“Tappouhkauksia, veitsien käyttöä, kuristamista, nyrkin­iskuja ja pot­ki­mis­ta…” Moni­kult­tu­ris­ti­nen rais­kaus­aalto on tuo­nut aivan uut­ta vär­inää ja jänniä pikant­teja sävy­jä Norjan aiem­min niin vai­suun ja värit­tö­mään raiskaus­kult­tuuriin. Ks. Nor­jan television raportti (4.10.2010).

Stavangerissa, Norjan neljänneksi suu­rim­massa kau­pungissa, 90 % rais­kaa­jista on “vä­hem­mistön edus­ta­jia” (Docu­ment.no 9.1.2012). Musliminaisia raiskataan, koska nämä eivät uskalla ilmoittaa asiasta poliisille peläten perheensä kunnian­menetysreaktiota ja koska islamin lain mukaan raiskauksen todistajaksi tarvitaan neljä miestä (Koraani 24:13). Muussa tapauksessa uhri itse voi joutua syytetyksi aviorikoksesta tai esiaviollisesta seksistä. Ei-mus­li­mi­­naisia  puoles­taan raiskataan, koska se on uskonnollinen oikeus, jonka Allah on suonut jihadia eli “us­kon­kil­voit­te­lua” harjoittaville muslimimiehille.

“Hän sanoi, että hänellä on oikeus kohdella naisia täsmälleen sillä tavoin kuin haluaa, koska sillä tavoin asiat ovat hä­nen uskonnossaan. (…) Naisilla ei ole oikeuksia eikä omia mielipiteitä, vaan mies määrää.” (NRK, 2011)

Poliisin laatiman raportin mukaan vuonna 2010 Oslossa tapahtui 186 raikausta, joista 86 on luokitel­tu väkivaltaisten raiskaus­ten kate­goriaan. Näistä 83 tapauksessa uhri kykeni tunnistamaan raiskaajan ulkonäöltä ja joka ainoassa näistä tapauksista uhri kuvasi raiskaajan olleen “ulkonäöltään ei-länsimaalainen”. Kuten Gil Ronen Israel National Newsistä (23.6.2011) toteaa, tällä kierto­ilmauksella viitataan Afrikasta, Lähi-idästä ja Aasiasta peräisin oleviin muslimi­maahanmuuttajiin.

Yhdeksän kymmenestä raiskauksen uhrista on syn­ty­pe­räl­tään nor­jalainen, ja monet nor­jalaisnaiset ovatkin alkaneet värjätä hiuk­siaan mustiksi ja kulkemaan ryhmissä, kuten yllä olevassa CBN:n raportissa vuoden 2011 kesältä todetaan. Luon­nollisesti paras suoja olisi kääntyä islamiin ja hun­nuttautua. Islam antaa länsimaisille naisille aivan uutta va­lin­­nan­va­paut­ta (lue lisää: Huntu vai huora?).

Työväenpuolueen monikulturistista politiikkaa vastustava soraääni Norjan parlamentissa.

OHO! Islamin laki tarjoaa postmodernismin hengessä rik­kaita tul­kin­ta­mah­dol­li­suuk­sia sen osalta, kuin­ka ho­mo­sek­suaa­li­suu­teen syyl­listy­neet tu­lisi teloit­taa. Ja voi tuo­ta islamin su­vait­se­vai­suut­ta! Tiettä­västi ainut­ta­kaan muslimia ei ole koskaan rangaistu shari’a-tuomioistuimsessa siitä, että hän olisi teloit­tanut homo­sek­suaalin vää­rällä tavalla!

Suomessa on keskus­teltu kii­vaasti siitä, tuli­siko kir­kon siu­nata sa­maa su­kupuolta olevien parisuh­teita, ja viime aikoina ih­mi­siä on askarruttanut ky­sy­mys, oli­si­ko rekisteröidyssä parisuhteessa elävä hen­kilö edus­ta­va presidentin virassa. Myös is­lamissa on eriäviä näkemyk­siä suh­tautumi­sessa sa­teenkaari-ihmisiin. Kuten BBC:n Panorama-ohjelman (Youtube: osa I, osa II) taan­noin te­kemästä tutkimuk­sesta kävi ilmi, isla­milaisissa viikonlop­pukou­luissa Bri­tanniassa käytetään Saudi-Arabian opetus­ministe­riön kus­tantamia oppikir­joja, joissa todetaan, että ho­moseksu­aalit on teloitet­tava, mutta erimieli­syyttä on siitä, tuli­siko se tehdä ki­vittämällä, poltta­malla vai heittä­mällä alas kalliojyrkänteeltä (StarOnline 26.11.2010).

Saudi­sheikki ‘Abd Al-Qader Shiba Al-Ha­mad (Chan­nel 1, Saudi TV 27.1.2005) ker­too anek­dootin tapah­tu­masta, josta homo­seksu­aalien teloi­tusme­netel­mää kos­keva teologinen pulma osittain juontuu.

Kuwaiti­lainen us­konoppi­nut Dr. Sa’d Al-’Inzi (Al-Rai TV, Kuwait, 10.12.2007) huo­mauttaa, että homo- tai lesbosek­sin har­joittami­nen on itse asi­assa “pa­han levittämistä maalla”, millä hän viittaa Ko­raanin ja­keeseen 5:33:

Ne jotka taistelevat Allahia ja Hänen lä­hettiläs­tään vas­taan ja kii­rehtivät tekemään pahaa, saavat palkkansa: heidät surma­taan, naulitaan ristiin tai heidän kätensä ja jalkansa hakataan poikki ris­tikkäin tai heidät karkote­taan maasta. Tämä on heidän häpeänsä tässä maail­massa, ja tuonpuo­leisessa heitä odottaa ankara ran­gais­tus. (Koraani 5:33)

Niinpä tästä nä­kökul­masta myös ris­tiinnaulit­seminen ja raajo­jen kat­kominen poikki ris­tikkäin voisivat olla osu­via teloi­tusmene­telmiä homosek­suaaleille. Al-’Inzi kuitenkin kiirehtii korosta­maan, että edes kuolema ei ole riit­tävä ran­gaistus tästä syn­nistä, vaan ho­moseksu­aalit tulisi kerätä yh­teen ja teloitusta tulisi edel­tää julki­nen piek­sentä tai kidutus (4:48–5:33):

Homosek­suaalisuus on siis kiistan­aihe myös islamissa. Tulkintoja ja suhtau­tumista­poja on monia: jotkut kannatta­vat kivit­tämistä, jotkut poltta­mista, jot­kut tiput­tamista pää edellä kaupungin korkeim­malta pai­kalta ja kivittä­mistä sen jälkeen, jotkut mestaa­mista (ja sen jäl­keen polt­ta­mis­ta arkus­sa), jot­kut hirt­tämistä, joidenkin mukaan taas ho­moseksu­aali voi­daan yk­sinkertai­sesti tel­jetä saas­taiseen vankilaan kuole­maan. Erään nä­kemyksen mukaan oikea te­loitusme­netelmä on seinän kaatami­nen ho­moseksu­aalin päälle. Sheikki Muham­med Salih Al-Munaj­jidin yllä­pitämä Islam Q&A -fat­wasivusto analysoi perus­teellisesti tämän teologisen kysymyk­sen taus­toja ja selvittää uskonnol­lisia pe­rusteita eri teloi­tusmene­telmille: Islam QA:38622. Al-Munaj­jid itse toteaa, että is­la­min lain mu­kaan mes­taus on kor­rek­tein ran­gais­tus­me­ne­tel­mä:

Shari’a-rangaistus homoseksualismin ri­kok­ses­ta on te­loi­tus — mie­kal­la kor­rek­teim­man nä­ke­myk­sen mu­kaan… (Islam QA:5177)

Yksi Ahmed bin ‘Adhaib bin ‘Askar al-shamlani al-’Anzin ri­kok­sista oli ho­mo­sek­su­aali­suus. Hä­net mes­tat­tiin ja  sen jälkeen vielä ris­tiin­nau­lit­tiin Saudi-Arabian pääkaupungissa Riadissa 29.5.2009.

Iranissa sitä vastoin suositaan hirttämistä:

Mahmoud Asgari, 16, ja Ayaz Marhoni, 18, homo­seksu­alismin ri­kokseen syyllisty­neet ira­nilaiset teinipojat Khuzesta­nin maa­kunnasta, hirtettiin julkisesti Oikeuden aukiolla Mashha­dissa 19.7.2005.

Ympäri islamilaista maailmaa hyvin suosittu ja helppo­lukui­nen shari’a-opas Minhaj Al-Muslim (Vol. 2, s. 511) täh­den­tää: “Hadd (rangaistus) homo­­seksuaali­suudes­ta on kivit­tä­mi­nen kuo­li­aaksi riip­pu­matta siitä, onko kysees­sä avioi­tunut vai avioi­ma­ton hen­ki­lö… [Muham­madin] seuralaiset antoivat vaihtelevia todistaja­­lausuntoja niistä menetelmistä, joilla homosek­sualisen teon suo­rit­ta­neet tulisi tappaa. Toiset heistä tapettiin kivit­tämällä. Ibn ‘Abbas sanoi: ‘Tulisi etsiä kylän korkein raken­nus. Sitten heidät tulisi tiput­taa pää alaspäin, ja sen jäl­keen heidät pitäisi kivittää.’”

Tulihan se sieltä! Pienen inttämisen jäl­keen haasta­telta­vana oleva mus­limi­mies vastaa toh­keis­saan myöntä­västi, kun hä­neltä kysy­tään, tulisiko homo­seksuaalit tap­paa, jos shari’a, musli­mien oma perus­tus­laki, otet­taisiin käyt­töön USA:ssa.

Euroopassa muslimien hyök­käykset niin sek­su­aali­­vähem­­mistö­jä kuin juu­­ta­lai­sia­kin kohtaan ovat li­sään­ty­neet hä­lyt­tä­väs­ti (lue esim: The Jerusalem Post 19.8.2010; Google-haku). Nämä kolme muslimiherrasmiestä toimivat vil­pit­tö­mäs­tä us­kos­ta Al­la­hiin ja pyy­teet­tö­mäs­tä ha­lusta infor­moi­da ihmi­siä siitä, kuin­ka “Allah inhoaa homoja”:

Kolme Britannian muslimia tuomittiin homofobiasta

Britanniassa tuomioistuin on todennut kolme muslimimiestä syyllisiksi viharikokseen homoseksuaaleja vastaan. Miehet olivat ensimmäisiä, jotka tuomittiin maaliskuussa 2010 voimaantulleen lain nojalla. Miehet levittivät homoseksuaalisuuden tuomitsevia lentolehtisiä moskeijan ulkopuolella Derbyssä, Keski-Englannissa. Lehtisissä vaadittiin, että homoseksuaalisuuden harjoittajat “tulisi teloittaa”.   Oikeus katsoi, että miehet ovat syyllistyneet uhkaavan kirjoitetun materiaalin le­vit­tä­mi­seen. Materiaalilla pyrittiin vihan lietsomiseen seksuaalisen suun­tau­tu­mi­sen perus­teella.   Miehille luetaan tuomiot 10. helmikuuta.

AFP, Reuters, Yle 20.1.2012

Yllä mainittujen miesten levittämässä lehtisessä nimeltä ”Kuolemanrangaistus” sanotaan, että Allah sallii homoseksuaalien tuhoamisen ja että ”ainoa kysymys on, kuinka se tulisi suorittaa”. Lehtisessä nimeltä ”Käänny tai pala” on kuvattuna roihuavassa liekkimeressä palava hahmo, ja siinä todetaan, että homoseksualismin laillistaminen oli ”kaikkien ongelmien juuri”. Kolmas lehtinen ”GAY — God Abhors You” (Homo – Jumala inhoaa sinua) kertoo ankarista rangaistuksista homoseksuaaleille. Yksi miehistä Kabir Ahmed, 28, totesi: “Tarkoituksenani oli tehdä velvollisuuteni muslimina, informoida ihmisiä Allahin sanasta ja välittää Allahin viestiä  homoseksuaalisuudesta”. (Daily Mail 11.1.2012, BBC 20.1.2012)

Ja kauniiksi lopuksi: isla­minoppi­nut Maulana A. K. Hoo­sem ker­too ho­moseksu­aalille, että hä­net tulisi tappaa. Kuten Hoosem toteaa, ainoa asia, mistä lainoppi­neilla on erimieli­syyttä, koskee sitä, kuinka teloitta­minen tu­lisi panna toimeen..

Lisämate­riaalia

• Anti-Gay Violence up in Europe due to Muslims (Livejournal 29.1.2008):  http://mdehners.livejournal.com/99042.html
• First They Came for the Gays (PJ Media 29.1.2008): http://pjmedia.com/blog/first_they_came_for_the_gays/
• Islam QA: http://islamqa.com/en/ref/38622/homosexuality
• Islam QA: http://islamqa.com/en/search2/homosexuality/AllWords/t,q,a
• Islamon­line.net: http://www.islamonline.net/servlet/Satellite?pagename=IslamOnline-English-Ask_Scholar/FatwaE/FatwaE&cid=1119503545556
• MEMRITV.ORG: http://www.memritv.org/search/en/results/0/0/0/0/0/0/0/0/0.htm?k=homosexuality&bAdvSearch=false
• Youtube, kadunmiehen näkemys: http://www.youtube.com/watch?v=_qxjocm5fCc
• Qur’an, Hadith and Scholars:Homosexuality: http://wikiislam.net/wiki/Qur%27an,_Hadith_and_Scholars:Homosexuality
• Islam and Homosexuality: http://wikiislam.net/wiki/Islam_and_Homosexuality

Allahin pyhä laki, shari’a, tunne­taan var­sin edis­tykselli­sestä näkö­kulmas­taan nais­ten- ja las­tensuo­je­luun. Islamissa avioliiton solmimiselle ei ole mitään alaikärajaa, ja Allah sallii tyt­tö­lap­sen olla sek­suaali­sessa kanssa­käymi­sessä avio­mie­hensä kanssa jo vau­vaiästä (!) al­kaen, kun­han tytön holhoojan kanssa on sovittu asi­asta ja kun­han siitä ei koidu ruu­miil­lista va­hinkoa ty­tölle. Tyt­tö­vauvan on lail­lista an­taa avio­mie­hensä hinkata pe­nis­tä tytön rei­si­ä vasten (mu­fa’kha­tha­t). Varsi­nai­sia emätinyh­dyn­töjä avio­mies­tensä kanssa tytöt pääse­vätkin sit­ten harras­tamaan vii­meis­tään 9-vuotiai­na Mu­ham­ma­din lap­simor­siamen Ais­han esimer­kin mu­kai­sesti (Buk­hari 7:62;88, Bukhari 7:62:64, Bukhari 7:62:65, Muslim 8:3310, Bukhari 8:3310), minkä jälkeen heillä ei sitten olekaan mitään oikeutta kieltäytyä siitä. Tosin monien is­la­min­op­pi­nei­den mukaan tytöltä ei kielletä yhdyntää sitä ennenkään, jos hän vain kykenee siihen. (Ks. Islam Q&A:22442.)

Mus­li­mien mu­kaan täl­lai­ses­sa toimin­nas­sa ei suin­kaan ole ky­sy­mys sek­suaa­li­ses­ta hy­väksi­käytös­tä eikä rais­kauk­sesta, koska vai­molla­han ei Alla­hin mu­kaan ole mitään oikeut­ta kieltäy­tyä seksu­aalises­ta kans­sakä­ymises­tä oman avio­mie­hen­sä kans­sa (Sheik­ki Mu­ham­mad Al-Munaj­jid). Näin ollen is­lam on länsi­mais­ta kult­tuu­ria ja lain­sää­dän­töä huomat­tavas­ti su­vaitse­vai­sem­pi suh­tautu­mi­ses­saan pedo­fiilien sek­suaali­vähem­mistöön. Al­lah näet tar­joaa avio­liittoa laillisiksi (halal) puit­teiksi kai­kil­le niil­le, jotka ha­lua­vat käyt­tää tyt­töjä sek­suaa­lises­ti hy­väk­si vauva­iästä al­kaen ja raiskata hei­tä tois­tu­vasti ja rajoituksetta näiden täytettyä yhdeksän. Lue myös: Islam ja pedofilia.

Allah osoit­taa muil­lakin tavoin eri­tyistä huo­maa­vai­suutta tyttö­lapsia ja nai­sia koh­taan riip­pu­matta näiden uskon­nosta: arme­­liai­suu­­des­­saan hän tarjoaa käte­viä menetel­miä, ku­ten ym­pärileik­kauk­sen ja hun­­nuttau­tumi­sen, joilla ty­töt ja nai­set voivat varjella si­veyt­tään (Koraani 24:31; Koraani 33:59) niin, ett­eivät hä­päise per­heensä kun­niaa hairahtumal­la esi­aviol­li­siin suh­tei­siin tai tule­malla rais­ka­tuiksi, sillä ku­kapa halu­aisi olla huora, jolla ei ole mitään myyntiarvoa?

Trivia: Tie­sitkö, että Al­la­hin sha­ri’an mu­­kaan oman lap­sen tai lap­­sen­lap­sen tap­pa­mi­ses­ta ei seu­raa ran­gais­tus­ta? (Sha­ri’a-opas Reliance of Traveller, kappale 1.2; lue myös: JihadWatch 9.12.2008.) Näin ol­len mus­li­mi­van­hem­mat voi­vat lail­lises­ti tap­paa rais­kauk­sen tai si­veet­tö­män käy­tök­sen myö­tä ar­vot­to­mak­si käy­neen tyt­tö­lap­sen­sa, jos­ta on perheelle enää pelk­kää ta­lou­del­lis­ta taak­kaa.

­Mohammed, 40, ja hänen morsiamensa Ghulam, 11, hääpäivä­nään Af­ga­nistanissa. Vuoden Uni­cef-kuva 2007.

Kun pro­feetta Mu­hammad oli 50-vuotias, hän pyysi pit­käaikaiselta uskontoveril­taan Abu Bak­rilta tä­män 6-vuoti­aan tyttä­ren Aishan kättä (eräiden lähteiden mukaan Aisha saattoi olla tuolloin 7-vuotias). Abu Bakr oli ensin vasta­hakoinen, mutta avio­sopimus sol­mittiin, ja kolme vuotta myöhemmin 53-vuotias Muhammad oli ensi ker­taa emätinyh­dyn­nässä tuolloin 9-vuotiaan Aishan kanssa, joka leikki vielä nukeilla, kuten muslimien luotettavina pitämät hadit­hit ker­tovat:

Ursa on ker­tonut: Pro­feetta kir­joitti (avioso­pimuk­sen) Aishan kanssa tämän ollessa 6-vuo­tias ja pani avioliiton täytäntöön tämän ollessa 9-vuotias, ja Aisha oli hä­nen kanssaan yhdeksän vuotta (ts. hä­nen kuole­maansa asti). (Buk­hari 7:62;88; ks. myös Buk­hari 7:62:64, Bukhari 7:62:65, Muslim 8:3310, Bukhari 8:3310)

Aisha on kertonut: “Minulla oli tapana leikkiä nukeilla profeetan ollessa läsnä, ja tyttöystävilläni oli tapana leikkiä kanssani.” (Bukhari 8:73:151.)

Aisha kertoi, että Allahin lähettiläs meni hänen kanssaan naimisiin, kun hän oli seitsemän vanha, ja hänet vietiin lähettilään taloon morsiamena, kun hän oli yhdeksän, ja hänellä oli hänen nukkensa mukanaan. (Bukhari 8:3311.)

Avioliiton­solmimisikä on vaihdellut eri aikoina ja eri kulttuu­reissa, ei­kä tä­tä taus­taa vas­ten edes Mu­hammadin ja Ais­han suuri ikäero si­nänsä ole niin hät­kähdyttä­vää. Tapauk­sen ikävä puoli on se, että sunna eli profeetan esikuvallinen elämä kaik­kine sen yk­sityiskohti­neen toimii shari’an, Al­lahin ikuisen ja muuttu­mattoman lain, eräänä keskeisistä läh­teistä, kuten is­lam-tutki­ja Jaakko Hä­meen-Ant­tila (“Islamin kä­sikirja”, 2004: 37) kir­joittaa: “Pro­feetta ei eläes­sään ol­lut toi­minut yk­sinomaan senhetkisen tilanteen mu­kaan vaan pi­täen samalla silmällä myös tulevaisuutta. Profeetan elämän yksi­tyiskohdat oli tar­koitettu is­lamin yhtei­sön ikuisen jäljit­telyn kohteeksi.” Niinpä pro­feetta Mu­hammadin esikuvan mu­kaisesti mo­nissa musli­mimaissa miehet otta­vat lapsimor­siamia tänä­kin päivänä ja yleisesti ottaen sopi­vana ikänä tyttö­jen emä­tinyhdyntö­jen aloittami­selle pidetään yhdek­sää ikävuotta, kuten tohtori Ah­mad Al-Mu’bi (LBC TV, Li­banon, 19.6.2008) selventää:

Hätkähdyttä­vää sitä vastoin on se, että itse asi­assa pro­feetta Mu­hammad al­koi käyttää Aishaa seksu­aalisesti hy­väkseen tä­män ollessa vasta 6-vuo­tias! Nimit­täin, kun Aisha oli 6–9-vuotias, ts. ennen avio­lii­ton varsi­naista “täy­täntöönpanoa”, Muhamma­dalilla oli ta­pana hinkata penistään ja ejakuloida Aishan rei­sien väliin:

Suur­mufti Abu Abdul­lah Muham­mad Al-She­mary lä­het­ty ky­sy­­mys (viite­numero 1809, 3/8/1481) ja tie­teel­­li­sen tut­ki­muk­­sen ja fat­wo­jen ko­­mitean vas­­taus

Kysyjä tiedusteli seuraavaa: Nykyään on tullut yleiseksi käy­tännöksi, eri­tyisesti häi­den aikana, lasten mu­fa’kha­tha­ti­misen tapa (mu­fa’­kha­that kir­jaimelli­sesti kään­net­tynä tar­koit­taa “pa­ne­mista reisien väliin”, mikä tarkoittaa miehen suku­puolielimen asettamista lapsen reisien väliin). Mikä on oppinei­den mieli­pide, kun tie­detään täy­sin hyvin, että myös pro­feetta, rauha ja Allah ol­koot hänen kanssaan, harjoitti hink­kaamista Ais­han — kaikkien us­kovien äidin — reisien vä­liin? Tutkittu­aan kysy­mystä komitea antoi seuraa­van vastauk­sen: (…) Mitä tu­lee siihen, että pro­feetta, rauha ja Alla­hin rukous ol­koot hänen kanssaan, hinkkasi mor­siamensa Ais­han rei­sien väliin, niin Aisha oli 6-vuotias, eikä pro­feetta ky­en­nyt olemaan yhdynnässä hänen kans­saan hänen nuoren ikänsä joh­dosta. Sen tähden pro­feetta, rauha ja Allahin ru­kous olkoot hänen kans­saan, asetti sukupuolieli­mensä hä­nen reisiensä vä­liin ja hieroi sitä pehme­ästi, sillä Al­lahin lähet­tiläs hallitsi eli­mensä ta­valla, johon muut uskovat eivät pysty.

(Arabiankieli­nen lähde ram-tiedostona)

Islamic Q&A Online with Mufti Ebrahim Desai; fatwa, joka on annettu kysymykseen 6737

Shari’an mukaan, jos tyttö on alaikäinen (jos hän ei ole saavut­ta­nut mur­ros­ikää), hä­nen isän­sä voi an­taa hän­et avio­liit­toon. Kun tyttö saavut­taa mur­ros­iän, hä­nel­lä on oi­keus jat­kaa avio­liittoa tai pur­kaa se. Intii­mille kans­sak­äymi­sel­le vai­mon kans­sa ei ole ala­ikä­ra­jaa, vaik­ka hän olisi ala­ikäinen.

http://islam.tc/ask-imam/view.php?q=6737

Ajatolla Khomeini (Tahrirolvasyleh, fourth volume, Darol Elm, Gom, Iran, 1990):

Mies voi saada seksu­aalista mieli­­hy­vää niin­kin nuo­resta lap­­sesta kuin vau­vas­ta. Hä­nen ei kuiten­kaan pitäisi suorittaa yh­dyntää. Jos hän tekee niin ja lapsi vahin­goittuu, silloin hän on vas­tuussa tä­män elättämi­sestä koko tä­män elämän ajan. Tätä tyttöä ei kui­tenkaan tulisi laskea yh­deksi hänen neljästä py­syvästä vai­mostaan. Mies ei ole oikeutettu naimaan ty­tön sisarta.  (Lä­hde: Dr. Homa Da­ra­bin ko­ti­si­vu)  (…)

Reisien väliin paneminen tarkoittaa sitä, että aikuinen mies nauttii nuo­res­ta tytöstä, joka on yhä rinnasta vieroit­tami­sen iäs­sä, aset­tamal­la penik­sen­sä tä­män rei­sien vä­liin ja suu­­te­l­e­mal­la tätä. (Lähde: http://www.islamreview.com/articles/madinasuras.shtml)

Se, että on lu­val­lista naida nuori tyttö, ei mer­kitse sitä, että on lu­val­lista olla yh­dyn­nässä hä­nen kans­saan; sitä ei pi­täisi tehdä, en­nen kuin hän ky­kenee siihen. Siitä syystä pro­feetta vii­västytti avio­liittonsa täy­täntöönpa­noa Aishan ta­pa­uk­sessa. Al-Na­wawi sa­noi: Mitä tu­lee nuo­ren ty­tön hää­juh­laan aviolii­ton täy­tän­töön­panon aikana, jos avio­mies ja ty­tön hol­­hoo­ja pää­se­­vät yh­­teis­­ym­mär­­ryk­­seen jos­tain, mi­kä ei va­hin­­goi­ta nuor­ta tyt­­töä, niin se voi­­daan teh­dä. Jos he ovat eri mieltä, niin Ah­mad ja Abu ‘Ubayd sano­vat, että kun tyttö on täyt­tänyt yhdek­sän, niin avio­liitto voidaan panna täytän­töön ilman hä­nen suos­tu­mus­taan, mutta se ei päde nuorem­pien ta­pauk­sessa. Maa­lik, al-Shaafa’ ja Abu Hanee­fah puoles­taan sa­no­vat: avio­liitto voi­daan panna täytän­töön, kun tyttö ky­kenee yh­dyn­tään, mikä vaih­telee ty­töstä toi­seen, joten mi­tään ikärajaa ei voida asettaa. Tämä on oi­kea näkemys. Aishaa kos­kevassa ha­dit­hissa ei aseteta mi­tään ikära­jaa; yh­dyn­tää ei kiel­le­tä sel­­lai­­sen ty­tön ta­pa­uk­ses­sa, jo­ka ky­ke­­nee sii­hen en­nen yh­dek­sää ikä­­vuot­ta… (Sharh Mus­lim, 9/206 — Islam Q&A:22442)

Ei ole ole­massa tutki­mustietoa siitä, kuinka yleinen tämä Allahin pyhittämä reisien väliin hinkkaamisen käytäntö (engl.”thighing”) on länsi­maiden mus­limiyhtei­söissä. Sitä paitsi tällai­sen tutkimus­tie­don saa­minen voi olla han­ka­laa, sillä is­lamin laki määrää mus­limit valehte­lemaan (ta­qiyya) ja ker­tomaan puo­litotuuksia (kitman) vää­räuskoisille, jos se ajaa is­lamin pää­määrää ja suojelee mus­limien etuja. Joka tapauk­sessa tämä muslimikult­tuurin pi­kantti eri­tyis­piir­re on he­rät­tä­nyt jon­kin ver­­ran kes­kus­telua ja arvostelua arabi­mediassa:

Vääräuskoisuudesta syy­tetty nais­asia-akti­vis­ti Gha­da Jam­shir kri­ti­soi tyt­tö­vau­vo­jen ja -las­ten sek­suaali­sen hy­väksi­käy­tön insti­tuu­tio­ta (1:54–2:45, Al-Ara­bi­ya TV, Du­bai/Sau­di-Ara­bia, 21.12.2005).

Sitä vastoin Suomessa, jossa “monikultturisuus on rikkaus ja voimavara”, kaikkien muslimien ikuisena esi­ku­va­na toi­mi­­van pro­feet­ta Mu­ham­­ma­din har­­joit­ta­maa lap­sen sek­suaa­lista hy­väksi­käyt­töä ei saisi arvostella. Sil­le löy­tyy jopa ha­na­koita puo­lesta­pu­hu­jia ai­na apu­lais­valta­kun­nan­syyt­täjä Jorma Kalsketta myöten, jol­le “profeetta ja instituutiot ovat pyhiä”. Mistäköhän syystä?

Syy­rialais-yhdysvalta­lainen psy­kologi Wafa Sul­tan kriti­soi ankarasti pro­feetta Muhamma­dia ja nais­ten asemaa is­lamissa, mm. tyttö­lasten pak­koa­violiit­toja ja sek­suaalista hy­väksi­käyttöä, nais­ten hak­kaa­mista ja pi­tämistä van­keina ja seksior­jina (Al-Hayat TV, Kypros, 4.12.2008). Juuri tä­män­kaltai­set is­lamiin ja Mu­ham­ma­diin kriitti­sesti suh­tau­tuvat pu­heenvuo­rot moni­kulttu­ristit halua­vat kieltää, sillä nais­ten oi­keudet ja vapau­det ovat asia, josta moni­kultturistit ovat kaik­kein vähi­ten kiinnos­tu­neita to­teuttaes­saan pro-islamis­tista, länsimaista kulttuuria halveksivaa agen­daansa.

Monikulttu­ristien ih­misarvoas­teikon poh­jalla ovat mus­limi­maahan­muut­taja­nai­set, joi­den kärsi­myk­sistä ei pii­tata ja joita hal­veksitaan, jos he ha­luavat hy­lätä is­lamin elääk­seen länsimaisen vapaan elä­män­tyylin mu­kaisesti. Niinpä mo­nikult­turis­missa kun­niamurhia ja -vä­kival­taa pide­tään oi­keu­tettuina kult­tuurire­lativistisina ran­gais­tus­­käy­tän­­töi­nä tuol­laisille naisille, joi­den käyt­täytyminen ei vas­taa mo­ni­kult­tu­­ris­min ideo­lo­giaa.

Egyptiläissyntyinen Nonie Darwish ker­too sha­ri’as­ta: “Voit nai­da vaik­ka yk­si­vuo­tiaan ty­tön ja — hä­peäl­lis­tä sa­noa — ol­la jon­kin­lais­sa sek­su­aali­ses­sa suh­tees­sa tuon tytön kanss­a, kun­nes tä­mä täyt­tää yh­dek­sän ja avio­lii­ton voi pan­na täy­tän­töön.” (5:30–6:02)

• A Complete Guide to Pedophilia in Islam by Amar Khan (editor)
• Pedophilia & Islam: Allowed by Allah; Practised & Patronized by Prophet Muhammad (by Ayesha Ahmed)
• Aisha — Ayesha the Child Wife of Muhammad
• The Pedophile Pirate
• http://www.islamweb.net/ver2/Fatwa/ShowFatwa.php?lang=A&Id=23672&Option=FatwaId&x=40&y=13
• The Jewel of Medina (Hardcover) by Sherry Jones (Au­thor)
• http://www.muhammadtube.com/video/32/muhammad-allah-and-pedophilia
• Paedophilia in Islam — tarkasteltavina islaminoppineiden näkemykset www:ssä
• http://www.islamreview.com/articles/madinasuras.shtml (mm. lasten hyväksikäyttö ja seksiorjanaiset islamissa)
• http://islamqa.com/en/ref/12708 (Koraanin jae 65:4 sallii tyttöjen avioliitot ennen kuukautisten alkamista)
• http://islamqa.com/en/ref/22442

Tutustu profeetta Muhammadin “esikuvalliseen”  sunnaan

• http://www.usc.edu/schools/college/crcc/engagement/resources/texts/muslim/hadith/
• The Truth About Muhammad: Founder of the World’s Most Intolerant Religion (by Robert Spencer)
• Muhammad “kauniina esikuvana”
• Profeetta Muhammadin elämäkerta — terrorismi elämäntapana

Maahan­muut­toon liittyy mo­nia vahin­gollisia myyt­tejä. Yksi kes­keisim­mistä on se moni­kulttu­rismin vaa­lima myytti, jonka mu­kaan maa­hanmuutta­jien välillä ei ole eroja. Tämä näke­mys ei aino­astaan ig­noroi maa­han­muutta­jien kulttuurista kirjoa, vaan myös ylipäätään mitätöi hei­dän kult­tuuritaus­tansa teki­jänä, jolla olisi mer­kitystä maa­han­muuttajille itsel­leen ja heidän käyt­täyty­misel­leen.

Maahanmuut­ta­jien kulttuu­ri­taus­tojen tar­kempaa erittelyä kartetaan, sillä se voisi pal­jastaa kiusalli­sia to­siasioita, jotka ovat ris­ti­riidassa sen moni­kulttu­rismin lähtökohdan kanssa, jonka mukaan kaikki, mikä on ei-län­si­maalaista, juu­talaisvas­taista, “mus­taa” kult­tuu­ria, edustaa hyvää ja kaikki, mikä on länsi­maa­laista, ei-juu­ta­lais­vas­­tais­ta, “val­koista” kult­tuuria, edustaa pa­haa. Jos tällai­sia — ideologian vastaisia — tosi­asi­oita paljas­tuu, moni­kult­tu­ristit pyr­kivät poliitti­sen kor­rek­tiu­den ni­­mis­sä vaikenemaan niistä ja tu­kahdut­tamaan niitä kos­ke­van kes­kus­te­lun leimaa­mal­la fak­to­jen esiin­­tuo­jat ra­sis­teik­si tai kse­no­fo­beik­si. Mo­ni­kult­tu­ris­­missa maa­hanmuut­ta­jiin suhtau­dutaan rodul­listettuina, uh­riu­tet­tui­na ja syyntakeet­to­miksi infan­tili­soituina hol­hok­­keina, kulttuuri­sesti homogeeni­sena biomas­sana, joka soveltuu lä­hin­nä rasistien pyl­ly­jen pyyh­kimi­seen ja lyö­mä­aseek­si, jolla maa­­han­muut­to­po­li­­tiik­kaan kriit­ti­sesti suh­tau­tu­ville kansa­lais­ak­ti­vis­teille  opetetaan su­vait­­sevai­­suutta.

On kuitenkin ilmeistä, että todellisuudessa maahanmuuttajat eivät ole pelkkiä  “ka­tu­ku­vaa ja kult­tuu­ria ri­kas­tut­ta­via vä­ri­läis­kiä”, jollaisiksi heidät alennetaan mo­ni­kult­tu­ris­tien ra­sis­ti­sia en­nak­koa­sen­teita huo­ku­vis­sa puheissa, vaan maahanmuuttajien välillä on eroja ja heidän kulttuuritaustallaan on suu­ri merki­tys heil­le it­sel­leen ja hei­dän käyt­täytymiselleen, ku­ten Mal­mön ko­ke­muk­set osoit­ta­vat:

Haastatel­tu­aan Sønder­bron tur­valai­tok­seen jou­tuneita nuo­ria rö­tösepäil­tyjä, joista 70 % on muslimi­taus­tai­sia, mikä vas­taa suurin piirtein tä­män ryh­män osuutta kai­kista nuori­so­ri­kok­sista Köö­pen­hami­nassa, tanska­lai­nen psy­ko­logi Ni­co­lai Sen­nels on tullut sii­hen tu­lok­seen, että kult­tuu­rilla on mer­ki­tystä: “Kun kes­kus­telee musli­mi­taus­tais­ten nuor­ten kanssa, sil­miin­pistä­vää on se, että heillä on vai­ke­uksia ym­mär­tää ja kun­nioit­taa tans­kalaista yh­teiskun­taa ja Kööpen­hami­nan kaupungin so­velta­maa peh­meää koulutus­käy­tän­töä.” Sen­nel­sin mu­kaan sosi­aali­työssä on lii­kaa kes­ki­tytty yksilön uh­riutta­miseen sen si­jaan, että kiin­nitet­täi­siin huo­miota kult­tuuri­siin on­gel­miin. “Val­ta­osa tuntee vä­hän Koraa­nia, ei­vätkä he elä is­lamin käs­ky­jen mu­kai­sesti. Sa­maan ai­kaan kui­ten­kin he ovat omaksu­neet jou­kon asen­teita isla­mista”, sanoo psy­kologi, joka on kir­joitta­nut ko­ke­muksis­taan kir­jan “Blandt kri­mi­nelle mus­limer: En psy­kologs er­faringer fra Køben­havns Kommune“. (Lähde: Kristeligt Dag­blad 18.2.2009; lue myös Sen­nel­sin haas­tat­te­lu “Integration of Muslims in Western Societies is not possible” EuropeNewsissä 31.3.2009). Alla on kään­nös Jyllands-Pos­tenissa 3.3.2009 jul­kais­tusta Sen­nelsin ar­tik­ke­lista “Maa­hanmuu­ton vahin­golliset myytit”

Maahanmuuton vahingolliset myytit

Nicolai Sen­nels, laillis­tettu psyko­logi, Kööpen­hamina

Maahan­muuttoon liittyvät monet myytit toimi­vat vakavana esteenä sosi­aali­työlle. Maahan­muuton on­gelmat voivat joh­taa hyvin­vointiyhteis­kuntamme tuhoon. Osa­rat­kai­suna on saada lisää tietämystä; hyvä sosi­aali­työ on riippu­vaista riittä­västä tiedosta, kirjoittaa Ni­colai Sennels.

Psykologin työssäni Köö­pen­haminan kaupun­gissa mi­nulla on ollut hoi­detta­vana yli 150 muslimi­taus­taista maahan­muuttajaa, pa­kolaista tai heidän jälke­läis­tään. Tässä on yleiskat­saus maa­han­muut­toon liit­ty­vistä ongel­mista sellai­sina, miltä ne näyttävät, kun – maa­han­muutta­jista puhumi­seen sijaan — kes­kus­tellaan maahan­muut­tajien it­sensä kanssa.

Samaan ai­kaan kun maahan­muuttajien ri­kollisuu­den, mus­limien rin­nakkaisyh­teis­kuntien ja islamilai­sen ekstre­mismin ne­gatiiviset yhteiskun­nalli­set vai­kutukset jatku­vasti li­säänty­vät, kuntien toi­mintastra­tegiat tällä alueella ovat yhä ju­mittuneet jouk­koon myyttejä, jotka kos­kevat maa­han­muutta­jien rikolli­suutta, ää­rimieli­syyttä ja so­siaalista pa­nosta.

Ensim­mäi­nen myytti on se, että maa­han­muutta­jien välillä ei ole eroja. Mutta tieten­kin on eroja: Eri kulttuu­reista tule­vat ihmiset tarvit­sevat erilaista tu­kea kohda­tessaan vai­ke­uksia. On val­tava ero siinä, millaista apua esim. japani­lai­nen, somali tai amerik­ka­lainen tarvit­see, jos hä­nellä on on­gel­mia tai hän luo niitä. Mei­dän on tarpeen olla kulttuuri­sesti sensi­tiivi­siä maahan­muuttajien mukanaan tuomia kult­tuurisia eroja koh­taan.

Kokemuk­seni tera­piatyöstä musli­minuor­ten parissa osoittaa, että heidän on ää­rim­mäi­sen vai­kea ym­märtää tans­kalaista kas­vatus‑ ja hoi­tope­rinnettä. Tanskalais­nuoret on pal­jon sel­keäm­min kasvatettu siihen, että asioista pu­hu­taan suo­raan ja käymällä läpi nuoren henki­lö­kohtaisia tuntemuk­sia niistä. Musli­mit puolestaan ovat kasva­neet kult­tuurissa, jossa on sel­keät ul­koiset auk­toritee­tit (ennen kaik­kea isät, pe­rin­teet ja is­lam) ja jossa pa­laute on rankkaa ja vä­litöntä, jos perheen odo­tukset ei­vät to­teudu. Hei­dät on kas­vatettu tiu­koissa raa­meissa, eikä tans­kalainen pedago­giapuhe he­rätä heissä vastakaikua.

Toinen myytti on se, että maa­han­muutta­jien rikolli­suu­den syynä ovat sosi­aali­set on­gel­mat ja että maa­hanmuutta­jien kult­tuu­ritaus­talla ei ole siihen vai­ku­tusta. Täs­säkään tapauk­sessa ennak­ko­luulo ei vastaa to­delli­suutta: satojen muslimi­maa­han­muuttajien psykolo­gisten haastatte­luiden pe­rusteella voi tehdä sen joh­to­pää­telmän, että musli­mi­kulttuuri pitää ag­gressiivi­suutta mitä suurim­missa mää­rin hy­väk­syttä­vänä.

Siinä missä tanskalai­sessa kult­tuurissa hallitsema­tonta rai­vonil­maisua pi­detään no­peimpana ta­pana me­nettää kas­vonsa, muslimi­kult­tuurissa asia on päinvas­toin. Kos­ton­halua pidetään muslimi­kult­tuurissa voi­man il­mai­suna, ja viha on muslimien kes­kuu­dessa sosi­aalisesti selvästi hy­väksytym­pää. Ag­gressiivista käyttäyty­mistä pide­tään sosi­aalisena työ­kaluna, jolla han­kitaan kun­nioitusta ja statusta.

Palestiina­lais­ten dramaatti­set ja tuhoi­sat tavat osoittaa turhautu­mis­taan Gazan tilan­teen joh­dosta, imaa­mien “pyhään sotaan” yl­lyt­tävät pu­heet, per­heteloituk­set (nk. kun­niamur­hat) ja vä­kivaltaiset mielen­osoituk­set Muham­mad-pilaku­vien johdosta ovat kaikki esimerk­kejä siitä, kuinka ag­gressiivista käyttäyty­mistä pide­tään sosi­aali­sesti hy­väksyttä­vänä ilmai­sukei­nona muslimi­kulttuurissa.

Se, että mus­limi­maahan­muuttajat ja heidän jälke­läi­sensä suo­rittavat kaksi-kolme ker­taa enem­män vä­ki­valtarikok­sia kuin et­nisesti tanskalaiset johtuu osittain tästä. Jo­ten, kyllä: maa­hanmuutta­jien kult­tuurilla on tärkeä rooli maahan­muut­tajien rikolli­suu­dessa.

Kolmas myytti on se, että us­kon­nolli­nen ää­­ri­­mie­li­syys ra­joit­tuu pie­­niin pii­­­rei­­hin. Tämä on paha vää­rinkäsitys. Lähes joka ainoa mus­limi, joka on ollut te­rapias­sani, on ottanut us­konnolli­sen perin­teensä var­sin vaka­vasti. Vaikka useimmat ei­vät nou­data Koraa­nin sa­naa, heidän muslimi-iden­titeet­tinsä on ää­rim­mäisen vahva. Mu­hammad-pila­piirrok­set, pyrki­mykset is­tuttaa demo­kratia islamilai­seen maa­ilmaan ja vallanpi­tä­jien taholta tuleva paine integ­roida muslimit tanskalai­seen yh­teiskuntaan ovat luo­neet voi­makkaan kaunan län­si­maisia ar­voja koh­taan.

Erityisesti nuoret juu­ret­tomat musli­mit tuntevat vetoa ääri­pii­reihin, koska heille tar­jotaan tun­netta siitä, että he ovat tärkeitä ja että heidän elä­mällään ja kuole­mallaan on tarkoitus, jolle mi­kään “sosi­aalinen projekti” ei vedä ver­taa. Lisäksi uskon­nolli­suus toi­mii statuksen lähteenä mus­limipii­reissä: mitä uskon­nolli­sempi on, sitä kor­ke­ampi on status. Har­ras uskon­nolli­suus ja kyky lan­seerata sa­laliittoteo­rioita län­nen syylli­syydestä mus­limien koti­maiden surkei­siin oloihin muodosta­vat te­hok­kaan so­si­aalisen tun­nustuksen lähteen yh­teis­kunnan musli­miosissa.

Saksassa vain n. 12 % mus­li­meista pi­tää itseään “sak­salai­sina”, ja täydet 6 % on luo­ki­teltavissa “äärimmäi­sen radi­kaaleiksi” – sellai­siksi, jotka ovat “hyvin val­miita hy­väk­sy­mään us­konnollisen ja poliitti­sen vä­ki­vallan”. Lu­kuna 6 % ei ehkä kuulosta suu­relta, mutta jos otetaan huomioon, että Tans­kassa lie­nee 220 000 muslimia, mikä on koh­tuulli­sen tarkka arvio, se tarkoittaa n. 13 600 ääri­mielistä mus­limia.

Neljäs myytti on se, että kulttuu­ri­silla ja us­konnolli­silla teki­jöillä ei ole merki­tystä maa­han­muutta­jien usein heik­koon so­siaaliseen ja talou­delliseen tilantee­seen. Ylei­sen teo­rian mukaan maahan­muut­tajien köyhyys johtuu syistä, joi­hin he ei­vät voi itse vai­kuttaa, ja tämä köy­hyys toimii käyttäyty­mis­häiriöi­den syynä.

Korrelaatio köyhyyden ja sosiaa­listen on­gelmien vä­lillä on todel­linen, mutta asiat ei­vät ole läheskään niin musta­valkoisia kuin esimer­kiksi Kööpen­haminan sosi­aali­sista asi­oista vas­taava por­mestari Mikkel War­ming (ääriva­semmis­tolai­nen Enheds­lis­ten‑ puo­lue) väittää. Sillä: mikä tulee en­sin, kana vai muna? Johtu­vatko sosiaali­set ongel­mat köyhyy­destä vai köyhyys sosiaali­sista on­gelmista?

Kuten Jyl­lands-Pos­ten 19.12.2008 raportoi, kun tarkas­tellaan, mistä maista ri­kolli­suu­teen syyl­listyneet maahan­muut­tajat ja heidän jälkeläi­sensä ovat kotoisin, osoit­tautuu, että 8 kär­kisi­jaa on musli­mi­maiden hallussa, sen jälkeen kun ikä- ja sosiaa­lis­ten tekijöi­den vaikutus on huomioitu laskuissa. Tä­mänkal­taiset luvut saattavat War­mingin ja hänen vertai­sensa häpe­ään.

Mutta mikä nimen­omaan is­lamilai­sessa kult­tuurissa on sellaista, että se saa tämän­taus­taiset ihmi­set pär­jää­mään ta­loudelli­sesti niin huonosti? Satojen mus­limi­perheiden elämää kä­sit­televien psy­kolo­gisten haastatte­lujen jäl­keen on sel­vää, että pää­syynä köy­hyyteen näissä pii­reissä on se, että niissä ei anneta koulu­tuk­selle tar­peeksi pai­no­arvoa.

Maahan­muut­taja­vanhem­mat voisivat tu­kea lapsi­aan perus­koulussa ja sen jälkei­sissä opin­noissa ny­kyistä pal­jon aktiivi­semmin. Lisäksi oma ja kolle­goideni ko­kemus on, että musli­mi­maa­hanmuut­tajien lap­silta puut­tuu ym­mär­rystä tans­kalaisesta pe­dagogii­kasta koulu- ja muissa opin­noissa, mikä muo­dostaa va­kavan es­teen heidän jatkoural­leen. On­neton lop­putulos on, että 64 % ara­bitaus­taisista lap­sista ei osaa lukea ja kir­joittaa riittä­vän hyvin (9-vuotisen) pe­ruskou­lun jäl­keen ja että kol­mannes heistä ei kos­kaan saa mi­tään toisen as­teen koulu­tusta. Tans­kan kaltai­sessa tieto­yhteis­kun­nassa, jossa koulutus on edellytyk­senä tyy­dyttä­välle toimeen­tu­lolle, per­heen talo­usti­lanne tiukke­nee, ellei kou­lutusta oteta vaka­vasti. Se, että jopa yksi nel­jästä 20-29-vuoti­aasta mus­limimaa­hanmuutta­jien jälkeläi­sestä sai ri­kostuo­mion yh­tenä ai­noana vuonna 2008, ei ole omiaan pa­rantamaan työl­listy­mistä.  Jos luo sosiaa­lisia on­gelmia ja kieltäytyy sopeutu­masta yh­teiskunnan sosi­aalisiin vaatimuk­siin, tulee köyhäksi. Ei päin­vastoin.

Monet maa­han­muuttoon liittyvät myytit muodosta­vat vaka­van es­teen sosiaali­työlle tällä sektorilla. Kun Sønderbron (nuorten ri­kosepäilty­jen sulje­tussa) tur­valaitok­sessa Köö­pen­hami­nassa 70 % asiakkaista on muslimi­taustaisia ja LO (Tans­kan työvä­en­jär­jestö) varoittaa ghettojen li­säänty­mi­sestä ja Kansallis­pankki ar­vioi, että länsimai­den ulko­puo­lelta tulevat maa­han­muut­tajat maksavat Tanskan yh­teiskun­nalle 23 mil­jardia kruunua (4 miljardia dol­laria) vuo­dessa, niin ei ole liioiteltua kutsua integ­roi­tu­mison­gel­mia sosiaali­sen yhteiskun­tamme alla lymyi­le­väksi aika­pommiksi. Osarat­kai­suna on hankkia li­sää tietoa kentältä; hyvä sosi­aalinen työ riippuu riittä­vän infor­maa­tion saami­sesta. Tar­vit­semme käy­tännön tutki­muksia eri maa­hanmuut­taja­ryh­mien asen­teista ää­rimielisyy­teen, de­mokratiaan ja integroitu­miseen, kou­lutuk­seen ja osal­lis­tumi­seen työ­mark­ki­noille. Vali­tettavasti oma koke­mukseni satojen haas­tatte­lujen pe­rusteella on, että meillä on suuri joukko maahan­muut­tajia, jotka ei­vät halua integ­roi­tua ja jotka ovat de­mo­kraattisten ja huma­nistis­ten arvojen vankku­matto­mia vas­tusta­jia.

Kiistely epä­onnistu­neen integ­raation syistä on jo käynnissä. Sekä väit­teet siitä, että val­tio ei anna riittävästi va­roja ko­toutta­mi­seen ja että kunnallista­solla rahoja ei käy­tetä oikein, ovat — väit­teitä. Työs­ken­neltyäni vuosia Tans­kan suurim­massa julki­sessa so­siaali­jär­jestössä olen lu­jasti vakuuttu­nut jälkim­mäisestä: nimen­omaan pai­kallispo­lii­tikot ovat vastuussa käytännön in­tegraa­tiotoi­mien toteutta­mi­sesta ym­päri maata.

Monissa kun­nissa on me­ne­telty siten, että on tar­jottu tukea ja uusia mah­dolli­suuk­sia, samaan ai­kaan kun ainoastaan po­liisi ja oikeus­jär­jestelmä ovat olleet asettamassa ra­joja ja näyt­tä­mässä, mitä huonosta käyttäytymi­sestä seu­raa. Tätä työn­jakoa voisi säätää tarkoituk­sen­mukai­sem­maksi.

Ongelmaa koskevan avoimuu­tensa joh­dosta Sennels, joka on kehittänyt menetelmää, jolla nuoria kannustetaan ottamaan vastuu omista teoistaan,  joutui jättä­mään työnsä psykolo­gina Kööpenhaminan kaupungin ylläpitämässä Sønderbron turvalaitok­sessa.

Lähteet

• “Maa­hanmuu­ton vahin­golliset myytit” (Jyllands-Pos­ten 3.3.2009)
• Blandt kri­mi­nelle mus­limer: En psy­kologs er­faringer fra Køben­havns Kommune
• Kristeligt Dag­blad 18.2.2009
• “Integration of Muslims in Western Societies is not possible” (EuropeNews 31.3.2009 )

Herrasi antoi enkeleille ilmoituksen: “Minä olen teidän kanssanne. Vah­vis­ta­kaa niitä, jotka uskovat. Mi­nä asetan pelon uskottomien sydämeen. Ha­kat­kaa poikki heidän kaulansa ja raa­jan­sa!” (Ko­raa­ni 8:12)

On vaikea kuvitella, että minkään uskonnon perustaja lausuisi kuolinvuoteellaan jotain sellaista, mitä profeetta Muham­mad sanoi: “Minut on tehty voittoisaksi terro­rilla” (Sahih Bukhari  4.52.220). Länsimaalai­silla ihmisillä on tapana olettaa naii­visti, et­tä — us­kon­to­jen ta­voin — is­la­mil­la täy­tyy ol­la rau­­han­o­mai­­nen ydin ja et­tä koska Mu­hammad oli suuren uskon­non perustaja, hänen on täy­tynyt puhua yleisen hyvän­tahtoi­suuden puo­lesta pai­not­taen kaik­kien ihmisten ih­mis- ja tasa-arvoa sekä tarvetta rakas­taa lä­him­mäistä. Mi­kään ei kui­ten­kaan voi­si ol­la kauem­pa­na to­del­lisuu­des­ta! Ko­raani (48:29) tekee jyrkän eron ylempiarvoi­sina pidetty­jen musli­mien ja alempiarvoi­sina pidetty­jen ei-mus­limien vä­lille. Vain mus­li­meja ja mus­limeiksi kään­tyviä kohtaan ke­hotetaan olemaan ar­me­liaita; kaikkia muita koh­taan Allah käskee ole­maan an­kara:

Muhammad on Allahin lä­het­tiläs ja ne, jotka seuraa­vat häntä, ovat an­karia uskotto­mille, mutta arme­liaita toi­sil­leen. (Koraani 48:29)

Kaikista elä­vistä huo­noim­pia ovat Allahin mie­lestä ne, jotka ovat kiit­tämättö­miä eivätkä usko (Koraani 9:55). (–) Milloin koh­taatte­kin heitä taiste­lussa, tee heistä pelot­tava esi­merkki niille, jotka tulevat heidän jäl­keensä, jotta he ot­taisivat va­roituksen vas­taan (Koraani 9:57).

Uskovaiset, taistelkaa niitä uskot­tomia vas­taan, jotka asuvat lä­hellä teitä, ja huo­mat­koot he tei­dät lujiksi. Tietäkää, että Allah on hurs­kaiden kanssa. (Koraani 9:123)

Ne jotka tais­televat Alla­hia ja Hänen lä­hettiläs­tään vas­taan ja kii­rehtivät te­ke­mään pa­haa, saa­vat palk­kansa: hei­dät sur­ma­taan, nauli­taan ris­tiin tai hei­dän kätensä ja jal­kansa hakataan poikki ris­tik­käin tai hei­dät kar­kote­taan maasta. Tämä on hei­dän hä­pe­änsä tässä maa­ilmassa, ja tuonpuo­leisessa heitä odot­taa an­kara ran­gais­tus. (Koraani 5:33)

Kuten Robert Spencer tähdentää, tämä periaate yksistään se­littää isla­min vihan länt­tä kohtaan ja muslimien vä­kivallan ei-muslimeja koh­taan kaikki­al­la maail­­mas­sa aina Muhammadin ajoista asti. Köyhyydellä, muslimimaiden so­siaa­lisilla oloilla tai sillä, mitä USA:n halli­tus, juutalai­set, “ristiret­keilijät” ja ylipäätään “uskotto­mat” teke­vät tai jät­tävät te­ke­mät­tä, ei ole käy­tän­nös­sä mitään te­ke­mistä asian kans­sa. Syy muslimien vi­haan ei pii­le meis­sä län­simaa­lai­siss­a, vaan Allah käs­kee yk­si­se­lit­tei­ses­ti musli­meja vi­haa­maan “uskot­to­mia” (Islam Q&A:59879) ja taistele­maan heitä vastaan, kunnes he alistuvat (Islam Q&A:34830; Ko­raa­ni 8:39; Koraani 9:33).

Taistelkaa heitä vas­taan, kun­nes epäju­malia ei enää pal­vota, vaan yk­sin Al­la­hia (koko maail­massa), mutta jos he herkeä­vät (pal­­vomas­ta muita Alla­hin li­säksi), tie­tää Al­lah, mitä he teke­vät. (Ko­raani 8:39)

Hän (Allah) on lähettä­nyt lä­het­tiläänsä (Muhamma­din) tuo­maan joh­da­tuk­sen ja to­tuuden us­kon­non (islamin) saat­taak­seen sen voitta­maan kaikki muut us­kon­­not, vaikka se on vastoin vääräus­kois­ten (moni­ju­ma­laisten, pa­ka­noi­den, epä­ju­ma­lan­pal­vojien ja ateis­tien) tah­toa. (Koraani 9:33)

Uskottomien väkivaltainen pelottelu ja kau­hun kylväminen näiden keskuuteen oli yk­si keskeisistä menetelmistä, joiden avul­la Mu­ham­­mad pyrki toteuttamaan Al­lahilta saa­­maansa käskyä taistella ihmisiä vas­taan, kunnes kaikki alistuvat Al­lahin ja hänen shari’ansa määräysvaltaan ja tun­­nus­tavat Mu­ham­madin pro­fee­tal­lisen ase­man. Kun kalifaattia, islamilaista maa­il­­man­valtaa, tavoittelevat muslimit ny­ky­päi­vä­nä tur­vau­tu­vat ter­ro­ris­miin, mielenosoituksiin, islam-krii­­tikoi­den uh­kai­luun ja mur­hiiin sekä valheellisen in­for­maa­­tion levittämiseen (ta­qiyya), he nou­dat­ta­vat yk­sin­ker­tai­ses­ti sunnaa, pro­feet­ta Mu­ham­­­­madin elämäntapaa, jo­ka on tar­koi­tet­tu ikui­­sek­si esi­­ku­vak­si kai­kille mus­­­li­meil­le. 

Anas ibn Malik on kertonut: Profeetta sanoi: “Minut on määrätty taistelemaan ihmisiä vastaan, kunnes he to­distavat, että ei ole muuta jumalaa kuin Allah ja että Muhammad on Hänen palvelijansa ja Hänen lähetti­läänsä, suuntaavat kasvonsa qiblaamme (ru­kous­suun­taam­me) kohti, syövät mitä teurastamme ja rukoilevat ta­val­lam­me.” (Sunan Abu-Dawud, Kitab Al-Jihad, 14: 2635)

Muhammadin elämäntapa 

Silmiinpistävää on se, kuinka suuri osa Ibn Ishaqin (k. 766) koostamasta Muhammadin auktoritaarisesta elämäkerrasta käsittelee Muhammadin ja hänen seuraajiensa suo­rit­tamia ryöstöretkiä, taisteluita, sotasaaliin anastukseen ja jakoon liit­ty­viä ongel­mia, Muhammadin määräämiä vastustajiensa sala­mur­hia ja uskottomien jouk­ko­mur­hia.

Tässä sivustossa siteerataan A. Guillaumen englanninkielistä käännöstä “The Life of Muhammad” Ibn Hishamin (k. 833) toimittamasta Muhammadin elämäkerrasta, joka on lyhennetty versio Ibn Ishaqin (k. 766) laatimasta Muhammadin auktoritatiivisesta elämäkerrasta. Ibn Hisham (s. 691) sanoo pois­ta­neen­sa Ibn Ishaqin teoksesta mm. kohtia, “jotka ovat häpeällisiä pu­hut­tavak­si; asioita, jotka voivat ah­dis­taa tiettyjä ihmisiä.” Ibn Hishamin laitoksen Muhammadin elämäker­rasta on suomentanut Jaakko Hä­meen-Anttila (Basam Books, 1999), joka on edelleen lyhentänyt merkittävästi Ibn Hishsamin ver­siota. Kun tässä sivus­tossa käytetään em. englan­ninkielistä lähdettä, siihen viitataan mer­kin­nällä Ibn Ishaq ja Hä­meen-Anttilan koos­ta­maan kar­sit­tuun käännökseen vii­ta­taan merkin­nällä Ibn Hisham. Yllä olevia kuvia klik­kaamal­la pääset tutus­tumaan teosten sisäl­lys­­luet­te­loi­­hin.

Profeetan elä­mäkerran mu­kaan Muhammad itse osallistui 27 taisteluun, minkä lisäksi hän määräsi pantavaksi täytäntöön 46 ryöstöretkeä (Ibn Ishaq, s. 659–660). Pel­käs­tään Banu Quraiza -heimon joukkomur­han yhteydessä Muham­mad tappoi 600–900 vangitse­maan­­sa qurai­zalaismiestä katkai­semalla näiden kaulat (Ibn Hisham: 320–321). Kuten on ilmeistä, Muhammadille sota- ja ryöstöretket olivat yksinkertaisesti elä­män­ta­pa. Yhdessä terro­ristijoukkionsa kans­sa hän ryöväsi ja tuhosi uskottomien ka­ra­vaa­ne­ja, keitaita ja kyliä sekä raiskasi heidän naisensa ja otti orjiksi kaikki, joi­ta ei surmattu suoralta kädeltä, ja kaikki tämä tapahtui Allahin nimissä. Kuten seuraava hadith kuitenkin antaa ym­mär­tää, jopa islamiin kutsu­minen (da’wa) oli Mu­ham­ma­dil­le loppujen lopuksi toissijaista, vaikka yleensä ajatellaan, että muslimien vel­vol­li­suu­te­na on esittää “us­kot­tomille” en­sin kutsu kään­tyä is­la­miin ja hyö­kätä hei­dän kimp­puunsa vas­ta sen jäl­keen, jos he ei­vät suostu alis­­tu­maan:

Ibn ‘Aun repor­ted on kerto­nut: Kir­joitin Nafi’lle ja ky­syin hä­neltä, onko tarpeel­lista kutsua (uskotto­mia) kään­ty­mään islamiin ennen heidän kohtaa­mistaan tais­te­lussa. Hän kir­joitti vasta­uk­seksi, että se oli tar­peen [vain] is­­lamin varhaisvai­heessa. Alla­hin lähettiläs suo­ritti yllätys­hyökkäyk­sen karjaansa juot­tamassa ol­leita pa­haa aa­vis­­ta­mat­to­mia Banu Musta­­liq -heimolaisia vastaan. Hän tappoi ne, jotka panivat vastaan ja van­gitsi loput. Juuri tuo­na päi­vänä hän sieppasi Ju­wairiya bint al-Ha­rithin [jal­ka­vaimok­seen]. Nafi’ sa­noi, että tämä perimätieto on pe­räisin Ab­dullah b. Uma­rilta, joka oli itse mukana ryöstö­retkei­lijöiden jou­kossa. (Sahih Muslim 19:4292)

“Terrorismi on osa is­lamin elä­mäntapaa, kyllä totisesti!”

Abu Iz­zadeen, sittem­min Bri­tanni­assa kielletyn Al Ghu­rabaa -muslimi­järjestön johtaja, korostaa, että terro­rismi on kiinteä osa isla­mia ja että ji­had on tä­nä päi­vä­nä jo­kai­sen mus­­li­­min henki­lö­koh­tai­nen vel­vol­li­­suus (fard al-ain):

Allah on antanut musli­meille, meille kai­kille, vel­vollisuu­deksi jiha­din. Näinä aikoina, rakkaat muslimi­veljet, ji­had on joka ai­noan yk­sittäisen muslimin henkilö­kohtainen velvolli­suus (fard al-ain). Ja kun puhun jihadista, en tarkoita kamppai­lua ylei­sessä mie­lessä. Tar­koitan jihadia! Meidän on tuettava jihadia fyysisesti, rahallisesti tai sanalli­sesti. Emme koskaan kuule imaamien julistavan tuolta saarnas­tuolista jihadia amerikka­laisia vas­taan, kos­ka he ovat pel­kureita. He pelkää­vät ame­rikkalaisia, he pelkää­vät brittejä. Kuinka monta kertaa olette näh­neet polii­sin mos­keijan ul­kopuolella tarkkaile­massa musli­miyhteisöä? He ha­luavat rau­hoittaa islamisteja. He ha­lua­vat islamin muuttu­van rak­kau­deksi ja rau­haksi. Ei, hyvät muslimi­veljet. Is­lam on tullut hal­litsemaan maail­maa, sillä kun Allah ku­vasi tätä uskontoa, hän kuvasi sitä totuu­den uskon­noksi. (–)

Tiedok­senne, rak­kaat mus­limi­veljet ja -sisaret: Terrorismi on erotta­maton osa islamia. Terrorismi on osa is­lamin elä­mäntapaa (din), kyllä totisesti! Allah sa­noi: “Kau­histuttaak­semme Allahin vihollisia, meidän tulisi val­mis­tautua jihadiin.” Jihad on henkilö­kohtainen velvolli­suus, joka on lange­tettu mus­limimie­hille, sel­laisille kuin me täällä. Siksi sinun tulisi opet­taa pojal­lesi, kuinka ratsastaa ja kuinka ampua. Se on Mu­hammadin sunnan (esi­­kuval­­linen elä­mäntavan) mukaista, ja velvolli­suutesi isänä on opettaa häntä tule­maan mu­jahidiniksi (us­kon­so­­tu­rik­si). (–)

He halua­vat sanoa: “Ei, ei, islam on vain itse­puolus­tusta, ei hyök­kää­vää jiha­dia.” Ei! Jihad on henki­lö­kohtai­nen vel­volli­suus. On kahta tyyppiä: hyökkää­vää jiha­dia (jihad-ta­lab), joka täh­tää val­loit­tami­seen ja shari’an mää­räys­vallan le­vittämi­seen; ja puo­lusta­vaa jiha­dia, musli­mi­mai­den suo­jele­mista. Tie­dok­senne: Muham­mad ot­ti osaa 27 taiste­luun! 27:ään! Ja ne kaikki olivat hyök­kää­viä jiha­deja!  (–)

Siksi, kun kuulette uutisista, että muja­hidinit tap­poivat brittejä ja amerikka­laisia, äl­kää olko yllät­ty­neitä. Ei ole mikään uusi asia tappaa Al­lahin vi­hollisia. Saatatte sanoa: “Ei, he ovat viat­tomia.” Yksikään kafir (uskoton) ei ole viaton! Viattomia ovat vain muslimit. Yksikään kafir ei ole viaton!  (–)

Jokainen, joka aset­tuu kafirei­den puolelle uskovia vastaan, on yksi heistä! Jo­ten nuo nk. Al­lahin vi­holliset, jotka ovat pestautuneet britti­hallituk­sen … koska muistakaa, rakkaat muslimiveljeni, brittihalli­tus on liuta ris­ti­ret­kei­­lijöitä… ristiretkei­lijöitä, jotka tulevat tap­pamaan ja raiskaa­maan mus­li­meja. Jokainen, joka liittyy brittien ja ame­­rik­ka­lais­ten jouk­koi­hin, on uskonluopio (murtad kafir), ja ainoa rangaistus (hukum) hänelle on hänen kau­lansa katkaiseminen. Totisesti: joka muuttaa dininsä (mus­limielämän­tapansa), tappakaa hänet! Ottakaa heidän ra­han­sa ja omaisuu­­tensa ja tappakaa heidät, koska he ovat kafi­reita. Äl­kää siis ihme­telkö, että ame­­rikka­lais­ten mu­kana tul­leita sie­pataan ja heidän kaulansa katkais­taan. Pro­feetta kat­koi mo­nien us­kot­to­mien kauloja oma­na ai­kanaan. On merk­ki uskosta Allahiin, että rakas­taa mu­ja­hi­­dineja ja uskovia. Ja jos nä­ette kafi­rin, nöy­ryyttä­kää häntä.

Asioiden mittasuhteista

Tämä Islam — The Religion of Peace -sivustolla ole­va ver­tai­lu aut­taa aset­ta­maan asiat mit­ta­suh­tei­siin­sa:

Jihadia käsitteleviä haditheja, koraanin jakeita ja fatwoja…

• Sahih Bukhari: Fighting for the Cause of Allah (Jihaad)
• Sahih Muslim: The Book of Jihad and Expedition (Kitab Al-Jihad wa’l-Siyar)
• Sunan Abu-Dawud: Jihad (Kitab Al-Jihad)
• Malik’s Muwatta: Jihad
• Jihadia koskevia määräyksiä löytyy mm. seuraavista Koraanin jakeista: 2:154, 2:190-195, 2:216-218, 3:110-111, 3:142-173, 3:195-200, 4:74-80, 4:84-85, 4:89-100, 4:104, 6:151, 8:15-18, 8:26, 8:36-40, 8:58-75, 9:1-29, 9:36, 9:73, 9:88-89, 9:111, 9:120, 9:123, 22:39-40, 47:4, 48:25, 57:10, 60:1-9, 61:10-13
• Yusuf Al Ayyari: The Ruling of Jihad and its Divisions
• Yusuf Al Ayyari: Constants on the Path of Jihad
• Islam is Terrorism by Alie Siraj

Ra­sismi tarkoi­ttaa rotuun perustuvaa syr­jintää (esim. islamin an­tisemitismi; ks. Blaming the Jews — Hate in Islam, Part 1 Part 2, Part 3, Part 4; lue: Andrew G. Bostom: The First and Last Enemy: Jew-Hatred in Islam, Frontpage Magazine, 19.10.2007), ja suo­si­tel­ta­vaa ja selkeintä olisi käyttää rasismi-termiä vain tässä merkityksessä:

Allahin lähettiläs sanoi: “Jos saatte jonkun juutalaisten miehistä kiinni, surmatkaa hänet.” Silloin Muhayyisa ibn Mas’ud hyökkäsi Ibn Su­nainan kimppuun ja tappoi hänet. (Ibn Hisham: Profeetta Mu­ham­­ma­­din elämäkerta, s. 253)

Allah ke­rää juu­talaiset kaikkialta yhteen paikkaan, Israeliin, jossa hei­dät on helppo tappaa, vakuuttaa Al Shariqa -yliopiston professori Mustafa Muslim: “Jos juu­ta­laiset olisi­vat levit­täyty­neet sinne tänne ym­päri maa­ilmaa, kuinka voisimme löytää hei­dät taistel­laksemme heitä vas­taan?” (Al-Majd TV, Saudi-Ara­bia/UAE, 19.6.2005)

Nykyään kuitenkin ra­sismi-sanaa käytetään usein viittaamaan ylipäätään syrjintään ja dis­kriminointiin, joka voi perustua esimerkiksi kieleen, kansallisuuteen, us­kontoon, ikään tai mihin tahansa muuhun seikkaan. Ku­ten artikkelissa Allahin kosto osoitetaan, arabi-imperialis­tinen uskonnol­lis-ideologinen “rasismi” — tässä mielessä — on is­lamin koko läh­tökohta ja johto­ajatus (ks. Islam Q&A:13759).

Muslimin tulisi tun­tea sydämessään, että hän vihaa kuf­fareja (vää­räuskoi­sia) ja sitä, miltä nämä näyttävät ja miten nämä käyt­täytyvät. Tämä viha motivoi häntä vält­tämään sitä, että hän muistuttaisi vaatetukseltaan tai muulla tavoin lain­kaan heitä. Ettekö näe, että henkilö joka halvek­sii tiettyä kansaa tai heimoa tai tietyn­maa­laisia ihmisiä, vihaa pu­keutumista heidän tavallaan, erityisesti jos he ovat köyhiä? (Islam Q&A:2322)

Uskontomme määrää meidät karkottamaan heidät Arabian nie­mi­maal­ta sallimatta heidän jäädä sinne, koska Ara­bian niemimaa on Ilmestyksen maa, eikä ole luvallista, että epä­puh­taiden kafi­reiden läsnä­olo saas­tuttaa sitä. Alla­hin lähettiläs sanoi: “Karkottaa mushrikit (monijumalaiset, pakanat) Arabian niemimaalta.” (Islam Q&A:13759, ks. myös Sahih Bukhari 4:52:288 ja Sahih Muslim 19:4366)

Islamin lain profes­sori tri Abd Al-Aziz Fawzan Al-Fawzan mukaan se, joka ei vi­haa us­kot­tomia ja heidän vää­räus­koi­suut­taan, ei ole mus­limi, ja hän ko­rostaa, että vihan­lietsomi­nen uskot­tomia koh­taan ei ole rasis­mia: “Tämä ei ole ra­sis­mia. Emme vi­haa poly­teistejä heidän vä­rinsä, su­kupuo­lensa, ve­rensä tai kansal­lisuutensa takia. (–) Jos hen­kilö on epäus­koi­nen, vaikka hän olisi äitini tai isäni, poi­kani tai tyttäreni, minun on vihattava häntä, hä­nen har­ha­­op­pi­suut­­taan ja sitä, että hän uh­maa Al­lahia ja Hänen pro­­feet­­taan­sa.” (Al-Majd TV, UAE, 16.12.2005)

Rasismi moni­kultturismin lyömä­aseena

Mo­nikultturistisessa diskurssissa ra­sismi-sanaa käy­tetään leimaa­maan kaikkia pahoiksi tai vää­riksi koettuja (oletettuja) nä­kemyksiä ja käytäntöjä, joihin — ulkonäön, kan­sal­li­suu­den, uskonnon tai kulttuurin — perusteella “län­simaalaisiksi” leimatut ihmiset katsotaan syylli­siksi.  Lähtökoh­tana on siis isla­min vaalima ja pro­pagoima en­nak­ko­luulo, jonka mukaan “länsimaalai­nen”, ts. ”uskoton”, on aina syylli­nen, ja hän an­saitsee Alla­hin ran­gais­tuksen, koska hän kapinoi Allahin tahtoa vastaan. Mo­ni­kult­tu­ris­­tit käyttävät näin ollen rasisti-leimaa aivan samoin kuin muslimit käyttävät “kiit­tä­mät­tö­mis­tä us­kot­to­mista” ara­bian­kie­lis­tä hauk­­ku­­ma­­sa­­naa kafir (mo­nikossa kuffar), joka sä­vyl­tään vas­taa rasis­tisena pi­det­tyä sa­naa “nek­ru”.

Perinteisestä näkökul­masta katsot­tuna tämä sheikki Ib­rahim Mu­deirisin per­jantaisaarna on juutalais­vastaisuu­dessaan ra­sisti­nen. Mo­ni­kulttu­ris­tit puolestaan kutsuvat täl­laisten vide­oiden julkai­semista is­laminvas­tai­seksi kiih­koiluksi ja vihanlietso­miseksi muslimeja kohtaan — kommentoi­matta itse videon sisäl­töä, koska kaikkinainen islamin ar­vostelu on “ra­sis­mia”.

Rasisti-stereoty­piaansa nojautu­vat mo­nikulttu­ris­tit joutuvat han­ka­­luuk­siin diskri­­mi­noi­des­saan, kuka on rasisti ja kuka rasis­min uhri, sil­loin, kun kon­fliktin kum­pi­kaan osapuoli ei ulkonäkö­kritee­rien pe­rusteella ole selvästi län­si­maa­lai­nen. Täl­­löin rasis­teiksi leimataan ne, jotka arvo­maa­ilmaltaan muistutta­vat eni­ten län­si­maa­lai­­sia, ku­ten musli­mien ter­rori-is­kujen uhrit Kaakkois-Aasi­assa. Perus­lähtö­kohta mo­ni­kult­tu­ris­­mis­sa on se, että ulko­näön, us­konnon tai kult­tuurin pe­rusteella “län­simaalaisiksi” luo­ki­tel­lut ovat aina rasisteja, muukalaisviha­mielisiä, kiih­koi­lijoita ja vi­han­lietsojia myös silloin, kun he ovat vähemmis­tö­asemassa, kun taas länsi­maissa olevat ei-länsi­maalai­set ja vä­hem­mistöryh­mien edustajat, syyl­listyivätpä he min­­kä­lai­seen syrjintään tai viharikok­siin hyvänsä, eivät koskaan ole rasisteja, vaan ainoas­taan rasis­min uhreja (ks. Delawaren yliopiston määritelmä rasistista).

Ku­ten on ilmeistä, monikultturismi itsessään on edellä kuvatun islamilai­sen rasismin kult­tuurinen rin­nak­kaisilmiö — ja kuin taivaan lahja globaalia jihadia käyville mus­li­meil­le. Siinä missä muslimit halveksivat ja alistavat toisia, mo­ni­kult­tu­ris­tit syrjivät ja syyllistävät omaa yhteisöään, mikä palvelee käsi­tystä muslimien  ylem­­myy­des­­tä suhtees­sa muihin ih­mi­siin (Koraani 3:110) ja vai­­keut­­taa mer­kit­tävästi län­si­mai­sen arvo­maail­man — maal­lisen yh­teis­kunta­järjes­­tyk­sen, sanan-, us­kon­non- ja yk­si­­lön­­va­­pau­­den, nais­ten ja vä­hem­mistö­jen oikeuk­sien — suoje­le­mista shari’aaa vas­taan.

Hadith Sahih Muslim 19:4294 pitää sisällään profeet­ta Mu­ham­ma­­din an­ta­mat seik­ka­pe­räi­set oh­jeet sii­tä, kuin­ka us­kot­to­mat tulee alistaa tarjoa­­mal­la heille armeli­aasti kolme vaihtoehtoa.

Allahin lähettiläs jatkoi: “Voi sinua, Abu Sufyan, eikö sinun olisi jo aika tietää, että minä ollen Al­lahin lähet­tiläs!” Abu Sufyan vastasi: “Kautta isäni ja äitini, kuinka lempeä, jalo ja ystävällinen sinä oletkaan! Mitä tähän tulee, on sielussani vieläkin epäilyä!” Al-Abbas huudahti hänelle: “Voi sinua, käänny islamiin, ennen kuin kaulasi katkaistaan, ja todista, ettei ole muuta jumalaa kuin Allah ja että Muhammad on Hänen lähettiläänsä!” Abu Sufyan lausui toden uskontunnustuksen ja kääntyi islamiin. (Ibn Hisham: Profeetta Mu­ham­ma­din elämäkerta, s. 385)

Monikultturismi on ulko­näkö-, etno-, uskonto- ja kulttuuriposi­tiivista syrjintää edus­tava “rasis­min” muoto, jonka teh­tä­vä­nä on ro­­tu­­tietoi­­suutta yl­lä­pitä­mällä rasismi­soida, ksenofobi­soida ja ekstre­­misoida — ennen kaikkea  — islamia kohtaan osoi­tettu kri­tiikki. Moni­kultturis­tien vaa­timus islamin kritiikin tukah­­dut­­tamista on peräisin itse pro­feet­ta Muham­madilta, jolla oli tapana murhauttaa häntä arvostel­leita vastustaji­aan:

Jabir bin ‘Abdullah on kertonut: Pro­feetta sa­noi: “Kuka on valmis tappa­maan Ka’b bin al-Ashrafin, joka on to­della lou­kannut Al­lahia ja Hänen lä­hettilästään?” Mu­hammad bin Mas­lama sa­noi: “Oi, Allahin lä­hettiläs! Ha­luatko minun tappavan hänet?” Hän vas­tasi myön­tävästi. Niinpä Mu­hammad bin Mas­lama lähti tap­pa­maan häntä (Ka’bia) ja sanoi: “Tämä henkilö (ts. pro­feetta) rasittaa meitä ja pyytää meiltä almuveroa.” Ka’b vastasi: “Alla­hin kautta, saatte siitä mie­hestä vielä tar­peeksenne.” Mu­hammad [bin Mas­lama] sa­noi hä­nelle: “Olemme seuranneet häntä, jo­ten meidän ei tee mieli lähteä hänen luo­taan, en­nen kuin näemme, kuinka hänen käy.” Mu­ham­mad bin Mas­lama jut­teli hänen kanssaan tällä tavoin, kunnes sai ti­laisuuden tap­paa hänet. (Sahih Bukhari 4:52:270)

Kun Allahin lähetti­läs palasi Medinaan Ta’ifin piirityksen jälkeen, Bujair ibn Zuhair kirjoitti kir­jeen veljelleen Ka’bille (ibn Zu­hairille) ja kertoi, kuinka Allahin lä­hettiläs Me­kassa surmauttanut häntä kiu­sanneita ja ru­noil­laan pilkanneita ihmisiä. Hän kertoi myös, että loput Quraishin runoili­joista, kuten Ibn az-Ziba’ra ja Hubaira ibn Abi Wahb, olivat paenneet eri puolille maata. (Ibn Hisham: Profeetta Mu­ham­ma­din elämäkerta, s. 416)

Mo­nikultturistisen ennakkoluulon mukaan moni­kultturisti on aina “län­si­maa­lai­nen”, eikä hän voi siis itse olla koskaan rasismin uhri. Rasismisoimalla islamin kritiikin mo­ni­kult­tu­ris­tit pitävät yllä virheellistä ste­­reo­ty­piaa islamin ro­tu­si­don­nai­suu­desta, sa­malla kun he kat­sovat it­se edustavansa “ro­tu­hierar­kian” ylintä kastia toimiessaan vas­tuun­tun­toi­si­na tie­dos­ta­vi­na hol­hoojina, jotka yhtäältä opettavat rasisteja suvait­sevai­suu­teen ja toi­saal­ta kohtelevat muslimeja alen­tavasti säälit­tä­vi­nä lap­si­na, jotka kyllä oppivat vielä käyttäytymään, kunhan vain heille anne­taan siihen mah­dollisuus. Moni­kult­tu­ris­tien “ro­dullinen” ylem­myydentunto lakkaa kuitenkin vii­meis­tään siinä vai­hees­sa, kun he itse joutuvat rasismin uhreiksi, ja olisikin hyö­­dyl­lis­tä, jos nä­mä hen­ki­löt tu­tustuivat moni­kultturismin ar­kitodellisuuteen lännen muslimi­ghetoissa. Silmiä avaavaa voisi olla myös pereh­­tyä us­­kon­­nol­lis­ten ja mui­den vä­­hem­mis­tö­jen koh­te­luun muslimi­maissa.

Raportti Mal­mön kriittisestä tilanteesta (Fox News, 26.11.2004). Muslimien no-go-alueet ovat viime vuo­sina yleistyneet hälyttävästi Eu­roo­pas­sa.

Lisää aiheesta

• Daniel Pipes: Anti-Muslim Racism? New York Sun, November 22, 2005 — http://www.danielpipes.org/article/3144
• Termin “rasismi” inflaatio — http://warp.povusers.org/grrr/rasismiinflaatio.html
• Ra­sistisia sitaatteja islamin pyhissä läh­teissä — http://www.prophetofdoom.net/Islamic_Quotes_Racism.Islam
• University to students: ‘All whites are racist’. Mandatory program ‘treats’ politically incorrect attitudes — http://worldnetdaily.com/news/article.asp?ARTICLE_ID=58426

Islam ei ole ensisijai­sesti us­konto, vaan fa­sismia muistut­tava totalitaristi­nen po­liitti­nen ideologia ja mi­litaristis-ekspan­siivi­nen kultti­liike, joka tähtää koko maailmaan alis­tami­seen Al­lahin lain, shari’an, alai­suuteen. Shari’a säätää yksi­tyiskohtia myöten elä­män kaikista osa-alueista aina lastenkas­vatuksesta, seksistä ja wc-käyttäy­tymi­sestä taloudellisiin liiketoimiin, rukoi­lemi­seen, rituaali­teurastukseen ja sotilaspoli­tiik­kaan asti. Se mm. mää­rää verikos­ton pakolli­seksi (paitsi jos omaiset suostuvat verirahaan); se mää­rää kivittä­mään avion­rikkojan kuo­liaaksi; alista­man naisia ja lyö­mään näitä, mikäli nämä ovat uppinis­kaisia tai käyttäyvät “epäsiveellisesti”; kat­kaise­maan varkaalta käden; sur­maamaan ristiin­naulit­semalla tai raajat ristik­käin kat­kai­se­mal­la kai­kki, jotka “tais­televat Alla­hia ja hänen lähettilästään vastaan ja kiirehtivät teke­mään pa­haa”; tappa­maan kaikki ne, jotka jättävät isla­minuskon tai kannustavat kään­tymään pois isla­mista; ole­maan ar­mottomia us­kot­to­mia kohtaan; otta­­maan näitä pantti­vangeiksi lunnaiden toivossa ja tarvitta­essa mes­taa­maan nämä; valehtele­maan (ta­qiyya ja kit­man) väärä­uskoisille islamin ja musli­mien edun ajami­seksi… Nämä kaikki määrä­yk­set löytyvät Koraanista ja sunnasta, joka tarkoit­taa Muham­madin esiku­vallista käyt­täy­ty­mis­tä. Samaan ai­kaan min­käänlaista kritiikkiä Mu­ham­madia ja isla­mia koh­taan ei saa esittää, ja tämän oletetaan koske­van kaikkia ihmi­siä, ei aino­astaan mus­limeja.

Saeed Ghanbari, 25-vuotias iranilaismies, oli nauttinut alkoholia ja har­ras­ta­nut esiaviollista seksiä, minkä johdosta hän on saanut ran­gais­tuk­sek­si 80 raipaniskua. (Daily Mail, 22.8.2007)

Islam merkitsee “alistumista” ja muslimi “alistu­vaa”. Kaikkien muslimien yhtei­söllisenä velvol­lisuutena on käydä hyökkää­vää jihadia (jihad talab) us­kottomia kohtaan näiden omissa maissa shari’an käyttöönottami­seksi kaikkialla maail­massa. Tämä jättää kol­me vaihtoehtoa: 1) ihmisten on joko käännyttävä islamiin eli todis­tettava “Al­lah on ainoa jumala ja Muhammad Hä­nen profeet­tansa”; 2) jos he ovat kristittyjä tai juutalaisia, hei­dän on musli­miksi kääntymi­sen sijaan mah­dollista alistua hal­vek­si­tuik­si toisen luokan ihmisiksi, dhim­meiksi, jotka maksavat musli­meille suojelura­haa, jizyaa, vält­tääkseen tule­masta tapetuiksi tai joutumasta mus­limien or­jiksi; 3) muslimit taistelevat heitä vastaan ja hei­dät tapetaan ja hei­dän omaisuu­tensa, vaimonsa ja lapsensa tule­vat lailliseksi sotasaaliiksi musli­meille. Is­lam ei suin­kaan vaadi kaikkien ihmisten pakko­kääntymistä is­la­miin. Islamiin kääntymistä pi­de­tään henkilö­kohtai­sena us­konasiana, eikä sellaisia “teeskentelijöitä” katsota hy­vällä, jotka kääntyvät isla­miin pelkästään pelosta tai muka­vuudenhalusta. Jo­kainen kristitty ja juutalainen saa va­paasti valita em. kolmen vaihtoehdon vä­liltä; pakanat, ateistit, moniju­ma­laiset ja kaikki muut voivat va­lita vain vaihto­ehtojen (1) ja (3) väliltä.  Tämä on islamin näkemys suvaitsevaisuudesta ja uskonnonvapaudesta.

Islamin harjoituksen korkein muoto on nimenomaan fyysi­nen taistelu uskot­tomia vastaan, ja koko islamin us­kon huipennus on se, kun muslimitaistelija tulee surmatuksi samalla kun hän tappaa uskottomia. Tämä takaa pääsyn paratiisiin, jossa marttyyri pääsee nauttimaan 72 neit­syen seksuaalisista palveluista ja muista aisti-iloista ja sa­malla hänellä on kunnia todistaa, että Allah on todella­kin ainoa jumala ja Muhammad Hänen profeettansa — hie­noin asia, mitä Mu­hammad pystyi ku­­vit­te­le­maan. Naiset joutuvat isla­missa pääasiassa helvettiin. Niillä, jotka pääsevät para­tiisiin, on ilo katsoa vierestä, kun heidän miehensä pitä­vät siellä haus­kaa.

Koraanin (2:106) itsensä asettaman ku­moamisperi­aatteen mukai­sesti Koraanin myöhäisemmät, Medinan kau­den jakeet, joissa lietsotaan vihaa ja sotaa ja yllytetään käy­mään jihadia uskottomia vastaan ja tap­pamaan nämä, kumoavat var­haisemmat, Mekan kauden jakeet, joissa sanotaan, ettei ole pakkoa kääntyä isla­miin (Islam QA:34770; ks. myös Koraani kronologisessa järjestyksessä. Valehdellak­seen (taqiyya) ja ajaakseen islamin asiaa muslimit ja is­lamin puolus­telijat ottavat lännen medi­assa kuitenkin esille vain Ko­raanin varhai­set rauhan­omaisemmat jakeet — ja ne­kin irrotettuina kontekstistaan.

Islam ei voi uudis­tua, sillä se olisi kapi­nointia Alla­hin tahtoa vastaan, ja shari’a mää­rää siitä kuole­manrangais­tuksen. Isla­min alkupe­räistä kes­keistä sisältöä ovat islamin ja Muham­madin kri­tisoijien mur­hat, sota- ja ryöstö­retket, orjanaisten raiskaukset ja so­tasaaliin anas­ta­mi­nen, valehtelu vää­räuskoisille islamin ja muslimien edun ajami­seksi, vi­han lietsomi­nen uskotto­mia koh­taan, ei-mus­limien hal­veksiminen, par­jaami­nen  ja sortami­nen,  raajojen ja kaulo­jen katkomi­nen, avionrik­kojien kivittäminen, raip­parangaistuk­set jne. (Ks. Ibn Hisham: Profeetta Mu­ham­­ma­­din elämäkerta.) Jos nämä ele­mentit karsi­taan pois, jäljelle jää vain yksittäi­siä katkelmia tarinoista, jotka eivät liity mihin­kään, eikä Allahilla ja Muham­ma­dilla — isla­min ytimellä — olisi enää mitään vir­kaa. Koko islamin idea on siinä, että muslimit ovat muita ylem­piä ihmisiä, joiden velvol­lisuutena on alistaa kaikki muut ihmiset, ja jos tämä perus­lähtökohta ku­mo­taan, musli­mien identi­teetistä ei jää mitään jäljelle ja islam me­nettää täysin mer­ki­tyk­sen­sä uskontona.

“Ne jotka taistelevat Allahia ja Hänen lähettilästään vastaan ja kiirehtivät tekemään pahaa, saavat palkkansa: heidät surmataan, naulitaan ristiin tai heidän kätensä ja jalkansa hakataan poikki ris­tik­käin tai heidät karkote­taan maasta. Tämä on heidän häpeänsä tässä maailmassa, ja tuon­puo­lei­ses­sa heitä odottaa ankara ran­gais­tus.” (Koraani 5:33) Järkyttävää video­ma­te­riaa­lia sha­ri’an bru­taa­leis­ta rangais­tuks­ista löy­tyy Apostates of Islam -si­vus­tol­ta.

Koska islam ei ole uskonto, sii­hen ei pidä so­veltaa uskon­non­vapautta koske­via säädöksiä ja periaatteita. Is­lam rikkoo pe­rus­tuslakia ja tähtää sen ku­moamiseen, ja niinpä pelkästään nykyistä lainsää­däntöä sovelta­malla islamin leviämistä ja shari’an käyt­töönot­toa olisi mahdollista estää tehokkaasti. Is­lamin kasvu­alustana lännessä toimii eri­tyisesti sosiaalidemo­kraat­­tien ja vih­reiden vaalima monikulttu­rismin ideologia, joka edesauttaa shari’an käyt­töönot­tamista pyrkimäl­lä suo­simaan islamia länsimaisen kulttuurin kustannuksella ja pyrkimällä estä­mään kritiikin islamia kohtaan, kuten shari’a edel­lyttää. Monikultturismi on vihan kulttuuria voimakkaasti tukeva ja täten viharikoksiin yllyttävä ääriliike ja ideologia, joka edus­taa etnopositiivista syr­jintää, ja se on ver­rattavissa ter­roris­min rahoit­tamiseen. Tyh­myys ja tietä­mättömyys ei­vät vapauta — edes poliitikkoja ja virka­miehiä — rikosoikeudellisesta vastuusta.

Naisten ja vähemmistöjen oikeudet, sanan-, yksilön- ja uskonnonvapaus — näillä länsimaisilla arvoilla ei ole suurta painoarvoa, kun monikultturistit opettavat suvaitsevaisuutta ja toteuttavat utopiaansa: Eurabiaa.