Rasismi islamissa

­­­”Rasismi” islamin lähtökohtana

Ra­sismi tarkoi­ttaa rotuun perustuvaa syr­jintää (lue: Israelin–Palestiinan konflikti ja ks. esim. Why Muslims Must Hate Jews, Blaming the Jews; lue: Andrew G. Bostom: The First and Last Enemy: Jew-Hatred in Islam, ja suo­si­tel­ta­vaa ja selkeintä olisi käyttää rasismi-termiä vain tässä merkityksessä:

Allahin lähettiläs sanoi: “Jos saatte jonkun juutalaisten miehistä kiinni, surmatkaa hänet.” Silloin Muhayyisa ibn Mas’ud hyökkäsi Ibn Su­nainan kimppuun ja tappoi hänet. (Ibn Hisham: Profeetta Mu­ham­­ma­­din elämäkerta, s. 253)

Allah ke­rää juu­talaiset kaikkialta yhteen paikkaan, Israeliin, jossa hei­dät on helppo tappaa, vakuuttaa Al Shariqa -yliopiston professori Mustafa Muslim: ”Jos juu­ta­laiset olisi­vat levit­täyty­neet sinne tänne ym­päri maa­ilmaa, kuinka voisimme löytää hei­dät taistel­laksemme heitä vas­taan?” (Al-Majd TV, Saudi-Ara­bia/UAE, 19.6.2005)

Nykyään kuitenkin ra­sismi-sanaa käytetään usein viittaamaan ylipäätään syrjintään ja dis­kriminointiin, joka voi perustua esimerkiksi kieleen, kansallisuuteen, us­kontoon, ikään tai mihin tahansa muuhun seikkaan. Ku­ten artikkelissa Allahin kosto osoitetaan, arabi-imperialis­tinen uskonnol­lis-ideologinen ”rasismi” – tässä mielessä – on is­lamin koko läh­tökohta ja johto­ajatus (ks. Islam Q&A:13759).

Muslimin tulisi tun­tea sydämessään, että hän vihaa kuf­fareja (vää­räuskoi­sia) ja sitä, miltä nämä näyttävät ja miten nämä käyt­täytyvät. Tämä viha motivoi häntä vält­tämään sitä, että hän muistuttaisi vaatetukseltaan tai muulla tavoin lain­kaan heitä. Ettekö näe, että henkilö joka halvek­sii tiettyä kansaa tai heimoa tai tietyn­maa­laisia ihmisiä, vihaa pu­keutumista heidän tavallaan, erityisesti jos he ovat köyhiä? (Islam Q&A:2322)

Uskontomme määrää meidät karkottamaan heidät Arabian nie­mi­maal­ta sallimatta heidän jäädä sinne, koska Ara­bian niemimaa on Ilmestyksen maa, eikä ole luvallista, että epä­puh­taiden kafi­reiden läsnä­olo saas­tuttaa sitä. Alla­hin lähettiläs sanoi: “Karkottaa mushrikit (monijumalaiset, pakanat) Arabian niemimaalta.” (Islam Q&A:13759, ks. myös Sahih Bukhari 4:52:288 ja Sahih Muslim 19:4366)

al-fazwan

Islamin lain profes­sori tri Abd Al-Aziz Fawzan Al-Fawzan mukaan se, joka ei vi­haa us­kot­tomia ja heidän vää­räus­koi­suut­taan, ei ole mus­limi, ja hän ko­rostaa, että vihan­lietsomi­nen uskot­tomia koh­taan ei ole rasis­mia: ”Tämä ei ole ra­sis­mia. Emme vi­haa poly­teistejä heidän vä­rinsä, su­kupuo­lensa, ve­rensä tai kansal­lisuutensa takia. (–) Jos hen­kilö on epäus­koi­nen, vaikka hän olisi äitini tai isäni, poi­kani tai tyttäreni, minun on vihattava häntä, hä­nen har­ha­­op­pi­suut­­taan ja sitä, että hän uh­maa Al­lahia ja Hänen pro­­feet­­taan­sa.” (Al-Majd TV, UAE, 16.12.2005, MemriTV)

Rasismi moni­kultturismin lyömä­aseena

Mo­nikultturistisessa diskurssissa ra­sismi-sanaa käy­tetään leimaa­maan kaikkia pahoiksi tai vää­riksi koettuja (oletettuja) nä­kemyksiä ja käytäntöjä, joihin – ulkonäön, kan­sal­li­suu­den, uskonnon tai kulttuurin – perusteella ”län­simaalaisiksi” leimatut ihmiset katsotaan syylli­siksi. Lähtökoh­tana on siis isla­min vaalima ja pro­pagoima en­nak­ko­luulo, jonka mukaan ”länsimaalai­nen”, ts. ”uskoton”, on aina syylli­nen, ja hän an­saitsee Alla­hin ran­gais­tuksen, koska hän kapinoi Allahin tahtoa vastaan. Mo­ni­kult­tu­ris­­tit käyttävät näin ollen rasisti-leimaa aivan samoin kuin muslimit käyttävät ”kiit­tä­mät­tö­mis­tä us­kot­to­mista” ara­bian­kie­lis­tä hauk­­ku­­ma­­sa­­naa kafir (mo­nikossa kuffar), joka sä­vyl­tään vas­taa rasis­tisena pi­det­tyä sa­naa ”nek­ru”.

Perinteisestä näkökul­masta katsot­tuna tämä sheikki Ib­rahim Mu­deirisin per­jantaisaarna on juutalais­vastaisuu­dessaan ra­sisti­nen. Mo­ni­kulttu­ris­tit puolestaan kutsuvat täl­laisten vide­oiden julkai­semista is­laminvas­tai­seksi kiih­koiluksi ja vihanlietso­miseksi muslimeja kohtaan – kommentoi­matta itse videon sisäl­töä, koska kaikkinainen islamin ar­vostelu on ”ra­sis­mia”.

Rasisti-stereoty­piaansa nojautu­vat mo­nikulttu­ris­tit joutuvat han­ka­­luuk­siin diskri­­mi­noi­des­saan, kuka on rasisti ja kuka rasis­min uhri, sil­loin, kun kon­fliktin kum­pi­kaan osapuoli ei ulkonäkö­kritee­rien pe­rusteella ole selvästi län­si­maa­lai­nen. Täl­­löin rasis­teiksi leimataan ne, jotka arvo­maa­ilmaltaan muistutta­vat eni­ten län­si­maa­lai­­sia, ku­ten musli­mien ter­rori-is­kujen uhrit Kaakkois-Aasi­assa. Perus­lähtö­kohta mo­ni­kult­tu­ris­­mis­sa on se, että ulko­näön, us­konnon tai kult­tuurin pe­rusteella ”län­simaalaisiksi” luo­ki­tel­lut ovat aina rasisteja, muukalaisviha­mielisiä, kiih­koi­lijoita ja vi­han­lietsojia myös silloin, kun he ovat vähemmis­tö­asemassa, kun taas länsi­maissa olevat ei-länsi­maalai­set ja vä­hem­mistöryh­mien edustajat, syyl­listyivätpä he min­­kä­lai­seen syrjintään tai viharikok­siin hyvänsä, eivät koskaan ole rasisteja, vaan ainoas­taan rasis­min uhreja (ks. Delawaren yliopiston määritelmä rasistista).

Ku­ten on ilmeistä, monikultturismi itsessään on edellä kuvatun islamilai­sen rasismin kult­tuurinen rin­nak­kaisilmiö – ja kuin taivaan lahja globaalia jihadia käyville mus­li­meil­le. Siinä missä muslimit halveksivat ja alistavat toisia, mo­ni­kult­tu­ris­tit syrjivät ja syyllistävät omaa yhteisöään, mikä palvelee käsi­tystä muslimien ylem­­myy­des­­tä suhtees­sa muihin ih­mi­siin (Koraani 3:110) ja vai­­keut­­taa mer­kit­tävästi län­si­mai­sen arvo­maail­man – maal­lisen yh­teis­kunta­järjes­­tyk­sen, sanan-, us­kon­non- ja yk­si­­lön­­va­­pau­­den, nais­ten ja vä­hem­mistö­jen oikeuk­sien – suoje­le­mista shari’aaa vas­taan.

monikulttuurinen.jpg

Hadith Sahih Muslim 19:4294 pitää sisällään profeet­ta Mu­ham­ma­­din an­ta­mat seik­ka­pe­räi­set oh­jeet sii­tä, kuin­ka us­kot­to­mat tulee alistaa tarjoa­­mal­la heille armeli­aasti kolme vaihtoehtoa.

Allahin lähettiläs jatkoi: “Voi sinua, Abu Sufyan, eikö sinun olisi jo aika tietää, että minä ollen Al­lahin lähet­tiläs!” Abu Sufyan vastasi: “Kautta isäni ja äitini, kuinka lempeä, jalo ja ystävällinen sinä oletkaan! Mitä tähän tulee, on sielussani vieläkin epäilyä!” Al-Abbas huudahti hänelle: “Voi sinua, käänny islamiin, ennen kuin kaulasi katkaistaan, ja todista, ettei ole muuta jumalaa kuin Allah ja että Muhammad on Hänen lähettiläänsä!” Abu Sufyan lausui toden uskontunnustuksen ja kääntyi islamiin. (Ibn Hisham: Profeetta Mu­ham­ma­din elämäkerta, s. 385)

Monikultturismi on ulko­näkö-, etno-, uskonto- ja kulttuuriposi­tiivista syrjintää edus­tava ”rasis­min” muoto, jonka teh­tä­vä­nä on ro­­tu­­tietoi­­suutta yl­­pitä­mällä rasismi­soida, ksenofobi­soida ja ekstre­­misoida – ennen kaikkea – islamia kohtaan osoi­tettu kri­tiikki. Moni­kultturis­tien vaa­timus islamin kritiikin tukah­­dut­­tamista on peräisin itse pro­feet­ta Muham­madilta, jolla oli tapana murhauttaa häntä arvostel­leita vastustaji­aan:

Jabir bin ‘Abdullah on kertonut: Pro­feetta sa­noi: ”Kuka on valmis tappa­maan Ka’b bin al-Ashrafin, joka on to­della lou­kannut Al­lahia ja Hänen lä­hettilästään?” Mu­hammad bin Mas­lama sa­noi: ”Oi, Allahin lä­hettiläs! Ha­luatko minun tappavan hänet?” Hän vas­tasi myön­tävästi. Niinpä Mu­hammad bin Mas­lama lähti tap­pa­maan häntä (Ka’bia) ja sanoi: ”Tämä henkilö (ts. pro­feetta) rasittaa meitä ja pyytää meiltä almuveroa.” Ka’b vastasi: ”Alla­hin kautta, saatte siitä mie­hestä vielä tar­peeksenne.” Mu­hammad [bin Mas­lama] sa­noi hä­nelle: ”Olemme seuranneet häntä, jo­ten meidän ei tee mieli lähteä hänen luo­taan, en­nen kuin näemme, kuinka hänen käy.” Mu­ham­mad bin Mas­lama jut­teli hänen kanssaan tällä tavoin, kunnes sai ti­laisuuden tap­paa hänet. (Sahih Bukhari 4:52:270)

Kun Allahin lähetti­läs palasi Medinaan Ta’ifin piirityksen jälkeen, Bujair ibn Zuhair kirjoitti kir­jeen veljelleen Ka’bille (ibn Zu­hairille) ja kertoi, kuinka Allahin lä­hettiläs Me­kassa surmauttanut häntä kiu­sanneita ja ru­noil­laan pilkanneita ihmisiä. Hän kertoi myös, että loput Quraishin runoili­joista, kuten Ibn az-Ziba’ra ja Hubaira ibn Abi Wahb, olivat paenneet eri puolille maata. (Ibn Hisham: Profeetta Mu­ham­ma­din elämäkerta, s. 416)

Mo­nikultturistisen ennakkoluulon mukaan moni­kultturisti on aina ”län­si­maa­lai­nen”, eikä hän voi siis itse olla koskaan rasismin uhri. Rasismisoimalla islamin kritiikin mo­ni­kult­tu­ris­tit pitävät yllä virheellistä ste­­reo­ty­piaa islamin ro­tu­si­don­nai­suu­desta, sa­malla kun he kat­sovat it­se edustavansa ”ro­tu­hierar­kian” ylintä kastia toimiessaan vas­tuun­tun­toi­si­na tie­dos­ta­vi­na hol­hoojina, jotka yhtäältä opettavat rasisteja suvait­sevai­suu­teen ja toi­saal­ta kohtelevat muslimeja alen­tavasti säälit­tä­vi­nä lap­si­na, jotka kyllä oppivat vielä käyttäytymään, kunhan vain heille anne­taan siihen mah­dollisuus. Moni­kult­tu­ris­tien ”ro­dullinen” ylem­myydentunto lakkaa kuitenkin vii­meis­tään siinä vai­hees­sa, kun he itse joutuvat rasismin uhreiksi, ja olisikin hyö­­dyl­lis­tä, jos nä­mä hen­ki­löt tu­tustuivat moni­kultturismin ar­kitodellisuuteen lännen muslimi­ghetoissa. Silmiä avaavaa voisi olla myös pereh­­tyä us­­kon­­nol­lis­ten ja mui­den vä­­hem­mis­tö­jen koh­te­luun muslimi­maissa.

Raportti Mal­mön kriittisestä tilanteesta (Fox News, 26.11.2004). Muslimien no-go-alueet ovat viime vuo­sina yleistyneet hälyttävästi Eu­roo­pas­sa.

Lisää aiheesta

 

Islam ei ole uskonto

Apokalyptinen väkivallan, tappamisen ja kuoleman kultti

Israelin–Palestiinan konflikti. Klikkaa ja lue uusi artikkeli!

Islam ei ole ensisijai­sesti us­konto vaan fa­sismia muistut­tava totalitaristi­nen po­liitti­nen ideologia ja mi­litaristis-ekspan­­siivi­nen, apo­ka­lyp­ti­nen kuolemankult­ti­, joka tähtää koko maailmaan alis­tami­seen Al­lahin lain, shari’an, alai­­suu­teen. Shari’a säätää yksi­tyiskohtia myöten elä­­män kaikista osa-alueista aina lastenkas­vatuksesta, seksistä ja wc-käyttäy­tymi­sestä ta­lou­del­li­siin liike­toi­miin, rukoi­lemi­seen, rituaali­­teurastukseen ja sotilaspoli­tiik­kaan asti. Se mm. mää­rää verikos­ton pakolli­seksi (paitsi jos omaiset suostuvat ve­ri­ra­haan). Se mää­rää kivittä­mään avion­rikkojan kuo­liaaksi, alista­man naisia ja lyö­mään näitä, mikäli nämä ovat uppinis­kaisia tai käyttäyvät ”epäsiveellisesti”, kat­kaise­maan varkaalta käden, sur­maamaan ristiin­naulit­semalla tai raajat ristik­käin kat­kai­se­mal­la kai­kki, jotka ”tais­televat Alla­hia ja hänen lähettilästään vastaan ja kiirehtivät teke­mään pa­haa”, tappa­maan kaikki ne, jotka jättävät isla­minuskon tai kannustavat kään­tymään pois isla­mista, ole­maan ar­mottomia us­kot­to­mia kohtaan, otta­­maan näitä pantti­vangeiksi lunnaiden toivossa ja tarvitta­essa mes­taa­maan nämä, valehtele­maan (ta­qiyya, tawriya ja kit­man) väärä­uskoisille islamin ja mus­li­mien edun ajami­seksi… Nämä kaikki määrä­yk­set löytyvät Koraanista ja sunnasta, joka tarkoit­taa Muham­madin esiku­vallista käyt­täy­­ty­mis­tä. Samaan ai­kaan min­käänlaista kritiikkiä Mu­ham­madia ja isla­mia koh­taan ei saa esittää, ja tämän oletetaan koske­van kaik­kia ihmi­siä, ei aino­astaan mus­limeja.

raipparangaistus.jpg

Saeed Ghanbari, 25-vuotias iranilaismies, oli nauttinut alkoholia ja har­ras­ta­nut esiaviollista seksiä, minkä johdosta hän on saanut ran­gais­tuk­sek­si 80 raipaniskua. (Daily Mail, 22.8.2007)

Islam merkitsee ”alistumista” ja muslimi ”alistu­vaa” (lue: Mitä islam todella on?). Kaikkien muslimien yhtei­söllisenä velvol­lisuutena on käydä hyökkää­vää jihadia (jihad talab) us­kottomia kohtaan näiden omissa maissa shari’an käyttöönottami­seksi kaikkialla maail­massa. Tämä jättää kol­me vaihtoehtoa: 1) Ihmisten on kään­nyt­tä­vä islamiin ja todis­tet­tava ”Al­lah on ainoa jumala ja Muhammad Hä­nen profeet­tansa”. 2) Jos he ovat kristittyjä tai juutalaisia, hei­dän on musli­miksi kääntymi­sen sijaan mah­dollista alistua hal­vek­si­tuik­si toisen luo­kan ihmisiksi, dhim­meiksi, jotka maksavat musli­meille suojelura­haa, jizyaa, vält­tääkseen tule­masta tapetuiksi tai joutumasta mus­li­mien or­jiksi. 3) Muslimit taistelevat heitä vastaan ja hei­dät tapetaan ja hei­dän omaisuu­tensa, vaimonsa ja lapsensa tule­vat lailliseksi so­ta­saaliiksi musli­meille. Is­lam ei suin­kaan vaadi kaikkien ihmisten pakko­kääntymistä is­la­miin. Islamiin kääntymistä pi­de­tään henkilö­koh­tai­sena us­kon­asiana, eikä sellaisia ”tees­ken­te­li­jöi­tä” (munafiq) katsota hy­vällä, jotka kääntyvät isla­miin pelkästään pelosta tai muka­vuu­den­ha­lus­ta: ”Profeetta, kamppaile uskottomia ja tees­ken­te­li­jöi­tä vastaan ja ole heille anakra, sillä he saavat sijansa Hel­vetissä, ja se vasta on huono määränpää! (Koraani 9:66)”. Jo­kainen kristitty ja juutalainen saa va­paasti valita em. kolmen vaihto­ehdon vä­liltä; pa­ka­nat, ateistit, moniju­ma­laiset ja kaikki muut voi­vat va­lita vain vaihto­ehtojen (1) ja (3) väliltä. Tämä on islamin näkemys suvait­se­vai­suu­des­ta ja uskonnonvapaudesta.

Islamin harjoituksen korkein muoto on nimenomaan fyysi­nen taistelu uskot­tomia vastaan, ja koko islamin us­kon huipennus on se, kun muslimitaistelija tulee surmatuksi samalla kun hän tappaa uskottomia. Tämä takaa pääsyn paratiisiin, jossa marttyyri pääsee nauttimaan 72 neit­syen seksuaalisista palveluista ja muista aisti-iloista ja sa­malla hänellä on kunnia todistaa, että Allah on todella­kin ainoa jumala ja Muhammad Hänen profeettansa – hie­noin asia, mitä Mu­hammad pystyi ku­­vit­te­le­maan. Naiset joutuvat isla­missa pääasiassa helvettiin. Niillä, jotka pääsevät para­tiisiin, on ilo katsoa vierestä, kun heidän miehensä pitä­vät siellä haus­kaa.

Koraanin (2:106) itsensä asettaman ku­moamisperi­aatteen mukai­sesti Koraanin myöhäisemmät, Medinan kau­den jakeet, joissa liet­so­taan vihaa ja sotaa ja yllytetään käy­mään jihadia uskottomia vastaan ja tap­pamaan nämä, kumoavat var­haisemmat, Mekan kauden jakeet, joissa sanotaan, ettei ole pakkoa kääntyä isla­miin (Islam QA:34770; ks. myös Koraani kronologisessa järjestyksessä). Valeh­del­lak­seen (taqiyya) ja ajaakseen islamin asiaa muslimit ja is­lamin puolus­telijat ottavat lännen medi­assa kuitenkin esille vain Ko­raanin varhai­set rauhan­omaisemmat jakeet – ja ne­kin irrotettuina kontekstistaan.

Islam ei voi uudis­tua, sillä se olisi kapi­nointia Alla­hin tahtoa vastaan, ja shari’a mää­rää siitä kuole­manrangais­tuksen. Isla­min alkupe­räistä kes­keistä sisältöä ovat islamin ja Muham­madin kri­tisoijien mur­hat, sota- ja ryöstö­retket, orjanaisten raiskaukset ja so­tasaaliin anas­­ta­mi­nen, valehtelu vää­räuskoisille islamin ja muslimien edun ajami­seksi, vi­han lietsomi­nen uskotto­mia koh­taan, ei-mus­limien hal­vek­siminen, par­jaami­nen ja sortami­nen, raajojen ja kaulo­jen katkomi­nen, avionrik­kojien kivittäminen, raip­parangaistuk­set jne. (Ks. Ibn Hisham: Profeetta Mu­ham­­ma­­din elämäkerta.) Jos nämä ele­mentit karsi­taan pois, jäljelle jää vain yksittäi­siä katkelmia tarinoista, jotka eivät liity mihin­kään, eikä Allahilla ja Muham­ma­dilla – isla­min ytimellä – olisi enää mitään vir­kaa. Koko islamin idea on siinä, että mus­li­mit ovat muita ylem­piä ihmisiä, joiden velvol­lisuutena on alistaa kaikki muut ihmiset, ja jos tämä perus­lähtökohta ku­mo­taan, musli­mien identi­teetistä ei jää mitään jäljelle ja islam me­nettää täysin mer­ki­tyk­sen­sä uskontona.

amputaatio.jpg

”Ne jotka taistelevat Allahia ja Hänen lähettilästään vastaan ja kiirehtivät tekemään pahaa, saavat palkkansa: heidät sur­ma­taan, naulitaan ristiin tai heidän kätensä ja jalkansa hakataan poikki ris­tik­käin tai heidät karkote­taan maasta. Tämä on hei­dän häpeänsä tässä maailmassa, ja tuon­puo­lei­ses­sa heitä odottaa ankara ran­gais­tus.” (Koraani 5:33)

Koska islam ei ole uskonto, sii­hen ei pidä so­veltaa uskon­non­vapautta koske­via säädöksiä ja periaatteita. Is­lam rikkoo pe­rus­tuslakia ja tähtää sen ku­moamiseen, ja niinpä pelkästään nykyistä lainsää­däntöä sovelta­malla islamin leviämistä ja shari’an käyt­töönot­toa olisi mahdollista estää tehokkaasti. Is­lamin kasvu­alustana lännessä toimii eri­tyisesti sosiaalidemo­kraat­­tien ja vih­reiden vaalima monikultu­rismin ideologia, joka edesauttaa shari’an käyt­töönot­tamista pyrkimäl­lä suo­simaan islamia länsimaisen kulttuurin kustannuksella ja pyrkimällä estä­mään kritiikin islamia kohtaan, kuten shari’a edel­lyttää. Monikulturismi on vihan kulttuuria voimakkaasti tukeva ja täten viharikoksiin yllyttävä ääriliike ja ideologia, joka ajaa etnopositiivista syr­jintää, ja se on ver­rattavissa ter­roris­min rahoit­tamiseen. Tyh­myys ja tietä­mättömyys ei­vät vapauta – edes poliitikkoja ja virka­miehiä – rikosoi­keu­del­li­ses­ta vastuusta.

monikulttuurisuus.jpg

Naisten ja vähemmistöjen oikeudet, sanan-, yksilön- ja uskonnonvapaus ­– näillä länsimaisilla arvoilla ei ole suurta pai­no­arvoa, kun monikultturistit opettavat suvaitsevaisuutta ja toteuttavat utopiaansa: Eura­biaa.