Tämä on kirjoitelmasarja Muslimiveljeskunnan historiasta ja toimintastrategioista. Vuonna 1928 Egyptissä perustettu Muslimiveljeskunta on nykypäivän jihadistijärjestöistä petollisin ja vaarallisin. Sillä on sama tavoite kuin kaikilla muillakin jihadistijärjestöillä: valtiovallan anastaminen, shari’a-lain voimaansaattaminen, islamilaisen valtion perustaminen, kalifaatin palauttaminen entiseen suuruuteensa ja laajentaminen lopulta kaikkialle maailmaan. Mutta se eroaa muista jihadistijärjestöistä pitkäjänteiseltä toimintastrategialtaan ja menetelmiltään. Se kutsuu Lännessä käyttämäänsä lähestymistapaa ”sivilisaatiojihadistiseksi prosessiksi”, millä se tarkoittaa ”suuren mittaluokan jihadia länsimaisen sivilisaation eliminoimiseksi ja tuhoamiseksi sisältä käsin ja ’sabotoimalla’ sen mitätön kotipaikka heidän omien käsiensä ja muslimien käsien kautta niin, että se eliminoituu.”
- ”Allah siunatkoon Hitleriä!”
Tässä osassa keskitytään Muslimiveljeskunnan syntyyn, tavoitteisiin, keskeisiin vaiheisiin Egyptissä ja yhteistyöhön Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen (NSDAP) kanssa sekä yleensäkin natsismin hyödyntämiseen liikkeen toiminnassa. - ”Jäljelle jää vain joko islam tai jahiliyyah”
Tässä osassa käsitellään veljeskunnan pääideologiksi 1950-luvulla nousseen Sayyid Qutbin (1906–1966) teosta Ma’alim fi al-Tariq (”Virstanpylväät”, engl. ”Milestones”). Se on modernin poliittisen islamin ja jihadismin perusteos, joka on toiminut lukuisten islamilaisten liikkeiden, jihadistijärjestöjen ja ‑yksilöiden inspiraation lähteenä. - ”Alistu tai elä islamin ylivallan alla tai kuole!”
Tässä osassa tarkastellaan eräitä tunnettuja sunnijihadistiryhmiä ja -yksilöitä, joiden juuret ovat tavalla tai toisella Muslimiveljeskunnassa tai sen ideologiassa. Huomio on erityisesti ryhmien eri toimintastrategioissa. - Sivilisaatiojihad
Tässä osassa tarkastellaan Muslimiveljeskunnan Lännessä harjoittamaa sivilisaatiojihadia erityisesti veljeskunnan omien dokumenttien pohjalta. - ”Aina on jotain: jos eivät ristiretket, niin sitten pilakuvat…”
Tässä osassa käsitellään eräitä Muslimiveljeskunnan ja vasemmiston yhteisiä narratiiveja ja taktiikoita, joilla ihmiset pyritään pitämään pimennossa islamin todellisesta luonteesta ja sen muodostamasta uhasta länsimaiselle yhteiskunnalle ja yksilönvapaudelle.
Johdanto
Muslimiveljeskunta on maailmanlaajuinen organisaatio, joka muodostaa suurimman islamilaisen liikkeen nykyaikana. (Hamasin, Muslimiveljeskunnan Gazassa toimivan haaraosaston, peruskirjan 2. artikla, 1988)
o9.0 Jihad tarkoittaa sotaa ei-muslimeja vastaan, ja se on etymologisesti johdettu sanasta mujahada, joka merkitsee sodankäyntiä uskonnon perustamiseksi… (Auktorisoitu shari’a-opas ’Umdat al-Salik)
Muslimiveljeskunan toiminta perustuu erittäin pitkäjänteiseen, vuosikymmenien päähän tähtäävään strategiaan, huolelliseen valmistautumiseen ja ruohonjuuritason indoktrinaatioon. Tavoitteidensa saavuttamiseksi se hyödyntää kaikkia hybridisodankäynnin muotoja, mukaan lukien terrorismia, disinformaation levittämistä, islamia käsittelevän julkisen keskustelun, narratiivien ja sanaston kontrollointia ja lawfarea. Se käyttää häikäilemättä hyväkseen demokraattisen yhteiskunnan instituutioita ja vapauksia lakkauttaakseen ne tai muuntaakseen ne irivikuvikseen. Saboitadakseen kohdeyhteiskuntansa valmiudet puolustautua jihadia vastaan ja harhauttaakseen kafirit (kafir ”uskoton”) uskomaan, ettei mitään uhkaa edes ole olemassa, se soluttautuu muun muassa valtionhallintoon, armeijaan, poliisiin, tiedustelupalveluihin, kansalais- ja opiskelijajärjestöihin, puolueisiin ja yliopistojen Lähi-idän tutkimuksen keskuksiin. Se soluttautuu myös toisiin muslimijärjestöihin ja kontrolloi lukemattomia sunnimoskeijoita, -madrassoja ja -järjestöjä ympäri maailman.
Katso salaa kuvattu israelilaisdokumentti Muslimiveljeskunnan toiminnasta Ranskassa BitChutesta.
Erityisesti islamilaisissa valtioissa Muslimiveljeskunnalla on omia poliittisia puolueita (esim. AKP, Ennahda, Hamas), kun taas länsimaissa se esiintyy mielellään muslimien oikeuksia puolustavana kansalaisoikeusjärjestönä (esim. CAIR). Tässä roolissaan se sitten vaatii, ettei oppilaitosten, poliisin ja tiedusteluviranomaisten koulutusmateriaaleissa ja Hollywood-elokuvien ja -tv-sarjojen käsikirjoituksissa esiinny viittauksia islamin jihad-doktriiniin ja ettei islamista luoda niissä kuvaa, joka voisi hankaloittaa shari’an täytäntöönpanoa. Islamin jihad-doktriinista rehellisesti raportoivat ja siitä varoittavat tahot, se leimaa ”rasisteiksi”, ”islamofoobikoiksi” ja ”ksenofoobikoiksi”, olivatpa nämä kafireita tai muslimeja, ja se tekee kaikkensa, jotta shari’an jumalanpilkkalait sisällytetään osaksi länsimaiden lainsäädäntöä. Se myös varoittaa lainvalvontaelimiä kohdistamasta minkäänlaista erityisvalvontaa muslimiyhteisöön ja moskeijoihin ja herättämästä siten muslimiyhteisössä ”kaunaa”, joka vain lisäisi ”nuorten radikalisoitumista”. Kun lehdistö tai viranomaiset haluavat ottaa yhteyttä muslimiyhteisöön, se pitää huolen siitä, että ne ottavat yhteyttä sen ennalta nimeämiin henkilöihin, jotka on valmennettu vahvistamaan narratiivia islamista ”rauhan uskontona” ja muslimeista ”rasismin”, ”islamofobian” ja ”äärioikeistolaisen ekstremismin” uhreina. Tämä järjestely sopii erinomaisesti myös valtamedialle ja viranomaisille, jotka rasismi- ja islamofobiasyytösten pelossa ja joukkoharhan ja ohikulkijavaikutuksen alaisina eivät haluakaan kuulla muita kuin juuri näitä viestejä.
Muslimiveljeskunta antaa ymmärtää edustavansa itse ”maltillisten muslimien” enemmistöä ja olevansa paras asiantuntija terrorismin tai ”väkivaltaisen ekstremismin” torjunnassa. Aina muslimien suorittamien terrori-iskujen jälkeen sen edustajat astuvat näyttämölle maksimoidakseen iskuista saatavan hyödyn. He ovat ensimmäisinä tuomitsemassa ”kaiken terrorismin” (paljastamatta, että jihad-iskut eivät heidän terminologiassaan edes kuulu tuon käsitteen alle), valmentamassa iskun tekijöiden sukulaisia esiintymään median edessä, valittamassa muslimeihin kohdistuvista vastaiskuista, vaikkei sellaisista ole mitään näyttöä, ja esittämässä muslimien siten olevankin iskun todellisia, erityissuojelua vaativia uhreja. Maltillisena esiintyvä Muslimiveljeskunta myös propagoi voimakkaasti ajatusta, jonka mukaan ainoa tapa nujertaa ”väkivaltainen ekstremismi” islamilaisissa maissa on nostaa nimenomaan se valtaan noissa maissa.
Perustamisestaan lähtien Musilmiveljeskunta on ollut järjestäytynyt salamyhkäiseksi solurakenteeksi seikkaperäisine perehdytys- ja koulutusohjelmineen uusille jäsenille. Se on nojautunut vahvasti ryhmäsolidaarisuuteen ja vertaispainostukseen kurin ylläpitämiseksi. Tämä salainen, keskitetty ja hierarkkinen rakenne on säilynyt tähän päivään asti. – Muslim Brotherhood Review: Main Findings (17.12.2015)
Enemmän tai vähemmän maltilliselta vaikuttavan julkisivunsa takana Muslimiveljeskunta harjoittaa salaisia aseellisia ”erityisoperaatioita”, järjestää aseellista koulutusta, lähettää jäseniään kriisipesäkkeisiin saamaan taistelukokemusta, tukee ja rahoittaa aseellista jihadia käyviä ryhmittymiä ympäri maailman, luo yhteyksiä eri jihadistiliikkeiden välille ja pyrkii koordinoimaan niiden toimintaa. Muslimiveljeskunnalla on julkisesti tunnettu johto-organisaatio, mutta al-Qa’idan johtajan Aiman al-Zawahirin mukaan todellista valtaa veljeskunnassa käyttää salainen ”erityismääräysten ryhmä”. Veljeskunta itse puhuu dokumenteissaan ”Maailmanlaajuisesta maanalaisesta liikkeestä”, millä ilmeisesti viitataan salaiseen taustaverkostoon Muslimiveljeskunnan julkisen organisaation takana. Salamyhkäisyys leimaa järjestön toimintaa myös ruohonjuuritasolla: tulokkaat opiskelevat islamia ja vihkiytyvät liikkeen toimintamalliin pienissä lukupiireissä, ja, mikäli paikalliset olosuhteet sitä vaativat, solujen toiminta voidaan tarvittaessa pitää niin salaisena, että edes saman kaupungin rivijäsenet eivät välttämättä tunne toisiaan, puhumattakaan, että he tuntisivat hierarkiassa ylempänä olevia toimijoita.
Katso BitChutesta israelilaisdokumentin osa II, jossa käsitellään Muslimiveljeskunnan toimintaa Turkissa ja Saksassa. (Yhdysvaltain tilannetta tarkastellaan osissa III ja IV.)
Muslimiveljeskunnan toimintastrategia perustuu näkemykseen, jonka mukaan islamilainen valtio on mahdollista elvyttää vain pikku hiljaa asteittain, aivan kuten Muhammad aikoinaan toimi perustaessaan islamin Mekassa – itselleen vihamielisessä ympäristössä, jossa hän vähälukuisine seuraajineen oli pahasti alakynnessä ja josta hän lopulta pakeni salamurhan pelossa. Jos Muhammad olisi jo Mekan vaiheessa saanut Allahilta ilmestyksen ja käskyn ryhtyä fyysiseen jihadiin uskottomia vastaan, se olisi epäilemättä koitunut koko muslimiyhteisön tuhoksi. Tämän mallin mukaisesti Muslimiveljeskunta korostaa toiminnassaan voimakkaasti Mekan vaiheen merkitystä ja siihen liittyvää da’waa eli islamiin kutsumista. Fyysiseen jihadiin ja vallan anastamiseen on tarkoitus ryhtyä vasta pitkällisen valmistautumisen, varustautumisen ja propagandatyön jälkeen, kun muslimit ovat tarpeeksi vahvoja eikä enää ole pelkoa siitä, että kafirit kykenisivät niin merkittävään aseelliseen vastarintaan, että se voisi johtaa muslimiyhteisön tuhoon. Vuonna 1995 Yusuf al-Qaradawi, veljeskunnan hengellinen johtaja, pohti, että Euroopan valloittaminen voi onnistua ilman aseellista taisteluakin, ja se itse asiassa onkin veljeskunnan ensisijainen strategia: ”Valloitamme Euroopan, valloitamme Amerikan! Ei miekalla vaan da’walla.”
Muslimiveljeskunnan logossa lukee ulkokaarella sen motto ”Allah on päämäärämme, profeetta johtajamme, Koraani perustuslakimme, jihad polkumme ja kuolema Allahin asian puolesta korkein toiveemme”, ja miekkojen alla lukee: ”Varustautukaa!” Se viittaa Koraanin jakeeseen 8:60, jossa muslimeja kehotetaan valmistautumaan jihadiin kafireita vastaan: ”Varustautukaa heitä vastaan niin suurin voimin ja niin monin hevosin kuin pystytte, jotta pelottaisitte niillä Allahin ja itsenne vihollisia ja muita joita te ette tunne, mutta jotka Allah kyllä tuntee.”
Muslimiveljeskunta on toiminut kasvualustana lukuisille jihadistiryhmille ja -yksilöille, jotka ovat eri syistä päätyneet hylkäämään sen toimintamallin, ainakin osittain. Vaikka veljeskunnan lähestymistapa on salafistinen siinä mielessä, että se perustuu Muhammadin itsensä asettamaan esikuvaan, monet nykypäivänä salafisteiksi itseään kutsuvat muslimit ja muslimijärjestöt halveksivat sitä, koska he katsovat väliaikaisenkin osallistumisen kafiri-instituutioiden toimintaan legitimisoivan nuo instituutiot ja edellyttävän jonkinasteista yhteistyötä ja kompromissien tekemistä kafireiden kanssa. Heidän mukaansa shari’a-laki tulisi sen sijaan saattaa suoraan voimaan siinä lopullisessa muodossa, jota noudatettiin kolmen varhaisen muslimisukupolven aikana, ilman kompromisseja ja osallistumista kafiri-instituuttien toimintaan. (Tätä näkemystä tukee Koraanin itsensä säätämä kumoamisperiaate eli naskh, jonka mukaan ristiriitatapauksissa Koraanin myöhemmät, Medinan vaiheen sotaisat jakeet kumoavat varhaisemmat, Mekan vaiheen suhteellisen rauhanomaiset jakeet.) Osa näistä salafisteista katsoo muslimiveljien tavoin, että aseellisesta jihadista on kuitenkin syytä pidättäytyä niin kauan, kuin muslimit ovat altavastaajan asemassa suhteessa kafireihin. Oman lukunsa muodostavat ne salafistit, jotka ihannoivat Medinan vaiheen fyysistä, aseellista jihadia islamin harjoittamisen ylimpänä muotona ja ainoana menetelmänä anastaa valta, panna shari’a-laki täytäntöön, perustaa islamilainen valtio ja palauttaa kalifaatti ja sen myötä islamin ”kunnia”. He korostavat, että Muslimiveljeskunnan menetelmät ovat riittämättömiä eikä fyysisen jihadin lykkäämiselle ole perusteita, sillä nimenomaan jihad-velvollisuuden laiminlyönti on heidän mukaansa muslimiyhteisön ongelmien ja rappiotilan perussyy. Vielä oman joukkonsa muodostavat ne aika ajoin esiin ponnahtavat jihadistiryhmät (esim. ISIS), joiden toimintaa ohjaavat vahvasti apokalyptiset profetiat ja kuvitelmat osallistumisesta lopun aikojen ratkaiseviin taisteluihin. Näille kaikille lähestymistavoille löytyvät vankat perusteet islamin kirjallisista lähteistä.
Tavoitteidensa saavuttamiseksi Muslimiveljeskunta on läpi historiansa pyrkinyt ottamaan irti kaiken mahdollisen hyödyn eri vasemmistofasistisista liikkeistä, joiden kanssa sillä on yhteisiä tavoitteita, kuten ajattelun-, sanan- ja muiden yksilönvapauksien rajoittaminen, länsimaisen sivilisaation romahduttaminen ja juutalaisvaltion tuhoaminen. Kansallissosialistit, kommunistit, sosialistit, vihreät, feministit ja muut kulttuurimarxilaisia päämääriä ajavat tahot ovat auliisti pyytämättäkin tarjonneet palveluksiaan Muslimiveljeskunnalle – eivät kuitenkaan välttämättä tietoisesti. Kuten Muslimiveljeskunnan muistioista vuodelta 1991 ilmenee, veljeskunta hyödyntää KGB:n työkalupakista tuttua ideologista subversiota, jossa kohde manipuloidaan oma-aloitteisesti ja omaehtoisesti toimimaan itseään vahingoittavalla tavalla.
Islamin Aikapommi 