitteenä oleva luettelo vel­jes­kun­taan Yh­dys­val­lois­sa kyt­­­key­­­ty­vis­tä musli­mijärjes­töistä on tehnyt mahdolliseksi tehdä havaintoja niis­­tä kon­k­reet­tisis­ta tak­­tiikoista, joita nuo järjestöt, CAIR ja ISNA etunenässä, käyt­tävät pro­pa­gan­da- ja so­lut­tau­­­tu­mis­toiminnassaan. Yksi Muslimiveljeskunnan keskeisistä toimintatavoista on ollut hyö­dyntää Lännessä valtakulttuurina olevia kulttuurimarxistisia narratiiveja ja tuottaa vasem­miston käyttöön veljeskunnan tavoitteita edistäviä uusia narratiiveja. Ideologisen sub­­version onnistumisen myötä veljeskunnan ja vasem­mis­ton tuot­ta­mat nar­ra­tii­vit ovat niin yh­den­mu­kai­set, että on mahdonta ja itse asiassa epärelevanttiakin yritää jäljittää, mis­tä jokin länsimaisen sivilisaation ro­mah­dutt­ami­seen täh­tää­vä nar­ra­tii­vi on alun pe­rin lähtöisin. Kirjoitelmasarjan seuraavassa osassa tar­kas­tel­laan eräi­tä näis­tä na­r­ra­­tii­veis­­ta ja esi­tel­lään esi­merk­kien va­los­sa ver­baa­li­sen ji­ha­din tak­tii­koi­ta.