Muslimiveljeskunta

Tämä on kirjoitelmasarja Muslimiveljeskunnan historiasta ja toi­min­ta­stra­te­­gioista. Vuonna 1928 Egyptissä perustettu Mus­li­mi­veljeskunta on ny­ky­­päi­vän ji­ha­dis­ti­jär­jes­töis­tä petol­lisin ja vaa­ral­­lisin. Sillä on sa­ma ta­voi­te kuin kai­killa muillakin ji­ha­dis­ti­­jär­jestöillä: valtio­vallan anas­ta­­mi­nen, shari’a-lain voi­­maan­­­saat­ta­mi­nen, is­la­mi­­­laisen val­tion pe­rusta­mi­nen, ka­li­­faa­­tin pa­laut­ta­mi­nen en­ti­seen suu­ruu­­teen­sa ja laa­jen­­taminen lopulta kaik­kial­le maail­­maan. Mutta se eroaa muista ji­ha­dis­ti­jär­jes­töis­­tä pit­kä­jän­tei­seltä toimintastrategialtaan ja me­ne­tel­mil­tään. Se kut­­suu Län­nes­sä käyt­­tä­­mään­­sä lä­­hes­­­ty­­mis­­­ta­­­paa ”si­­vi­­li­­saa­tio­ji­ha­dis­ti­sek­si pro­ses­sik­si”, mil­­lä se tar­­koit­taa ”suu­ren mit­ta­luo­kan ji­ha­dia län­si­mai­sen si­vi­li­saa­tion eli­mi­noi­mi­sek­si ja tu­hoa­mi­seksi si­säl­tä kä­sin ja ’sa­bo­toi­mal­la’ sen mi­tä­tön ko­ti­paik­ka hei­dän omien kä­sien­sä ja mus­­li­mien kä­sien kaut­ta niin, et­tä se eli­mi­noit­uu.”

  • ”Allah siunatkoon Hitleriä!”
    Tässä osassa keskitytään Muslimiveljeskunnan syntyyn, ta­voit­tei­siin, kes­­kei­siin vaihei­siin Egyp­tissä ja yh­teis­työhön Sak­san kan­­sal­lis­so­sia­lis­ti­sen työ­väen­puo­lu­een (NSDAP) kanssa sekä yleensäkin nat­sis­min hyö­dyn­tä­mi­seen liik­keen toi­min­nassa.
  • ”Jäl­jelle jää vain jo­ko islam tai jahi­liyyah­”
    Tässä o­sas­sa kä­sitel­lään vel­­jes­­kun­nan pää­ideo­logik­si 1950-luvul­la nous­seen Sayyid Qutbin (1906–1966) teos­ta Ma’alim fi al-Ta­riq (”Virs­­tan­­­pyl­väät”, engl. ”Mile­sto­nes”). Se on moder­nin poliit­ti­sen isla­min ja ji­hadis­min­ pe­rus­­­teos, joka on toimi­nut lu­kuis­ten isla­mi­lais­ten liik­kei­den, ji­­ha­­disti­jär­jes­­töjen ja ‑yksi­löi­den in­s­piraa­­tion läh­­teenä.
  • ”Alistu tai elä islamin ylivallan al­la tai kuole!”
    Tässä osassa tarkastellaan eräitä tunnettuja sun­ni­ji­ha­dis­ti­ryh­miä ja -yk­­silöi­tä, joiden juuret ovat tavalla tai toisella Muslimiveljeskunnassa tai sen ideo­lo­gias­sa. Huomio on erityisesti ryhmien eri toimintastrategioissa.
  • Sivilisaatiojihad
    Tässä osassa tarkastellaan Muslimiveljeskunnan Lännessä harjoit­ta­maa si­vi­li­saa­tio­ji­ha­dia erityisesti veljeskunnan omien dokumenttien pohjalta.
  • ”Aina on jotain: jos eivät ris­ti­retket, niin sitten pi­lakuvat…”
    Tässä osassa kä­si­tel­lään eräitä Muslimiveljeskunnan ja va­sem­mis­ton yh­teisiä nar­ratiiveja ja tak­tii­koita, joilla ihmiset pyritään pitämään pi­­men­­nos­sa is­la­min to­del­li­ses­ta luon­tees­ta ja sen muodostamasta uhasta län­si­mai­sel­le yh­teis­kun­nal­le ja yk­si­lön­­va­paudel­le.

Johdanto

Muslimi­veljeskunta on maailmanlaajui­nen organisaatio, joka muo­dostaa suu­­­rim­­­man is­lamilaisen liik­keen nykyaikana. (Hamasin, Mus­li­mi­vel­jes­kunnan Ga­zas­sa toimi­van haa­ra­osas­ton, pe­rus­kir­jan 2. artikla, 1988)

o9.0 Jihad tarkoittaa sotaa ei-mus­li­me­ja vas­taan, ja se on ety­­­mo­­­lo­­gisesti joh­­det­tu sa­­­­nas­ta mu­ja­­­hada, joka mer­­kit­­see so­­dan­­käyn­­tiä us­­kon­­non pe­­rus­­­ta­­­mi­­sek­­si… (Auk­­­to­ri­soi­tu shari’a-opas ’Umdat al-Salik)

Muslimiveljeskunan toi­min­ta perustuu erittäin pit­kä­jän­tei­seen, vuo­si­kym­me­nien pää­hän täh­tää­vään strategiaan, huo­lelliseen val­­mis­­tau­tu­­mi­­seen ja ruo­hon­juu­ri­­tason indok­trinaatioon. Tavoitteidensa saa­vut­ta­mi­sek­si se hyö­dyn­tää kaik­kia hyb­ri­di­­sodankäynnin muotoja, mukaan lukien terrorismia, dis­in­for­­maation levittä­mistä, islamia käsittelevän julki­­sen keskustelun, nar­ra­­tiivien ja sanas­ton kontrol­loin­tia ja law­farea. Se käyttää häi­käi­le­mät­tä hyväkseen demo­kraat­tisen yh­teis­­kun­nan insti­tuu­tioita ja vapauksia lak­kaut­taak­seen ne tai muun­taak­­seen ne irivi­ku­vikseen. Saboitadakseen kohde­yh­teis­kun­tan­sa val­miudet puo­lus­tau­tua jiha­dia vastaan ja har­haut­taak­seen kafirit (kafir ”uskoton”) us­ko­maan, ettei mi­tään uh­kaa edes ole ole­mas­sa, se solut­tau­tu­u muun muas­sa val­tion­­hallin­toon, ar­mei­jaan, poliisiin, tie­dus­telu­­pal­ve­lui­hin, kansa­lais- ja opis­ke­li­ja­­jär­­jes­töi­hin, puo­luei­­siin ja yli­opis­to­jen Lähi-idän tut­ki­­muk­­sen kes­kuk­siin. Se so­lut­tautuu myös toi­siin mus­­limi­jär­jes­töi­hin ja kontrolloi lu­kemattomia sunni­mos­­keijoita, -mad­ras­so­ja ja -jär­jes­tö­jä ympäri maail­man.

Muslimiveljeskunta Ransskassa

Katso salaa kuvattu israelilaisdokumentti Mus­li­mi­vel­jes­kun­nan toi­min­nas­ta Rans­kas­sa Bit­Chu­testa.

Erityisesti islamilaisissa valtioissa Muslimiveljeskunnalla on omia po­liit­ti­sia puo­lu­ei­ta (esim. AKP, Ennahda, Ha­mas), kun taas länsimaissa se esiin­tyy mie­lel­lään mus­li­­mien oi­keuk­sia puolustavana kan­sa­­lais­oikeus­­jär­jes­­tönä (esim. CAIR). Täs­sä roo­lis­saan se sitten vaa­tii, ettei oppilaitosten, poliisin ja tiedusteluviran­omais­ten kou­lu­tus­ma­­te­­riaa­­leis­­sa ja Hollywood-eloku­vien ja -tv-sarjojen käsi­­kir­joi­tuk­­sissa esiinny viit­tauksia isla­min jihad-dok­triiniin ja ettei isla­mis­ta luoda niissä kuvaa, joka voisi hanka­loit­taa shari’an täy­tän­töön­­­pa­noa. Islamin jihad-doktriinista rehellisesti raportoivat ja siitä varoittavat tahot, se leimaa ”ra­sis­teik­si”, ”islamofoobikoiksi” ja ”ksenofoobikoiksi”, olivatpa nämä kafireita tai mus­li­me­ja, ja se tekee kaikkensa, jotta shari’an jumalanpilkkalait si­säl­ly­te­tään osaksi länsimaiden lainsäädäntöä. Se myös va­roit­taa lain­val­von­ta­eli­miä koh­dis­ta­masta min­kään­lais­ta eri­­­tyis­­­val­von­taa mus­­limiyhteisöön ja mos­kei­joi­hin ja he­rät­tä­mäs­tä siten mus­­limi­yh­teisössä ”kau­­naa”, joka vain lisäisi ”nuorten ra­di­ka­li­soi­tu­mis­ta”. Kun leh­­dis­­tö tai viran­omai­­set ha­lua­­vat ottaa yh­teyttä mus­limi­­yhtei­söön, se pitää huo­­len sii­tä, että ne ottavat yh­­­teyt­tä sen en­­nalta nimeä­miin hen­ki­löi­hin, jotka on val­men­net­tu vah­vis­tamaan nar­­ra­­­­­tii­­via isla­­mis­ta ”rauhan us­kon­to­na” ja mu­s­li­meis­­ta ”ra­sis­­min”, ”isla­mo­fo­bian” ja ”ää­ri­­­oi­keis­­­­­to­­­lai­sen ekstre­­mis­min” uh­­reina. Tämä järjestely sopii erin­omai­ses­ti myös valta­me­dial­le ja viran­­omai­­sil­le, jotka rasismi- ja islamofobiasyytösten pelossa ja jouk­ko­har­han ja ohi­kul­kija­vai­kutuk­sen alai­sina eivät halua­kaan kuul­la mui­ta kuin juuri näitä vies­tejä.

Muslimiveljeskunta an­taa ym­mär­­­­tää edus­ta­van­sa itse ”mal­til­lis­ten mus­­li­mien” enem­­mis­­töä ja ole­vansa paras asian­­tun­­ti­ja terro­ris­min tai ”vä­ki­val­tai­sen eks­tre­mis­min” tor­jun­nas­sa. Aina muslimien suo­ri­t­tamien ter­ro­ri-iskujen jäl­keen sen edus­ta­jat as­tu­vat näyt­tä­mölle mak­si­moi­dak­­seen iskuista saa­ta­van hyö­dyn. He ovat en­sim­mäi­sinä tuo­mit­se­massa ”kai­ken terr­o­ris­min” (paljas­ta­matta, että ji­­had-iskut eivät heidän ter­mi­no­logiassaan edes kuu­lu tuon käsit­teen alle), valmen­ta­massa iskun tekijöiden sukulaisia esiintymään me­dian edessä, valit­ta­massa mus­­li­mei­hin koh­dis­tu­vista vas­ta­iskuista, vaikkei sel­lai­sista ole mi­­tään näyttöä, ja esit­­tä­mäs­sä mus­­li­mien siten ole­vankin iskun todellisia, eri­­tyis­suo­je­lua vaa­­ti­via uh­reja. Mal­til­lise­na esiin­­­tyvä Mus­li­mi­­veljeskunta myös pro­­­pa­­goi voi­mak­kaasti aja­tus­ta, jon­ka mu­­­kaan ai­noa tapa nu­jer­taa ”väki­valtainen eks­tre­mis­mi” is­la­­mi­lai­­sis­sa mais­sa on nostaa ni­men­­­omaan se val­­taan noissa maissa.

Perustamisestaan lähtien Musilmiveljeskunta on ollut jär­jes­täy­ty­nyt sa­­la­­myh­­käi­sek­si solurakenteeksi seikkaperäisine perehdytys- ja kou­­lu­tus­oh­jel­mi­neen uusille jäsenille. Se on nojautunut vahvasti ryh­­mä­so­li­daa­ri­suu­teen ja vertaispainostukseen kurin yl­lä­pi­tä­mi­sek­si. Tämä salainen, keskitetty ja hierarkkinen rakenne on säilynyt tähän päivään asti. – Muslim Brotherhood Review: Main Findings (17.12.2015)

Enemmän tai vähemmän maltilliselta vaikuttavan julkisivunsa takana Mus­li­mi­vel­­jes­kun­­ta harjoittaa salaisia aseellisia ”erityisope­raatioita”, järjestää aseel­­lista kou­lu­tus­ta, lähettää jäseniään kriisi­pesäk­kei­siin saamaan tais­te­lu­ko­ke­musta, tu­kee ja rahoit­taa aseel­­lista jihadia käyviä ryhmitty­miä ympäri maail­man, luo yh­teyk­siä eri jihadistiliik­kei­den välille ja pyrkii koordinoimaan nii­den toi­min­taa. Mus­li­mi­veljes­kun­nalla on julkisesti tunnettu johto-organisaatio, mutta al-Qa’i­dan joh­tajan Aiman al-Zawahirin mukaan to­del­lis­ta valtaa vel­jes­kun­­nassa käyt­tää salainen ”eri­tyis­määräysten ryhmä”. Vel­jes­kun­ta it­se puhuu do­ku­­men­teis­saan ”Maail­man­­laa­jui­ses­ta maan­alaisesta lii­kkeestä”, millä il­mei­ses­ti vii­tataan salai­seen tausta­verkostoon Mus­­limi­veljes­kun­nan julki­sen organisaation ta­­ka­­na. Sa­la­myh­käi­syys leimaa jär­jes­tön toi­mintaa myös ruo­hon­juu­ri­ta­sol­la: tu­lok­kaat opis­­­ke­le­­vat isla­mia ja vihkiytyvät liikkeen toi­min­ta­mal­liin pienissä luku­pii­reis­sä, ja, mikäli pai­kal­liset olosuhteet sitä vaativat, so­lu­jen toiminta voidaan tar­vit­taes­sa pitää niin salai­sena, että edes sa­man kau­­pun­gin ri­vi­jä­se­net eivät vält­tä­mät­tä tun­ne toisiaan, puhumattakaan, että he tun­ti­si­vat hier­ar­kias­sa ylem­pä­nä ole­via toimijoita.

Muslimiveljeskunta Saksassa

Katso BitChutesta israelilaisdokumentin osa II, jossa kä­si­tel­lään Mus­li­mi­vel­jes­kun­nan toi­min­taa Tur­kis­sa ja Sak­sas­sa. (Yhdysvaltain ti­lan­net­ta tar­kas­tel­laan osis­sa III ja IV.)

Muslimiveljeskunnan toimintastrategia perustuu näkemykseen, jonka mukaan islami­lai­nen val­tio on mah­dol­lis­ta elvyttää vain pikku hiljaa asteittain, aivan kuten Mu­ham­­mad aikoi­naan toimi perustaessaan is­lamin Mekassa – itsel­leen viha­mieli­ses­sä ym­pä­ris­tössä, jossa hän vähälukui­sine seuraajineen oli pahasti alakynnessä ja josta hän lo­pulta pa­ke­ni sa­la­mur­han pe­los­sa. Jos Mu­ham­mad olisi jo Mekan vai­hees­sa saa­nut Allahilta il­mes­tyk­sen ja käskyn ryhtyä fyysiseen jihadiin us­kot­tomia vastaan, se olisi epäi­lemät­tä koitunut ko­ko mus­limiyhteisön tuhoksi. Tämän mallin mu­kai­sesti Mus­li­mi­veljes­kun­ta ko­ros­taa toiminnassaan voimakkaasti Mekan vaiheen mer­kitystä ja siihen liit­ty­vää da’waa eli islamiin kutsumista. Fyysiseen jihadiin ja val­lan anastamiseen on tar­koi­tus ryhtyä vasta pitkällisen valmistautumisen, varustautumisen ja pro­pa­gan­datyön jäl­keen, kun muslimit ovat tar­peek­si vahvoja eikä enää ole pelkoa siitä, että kafirit kyke­nisivät niin mer­kit­­tä­vään aseel­li­seen vastarintaan, että se voisi johtaa mus­limi­­yhtei­sön tuhoon. Vuon­na 1995 Yu­suf al-Qa­ra­dawi, veljes­kun­nan hengellinen johtaja, pohti, että Euroo­pan valloitta­mi­nen voi on­nistua ilman aseel­lista taistelua­kin, ja se itse asiassa onkin vel­jes­kun­nan ensi­si­jainen stra­tegia: ”Val­loi­­tamme Eu­roo­pan, val­loi­tamme Ame­rikan! Ei miekalla vaan da’walla.”

11

Muslimiveljeskunnan logossa lukee ulkokaarella sen motto ”Allah on pää­mää­räm­me, profeetta joh­tajamme, Koraani perustuslakimme, jihad pol­kumme ja kuolema Alla­hin asian puo­lesta korkein toi­veemme”, ja miek­kojen alla lukee: ”Varus­tau­tukaa!” Se viittaa Koraanin jakeeseen 8:60, jossa muslimeja kehotetaan valmistau­tumaan jihadiin kafireita vastaan: ”Varustau­tukaa heitä vastaan niin suurin voimin ja niin monin he­vosin kuin pystytte, jotta pelot­taisitte niillä Allahin ja itsenne vi­hol­lisia ja muita joita te ette tunne, mutta jotka Allah kyllä tun­tee.”

Muslimiveljeskunta on toiminut kasvualustana lukuisille jihadistiryhmille ja -yksi­löil­le, jotka ovat eri syistä päätyneet hylkäämään sen toi­min­ta­mal­lin, ai­na­kin osit­tain. Vaikka vel­jes­kun­nan lä­hes­tymistapa on salafistinen siinä mielessä, että se perustuu Mu­ham­ma­din itsen­sä aset­ta­­maan esikuvaan, monet ny­ky­päi­vä­nä salafisteiksi itseään kutsu­vat mus­li­mit ja mus­­li­mi­­järjestöt hal­vek­si­vat sitä, koska he katsovat väli­ai­kai­sen­kin osal­lis­tu­mi­sen kafiri-insti­tuutioiden toi­min­taan legitimisoivan nuo ins­ti­tuu­tiot ja edel­lyt­tävän jon­­kin­­asteista yh­teis­­työtä ja kompro­mis­sien tekemistä kafirei­den kans­sa. Heidän mu­kaan­­sa shari’a-laki tulisi sen sijaan saattaa suoraan voimaan siinä lo­pul­lises­sa muo­dossa, jo­ta nou­­da­tet­tiin kolmen varhaisen mus­li­mi­su­ku­pol­ven aikana, il­man komp­ro­misseja ja osal­­lis­tu­mista ka­fi­ri-insti­tuut­tien toi­mintaan. (Tätä näkemystä tu­kee Ko­raa­nin it­sen­sä sää­tä­mä ku­moa­mi­spe­ri­aate eli naskh, jo­nka mu­kaan ris­ti­rii­ta­­ta­pauk­sis­sa Koraanin myö­hem­mät, Me­din­an vai­­heen so­tai­sat ja­keet ku­moa­vat var­hai­sem­mat, Me­kan vai­heen suh­teel­lisen rau­han­omai­set jakeet.) Osa näis­tä sa­la­fis­teis­ta kat­soo mus­li­mi­veljien ta­voin, että aseel­li­ses­ta ji­ha­dista on kuitenkin syytä pi­dät­täy­tyä niin kauan, kuin mus­li­mit ovat alta­vas­taa­jan asemassa suhteessa ka­fi­rei­hin. Oman lu­kun­sa muo­dos­ta­vat ne sa­la­­fis­tit, jot­­ka ihan­noivat Me­di­nan vai­heen fyysistä, aseel­lista jihadia islamin har­joit­ta­mi­sen ylim­pänä muo­to­na ja ainoana menetelmänä anas­taa valta, panna shari’a-laki täytän­töön, perustaa isla­mi­lai­nen valtio ja palauttaa kali­faatti ja sen myötä islamin ”kun­nia”. He ko­ros­ta­vat, että Mus­li­mi­­vel­jeskunnan me­ne­tel­mät ovat riittä­mät­tömiä eikä fyy­sisen jiha­din lykkää­mi­sel­le ole pe­rus­teita, sillä nimen­omaan jihad-vel­vol­li­suu­den lai­min­lyön­­ti on hei­dän mukaansa muslimiyhteisön ongel­mien ja rap­piotilan perus­syy. Vie­lä oman jouk­­­konsa muo­dostavat ne aika ajoin esiin pon­nah­­tavat jiha­dis­ti­ryh­mät (esim. ISIS), joi­den toimintaa ohjaavat vahvasti apo­ka­lyp­ti­set pro­fetiat ja ku­vi­tel­­mat osal­lis­­tu­mi­­ses­ta lo­pun aikojen ratkai­se­viin taiste­lui­hin. Näille kai­kille lä­hes­ty­­mis­ta­voil­le löytyvät vankat pe­­rus­­teet isla­min kir­jal­li­sis­ta lähteistä.

Tavoitteidensa saavuttamiseksi Muslimiveljeskunta on läpi historiansa pyrkinyt otta­maan irti kai­ken mah­dol­lisen hyödyn eri vasemmistofasistisista liikkeistä, joiden kanssa sillä on yhteisiä tavoitteita, kuten ajattelun-, sanan- ja muiden yksi­lön­vapauksien rajoit­ta­minen, länsimaisen sivi­lisaation ro­mah­duttaminen ja juuta­lais­valtion tuhoa­minen. Kan­­sallissosialistit, kommunistit, so­sialistit, vih­reät, femi­nistit ja muut kult­tuuri­marxi­lai­sia pää­määriä ajavat tahot ovat auliisti pyy­tä­mät­täkin tarjonneet pal­ve­luksiaan Mu­sli­mi­veljeskun­nalle – eivät kui­ten­kaan välttä­mät­tä tietoisesti. Kuten Mus­li­mi­vel­jes­kun­­nan muis­­tioista vuo­delta 1991 il­me­nee, vel­jes­­kunta hyödyn­tää KGB:n työkalupakista tuttua ideo­lo­gista sub­versiota, jos­sa kohde manipuloi­daan oma-aloit­teisesti ja oma­ehtoi­sesti toi­mi­­maan itseään va­hin­­goit­tavalla tavalla.