Islam ja pedofilia

Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö – profeetan esikuva

­Mohammed, 40, ja hänen morsiamensa Ghulam, 11, hää­päi­vä­­nään Af­­ga­nistanissa. Vuoden Uni­cef-kuva 2007.

Kun pro­feetta Mu­hammad oli 50-vuotias, hän pyysi pit­käaikaiselta us­kon­to­ve­ril­­taan Abu Bak­rilta tä­män 6-vuoti­aan tyttä­ren Aishan kättä (eräiden lähteiden mukaan Aisha saattoi olla tuolloin 7-vuotias). Abu Bakr oli ensin vasta­hakoinen, mutta avio­sopimus sol­mittiin, ja kolme vuotta myöhemmin 53-vuotias Mu­ham­mad oli ensi ker­taa emätinyh­dyn­nässä tuolloin 9-vuotiaan Aishan kanssa, joka leikki vielä nukeilla, kuten muslimien luo­tet­ta­vi­na pitämät hadit­hit ker­tovat:

Ursa on ker­tonut: Pro­feetta kir­joitti (avioso­pimuk­sen) Aishan kanssa tämän ollessa 6-vuo­tias ja pani avioliiton täytäntöön tämän ollessa 9-vuotias, ja Aisha oli hä­nen kanssaan yhdeksän vuotta (ts. hä­nen kuole­maansa asti). (Buk­hari 7:62;88; ks. myös Buk­hari 7:62:64, Bukhari 7:62:65, Muslim 8:3310, Bukhari 8:3310)

Aisha on kertonut: ”Minulla oli tapana leikkiä nukeilla profeetan ollessa läsnä, ja tyttöystävilläni oli tapana leikkiä kanssani.” (Bukhari 8:73:151.)

Aisha kertoi, että Allahin lähettiläs meni hänen kanssaan naimisiin, kun hän oli seitsemän vanha, ja hänet vietiin lähettilään taloon morsiamena, kun hän oli yhdeksän, ja hänellä oli hänen nukkensa mukanaan. (Bukhari 8:3311.)

Avioliiton­solmimisikä on vaihdellut eri aikoina ja eri kulttuu­reissa, ei­kä tä­tä taus­taa vas­ten edes Mu­hammadin ja Ais­han suuri ikäero si­nänsä ole niin hät­kähdyttä­vää. Tapauk­sen ikävä puoli on se, että sunna eli profeetan esikuvallinen elämä kaik­kine sen yk­sityiskohti­neen toimii shari’an, Al­lahin ikuisen ja muuttu­mattoman lain, eräänä keskeisistä läh­teistä, kuten is­lam-tutki­ja Jaakko Hä­meen-Ant­tila (”Islamin kä­sikirja”, 2004: 37) kir­joittaa:”Pro­feetta ei eläes­sään ol­lut toi­minut yk­sinomaan senhetkisen tilanteen mu­kaan vaan pi­täen samalla silmällä myös tulevaisuutta. Profeetan elämän yksi­tyiskohdat oli tar­koitettu is­lamin yhtei­sön ikuisen jäljit­telyn kohteeksi.” Niinpä pro­feetta Mu­hammadin esikuvan mu­kaisesti mo­nissa musli­mimaissa miehet otta­vat lapsimor­siamia tänä­kin päivänä ja yleisesti ottaen sopi­vana ikänä tyttö­jen emä­tinyhdyntö­jen aloittami­selle pidetään yhdek­sää ikävuotta, kuten tohtori Ah­mad Al-Mu’bi (LBC TV, Li­banon, 19.6.2008) selventää:

Hätkähdyttä­vää sitä vastoin on se, että itse asi­assa pro­feetta Mu­hammad al­koi käyttää Aishaa seksu­aalisesti hy­väkseen tä­män ollessa vasta 6-vuo­tias! Nimit­täin, kun Aisha oli 6–9-vuotias, ts. ennen avio­lii­ton varsi­naista ”täy­­tän­töön­panoa”, Mu­ham­ma­dil­la oli ta­pa­na hinkata pe­nistään ja ejakuloida Aishan rei­sien väliin:

Suur­mufti Abu Abdul­lah Muham­mad Al-She­mary lä­het­ty ky­sy­­mys (viite­numero 1809, 3/8/1481) ja tie­teel­­li­sen tut­ki­muk­­sen ja fat­wo­jen ko­­mitean vas­­taus

Kysyjä tiedusteli seuraavaa: Nykyään on tullut yleiseksi käy­tännöksi, eri­tyisesti häi­den aikana, lasten mu­fa’kha­tha­ti­misen tapa (mu­fa’­kha­thatkir­jaimelli­sesti kään­net­tynä tar­koit­taa ”pa­ne­mista reisien väliin”, mikä tarkoittaa miehen suku­puolielimen asettamista lapsen reisien väliin). Mikä on oppinei­den mieli­pide, kun tie­detään täy­sin hyvin, että myös pro­feetta, rauha ja Allah ol­koot hänen kanssaan, harjoitti hink­kaamista Ais­han – kaikkien us­kovien äidin – reisien vä­liin? Tutkittu­aan kysy­mystä komitea antoi seuraa­van vastauk­sen: (…) Mitä tu­lee siihen, että pro­feetta, rauha ja Alla­hin rukous ol­koot hänen kanssaan, hinkkasi mor­siamensa Ais­han rei­sien väliin, niin Aisha oli 6-vuotias, eikä pro­feetta ky­en­nyt olemaan yhdynnässä hänen kans­saan hänen nuoren ikänsä joh­dosta. Sen tähden pro­feetta, rauha ja Allahin ru­kous olkoot hänen kans­saan, asetti sukupuolieli­mensä hä­nen reisiensä vä­liin ja hieroi sitä pehme­ästi, sillä Al­lahin lähet­tiläs hallitsi eli­mensä ta­valla, johon muut uskovat eivät pysty.

(Arabiankieli­nen lähde ram-tiedostona)

Islamic Q&A Online with Mufti Ebrahim Desai; fatwa, joka on annettu kysymykseen 6737

Shari’an mukaan, jos tyttö on alaikäinen (jos hän ei ole saavut­ta­nut mur­ros­ikää), hä­nen isän­sä voi an­taa hän­et avio­liit­toon. Kun tyttö saavut­taa mur­ros­iän, hä­nel­lä on oi­keus jat­kaa avio­liittoa tai pur­kaa se. Intii­mille kans­sak­äymi­sel­le vai­mon kans­sa ei ole ala­ikä­ra­jaa, vaik­ka hän olisi ala­ikäinen.

http://islam.tc/ask-imam/view.php?q=6737

Ajatolla Khomeini (Tahrirolvasyleh, fourth volume, Darol Elm, Gom, Iran, 1990):

Mies voi saada seksu­aalista mieli­­hy­vää niin­kin nuo­resta lap­­sesta kuin vau­vas­ta. Hä­nen ei kuiten­kaan pitäisi suorittaa yh­dyntää. Jos hän tekee niin ja lapsi vahin­goittuu, silloin hän on vas­tuussa tä­män elättämi­sestä koko tä­män elämän ajan. Tätä tyttöä ei kui­tenkaan tulisi laskea yh­deksi hänen neljästä py­syvästä vai­mostaan. Mies ei ole oikeutettu naimaan ty­tön sisarta. (Lä­hde: Dr. Homa Da­ra­bin ko­ti­si­vu) (…)

Reisien väliin paneminen tarkoittaa sitä, että aikuinen mies nauttii nuo­res­ta tytöstä, joka on yhä rinnasta vieroit­tami­sen iäs­sä, aset­tamal­la penik­sen­sä tä­män rei­sien vä­liin ja suu­­te­l­e­mal­la tätä. (Lähde: http://www.islamreview.com/articles/madinasuras.shtml)

Se, että on lu­val­lista naida nuori tyttö, ei mer­kitse sitä, että on lu­val­lista olla yh­dyn­nässä hä­nen kans­saan; sitä ei pi­täisi tehdä, en­nen kuin hän ky­kenee siihen. Siitä syystä pro­feetta vii­västytti avio­liittonsa täy­täntöönpa­noa Aishan ta­pa­uk­sessa. Al-Na­wawi sa­noi: Mitä tu­lee nuo­ren ty­tön hää­juh­laan aviolii­ton täy­tän­töön­panon aikana, jos avio­mies ja ty­tön hol­­hoo­ja pää­se­­vät yh­­teis­­ym­mär­­ryk­­seen jos­tain, mi­kä ei va­hin­­goi­ta nuor­ta tyt­­töä, niin se voi­­daan teh­dä. Jos he ovat eri mieltä, niin Ah­mad ja Abu ’Ubayd sano­vat, että kun tyttö on täyt­tänyt yhdek­sän, niin avio­liitto voidaan panna täytän­töön ilman hä­nen suos­tu­mus­taan, mutta se ei päde nuorem­pien ta­pauk­sessa. Maa­lik, al-Shaafa’ ja Abu Hanee­fah puoles­taan sa­no­vat: avio­liitto voi­daan panna täytän­töön, kun tyttö ky­kenee yh­dyn­tään, mikä vaih­telee ty­töstä toi­seen, joten mi­tään ikärajaa ei voida asettaa. Tämä on oi­kea näkemys. Aishaa kos­kevassa ha­dit­hissa ei aseteta mi­tään ikära­jaa; yh­dyn­tää ei kiel­le­tä sel­­lai­­sen ty­tön ta­pa­uk­ses­sa, jo­ka ky­ke­­nee sii­hen en­nen yh­dek­sää ikä­­vuot­ta… (Sharh Mus­lim, 9/206 – Islam Q&A:22442)

Ei ole ole­massa tutki­mustietoa siitä, kuinka yleinen tämä Allahin pyhittämä reisien väliin hinkkaamisen käytäntö (engl.”thighing”) on länsi­maiden mus­­li­mi­yh­tei­­söis­sä. Sitä paitsi tällai­sen tutkimus­tie­don saa­minen voi olla han­ka­laa, sillä is­lamin laki määrää mus­limit valehte­lemaan (ta­qiyya) ja ker­tomaan puo­­li­to­tuuk­sia (kitman) vää­räuskoisille, jos se ajaa is­lamin pää­määrää ja suojelee mus­limien etuja. Joka tapauk­sessa tämä mus­li­mi­kult­tuurin pi­kantti eri­tyis­piir­re on he­rät­tä­nyt jon­kin ver­­ran kes­kus­telua ja arvostelua ara­bi­mediassa:

Vääräuskoisuudesta syy­tetty nais­asia-akti­vis­ti Gha­da Jam­shir kri­ti­soi tyt­­vau­vo­jen ja -las­ten sek­suaali­sen hy­väksi­käy­tön insti­tuu­tio­ta (1:54–2:45, Al-Ara­bi­ya TV, Du­bai/Sau­di-Ara­bia, 21.12.2005).

Sitä vastoin Suomessa, jossa ”monikultturisuus on rikkaus ja voimavara”, kaik­kien mus­li­mien ikuisena esi­ku­va­na toi­mi­­van pro­feet­ta Mu­ham­­ma­din har­­joit­ta­maa lap­sen sek­suaa­lis­ta hy­väksi­käyt­töä ei saisi arvostella. Sil­le löy­tyy jopa ha­na­koita puo­lesta­pu­hu­jia ai­na apu­­lais­­val­ta­kun­­nan­­syyt­täjä Jorma Kalsketta myöten, jol­le ”profeetta ja instituutiot ovat pyhiä”. Mistäköhän syystä?

Syy­rialais-yhdysvalta­lainen psy­kologi Wafa Sul­tan kriti­soi ankarasti pro­feetta Muhamma­dia ja nais­ten asemaa is­lamissa, mm. tyttö­lasten pak­koa­violiit­toja ja sek­suaalista hy­väksi­käyttöä, nais­ten hak­kaa­mista ja pi­tämistä van­keina ja seksior­jina (Al-Hayat TV, Kypros, 4.12.2008). Juuri tä­män­kaltai­set is­lamiin ja Mu­ham­ma­diin kriitti­sesti suh­tau­tuvat pu­­heen­vuo­rot moni­­kult­tu­­ristit ha­lua­vat kiel­tää, sillä nais­ten oi­keudet ja vapau­det ovat asia, josta moni­­kult­tu­ristit ovat kaik­kein vähi­ten kiinnos­tu­neita to­­teut­taes­saan pro-islamis­tista, länsimaista kulttuuria hal­veksivaa agen­daansa.

Monikulttu­ristien ih­misarvoas­teikon poh­jalla ovat mus­limi­maahan­muut­taja­nai­set, joi­den kärsi­myk­sistä ei pii­tata ja joita hal­veksitaan, jos he ha­luavat hy­lätä is­lamin elääk­seen länsimaisen vapaan elä­män­tyylin mu­kaisesti. Niinpä mo­nikult­turis­missa kun­niamurhia ja -vä­kival­taa pide­tään oi­keu­tettuina kult­tuurire­lativistisina ran­gais­tus­­käy­tän­­töi­nä tuol­laisille naisille, joi­den käyt­täytyminen ei vas­taa mo­ni­kult­tu­­ris­min ideo­lo­giaa.

Egyptiläissyntyinen Nonie Darwish ker­too sha­ri’as­ta: ”Voit nai­da vaik­ka yk­si­vuo­tiaan ty­tön ja – hä­peäl­lis­tä sa­noa – ol­la jon­kin­lais­sa sek­su­aali­ses­sa suh­tees­sa tuon tytön kanss­a, kun­nes tä­mä täyt­tää yh­dek­sän ja avio­lii­ton voi pan­na täy­tän­töön.” (5:30–6:02)

Tutustu profeetta Muhammadin ”esikuvalliseen” sunnaan

Mainokset

Maahanmuuton myytit

Maahanmuuttajat monikultturismissa

Maahan­muut­toon liittyy mo­nia vahin­gollisia myyt­tejä. Yksi kes­keisim­mistä on se moni­kulttu­rismin vaa­lima myytti, jonka mu­kaan maa­hanmuutta­jien välillä ei ole eroja. Tämä näke­mys ei aino­astaan ig­noroi maa­han­muutta­jien kulttuurista kirjoa, vaan myös yli­pää­tään mitätöi hei­dän kult­tuuritaus­tansa teki­jänä, jolla olisi mer­kitystä maa­han­muuttajille it­sel­­leen ja heidän käyt­täyty­misel­leen.

Maahanmuut­ta­jien kulttuu­ri­taus­tojen tar­kempaa erittelyä kartetaan, sillä se voisi pal­jastaa kiusalli­sia to­siasioita, jotka ovat ris­ti­riidassa sen moni­kulttu­rismin lähtökohdan kans­sa, jonka mukaan kaikki, mikä on ei-län­si­maalaista, juu­talaisvas­taista, ”mus­taa” kult­tuu­ria, edustaa hyvää ja kaikki, mikä on länsi­maa­laista, ei-juu­ta­lais­vas­­tais­ta, ”val­koista” kult­tuuria, edustaa pa­haa. Jos tällai­sia ideologian vastaisia tosi­asi­oita paljas­tuu, moni­kult­tu­ristit pyr­kivät poliitti­sen kor­rek­tiu­den ni­­mis­sä vaikenemaan niistä ja tu­kah­dut­tamaan niitä kos­ke­van kes­kus­te­lun leimaa­mal­la fak­to­jen esiin­­tuo­jat ra­sis­teik­si tai kse­no­fo­beik­si. Mo­ni­kult­tu­ris­­missa maa­hanmuut­ta­jiin suhtau­dutaan rodul­listettuina, uh­riu­tet­tui­na ja syyntakeet­to­miksi infan­tili­soituina hol­hok­­keina, kulttuuri­sesti ho­mo­gee­ni­sena biomas­sana, joka soveltuu lä­hin­nä rasistien pyl­ly­jen pyyh­kimi­seen ja lyö­mä­aseek­­si, jolla maa­­han­muut­to­po­li­­tiik­kaan kriit­ti­sesti suh­tau­tu­ville kansa­lais­ak­ti­vis­teille  opetetaan su­vait­­sevai­­suutta.

On kuitenkin ilmeistä, että todellisuudessa maahanmuuttajat eivät ole pelkkiä ”ka­tu­ku­vaa ja kult­tuu­ria ri­kas­tut­ta­via vä­ri­läis­kiä”, jollaisiksi heidät alennetaan mo­ni­kult­tu­ris­tien ra­sis­ti­sia en­nak­koa­sen­teita huo­ku­vis­sa puheissa, vaan maa­han­muut­ta­jien välillä on ero­ja ja heidän kulttuuritaustallaan on suu­ri merki­tys heil­le it­sel­leen ja hei­dän käyt­täy­ty­miselleen, ku­ten Mal­mön ko­ke­muk­set osoit­ta­vat:

Haastatel­tu­aan Sønder­bron nuorisovankilaan jou­tuneita nuo­ria rö­tösepäil­tyjä, joista 70 % on muslimi­taus­tai­sia, mikä vas­taa suurin piirtein tä­män ryh­män osuutta kai­kista nuo­ri­so­ri­kok­sista Köö­pen­hami­nassa, tanska­lai­nen psy­ko­logi Ni­co­lai Sen­nels on tullut sii­hen tu­lok­seen, että kult­tuu­rilla on mer­ki­tystä: ”Kun kes­kus­telee musli­mi­taus­tais­ten nuor­­ten kanssa, sil­miin­pistä­vää on se, että heillä on vai­ke­uksia ym­mär­tää ja kun­nioit­taa tans­kalaista yh­teiskun­taa ja Kööpen­hami­nan kaupungin so­velta­maa peh­meää koulutus­käy­tän­töä.” Sen­nel­sin mu­kaan sosi­aali­työssä on lii­kaa kes­ki­tytty yksilön uh­riutta­miseen sen si­jaan, että kiin­nitet­täi­siin huo­miota kult­tuuri­siin on­gel­miin. ”Val­ta­osa tuntee vä­hän Koraa­nia, ei­vätkä he elä is­lamin käs­ky­jen mu­kai­sesti. Sa­maan ai­kaan kui­ten­kin he ovat omaksu­neet jou­kon asen­teita isla­mista”, sanoo psy­kologi, joka on kir­joitta­nut ko­ke­muksis­taan kir­jan ”Blandt kri­mi­nelle mus­limer: En psy­kologs er­faringer fra Køben­havns Kommune”. (Lähde: Kristeligt Dag­blad 18.2.2009; lue myös Sen­nel­sin haas­tat­te­lu “Integration of Muslims in Western Societies is not possible” EuropeNewsissä 31.3.2009). Alla on kään­nös Jyllands-Pos­tenissa 3.3.2009 jul­kais­tusta Sen­nelsin ar­tik­ke­lista ”Maa­hanmuu­ton vahin­golliset myytit”

Maahanmuuton vahingolliset myytit

Nicolai Sen­nels, laillis­tettu psyko­logi, Kööpen­hamina

Maahan­muuttoon liittyvät monet myytit toimi­vat vakavana esteenä sosi­aali­työlle. Maahan­muuton on­gelmat voivat joh­taa hyvin­­vointiyhteis­kuntamme tuhoon. Osa­rat­kai­suna on saada lisää tietämystä; hyvä sosi­aali­työ on riippu­vaista riittä­västä tiedosta, kirjoittaa Ni­colai Sennels.

Psykologin työssäni Köö­pen­haminan kaupun­gissa mi­nulla on ollut hoi­detta­vana yli 150 muslimi­taus­taista maahan­muuttajaa, pa­kolaista tai heidän jälke­läis­tään. Tässä on yleiskat­saus maa­han­muut­toon liit­ty­vistä ongel­mista sellai­sina, miltä ne näyttävät, kun – maa­han­muutta­jista puhumi­seen sijaan – kes­kus­tellaan maahan­muut­tajien it­sensä kanssa.

Samaan ai­kaan kun maahan­muuttajien ri­kollisuu­den, mus­limien rin­nakkaisyh­teis­kuntien ja islamilai­sen ekstre­mismin ne­gatiiviset yhteiskun­nalli­set vai­­ku­tuk­set jatku­vasti li­säänty­vät, kuntien toi­mintastra­tegiat tällä alueella ovat yhä ju­mittuneet jouk­koon myyttejä, jotka kos­kevat maa­han­muutta­jien rikolli­suutta, ää­rimieli­syyttä ja so­siaalista pa­nosta.

Ensim­mäi­nen myytti on se, että maa­han­muutta­jien välillä ei ole eroja. Mutta tieten­kin on eroja: Eri kulttuu­reista tule­vat ihmiset tarvit­sevat erilaista tu­kea kohda­tessaan vai­ke­uksia. On val­tava ero siinä, millaista apua esim. japani­lai­nen, somali tai amerik­ka­lainen tarvit­see, jos hä­nellä on on­gel­mia tai hän luo niitä. Mei­dän on tarpeen olla kulttuuri­sesti sensi­tiivi­siä maahan­muuttajien mukanaan tuomia kult­tuurisia eroja koh­taan.

Kokemuk­seni tera­piatyöstä musli­minuor­ten parissa osoittaa, että heidän on ää­rim­mäi­sen vai­kea ym­märtää tans­kalaista kas­vatus‑ ja hoi­tope­rinnettä. Tanskalais­nuoret on pal­jon sel­keäm­min kasvatettu siihen, että asioista pu­hu­taan suo­raan ja käymällä läpi nuoren henki­lö­kohtaisia tuntemuk­sia niistä. Musli­mit puolestaan ovat kasva­neet kult­tuurissa, jossa on sel­keät ul­koiset auk­toritee­tit (ennen kaik­kea isät, pe­rin­teet ja is­lam) ja jossa pa­laute on rankkaa ja vä­litöntä, jos perheen odo­tukset ei­vät to­teudu. Hei­dät on kas­vatettu tiu­koissa raa­meissa, eikä tans­kalainen pedago­giapuhe he­rätä heissä vastakaikua.

Toinen myytti on se, että maa­han­muutta­jien rikolli­suu­den syynä ovat sosi­aali­set on­gel­mat ja että maa­hanmuutta­jien kult­tuu­ritaus­talla ei ole siihen vai­­ku­­tus­ta. Täs­säkään tapauk­sessa ennak­ko­luulo ei vastaa to­delli­suutta: satojen muslimi­maa­han­muuttajien psykolo­gisten haastatte­luiden pe­rusteella voi tehdä sen joh­to­pää­telmän, että musli­mi­kulttuuri pitää ag­gressiivi­suutta mitä suurim­missa mää­rin hy­väk­syttä­vänä.

Siinä missä tanskalai­sessa kult­tuurissa hallitsema­tonta rai­vonil­maisua pi­detään no­peimpana ta­pana me­nettää kas­vonsa, muslimi­kult­tuurissa asia on päinvas­toin. Kos­ton­halua pidetään muslimi­kult­tuurissa voi­man il­mai­suna, ja viha on muslimien kes­kuu­dessa sosi­aalisesti selvästi hy­väksytym­pää. Ag­gressiivista käyttäyty­mistä pide­tään sosi­aalisena työ­kaluna, jolla han­kitaan kun­nioitusta ja statusta.

Palestiina­lais­ten dramaatti­set ja tuhoi­sat tavat osoittaa turhautu­mis­taan Gazan tilan­teen joh­dosta, imaa­mien ”pyhään sotaan” yl­lyt­tävät pu­heet, per­heteloituk­set (nk. kun­niamur­hat) ja vä­kivaltaiset mielen­osoituk­set Muham­mad-pilaku­vien johdosta ovat kaikki esimerk­kejä siitä, kuinka ag­gressiivista käyttäyty­mistä pide­tään sosi­aali­sesti hy­väksyttä­vänä ilmai­sukei­nona muslimi­kulttuurissa.

Se, että mus­limi­maahan­muuttajat ja heidän jälke­läi­sensä suo­rittavat kaksi-kolme ker­taa enem­män vä­ki­valtarikok­sia kuin et­nisesti tans­ka­lai­set johtuu osittain tästä. Jo­ten, kyllä: maa­hanmuutta­jien kult­tuurilla on tärkeä rooli maahan­muut­tajien rikolli­suu­dessa.

Kolmas myytti on se, että us­kon­nolli­nen ää­­ri­­mie­li­syys ra­joit­tuu pie­­niin pii­­­rei­­hin. Tämä on paha vää­rinkäsitys. Lähes joka ainoa mus­limi, joka on ollut te­rapias­sani, on ottanut us­konnolli­sen perin­teensä var­sin vaka­vasti. Vaikka useimmat ei­vät nou­data Koraa­nin sa­naa, heidän muslimi-iden­titeet­tinsä on ää­rim­mäisen vahva. Mu­hammad-pila­piirrok­set, pyrki­mykset is­tuttaa demo­kratia is­la­mi­lai­­seen maa­ilmaan ja vallanpi­tä­jien taholta tuleva paine integ­roida muslimit tans­ka­lai­seen yh­teiskuntaan ovat luo­neet voi­makkaan kaunan län­si­maisia ar­voja koh­taan.

Erityisesti nuoret juu­ret­tomat musli­mit tuntevat vetoa ääri­pii­reihin, koska heille tar­jotaan tun­netta siitä, että he ovat tärkeitä ja että heidän elä­mällään ja kuole­mallaan on tarkoitus, jolle mi­kään ”sosi­aalinen projekti” ei vedä ver­taa. Lisäksi uskon­nolli­suus toi­mii sta­tuk­sen lähteenä mus­limipii­reissä: mitä uskon­nolli­sempi on, sitä kor­ke­ampi on status. Har­ras uskon­nolli­suus ja kyky lan­seerata sa­laliittoteo­rioita län­nen syylli­syydestä mus­limien koti­maiden surkei­siin oloihin muodosta­vat te­­hok­­kaan so­si­aalisen tun­nustuksen lähteen yh­teis­kunnan musli­miosissa.

Saksassa vain n. 12 % mus­li­meista pi­tää itseään ”sak­salai­sina”, ja täydet 6 % on luo­ki­teltavissa ”äärimmäi­sen radi­kaaleiksi” – sellai­siksi, jotka ovat ”hyvin val­miita hy­väk­sy­mään us­konnollisen ja poliitti­sen vä­ki­vallan”. Lu­kuna 6 % ei ehkä kuulosta suu­relta, mutta jos otetaan huomioon, että Tans­kassa lie­nee 220 000 muslimia, mikä on koh­tuulli­sen tarkka arvio, se tarkoittaa n. 13 600 ääri­mielistä mus­limia.

Neljäs myytti on se, että kulttuu­ri­silla ja us­konnolli­silla teki­jöillä ei ole merki­tystä maa­han­muutta­jien usein heik­koon so­siaaliseen ja talou­delliseen tilantee­seen. Ylei­sen teo­rian mu­kaan maahan­muut­tajien köyhyys johtuu syistä, joi­hin he ei­vät voi itse vai­kuttaa, ja tämä köy­hyys toimii käyttäyty­mis­häiriöi­den syynä.

Korrelaatio köyhyyden ja sosiaa­listen on­gelmien vä­lillä on todel­linen, mutta asiat ei­vät ole läheskään niin musta­valkoisia kuin esimer­kiksi Kööpen­haminan sosi­aali­sista asi­oista vas­taava por­mestari Mikkel War­ming (ääriva­semmis­tolai­nen Enheds­lis­ten‑ puo­lue) väittää. Sillä: mikä tulee en­sin, kana vai muna? Johtu­vatko sosiaali­set ongel­mat köyhyy­destä vai köyhyys sosiaali­sista on­gelmista?

Kuten Jyl­lands-Pos­ten 19.12.2008 raportoi, kun tarkas­tellaan, mistä maista ri­kolli­suu­teen syyl­listyneet maahan­muut­tajat ja heidän jälkeläi­sensä ovat kotoisin, osoit­tautuu, että 8 kär­kisi­jaa on musli­mi­maiden hallussa, sen jälkeen kun ikä- ja sosiaa­lis­ten tekijöi­den vai­ku­tus on huomioitu laskuissa. Tä­mänkal­taiset luvut saattavat War­­min­gin ja hänen vertai­sensa häpe­ään.

Mutta mikä nimen­omaan is­lamilai­sessa kult­tuurissa on sellaista, että se saa tämän­taus­taiset ihmi­set pär­jää­mään ta­loudelli­sesti niin huonosti? Satojen mus­limi­perheiden elämää kä­sit­televien psy­kolo­gisten haastatte­lujen jäl­keen on sel­vää, että pää­syynä köy­hyyteen näissä pii­reissä on se, että niissä ei anneta koulu­tuk­selle tar­peeksi pai­no­arvoa.

Maahan­muut­taja­vanhem­mat voisivat tu­kea lapsi­aan perus­koulussa ja sen jälkei­sissä opin­noissa ny­kyistä pal­jon aktiivi­semmin. Lisäksi oma ja kolle­goideni ko­kemus on, että musli­mi­maa­hanmuut­tajien lap­silta puut­tuu ym­mär­rystä tans­kalaisesta pe­dagogii­kasta koulu- ja muissa opin­noissa, mikä muo­dostaa va­kavan es­teen heidän jatkoural­leen. On­neton lop­putulos on, että 64 % ara­bitaus­taisista lap­sista ei osaa lukea ja kir­joittaa riittä­vän hyvin (9-vuotisen) pe­ruskou­lun jäl­keen ja että kol­mannes heistä ei kos­kaan saa mi­tään toisen as­teen koulu­tusta. Tans­kan kaltai­sessa tieto­yhteis­kun­nassa, jossa koulutus on edellytyk­senä tyy­dyttä­välle toimeen­tu­lolle, per­heen talo­usti­lanne tiukke­nee, ellei kou­lutusta oteta vaka­vasti. Se, että jopa yksi nel­jästä 20-29-vuoti­aasta mus­limimaa­hanmuutta­jien jälkeläi­sestä sai ri­kostuo­mion yh­tenä ai­noana vuonna 2008, ei ole omiaan pa­rantamaan työl­listy­mistä.  Jos luo sosiaa­lisia on­gelmia ja kieltäytyy sopeutu­masta yh­teiskunnan sosi­aalisiin vaatimuk­siin, tulee köyhäksi. Ei päin­vastoin.

Monet maa­han­muuttoon liittyvät myytit muodosta­vat vaka­van es­teen sosiaali­työlle tällä sektorilla. Kun Sønderbron nuorisovankilassa Köö­pen­hami­nassa 70 % asiakkaista on muslimi­taustaisia ja LO (Tans­kan työvä­en­jär­jestö) varoittaa ghettojen li­säänty­mi­sestä ja Kansallis­pankki ar­vioi, että länsimai­den ulko­puo­lelta tulevat maa­han­muut­tajat maksavat Tanskan yh­teiskun­nalle 23 mil­jardia kruunua (4 miljardia dol­laria) vuo­dessa, niin ei ole liioiteltua kutsua integ­roi­tu­mison­gel­mia sosiaali­sen yhteiskun­tamme alla lymyi­le­väksi aika­pommiksi. Osarat­kai­suna on hankkia li­sää tietoa kentältä; hyvä sosi­aalinen työ riippuu riittä­vän infor­maa­tion saami­sesta. Tar­vit­semme käy­tännön tutki­muksia eri maa­hanmuut­taja­ryh­mien asen­teista ää­rimielisyy­teen, de­mokratiaan ja integroitu­miseen, kou­lutuk­seen ja osal­lis­tumi­seen työ­mark­ki­noille. Vali­tettavasti oma koke­mukseni satojen haas­­tatte­lujen pe­rusteella on, että meillä on suuri joukko maahan­muut­tajia, jotka ei­vät halua integ­roi­tua ja jotka ovat de­mo­kraattisten ja huma­nistis­ten arvojen vankku­matto­mia vas­tusta­jia.

Kiistely epä­onnistu­neen integ­raation syistä on jo käynnissä. Sekä väit­teet siitä, että val­tio ei anna riittävästi va­roja ko­toutta­mi­seen ja että kunnallista­solla rahoja ei käy­tetä oikein, ovat – pelkkiä väit­teitä. Työs­ken­neltyäni vuosia Tans­kan suurim­massa julki­sessa so­siaali­jär­jestössä olen lu­jasti vakuuttu­nut jälkim­mäisestä: nimen­omaan pai­kallispo­lii­tikot ovat vastuussa käytännön in­tegraa­tiotoi­mien toteutta­mi­sesta ym­päri maata.

Monissa kun­nissa on me­ne­telty siten, että on tar­jottu tukea ja uusia mah­dolli­suuk­sia, samaan ai­kaan kun ainoastaan po­liisi ja oikeus­jär­jestelmä ovat olleet asettamassa ra­joja ja näyt­tä­mässä, mitä huonosta käyttäytymi­sestä seu­raa. Tätä työn­jakoa voisi säätää tarkoituk­sen­mukai­sem­maksi.

Ongelmaa koskevan avoimuu­tensa joh­dosta Sennels, joka on ke­hit­tä­nyt me­­ne­­tel­­mää, jolla nuoria kannustetaan ottamaan vastuu omis­ta teois­taan, jou­tui jät­tä­­mään työnsä psy­­kolo­gina Köö­pen­haminan kau­pun­gin yl­lä­­pi­tä­mäs­sä Søn­der­bron nuorisovankilassa.

Lähteet