”Hmm, pitäisiköhän nuo ryöstää, koska se miellyttäisi Allahia?”

Arabiaa hyvin osaava ukrainalaisnainen kertoo jär­kyt­tä­väs­tä ko­ke­muk­ses­taan mus­li­mi­siir­to­lais­ten valtaamassa junassa Un­karis­sa: ”Ti­­lan­­ne hui­pentui siihen, kun he alkoivat jutella keskenään rentoon sävyyn, pi­täi­si­kö heidän ryöstää meidät, kos­ka se miellyttäisi Allahia, koska olemme us­kot­to­mia. He puhuivat minusta, että kan­­­nattaisi todellakin raiskata minut, koska en ole pukeutunut kunnon naisen ta­voin. Minulla ei ole hijabia päässäni, enkä siis ole muslimi, joten olen paha.” – Tä­män asian raportointi ”rikkoo YouTuben vihapuhetta koskevaa käytäntöä”, mistä syys­­tä Youtube on sensoroinut kyseisen videon.

Mistä ihmeestä yllä olevassa videossa mainitut muslimimiehet ovat saa­neet sel­lai­sen kä­si­tyk­sen, että us­kot­tomien ryöstäminen ja rais­kaa­mi­nen miel­lyt­täi­si Allahia? Vastauksen tä­­hän löydät kirjoituksesta Allahin kosto, erityisesti osiosta Al­la­hin armeliaisuus ja sen ra­jat.

Saksan kriittinen tilanne

Saksasta kantautuu huolestuttavia uutisia siitä, kuinka turva­paikan­haki­jat ovat al­ka­neet panna shari’aa täy­tän­töön pakolaiskeskuksissa. Kärsijöinä ovat kristityt ja jesidi­pako­lai­set – ja naiset. Koska vasemmiston kult­tuuri-marxistisen ideo­lo­gian mukaan muslimit ovat aina uhreja ja kaikki muut, erityisesti juutalaiset ja kristityt, ovat heidän sortajiaan, valtamedia pyrkii peittelemään ja vä­hät­te­le­mään näitä monikulturistisen narratiivin kans­sa ristiiriidassa olevia tapauksia:

  • Muslimien hyökkäykset kristittyä, kurdeja ja jesidejä vastaan pakolaiskeskuksissa lisääntyvät ja raaistuvat.
  • ”Pakenin Iranin salaista palvelua, koska luulin, että Saksassa voisin elää uskoni kanssa ilman sortoa. Mutta pakolaiskeskuksessa en voi myöntää olevani kristitty, koska minua alettaisiin uhkailla… He kohtelevat minua kuin eläintä. He uhkaavat tappaa minut.” – Iranilainen kristitty saksalaisessa pakolaiskeskuksessa
  • ”Meidän on luovuttava siitä harhakuvitelmasta, että tänne saapuvat ovat ihmisoikeusaktivisteja… Saamme raportteja siitä, että sunnit uhkailevat shiioja väkivallalla, mukaan lukien mestaamisella, mutta suurimman paineen alla ovat jesidit ja kristityt. Ne kristityt käännynnäiset, jotka eivät kätke uskoaan, joutuvat 100 %:n varmuudella hyökkäyksen ja ahdistelun kohteiksi. – Max Klinberg, Frankfurtissa toimivan kansainvälisen ihmisoikeusjärjestön johtaja
  • ”Havaitsemme, että salafistit ilmaantuvat pakolaiskeskuksiin teeskennellen olevansa vapaaehtoisia avustajia ja yrittävät varta vasten luoda kontakteja pakolaisiin kutsuakseen heidät moskeijoihinsa ja värvätäkseen heidät ajamaan asiaansa.” – Hans-Georg Maaßen, Saksan tiedustelujohtaja
  • Poliisi vaatii pikaisesti eriuskoisten siirtolaisten asuttamista erillisiin tiloihin. Jotkut poliitikot vastustavat tätä sanomalla, että sellainen erottelu olisi Saksan monikulttuuristen arvojen vastaista.
  • ”Tänne saapuvaa siirtolaismassaa on mahdotonta integroida.” – Heinz Buschkowsky, Berliinin Neuköllnin alueen entinen pormestari.

Lue lisää Soeren Kernin artikkelista Germany’s Sharia Refugee Shelters (Ga­te­sto­ne Institute, 1.10.2015). Lue myös Soeren Kernin uu­dem­pi ar­tik­ke­li Germany: Migrant Crime Wave, Police Capitulate (Gatestone Institute, 11.10.2015): ”Näiden hyvin rikollisten nuorten käyttäytymistä poliisia kohtaan voi luonnehtia aggres­sii­vi­sek­si, epä­kun­nioit­ta­vak­si ja alentuvaiseksi… Kun heidät pidätetään, he vastustavat ja käyvät kimppuun. Näil­lä nuorilla ei ole kunnioitusta valtion ins­ti­tuu­tio­ta kohtaan (Die Weltille vuodettu luot­ta­muksellinen raportti).”

Kauppojen ryöstely, joukkotappelut pakolaiskeskuksissa, pako­lais­ten vä­li­nen rikol­lisuus ja mas­sii­vi­nen väkivalta, mukaan lukien toisten pa­ko­laisten ryös­tä­minen, riistäminen ja jopa orjuuttaminen, nais­ten ja lasten raiskaukset, uskonnollisten ryhmien välinen valtataistelu, hyökkäykset pa­ko­lais­kes­kuk­sia vastaan… Saksan poliisiliiton puheenjohtaja Rainer Wendt kertoo muslimi-invaasion syn­nyt­tä­mistä val­tavista paineista po­lii­sin nä­kö­kul­mas­ta ja painottaa, että muslimeille tulisi teh­dä he­ti sel­väk­si, että Saksassa ei päde shari’a-laki vaan Saksan rikoslaki.

Saksan poliisiliitto ja naisten oikeuksia puolustavat järjestöt ovat syyt­tä­neet viran­omai­sia siitä, että nämä vähättelevät raportteja pakolaiskeskuksissa ta­pah­tu­vas­ta naisten sek­suaalisesta häirinästä ja raiskauksista peläten tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­hin kohdistuvia vasta­isku­ja (Reuters, 6.10.2015). Viranomaisten käyt­täy­ty­mi­nen lä­het­tää muslimi­mie­hille sel­keän viestin: viranomaiset ovat heikkoja ja on vain järkevää käyttää hyväksi sitä. Tämä on juuri päinvastainen kuin se viesti, joka auk­toritatiivisen kasvatuksen saa­neil­le, voi­maa kunnioittaville mus­li­mi­mie­hille tulisi välittää. Seksuaalisen häirinnän ja rais­kaus­ten uhrit saavat myös selkeän viestin: turha valittaa, teistä ei välitetä, olette — Jari Ter­von sa­noin – ”paskasakkia”.

Katso myös alla oleva tärkeä dokumentti Saksan tilanteesta – jo ennen nykyistä siirtolaisaaltoa. Kuten do­ku­­men­tista selviää, edes Saksassa syntyneet ja koko ikänsä eläneet muslimit eivät halua integroitua isän­tä­yh­teis­kun­taan­sa vaan muo­dos­taa enk­laa­veja, joissa noudatetaan Saksan perustuslain kanssa ris­ti­rii­dassa olevaa total­i­taa­rista sha­ri’a-lakia ja heimokulttuurista periytyvyää hieark­kis­ta kontrollijärjestelmää, jossa oman kun­nian­sa säilyttämisestä huolta pitävän ylempiarvoisen yksilön velvollisuutena on huolehtia, että hänen omassa käsky- ja omistus­vallassaan olevat alempi­arvoiset ihmi­set noudattavat nisku­roimatta yhteisön perin­teitä ja alistuvat shari’an määräyksiin.

Peruslähtökohtana muslimeille on käsitys islamin ylivallasta ja isla­min yhteisön etu­oikeu­te­tusta asemasta: ylin määräysvalta kuuluu Allahille, ja niinpä ei-mus­li­mit ”ih­mis­ten säätämine”, keinotekoisine lakeineen, va­pauk­si­neen ja de­mo­kra­tioi­neen saa­vat alis­tua shari’an määräyksiä toimeenpanevien muslimien edessä. Lue: Mitä islam todella on?

Kuinka vasemmistomedia manipuloi ja vahingoittaa tietoisesti ihmisiä?

”Minä, joka olen aina uskonut sananvapauteen ja siihen, että journalismin keinoin voi ja pitää yrittää parantaa maailmaa, olen hämmentynyt.” – Merja Ylä-Anttila, MTV3:n päätoimittaja

MTV3:n päätoimittaja valitti kolumnissaan 1.9.2015, että ”ihmi­syys on krii­sis­sä”, ha­vah­dut­tuaan huomaamaan, että kaikki eivät olekaan samaa miel­tä hänen vasemmistolaisen po­liittisen agendansa kanssa. Kriisissä ei kui­ten­kaan ole ”ih­mis­yys” vaan media, joka ”jour­nalismin keinoin … yrittää pa­ran­taa maailmaa”. Median teh­tä­vä­nä ei suinkaan ole ”pa­ran­taa maail­maa” kuvaamalla, millainen maailman pitäisi vasemmistolaisen, moni­kul­turisten utopian mukaan olla, ja manipuloimalla ihmisiä tavoittelemaan tuota uto­piaa, vaan median tehtävänä on välittää mah­dollisimman totuudenmukaista infor­maa­tio­ta siitä, mitä maail­mas­sa todel­la tapahtuu, niin että ihmiset voivat sen pohjalta tehdä omat johto­päätöksensä. Yk­si va­sem­miston kes­kei­sis­tä periaatteista on, että totuudella ei ole väliä ja myös kaikki likaiset ja väkivaltaiset keinot ovat hyväk­syttäviä, jos ne edesauttavat ”so­si­aa­li­sen oikeu­den­mukai­suu­den” toteutumista. Niinpä va­sem­­mis­to­­me­dian näkökulmasta on oikeutettua valehdella, vääristellä, liioi­tella, yleis­­tää, musta­maala­ta ja demonisoida, jos se edes­auttaa ”rasisteiksi”, ”fa­sis­teik­si” ja ”is­la­mo­foo­bi­koik­si” lei­mat­­tu­jen toisin­ajat­telijoiden eliminoi­mista ja vai­men­­ta­mis­ta, utopistisen tavoit­teen saa­vut­­­tamista ja ennen kaikkea – oman ”hy­vän ih­mis­en” ima­gon yllä­pi­tä­mis­tä.

Esimerkkejä valtamedian harjoittamasta manipulaatiosta. Valheiden pal­jas­tu­mi­nen johtaa siihen, että yleisö yksin­ker­tai­ses­ti menettää luot­ta­muk­sen­sa mediaan. Huom! Vi­deon alussa olevas­sa tilan­teessa ei to­del­li­suu­des­sa tapahdu kamp­paust­a, vaan terroristijärjestö al-Qaidan kan­­nat­ta­­jak­si sittem­min paljastunut Osama al Abd al Mohsen kom­­pastuu riuh­­tau­dut­tuaan irti polii­sin ot­teesta. MTV3 (21.10.2015) kui­tenkin it­se­pin­tai­ses­ti jatkaa valheellisen informaation levittämístä tästä ”väli­koh­tauk­ses­ta”.

Valtamedian harjoittama tosiasioiden tietoinen peitteleminen, vä­hät­tely ja vää­ris­te­le­mi­nen utopistisen ideologian nimissä ei todellisuudessa auta ketään, vaan se vahingoittaa ihmisiä pitämällä heidät pimennossa tapahtumista ja niiden syy-seuraussuhteista, es­tä­mällä ihmisiä valmis­tau­tumasta tulevaan ja suojelemasta siten itseään ja lähim­mäisi­ään. Manipulointitarkoituksissa – peitelläkseen agen­daan­sa ja välttääk­seen menettämästä lo­pul­li­ses­ti suuren yleisön luot­ta­musta ja sen myötä mai­no­s­tuloja – valta­media päästää kui­tenkin silloin tällöin oman ideo­lo­gian­sa vastaisia uuti­sia tiukan sen­suurinsa läpi. Nä­mä armo­paloina rah­vaal­le an­netut jutut kuitenkin vesitetään niitä vähättelevillä toisilla uu­ti­silla. Esimerk­­kinä voi mai­nita MTV3:n 30.9.2015 julkai­seman uuti­sen ”Pa­hoin­pi­te­lyi­tä ja teinityttöjen ahdistelua – turvapaikanhakijoita epäillään lu­kuisista rikoksista”.

Keitä ihmeessä ”pakolaiset” ovat?

EU:n tilastojan mukaan vain viidesosa EU:hun saapuneista tur­va­pai­­kan­­ha­­ki­joista on Syy­rian sota-alueelta tulleita pakolaisia (Express, 19.9.2015), ja eräiden havaintojen mu­kaan aitojen syyrialaisten osuus on tuotakin lukua huo­mat­ta­vas­ti pienempi (Eu­ro­pe­News, 6.10.2015). On myös huo­mattava, että lähes kuka tahansa voi hankkia vää­ren­ne­tyn Syy­rian passin (Business Insider, 15.9.2015, Project Veritas, 19.11.2015). Aitojen pa­ko­lais­­ten li­­säksi jou­kossa on paljon pelkkää talou­dellista hyötyä havittelevia on­nen­on­ki­joi­ta ja rin­ta­makarkureita ja myös Islami­laisen valtion lähet­tämiä jihadisteja (Jihad Watch, 1.9.2015). (Ks. #EU MILITIA WATCH.) Pariisin terrori-iskujen (13.11.2015) tekijöistä ai­na­kin kaksi tai kolme saapui Eurooppaan pakolaisvirran mukana.

Median yleisesti levittämä mielikuva traumatisoituneista, ”matkalla mur­tuneista” tu­r­va­­pai­kan­ha­ki­jois­ta ei oikein näytä pätevän ainakaan näihin ”nuorukaisiin”.

Helmikuussa 2015 paljastui Islamilaisen valtion (Isis) suunnitelma laukaista ”psy­­ko­­lo­­gi­se­na aseena” Länttä vastaan valtava muslimi­siirto­laistulva luomaan kaaosta ja kauhua Eu­­roop­­paan ja kuljettamaan muka­naan pakolaisiksi te­key­ty­viä jihadisteja. Suun­ni­tel­mas­sa puhutaan 500 000 pakolaisen samanaikaisesta vyö­ryt­tä­mi­ses­tä Libyan kautta Väli­me­ren yli Eurooppaan. (Mail Online, 18.2.2015, Independent, 18.2.2015). Tällä hetkellä saatavilla olevan tiedon valossa on vaikea arvioida, missä määrin nyt käynnissä olevassa siirto­laistulvassa on kysymys tämän suunnitelman toimeenpanemisesta ja Islamilaisen valtion tie­toi­se­sta strategisesta siirrosta. Joka tapauksessa uusimpien arvioiden mukaan pel­kästään Sak­saan olisi vuonna 2015 tulemassa 1,5 miljoonaa muslimi­siir­tolaista (Te­le­graph, 5.10.2015), ja syyskuun alussa Islamilainen valtio kerskui lähettäneensä pa­ko­lais­ten joukossa 4 000 taistelijaa Län­teen (Express, 10.0.2015). Libanonin opetus­ministeri Elias Bou Saab on arvioinut, että Liba­nonin pakolaisleireilrien 1,1 miljoonasta, Eu­roop­paan halajavasta asu­kista peräti joka vii­des­kym­menes on Islamilaista valtiota kan­nat­ta­va mili­tanttijihadisti (Express, 15.9.2015).

Al-Qaidan parikymmentä vuotta sitten laatima 7-vaiheinen toi­min­ta­­suun­ni­tel­ma maail­man­laa­jui­sen kalifaatin perus­ta­mi­sek­si on varsin mie­len­kiintoista luettavaa (Spiegel 12.4.2005). Kalifaattia ei lopulta perus­ta­nut al-Qai­da, jonka johto pelkäsi Yhdysvaltain murs­kaavaan sen väliin­tulollaan, vaan al-Qaidasta Abu Musab al-Zar­qawin johdolla ver­son­nut Irakin al-Qaida. Joka tapauksessa tuon ajallisesti häm­mästyttävän tarkasti toteutuneen suunnitelman ja muiden dokumenttien (Bar 2006) perus­teella on näh­tävis­sä, että Mus­limi­vel­jes­kun­nan ma­si­noi­man nk. ”arabi­­­kevään” tapahtumat ja Islamilaisen valtion perus­taminen Syyriaan ja Irakiin ovat kaikki erittäin pitkä­jänteisen ja mää­rä­tie­toi­sen toi­min­nan seurausta, vaikka tapahtumissa mukana olevat yksittäiset rivi­muslimit eivät olisi siitä millään ta­valla tietoisia. Kyseisessä suunnitelmasssa tähdätään siihen, että 2016 alkaa ”totaalisen konfrontaation vaihe” – ”tais­telu uskovien ja us­kot­tomien vä­lil­lä”. Kun tämä konfron­taatio alkaa, tapahtuipa se vuonna 2016 tai myö­hem­min, länteen nyt saa­pu­­nut musli­mi­­siir­­to­­lais­­ten mas­sa voi nousta mer­kittävään, yh­teis­kun­tarauhaa hor­jut­tavaan asemaan: pro­vo­kaa­tioi­den avulla maallistuneetkin, islamista tus­kin mitään tietävät muslimit on var­sin help­po mo­bi­li­soi­­da ka­duille ”puo­lus­tamaan profeetan kun­niaa” ja sitä kautta edis­tä­mään shari’an täytäntöön­panemista (lue: Mitä islam todella on?).

Ayed.jpg

Palestiinalaisen” sheikki Muhammad Ayedin raikas näkemys ”pako­lais­kriisistä”, josta hän vyöryt­tää syyn Län­nen nis­koille. Ayed epäilee, että länsimaat haa­livat muslimeja vain voidakseen nöyryyttää ja piina­ta näi­tä pistä­mäl­lä nä­mä työs­ken­te­­­le­mään teh­­taisiinsa: ”Emme koskaan tule seu­raamaan heidän us­kon­to­aan… Pian tallomme heidät jalkoi­himme, jos Allah suo… Sii­tämme heille lapsia, koska tulem­me valtaa­maan heidän maan­­sa, piditte siitä tai ette, oi saksalaiset, ame­rikkalaiset, rans­kalaiset, ita­lia­lai­set ja kaikki kal­­tai­sen­­ne. Ottakaa vain vas­taan pakolaisia! Tu­lem­me keräämään heidät ta­kai­sin tu­le­van kali­faatin nimissä.” (Al-Aqsan mos­­kei­ja, Je­ru­salem, 11.9.2015, ks. Memri TV)

Robert Spencer korostaa, että nyt käynnissä olevassa ”pakolaiskriisissä” on to­si­asias­sa ky­­se hijrasta ja Eu­roopan kolo­ni­saatiosta. Termi ”hijra” tar­­koit­taa siir­to­lai­suus­ji­ha­dia, muut­­tamista toiselle alueelle islamilaisen val­­tion perustamiseksi (Frontpage, 4.9.2015). Ko­raanissa (4:100–104) Allah ylistää suuresti tätä jihadin muotoa ja antaa muslimeille luvan ru­koilla hijran aikana vain lyhyesti, jos he pelkäävät uskottomien hyök­kää­vään hei­dän kimppuunsa:

Joka pakenee kodistaan Allahin tielle, löytää kyllä turvapaikan ja asuinsijan. Joka pakenee kodistaan Allahin ja hänen lähettiläänsä luo, mutta kuolee matkalla, saa palkkansa Allahilta. Allah on Anteeksiantava, Armelias. Kun lähdette kiertämään maata, ei teille lasketa sitä synniksi, että rukoilette lyhyesti pelätessänne uskottomien hyökkäävään kimppuunne. Uskottomat ovat teidän selviä vihollisianne. Kun olet heidän kanssaan ja johdat heidän rukouksiaan, olkoon yksi osa heistä sinun kanssasi aseet mukanaan. Kun rukoilijat kumartavat rukouksen lopussa, vetäytykööt he taaksenne, ja toinen ryhmä, joka ei vielä ole rukoillut, käyköön esiin ja rukoilkoon kanssasi. Olkoon sekin varuillaan aseet mukanaan. Uskottomat haluaisivat, ettette te pitäisi huolta aseistanne ja tavaroistanne, että he voisivat yhtäkkiä käydä kimppuunne. Teille ei lasketa synniksi sitä, että laskette aseenne, jos sade vaivaa teitä tai olette sairaita, mutta olkaa varuillanne. Allah on valmistanut uskottomille nöyryyttävän rangaistuksen. Kun olette päättäneet rukouksenne, muistakaa Allahia, kun seisotte, istutte tai makaatte. Kun sitten olette päässeet turvaan, pitäkää rukouksenne. Uskovia käsketään rukoilemaan määräaikoina. Käykää väsymättä vihollistenne kimppuun. (Koraani 4:100–104)

Irakilalaispakolaiset

Suomessa asuva irakilaismies arvelee, että noin 70 % Suomeen saa­­pu­neis­ta ira­ki­lai­sis­ta tur­va­pai­kan­ha­ki­jois­ta on ”turisteja”, jotka ovat saa­pu­neet Suomeen helpon ra­han perässä. Voit katsoa yllä ole­­van vi­deo­­klipin tästä (MTV3 21.10.2015).

On selvää, että hijra Euroopan islamisoimiseksi on harvan musli­mi­siirtolaisen pää­mo­ti­vaationa, mutta heidän mukanaan tuomansa maail­man­katsomus ja ajat­te­lu- ja käyt­täy­tymis­tottumukset johta­vat siitä huoli­mat­ta väis­tä­mät­tä Eu­roo­pan isla­mi­soitu­miseen. Yk­silönvapauksia arvostava, naisia kunnioittava ja demokratiaan perustuva sivilisaatio tu­lee romahtamaan, kun sen syrjäyttää shari’aan perustuva totalitaarinen yh­teis­kun­ta­jär­jestelmä, jos­sa mus­limit ovat etu­oikeutetussa ja määrää­vässä ase­massa. Tilannetta voi ver­rata muu­ra­hais­yhteiskunnan muo­­dos­tu­mi­seen: yksittäisen muu­ra­hai­sen ta­voit­teena ei ole rakentaa pesää, vaan muura­haisen käyttäy­ty­mistä ohjaa var­sin yk­sin­ker­tai­nen sään­­nös­tö. Silti mo­nen muurahaisen käyttäytymisen yhteis­vai­ku­tuk­sesta il­maan­tuu ko­­ko­nainen mo­ni­mut­­kai­nen muu­ra­hais­yh­teis­kunta. Euroopan is­la­­mi­soi­­tu­mi­nen tulee ta­pah­tu­maan osittain tä­män­kaltaisen periaatteen mukai­sesti, osit­tain taas mää­rä­tie­­toi­sen, suun­ni­tel­mal­li­sen toiminnan poh­jalta, jota oh­ja­taan mos­kei­jois­ta, mad­rasoista ja niiden liepeillä vai­­vih­­kaa toi­mi­vista Mus­­li­mi­vel­jes­­kun­­nan soluista käsin.

Syyrialaisnaiset pakolaisleirillä antavat huutia Euroopan mu­ka­vuuk­sista ja so­si­aa­li­avustuksista naut­ti­maan lähteneille miehille, joita kai­vat­tai­siin kipeästi takaisin käymään jihadia, puolustamaan isän­­maa­taan ja kun­­niaansa – eli vah­ti­maan, että hei­dän omistus­vallas­saan olevat naiset eivät hairahdu rietastelemaan vie­raiden mies­ten kanssa. Yksi kiperä käy­tän­nön pulma on se, että kuka nyt huo­leh­tii veri­kos­tojen toi­meen­­pa­ne­mi­ses­ta, kun se yleensä on perheen mies­puolisten jä­senten vel­vol­li­suus? (Ve­ri­kos­to ja yleensäkin kostaminen on shari’an mukaan pakollista. Lue: Kostakaa sen mukaan, mitä teille on tehty.) Ky­sei­nen video pal­jas­taa myös sen ikävän tosiasian, että alistettuun asemaansa pie­nes­tä asti aivo­pestyt, islamin pant­ti­vankeina olevat muslimi­naiset eivät funda­men­ta­lis­mis­saan yleen­sä jää jälkeen mus­­limi­miehistä (Brown, 10.10.2015). Alis­­tu­­mi­nen ja mu­kau­tuminen islamin barba­riaan on näille pelon kah­litse­mille ihmisille psyko­loginen, tiedos­tamaton hen­gis­sä­py­­sy­mis­­stra­te­gia.

On myös selvää, että Turkilla on merkittävä rooli pakolais­kriisin mahdol­lista­misessa. Tässä tilan­teessa olisi erit­täin paha virhe suostua Turkin kiris­tys­­yri­tyk­siin ja luvata turk­ki­laisille viisumivapautta tai EU-jäsenyys­­neu­vot­te­lu­jen jou­dut­ta­mis­ta. Turkkia tulisi sen si­jaan ran­kaista ankarasti Islamilaisen valtion tuke­misesta ja pa­ko­lais­krii­sin ta­hal­li­ses­ta pa­hen­­ta­misesta.

2015-11-29

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan, jota Barack Obama on kutsu­nut luo­te­tuk­si ystäväkseen, on aktiivisesti tukenut Islamilaista val­tiota ja sallinut sen harjoittaa lii­ke­toimintaa Turkin maaperällä. Erdoğanin per­he on mukana Islamilaisen val­tion öljy­­busineksessä, ku­ten yllä ole­vasta uutisraportista selviää (Liveleak, Gates of Vienna 28.11.2015). Ks. myös Russia Todayn raportti aiheesta.

Turkin EU-jäsenyysasiaan on mah­dol­lista palata esimer­kiksi 50 tai 100 vuoden kuluttua, jos Turkki on siihen mennessä omaehtoisesti kit­kenyt islamo­fasistisen ideo­logian maa­perältään ja muut­tunut länsi­maisia ihmis­oikeuksia kunnioitta­vaksi demo­­kratiaksi.

Miksi rikkaat Persianlahden valtiot eivät vastaanota ”pakolaisia”?

Samaan aikaan kun Eurooppa tuskailee pakolaiskriisin keskellä, Syyrian ja Irakin pakolaisia ei huolita rikkaisiin Qatariin, Arabiemiraatteihin, Saudi-Arabiaan tai Omaniin. ”Mailla ei ole minkään­näköistä halua ottaa pako­laisia vastaan. Muita arabeja pidetään turvallisuusuhkana, ja heihin suhtaudutaan negatiivisesti”, sanoo professori Hannu Juusola Helsingin yliopistosta. Maissa pelätään erityisesti sitä, että pakolais­ten mukana tulee voimia, jotka yhdistyvät vastaanottaja­maiden omaan oppositioon. ”Ennen kaikkea pelätään Muslimiveljeskuntaa ja šiioja.” (Suomen Kuvalehti 37/2015, 4.9.2015)

Saudi-Arabia on kieltäytynyt ottamasta vastaan yhtään pakolaista Syy­riasta, mut­ta ei hä­tää: Saudi-Arabia on luvannut rakentaa heille 200 mos­­kei­jaa Sak­saan! (Frontpage 10.9.2015.) Toisin kuin kirkot ja synagogat, moskeijat eivät ole pelkkiä ko­koon­­tu­mis­­paik­ko­­ja har­­tau­den harjoittami­sta varten vaan ennen kaik­kea musli­mien ylivaltaa symboli­soi­via voiton­merk­kejä, sotilas­po­liit­tisia ko­men­to­­kes­kuk­sia (Solomon & Ala­maq­disi 2006) ja usein myös ase- ja ammusvarastoja (IDF Blog, 1.8.2014, Jihad Watch, 7.10.2015). Olisi tär­keää, että Länteen nyt tulleet muslimisiirtolaiset saataisiin pysymään mah­dol­li­sim­man kaukana niistä.

Kuwaitilainen tutkija Fahd Al-Shelaimi selittää, miksi Persianlahden maat eivät vas­­taanota Syyrian pa­ko­laisia: ”Kuwait ja Persian­­lahden valtiot ovat kal­lii­ta, ei­vät­kä ne ole sopivia pakolaisille. Ne sopivat työläisille. Liikenne on kal­lista. Elin­kus­­tan­­nuk­set Kuwaitissa ovat korkeat, kun taas elin­­kus­tan­nuk­set Li­ba­­nonissa tai Tur­kis­sa ovat ken­ties alemmat. Siksi on paljon hel­pompaa maksaa pakolaisille (niin et­tä he pysyvät siellä). Lop­pu­jen lo­puk­si et voi vastaanottaa toisia ihmisiä, jotka tu­le­vat toisesta il­ma­pii­ris­tä, toisesta paikasta… Nämä ovat ihmisiä, jotka kär­sivät psy­ko­­­lo­gi­sis­ta ongelmista, trau­mas­ta, ja heidät pitäisi sijoittaa tuosta noin vain (Per­sian­lah­den) yhteiskuntiin…” (France 24 Arabic TV, 17.3.2015.)

Mainokset

Moskeija, pysäköintijihad… – What the Waqf?!

Shariavapaa vyöhykeYksi shari’aan liittyvä olennainen käsite, joka on jäänyt suh­teel­li­sen vä­hälle huo­miol­le is­la­mi­saa­tio­ta käsittelevissä analyyseissa, on ”waqf”. Sil­lä viitataan jo­hon­kin, minkä muslimit ovat ”py­hit­tä­neet” islamille ”tuo­mio­päi­vään” asti. Tämän ar­tik­kelin alussa kerrataan waqfin perusidea, jota on aiemmin käsitelty artikkelissa Is­rae­lin–Palestiinan konflikti, ja sen jälkeen tarkastellaan, kuinka mus­li­mit py­hit­tä­vät islamille yhä uusia aluei­ta julkisesta tilasta Dar al-harbissa.

”Muslimisukupolville tuomiopäivään asti pyhitetty”

Tietyssä yhteydessä termillä ”waqf” viita­taan islamilaiseen sää­tiöön, tar­kemmin sanot­tuna hyvän­tekeväi­syys­lah­joi­­tukseen, kuten raha­summaan, kiinteistöön tai maa-alu­ee­seen, jonka tuotot, tulot ja käyt­töoi­keus on säätiön kaltaisella jär­­jes­te­lyl­lä ikuisiksi ajoiksi py­hi­tetty ja rajattu yksinomaan jo­honkin ”oikea­mieliseen”, musli­mien ja islamin etua hyö­­dyttä­vään tarkoituk­seen ja jota on hallinnoi­tava shari’an tarkoin mää­räämällä ta­val­la. Waqfin perusidea on, että se on jotain, mikä on pyhitet­ty yksinomaan islamille ja mus­limeille aina aikojen loppuun asti.

Waqfeja eivät kui­tenkaan ole ainoastaan hyvän­teke­väisyyteen annetut lahjoi­tukset vaan ylipäätään kaikki sel­lai­set tilat, alu­eet ja rakennukset, jotka musli­mit ovat joskus sota- ja ryöstöret­kiensä aikana onnistuneet val­loittamaan tai saa­maan muulla ta­voin haltuunsa. Shari’a edel­lyttää, että tällaista vallattua ti­laa ei saa enää koskaan luo­vut­taa kafireiden eli ”uskottomien” hal­tuun. Jos se kuiten­kin menetetään, musli­mien velvolli­suutena on val­loit­taa se takaisin, tarvittaessa väki­valloin, ja pakottaa hallittavaksi jälleen shari’an mää­räysten mu­kai­sesti. Kuten sun­nimuslimien vaikutusvaltaisim­piin us­konoppineisiin kuu­luva sheikki Yusuf al-Qaradawi on to­dennut: ”Tuu­maakaan isla­min maasta ei saa jäädä uskottomien ja val­loitta­jien haltuun” (Al-Aqsa Voi­ce, 12.10.2010). Jihadin muotoa, joka tähtää waqfin puolustamiseen kafireita vastaan tai waqfin ta­kai­sin­val­tauk­seen ka­fi­reilta, kutsu­taan ”ribatiksi”. ”Waqf-alue” eli yksinomaan muslimeille ikuisiksi ajoiksi pyhitetty alue ja ”ribat-alue” (Ard al-Ribat) eli islamin alue, jonka puolesta muslimit ovat vel­vollisia taistele­maan kafireita vastaan, ovat näin ollen termejä, jotka viittaavat käy­tän­nössä yhteen ja samaan asiaan. Mainittakoon, että siinä missä jihadistista yleisellä ta­sol­la käytetään arabiankielistä termiä ”mujahid” (tai mon. mujahidin, joka on suomessa va­kiintunut yksikkömuodoksi), ribatia käyvästä jihadistista voidaan käyttää termiä ”mu­ra­bit” (mon. murabitun).

Israelin–Palestiinan konflikti. Klikkaa ja lue uusi artikkeli!Esimerkkejä muslimien menettämistä ja nyt kafireiden hallitsemista waqf-alueista ovat Tšetšenia, Ibe­rian niemimaa, Intian niemimaa ja Israel. Israelin valtio perustettiin vuonna 1948 alueelle, joka oli toimi­nut vuosituhansien ajan juutalaisten kotimaana jo siinä vaiheessa, kun muslimi­joukkiot ensi kerran val­loittivat sen kalifi Uma­rin johdolla 630-luvun jälki­puolis­kolla. Heti perustamispäivästään 14.5.1948 läh­tien Israel on ollut muslimien toistuvien sotatoimien ja tuhoa­misyritysten kohteena. Muslimit eivät tunnusta Israelin valtion olemassaoloa vaan kutsuvat sitä ”sionistiseksi läsnäoloksi” tai ”miehitykseksi” Palestii­nassa, vaikka alueella ei koskaan ole ollut mi­tään ”Palestii­naa”, puhumatta­kaan ”palestiinalaisista” (lue: Israelin–Palestiinan konflikti).

Joka tapauksessa Hamasin peruskir­jan artik­lassa 11 selite­tään: ”Pales­tiina on islamilai­nen waqf-maa, joka on pyhitetty muslimisu­kupolville tuomio­päi­vään asti. (…) Tämä on Pa­lestiinan maan asema is­la­milaisen sha­ri’a-lain mukaan, ja sama pätee kaik­kiin mui­hin­­kin muslimien voi­makeinoin val­loittamiin mai­hin, koska (isla­milaisten) val­loitusten ai­kana muslimit pyhitti­vät nämä maat mus­li­mi­su­ku­­pol­­vil­le tuomiopäi­vään asti.” Waqfin ja ribatin merkitystä pa­les­tii­na­lais­ten ja israelilaisten välisessä konfliktis­sa käsitellään tar­kemmin ar­tik­ke­lis­sa Is­rae­lin–Palestiinan konflikti.

Yusuf Abu Snina, Palestiinalaishallinnon hengenmies, tähdentää, että ”mus­li­mi-Pa­les­tiina” (ts. koko Is­rae­lin valtio) on islamilainen maa ja se, jo­ka luo­puu siitä, pää­tyy helvettiin (PATV, 8.9.2000). Ei siis ihme, että Is­rae­lin val­tion tun­nus­ta­mista edel­lyt­­­tä­vä kah­den val­tion mal­li ei ole mus­li­mien mie­leen.

”Maa kuulu niille, jotka asettivat sinne Allahin lain”

Itse asiassa muslimit katsovat, että koko Maa alun alkaenkin kuu­luu yksin­omaan vain heille ja että Allahin heille määräämänä velvollisuute­na on tais­tel­la kaik­kia muita ih­mi­siä vastaan, kunnes nämä alistuvat muslimien yli­val­lan alle ja tottelevat shari’an mää­räyk­­siä (RoT o9.0-9.3). (Tämä ei kui­ten­kaan tarkoita, että kaikkien olisi käännyttävä is­la­miin, sillä toimiakseen islamin yhteisö tarvitsee myös työtä tekeviä orjia ja dhimmejä eli kris­­tit­ty­jä ja juu­ta­laisia toisen luokan kansalaisia, joilla on lähes olemattomat kan­sa­lais­oikeu­det ja jotka joutuvat maksamaan nöyryyttävää jizya-suojelurahaa välttyäkseen tu­le­masta tapetuiksi tai orjuutetuiksi.) Hadithin mu­kaan (Sahih Buk­hari 5:53:392) ”…maa kuu­luu Allahille ja hä­nen lähettiläälleen…” ja Koraanin jae 7:128 ju­lis­taa: ”… maa kuu­luu Alla­hille, ja Hän an­taa sen perinnöksi, kenelle palvelijois­taan tahtoo. Lopulta hurskaat me­nestyvät.” Sheikki Mu­hammed Salih Al-Munajjid selittää (Islam QA:7726): ”Maa ei kuulu ihmi­sille, jotka asui­vat siellä ensin, vaan niille, jotka asettivat sinne Allahin lain. Allah loi Maan ja Hän loi ihmiset palvomaan Alla­hia Maassa ja perusta­maan sinne Alla­hin uskonnon, lain ja määräykset.”

The World is not only for Muslims

”Maailma ei kuulu ainoastaan muslimeille”, protestoivat bur­ma­lais­mun­kit. Mus­li­mien Allahin nimissä toimeenpanemat brutaalit mur­hat, jouk­ko­sur­mat, tuhopoltot ja joukko­raiskaukset Thaimaassa, Myan­marissa, Sri Lankassa, Intiassa ja Bang­la­de­shis­sa ovat saaneet muiden uskontokuntien edus­ta­jat nou­semaan ajoit­tain jämäk­­kään vastarintaan puolus­taak­seen nai­siaan ja lap­siaan, ihmis­oikeuksiaan ja va­pauk­­siaan, mistä syystä län­si­­mai­­nen va­sem­misto­media on lei­mannut hei­dät mus­li­me­­ja sor­ta­vik­si eks­tre­­mis­teik­si ja rasis­teiksi.

Edellä mainittu käsitys ilmenee myös siinä, kuinka islam jakaa Maan kah­teen vaikutuspiiriin: islamin alueeseen (Dar al-islam) ja sodan alueeseen (Dar al-harb). Dar al-islam tarkoittaa muslimien kontrolloimaa aluetta, jossa noudatetaan shari’aa, Dar al-harb puolestaan aluetta, jota hallitaan ihmisten laatimien lakien mukaisesti ja jonka siten katsotaan olevan sota­tilassa Al­lahin tahtoa vastaan. Dar al-islamin velvollisuutena on käydä sotaa Dar al-harbia vastaan, kunnes kaikki kansakunnat ovat alistuneet shari’an määräyksiin.

Profeetta sanoi: “Minut on mää­rätty taistele­maan ihmi­siä vastaan, kunnes he todis­tavat, että ei ole muuta juma­laa kuin Al­lah ja että Mu­ham­mad on Hä­nen palvelijansa ja Hänen lähetti­läänsä, suuntaa­vat kasvonsa qiblaamme (ru­koussuun­taamme) kohti, syö­vät mitä teu­ras­tamme ja ru­koilevat taval­lamme.” (Sunan Abu-Dawud, Ki­tab Al-Jihad, 14: 2635)

Hän (Allah) on lä­hettänyt lä­hetti­läänsä (Muham­madin) tuomaan johda­tuk­sen ja to­tuuden us­kon­non (islamin) saattaakseen sen voittamaan kaikki muut us­konnot, vaikka se on vastoin vää­rä­uskoisten (moni­juma­laisten, pa­kanoi­den, epä­ju­ma­lan­palvojien ja ateistien) tah­toa. (Koraani 9:33)

Taistelkaa heitä vastaan, kun­nes epäjumalia ei enää pal­vota, vaan yksin Al­la­hia (koko maail­massa), mutta jos he herkeävät (palvomasta muita Allahin li­säksi), tietää Al­lah, mitä he teke­vät. (Koraani 8:39)

Muham­madin kuolemaa (v. 632) seu­rannei­den vuosikym­menten aik­ana islam levittäytyi nopeasti Bysan­tin, Per­sian ja Länsi-Euroopan alueille. Ara­­bi­mus­li­miar­meijat hyök­kä­si­vät Lähi-idän maihin, valloittivat nykyisen Irakin ja Iranin alueet, viilettivät sitten Poh­jois-Afrikan yli Es­panjaan ja Rans­kaan asti. Mus­limien hyökkäys saa­tiin lopulta py­säy­tet­tyä Poitiers’n/Toursin taistelussa lähellä Pa­riisia vuonna 732. Idässä jihad levisi sy­välle Kes­ki-Aasiaan.

Jihadin ensimmäinen suuri aalto: arabit, v. 622–750Jihadin ensimmäinen suuri aalto: arabit, v. 622–750

Jihadin toinen suuri aalto (1071–1683), josta vastasivat ottomaanit, ete­ni Eu­roo­passa pi­sim­mil­lään Wienin epä­­on­nis­tu­­nei­siin val­­tausyrityksiin vuosina 1529 ja 1683. Idässä mus­limit tunkeutuivat Intian niemimaan läpi Kaak­kois-Aa­siaan.

Jihadin toinen suuri aalto: turkkilaiset, v. 1071–1683Jihadin toinen suuri aalto: turkkilaiset, v. 1071–1683

Muhammadin aloittama jihad Allahin asian puolesta eli koko ihmiskunnan alistamiseksi shari’an määräyksiin on nyt jatkunut jo lähes 1 400 vuotta, eivätkä musli­mit ole koskaan tulleet ajatelleeksi, että heidän tulisi val­loi­tus­his­to­rian­sa joh­dosta tuntea pienintäkään syyllisyyttä tai olla vel­vollisia jotenkin hy­vit­tä­mään tekemänsä vää­ryydet, kan­san­mur­hat, ryöstöt, raiskaukset, orjuutukset, puhumattakaan siitä, että he tuntisivat syyllisyyttä Af­ri­kas­sa yhä har­joit­ta­mas­taan orjakaupasta, (ks. myös aihetta käsittelevä saksalainen do­ku­ment­tifilmi) vaan päinvas­toin he ovat yl­peitä historias­taan ja haluavat mah­dol­li­sim­­­man pian vallata menettä­mänsä waqf-alu­eet takaisin, mistä osoituksena ovat rajat, joi­ta uudelle kali­faatille on ensi vai­heessa eri suun­nitel­missa hah­­moteltu (Mail Online, 1.7.2014):

Kalifaatti-suunnitelma

Kalifaatiksi julistautuneen Islamilaisen valtion (IS, ent. ISIS) kun­nian­hi­moi­nen suun­ni­tel­ma kalifaatin laajenemisesta vuoteen 2020 mennessä. Sen jälkeen ka­li­faa­tin on määrä jatkaa laajenemistaan.

Jihadia voidaan käydä monin eri menetelmin, kuten verbaalisesti, taloudellisesti, median välityksellä ja aseel­li­sesti. Sitä voidaan käy­dä niin avoi­mesti kuin kät­ke­tystikin – käyt­tämäl­lä ove­luutta, har­hau­tusta ja valeh­telua, hyöd­yntä­mällä kafi­rei­den hy­vä­us­koi­­suut­ta, vapauksia ja yhteis­kunnal­lisia insti­tuu­­tiota hei­dän puo­lus­tuk­sen­sa heikentä­miseksi ja shari’an levit­tä­miseksi. Joka tapauksessa lähes poik­keuksetta alueilla, joissa muslimit ko­ke­vat ole­vansa tar­­peek­si vahvoilla suh­tees­sa kafirei­hin, kuten esimerkiksi Malissa, Ni­ge­rias­­sa, Kamerunissa, Kes­ki-Af­ri­kan tasavallassa, Sudanissa, Keniassa, Keski-Aasian mais­sa, Kiinassa, Af­ga­nis­ta­nis­sa, Pa­kis­ta­nis­sa, Kash­mi­ris­sa, Sri Lankassa, Bang­la­deshis­sa, Myan­marissa, Thai­maas­sa, Ma­le­sias­sa, Filip­piineillä, Indo­nesias­sa ja tie­ten­kin Lähi-idän mais­sa, käynnissä on aseel­linen jihad (qitaal) kafi­­reita – mukaan luet­­tuna kafireiksi ju­­lis­tet­tuja muita mus­limeja – vastaan. Ks. Bill Warnerin Youtube-esi­telmä is­la­min val­­­loitus­­histo­ri­asta, jon­­ka uhreina on tähän mennessä kuol­lut yhteensä noin 270 miljoonaa ihmistä: 60 miljoo­naa kristit­­tyä, 80 miljoo­naa hindua, 10 miljoo­naa buddha­laista ja 120 mil­joo­naa afrikka­laista kristittyä tai animistia. Mie­len­kiin­toi­nen yksi­tyis­koh­ta on, että vuo­desta 2005 läh­tien jiha­distit ovat tap­­paneet selvästi enem­­män ”us­kon­hylkääjiksi” (mur­tadd), ”teesken­telijöiksi” (munafiq) tai ”poik­kea­viksi” syytettyjä muslimeja kuin ei-muslimeja (ks. kohdasta 37:20 eteenpäin). Ks. iranilaisen PressTV:n sivulla oleva brutaali video, jossa ISIL-ryhmän uskonsoturit teloittavat ”poikkeavia” eli shiiamuslimiteinejä.

”Ensimmäinen vaihe on pysäköintijihad”

Pysäköintijihad

Muslimien jihad uusien alueiden valtaamiseksi ja pyhittämiseksi islamille on jatkuvaa toimintaa, joka ei ilmene ainoastaan globaalilla vaan myös paikallisella tasolla ja hyvin arkisessa kanssakäymi­sessä muslimien kanssa. Yleensä ka­fi­rei­den asuinalueille muut­ta­vat muslimit ovat aluksi varsin maltillisia ja pi­dät­ty­väi­siä teeskennellen ystävällisyyttä ka­fireiden pettä­miseksi ja islamin asian edistä­miseksi (3:28, 16:106, Islam QA:59879). Tässä vaiheessa mus­li­mi­mies­ten on lu­val­lis­ta ja jopa pakollista pukeutua kafireiden ta­pa­na, jos se palvelee islamiin kut­su­mis­ta tai kafireiden salaisuuksien selville saamista:

Mitä tulee siihen vaa­ti­muk­seen siitä, että mus­li­mien on käy­tet­tävä vaat­teita, jotka eroa­vat kuffa­rien (us­kotto­mien) vaat­teista, niin op­pi­neet ovat sal­li­neet poik­keuk­sen, kun musli­mit elävät dar al-har­bissa (”so­dan alu­eella”, ts. ei-mus­limi­maissa) tai kun tarkoi­tuk­sena on hyö­dyttää musli­meja. Sheikki al-Islam Ibn Taymiyah on sano­nut: “Kun mus­limi elää ei-musli­mi­maassa (olipa maa isla­mille viha­mieli­nen tai ei), hänen ei odo­teta eroa­van heistä (kuffa­reista) ul­koi­selta ole­muk­sel­taan, koska siitä voi koi­tua hait­taa. On suosi­telta­vaa ja jopa pakol­lista, että mies näyt­tää toi­si­naan heiltä, jos se palve­lee jo­tain us­kon­nol­lista tar­koi­tusta, kuten isla­miin kut­su­mista tai hei­dän salai­suuk­siensa sel­ville saa­mista, jotta niis­tä voi ker­toa musli­meille, hei­dän mus­li­meille ai­he­utta­mansa va­hin­gon tor­ju­mista, ja muita hyö­dylli­siä tarkoi­tuksia. Mutta musli­mi­maissa, joissa Allah on ai­heut­tanut Hä­nen us­kon­tonsa olla val­lassa ja joissa kuffa­rit ovat alem­piar­voi­sessa ase­massa ja mak­savat jizyaa (ei-mus­li­mien mak­sa­maa suojelurahaa, ”veroa”), mus­li­mien on pa­kol­lista näyt­tää erilai­silta kuin kuffa­rit.” (Iqti­daa’ al-Si­raat al-Musta­qeem, 1/418) (Islam Q&A:2322)

Tyypillisesti muslimimaa­hanmuut­ta­jat ja ‑kään­nyn­näi­set pyhittävät islamille ensin omat kotinsa ja moskeijansa. Vähitellen kuitenkin he ja heitä seuraavat sukupolvet alkavat suuntautua yhä enemmän ulospäin ja vaatia itselleen yhä laajempaa osuutta julkisesta tilasta. Pitäen itseään muita ylempiarvoisempina ihmisinä, joille Allah on antanut etuoikeutetun aseman palkkioksi alistumisesta hänen määräyksiinsä ja jihadista hänen asiansa puolesta (al-jihad fi sabil Al­lah), muslimit edellyttävät myös muiden, alem­pi­ar­vois­ten ihmisten alistumista sha­ri’an määräyksiin ja vaativat uskon­non­va­pau­teen vedo­ten itselleen erivapauksia ja etuoikeu­tettua kohtelua, olipa kyse sit­ten shari’an ja jihadin kritisoin­nin kiel­tämisestä, rukoilemisesta työaikana, nais­ten pu­keutumisesta ja työ­asuista, naisten ja opas­koi­rien kuljettamisesta takseissa, vaimo­jen luku­määrästä ja pak­ko­avioliitoista, uimahal­li­vuoroista, pank­kilainois­ta, halal-ruoasta, tyttöjen kou­lu­lii­kun­nasta, lasten su­kuelinten silpomisesta ja niin edelleen (lue: Mitä islam todella on?). Eri­tyi­­sen selvästi tämä ilmenee alueilla, joihin on syystä tai toisesta kerääntynyt paljon mus­­­limiasukkaita. Yhtenä yllykkeenä muslimien kes­kit­ty­mi­sel­le tietylle alueelle on sinne pe­­rustettu moskeija.

Sam Solomon, ex-muslimi ja tunnettu shari’a-lain asiantuntija, ker­too mos­keijan mer­kityksestä isla­missa (Ot­tawa, 7.6.2010). Lue myös hänen kirjansta The Mosque Exposed.

On huomattava, että toisin kuin kirkot ja synagogat moskeijat eivät ole pelkkiä kokoontumispaikkoja hartauden harjoittami­sta varten vaan ennen kaikkea mus­li­­mien ylivaltaa symboli­soivia voitonmerk­kejä, sotilas­po­liit­tisia ko­men­to­kes­kuk­sia (Solomon & Alamaqdisi 2006) ja usein myös ase- ja ammusvarastoja (IDF Blog, 1.8.2014). Kuten Tur­kin pääministeri Erdogan vuonna 1998 totesi: ”Mos­kei­jat ovat parakkejamme, kupolit ky­pä­­riämme, minareetit pistimiämme ja uskovat so­ti­lai­tam­me.” Moskeijan merkitys is­la­min ylivallan symbolina ilmenee muun muassa arabiöljyrahoitteisten mega­mos­kei­joiden ra­kennus­buumissa ympäri Eu­roop­­paa ja siinä, kuinka mus­li­­meil­la on ta­pa­na pys­tyttää moskeijoita ja is­la­mi­lai­sia kes­­kuk­sia suoraan toisten uskontojen pyhien paikkojen päälle. Tun­nettuja esimerkkejä tästä ovat Hagia Sophia ‑moskeija Istanbulissa, al-Aqsa- ja Kal­lio­mos­keija Je­­ru­sa­le­min Temp­pelivuorella ja Córdoban moskeija­komp­leksi. (Sharia the Threat to America, s. 91–93.)

Vuonna 2011 jul­kaistun tutki­muksen mukaan 100 sa­tunnai­sesti vali­tusta yh­dysvalta­laismos­keijasta 51 %:ssa oli tar­jolla ”an­karasti väkival­taa liet­sovia” teks­te­jä, 30 %:ssa oli tar­­jolla ”maltilli­sesti vä­kivaltaa lietsovia” tekstejä ja 19 %:ssa ei ollut lain­kaan tar­jolla vä­ki­­valtaisia tekstejä. Ensiksi maini­tuista moskei­joista 98 %:ssa oli tarjolla terroris­min ra­hoittami­seen yl­lyttävvää materi­aalia, toiseksi maini­tuista moskei­joista 97 %:ssa oli tarjolla tällaista materi­aalia, kun taas vii­meksi maini­tuista moskei­joista vain 5 %:ssa oli tällaista materi­aalia. Moskei­joissa, joissa imaa­mien ja uskon­harjoitta­jien käy­tös ja ul­koi­nen olemus ilmensi shari’an tiukkaa noudat­tamista, oli muita todennä­köisem­min esillä vä­kivalta­myöntei­siä teks­tejä. 85 %:ssa näistä moskei­joista imaami suositteli sellaisten tekstien opiske­lua, ja sitä to­dennä­köisem­pää tämä oli, mitä sel­­vem­min mos­kei­ja il­men­si shari’an tiukkaa noudat­tamista. Väkival­taisten tekstien opiskelua suo­si­tel­­tiin 93 % niistä moskei­joista, joiden imaa­milla oli perintei­nen täys­parta, ja 96 %:ssa niistä moskei­joista, joissa ru­kousrivit olivat suorassa. 51 % moskei­joista kutsui vieraile­via imaa­meja, joi­den tie­dettiin julistavan väkival­taista ji­hadia, ja todennä­köisintä tämä oli niissä moskei­joissa, joissa oli tarjolla väkivalta­myön­teistä materi­aalia. Li­säksi nii­den mos­keijoiden kä­vi­jä­keskiarvot, joissa oli ”anka­rasti väki­valtaan lietso­vaa” ma­teriaalia, olivat sel­västi kor­keim­mat (kävi­jäkes­kiarvo 118). Toiseksi suosi­tuimpia olivat ”maltilli­sesti vä­kival­taista” ma­teri­aalia tar­jonnet moskei­jat (kävi­jäkes­kiarvo 60), ja vähiten kävijöitä oli mos­kei­joissa, joissa ei ollut lainkaan tar­jolla väki­valtaan yllyttävää materi­aalia (kä­vijäkes­kiarvo 15). (Kedar & Jerus­halmi 2011.) Kuuntele myös so­ma­lialais­syn­tyi­sen Mona Walterin huoles­tuttavia koke­muksia Ruot­­sin mos­kei­joista ja imaa­meista, jotka saarnaavat vihaa ruot­­sa­lais­ta yhteis­kun­taa koh­taan ja yllyttävät musli­meja ji­hadiin ka­fireita vas­taan (Dis­patch Int 29.6.2014). Jat­kuvien tap­pouh­kausten koh­teeksi joutu­nut ja henkilöl­lisyyttään vaihta­maan joutunut Walter us­koo, että Ruot­silla voi olla edes­sään sisäl­lis­sota. Miksi ti­lan­ne olisi toisenlainen Suomen mos­kei­jois­sa?

Dispatches: Undercover Mosque on do­kumentti­elokuva, joka paljastaa ji­ha­dis­tien kak­­si­naa­mai­­suu­den: se, mitä mus­li­­mi­saar­naa­jat puhuvat moskei­jois­sa, on jotain aivan muu­ta kuin se, mitä he puhu­vat jul­ki­­ses­ti län­­si­mai­ses­sa me­dias­sa. ­Ks. myös Dispatches: Undercover Mosque – The Return.

Mitä sitten tapahtuu, kun moskeija perustetaan uudelle alueelle? Län­si-Eu­roo­pan ja Poh­jois­­maiden kokemusten perusteella moskeija toimii sil­lan­pää­ase­ma­na, josta käsin is­la­min vaikutuspiiri laajenee ympäristöön siten, että muslimit ottavat vähitellen haltuunsa mos­keijan lähitienoot katu kadulta, asun­to asun­nol­ta, kerrostalo ke­rros­ta­lol­ta, kortteli kort­telilta. Tällaisilla laajenevilla mus­li­mi­alueil­la on taipumus rappeutua ghetoiksi, jois­sa sosiaaliset ongelmat ja rikokset lisään­tyvät, kiinteistöjen arvo romahtaa, ei-mus­li­mi­lap­sia ja myös opettajia kiu­sa­taan, ha­ka­taan ja ryös­te­tään kou­luissa ja kaduilla, kaupat jou­tuvat lo­pet­ta­maan toimintansa ja joista kantaväestö lopulta pakenee (nk. white flight). Isän­tä­yhteis­­kun­­taan so­peutu­masta kieltäy­tyvät, län­si­mai­sia arvoja ja koulutusta hal­vek­sivat mus­li­mit pyhittävät ne islamin alueiksi, joissa noudatetaan maan lain­sää­dännön kans­sa risti­riidas­sa ole­vaa ja sen syrjäyttävää shari’a-lakia. Silloin kun pahaa aavis­ta­mat­­tomat ei-mus­li­mit ek­syvät tällaiselle alueelle, muslimit osoittavat omaa yli­val­taansa vaa­­ti­malla heitä käyttäytymään siellä shari’a-lain mukaisesti. Niinpä alkoholia alueella naut­tivat tai koiria ulkoiluttavat henkilöt, puhumat­takaan sek­su­aa­li­vä­hem­mis­tö­jen edustajista, voivat tulla piestyiksi ja hun­nut­tau­tu­mat­tomat, normaaliin ke­sä­vaa­te­tuk­seen pukeutuneet naiset voivat odottaa joutuvansa jatkuvan seksuaalisen häirinnän kohteiksi. Ku­ten Köö­pen­­ha­mi­nan muf­ti Sha­hid Mehdi ko­rosti vuonna 2004, naiset, jotka kiel­täy­tyvät käyttämästä hun­tua, ”ker­jäävät raiskausta”. Aus­t­ra­lian joh­ta­va mus­­li­mi­­op­­pi­nut sheik­ki Taj el-Din al-Hi­lali puo­les­taan to­­tesi vuon­na 2006, että nai­set, jotka eivät käytä hijabia, ovat kuin sek­suaa­lista hyök­­käys­tä ker­­­­jää­vää ”peit­tä­­mä­tön­tä li­­haa”. (Lue: Huntu vai huora?)

Mikä pahinta, yhä useammissa tapauksissa muslimeja pelkäävät poliisi- ja muut vi­ran­omai­set ovat Länsi-Euroopassa yksinkertaisesti lakanneet ylläpitämästä yleistä jär­jes­tys­tä ja turvallisuutta tällaisilla alueilla ja siten käytännössä luo­vut­ta­neet niiden hallinnan mus­limijengeille ja shari’a-lain mukaisia fatwoja ja tuomioita jakaville imaameille: tur­val­lisuus- ja pelas­tusviran­omai­set välttelevät viimeiseen asti menemästä näihin enk­laa­vei­hin, joissa heitä usein odottaa kivisade, eivätkä poliisiviran­omai­set tutki niissä ta­pah­tuvia ei-muslimeihin kohdistuvia rikoksia peläten rasistiksi leimautumista ja potkuja. Pi­sim­mälle tämä kehitys, jossa valtiovalta on luopunut omas­ta su­ve­reni­tee­tistaan shari’a-kontrolloiduilla muslimialueilla, on eden­nyt Rans­kassa, mutta ainakin Iso-Bri­tan­nia, Sak­sa, Ruot­si ja Belgia seu­raa­vat ko­vaa vauh­tia perässä.

Dokumentti Ranskan no go -alueista, joiden ongelmilta is­la­mo­fii­li­nen vasem­mis­to­eliit­ti, -media ja mus­­li­me­ja pelkäävät viranomaiset um­mis­ta­vat tietoisesti sil­män­sä, ja rans­ka­lais­­nuor­ten shari’aa va­stus­ta­vasta Géné­ra­tion Iden­titaire -liikkeestä (CBN News, 11.4.2014).

Law and Freedom ‑säätiötä edustava Gavin Boby on kertonut mus­li­mi­aluei­den muo­dos­tu­mis­proses­sista Isossa-Britanniassa ja siitä, kuinka valtava tragedia mos­keijan il­mes­ty­mi­nen on erityisesti työväenluokan asuinalueelle, jossa ih­mi­set ovat syntyneet, kas­va­neet ja raataneet koko elämänsä pitäen sitä omana kotiseutunaan. Sitten yhtäkkiä he huo­maavatkin sen muuttuneen joksikin aivan muuksi. Moskeijan perustamisen jälkeen lähiseudun kiinteistöjen arvo tippuu yhdessä yössä 10 %:ia ja sen jälkeen vuosittain aina 10 %:ia, kunnes muu­ta­man vuo­den ku­lut­tua niiden arvo on laskenut puoleen. Omaisuus, jonka pienituloiset ihmiset ovat vaivalla elä­mänsä aikana hank­kineet ja sijoit­taneet asun­toonsa, häviää kuin tuhka tuuleen. Lukuisten kertomusten pohjalta Boby toteaa, että moskeijaa ympäröivän alueen muuntuminen shari’a-kontrolloiduksi mus­li­mi­alueeksi tapahtuu yleen­sä nel­jässä vaiheessa. Seuraava kuvaus mukailee pää­koh­dil­taan hä­nen havaintojaan (keskeiset lähteet: alla mai­ni­tut Bobyn esitelmät ja En­za Fer­reri 29.4.2013, David Solway 9.2.2014):

  • Ensimmäinen vaihe on pysäköintijihad. Erityisesti perjantai-iltapäivisin ja muslimien juhla­pyhien aikana mus­limit eivät ainoastaan valtaa moskeijan lähistöllä olevia laillisia pysäköintipaikkoja vaan pysäköivät autonsa myös ajoteille, yksityisille parkkipaikoille ja pihoille es­täen alueen asukkaita pysäköimästä omia autojaan ja liikkumasta omilla autoillaan. Uhrin rooliin heittäytyvät muslimit valittavat, että pysäköintivirhemaksut ovat ”ra­sis­ti­sia” ja ”syr­ji­viä”, koska ne es­tä­vät heitä har­joit­ta­mas­ta hei­dän us­kon­toaan, eivätkä viranomaiset ja py­sä­köin­nin­val­vojat uskalla puuttua vir­he­py­sä­köin­tiin mos­kei­jan ympäristössä. Kaikkien mui­den kuin mus­li­mien on jär­ke­vää muut­taa alueelta pois jo heti tässä vai­hees­sa.
  • Toinen vaihe on dominointivaihe eli ”Haista vittu, ämmä, tämä on mei­dän alue!”-vai­he, jossa moskeijassa käy­vät ja alueelle muuttaneet mus­limit ju­lis­ta­vat entistä uh­makkaammin, että alue on nyt heidän alueensa, jolla he tekevät mitä lystäävät eivätkä muut voi heitä pysäyttää. Koirien ul­koi­lut­ta­mi­nen, hameen käyt­tä­mi­nen tai alkoholin naut­timinen alueella muodostuu turvallisuusris­kiksi, ja erityisesti alueel­la asuvat ja yksin liikkuvat ei-mus­li­mi­nai­set tuntevat olon­sa turvattomiksi ja ah­dis­tu­vat kohtaamastaan sek­su­aa­li­ses­ta häi­rin­näs­tä.
  • Kolmas vaihe on muovikassivaihe eli ”Painu helvettiin täältä!”-vaihe. Sen aikana erityisesti alueen se­nio­ri­väes­töä painostetaan hellittämättä myy­mään kiinteistönsä. Etuovelle ilmaantuu kaksi muslimimiestä, joilla on muo­vi­kassi täynnä seteleitä, joi­ta he tarjoavat maksuksi kiinteistöstä, ja myös tuntemattomat, pelottavan oloiset hen­kilöt, joilla ei todellisuu­dessa ole aikomus­takaan ostaa kiinteistöä, alkavat eh­do­tella sen myy­mis­tä. Tar­jot­tu summa on mark­­kina-arvoa selvästi alhaisempi, yleensä nel­jäs­osa–puolet markkina-arvosta, ja miesten viesti on, että ”kukaan valkoinen hen­kilö” ei ainakaan osta sitä, joten on vain paljon parempi myydä se heille. (He ovat oikeassa siinä, että kukaan muu kuin muslimi ei sitä ainakaan osta, sillä kiin­teis­tön arvo tulee vain laskemaan ja se olisi huono sijoitus.) Painostus ja pelottelu saavat suuren osan ihmisistä myy­mään kiinteistönsä tässä vaiheessa ja muut­ta­maan pois alueelta, ja se onkin käy­tän­nössä ainoa jär­ke­vä ratkaisu, sillä asiat eivät voi mennä kuin huonom­paan suuntaan.
  • Ne, jotka eivät lähde, joutuvat kohtaamaan neljännen vaiheen, jo­ka on ahdis­telu­vaihe. Heidän ikkunoitaan rikotaan, tv-kaape­leitaan katko­taan, autojaan van­dali­soi­daan, postiluuk­kuihin tungetaan roskia, ja kun ahdis­telun koh­teeksi jou­tu­nut hen­kilö kääntyy hädissään poliisin puoleen, hänelle vas­tataan: ”Anteeksi vain, rou­va, mutta mielestämme tähän ri­kok­seen ei liity mi­tään rasistista.” Yleensä tässä vai­hees­sa näiden se­nio­ri­asuk­kai­den omat lapset pa­kot­tavat heidät muuttamaan pois alueelta, koska siellä on yksin­­kertaisesti mah­dotonta enää asua. (Ks. eräs esimerkki täl­laisesta häirinnästä.)

Gavin Boby kertoo, kuinka muslimit valtaavat mos­keijoita ympäröi­vät alueet ja kuinka moskeijoiden perustamista on mahdollista torjua (Q Society of Australia, Mel­bourne, 12.9.2012). Ks. myös Bobyn esitelmä vuodelta 2014 (Q Society of Aus­tra­lia, Melbourne, 9.3.2014) sekä Bobyn esitelmä Mont­rea­lissa 5.2.2013 (osa 1, osa 2).

Law and Free­dom ‑säätiö on onnistu­nut me­nestyk­sek­käästi torju­maan moskei­joita hyö­dyn­tä­­mällä ole­massa ole­vaa lainsää­dän­töä, in­for­moimalla asuk­kaita suunnit­teilla ole­vista moskeijoista ja niiden vaikutuk­sista alueen lii­kentee­seen ja ym­pä­ris­töön, avus­tamalla heitä kaa­voitus­asi­oissa, kaavoi­tus­pää­töksiin vai­kut­ta­mi­­ses­sa, kaa­­vo­jen nou­dat­ta­mi­sen val­von­nassa ja ve­too­mus­kirjei­den laatimi­sessa po­lii­tikoille. Polii­tik­koja muistu­te­taan, että kansalaiset tie­tä­vät hy­vin, mitä he ovat päät­tämässä, ja että he kan­tavat vas­tuun omista päätöksis­tään. Ne tullaan muis­tamaan tule­vissa vaa­leissa, ja kun poliitti­sen korrek­tiu­den huuma on men­nyt ohi, he voivat joutua edesvastuu­seen pää­töksistään, sillä on ilmeistä, että islamin ideologian julkinen levittäminen on rikos­lain vas­­tais­ta niin Isos­sa-Bri­tan­niassa kuin Suomessakin (lue myös juutalaisvihan levit­tä­mi­sestä: Is­rae­lin–Pa­les­tiinan konflikti).

Moskeijat toi­mi­vat isla­misaa­tion väli­neinä, is­lamin läs­nä­olon il­mentä­jinä, mus­limien voi­ton­merk­­kei­nä ja islamin ylival­lan symbo­leina, pro­pagoi­vat pe­rustus­lain ja ih­misoi­keuk­sien vastaista shari’a-la­kia, vah­­vis­ta­vat ei-musli­mien alis­tamiseen ja de­­mo­kratian syr­jäyttä­miseen täh­täävää po­­liit­­tista is­la­mia, es­tävät maa­han­muut­ta­ja­­­taus­­tais­­ten mus­li­mien in­teg­roitu­­mista yh­teis­kun­taan, edis­tävät mus­li­­mi­en­klaa­­vien syn­tyä, ki­ris­tä­vät mus­limien ja ei-musli­mien vä­lejä, liet­sovat ris­tiriitoja toisi­aan vää­rä­­us­­koi­­si­­na pitä­vien eri muslimi­ryhmit­ty­mien vä­lille ja tuovat nii­den vuo­si­­­sa­to­ja jat­ku­neet konflik­tit länteen ja toimi­vat väy­länä ul­ko­mailta kä­sin joh­de­­tun ”ra­­di­kaa­lin” is­­la­min le­­viä­mi­selle län­teen.

Menestyk­­selli­sen mos­kei­jan­tor­jun­nan A ja O on kui­ten­kin tie­dus­telu: tällä het­kellä mos­keijoiden lupa­ha­ke­muksissa Isossa-Bri­tanni­assa ei käy­tän­­nössä kos­kaan ole mainit­tuna sanaa ”mos­keija”, ja niistä on tarkoin häi­vytetty kai­ken­laiset viit­tauk­set is­la­miin. Sen si­jaan lupa­hakemuksista löytyy moskeijoille sellaisia nimityksiä, ku­ten ”yh­dyskun­takes­kus” (Com­munity Centre), ”us­konto­jen vä­li­nen keskus” (In­ter­faith Centre), ”moni­kult­tuu­ri­­nen yhteisökes­kus” (Multicul­tural Com­munity centre), ”moniuskontoi­nen tila” (Multi-Faith Facility), ”mo­ni­us­kon­toi­­nen ru­kous­­huo­ne” (Multi-Faith Prayer Room) tai vaik­kapa ”uskonto­jen vä­li­nen yh­teisötila kaik­kien uskontojen ja kansallisuuk­sien hyväksi” (Inter­faith Community Fa­cility for the Be­nefit of All Reli­gions and Ethni­cities). Tämä hei­jas­taa sitä, että isla­milla ja muslimeilla on tosi­asi­assa var­sin huono maine kan­ta­vä­estön kes­kuu­­­dessa, ja siksi niin muslimit kuin hei­dän asiamiehi­nään toimi­vat poliiti­kotkin pyr­ki­vät hoita­maan mos­keijoi­den pe­rus­ta­mi­­sen mieluiten niin vaivih­kaa kuin mahdollista. Tu­­levai­suu­dessa sama il­miö tullaan epäile­mättä ha­vaitse­­maan myös Suo­messa, kun yhä useammat kan­tasuo­ma­laiset saavat oma­koh­taista koke­musta omien asuinaluei­densa is­la­­misoi­tumi­sesta. Nyt Suomessa vallitsee vielä monikulturistinen kiima, ja islamofiiliset va­­­sem­mis­to­po­lii­ti­kot, median edustajat ja jopa luterilaisen kirkon edustajat hi­moit­se­vat ulkoisesti nä­yt­täv­iä mos­keijoita ka­tu­ku­vaa värit­tä­mään – pääs­täk­seen sit­ten ak­tiivi­ses­ti su­vait­se­maan niitä. On myös varsin irvokasta ja suorastaan per­vers­­siä, että Euroo­pan rasismin ja suvaitsemat­­tomuu­den vas­tainen komis­sio ECRI ”ke­hottaa Suo­mea toi­miin, jot­ta Hel­sin­gin seu­­dul­le saa­tai­siin maa­han­­muuttaja­taus­taisille mus­­­li­­­­meil­­le… mos­keija”, jos­­­ta sitten pro­pa­­­goi­tai­siin nai­sia, mui­ta uskonto­kuntia ja us­kon­­nottomia alis­tavaa, juu­­ta­­laisten kansan­murhaan kiihot­tavaa, ho­mo­sek­suaalien tap­pamiseen yllyttävää, ter­ro­ris­­min rahoit­ta­miseen kan­nus­ta­vaa, so­dan­käyn­tiin kafireita vastaan vel­voit­ta­vaa maa­il­man ”rasis­tisinta” ja su­vait­se­mat­­to­­min­ta uskon­toa! (HS 10.7.2013.)

Tilojen, alu­eiden ja rakennusten pyhittäminen islamille ei tieten­kään nou­da­ta yhtä ai­noaa kaavaa, vaan se ta­pah­tuu kun­kin maan paikallisten olojen mu­kai­ses­ti. Esimerkiksi Yh­dys­valloissa merkittävä rooli on mus­li­mi­­kiin­­teis­tö­vä­lit­täj­il­lä, jot­ka varmistavat, että mus­li­mikodeiksi pyhi­tettyjä asun­toja asuttavat aina mus­li­mi­perheet (Sha­ria the Threat to America, s. 91–93).

Vaikuttava näkemys ja dokumentti islamisaation etenemisestä nel­jäs­sä vaiheessa, joi­ta tä­män näke­myk­sen mu­kaan ovat: so­­lut­­tau­­tu­­mi­­nen, val­lan lujittaminen, avoin so­dankäynti ja globaali is­la­mi­lai­nen kalifaatti.

Lähteitä ja kirjallisuutta

Paskantakoon Saatana heidän haudalleen!

Tutustu toiseuteen ja vapaudu ennakkoluuloistasi!

Mikäs tätä palestiinalaisneitiä niin naurattaa? No, Ahlam Tamimi arveli mur­han­neen­sa vain kolme lasta pitseriaan tehdyn terrori-iskun yh­tey­des­sä 9.8.2001 mutta yllättyy iloi­ses­ti kuullessaan toimittajalta, että sur­mat­tu­ja lapsia olikin peräti kahdeksan! Ahlam ker­too, että hän ei missään ta­pauk­sessa kadu tekoaan, sillä hän on omistautunut jihadille Allahin asian puo­lesta (al-jihad fi sabil Allah) ja ni­men­omaan Allahin ansiosta terrori-is­kun uhreja oli niin paljon. Hän tekisi saman uudelleen ja samalla tavalla:

Sillä lailla. Pääsääntöisesti muslimeja opastetaan jättämään vää­rä­us­kois­ten nai­set ja lap­set henkiin, sillä Allah on luvannut nämä lailliseksi so­ta­saa­liik­si mu­jahidineille, ”kil­voit­te­li­joille”, jotka taistelevat koko ihmiskunnan alistamiseksi Allahin shari’an käs­ky­val­taan. Jos seurataan Allahin toisinaan perin erikoista ajatuksenkulkua, niin mikä oli­si­kaan oivallisempi palkkio vääräuskoisten tap­pa­mi­ses­ta kuin päästä raiskaamaan näiden nai­set ja otta­maan näiden lapset or­jik­si? Ja Allah tietää parhaiten.

Profeettamme on käskenyt meitä taistelemaan kafireita [ts. saastaisia uskottomia] vastaan, kun kykenemme siihen, ja hyök­käämään heitä vastaan heidän kotimaissaan ja antamaan heille kolme vaihtoehtoa ennen kuin tun­keudumme heidän mai­hinsa: joko heistä on tultava muslimeja ja heidän on oltava kaltaisiamme jakaen oikeutemme ja vel­vol­lisuu­temme; tai heidän on maksettava jizyaa (veroa) ja tunnettava it­sensä alistuneiksi; tai he taistelevat, jolloin hei­dän omai­suutensa, vaimonsa, lapsensa ja kotinsa tu­levat sallituiksi sotasaaliiksi muslimeille. (Islam Q&A:13759)

Vankien joukossa oli Safiya. Ensin hänet annettiin Dihya Al-Kalbille ja sitten profeetalle. (Sahih Bukhari 3:34:431)

o9.13 Kun lapsi tai nainen otetaan vangiksi, hänestä tulee vangitsemisen myötä orja ja naisen aiempi avioliitto mitätöityy välittömästi. (’Umdat al-Salik, auktorisoitu shari’a-opas)

On vääräuskoisille toki muutakin käyttöä elävinä: Al­lah mää­rää Ko­raanis­sa, että mus­limit voi­vat ot­­taa näi­tä pantti­vangeik­si lun­naita vastaan ja kiris­tää sillä ta­voin halua­miaan asioi­ta:

Kun kohtaatte taistelussa uskottomia, sivaltakaa heitä niskaan! Kun olette alistaneet heidät, sitokaa heidät köy­siin vapaut­taaksenne heidät joko suosionosoituksena tai lunnaita vastaan. (Koraani 47:4)

Nige­rialai­nen ruohon­juuritason muslimi­aktivisti­liike Bo­ko Ha­ram, jonka nimi suo­mek­si on vapaasti käännettynä ”länsimainen sivistys on kiellettyä” (kir­jai­mel­li­ses­ti ”petos on kiel­lettyä”, missä ”petoksella” tarkoitetaan kaikkea muuta kuin islamia), on keksinyt jän­nän lun­­nas­vaa­ti­­muk­sen:

Boko Haramin tiedottaja 6.3.2012: ”Aiomme toimeenpanna lisäponnisteluja iskeäksemme kristittyihin pelon islamin voimasta kidnaappamalla heidän naisiaan. (…) vaadimme lunnaina, että perheet poistuvat islamilaisilta alueiltamme.” (Bikya Masr, 6.3.2012)

Boko Haramin johtaja Imam Abubakar Shekau kertoo myyvänsä so­ta­saa­liik­si ottamansa lähes 300 kristittyä koulutyttöä orjiksi. Us­kot­to­mien nais­ten ja lasten siep­paaminen seksiorjiksi ja ylipäätään orjien pitäminen on islamin lain mukaan sallittua (halal), ja merkittävä osa islamin laista käsitteleekin orjien koh­te­lua. Af­ri­kas­sa ja Arabian niemimaalla on laajat markkinat orjakaupalle, ja Englannissa mus­­­li­mi­­mie­­het ovat islamin ni­mis­sä ja viranomaisten hiljaisella suostumuksella pyö­rittäneet vuo­si­kym­me­niä grooming-toi­min­taa, jossa vääräuskoisia tyttölapsia hou­kutel­laan salakavalasti sek­suaaliseen kans­sa­käy­miseen luo­tet­taval­ta vaikut­ta­van hen­­ki­lön kans­sa, ad­­dik­toi­­­daan huu­­­mei­­siin ja kiris­te­tään seksi­orjuu­teen. (Lue Law and Free­dom Foun­da­tio­nin perusteellinen raportti “Easy Meat”: Mul­ti­cul­tu­ra­lism, Islam and Child Sex Slavery.) ­

Jos kuitenkin terrori- ja ryöstöretkien yhteydessä muslimeille koituisi koh­tuu­tonta vai­vaa vääräuskoisten naisten ja lasten hengen sääs­tä­mi­ses­tä, niin ei hätiä mitiä! Kä­sit­tä­mät­tö­mäs­sä armeliaisuudessaan Allah on näet luvannut, että nai­set ja lap­set saa kyllä tarvittaessa listiä samaan syssyyn, sillä lop­pu­jen lo­puk­si­han nämä kuuluvat samaan saas­taiseen pakanaliutaan.

As-Sab bin Jaththama on kertonut: Profeetta ohitti paikan nimeltä A-Abwa tai Waddan, ja häneltä kysyttiin, onko luvallista hyökätä pakanasotureiden kimppuun yöllä siinäkin tapauksessa, että näiden naiset ja lapset to­dennäköisesti joutuvat vaaralle alttiiksi. Profeetta vastasi: “He (ts. naiset ja lapset) ovat samaa joukkoa (ts. pa­kanoita).” (Sahih Bukhari 4:52:256)

Mitä tulee omien lasten tappamiseen, Allah on yksiselitteisempi ja su­vait­se­vam­pi mus­li­meja kohtaan: kuten tunnettua, shari’a sallii oman lap­sen ja lap­sen­lap­sen tap­pa­mi­sen il­man rangaistusta (’Umdat al-Salik: o1.2; lue: Oman lapsen saa tappaa), mikä on osal­taan mah­­dol­lis­ta­nut ri­kkaan kunnia­murha­kult­tuu­rin ku­kois­­ta­­misen ympäri is­la­mi­lais­ta maail­maa.

Paskantakoon Saatana heidän haudalleen!

”Paskantakoon paholainen heidän haudalleen! Tällainenko tyttären pitäisi olla? Pitäisikö tyttären olla sellainen huora?” totesi Mohammad Shafia, 58, joka tuo­mit­tiin yh­dessä vai­mon­sa Tooba Mohammad Yahyan ja poikansa Hamedin, 21, kanssa omien teini-ikäisten ty­tärtensä Zainabin, 19, Saharin, 17, ja Geetin, 13, murhasta. Vanhempien mielestä hei­dän tyttärensä olivat syyllistyneet si­ka­mai­seen käytökseen, sillä nämä olivat tapailleet ei-mus­limipoikia, lähetelleet teks­ti­vies­te­jä ja pukeutuneet länsimaisiin vaatteisiin. (The Week, 30.1.2012.)

Mohammad Safia: ”Sanon itselleni: Teit oikein. Vaikka he palaisivat hen­kiin sata kertaa, sinun pitäisi tehdä sama uudelleen.”

”He pettivät islamin. He pettivät uskontomme ja uskomme. He pettivät pe­rin­teem­me. He pet­tivät kaiken”, kertoi Mohammad Shafia vaimolleeen po­lii­sin nau­hoit­ta­mas­sa pu­he­lin­kes­kus­telussa. ”Allah kirotkoon heidän suku­polvensa. He olivat saastaisia ja mätiä lap­sia… Painukoot he helvettiin poika­kavereineen. Paskantakoon paho­lai­nen heidän hau­dal­leen!”, Mohammad jatkoi. (CBC News 14.11.2011.) Kunnia­murha palautti tytärten hä­päi­­­semän perheen kunnian, minkä Mohammadin sukulaiset taatusti panivat tyy­ty­väi­syy­­dellä merkille. Kana­dalais­viran­omaiset eivät kuiten­kaan katso­neet asiaa yhtä hyvällä sil­mällä vaan pas­sit­ti­vat Mohammadin vaimoineen ja poikineen rikastuttamaan lop­pu­elä­­mäk­seen Kanadan vankilakulttuuria.

Uskottomien murhaaminen on yksi keskeisiä islamin harjoittamisen muotoja islamin omien lähteiden perusteella (tutustu shari’an oikeuslähteisiin, Ko­raa­niin, haditheihin ja Mu­hammadin elämäkertaan). Ainoa tapa, jolla mus­li­meille taataan varma pääsy pa­ra­tii­siin, on tulla surmatuksi samalla, kun tappaa us­kot­to­mia Allahin asian puo­lesta eli sha­ri’an levittämiseksi kaikkialle maailmaan. Lue Jake Neumanin ansiokas analyysi islamin sallimista eri mur­hakategorioista.

Haudalle paskantaminen islamissa

Haudalle paskantaminen on jännittävä ja eksoottiselta lemahtava us­kon­nol­li­nen tapa, jon­ka Allah on sallinut muslimeille, jos näiden on tarpeen loukata vainajia:

Pissaaminen taikka ulostaminen seuraavissa neljässä paikassa on kielletty:
– umpikujissa, paitsi kadun varrella asuvien luvalla
– alueella, jonka omistaja ei ole siihen suostunut
– moskeijan ja oppilaitosten alueilla
uskovaisten haudoilla, paitsi jos haluaa heitä loukata
(Ajatollah Khomeini 1980, s. 40)

Tämä muslimien harjoittama paskantamisrituaali on rinnastettavissa seu­raa­vaan sha­ri’an määräykseen väärä­uskoisten ruumii­den hä­päi­se­mi­ses­tä: ”Jos muslimin uskoton su­ku­lainen kuolee, hän pesee ruumiin jollain saastaisella materiaalilla, sitten kietoo sen kan­gas­palaan ja heittää kaivantoon tai luovuttaa sen kuolleen uskontoon kuuluvien ih­mis­ten hal­tuun.” Kauniina ajatuk­sena näiden traditioiden taustalla on korostaa sitä is­la­min peruslähtökohtaa, että vain muslimit ovat puhtaita ja viattomia uhreja ja kaikki muut ovat saastaisia ja syyl­lisiä rikol­lisia (ks. myös Anjem Choudaryn haas­tat­te­lu). Mitä yli­päätään tulee ulos­tami­seen islamissa, Allah on antanut hyvin yksityiskohtaisia mää­räyk­siä siitä, min­kä­­lai­nen ulostaminen on laillista (halal) ja minkälainen kiellettyä (ha­ram). Niinpä jos leikitellään ajatuk­sella, että edellä maini­tun Moham­mad Shafian esille ma­­naa­ma paholainen haluaisi nou­dattaa shari’aa tunnon­tarkasti, hänen olisi syytä huo­mi­oi­­­da mm. seuraavat seikat:

Kolmessa tapauksessa on peräaukko ehdottomasti puhdistettava vedellä:
– kun ulostuksen mukana tulee muita epäpuhtauksia, esimerkiksi verta
– kun jotakin epäpuhdasta ainetta on joutunut peräaukkoon
– kun peräaukko on ryvettynyt tavallista enemmän
Näiden kolmen tapauksen ohella peräaukon voi huuhtoa vedellä tai kuivata kankaalla tai piikivellä. (Khomeini 1980, s. 40)

Ei ole välttämätöntä pyyhkiä peräaukkoa kolmella piikivellä tai kolmella kankaan palasella, yksi ainoa kivi tai tilkku riittää; mutta jos sen pyyhkii luulla tai pyhällä esineellä, esimerkiksi paperilla, jossa on Allahin nimi, ei voi suorittaa rukouksiaan tässä tilassa. (Khomeini 1980, s. 41)

On suositeltavaa pissata tai ulostaa kyyristyneenä eristetyssä paikassa; on myös suositeltavaa astua tähän paikkaan vasemmalla jalalla ja poistua oikealla. Samoin on suositeltavaa peittää päänsä toimituksen aikana ja kannatella ruumistaan vasemman jalan varassa. (Khomeini 1980, s. 41)

Pissatessa taikka ulostaessa ei sovi kyyristyä sellaisella tavalla, että joutuu kääntämään kasvonsa taikka selkänsä Mekkaan päin. (Khomeini 1980, s. 39)

Pissaamisen tai ulostamisen aikana ei pidä kyyristyä kasvot aurinkoon tai kuuhun päin, paitsi kun peittää sukuelimensä. Ulostettaessa on vältettävä kyyristymästä niin, että on alttiina tuulelle tai julkisella paikalla tai talon portilla tai hedelmäpuun alla. Ulostettaessa on samoin vältettävä syömästä tai unohtumasta puuhaan pitkäksi aikaa, ja peräaukko on huuhdeltava oikella kädellä. On myös vältettävä puhumista, paitsi jos siihen on pakko tai jos kääntyy rukouksella Allahin puoleen. (Khomeini 1980, s. 41)

Jos kakkaamisen yhteydessä paholaiselta pääsee lorahtamaan tippa virtsaa hau­dal­le, hä­nen on nou­da­tettava seuraavaa proseduuria välttyäkseen Allahin vi­­hal­ta:

Pissattua täytyy ensin huuhdella peräaukko, jos se on tahriintunut pissasta; sen jälkeen on painettava vasemman käden keskisormella peräaukon ja siittimen välistä kohtaa; sitten painetaan peukalo siittimen yläosaa ja keskisormi alaosaa vasten, kohotetaan esinahkaa kolme kertaa ympärileikkausrenkaaseen saakka; ja sitten puristetaan kolme kertaa siittimen kärkeä. (Khomeini 1980, s. 42)

Ei se ole helppoa Saatanallakaan, jos yrittää noudattaa shari’aa sän­til­li­sesti! Ran­kan työ­päi­vän jälkeen Saatana vetäytyy ansaitusti yöpuulle, arvaa minne?

Mohammed’s Believe It or Else! http://islamcomicbook.com/

Profeetta Muhammadin mukaan Saatana pysyttelee läpi yön nenän ylä­osas­sa, ja sen vuok­si muslimien on aina aamupesun yhteydessä niistettävä nenänsä kol­mas­ti (Sahih Bukhari 4:54:516, Sahih Muslim 2:462). Saa­ta­nan metkut hyvin tunteva Mu­ham­mad tie­tää, että muina aikoina paholaiset ja henkiolennot viih­ty­vät hyvin käymälöissä, joten sen vuok­si muslimien tulee WC:ssa asi­oi­des­saan sanoa: ”Etsin turvaa Allahista mies- ja nais­puo­lisia paholaisia vastaan.” Sa­no­mat­ta­kin on selvää, että tämä loitsu tulee sanoa ara­biak­­si, joka on ainoa kieli, jolla lausutut rukoukset Allah hyväksyy.

Allahin lähettiläs sanoi: Näissä käymälöissä on usein henkiä ja paholaisia. Niinpä kun joku teistä käy niissä, hänen tulisi sanoa: ”Etsin turvaa Allahista mies- ja nais­puolisia paholaisia vastaan.” (Sunan Abu-Dawud 1:6)

Haluatko nauttia islamin kulttuurisesta lahjasta ihmiskunnalle? Tee vai­ku­tus ys­tä­vii­si ja opettele pyyhkimään perseesi islami­laisittain! Kuten yllä olevasta vi­deos­ta­kin ilmenee, persereikä on pestävä kunnolla noudat­taen tarkasti Allahin siitä an­ta­mia määräyksiä. Muussa tapauk­ses­sa muslimin rukous mitätöityy. Tosin se menee pi­lalle yhtä lailla, jos rukoi­le­vien edit­se alle kivenheiton päässä sattuu kul­kemaan ”koira, aasi tai nai­nen” (Sahih Bukhari 9:1:490) tai ”sika, juutalainen tai maa­gia­lai­nen” (Su­nan Abu-Dawud 2:704).

Lähde: Ajatollahin ajatuksia: poliittisia, filosofisisia, yhteiskunnallisia ja uskonnollisia kannanottoja. Valikoima ajatollah Khomeinin teoksista. Hämeenlinna: Karisto, 1980.

Islamonausea

“Islam on minulle hirvittävin asia, jonka olen ikinä koke­nut elä­mäs­säni”, kertoo Nazanin, nuori irani­laisnainen. Vastoin Koraanin käskyä (24:31 ja 33:59) ja imaamin vaatimusta Nazanin kieltäytyi hun­nut­tau­­tu­mas­ta, mistä häntä rangaistiin järkyttävällä tavalla…

Kun Koraania lukee tai pelkästään silmäilee ensi kerran elämässään, kokemus on tyrmistyttävä: kuinka on mah­dollista, että jonkin uskonnon pyhä kirja voi si­sä­ltää mää­räyk­siä naisten alistamisesta ja lyömisestä, sota­saaliiden jakamisesta, orjien kohtelusta, käs­kyjä olla armottomia, petollisia ja vä­ki­val­tai­sia ”likaisia uskottomia” kohtaan ja ki­dut­taa ja tappaa näitä brutaalein keskiaikaisin me­ne­tel­­min?

Sitäkin järkyttävämpää on tutustua profeetta Muhammadin elämäkertaan ja ha­dithei­hin, jotka ovat perimä­tietona välitettyjä lyhyitä kertomuksia siitä, mitä Muham­mad kussakin tilan­teessa teki ja sanoi. Mikä pahinta, tämän jouk­ko­mur­hia, kidutuksia ja jul­mia rangaistuksia toimeen­panneen, ryöstö- ja sota­retkiä har­joit­ta­neen, vas­tus­ta­jiaan mur­­haut­­taneen, orjanaisia rais­kanneen, 9-vuotiaan, tuol­loin vie­lä nu­keilla leik­ki­neen ty­tön kans­­sa sek­­si­­­suh­tees­sa ol­leen ja eläi­nten rituaa­lises­ta uh­raa­mi­sesta nau­t­ti­neen her­ras­miehen käyttäytyminen on tar­koi­tet­tu esikuvaksi kaikille muslimeille ja kaikkina aikoina!

Allahin lähettiläs määräsi murskaaman miehen pään kahden kiven väliin. (Sahih Bukhari 8:82:816)

Allahin lähettiläs sanoi: “Jos joku vaihtaa islamin uskonsa, teloittakaa hänet.” (Sahih Bukhari 9:84:57)

Hän (pyhä profeetta) katkaisutti heidän kätensä ja raajansa, poltatti heidän silmänsä ja heitätti heidät kiviselle maaperälle, kunnes he kuolivat. (Sahih Muslim 16:4130)

Profeetta sa­noi: “Kuka on valmis tappamaan Ka’b bin al-Ashrafin, joka on to­della lou­kannut Al­lahia ja Hänen lä­hettilästään?” Muhammad bin Maslama sa­noi: “Oi, Allahin lä­hettiläs! Ha­luatko minun tappavan hänet?” Hän vas­tasi myöntävästi. (Sahih Bukhari 4:52:270)

Koraani, hadithit ja Muhammadin elämäkerta muodostavat perustan islamin laille eli shari’alle, joka määrä pienintäkin yksityiskohtaa myöten, kuinka muslimin on harjoitettava uskontoaan. Näiden lähteiden mukaan mus­limien us­kon­nol­li­se­na vel­vol­li­suu­te­na on taistella eri menetemin – aseellisesti, ta­lou­del­li­ses­ti ja verbaalisesti (kät­ke­mäl­lä todelliset inten­tionsa taqiyya-doktrii­nin mukaisesti) – maailman kaikkia mui­ta kan­sakuntia vastaan, kunnes nämä alis­tuvat Allahin shari’an totalitaristiseen pakko­jär­jes­telmään. Vaikka suu­rin osa musli­meista on autuaa­lisen tietämät­tömiä us­kon­ton­sa pe­rus­toista ja tavoitteista, voimme päivästä toiseen kyllästymiseen asti seurata sen­su­roi­mat­tomista me­diois­ta (esim. Europenews, Jihad Watch, MemriTV, Palestinian Media Watch, Pamela Geller), kuinka islamin lähteisiin perehtyneet muslimit pyrkivät to­teut­tamaan uskonnollisia velvol­li­suuk­siaan ja kuinka islamo­fiilit, poliittisesti kor­rek­tit toi­mit­tajat ja poliitikot tekevät hyödyllisen idi­oo­tin roo­lis­sa kaik­kensa puo­lustellakseen hei­tä.

Mitä tuntemuksia tämä kaikki herättää yksilönvapauksiin tottuneessa län­si­maa­lai­ses­sa, joka pitää ajattelun-, sanan-, uskonnon- ja uskon­not­to­muu­den­vapauk­sia, ihmis­oikeuk­sia, suku­puolten tasa-arvoa ja vähem­mistöjen suo­jelua niin itses­tään selvinä asioina, että hänelle ei välttä­mättä ole edes juolah­tanut mieleen, että nuo kaikki ovat vaa­rassa kadota lähi­vuosi­kym­me­ninä ja -vuosi­satoina? Vasten­­mieli­syyt­tä, kuvo­tusta ja pahoin­­vointia: is­la­monauseaa!

”Isamofobia” on sana, jota muslimit käyttävät aseena verbaalisessa jihadissa niitä ei-muslimeja vastaan, jotka raportoivat, mitä shari’an oikeuslähteet – Koraani, hadithit ja Muhammadin elämäkerta – sisältävät, mitä muslimi­mais­sa tapahtuu ja mitä tavalliset muslimit ja islaminoppineet puhuvat omissa olois­saan. Alla oleva Nicolai Sen­nelsin ar­tik­keli selventää, miksi on syytä lakata käyttämästä järjetöntä termiä ”islamofobia” ja ot­taa sen sijaan käyttöön sana ”islamonausea”. Islamonausea ei synny ennakkoluuloista islamia kohtaan vaan päinvastoin tutus­tu­misesta islamiin ja islamia koskevien en­nak­ko­luu­lo­jen häl­ve­ne­mi­ses­tä.

Islamonausea, ei islamofobia

Meidän tulisi lakata käyttämästä muslimien itsensä valitsemaa sanaa ”islamofobia”, jolla he karsinoivat itsensä joksikin pelätyksi: se katkaisee keskusteluyhteyden. Tällaisen vas­tak­kain­aset­te­lua luovan termin sijaan meidän tulisi lanseerata helpom­min lähestyttävä ja tosiasioita paremmin vastaava sana, joka säilyttää mahdol­lisuuden sillanrakentamiseen ja oppimiseen: islamonausea, islampahoinvointi. Se ei tee kom­mu­ni­kaatiosta mahdo­tonta vaan mah­dol­listaa län­si­­mai­­sis­sa kult­tuu­­reis­sam­me vie­rai­le­vien huomata omassa käyt­täy­ty­mi­ses­sään puolia, jotka saavat meidät voimaan pahoin.

Ei ole ihme, että muslimit käyttävät niin usein sanaa ”islamofobia”. Ilman va­kuut­­ta­via argu­mentteja, viehä­tysvoimaa tai raken­tavaa panosta ympäristöön pelät­tynä ole­minen on ainoa tapa saada edes jonkinlaista kun­nioitusta. Termi ”islamofobia”, islamin pelko, viittaa siihen, mitä mus­li­mit ha­lua­vat, ei siihen, mitä ei-muslimit tun­tevat. Sitä paitsi kuka yleensä­kään pelkää islamia?

”Ksenofobia”, epärationaalinen pelko vierasta tai tuntematonta kohtaan, ei sekään ole osuva termi. Vastenmielisyys islamia kohtaan ei synny perehtymättömyydestä uskon­­toon, vaan juuri päinvastoin: perehtymisestä siihen. Ei ole myöskään järkeä pelätä tulevansa kutsutuksi rasistiksi, sillä islam ja muslimit eivät ole rotu.

Kielemme tarvitsee termin, joka kuvaa sitä, mitä monet kriittisesti ajattelevat ihmiset tuntevat islamia kohtaan omakohtaisesti, eikä sitä, mitä muslimit haluavat meidän kokevan, tai sitä, mitä poliittisesti korrektit vallanpitäjät diagnosoivat pelästyttääkseen meidät pääs­tä­mään lisää va­sem­mis­ton äänestäjiä maihimme. Tarvitsemme termin, joka samalla kutsuu muslimeja oi­val­ta­maan, mitä heidän täytyy muuttaa omas­sa käyttäytymisessään ja uskonnossaan, jos he toivovat edisty­vänsä nolostut­tavalta viimei­sel­tä sijaltaan kan­sa­kun­tien kehi­tykses­sä ja an­sait­se­van­sa to­del­lista kun­­nioi­­tus­ta maa­il­man­­yhteisön kes­kuu­dessa.

Luonnollinen reaktio

Monien muiden pahoinvointitilojen tavoin islamonausea on normaali ja luonnollinen reaktio jotain epänormaalia kohtaan, ei päinvastoin.

Pahoinvointirefleksi on synnynnäinen, ja on biologisesti luonnollista ja terveellistä kokea emo­tionaalisia ja ruumiillisia epämukavuuden tun­te­muksia kaikkea epä­miel­lyt­tä­vää, epä­terveel­listä tai vahingollista kohtaan.

Siinä ei ole mitään foobista eikä rasistista, että tuntee pahoinvointia, kun kuulee joukkomurhista, joita Muhammad ja hänen monet antaumukselliset jäljittelijänsä ovat suorit­taneet läpi historian ja joita nyt tapahtuu ympäri maailmaa. Sama pätee Mu­ham­madin sek­si­suh­tee­seen 9-vuotiaan tytön kanssa ja Allahin ja hänen shari’a-lakinsa nimis­sä tehtyihin raajojen katkomisiin ja kivityksiin.

Epämiellyttäviä tuntemuksia vatsanpohjassa voi kokea myös, jos ajattelee mus­li­mien laajasti harjoittamia ja usein monen sukupolven yli jatkuvia pak­ko­sukusiitoksia (jotka vahingoittavat älyk­kyyttä ja lisäävät psy­kiatristen sai­rauk­sien riskiä). Ei ole myöskään mitään hävettävää tuntea pahoinvointia, kun kuulee ää­rim­mäi­ses­tä sosiaa­lisesta kontrollista, väkivallasta ja va­roit­ta­vina esi­merk­kei­nä teh­dyis­tä murhista, joilla satoja miljoonia musliminaisia pelotel­laan ja estetään nauttimasta ihmis­oikeuk­sistaan: oikeu­desta valita omat seksi­k­ump­pa­nin­sa, vaat­teensa ja elämäntyylinsä.

Virheettömän Koraanin sisältämät lukuisat käskyt vihata, harjoittaa väkivaltaa ja tappaa ei-muslimeja ovat täysin kuvottavia. Ajatus siitä, että kehityksen huipen­tumana olisi planeetan kokoinen kalifaatti, ei ainoastaan ole häpeäksi ihmis­kunnalle; se voi myös saada ka­dot­ta­maan ruo­kah­alun.

Esimerkkejä

Sanaa ”islamonausea” voidaan käyttää kuvaamaan pahoinvoinnin, inhon, är­ty­myk­sen, epämukavuuden tai vastenmielisyyden tun­te­mus­ta, joka syntyy luonnostaan, kun kohtaa islamin tai islamilaisen kulttuurin tai mitä tahansa tai kenet tahansa, joka edustaa sitä. Esimerkkejä sanan käytöstä:

  • ”En pelkää islamia, vaan minulla on islamonausea.”
  • ”En halua minareetteja kaupunkiini. Ne aiheuttavat minulle islamo­nau­seaa.”
  • ”He saivat islamo­nausean kaikista niistä muslimimaahanmuuttajista ja päättivät muuttaa toiselle seudulle.”
  • ”Koraanin lukeminen aiheuttaa minulle islamo­nauseaa.”
  • ”Hänellä alkoi esiin­tyä isla­mo­nauseaa, ja hän päätti lopet­taa työnsä van­ki­las­sa.”
  • ”Saan is­la­mo­nausean, kun ajatte­len ha­lal-ruoan syö­mis­tä.”
  • ”Minulle tulee islamonausea aina, kun näen, kuinka musli­mit hyppivät ylös alas ja ampu­vat ilmaan yrittäen sillä tavoin pelo­tella meitä kun­nioit­tamaan heidän lapsellista käyttäytymistään.”

Sanan alkuperä

Havaintojeni perusteella tämä sana esiintyi ensi kerran Jihad­Watch.org-verk­ko­sivulle kirjoitetussa kommentissa 7.7.2005. Siinä itseään Sheik Canuckiksi kutsuva henkilö kommentoi artikkelia muslimien positiivi­sesta reaktiosta samana päivänä Lontoos­sa tehtyihin itse­murhapommi-iskuihin: ”Minulla ei ole islamofobiaa. Minulla on islamo­nau­sea. Olen kurkkuani myöten täynnä ni­itä kaik­kia.”

Tanskalaisessa sanomalehdessä tämä sana esiintyi ensi kerran 30.12.2011 alle­kirjoittaneen Nordjyske Stiftstinde ‑lehteen lä­het­tä­mäs­sä mielipidekirjoitukses­sa ”Meil­lä on nausea”.

Termi sai jonkin verran huomiota, kun koomikko, ateisti ja islam­kriitikko Pat Condell käytti sitä vuon­na 2009 Youtube-videossa nimeltä ”Pahan puolustelijat”.

Islamonausea ansaitsee oman artik­kelinsa Wikipediassa. Auta saa­maan sana ”is­la­mo­nau­sea” sanakirjoihimme käyttämällä sitä blo­geissa, mielipide­kirjoituksissa ja joka­­päiväisessä puheessa.

Nicolai Sennels

Julkaistu Jihad Watchissa 29.1.2012

Ilta-Lehdessä julkaistiin 1.2.2012 uutinen ”Jenkki­kou­lussa paljastui okset­tava hy­väk­si­käyt­tö. Peruskoulun opet­taja syyllistyi iljet­tä­vään t­ekoon.” On aika alkaa kirjoit­taa samaan selkeään ja re­hel­li­seen sävyyn niistä vasten­miel­i­syyksistä, joita ympäri maail­maa tehdään joka päivä islamin nimissä.

Norjan tilanne

 

”Tappouhkauksia, veitsien käyttöä, kuristamista, nyrkin­iskuja ja pot­­ki­­mis­ta…” Mo­ni­­kult­­tu­­ris­ti­nen rais­kaus­aalto on tuo­nut aivan uut­ta vä­r­i­nää ja jän­niä pi­kant­­teja sä­vy­­jä Norjan aiem­min niin vai­suun ja värit­tö­mään raiskaus­kult­tuuriin. Ks. Nor­jan television raportti (4.10.2010).

Stavangerissa, Norjan neljänneksi suu­rim­massa kau­pungissa, 90 % rais­kaa­jista on ”vä­hem­mistön edus­ta­jia” (Docu­ment.no 9.1.2012). Musliminaisia raiskataan, koska nämä eivät uskalla ilmoittaa asiasta poliisille peläten perheensä kunnian­menetysreaktiota. Lisäksi islamin lain mukaan raiskauksen todistajaksi tar­vi­taan neljä miestä (Koraani 24:13); muussa tapauksessa uhri itse voi joutua syy­te­tyk­si aviorikoksesta tai esi­aviol­li­ses­ta seksistä. Ei-mus­li­mi­­naisia  puoles­taan rais­­ka­­taan, kos­ka se on us­kon­nol­linen oi­­keus, jon­ka Allah on suonut jihadia eli ”us­kon­­kil­voit­te­lua” harjoittaville muslimimiehille.

Poliisin laatiman raportin mukaan vuonna 2010 Oslossa tapahtui 186 raikausta, joista 86 on luokitel­tu väkivaltaisten raiskaus­ten kate­goriaan. Näistä 83 tapauksessa uhri kykeni tun­nistamaan raiskaajan ulkonäöltä ja joka ainoassa näistä tapauksista uhri kuvasi rais­kaajan olleen ”ulkonäöltään ei-län­si­maa­lai­nen”. Kuten Gil Ronen Israel National New­sis­tä (23.6.2011) toteaa, tällä kierto­­ilmauksella viitataan Afrikasta, Lähi-idästä ja Aasiasta pe­räisin oleviin muslimi­maahanmuuttajiin.

Yhdeksän kymmenestä raiskauksen uhrista on syn­ty­pe­räl­tään nor­­ja­lai­nen, ja monet nor­jalaisnaiset ovatkin alkaneet värjätä hiuk­­siaan mustiksi ja kulkemaan ryhmissä, kuten yllä olevassa CBN:n ra­portissa vuo­den 2011 kesältä todetaan. Luon­nollisesti paras suoja olisi kääntyä islamiin ja hun­nuttautua. Islam antaa länsi­maisille nai­sille aivan uutta va­lin­­­nan­­va­paut­ta (lue lisää: Huntu vai huora?).

 

Islam ja homoseksualismi

Ajankohtainen kakkonen

Suomessa on keskus­teltu kii­vaasti siitä, tuli­siko kir­kon siu­nata sa­maa su­ku­puol­ta olevien parisuh­teita, ja taan­noin rekisteröidyssä pa­ri­­suh­tees­sa elä­vä hen­­kilö sai 37,4 % ää­niä presi­den­tin­vaa­leis­sa, joista keh­key­tyivät ”su­vaitse­vai­suus­vaalit”. Osal­le ää­nes­tä­jis­tä eh­dok­kaan suku­puo­li­nen suun­tau­tu­mi­nen muo­dos­tui kyn­nys­kysy­myk­sek­si. Toisille taas vaa­lit tar­jo­si­vat mah­­dol­lisuu­den pääs­tä näyttä­väs­ti il­mai­­se­maan kuu­lu­vansa ”hy­vien ih­misten” eli ”suvaitsevaiston” eliit­tiin. Ovatko nyt niin su­vait­se­vai­set suo­ma­lai­set aiempaa suvaitsevaisempia myös sha­ri’aa koh­taan? Entä mitä mus­li­mi­maail­ma eli umma mah­taa tuu­mia asias­ta?

“Samaa suku­puolta ole­vien avioliitto tar­koit­taa sitä, että mies nai mie­hen tai nai­nen naisen… Tämä on hirvit­tävä katas­trofi, jon­ka islam kieltää täysin! Hänet pitäisi tappaa – se, joka avioituu. Heidät molem­mat täytyy tappaa niin pian kuin mah­dol­lista ja polttaa.” – “Jos saat kiinni mie­hen, joka suorittaa homo­sek­su­aalista te­koa, tapa sekä hänet että hänen kumppaninsa!” – ”Me muslimit emme koskaan hyväksy elämän­tyyliän­ne. Pyy­däm­me Alla­hia tuhoa­maan tei­dät. Pyydäm­me Alla­hia polt­ta­maan teidät helve­tissä!” (Katkel­ma eloku­vasta The Third Jihad, ks. YouTube.)

Myös is­lamissa on eriäviä näke­myk­­siä suh­tautumi­sessa sa­teenkaari-ihmisiin. Kuten BBC:n Panorama-ohjelman (Youtube: osa I, osa II) taan­noin te­kemästä tut­ki­­muk­sesta kävi ilmi, isla­milaisissa viikonlop­pukou­luissa Bri­tanniassa käy­te­tään Saudi-Arabian ope­tus­­mi­nis­te­­riön kus­tantamia op­pikir­joja, joissa todetaan, että ho­moseksu­aalit on teloitet­tava, mutta erimieli­syyttä on siitä, tuli­siko se tehdä ki­vittämällä, polt­ta­­malla vai heittä­mäl­lä alas kalliojyrkänteeltä (Star­On­line 26.11.2010).

Saudi­sheikki ’Abd Al-Qader Shiba Al-Ha­mad (Chan­nel 1, Saudi TV 27.1.2005) ker­too anek­dootin ta­pah­­tu­­mas­ta, josta homo­seksu­aalien teloi­tusme­netel­mää kos­keva teologinen pulma osittain juon­tuu.

Kuwaiti­lainen us­konoppi­nut Dr. Sa’d Al-’Inzi (Al-Rai TV, Kuwait, 10.12.2007) huo­mauttaa, että homo- tai lesbosek­sin har­joittami­nen on itse asi­assa ”pa­han levittämistä maalla”, millä hän viittaa Ko­raanin ja­keeseen 5:33:

Ne jotka taistelevat Allahia ja Hänen lä­hettiläs­tään vas­taan ja kii­rehtivät tekemään pahaa, saavat palkkansa: heidät surma­taan, naulitaan ristiin tai heidän kätensä ja jalkansa hakataan poikki ris­tikkäin tai heidät karkote­taan maasta. Tämä on heidän häpeänsä tässä maail­massa, ja tuonpuo­leisessa heitä odottaa ankara ran­gais­tus. (Koraani 5:33)

Niinpä tästä nä­kökul­masta myös ris­tiinnaulit­seminen ja raajo­jen kat­kominen poikki ris­tikkäin voisivat olla osu­via teloi­tusmene­telmiä homosek­suaaleille. Al-’Inzi kuitenkin kiirehtii korosta­maan, että edes kuolema ei ole riit­tävä ran­gaistus tästä syn­nistä, vaan ho­moseksu­aalit tulisi kerätä yh­teen ja teloitusta tulisi edel­tää julki­nen piek­sentä tai kidutus (4:48–5:33):

Homosek­suaalisuus on siis kiistan­aihe myös islamissa. Tulkintoja ja suh­tau­­tu­mis­ta­­po­ja löytyy kaikissa sa­teen­kaa­rin vä­reis­sä: jotkut kannatta­vat kivit­tämistä, jotkut poltta­mista, jot­kut tiput­tamista pää edellä kaupungin korkeim­malta pai­kalta (esim. Isis on käyttänyt tätä menetelmää, Bild 19.1.2015) ja kivittä­mistä sen jälkeen, jotkut mestaa­mista (ja sen jäl­­keen polt­ta­mis­ta arkus­sa), jot­kut hirt­tämistä, joidenkin mukaan taas ho­moseksu­aali voi­­daan yk­sinkertai­sesti tel­jetä saas­taiseen vankilaan kuole­maan. Erään nä­kemyksen mu­kaan oikea te­loitusme­netelmä on seinän kaatami­nen ho­moseksu­aalin päälle.

Isisin suosimassa menetelmässä homoseksuaali tiputetaan korkean ra­ken­nuk­sen ka­tolta, minkä jälkeen väkijoukko kivittää hänet kuo­liaak­si.

Sheikki Muham­med Salih Al-Munaj­jidin yllä­pitämä Islam Q&A -fat­wa­si­vus­to ana­ly­soi pe­rus­­teellisesti tämän teologisen kysymyk­sen taus­toja ja selvittää u­skon­nol­­li­sia pe­rusteita eri te­loi­tus­me­ne­­tel­mil­le. Fatwassa 38622 todetaan: ”Ho­mo­­sek­­sua­­lis­­min ri­kos on yksi suu­rim­mista rikok­sista, syn­neistä pa­hin ja teoista inhot­tavin, ja Al­lah ran­kaisee sii­hen syyl­lis­ty­nei­tä ta­valla, jolla Hän ei ole ran­gais­­sut muita kan­soja. Se on ilmausta sen rikko­misesta, mikä on luon­nol­lista, merkki täydel­lises­tä harhau­tumi­sesta, hei­kosta älys­tä ja us­kon­nol­lisen vel­voit­teen lai­min­lyömises­tä…” Sheikki Al-Munaj­jid itse pai­not­taa, että is­la­min lain mu­kaan mes­taus on kor­rek­tein tapa suhtautua ho­mo­sek­suaaleihin:

Shari’a-rangaistus homoseksualismin ri­kok­ses­ta on te­loi­tus mie­kal­la kor­rek­teim­man nä­ke­myk­sen mu­kaan… (Islam QA:5177)

Yksi Ahmed bin ’Adhaib bin ’Askar al-shamlani al-’Anzin ri­kok­sista oli ho­mo­sek­su­aali­suus. Hä­net mes­tat­tiin ja sen jälkeen vielä ris­tiin­nau­lit­tiin Saudi-Arabian pääkaupungissa Riadissa 29.5.2009.

Iranissa sitä vastoin suositaan hirttämistä:

Mahmoud Asgari, 16, ja Ayaz Marhoni, 18, homo­seksu­alismin ri­kokseen syyl­lis­ty­neet ira­nilaiset teinipojat Khuzesta­nin maa­kunnasta, hirtettiin julkisesti Oi­keu­den aukiolla Mashha­dissa 19.7.2005.

Ympäri islamilaista maailmaa hyvin suosittu ja helppo­lukui­nen shari’a-opas Minhaj Al-Muslim (Vol. 2, s. 511) täh­den­tää: ”Hadd (rangaistus) homo­­seksuaali­suudes­ta on kivit­tä­mi­nen kuo­li­aaksi riip­pu­matta siitä, onko kysees­sä avioi­tunut vai avioi­ma­ton hen­ki­lö… [Muham­madin] seuralaiset antoivat vaihtelevia to­dis­ta­ja­­­lau­sun­to­ja niistä me­ne­tel­mis­tä, joil­la ho­mosek­suaali­sen teon suo­rit­ta­neet tulisi tappaa. Toiset heistä tapettiin kivit­tä­mäl­lä. Ibn ’Abbas sanoi: ’Tulisi etsiä kylän korkein raken­nus. Sitten heidät tulisi tiput­taa pää alaspäin, ja sen jäl­keen heidät pi­täisi kivittää.'”

memriexecutegays1

Lue ja katso merkittävien muslimioppineiden perusteluja ho­mo­sek­suaa­lien eri te­loi­tus­mene­tel­mis­tä: Leading Isla­mic Scho­lars Jus­tify Exe­cuting, Ston­ing, and Shoo­ting Gays.

Pienen inttämisen jäl­keen haasta­telta­vana oleva mus­limi­mies vastaa toh­­keis­saan myön­tä­västi, kun hä­neltä kysy­tään, tulisiko homo­seksuaalit tap­paa, jos shari’a otet­taisiin käyt­töön USA:ssa.

Euroopassa muslimien hyök­käykset niin sek­su­aali­­vähem­­mistö­jä kuin juu­­ta­lai­sia­kin koh­taan ovat li­sään­ty­neet hä­lyt­tä­väs­­ti (lue esim: The Jerusalem Post 19.8.2010; Google-haku). Mitä tu­lee al­la mai­nit­tui­hin kol­meen musli­mi­her­ras­mie­heen, he toimivat vil­pit­tö­mäs­tä us­­kos­ta Al­la­hiin ja pyy­teet­tö­mäs­tä ha­lusta infor­moi­da ihmi­siä siitä, kuin­ka ”Al­lah inhoaa homoja”:

Kolme Britannian muslimia tuomittiin homofobiasta

Britanniassa tuomioistuin on todennut kolme muslimimiestä syyl­lisiksi viha­rikok­seen homo­seksu­aaleja vastaan. Mie­het olivat ensimmäisiä, jotka tuomittiin maaliskuussa 2010 voimaantulleen lain nojalla. Miehet levittivät homoseksuaali­suuden tuo­mit­se­via len­to­leh­ti­siä moskeijan ulkopuolella Derbyssä, Keski-Englan­nissa. Lehtisissä vaadittiin, että homoseksuaalisuuden harjoittajat ”tulisi teloittaa”. Oikeus katsoi, että miehet ovat syyl­listyneet uhkaavan kirjoitetun materiaalin le­vit­tä­mi­seen. Materiaalilla pyrittiin vihan lietso­miseen seksuaa­lisen suun­­tau­­tu­mi­­sen perus­teella. Miehille luetaan tuomiot 10. helmikuuta.

AFP, Reuters, Yle 20.1.2012

Miesten levittämässä lehtisessä nimeltä ”Kuolemanrangaistus” sanotaan, että Allah sallii homoseksuaalien tuhoamisen ja että ”ainoa kysymys on, kuinka se tulisi suorittaa”. Leh­ti­sessä nimeltä ”Käänny tai pala” on kuvattuna roihuavassa liek­ki­me­res­sä palava hah­mo, ja siinä todetaan, että homoseksualismin lail­lis­ta­mi­nen oli ”kaikkien ongelmien juu­ri”. Kolmas lehtinen ”GAY God Abhors You” (Homo – Jumala inhoaa sinua) kertoo an­karista rangaistuksista ho­mo­sek­suaa­leil­le. Yksi miehistä Kabir Ahmed, 28, totesi: ”Tar­koi­tuk­se­na­ni oli tehdä vel­vol­li­suu­teni muslimina, infor­moida ihmisiä Allahin sa­nas­ta ja vä­lit­tää Allahin viestiä homo­seksuaalisuudesta”. (Daily Mail 11.1.2012, BBC 20.1.2012)

Ja kauniiksi lopuksi: isla­minoppi­nut Maulana A. K. Hoo­sem ker­too ho­­mo­sek­su­aalille, että hä­net tulisi tappaa. Kuten Hoosem toteaa, ainoa asia, mistä lain­op­pi­­neilla on erimieli­syyttä, koskee sitä, kuinka teloitta­minen tu­li­si pan­na toimeen. Iha­naa, kuinka ih­­mi­set tulevat näin si­visty­nees­ti yhteen ja te­ke­vät sel­vik­si omat nä­kö­kan­tan­sa, ja näin kaikki voivat alistua shari’an määräyksiin eikä ole tarvetta tap­paa ketään! Täs­­tä­hän uskon­nollisessa dialogissa on par­haim­mil­laan kysymys!

Kakkonen on sittenkin ykkönen! Allah sallii kyllä anaaliseksin aina, kun jihad sitä vaatii!

Koska jihad on islamin huippu ja muslimin korkein velvollisuus, se, mikä on yleen­sä kiellettyä (haram), tulee sallituksi (halal), mikäli jihad Allahin asian puolesta sitä edellyttää, kuten sunnisheikki Abu Dimaa Al-Qassab on fatwassaan korrektisti to­dennut. Niinpä kanssamujahidinin suo­rit­ta­mat anaa­li­pe­ne­traa­tiot eivät ole pel­käs­tään sallittuja vaan peräti pa­kol­li­sia aina silloin, kun marttyyri-isku edellyttää pe­­­rä­­au­kon­laa­jen­tamis­tree­ne­jä niin, että perseeseen saadaan survot­tua tar­peeksi räj­äh­tei­tä vää­rä­us­kois­ten tap­­pa­mi­seksi. Ja Allah olkoon ylistetty!

Egyptiläinen hengenmies Mazhar Shahih käy kuumana erään sheikin antamasta fatwasta, joka sallii anaalijihadin Muslimiveljeskunnan ji­ha­dis­teil­le ilmeisesti pel­kästään sillä pe­rus­teel­la, että he ovat pit­källä mat­kal­la käy­mässä jihadia (Al-Tahrir TV, 26.6.2014). Kas siinäpä teologinen pulma kerrakseen!

Lisämate­riaalia

Islam ja pedofilia

Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö – profeetan esikuva

­Mohammed, 40, ja hänen morsiamensa Ghulam, 11, hää­päi­vä­­nään Af­­ga­nistanissa. Vuoden Uni­cef-kuva 2007.

Kun pro­feetta Mu­hammad oli 50-vuotias, hän pyysi pit­käaikaiselta us­kon­to­ve­ril­­taan Abu Bak­rilta tä­män 6-vuoti­aan tyttä­ren Aishan kättä (eräiden lähteiden mukaan Aisha saattoi olla tuolloin 7-vuotias). Abu Bakr oli ensin vasta­hakoinen, mutta avio­sopimus sol­mittiin, ja kolme vuotta myöhemmin 53-vuotias Mu­ham­mad oli ensi ker­taa emätinyh­dyn­nässä tuolloin 9-vuotiaan Aishan kanssa, joka leikki vielä nukeilla, kuten muslimien luo­tet­ta­vi­na pitämät hadit­hit ker­tovat:

Ursa on ker­tonut: Pro­feetta kir­joitti (avioso­pimuk­sen) Aishan kanssa tämän ollessa 6-vuo­tias ja pani avioliiton täytäntöön tämän ollessa 9-vuotias, ja Aisha oli hä­nen kanssaan yhdeksän vuotta (ts. hä­nen kuole­maansa asti). (Buk­hari 7:62;88; ks. myös Buk­hari 7:62:64, Bukhari 7:62:65, Muslim 8:3310, Bukhari 8:3310)

Aisha on kertonut: ”Minulla oli tapana leikkiä nukeilla profeetan ollessa läsnä, ja tyttöystävilläni oli tapana leikkiä kanssani.” (Bukhari 8:73:151.)

Aisha kertoi, että Allahin lähettiläs meni hänen kanssaan naimisiin, kun hän oli seitsemän vanha, ja hänet vietiin lähettilään taloon morsiamena, kun hän oli yhdeksän, ja hänellä oli hänen nukkensa mukanaan. (Bukhari 8:3311.)

Avioliiton­solmimisikä on vaihdellut eri aikoina ja eri kulttuu­reissa, ei­kä tä­tä taus­taa vas­ten edes Mu­hammadin ja Ais­han suuri ikäero si­nänsä ole niin hät­kähdyttä­vää. Tapauk­sen ikävä puoli on se, että sunna eli profeetan esikuvallinen elämä kaik­kine sen yk­sityiskohti­neen toimii shari’an, Al­lahin ikuisen ja muuttu­mattoman lain, eräänä keskeisistä läh­teistä, kuten is­lam-tutki­ja Jaakko Hä­meen-Ant­tila (”Islamin kä­sikirja”, 2004: 37) kir­joittaa:”Pro­feetta ei eläes­sään ol­lut toi­minut yk­sinomaan senhetkisen tilanteen mu­kaan vaan pi­täen samalla silmällä myös tulevaisuutta. Profeetan elämän yksi­tyiskohdat oli tar­koitettu is­lamin yhtei­sön ikuisen jäljit­telyn kohteeksi.” Niinpä pro­feetta Mu­hammadin esikuvan mu­kaisesti mo­nissa musli­mimaissa miehet otta­vat lapsimor­siamia tänä­kin päivänä ja yleisesti ottaen sopi­vana ikänä tyttö­jen emä­tinyhdyntö­jen aloittami­selle pidetään yhdek­sää ikävuotta, kuten tohtori Ah­mad Al-Mu’bi (LBC TV, Li­banon, 19.6.2008) selventää:

Hätkähdyttä­vää sitä vastoin on se, että itse asi­assa pro­feetta Mu­hammad al­koi käyttää Aishaa seksu­aalisesti hy­väkseen tä­män ollessa vasta 6-vuo­tias! Nimit­täin, kun Aisha oli 6–9-vuotias, ts. ennen avio­lii­ton varsi­naista ”täy­­tän­töön­panoa”, Mu­ham­ma­dil­la oli ta­pa­na hinkata pe­nistään ja ejakuloida Aishan rei­sien väliin:

Suur­mufti Abu Abdul­lah Muham­mad Al-She­mary lä­het­ty ky­sy­­mys (viite­numero 1809, 3/8/1481) ja tie­teel­­li­sen tut­ki­muk­­sen ja fat­wo­jen ko­­mitean vas­­taus

Kysyjä tiedusteli seuraavaa: Nykyään on tullut yleiseksi käy­tännöksi, eri­tyisesti häi­den aikana, lasten mu­fa’kha­tha­ti­misen tapa (mu­fa’­kha­thatkir­jaimelli­sesti kään­net­tynä tar­koit­taa ”pa­ne­mista reisien väliin”, mikä tarkoittaa miehen suku­puolielimen asettamista lapsen reisien väliin). Mikä on oppinei­den mieli­pide, kun tie­detään täy­sin hyvin, että myös pro­feetta, rauha ja Allah ol­koot hänen kanssaan, harjoitti hink­kaamista Ais­han – kaikkien us­kovien äidin – reisien vä­liin? Tutkittu­aan kysy­mystä komitea antoi seuraa­van vastauk­sen: (…) Mitä tu­lee siihen, että pro­feetta, rauha ja Alla­hin rukous ol­koot hänen kanssaan, hinkkasi mor­siamensa Ais­han rei­sien väliin, niin Aisha oli 6-vuotias, eikä pro­feetta ky­en­nyt olemaan yhdynnässä hänen kans­saan hänen nuoren ikänsä joh­dosta. Sen tähden pro­feetta, rauha ja Allahin ru­kous olkoot hänen kans­saan, asetti sukupuolieli­mensä hä­nen reisiensä vä­liin ja hieroi sitä pehme­ästi, sillä Al­lahin lähet­tiläs hallitsi eli­mensä ta­valla, johon muut uskovat eivät pysty.

(Arabiankieli­nen lähde ram-tiedostona)

Islamic Q&A Online with Mufti Ebrahim Desai; fatwa, joka on annettu kysymykseen 6737

Shari’an mukaan, jos tyttö on alaikäinen (jos hän ei ole saavut­ta­nut mur­ros­ikää), hä­nen isän­sä voi an­taa hän­et avio­liit­toon. Kun tyttö saavut­taa mur­ros­iän, hä­nel­lä on oi­keus jat­kaa avio­liittoa tai pur­kaa se. Intii­mille kans­sak­äymi­sel­le vai­mon kans­sa ei ole ala­ikä­ra­jaa, vaik­ka hän olisi ala­ikäinen.

http://islam.tc/ask-imam/view.php?q=6737

Ajatolla Khomeini (Tahrirolvasyleh, fourth volume, Darol Elm, Gom, Iran, 1990):

Mies voi saada seksu­aalista mieli­­hy­vää niin­kin nuo­resta lap­­sesta kuin vau­vas­ta. Hä­nen ei kuiten­kaan pitäisi suorittaa yh­dyntää. Jos hän tekee niin ja lapsi vahin­goittuu, silloin hän on vas­tuussa tä­män elättämi­sestä koko tä­män elämän ajan. Tätä tyttöä ei kui­tenkaan tulisi laskea yh­deksi hänen neljästä py­syvästä vai­mostaan. Mies ei ole oikeutettu naimaan ty­tön sisarta. (Lä­hde: Dr. Homa Da­ra­bin ko­ti­si­vu) (…)

Reisien väliin paneminen tarkoittaa sitä, että aikuinen mies nauttii nuo­res­ta tytöstä, joka on yhä rinnasta vieroit­tami­sen iäs­sä, aset­tamal­la penik­sen­sä tä­män rei­sien vä­liin ja suu­­te­l­e­mal­la tätä. (Lähde: http://www.islamreview.com/articles/madinasuras.shtml)

Se, että on lu­val­lista naida nuori tyttö, ei mer­kitse sitä, että on lu­val­lista olla yh­dyn­nässä hä­nen kans­saan; sitä ei pi­täisi tehdä, en­nen kuin hän ky­kenee siihen. Siitä syystä pro­feetta vii­västytti avio­liittonsa täy­täntöönpa­noa Aishan ta­pa­uk­sessa. Al-Na­wawi sa­noi: Mitä tu­lee nuo­ren ty­tön hää­juh­laan aviolii­ton täy­tän­töön­panon aikana, jos avio­mies ja ty­tön hol­­hoo­ja pää­se­­vät yh­­teis­­ym­mär­­ryk­­seen jos­tain, mi­kä ei va­hin­­goi­ta nuor­ta tyt­­töä, niin se voi­­daan teh­dä. Jos he ovat eri mieltä, niin Ah­mad ja Abu ’Ubayd sano­vat, että kun tyttö on täyt­tänyt yhdek­sän, niin avio­liitto voidaan panna täytän­töön ilman hä­nen suos­tu­mus­taan, mutta se ei päde nuorem­pien ta­pauk­sessa. Maa­lik, al-Shaafa’ ja Abu Hanee­fah puoles­taan sa­no­vat: avio­liitto voi­daan panna täytän­töön, kun tyttö ky­kenee yh­dyn­tään, mikä vaih­telee ty­töstä toi­seen, joten mi­tään ikärajaa ei voida asettaa. Tämä on oi­kea näkemys. Aishaa kos­kevassa ha­dit­hissa ei aseteta mi­tään ikära­jaa; yh­dyn­tää ei kiel­le­tä sel­­lai­­sen ty­tön ta­pa­uk­ses­sa, jo­ka ky­ke­­nee sii­hen en­nen yh­dek­sää ikä­­vuot­ta… (Sharh Mus­lim, 9/206 – Islam Q&A:22442)

Ei ole ole­massa tutki­mustietoa siitä, kuinka yleinen tämä Allahin pyhittämä reisien väliin hinkkaamisen käytäntö (engl.”thighing”) on länsi­maiden mus­­li­mi­yh­tei­­söis­sä. Sitä paitsi tällai­sen tutkimus­tie­don saa­minen voi olla han­ka­laa, sillä is­lamin laki määrää mus­limit valehte­lemaan (ta­qiyya) ja ker­tomaan puo­­li­to­tuuk­sia (kitman) vää­räuskoisille, jos se ajaa is­lamin pää­määrää ja suojelee mus­limien etuja. Joka tapauk­sessa tämä mus­li­mi­kult­tuurin pi­kantti eri­tyis­piir­re on he­rät­tä­nyt jon­kin ver­­ran kes­kus­telua ja arvostelua ara­bi­mediassa:

Vääräuskoisuudesta syy­tetty nais­asia-akti­vis­ti Gha­da Jam­shir kri­ti­soi tyt­­vau­vo­jen ja -las­ten sek­suaali­sen hy­väksi­käy­tön insti­tuu­tio­ta (1:54–2:45, Al-Ara­bi­ya TV, Du­bai/Sau­di-Ara­bia, 21.12.2005).

Sitä vastoin Suomessa, jossa ”monikultturisuus on rikkaus ja voimavara”, kaik­kien mus­li­mien ikuisena esi­ku­va­na toi­mi­­van pro­feet­ta Mu­ham­­ma­din har­­joit­ta­maa lap­sen sek­suaa­lis­ta hy­väksi­käyt­töä ei saisi arvostella. Sil­le löy­tyy jopa ha­na­koita puo­lesta­pu­hu­jia ai­na apu­­lais­­val­ta­kun­­nan­­syyt­täjä Jorma Kalsketta myöten, jol­le ”profeetta ja instituutiot ovat pyhiä”. Mistäköhän syystä?

Syy­rialais-yhdysvalta­lainen psy­kologi Wafa Sul­tan kriti­soi ankarasti pro­feetta Muhamma­dia ja nais­ten asemaa is­lamissa, mm. tyttö­lasten pak­koa­violiit­toja ja sek­suaalista hy­väksi­käyttöä, nais­ten hak­kaa­mista ja pi­tämistä van­keina ja seksior­jina (Al-Hayat TV, Kypros, 4.12.2008). Juuri tä­män­kaltai­set is­lamiin ja Mu­ham­ma­diin kriitti­sesti suh­tau­tuvat pu­­heen­vuo­rot moni­­kult­tu­­ristit ha­lua­vat kiel­tää, sillä nais­ten oi­keudet ja vapau­det ovat asia, josta moni­­kult­tu­ristit ovat kaik­kein vähi­ten kiinnos­tu­neita to­­teut­taes­saan pro-islamis­tista, länsimaista kulttuuria hal­veksivaa agen­daansa.

Monikulttu­ristien ih­misarvoas­teikon poh­jalla ovat mus­limi­maahan­muut­taja­nai­set, joi­den kärsi­myk­sistä ei pii­tata ja joita hal­veksitaan, jos he ha­luavat hy­lätä is­lamin elääk­seen länsimaisen vapaan elä­män­tyylin mu­kaisesti. Niinpä mo­nikult­turis­missa kun­niamurhia ja -vä­kival­taa pide­tään oi­keu­tettuina kult­tuurire­lativistisina ran­gais­tus­­käy­tän­­töi­nä tuol­laisille naisille, joi­den käyt­täytyminen ei vas­taa mo­ni­kult­tu­­ris­min ideo­lo­giaa.

Egyptiläissyntyinen Nonie Darwish ker­too sha­ri’as­ta: ”Voit nai­da vaik­ka yk­si­vuo­tiaan ty­tön ja – hä­peäl­lis­tä sa­noa – ol­la jon­kin­lais­sa sek­su­aali­ses­sa suh­tees­sa tuon tytön kanss­a, kun­nes tä­mä täyt­tää yh­dek­sän ja avio­lii­ton voi pan­na täy­tän­töön.” (5:30–6:02)

Tutustu profeetta Muhammadin ”esikuvalliseen” sunnaan