Sitaatteja

Islam

Poliittinen korrektius ja monikulttuurisuus

Churchill islamista

“Kuinka kauhistuttavia ovatkaan kiroukset, jotka muhamettilaisuus lan­gettaa kannat­tajilleen! Ei ole ainoastaan fanaattista kiihkoa, joka ihmi­sessä on yhtä vaarallista kuin vesikauhu koirassa, vaan myös tämä hir­veä fatalistinen apa­tia. Vaikutukset ovat ilmi­selviä monissa maissa. Ajat­tele­mattomia tapoja, huo­limattomia maanviljelysjärjes­telmiä, lais­koja kau­pan­käyn­ti­mene­telmiä ja omai­­suu­den turvat­tomuut­ta tapaa kaikki­alla, missä profeetan seuraajat hallit­sevat tai asuvat. Alhainen sensu­a­lismi riistää tältä elämältä sen viehkeyden ja sivis­tyneisyyden; tulevalta sen ar­vokkuuden ja pyhyyden. Se tosiasia, että muhamettilaisen lain mu­kaan jokaisen naisen on kuu­luttava jollekin miehelle tämän ab­soluut­ti­sena omaisuutena, joko lapsena, vaimona tai jalkavai­mona, vii­västyttää väistämättä orjuuden lopullista häviämistä aina siihen asti, kunnes isla­min us­ko on lakannut olemasta suuri voima ihmisten keskuu­dessa. Yksit­täiset musli­mit saattavat toki osoittaa loistavia ominaisuuk­sia, mutta tämän uskonnon vaikutus halvaannuttaa sen seuraa­jien sosi­aalisen kehi­tyksen. Maailmassa ei ole voi­mak­kaam­paa taannuttavaa voimaa. Muha­met­tilaisuus on taistelunhaluinen ja käännytystä har­joit­tava uskonto, joka on kaik­kea muuta kuin kuolemaisillaan. Se on jo le­vinnyt kautta Keski-Afrikan tuottaen pelottomia taistelijoita joka askel­mal­laan. Ja jos kris­tin­uskoa eivät suojelisi tieteen vahvat käsivarret — tie­­teen, jota vas­taan se oli tur­haan taistellut — mo­der­nin Euroopan sivilisaa­tio saattaisi romahtaa, samoin kuin romahti muinai­­sen Rooman sivilisaa­tio.”

Sir Winston Churchill (The River War, first edition, Vol. II, pages 248-50, Lon­don: Long­mans, Green & Co., 1899).

http://www.winstonchurchill.org/i4a/pages/index.cfm?pageid=137

Kukaan ei ole heidän vihollisensa

“Uskovaiset, älkää kysykö asioista, jotka loukkaisivat teitä, jos ne tuli­sivat ilmi. (–) Niistä ovat ky­syneet myös muut ihmiset ennen teitä, mutta sit­ten he eivät uskoneet­kaan niihin.” (Koraani 5:101-102)

Faith Freedom International on sellaisten ihmis­ten ruohonjuuri­liike, jotka ovat kysyneet kiellet­tyjä kysymyksiä ja sen vuoksi me­net­täneet us­konsa. Olemme oivaltaneet, että islam on huija­usta. Se on Mu­hammadin omaksi henkilö­kohtaiseksi hyö­dykseen keksimä imperia­lis­tinen ideo­logia, jo­ka on puettu uskon­­non va­le­kaa­puun. Luvaten heku­mallis­ta ja orgastista para­tiisia (vain mie­hille) ja uhaten helvetillä hän yllytti yltiöpäiset seu­raajansa te­kemään ryöstö­­retkiä ja surmaa­maan viat­tomia ihmi­­siä sillä veruk­­keella, että nämä olivat uskot­to­mia. Yhdessä rie­hu­van terro­ristijoukkionsa kanssa hän ryöväsi heidän kylänsä ja kau­punkinsa, raiskasi heidän naisensa ja otti orjiksi kaikki, joita ei surmattu suoralta kädeltä. Tä­hän päivään asti muslimi­ter­­roris­tit ovat seu­ranneet profeet­tansa jalanjälkiä — profeettansa, joka kerskui: “Minut on tehty voittoisaksi terro­rilla.” (Sahih Bukhari  4.52.220)

Mikään muu ei ole vastuussa suuremmasta määrästä kuole­mia kuin islam. Eikö tämä yk­sistään ole to­disteena islamin pa­huu­­desta? Päämääränämme on paljastaa tämä terrorin uskonto ja varoittaa sen vaarasta. Halu­amme myös aut­taa mus­limeja ymmärtämään sen typeryys ja auttaa heitä lo­pettamaan heidän “me” vs. “te” -eetoksensa, ja py­rim­me luo­maan so­vun ih­­mis­­kunnan vä­lille. Kukaan ei ole heidän vihol­lisensa; he itse ovat kaikkien muiden viholli­sia. Pyrimme ihmiskunnan yh­te­­näisyyteen eliminoimalla islamin, vihan doktriineista pe­tollisimman. Ih­miskunta on yksi; älkööt Hit­lerin ja Muham­ma­din kaltaiset huijarit jakako meitä suurilla valheillaan.

Islamia ei voi uudistaa, mutta sen voi kitkeä juuriltaan. Sitä ei voi muokata mutta sen voi murskata. Se on jous­tamaton mut­ta hauras. Siksi Muham­­mad ei voinut sietää sen kriti­soimista. Islamin kitkemiseksi juu­riltaan meidän tarvitsee vain ker­toa totuus. Se on niin yksin­kertaista. Aiem­min se ei ollut mah­dollista, mutta Internetin avulla nyt se on. Tämän uskon jär­jettömyys on niin päivän­sel­vää, että sitä on vaikea uskoa. Tarvit­see vain lukea Koraania.

http://www.faithfreedom.org/ ja http://www.news.faithfreedom.org/   

Poliittinen korrektius — marxismin kosto

Kirjassaan “Allahs Frauen” (Al­lahin naiset) Hans-Peter Raddatz ruo­tii sitä tuhoi­saa asen­netta, joka monilla vir­kamiehillä, journalisteilla, poliitikoilla ja lakimiehillä Saksassa ja EU:ssa on. Erityisesti hän on do­kumentoinut, kuinka Sak­san Vihreillä on ohjelma Saksan ja lännen pe­rustana olevan kris­tityn “Leit­kulturin” eli yleis­kulttuurin luhistami­seksi ja hä­vittämiseksi. Raddatz us­koo, että muslimien maa­han­­muu­ton vuo­sikymmeniä käytetään välineenä niiden insti­tuutioiden, normien ja ideoi­den tu­hoamiseksi, joita vasem­­misto on ai­emmin yrittä­nyt tuhota talouden kautta. Hyö­dyntäen valta-asemaa me­dias­sa, julkisissa in­stituutioissa ja koulutus­järjestel­mässä nämä monikulttu­ristit pyrkivät laajemmassa projektissaan uudis­tamaan läntisen sivi­lisaation, joka heidän mie­lestään on epä­onnistu­nut.

Norjalainen sanomalehti Dagens Næringsliv paljasti, että kommunistit ja ääriva­semmistolai­set ovat vah­vasti solut­tautuneet maan suu­rimpaan “anti-rasisti­seen” järjes­töön SOS Rasismeen. He soluttau­tuivat järjes­töön 1980-1990-luvun vaih­tees­sa, ts. kommu­nismin luhis­tuessa Itä-Euroopassa. He siirtyivät suoraan kommunis­mista moni­kultturismiin, mikä osoit­taa, että ai­nakin osa heistä piti moni­kult­tu­rismia kom­­mu­nis­min jatkeena, joka käyttää toisen­laisia menetelmiä. Tämä kertoo paljon lähei­sestä yhtey­destä talou­­del­lisen ja kult­tuuril­lisen marxilaisuu­den välillä. Niillä on vain eri menetel­mät sa­man tavoitteen saa­vut­tami­­sek­si. [--]

Poliittinen korrektius on marxilaisuutta, jolle on tehty nenäleikkaus. Monikulttu­rismissa ei ole kysymys suvaitsevai­suudesta tai moninaisuu­desta; se on lännen vas­tainen vihan ideologia, joka on suun­niteltu lu­his­ta­maan lännen sivili­saatio.

Lue koko artikkeli: Fjord­man: Political Cor­rectness — The Revenge of Marxism, Global Politi­cian 7.11.2007

Islamososialismi

Sitaatti Bret Stephensin artik­kelista Isla­mosocialism, The Wall Street Journal, 13.3.2007

Sosialisteilla on tarjolla monia houku­tuksia Eu­roopan muslimi­äänestä­jille. So­sia­lis­­tit ovat pe­rinteelli­sesti ot­taneet konserva­tiiveja mukautu­vamman lä­hes­­ty­mis­ta­van maa­hanmuutta­jiin ja turvapai­kanha­kijoihin. He ovat puolus­taneet hy­­vin­voin­ti­val­tio­ta ja niitä etuja, joita se tarjoaa köy­hille tulok­kaille. He ovat edistä­neet moni­kult­tuurista ee­tosta, mikä käy­tän­nössä on mer­­kin­nyt muslimipe­rintei­den kunni­oitta­mista sil­loinkin, kun ne ovat risti­riidassa länsi­maisten ar­vojen kanssa. Ulkopo­litiikassa sosia­listit ovat usein olleet an­tiame­rikkalaisia ja sa­mal­la vi­ha­mie­lisiä Israelia kohtaan. Tämä vi­ha­mie­li­syys on vain lisääntynyt, kun muslimeja on liittynyt so­sialistien ehdo­kaslistoille ja kun muslimien ää­nistä on tullut yhä tär­keämpiä sosialistien vaa­litulosten kan­nalta.

Ainakin ideolo­giselta kannalta arvoitukselli­sempaa kuitenkin on ollut edistys­mielisen va­semmiston flirttailu (islami­laisen) po­liit­tisen oikeiston kanssa. Ovathan edis­tysmielisiksi it­seään kutsuneet käyttäneet vii­meiset neljä vuo­­si­kym­mentä puo­lus­taen juuri niitä vapauksia, joita islam vas­tustaa: seksuaa­lista ja lisäänty­misvapautta, homoseksuaalien oikeuksia, va­pa­ut­­ta olla ilman uskontoa, porno­grafiaa ja taiteel­listen rajojen rik­komista, pasi­fismia jne. Niille, jotka pitävät rak­kaina täl­laisia arvoja, pitkän aikavälin liittou­­tumi­nen islami­laisen politiikan kanssa muodos­tuu lopulta ideo­logiseksi, ellei poliit­tiseksi, it­se­murha­sopi­muk­­sek­si. Eihän ole mahdollista ajaa yleis­maail­mal­lisen vapau­­tumisen asiaa yhdessä sellaisen liik­keen kans­sa, joka ytimeltään edustaa alista­mista/alistumista.

Tämä ei tieten­kään ole ensim­mäinen kerta kun tällaista tapahtuu edistyksellisen liikkeen tai Eu­roopan histori­assa. Päinvastoin, se on yhä uudel­leen toistuva teema. 1900-lu­vun alkupuolella fabianismin lä­hettiläät, heidän joukossaan George Bernard Shaw, hakivat inspiraatiota Neuvostoliitosta; 1960-luvulla mallina toimi Mao; 1970-luvun lopussa suuri ranskalainen filo­sofi Michel Fou­cault matkusti Iraniin kirjoitta­maan ylistyslau­lua Khomeinin vallankumouk­selle. Melkein kai­kis­sa tapauk­sissa nämä edis­tykselliset myön­sivät myöhem­min tulleensa pe­te­tyik­si, mutta vasta sitten kun he olivat “hyö­dyllisinä idioot­teina” suoritta­neet palveluk­sensa totalitaari­sen asian puo­lesta.

http://online.wsj.com/article/SB117375197026135001.html?mod=opinion_main_featured_stories_hs